Yy eis ä uu een alkuun
Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
YYTEISTÄ UUTEEN ALKUUN
Toimi ajien ke omuksia
media yön mu okses a

Tämä eos on lisensoi u C ea i e
Commons Nimeä-EiKaupallinen-
EiMuu oksia 4.0 Kansain älinen
-lisenssillä
2017 TUP ja ekijä
ISBN 978-952-03-0491-1 (pd )
Kannen ku a
Anssi Männis ö
G aa inen suunni elu ja ai o
Si pa Randell
Esipuhe
Median mu okses a on eh y mon a u kimus a, ki joi e u lukuisia apo -
eja ja ke o u unsaas i a inoi a. Useimmi en aihe a on lähes y y ins i uu-
ioiden asolla – on puhu u amma ikunnas a, jou nalismis a ja mediao ga-
nisaa iois a. Tu kimushankkeemme I isano ujen oimi ajien uude yö
py ki lähes ymään aihe a e siy ymällä jou nalismin ekijöiden un emuksiin
ja kokemuksiin: mil ä on un unu , mi ä on aja el u, kun median mu os kos-
ke aa juu i minun omaa yö äni ja minun elämääni? Rapo imme a oi e on
hahmo aa oimi ajien yksilöllis en kokemus en pohjal a näkökulmaa jou -
nalis isen yön muu oksiin.
Näkökulma on e i yinen eikä ie enkään liiaksi yleis e ä issä. Tässä apo -
issa äänen saa a alan amma ilaise , joilla on ollu suh eellisen akiin unu
asema jou nalismin ken ällä, mu a jo ka o a kohdannee yössään oimak-
kaan muu oksen. Kuulemamme a ina olisi a e ilaisia, jos kohdejoukkona
olisi a ollee alalle as ikään ullee pä kä yöläise ai edelleen akaissa yö-
suh eissaan ja ka a konka i . Sil i muu oksen kohdanneiden puheen uo o on
paikallaan juu i ny . Se on olennainen ajanku a ämän päi än jou nalismis a.
Tu kimuksemme ei olisi onnis unu ilman siihen osallis unei a oimi a-
jia. Kii os eille kaikille myö ämielisyydes ä!
Kii os myös u kimuksen ahoi aneille Työsuojelu ahas olle, Jou nalis i-
sen kul uu in edis ämissää iölle ja Tampe een yliopis olle. Suomen Jou na-
lis ilii olle kii os hy äs ä yh eis yös ä ja ä keäs ä a unannos a u kimuksen
o eu uksessa.
Tu kimus eh iin Jou nalismin, ies innän ja median u kimuskeskus
COMETissa, Tampe een yliopis ossa elokuus a 2015 oukokuuhun 2017. Te-
kijöinä oli a u kija Auli Ha ju (ki joi ajana lu uissa 1, 4, 5 ja lii e), u kija,
jou nalis iikan yliopis onleh o i Ka i Koljonen (ki joi ajana lu uissa 3, 4 ja
5) sekä jou nalis iikan p o esso i A i Heinonen (ki joi ajana lu uissa 1, 2, 6
ja lii e). Kaikki kolme o a osallis unee lu un 7 ki joi amiseen. Lisäksi yh .
yo, oimi aja Riikka Jauhiainen osallis ui empii isen aineis on ke äämiseen.
Sisällys
Esipuhe 5
1. luku: Tu kimuksen o eu us 11
Näkökulmana yöelämäkokemus 11
Tu kimus alkaa puhelinhaas a eluin 14
Ta ina: Tu kija oimi ajaa kuulemassa 16
Uudelleen yöllis ynee a kempaan syyniin 18
Omakoh aisia ja yh eisön jakamia a inoi a muu oksen y imes ä 19
Työelämäpelin ää ipää : liukuhihna ja akkaus 21
2. luku: Toimi ajaksi ja oimi ajana 24
Haa e oi alalle – ai joskus sa umakin 24
Jou nalis ise eo o a kan anee ankeu u alla alalla 29
Tii is elmä 36
3. luku: Yy eiden ku imuksessa 37
Y -neu o elu kyl ä ä pelkoa ja pe ymys ä 37
Niukas a iedo amises a uli paljon pyyhkei ä 40
Poikkeus ila jakaa pomo jy iin ja akanoihin 43
Seu auksena keskinäis ä ky äilyä, mu a myös me-hengen ii is ymis ä 46
Yhä useamma koke a läh emisen jäämis ä houku ele ampana 50
Ta ina: Kuin iimeis ä päi ää 53
Ympä ipyö eä pe us elu po kuille hämmen ä ä 55
Pakko ah isuus ja yksi oikkoisuus sine öi ä läh öpää öksen 57
Ka ke a jälkipyyki käydään kollegojen ja läheis en kanssa 58
Työnsä mene äny muis aa kii ollisena ukijansa 62
Toimi us elloo un eiden my skyssä 64
Tii is elmä 67
14 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
aa jäädä a joon. Tällaises a iedos a on hyö yä, kun alan oimija – media-
yh iö , jä jes ö ja oppilai okse – luo a oimin amalleja jou nalis isen yön
kehi ämiseksi.
Tu kimus alkaa puhelinhaas a eluin
Tässä julkaisussa esi el ä ä a ina alkoi a koos ua syksyllä 2015. Tuolloin
u kimus yhmämme suunni eli I isano ujen oimi ajien uude yö - u -
kimushankkeen aineis onke uu a. Hankesuunni elmassa olimme lu annee
haas a ella puhelimi se 120–150 yönsä mene äny ä oimi ajaa. Aja elim-
me, e ä aikka emme ällä pääse edus a aan o okseen mää ällisen u kimuk-
sen k i ee ein, saamme kui enkin käsi yksen sii ä, mi ä on apah unu oi-
mi ajille, joil a yö on jossain aiheessa läh eny al a. O a ko he yöllis ynee
uudelleen? Ken ies aih anee kokonaan alaa? Mi ä he o a aja ellee ja un e-
nee kohda essaan omakoh aises i media-alan yöelämän mu oksen?
Aloi imme aineis onke uun hankesuunni elman mukaises i lomakeky-
selyllä. Tu kimuskeskuksessamme oli eh y jonkin e an lomakekyselyi ä
aiemmissa hankkeissa, ja saimme e äs ys ä u kijakollegoil a. Kuulimme, e ä
as auksia saa pa hai en, kun u kija on mukana lomakkeen äy össä, esi ä-
mässä kysymykse ja äy ämässä as aukse . Kä imme kollegoiden kanssa läpi
heidän lomakkei aan ja kyselimme kokemuksia: Millaise kohda o a ollee
aikei a? Mi en aih oehdo kanna aa muo oilla? Lukeeko haas a elija o-
dellakin ääneen kaikki kymmenen aih oeh oa?
Tu kimusp osessille yypilliseen apaan e sioimme omaa lomake amme,
saimme siihen kommen eja, hioimme ja edi oimme. Lopul a almis lomake
sii e iin e kkoon, yliopis ossa käy össä ole aan E-lomakepal eluun (ks. lii-
eluku).
Seu aa a haas eemme oli yönsä jossain aiheessa mene äneiden oimi -
ajien a oi aminen. Laadimme oisen E-lomakkeen, jonka a ulla oimi aja
saa oi a i se ilmoi au ua mukaan. Lai oimme sanaa kie ämään e i ei ejä:
Jou nalis ilii on kau a, u ujen oimi ajien kau a. Soi imme y -neu o e-
lui a käyneiden media alojen luo amusmiehille, jois a moni lupasikin le i ää
ie oa oman alonsa sisällä. Lai oimme ku sun u kimukseen osallis umises a

15Yy eis ä uu een alkuun
Facebookin ja Twi e in kau a. Osa FB-ys ä is ämme jakoi ku sua omalle sei-
nälleen. Aloimme saada myös suo ia sähköpos i ies ejä:
Hei Auli, u kimuksesi oimi ajien yöllis ymises ä ja pä jäämises ä näinä
aikeina aikoina on mieles äni hy in ä keä. Ilmoi audun ä en apaaeh-
oiseksi haas a elu-uh iksi!
Te ehdys! Mulle saa kyllä soi aa ai ki joi ella asian iimoil a. Sain nimi -
äin uosi si en kenkää 30 uoden yö upeaman jälkeen.
Vaikka aluksi haas a el a ien a oi aminen näy i aikeal a, ilmoi au umi-
sia alkoi ulla, kun aloimme ehdä puhelinhaas a eluja. Keskus elun lopuksi
pyysimme haas a elemiamme oimi ajia mie imään, un e a ko he mui a
as aa assa ilan eessa ollei a oimi ajia ja oisi a ko ke oa ekeillä ole as a
u kimukses a heille. Pyyn ö uo i uloksia.
Läh iessämme soi amaan ensimmäisiä haas a eluja huomasimme a sin
nopeas i, e ä lomakkeen kysymys– as aus-muo o ah oi jäädä puheen jal-
koihin. Puhelinhaas a eluja ehny u kija sai kuulla kokonaisia a inoi a,
jo ka i isi ä esi e yis ä lomakekysymyksis ä. Toimi aja halusi a ke oa
enemmän kuin pelkkiä as auksia kaa amaiseen lomakkeeseen. Jo ku haas-
a eluis a kes i ä unnin, lyhimmillään lomake uli äy e yä pa inkymme-
nen minuu in keskus elun aikana. Kuulimme paljon olennaisia huomioi a
jou nalis ien yöelämäs ä, mu a myös henkilökoh aisia ke omuksia sii ä,
mil ä ihmisis ä un ui öiden mene äminen, mi ä on olla yö ön ja asioida
TE- oimis on kanssa. Kaikkea ä ä ei ollu mahdollis a allen aa lomakkeelle.
Jos puhelinkeskus elun aikana nousi esiin asioi a, joi a olisi u kimuksemme
kannal a ä keä allen aa, mu a jo ka ei ä lomakkeen a o as auskoh iin so-
pinee , ki joi imme näi ä asioi a ylös muis ioiksi puhelinkeskus elun jälkeen.
16 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Lii e
Viimeinen u kimushaas a eluni.
Olen is unu änään jo kahdessa e i
kah ilassa kahden e i haas a el a-
an kanssa. Vielä yksi on jäljellä. Vä-
sy ää.
Ma kus an a ikalla i selleni
un ema omaan osaan Helsinkiä.
Ke äinen aamukoleus on haih unu
kesäiseksi il apäi äksi. Löydän haas-
a el a an ehdo aman kah ilan. Mu-
ka an a a a ila isoine ikkunoineen.
Vali sen pöydän näky äl ä paikal a.
Au inko pais aa sisälle as i. Ka selen
le o omas i ympä illeni.
Sisään as uu ku akuinkin ikäise-
ni nainen. Vaiku aa hieman he mos-
uneel a ai ainakin a au uneel a.
Vaikka hän as aa aluksi lyhyes i,
unnen saa ani hy iä as auksia juu i
siihen, mi ä kysyin. Hän puhuu pohdis-
kellen, pysäh yen älillä mie imään,
aus oi aen ja ulki en ke omaan-
sa ja alin ojaan.
Kun hän ku ailee opiskeluaan yli-
opis ossa, a oi an he i omis a opis-
kelu uosis ani u un maailman. Hän
ke oo ajau uneensa alalle pa an-
aakseen maailmaa. Kuinka osu aa!
Samas a syys ä minus akin uli u -
kija. Vali simme yö , joissa oisimme
ehdä hy ää, aiku aa maailmaan.
Täsmällinen, si is yny ja a kas-
i a kaisujaan pun a oi a on ku a,
jonka saan haas el a as ani. Hän ei
Ta ina
Tu kija oimi ajaa kuulemassa
17Yy eis ä uu een alkuun
Tu kimuksen aineis o ja me odi
ole sel inny oman yöu ansa kään-
eis ä ke yes i, ilman mielenkuohuja
ja niiden yös ämis ä. Ny hän kui-
enkin aiku aa onnellisel a ja asa-
painoisel a, yy y äisel ä ( yö)elä-
määnsä.
Haas a elukysymykse on käy y
läpi. Reilu un i on kulunu , kun olen lo-
pe elemassa. Sulje uani nauhu in ja
juo uani smoo hien iimeise pisa a
almis audun läh emään. Haas a-
el a ani jääkin kii ee ä seu aani ja
päädymme ja kamaan puhe a yö-
elämän mu okses a, myös yliopis o-
maailman muu oksia si u en. Olemme
saman aikakauden kas a eja. Meillä
on paljon jae a aa. Vaikka oolimme
haas a el a ana ja haas a elijana
ken ies jäykis i ä o i si en kans-
sakäymis ämme, ny koen läheisyy -
ä, lähes ys ä yy ä hänen kanssaan.
Haas a ellun naisen pe he ulee
kah ilaan hän ä nou amaan. Lapse
e eh i ä minua koh eliaan kiinnos-
unees i. Saan ielä ohjee lähimmäl-
le pysäkille. Kun pois un kah ilas a,
ai as on sininen ja au inko pais aa
edelleen. Vaikka kello käy kuu a, oloni
on ke y ja olen onnellinen päi än koh-
aamisis a.
Auli Ha ju
18 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Uudelleen yöllis ynee a kempaan syyniin
Kun puhelinhaas a elu oli a loppusuo alla, laajensimme aineis onke uu a
kas okkain eh ä iin haas a eluihin kolmen u kijan oimin. Tapasimme 20
a alla ai oisella uudelleen yöllis yny ä oimi ajaa. Olimme iloises i yllä y-
nei ä, mi en jous a as i saimme haas a elu so i ua. Jou nalis i suh au ui a
hy in myö ämielises i u kimukseemme: He oli a jo keskus ellee u kijan
kanssa puhelimi se, ny he ai asi a kalen e is aan aikaa haas a elu apaami-
seen. Lisäksi pyysimme hei ä ki joi amaan aihees a. Ki joi us eh ä ässä pi i
laa ia puhe ies in älukiolaisille oimi ajana olemises a nyky-Suomessa:
Sinua on pyyde y paikalliseen ies in älukioon ke omaan jou nalis in yös-
ä o sikolla: Mi ä on olla jou nalis i Suomessa uonna 2016? Ki joi a kahden
liuskan puheen uo o, jossa anna omakoh aisen, ehellisen as auksen yllä
ole aan kysymykseen.
Aineis os a uli ikas ja monipuolinen. Meillä oli ukena haas a elu unko
kysymyksineen, mu a ku en u kimushaas a elu yleensä, keskus elu ilan-
eina haas a elu oli a e ilaisia ja haas a elu ungon kysymykse paino ui-
a e i a oin kulloises akin haas a ellus a iippuen. Jo pelkäs ään me kolme
e i-ikäis ä ja e ilaisis a suunnis a jou nalismia ka so aa haas a elijaa – jou -
nalis iikan mais e iopiskelija, monissa p ojek eissa ha jaan unu media u kija
sekä ule ille jou nalis eille amma in ihan eis a ja käy ännöis ä ope a a yli-
opis onleh o i – oimme omilla pe soonillamme e oja haas a elu ilan eisiin.
Kaikki haas a ellu oli a siis jossakin aiheessa iime uosina jou unee
luopumaan anhas a yös ään – osa oma-aloi eises i, oise pakon edessä. He
oli a myös yöllis ynee uudelleen, ehkä akaisin jou nalismin pa iin, mone
kui enkin jonnekin muualle. Haas a elijoille syn yi aiku elma, e ä he kaik-
ki oli a jou unee mie imään yöelämäänsä ja yöu aansa lii y iä a kaisuja
aiemminkin. Ehkä siksi puhuminen a as a aihees a oli lopul a suh eellisen
helppoa. Joillekin haas a elluis a keskus elu saa oi olla myös an oisaa: Oli-
a pa haas a elun aiheena ollee apah uma si en uosien akaisia ai a sin
uo ei a, niiden puiminen ja niiden me ki ys en ulkin a ulkopuolisen kanssa
haas a elun muodossa a josi ilaisuuden sellaiseen pohdin aan, joka poikkesi
pe heen ai kollegoiden kanssa aihees a puhumises a. Haas a elu ungon ky-
19Yy eis ä uu een alkuun
symykse a asi a yön mene ämisen ja yöllis ymisen p osesseihin sellaisia
näkökulmia, joihin a kikeskus eluissa ei useinkaan puu u a, ja u kimuksessa
lu a u anonymi ee i mahdollis i nos aa esiin sellaisia asioi a, joi a ei äl ä-
mä ä unnis e a as i halua muille ilmais a.
Omakoh aisia ja yh eisön jakamia a inoi a muu oksen y imes ä
Yh eydeno o puhelimi se ihmiseen, ie ämä ä missä hän on ja millaisessa
ilan eessa, on sa umankauppaa. Millaisia a inanpä kiä haas a ellu olisi a
ke onee , jos olisin soi anu heille joskus ois e?
Hy ä kun soi i juu i änään! Tänään oli hy ä päi ä, aina en halua as a a
puhelimeen.
E äs puhelinhaas a eluis a eh iin ensimmäisenä sellaisena a kipäi änä, jona
haas a el a a ei enää ollu öissä. Hän ä oli a oi el u jo aiemmin, mu a silloin
hän oli hoi anu kii eellä iimeisiä eh ä iään öissä. Ny haas a el a amme
oli ko ona ja odo i yö oima i anomaisen yh eydeno oa, ehkä jo lähipäi i-
nä. Ny oli hy ä äli puhua. Mieleen nousi kysymys, mil ä un ui he ä ä maa-
nan aiaamuun, kun o u u yöhön läh öön lii y ä u iini ei ä ollee enää
oimassa. Toise puhelinhaas a elu aas osui a ilan eeseen, jossa i isano-
mises a oli usei a uosia aikaa. Sii ä saa oi olla jopa niin mon a uo a, e ä
haas a el a a jou ui pinnis ämään muis aakseen, mi en asia meni ä , milloin
yö loppui a ja kuinka pi kä yö ömyyskausi olikaan ollu .
Edellä ku a u eki sen, e ä sekä menneeseen e ä ule aan asemoidu iin
hy in e ilaisil a jalansijoil a. Menneisyys saa oi olla jo muis iku issa hämä -
yny , ja uusi yö oli ä ä he keä, hek is ä a kea ja osa ule aa. Toiselle aas me-
ne e yn yön a ki oli ielä lähes käsinkoske el a an odellis a, aikka siihen ei
ollu enää paluu a, ja ule aisuus näy äy yi epä a mana ja epäsel änä.
Toimi ajien ke omuksiin yöelämänsä muu oksis a pä ee elämänmuu ok-
sia a inoina u kineen Vilma Hännisen (1999) huomio, e ä ihmise ke o a
omas a elämäs ään aina i selleen sisäis ä a inaansa, joka nojaa kul uu isiin
aihioihin. Esime kiksi aikakauslehde o a äynnä a inoi a elämänmuu ok-
ses a, yö ömyydes ä, uudelleenkoulu au umises a, menes yneis ä y i äjis-
ä. Se, mi en haas a elemamme oimi aja e asi a omia sisäisiä a inoi aan

20 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
näihin malleihin, ei äl ämä ä noussu esiin meille u kijoille ke o uissa a-
inoissa, mu a epäilemä ä kul uu inen kon eks i aiku i aus alla.
Nykyisessä yökeskeisessä yh eiskunnassa alli se a indi idualismi me ki -
see, e ä yksilö jou u a ekemään ja ku aa iden i ee i yö ä, ku en sosiologi
Ul ich Beck (Beck ym. 1995) on ku annu :
”Yksilöllis yminen” me ki see ensinnä eollisen yh eiskunnan elämän apojen
iisumis a pui eis aan ja oiseksi niiden pui eis amis a uudelleen si en, e ä
yksilö jou u a i se suunni elemaan, so i amaan, pa simaan ja paikkaa-
maan oma elämäke ansa. (em ., 27.)
Tu kimushaas a eluissa syn yy uudenlaisia, sosiaalisessa ilan eessa ke o u-
ja a inoi a, joissa koe ua ehdään ymmä e ä äksi, asioi a jä jes e ään sel-
laiseksi loogiseksi kokonaisuudeksi, joka on kuulijan omaksu a issa. Ta ina
haa ukoi a esiin ie yjä asioi a ja jä ä ä oisia si uun. Esiin nouse a ne
asia , jo ka o a a inan kannal a me ki yksellisiä. Ta ina jäsen ä ä koke-
muksia ja seli ä ä sekä ulki se a apah unu a.
Esi imme ku sun a inamuo oon kas okkaisissa haas a elussa myös si en,
e ä haas a elu unkomme ensimmäinen kysymys oli ”mi en sinus a uli oi-
mi aja”. Tähän usea haas a elluis a as asi a k onologisella ke omuksella,
joka läh i oisinaan liikkeelle jo koulu uosis a, ja kui opiskelun ja kesä oimi -
ajapes ien kau a aina siihen as i, kun yös ä jou ui ensimmäis ä ke aa luo-
pumaan.
Vilma Hännisen (1999) mukaan myös yh eisö ke o a a inoi a. Tällai-
seksi yh eisölliseksi a inaksi oi nähdä sen, millais a jou nalismin a inaa sen
ekijä ke o a . Tämän a inan elemen i o a u uja monis a yh eyksis ä:
Millaisiin a oihin ja ihan eisiin jou nalismi nojaa? Millaisia jou nalis isen
yön a ki ja käy ännö o a ? Mi en oimi aja yönsä koke a ? Kysy pä ke-
nel ä ahansa oimi ajal a, as auksissa on a mas i ainakin joi akin samoja
elemen ejä. Myös e i u kimukse o a hahmo ellee ja ki jannee näi ä a-
kiin unei a malleja sekä suh eu anee nii ä jou nalismia koske aan muu os-
puheeseen.
21Yy eis ä uu een alkuun
Mi en ämä jou nalismis a ke o a a a ina muu uu, kun si ä o a ke -
omassa ihmise , jo ka o a jou unee luopumaan jou nalis ises a yös ä, joko
he kellises i, ois aiseksi ai jopa lopullises i?
Työelämäpelin ää ipää : liukuhihna ja akkaus
C ea i e leade ship in media managemen -hankkeessa ehdyssä kysely u ki-
muksessa ha ai iin, mi en aikakausleh i oimi uksissa oli koe u luo an yön
ekemisen mahdollisuuksien ähen yneen (Malmelin 2015a). Toimi aja ka -
so a , e ä aikaa ei ole enää apaalle aja elulle ja ideoinnille, kun yö eh ä ien
koe aan lisään yneen ja esu ssien ähen yneen. E äs u kimukseen osallis u-
nu oimi aja ku aili i seään ehdas yöläiseksi. Luo a yö on sii yny liuku-
hihnalle.
