Ou i Au i & Veli-Pekka Leh ola ( oim.) Hiljainen as a in a
Tampe e Uni e si y P ess 2019, 81–108.
h p://u n. i/URN:ISBN:978-952-359-000-7
”Lappalainen on kaukaa
o ela ja laskelmallinen”
Saamelais en a kipäi än as a in a
E.N. Mannisen eoksissa
Veli-Pekka Leh ola
SuomeSSa SaamelaiS en e nopolii inen oimin a alkoi
mui a Pohjoismai a myöhemmin. A oimen as a innan
sijas a saamelaise o a käy änee näkymä ömämpiä
a kipäi än as a innan muo oja, jois a a ikkelissa
a kas ellaan oimin aa Tenon saamelais en
keskuudessa 1920- ja 1930-lu uilla. Aineis ona on
käy e y e i yises i E. N. Mannisen eks ejä. Hän
ku aa monella asolla kul uu is a e ilaisuu a, joka
joh aa opposi ioasen eisiin ja - eak ioihin silloin, kun
yh eiskunnan oma jä jes elmä jou u a as akkain
enemmis öyh eiskunnan uusien sään öjen kanssa.
E i yises i po o a kaude nousi a Mannisen
ku auksissa näky äksi me kiksi kahden kul uu in
e ilaisis a a ois a.
Veli-Pekka Leh ola
82
Johdan o
Saamelaise aloi i a e nopolii isen oiminnan No jassa ja Ruo sissa
1900-lu un alku uosina. Se oli as aus a uudisasu uksen paineeseen,
joka ka ensi saamelais en maankäy öä e i yises i po onhoi oalueella.
Taus alla oli myös sulau amispoli iikka, joka py ki ukahdu amaan
saamelais en oma kiele ja kul uu i aken ee . Kun saamelais en oma
yh eiskun amuo o, ns. siida- eli lapinkyläjä jes elmä, oli hajonnu ii-
meis ään 1800-lu un kuluessa, saamelais en oli py i ä ä aiku amaan
pohjoismaisen yh eiskunnan ehdoilla ja keinoilla. He alkoi a pe us aa
yhdis yksiä ja leh iä asiansa ajamiseksi.1
Suomessa samanlainen ”he ääminen” apah ui paljon myöhemmin
kuin muissa Pohjoismaissa. Ensimmäinen saamelais en oma yhdis ys
Suomessa, Samii Li o, pe us e iin as a uonna 1945, oisen maail-
mansodan jälkimainingeissa. Ennen si ä saamelaiskysymyksis ä keskus-
eli a julkisuudessa lähinnä suomalaise . Näy ää sil ä, e ä Suomessa
ei syn yny samanlais a paine a saamelaisia elinkeinoja koh aan kuin
e eläsaamelais en alueella No jassa ja Ruo sissa, missä a oin as a in a
alkoi. Suomessa saamelaise myös pääsi ä aiku amaan suomalaisessa
paikallishallinnossa pa emmin kuin naapu imaissa.2
Sil i oi kysyä, ei ä kö ah is u an suomalaisen hallinnon ja no-
pean mode nisoi umisen aiku ukse he ä änee minkäänlaisia
eak ioi a ai opposi ioasenne a Suomen saamelaisissa. Suomen La-
pissa oli ollu jo 1890-lu ul a läh ien käynnissä samanlainen na iona-
lis inen kansakunnan aken amisen hanke kuin Ruo sissa ja No jassa
(”nasjons byggingp osjek ”3), jossa saamelaisia py i iin in eg oimaan
pää äes öjen ihan eisiin.4 Naapu imaissa se aiheu i yh eiskunnallisia
ö mäyksiä al ionhallinnon ja saamelais en älillä.
Vi ian M. May on huomau anu , e ä kun pien en yh eisöjen asen-
ei a al akul uu iin u ki aan, kyse ei ole ain sel äs i unnis e a is a
as a innan muodois a, aan muunkinlaisiin oiminnan apoihin u-
1 Saamelais en polii ises a his o ias a ks. Je nsle en 1998, 70; Lan o 2005; B och
Johansen 2015; Leh ola 2015. Te min lappalainen muu umises a saamelaiseksi ja il-
miön aus as a ks. Leh ola 2009.
2 Ks. esim. Leh ola 2016, 236–240.
3 Rau io Helande 2008, 86–95.
4 Ks. Leh ola 2012.
Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen
83
lisi kiinni ää huomio a.5 Näky än polii isen oiminnan sijas a Suo-
messa näy ää syn yneen hiljaisempia eak ioi a, kun pe in eise a o ,
a a ja oimin a a a uli a uha uiksi. A ikkelissani u kin näi ä
näkymä ömämpiä as a innan muo oja U sjoen kunnassa eli Tenon
saamelais en keskuudessa 1920- ja 1930-lu uilla.
Saamelais en polii is a his o iaa on u ki u iime uosikymme-
ninä a sin unsaas i, mikä on kumonnu käsi yksiä saamelaisis a his-
o ian passii isina uh eina. Saamelaispoli iikka on apah unu usein
pohjoismaisen kansalais oiminnan pui eissa, ja haas aessaan allan-
pi äjä a oimes i oimin a on jä äny jälkiä ki joi e uihin läh eisiin.
On kui enkin huomau e u, e ä a oimeen as a in aan osallis uu
usein suh eellisen ähän ihmisiä.6 Tämä on näkyny myös saamelais en
e nopolii isessa oiminnassa, joka pe us ui pi kään ie yjen a ainhen-
kilöiden ja ns. saamelaiselii in ak ii isuu een.7
Oma ongelmansa näky änkin as a innan suh een on ollu saada
saamelais en omaa ään ä esiin a kis oläh eis ä, jo ka o a ollee pääosin
ulkopuolis en luomia.8 Vielä hankalampaa on jälji ää his o iallisis-
a läh eis ä näkymä ön ä as a in aa, joka ilmenee esime kiksi as a-
hankaisina asen eina, ekemä ä jä ämisinä ai äis elynä. Kun suo aa
haas amis a ei apahdu, myöskään i allisia dokumen eja ei synny.
