Ainedidak iikka 2(2) (2018), 38–70.
A oimes i lue a issa osoi eessa h p://jou nal. i/ainedidak iikka
ISSN: xxxxxx-xxxxxx 38
DOI: xxxx- xxxxx-xxxxx
Suomen ainedidak inen u kimusseu a y, Helsinki.
Laulunope ajien yleisimmin käy ämä laulu-
pedagogise käsi ee
Maa i Au a1, Anne-Ma ia Laukkanen1 ja Juha Ojala2
1Tampe een yliopis o, 2Oulun yliopis o
Laulunope ukseen kuuluu lukuisia käsi ei ä, jo ka pe us u a laulajien
subjek ii isiin kokemuksiin. Te minologia ei ole yh enäis ä ja yksiseli -
eis ä, mikä aikeu aa niin pedagogien ja opiskelijoiden älis ä kuin
myös laulajien ja ope ajien keskinäis ä kommunikaa io a. Tämän kysely u ki-
muksen a koi us on ka oi aa laulunope ajien yleisimmin käy ämiä laulupeda-
gogisia käsi ei ä ja mieliku ia, jo a ja ko u kimuksella oi aisiin e siä niiden
akus isia ja ysiologisia as ei a. Kysely u kimus o eu e iin yliopis on e-lomak-
keella, jonka palau i 83 laulunope ajaa. Tu kimus ulos en mukaan ä keimpänä
pide y laulupedagoginen käsi e oli hengi ys uki. Mui a ä keinä pide yjä käsi -
ei ä oli a nielu ila, äänen kä ki ai ydin, esonanssi ja inhala e la oce. Lau-
lunope ajien eni en käy ämä pedagogise mieliku a oli a hämmäs ys ja sisäi-
nen hymy.
Laulupedagogiikka, laulunope us, lauluääni, okologia
Lähe e y: 7.5.2018
Hy äksy y 25.11.2018
Vas uuki joi aja: au a.maa i @gmail.com
DOI: 10.23988/ad.73222
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
39
Johdan o
Amma iin joh a ien koulu us en ohella lukuisa julkise ja yksi yise mu-
siikkioppilai okse ympä i Suomen a joa a mahdollisuuden laulunopis-
keluun. Laulaminen on suosi u ha as us: noin 7 % yli 10- uo iais a il-
moi aa ha as a ansa laulua (SVT 2009).
Laulupedagogiikassa käy e ään usein sanallisia ilmaisuja, ku en si-
joi us, a oin ku kku ai pei äminen, joilla ei ole yksiseli eis ä, yleises i
hy äksy yä me ki ys ä, ja jo ka siksi saa a a hämmen ää oppijaa (Mille ,
2008). Äänenkäy ön ope amis a on e a u käsi e iidakkoon (Kois inen,
2004). On esi e y, e ä laulunope ukses a puu uu johdonmukainen e mi-
nologia (Bunch, 1982). Usea ilmaisu , ku en e inen sijoi us ai pää-ääni,
o a laajas i käy össä, aikkei niille ole jae uja, yksiseli eises i ymmä -
e ä iä mää i elmiä (Mille , 2008).
Ongelmallisimmillaan laulupedagoginen e mis ö on seka aa: Son-
nisen (1993) mukaan sama sana oi a a koi aa e i asiaa, ja e i sana
samaa asiaa. E i ope aja saa a a ymmä ää e mi päin as aisilla a oilla
(Sundbe g 1987; Te azzini & Ca uso 1975). Käsi ee e oa a no iisis a
ekspe iin ja myös amma i yhmi äin. Klassisen ja y mimusiikin peda-
gogeilla on oma käsi eis önsä, ku en myös kuo onjoh ajilla, puhe e a-
peu eilla ai äänen u kijoilla. (Hoch & Sandage, 2017). Mille on 1970-
lu ulla u kinu e i maiden laulupedagogisia pe in ei ä, jo ka hänen mie-
les ään e oa a oisis aan me ki ä äs i esime kiksi sellais en käsi eiden
suh een, kuin esonanssi, okaalien muodos us ja mukau uminen, okaa-
lien ä i äminen, pei äminen, sijoi us, ku kunpään asen o, aluke ja niin
edelleen (1977). Selkeiden mää i elmien julkaisemisen puoles a on esi e y
e oomuksia (Bunch, 1982; Mille , 2008). Tu kija ja pedagogi o a yh-
dessä y i änee koo a äänisanas oja. Muiden muassa Sundbe g (1986),
Ti ze (1994), Hoch (2014) sekä uo salainen äänipedagogien, puhe- ja ää-
nihäi iöspesialis ien ja äänen u kijoiden yhdis ys Rös ämjande (1996;
myöhemmin Rös läge ) o a py kinee kokoamaan ään ä ja laulamis a kä-
si ele ää sanas oa. Työ on koe u a sin ä keäksi, sillä yh eise , pe us el-
lu e mi helpo aisi a laulupedagogien keskinäis ä kommunikaa io a
(Bunch, 1982; Hoch ym, 2017; Sonninen, 1993) ja edis äisi ä laulunha -
as ajien, -opiskelijoiden, laulajien, laulupedagogien ja äänen u kijoiden
älis ä kommunikaa io a (Sundbe g, 1987).
Ihmisen äänen uo on kolmijakomalli
Ihmisen äänen uo oa oidaan a kas ella kolmijakomallin a ulla. Sen pää-
osa o a keuhko , äänihuule ja ään öelimis ö (ku a 1). Keuhko synny -
ä ä hengi yslihas en a ulla äänen uo amiseen a i a an ene gian eli
ilma i an. Ae odynaaminen ene gia saa henki o en yläpäässä, ku kun-
päässä, sijai se a äänihuule ä äh elemään. Vä äh ely synny ää ilman-
paineen aih elua, ääniaal oja. Ääni saa lopullisen oimakkuu ensa ja
soin insa, kun osa ääniaallois a oimis uu ja osa heikkenee nielun, suu- ja
nenäon elon muodos amassa ään ö äylässä. A ikulaa ioelimiä (huule ,
kieli, pehmeä suulaki) liiku a a lihakse muokkaa a ään ö äylän kokoa
ja muo oa ja si en äänen soin ia. Äänen oimakkuu a oidaan ään ö äylän
ase uksen lisäksi aihdella hengi yslihaksilla ja äänihuulia oisiaan kohden
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
40
lähen ä illä lihaksilla. Sä elko keu a oidaan muu aa lihaksilla, jo ka ly-
hen ä ä ai piden ä ä ja jäykis ä ä äänihuulia. Äänenlaa ua oidaan
aihdella as eikolla uo oises a pu is eiseen muu amalla äänihuul en lä-
hen ymisen ii iy ä suh eessa käy e yyn ilmanpaineeseen. Myöskin ääni-
huul en ä äh ely apaa (kon ak ipinnan sy yy ä) oidaan aihdella. Täl-
löin syn yy äänenlaa uja, jois a on käy e y yleisnimi ys ä ’ ekis e i’ ja esi-
me kiksi alakäsi ei ä in a ekis e i ja alse i.
Ku a 1. Kaa io äänen uo on keskeisis ä osa ekijöis ä. (Tampe een yliopis-
on Puheen ja äänen u kimuksen labo a o ion oppima e iaalia).
Mi en äänen uo oa säädellään
Äänen uo aminen aa ii laajan ai oalueen osallis umis a (Za a e ym.,
2014). Laulamisen ja puhumisen aikana milja di senso ise ja mo o ise
he mo ympä i kehoa ak i oi u a (Thu man ym., 1997). Ennen äännön
alkua ehdään ahdonalaises i, mu a iedos ama omas i i i ys, jossa ää-
nihuul en massa ja jäykkyys sääde ään halu ua sä elko keu a as aa iksi
ja lähen ymisen as e halu ua oimakkuu a as aa aksi (Wyke, 1974). Ää-
nen uo on aikana oimii ahdos a iippuma on e leksii inen sää ely, joka
pe us uu ku kunpään ais insolujen oimin aan. Nämä ais insolu eagoi a
mekaanisille ilmiöille, ku en ilmanpaineen aih elulle ja ku kunpään lihas-
en ja sidekudos en eny ymiselle. Lihas en ja sidekudos en eny yminen
ies ii lihas en oiminnas a ja aken eiden liikkeis ä. (Wyke, 1974.) Ää-
nen uo on aikana oimii myös ahdonalainen audi ii inen kon olli. Kes-
keinen äänen pii e, jo a audi ii isella palau eella halli aan, on pe us aa-
juus (Za a e ym., 2014) eli musiikki e mein: audi ii inen palau e aiku aa
i eessä pysymiseen.