Samaa ies iä on kuulunu myös aiemmis a jou nalis is a yö ä ja muu u-
ia yöolosuh ei a koskeneis a u kimuksis a (esim. Nikunen 2011, Jy kiäinen
2008). Viime aikoina olemme saanee lukea samanlaisia ku auksia myös muil-
a oimialoil a. Esime kiksi Helsingin yliopis on y -neu o elu ja i isanomis-
kokemukse sai a me i oi unei a p o esso ei a as umaan kokemuksineen jul-
kisuu een uu is- ja mielipidesi uilla. Esime kiksi e es isen kas iekologian
p o esso i Heikki Hänninen moi i Helsingin Sanomissa (Helsingin Sanoma
2016), e ä yliopis o oli hoi anu i isanomise jä ky ä än huonos i.
Tu kija Anu Jä ensi u (2010) ku aa yöelämää peliksi, joka muo ou uu
ken ällä pelaa ien s a egis en alin ojen mukaan ja johon kenelläkään yksi -
äisellä pelaajalla ei ole al aa. Jokainen alin a jä ää jälkensä ja yöelämässä
pelaa an on ain luo a a pä jäämiss a egioi a. Henkilös ö ähennyksiä on
u ki u Suomessa 1980-lu ul a alkaen (Jä ensi u ym. 2012). Aluksi u ki -
iin eh aiden, elakoiden ja kai os en joukkoi isanomisia, i isano ujen
yöllis ymis ä ja sel iy ymis ä. Myös 1990-lu un lamanaikaisia henkilös ö ä-
hennyksiä u ki iin i isanomis en seu aus en ja yksilöiden sel iämisen näkö-
kulmis a. Tu kimukse oli a yh ä ai useampaa yöyh eisöä koske ia apaus-
u kimuksia.
1990-lu un alun laman aikaan Kansan unousa kis o ja Toimihenkilöjä -
jes öjen Si is yslii o jä jes i ä Työ ömän a ina -ki joi uskilpailun. Osa a-
22 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
inois a julkais iin kokoelmana nimel ä Työ ömän a ina (Laaksonen & Piela
1993). Sen esipuheessa huomau e aan, e ä a ina a aa a näkymiä pai si yös-
ä sy jäy yneiden pe ymyksiin, pelkoihin, oi eisiin ja ais eluun oimeen u-
los a, myös ki joi ajiensa mielipi eisiin poli iikas a, iedo us älineis ä, pää -
äjis ä ja i anomaisis a. Samalla a oin ässä u kimuksessa ke äämämme
haas a elupuhe laajeni – osin u kimus ungon kysymys en ohjaamana, mu a
myös haas a el ujen jou nalis ien omas a aloi ees a, näiden omis a yöelämä-
a inois a ja oimi us yön kokemuksis a koskemaan median oolia yh eiskun-
nassa ja jou nalismin oimin a apoja ja a oja.
Vilma Hänninen (1999) mallin aa yöpaikan mene ysku aukse kahden
e ilaisen a inan muo oon, joko agediaksi ai ikos a inaksi. Ensin maini-
ussa a inassa yös ään iloi se a yön ekijä mene ää yöpaikkansa. Jos hän
ei sel iä uudelleen yöelämään, hän ä uhkaa masennus ja köyhyys. Konnan
oolin ässä a inassa saa yönan aja ai yh eiskun a, yö ömäksi jou uneen
uh in ku juuden aiheu ajana. Jälkimmäisessä a inassa puoles aan yö ön on
syyllinen, pinna i ja laiska sosiaalipummi. Hänen uh einaan o a kaikki kun-
non kansalaise , e onmaksaja , joiden ahoilla hän yh eiskunnan ukemana
elää. Hännisen mieles ä nämä molemma a ina elä ä aihioina yh eiskunnan
jäsen en, niin yö ömien i sensä kuin yöelämässä ole ienkin mielessä.
Ta ina kamppaile a keskenään oikeas a yö ömyyden ulkinnas a. Mi-
en a ina muun u a joukkoi isanomis en aikakaudella, kun koulu uskaan
ei ole ae yöpaikan saamiseen ai yöelämässä pysymiseen? Sosiaalisen median
keskus elupals oilla yö ön saa yhä helpos i ois on oolin, ja halli uspoli iik-
kaa as aan käy ä kansalaise syy ä ä yhä äänekkäämmin yh eiskun aa ja
allanpi äjiä. Koh uullisen a maa lienee kui enkin, e ä alalla kuin alalla on
ymmä e y, e ä yöelämän pelissä ei ole a jolla pelkkiä ka somopaikkoja.
Vilma Hännisen (em .) mukaan uudemmassa yö ömyys u kimuksessa on-
kin py i y näkemään ihmise oimijoina, mikä mahdollis aisi edellä esi e yjä
malli a inoi a useampia ulkin oja öiden mene ämisen me ki yksis ä. Mah-
dollis a on esime kiksi kuulla ja nähdä myön eisiäkin a inoi a sii ä, kuinka
yö ömyydes ä sel i ään ai kuinka öiden mene ys oi kään yä mene yksen
kokeneen omaksi eduksi.
23Yy eis ä uu een alkuun
Tämänkin u kimuksen a inoi a oi jäsen ää oimijuuden kau a. Ki jam-
me e enee k onologisen ke omuksen muo oa apaillen: Lähdemme liikkeelle
sii ä, mi en haas a elluis a oimi ajis a uli oimi ajia, si en seu aamme hei-
dän ie ään y -neu o eluiden ja i isanomis en kau a ilan eeseen, jossa öi ä
ei ole. Ja kamme a inaa uudelleen yöllis ymiskokemuksilla. Kaikkia näi ä
aihei a, haas a elupuhees a esiin nos e uja ilan eiden ku auksia ja haas a-
el ujen yöelämään lii y iä kokemuksia, oi a kas ella myös sii ä näkökul-
mas a, millaise eo ja oimin a ylläpi ä ä yöelämän mylle ykseen jou u-
neen yksilön oimin akykyä ja unne a sii ä, e ä hänellä on edes jonkinlainen
hallinnan unne ilan eeseensa. Ja as aa as i, millaisissa koh aamisissa ja kon-
eks eissa ämä hallinnan unne ja oimijuuden kokemus alka a mu en ua.
Tule issa lu uissa oimijuuden osi ainen oheneminen sekä yöelämän ja
oimi us yön muu oksis a aiheu unu pe ymys saa a a pii yä hi enen ah-
emmin esiin kuin ne seika , jo ka ässä mylle yksessä o a pi änee haas a el-
uja oimi ajia oimin akykyisinä. Tu kimushaas a eluissamme i isi paljon
k ii is ä puhe a, e i yises i mediao ganisaa ioi a ja TE-keskus a koh aan.
Tässä ki jassa emme kui enkaan nähnee ä keäksi nime ä esime kiksi nii ä
o ganisaa ioi a, jo ka hoi i a y -neu o elu huonos i, ja nii ä, jo ka sel isi ä
ässä eh ä ässä pa emmin. Halusimme keski yä haas a el ujen oimi ajien
kokemuksiin ja esi ää yksilöiden ke omien a inoiden kau a myös joi akin
jou nalis ien ämän he ken kokemusmaailmaa yhdis ä iä asioi a.
Haas a elupuhees a nousi esiin myös oimijuu a ah is a ia, myön eisiä
kokemuksia, ku en monien e i aiheissa kokema ja ko as i a os ama kolle-
giaalinen ai muiden yöhön lii y ien e kos ojen an ama uki. Osa haas a-
elluis a pys yi myös kään ämään kokemansa aikeude oi oksi. Esime kiksi
oman yö ömyyskokemuksen akia ymmä ää kanssaihmis en a kea sy em-
min. Toisille uskallisel a un unu yhden o en sulkeu uminen yöu alla a -
koi ikin uudenlais a, innos a aa alkua oisaalla. Yh eis ä haas a elluillemme
on akkaus jou nalismin ekemiseen.
30 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Muu os oli kokemuksena hy in jy kkä, ainakin niiden keskuudessa, jo ka oli-
a eh inee nau ia hy ien aikojen olosuh eis a.
[Kesä öiden jälkeen, opin oihin pala essa.] Takana kuului ihan kauhea
kolahdus. (…) Myöhemmin mulle sel isi, e ä se ääni oli se, kun yöelämän
po i meni ä kiinni. (Mies, 51–60)
Melko a allinen uon laman jälkeinen yöhis o ia lienee ollu mää äaikai-
suuksis a ja a us ajasuh eis a e eneminen akinaiseen yösuh eeseen. E äs
haas a el u oli aloi anu ekemällä e ikoisalal aan a us ajaju uja maakun a-
leh een, oli siellä kesä oimi aja useana uonna, pääsi pääkaupungin mediaan,
oli siellä kesä öissä ja ” akiinnu i” paikkansa mää äaikaisuuksia eke änä
oimi ajana. Mää äaikaisuude kaan ei ä ollee sauma a ja ku ia, ja niiden
ohella yö ä eh iin eelance ina. Lopul a ä ä henkilöä pyyde iin hakemaan
aki uis a yöpaikkaa:
Ja si en siellä minä olin kymmenen uo a. (Nainen, 41–50)
Toisen haas a ellun a ina on saman apainen. Taus alla oli pä kiä, kunnes
kesä oimi ajuuden jälkeen puoli uosikymmen ä meni yhdessä ja samassa
sanomalehden oimi uksessa, joskin oimenku a aih eli a . Seu asi ehdo us
päällikkö eh ä äs ä aikakauslehdessä, aki uisessa yösuh eessa. Se si en ai-
kanaan ka kesi y -neu o eluihin.
Ki ja a yöhis o ia ei ole aina ollu ulkopuolises a pakos a joh unu seu-
aus, aikka niinkin usein on ollu . Toimi aja elä ä muu akin kuin yöelä-
määnsä, ja esime kiksi pe he on osal aan muo annu yössä olemisen apaa.
Työhis o ia on ollu ähän epaleinen. On ollu jaksoja, e ä un uu, e ä
ny hän ämä läh ee menemään ihan kunnon pu kea e eenpäin… (Nainen,
41–50)
Nais oimi ajan näköpii issä olleen u apu ken kui enkin ka kaisi a lapsien
syn ymä ja alin a pi ää hoi o apai a. Lisäksi puolison yön myö ä e een uli
paikkakunnan aih o ja sen seu auksena jalansijan hakeminen uusis a media-
alois a.
Aineis oomme alikoi unee oimi aja ei ä sinällään pidä monipuolis a
yöu aa kiel eisenä kokemuksena. Päin as oin, haas a eluissa oli ais i a issa

31Yy eis ä uu een alkuun
ylpey ä sii ä, e ä oli jou unu ai hakeu unu e ilaisiin yö eh ä iin ja pä jän-
ny niissä.
Menin sinne [paikallisleh een] pauku amaan semmoisia ai an ympä ipyö-
ei ä yöpäi iä. (…) Se oli ko a koulu, jossa sain ehdä osi i senäis ä yö ä. (…)
Työn aih ele uus iehä i. (Nainen, 41–50)
Näin ke oi yksi haas a el umme, jonka yöu aan si emmin sisäl yi usei a e i-
laisia oimenku ia. Toinen u kimukseemme osallis unu oli omien sanojensa
mukaan ”päässy oppimaan aika ko issakin paikoissa”.
Olen ollu semmoisissa pu is uksissa, joissa oppii yön ekemisen a ois a ja
oisaal a niis ä, mi ä lähde ään hakemaan, kun uudis e aan ai luodaan ko-
konaan uu a yhjäs ä. Ne on ollee hienoja paikkoja. (Nainen, 41–50)
Monipuolinen yö aus a ei kui enkaan ole aina näy äny mielly ä än yön-
an ajia. Vaikka moniosaaminen ja - ekeminen on e i yises i 2000-lu ulla
esiin yny iuhaan media alojen ek y oin ipuheissa, haas a eluissa uli esiin
oisenlaisia kokemuksia. E äs haas a el umme oli yöu ansa alkupuolella ie-
oises i hankkinu yökokemus a monenlaisis a eh ä is ä. Hän oli oimi aja-
na aikakauslehdissä, sanomalehdissä ja ele isiossa.
Aja elin, e ä aan ke ään kokemuksia, kun olen nuo i, ja e ä sii ä on mulle
myöhemmin hyö yä. Siinä koen olleeni pahas i ää ässä. (Nainen, 41–50)
Ka as o uus oli, e ä myöhemmissä yöhaas a eluissa epäil iin henkilön
ole an jo enkin hankala ihminen, kun oli ”jou unu ” aih amaan useas i yö-
paikkaa. Ha ain o on mielenkiin oinen, jos ällainen asenne on yleisempikin
ek y oin eja eke ien keskuudessa. Tä ä nykyä alalle aiko a ei useimmi en oi
edes ali a, ekeekö pä kä öi ä ai ase uuko jonnekin aki uises i. Jos lukuisia
yösuh ei a pide ään epäily ä änä pii eenä yöhöno o ilan eessa, ase elma
on pe in aikea. Toisessa yh eydessä e äs haas a el u neu oikin alalle ule ia
pidä äy ymään ”seikkailuis a”. Tällä hän a koi i, e ä jos yönsy jään pääsee
kiinni, ei kanna a sii ä i o aa. Jou nalismin kannal a ällainen oi olla la is-
a aa, sillä uusien i ikkeiden hakemisen asemes a alan ihmise saa a a oh-
jau ua ekemään pu kinäköis ä u aa, e ei ansiolue elo näy äisi ilkku äkil ä.
32 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Riippuma a sii ä, o a ko u kimukseemme osallis uneiden oimi ajien
yöu a koos unee pi käkes oisis a yösuh eis a samoissa yö eh ä issä ai
lyhyis ä jaksois a e ilaisissa eh ä issä e i yönan ajien pal eluksessa, amma il-
lisen u an huippuhe ke o a ollee pi käl i saman apaisia. Ne o a lii ynee
pikemminkin jou nalis isiin ekoihin ai saa u uksiin kuin henkilökoh ai-
seen ka iää iin. Kyse on sii ä, e ä oimi aja kokee eke änsä yö ään hy in ja
yössä onnis uminen on palki se aa iippuma a aineellisis a ai muis a un-
nus uksis a. Tällainen on yypillis ä luo alle yölle, jo a oimi ajuus edelleen
on, ainakin joil ain osin. (Deuze 2007, Ga dne ym. 2001.)
Toki ”c -huippuhe ke ” uli a myös esiin haas a eluissa. Esime kiksi
ensimmäinen kesä oimi ajuus i se ä keäksi koe ussa älineessä oli yksi u an
kohokoh ia – silloin pääsi un emaan ole ansa osa jo ain i seään suu empaa,
osa mediaa, jonka edus ajana nuo i oimi ajanalku sai esiin yä. Samoin en-
simmäinen aki uinen yöpaikka nime iin u an kiin opis eeksi. Joissakin
haas a eluissa maini iin myös nousu päällikkö eh ä iin ja e i yises i niissä
koe u pä jäämisen unne.
Si en kun olen ullu isoihin media aloihin öihin, niin onnis uminen on
ollu se, e ä suh eellisen nuo ena e eni mielenkiin oisiin päällikkö eh ä iin
ja si en pä jäsin niissä kui enkin koh alaisen hy in. (Nainen, 41–50)
U alla e eneminen ei kui enkaan näy ä olleen ä kein yydy yksen lähde u -
kimukseemme osallis uneille oimi ajille. Jou nalis ise saa u ukse oli a
sel äs i innos anee ja kanna ellee u kimukseemme haas a el uja oimi ajia
yöu an aikana. Yksi yön hienoksi pii eeksi koe u ulo u uus on ollu jo
aiemmin maini u oppiminen, jonka oi ymmä ää kii ollisuudeksi ilaisuu-
des a kokea ja ehdä amma illises i uusia asioi a.
Samalla a oin mieleen jääneiksi he kiksi haas a eluissamme nime iin
sel iy ymise ko issa yöpaineissa. Ymmä e ä äs i esiin nousi a Es onian
uppoaminen ja kouluampumise , jo ka oli a ollee niis ä uu isoineille ko ia
kokemuksia (esim. Rai ila ym. 2009, Rai ila 1996). Tällaisissa apauksissa oli
koe u – ilan eiden aiheu amas a jä ky ykses ä huolima a – ylpey ä sii ä,
e ä uu is äline on yllä ä ässä ilan eessa, poikkeuksellisen aa i issa olo-
suh eissa kyenny hoi amaan sen, mikä sen eh ä ä on. Näi ä ei kui enkaan
33Yy eis ä uu een alkuun
nos e u kokemuksellises i oman yön huippuhe kiksi kuin siinä mielessä,
e ä ilan eissa oli äy yny olla ”jää ä än auhallinen”, jo a koneis o oimi.
Lähemmäksi i seä oli a usein jäänee oisenlaise he ke .
[Es onia-uu isoin i] eh iin, kun se uli kohdalle. Mu a semmoise asia ,
jo ka jää ä mieleen, o a nau e a an pieniä. (…) Kun Geo ge Ha ison
kuoli, me akenne iin uu ise si en, e ä kun uu ise loppuu, se [uu inen]
ulee iimeisenä ja si en ulee My Swee Lo d. Vedän uu ise , Geo ge Ha -
ison alkaa, minä jään s udioon i kemään. (…) Muis o ikkaimpia on jus iin
uommoise , epäjou nalis ise asia . (Mies, 51–60)
Toki oimi ajuu een a anomaises i lii e y uu is oi o oli a jäänee mieleen.
Tällaisiin onnis umisiin lii yi amma illinen ylpeys sii ä, e ä oli osannu ha-
keu ua oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, jossa oli oi al anu ilaisuuden ul-
leen. Vaikkapa silloin kun uolloin ielä ule a p esiden i oli menossa oman
puolueensa aalijuhlaan, ja e äs haas a elemis amme oimi ajis a oli paikal-
la. Toimi ajan ehdo ukses a ma kaan lähde iin jalkaisin – ja ie enkin eh-
iin samalla haas a elua. Tällaise aikalaishis o iallise koh aamise oli a jää-
nee monen mieleen yöu an a el a. Nii ä oli ollu e ilaisia, ei ain ko imaan
allakkaiden koh aamisia. Ne saa oi a olla myös aagisia uu is apah umia
k iisialueil a – ai si en ai an oisenlaisia, mu a yh ä lailla mieleenpainu ia:
Kaikis a siis ein ä oli, kun pääsin käymään New Yo kissa. Pääsin haas a e-
lemaan oimin aeloku an näy elijöi ä. En ollu koskaan käyny Ame ikassa
si ä ennen, ja jo pelkä muodollisuude jänni i ie ys i osi paljon. Pi ää löy-
ää i se paikas a oiseen ja englanniksi ehdä. (…) Mikä on ehny sy immän
aiku uksen, on juu i se, e ä on päässy niin mielenkiin oisiin paikkoihin.
(Nainen, 21–30)
Aina palki se in a ei ollu nimekkäiden ihmis en koh aaminen mielenkiin-
oisissa paikoissa ai jä isy ä ä kokemukse uu ismaailman pol opis eissä.
Työnku ia ja yön ekemisen kon eks eja on hy in e ilaisia, ja joillekin yö-
elämään ikkau a oli luonu yksinke aises i niin sano u a allinen ihminen.
Mulla on ollu miele ömän ihania koh aamisia. Ne o a omalla a allaan
aken anee mua ja jäänee muhun. Esime kiksi, e ä on päässy lähelle mo-
nella a alla iksuja ja me ki yksellisiä ihmisiä. Sillähän ei ole mi ään eke-
34 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
mis ä yh eiskunnallisen s a uksen ai semmoisen kanssa, e ä ole ko lähellä
al aa. Hy iä koh aamisia on ollu myös ns. a allis en ihmis en ai aikka
ai elijoiden kanssa. (Nainen, 41–50)
Ylipäänsä hy än yön kokemus, usein yksi äise ju up ojek i oli a synny -
änee ilon ja oimaan umisen un ei a oimi ajien keskuudessa. E äs haas-
a elemamme oimi aja muis eli a okkaana asiana si ä, e ä ihmise oli a
uskal anee ke oa oman elämänsä kipeis äkin asiois a ja jälkeenpäin kii ä-
nee asian uomises a julkisuu een, aikka noille ihmisille sii ä saa oi olla
pikemminkin hai aa kuin hyö yä. Tällaisessa ilan eessa sekä oimi aja e ä
ju un kohde oli a oinee kokea ole ansa yhdessä jollakin ä keällä asialla,
aiku amassa yh eiskun aan. Tällainen ee os oli aikanaan mo i oinu useaa-
kin haas a elemaamme oimi ajaa alalle.
Haas a el ujen jou nalis ien ke omuksissa ko os ui palau een me ki ys
oimi us yössä. Tämä ei ole yllä ä ää, sillä jo aiemmissa u kimuksissa oimi -
aja o a ke onee , e ä oimi uso ganisaa ioissa e enkin kannus a aa palau-
e a saadaan niukas i ja asiaan kai a aisiin pa annus a (esim. Koljonen 2013,
Jy kiäinen 2008). Meidänkin u kimukseemme osallis unee oimi aja ke -
oi a , e ä juu i hy iin yöelämäkokemuksiin lii yy yypillises i palau e a.
Si ä oli oi u saada ju ujen koh eil a – ku en edellä ke o iin – ai esimiehil-
ä ai jopa amma ikunnal a julkisina palki semisina. Olennais a siis näy ää
jou nalis ille ole an, e ä yön jäljes ä kuuluu kaiku.
Tie ys i sellaise unnus ukse , joi a on ullu esimiehil ä, joiden kanssa on
öi ä ehny , o a ollee ä kei ä. Ne o a sanonee , e ä olen ehny yön hy in
ai e ä olen ollu niille hy ä alainen. (Nainen, 41–50)
Koska ämän u kimuksen kohde yhmänä oli a nimenomaan yös ään i i-
sano u ai i isanou unee oimi aja , haas a el ujen yöhis o ian yksi kään-
nekoh a oli ollu ällainen jy kkä muu os. Nämäkin kokemukse oli a ollee
aih ele ia. Haas a elluis amme pisimmän yöu an ehnee uli a alalle sil-
loin, kun saa oi ielä aja ella yöpaikan ole an pysy ä sanan aa i immassa
me ki yksessä. Myöhemmin alalle ullee as ui a amma iin, jossa epä a -
muus jo leimasi yöoloja. Yy ee o a kui enkin ollee ah as i läsnä jokseen-
kin kaikkien yöu alla. Joillakin kaa i on ollu aki öis ä pä kä öihin, oisilla
35Yy eis ä uu een alkuun
si paleisis a öis ä aki yön kau a y - ilan eeseen. Tällais a lyhyiden yösuh-
eiden leimaamaa jou nalis in yöelämää on u kimuksessa ku a u e millä
” ilkku äkkiu a” (Deuze & Wi schge 2017), ja aineis omme mukaan se alkaa
olla u ua Suomessakin.