A kipäi än as a in a saa aa näy ää sa unnaisil a yksi äis apauksil-
a, jo ka oi a kui enkin heijas aa si keää, usein jopa iedos ama on a
py kimys ä u a a yh eisiä a oja ja oimin amalleja paineen alla.9
A kipäi än as a in aan oisi pääs ä pa hai en käsiksi suullisen
aineis on a ulla. No jan puolella esime kiksi Ha ald Gaski on analy-
soinu 1800-lu un eeppisiä joiku eks ejä, jois a hän on a annu saame-
lais en eak ioi a koloniaalisia isän iä eli ”Va kai a” koh aan.10 Suomen
saamelaisalueen 1920- ja 1930-lu un asen eis a ällais a ei ole juu ikaan
saa a illa. Ulkopuolis en luomis a ja ulki semis a a kis oläh eis ä u -
kijan ulisi kye ä ” houku elemaan” esiin as a in aa koske ia ke o-
muksia. Aineis oni a kis o- ja leh ima e iaalia olen käyny läpi useissa
5 May 2015, 53–54; ks. myös Les e -Laidlaw 2015, 11.
6 Johansson & Vin hagen 2016, 421.
7 Je nsle en 1998, 44.
8 Ryd ing 1995, 69–92.
9 Ba kowski 2013, 1–2.
10 Gaski 1987; Gaski 2004.
Veli-Pekka Leh ola
84
u kimuksissani, jo ka o a koskenee Suomen saamelais en his o iaa
1900-lu un aikana.11 Suomalaisen i kamiehen ja ki jailijan, E. N.
Mannisen, eks i alikoi ui a kui enkin pääläh eekseni kään eisen
näkökulman a ulla.
Pää elin, e ä as ahankaisen asen een on äy yny ä sy ää saa-
melais en kanssa yösken ele iä i anomaisia. Huomio a kiinni ää
se, e ä 1920- ja 1930-lukujen suomalaisissa läh eissä maini iin usein
saamelais en kiel eisiä luon eenpii ei ä, jo ka ä sy i ä i anomai-
sia. James C. Sco in lue elemis a keinois a kyseenalais aa ulkoisia ja
henkisiä al a aken ei a näissä ku auksissa ois ui a suo anaisen sala-
kalas uksen ja po o a kauksien lisäksi hidas elu, äl ely, eeskennel y
myön y yys, sa kasmi ja ie ämä ömäksi hei äy yminen samoin kuin
passii isuus, laiskuus, ahallinen ää inymmä äminen ja epälojaali-
suus. Suomalaise i anomaise ulki si a nämä usein kul uu ises i
ai odullises i alemman kansan yhmän appeu uneiksi ominaispii -
eiksi.12
A ikkelissani pää in epäillä i kamies en omia ulkin oja ja a kas-
ella heidän paheksumiaan ominaisuuksia nimenomaan hiljaisena as-
a in ana. Mannisen oimin a ja uo an o on ase elman kannal a hy in
kiinnos a a esime kki. Hän oimi 1920-lu un puoli älis ä 1930-lu un
alkuun U sjoen nimismiehenä. Manninen oli is i ii ainen hahmo,
joka i kamiehenä as us i saamen kielen ja kul uu in kehi ämis ä
Suomessa, koska se oli ”kuole an kansan” keino ekois a ukemis a ja
heiken äisi Suomen al ion yh enäisyy ä. Hän oli aus al aan suoma-
lainen na ionalis i, en inen upsee i, joka edus i jy kkää suomalaiskan-
sallis a aja elu apaa ja käy i saamelaisis a julkisuudessa odullis a ia
luonnehdin oja.13
Sii y yään poliisimes a iksi Ouluun hän ki joi i koko joukon
dokumen aa isia leh ia ikkelei a sekä kaunoki jallisia eoksia, jo ka
pe us ui a hänen kokemuksiinsa saamelaisalueella. Huolima a jul-
kises a saamelaiskannas aan Manninen osoi au ui ki jailijana hy äksi
ha ainnoi sijaksi ja ihmis un ijaksi ku a essaan saamelaisia. Monis a
aikalaisis aan poike en hän näki näiden asen eissa ja oiminnassa kul -
11 Leh ola 2012.
12 Ks. Leh ola 2012, 186–195.
13 Leh ola 2012, 292–295; saamelais en odullis amises a ks. Isaksson 2001.
Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen
85
uu isen s a egian pii ei ä, jo ka suun au ui a uuden suomalaisen
yh eiskunnan oimin amuo oja as aan.
E i yises i Mannisen omaani Tun u i uhkaa (1938), joka ke oo
nuo en nimismiehen kokemuksis a saamelaispi äjässä, ku aa pe us a-
anlaa uis a kul uu is a e ilaisuu a saamelais en ja suomalais en ä-
lillä. Romaanissa is i ii a kä jis yy po osaamelaisen yh eisön kohdalla,
kun po ojen kon olloin iin ja pe in eiseen apaoikeu een lii y ä käsi-
ykse ö mää ä e i yises i niin sano ujen po o a kauksien yh eydes-
sä. A ikkelissani u kin juu i si ä, mi en Mannisen eks i heijas a a
ja jopa ie oises i uo a esille nii ä kul uu isia e oja ja is i ii oja, jo ka
juon u a ehkä pysy ämpiinkin a kipäi än as a innan pe in eisiin.
Kaunoki jallisen eoksen käy äminen his o iallis en ilmiöiden
läh eenä on pe us el ua, kun a anomaisempi lähdema e iaali ei a aa
aikeas i e o u aa ilmiö ä. Mannisen kaunoki jallise eokse oli a
ah as i dokumen aa isia, mu a en suinkaan py i nii ä analysoimalla
” odis amaan” his o iallisia apah umia. Sen sijaan a oi eeni on pääs-
ä kiinni pinnanalaisiin asen eisiin ja oimin a apoihin aikakauden so-
siaalisissa ja e nisissä suh eissa, ku en myös niihin kipukoh iin, joi a on
haas a eluaineis ojen puu eessa muu en aikea a oi aa. Py in eks-
issäni e o amaan oisis aan asiaki joihin pe us u a osa , jo ka ke -
on menneessä aikamuodossa, ja ik ii ise ku aukse , jois a puhu aan
p eesensissä.
Suomalaisessa julkisuudessa saamelaisis a käy e iin ielä koko
1900-lu un alkupuoliskon ajan yleensä nimi ys ä lappalainen, jo en
käy än si ä si ee a essani aikakauden eks ejä. Muu en käy än nimi ys ä
saamelainen, joka on nykyisin alli se a e mi, pe us uuhan se saame-
lais en omakieliseen nimi ykseen (pohjoissaameksi sápmelaš). Saame-
lainen-sana esiin yy joissakin suomenkielisissä eks eissä 1900-lu un
alkupuolella, myös ki jailija Mannisen eoksissa, usein sellaisessa yh ey-
dessä, jossa halu iin ko os aa saamelais en omaa näkemys ä jos akin
asias a.14
14 Ks. Leh ola 2009.
Veli-Pekka Leh ola
86
Saamelaisen äis elyn his o ia
”U sjoen lappalaise o a i sepin aises i ja usein ihme el ä ällä luonnon
kansan iekkaudella puoliaan pi ä iä. – – Suomalais a ja no jalais a
on aina ede ä ä nenäs ä milloin se suinkin on mahdollis a – se on lap-
palaisen mihinkään ki joi ama on laki, se on ais ossa.”15 Näin o esi
julkisessa ki joi uksessaan uonna 1925 nuo i U sjoen nimismies E. N.