Ääni akus isena ilmiönä
Oheinen spek iku a (ku a 2) ha ainnollis aa äänen akenne a. Kyseessä
on naispuhujan uo ama pi kä [a:]- okaali. Ku assa aaka-akselilla näkyy
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
41
aajuus he seinä (1 he si, Hz, = 1 ä ähdys sekunnissa), pys yakselilla
oimakkuus (desibeleinä, dB). F0 ( undamen al equency) a koi aa pe-
us aajuu a. Se on se aajuus, jolla äänihuule o a ä ähdellee . Pe us aa-
juu a ko keamma (enemmän oikealle sijoi u a ) piiki ku assa o a pe-
us aajuuden ha monisia ke annaisia eli monike oja, oisin sanoen
yläsä eliä. Nii ä yläsä eliä ( ai yläsä elaluei a), joi a ään ö äylän eso-
nanssi on oimis anu , ku su aan o man eiksi, ja niis ä käy e ään lyhen-
ei ä F1 (ään ö äylän ma alin esonanssi), F2 (seu aa aksi ma alin eso-
nanssi) jne. Fo man ien sijoi uminen aajuusas eikolle mää ää äänen
soinnin. Esime kiksi kun o man i sijoi u a ma alille aajuuksille, äänen
koe aan yleensä kuulos a an ummal a, ja päin as oin ko keille aajuuk-
sille sijoi u ien o man ien koe aan an a an ääneen ki kkau a. Fo man -
ien pe us eella oimme unnis aa e i ään ei ä, ehdä a ioi a puhujan iäs ä,
sukupuoles a jne. E i yises i F1 ja F2 o a keskeisiä ään eiden e o elulle,
kun aas F3–F5 aiku a a äänen yksilölliseen soin iin.
Ku a 2. Spek i naispuhujan uo amas a [a:] - okaalis a (Tampe een yli-
opis on Puheen ja äänen u kimuksen labo a o ion oppima e iaalia).
Länsimaisen klassisen laulun ominaispii ee
Länsimainen klassinen laulu on yleisnimi ys laulu yylille, jo a käy e ään
länsimaisessa, onaalisessa ooppe amusiikissa ja muussa aidemusiikissa
ba okis a nykypäi ään. Koska klassisella yylillä laule aessa ei esi ys i-
lan eessa yleensä käy e ä mik o onia, äy yy ääni saada kan amaan esiin-
ymis ilan eessa muilla keinoilla (Thu man ym.,1997). E i yinen o man -
ien yh eenlii ymä, laulajan o man iklus e i (ku a 3) lisää e enkin mies-
ään en ha ai ua oimakkuu a ja saa ne kan amaan o kes e in yli se
(Chapman, 2012; Sundbe g, 1974, 1988; Thu man ym.,1997). Ku kun-
pään lasku, nielun äljyys ja äänihuul en yläpuolisen ns. epila yngaalipu -
ken kapeus (ks. ku a 4) o a ekijöi ä, joiden a ulla laulajan o man i saa-
daan aikaan (Sundbe g, 1974; Ti ze & S o y, 1997). Naislaulaja puoles-
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
42
aan saa a äänensä kan amaan o kes e in yli e enkin ko keilla sä elko -
keuksilla a aamalla enemmän suu a ja laskemalla alaleukaa (Sundbe g,
1987; Ro henbe g, 1986). Si en he nos a a F1:n aajuuden lähelle F0:aa
sellaisilla ko keilla sä elko keuksilla (> 500 Hz), joissa äänen pe us aa-
juus yli ää puheessa käy e y F1- aajuude . F1:n nos aminen hieman F0:n
yläpuolelle lisää suu es i äänenpaine asoa. Näiden esonanssi ekniikoiden
lisäksi laulaja a i se a ii ä än suu a ilmanpaine a ja sopi an ääni-
huul en lähen ymisas een, jo a ae odynaaminen ene gia muu uisi ää-
niene giaksi mahdollisimman ehokkaas i ja aloudellises i, eli mahdolli-
simman ähän äänihuulia kuo mi a as i (Ti ze, 1991).
Ku a 3. Puheen (ka ko ii a) ja laulun (ehy ii a) e o kahden mieshenki-
lön noin minuu in mi ais en ääninäy eiden keskia ospek eissä. LF =
laulajan o man iklus e i, noin 2000 ja 3000 Hz älille sijoi u a 2–3 o -
man in yh eensulau uma. (Tampe een yliopis on puheen ja äänen u ki-
muksen labo a o ion oppima e iaalia).
Ku a 4. Vasemmalla: Poikkileikkaus ään ö äylän magnee i esonanssiku-
as a. Punaise ii a osoi a a alueen, jolle sijoi uu epila yngaalipu ki
(alue äänihuulis a ku kunpääpu ken ulos uloaukkoon). Vih eä ii a osoi -
aa alanielun le eyden. Oikealla ibe oskopiaku a alanielus a. Mus a

Ainedidak iikka 2(2) (2018)
43
ii a ajaa epila yngaalipu ken suuaukon pin a-alaa ja alkoinen alanie-
lun poikkipin a-alaa. (Tampe een yliopis on Puheen ja äänen u kimuksen
labo a o ion oppima e iaalia).
Mui a e i yispii ei ä klassiselle laululle on a sin suu i pe us aa-
juus aih elualue ( yypillises i 2–3 ok aa ia) ja asainen, halli u soin i,
joka ei maini a as i muu u äänen ko keuden ai oimakkuuden myö ä
(Sundbe g, 1990). Klassisessa laulussa py i ään siis siihen, e ä äänen pe-
usominaisuuksia, sä elko keu a, oimakkuu a ja soin ia pys y ään aih-
elemaan pi käl i oisis aan iippuma omina. Rekis e in aih ojen halli se-
minen on oleellis a. (mm. Chapman 2012). Klassiseen lauluun kuuluu un-
sas pää ekis e in ( ai ohenne ekis e in) käy ö (Bou ne & Ga nie , 2012),
joka on osal aan myös edelly ys sekä laajan sä elko keus aih elun e ä a-
saisen soinnin saa u amiselle. Niin ikään klassisen laulun soin i-ihan ei-
siin kuuluu ib a o (La ouy-Maes i ym., 2014, Thu man ym.,1997) eli
pe us aajuuden (ja myös oimakkuuden) pieni oskilloin i noin 7 he sin
aajuudella. Nämä edellä maini u pii ee aa i a hy in hieno a ais a
useiden äänen uo oon osallis u ien lihas en sopi as i mi oi e ua ja ajoi-
e ua sää ämis ä (Sundbe g, 1990), mikä ei ole mahdollis a yksi äis en li-
has en ie oisella hallinnalla, ja mi ä opiskellaan yleensä usei a uosia.
Laulunope us mu oksessa
Länsimainen klassinen laulunope us on pe in eises i apah unu mes a i–
oppilas-ase elmassa, henkilökoh aisena ope uksena. Ope uksen käy än ö-
jen suh een laulupedagogiikka on sii yny yhä enemmän pe in ei ä ko os-
a as a mes a i–kisälli-ase elmas a koh i nykyaikais a oppijaläh öis ä,
kul uu is a monimuo oisuu a iedos a aa ja u kimuspe us ais a musiik-
kikas a uksen p ak iikkaa, jossa ope aja ohjaa ja ukee oppilaan oppimi-
sen p osesseja asapainoises i koh i musiikkien pe in ei ä ylläpi ä iä ja
nii ä päi i ä iä ai eellisia päämää iä. Esi ä än sä el ai een ja muusikon
amma in kannal a oleellisia sisäl öaluei a laulunope uksessa o a äänen-
uo o ja ään äminen (ns. ekniikka), ohjelmis ojen ja yylien hallin a sekä
siihen lii y ä esi ämisen käy ännö ja oma ulkin a (ns. ilmaisu). Myös
mui a yöelämä ai oja ha joi e aan.
Laulunope uksen pe iaa eis a
Laulunope uksen pedagogisia pe iaa ei a on py i y jäsen ämään aikojen
saa ossa. Venna d (1962) oli u anuu aja alallaan. Hän jao eli klassisen
laulunope uksen pe in eise pedagogise pe iaa ee mekanis iseen, e -
ausku alliseen, ha ainnollis a aan, ”laula ku en puhu ” -pe iaa eeseen,
p og essii iseen ja innoi a aan pedagogiikkaan. Mekanis iseen (mecha-
nis ic) pedagogiikkaan kuuluu suo a , ysiologise neu o ku en, ”hengi ä
sy ään” ai ”pidä leuka en ona”. Ve ausku allisessa ( igu a i e) pedago-
giikassa laulamis a ku aillaan subjek ii is en un emus en ai aikkapa u-
nollis en e ausku ien kau a. Mone yypillise käsi ee , ku en esime -
kiksi okus ja sijoi aminen kuulu a ähän lähes ymis apaan. Ha ainnol-
lis a assa (demons a i e) pedagogiikassa ope aja laulaa oppilaalle mal-
liksi. ”Sing-as-you-speak” -pedagogiikassa puhuminen oimii mallina ää-
nenkäy ölle ja e enkin a ikulaa iolle laulamisessa. P og essii isessa peda-
gogiikassa ope aja käsi elee laulu ekniikkaa laulujen laulamisen, oisin
sanoen ohjelmis on läpikäymisen yh eydessä. Innoi a a (inspi a ional)
pedagogiikka on Venna din mukaan me a yysinen lähes ymis apa, jossa
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
44
aja ellaan jokaisen ihmisen sisällä ole an luonnollinen, mu a yh eiskun-
nan ukahdu ama laulaja. Chapman (2006) puoles aan jakaa ope us iloso-
iansa kolmeen lähes ymis apaan: holis iseen, ysiologiseen, ja ähi äi-
seen (inc emen al). Holis isella Chapman a koi aa laulamis a, joka käsi -
ää koko ihmisen: kehon, mielen, hengen, un ee ja äänen. Fysiologisella
hän a koi aa ana omian lakeihin, lihas oimin oihin ja lihas en yh eis yö-
hön pe us u aa ope us a. Vähi äisellä Chapman a koi aa laulamis a, joka
oidaan jakaa aluksi osiin ja kehi ää e ikseen, jo a halu u asia jää lihas-
muis iin.
