”Lappalainen on kaukaa ovela ja laskelmallinen” : Saamelaisten arkipäivän vastarinta E.N. Mannisen teoksissa

Ou i Au i & Veli-Pekka Leh ola ( oim.) Hiljainen as a in a Tampe e Uni e si y P ess 2019, 81–108. h p://u n. i/URN:ISBN:978-952-359-000-7 ”Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen” Saamelais en a kipäi än as a in a E.N. Mannisen eoksissa Veli-Pekka Leh ola SuomeSSa SaamelaiS en e nopolii inen oimin a alkoi mui a Pohjoismai a myöhemmin. A oimen as a innan sijas a saamelaise o a käy änee näkymä ömämpiä a kipäi än as a innan muo oja, jois a a ikkelissa a kas ellaan oimin aa Tenon saamelais en keskuudessa 1920- ja 1930-lu uilla. Aineis ona on käy e y e i yises i E. N. Mannisen eks ejä. Hän ku aa monella asolla kul uu is a e ilaisuu a, joka joh aa opposi ioasen eisiin ja - eak ioihin silloin, kun yh eiskunnan oma jä jes elmä jou u a as akkain enemmis öyh eiskunnan uusien sään öjen kanssa. E i yises i po o a kaude nousi a Mannisen ku auksissa näky äksi me kiksi kahden kul uu in e ilaisis a a ois a. Veli-Pekka Leh ola 82 Johdan o Saamelaise aloi i a e nopolii isen oiminnan No jassa ja Ruo sissa 1900-lu un alku uosina. Se oli as aus a uudisasu uksen paineeseen, joka ka ensi saamelais en maankäy öä e i yises i po onhoi oalueella. Taus alla oli myös sulau amispoli iikka, joka py ki ukahdu amaan saamelais en oma kiele ja kul uu i aken ee . Kun saamelais en oma yh eiskun amuo o, ns. siida- eli lapinkyläjä jes elmä, oli hajonnu ii- meis ään 1800-lu un kuluessa, saamelais en oli py i ä ä aiku amaan pohjoismaisen yh eiskunnan ehdoilla ja keinoilla. He alkoi a pe us aa yhdis yksiä ja leh iä asiansa ajamiseksi.1 Suomessa samanlainen ”he ääminen” apah ui paljon myöhemmin kuin muissa Pohjoismaissa. Ensimmäinen saamelais en oma yhdis ys Suomessa, Samii Li o, pe us e iin as a uonna 1945, oisen maail- mansodan jälkimainingeissa. Ennen si ä saamelaiskysymyksis ä keskus- eli a julkisuudessa lähinnä suomalaise . Näy ää sil ä, e ä Suomessa ei syn yny samanlais a paine a saamelaisia elinkeinoja koh aan kuin e eläsaamelais en alueella No jassa ja Ruo sissa, missä a oin as a in a alkoi. Suomessa saamelaise myös pääsi ä aiku amaan suomalaisessa paikallishallinnossa pa emmin kuin naapu imaissa.2 Sil i oi kysyä, ei ä kö ah is u an suomalaisen hallinnon ja no- pean mode nisoi umisen aiku ukse he ä änee minkäänlaisia eak ioi a ai opposi ioasenne a Suomen saamelaisissa. Suomen La- pissa oli ollu jo 1890-lu ul a läh ien käynnissä samanlainen na iona- lis inen kansakunnan aken amisen hanke kuin Ruo sissa ja No jassa (”nasjons byggingp osjek ”3), jossa saamelaisia py i iin in eg oimaan pää äes öjen ihan eisiin.4 Naapu imaissa se aiheu i yh eiskunnallisia ö mäyksiä al ionhallinnon ja saamelais en älillä. Vi ian M. May on huomau anu , e ä kun pien en yh eisöjen asen- ei a al akul uu iin u ki aan, kyse ei ole ain sel äs i unnis e a is a as a innan muodois a, aan muunkinlaisiin oiminnan apoihin u- 1 Saamelais en polii ises a his o ias a ks. Je nsle en 1998, 70; Lan o 2005; B och Johansen 2015; Leh ola 2015. Te min lappalainen muu umises a saamelaiseksi ja il- miön aus as a ks. Leh ola 2009. 2 Ks. esim. Leh ola 2016, 236–240. 3 Rau io Helande 2008, 86–95. 4 Ks. Leh ola 2012. Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen 83 lisi kiinni ää huomio a.5 Näky än polii isen oiminnan sijas a Suo- messa näy ää syn yneen hiljaisempia eak ioi a, kun pe in eise a o , a a ja oimin a a a uli a uha uiksi. A ikkelissani u kin näi ä näkymä ömämpiä as a innan muo oja U sjoen kunnassa eli Tenon saamelais en keskuudessa 1920- ja 1930-lu uilla. Saamelais en polii is a his o iaa on u ki u iime uosikymme- ninä a sin unsaas i, mikä on kumonnu käsi yksiä saamelaisis a his- o ian passii isina uh eina. Saamelaispoli iikka on apah unu usein pohjoismaisen kansalais oiminnan pui eissa, ja haas aessaan allan- pi äjä a oimes i oimin a on jä äny jälkiä ki joi e uihin läh eisiin. On kui enkin huomau e u, e ä a oimeen as a in aan osallis uu usein suh eellisen ähän ihmisiä.6 Tämä on näkyny myös saamelais en e nopolii isessa oiminnassa, joka pe us ui pi kään ie yjen a ainhen- kilöiden ja ns. saamelaiselii in ak ii isuu een.7 Oma ongelmansa näky änkin as a innan suh een on ollu saada saamelais en omaa ään ä esiin a kis oläh eis ä, jo ka o a ollee pääosin ulkopuolis en luomia.8 Vielä hankalampaa on jälji ää his o iallisis- a läh eis ä näkymä ön ä as a in aa, joka ilmenee esime kiksi as a- hankaisina asen eina, ekemä ä jä ämisinä ai äis elynä. Kun suo aa haas amis a ei apahdu, myöskään i allisia dokumen eja ei synny. A kipäi än as a in a saa aa näy ää sa unnaisil a yksi äis apauksil- a, jo ka oi a kui enkin heijas aa si keää, usein jopa iedos ama on a py kimys ä u a a yh eisiä a oja ja oimin amalleja paineen alla.9 A kipäi än as a in aan oisi pääs ä pa hai en käsiksi suullisen aineis on a ulla. No jan puolella esime kiksi Ha ald Gaski on analy- soinu 1800-lu un eeppisiä joiku eks ejä, jois a hän on a annu saame- lais en eak ioi a koloniaalisia isän iä eli ”Va kai a” koh aan.10 Suomen saamelaisalueen 1920- ja 1930-lu un asen eis a ällais a ei ole juu ikaan saa a illa. Ulkopuolis en luomis a ja ulki semis a a kis oläh eis ä u - kijan ulisi kye ä ” houku elemaan” esiin as a in aa koske ia ke o- muksia. Aineis oni a kis o- ja leh ima e iaalia olen käyny läpi useissa 5 May 2015, 53–54; ks. myös Les e -Laidlaw 2015, 11. 