Manninen, joka oli as ikään saapunu uu een oimeensa saamelais en
pa issa. Epäile ä asenne saamelaisia koh aan oli suomalaisille yypilli-
nen, mu a saamelais en ak ii isuuden ja ky ykkyyden ko os aminen
– oki kiel eisissä asioissa – on hieman yllä ä ää. Se poikkeaa monien
muiden suomalaisen si is yneis ön jäsen en näkemyksis ä, joissa saa-
melaise oli a passii isuu ensa akia nopeas i ka oa a kansa.16
Kuuden uoden yösken ely lähes äyssaamelaisessa pi äjässä ei
muu anu Mannisen kan aa. Vuoden 1933 epo aasissaan hän ko os i
U sjoen saamelaisen ole an ”kaukaa o ela, laskelmallinen, suh eellises-
i alis unu ja jous a a”. Hänen mukaansa saamelainen an oi ulkopuo-
liselle aina sellaisen as auksen, jollais a hän aja eli ämän oi o an.
”Ahdis e una hän e äy yy kuo eensa ja lakkaa ie ämäs ä mi ään.”
Nimismies an oi omakoh aisen esime kin u sjokelais en o eluudes a:
kun hän muu i paikkakunnal a pois ja an oi pois liikoja a a oi aan,
”ei mikään menny niin hy in kaupaksi kuin anha lakiki jani”.17
Mannisen lausunnossa oi nähdä suomalaisen i kamiehen u hau-
uneisuu a oimin aan saamelaisalueella. Hänen alamais ensahan pi i
olla alis u ia luonnonlapsia, joi a olisi helppo pi ää ku issa ja jä jes yk-
sessä – oli a han saamelaise jo his o iallises i unne uja sopeu u ai-
suudes aan ja myö ämielisyydes ään esi allalle18. U sjoen nimismies
jou ui kui enkin heidän kanssaan lähes epä oi oon. Hän a oi i mui a
suomalaisia, e ä U sjoen saamelainen oli ”polii ises i ja yh eiskunnal-
lises i al eu uneempi kuin luullaankaan”.19
Mannisen iukka asenne lii yi siihen saamelaisaluei a koske aan
kiinnos ukseen, joka oli kas anu kaikissa Pohjoismaissa 1800-lu un
15 Ro aniemi 2.4.1925.
16 Ks. Leh ola 2012, 284–300.
17 Manninen 1933 V, 4.
18 T. Leh ola 1996, 181–189.
19 Manninen 1933 V, 4.
Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen
87
loppupuolel a alkaen. Syy siihen oli a joko aloudellisia, ku en Ruo -
sissa kai os oiminnan myö ä, ai (so ilas)polii isia, ku en Pohjois-No -
jassa, jossa Venäjän uhkaa ko os a a i anomaise alkoi a puhua ”suo-
malais aa as a” ( inske a e). Molemmissa maissa al ion kiinnos us
saamelaisalueisiin synny i e ilaisia apoja sulau aa niin saamelaise
kuin suomalaise kin pää äes öön.20
Myös Suomen al io oli alkanu yhä ehokkaammin ky keä saa-
melaisalue a emämaahan. Se apah ui sää ämällä Lapin elinkeinoja
ja me sien käy öä koske ia lakeja, ka oi amalla pohjoise seudu a -
kemmin ja aken amalla liikenne e kos oa. Uuden sysäyksen kehi ys
sai Suomen i senäis ymisen (1917) ja Ta on auhan (1920) myö ä, jol-
loin kolonialis inen hallin o Lapissa ah is ui. Suomalaise i kamie-
he py ki ä saamaan U sjoen kal aise epä a ma aluee hallin aan.
Näissä oimissa he saa oi a olla hy in suo a ii aisia, o ama a lain-
kaan huomioon saamelais en e ilaisia a oja ja käy än öjä.
No jassa ja Ruo sissa 1900-lu un alussa syn yny as a eak io, jo a
on nimi e y e nopolii iseksi mobilisaa ioksi, oi saamelaise paikalli-
seen ja al akunnalliseen poli iikkaan, jossa he y i i ä u a a oma
e unsa. Se, e ä Suomessa niin ei apah unu ennen ois a maailmanso-
aa, ei a koi a, e eikö opposi ioasenne a saamelais en pa issa olisi ol-
lu . Keino as a a epäsymme isiin al asuh eisiin ain oli a e ilaisia
kuin a oimessa as a innassa.
Mannisen omaani Tun u i uhkaa ku aa monella asolla si ä kul -
uu is a e ilaisuu a, joka alkaa uo aa ongelmia nuo en nimismiehen
ja paikallisyh eisön älillä. Manninen aken aa men aalis a as akkai-
suu a lappalaisen ja lan alaisen eli suomalaisen älille. Jo pelkäs ään
ajankäy ön a a poikkea a oisis aan. Romaanissa lappalainen ka -
soo, e ä ”kellon ollessa kaksi ois a se on suunnilleen kymmenen. Ei
missään apauksessa niin paljon ielä, e ä se jo akin me ki sisi. Suoma-
lainen pakkaa sellais a a os elemaan ja äi ämään, e ä lappalainen ei
ke keä mihinkään.” Ajankäy ön lisäksi saamelais en me ki yksellinen
20 No jalais amisena unne u asu us- ja kielipoli iikka a koi i ie ois a py kimys-
ä sulau aa ähemmis ö , mikä ulo ui jopa lainsäädän öön. Ruo sissa oli oma sulau -
amisen apansa, niin sano u seg egaa iopoli iikka, joka pi i po osaamelaisia ainoina
oikeina saamelaisina ja suunni eli e i yis oimia heidän oikeuksiensa suojaamiseksi,
kun aas muu saamelais yhmä innas e iin uo salaisiin uudisasukkaisiin.
Veli-Pekka Leh ola
88
aikeneminen, äis ely ai mää äys en kie äminen olemalla ekemä ä
mi ään nouseesuomalaisen i ka allan ha mis uksen aiheiksi.21
Vaikka Mannisen pola isoi aa näkemys ä oisi pi ää essen ialis ise-
na, hän ymmä ää as akkaisuuden myös kul uu ises i kehi yneenä.
Luon o muodos aa Mannisen omaanin apah umille ankan kehyk-
sen, joka mää i elee saamelais en elämän y miä ja joihin myös ajan-
käy ö mukau uu. Elämän epä a muudes a ie oisen luonnonkansan
kii ee ömyys on kas anu monien sukupol ien kokemukses a luon-
non pa issa, missä elämä saa aa iippua ali us a oimin amallis a.
Vas akoh ana älle Mannisen omaanissa lan alainen pu naa lappa-
laisen alkukan aisuu a ja hi au a, joka näy ää jopa ahallisel a eke-
misen äl elyl ä. Lan alainen äh ää a muuksiin ja äsmällisyyksiin.