Mulla oli ensin 16 uo a [ yösuhde e äässä media alossa]. Si en uli po -
ku , ja si en mun kaikki yösuh ee o a ollee enin ään kaksi uo a. (Mies,
51–60)
Tulin alalle silloin, kun öi ä kui enkin ielä oli. Siinä aiheessa [kun aan-
uma uli], mulle oli ke yny yökokemus a niin paljon, e ä u a ja kui. Sil-
loin kun ei ollu yösuhde a, olen ollu eelance ina. Tällais a si paleis a se
u a oli uo een 2008, jolloin sain ensimmäisen aki uisen yöpaikan. Viimei-
se kymmenen uo a olin siellä öissä. Se oli hieno kokemus. (Nainen, 41–50)
Tu kimukseemme osallis uneiden oimi ajien ke omuksia y -neu o elujen
aiheis a ja mene ely a ois a ja niihin lii yneis ä un emuksis a ke o aan
uonnempana. Tode akoon kui enkin, e ä kaikkien u aan ei lii yny jou-
uminen pois enemmän ai ähemmän aki uises a yösuh ees a, aan epä a -
maan yö ilan eeseen myös hakeudu iin. E äs haas a elemis amme oimi -
ajis a oli ensin ollu mää äaikaisissa yösuh eissa, joskin pi kissä sellaisissa,
samaan älineeseen, kunnes sai aki uisen yöpaikan samas a oimi ukses a.
Täs ä huolima a hän o eu i pi kään poh imansa aja uksen eelance iksi
yh ymises ä.
Amma illinen u a on myös saa anu sisällöllises i ja kua ku akuinkin
en isenlaisena, aikka yö uoli on ku aannollises i ie y al a. Tu kimukseem-
me osallis ui oimi aja, joka oli ehny yli kymmenen uoden u an e ään
mediakonse nin e ikoisyksikössä, kunnes yösuhde ka kesi. Tä ä nykyä ämä
oimi aja ekee edelleen ju uja samois a eemois a, ny ain eelance ina.
Tu kimuksemme puhelinhaas a eluihin osallis uneis a unsaas a sadas a i -
isano us a ai i isanou unees a oimi ajas a moni olikin ja kanu u aansa
joko oimi ajana ai eh ä issä, joissa saa oi hyödyn ää oimi ajan yöhis o-
iaa ja -kokemuksia. Yksi oimi aja sanoikin amma illisen u ansa kohokoh-
daksi sen, e ä pys yi i isanomisen jälkeen aken amaan i selleen uuden u a-
polun.

36 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Vaikka [en] olekaan mikään jä je ömän mää ä ie oinen ihminen siinä mie-
lessä, e ä olisin aken anu jonkin u apolun ie oises i, [olen ollu ] kui enkin
niin mää ä ie oinen, e ä olen aina mie iny , e ä mi en ny kanna aisi äs-
sä muu uneessa ilan eessa oimia. (Nainen, 41–50)
Tii is elmä
• Tie oimi ajaksi o a ollee moninaise . Alalle on halu u yksilöllisis ä ja
yh eiskunnallisis a syis ä. I seilmaisun a e on monilla yhdis yny paloon
pa an aa maailmaa.
• Osalle oimi ajan amma i on ollu lapsuuden unelma, jo a koh i on mää-
ä ie oises i ponnis el u opin ojen ja a us ajapes ien kau a. Joidenkin am-
ma in alin a on pe us unu he ken mielijoh eeseen, sa umien summaan.
• Työssä yydy ys ä on uo anu nimenomaan yön eko. Amma illinen on-
nis uminen on ollu palki se in a, u akehi ys oissijais a.
• 1990-lu un alun laman jälkeen oimi ajien yöu a muu ui a : aki ui-
seen yösuh eeseen pääsy on ollu iime uosikymmene aiempaa aikeam-
paa ja ilkku äkkimäise u apolu o a yleis ynee .
37Yy eis ä uu een alkuun
3. luku
Yy eiden ku imuksessa
SAK:n (i. .) ilas ojen mukaan Suomessa jou ui uonna 2016 yh eis oimin a-
eli y -neu o eluihin unsaa 80000 palkansaajaa, ja heis ä ajaa 11000 i i-
sano iin. Henkilös ö ähennykse koski a myös media-alan y i yksiä, jo ka
yöllis i ä uonna 2016 noin 650 henkeä ähemmän kuin edellisenä uonna
(E ämaja 2017). Media-ala yöllis i uoden 2016 pää yessä unsaa 22000
henkeä, jois a oimi ajien mää ä oli 4200 kappale a. Jou nalis ilii on (Jou -
nalis i 2016a) a ion mukaan uonna 2008 alkaneen aan uman jälkeen jou -
nalis ise yöpaika o a ähen ynee uosi ain 200:lla.
Tässä lu ussa a kas elunkoh eina o a oimi ajien kokemukse y -neu-
o eluis a ja loppu ileis ä: Millä a oin aikei a asioi a on hoide u media-
yh iöissä? Mi en muu osp osesseja on johde u ja kuinka yöyh eisöissä on
niihin eagoi u? Kun i isano u ja i isanou unee yön ekijä o a ilmaissee
monenlaisia un ei a ja hakenee seli ys ä apah uneelle, he o a saanee osak-
seen sekä ukea e ä öykey ä. Tu allisen ja mielekkään yön muu uminen
epä a maksi ja as enmieliseksi on a mas i u han suo a ii ainen ja kä jekäs
ilanneanalyysi (ks. myös Nikunen 2011), mu a paljon a kaisujen kyseen-
alais a ia kommen eja ke yi myös meidän kas okkain ekemissämme haas-
a eluissa, joihin seu aa assa esi e ä ä ha ainno pe us u a .
Y -neu o elu kyl ä ä pelkoa ja pe ymys ä
Yh eis oimin aneu o eluilla on e i äin huono kaiku suomalaisilla yöpai-
koilla. Vaikka y -neu o eluja oidaan käydä mi ä e ilaisimmissa ilan eissa ja
niissä oidaan pää yä monenlaisiin loppu uloksiin, ki jainpa i y mielle ään
synonyymiksi i isanomisille (esim. Helsingin Sanoma 2017). Sii ä huolima -
a e ä y -laki el oi aa yönan ajan neu o elemaan yön ekijöiden kanssa
muu os en o eu amises a, neu o eluihin suh audu aan hy in kyynises i:
Esime kiksi asian un ijao ganisaa ioiden y -neu o eluissa mukana ollee
38 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
yön ekijä nimi i ä neu o eluja ea e iksi, pii ileikiksi ja peliksi (Bai oh
ym. 2014). Myös ylempien oimihenkilöiden kokemuksen mukaan yönan aja
oli ehny pää ökse y -neu o elujen loppu ulokses a jo ennen kuin nii ä oli
ehdi y edes aloi aa (Uhma aa a 2015).
Tässä u kimuksessa olemme ollee e i yisen kiinnos unei a sii ä, mi en
jou nalis i o a kokenee yönsä muu os aihee , ku en y -neu o elu . Haas-
a elujemme pe us eella 2010-lu un jou nalis isia yöyh eisöjä jäy ää epä a -
muus ule aisuudes a ja pelko omas a asemas a (ks. myös Ekdale ym. 2015).
Kun y i yksen joh o ilmoi aa y -neu o eluis a, pinnan alla ky enee un ee
yö y ä al oimenaan:
Me muu [kuin joh o] jää iin si en ähän [sellaisiin unnelmiin], e ä
”mi ä hel e iä?”. Tässäkö on se luo amus ule aisuu een? Se omu ui oi-
keas aan ihan ke alla. Olimme ihmeissämme. Vähän peloissaan ol iin siinä
aiheessa. Mi ähän ämä ny a koi aa? (Mies, 51–60)
Se [ unne] oli ahdis us ja pelko sii ä, e ä mi ä hi oa minä si en een. Ja
si en se ei jossain aiheessa ollu enää ” jos”, aan se oli ”kun” koh a joudun
läh emään ääl ä. Mi ä hi oa minä si en oikein een? (Mies, 41–50)
E äs ies in ä eh ä iin sii yny haas a el umme puoles aan ku asi hi eäksi
angais ukseksi si ä, e ä ”koko ajan saa pelä ä yönsä puoles a”. Toimi ajien
ku aukse pelois aan ja epä a muudes aan o a puhu ele ia, mu a ei ä si -
enkään e i yisiä. Esime kiksi his o ioi sija Juha Sil alan (2007) Työelämän
huonon umisen lyhy his o ia - eoksessa on hy in samankal aisia ke omuksia
sii ä, kuinka y -neu o elu oli koe u.
Toimi aja ku asi a haas a eluissamme e i yisen pelo a iksi, suo as-
aan jä ky ä iksi yöpaikkansa ensimmäisiä y -neu o eluja. Neu o eluihin
ei äl ämä ä ollu osa u a au ua yön ekijäpuolella, aikka nii ä olisi jo
käy y kilpaile issa y i yksissä ai y i yksen oma unnuslu u olisi a ollee ai-
empaa kehnompia. Kun useissa apauksissa kyseisen y i yksen oimin a uo i
ielä oi oa, yön ekijöille ilmoi us y -neu o eluis a ja odennäköisis ä i i-
sanomisis a un ui käsi ämä ömäl ä, jopa epäoikeudenmukaisel a. Ensim-
mäisen y -kie oksen pelo a uus juon ui myös si ä ennen koe us a ko keas a
39Yy eis ä uu een alkuun
yö yy y äisyydes ä; yönan ajaan luo e iin, yöpaikalla iihdy iin ja yös ä
saa iin pe us u allisuu a ja mielihy ää.
Ensimmäise oli ne ehkä kaikkein ajuimma , koska ne uli yllä äen. (…)
Jengi oli siellä o unu siihen, e ä kun yh iöllä menee hy in, niin kaikki
sujuu hienos i. Ja oimin a kehi yi, ulos oli jo hy ällä mallilla ja kaikki
unnusme ki oli posi ii ise . (…) Niin yh äkkiä si en ede iin liina kiinni.
(Mies, 51–60)
Olin nii en ensimmäis en [i isano ujen] joukossa. Hämmennys oli ehkä
siinä po ukassa kaikkein suu in. Semmoinen omahdus siel ä no sunluu o -
nis a maan pinnalle, e ä ämä ei enää olekaan suu in ja kaunein ja menes-
y in y i ys, ja ny me joudu aan maksamaan sii ä [muu okses a] se hin a.
(Nainen, 41–50)
Seu aa illa ke oilla ei enää oinu puhua yllä ykses ä eikä jä ky ykses ä.
Luo amus yönan ajaan oli hu e alla pohjalla jo almiiksi, ja yön ekijä o -
i a iedon uusis a y -neu o eluis a as aan u uneina, kyynisinä ja alis u-
neina. Y -neu o eluja on käy y mediayh iöissä niin aajaan, e ä yön ekijä
o a koko ajan a paillaan odo amassa seu aa aa kie os a. Työssä koe u u -
a omuus on me kinny si ä, e ä si ou uminen yönan ajaan ja ase e uihin
a oi eisiin on heiken yny ja mo i aa io ehdä yönsä ” iimeisen päälle” on
kyseenalais unu (Reina dy 2010, Jy kiäinen 2008).
Neu o eluku su ei ä pääse enää yllä ämään ke ään. Tässä suh eessa
jou nalis isen yön ekijä o a samanlaisia kuin muillakin aloilla. Esime kik-
si kemian eollisuuden yön ekijä kouliin ui a a sin ai a iksi hais amaan
ilmapii in muu okse ja lukemaan y -neu o eluja ennakoi ia me kkejä (Pun-
a i & Roos 2007). Myös haas a elemis amme jou nalis eis a muu ama ke -
oi a ha ai semis aan ennusme keis ä:
Meidän pää oimi aja oli läh eny oiseen leh i aloon. (…) Silloin mulla oli
ollu jo semmoinen olo, e ä hän a maan ie ää jo ain, koska hän pää i
pois ua paikal a. (…) Si en se, e ä meillä ei ollu lai e u pää oimi ajan ha-
kua auki, kieli jo sii ä, e ä ässä menee jo enkin huonos i. (…) Me muu e iin
jus silloin pienempään oimi ilaan, ja ie okonee pi i uusia. (…) Kuulin,
e ä ie okonee ei ole läh eny ulemaan siel ä a as ol a, aan ne on jos ain
syys ä jäissä, ja meidän i -päällikkö oli ihan ai ona, miksi ne ei ule. (…)
46 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Tu kimusaineis os amme nousi esiin myös muu amia apauksia, joissa
oimi uksen ai y i yksen johdon ka so iin oimineen ie oisen epäasialli-
ses i. Kyse oli niin sano us a sa us amises a eli oimenpi eis ä, joilla joh o oli
y i äny auhdi aa ei- oi o un yön ekijän yösuh een pää ymis ä. Kyse on
moniulo eises a ilmiös ä: yön ekijän pää ös al aa on oi u ajoi aa, eh ä iä
on saa e u an aa muille, yönjälkeä on oi u moi ia ja ojen aa kyseis ä yön e-
kijää e i syiden nojalla anne ulla a oi uksella (Rai o 2013). Esime kki apauk-
sessamme kyse oli kuukausien mi aises a p osessis a, joka lopul a eskaloi ui
i isanomiseen.
Rupesi olemaan semmoisia me kkejä, e ä mua y i e ään yön ää pihalle
siel ä. Mun yö eh ä iä muu e iin, ja anne iin epämielly ä impiä yö eh-
ä iä, semmoisia mi kä ei ole mun omaa alaa. (…) Rupesin saamaan sem-
mois a palau e a, e ä ee huonoja ju uja, ju uja jo ka ei kiinnos a meidän
lukijoi a. O a huonoja aloku ia. (…) Siel ä upesi ulemaan ensin a oi us
(…) ja jonkun aikaa sen jälkeen uli oinen, ja siinä aiheessa mua u e iin
e äänny ämään (…) sii ä [ yö]yh eisös ä. (Mies, 31–40)
Sa us uksen koh eeksi jou unu oimi aja a ioi haas a elussamme jälkeen-
päin, e ä oimi uksen joh o y i i ehdä hänen asemansa niin ukalaksi, e ä
hän olisi i se ymmä äny i isanou ua.
Seu auksena keskinäis ä ky äilyä, mu a myös me-hengen ii is ymis ä
Y -neu o elujen aikaan yöilmapii i heiken yy ja uo o aiku us muu uu
aiempaa jänni eisemmäksi. Ku en edellä kä i ilmi, yö ehoa ja -mo i aa io-
a nake a aa ki kaa syn yy äis ämä ä neu o eluissa as akkaisilla puolilla
ole ille. Tämän lisäksi ongelmia oi kehkey yä myös yön ekijöiden keskinäi-
siin suh eisiin. Esime kiksi kollega oi muu ua kilpailijaksi ja yh eis yön ja ä-
li ömän kanssakäymisen ilalle ulee ky äilyä. Kollegojen asemoi uminen kil-
pailijoiksi joh uu sii ä, e ä yön ekijä o a mene änee mahdollisuuksiaan
solidaa isuu een ja kollek ii iseen yh eis oimin aan yönan ajan si ou umisen
liudennu ua (Jä ensi u 2010).
Omassa u kimusaineis ossamme ah is ui alli se a käsi ys y -neu-
o elujen kuo mi a uudes a yöyh eisölle, mu a muu amissa apauksissa

47Yy eis ä uu een alkuun
k iisi ilan eella oli ollu myös myön eisiä aiku uksia: koe un uhan edessä
yön ekijöiden keskinäise suh ee oli a saa anee luji ua. Esime kiksi jos
neu o eluiden alkaessa yh iön joh o ke oi ha ki se ansa jonkin osakoko-
naisuuden, ku en lehden ai lähe yksen, lakkau amis a, ämä lähensi lakkau-
usuhan alla olleiden oimi ajien yh eenkuulu uuden unne a ja halua ehdä
yönsä pa haalla mahdollisella a alla.
Me pää e iin, e ä se [lakkau usuhka] ei saa lähe yksessä kuulua. Päin-
as oin, ehdään en is ä pa empaa lähe ys ä ja nau e aan ielä enemmän.
Meillä oli osi hy ä henki, se oikeas aan aan pa ani. (…) Tie ynlainen ka e-
uus siinä ielä hi sau ui. (Nainen, 41–50)
Edellä ku a un kal ainen ilmiö on ha ai u myös aiemmissa u kimuksissa
(Rai o 2013, Pun a i & Roos 2007), joihin haas a ellu i isano u oli a ha-
lunnee näy ää i isanomisajallaan ekemällään yöllä, e ä i isanomispää ös
oli ää ä.
Lähimpien yö o e eiden kesken oi iin lähen yä k iisi ilan eessa, mikä
saa oi koko o ganisaa ion asolla näy äy yä klikkiy ymisenä. Ainakin häm-
mennys ä aiheu i muu amissa oimi uso ganisaa ioissa se, e ä lakkau uslis-
alla olleen lehden ai lähe yksen oimi aja ja koi a öiden ekoa näennäisen
no maalis i.
Siellä [omassa oimi uksessa] ei ollu ollenkaan semmois a maailmanlopun
unnelmaa kuin [muilla] oimi ajilla. (…) Meidän puolella oli [aja elu apa]
se, läh eekö ny ai as a ähän myöhemmin jonnekin muualle. (…) Kukaan
meis ä ei ollu jääny yö ömäksi aiemmissakaan y -neu o eluissa, ja koko
ajan oli läh eny (…) äkeä muihin yöpaikkoihin, hy iinkin eh ä iin. (…)
Ja kun X:n äki o i sen [y -neu o elu ] askaas i, niin ei he ymmä äny
meidän näkökulmaa ollenkaan. Mi en me oidaan olla noin coolis i siellä?
(…) Siellä olisi kuulunu olla maansa myyneen näköinen. (Mies, 41–50)
Tu kimushaas a eluissamme uo iin esiin myös se, kuinka is i ii aises i yö-
paikalla suh audu iin heihin, joiden yö oli mi ä suu immalla odennäköisyy-
dellä loppumassa. Yh ääl ä kah ipöy äkeskus eluissa laske iin o ganisaa ion
e i osas ojen päälukuja ikään kuin a mana sii ä, e ä ie yjen yön ekijöiden
koh alo oli jo sine öi y. Toisaal a samoissa keskus eluissa saa e iin alaa us-
48 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
koa siihen, e ä hei ä koske aa lakkau ussuunni elmaa ei si enkään pan aisi
oimeen ai e ä heidän kal aisilleen ”hy ille yypeille” löy yisi öi ä muual a
äli ömäs i. Tämä puheiden is i ii aisuus sai epäilemään yöyh eisöl ä ul-
leen uen ai ou a:
Kyllähän a maan ne muu [muiden leh ien oimi aja ] aja eli koko ajan
niin, e ä oi o a as i uo yksi leh i lakkau e aan, niin se aiku us [i isano-
mise ] ei kohdis u niin selkeäs i muihin leh iin. Mu a puheissa ihmise oli
kyllä kauhean semppaa ia. (Nainen, 31–40)
Yksi mediayh iöissä käy yjen y -neu o elujen kes opii e on se, e ä iäkkäim-
mille ja samalla kokeneimmille oimi ajille a jo aan niin sano uja eläkepa-
ke eja, jo ka sii ä ä yön ekijän eläkkeelle i isanomisajan ja mahdollisen
yö ömyysjakson pää eeksi (Kyy ä & Wilke 2007). Työn ekijöiden keskuu-
dessa eläkepake i on koe u epäluo amukseksi oimi us en anhimpien
amma i ai oa koh aan (Nikunen 2011). Työnan ajien näkökulmas a kyse on
ollu i isanomisia ”pehmeämmäs ä aih oehdos a”, jolla on oi u minimoida
uuhka uosia elä ien asun o elallis en ja huol o el oi eis en i isanomisia
(Jä ensi u ym. 2012). Toki samalla on pääs y e oon kallispalkkaisimmas a
yö oimas a ja pide y kiinni y i yksen a peisiin sopi ammis a nuo is a osaa-
jis a. Myös ässä u kimuksessa oli mukana e i äin kokenei a oimi ajia, jo -
ka koki a ulleensa i isano uiksi nimenomaan ikänsä ähden.
Kokemukseen pe us a a e ia oisuus kä i u kimuksessamme ilmi oisin-
kin päin. Toimi uso ganisaa ioihin on pa in iime uosikymmenen aikana
aken unu hy inkin hie a kkinen jä jes elmä, jossa yö ä ehdään e i äin
aih ele in ehdoin. Vaki uis en kuukausipalkkais en ohessa oimi uksissa ai
niiden liepeillä yösken elee nuo ia keikka yöläisiä e ilaisin sopimuksin. Y i-
ys ä sanee a aessa keikka- ja uok a yöläise sekä alihankkija o a ensim-
mäisinä aa a yöhykkeessä, koska heis ä luopuminen on ai a omin a ka si-
mis a. Myös kokoaikais a yö ä mää äaikaisina eke ä oi a a au ua siihen,
e ä heidän sopimuksensa jä e ään uusima a.
Haas a eluissamme ”pä kä yösukupol en” edus aja k i isoi a aki uisis-
sa yösuh eissa ole ia kollegojaan sii ä, e ä nämä huoleh i a i sekkääs i ain
saa u e uis a eduis a ei ä kä ole solidaa isia heikommassa yöma kkina-ase-
49Yy eis ä uu een alkuun
massa ole ia koh aan. Kokemus yöyh eisössä apah u as a sosiaalises a e o -
elus a (esim. Rai o 2013) oden ui e ään pä kä yöläisen haas a elussa:
Va sinkin kokeneemma , jo ka on pidempään ollu alossa ja jo ka on aki-
uisia, [niin] heis ä näkee, mi en se olemus ja iilis muu uu, kun hei ä u-
peaa pelo aa ja se epä a muus iskee. Siinä koh aa mää äaikaise ja muu
ämmöise pä kä yöläise lakas aan si uun ja he on ihan oisa oisia, koska
(…) eihän yy ee ei ä koske. Mu a käy ännössä koskee, kun yö loppuu. (…)
Saa olla a paillaan siellä akka eiden joukossa, kun he kä si ä niis ä yy-
eis ä ja me muu ei muka kä si ä. (Mies, 31–40)
Aiemmissakin u kimuksissa on pan u me kille, e ä mää äaikaise yön e-
kijä pys y ä käsi elemään aki uisissa yösuh eissa ole ia kollegojaan pa-
emmin yöelämän epä a muuden, ku en y -neu o elu . Tämän on a ioi u
joh u an sii ä, e ä yösuh een pää ymisen uhka on e i yisen s essaa a sellai-
selle, joka on eh iny uskoa ole ansa u a ussa asemassa (Vi anen ym. 2017).
