187
”Se aikenee, joka pelkää”
Ilmas onmuu os aumaa isena ie ona
Ane e Mansikka-aho & An i Saa i & Johanna Lä i & Ja i Eskola
Johdan o
Joulukuussa 2017 Bio Science - iedejulkaisussa julkais iin ha inainen jul-
kilausuma, jonka oli alleki joi anu noin 15 000 u kijaa ympä i maailmaa.
Lausuma oli a oi us ihmiskunnalle: olemme oiminnallamme aa an amassa
nykyisen kal aisen si ilisaa iomme ule aisuuden ja pian on liian myöhäis ä
oimia. Ilmas onmuu os oli yksi keskeinen uhka, jonka u kija nos i a esille:
maapallon kan okyky ei kes ä nykyisen kal ais a ympä is ökäy äy ymis äm-
me.
Vaikka kokonaiskulu uksemme maapallolla ei ole ympä is öys ä ällis ä,
koe aan ympä is ön huono oin i huoles u a ana. Huolia ka oi a issa su -
ey- u kimuksissa, joissa as aajia pyyde ään nimeämään huoles u a ia asioi-
a, ilmas onmuu os nousee lis ojen kä keen (S oknes 2015, 5–6). Myös suo-
malaise nuo e koke a huol a ympä is öasiois a (Salonen & Konkka 2017;
Myllyniemi 2017). Nuo en kokema epä a muuden ja u a omuuden un-
ee ilmas onmuu okseen lii yen o a kas anee kymmenessä uodessa jopa
70 % (Nuo isoba ome in 2018 ennakko iedo ). Samanaikaises i maapallon
kan okyky kui enkin yli e ään joka uosi aikaisemmin. Ympä is öhuoli ei siis
näy ä aiku a an ympä is ökäy äy ymiseen. Epäympä is öys ä ällinen käy -
188
Ane e Mansikka-aho & An i Saa i & Johanna Lä i & Ja i Eskola
Ja i Eskola & Ilona Nikan o & Sa u Vi anen ( oim.)
äy yminen on yleis ä niin yksilöllisellä, al iollisella kuin y i ys enkin asolla.
(S oknes 2014, 161; ks myös B ulle & Jenkins 2012.)
Ympä is öhuoli näy ääkin ole an länsimaissa yleisempää kuin ympä is-
öys ä ällinen käy äy yminen. Tä ä ympä is öhuolen ja ympä is ökäy äy y-
misen älis ä kuilua seli e iin pi kään sillä, e ei ä ihmise iedä a peeksi
ilmas onmuu okses a ai ympä is ön kannal a kes ä is ä oimin amalleis a.
Niinpä kuilun ka en amiseen a jo iin ympä is öongelmis a iedo amis a ja
aja el iin, e ä ie o ilmas onmuu okses a aiku aisi posi ii ises i ympä is ö-
käy äy ymiseen (Kollmuss & Agyeman 2002; . Gi o d & Nilsson 2014).
Myöhemmin ämä ole us ode iin pe us ee omaksi: ympä is öä koske a
ie o ei juu i aiku a ympä is ökäy äy ymiseen. Tällaise ha ainno joh i a
epäilemään iedon ja ie oisuuden me ki ys ä ympä is ökäy äy ymisen aus-
a aiku ajana, ja u kimus ympä is ökäy äy ymisen ympä illä alkoi keski -
yä muihin käy äy ymiseen aiku a iin ekijöihin. (Kollmuss & Agyeman
2002, 241–242.) On ode u esime kiksi, e ei ä ihmise ole o unei a aja e-
lemaan ilmas onmuu oksen kal ais a ongelmaa, joka on monimu kainen, e äi-
nen ja hi aas i ilmene ä – ja e ei esime kiksi länsimaissa alli se a kulu us-
keskeinen elämän apa ue ympä is öys ä ällis ä käy äy ymis ä. (Ks. S oknes
2015; Ma shall 2014.) Ilmas onmuu oksen aka uuden uoksi myös ympä is-
ökas a uksessa on ä keää ymmä ää, mi kä ekijä eke ä ymmä e ä äksi
ympä is ökäy äy ymisen ja ympä is öä koske an iedon älis ä kuilua. Lisäk-
si on u ki a a si ä, mikä joh aa yksilön muu amaan käy äy ymis ään ym-
pä is öys ä älliseksi ja si en ka en amaan uo a kuilua ja mi en kas a aja oi
olla ukemassa ä ä p osessia.
Yhden ulkin aikkunan älle ongelmalle a joaa psykodynaaminen ihmis-
käsi ys, joka kyseenalais aa ie ämisen ja oiminnan älille ole e un kuilun.
Täs ä näkökulmas a ie ämisen ja ekemisen älillä ka so aan ole an moni-
ahoinen sekä is i ii oja sisäl ä ä ie ois en ja iedos ama omien psyykkis-
en p osessien kokonaisuus. Ihminen oi siis sanoa kunnioi a ansa luon oa,
ole ansa huolissaan ympä is öongelmis a ja halua ansa muu aa käy äy y-
mis ään ympä is öys ä älliseksi – ja sil i käy äy yä samanaikaises i epäympä-
is öys ä ällises i. (Le zman 2015, 7.) Toisinaan ihminen saa aa myös ie ää
käynnissä ole as a ilmas onmuu okses a, mu a kokee asian liian ahdis a ana
189
”Se aikenee, joka pelkää”
Aikamme kas a us: ain muu os on pysy ää?
– 14 eläy ymismene elmä u kimus a
edes aja ella. (Dodds 2011, 59; No gaa d 2011, 57.) Siksi ie o ilmas onmuu-
okses a ei myöskään aiku a ihmisen käy äy ymiseen. Nimi ämme ämän-
kal ais a opi ua, mu a ie oisuudes a e is e yä ja o ju ua sisäl öä aumaa -
iseksi iedoksi (Saa i 2016, 20).