Hänelle kaiken on ol a a laske a issa ja a menne a issa. Esime kiksi
hänen apansa iedus ella saamelaisen po oelon päälukua ”on lan alai-
sen kysymys, ei lappalaisen”. Kun joku si ä kysyy, as auksena on joko
hiljaisuus ai sa kas inen kommen i: ”Pa empihan e ole e laskumies
kuin me.”22
Mannisen mukaan luonnonelämän a aama omuus ja yllä yksel-
lisyys es ä ä lappalais a mää i elemäs ä ule aisuu a ja olemis aan
liian a kas i. Asenne on is i iidassa lan alaisen a alle halli a ja kon -
olloida elämäänsä ja ympä is öään. Hänelle ei so i ain odo aa, mi ä
elämä uo as aan. E i yisen hy in kahden elämänkäsi yksen älinen
as akoh a ki ey yy kunnan al uus on ainoassa suomalaisessa, He pe-
issä, joka ei siedä asioiden ”singu elua ja eny elyä”.
Lappalaise puoles aan hymäh ele ä He pe in a muudel-
le. Heidän käsi yksensä, heidän elämän iisau ensa mukaan
mikään ei ole ässä maailmassa a maa – pai si Ipmelin, Ju-
malan, olemassaolo. Vain He pe ille kaikki on a maa. Koko
pi äjän hokema on He pe iä ma kien: ’Se on a ma, ehdo o-
mas i!’ Oli kysymys mis ä ahansa. – Ei, ei! Ihminen on e eh-
y äinen, po oasioissa e i äinkin.23
Mannisen omaanissa nimismies on ä yny sii ä, e ä hän ei saa saame-
laisil a kunnollisia as auksia juu i mihinkään. Jos hän kysyy pelkkiä
21 Manninen 1938, 125, 230.
22 Manninen 1938, 125.
23 Manninen 1938, 73.
Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen
89
kuulumisia, nämä a aile a jo kuulus elun a koi us a ja as aile a
äl ellen. Yleinen as aus on: ”En iiä.” ”Vissiinki niin”, sanoo Kad-
ja-Nilla, kun ei ahdo sanoa mi ään. U sa-Piennin akio as aus aas on
nuu-pa , jolla Mannisen mukaan ”myönne ään, mu a usko aan, mi ä
usko aan” (sananmukaises i ps. nuba = niinkö muka). Ki kkohe a
aas ie ää, e ä ”kun lappalainen ei ahdo asias a puhu a an, hän hei -
äy yy ääne ömäksi, mykäksi. Yksinke aises i.”24
Manninen aken elee ukun humo is isia koh auksia saamelais-
en ympä ipyö eiden as aus en iimoil a. Niiden on usein ulki u
nau eskele an saamelais en yksinke aisuudelle, ku en olen i sekin o-
dennu 25. Niissä oidaan kui enkin nähdä myös ”o elien” saamelais en
äis ely ai oja ihaile a ulo u uus. Mannisen ko os ama kul uu ise
pii ee o a ullee esiin muussakin saamelaisia koske assa ki jallisuu-
dessa.
Paikallishis o ioi sija Teu o Leh ola on ku annu his o ian saame-
lais en ak iikkaa “ ii y elyn iisau ena”, joka ilmeni usein yksilöiden
oiminnassa, mu a jonka oi ulki a myös yhmän his o ialliseksi
oimin a a aksi. Ominais a sille oli kaksinainen asenne: koske uksis-
sa i anomais en kanssa saamelaise akuu eli a myön eisyy ään ja
yh eis yön haluaan, mu a i anomais en pois u ua o eu i a oma
näkemyksensä. Kyse oli ”so innollises a i sepäisyydes ä”, kun ei halu u
suo aan haas aa al aapi ä iä.26
Saamen u kimuksessa on ii a u kaksoiskommunikaa ioon olen-
naisena osana saamelais en oimin aa. Se a koi aa moni asois a pu-
he apaa, jossa ke omus ie ys ä asias a a koi aa ”koodia” ymmä ä-
älle jo ain muu a.27 Monien muiden a kipäi än as a innan muo ojen
24 Manninen 1938, 150, 231–232. Saamen u kimuksessakin on ko os e u si ä, e ä
saamelais en haas a elu ilan eissa suo a kysymykse ha oin uo a a suo ia as-
auksia; ne ei ä ole saamelainen apa kysyä. Vas aukse läh e ä usein ke omuksen
suun aan. Helande & Kailo 1998, 11.
25 Väi öski jassani käsi elin Mannisen saamelaisku auksia hy in k ii ises i ja e -
ailin nii ä esime kiksi saamelaiski jailija Hans-Aslak Gu o min eks eihin, jo ka
muun ele a samoja koh auksia e i näkökulmas a, ks. Leh ola 1997, 166–188.
26 T. Leh ola 1996, 189–191.
27 Gaski 2004, 35–45; Gaski 1987, 12. Gaski on analysoinu äl ä pohjal a unne ua
his o iallis a joikua noidan ja ” alkoisen a kaan” kamppailus a. Hänen mukaansa
noi a käy ää joiussa e ilaisia, myös kielellisiä, keinoja uo amaan kaksi asois a ies-
in ää, jossa saamelaisille osoi e u sanoma on kokonaan oinen kuin ulkopuolisille
suunna u.
Veli-Pekka Leh ola
96
Nimismiehen keino kään y ä siis hän ä i seään as aan. Paikallis en
hakema asiaki ja o a nii ä samoja, joi a nimismies i se oli aa imalla
aa inu hei ä o amaan käy öön. Aiempi älinpi ämä ömyys nimis-
miehen aa imus en suh een kään yy ny ”kuin yh eises ä ymmä yk-
ses ä” innokkaaksi haluksi hankkia kaikki lupaki ja samalla ke aa.
Manninen pi i äkillis ä kii e ä nimenomaan me kkinä as a innas a,
ei odellises a a pees a.
Tekemis ään lukuisis a ha hau uksis a huolima a nimismiehellä ja
paikallisella oppaalla on aikeuksia yllä ää po osaamelaisia, joilla oli
Suomen puolella niin sukulaisia kuin ää ejäkin almiina ilmoi a-
maan i ka allan ulos a. Paikallinen ”lähe ijä jes elmä” alkaa oimia
iimeis ään yöpaikas a, jos a nimismiehen ullessa joku läh i kii een
ilkkaa iemään sanaa a kas ajien ulos a po ojen omis ajille. Nimis-
miehelle ei ii ä pelkkä ha ain o po ois a, aan hänen on saa a a ” un-
nus odis e”, edes yksi po o odis eeksi sii ä, e ä po oja on ollu lai o-
mas i liikkeellä.51
Mannisen ku aus pe us ui osi apah umiin, joi a on lue a is-
sa myös i allisis a nimismies en ke omuksis a pi kin No jan ajaa.