Yhdessä haas a elussamme muis el iin oimi usosas on y -in o ilaisuu a,
jossa suh au uminen hammashoi oon ki ey i anhan ja nuo en oimi ajapol-
en älisen juo an: edellise halusi a pi ää kiinni aikoinaan saa u amis aan
yösuhde-eduis a, kun aas jälkimmäise – eduis a osa omina – oli a almii-
a jous amaan yöpaikkoja säily ääkseen. Ta ina ei ke o, säilyikö ilmainen
hammashoi o, mu a yöpaikan hie a kkise aken ee se paljas aa.
Olin ie ys i e ujen ka simisen puolella. Eihän mulla mi ään e uja ollu . (…)
Mulle oli äysin i ses ään sel ää, e ä o a kai me ingi ään eduis a. Mi ä
enemmän ihmisiä jää öihin, si ä pa empi. (…) [Olin si ä miel ä, e ä] jos me
ei ingi ä ny mis ään, niin yönan aja pis ää kaikki ulos ja ulkois e un i -
man kau a sisälle uudelleen. Ei uossa [e ujen puolus amisessa] ole mi ään
jä keä. (Nainen, 41–50)
Y -neu o elujen aikaan epä a muus yöyh eisöissä on suu immillaan. Yh e-
näisyyden aalimisen sijaan i se kukin alkaa peda a omia asemiaan, esime -
kiksi kah i- ja upakka auoilla. Samalla yhdy ään uo imaan k ii ises i
poissaolijoiden suo iu umis a, ja osa e äy yy omiin oloihinsa odo amaan
uomio a. E äs haas a elemamme oimi aja ke oi, e ä y -neu o elujen ai-
kana ”oman ekemisen esiin uominen ko os ui”, koska johdolle pi i osoi aa
50 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
se, kuinka uo a as a yksilös ä oli kyse ja kuinka ä keä osa o ganisaa io a
hän oli. Työnsä mene ämisen pelos a ollaan almii a ekemään pidempää päi-
ää, hy äksymään uusia yö eh ä iä ja uo amaan pomoja mielly ä iä ju uja
(Reina dy 2010).
Yhä useamma koke a läh emisen jäämis ä houku ele ampana
Kun y -neu o elujen aloi amises a ilmoi e aan, se me ki see samalla yön e-
kijöiden i se u kiskelun alkamis a: Millä pe us ein yönan aja jakaa po kuja?
Olenko ehny i ses äni ii ä än ä keän yön ekijän o ganisaa iolle? Vaikka
aiemmissa u kimuksissa on osoi e u, e ä omalla oiminnalla ei äl ämä ä
oi aiku aa yönsä ja kumiseen, useimma poh i a ekemiensä alin ojen
aiku us a omaan ”ma kkina-a oonsa” yöpaikalla y - ilan eessa. Myös ä-
män u kimuksen haas a eluissa oli unsaas i puhe a sii ä, miksi juu i minä
jouduin ulossanee a a ien joukkoon.
Aiemmissa u kimuksissa on käyny ilmi, kuinka y -neu o elu a joa a
ilaisuuden yönan ajalle ”puhdis ukseen” eli pääs ä e oon johdon näkökul-
mas a hankalis a yön ekijöis ä (esim. Pun a i & Roos 2007, Sil ala 2007).
Hankalan leiman oli mahdollis a saada yksi äisen apah uman pe us eella
ai sii ä, e ä suhde yksi äiseen esimieheen oli ollu jänni einen. Nämä saa -
oi a si en i isanomis ilan eessa koi ua kyseisen yön ekijän koh aloksi,
aikka hänen osaamisessaan ai yöpanoksessaan ai suh eissa yö o e eihin
ei olisikaan ollu mi ään ikaa. Tähänkin u kimukseen haas a ellu poh i a
si ä, oliko heidän k ii isyy ensä aiku anu y -neu o eluissa eh yihin pää-
öksiin i isanomis a. Joissakin apauksissa haas a ellu koki a näin käyneen:
Olin myös ehkä k ii isempi kuin jo ku ihan pa ikymppise , jo ka sinne uli.
En ihan pu ema a nielly kaikkia nii ä yöo ganisa o isia muu oksia mi ä
siellä oli. (Nainen, 41–50)
Mulla oli ollu skismaa esimies en kanssa. Olin ollu siellä semmoinen agi-
aa o ikin ja nos anu kissoja pöydälle. (Mies, 51–60)
Koska y -neu o eluis a seu anneiden i isanomis en jälkeen yö ä ehdään
en is ä pienemmällä äkimää ällä, yönan ajan näkökulmas a yön ekijöi-
51Yy eis ä uu een alkuun
den pi ää keski yä olennaiseen ja py kiä sopeu umaan uu een olosuh eeseen
mahdollisimman ipeäs i. Lyhyen aika älin a kas elussa k ii ise yön ekijä
aiheu a a uhan edellä maini ujen a oi eiden saa u amiselle. Kui enkin
pidemmällä aika älillä oi olla uhoisaa se, e ä o ganisaa ioon jää jäljelle ain
pomojen myö äilijöi ä, jo ka pane a äy än öön a pee oma , pahimmassa
apauksessa hai allise uudis ukse mukisema a. Vaikka k ii isyys oikin
oisinaan asi aa öiden suju aa ekemis ä, sen ansios a yöyh eisön käsi e-
lyyn saa aa nous a olennaisia ongelmia, mikä on ehdo on edelly ys o ganisaa-
ion kehi ykselle ja menes ykselle (Koljonen 2013).
Haas a eluissamme uli esiin myös mui a syi ä, joilla y -neu o eluissa a-
likoidaan i isano a ia. Työma kkinajä jes öjen solmiman sopimuksen mu-
kaisen i isanomisjä jes yksen nouda aminen ase aa aa a yöhykkeeseen
lapse oma ja iimeksi ullee :
Olen aina ienny [y -neu o elujen alkaessa], e ä olen huonoimmassa ase-
massa. Olen aina ollu joko silppu yösuh eessa ai ihan iimeksi [ oimi uk-
seen] ullu ja ainoa, jolla ei ole lapsia. Joka ke a kun yy ees ä on ilmoi e u,
niin e ikseen on lii on puolel a ko os e u, e ä ”pidämme huol a, e ä i isa-
nomisjä jes ys ä nouda e aan”. Ja mullahan se on ies i sii ä, e ä ala e siä
öi ä [ja] e ä sulle ei käy hy in. (Nainen, 41–50)
Toisaal a jos johdon puheissa ko os uu kus annus en ka siminen, ämä saa aa
kohdis aa i isanomise kokeneimpiin, kallispalkkaisimpiin oimi ajiin (ks.
myös Gab iel ym. 2013):
Olin niin pi kään ollu alossa. Jos minä jonkun sanee aisin (…), niin olisin
sanee annu ihan i seni, koska mulla oli hy ä palkka. Olin jo siihen men-
nessä onnis unu neu o elemaan sii ä. (…) Mi ä aja uksia ne [neu o elu ]
he ä i minussa oli se, e ä okei ässä a maan käy huonos i. (Nainen, 41–50)
Viime uosina jou nalis ien yö ah i on ko en unu ja mediayh iöiden a oi -
eenase elu muu unu ma kkinaläh öisemmäksi (Nikunen 2011, He kman
2009). Kun yön a jessa ei enää ole mahdollis a a oi ella edes he ki äin omia
amma illisia ihan ei a, aja ukse aki uises a yöpaikas a luopumises a o a
alkanee kypsyä. Is aelilaisia oimi ajia käsi elleessä u kimuksessa huoma -
iin, e ä yöhönsä yy ymä ömälle on helpompi a kaisu jä ää yönsä ai-

52 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
ihkaa (silen exi ) kuin yh yä aa imaan äänekkääs i muu oksia (noisy oice)
siihen, mi ä ehdyllä yöllä a oi ellaan ja millaisissa olosuh eissa yö ä eh-
dään (Da idson & Meye s 2014). Joillekin meidän haas a elemillemme oi-
mi ajille y -neu o elu näy äy yi ä mahdollisuu ena hakea uu a suun aa
yöu allaan, ja he ilmoi i a yönan ajalle halukkuu ensa olla i isano a ien
joukossa.
Si en kun (…) oli nämä y -neu o elu , niin silloinhan hy in suo aan sanoin
esimiehelleni, e ä jos po kuja pi ää jakaa, niin mulle saa an aa. (…) Se olisi
ollu mulle semmoinen helpo us. (…) Olin a maan jossain bu nou issa ja
ihan kylläs yny enkä löy äny enää ko in suu a mo i aa io a media-alaan.
(Nainen, 41–50)
Ilmoi in, e ä olen joka apauksessa lähdössä. (…) Vapaaeh oisia läh ijöi ä oli
mui akin. Toi o iin, e ä yönan aja i isanoisi meidä , kun me ollaan joka
apauksessa läh öpu kessa. Koska minunkin apauksessa… olisin saanu 10
kuukauden palkan siel ä. (…) Olin jus iinsa aloa aken amassa, ja lapsi oli
syn yny , niin se [ aha] olisi kyllä ollu a peen. (Mies, 41–50)
Kiinnos a aa näissä apaaeh ois en läh ijöiden apauksissa on se, e ä yönan-
aja ei o eu anu heidän oi e aan, aan pako i yön ekijä i se i isanou u-
maan. Tällä a oin yh iö sääs i kyseis en henkilöiden i isanomisajanpalkan.
Sääs yneen palkan hin ana oli se, e ä oimi uksen joh o i isanoi yön eki-
jöi ään ie oisena sii ä, e ä osa i isanomisis a ullaan myöhemmin pe uu -
amaan. Tällainen oimin a apa en ises ään uokki epäluo amus a johdon ja
muun henkilös ön älillä ja löyhensi yön ekijöiden si ou umis a yöhönsä ja
apau i yön ekijän ja -an ajan älillä solmi un psykologisen sopimuksen (ks.
myös Alasoini 2012). Vaikka yöpaikka säilyikin, en isenkal ainen ekemisen
meininki ei palannu ja läh öaja ukse ja -aikee al asi a kal oin kohdellun
yön ekijän mielen.
53Yy eis ä uu een alkuun
Tu kimuksen aineis o ja me odi
Sinä päi änä sa oi: lun a, e ä, än-
ää ai jo ain. Voi olla, e ä jossain
älissä au inkokin pais oi. Muis i on
alikoi a. Si ä muis aa pikku iikkisiä
yksi yiskoh ia – ja unoh aa oleellisia
asioi a. Näin oi olla pa empi. Ehkä sii-
ä päi äs ä ei ole a peenkaan muis-
aa kaikkea. Oli se sen e an ka mea.
Tai sen päi än saa oi unoh aa ähä-
pä öisyy ensä uoksi. Vaikka apah-
umasa ja näy äisi ny me ki ä ä-
nä kään eenä, yksi äinen päi ä ei ole
jääny mieleen mi enkään e i yisenä.
Ei, aikka kyse oli iimeises ä yö-
päi äs ä.
Läh ö ilanne öiden pää ymi-
seen on oinu olla mi ä e ilaisin. Ole
pal ellu samaa yönan ajaa pa i-
kymmen ä uo a. Enää ne ei ä ha-
lua muu a kuin puume kkisi pape iin.
Tai ole uu annu joi akin kuukausia
a i aessa öihin -sopimuksella.
Enää ei uo oja ole a jolla, kunnes
kuukauden auon jälkeen nii ä suo-
as aan y ky e ään. Aloi e oi ulla
myös yön ekijäl ä. Toimi ajan yö
on niin näh y, ainakin ässä la kassa.
Työsuh ees a aihde aan y i äjäksi
ai jou nalismis a sii y ään ies in-
ään. Enää a i see ain o aa lopa-
i .
Kaikki läh ee soi os a. Pi äisi a-
a a – joko äli ömäs i ai he i huo-
menna. Pää oimi ajalla on asiaa, ai
Ta ina
Kuin iimeis ä päi ää
54 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Lii e
si en sinulla on ke o a aa esimie-
hellesi. Soi on aikana ie oa ielä pih-
da aan, mu a pi äisihän ämän olla
kaikille sel ää: se on loppu ny .
Seu aa aksi kä ele koh i mää-
änpää äsi. E äl ämä ä pääse
he i sisään, aan joudu odo amaan
o in ulkopuolella. Vuo oasi odo el-
lessasi huomaa , kuinka käy ä illä
käysken elee koh alo o e ei a. He
ei ä ämän päi än jälkeen ole enää
yö o e ei asi.
On sinun uo osi. As u sisään
kolkkoon neukka iin. Ilmee o a a-
ka a . Sinulla on ukenasi pääluo -
amusmies. Vas apuolella on kaksi
yönan ajien edus ajaa sil ä a al a,
e ä hei äydy hankalaksi. E hei -
äydy. Tilaisuus on ka u, mu a asialli-
nen. Tunne yö y pysy ä sisällä. Olo
on yhjä, epä odellinen, kun pois u
paikal a.
Kä ele yöpis eellesi ke äämään
a a oi asi ja ke omaan u eliaille
öiden pää ymises ä. Ennen si ä eh-
di soi aa puolisollesi, kuinka on käy-
ny . Monen mieles ä huonos i, mu a
poikkeuksiakin löy yy. Ny ollaan i -
isanomisajalla, yhä useammin ilman
yö el oi e a. Tapah unu a men-
nään puimaan joukolla lähikuppilaan.
Syödään. Juodaan. Huomenna pi äisi
ulla akaisin yönan ajan i isano-
uille jä jes ämään neu on a ilaisuu-
een. Voisihan sii ä olla hyö yä, mu -
a a aama omas a yöelämäs ä
saa u kohmelo suis aa unnollisim-
mankin okulipäi än ie oon. Pi äkää
unkkinne!
Ka i Koljonen
55Yy eis ä uu een alkuun
Ympä ipyö eä pe us elu po kuille hämmen ä ä
Miksi-kysymys on hy in keskeinen silloin, kun yösuhde on pää yny . Kun
pää ös yösuh een ka kaisemises a on yönan ajan, yön ekijällä on a e saa-
da ie ää yleis en aloudellis en ja uo annollis en pe us eiden akaa se, miksi
yönan aja pää yi an amaan po ku juu i hänelle. Koska yönan ajal a ei saa
kuin ko kein aan ympä ipyö eän as auksen, yön ekijä ekee joko i senäises i
ai yöyh eisönsä kanssa ulkin aa i isanomisen ” odellisis a” pe us eis a.
Työ- ja o ganisaa iopsykologi Tiina Saa elma-Thielin (2009) mukaan syy-
pohdinna o a ä keä osa p osessia, jossa i isano u hakee asapainoa muu-
os ilan eessa. Muu okseen sopeu umisessa edesau aa, jos i isanominen ei
yhdis y yön ekijän mielessä hänen omaan oimin aansa aan siihen, mi ä
y i ys on ehny ja jä äny ekemä ä. Sosiologi Richa d Senne (2002) näkee
ilan een päin as oin: IBM:l ä i isano uja ohjelmoijia haas a ellu Senne
ha ai si, e ä haas a ellu muodos i a apah unu a seli ä iä ke omuksia.
Kun i isano u pys yy luopumaan passii ises a uh in asemas a ja näkemään
omien alin ojensa me ki yksen koh aloonsa, hän saa aa kohda a oman epä-
onnis umisensa ealises i ja a alla, joka uo huojennus a, joskin luo u ami-
sen kau a.
Tu kimushaas a eluissamme kä i ilmi, e ä miksi-pohdiskelu ajoi u a
pi källe aika älille. Toimi aja ennakoi a omaa ja yö o e eidensa koh aloa
jo y -neu o elujen aikana ja pohdinna saa oi a ja kua loppu uloksen sel i -
yä hy inkin pi kään. Ne, jo ka sai a pi ää paikkansa, alkoi a mie iä sel iy-
ymis ä seu aa issa yy eissä, ja ne, jo ka mene i ä yönsä, yh yi ä käsi ele-
mään koh aloaan myös syi ä poh ien.
Kun yön ekijä i isano aan ai hänen mää äaikais a yösopimus aan ei
uusi a, pää ymisilmoi uksen mukana on ha oin a jolla yhjen ä ää seli ys-
ä. Si ä as oin yönan ajan edus aja e hoa a pe us elu yleiseen li u giaan
o ganisaa iomuu oksis a ja aloudellis a syis ä. E äs haas a elemis amme oi-
mi ajis a oli u ansa aikana ollu myös pöydän oisella puolella, i isanojana.
Hänen mukaansa yön ekijän on u ha odo aa i isanomis ilan eessa, e ä
älle ke o aisiin syi ä, miksi juu i hänen yösuh eensa pää yi.
62 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
isanomisensa jälkeen. Omaa ahdinkoa ei un unu hy äl ä jakaa muiden kuin
omien läheis ensä kanssa.
Sii ä laajas a joukos a minä e äydyin. En halunnu läh eä pu kamaan hei-
dän [ yö o e eiden] kanssaan omia un ojani enkä myöskään ii siny kuun-
nella heidän oi o eluaan, e ä ” oi, oi”, ”onpa kauhea a, kun eillä kä i
näin”. En nähny mi ään a e a sille. Ehkä ähän pelkäsin si ä, e ä oma
unnelma lyö niin ah as i läpi, koska pelko ila, epä oi o ja pe ymys oli sillä
he kellä ielä osi pinnassa. (Mies, 51–60)
Työnsä mene äny muis aa kii ollisena ukijansa
Työpaikan mene äminen ei nykypäi än Suomessa ole poikkeuksellinen asia;
SAK:n (i. .) ilas ojen mukaan ällä uosikymmenellä 10 000–15000 suo-
malais a on uosi ain i isano u y -neu o elujen pää eeksi. Hy is äkään
yön ekijöis ä ei äl ämä ä pide ä kiinni, kun y i ys pää yy lope amaan
appiollisia ai liian ähän uo a ia oimin ojaan ai pu kamaan uusioissa
ke yny ä päällekkäisyy ä. Täs ä huolima a i isanomisiin lii yy yhä oi-
makkai a häpeän un ei a eikä yönsä mene ämises ä äl ämä ä pys y ä pu-
humaan muille kuin läheisille (Pun a i & Roos 2007). Tu kimukseemme osal-
lis uneis a oimi ajis a muu ama muis eli yy y äisenä si ä, e ä oli pää äny
ulla asian kanssa julki Facebook-päi i yksellään.
Si en aja elin, e ä pakko ämä [i isanominen] on julkis aa. Eihän äs ä
mi ään ule, jos jään ä ä [asiaa yksin] mie imään. En ny siinä [julkis ami-
sessa] mi ään hä iäkään. Si en ki joi in Facebookiin, e ä e sin öi ä, kai-
kenlais a saa a jo a [ja] näi ä asioi a osaan. Vähän niin kuin kaikki kiinnos-
aa. (Nainen, 41–50)
Kun Facebookissa ke oi i isanomises aan, ies inlähe äjälle uli myös kan-
nus a ia ja lohdu a ia kommen eja. Tällaisia yh eydeno oja haas a ellu oi-
mi aja muis eli a lämmöllä.
Siinä he kessä se [yh eydeno o] un ui hi i ä än ä keäl ä. Niin moni
kä i sanomassa ihan pa i sellais a lämmin ä sanaa siihen. Ihan siis sellaise
puoli u u kin. (…) Sai sellaisen yö yn pieniä ies ejä sii ä, e ä ehkä mussa ei

63Yy eis ä uu een alkuun
olekaan mi ään ikaa. Se[hän] on aina mun ensimmäinen aja us, e ä jo ain
ein ää in. (Nainen, 41–50)
Muu amille u kimukseemme osallis uneelle oli synkkään ilan eeseen uo-
nu loh ua se, e ä he oli a saanee ukea yh eis yö ahol a, ku en asiakasy i-
yksel ä ai eelance oimi ajal a. I isano ulle oli saa e u soi aa ja ke oa,
kuinka yh eis yö oli sujunu ensiluokkaises i eikä ämän yönjäljessä ollu kos-
kaan ollu moi i a aa.
Yksikin ällainen ä keä kon ak i soi i e ikseen ja halusi ain sanoa, e ä
hän ei koskaan an anu sellais a palau e a, joka olisi joh anu ällaiseen oi-
menpi eeseen. (Nainen, 41–50)
K iisipsykologi Soili Poijula on lis annu ominaisuuksia, joiden u in yön-
sä mene äny säily ää lannis ama omuu ensa ja asapaino palau uu hänen
elämäänsä. I isanomises a oipumisessa a i aan ohkeu a, eks o e iy ä,
mielen jous a uu a, luo uu a, op imis isuu a, älykkyy ä ja huumo in ajua.
Yh ä lailla ä keää on ase ua sosiaalis en e kos ojen ue a aksi. Pe heel ä,
ys ä il ä ja yö o e eil a oi saada muun muassa myö ä un oa, käy ännön
apua, ie oa ja neu oja. (Poijula & Ahonen 2007.)
Usea u kimukseemme osallis unu oimi aja oli soi anu mahdollisim-
man nopeas i puolisolleen, anhemmilleen ja muille läheisilleen. Epä odel-
linen ilanne oli muu unu odellisemmaksi sillä, e ä sai ke o ua jollekin
yöpaikan ulkopuoliselle sen, mi ä oli apah unu .
Mulle oli hi eän ä keä myös ke oa aika nopeas i ihmisille se [asia] ääneen,
koska ilanne oli kumminkin niin absu di, ai se un ui semmoisel a, e ä
apah uuko ämä ny odella. (Nainen, 31–40)
Kaikissa haas a eluissa kä i ilmi a alla ai oisella, e ä yöpaikkansa me-
ne änee unsi a jälkeenpäin kii ollisuu a hei ä ukenei a koh aan. Tukija
oli a osannee sanoillaan ohkais a ja lohdu aa sekä an anee ilaa yönsä
mene äneen unne yöpyille ja yksinpuheluille.