Ilmas onmuu okses a ekee aumaa isen iedon a u omuuden kokemus
ja pelko i sen ja muiden mene ämises ä. Nykykäsi yksen mukaan yksilö oi-
a kokea auman joko suo aan ai odis aa aumaa is a apah umaa ai sen
apah umis a jollekin muulle, eikä auman syn ymiseen a i a äl ämä ä
in ensii is ä unne eak io a (Ruglass & Kendall-Tacke 2015, 4–5). Lisäksi
ilmas onmuu okseen lii y ä aumaa inen ie o ei ole samalla a alla henki-
lökoh ainen auma, kuin esime kiksi i seä koh aan koe u äki al a oi olla,
mu a sillä saa aa sil i yh ä lailla he ä ää mielen suojamekanismi . Psykody-
naamisen käsi yksen mukaan auma muodos uu ilan eissa, joissa yksilö kokee
a u omuu a ja joissa hän ymmä ää kykenemä ömyy ensä ko ja a ilanne
omalla oiminnalla. T aumaa isuu a ilan eessa lisää unne sii ä, e ei ku-
kaan pys y au amaan. (B i zman 2000, 202.) Tällainen kokemus saa aa mo-
nilla lii yä ilmas onmuu okseen, jonka edessä a u omuuden unne näy äisi
ole an yleinen. A u omuuden unne saa aa kummu a kokemukses a, jonka
mukaan yksilö ei oi aiku aa suu iin asioihin. Näin yh eiskun akäsi yksellä
saa aa olla yh eys ympä is ökäy äy ymiseen. Länsimaissa sy älle juu unu
indi idualis inen aja elu apa aiku aa myös yksilöiden käsi ykseen aiku us-
mahdollisuuksis aan ja kykyyn ku i ella yh eiskunnan oimi an muis a kuin
yksilökeskeisis ä läh ökohdis a käsin (Hu sh, Hende son & G eenwood 2015).
Uuslibe alis inen aja elu apa on me ki ä ä osa nykyaikais a länsimais a mie-
liku i us a ja yleis ä aja elu apaa, jo ka mahdollis a a jokapäi äise käy än-
ee an aen niille me ki yksen, jä jen ja oikeu uksen (Hu sh, Hende son &
G eenwood 2015, 34).
Subjek i saa aa kokea ahdis us a (anxie y) ie oa koh aan ai an ku en
aumaa is a apah umaakin koh aan. Käsi elemä ön ahdis us, joka syn yy
aumaa ises a iedos a, he ä ää e ilaisia puolus uskeinoja, joilla subjek i py -
kii sel iy ymään yli sepääsemä ömän un een kanssa (Le zman 2015, 4–5).
De enssimekanismi , eli mielen puolus usmekanismi , o a mielen oimin oja,
jo ka es ä ä epämielly ä ien ja nega ii isina mielle yjen un eiden (ahdis us,
190
Ane e Mansikka-aho & An i Saa i & Johanna Lä i & Ja i Eskola
Ja i Eskola & Ilona Nikan o & Sa u Vi anen ( oim.)
masennus ja iha) aiku amis a ie oisuu een. Nega ii isia un ei a oidaan
äl ellä esime kiksi o junnan, seli elyn ja p ojek ion keinoin. Ahdis ukseen
lii yy huoli sii ä, e ä jo ain pahaa ulee apah umaan, kun aas masen a assa
ahdis uksessa on kyse pelos a, e ä jo ain pahaa on jo apah unu . (Blackman
2004, 1–4.) Psykodynaamisen ihmiskäsi yksen mukaan de enssi o a suu-
immaksi osaksi iedos ama omia mekanismeja. Ne ei ä ilmene pelkäs ään
yksilö asolla, aan niiden oidaan ha ai a oimi an myös kul uu isella a-
solla (ks. Cohen 2013). Kul uu ises i jae u de enssi o a ky köksissä myös
yh eiskunnassa ilmene iin ihmis- ja yh eiskun akäsi yksiin. Tyypillinen kul -
uu inen de enssimekanismi on kiel ämisen kul uu i, joka saa yksilö aike-
nemaan hankaliksi ai aumaa isiksi koe uis a asiois a. (Cohen 2013, 11; ks.
myös Bowe s 1997.) Esime kiksi yöka e in kaukoma kan kyseenalais aminen
ke omalla sii ä aiheu u as a ympä is öhai as a ei ole kul uu ises i äysin hy-
äksy ä ää. Piene kul uu ise kanssakäymise luo a ilmas onmuu oksen
ympä ille hiljaisuu a ilman, e ä kukaan si ä e i yises i ohjailisi (Cohen 2013,
11). Kollek ii is a kiel ämis ä apah uu e enkin ilan eissa, joihin ei ole ennal-
a olemassa keinoa, jonka a ulla hankala ilanne oi aisiin sel i ää ai jolla
ilan een aka uus oi aisiin hy äksyä (Cohen 2013, 49). De enssimekanismi
aumaa is a ie oa koh aan oi a a jo a yhden ulkin amallin sille, minkä
uoksi ie o ilmas onmuu okses a ei näy ä aiku a an ympä is ökäy äy y-
miseen.
Tässä a ikkelissa sel i e ään eläy ymismene elmän a ulla, mi en lukiolai-
se pe us ele a ympä is öys ä ällis ä (ja epäympä is öys ä ällis ä?) käy äy y-
mis ä. Tu ki a ien ki joi amis a a inois a unnis e aan myös niissä käy e -
yjä de enssimekanismeja.
Tu kimusongelmamme o a :
1) Mi en nuo e pe us ele a ympä is ökäy äy ymis ä?
2) Onko as aajien yh eiskun akäsi yksellä jo ain yh ey ä esi e yihin ym-
pä is ökäy äy ymisen pe us eluihin?
3) Millaisia de enssimekanismeja on pelkis e ä issä ympä is ökäy äy ymi-
sen yyppi a inois a?
191
”Se aikenee, joka pelkää”
Aikamme kas a us: ain muu os on pysy ää?
– 14 eläy ymismene elmä u kimus a
Aiheen kas a us ie eellinen a kas elu on mielenkiin ois a, sillä aumaa i-
seen ie oon eagoimisen sel i äminen oi au aa kehi ämään ympä is ökas-
a us a. Ympä is ökäy äy ymisen e ilaise pe us elemis a a ja niiden suh-
eu aminen de enssimekanismeihin saa a a au aa ymmä ämään, minkä
uoksi sama ie o saa oisen käy äy ymään ympä is öys ä ällises i ja miksi se
aiku a oiseen. Työmme on yksi y i ys ymmä ää ä ä dilemmaa.