Enon ekiön nimismies L. I. I konen o esi usein, e ä omien al on-
a e kos ojensa a ulla No jan po osaamelaise pys yi ä ehokkaas i
äl ämään a kas uksia. Vi anomais en monenlaise salailu oime ei-
ä au anee , aan nimismiehen ma kas a iede iin jo hy issä ajoin.
Joskus I konen miehineen saa oi yö ä myö en hiih äen yllä ää okan
niin, e ä hikinen ies in iejä saapui okkaan unnin pa i myöhässä.52
Tekniikan kehi yessä a oi aminen saa oi apah ua myös nykyaikai-
silla älineillä. Leena Kaukiainen o eaa, e ä kun No jan puolen Te-
nolle akenne iin 1920-lu ulla puhelinlinja , a kas ukse e i ä yhä
useammin esipe än.53
Tällä a oin kul uu ises i opi uja as a innan muo oja so elle -
iin uusiin a koi uksiin. Nimismies I konen koki ekniikan kehi yk-
sen ”kilpailussaan” po o a kaiden kanssa Enon ekiöllä. Hänen eljensä
Toi o Ilma i (T. I.) uli uonna 1916 ke äämään ie oa paimen olaisuu-
des a u kimus aan a en. Po osaamelainen, jo a nimismies epäili po-
51 Manninen 1938, 126.
52 Ke ajan a k uonna 1898–1918. DIVa:1. ENA. OMA
53 Kaukiainen 1997, 83.
Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen
97
o a kaaksi, hei äy yi u a alliseksi u kija eljen kanssa ja pyysi ä ä
os amaan hänelle Helsingis ä uudenaikaisen kaksisilmäisen p isma-
kiika in en isen kaukopu ken ilalle. Nimismies eli o esi ha mikseen,
e ä uusin a mallia ole a kiika i pa ansi po omiehen mahdollisuuksia
kon olloida i ka allan liikkei ä po o a kauksien yllä ys a kas uksis-
sa.54
Vies in äjä jes elmä ku asi si ä osiasiaa, e ä po osaamelaise sen
enempää kuin mone Tenon kalas aja kaan ei ä ollee yh eis yöhalui-
sia nimismiehen kanssa lai omuuksien kä äy ämisessä. Nimismiehe ,
ku en I konen, ihme eli ä ä ä suu es i, koska heidän mieles ään saa-
melaise ymmä si ä Ruo sin ja No jan po ojen aiheu a an uhoa jä-
kälämailleen.55 He ei ä halunnee nähdä si ä saamelais en keskinäise-
nä lojaalisuu ena, joka uo i yh eis ä opposi ioasenne a i anomaisia
koh aan sii ä huolima a, e ä se nimismiehen näkökulmas a oli i a i-
onaalis a.
Saamelais en asen eisiin aiku i myös se, e ä aja a kas us en oi
nähdä suosineen paikallisia suomalaisia. Enon ekiön nimismiehe
käy i ä uosisadan alkupuolella usko uina miehinä ain suomalaisia
alollisia – saamelaisia ei ähän luo amus oimeen kelpuu e u. Talol-
lise myös hyö yi ä a kas uksis a, sillä aka a ikoidu po o myy iin
yleensä huu okaupoissa lähellä aka a ikkopaikkaa. Ensimmäisinä pai-
kalla oli a usko u miehe ja kä y i os amassa po o edulliseen hin-
aan.56
Po o a kauden my ologia
Paikallise e i yispii ee ja a kipäi än as a innan muodo uli a e i-
yisen hy in esille po osaamelais en kul uu isessa pe in eessä, niin
sano uissa po o a kauksissa, jo ka oli a lain al onnan kannal a hy-
54 I. I konen L. I koselle He as a 25.12.1916. Kansio 3. LIA. KA. Nimismies I ko-
nen ei hä käh äny eknologian kehi ys ä, sillä hänellä oli oma kons insa. Saamelais-
alueella kas aneena suomalaisena hän osasi ajaa po olla hy in ja pukeu ua saamelais-
en a oin. Niinpä saamelaise ”ei ä kauempaa kiika eillakaan saanee sel ää, mikä
oikein on uo ’guhkes Be galak’ [pi kä Pe kele]” – ja nimismies pys yi sen puoles a
yllä ämään pahan eos a.
55 Ke ajan a k 10.1.1915. DIVa:1. ENA. OMA
56 Ke ajan a k 7.9.–24.9.1899. DIVa:1. ENA. OMA
Veli-Pekka Leh ola
98
in ongelmallisia. Ne nousi a myös Mannisen ku auksissa näky äksi
me kiksi kahden kul uu in e ilaisis a a ois a. Tämä nomadisen (ja
kol ien kohdalla myös seminomadisen) yh eiskunnan sisäinen jä jes-
elmä oli is i iidassa enemmis öyh eiskunnan mo aalis en ja ju idis en
pe iaa eiden kanssa.
Samalla lailla kuin Sco salame säs yksen yh eydessä esi ää e min
” a kaus” lainausme keissä57, myös puhuminen ”po o a kaudes a” on
ongelmallis a. Monen u kijan mieles ä se on ju idinen e mi sellai-
seen kul uu i aus aan so elle una, johon se ei sinällään so i.58 Robe
Paine ku suu ä ä apaa ”po onhoidon ies in äjä jes elmäksi” ( eindee
message sys em), joka uo i omaa hiljaiseen ie oon pe us u aa käsi ys-
ään asa-a os a ja yh eisön i senäisyydes ä.59
Paine e o aa iisi apaa ymmä ää nämä ies i , ja ain yh ä niis ä
hän ka soo po osaamelais en ulki se an a kaudeksi. E i yises i nuo-
emmilla po onhoi ajamiehillä oli apana kilpailla po ojen a as ami-
sessa e äänlaisen u nausmen ali ee in pohjal a. Teko oi iin ulki a
myös a oi ukseksi unkeu umises a oisen alueelle ai häly ä äksi
me kiksi omas a laajen umishalus a. Toisen po o oli salli ua eu as aa
pako e ussa ilan eessa, hädän he kellä kaukana omis a po ois a, jos
eos a ain ilmoi e iin ja jos se ain myöhemmin ko a iin omis ajal-
le. Vain iides luokka, aineellisen hyödyn ohjaama a kaus, uomi iin
Painen mukaan po osaamelais enkin pa issa. Siihen ei sisäl yny sano-
maa, aan ekijä halusi pi ää ekonsa isus i salassa.60
Enon ekiön nimismies Ilma i I konen ku asi ilanne a 1910-lu un
lopulla, e ä ”muu aman po on a as amis a, ’syömäpo on-o oa’, ei a -
sinkaan sellaisen ekemänä, jolla i sellään on po oja, pide ä minään i-
koksena; se on ain ’lainano oa’, o aja kun ie ää, e ä oinen ’lainaaja’
mene elee ai an samoin hänen po oihinsa nähden. Vas a kun ’lainaa-
minen’ alkaa mennä yli jokapäi äisen ko i a peen, niin e ä po oil a – –
’papinki ja ’ eli ko ame ki pila aan ai ne ää enne ään o ajain omiin
me kkeihin, ale aan a kau a pi ää ikana”.61
57 Sco 1989, 38.
58 Ma i Linkolan haas a elu.
59 Paine 1999, 68–69.
60 Paine 1999, 68–69; myös Solem 1933, 265–266.
61 Ke omus ajan a k 10.10.1919. DIVa:1. ENA. OMA. Suomalaisissa läh eissä
po o a kauksia nimi e iin myös ”u heilulajiksi”, ks. esim. The man 1940/1990, 141;
Ko elainen 1995, 65.
Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen
99
Po onhoi oon pe eh yneen kansa ie eilijä Ma i Linkolan mukaan
po o a kaus pienimuo oisena ” a peen sanelemana lainauskäy än önä”
oimi ylisuu en kapi alismin kon ollina, jonka myö ä useampi ihmi-
nen pääsi omis ukseen kiinni. Toisaal a se oli olosuh eiden sanelema
oimin amuo o, jossa laajoilla alueilla kulke ien po ojen e simiseen
a i a aa yö ä säännel iin.62 Po o a kaus pienessä mi assa kuului po-
osaamelaisen jä jes elmän luon eeseen melkeinpä no maalina ”keski-
näisenä esu ssien jakona”.63
Yh eisön sisäisenä jä jes elmänä po o a kauskäy ännöllä oli oma
sään önsä. ”Lainailun” pi i apah ua sellaisissa pui eissa, e ä laina u
a a a oi iin o aa akaisin, eikä esi al aa pe in eises i salli u so ke -
a an asiaan. Hal eksi a aa oli kannella i anomaisille. Va kaus iida
hoide iin yleensä pe in eisellä a alla: ”lainaamalla” akaisin.64 Po on-
hoidon ies in äjä jes elmä oli hiljainen kommunikoinnin apa, jo a
ulkopuolisen oli aikea ymmä ää ja johon myös pienemmillä saame-
lais yhmillä oli usein kiel einen asenne. Siihen lii yi oma ongelmansa,
jos ”lainaamise ” laajeni a po osodan as eelle, jossa oisen omaisuu a
uho iin ilman a koi us a.65
Uudessa yh eiskunnallisessa ilan eessa al ion ju idise ja hallin-
nollise koodi ja käy ännö py ki ä alis amaan saamelais en pe in ei-
se oimin amalli . Niinpä ”po o a kaus” luoki el iin kiel eiseksi ja an-
gais a aksi ilmiöksi, kun al io haki oikeu us a oman maankäy önsä
u aamiseksi. Pe in eise saamelaise a a jäi ä dokumen oima a
pape ille ja si en ilman i allis a unnus amis a. Kun po o a kauksis a
ilmoi e iin poliisille ai nimismiehelle, ne mene i ä kon eks uaalisen
koodinsa ja ulki iin eoiksi, jo ka loukkasi a enemmis ön lainsää-
dän öä.66
Romaanissaan Manninen käy ää po o a kaus eemaa ha ainnollis-
aakseen e ilais en kul uu is en jä jes elmien ö mäys ä. E äänlaisena
al e egona Manninen ku aa pi äjän nimismies ä, joka on jou unu
kokemaan paikallisen apaoikeuden aiku uksen. Tullessaan paikka-
62 Ma i Linkolan haas a elu.
63 Pekka Sammallahden haas a elu.
64 The man 1940/1990, 195.
65 Ma i Linkolan haas a elu.
66 Paine 1999, 63–81.
Veli-Pekka Leh ola
100
kunnalle hän on sijoi usmielessä hankkinu po oja, jo ka o a mui-
den paimennuksessa. Vi kain oisena miehenä hän alkaa suomalaisen
oikeus jä jes elmän pohjal a al oa po o a kauksia ja ie po osaamelai-
sia ”Pannen poikia” kä äjille. Muu amia sako e aan. Pannen poikien
as akeino käy ä kui enkin nimismiehelle kalliiksi:
Seu aa alla ke alla a a essanne poja sano a , e ä iime
iikolla sinulla oli osi kaunis ja liha a aadin heidän po o-
okassaan – ny si ä ei enää näy. Niin sano a ja ka so a si-
nuun omalla a allaan. A ele , e ä hukka sen issiin appoi.
Seu aa ana syksynä, kun po o on ke ä y kesälai umil a,
saa kin kuulla, e ä susi sukulaisineen on sako anu sinua en-
is ä enemmän, paljon enemmän kuin sinä hei ä iime kesänä.
Puhupa ielä, e ei Pannen pojilla ole mah ia ja al aa. On
näe niin, e ä i sensä lensmanninkin po o o a heidän pai-
mennuksessaan. Ja on myöskin niin, e ä un u in koi uilla ei
ole puhelahjaa, ne ei ä odis a mi ään.67
Manninen ma kii eks issään saamelais en monimielis ä ilmaisu apaa,
jossa asioi a sano aan e ausku ien ja kie oilmaisujen a ulla. Vaikka
nimismiehen po o ei ä ole oikeas i Pannen poikien paimenne a i-
na, heidän al ansa ulo uu myös niihin po o a kauden kau a. Kie -
oilmaisu liha an po on ja suden älises ä yh eydes ä (johon ii a aan
joskus myös ”kaksijalkaisen suden” e ausku alla) eke ä po o a ka-
uden nimismiehelle sel äksi. Tekijä siis eh as ele a po o a kauksil-
laan nimismiehelle i selleen päin naamaa. Mainin a un u ikoi ujen
puhuma omuudes a ku aa nimismiehen ilan een oi o omuu a –
odis ajia kä äjäju ua a en ei löydy.