6 Johansson & Vin hagen 2016, 421. 7 Je nsle en 1998, 44. 8 Ryd ing 1995, 69–92. 9 Ba kowski 2013, 1–2. 10 Gaski 1987; Gaski 2004. Veli-Pekka Leh ola 84 u kimuksissani, jo ka o a koskenee Suomen saamelais en his o iaa 1900-lu un aikana.11 Suomalaisen i kamiehen ja ki jailijan, E. N. Mannisen, eks i alikoi ui a kui enkin pääläh eekseni kään eisen näkökulman a ulla. Pää elin, e ä as ahankaisen asen een on äy yny ä sy ää saa- melais en kanssa yösken ele iä i anomaisia. Huomio a kiinni ää se, e ä 1920- ja 1930-lukujen suomalaisissa läh eissä maini iin usein saamelais en kiel eisiä luon eenpii ei ä, jo ka ä sy i ä i anomai- sia. James C. Sco in lue elemis a keinois a kyseenalais aa ulkoisia ja henkisiä al a aken ei a näissä ku auksissa ois ui a suo anaisen sala- kalas uksen ja po o a kauksien lisäksi hidas elu, äl ely, eeskennel y myön y yys, sa kasmi ja ie ämä ömäksi hei äy yminen samoin kuin passii isuus, laiskuus, ahallinen ää inymmä äminen ja epälojaali- suus. Suomalaise i anomaise ulki si a nämä usein kul uu ises i ai odullises i alemman kansan yhmän appeu uneiksi ominaispii - eiksi.12 A ikkelissani pää in epäillä i kamies en omia ulkin oja ja a kas- ella heidän paheksumiaan ominaisuuksia nimenomaan hiljaisena as- a in ana. Mannisen oimin a ja uo an o on ase elman kannal a hy in kiinnos a a esime kki. Hän oimi 1920-lu un puoli älis ä 1930-lu un alkuun U sjoen nimismiehenä. Manninen oli is i ii ainen hahmo, joka i kamiehenä as us i saamen kielen ja kul uu in kehi ämis ä Suomessa, koska se oli ”kuole an kansan” keino ekois a ukemis a ja heiken äisi Suomen al ion yh enäisyy ä. Hän oli aus al aan suoma- lainen na ionalis i, en inen upsee i, joka edus i jy kkää suomalaiskan- sallis a aja elu apaa ja käy i saamelaisis a julkisuudessa odullis a ia luonnehdin oja.13 Sii y yään poliisimes a iksi Ouluun hän ki joi i koko joukon dokumen aa isia leh ia ikkelei a sekä kaunoki jallisia eoksia, jo ka pe us ui a hänen kokemuksiinsa saamelaisalueella. Huolima a jul- kises a saamelaiskannas aan Manninen osoi au ui ki jailijana hy äksi ha ainnoi sijaksi ja ihmis un ijaksi ku a essaan saamelaisia. Monis a aikalaisis aan poike en hän näki näiden asen eissa ja oiminnassa kul - 11 Leh ola 2012. 12 Ks. Leh ola 2012, 186–195. 13 Leh ola 2012, 292–295; saamelais en odullis amises a ks. Isaksson 2001. Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen 85 uu isen s a egian pii ei ä, jo ka suun au ui a uuden suomalaisen yh eiskunnan oimin amuo oja as aan. E i yises i Mannisen omaani Tun u i uhkaa (1938), joka ke oo nuo en nimismiehen kokemuksis a saamelaispi äjässä, ku aa pe us a- anlaa uis a kul uu is a e ilaisuu a saamelais en ja suomalais en ä- lillä. Romaanissa is i ii a kä jis yy po osaamelaisen yh eisön kohdalla, kun po ojen kon olloin iin ja pe in eiseen apaoikeu een lii y ä käsi- ykse ö mää ä e i yises i niin sano ujen po o a kauksien yh eydes- sä. A ikkelissani u kin juu i si ä, mi en Mannisen eks i heijas a a ja jopa ie oises i uo a esille nii ä kul uu isia e oja ja is i ii oja, jo ka juon u a ehkä pysy ämpiinkin a kipäi än as a innan pe in eisiin. Kaunoki jallisen eoksen käy äminen his o iallis en ilmiöiden läh eenä on pe us el ua, kun a anomaisempi lähdema e iaali ei a aa aikeas i e o u aa ilmiö ä. Mannisen kaunoki jallise eokse oli a ah as i dokumen aa isia, mu a en suinkaan py i nii ä analysoimalla ” odis amaan” his o iallisia apah umia. Sen sijaan a oi eeni on pääs- ä kiinni pinnanalaisiin asen eisiin ja oimin a apoihin aikakauden so- siaalisissa ja e nisissä suh eissa, ku en myös niihin kipukoh iin, joi a on haas a eluaineis ojen puu eessa muu en aikea a oi aa. Py in eks- issäni e o amaan oisis aan asiaki joihin pe us u a osa , jo ka ke - on menneessä aikamuodossa, ja ik ii ise ku aukse , jois a puhu aan p eesensissä. Suomalaisessa julkisuudessa saamelaisis a käy e iin ielä koko 1900-lu un alkupuoliskon ajan yleensä nimi ys ä lappalainen, jo en käy än si ä si ee a essani aikakauden eks ejä. Muu en käy än nimi ys ä saamelainen, joka on nykyisin alli se a e mi, pe us uuhan se saame- lais en omakieliseen nimi ykseen (pohjoissaameksi sápmelaš). Saame- lainen-sana esiin yy joissakin suomenkielisissä eks eissä 1900-lu un alkupuolella, myös ki jailija Mannisen eoksissa, usein sellaisessa yh ey- dessä, jossa halu iin ko os aa saamelais en omaa näkemys ä jos akin asias a.14 14 Ks. Leh ola 2009. Veli-Pekka Leh ola 86 Saamelaisen äis elyn his o ia ”U sjoen lappalaise o a i sepin aises i ja usein ihme el ä ällä luonnon kansan iekkaudella puoliaan pi ä iä. – – Suomalais a ja no jalais a on aina ede ä ä nenäs ä milloin se suinkin on mahdollis a – se on