Tu kimusaineis o ja -mene elmä
Tässä u kimuksessa käy e iin eläy ymismene elmää, joka sopii hy in u ki -
a ien asen eiden, a ojen ja käsi ys en, eli aja elun logiikoiden u kimiseen
(Wallin, Helenius, Saa anen-Kauppinen & Eskola 2015, 248). Tu kimus-
aihe a lähes y iin näy ämällä as aajille ilmas onmuu os a käsi ele ä do-
kumen ieloku a, joka ohjasi myös kehyske omus en aken amis a. Kehys-
ke omukseen ali u ii aus dokumen ieloku aan sisälsi aja uksen sii ä,
e ä ilmas onmuu os a käsi ele ä dokumen ieloku a sisäl ää aumaa is a
ie oa. Kehyske omuksessa a ioi iin aumaa iseen ie oon eagoimis a
mahdollisimman pelkis e ys i, jo a ulkin amahdollisuude ajau uisi a
kapeaan ulkin akehykseen. Ta koi uksena oli saada sel ille aumaa isen
iedon koh aamiseen lii y ä eak io , jo ka joko joh a a ympä is ökäy äy-
ymisen muu amiseen ai muu ama omuu een. Lukiolaisil a ke ä yn ai-
neis on kehyske omuksena oimi seu aa a ke omus yhdellä a iaa iolla, joka
ässä uodaan esiin kehyske omuksen sisällä aih oeh oisina lauseina A ja B.
Vas aajille jae iin sa unnaises i oinen a iaa iois a.
Tuisku näki ilmas onmuu os a käsi ele än dokumen ieloku an.
A) Niinpä hän pää i muu aa käy äy ymis ään ympä is öys ä ällisem-
mäksi.
B) Hän ei kui enkaan pää äny muu aa käy äy ymis ään ympä is öys ä-
ällisemmäksi.
Ki joi a pieni a ina sii ä, miksi Tuisku eagoi näin.
Ilmas onmuu os a käsi ele ä dokumen ieloku a oimii ihjeenä aumaa -
isen iedon koh aamises a. Taus aole uksena on, e ä ke omuksen henkilö
ie ä ä jo ilmas onmuu okses a ja koh aa a sen ny eloku allisen ilmaisun
192
Ane e Mansikka-aho & An i Saa i & Johanna Lä i & Ja i Eskola
Ja i Eskola & Ilona Nikan o & Sa u Vi anen ( oim.)
keinoin. Va iaa io syn yy eagoin i a an e ilaisuudes a. Ensimmäisessä a i-
aa iossa Tuisku muu aa käy äy ymis ään ja jälkimmäisessä hän ei si ä ee,
aikka näkee saman dokumen ieloku an. Taus aole uksena on, e ä do-
kumen ieloku an jälkeen käy äy ymisen muu uminen saa aisi joh ua
aumaa isen iedon iedos amises a ja muu uma omuus sii ä, e ä de ens-
simekanismi olisi a suh eellisen oimakkaa ilmas onmuu os a koh aan.
Dokumen ieloku a- ihjeellä oli a koi us saada esiin as aajien käsi ys au-
maa isen iedon koh aamisen synny ämis ä eak iois a ja niiden yh eydes ä
käy äy ymiseen. Tuiskun ikä ai sukupuoli ei sel iä kehyske omukses a, jo-
en as aaja ulki see sen ja Tuiskun elämän ilan een omas a kokemusmaail-
mas aan käsin.
Tu kimuksessa päädy iin ke äämään ensimmäis ä aineis oa äyden ä ä
aineis o kehyske omus a hieman a ioimalla, sillä ka soimme, e ä keskus-
elumuo oinen kehyske omus saa aisi uoda monipuolisemmin esille seli-
ysmalleja sii ä, miksi joku alkaa käy äy yä ympä is öys ä ällises i. Samaan
a oi eeseen py i iin myös muu amalla ihjei ä konk ee isemmiksi. Kehys-
ke omuksessa a ioi iin si ä, pää ä ä kö keskus elija muu aa käy äy ymis-
ään ai pää ä ä kö he olla muu ama a si ä. Dokumen ieloku an osuu a
py i iin lie en ämään ihjaamalla jääka hua koh aan koe us a empa ias a.
Ke omukseen lisä iin ihje un een he äämises ä. Sen a koi uksena oli saa-
da sel ille, mi en ki joi aja käsi ä ä un een ole an mukana aumaa isen
iedon koh aamisessa ja ympä is ökäy äy ymisen pää öksissä. Toisella aineis-
onke uukie oksella kehyske omukse oli a :
Tuisku ja Eppu jä ky y ä nähdessään iu u an jääka hun ilmas onmuu os-
a käsi ele ässä dokumen ieloku assa. Dokumen in mukaan lihansyönnin
mää ä oi aiku aa ilmas onmuu okseen ja si en jää ikön säilymismahdol-
lisuuksiin. Eloku an jälkeen Tuisku ja Eppu keskus ele a ilmas onmuu ok-
ses a ja pohdinnan jälkeen
A) pää ä ä lope aa lihansyönnin.
B) ei ä kui enkaan aio lope aa lihansyön iä.
Ki joi a pieni a ina Tuiskun ja Epun keskus elus a.
Ensimmäis ä aineis onke uu ilanne a pohjus e iin ain as aamisen ohjeis-
amisella. Toinen kie os aineis onke äämisessä suunni el iin kolmi aihei-
193
”Se aikenee, joka pelkää”
Aikamme kas a us: ain muu os on pysy ää?
– 14 eläy ymismene elmä u kimus a
seksi kokonaisuudeksi, joka sisälsi aidepohjus uksen, dokumen ieloku an
ka somisen ja kollek ii isen e lek ion päi äki jan muodossa. Taideosuus
sisälsi ilmas onmuu oksen käsi elemis ä ai een a ulla näy ämällä ilmas-
onmuu okseen lii y iä ku a aide eoksia. Lisäksi as aaja ka soi a ilmas-
onmuu os a käsi ele än dokumen ieloku an. Jokaises a aihees a oli i -
se e lek io-osuus, joka ki ja iin u kijoille jae uun dokumen iin. Nuo ia
ohjeis e iin ki joi amaan kokonaisuuden osis a noussei a un ei a ja aja-
uksia ylös. Jälkimmäinen aineis onke uuke a ei poikennu ensimmäises ä,
pohjus us ei näy äny aiku a an ki joi e uihin a inoihin. Syynä oi olla
se, e ä nuo illa oli käsi ys dokumen ieloku an he ä ämis ä un eis a ilman
pohjus us akin. Nuo e ki joi i a eläy ymismene elmä a inansa jakamaansa
iedos oon.