I onia on pohja i eenä myös Mannisen ku auksessa e ään po o a -
kausasian pää ymises ä kä äjille. Yksi Pannen pojis a on poikkeuksel-
lises i nos anu kan een po o a kaudes a ki jan saamelais a päähenki-
löä, Maa eh’An ’ia, as aan. Nimismiehen saapuessa Pannen poja o a
kuin syy e yinä, aikka asianomis ajina pi äisi esiin yä. Vas a kun sel-
iää, e ä nimismies odellakin on ain muo oilemassa syy e ä, eljek-
se alka a en ou ua: ”Helpo uksen huokaus pääsee Pie al a, hiki ka oaa
O lan o sal a, oisia eljeksiä ei hauko u a enää ähääkään.”68
67 Manninen 1938, 40.
68 Manninen 1938, 151.
Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen
101
Samanlais a kaa elua on An ’in i sensä kuulus elu. Kokenu nimis-
mies ei haluaisi hoi aa asiaa, mu a on puun ja kuo en älissä. Jos hän
jä ää Pannen poikien aloi aman asian hoi ama a, hänen po onsa ä-
hene ä en ises ään. Jos hän aas suu u aa anhan po omiehen kau a
paikallise jokisaamelaise , nimismies i se jou uu aas kä simään. Yh -
äkkiä kenel äkään ei liikenisi enää mai oa lensmannille – eikä muu a-
kaan apua.69
Kä äjillä asia muu uu suo anaiseksi a ssiksi. Ny An äi ää po-
onomis ajan lu anneen hänen o aa yhden po on. Panne kui enkin
kiel ää lu anneensa. Paikalle ma ssi e aan odis ajia, jo ka ei ä iedä
apaukses a mi ään, aan puhu a ympä ipyö ei ä, mu a eloi a a
palkkion ja ma kakulu . Nuo i i kain oinen uoma i jou uu paikallis-
en silmissä nau unalaiseksi, kun hän ei unne esi el yjä po ome kkejä.
Hän i se pi ää apaus a sel änä, kunnes syy e yn asianajaja – paikalli-
nen lakiasioiden un ija – pääsee ääneen.
Asianajaja nos aa esille ”maan a an”, jo a hänen mieles ään ulee
nouda aa silloin, kun ki joi e ua lakia ei olemassa. Asianajajan mu-
kaan maan apa aa ii, e ä ihminen on hä ä ilassa oikeu e u appa-
maan oisen po on un u issa nimenomaan syödäkseen sen, kunhan ei
myy eikä y i ä muu en hyö yä sii ä. ”Jos suomalainen o aa po on, se on
a kau a – ehkä samanlais a a kau a kuin jos hän eisi naapu insa
lehmän lai umel a. Mu a näiden apaus en innas aminen po olappa-
laiseen on e ehdys, suu i e ehdys.”70
Pe in eisen apaoikeuden nos aminen saamelaisia koske an oikeus-
ju un pe us eluksi 1930-lu un omaanissa on kiinnos a a seikka,
joka – Mannisen dokumen aa isen pohjan huomioiden – ku as anee
osi apaus a. Paikallisis a lau amiehis ä muun muassa he as uoma i
F ed ik Holmbe g (joka siis maini aan oikealla nimellään ik ii isessä
omaanissa) pää yy kanna amaan si ä pä e änä pe us eluna: ”Maan-
apaa saamenkansa on nouda anu ikimuis oisis a ajois a. Se apa on
anhempi kuin Suomen laki uossa pöydällä, sillä lappalaiskul uu i on
uha uo inen.”
Se, mi en uoma i lopul a a kaisisi asian, jää omaanissa es aama -
a, sillä apah uma ie ä e i suun aan. Pannen pojan poikkeukselli-
69 Manninen 1938, 195.
70 Manninen 1938, 210.
Veli-Pekka Leh ola
102
nen haas e on ollu hänel ä ain apa ki is ää anhaa po onomis ajaa,
jol a hän on pi kään aa inu unnus us a henkilökoh aisessa asiassa.
Kun An paineen alla ulee – epämää äises i kyllä – unnus aneeksi
Pannen pojan pa emmaksi asian un ijaksi po oasioissa, asian omis aja
haluaa pe ua kan eensa iime he kellä suu en sakon uhas a huolima a.
Ku en nimismies on epäilly , kyse oli Pannen pojan halus a ehdä
suomalaise i kamiehe nau e a iksi. Se, e ä ämän saa u aakseen
Panne on i se jou unu maksamaan kä äjäkuluja, saa nimismiehen poh-
imaan, kuka ny aas huipu i ke ä. Pannen pojalle maksu me ki see
kui enkin ähemmän kuin yh eisön hy äksyn ä: ”Samalla hän ilkai-
see lau akun aan – näkee i in lois a ia naamoja, jo ka sano a : hy in
eh y Panne- ainajan poika! Me saamelaise (sic) olemme iimeiseen as i
yh ä. Me emme anna omiamme suomalais en käsiin.”71
Ka kelmassa kiinni ää huomio a saamelainen- e min käy ö sanan
lappalainen asemas a, mikä oli ha inais a ielä 1930-lu ulla. Se ko os-
aa pai si saamelais en keskinäis ä aja elu- ai puhe apaa myös ki jaili-
jan ihaile aa sä yä saamelais en omia jä jes elmiä koh aan.
Pää än ö
Suomalainen ki jailija E ik The man o esi 1940-lu un alussa, e ä ” as-
aano a aisuudessaan ja kehi yskelpoisuudessaan saamelaise o a yksi
maailman konse a ii isimmis a ja as us uskykyisimmis ä kansois a”.
Hänen mieles ään saamelainen mieli ”ja ku as i kuin esi aipuma o-
mana aipuisuudessaan, o ju ana al iudessaan, käsi ää kaiken koke-
mansa saamelaisella a allaan ja seli ää ja ulki see kaiken saameksi”.72
The manin näkemys kuuluu niihin ulkin oihin, joissa saamelais en
his o iallis a sel iy ymis apaa on ku a u so innollisena sopeu umise-
na, äis ämisen s a egiana ai ii y elyn iisau ena73.
Tä ä käsi ys ä on saamen u kimuksessa a os el u oman isoi ana
ai passi oi ana eli sen on näh y äheksy än saamelais en omaa ak-
ii isuu a ja ole a an saamelais en olleen ky y ömiä as us amaan
71 Manninen 1938, 225.
72 The man 1939/1990, 85.
73 Ks. esim. Leh ola 1994, 17–20.
Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen
103
al a äes öjen py kimyksiä.74 Ris i ii a näy äy yy uudella a alla a ki-
päi än as a innan näkökulmas a. Se, e ä saamelais en his o ias a ei
juu i löydy laajempia kon lik eja pää äes öjen kanssa, ei a koi a, e ä
saamelaise olisi a ollee passii isia ai alis unee uh eiksi. Vaiku a-
misen a a ain oli a oisenlaisia ilan eessa, jossa a oin kon lik i olisi
saanu i anomaise yh ymään as a oimiin.75
Muiden alis e ujen yhmien a oin saamelaise näy ä ä käy ä-
neen a kipäi än as a innan muo oja ähin ään puoli ie oisena ak-
iikkana. Salakalas uksen ai -me säs yksen lisäksi se pe us ui yleensä
ei- ekemiseen ja monime ki yksellisyy een, johon oli aikea as a a.
A kipäi än sanka ei a oli a ne, jo ka onnis unees i pys yi ä hiljaisel-
la a alla ase umaan as akkain i anomais en kanssa ja uhmaamaan
nii ä jä jes yksiä, joi a muu kin olisi a halunnee uskal aa as us aa.