Laulunope uksen kokemuksellisuus ja kehollisuus
Laulunope us pe us uu pi käl i kokemukselliseen ie oon (Bunch, 1982).
Laulunope us on kommunikaa io a siinä missä muukin ope us, mu a lau-
lamisessa e i yises i ko os uu soi imen kehollisuus, sillä äänen uo o a-
pah uu omassa kehossa, sisäises i säädel ynä. Tämän uoksi oppijan ie-
dollisen ja aidollisen kas un e lek oinnissa ja ukemisessa esiin yy e i-
yisiä haas ei a: musiikillinen ja kehollinen ie o on paljol i hiljais a ie oa
– ja sen sanallis aminen oppimisen ilan eissa on monin a oin pai si a -
peellis a myös haas a aa. Kaikki ämä ekee ope us- ja oppimis ilan eis a
monella a oin henkilökoh aisia. Tämä on osal aan an anu aihe a eno-
menologiselle laulun ja laulupedagogiikan u kimukselle (ks. esim. Jä iö,
2011; Ta ainen, 2012; Val asaa i, 2017). Laulupedagogiikan olisi koke-
muksen a kas elun ohella kui enkin syy ä myös ky key yä ja pe us ua ope-
uksen ja ai eellisen oiminnan käy än öjen, ekniikan ja ilmaisun käy än-
öjen u kimukseen.
Keho un emukse o a ä kei ä, koska isuaalis a palau e a ei juu i
ole saa a issa. Audi ii inenkaan palau e ei yksinomaan ii ä, sillä ihminen
kuulee i sensä e i a oin kuin muu (Moo e, 2013), ja koska saman audi-
ii isen loppu uloksen oi saa u aa e i a oin (S o y, 2016), ei ä kä
kaikki a a äl ämä ä ole yh ä a oi el a ia esime kiksi äänen kuulu uu-
den ai kes ä yyden kannal a.
Mieliku a ja un emuksia ku aa a ohjee laulunope uksessa
Tun emus en ku aamis a ja mieliku ia käy e ään osana laulun ope amisen
ja oppimisen p osessia, huolima a sii ä, e ä ie o äänen uo on ysiologi-
as a ja äänen akus iikas a on kaiken aikaa lisään yny . Mieliku ien käy öä
on pe us el u sillä, e ä op imaalinen lihas en kon olli on äänen uo on ja -
käy ön kannal a oleellis a, mu a ihminen ei kykene uo amaan si ä ie oi-
ses i (Laukkanen & Leino, 2001). Äänenkäy ö syn yy monien lihas en yh-
eis yön uloksena (Za a e & Klebe , 2014), eikä kaikkiin näihin lihaksiin
ole iedos e a issa ole aa senso is-mo o is a yh ey ä. Esime kiksi ihmi-
nen ei yleensä iedos a ku kunpäänsä oimin aa (Venna d, 1962). Ihminen
ei yleensä unne ääni aon a au umis a ja sulkeu umis a äänihuuli ä äh e-
lyn aikana, eikä äänihuul en lyhen ymis ä ja piden ymis ä, ai edes niiden
sijain ia, koska ku kunpäässä ei ole sen yyppis ä un oais i e kos oa. Epi-
eeli ja ku kunpään lähellä sijai se a lihakse sisäl ä ä he mo us a, joka
mahdollis aa jossain mää in ie oisen yh eyden ku kunpään oimin aan.
(Thu man ym., 1997). Äänen uo oon lii y ä e i yispii e on myös se, e ä
äänen uo o jakaa osi ain samoja kehon osia, äyliä ja lihaksia kuin hen-
gi ys, pu eminen ja nieleminen (Thu man ym., 1997). Ku kunpään hallin a
äänen uo ossa ei ole i iaali asia, koska äänen uo on aikana äy yy oppia
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
45
ie yjen pe us e leksien ky keminen pois hai aamas a. Lauluäänen uo o
a allaan kilpailee ja sen äy yy oi aa näihin hengissä pysymisen kan-
nal a ensisijaisiin oimin oihin lii y ä e leksi samoin kuin p imi ii isiin
äänisignaaleihin lii y ä mo o ise malli (i ku, nau u, ki kaisu , mu ina).
Laulamisessa hyödynne ään audi ii is a, soma osenso is a, ja myös
isuaalis a palau e a (esim., Thu man ym., 1997, Wyke, 1974, Za a e ym.,
2014). Soma osenso inen palau e on pe äisin ais insoluis a, jo ka ies i ä
asennos a, koske ukses a ja liikkees ä. Soma osenso inen palau e on äl -
ämä ön lihas en sopi an oiminnan ja koo dinaa ion kannal a. Se a joaa
ai oille ie oa muun muassa hengi yselimis ön, ku kunpään ja kas olihas-
en ilas a. Soma osenso isen palau een eli keho un emuksen ole e aan
ole an e i yisen ä keässä asemassa amma ilaulajien kohdalla. Kaikissa
yö eh ä issä ei ole mahdollis a kuulla omaa ään ään (Za a e ym., 2014).
Mieliku ien ja ai eellisen, ku aile an sanas on käy ös ä on myös
koe u ole an hyö yä esime kiksi a jes a i au umisessa, omaan ins u-
men iin keski ymisessä ja ilmaisullisen ohkeuden i i äjänä (Kois inen,
2004; Honkonen, 2005). Jes ley ki joi aa äi öski jassaan (2011), e ä y-
siologiaan pe us u a laulunope us on nykyään mieliku iin pe us u aa suo-
si umpaa. Hän on koonnu a gumen eja pelkkiin ysiologisiin neu oihin
pe us u aa laulunope us a as aan. Hän e e oi muun muassa, e ä ope us
joka ei ohkaise mieliku ien käy öön, la is aa ihmis en omaa luo uu a
(Holyoak & Thaga d, 1997) ja e äänny ää laulajia heidän un eis aan
(B adshaw, 1996). Jes ley on koonnu lis an a gumen eis a, joilla pe us el-
laan mieliku i uksen ja kieliku ien käy öä laulupedagogiikassa: 1. On
laulunope ajia, joiden mieles ä ope aminen ilman mieli- ja kieliku alli-
sen kielen käy öä on mahdo on a (mm. Ca e 1993). 2. Useiden laulajien
ja laulunope ajien mukaan un emus en äli äminen on laulajien pääasi-
allinen kieli. 3. Kuuluisa laulaja käy ä ä me a o ia ja mieliku i us a. 4.
Tie eellis ä in o maa io a oi olla aikea äli ää. 5. Pa adoksi haas a a
ie eellisen lähes ymis a an. 6. Mieliku i uksellinen ja analoginen aja elu
on synnynnäis ä. 7. Ei-ki jaimellinen kieli s imuloi joidenkin opiskelijoi-
den oppimis yylejä (2011).
K i iikki mieliku aope us a as aan
Ope uksen a oi eiden uoksi ja laulupedagogiikan his o iallisis a aken-
eis a ja pe in eis ä joh uen laulupedagogiikan s a egioina on käy e y sa-
nallisen ohjeis amisen ohella unsaas i sanallisia ja mui a mieliku ia, mal-
lioppimis a ja elei ä (esim. O’B yan & Ha ison, 2014; Venna d, 1962).
Mieliku ien ylenpal is a käy ämis ä laulupedagogiikassa on myös k i i-
soi u. On esi e y, e ei aina ole sel ää, mi en ope ajien käy ämä e mino-
logia äli yy opiskelijoille ai mi en opiskelija ulki se a ope ajien e -
minologian ai laulu ekniikoiden ku aus a. (Callinan-Robe son, Mi chell
& Kenny 2006). Mieliku a aukea a e i a oin e i ihmisille, ja osa oppi-
lais a saa aa ymmä ää mieliku a ai an päin as aisella a alla kuin on
a koi e u (Kois inen, 2004).