Tu kimuksen aineis o (N=129) ke ä iin huh ikuun 2017 ja ammikuun
2018 älisenä aikana. Koko aineis on laajuus oli 45 si ua ( on i Calib i, ki -
jaisinkoko 12, i i äli 1,15), 14 150 sanaa ja yhden as auksen keskimää äinen
pi uus 108 sanaa.
Aineis on analyysi o eu e iin neli aiheises i. Analyysi aloi e iin koo-
dauksella, jossa huoma iin, e ä aineis os a löyde iin ois u as i yh eiskun-
akäsi ys oiminnan pe us eluna, jo en aineis oa päädy iin analysoimaan
äs ä näkökulmas a. Koodauksen jälkeen ensimmäisessä analyysi aiheessa
aineis o ii is e iin eo iasidonnaises i sisäl ämään eema , jo ka käsi eli ä
yh eiskun akäsi ys ä ai joissa mahdollinen aumaa inen ie o näkyi. Toises-
sa aiheessa aineis oa ii is e iin yhä u kimuskysymys en, aineis os a luo u-
jen eemojen sekä eo ian pohjal a ku ioon 1. Kolmannessa aiheessa ku ioon
luo iin yyppi a inoi a. Yh eiskun akäsi yksen näh iin ole an ky ke ynä
sekä ympä is ökäy äy ymiseen e ä de enssimekanismeihin. Seu aa assa lu-
ussa paneudu aan ähän analyysiin a kemmin.
Lukiolaise alikoi ui a as aajiksi, sillä he o a käynee pe uskoulunsa
uoden 2004 (POPS 2004) ja 2014 (POPS 2014) ope ussuunni elmien pe us-
eiden mukaan ja he opiskele a lukiossa ope ussuunni elman 2015 mukaises-
i (LOPS 2015). Näiden ope ussuunni elmien a ope us oissa maini aan nk.
ekososiaalisen si is yksen ymmä ämisen äl ämä ömyys: ”Pe usope uksessa
unnis e aan kes ä än kehi yksen ja ekososiaalisen si is yksen äl ämä ömyys,
194
Ane e Mansikka-aho & An i Saa i & Johanna Lä i & Ja i Eskola
Ja i Eskola & Ilona Nikan o & Sa u Vi anen ( oim.)
oimi aan sen mukaises i ja ohja aan oppilai a kes ä än elämän a an omaksu-
miseen” (POPS 2014, 16) sekä ”Ekososiaalinen si is ys me ki see ymmä ys ä
e i yises i ilmas onmuu oksen aka uudes a sekä py kimys ä oimia kes ä äs i”
(POPS 2014, 16).
Ekososiaalises i si is yny kansalainen ymmä ää muun muassa oman oi-
min ansa as uun ilmas onmuu oksen hillinnässä. Lukion ope ussuunni el-
massa (LOPS 2015) maini aan oppimisen a oi eena ilmas onmuu okseen
aiku a ien ekijöiden ja niis ä joh u ien seu aus en me ki yksen ymmä ä-
minen. Lisäksi ympä is ö iedon, maan ie een ja biologian sisällöissä pe ehdy-
ään ilmas onmuu okseen. Nykyisillä lukio-opiskelijoilla pi äisi siis olla ie oa
ilmas onmuu okses a en uudes aan (ks. Myk ä 2016).
Eläy ymismene elmällä hanki u ie o saa aa uoda he käs i esiin s e eo-
ypioi a, sillä mahdollisia ilan ei a ku aillessaan ki joi aja ulee mie ineeksi
yleisiä ja s e eo yyppisiä as auksia ja jä ää helpos i pe us eellisemman poh-
dinnan ekemä ä. Tämä saa oi ilme ä aineis on a inoiden samankal aisuu-
ena. Tie o, jo a eläy ymismene elmällä saadaan, on iippu ais a as aajan ku-
i eluky ys ä sekä ki joi us ilan eessa aiku a is a useis a ekijöis ä, ku en
ki joi ajan jaksamises a, kyseisenä päi änä koe uis a ilan eis a ja käydyis ä
keskus eluis a. Jälkimmäisen aineis on a inoissa näkyi opiskelijoiden aikai-
sempi kokemus samalla ku ssilla näy e ys ä dokumen ieloku as a hieman
a kempana eloku akokemuksen ku ailuna. Lisäksi dokumen ieloku assa
seli e y lihansyönnin aiku us ilmas onmuu okseen saa oi aiku aa as-
auksiin, sillä kehyske omuksen a inoissa, joissa ka e ukse ei ä lope anee
lihansyön iä, usea as aaja ki joi i a a inoiden henkilöiden kui enkin ä-
hen äneen si ä.
Tulokse
Lukiolais en ki joi ama a ina oli a melko homogeenisiä: niissä käsi el iin
omaa koe ua pienuu a globaalissa mi akaa assa sekä ympä is ön a os a-
mis a. Täl ä pohjal a neliken än oiseksi ulo u uudeksi muodos e iin jako
yksilölliseen ai yh eisölliseen yh eiskun akäsi ykseen ja oiseksi ympä is ö-
käy äy ymisen ympä is öys ä ällisyys.
195
”Se aikenee, joka pelkää”
Aikamme kas a us: ain muu os on pysy ää?
– 14 eläy ymismene elmä u kimus a
Ympä is öys ä ällises i käy äy y ä kulu aja mie ii ak ii ises i alin ojen-
sa ympä is ö aiku uksia ja o aa ne huomioon py kiessään ähen ämään käy -
äy ymisensä nega ii is a aiku us a luon oon ja akenne uun maailmaan
(Kollmuss & Agyeman 2002, 240). Epäympä is öys ä ällinen käy äy yminen
on ämän as akoh a: kulu aja ei mie i alin ojensa ympä is ö aiku uksia ai
ei äli ä niis ä. Aineis on a ina jakau ui a äl ä osin selkeäs i kehyske o-
mus en ii oi aman suunnan mukaises i: puole a inois a sisälsi ä henki-
lön, joka käy äy yi ympä is öys ä ällises i ( äs ä e eenpäin ak ii inen a ina)
ja puolissa epäympä is öys ä ällises i ( äs ä e eenpäin passii inen a ina).