lap- palaisen mihinkään ki joi ama on laki, se on ais ossa.”15 Näin o esi julkisessa ki joi uksessaan uonna 1925 nuo i U sjoen nimismies E. N. Manninen, joka oli as ikään saapunu uu een oimeensa saamelais en pa issa. Epäile ä asenne saamelaisia koh aan oli suomalaisille yypilli- nen, mu a saamelais en ak ii isuuden ja ky ykkyyden ko os aminen – oki kiel eisissä asioissa – on hieman yllä ä ää. Se poikkeaa monien muiden suomalaisen si is yneis ön jäsen en näkemyksis ä, joissa saa- melaise oli a passii isuu ensa akia nopeas i ka oa a kansa.16 Kuuden uoden yösken ely lähes äyssaamelaisessa pi äjässä ei muu anu Mannisen kan aa. Vuoden 1933 epo aasissaan hän ko os i U sjoen saamelaisen ole an ”kaukaa o ela, laskelmallinen, suh eellises- i alis unu ja jous a a”. Hänen mukaansa saamelainen an oi ulkopuo- liselle aina sellaisen as auksen, jollais a hän aja eli ämän oi o an. ”Ahdis e una hän e äy yy kuo eensa ja lakkaa ie ämäs ä mi ään.” Nimismies an oi omakoh aisen esime kin u sjokelais en o eluudes a: kun hän muu i paikkakunnal a pois ja an oi pois liikoja a a oi aan, ”ei mikään menny niin hy in kaupaksi kuin anha lakiki jani”.17 Mannisen lausunnossa oi nähdä suomalaisen i kamiehen u hau- uneisuu a oimin aan saamelaisalueella. Hänen alamais ensahan pi i olla alis u ia luonnonlapsia, joi a olisi helppo pi ää ku issa ja jä jes yk- sessä – oli a han saamelaise jo his o iallises i unne uja sopeu u ai- suudes aan ja myö ämielisyydes ään esi allalle18. U sjoen nimismies jou ui kui enkin heidän kanssaan lähes epä oi oon. Hän a oi i mui a suomalaisia, e ä U sjoen saamelainen oli ”polii ises i ja yh eiskunnal- lises i al eu uneempi kuin luullaankaan”.19 Mannisen iukka asenne lii yi siihen saamelaisaluei a koske aan kiinnos ukseen, joka oli kas anu kaikissa Pohjoismaissa 1800-lu un 15 Ro aniemi 2.4.1925. 16 Ks. Leh ola 2012, 284–300. 17 Manninen 1933 V, 4. 18 T. Leh ola 1996, 181–189. 19 Manninen 1933 V, 4. Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen 87 loppupuolel a alkaen. Syy siihen oli a joko aloudellisia, ku en Ruo - sissa kai os oiminnan myö ä, ai (so ilas)polii isia, ku en Pohjois-No - jassa, jossa Venäjän uhkaa ko os a a i anomaise alkoi a puhua ”suo- malais aa as a” ( inske a e). Molemmissa maissa al ion kiinnos us saamelaisalueisiin synny i e ilaisia apoja sulau aa niin saamelaise kuin suomalaise kin pää äes öön.20 Myös Suomen al io oli alkanu yhä ehokkaammin ky keä saa- melaisalue a emämaahan. Se apah ui sää ämällä Lapin elinkeinoja ja me sien käy öä koske ia lakeja, ka oi amalla pohjoise seudu a - kemmin ja aken amalla liikenne e kos oa. Uuden sysäyksen kehi ys sai Suomen i senäis ymisen (1917) ja Ta on auhan (1920) myö ä, jol- loin kolonialis inen hallin o Lapissa ah is ui. Suomalaise i kamie- he py ki ä saamaan U sjoen kal aise epä a ma aluee hallin aan. Näissä oimissa he saa oi a olla hy in suo a ii aisia, o ama a lain- kaan huomioon saamelais en e ilaisia a oja ja käy än öjä. No jassa ja Ruo sissa 1900-lu un alussa syn yny as a eak io, jo a on nimi e y e nopolii iseksi mobilisaa ioksi, oi saamelaise paikalli- seen ja al akunnalliseen poli iikkaan, jossa he y i i ä u a a oma e unsa. Se, e ä Suomessa niin ei apah unu ennen ois a maailmanso- aa, ei a koi a, e eikö opposi ioasenne a saamelais en pa issa olisi ol- lu . Keino as a a epäsymme isiin al asuh eisiin ain oli a e ilaisia kuin a oimessa as a innassa. Mannisen omaani Tun u i uhkaa ku aa monella asolla si ä kul - uu is a e ilaisuu a, joka alkaa uo aa ongelmia nuo en nimismiehen ja paikallisyh eisön älillä. Manninen aken aa men aalis a as akkai- suu a lappalaisen ja lan alaisen eli suomalaisen älille. Jo pelkäs ään ajankäy ön a a poikkea a oisis aan. Romaanissa lappalainen ka - soo, e ä ”kellon ollessa kaksi ois a se on suunnilleen kymmenen. Ei missään apauksessa niin paljon ielä, e ä se jo akin me ki sisi. Suoma- lainen pakkaa sellais a a os elemaan ja äi ämään, e ä lappalainen ei ke keä mihinkään.” Ajankäy ön lisäksi saamelais en me ki yksellinen 20 No jalais amisena unne u asu us- ja kielipoli iikka a koi i ie ois a py kimys- ä sulau aa ähemmis ö , mikä ulo ui jopa lainsäädän öön. Ruo sissa oli oma sulau - amisen apansa, niin sano u seg egaa iopoli iikka, joka pi i po osaamelaisia ainoina oikeina saamelaisina ja suunni eli e i yis oimia heidän oikeuksiensa suojaamiseksi, kun aas muu saamelais yhmä innas e iin uo salaisiin uudisasukkaisiin. Veli-Pekka Leh ola 88 aikeneminen, äis ely ai mää äys en kie äminen olemalla ekemä ä mi ään nouseesuomalaisen i ka allan ha mis uksen aiheiksi.21 Vaikka Mannisen pola isoi aa näkemys ä oisi pi ää essen ialis ise- na, hän ymmä ää as akkaisuuden myös kul uu ises i kehi yneenä. Luon o muodos aa Mannisen omaanin apah umille ankan kehyk- sen, joka mää i elee saamelais en elämän y miä ja joihin myös ajan- käy ö mukau uu. Elämän epä a muudes a ie oisen luonnonkansan kii ee ömyys on kas anu monien sukupol ien kokemukses a luon- non pa issa, missä elämä saa aa iippua ali us a oimin amallis a. Vas akoh ana älle Mannisen