Laulu eknise neu o saa a a pe us ua anhoihin, laulajien yksilöl-
lisiä un emuksia ku aile iin ki joi uksiin (Chapman, 2012). Mille in mu-
kaan oman lauluäänen hallin a ja omien un emus en ku aileminen ei ii ä
ohjeiksi muille (1996). Sundbe gin mieles ä aikkapa laajal i käy e y
e mi käsi e ” uki” sisäl ää ope ajien henkilökoh ais a pedagogiaa (1987).
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
46
Jokainen laulaja kehi ää hy in nopeas i oma mieliku ansa (Mille , 1996).
Laulaja myöskin eke ä laulaessaan ysiologises i usein jo ain ai an
muu a kuin mi ä he un e a eke änsä (Hixon, 1987).
Pahimmillaan mieliku iin pe us u a neu o hyödy ää ain opiskeli-
jaa, joka on joskus kokenu ku a un asian (Venna d, 1962) ja joka jo hal-
li see äänenkäy ön pe us ee (Mille , 1996) Mieliku iin ja un emuksiin
lii yy sama subjek ii isuusongelma. ”On aikea ku ailla olii in makua
henkilölle, joka ei ole koskaan mais anu si ä, mu a maku on helppo pa-
lau aa mieleen, kun sen on joskus kokenu ” Mille (1996) konk e isoi.
Mille ähden ää, e ä mone käy e y neu o , ku en ”laula palleas a”
ai ” ue ään ä hengi yksellä” o a epä a kkoja ja ysiologian as aisia, ja
hän kannus aa laulunope ajia käy ämään äsmällis ä kiel ä (1996). Yksi
esime kki yleises i käy e ys ä, mu a hieman ha haanjoh a as a ilmauk-
ses a on, e ä laulaessa koko a alo soi. Ti ze (2008) muis u aa, e ä ääni
ei ule ulos esime kiksi innas a, seläs ä, a sas a ai jalois a, aan ääni syn-
yy ku kunpään alueella ja äli yy ulos ään ö äylän kau a.
Tämän u kimuksen a oi ee
Tämä u kimus py kii a aamaan laulupedagogis en mieliku ien me ki yk-
se objek ii iseen, ymmä e ä ään muo oon. Kysely u kimuksen a ulla
py imme ka oi amaan laulunope ajien ä keimpinä pi ämä laulupedago-
gise käsi ee ja oimi impina pi ämä mieliku a , joilla ä keimpien kä-
si eiden ku aamiin pedagogisiin päämää iin on mahdollis a pääs ä. Tä-
män u kimuksen a ulla saa a a ie o au aa suun aamaan ja ko u kimuk-
sia, joissa e si ään ysiologisia, akus isia ja audi ii is-pe kep uaalisia ko -
elaa eja näille pedagogisille käsi eille.
Ma e iaali ja mene elmä
Aineis onke uu
Kysely o eu e iin e kossa e-lomakkeen a ulla ke äällä 2016. Lomake
lähe e iin koulu e uille laulupedagogeille. Vas aajiksi oi o iin klassis a
laulu yyliä ope a ia laulunope ajia. Vas aajien sähköpos iosoi ee löy-
yi ä Laulupedagogi y:n ja musiikkioppilai os en ko isi uil a sekä e si-
mällä yksi yisiä laulunope ajia e kkohaun a ulla. Vas aajien aus a ie-
dois a sel i e iin laulupedagoginen koulu us aso, yökokemus, ope e a a
musiikki yyli, sukupuoli ja ikä.
Kyselyssä ka oi e iin ä keimpiä laulupedagogisia käsi ei ä ja mie-
liku ia ensin s uk u oi ujen si en a oimien kysymys en a ulla. Vas aaja
sai ali a anne uis a aih oehdois a mieles ään kolme ä kein ä aih oeh-
oa. Taus alla ässä on aja us äänen uo on kolmijaos a. Jos useampi aih-
oeh o a koi i as aajan mieles ä samaa, hän ä pyyde iin me ki semään
aih oehdo samalla nume olla.
Jos a jo uis a aih oehdois a ei löy yny sopi aa, as aaja sai i se
nos aa esille kolme oleellisempaa käsi e ä. Seu aa aksi a jo iin laulupe-
dagogisia mieliku ia ja ohjei a, jois a as aaja sai ali a kolme mieles ään
oimi in a. Jos jokin muu laulajille anne a a ohje ai mieliku a oli as aa-
jan mieles ä oleellisempi, hän sai nime ä ne omin sanoin. Kysymyslomak-
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
53
Ku a 5. S uk u oi uihin kysymyksiin saa ujen as aus en jakauma (n) ikä yhmi äin.

Ainedidak iikka 2(2) (2018)
54
Ku a 6. S uk u oi uihin kysymyksiin saa ujen as aus en jakauma (n)
ikä yhmi äin.
Musiikkigen en aiku us uloksiin
Taulukko 6 ku aa laulupedagogien musiikkigen en aiku us a s uk u oi-
uihin as auksiin. Laji elimme laulupedagogi ain klassis a laulua ope -
a iin (n = 30) ja sekä klassis a e ä y mimusiikkia ope a iin (n = 21).
Viimeksi maini uun yhmään laskimme kuulu aksi myös yhden pelkäs-
ään y mimusiikkia ope a an.
20-30 31-40 41-50 51-60 61-70 70+
Sijoi us 1 1 2 1
22 3 2 3
32 1
Impos o 1 1
2
31 1
Fokus 1 1 2 1 2
21 1
32 2
Tuki 1 8 5 8 6
21 1 1
31
Pei o 1 1
2
31
Ylimeno 1 1 1
22 1 1 2
31 2 1 2
Ohenne 1 1 1
21
31 1
Venyminen 1 1 1 1
21 1
32 1 1
Ydin 1 2 1 3
22 1 3
31 2
Nielu ila 1 1 3 2
26 2 5 2
31 1
Egalisaa io 1 1 1
22
31 2
Kä ki 1 2 1 1
22 1 1
33 2 1 1
Maskisoin i 1
22 1 1 1
32 1 1
Inhala e 1 2 1 2 1 1
24 4 4
31 2 1 1
T acheal 1 3 1
23 1
32
Chia oscu o 1 1 1
22 1
32 3 1
Balanssi 1 2 1 1 1 1
23 2 1
31
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
55
Molemmissa yhmissä laulu uki ja nielu ilaoli a eni en ali uja kä-
si ei ä. Klassis a ope a illa ydin ja okus sai a myös unsaas i alin oja.
Laulu uki oli sel äs i ä keämpänä pide y käsi e niille as aajille, jo ka
ope i a ain klassis a musiikkia (58,6 % s. 47,6 % ykkössijaa). Klassisen
musiikin ohella myös y mimusiikkia ope a a ali si a mui a useammin
ä keiksi seu aa ia käsi ei ä: ylimeno,ohen aminen,nielu ila,egalisaa io
ja ään öbalanssi. Suu in e o oli ään öbalanssissa.
Musiikkigen en aiku us a käsi e alin aan u ki iin myös is iin au-
lukoinnilla. Minkään anne un 17 käsi een kohdalla yhmä ei ä e onnee
oisis aan me ki se äs i, mu a khiin neliö - es in mukaan pelkäs ään klas-
sis a ope a ien ja sekä klassis a e ä y mimusiikkia ope a ien mielipi-
eissä uki-käsi een ä keydes ä oli suun aa-an a as i e oa: d = 2; :
χ(2)=5.432, p = 0,066.
Taulukko 6. Tä keimpinä pide yjen käsi eiden p osen uaalinen jakau u-
minen as aajien ope aman musiikki yylin mukaan.
(a) Vain klassis a musiikkia ope a a (n = 30)
Käsi e 1. 2. 3.
Äänen sijoi aminen 10,3 20,7 3,4
Impos o 3,4 0 3,4
Fokus 13,8 10,3 20,7
Laulu uki 58,6 13,8 0
Pei äminen 3,4 0 3,4
Ylimeno 3,4 10,3 13,8
Ohen aminen 3,4 3,4 3,4
Äänen enyminen 6,9 3,4 10,3
Ydin 13,8 20,7 6,9
Nielu ila 10,3 27,6 3,4
Egalisaa io 3,4 3,4 6,9
Äänenkä ki 10,3 10,3 17,2
Maskisoin i 0 13,8 13,8
Inhala e la oce 13,8 31,0 10,3
T akeaalinen e o 10,3 0 3,4
Chia oscu o 3,4 6,9 6,9
Ään öbalanssi 6,9 10,3 3,4
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
56
(b) Klassis a ja y mimusiikkia ope a a (n= 21)
Käsi e 1. 2. 3.