Ta inoiden älillä ilmeni jako myös sen mukaan, millainen yh eiskun a-
käsi ys a inan henkilö(i)llä oli. Täs ä huomios a neliken ään muodos e iin
oinen ulo u uus yksilöllisen ja yh eisöllisen yh eiskun akäsi yksen älille.
Yksilöllisessä yh eiskun akäsi yksessä subjek i näkee ole ansa yh eiskunnas-
sa i allaan muis a yksilöis ä ja oimi ansa i senäises i. Yh eisöllinen yh eis-
kun akäsi ys aas ii aa e kos oi uneeseen yh eiskun akäsi ykseen, jossa
subjek i kokee ole ansa osa suu empaa kokonaisuu a. Yksilöllinen yh eiskun-
akäsi ys paino ui niin ak ii isissa (n=42/64) kuin passii isissakin a inoissa
(n=48/65). Ak ii is en ja passii is en a inoiden älillä e o näkyi siinä suh-
eessa, millainen yh eiskun akäsi ys a inassa ilmeni: yh eisöllinen aja elu a-
pa esiin yi ak ii isissa a inoissa (n=21) selkeäs i useammin kuin passii isissa
a inoissa (n=3) ja yksilöllinen aja elu apa esiin yi passii isissa a inoissa (n=
54) hieman useammin kuin ak ii isissa a inoissa (n=43). Yleisin pe us elu
epäympä is öys ä älliselle käy äy ymiselle näy i ole an käsi ys sii ä, e ei
yksi ihminen pys y aiku amaan ilmas onmuu oksen kal aisiin globaaleihin
ilmiöihin. Toisaal a yleisin syy ympä is öys ä älliselle käy äy ymiselle syynä
näh iin ole an se, e ä Tuisku uskoi oi ansa aiku aa. Käsi ys aiku usmah-
dollisuuksis a näy ää siis aineis on pe us eella ole an yleinen pe us elu ympä-
is ökäy äy ymiselle.
Neliken än lohkoihin kons uoi iin aineis oa apuna käy äen yyppi a i-
noi a sen mukaan, millainen yh eiskun akäsi ys ja ympä is ökäy äy yminen
kussakin lohkossa on. Tyyppi a inoi a kons uoi iin neliken ään yh eensä
kuusi: el ollisuuden un oinen, as uun un oinen, kiel äjä, kyyninen, a iona-
202
Ane e Mansikka-aho & An i Saa i & Johanna Lä i & Ja i Eskola
Ja i Eskola & Ilona Nikan o & Sa u Vi anen ( oim.)
Ta kas elemme kons uoi uja yyppi a inoi a lopuksi psykodynaamisen
ihmiskäsi yksen alossa kolmannen u kimuskysymyksen mukaises i pelkis-
äen yyppi a inois a mahdollisia de enssimekanismeja. Ta inois a pelkis e -
iin esille aumaa iseen ie oon eagoimisen moninaisuus. Käy e yjä de-
enssimekanismeja oli a kiel äminen, e is äminen, p ojisoin i, a ionalisoin i,
passii inen agg essio, kiel äminen ja ää is ely.
Pelkis äminen ja eo ee inen näkökulma uo a esille mahdollisen ie-
dos ama oman mielen aiku uksen aumaa isen iedon omaksumisessa ja
ympä is ökäy äy ymisessä. Tämä on yksi mahdollinen ulkin aikkuna ym-
pä is ökäy äy ymis ä u ki aessa. Päädyimme a kas elemaan de enssime-
kanismeja keski yen e i yises i neliken än kolmannen ja neljännen lohkon
yyppi a inoihin, sillä nämä a ina sisälsi ä epäympä is öys ä ällisen käy -
äy ymisen, jonka oidaan ka soa ies i än aumaa isen iedon äl elyä pa-
emmin kuin muiden neliken än yyppi a inoiden oidaan ka soa ies i än.
Psykodynaamises a näkökulmas a ka so una näy äisi sil ä, e ä au-
maa inen ie o he ä ää myös iedos ama on a ahdis us a ja saa yksilön ämän
uoksi iedos ama aan käy ämään de enssimekanismeja. Tilan eissa, joissa
subjek i kokee yli sepääsemä ömiä un ei a, de enssimekanismi ak i oi u a
oimimaan ikään kuin ie oisen mielen puolus uksena. Tie oinen mieli saa -
aa olla ie ämä ön de enssien oiminnas a ja iedos ama oman mielen ooli
onkin psykodynaamises a näkökulmas a de enssimekanismeissa oleellinen
osa (ks. Blackman 2004; Dodds 2011). Aiemman u kimuksen mukaan ihmi-
se käy ä ä ilmas onmuu okseen lii yen de enssimekanismeis a kiel ämis ä
ja e is ämis ä (ks. Le zman 2015; S oknes 2015).
Kiel äminen (eng. denial, suomenne u myös i sepe oksena) de enssimeka-
nismina ko os unee kiel äjän yyppi a inassa. Kiel ämisessä subjek i unnis-
aa jollain asolla aumaa isen iedon, mu a haluaa kiel ää sen ie ämisen.
Si ä oisi e a a i selleen aleh eluun niin lujas i, e ä melkein uskoo si ä i -
sekin. Tuisku ei äysin uskonu dokumen in sanomaa. Hänen mieles ään doku-
men in ak a oli a liioi el uja ja ”hippejä”. Tällainen is i ii aisuus ei häi i se
ie oisuu a, sillä iedos ama on mieli ulee hy in oimeen is i ii aisuuksien
kanssa, se ikään kuin pei ää ne ie oisel a mielel ä. (Cohen 2013, 22.) Mielen
oiminnan kannal a on e i asia kiel ääkö koko apah uman, sen aka uuden
203
”Se aikenee, joka pelkää”
Aikamme kas a us: ain muu os on pysy ää?
– 14 eläy ymismene elmä u kimus a
ai syyllisyy ensä siinä. Oman syyllisyy ensä pelkääminen on niin oimakas
unne, e ä si ä saa aa pelä ä enemmän kuin koko maailman uhou umis a
(Dodds 2011, 43–44). Syyllisyyden kiel äminen on yleis ä kiel äjän yyppi a i-
nassa: Tuisku oli kuullu eo ian sii ä, e ä ilmas o on aina muu unu . Hän ei
äysin luo anu dokumen in sanomaan.