omaanissa lan alainen pu naa lappa- laisen alkukan aisuu a ja hi au a, joka näy ää jopa ahallisel a eke- misen äl elyl ä. Lan alainen äh ää a muuksiin ja äsmällisyyksiin. Hänelle kaiken on ol a a laske a issa ja a menne a issa. Esime kiksi hänen apansa iedus ella saamelaisen po oelon päälukua ”on lan alai- sen kysymys, ei lappalaisen”. Kun joku si ä kysyy, as auksena on joko hiljaisuus ai sa kas inen kommen i: ”Pa empihan e ole e laskumies kuin me.”22 Mannisen mukaan luonnonelämän a aama omuus ja yllä yksel- lisyys es ä ä lappalais a mää i elemäs ä ule aisuu a ja olemis aan liian a kas i. Asenne on is i iidassa lan alaisen a alle halli a ja kon - olloida elämäänsä ja ympä is öään. Hänelle ei so i ain odo aa, mi ä elämä uo as aan. E i yisen hy in kahden elämänkäsi yksen älinen as akoh a ki ey yy kunnan al uus on ainoassa suomalaisessa, He pe- issä, joka ei siedä asioiden ”singu elua ja eny elyä”. Lappalaise puoles aan hymäh ele ä He pe in a muudel- le. Heidän käsi yksensä, heidän elämän iisau ensa mukaan mikään ei ole ässä maailmassa a maa – pai si Ipmelin, Ju- malan, olemassaolo. Vain He pe ille kaikki on a maa. Koko pi äjän hokema on He pe iä ma kien: ’Se on a ma, ehdo o- mas i!’ Oli kysymys mis ä ahansa. – Ei, ei! Ihminen on e eh- y äinen, po oasioissa e i äinkin.23 Mannisen omaanissa nimismies on ä yny sii ä, e ä hän ei saa saame- laisil a kunnollisia as auksia juu i mihinkään. Jos hän kysyy pelkkiä 21 Manninen 1938, 125, 230. 22 Manninen 1938, 125. 23 Manninen 1938, 73. Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen 89 kuulumisia, nämä a aile a jo kuulus elun a koi us a ja as aile a äl ellen. Yleinen as aus on: ”En iiä.” ”Vissiinki niin”, sanoo Kad- ja-Nilla, kun ei ahdo sanoa mi ään. U sa-Piennin akio as aus aas on nuu-pa , jolla Mannisen mukaan ”myönne ään, mu a usko aan, mi ä usko aan” (sananmukaises i ps. nuba = niinkö muka). Ki kkohe a aas ie ää, e ä ”kun lappalainen ei ahdo asias a puhu a an, hän hei - äy yy ääne ömäksi, mykäksi. Yksinke aises i.”24 Manninen aken elee ukun humo is isia koh auksia saamelais- en ympä ipyö eiden as aus en iimoil a. Niiden on usein ulki u nau eskele an saamelais en yksinke aisuudelle, ku en olen i sekin o- dennu 25. Niissä oidaan kui enkin nähdä myös ”o elien” saamelais en äis ely ai oja ihaile a ulo u uus. Mannisen ko os ama kul uu ise pii ee o a ullee esiin muussakin saamelaisia koske assa ki jallisuu- dessa. Paikallishis o ioi sija Teu o Leh ola on ku annu his o ian saame- lais en ak iikkaa “ ii y elyn iisau ena”, joka ilmeni usein yksilöiden oiminnassa, mu a jonka oi ulki a myös yhmän his o ialliseksi oimin a a aksi. Ominais a sille oli kaksinainen asenne: koske uksis- sa i anomais en kanssa saamelaise akuu eli a myön eisyy ään ja yh eis yön haluaan, mu a i anomais en pois u ua o eu i a oma näkemyksensä. Kyse oli ”so innollises a i sepäisyydes ä”, kun ei halu u suo aan haas aa al aapi ä iä.26 Saamen u kimuksessa on ii a u kaksoiskommunikaa ioon olen- naisena osana saamelais en oimin aa. Se a koi aa moni asois a pu- he apaa, jossa ke omus ie ys ä asias a a koi aa ”koodia” ymmä ä- älle jo ain muu a.27 Monien muiden a kipäi än as a innan muo ojen 24 Manninen 1938, 150, 231–232. Saamen u kimuksessakin on ko os e u si ä, e ä saamelais en haas a elu ilan eissa suo a kysymykse ha oin uo a a suo ia as- auksia; ne ei ä ole saamelainen apa kysyä. Vas aukse läh e ä usein ke omuksen suun aan. Helande & Kailo 1998, 11. 25 Väi öski jassani käsi elin Mannisen saamelaisku auksia hy in k ii ises i ja e - ailin nii ä esime kiksi saamelaiski jailija Hans-Aslak Gu o min eks eihin, jo ka muun ele a samoja koh auksia e i näkökulmas a, ks. Leh ola 1997, 166–188. 26 T. Leh ola 1996, 189–191. 27 Gaski 2004, 35–45; Gaski 1987, 12. Gaski on analysoinu äl ä pohjal a unne ua his o iallis a joikua noidan ja ” alkoisen a kaan” kamppailus a. Hänen mukaansa noi a käy ää joiussa e ilaisia, myös kielellisiä, keinoja uo amaan kaksi asois a ies- in ää, jossa saamelaisille osoi e u sanoma on kokonaan oinen kuin ulkopuolisille suunna u. Veli-Pekka Leh ola 96 Nimismiehen keino kään y ä siis hän ä i seään as aan. Paikallis en hakema asiaki ja o a nii ä samoja, joi a nimismies i se oli aa imalla aa inu hei ä o amaan käy öön. Aiempi älinpi ämä ömyys nimis- miehen aa imus en suh een kään yy ny ”kuin yh eises ä ymmä yk- ses ä” innokkaaksi haluksi hankkia kaikki lupaki ja samalla ke aa. Manninen pi i äkillis ä kii e ä nimenomaan me kkinä as a innas a, ei odellises a a pees a. Tekemis ään lukuisis a ha hau uksis a huolima a nimismiehellä ja paikallisella oppaalla on aikeuksia yllä ää po osaamelaisia, joilla oli Suomen puolella niin sukulaisia kuin ää ejäkin almiina ilmoi a- maan i ka allan ulos a. Paikallinen ”lähe ijä jes elmä” alkaa oimia iimeis ään yöpaikas a, jos a nimismiehen ullessa joku läh i kii een ilkkaa iemään sanaa a kas ajien ulos a po ojen omis ajille. Nimis- miehelle ei ii ä pelkkä ha ain o po ois a, aan hänen on saa a a ” un- nus odis e”, edes yksi po o odis eeksi sii ä, e ä po