Sijoi aminen 4,8 19,0 4,8
Impos o 0 0 0
Fokus 9,5 4,8 4,8
Laulu uki 47,6 4,8 14,3
Pei äminen 0 0 0
Ylimeno 4,8 9,5 9,5
Ohen aminen 4,8 4,8 9,5
Äänen enyminen 4,8 4,8 4,8
Ydin 9,5 0 4,8
Nielu ila 14,3 28,6 4,8
Egalisaa io 4,8 4,8 4,8
Äänenkä ki 4,8 4,8 4,8
Maskisoin i 0 4,8 0
Inhala e la oce 9,5 14,3 9,5
T akeaalinen e o 4,8 14,3 4,8
Chia oscu o 4,8 4,8 14.3
Ään öbalanssi 19,0 9,5 4,8
A oin alin a
Lomakkeessa oli kaksi koh aa, jossa as aaja sai a uoda esille ä kei ä
käsi ei ä omin sanoin. Lomakkeen alussa oli kysymys, jossa as aaja sai-
a ke oa omin sanoin ”kolme ä kein ä laulupedagogis a käsi e ä”. Tässä
kohdassa nousi esiin 124 käsi e ä. S uk u oidun käsi e alinnan jälkeen
as aaja sai a ielä maini a kolme käsi e ä, jo ka oli a ”oleellisempia”
kuin anne u aih oehdo . Tässä kohdassa as aaja maini si a 40 laulu-
pedagogis a käsi e ä. Jo ku as aaja oli a me kinnee a oin en kysy-
mys en as aukse jä jes ysnume olla, oise ei ä , jo en maininna on las-
ke u ilman jä jes ysnume oi a.
A oimessa alinnassa esille ullei a käsi ei ä oidaan a kas ella
neljäs ä e i näkökulmas a (Taulukko 7). E ää käsi ee o a pe äisin ää-
nen u kimukses a (esime kiksi onaa io), joidenkin käsi eiden aus a on
I alian laulukäsi eis össä (chia oscu o, inhala e la oce), jo kin käsi ee
aiku a a pe us u an keho un emuksiin (äänen enyminen, sisäinen
hymy), jo kin mieliku iin (juu e maassa).
Taulukko 7. Kuusi eni en maini ua käsi e ä a oimessa kysymyksessä
”kolme ä kein ä laulupedagogis a käsi e ä.” Vas aajia yh eensä 83.
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
57
Käsi e (mainin aa)
1. Hengi ys uki (29, lisäksi hengi ys 19 mainin aa)
2. Nielu ila (13)
3. Kä ki, okus ai ydin (yh .13)
4. Inhala e la oce (12)
5. Resonanssi (10)
6. Passaggio ai ylimeno (9)
Vas aaja näy i ä o a an esille a oimessa alinnassa paljol i sama
käsi ee mi ä me olimme alinnee s uk u oi uihin as aus aih oeh oihin.
Laulu ukea ja mui a hengi ykseen lii y iä käsi ei ä pide iin sel äs i ä -
keimpinä. Hengi ys uki sai 29 mainin aa, hengi ys 19 ja hengi ysyh eys
sei semän. Hengi ys ekniikka sai kaksi mainin aa ja sy ähengi ys yhden.
Nielu ila oli oiseksi suosi uin käsi e 13 maininnalla. Äänen ydin, o-
kus ja kä ki yhdis e ynä nousi a kolmannelle sijalle. Nämä kolme käsi-
e ä nos e iin ajoi ain esiin samassa yh eydessä, ja yh een laskien ne mai-
ni iin 13 ke aa. Imu aiinhala e la oce maini iin 12 ke aa ja esonanssi
10 ke aa (lisäksi esonanssi unne, esonoi uminen ja esonanssi ila sai a
kukin yhden äänen, mikä ko os aa esonanssin asemaa), passaggio ai yli-
meno maini iin yhdeksän ke aa ja sijoi aminen kahdeksan ke aa. Ren-
ous, ulkin a ja ään öbalanssi maini iin kukin kuusi ke aa. Luonnolli-
seen, e eeseen ääneen ii a iin iidessä as auksessa. Ryh i ja äänen e-
nyminen maini iin iisi ke aa, a ikulaa io,egalisaa io,äänen i aus ja
leuan en ous neljä ke aa.
Samas a asias a oidaan puhua hiukan e i sanoilla, esime kiksi o-
dennäköises i laulu ues a käy e iin myös synonyymeja uki, hengi ys uki
ja hengi ysyh eys (sei semän alin aa). Sama sana oi a koi aa kahdelle
laulupedagogille e i asiaa. Puhu aanko edelleen hengi ykses ä, kun käy e-
ään aikkapa a oimessa kyselyssä esiin ullei a sanoja jous a uus,kehon
almis aminen ai yh eys kehoon?
Tila oli suosi u käsi e 11 maininnalla. Hauko us (1), pu ki (1), ilan-
unne (1) ja ään ö äylän ila uus (1) lii y ä ilaan. Resonanssiin (10) ai
soin iin ii a iin myös sanoilla läpisoin i (2), chia oscu o (2) esonanssi-
ila (1), esonanssi unne (1), esonoi uminen (1), soin ipaika (1) ja okaa-
lisoin i (1).
Todennäköisimmin sijoi amiseen (8) lii y iä as auksia oli sijoi -
uminen (2), e isyys (1) ja impos o (2). Ideaalis a ään ö äyläase us a hae -
aneen ilmauksilla sisäinen hymy (2), hymy poskissa (1), ilmeiden aiku us
(1), passii inen, minimaalinen suu (1), yläleuan ak ii isuus (1), pei ämi-
nen (1), äänen ka en aminen (1).
E ilaise kehonhallin aan lii y ä ilmaukse sai a joi akin ääniä:
Ren ous (6), kehon käy ö hengi yksessä ja äänen uo ossa (2), k opan
jous o (2), jous a uus (1), kehon kokonaisbalanssi (1), keho ie oisuus (1),
kehon almis aminen (1), koko k opalla laulaminen (1), k opan hallin a
(1), k opan elas isuus (1), k opan en ous (1), yh eys kehoon (1), e lek-
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
58
sinomaisuus (1), sekä ennon elas inen lihas asapaino (1). Ko se ilihas-
en hallinnas a ki joi i yksi ja lan ionpohjanlihas en hallinnas a niin ikään
yksi as aaja.
Ryhdin maini si iisi as aajaa. Juu e (maassa) maini si kaksi as-
aajaa, asen o ja niskan linja suh eessa selkä ankaan maini iin ke an. Fo-
naa ioon ii a iin käsi eillä aluke ja ään öbalanssi. T akeaalinen e o
maini iin kolme ke aa, wang kaksi ke aa.
A ikulaa io sai iisi mainin aa. A ikulaa ioon ii a iin myös kielen
en oudella ja a ikulaa ion kannal a kielen op imaalisella sijainnilla (1),
eks illä (2), ja eks in selkeydellä (2). Leuan en ous oli suh eellisen suo-
si u käsi e iidellä maininnalla. Leua i i oisis aan esiin yi ke an.
Tulkin a ai ilmaisu esiin yi kuudessa as auksessa. Tulkin a o e iin
esiin myös kommen iosiossa usei a ke oja. Aja us maini iin kaksi ke aa.
Emoo io, ene gia asapaino, as aano aminen, ahdon oima ja ah o ila
maini iin kukin ke an.
F asee aukseen ii a iin ainakin as auksilla lega o, linja, ja okaa-
lin enyminen. Myös e ilaisia äänen suun aan lii y iä käsi ei ä käy e iin.
Suosi uin oli inhala e la oce ai imu kahdella ois a maininnalla. Äänen
enyminen (5), i aus (2), äänen suun aaminen kauas (1), äänen kan o-
kyky (1), ääni ulos suus a (1), sy yysaja elu (1) oidaan luoki ella kuulu-
an suun aka ego iaan. E äs as aaja esi i ha ainnollis a an esime kin
suun a-aja elus a kommen iosiossa:
Lauluins umen i on epäsuo a soi in; aja us kaukosää imes ä.
Teks i ja ään iö on suunna a a e eenpäin, ääni le iää aaksepäin.
Ne on pide ä ä e illään oisis aan.
Usea as aaja maini si a ideaalikseen luonnollisen äänenlaadun.
Luonnollisuus ai luonnollinen, e e, apaa äänenkäy ö maini iin yh-
eensä iisi ke aa. Pe soonallisen äänen löy äminen maini iin ke an, ää-
nenhallin a ke an, puh aus ke an, koko k opalla laulaminen ke an, ja
yksi as aaja muis u i, e ei ään ä saa muu aa aan jalos aa.
Yksi äisiä ääniä sai a mm. ins umen in aken aminen, kilpi us on
kallis us ( il ), la gola mo bida (pehmeä ku kku), manee ien ka siminen,
musiikkisi is ys, äänihygienia ja äänena aus.
Anne ujen aih oeh ojen haas aja
Kyselylomakkeen a oimissa kysymyksissä as aaja sai a o aa esiin
s uk u oidussa kysymyksessä anne uja aih oeh oja oleellisempia käsi -
ei ä. Neljäkymmen ä maini ua käsi e ä jakau ui asaises i, eikä yksikään
käsi e noussu yli se muiden. Ha emmin kuul uja käsi ei ä nousi esiin,
muun muassa kupula,neljän pallean yh eis yö ja pi ki äis en ous maini -
iin.