Vaimo au oi ihan äly ömäs i. Pa i, kolme iikkoa käy iin joka il a pi käl-
lä kä elyllä (…), ja hän uki ja ohkaisi (…) ekemään semmoisia pää öksiä,
64 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
mi kä koen oikeiksi. Hän ei sanonu , mikä on hy ä ai huono, aan hän oli
ah ana ukena, [jo a pys yin] ekemään oikei a asioi a. (Mies, 51–60)
Oikeas aan ainu poikkipuolinen kommen i ässä yh eydessä uli e ääl ä i i-
sano ul a nais oimi ajal a, joka oli kyllä kii ollinen hänelle osoi e us a myö-
ä unnos a, mu a hän ä ä sy i myö ä unnon ilmaisijoiden kii eh iminen
ule aisuu een. Nämä kun aloi a ule aisuudenuskoa ke a oisensa jälkeen
akuu amalla, kuinka i isano u ulisi a mas i saamaan uu a yö ä. Tällai-
sen op imis isuuden as aano aminen un ui askaal a aikana, jolloin leh iä
ja ohjelmia lakkau e aan ja oimi uksia ku is e aan.
Toimi us elloo un eiden my skyssä
Työn ekijä oi eagoida ie oon yösuh eensa pää ymises ä aken a as i, agg-
es sii ises i ai lamaan unees i: Raken a as i eagoi a i isano u kommuni-
koi ja ymmä ää ilan een aka uuden ja näkee ule aisuuden mahdollisuuk-
sia. Tosin aken a uudella oi y i ää pei ää kiel eisiä un ei a. Agg essii inen
i isano u suu uu ja syy ää, ilmaisee kaunaisuu a ja kos onhalua a oimes i
ai pei e ys i. Lamaan unu i isano u e äy yy, hiljenee, un ee ahdis us a ai
a u omuu a. (Ku én & Salminen 2004.)
Tu kimukseemme osallis uneiden oimi ajien ku aus en pe us eella al-
aosa eagoi oman yösuh eensa pää ymiseen aken a as i, mu a haas a e-
luis a saa oi lukea, e ä ilanne oli he ä äny myös pei el yä agg essii isuu -
a ja he kellis ä lamaannus a. Työsuh een pää yminen oli aiheu anu lähes
poikkeukse a unnekuohun. Näin oli käyny niissäkin apauksissa, joissa
yösuhde oli mää äaikainen ai joissa aloi e yösuh een pu kamises a oli ul-
lu yön ekijällä. Vaikka yön pää ymiseen oli oinu a au ua jo e ukä een,
sen aiheu amien unne eak ioiden oimakkuus pääsi yllä ämään kokijansa.
Val aosin kyse oli ollu nega ii isis a un eis a, ja monissa haas a eluissa niis ä
muodos ui monike oksinen kasauma. Yleensä unne ky key yi selkeään koh-
eeseen: yöyh eisöön, yönan ajaan, oimen uloon ja amma i-iden i ee iin.
Vaikka jou nalis in yön on koe u muu uneen yksi oikkoisemmaksi ja
hek isemmäksi suo i amiseksi, yöhön lii yy yhä paljon yydy ys ä uo aa
i senäisyy ä ja luo uu a (Koljonen 2013). Osa haas a elluis amme luonneh i
65Yy eis ä uu een alkuun
olleensa unelma yössä, ja kun sellaises a yös ä jou ui luopumaan, pe ymyk-
sen ja haikeuden un ee oli a noussee pin aan. Pe ymys ä saa oi un ea
omis a ai yönan ajan alinnois a, ja haikeuden kokemus lii yi yöyh eisön
ai a ki u iinien mene ämiseen:
Voi elje , kun olin pe yny yöyh eisön mene ämiseen. Siihen konk e isoi-
ui a mas i kaikkein ah immin ne pelo , epä oi o , pe ymykse , mene ä-
misen iilikse . Kaikki se. Mene in melkein kuin pe heen. (…) Se oli meidän
oma lapsi ikään kuin se lähe ys. (Mies, 51–60)
Aikaisempien u kimus en mukaan yön mene äminen iskee pahi en koke-
neimpiin yön ekijöihin (O’Donnell ym. 2015, Gab iel ym. 2013). Loppu ili
ulee heille yllä äen, sillä on huoma a ia aiku uksia heidän elämäänsä, ja
se mu en aa heidän amma illis a iden i ee iä. Kokeneiden, yli 50- uo iaiden
oimi ajien ahdinko kuului myös ähän u kimukseen ehdyissä puhelinhaas-
a eluissa; yöpaikan mene ys kaihe si ja uudelleen yöllis ymisen epä oden-
näköisyys masensi.
Yksilöllise e o näky ä siinä, kuinka a oimes i haas a elemamme jou -
nalis i näy i ä un eensa yön pää ymishe kellä (ks. myös Valo & Ni o uo-
i 2016). Aineis omme pe us eella su u ja iha oli a läsnä lähes poikkeukse a
yönsä mene äneiden keskuudessa. Esime kiksi kahdes i i isano uksi ullu
oimi aja muis eli molemmilla ke oilla o aneensa asian as aan ” odella as-
kaas i” ja ilmaisseensa un ei a a oimes i:
Ilmoi uspäi ää on edel äny une on yö, jä je ön ä i kemis ä ja sellais a o-
aalis a hallinnan puu e a. En ole pys yny mi enkään jä ke äs i käy äy y-
mään. Olen saanu sen puhelun [ku su pää oimi ajan luokse] ja si en (…)
Siis minähän ain i kin. Ei sii ä ullu mi ään. (…) Ne on ollu mulle sellai-
sia suu ia kaaoksen he kiä. En muis a niis ä mi ään. Pahal a on un unu .
(Nainen, 41–50)
Toinen haas a elemamme oimi aja sen sijaan ke oi pi äneensä un ee sisäl-
lään yöpaikalla ollessaan:
En olisi siihen [ ilan eeseen] kai annu ämmöis ä unnela aus a ollenkaan.
I se ka soin, e ä olen ekemässä siinä semmoisen sopimuksen, niin kuin olin-
kin. Siinä pi i [i isanomis]pake i o aa as aan ai pää ää [olla o ama -
66 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
a]. (…) I kujen aika on si en, kun ollaan p i aa is i omassa kodissa. (Nai-
nen, 41–50)
Kyseis ä oimi ajaa häi i si se, e ä hän jou ui lohdu amaan i isanomassa
ollu a esimies ä. Vaikka i isanomiskeskus elussa py kimyksenä onkin myö-
äelä yys, oolien sekoi uminen aiheu aa hämmennys ä (Valo & Ni o uo i
2016).
Maininna i kemises ä lii yi ä su un ohella muun muassa siihen, e ä
yön ekijä koki mene äneensä hallinnan, unsi uskaa luopumises a ja oli yli-
päänsä lamaan unu sekä jä ky yny . Si ou uminen yöhön on jou nalis ien
keskuudessa niin ah aa, e ä yön loppuminen oi e au ua unne asolla pa-
isuh een pää ymiseen. Työn ekijä saa oi kokea ulleensa pe e yksi yönan a-
jansa ahol a, ja epäoikeudenmukainen koh elu he ä i ihaa, kiukkua, ai oa
ja i u us a. Mikäli yösuh een pää yminen sisälsi nöy yy ä iksi ai loukkaa-
iksi ulki a ia sanoja ai elei ä, kiel eise un ee mahdollises i ko eloi ui a
ka ke uudeksi.
Minua i u i ihan äly ömäs i se [i isanominen], aikka yösken ely oli jo
ollu aika ikä ää siellä (…) Kyllä o in sen henkilökoh aisena loukkauksena,
a allaan si ä minun amma illis a osaamis a koh aan ja yöpanos a koh-
aan. Tässä on kii os sii ä. (Mies, 51–60)
Tuli ähän semmoinen (…) ka ke uuskin ehkä he kellises i. Jos ylin joh o
ekee huonoja bisnespää öksiä, niin ämähän on se helpoin ie. Si en aan
i isano aan. Koin ole ani semmoinen uh ilammas. (Nainen, 41–50)
I isanominen o e aan usein henkilökoh aises i ja siihen lii yy kokemus
epäoikeudenmukaisuudes a, mikä aiku aa i isano ujen henkiseen hy in-
oin iin (Rai o & Lahelma 2015). Vaikka yön ekijä olisi yksi monis a ” uo-
annollisis a ja aloudellisis a syis ä” i isano u, se osuu häneen yksilönä. Edes
uudelleen yöllis yminen ei äl ämä ä pois a syn yny ä ”henkis ä lommoa”,
ku en haas a el umme un emus a nimi i.
Vaikka kiel eise un ee oli a e ualalla yön pää yessä, u kimusaineis-
ossamme nousi esiin myös oisenlaisia un ei a. Jo ku haas a elemamme
jou nalis i ko os i a si ä, e ei ä he kokenee e i yisen oimakkaas i si ä,
kun heille oli ilmoi e u ai he i se oli a ilmoi anee yösuh een ka keami-
67Yy eis ä uu een alkuun
ses a. Voidaan jopa puhua ”ei- un eis a”, sillä haas a eluissa ällaise un ee
ilmais iin usein negaa ioina, ku en ”ei ka ke uu a”, ”ei spek aakkelia”, ” ei pa-
haa miel ä” ai ”ei o anu henkilökoh aises i”.
Si en kä in alleki joi amassa pape in ja (…) sanoin ain, e ä ulkona pais-
aa au inko ja (…) moido. Ei mulla si en ollu mi ään ka ke ia ai pe y-
myksen un ei a siinä koh aa. (Nainen, 41–50)
Työn pää yminen synny i myös joissakin haas a elluissamme myön eisiä
un ei a. Kyse on oinu olla hy in ilannekoh aises a un ees a. Esime kiksi
yön ekijä saa oi un ea i se a muu a i isanomisen ai -sanou umisen yh-
eydessä ai muu en aikeaa ilanne a oli oi u yöyh eisössä ke en ää osu al-
la huumo illa. Hy ä unne syn yi ken ies myös sii ä, e ä yö ei enää un unu
yh ä mielekkääl ä kuin ” anhoina hy inä aikoina”. Tällöin loppu ili un ui
helpo uksel a, ja se oli apau anu suunni elemaan ule aisuu a uudel a
pohjal a.
To a kai se [i isanominen] oli hi eä jä ky ys, ja osi kliseis ä [sanoa, mu -
a] se oli myös samalla helpo us. (…) Ny pääsen oikeas i pii ämään yhjälle
pape ille ämän [episodin] jälkeen. (Mies, 31–40)
Tii is elmä
• Toimi ajia jäy ää epä a muus ule aisuudes a. Amma ikun a kokee jou-
uneensa sijaiskä sijäksi, ja yömo i aa io sekä luo uus o a kä sinee , sillä
ois u a y -kie okse o a pi änee oimi aja koko ajan pelon pauloissa.
• Vaikka oimi uksen johdon ymmä e ään jou uneen puun ja kuo en ä-
liin, useiden pomojen on näh y epäonnis uneen henkilös ön koh aamises-
sa k iisi ilan eessa. Y -neu o eluis a on jääny salamyhkäinen aiku elma,
ja i isanomisilmoi us en yh eydessä on esiin yny niin obo imais a öy-
key ä kuin koomiseksi kään yny ä myö äelämis ä.
• Työsuh een pää ymisen syy jää ä yleensä a ailujen a aan. Työnan aja
o a puhunee uo annollis a ja aloudellis a syis ä ja o ganisaa iomuu ok-
sis a. Työn ekijä o a y i änee haa ukoida ja gonin akaa odellisia syi ä:

68 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Onko nouda e u i isanomisjä jes ys ä? Vai o a ko kenkää saanee ne,
joilla oli pa as palkka ja k ii isin kieli?
• Loppu ili aiheu aa lähes aina unnekuohun. Val aosa on py kiny suh au-
umaan hankalaan ilan eeseen aken a as i, mu a myös pei el yä agg es-
sii isuu a ja he kellis ä lamaannus a on esiin yny . Unelma yössä luopu-
minen on nos anu pe ymyksen ja haikeuden un ee esiin.
69Yy eis ä uu een alkuun
4. luku
Työ ä ailla
Vuosina 2014–2015 yö ömiä oimi ajia oli Suomessa enemmän kuin kos-
kaan. Jou nalis ilii on jäsenis ä sei semän p osen ia oli ailla yö ä, mikä
a koi i yli uha a jou nalis ia (Jou nalis ilii o i. .a). Suh eellises i amma -
ikunnan yö ömyys oli yh ä ko kealla asolla 1990-lu un alun lama uosina,
mu a uolloin amma ilii o oli jäsenmää äl ään puole nykyis ä pienempi
(Rai o 2013). Pe e i Rai o (em .) on u kinu 1990-lu un laman seu auksena
yö ömiksi jääneiden oimi ajien sel iy ymis ä. Tilan ee yöma kkinoil-
la ja sel iy ymis a ina oli a yksilöllisiä, eikä yö ömiä oimi ajia oinu
luoki ella yksioikoises i ak ii isiksi ai passii isiksi. Työma kkina ilan een ja
yö ömän sii ä ekemien ulkin ojen seu auksena yksilön a kaisuina uo o -
eli a ak ii inen yönhaku ja yöma kkinoil a e äy yminen ja alis uminen
(Rai o & Lahelma 2015).
Myös ässä u kimuksessa ha ai iin, e ä yö ä ailla oi olla monella a-
paa: Joillekin ämä a koi aa yö ömyy ä, oise oi a mää i ellä aiheen
yönhauksi. Joillekin ämä aihe on ko ona olemis a i isanomisajan palkalla
ailla yö el oi e a. Tämä luku käsi elee oimi ajien kokemuksia aihees-
a, jossa yö on pää yny , mu a uu a yö ä ei ielä ole. Lu un aineis ona on
käy e y kas okkain eh yjen eemahaas a elujen lisäksi puhelinhaas a e-
luaineis oa sekä puhelinhaas a eluis a ki joi e uja muis ioi a, joihin on al-
lenne u haas a el ujen ke omia kokemuksia ja a inoi a. Vaikka ämän u -
kimuksen okus on uudelleen yöllis ymisessä, yö ä ailla olemisen si upolku
ase aa näky äksi myös uudelleen yöllis ymisen e i yisyyden. Kaikille ei ole
käyny yönhaussa hy in; moni on jääny yö ä aille.
Työ ä ailla oi olla monella apaa
Kansain älinen yöjä jes ö ILO mää i elee yö ömän henkilöksi, joka on
yö ä ailla, yöhön käy e ä issä ja e sii ak ii ises i yö ä (Glossa y o … i. .).
70 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Ah aan mää i elmän eunoilla on kui enkin paljon myös mui a ihmisiä, jo -
ka miel ä ä i sensä yö ömäksi (Sih o & My skylä 2000). Tähänkin u ki-
mukseen haas a elluille oimi ajille yö ömänä oleminen me ki si hy in
e ilaisia ilan ei a. Moni a sinkaan kas okkain haas a elluis a ei edes ollu
ilmoi au unu yö ömäksi yönhakijaksi. Uusi yö oli oinu alkaa hy in no-
peas i anhan lopu ua. I isanomisajalla ko ona olleiden a ki oli as annu
yö ömyy ä sil ä osin, e ä aikaa oli käy e ä issä eikä öihin a innu men-
nä. Tilanne saa oi sil i poike a paljonkin yö ömän a jes a: elo un ui alou-
dellises i u allisel a, ja usko siihen, e ä omaan ilan eeseensa pys yi aiku -
amaan, oli ah a. Myös TE- oimis on kanssa asioinnissa koe u aikeude
saa oi a mää i ää hy inkin oimakkaas i si ä, millaisiksi oma oiminnan
mahdollisuude koe iin.
Puhelinhaas a eluissa kä i ilmi, mi en mon a e ilais a olosuhde a saa -
aa sisäl yä siihen, mi ä yö ömyys-sanalla yleises i ku a aan. Kun kysyimme
haas a elluil a yö ilanne a, osa jou ui seli ämään pi kään, sillä pelkkä yö-
ön- ai yössä- aih oehdon alin a ei sopinu ku aamaan heidän ilanne aan.
Osa oli yö ömänä, mu a opiskeli omaeh oises i yö ömyysko aus a saa-
den, eikä si en ollu yö ömän yönhakijan s a uksella. Osa oli yö ömänä,
mu a eki sa unnaisia öi ä saaden so i el ua ansiosidonnais a ai so i aen
yönsä niin, e ä älillä oimeen ulo uli yös ä, älillä yö ömyys u as a.
Kas okkain haas a ellu oimi aja oli a kaikki yöllis ynee uudelleen
joko jou nalis iseen yöhön ai jollekin muulle, useimmi en kui enkin ies-
in ään lii y älle alalle. (Uudelleen yöllis ymis ä a kas ellaan lähemmin lu-
ussa 5.)
Työ ömyydes ä ke oessaan kas okkain haas a ellu ka soi a siis nyky-
he kes ä menneeseen, ilan eeseen, jossa oli a ollee , mu a johon lii y ä
muis iku a ke o iin nykyises ä yössäolon kon eks is a. Haas a eluissa
nousi esiin yö ömyysjakson epä a muus ja epä oi o, mu a samalla haas a -
eluissa ke o u a ina oidaan nähdä sel iy ymis a inoiksi, ja ikä ä muis o
o a oi e uja aikeuksia, jois a on jo ain opi ukin.
Toisensä yisiä oli a luon eel aan ne puhelimi se käydy keskus elu , joissa
haas a el u oli pa aikaa yö ön, ehkä oli ollu si ä jo usei a uosia. Työ ömyy-
des ä oli ullu näille haas a elluille jokapäi äis ä sel iy ymis ä aha-asiois a,
71Yy eis ä uu een alkuun
yönhaus a ja yö oima i anomaisis a. Joissakin apauksissa allalla ollu un-
ne oli näköala omuus ai oi o omuus, ainakin omas a yöllis ymises ä.
Tyhjiöön pudonneen ule aisuus on äynnä u a omuu a
Tu kija, oimi aja Jakke Hol as ja yh eiskun a ie eilijä Jussi Vähämäki (2005)
e aile a Odo us ila-pam le issaan uu a ja pe in eis ä yö ä ja käsi ele ä
myös yö ömyyden olemuksessa apah unu a muu os a. Tu kijoiden mieles-
ä muu okse uhkaa a jäädä piiloon eikä ii ä äs i ole kiinni e y huomio a,
kuinka yö on alkanu halli a koko elämää:
Kun yö ie koko elämän, kun elämä on yö ä, niin ei- yö ai yö ömyys al-
kaa näy äy yä ”ei elämänä”. Silloin kun yö si oo kaikki suh ee , pe soonal-
lisuuden, iden i ee in ja koko yh eisön, niin ei- yö on kaikkien suh eiden me-
ne ämis ä, kelkas a pu oamis a, joka sulkee elämän kaikki mahdollisuude .
(em ., 32–33.)
Haas a elluis a moni unsi pudonneensa sekä ajalliseen e ä yh eisölliseen yh-
jiöön. Kun öi ä ei enää ole, ihmisellä on yh äkkiä paljon aikaa, joka aiemmin
on kulunu öissä yö o e eiden ympä öimänä. Moni haas a elluis a koki oi-
me omuuden ja yöyh eisön puu umisen aikeaksi.
Toki apaa-ajan lisään yminen saa oi un ua e e ulleel akin kii eis en
yö uosien jälkeen; oli aikaa ha as aa, a a a ys ä iä, le ä ä. Vapaa-ajas a
nau iminen on kui enkin aikeaa, jos uu a yöpaikkaa ei ole ielä iedossa,
yöllis yminen un uu epä a mal a ai aloudellinen ilanne on hankala.
Si en se oli jo enkin apau a aa, e ä (…) ny saan olla yö ön. Olin ihan
ehellises i iloinen jopa sii ä, mu a si en samaan aikaan ie enkin oinen
puoli minus a oli huolissaan: mi ä jos en saakaan öi ä. (Nainen, 41–50)
Valmis auduin koko ajan siihen, e ä saa an olla odella pi kään yö ön ai
pääs ä nopeas i öihin. Mulla oli semmoinen hy in is i ii ainen olo ässäkin
aiheessa. Pi äisikö mun olla ny osi ak ii inen ja ehdä jus nii ä asioi a
mi ä haluan, aikka ha as aa liikun aa enemmän (…), ai kanna aisiko
mun käy ää ämä aika siihen, e ä odellakin hankin yöpaikan nopeas i?
(Nainen, 31–40)
78 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
esiin paljon kehi ämiskoh ei a, kokonaisuudessaan asiakkaiden a ioi iin
ole an ” a sin yy y äisiä” pal eluihin. Sel ä enemmis ö as aajis a oli yy y-
äisiä asioinnin helppou een, sähköisiin pal eluihin, yh eydenpi oon TE- oi-
mis oon, pal elun asian un e uu een, ys ä ällisyy een ja hyödyllisyy een.
(Työ- ja elinkeinominis e iö 2015.)
Hy in oisenlaisen uloksen TE- oimis ojen pal elujen oimi uudes a saa-
iin Aka an jäsenille uonna 2016 ehdyssä kyselyssä. TNS Gallupin kyselyssä
56 p osen ia aka alaisis a oli yy ymä ömiä TE- oimis on ehokkuu een.
TE- oimis on asian un ijuu een yy ymä ömiä oli 50 p osen ia ja pal elun
nopeu een 46 p osen ia. Vain 11 p osen ia as aajis a koki, e ä TE- oimis-
ois a oli ollu apua heidän a oi eidensa jäsen ämisessä ja 16 p osen ia koki
saaneensa apua a oi eidensa saa u amiseen. (Koskinen 2016.)
Haas a elemiemme oimi ajien kokemus TE- oimis ois a oli lähempänä
aka alais en un oja kuin minis e iön sel i ys ä. Vi anomaisil a ei ole juu i-
kaan he unu apua oimi ajien yöllis ymiseen, ja TE- oimis o mielle ään
passii isiksi, by ok aa isiksi i as oiksi:
Olen huomannu , e ä ällä alalla ole ille TE- oimis o on jou unu nos a-
maan käde pys yyn, koska ei heille juu i mi ään ämän alan hommia ule
a oimeksi. Hekin on suunnilleen myön änee , e ä hoida a maan yöllis y-
misen ihan i se, koska näy ä saa an noi a öi ä kui enkin. Joo, niin saankin.