Vaikka oimin a ei ollu julkis a ja laajas i näky ää, se jä i oman
jälkensä ihmis en a inoihin samoin kuin asiaki joihin, joissa niiden
ulkinna saa oi a olla ai an e ilaisia, koska ne nouda eli a i an-
omais en omia pe iaa ei a. E. N. Mannisen eks i a joa a e inomai-
sen aineis on saamelais en ” as aka an” u kimiseen. Vaikka hänen
oma i kamies oimin ansa oidaan ulki a saamelais as aiseksi ai
ainakin saamelaisk ii iseksi, eks eissään hän näy ää ah as i iedos-
aneen kahden kul uu in älise is i iida . Niis ä on lue a issa jopa
a onan oa saamelais en oimin a a oille, joi a hän ainakin osi ain
ulki si kul uu isina s a egioina.
Saamelais en kohdalla epäsuo a opposi ioasenne on monin paikoin
hankala e o aa (muis a) kul uu isis a pe in eis ä, koska as a in a
pohjimmil aan heijas aa juu i kul uu is a e ilaisuu a ja sen suhde a
al a aken eisiin. Jos halli se a al a ei unnus a ä ä e ilaisuu a, aan
pako aa oisen osapuolen nouda amaan omia a ojaan ja jä jes el-
miään, uloksena on eak ioi a ja as us a ia ekoja. Nämä oi a nous-
a joko omis a kul uu isis a pe in eis ä, ku en a kipäi än as a innan
muodo usein, ai niihin oidaan o aa mallia al ayh eiskunnan omis-
a oimin a a ois a, ku en e nopolii isen liikkeen suh een oli pi käl i
kysymys.
74 Kuokkanen 2013, 438.
75 Sco 1989, 35.
Veli-Pekka Leh ola
104
Vas a innan e o aminen myös i anomais en ai muiden ulko-
puolis en ahojen läh eis ä aa ii sekin e i yis oimia. Voi kysyä, kuinka
paljon suomalaisen ki jallisuuden pe in eise saamelaisuu een lii y ä
ku aukse , ku en ii aukse yhmyy een, hi au een ai laiskuu een,
pe us ui a a kipäi än puoli ie oiseen ai jopa epä iedos e uun as a-
in aan. Saamelaise oli a usein ie oisia niis ä odo uksis a ja ku is a,
joi a ulkopuolisilla oli heis ä, ja he saa oi a käy ää nii ä hy äkseen
omassa oiminnassaan. Hiljaises a as a innas a joh u a ä ymys ai
uskaan uminen saa oi joh aa ulkopuolise seli ämään asia kul uu-
ises i ai odullises i omissa saamelaisku auksissaan.
Vi kamiehille odullis aminen saa oi olla helpo a a apa saada
asia pois mieles ä. Toinen aih oeh o nimi äin oli unnus aa, e ä e-
ämä ömiksi ja yhmiksi sano u saamelaise as us i a nii ä ihan ei-
a, joi a i anomainen hy än ah oises i py ki uomaan lahjana ”si is-
yneemmäs ä” maailmas a. Rodullis aminen oli ehkä helpompi apa
suh au ua ähän kuin hy äksyä ”singu elu ja eny ely” ie oisena o -
elema omuu ena, joka haas oi ja kyseenalais i ne ehokkuu een py ki-
än yh eiskunnan ihan ee , jo ka i anomaisille oli a kaiken jä ke än
oiminnan pe us a.
Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen
105
Läh ee
Aa se h, Bjø n (1989) G enseoppgjø ene og konsek ense a disse o den
no dsamiske bose ning i No ge. Teoksessa Bjø n Aa se h ( oim.)
G ense i Sameland. Oslo: No sk Folksmuseum.
Aikio, Aimo (2010) Olmmošhan gal bi ge – ášši ma o ddidi bi gema.
Ka asjok: ČálliidLágádus.
Bal o, As a (1997) Sámi mánáidbajásgeassin nuppás u á. Oslo: Ad No am
Gyldendal.
Ba kowski, Maciej J. (2013) Reco e ing non iolen his o y. Teoksessa Maciej
J. Ba kowski ( oim.) Reco e ing Non iolen His o y: Ci il Resis ance
in Libe a ion S uggles. Boulde : Lynne Rienne Publishe s, 1–30.
B och Johansen, Si i (2015) Elsa Laula Renbe g – his o ien om samenes s o e.
Ka asjok: Da i Gi ji.
El ing, Ös en (1933) Suomen–No jan po osopimukses a. Suomen Ku aleh i
1933, 1571–73.
F ed iksen, Lill-To e (2015) ”… mun boađán sin maŋis ja joa kkán
guhkkelebbui…” Bi gengoans a Jo nna-Ánde Ves a omána ilogiijas
Á bbolačča . T omsø: Romssa uni e si eh a.
Gaski, Ha ald (1987) Med o d skal y ene o d i es. Om samenes episk poe iske
dik ning. Ká ášjohká: Da i Media.
Gaski, Ha ald (2004) When he hie es became mas e s in he land o he
shamans. No dli : Special Issue on No he n Mino i ies No. 15. T omsø:
Uni e si y o T omsø, 45–60.
Helande , Elina & Kailo, Kaa ina (1998) No beginning no end. The Sami Speak
Up. Edmon on: Uni e si y o Albe a.
Isaksson, Pekka (2001) Kumma ku ajainen. Rasismi o u u kimuksessa,
o u eo ioiden saamelaise . Ina i: Kus annus-Pun si.
Jackson, Noel (2014) No es on Resis ance. Blog, Augus 7, 2014. URL h ps://
noelbjackson.wo dp ess.com/ ag/ esis ance/.
Je nsle en, Regno (1998) Samebe egelsen i No ge: idé og s a egi 1900–1940.
T omsø: Sen e o samiske s udie , Uni e si e e i T omsø,70.
Johansson, Anna & Vin hagen, S ellan (2014) Dimensions o E e yday
Resis ance: An Analy ical F amewo k. C i ical Sociology 1, 1–19.
Kaukiainen, Leena (1997) A oin ja sulje u aja. Suomen ja No jan suh ee
1918–1940. Helsinki: Suomen his o iallinen seu a.
Ke k lie , Benedic J. T ia (2009) E e yday poli ics in peasan socie ies (and
ou s). The Jou nal o Peasan S udies, Vol. 36, No. 1, Janua y 2009,
227–243.
KM 1921. Komi eanmie in ö n:o 20 1921: Komisionil a, joka on ase e u
an amaan lausun onsa niis ä asiois a, joilla on yh ey ä Ina in,
Enon ekiön ja U sjoen kun ain e ollepanojen ja isojakojen kanssa.
Helsinki: Val ioneu os o.