Esiin nousi a myös seu aa a käsi ee : aluke, a ikulaa io, a iku-
laa ioelimis ö, asenno , balanssi, ene gia, loa ing oice, asee aus, e ilai-
se ysiologise e mi , ins umen in aken aminen, hauko uksen unne, ke-
hon soi a aminen, kelluminen ilman päällä, lega o, lepohengi yksen ja
ään öhengi yksen e o aminen, läpisoin i, messa di oce, musikaalisuus,
ohenne ekis e i, ohu äänihuulikon ak i, ’on he ai , no wi h he ai ’, pe -
soonan kehi äminen, ping, p e ona o inen ila, ekis e i , en ous kaikessa

Ainedidak iikka 2(2) (2018)
59
lauluun lii y ässä, skillo ai squillo, eks i edellä, eks in sisäl ö, il , ue u
pianissimo , unneilmaisun aiku us kehossa, ulkin a, äänen sijoi umi-
nen, äänen solakkuus, ’äänne enyy’, sekä äänen ja hengi yksen e leksi-
nen oimin a.
Vas aaja ki joi i a myös ku auksia ku en:
”Laule a an aasin soiminen mielessä ennen kuin alkaa laulaa”
”Laulu on kokonais al ais a sisäis ä liike ä, joka alkaa ennen
ään ä”
Toimi imma laulupedagogise mieliku a
Vas aajia pyyde iin ali semaan 27:s ä almiis a aih oehdois a oimi in,
oiseksi oimi in ja kolmanneksi oimi in mieliku a ai ohje. Tässä kysy-
myksessä jä e iin huomio a 33 as aus a, joissa eh ä änan o oli sel äs i
ymmä e y ää in, ja jokainen as aus aih oeh o oli nume oi u.
Jos ka so aan kuinka mon a ke aa mieliku a ai ohjee oli ali u
ykköseksi ja kakkoseksi, suosi uin mieliku a oli hämmäs yminen (28 %
ai 14 kpl ykkössijaa, 12 % ai 6 kakkossijaa ja yh eensä 46 mainin aa kol-
men oimi imman mieliku an joukossa), oiseksi suosi uin sisäinen hymy
(24% ai 12 ykkössijaa, 22% ai 11 kakkossijaa ja 60 mainin aa kolmen
suosi uimman mieliku an joukossa), kolmanneksi suosi uin hauko elu
(20% ykkössijaa, 12 kakkossijaa, 20 mainin aa), ja neljänneksi suosi uin
juu e maassa (18% ykkössijaa, 16% kakkossijaa, 21 mainin aa). Edellä
maini ujen lisäksi seu aa a mieliku a oli ali u kolmen ä keimmän
joukkoon 15 ke aa ai useammin: Koko keho soi (20,) imu (19), selkä le-
iää (18), pu ki auki (17), alaleuka oikkuu en ona (16) (Taulukko 8).
Vähemmän mainin oja oli a saanee eiän po aaminen äänellä sei-
nään (0), kulmaka a kohoa a (1), huul en ö ö äminen (5), esonanssi-
kumina innassa (5), hol i akana nielussa (6), sie ain en le i äminen (6),
suuaukko pieni ja eks i solakkaa (6), ylähampaa näky ä (8), iloise sil-
mä (8), kukan hais elu (8), hymy (8), ak ii inen kielenkä ki (9), kupoli
(10), esonanssikilinä päässä (11), en o kieli (11) keski a alo lihoo (11),
ääni enyy (13), leua i i oisis aan (14).
Taulukko 8. Kymmenen eni en ääniä saanu a mieliku aa ai ohje a ja nii-
den saamien mainin ojen p osen uaalise osuude . 50 as aajaa.
Mieliku a ai ohje 1. 2. 3.
1. Hämmäs yminen 28,0 12,0 6,0
2. Sisäinen hymy 24,0 22,0 14,0
3. Hauko elu 20,0 12,0 8,0
4. Juu e maassa 18,0 16,0 8,0
5. Pu ki auki 18,0 12,0 4,0
6. Leua i i oisis aan 18,0 6,0 4,0
7. Alaleuka oikkuu
en ona 16,0 6,0 10,0
8. Koko keho soi 14,0 14,0 12,0
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
60
9. Selkä le iää 14,0 12,0 10,0
10. Imu 12,0 12,0 14,0
Jos as aaja ei löy äny almiis a as auksis a sopi aa mieliku aa,
hän sai ke oa omin sanoin enin ään kolme almii a aih oeh oja oleelli-
sempaa mieliku aa. E ilaisia mieliku ia uli esiin yli 80. Ääne hajaan ui-
a . Hämmäs ys (joka oli jo anne uissakin aih oehdoissa) sekä yläleuka
auki,keski a alon aukeaminen ja ” ulkin a luo ekniikkaa” -aja us sai a
useamman kuin yhden maininnan.
Usea as aaja maini si a , e ä e i oppilailla oimii e i mieliku a .
Joidenkin as aajien mieles ä mieliku a ei ä ole ehokas apa ope aa lau-
lua. Jo ku ope aja sanoi a käy ä änsä mieluummin ysiologisia e mejä
kuin mieliku ia.
Yleensä py in a joamaan oppilaalle mieliku ien lisäksi myös konk-
e iaa: joillekin ihmisille konk e ia oimii pa emmin kuin uusujen
hais elu. Laulunope ajan äy yy myös i se odella ymmä ää, mi ä
mieliku ien akana on, eikä ain hei ellä jos ain kuulemiaan mieli-
ku ia ilmaan!
Käy än ope uksessa nii ä ana omisia nimi yksiä, jo ka opiskelija oi-
keas i un ee. Mieliku a o a jokaisen oman mielen uo oksia, jo en
äl än ilanne a, jossa ku aan soi aa loppu ulos a niin e ä sekä
opiskelija e ä ope aja käy ännössä a aa a , mis ä on kyse.
Mieliku ien käy öä myös kanna e iin: ”Mieliku i us ei unne a-
joja”.
Pohdin a
Kysely u kimuksessa sel i e iin laulunope ajien yleisimmin käy ämä
laulupedagogise käsi ee ja mieliku a . Tu kimus osoi i, e ä klassisen
laulun ope amisessa ja sen ku aamisessa käy e ään hy in paljon e ilaisia
käsi ei ä. Kohdassa, jossa as aajaa pyyde iin ke omaan omin sanoin
kolme ä kein ä käsi e ä, uli esille 124 e i käsi e ä. Vas aaja maini si a
osi ain samoja käsi ei ä kuin s uk u oiduissa kysymyksissä a jo iin,
mikä ke oo sii ä, e ä s uk u oidun osion almii as aus aih oehdo oli
ali u onnis unees i. Koska 37 oma alin aisis a käsi eis ä oli ollu aih-
oeh ona s uk u oiduissa kysymyksissä, uusia esille nos e uja käsi ei ä
oli 87. Moni käsi eis ä odennäköises i a koi i samaa jonkin anne un as-
auksen kanssa, mu a as aaja ilmaisi asian hieman e i sanoilla. Usea as-
aaja kommen oi a , e ä käy e y käsi ee iippu a ilan ees a ja oppi-
laas a. Samas a asias a oidaan puhua a koi uksellises ikin hieman e i sa-
noilla.
Hengi ys uki nousi ykköseksi niin a oimessa kuin s uk u oidussa
kysymysosiossa. Ääne jakau ui a muille käsi eille sel äs i asaisemmin,
mu a kui enkin äänenkä ki, okus, inhala e la oce, ään öbalanssi ja nie-
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
61
lu ila oli a sel äs i a sin yleises i käy e yjä käsi ei ä. A oin en kysy-
mys en ken ässä esonanssi sai myös paljon kanna us a. Mieliku is a suo-
si uimmaksi nousi a hämmäs ys ja sisäinen hymy.
E illis en laulukoulujen ai laulume odien ku en Comple e Vocal
TechniquenTM (Sadolin, 2009) ja Es ill-mene elmän (Caleo, 2018) käy ä-
mä ilmaukse ei ä noussee esiin a oimissa aih oehdoissa. Molemmissa
me odeissa käy e y, joskin paljon a haisempaa pe ua ole a sana wang
uli esiin kaksi ke aa. Uudempaa ääni iede ä edus a ia käsi ei ä, ku en
esonanssien sää äminen ( esonance uning, mm. Schu e, ym., 2005),
akus isen in e ak ion hyödyn äminen (Ti ze 2008), epila yngaalipu ken
ka ennus (Ti ze ja S o y 1997), jäi ä myös puu umaan. Esime kiksi pu-
hepedagogiassa käy e y ään öbalanssi-sana (Laukkanen & Leino, 1999)
sen sijaan oli koh alaisen suosi u.