Tässä aineis ossa de enssimekanismina kiel äminen ei ole yleisin mielen
puolus uskeino ilmas onmuu os a koh aan, yleisempää oli olla kyyninen ai
suh au ua ongelmaan a ionalisoiden kuin kiel ää se. Muiden de enssimeka-
nismien oidaan nähdä ole an lie empiä kiel ämisen muo oja (ks. Pihkala
2017, 3). E äs kiel ämis ä lie empi de enssimekanismi on a ionalisoin i, joka
esiin yy niin el ollisuuden un oisen, kyynikon kuin a ionalisoijankin yyp-
pi a inoissa: Hän on ain yksi ihminen lähes 7,6 milja din ihmisen joukossa, jo-
en hän ei oisi aiku aa mi enkään. Ra ionalisoinnin oidaan ka soa ole an
kuin ekosyiden keksimis ä (Blackman 2004, 45). F eud ka soi a ionalisoin-
nin ole an ikään kuin salaisuuden piilo amis a iedos ama omas i (Cohen
2013, 58). Ra ionalisoin iin pää y ä subjek i ie ää mi ä ulisi ehdä, hän osaisi
ja pys yisi sen ekemään ilman iskiä. (Cohen 2013, 8.) Ra ionalisoimalla on-
gelmaa ei kiis e ä suo aan, mu a sen ä keys ai seu aukse kiis e ään: Tuisku
ei usko, e ä käy äy ymisen muu aminen ympä is öys ä ällisemmäksi aiku -
aisi lähes mi enkään ilmas onmuu okseen. Oman aiku us al ansa kokeminen
mi ä ömänä saa aa joh aa sy än a u omuuden ai jopa apa ian kokemiseen
(No gaa d 2011, 192). Tällainen käsi ys yksilön aiku usmahdollisuuksis a oi-
keu aa ympä is öys ä älliseen käy äy ymiseen yh ymä ömyy een ai koko
ongelman si uu amiseen (Rus 2008, Doddsin 2011, 69 mukaan).
Ra ionalisoijan ja kyynikon yyppi a inoissa on näh ä issä myös p ojisoin-
nin käy ämis ä de enssimekanismina. P ojisoinnilla subjek i sii ää syyllisyy-
den un een i ses ä muualle. P ojisoinnissa on kyse omien epämielly ä ien
un eiden ai pii eiden sii ämises ä muihin (Blackman 2004, 18). Oikea on-
gelma o a Kiinassa ja In iassa, siellä on niin paljon ihmisiä, jo ka saas u a a ,
e ei minun eoillani ole mi ään äliä.
Tuska, su u ja a u omuus samanaikaises i koe una saa a a joh aa sub-
jek in i o au umaan ongelmas a ja kokemaan apa iaa. Sellaisen iedon as-
aano aminen, joka lii yy ilmas onmuu okseen, saa aa un ua liian askaal-
204
Ane e Mansikka-aho & An i Saa i & Johanna Lä i & Ja i Eskola
Ja i Eskola & Ilona Nikan o & Sa u Vi anen ( oim.)
a ja huomio saa aa keski yä muihin asioihin. (Kollmuss & Agyeman 2002,
255; Dodds 2011, 44.) Ongelman e is äminen pois a jes a muihin asioihin
keski ymällä, on läsnä pii aama oman ja kyynikon yyppi a inoissa: Vaikka
Tuisku ka soi dokumen ieloku an, hän ehkä aja eli, e ä asia ei ole niin aka a
ja hänellä oli elämässään akuu impia asioi a mie i ä änään. E is äminen on
un eiden pois amis a ie oisen ie oisuudes a huomaama a si ä (Blackman
2004, 27). Siinä on kyse sii ä, e ä yksilö i o aa odellisuudes aan jonkin oi-
ma omuu a ja ahdis us a lisää än asian pois a jes aan esime kiksi olemalla
aja elema a koko asiaa ehdessään ympä is öön aiku a ia ekoja, ku en
kulu amalla (No gaa d 2011, 198). E is äminen oimii ikään kuin kaksois o-
dellisuuden luomisena, jossa ilmas onmuu os ei näy a kisissa aska eissa ja näin
si ä oi olla aja elema a ja si en oi äl ellä saamas a lisää ie oa (No gaa d
2011, 201). Yksilö oi kokea, e ä hänellä on ie oa ilmas onmuu okses a ja sa-
malla miel ää elä änsä äysin e i odellisuudessa (No gaa d 2011, 58). Tie oa
äl ellessä py i ään niin yksilöllisellä kuin kul uu isellakin asolla äl ele-
mään sekä syyllisyyden unne a e ä säily ämään op imis isuus (No gaa d
2011, 197). Kul uu inen kiel äminen ukee yksilön omaa kiel ämis ä, sillä
un eiden ja ongelman jäädessä julkises i käsi elemä ä, si ä oi olla aikeaa
ehdä yksi yises ikään (No gaa d 2011).
Pii aama oman älinpi ämä ömyys näy äisi siis ole an psykodynaami-
ses a näkökulmas a de enssimekanismi aumaa is a ie oa koh aan. Se on
ilanne, jossa ahdis us on pois e u ie oisuudes a ja se on joh anu pii aama -
omuu een ja an eeksipyy elemä ömään halu omuu een ja ky y ömyy een
as aano aa uusia ies ejä aihees a (Cohen 2013, 8): Tuiskua ei yksinke aises i
kiinnos anu dokumen in sanoma. Kiello , ku en ei ole minun ongelmani ai ei
kiinnos a minua saa a a aiku aa ulkoapäin ka so una sil ä, kuin kiel äjä
olisi älinpi ämä ön ongelmaa koh aan. Tällais a suh au umis a a ioidaan
usein ymmä ämä ömyydeksi ai älinpi ämä ömyydeksi (Cohen 2013, 8):
Tuisku aja eli myös, e ei ilmas onmuu oksella ole äliä hänen elinaikanaan,
jo en Tuisku ei äli äny . Tämän käy äy ymisen oi ulki a myös ole an pas-
sii is a agg essii isuu a, joka sekin on de enssimekanismi (Blackman 2004,
66).
205
”Se aikenee, joka pelkää”
Aikamme kas a us: ain muu os on pysy ää?