oja on ollu lai o- mas i liikkeellä.51 Mannisen ku aus pe us ui osi apah umiin, joi a on lue a is- sa myös i allisis a nimismies en ke omuksis a pi kin No jan ajaa. Enon ekiön nimismies L. I. I konen o esi usein, e ä omien al on- a e kos ojensa a ulla No jan po osaamelaise pys yi ä ehokkaas i äl ämään a kas uksia. Vi anomais en monenlaise salailu oime ei- ä au anee , aan nimismiehen ma kas a iede iin jo hy issä ajoin. Joskus I konen miehineen saa oi yö ä myö en hiih äen yllä ää okan niin, e ä hikinen ies in iejä saapui okkaan unnin pa i myöhässä.52 Tekniikan kehi yessä a oi aminen saa oi apah ua myös nykyaikai- silla älineillä. Leena Kaukiainen o eaa, e ä kun No jan puolen Te- nolle akenne iin 1920-lu ulla puhelinlinja , a kas ukse e i ä yhä useammin esipe än.53 Tällä a oin kul uu ises i opi uja as a innan muo oja so elle - iin uusiin a koi uksiin. Nimismies I konen koki ekniikan kehi yk- sen ”kilpailussaan” po o a kaiden kanssa Enon ekiöllä. Hänen eljensä Toi o Ilma i (T. I.) uli uonna 1916 ke äämään ie oa paimen olaisuu- des a u kimus aan a en. Po osaamelainen, jo a nimismies epäili po- 51 Manninen 1938, 126. 52 Ke ajan a k uonna 1898–1918. DIVa:1. ENA. OMA 53 Kaukiainen 1997, 83. Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen 97 o a kaaksi, hei äy yi u a alliseksi u kija eljen kanssa ja pyysi ä ä os amaan hänelle Helsingis ä uudenaikaisen kaksisilmäisen p isma- kiika in en isen kaukopu ken ilalle. Nimismies eli o esi ha mikseen, e ä uusin a mallia ole a kiika i pa ansi po omiehen mahdollisuuksia kon olloida i ka allan liikkei ä po o a kauksien yllä ys a kas uksis- sa.54 Vies in äjä jes elmä ku asi si ä osiasiaa, e ä po osaamelaise sen enempää kuin mone Tenon kalas aja kaan ei ä ollee yh eis yöhalui- sia nimismiehen kanssa lai omuuksien kä äy ämisessä. Nimismiehe , ku en I konen, ihme eli ä ä ä suu es i, koska heidän mieles ään saa- melaise ymmä si ä Ruo sin ja No jan po ojen aiheu a an uhoa jä- kälämailleen.55 He ei ä halunnee nähdä si ä saamelais en keskinäise- nä lojaalisuu ena, joka uo i yh eis ä opposi ioasenne a i anomaisia koh aan sii ä huolima a, e ä se nimismiehen näkökulmas a oli i a i- onaalis a. Saamelais en asen eisiin aiku i myös se, e ä aja a kas us en oi nähdä suosineen paikallisia suomalaisia. Enon ekiön nimismiehe käy i ä uosisadan alkupuolella usko uina miehinä ain suomalaisia alollisia – saamelaisia ei ähän luo amus oimeen kelpuu e u. Talol- lise myös hyö yi ä a kas uksis a, sillä aka a ikoidu po o myy iin yleensä huu okaupoissa lähellä aka a ikkopaikkaa. Ensimmäisinä pai- kalla oli a usko u miehe ja kä y i os amassa po o edulliseen hin- aan.56 Po o a kauden my ologia Paikallise e i yispii ee ja a kipäi än as a innan muodo uli a e i- yisen hy in esille po osaamelais en kul uu isessa pe in eessä, niin sano uissa po o a kauksissa, jo ka oli a lain al onnan kannal a hy- 54 I. I konen L. I koselle He as a 25.12.1916. Kansio 3. LIA. KA. Nimismies I ko- nen ei hä käh äny eknologian kehi ys ä, sillä hänellä oli oma kons insa. Saamelais- alueella kas aneena suomalaisena hän osasi ajaa po olla hy in ja pukeu ua saamelais- en a oin. Niinpä saamelaise ”ei ä kauempaa kiika eillakaan saanee sel ää, mikä oikein on uo ’guhkes Be galak’ [pi kä Pe kele]” – ja nimismies pys yi sen puoles a yllä ämään pahan eos a. 55 Ke ajan a k 10.1.1915. DIVa:1. ENA. OMA 56 Ke ajan a k 7.9.–24.9.1899. DIVa:1. ENA. OMA Veli-Pekka Leh ola 98 in ongelmallisia. Ne nousi a myös Mannisen ku auksissa näky äksi me kiksi kahden kul uu in e ilaisis a a ois a. Tämä nomadisen (ja kol ien kohdalla myös seminomadisen) yh eiskunnan sisäinen jä jes- elmä oli is i iidassa enemmis öyh eiskunnan mo aalis en ja ju idis en pe iaa eiden kanssa. Samalla lailla kuin Sco salame säs yksen yh eydessä esi ää e min ” a kaus” lainausme keissä57, myös puhuminen ”po o a kaudes a” on ongelmallis a. Monen u kijan mieles ä se on ju idinen e mi sellai- seen kul uu i aus aan so elle una, johon se ei sinällään so i.58 Robe Paine ku suu ä ä apaa ”po onhoidon ies in äjä jes elmäksi” ( eindee message sys em), joka uo i omaa hiljaiseen ie oon pe us u aa käsi ys- ään asa-a os a ja yh eisön i senäisyydes ä.59 Paine e o aa iisi apaa ymmä ää nämä ies i , ja ain yh ä niis ä hän ka soo po osaamelais en ulki se an a kaudeksi. E i yises i nuo- emmilla po onhoi ajamiehillä oli apana kilpailla po ojen a as ami- sessa e äänlaisen u nausmen ali ee in pohjal a. Teko oi iin ulki a myös a oi ukseksi unkeu umises a oisen alueelle ai häly ä äksi me kiksi omas a laajen umishalus a. Toisen po o oli salli ua eu as aa pako e ussa ilan eessa, hädän he kellä kaukana omis a po ois a, jos eos a ain ilmoi e iin ja jos se ain myöhemmin ko a iin omis ajal- le. Vain iides luokka, aineellisen hyödyn ohjaama a kaus, uomi iin Painen mukaan po osaamelais enkin pa issa. Siihen ei sisäl yny sano- maa, aan ekijä halusi pi ää ekonsa isus i salassa.60 Enon ekiön nimismies Ilma i I konen ku asi ilanne a 1910-lu un lopulla, e ä ”muu aman po on a as amis a, ’syömäpo on-o oa’, ei a - sinkaan sellaisen ekemänä, jolla i sellään on po oja, pide ä minään i- koksena; se on ain ’lainano oa’, o aja kun ie ää, e ä oinen ’lainaaja’ mene elee ai an samoin hänen po oihinsa nähden. Vas a kun ’lainaa- minen’ alkaa mennä yli jokapäi äisen ko i a peen, niin e ä po oil a – – ’papinki ja ’ eli ko ame ki pila aan ai ne ää enne ään o ajain omiin me kkeihin, ale aan a kau a pi ää ikana”.61 57 Sco 1989, 38. 