Seu aa aksi pohdi aan ki jallisuuden ja aiemman u kimus iedon a-
lossa, mihin ässä u kimuksessa esiin noussee suosi u laulupedagogise
käsi ee oisi a pe us ua.
Suosi uin käsi e hengi ys uki
Hengi ys uki oli laulunope ajien ä keimpänä pi ämä käsi e niin a oi-
messa kuin s uk u oidussa kyselyosiossa. Usea käy e y ilmaukse näy -
ä ä ole an lii e ä issä ukeen. Tällaisia ilmauksia o a hengi ysyh eys,
kelluminen ilman päällä, on he ai , lepo- ja ään öhengi yksen e o ami-
nen, inhala e la oce (äänen sisään hengi äminen) ja imu. Myös e ilaise
keho un emuksiin ja kehonhallin aa koske a ilmaukse on mahdollisia
lii ää ukeen. Tällaisia ilmauksia o a juu e maassa, k opan hallin a, kes-
ki a alon aukeaminen, selkäpuolella un u a ke y kanna elu sekä ko -
se ilihaksiin ja lan ionpohjalihaksiin ehdy ii aukse .
Hengi ys ä on pide y pe in eises i ä keänä ekijänä ooppe alau-
lussa. Robe C. Whi e äsmensi 1980-lu ulla, e ä hengi yksen käy ön
ope eleminen on ä kein yksi äinen komponen i laulukoulu uksessa.
Whi e pe us elee, e ä oikeanlainen hengi yskon olli ähen ää ku kun-
pään lihas en asi us a ja on yh eydessä musiikin asee aukseen. (Whi e,
1988).
Laulaminen aa ii äänihuul en alapuolisen ilmanpaineen a kkaa
hallin aa. Laulajien äy yy pi ää yllä pi kiä aaseja ja aihdella ilmanpai-
ne a sä elko keuden ja oimakkuuden mukaan. Suu empi äänen oimak-
kuus samoin kuin ko keamma sä elko keude a i se a suu empaa ää-
nihuul en alapuolis a ilmanpaine a (Sundbe g, 1989). Voidaan sanoa, e ä
laulu uki on yh ä kuin sopi a äänihuul en alapuolinen ilmanpaine. Sopi a
ilmanpaine uo e aan hengi yslihaksilla ja elas isilla oimilla (Sundbe g,
1992; Sonninen, 1993; Hixon, 1987). Tuki on mää i el y muun muassa ie-
oiseksi uloshengi yksen hidas amiseksi (Luchsinge & A nold, 1965).
Va salihas en ulee en ou ua nopeas i ja äydellises i sisäänhengi-
yksen alkaessa, jo a ä kein sisäänhengi yslihas pallea pääsisi laskeu u-
maan alas. Liiallisen ääni aon alapuolisen ilmanpaineen es ämiseksi palle-
assa ja muissa sisäänhengi yslihaksissa ulee säily ää pieni ak i i ee i
ielä aasin alkaessakin (Zemlin, 1981; Leande son, Sundbe g, & on Eu-
le , 1984). Uloshengi yskon olli syn yy sisään- ja uloshengi yslihas en
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
62
yh eis yönä (Zemlin, 1981). Viimeaikainen ääni u kimus on py kiny sel-
i ämään e i lihas en (ku en le eän selkälihaksen, musculus la issimus
do si, ai poiki aisen ja sisemmän inon a salihaksen eli musculus ans-
e sus abdominis ja musculus obliquus in e nus abdominis) osuu a laula-
jien hengi ys ekniikassa (Wa son ym., 2012, Macdonald., ym.). La issi-
mus do si-lihaksella on u kimuksen mukaan me ki ä ä osuus in akehän
laajen amisessa sekä kolo a uu ien ja loppuhuipennus en laulamisessa
(Wa son ym., 2012).
Pallean laskeu umisen, keuhkojen ilmamää än ja ku kunpään oi-
minnan älillä on yh eys. Niin sano u akeaalinen e o on linkki hengi-
ys- ja äänen uo oelimis ön älillä (Sundbe g, 1992). T akeaalinen e o
a koi aa si ä, e ä kun pallea laskeu uu a peeksi paljon sisäänhengi yk-
sessä, se e ää myös henki o ea ( achea) ja sen yläosaan sijoi u aa ku -
kunpää ä hieman alaspäin. Tällöin äänihuule e äy y ä hieman kauem-
maksi oisis aan (Zenke & Glaninge , 1959). Pallean laskeu uminen edis-
ää ns. uolas a ään ö apaa ( low phona ion), jossa äänihuule pääse ä ä-
äh elemään apaammin (Sundbe g, Leande son & on Eule , 1986;
Iwa sson, 2001). Se oi myös edis ää niin sano un ohenne ekis e in uo -
amis a. Ohenne ekis e issä äänihuule koh aa a oisensa ohuemmal a
pinnal a ja se helpo aa ko keiden sä elko keuksien uo amis a. Pallean
laskeu uminen ja pysyminen mahdollisimman kauan alhaalla äännön ai-
kana myös s abiloi ääni äylää ja sen esonanssi aajuuksia sä elko keuden
muu os en aikana. (Sundbe g ym., 1986). Tämä au aa pi ämään äänenlaa-
ua asaisena ja edis ää ekis e ikon ollia, sillä iede ään, e ä ääni äylän
esonanssi (ään ö äylän ja henki o en ilmapa saiden myö ä ä äh ely )
oi a aiheu aa jopa aha omia ekis e i aihdoksia (Ti ze, 2000). He sb
o eaa, e ä hy in o eu e una ku i eellinen ele äänen sisään hengi ämi-
ses ä (inhala e la oce) oi joh aa klassisessa laulussa oi o uun ummaan
äänensä yyn, koska akeaalinen e o laskee ku kunpää ä (He bs , 2016).
Tumma äänensä y puoles aan lii yy ma aliin ja si en lähempänä pe us aa-
juu a ole iin o man i aajuuksiin. In e ak io ään ö äylä esonanssien
kanssa oi au aa äänihuuli ä äh elyä (Ro henbe g, 1986, Ti ze, 2004,
2008). Mielenkiin ois a on myös se, e ä on oi u ode a, e ä silloin, kun
ään ö äylän o man i on lähellä äänihuuli ä äh elyn pe us aajuu a, ku en
esime kiksi naislaulajilla ko keilla sä elko keuksilla laule aessa, ilma o-
dellakin he kellises i i aa sisäänpäin äänihuuli ä ähdyksen aikana (Mil-
le & Schu e, 1986).
Nielu ilan me ki ys
Käsi ee nielu ila, p e ona o inen ila, hauko uksen unne ja leua i i nou-
si a ah as i esille ässä u kimuksessa. Sy ähengi yksen myö ä syn y-
ään akeaaliseen e oon lii yy ku kunpään lasku, mikä on omiaan a a -
amaan nielua. Nielua oidaan a a aa myös si en, e ä kiel ä iedään
e eenpäin ai e ä kielen akaosa painuu alaspäin, alaleuka laskeu uu ai e ä
pehmeää ki alakea nos e aan. Nai , Nai ja Reisho e (2015) u ki a ala-
leuan a au umis a niin sano uilla elii ilaulajilla, eli (heidän mää i elmänsä
mukaan) kansain älisen, yli 10 uo a kes äneen u an ehneillä laulajilla.
Heidän mukaansa alka alla hauko uksella on kolme e ua. 1) Suuon elon
esonanssi ila kas aa, 2) Nieluon elon esonanssi ila laajenee, ja ns. lau-
Ainedidak iikka 2(2) (2018)
69
Mille , R. (1991). P o essional oice - The science and a o clinical ca e. The singing
eache in he age o oice. Ra en P ess.
Mille , D. G., & Schu e, H. K. (1986). The e ec o F0/F1 coincidence in sop ano high
no es on p essu e a he glo is. Jou nal o Phone ics, 14, 385–392.
h ps://www. ug.nl/ esea ch/po al/publica ions/ he-e ec -o - 0 1-coincidence-
in-sop ano-high-no es-on-p essu e-a - he-glo is(0ab9be21-7000-49b6-8984-
cbb3 e5b6150).h ml
Moo e, B. C. J. (2013). An In oduc ion o he Psychology o hea ing. Else ie Academic
P ess. 6.ed.
Mu ay, D., & Hu chison, T. (2008). Ad anced ocal echnique - Middle oice, place-
men & s yles. Hal Leona d, Aus alia.