– 14 eläy ymismene elmä u kimus a
Psykoanalyy ises ä näkökulmas a ihmisen ie oisen mielen al a ei ulo u
kaikkiin hänen aja uksiinsa (Dodds 2011, 33). Ihminen saa aa siis omaksua
aumaa iseksi kokemansa iedon, mu a o jua sen ie oisuudes aan esime -
kiksi e is ämällä sen omis a un eis aan ai muus a maailmanku as a e illisik-
si sisällöiksi. Tulkin amalli seli ää osal aan sen, minkä akia ympä is ö ie o
ei näy ä aiku a an ympä is ökäy äy ymiseen: ihmismieli äl elee iedos a-
ma aan aumaa isen iedon unnus amis a. Tä ä näkökulmaa ukee u ki-
mus, jonka mukaan a kemmin mi a aessa iedon ja käy äy ymisen älillä
ei näy äisi ole an niin suu a kuilua, kun ollaan äi e y (ks. Kil, Holland &
S ein 2014). Lisäksi uo eessa u kimuksessa kyseenalais e aan kuilun ha ain-
nei a u kimuksia ja huomau e aan, e ä on myös u kimuksia, joissa kuilua ei
ole ha ai u (ks. Lie lände & Bogne 2018).
Tämän u kimuksen a koi uksena oli pääs ä kiinni siihen, miksi sama
ie o saa oisen käy äy ymään ympä is öys ä ällises i ja oisen olemaan eke-
mä ä si ä. Muodos imme eläy ymismene elmä a inois a kuusi yyppi a inaa
sii ä, mi en yh eiskun akäsi ys ja ympä is ökäy äy yminen yhdis y ä ja psy-
kodynaamis a ihmiskäsi ys ä so el amalla ulki simme mi en yyppi a inoi-
den henkilö suojau u a aumaa isen iedon synny ämil ä epämielly ä-
il ä un eil a. E ilaise a a käsi ellä aumaa is a ie oa o a ulkin amme
mukaan yh eydessä siihen, millainen ympä is ökäy äy yjä henkilö on ja mil-
lainen yh eiskun akäsi ys hänellä on.
Millä a oin aumaa is a ie oa oi si en oppia, kun iedos ama on mieli
näy äisi äl ele än sen oppimis a? Aihe aa ii lisä u kimus a. Ympä is ökas-
a us on keski yny suu eksi osaksi poh imaan, mi en pa an aa yksilöiden
luon osuhde a ja ah is aa ympä is ön käsi ämis ä i seisa ona. Kuilun
nouseminen ympä is ökäy äy ymisen u kimuksen keskiöön saa oi joh aa
ympä is ökas a uksen pii issä yösken ele ä jopa ole amaan, e ä ympä is-
ökäy äy ymisen kehi äminen myön eiseen suun aan olisi mahdollis a il-
man ie oa ja ie oisuu a (Tolppanen ym. 2017; ks. myös Le zman 2015, 21).
T aumaa isen iedon oppimisen e i yispii een, ikä ien un eiden kä kemi-
seen py ki ien de enssimekanismien huomioiminen, saa aisi ehos aa ympä-
is ö iedon aiku us a ympä is ökäy äy ymiseen. Ympä is ökas a uksen on
ode u ole an suppeaa ja puu eellis a (Leh onen & Can ell 2015), jolloin se
206
Ane e Mansikka-aho & An i Saa i & Johanna Lä i & Ja i Eskola
Ja i Eskola & Ilona Nikan o & Sa u Vi anen ( oim.)
saa aisi hyö yä uo ees a psykodynaamises a näkökulmas a, jonka mukaan
ilmas onmuu os on aumaa is a ie oa ja sen oppiminen on monimu kai-
sempien p osessien sa ja kuin on aiemmin aja el u. T aumaa isen iedon ie-
dos aminen ei yksin seli ä si ä, miksi oise alka a käy äy yä ympä is öys ä-
ällises i. Käy äy ymiseen aiku a a mone aus a ekijä , joi a on u ki u
useas a e i näkökulmas a myös mm. e eys ie eiden pa issa. Tässä a ikkelissa
esi e ys ä näkökulmas a a kas el una ympä is ökäy äy ymiseen ja ympä is-
ökas a ukseen lii y än käy äy ymisen muu aminen aa isi sen u kimis-
a, mi en aumaa is a ie oa ja sen he ä ämiä un ei a ulisi käsi ellä, sekä
mi kä asia aiku a a aumaa isen iedon oppimiseen. Lisäksi ulisi u kia
si ä a kemmin, mi en yh eiskun akäsi ys on ky köksissä ympä is ökäy äy y-
miseen ja mi en sen pi äisi aiku aa ympä is ökas a ukseen. Ken ies näissä
näkökulmissa on mahdollisuus ympä is ökas a uksen kehi ämiseen.
207
”Se aikenee, joka pelkää”
Aikamme kas a us: ain muu os on pysy ää?
– 14 eläy ymismene elmä u kimus a
Läh ee
Blackman, J. S. 2004. 101 De ences. How he Mind Shields I sel . New Yo k: B unne -
Rou ledge.
Bowe s, C. A. 1997. The Cul u e o Denial: Why he En i onmen al Mo emen Needs a
S a egy o Re o ming Uni e si ies and Public Schools. Columbia: SUNY P ess.
B i zman, D.B. 2000. Teache Educa ion in he Con usion o Ou Times. Jou nal o
Teache Educa ion 51 (3), 200–205.
B ulle, R., Ca michael, J. & Jenkins, C. 2012. Shi ing public opinion on clima e change:
an empi ical assessmen o ac o s in luencing conce n o e clima e change in he
U.S., 2002–2010. Clima ic Change 114 (2), 169–188.
Cohen, S. 2013 S a es o Denial : Knowing abou A oci ies and Su e ing. New Yo k:
Rou ledge.
Dodds, J. 2011 Psychoanalysis and Ecology a he Edge o Chaos. New Yo k: Rou ledge.
Gi o d, R. & Nilsson, A. 2014. Pe sonal and social ac o s ha in luence p o-
en i onmen al conce n and beha iou : A e iew. In e na ional Jou nal o
Psychology 49 (3), 141–157.
Honkasalo, A. 2018. Eksis en iaalise iski – ilmas onmuu os ja ydin al i. Tie eessä
apah uu 36 (3), 3–9.