58 Ma i Linkolan haas a elu. 59 Paine 1999, 68–69. 60 Paine 1999, 68–69; myös Solem 1933, 265–266. 61 Ke omus ajan a k 10.10.1919. DIVa:1. ENA. OMA. Suomalaisissa läh eissä po o a kauksia nimi e iin myös ”u heilulajiksi”, ks. esim. The man 1940/1990, 141; Ko elainen 1995, 65. Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen 99 Po onhoi oon pe eh yneen kansa ie eilijä Ma i Linkolan mukaan po o a kaus pienimuo oisena ” a peen sanelemana lainauskäy än önä” oimi ylisuu en kapi alismin kon ollina, jonka myö ä useampi ihmi- nen pääsi omis ukseen kiinni. Toisaal a se oli olosuh eiden sanelema oimin amuo o, jossa laajoilla alueilla kulke ien po ojen e simiseen a i a aa yö ä säännel iin.62 Po o a kaus pienessä mi assa kuului po- osaamelaisen jä jes elmän luon eeseen melkeinpä no maalina ”keski- näisenä esu ssien jakona”.63 Yh eisön sisäisenä jä jes elmänä po o a kauskäy ännöllä oli oma sään önsä. ”Lainailun” pi i apah ua sellaisissa pui eissa, e ä laina u a a a oi iin o aa akaisin, eikä esi al aa pe in eises i salli u so ke - a an asiaan. Hal eksi a aa oli kannella i anomaisille. Va kaus iida hoide iin yleensä pe in eisellä a alla: ”lainaamalla” akaisin.64 Po on- hoidon ies in äjä jes elmä oli hiljainen kommunikoinnin apa, jo a ulkopuolisen oli aikea ymmä ää ja johon myös pienemmillä saame- lais yhmillä oli usein kiel einen asenne. Siihen lii yi oma ongelmansa, jos ”lainaamise ” laajeni a po osodan as eelle, jossa oisen omaisuu a uho iin ilman a koi us a.65 Uudessa yh eiskunnallisessa ilan eessa al ion ju idise ja hallin- nollise koodi ja käy ännö py ki ä alis amaan saamelais en pe in ei- se oimin amalli . Niinpä ”po o a kaus” luoki el iin kiel eiseksi ja an- gais a aksi ilmiöksi, kun al io haki oikeu us a oman maankäy önsä u aamiseksi. Pe in eise saamelaise a a jäi ä dokumen oima a pape ille ja si en ilman i allis a unnus amis a. Kun po o a kauksis a ilmoi e iin poliisille ai nimismiehelle, ne mene i ä kon eks uaalisen koodinsa ja ulki iin eoiksi, jo ka loukkasi a enemmis ön lainsää- dän öä.66 Romaanissaan Manninen käy ää po o a kaus eemaa ha ainnollis- aakseen e ilais en kul uu is en jä jes elmien ö mäys ä. E äänlaisena al e egona Manninen ku aa pi äjän nimismies ä, joka on jou unu kokemaan paikallisen apaoikeuden aiku uksen. Tullessaan paikka- 62 Ma i Linkolan haas a elu. 63 Pekka Sammallahden haas a elu. 64 The man 1940/1990, 195. 65 Ma i Linkolan haas a elu. 66 Paine 1999, 63–81. Veli-Pekka Leh ola 100 kunnalle hän on sijoi usmielessä hankkinu po oja, jo ka o a mui- den paimennuksessa. Vi kain oisena miehenä hän alkaa suomalaisen oikeus jä jes elmän pohjal a al oa po o a kauksia ja ie po osaamelai- sia ”Pannen poikia” kä äjille. Muu amia sako e aan. Pannen poikien as akeino käy ä kui enkin nimismiehelle kalliiksi: Seu aa alla ke alla a a essanne poja sano a , e ä iime iikolla sinulla oli osi kaunis ja liha a aadin heidän po o- okassaan – ny si ä ei enää näy. Niin sano a ja ka so a si- nuun omalla a allaan. A ele , e ä hukka sen issiin appoi. Seu aa ana syksynä, kun po o on ke ä y kesälai umil a, saa kin kuulla, e ä susi sukulaisineen on sako anu sinua en- is ä enemmän, paljon enemmän kuin sinä hei ä iime kesänä. Puhupa ielä, e ei Pannen pojilla ole mah ia ja al aa. On näe niin, e ä i sensä lensmanninkin po o o a heidän pai- mennuksessaan. Ja on myöskin niin, e ä un u in koi uilla ei ole puhelahjaa, ne ei ä odis a mi ään.67 Manninen ma kii eks issään saamelais en monimielis ä ilmaisu apaa, jossa asioi a sano aan e ausku ien ja kie oilmaisujen a ulla. Vaikka nimismiehen po o ei ä ole oikeas i Pannen poikien paimenne a i- na, heidän al ansa ulo uu myös niihin po o a kauden kau a. Kie - oilmaisu liha an po on ja suden älises ä yh eydes ä (johon ii a aan joskus myös ”kaksijalkaisen suden” e ausku alla) eke ä po o a ka- uden nimismiehelle sel äksi. Tekijä siis eh as ele a po o a kauksil- laan nimismiehelle i selleen päin naamaa. Mainin a un u ikoi ujen puhuma omuudes a ku aa nimismiehen ilan een oi o omuu a – odis ajia kä äjäju ua a en ei löydy. I onia on pohja i eenä myös Mannisen ku auksessa e ään po o a - kausasian pää ymises ä kä äjille. Yksi Pannen pojis a on poikkeuksel- lises i nos anu kan een po o a kaudes a ki jan saamelais a päähenki- löä, Maa eh’An ’ia, as aan. Nimismiehen saapuessa Pannen poja o a kuin syy e yinä, aikka asianomis ajina pi äisi esiin yä. Vas a kun sel- iää, e ä nimismies odellakin on ain muo oilemassa syy e ä, eljek- se alka a en ou ua: ”Helpo uksen huokaus pääsee Pie al a, hiki ka oaa O lan o sal a, oisia eljeksiä ei hauko u a enää ähääkään.”68 67 Manninen 1938, 40. 