Nai , A., Nai , G., & Reisho e , G. (2015). The low mandible maneu e and i s esonance
implica ions o eli e singe s. Jou nal o oice, 30(1), 128.e13–128.e32.
h ps://doi.o g/10.1016/j.j oice.2015.03.010
Pakkanen, A. (2013). Inhala e la oce – imua äänessä - Aja uksia kokonais al aises a
lauluäänen soinnis a ja sen ope amises a -opinnäy e yö. Me opolia Amma iko -
keakoulu. h ps://www. heseus. i/bi s eam/handle/10024/57450/Inhala e_me _ i-
nal.pd ?sequence=1&isAllowed=y
Ro henbe g, M. (1986). Cosi an u e and wha i means o nonlinea sou ce- ac acous ic
in e ac ion in he sop ano oice and some implica ions o he de ini ion o ocal
e iciency. Teoksessa Bae , T., Sasaki, C. & Ha is, K. S., ( oim.,) Vocal old
physiology: La yngeal unc ion in phona ion and espi a ion. 254–263. College-
Hill P ess, San Diego.
Sadolin, C. (2009). Kokonais al aisen äänenkäy ön ekniikka, Geh mans Musik ö lag.
Sand, S., & Sundbe g, J. (2005). Reliabili y o he e m "suppo " in singing. Logopedics
Phonia ics Vocology, 30, 51–54.
h ps://doi.o g/10.1080/14015430510006712
Schu e, H.K., & Mille , R. (1984). Resonance Balance in Regis e Ca ego ies o he
Singing Voice: A Spec al Analysis S udy, Folia Phonia ica e Logopaedica, 36,
289–295.
h ps://doi.o g/10.1159/000265758
Schu e, H.K., Mille , D.G., Duijns ee, M. (2005). Resonance S a egies Re ealed in Rec-
o ded Teno High No es, Folia Phonia ica e Logopaedica, 12(57) 5–6.
h ps://doi.o g/10.1159/000087082
Sonninen, A. (1993). Tukilaulun ongelma. Laulupedagogi.
Sonninen, A., Hu me, P., & Laukkanen, A-M. (1999). The ex e nal ame unc ion in
he con ol o pi ch, egis e , and singing mode: Radiog aphic obse a ions o a
emale singe . Jou nal o Voice, 13(3), 319–340.
h ps://doi.o g/10.1016/S0892-1997(99)80039-3
Sonninen, A., Ka ma, K., Laukkanen, A-M., & Hu me, P. (2005). E alua ion o Sup-
po in Singing. Jou nal o Voice, 19(2), 223–238.
h ps://doi.o g/10.1016/j.j oice.2004.08.003
S one, J. B. (1990). You can sing. Amsco Publica ions, New Yo k.
S o y, B. H. (2016). The ocal ac in singing. Teoksessa Welch, G, Howa d, D.M,
Nix, J. ( oim.,) The Ox o d Handbook o Singing.
h ps://doi.o g/10.1093/ox o dhb/9780199660773.013.012
S ee on, J., & Raymond, P. (2014). Singing on s age: An ac o 's guide. Bloomsbu y.
h ps://doi.o g/10.5040/9781408166529
Sundbe g, J. (1992). B ea hing beha io du ing singing, STL-QPSR 111992, KTH Royal
Ins i u e o Technology 3(1), 049–064.
Sundbe g, J., Leande son, R., & on Eule , C. (1986). Voice sou ce e ec s o diaph ag-
ma ic ac i i y in singing. Jou nal o Phone ics, 14, 351–357.
Sundbe g, J. (1983). Ches wall ib a ions in singe s. Jou nal o Speech and Hea ing
Resea ch, (26) 329–340.
h ps://doi.o g/10.1044/jsh .2603.329
Sundbe g, J. (1974). A icula o y in e p e a ion o he "singing o man ". Acous ical So-
cie y o Ame ica, 55 (4), 838–844.
h ps://doi.o g/10.1121/1.1914609
Sundbe g, J. (1987). Vocal ac esonance in singing. In e na ional cong ess o oice
eache s, S asbou g.
Sundbe g, J, (1987). The science o he singing oice. No he n Illinois Uni e si y P ess.

Ainedidak iikka 2(2) (2018)
70
Sundbe g, J. (1990). Wha 's so special abou singe s, Jou nal o Voice 4(2), 107–119.
h ps://doi.o g/10.1016/S0892-1997(05)80135-3
Tasan o, M. (2007). Hengi ys ja uki. Teoksessa Hau amäki, T. ( oim.), Laulajan opas
(s.38–46). Ry mi–ins i uu i, Seinäjoki.
Te azzini, L., & Ca uso, E. (1909). The a o singing. Da capo p ess, New Yo k.
Thomasson, M., & Sundbe g, J. (1999). Consis ency o Phona o y B ea hing Pa e ns in
P o essional Ope a ic Singe s. Jou nal o oice, 13(4), 529–541.
h ps://doi.o g/10.1016/S0892-1997(99)80008-3
Thu man, L., & Welch, G., (1997). Bodymind & Voice. Founda ions o oice educa ion,
book 2. The VoiceCa e Ne wo k, Na ional Cen e o Voice & Speech, Fai iew
Voice Cen e , Cen e o Ad anced S udies in Music Educa ion.
Ti ze, I.R. (1988). A amewo k o he s udy o ocal egis e s. Jou nal o Voice 3, 183–
194.
h ps://doi.o g/10.1016/S0892-1997(88)80075-4
Ti ze, I. R. (1994). P inciples o oice p oduc ion. P en ice Hall, Englewood Cli s, New
Je sey.
Ti ze, I. R. (2001). Acous ic In e p e a ion o Resonan Voice. Jou nal o Voice, 15(4),
519–528.
h ps://doi.o g/10.1016/S0892-1997(01)00052-2
Ti ze, I. R. (2004). "Theo y o glo al ai low and sou ce- il e in e ac ion in speaking and
singing," Ac a Acus ica uni ed wi h Acus ica, 90, 641–648.
Ti ze, I. R. (2005). Space in he h oa and associa ed ocal quali ies. Jou nal o singing,
61(5), 499–501.
Ti ze, I. R. (2008). Nonlinea sou ce- il e coupling in phona ion: heo y.
The Jou nal o he Acous ical Socie y o Ame ica. 2008 May;123(5):2733–49.
h ps://doi.o g/10.1121/1.2832337
Ti ze, I. R. (2008). The human ins umen . Scien i ic Ame ican, 298(1), 94–101.
h ps://doi.o g/10.1038/scien i icame ican0108-94
Ti ze, I. R. (2012). Why do classically ained singe s widen hei h oa ? Jou nal o Sing-
ing, 69(2), 177–178.
Ti ze I.R, Sundbe g J. (1992). Vocal in ensi y in speake s and singe s. The Jou nal o
he Acous ical Socie y o Ame ica, 91.
h ps://doi.o g/10.1121/1.402929
Ti ze, I.R., & Wo ley, A. S. (2008). Modeling sou ce- il e in e ac ion in bel ing and high-
pi ched ope a ic male singing. Acous ical Socie y o Ame ica, 126, 1530–1540.
h ps://doi.o g/10.1121/1.3160296
Un e egge , F,. Wagne , P., Honegge , F., Po has , S., Zwicky,S., & S o ck, C. (2018).
Changes in Vocal Fold Mo phology Du ing Singing O e Two Oc a es, Jou nal
o oice.
h ps://doi.o g/10.1016/j.j oice.2018.08.020
Vaalio, K. (2007). Ääni-ins umen i ja sen akenne. Teoksessa Hau amäki, T. ( oim.),
Laulajan opas (9–17). Ry mi-ins i uu i, Seinäjoki.
Val asaa i, H. (2012). Ään öbalanssi-me odi laulunope uksessa -p o g adu- u kielma. Jy-
äskylän yliopis o.
Val asaa i, H. (2012). Laulupedagogiikan haas ee . Laulupedagogi, 8–16.
Val asaa i, H. (2013). P o esso i Ma i Leh isen aja uksia laulamises a ja sen ope ami-
ses a. Laulupedagogi, 12–13. h p://www.laulupedagogi . i/wp-con-
en /uploads/2014/01/Laulupedagogi_2014.pd
Venna d, W. (1957). Singing - he Mechanism and he Technic. Los Angeles.
Venna d, W. (1962). Building co ec singing habi s. Voice and speech diso de s. Medi-
cal aspec s. Illinois.
Wa son, A. H. D., Williams, C., & James, B. V. (2012). Ac i i y Pa e ns in La issimus
Do si and S e nocleidomas oid in Classical Singe s, Jou nal o Voice, 26(3).
h ps://doi.o g/10.1016/j.j oice.2011.04.008
Weiss, R., B own, W.S., J , & Mo is, J. (2001). Singe 's o man in sop anos: ac o
ic ion? Jou nal o Voice, 15(4), 457–68.
h ps://doi.o g/10.1016/S0892-1997(01)00046-7
Whi e, R.C. (1988). On he eaching o b ea hing o he singing oice. Jou nal o oice,
2(1), 26–29.
h ps://doi.o g/10.1016/S0892-1997(88)80054-7
Viljamaa, A. (2009). Mieliku a ja oppiminen laulupedagogiikassa-opinnäy e yö.
Jy äskylän amma iko keakoulu. h p://www. heseus. i/handle/10024/2020