Koko ajan jo ain pä kää ulee kyllä. (Mies, 31–40)
TE- oimis on ies innän edessä moni haas a elluis a oimi ajis a oli kokenu
neu o omuu a, ihme ys ä ja jopa huol a ai pelkoa. Tu kimusaineis os a löy-
yy usei a mainin oja sii ä, mi en TE- oimis on ki jee koe aan uhkaa iksi.
TE-pal elu näy äy y ä pelo a ana pakko al ana, johon oimenpi eiden
koh eena ole alla ihmisellä ei ole aiku us al aa. Esime kiksi yönhakijan
u asuunni elmiin suh audu aan penseäs i, jopa lannis a as i:
Olen a annu sanoa, e ä kun sen kynnyksen yli kä elee, niin ähäinenkin
i se un o ka isee. Se on ihan jä ky ä ää se pal elu. (…) Mulle oli [jo ke an
siel ä] sano u, e ä ei ole öi ä. Olin ehny i selleni suunni elman, mi ä ha-
lusin ehdä. Menin i kailijal a kysymään si ä [mielipide ä suunni elmaa-
ni]. Se sanoi, e ä ai ole media-alalla. No, sulle oin ihan suo aan sanoa,
e ä Taikkiin e si en hae. [Vi kailijan kommen i lii yi siihen, e ä] olin

79Yy eis ä uu een alkuun
halunnu opiskella pi emmälle, kun silloin uli se muu os, e ä ansiosidon-
naisella saisi opiskella. Se [ i kailija] oli ain [si ä miel ä], e ä media-alalle
ei yöllis y ke ään, TaiK ei yöllis ä ke ään [ja] si ä yhdis elmää [hän ei] suo-
si ele. Ke oin sille, e ä olisin halunnu opiskella ne isi ujen koodaamis a,
[jo a] olisin oinu o eu aa nii ä mun hulluja ideoi a. Se [kysyi], minkä
ikäinen [olen]. Sanoin 38. Joo, ole liian anha, e sinä enää opi. Nämä oli ne
ies i , mi ä siel ä sain. (Nainen, 41–50)
Ka u kokemukse ke o a , kuinka ihmise py ki ä pa an amaan omaa i-
lanne aan yöma kkinoilla, mu a ö mää ä TE- oimis on ulkin oihin.
Osa oli onnis unu neu o elemaan i selleen oi omansa mahdollisuuden,
esime kiksi oikeuden omaeh oiseen opiskeluun jopa ko keakoulussa yö ö-
myyspäi ä ahalla. Toinen oli saanu pe ymyksekseen kuulla, e ei oi o aa jo
saamaansa sosiaalipuolen amma iko keakoulupaikkaa as aan, koska TE- oi-
mis o e äisi hänel ä yö ömyyspäi ä ahan, mikäli hän alkaisi opiskella. E äs
nais oimi aja ke oi, mi en loukkaa aa oli, kun TE- oimis os a neu o iin
koulu au umaan lähihoi ajaksi, niin kuin ”muu kin hänen ikäisensä naise ”.
Hänen kokemuksensa on ismalleen sama kuin näy elijä Ka i Ou isella, joka
on puhunu julkisuudessa keski-ikäisen naisen asemas a yöma kkinoilla (Il-
a-Sanoma 2017). Ou isen mukaan se, e ä naisille ehdo e aan TE- oimis ossa
hoi a-alaa, ke oo ennen muu a yh eiskunnallisis a aken eis a ja sii ä, millai-
siin öihin ie ynikäis en nais en aja ellaan kykene än – ja millaisiin eh ä iin
heis ä ei i anomais en mieles ä ole.
Osa puhelimi se haas a elluis a oimi ajis a ke oi, e ei ä uskalla y i ä-
jäs a uksen saamisen pelossa o aa heille a jou u ia sa unnaisia yö ilaisuuk-
sia. He pelkäsi ä keikka öiden joh a an yö ömyys u an mene ämiseen.
He oli a yö ömäksi jää yään jou unee ko as i odis elemaan, e ei ä ollee
y i äjiä, koska oli a ehnee sa unnaisia ju ukeikkoja. Työ ömänä sa un-
nais en öiden o aminen koe iin by ok a ian akia aikeaksi, aikka ju u-
keikkoihin olisi ollu sekä aikaa e ä halua.
Tämän u kimuksen haas a elu ah is a a jo aiemmin ha ai un seikan,
e ä yö ömä oi o a pa empaa ins i u ionaalis a apua ilan eeseensa (Rai-
o & Lahelma 2015). Toimi aja o a ko keas ikoulu e uina asian un ijoina
a mas i hankala yhmä, jolle oikeanlais en yöllis ämispal eluiden kohden-
80 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
aminen on aikeaa. Sil i haas a eluiden pohjal a näy äisi sil ä, e ä aikka
moni oimi aja uskoo ole ansa i se oman yöllis ymisensä asian un ija, heillä
amma ikun ana on kui enkin odo uksia TE-keskuksen pal eluja koh aan.
Yhde kaipaa a ak i oin ia ja neu oja yöllis ymisensä ueksi, oise aas ha-
lua a pidempää liekaa ja apau a suunni ella omaa u apolkuaan myös yö -
ömänä ollessaan.
Meidän haas a elemis amme oimi ajis a moni koki yö oimakoulu us-
ilaisuude u hiksi. Vain yksi haas a el u maini si, e ä c :n hiomiskoulu uk-
ses a oli ollu hänelle paljon apua. Haas a ellu myös ihme eli ä , mi en yö -
ömyysilmoi uksen ekeminen sähköisen lomakkeen äy ämällä onnis uu
niil ä, joilla ei ole koulu us a ai hy ää suomen kielen ai oa, kun yö ömäksi
ilmoi au uminen oli heis ä i ses äänkin aikeaa ja monimu kais a. Muu a-
man ke an maini iin myös TE- oimis on kanssa asioin iin lii y ä häpeän-
unne ja unne sii ä, e ä on ippunu niin sano uksi kakkosluokan kansalai-
seksi, jonka pä jääminen ei kiinnos a ke ään.
Toimin aky yn säilymisen kannal a on me ki ä ää, e ä ihminen ko-
kee alan aihdoksen ai muunlaisen uudelleensuun au umisen ole an hänen
halli a issaan. Haas a elluis amme monilla oli ennakko-odo uksena, e ä
TE-pal eluiden a koi us on au aa hei ä yöllis ymään. Media-alaa un e-
ina, koulu e uina ja asian un ija-amma issa oimineina monella heis ä oli
myös näkemys sii ä, mikä heidän ilan eessaan olisi ollu jä ke ää yöllis ymi-
sen kannal a. Haas a ellu ku aili a äimis ys ään ja jä ky ys ään, kun heidän
oma aja uksensa y mä iin ai nii ä ei kuunnel u, ai kun heille suo aan sa-
no iin, e ei TE- oimis os a löydy apua yöllis ymiseen.
Taisin kaksi ai kolme e i ihmis ä siellä a a a. Ei heillä ollu mielenkiin oa
kuunnella eikä aja ella luo as i si ä, minkä yyppinen ihminen olen ja min-
kälaisia hommia [ oisin ehdä], aan he pää eli mun olemukses a ja puheis-
a ja koulu ukses a ilmeises i sen, e ä ole sen yyppinen ihminen, e ä löydä
kyllä i se yöpaikkasi. Siihen loppui se pal elu. (…) Olen aja ellu paljon, e ä
ny kun on suu yö ömyy ä ja jos kaikki saa a samanlais a koh elua siellä,
niin mikä on yö oima i anomaisen eh ä ä ja ooli [ja] mi en he äy ä ä
sen. Ilmeises i ain ki ja aan ihmise ki joihin ja kansiin ja pide ään ilas-
81Yy eis ä uu een alkuun
oja yllä. Ei ullu yh ään ak ii isuu a siel ä puolen muhun päin. (Nainen,
41–50)
Jou nalis ilii on oimin aa osa puhelimi se haas a elluis a k i isoi, osa oli yy-
y äisiä. Lii oa k i isoi iin e i yises i sii ä, e ä ukimuodo aken u a aki-
uisen yön ja sen loppumisen ympä ille ja pä kä yön ekijä , silpun ekijä ja
ee unohde aan. Työelämän mu oksen pi äisi näkyä haas a elujen pe us-
eella pa emmin myös lii on oiminnassa. Osa u kimukseemme osallis uneis-
a koki jääneensä yksin, sillä yh eisen edun al ojan oimin a näy äy yi heille
p in imedian aki uisis a öis ä i isano ujen puoles apuhumisena.
Puhelinhaas a elujen pe us eella Jou nalis ilii ol a oli saa u e i yises i
lainopillis a apua. Ta jolla on ollu niin yleis ä neu on aa kuin i isanomis en
ii au amiseen lii y ää konk ee is a ukea, esime kiksi ju is ien läsnäoloa
y -neu o eluihin lii y issä ilaisuuksissa. Jo ku haas a elluis a maini si a
hy ä koulu ukse ja ku ssi . Lii ol a puoles aan kai a iin ak ii isempaa o e -
a: ak ii is a yö ömäksi jääneiden a oi amis a, ie oiskuil oja, läsnäoloa,
konk ee is a ukea eelance yön aloi amiseen, neu oja ju ujen myymiseen
ja oman yön ma kkinoin iin, yön ekijöiden ja yönan ajien saa amis a yh-
een.
Uuden yön e siminen kysyy a oimuu a ja sinnikkyy ä
Puhelinhaas a eluissa kysyimme yön hakemises a: mille aloille haas a ellu
oli a hakenee ja kuinka monia yöhakemuksia lähe änee ? Haas a elluis a
al aosan hakemusmää ä pysyi kymmenissä (noin 60 p osen ia oli hakenu
alle 50: ä yöpaikkaa, 42 p osen ia alle 10: ä), mu a joukossa oli nii äkin,
jo ka oli a ehnee sa oja hakemuksia. E o au uminen muis a samaa yö-
paikkaa hake is a koe iin aikeaksi: kilpailu öis ä oli ko aa, ja hy äs ä ha-
kemukses a huolima a jo haas a eluun pääseminen oli aikeaa. Se u hau i
haas a el ujamme, samoin kuin hakua seu aa a hiljaisuus: hakija ei aina saa
edes ei kii os -ki je ä as aukseksi hakemukseensa.
E ään haas a ellun kokemus oli, e ä yönan aja halua a palka a u un
ja u allisen ei ä kä lähde o amaan iskejä. Siksi yöpaikan saa joko ennal a
82 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
u u yönhakija omas a alos a ai ainakin sellainen hakija, jonka joku yöpai-
kalla un ee ai ie ää ”hy äksi yypiksi”.
Olen huomannu monessakin [ ilan eessa], e ä alalla on semmoinen käsi ys,
e ä kaikki hy ä on öissä ai kaikki pa haa ki joi aja on meillä. (…) Jos
ämmöis ä käsi ys ä on ek y oijilla, niin niilläpä jää mon a kul akalaa haa-
iin saama a. (Nainen, 41–50)
Työnhaku on alkanu muis u aa yö ä: pi ää hankkia suosi uksia ja e kos-
oi ua, koulu au ua lisää, osoi aa ole ansa ak ii inen ja o aa oman ma kki-
na-a onsa ylläpi ämiseksi as aan mi ä ahansa yö ä (Pyö iä & Ojala 2017,
ks. myös Hol as & Vähämäki 2005). Myös ähän u kimukseen haas a ellu
odis i a , kuinka yöpaikka yöllis ää jo haku aiheessa:
Työnhaku on nykyisin ihan hi eää: pi ää ehdä ideoi a, puhua uo sia,
englan ia ja suomea, käydä psykologisissa es eissä, ehdä ha joi us eh ä iä.
Se ei odellakaan ole sellais a kuin mone miel ää, e ä on osi helppo saada
öi ä. (Nainen, 21–30)
B i anniassa ehdyssä u kimuksessa e ail iin joh a assa asemassa ja yö-
u ansa iime aiheissa olleiden sel iy ymis ä yön mene ykses ä (Gab iel ym.
2013). Yh enä esime kki apauksena kehnos a sel iy ymises ä oli ”haa oi u-
nu so u i”, joka pi i salassa jopa ys ä il ään ja e kos oil aan odellisen yö-
ma kkina-asemansa. Tämän u kimuksen haas a eluissa uli as aan päin as-
aisia, myön eisiä esime kkejä: kun oli keskus eluissa ja sosiaalisessa mediassa
ke onu a oimes i e si änsä öi ä, sillä oli usealle ollu yllä ä iä seu auksia,
pa haimmillaan yöpaikka. Liian y kky ei kui enkaan saa olla, muis u i e äs
haas a el u oimi aja. Epä oi okaan ei saa näkyä yönhaussa. Älä hae liikaa,
se pilaa maineesi, oli e äs haas a el u saanu ohjeeksi yöllis ymiskonsul il a.
Uudelleen yöllis ymisessä pa haimpana apuna oli a ollee oimi ajakol-
lega ja muu yös ä kehkey ynee e kos o . Esime kiksi puhelinhaas a elu-
jemme pe us eella ak ii inen e kos oi uminen nousi yhdeksi keskeisimmis ä
keinois a edis ää yöllis ymis ä.
Osa lähes yi yönan ajia a oimilla hakemuksilla ai akensi muu en
yh eyk siä mahdollisiin yönan ajiin. Muu ama i isano u ai i se i isanou u-
nu ei ollu missään aiheessa a sinaises i ailla yö ä eikä näin ollen jou unu
83Yy eis ä uu een alkuun
osallis umaan haku umbaan. Työpaikka saa oi olla jo almiina odo amas-
sa, ai hei ä pyyde iin uu een paikkaan öihin, kun ie o i isanomises a uli
julki. Näi ä suju as i uudelleen yöllis ynei ä oli u kimukseen osallis uneissa
kui enkin a sin ähän.
I isanomisajan palkka ilman yö el oi e a, muu en hy ä aloudellinen
ilanne ai muu amalla auko yös ä esime kiksi anhempain apaalla mahdol-
lis i ehokkaan e kos oi umisen ai äsmä yönhaun, jossa keskeis ä oli oman
osaamisen pohdin a ja sen mie iminen, missä ja mi ä haluaisi seu aa aksi
yökseen ehdä:
I isanoudu uani aloin poh ia omaa u aani. Näen ämän aiheen äli ai-
heena. Näen, e ä sii yn jonnekin öihin. Minulla on nimiä, joihin o an yh-
ey ä. Ny en halua öi ä, mu a almis elen ule aisuu a. (Nainen, 41–50,
as aus puhelinhaas a elukysymykseen: mi ä muu a ole ehny yö ö-
myydes ä sel i äksesi?)
Omien ah uuksien ja osaamisen mie iminen näh iin ä keäksi ko assa kil-
pailussa yöpaikois a. Toimi ajalle ei aina ole i ses ään sel ää, mi ä kaikkea
hän osaa. Osaaminen ei ajoi u ain ju ujen ki joi amiseen, ko os i e äs
haas a el u. Hän oli py kiny uomaan näky ille omaa osaamis aan ja ku asi,
mi en hän oli myös kannus anu oimi ajakollegoi aan samaan. Osaamisen
ka oi amises a saa aa pii yä esiin myös mui a mahdollisuuksia kuin jou -
nalis inen yö.
Moni i isano uis a oli osallis unu yönan ajan maksamaan koulu uk-
seen, mu a ain muu ama koki saaneensa sii ä apua a sinaiseen yönhakuun
saa i yöllis ymiseen. Koulu aja-konsul ien ie ämys jou nalismis a ja me-
dia-alas a koe iin liian ohueksi, jo a heis ä olisi ollu alaisemaan yöllis-
ymises ä jo ain, jo a oimi aja ei ä olisi jo kokenee ie ä änsä. Muu ama
haas a el u oimi aja kui enkin maini si, e ä c :n hiominen koulu ajan
kanssa oli ollu hyödyllis ä.
Haas a ellu oimi aja oli a ollee a sin ahke ia koulu au umaan i se,
mikäli yö oima i anomaise sen ain oli a sallinee . Tai oja oli pe a u
e i yises i in e ne in ja sosiaalisen median käy öä käsi ele illä ku sseilla.
Osa oli hakenu lisäosaamis a isuaalisel a puolel a, aloku aukses a ja ideo-

84 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
ku aukses a, käyny ai amiseen ai ku ankäsi elyyn lii y iä ku sseja ai
hakeu unu muuhun jou nalis iseen äydennyskoulu ukseen.
Vanhemma , 50–60- uo iaa yö ömäksi jäänee kui enkin poh i a haas-
a eluissamme, kanna aako uudelleenkoulu au uminen. Jos neli uo is en
amma iko keakouluopin ojen lopu ua yö uosia ennen eläkeikää on ain
muu amia jäljellä, he ei ä nähnee uudelleenkoulu au umisessa me ki ä iä
hyö yjä. Kyseise oimi aja myös iedos i a , e ei ä he olisi e ulyön iase-
massa uu een amma iin koulu au uneina, koska he jou uisi a kilpailemaan
samois a yöpaikois a nuo empina alalle koulu au uneiden, ehkä jo alan yö-
kokemus akin hankkineiden kanssa.
Mikäli ko keakoulu e ujen yöllisyys heikkenee en ises ään, ku en julki-
suudessa on ennus e u, se saa aa me ki ä en is ä suu empaa joukkoa e ilais a
yökokemus a omaa ia alan aih ajia. Nämä halua a hakeu ua opiskelemaan
aikuisella iällä uu a alaa pa emman yöllis ymisen oi ossa. Nykyisessä yh-
eiskunnassa on a allis a, e ä ihmise koh aa a yllä ä iä koulu us a, am-
ma ia ja yö ä koske ia muu os ilan ei a. Sen sijaan e ä sii y äisiin suo a-
ii aises i koulu uksen kau a yöelämään, yöikäise koke a usei a sii ymiä
yöelämän ja koulu uksen sekä yön ja yö ömyyden älillä. (Kauppila &
Vanhalakka-Ruoho 2008.)
Se, millä a oin yh eiskun a aken eillaan ukee uudelleenkoulu au umis-
a, saa aa aa ia myös uudis amis a. Mone koulu au umisen ue aken u a
edelleen ole amalle, e ä ihminen on pysy ässä yösuh eessa, jos a hän sii yy
koulu au umaan joko jää yään yö ömäksi ai hakeudu uaan esime kiksi
uo o elu apaalla. Puhelinhaas a eluissa iedus el iin jokaisel a u kimuk-
seen osallis uneel a myös alan aih oon lii y is ä aja uksis a. Riippuen sii ä,
mikä haas a ellun senhe kinen ilanne oli, alan aih oaja uksia oli ollu mieles-
sä ai nii ä oli jo yhdy y o eu amaankin. Tämä näkyi myös haas a el ujen
koulu au umisessa. Osa oli palannu kesken jääneen u kin onsa pa iin, osa
aloi anu uusia opin oja, esime kiksi kas a us ie eessä, oikeus ie eessä ai e -
eysalalla. Lisäksi opiskel iin muun muassa kieliä, y i äjyy ä, luo aa ki joi -
amis a, joh amis a, aidealaa, kiin eis öalaa, ympä is ö- ja luon oalaa ja osal-
lis u iin apaaeh ois yöhön lii y iin koulu uksiin, ku en SPR:n ku sseille.
85Yy eis ä uu een alkuun
Sel iy yjä yypi
Y i äjä ai
eelance i :
Osa pe us anu oiminimen, osa ekee eenä.
Koe u epä a muus öis ä. Työ ulojen so i elu
ansiosidonnaisen kanssa.
Väli ilassa oikkuja :
Osa sinni elee ex- yönan ajien kanssa. Ta i aessa
öihin -sopimuksia, sijaisuuksia, keikkaa.
”Benjiköydessä oikun en iseen yönan ajaan.”
Ve kos oi uja :
Ve kossa, somessa ak ii ise , e si ä öi ä, käy ä
lounailla ja ilaisuuksissa, b ändää ä i seään,
suunni ele a ule ia öi ä samalla kun eke ä
nykyis ä, ke o a e kos oille e si änsä öi ä.
Työnhakija ja
amma i aidon
kehi äjä :
Työnhakuun keski y iä, a kaisuja ak ii ises i
hake ia ja oimeen a u ia, jo ka koulu au u a ja
e si ä omia ah uuksiaan.
Suunnan e sijä ja
seisah aja :
Työ ömänä o a a aikaa i selle ja pe heelle,
oipu a hek isis ä yö uosis a, a kas ele a omia
a ojaan, a os a a a kea, pohdiskele a ”mi ä
haluan ehdä elämälläni”.
Alan aih aja : O a a uuden suunnan yöelämälleen. Uusi yö,
joskus myös apaaeh ois yö.
86 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Lii e
Ikä on es eenä yöllis ymiselle,
a eli moni puhelinhaas a elumme
yli iisikymppisis ä oimi ajis a.
Hei ä oli 47 puhelimi se haas a e-
lemis amme oimi ajis a. Työ ömi-
nä haas a eluhe kellä heis ä oli 13.
Eläkkeelle oli jääny 7. Monella ilanne
aih eli: Oli keikka öi ä. Työsuhde oli
juu i loppumassa. Muu ama oli yh y-
ny eelance iksi.
I isanominen oli kokeneelle oi-
mi ajalle jä ky ys ja un ui loukkaa-
al a. On aikea pääs ä yli sii ä, e ä
hän sai läh eä. Olihan hän ehny
yönsä hy in ja omis au unees i.
Kii eisimpinä uosina pe he-elämäkin
saa oi kä siä.
Töiden loppuminen jä i häneen
lommon ja epäluo amuksen un een
media-alan yönan ajia koh aan. Laa-
ke eilleen hän ei kui enkaan ole jääny
lepäämään. Hän on opiskellu luo aa
ki joi amis a, sosiaalis a mediaa
ai aloku aus a. Voi löy ää häne
y i äjyy ä opiskelemas a ai ja ka-
mas a anhan, alkupe äisen u kin-
onsa opin oja.
Hän saa oi pyy ää pomol aan
pääsyä i isanomisjonon kä keen.
Mieluummin hän saisi äis yä kuin
nuo emma kollega . Ei hän öi äkään
niin ko in kaipaa. Päi ä äy y ä e-
kemises ä; hän on jä jes ö oiminnan
ak ii i ja käy ää ki joi us ai ojaan
seu an iedo us eh ä issä.
Hän ekee kui enkin edelleen su-
u yö ä oimi ajan amma in loppu-
misen uoksi ja kokee, e ei yönan-
aja osannu a os aa hänen laajaa
kokemus aan ja ai ojaan. Halusiko
yönan aja nuo en aa po ukan i i-
sanomalla anhimmas a pääs ä?