68 Manninen 1938, 151. Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen 101 Samanlais a kaa elua on An ’in i sensä kuulus elu. Kokenu nimis- mies ei haluaisi hoi aa asiaa, mu a on puun ja kuo en älissä. Jos hän jä ää Pannen poikien aloi aman asian hoi ama a, hänen po onsa ä- hene ä en ises ään. Jos hän aas suu u aa anhan po omiehen kau a paikallise jokisaamelaise , nimismies i se jou uu aas kä simään. Yh - äkkiä kenel äkään ei liikenisi enää mai oa lensmannille – eikä muu a- kaan apua.69 Kä äjillä asia muu uu suo anaiseksi a ssiksi. Ny An äi ää po- onomis ajan lu anneen hänen o aa yhden po on. Panne kui enkin kiel ää lu anneensa. Paikalle ma ssi e aan odis ajia, jo ka ei ä iedä apaukses a mi ään, aan puhu a ympä ipyö ei ä, mu a eloi a a palkkion ja ma kakulu . Nuo i i kain oinen uoma i jou uu paikallis- en silmissä nau unalaiseksi, kun hän ei unne esi el yjä po ome kkejä. Hän i se pi ää apaus a sel änä, kunnes syy e yn asianajaja – paikalli- nen lakiasioiden un ija – pääsee ääneen. Asianajaja nos aa esille ”maan a an”, jo a hänen mieles ään ulee nouda aa silloin, kun ki joi e ua lakia ei olemassa. Asianajajan mu- kaan maan apa aa ii, e ä ihminen on hä ä ilassa oikeu e u appa- maan oisen po on un u issa nimenomaan syödäkseen sen, kunhan ei myy eikä y i ä muu en hyö yä sii ä. ”Jos suomalainen o aa po on, se on a kau a – ehkä samanlais a a kau a kuin jos hän eisi naapu insa lehmän lai umel a. Mu a näiden apaus en innas aminen po olappa- laiseen on e ehdys, suu i e ehdys.”70 Pe in eisen apaoikeuden nos aminen saamelaisia koske an oikeus- ju un pe us eluksi 1930-lu un omaanissa on kiinnos a a seikka, joka – Mannisen dokumen aa isen pohjan huomioiden – ku as anee osi apaus a. Paikallisis a lau amiehis ä muun muassa he as uoma i F ed ik Holmbe g (joka siis maini aan oikealla nimellään ik ii isessä omaanissa) pää yy kanna amaan si ä pä e änä pe us eluna: ”Maan- apaa saamenkansa on nouda anu ikimuis oisis a ajois a. Se apa on anhempi kuin Suomen laki uossa pöydällä, sillä lappalaiskul uu i on uha uo inen.” Se, mi en uoma i lopul a a kaisisi asian, jää omaanissa es aama - a, sillä apah uma ie ä e i suun aan. Pannen pojan poikkeukselli- 69 Manninen 1938, 195. 70 Manninen 1938, 210. Veli-Pekka Leh ola 102 nen haas e on ollu hänel ä ain apa ki is ää anhaa po onomis ajaa, jol a hän on pi kään aa inu unnus us a henkilökoh aisessa asiassa. Kun An paineen alla ulee – epämää äises i kyllä – unnus aneeksi Pannen pojan pa emmaksi asian un ijaksi po oasioissa, asian omis aja haluaa pe ua kan eensa iime he kellä suu en sakon uhas a huolima a. Ku en nimismies on epäilly , kyse oli Pannen pojan halus a ehdä suomalaise i kamiehe nau e a iksi. Se, e ä ämän saa u aakseen Panne on i se jou unu maksamaan kä äjäkuluja, saa nimismiehen poh- imaan, kuka ny aas huipu i ke ä. Pannen pojalle maksu me ki see kui enkin ähemmän kuin yh eisön hy äksyn ä: ”Samalla hän ilkai- see lau akun aan – näkee i in lois a ia naamoja, jo ka sano a : hy in eh y Panne- ainajan poika! Me saamelaise (sic) olemme iimeiseen as i yh ä. Me emme anna omiamme suomalais en käsiin.”71 Ka kelmassa kiinni ää huomio a saamelainen- e min käy ö sanan lappalainen asemas a, mikä oli ha inais a ielä 1930-lu ulla. Se ko os- aa pai si saamelais en keskinäis ä aja elu- ai puhe apaa myös ki jaili- jan ihaile aa sä yä saamelais en omia jä jes elmiä koh aan. Pää än ö Suomalainen ki jailija E ik The man o esi 1940-lu un alussa, e ä ” as- aano a aisuudessaan ja kehi yskelpoisuudessaan saamelaise o a yksi maailman konse a ii isimmis a ja as us uskykyisimmis ä kansois a”. Hänen mieles ään saamelainen mieli ”ja ku as i kuin esi aipuma o- mana aipuisuudessaan, o ju ana al iudessaan, käsi ää kaiken koke- mansa saamelaisella a allaan ja seli ää ja ulki see kaiken saameksi”.72 The manin näkemys kuuluu niihin ulkin oihin, joissa saamelais en his o iallis a sel iy ymis apaa on ku a u so innollisena sopeu umise- na, äis ämisen s a egiana ai ii y elyn iisau ena73. Tä ä käsi ys ä on saamen u kimuksessa a os el u oman isoi ana ai passi oi ana eli sen on näh y äheksy än saamelais en omaa ak- ii isuu a ja ole a an saamelais en olleen ky y ömiä as us amaan 71 Manninen 1938, 225. 72 The man 1939/1990, 85. 73 Ks. esim. Leh ola 1994, 17–20. Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen 103 al a äes öjen py kimyksiä.74 Ris i ii a näy äy yy uudella a alla a ki- päi än as a innan näkökulmas a. Se, e ä saamelais en his o ias a ei juu i löydy laajempia kon lik eja pää äes öjen kanssa, ei a koi a, e ä saamelaise olisi a ollee passii isia ai alis unee uh eiksi. Vaiku a- misen a a ain oli a oisenlaisia ilan eessa, jossa a oin kon lik i olisi saanu i anomaise yh ymään as a oimiin.75 Muiden alis e ujen yhmien a oin saamelaise näy ä ä käy ä- neen a kipäi än as a innan muo oja ähin ään puoli ie oisena ak- iikkana. Salakalas uksen ai -me säs yksen lisäksi se pe us ui yleensä ei- ekemiseen ja monime ki yksellisyy een, johon oli aikea as a a. A kipäi än sanka ei a oli a ne, jo ka onnis unees i pys yi ä