Hu sh, D., Hende son, J. & G eenwood, D. 2015 En i onmen al educa ion in a neolibe al
clima e. En i onmen al Educa ion Resea ch 21 (3), 299–318.
Kil, N., Holland, S. & S ein, T. 2014. S uc u al ela ionships be ween en i onmen al
a i udes, ec ea ion mo i a ions, and en i onmen ally esponsible beha io s.
Jou nal o Ou doo Rec ea ion and Tou ism (7–8), 16–25.
Kollmuss, A. & Agyeman, J. 2002. Mind he Gap: Why do people ac en i onmen ally and
wha a e he ba ie s o p o-en i onmen al beha io ? En i onmen al Educa ion
Resea ch 8 (3), 239–260.
Leh onen, A. & Can ell, H. 2015. Ilmas okas a us osaamisen ja as uullisen
kansalaisuuden pe us ana. Suomen ilmas opaneeli, apo i 1/2015.
Le zman, R. 2015. En i onmen al Melancholia. Psychoanaly ic Dimensions o
Engagemen . Lon oo: Psychology P ess.
Lie lände , A. & Bogne , F. 2018. Educa ional impac on he ela ionship o en i onmen al
knowledge and a i udes. En i onmen al Educa ion Resea ch 24 (4), 611–624.
LOPS Ope ushalli us.2015. Lukion ope ussuunni elman pe us ee 2015. Helsinki. h p://
www.oph. i/download/172124_lukion_ope ussuunni elman_pe us ee _2015.
pd . (Lue u 13.5.2018.)
Ma shall, G. 2014. Don’ E en Think abou I . Why Ou B ains A e Wi ed o Igno e
Clima e Change. New Yo k: Bloomsbu y.
Myk ä, N. 2016. Ope ussuunni elma ja ympä is ökas a us. www.luon okoulu . i/
ops2016/. (Lue u 10.5.2018.)
Myllyniemi, S. ( oim.) 2017. Ka se ule aisuudessa: Nuo isoba ome i 2016. Helsinki:
Ope us- ja kul uu iminis e iö.
208
Ane e Mansikka-aho & An i Saa i & Johanna Lä i & Ja i Eskola
Ja i Eskola & Ilona Nikan o & Sa u Vi anen ( oim.)
No gaa d, K. M. 2011. Li ing in Denial. Clima e Change, Emo ions, and E e yday Li e.
Camb idge, Mass : The MIT P ess.
Ojala, M. 2012. Hope and clima e change: he impo ance o hope o en i onmen al
engagemen among young people. En i onmen al Educa ion Resea ch 18 (5),
625–642.
Ojala, M. 2013. Coping wi h Clima e Change among Adolescen s: Implica ions o
Subjec i e Well-Being and En i onmen al Engagemen . Sus ainabili y 5 (5),
2191–2209.
Pihkala, P. 2017. Kuinka käsi ellä maailman ongelmia? T aagisuus ja oi o ympä-
is ökas a uksessa. Ainedidak iikka 1 (1), 2–15.
POPS Ope ushalli us 2004. Pe usope uksen ope ussuunni elman pe us ee 2004.
Helsinki. h p://www.oph. i/download/139848_pops_web.pd . (Lue u
12.5.2018.)
POPS Ope ushalli us 2014. Pe usope uksen ope ussuunni elman pe us ee 2014. Helsinki.
h p://oph. i/download/163777_pe usope uksen_ope ussuunni elman_
pe us ee _2014.pd . (Lue u 13.5.2018.)
Poush e , J. & Mane ich, D. 2017. Globally, People Poin o ISIS and Clima e Change as
Leading Secu i y Th ea s. Pew Resea ch Cen e .
Riz i, F. & Linga d, B. 2010 Globalizing educa ion policy. London: Taylo and F ancis.
Ruglass, L. & Kendall-Tacke , K. 2015. Psychology o T auma 101. New Yo k: Sp inge .
Salo, M. & Nissinen, A. 2017. Consump ion choices o dec ease pe sonal ca bon oo p in s
o Finns. Repo s o he Finnish En i omen Ins i u e 30/2017.
SYKE Suomen ympä is ökeskuksen apo i 2017. h ps://media.si a.
i/2017/10/23144245/Consump ion_choices_ o_dec ease_pe sonal_ca bon_
oo p in s_o _Finns.pd . (Lue u 27.3.2018.)
Saa i, A. 2016. Tuskallis a ie ää: Psykoanalyy inen eo ia ja aumaa isen iedon
oppiminen. Kas a us 47 (1), 20–33.
Salonen, A. & Konkka, J. 2017. Kun yy y äisyys a kaisee: nuo en suh au uminen
globaaleihin haas eisiin, käsi ykse ihanneyh eiskunnas a ja oi ee omas a
ule aisuudes a. Teoksessa S. Myllyniemi ( oim.) Ka se ule aisuudessa: Nuo iso-
ba ome i 2016. Helsinki: Ope us- ja kul uu iminis e iö, 137–156.
S e enson, K. & Pe e son, N. 2016. Mo i a ing Ac ion h ough Fos e ing Clima e Change
Hope and Conce n and A oiding Despai among Adolescen s. Sus ainabili y (8)
6.
S oknes, P. E. 2014. Re hinking clima e communica ions and he ”psychological clima e
pa adox”. Ene gy Resea ch & Social Science (1), 161–170.
S oknes, P. E. 2015. Wha we hink abou when we y no o hink abou global wa ming.
Ve mon : Chelsea G een Publishing.
Tiedeba ome i 2016. h p://www. ie een iedo us. i/ iedeba ome i.h ml. (Lue u
23.4.2018.)
Tolppanen, S., Aa nio-Linnan uo i, E., Can ell, H. & Leh onen, A. 2017. Kokonais-
al ai sen ilmas okas a uksen malli. Kas a us 48 (5), 456–468.
209
”Se aikenee, joka pelkää”
Aikamme kas a us: ain muu os on pysy ää?
– 14 eläy ymismene elmä u kimus a
Wallin, A., Helenius, J., Saa anen-Kauppinen, A. & Eskola, J. 2015. Eläy ymismene elmän
kolme uosikymmen ä: mene elmällises ä e ikoisuudes a akiin uneeksi u ki-
mus me odiksi. Kas a us 46 (3), 247–259.