Työ ömäksi joudu uaan hän ei
ole hei äy yny a u omaksi, aan
on ak ii ises i e siny yömahdolli-
suuksia. Onhan hänellä monipuolinen
kokemus jou nalis isen alan öis ä.
Hän ei kui enkaan ole saanu min-
käänlaisia as auksia lähe ämiinsä
yöhakemuksiin, haas a eluihin pää-
Ta ina
Kokenu oimi aja saa paikan?
87Yy eis ä uu een alkuun
Tu kimuksen aineis o ja me odi
sys ä puhuma akaan. Työikää olisi
kui enkin jäljellä.
Enää ei kui enkaan jaksaisi muu -
aa yön pe ässä. Hän on aih anu
kaupunkia jo useas i. On helpompi
y i ää löy ää öi ä ko ikaupungis-
a, aikka si en jol akin muul a kuin
jou nalis isel a alal a.
Jonkinlais a yysis ä k emp-
paakin jo on, ja hän a elee yökykyi-
syy ensä epäily ä än yönan ajia.
Vapaaeh oisjä jes össä oimiminen
un uu mielekkääl ä, ja hänellä on pal-
jon anne a aa.
Toime omuus un uu uhoisal a.
Olisi edelleen muka a äy ää päi ä
ju un eolla. Masen a aa, e ei hän
ämänikäisenä enää kelpaa minne-
kään.
Ainoa keino yöllis yä ielä jou -
nalismin pa issa ai aa olla ju un eko
eelance ina. Olisikohan mahdollis-
a pe us aa kokeneiden oimi ajien
yöosuuskun a?
Hän saa aa ehdä sa unnaisia
ju uja eenä. Näin hän saa edelleen
nau ia jou nalis isen yön pa hais-
a palois a ailla aki yön pakkoa.
Hän on alkanu nähdä yöelämän ai-
an oisenlaiseksi kuin ennen. Hän on
kuullu sellaisis akin ikä o e eis a,
jo ka eke ä polkuhinnalla öi ä ja
sinni ele ä ailla kel ollis a oi-
meen uloa. Osa hänen u ansa pa -
hais a ju uis a on syn yny as a
i isanomisen jälkeen. Sil i ju uis a
makse aan odella ähän ja un uu,
e ä niin palkkio aso kuin ju ujen ky-
syn ä o a iime aikoina en ises ään
laskenee . Hän saakin a sinaisen
oimeen ulonsa muual a. Sijaisuu-
de , yö ömyysko aus, eläke o a
hänen aloudessaan ju upalkkioi a
ä keämpiä ulonläh ei ä.
Auli Ha ju
94 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
uonna 2017 pe us ama osuuskun a Mediakun a au aa osal aan lii on jäseniä
oimimaan muu u illa yöma kkinoilla (Mediakun a i. .).
Epä a muus on läsnä myös uudessa alussa
Työ ömyysajan ku auksissa epä a muuden unne ko os ui. Ei iede y ule-
as a: Saako enää öi ä? Jos saa, niin milloin? Myös yöllis ymises ä ke o aes-
sa nousi esiin as aa ia un emuksia. Haas a eluissamme uuden yön aloi a-
minen, e i yises i uudella alalla, oli muu os, jonka edessä koe iin pai si iloa
yöpaikan saamises a myös epä a muu a uudessa yössä pä jäämises ä. Työn
loppuminen, uuden yön e siminen ja uusiin eh ä iin sopeu uminen näy ä-
ä ole an pi käkes oinen ja moni aiheinen muu osp osessi, joka saa aa muo-
dos ua askaaksi, aikka yöllis yminen i sessään mielle äisiin onnekkaaksi ja
hy äksi apah umaksi.
Epä a muuden un eiden esiinnousua yöllis ymisen yh eydessä saa aa se-
li ää myös se, e ä uudelleen yöllis yneen henkinen hy in oin i ei äl ämä ä
palaa aiemmalle, yön loppumis a edel äneelle asolle (Rai o & Lahelma 2015).
Silloin kun uusi yö ei äy ä yön ekijän odo uksia, odennäköisyys yöllis y-
neen ahdis ukselle ja hä äännykselle kas aa (Leana & Feldman 1995). Näin oi
käydä, jos yöhön lii yy e ilaisia hankaluuksia ai suu a jous amisen a e a,
ku en pi kiä yöma koja, muu amis a ko iseudul a ai huol a aloudellises a
pä jäämises ä. Myös yöllis ymis ä mahdollises i edel äny yö ömyys aihe
on saa anu e o aa oimia (ks. esim. Paul & Mose 2009, Ko einen &
Tuomikoski 1998). E enkin niiden haas a el ujen, jo ka oli a eh inee kokea
oimi ukse u allisiksi yöpaikoiksi, käsi ykse omas a yöu as a ja sen ule-
aisuudes a oli a pahoin ho junee media-alan y -aallon myö ä.
Noin puole haas a elluis a oli sii yny kokonaan uudelle alalle ja osa heis-
ä melko kauaskin osaamisalueensa y imes ä. Silloin kun uusi ala ei as annu
ko in hy in olemassa ole aa koulu us a ai yökokemus a, yöllis yny koki
epä a muu a ja paine a paneu ua in ensii ises i uu een yöhön. On kuumo -
a aa aloi aa uu a, o esi e äskin haas a el u. Uuden oppiminen oli aa inu
oisil a ylimää äis ä pinnis ys ä ja pi kiä päi iä. Ainakin muu ama haas a el-
luis amme oli kokenu ämän hy in kuo mi a aksi, aina yöuupumukseen ja

95Yy eis ä uu een alkuun
sen uomiin oi eisiin, ku en muis ihäi iöihin, as i. Näin e enkin, jos uu een
yöhön oli sii yny suo aan edellisen yön askais a iimeisis ä ajois a. Y i -
äjäksi yh ymiseen lii yi samanlais a epä a muu a: Osaako myydä omaa
yö ään? Mi en pä jää aloudellises i? En ä mi en osaa oimia oiminimen pe-
us amiseen lii y än pakollisen by ok a ian kanssa?
E ään haas a ellun kokema epä a muus pä jäämises ä häl eni apaamalla
muiden alojen ihmisiä, jolloin syn yi luo amus siihen, e ä pä jää muuallakin
kuin oimi ajana.E äs haas a el u oli ylpeä sii ä, mi en oli i isanomisen jäl-
keen aken anu i selleen ai an uuden u apolun. Toinen aas koki ope us eh-
ä issä pä jäämises ään pai si epä a muu a, myös ylpey ä:
Onhan henkises i aika askas a, kun on kui enkin ihmis en kanssa ekemi-
sissä koko ajan (…). [Koska] mulla ei ole mi ään pä e yy ä, ei mi ään kou-
lu us a ope ajaksi, niin siinä on se [epäily], e ä osaanko ehdä mi ään. Toi-
saal a aas olen ylpeä sii ä, e ä olen mieles äni sel inny ihan hy in o aen
huomioon, e ä mulla ei ole mi ään koulu us a ja olen ollu pe uskoulussa
[edellisen ke an] uonna 1980 jo ain. (Nainen, 41–50)
Samankal ais a onnis umisen ylpey ä koki myös eelance iksi sii yny haas-
a el u, joka yösuh eessa ollessaan sai ko aakin k i iikkiä ju uis aan, mu a
ny eelance ina öi ä ii ää ja ju u mene ä kaupaksi a os e uihin julkai-
suihin:
Jos pääsee alkkaamaan eelance ina uonna 2016 Suomessa kapean e ikois-
alan oimi ajana yö eh ä iään, niin eihän si ä oikeas i oi ali aa. (…)
Siinä mielessä olen a maan myös poikkeuksellinen hahmo. Olen lukenu
esime kiksi Jou nalis i-lehdes ä eekyselyis ä, ja siellä ali e aan, a maan
ihan siis aihees a, e ä ei ole a peeksi [ öi ä] ja jou uu epimään ja aas a-
maan nii ä hommia. (…) Mun a i see hi eän ähän ma kkinoida i seäni.
(…) Olen sii ä osi onnellisessa asemassa, e ä mulle a jo aan ju uja. (Mies,
31–40)
Edellä si ee a u eelance oimi aja iedos aa ilan eensa poikkeuksellisen
hy äksi suh eessa moneen eelance ina oimi aan kollegaan, sillä kalen e is-
sa öi ä on buuka una pi källe e eenpäin. Toinen y i äjyy een aih amis a
aluksi ka ah anu puoles aan kokee ny , e ä y i äjäksi sii yminen oli hänen
u ansa huipennus. Vaikka y i äjän oimeen uloon lii yy epä a muu a, se ei
96 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
ole ko in kaukana oimi us en sisällä alli se as a epä a muudes a, sanoi y i -
äjänä oimi a haas a el umme:
Kaikissa oimi uksissa, joissa mulla on u a ia öissä, ne on käyny useam-
ma y -kie okse sen jälkeen, kun lähdin 2009 pois. Onko se epä a muu a?
Kyllä se on mun mieles ä epä a muu a. Siinä mielessä peilaan i seäni ällä
he kellä äysin niin sano us i no maaleihin yösuh eisiin. Mulla se esimies on
aan minä i se. (Mies, 51–60)
Haas a elemamme mediay i äjän apaan o a aja ellee esime kiksi yhdys al-
alaise eelance oimi aja , joiden mieles ä iskejä on yh ä lailla niin heidän
omassa yömuodossaan kuin kuukausipalkkaisessa yössä (Ekinsmy h 1999).
Toisaal a ällaisessa e ailussa oi olla kyse omaan yöma kkina ilan eeseen
mukau umises a ja eelance yön iskien no malisoinnis a (Ryan 2009).
Jou nalismi jä e ään su umielin mu a akain aikein
Moni haas a elemamme alan aih aja puhui yöllis ymises ä ke oessaan
myös su u yös ä, jo a oli jou unu ekemään oimi ajan amma is a luopues-
saan. Vaikka i se olisi jo pää äny suun au ua muualle kuin jou nalismin
pa iin ja ak ii ises i e siny aikkapa ies innän alal a öi ä, jou nalismis a
i o au uminen ei ollu helppoa. E äs haas a el u puhui sii ä, mi en oimi a-
juus pi ää iukas i o eessaan ja mi en oimi ajan s a ukses a ei olisi halunnu
pääs ää i i, aikka hän samalla koki, e ä yö jou nalis ina oli ois aiseksi ohi.
Hän oli eh iny ehdä i io oa jou nalismis a jo usei a ke oja ennen nykyis ä
yö ään iedo ajana.
Tun uu jo hi eän kaukaisel a, aikka olen ollu as a kolme iikkoa pois
siel ä. Mu a i o au uminen oli ihan hi i ä än aikeaa. Se oli ihan ka-
mala k iisi mulle kaiken ämän jälkeen. On jännä ju u, mi en oimi ajan
amma i on kui enkin kamalan kouku a a. Kun ole uommoisessa isossa
leh i alossa, joka on ihan ykkösmedioi a, niin sii ä asemas a luopuminen eki
osi iukkaa. Sen e an si ä on u hamainen kui enkin. (Nainen, 41–50)
Tälle haas a ellulle oli kui enkin sel ää, e ä aikka jou nalis in amma i oli
hänelle akas, hänellä ei ollu ule aisuu a silloisen yönan aja i mansa pal e-
97Yy eis ä uu een alkuun
luksessa. Toisel a haas a ellul a oli edelly äny pi kää p osessoin ia hy äksyä
se, e ä oisi ehdä jo ain muu a kuin jou nalis is a yö ä:
Munhan on pi kään pi äny ehdä su u yö ä, e ä ehkä luo unkin ähänas-
ises a u as ani äysin ja oimi ajan iden i ee is ä jossain mää in. Mun on
pi äny ensin hi eäs i mie iä si ä, e ä mi ä jos en olekaan oimi aja. Olen
ehkä ny päässy siihen pis eeseen, e ä pys yn näkemään i seni ekemässä jo-
ain muu a. (Nainen, 41–50)
Kyseinen henkilö oli i se i isanou unu . Hän huomau i, e ä oli oinu yh-
yä mie imään suunnanmuu os a omaeh oises i. Si ä as oin yllä äen i isa-
no uiksi jou u a pako e aan keskelle luopumisen uskaa ja uuden suunnan
mie imis ä ilman, e ä heillä on mahdollisuuksia almis au ua muu okseen ja
as ei ain suunna a aja uksiaan koh i uu a.
Amma in aih ajien a inoi a ki jaksi koonnu Salla Ko pela (2009) sum-
maa, e ä useissa hänen ki jaamissaan elämänmuu oske omuksissa alan aih-
oon mo i oi a sekä en isen yöpaikan yön ä ä e ä uu een amma iin e-
ä ä ekijä . Kun en isessä yössä on paha olla, uudelle u alle uskal amiseen
lii yy ähemmän mene e ä ää. Ko pelan haas a elluis a moni aih oi an-
han amma insa unelma yöhön. Meidän alaa aih aneissa haas a elluissamme
ei ollu mon aakaan sellais a, joka olisi ku annu uudelle u alle pää ymis ään
si en, e ä uusi yö olisi a sinaises i e äny puoleensa. Haas a ellu koki a
olleensa unelma-amma issaan nimenomaan oimi ajina. Sil i hy in moni ku-
asi uuden yön imun löy yneen yön eon myö ä, mikä oli yllä äny heidä
i sensäkin.
Toisaal a oimi ajuudes a ei ai an kokonaan ole joudu u luopumaan,
aikka oimi ajan yö olisi a loppunee . Vies in äalalle yöllis yneillä oli
säilyny si ei ä oimi uksiin ja oimi ajakollegoihin, mis ä oli apua heidän
nykyisessä yössään. Hyö yä koe iin ole an esime kiksi sii ä, e ä heillä oli
ie oa, mi en oimi uksissa suh audu aan ja eagoidaan e ilaisiin asioihin.
Suomessa jou nalismis a ies in ään sii yneiden kokemukse oimi aja aus-
an eduis a o a hy in samankal aisia kuin is aelilaisilla alan aih ajilla; kon-
ak i e kos on lisäksi menes yksellis ä ies in ää edesau aa kyky aja ella ja
ilmais a i seään oimi ajan lailla (Da idson & Meye s 2014).
98 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Toimi ajan amma i ai o ja oimi aja e kos ojen olemassaolo au a a
silloin, kun eelance haluaa myydä ju ujaan, kun iedo aja mie ii me-
diajulkisuu a ai kun julkaisun sisällöis ä as aa a e sii hy iä ju ujen ekijöi-
ä. E äs haas a el u koki oi ansa oimia äli äjän oolissa uudessa yössään:
hän au aa nykyisiä yöka e ei aan ymmä ämään millaisin silmin jou nalis i
maailmaa ka so a ja näin muu amaan suh au umis a oimi ajiin aiempaa
myön eisemmäksi.
Aus aliassa ehdyssä u kimuksessa ha ai iin, e ä jou nalis ien amma -
i-iden i ee i on ky key yny heidän osaamiseensa (She wood & O’Donnell
2016). Koska he saa oi a hyödyn ää jou nalis isia ai ojaan ja ie ojaan sii -
y yään ies in ä eh ä iin, he unsi a ole ansa yhä ainakin jossain mää in
jou nalis eja. Samansuun aisia aja uksia esi e iin myös ämän u kimuksen
haas a eluissa. Vies in äalalle sii yneissä oli usei a, jo ka ke oi a säily ä-
neensä yössään sisäisen jou nalis insa: he ei ä esime kiksi halunnee ehdä
sisäl öma kkinoin ia ai mainon aa ja pys yi ä yössään nouda amaan ie -
yjä ee isiä pe iaa ei a, ku en pi äy yä osiasioissa, myös silloin, kun puhu -
iin jonkin ahon edus ajana. Juu i ä ä ee is en pe iaa eiden säily ämis ä
ies in äpuolella y i äjänä ja palkansaajana yösken ele ä ko os i a haas a -
eluissamme:
Edelleenkin mulla on e i äin ah a oimi ajaiden i ee i i selläni, aikka
semmois a inkimä ön ä anhan maailman mukais a puhdasoppis a jou na-
lismia en eekään enää. Toimi ajaiden i ee iin lii yy ehellisyys, a oimuus
ja kuse uksen es o. Niissä öissä, joi a ällä he kellä een, niin en aleh ele.
Jos pi ää alehdella, niin si en lähden pois. Olen ehny myös si ä joissakin
oimeksiannoissa. (Mies, 51–60)
Olen henkilökoh aises i niiden [jä jes ö yönan ajansa] kanssa useissa asiois-
sa samaa miel ä. Mun jou nalis in ooli näkyy siinä, e ä sanon hy in suo-
aan. Jos ulee sellainen ilanne, e ä äällä niin sano us i alehdellaan ai
ää is ellään o uu a omien a koi uspe ien akia, niin kyllä a maan si -
en sanonkin. En pelkää enää sanoa ääneen. (Nainen, 41–50)
Muualle kuin jou nalisminpa iin yöllis ynee poh i a haas a eluissamme
paljon ajaa jou nalismin ja ies innän älillä ja si ä, mi en heidän uusi am-
99Yy eis ä uu een alkuun
ma insa innas ui oimi ajuu een. Osa koki, e ä anha aja-ai a jou nalis-
min ja ies innän älillä on madal unu ja yö on saman yyppis ä. Teks iä
ki joi e aan ja edi oidaan, muiden eks ejä lue aan ja niis ä anne aan palau-
e a, julkaisun sisäl öjä ja akenne a mie i ään. Ta kka ajais en amma ien
ja oimenku ien sijaan oidaan puhua e ilaisiin yökon eks eihin so el u is a
hyb idiamma ilaisis a, jo ka eke ä media yö ä (ks. a kemmin Malmelin &
Villi 2015b, Deuze 2007).
Työ ömäksi jäänee oimi aja ja päällikkö oimi aja o a aiemmassa
u kimuksessa a ioinee suun au umisen uudelle alalle ole an iskial iim-
paa kuin nojaamisen jo olemassa ole iin ai oihin ja asian un emukseen (Rai-
o & Lahelma 2015). Toimi aja luo aa ki joi us ai oihinsa ja näkee niiden
ole an si ä ydinosaamis a, joka hän ä amma illises i kanna elee.
Sisällön uo an o ei sulje pois jou nalismia, muis u i e äs y i äjänä oimi-
a haas a el u. Hän ei koe ole ansa pelkkä sisällön uo aja uudessa yössään,
aikka uo aa e ilaisiin medioihin sisäl öjä. Sisällön uo an o on hänen mu-
kaansa hassu käsi e. His o ia on ja ailla juu ia, kun si ä e aa jou nalismiin.
Hän ke oi ki joi a ansa ny kolme ke aa enemmän kuin aiemmin oimi -
ajana:
Tulee luonnos aan kyky jous aa ja aih aa oolia. He i osaa mie iä, mis ä
näkökulmas a [ki joi aa]. Ei aan mie isi niiden ju ujen kau a, e ä ha-
luan ehdä hy än ju un, aan mie ii, mi ä se me ki see näille ihmisille, mis-
ä näkökulmis a ne saa hyö yä. (…) Kaikki amma ilehde on [sellaisia], e ä
siellä pi ää olla ak aa, mu a se [ju u] pi ää ki joi aa myös jollain a alla
iihdy ä äs i ai kiinnos a as i. (…) Uskon, e ä se on yhä enemmän oimi-
uksissa sama ju u. Sun pi ää pe us ella, miksi halua ehdä jonkin ju un,
ai muu en joudu semmoiseksi oimi ajaksi, jo a aan käske ään. (Mies,
51–60)
Toinen y i äjänä oimi a haas a el umme koki, e ä hänen konsul i öissään
on yh ymäkoh ia jou nalis iseen yöhön. Yhden ies in äalalle sii yneen en-
isen oimi ajan mieles ä nykyisessä yössä sisäl öjen uo aminen ei poikkea
paljoakaan sii ä, mi en hän aiemmin oimi ajana sisäl öjä mie i.
[Sisäl öjen mie iminen uudessa yössä] muis u aa minua, missä olin pa -
haimmillani. Ei puhu a ahas a, ei mie i ä mainos ajia, ei mie i ä klikkejä,

100 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
aan mie i ään si ä, mi ä ehdään, mikä on se meidän ju u, mi ä me eh-
dään hy in. (Nainen, 41–50)
Julkisen puolen iedo us eh ä iin sii yny , aiemmin suu essa media alossa
yöskennelly haas a el umme ku asi jou nalismin aja-aidan yli ämis ä ies-
innän puolelle uusiin eh ä iin juna e auksen a ulla. Hieman yllä ä äs i
kyse ei ollu kaan auhdissa liikku as a junas a oiseen hyppäämises ä, sillä
jou nalismin juna oli hänen kohdallaan jo pysäh yny , ja uusi yö odo i al-
miina asemalla o amaan oimi ajan kyy iinsä:
Jo hakiessa oli sel ää, e ä on hy in mielenkiin oinen yöpaikka ja kun on
al ion [ yön ekijä], jolla on aika ä keä eh ä ä, niin ei a innu seli ää
ai e siä yölleen jo ain oikeu us a. Va mas i en iih yisi missään osakeyh iös-
sä, jossa aan pi ää jollekin me konomille saada uo oa aikaan. Ehkä siellä
[media alossakin] jus kä i niin kou iin un u aksi, e ä pi ää uo oa löy ää
omis ajalle. Ta allaan se jou nalismin juna jo enkin pysäh yi siinä. (Mies,
41–50)
101Yy eis ä uu een alkuun
Tu kimuksen aineis o ja me odi
Oman osaamisen unnis aminen
on ä keää yöllis ymisessä. Mi en
sanallis aa oma osaaminen yön-
haussa? Näin se sanallis ui haas a -
eluissa, kun uudelleen yöllis ynee
oimi aja poh i a yökokemus-
aan:
Lienee i ses ään sel ää, e ä esiin
nousi a oimi ajan yön pe us ai-
do , ku en ki joi aminen, haas a e-
luiden ekeminen, eks ien edi oin i,
ku aaminen ja ideoin i. Näi ä ai o-
ja haas a elemamme oimi aja
käy ä ä ies innän alalla edelleen.
Hyödyllisiksi he oli a kokenee myös
ky yn omaksua nopeas i uu a. Uu-
dessa yössä oli a a peen iedon
hakemiseen ja jalos amiseen lii y ä
aido ; en ise oimi aja o a a
suju as i hal uun laajoja asiakoko-
naisuuksia, e o a a olennaisen
epäolennaises a ja osaa a muoka-
a asian ii iiseen, ymmä e ä ään
muo oon. Tä ä ai oa a i aan, oli
kyse si en y i yksen sisäises ä ie-
do amises a, asiakasleh iin eh ä-
is ä ju uis a ai e kkosisäl öjen
uo amises a.