hiljaisel- la a alla ase umaan as akkain i anomais en kanssa ja uhmaamaan nii ä jä jes yksiä, joi a muu kin olisi a halunnee uskal aa as us aa. Vaikka oimin a ei ollu julkis a ja laajas i näky ää, se jä i oman jälkensä ihmis en a inoihin samoin kuin asiaki joihin, joissa niiden ulkinna saa oi a olla ai an e ilaisia, koska ne nouda eli a i an- omais en omia pe iaa ei a. E. N. Mannisen eks i a joa a e inomai- sen aineis on saamelais en ” as aka an” u kimiseen. Vaikka hänen oma i kamies oimin ansa oidaan ulki a saamelais as aiseksi ai ainakin saamelaisk ii iseksi, eks eissään hän näy ää ah as i iedos- aneen kahden kul uu in älise is i iida . Niis ä on lue a issa jopa a onan oa saamelais en oimin a a oille, joi a hän ainakin osi ain ulki si kul uu isina s a egioina. Saamelais en kohdalla epäsuo a opposi ioasenne on monin paikoin hankala e o aa (muis a) kul uu isis a pe in eis ä, koska as a in a pohjimmil aan heijas aa juu i kul uu is a e ilaisuu a ja sen suhde a al a aken eisiin. Jos halli se a al a ei unnus a ä ä e ilaisuu a, aan pako aa oisen osapuolen nouda amaan omia a ojaan ja jä jes el- miään, uloksena on eak ioi a ja as us a ia ekoja. Nämä oi a nous- a joko omis a kul uu isis a pe in eis ä, ku en a kipäi än as a innan muodo usein, ai niihin oidaan o aa mallia al ayh eiskunnan omis- a oimin a a ois a, ku en e nopolii isen liikkeen suh een oli pi käl i kysymys. 74 Kuokkanen 2013, 438. 75 Sco 1989, 35. Veli-Pekka Leh ola 104 Vas a innan e o aminen myös i anomais en ai muiden ulko- puolis en ahojen läh eis ä aa ii sekin e i yis oimia. Voi kysyä, kuinka paljon suomalaisen ki jallisuuden pe in eise saamelaisuu een lii y ä ku aukse , ku en ii aukse yhmyy een, hi au een ai laiskuu een, pe us ui a a kipäi än puoli ie oiseen ai jopa epä iedos e uun as a- in aan. Saamelaise oli a usein ie oisia niis ä odo uksis a ja ku is a, joi a ulkopuolisilla oli heis ä, ja he saa oi a käy ää nii ä hy äkseen omassa oiminnassaan. Hiljaises a as a innas a joh u a ä ymys ai uskaan uminen saa oi joh aa ulkopuolise seli ämään asia kul uu- ises i ai odullises i omissa saamelaisku auksissaan. Vi kamiehille odullis aminen saa oi olla helpo a a apa saada asia pois mieles ä. Toinen aih oeh o nimi äin oli unnus aa, e ä e- ämä ömiksi ja yhmiksi sano u saamelaise as us i a nii ä ihan ei- a, joi a i anomainen hy än ah oises i py ki uomaan lahjana ”si is- yneemmäs ä” maailmas a. Rodullis aminen oli ehkä helpompi apa suh au ua ähän kuin hy äksyä ”singu elu ja eny ely” ie oisena o - elema omuu ena, joka haas oi ja kyseenalais i ne ehokkuu een py ki- än yh eiskunnan ihan ee , jo ka i anomaisille oli a kaiken jä ke än oiminnan pe us a. Lappalainen on kaukaa o ela ja laskelmallinen 105 Läh ee Aa se h, Bjø n (1989) G enseoppgjø ene og konsek ense a disse o den no dsamiske bose ning i No ge. Teoksessa Bjø n Aa se h ( oim.) G ense i Sameland. Oslo: No sk Folksmuseum. Aikio, Aimo (2010) Olmmošhan gal bi ge – ášši ma o ddidi bi gema. Ka asjok: ČálliidLágádus. Bal o, As a (1997) Sámi mánáidbajásgeassin nuppás u á. Oslo: Ad No am Gyldendal. Ba kowski, Maciej J. (2013) Reco e ing non iolen his o y. Teoksessa Maciej J. Ba kowski ( oim.) Reco e ing Non iolen His o y: Ci il Resis ance in Libe a ion S uggles. Boulde : Lynne Rienne Publishe s, 1–30. B och Johansen, Si i (2015) Elsa Laula Renbe g – his o ien om samenes s o e. Ka asjok: Da i Gi ji. El ing, Ös en (1933) Suomen–No jan po osopimukses a. Suomen Ku aleh i 1933, 1571–73. F ed iksen, Lill-To e (2015) ”… mun boađán sin maŋis ja joa kkán guhkkelebbui…” Bi gengoans a Jo nna-Ánde Ves a omána ilogiijas Á bbolačča . T omsø: Romssa uni e si eh a. Gaski, Ha ald (1987) Med o d skal y ene o d i es. Om samenes episk poe iske dik ning. Ká ášjohká: Da i Media. Gaski, Ha ald (2004) When he hie es became mas e s in he land o he shamans. No dli : Special Issue on No he n Mino i ies No. 15. T omsø: Uni e si y o T omsø, 45–60. Helande , Elina & Kailo, Kaa ina (1998) No beginning no end. The Sami Speak Up. Edmon on: Uni e si y o Albe a. Isaksson, Pekka (2001) Kumma ku ajainen. Rasismi o u u kimuksessa, o u eo ioiden saamelaise . Ina i: Kus annus-Pun si. Jackson, Noel (2014) No es on Resis ance. Blog, Augus 7, 2014. URL h ps:// noelbjackson.wo dp ess.com/ ag/ esis ance/. Je nsle en, Regno (1998) Samebe egelsen i No ge: idé og s a egi 1900–1940. T omsø: Sen e o samiske s udie , Uni e si e e i T omsø,70. Johansson, Anna & Vin hagen, S ellan (2014) Dimensions o E e yday Resis ance: An Analy ical F amewo k. C i ical Sociology 1, 1–19. Kaukiainen, Leena (1997) A oin ja sulje u aja. Suomen ja No jan suh ee 1918–1940. Helsinki: Suomen his o iallinen seu a. Ke k lie , Benedic J. T ia (2009) E e yday poli ics in peasan socie ies (and ou s). The Jou nal o Peasan S udies, Vol. 36, No. 1, Janua y 2009, 227–243. KM 1921. Komi eanmie in ö n:o 20 1921: Komisionil a, joka on ase e u an amaan lausun onsa niis ä asiois a, joilla on yh ey ä Ina in, Enon ekiön ja U sjoen kun ain e ollepanojen ja isojakojen kanssa. Helsinki: Val ioneu os o.