Nykyisessä yössään joh o eh-
ä issä ollee koki a , e ä oimi uk-
sissa hanki uis a yönjohdollisis a
aidois a oli apua. E äs haas a el u
ku asi ole ansa hy ä b ii aamaan:
hän pys yi keskus eluissa uo a-
maan selkeän ku an, millainen ju u
olisi a koi us ehdä. Muu ama mai-
ni si oimi ajan yös ä u u sosi-
aalise aido : ei a kailla yh eyden-
o oja ai uo o aiku us a ie aiden
kanssa. Nämä aido o a i ses ään
sel iä oimi ajille, mu a ei ä aina
muiden alojen yön ekijöille, oli haas-
a el umme huomannu .
Ta ina
Toimi ajan aidoilla ja iedoilla pä jää muuallakin
102 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Lii e
Sosiaalisuudes a ja uo o aiku-
us aidois a oi aja ella ole an apua
myös ”myymisessä”, jonka mone läh-
ökoh aises i maini si a i selleen
aikeaksi eh ä äksi, oli se si en
oman yön myymis ä yönan ajille ai
uo eiden ai pal eluiden myymis-
ä asiakkaille. Kiin eis ön äli äjänä
oimi a, puhelimi se haas a el u en-
inen oimi aja koki kiin eis ön äli-
ysbisneksessä ole an paljon samoja
elemen ejä kuin oimi ajan yössä:
hy ien ku ien o amis a, selkeiden
eks ien ki joi amis a, ihmis en a-
paamis a. Vaikein a hänen mukaansa
on muu aa sosiaalinen uo o aiku-
us myyn i apah umaksi, eli hilli ä
oimi ajana opi ua e ä yy ä ja
k ii isyy ä ja ase ua asiakaspal e-
lijan ooliin.
Mi ä oimi ajamme si en ke -
oi a oppineensa uudessa yös-
sään?
Some amaan, as asi usea.
Käy ämään uusia ie okoneohjelmia.
Aja elemaan ahaa, oisin sanoen
mie imään asioiden aloudellis a
hyö yä. Jä jes ämään apah umia ja
juon amaan nii ä. Tekemään niin sa-
no uja sih ee in hommia ja hallinnol-
lisia öi ä – mu ei kylläkään ykkää-
mään niiden ekemises ä, ke oi e äs
haas el u. Hallinnoimaan suu ia koko-
naisuuksia, koska lehden eon innalla
pi i suunni ella henkilös ön yönku ia
ja hoi aa monia julkaisup osessiin
lii y iä asioi a. Uudenlaisis a haas-
eis a sel iy yminen on hy in palki -
se aa. Haas a el umme ke oi a
un e ansa ylpey ä ja iloa pä jäämi-
ses ään uusissa eh ä issä.
Auli Ha ju
103Yy eis ä uu een alkuun
Huolis a huolima a uudessa yöpaikassa on hy ä olla
Uusi yöelämän aihe synny ää is i ii aisiakin un ei a. Tu kimukseemme
haas a ellu oli a luonnollises i onnellisia uudelleen yöllis ymises ä. Uuden
yöpaikan myö ä yön aken eissa ja sisällöissä oli apah unu muu os a aiem-
paan e a una. Esime kiksi mää äaikaisessa yösuh eessa oimi ajana yös-
kennelly haas a el u iloi si sii ä, e ä hänellä oli aikaa ki joi amiseen. Myös
mahdollisuus e ä yöpäi iin an oi lisä oima a oja haas a aan yöhön. Työ yy-
y äisyyden aus alla kummi elee kui enkin epä a muus öiden ja kumises-
a:
Mää äaikaisuus on ie ys i semmoinen [asia], mi ä mie in, e ä mi enkähän
ämän [ yön] kanssa käy. Meillä on ulossa jokin neljännes uosi a kkailu. Se
a maan aika paljon ke oo, mi en pi kään minä ässä olen. (…) Olenko ensi
uonna ielä? (Nainen, 41–50)
Sama henkilö ke oi myös ja ku as i seu aa ansa uusia, auki ule ia yöpaik-
koja, eli hän on ja ku assa almius ilassa sii ymään oisiin öihin. Toinen
mää äaikaisessa pes issä ollu aas ko os i nykyhe kessä elämisen me ki ys ä.
Haas a eluaikaan loppuke ääs ä hänellä oli sel ä suunni elma ule aksi ke-
säksi:
Ei mun a i se ie ää, mi ä een uoden pääs ä ai mi ä een kymmenen
uoden pääs ä. Kunhan ny iede ään, mi ä me ehdään huomenna, eikö se
ii ä? Kun olin pi kän ajan aki uisessa yösuh eessa, niin iesin, e ä mulla
on kesäloma aina siinä samassa kohdassa, koska se ny aan oli jä ke ää ja
käy ännöllis ä. Loma aha uli oukokuun puoli älissä. Ny on silleen [ ie-
ämä ön]. Mi kä loma aha ? Saako jo ain loma ahoja? Sellaise asia me-
ne ää me ki yksensä, mikä on jo enkin hi eän apau a aa myös. Ihmise
ekee näi ä suunni elmia, e ä kesälomalla si ä, ä ä ja o a. Mulla on selkeä
suunni elma: menen kesällä öihin. (Nainen, 41–50)
Hallinnan un een säily ämiseksi yöelämässä on ali a a jokin s a egia
epä a muuden unne a as aan. Yhdys alloissa ehdyssä u kimuksessa ka -
oi e iin uu iso ganisaa ioissa yöskennelleiden suh au umis a yöelämän
epä a muu een (Ekdale ym. 2015). Tu kija löysi ä o ganisaa ioissa neljän-
laisia oimi ajia: oi eikkai a, el ollisuuden un oisia, pelokkai a ja kyynisiä.
110 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
6. luku
Väli ilinpää ös jou nalismis a
Jou nalis isen yön muu os a luodanneessa eoksessa Good wo k (Ga dne
ym. 2001) mää i ellään, e ä hy ää yö ä (me ki yksessä laadukas, pä e ä) e-
ke illä ihmisillä on jollain e i yisalueella a i a ia ai oja. Kui enkin näillä
henkilöillä on myös jo ain muu a; he pohdiskele a yöhönsä lii y iä as ui-
a ja yönsä aiku uksia pai si i sensä myös muiden ihmis en ja yh eiskunnan
kannal a. Tähän u kimukseen osallis unee oimi aja o a juu i ällaisia
yön ekijöi ä. Heillä on sel äs i sekä halua e ä kykyä a ioida omien ja kol-
legojensa a kis en yöolojen muu os a sekä e i ellä muu os en seu aamuksia
laajemmin jou nalismin kannal a.
Media u kija Ma k Deuze ja Tama a Wi schge (2017) käy ä ä e miä a-
ja yö (bounda y wo k) ku a essaan si ä, kuinka oimi aja ois u as i poh i-
a yönsä olemus a: mi ä on olla oimi aja, kuka oikeas aan on oimi aja – ja
millainen on ”oikea” jou nalis i. Tällainen keskus elu ei suinkaan ole ämän
ajan ilmiö, aikka älillä sil ä näy ää. Jou nalis isen p o ession his o iassa on
ennenkin a ioi u ai joudu u a ioimaan, mi en amma in luonne mahdol-
lises i muu uu oimin aympä is ön muu uessa. E i yises i ies in ä eknolo-
gian muu okse o a i i änee keskus elua oimi ajan yön muu umises a
sekä käy ännön e ä yh eiskunnallisen oolin kannal a. (Conboy & Eld idge
II 2014.)
Tässä lu ussa oman alan asian un ijoiksi ka so a a oimi aja pun a oi-
a ha ain ojensa ja kokemus ensa pohjal a oimi ajan yö ä, jou nalismin
laa ua, jou nalismin ja median joh amis a sekä oimi ajuu a ja sen ihan ei a
nyky-Suomessa. Huomiona ois a on, e ä ku en yleensäkin jou nalismis a
keskus el aessa, myös u kimukseemme osallis uneiden puheessa oli mukana
usei a ulo u uuksia. Yh ääl ä uusin eknologia on uonu mukanaan uusia
ai o aa imuksia (esim. Bakke 2014), mu a muu okseen lii yy myös yh eis-
kunnallinen ulo u uus. Haas a el ujen pohdinnoissa oli si en läsnä jou nalis-

111Yy eis ä uu een alkuun
mille yypillinen kaksois e e en iaalinen luonne: amma illinen ja yh eiskun-
nallinen (Deuze & Wi schge 2017).
Työssä ainainen hoppu ja ja ku a ii ämä ömyys
Haas a el ujen oimi ajien puhe a u kimuksessamme luonnollises i ohja-
si a juu i heidän e i yise kokemuksensa media yössä. Nämä henkilö oli a
ehnee yö ä oimi ajina, käynee läpi epä a muuden aikoja, mu a sel iy y-
nee , kukin a allaan, uu een alkuun. Epäilemä ä ke omukse olisi a oi-
senlaisia, jos ka saus pe us uisi alal a yys in muualle menneiden ai jou u-
neiden ai sille as a pä kä öiden kau a y i ä ien kokemuksiin. Seu aa assa
esi e ä ä näkökohda nouse a sil i henkilöil ä, jo ka o a sel äs i jo hy än
o in poh inee jou nalismin ja median ilaa.
Haas a elemamme jou nalismin amma ilaise ei ä puhunee yksisilmäi-
ses i esime kiksi jou nalismin uhkaa as a appios a, aikka k i iikkiä esi e -
iin äke äs i, ei ä kä he ummu anee uudes a uljaas a medias a, aikka oi-
eikkuu akin ii ää. Puhe jou nalismis a ja medias a sekä oimi ajan yös ä
oli monia näkökulmia esiin uo aa, paikoin is i ii aisuu een as i. Tuskinpa
mikään muu puhe apa oisikaan ulla kysymykseen näinä aikoina, sillä ku en
e äs u kimukseen osallis unu oimi aja sanoi, alalla ei ole paluu a mennee-
seen, aan muu os on pysy ää. Kaikki oli a samaa miel ä sii ä, e ä kyse on
oimallises a muu os aihees a.
Mulla ei ole kokemus a sii ä, millais a se [ yö] on ollu aikka 90-lu ulla. (…)
[Olen] kuullu ju uja, e ä on oinu len ää helikop e illa johonkin [ja] e ä
on ollu [media] aloilla niin paljon enemmän ahaa käy ää, e ä on päässy
ekemään ihan hullun makei a ju uja. Se [ ie o] pe us uu ain kuulopuhee-
seen. Olen i se yöskennelly ain änä mu osaikana. (Nainen, 21–30)
Pidempään amma issa oiminee osasi a a os aa ” anhoja hy iä aikoja” a i-
oidessaan nyky ilanne a. Ku aa aa on e ään u kimukseemme osallis uneen
oimi ajan pohdin a:
Mun ikäisillä on kui enkin ollu aki uise yösuh ee ja kuuden iikon kesä-
loma ja hy ä palka . Onhan se [ollu ] jo enkin aika e uoikeu e ua elämää
myös. (Nainen, 41–50)
112 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
In e ne on ollu keskuudessamme pa ikymmen ä uo a, ja ensimmäise suo-
malaise e kkolehde kin pe us e iin yh ä kauan si en. Jo ain epäilemä ä
ke oo media-alan suh ees a ies in äympä is ön muu okseen, e ä edelleen
uoden 2020 lähes yessä oimi ajien puhe a yöelämän muu okses a ä i -
ää ah as i jou nalismin digi alisoi uminen. Tällä a koi e aan nimenomaan
si ä, e ä e kko ies in ä e i muodoissaan, iimeksi sosiaalisen median so el-
luksina on läpäise äs i läsnä oimi ajan yöpäi ässä:
On ihan yypillis ä, e ä ihminen menee keikalle ja halu aan, e ä hän ekee
siel ä pienen ju unpä kän leh een ja si en hän ekee sii ä oisen ju unpä kän
lehden e kkosi uille ja si en mielellään o aisi aikka ähän Ins a-ku aa ja
ehkä jonkun You ube- ideonkin sii ä pykäsee. (Nainen, 41–50)
Ny siis puhu aan moniosaamises a ja - ekemises ä digi aalisessa e kko ies-
in äympä is össä, jossa media on pe iaa eessa ollu mukana 1990-lu ul a
läh ien. Silloin oimi aja ku aili a suhde aan in e ne iin o eamalla muun
muassa, e ä ”hy ähän se olisi osa a, mu a ilmankin ulee oimeen” ja oi-
saal a a ioimalla sen äl ämä ömäksi oimi ajan yössä (Heinonen 1999).
Asenne uolloin suh eellisen uu een ne iin oli is i ii ainen, eikä sen me ki-
ys ä omalle yölle saa ika laajemmin ies in äkäy ännöille oikein osa u hah-
mo aa. Tuona pa in uosikymmenen akaisena aikana in e ne in e äänlainen
ie as aminen oli ymmä e ä ääkin. Sil i mu os analogises a, ies in äka-
na akeskeises ä oimi ajan yös ä digi aaliseen ies in ään koe aan yhä jopa
aas a aksi.
E äs haas a el u ki joi i pyy ämäämme ”puheeseen” ies in älukiolaisille
ilmeikkääs i oimi ajan yös ä nykyisessä e ko uneessa ies in äympä is ös-
sä näin:
Pahin mahdollinen miinaken ä on se osa mediaa, jos a koko oimi ajan
elämä on iippu ainen: in e ne . Jos oimi aja ei kommen oi apah umia,
uu isiaan, muiden uu isia ai mi ä ahansa Twi e issä, Facebookissa ai ä-
hin ään Snapcha issa, hän ä ei käy ännössä ole olemassa ainakaan sille su-
kupol elle, jo a e edus a e. (Mies, 31–40, puheen uo o eks i)
Vaiku aa sil ä, e ei media alojen oimin a digimu oksessa ole ollu yön-
ekijöiden näkökulmas a suju in a mahdollis a (ks. myös Saa i 2013, Hon-
113Yy eis ä uu een alkuun
konen & Lankinen 2012). E äs haas a el umme ku asi omia kokemuksiaan
moni ekemiseen ähdännees ä uudis ukses a sanalla iasko. Hänen mukaansa
yöpäi is ä uli kammo a ia. Kiel eis ä oimi ajan kannal a oli e i yises i
yö p osessin joh aminen ah aaksi; aihee anne iin almiina, ja oimi aja o-
eu i ne si en kuin oli ohjeis e u. Vain yhden ainoan ke an hän ke oi onnis-
uneensa ekemään ju un omas a aihees a.
Pe ymys ä yöelämän muu oksen kehnoon hallin aan ilmen ää sekin, e ä
e äs oimi aja kylläs yi uusiu umisen i kallisuu een ja osallis amisen niuk-
kuu een. Tämä oimi aja oli aikansa odo ellu , e ä oisi olla mukana muu-
oksessa ja aiku aa siihen, mu a läh i si en u hau uneena oisaalle.
Se mikä u hau i minua siellä (…) oli jus se, e ä kun oimi uksissa ehdään
uodes a oiseen samalla a alla. (…) Mu a si ä [uudis umis a] ei apahdu,
ja si en en oinu aiku aa mihinkään, niin se oli hi eän u hau a aa.
(Nainen, 41–50)
Si en yön ekemisen iloa ei ieny niinkään muu os, aan muu osjoh amisen
kul uu i ( a kemmin mediajoh amis a käsi ellään ämän lu un loppupuo-
lella). Sinänsä oimi aja suh au ui a a sin yynes i ja oikeas aan o ea as i
siihen, e ä yössä aadi a ien ai ojen ki jo on lisään yny uosien ja uosi-
kymmenen kuluessa.
Jou nalis in yössä menes yminen aa ii [nykyisin] kaiken saman osaamisen
kuin uonna 1988, jolloin aloi in oimi ajana. Mu a se ei ii ä. Ny on hal-
li a a da alouhin a sekä somekana ien hyödyn äminen ja sisällön uo an o
niihin. (Mies, 51–60)
Tämän nähdään kui enkin ole an linjassa yh eiskunnan muun ies in äym-
pä is ön muu oksen kanssa. E äs haas a el umme poh i mediaympä is ön
muu umis a oimi ajan yön näkökulmas a niin, e ä oimi ajan on osa -
a a yhdis ää pe in einen jou nalis inen amma iosaaminen uusiin, kansalais-
enkin osaamiin digi ies innän ai oihin.
Edelly yksenä yö eh ä is ä sel iy ymiselle on ollu almius ja kyky oppia
uu a ja ku as i. Kyse on ollu nimenomaan ekniikkaan lii y is ä käden ai-
dois a, ja ämä on alkanu jossain mää in un ua ylenpal isel a. Teknologian
114 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
muu umis a ei ole äl ämä ä koe u ongelmaksi, mu a siihen keski ymi-
nen on a elu anu oimi ajia.
Toki se [ ekniikka] mahdollis aa meille monia asioi a, mu a oimi uksissa
se on ja ku aa uuden ope elua. Voi olla, e ä on ihan ok ohjelma ai joku so-
ellus johonkin, mu a si en ulee uusi ja aloi e aan alus a. (Nainen, 41–50)
Tällainen oimin a kuo mi aa yössä, jonka ydin on kui enkin muualla kuin
yökalujen ope elussa. Oppiminen on äy yny hoi aa ainakin pääosin yön
ohessa ai oikeas aan yö ä ehdessä. Se on synny äny oimi ajissa un een,
e ä kaiken aikaa ulee uu a, joka on o e a a hal uun, mu a muu os auhdin
uoksi mi ään ei ehdi ope elemaan kunnolla. Ase elma ähin äänkin u -
hau aa ihmisiä, jo ka haluaisi a ehdä yönsä kunnolla.
On kui enkin hy ä pi ää mielessä, e ä yöelämän muu u a ai o aa i-
mukse – e i yises i ie okoneis umiseen lii y ä uude käy ännö – o a
u uja monissa yö eh ä issä, samoin niihin lii y ä kipuilu (ks. media-alan
yön muu oksis a Deuze 2007). Toimi ajan yössä kyse on kui enkin myös
amma illises a iden i ee is ä, joka on pi kään kiinni yny ie yihin ilmai-
su älineisiin ja niiden yö apoihin. Tä ähän heijas a a myös amma illisen
jä jes äy ymisen muodo älinekoh aisine jä jes öineen aikakausleh i oimi -
ajis a adio- ja ele isio oimi ajien yhdis yksiin. Mi ä ilmeisimmin ällainen
älinekoh aisiin yö apoihin pe us u a kiinni yminen on muu umassa, jos-
kaan muu os ei ole ainakaan kaikille luon e aa.
Luulen, e ä ämä [ oimi ajan yö] muu uu odella monimuo oiseksi. (…)
Ei ole enää yh ä äline ä. (…) Mun pi äisi aja ella ja muidenkin pi äisi aja-
ella si ä, e ä on ie yllä b ändillä öissä ja uo aa sisäl öä sen b ändin e i
kana iin. (…) Se on myös semmoinen muu os, mi ä mone ei halua myön ää.
Vaikka ne näkee a jessaan, e ä ehdään kaikkea muu akin, niin ne sil i ha-
luaisi pi ää kiinni sii ä p in i oimi ajan iden i ee is ä. (Nainen, 31–40)
Juu i aja us oimi ajuuden muu umises a sisällön uo annoksi aiheu aa
ki is ys ä monelle oimi ajalle. I au uminen älineiden i ee is ä nähdään
yön muu umisena epämää äiseksi ja ähemmän luo aksi, koska yössä ei
oi keski yä yhden ilmaisu a an hallin aan, aan yhä useamman oimi ajan
odo e aan ole an moniosaaja (Nyg en 2008). Toimi ajan yön uumoillaan
115Yy eis ä uu een alkuun
muu u an ainakin osin mekaaniseksi koos amiseksi ja pake oimiseksi, jossa
kyse ei ole oman luo an yön ekemises ä, aan ois en ekemien sisäl öjen kä-
si elys ä.
Sain soi on, e ä ny aan kokopäi äisiin öihin. Sehän oli ihan hi eä ä. Pa-
lasin sinne [ oimi ukseen] ja ka soin si ä – niin kuin ehdassalia. Ihmise
on siellä, uijo aa uu uun. Ei siellä kukaan ilkaise ympä illeen. (Nainen,
41–50)
Haas a el ujemme puheessa usein ois u aa unne a oi ku a a sanalla ii ä-
mä ömyys. Töi ä ehdään ja halu aan ehdä, ja halua uudenkin oppimiseen
olisi, mu a kun mikään ei unnu ii ä än eikä mi ään unnu eh i än. Ajan
kiih ymisen ilmiö ei ole pelkäs ään oimi us yön pii e, sillä yöelämän ien-
o on muu unu aiempaa hek isemmäksi muuallakin, ei ä kä ihmise oikein
pysy yön eon muu u ien pui eiden pe ässä (Jä ensi u 2014). Tehokkuus-
aade pei oaa un eiden huomioono amisen, kun koko ajan pi äisi saada
enemmän aikaan. ”Paljon ja nopeas i”, ku en e äs haas a el umme ki ey i ny-
ky ilan. Työ eh ä ien ki jo on la en unu ; siinä missä ennen keski y iin leh i-
ju un ekoon seu aa an päi än julkaisuun, ny on yöpäi än aikana uo e a a
pai si mää ällises i enemmän myös enemmän sisäl ö yyppejä.
Työssä olemiseen ja yön kokemiseen aiku aa oimakkaas i myös yöelä-
män ja ku a epä a muus, ku en aiemmissa lu uissa on käyny ilmi.
Epä a muus [ alli see sii ä] (…), mi ä mun pi ää opiskella ja mi en mun äy-
yy kehi ää i seäni, jo a pysyn ässä kehi yksessä, [ja] kukaan ei oikein iedä,
mikä se kehi ys on. (Nainen, 31–40)
Tässä ilan eessa oimi aja kan a a huol a pai si i ses ään myös yönsä jäl-
jes ä. Kii een nähdään uo a an i hei ä, mikä puoles aan huoles u aa oi-
mi ajia. Kun on kii e, yöpäi ä äy y ä ”sisällön uo amises a”. Kyseis ä
sanaa käy e iin haas a eluissa pejo a ii isessa me ki yksessä. Kii een uoksi
aja elemaan ei ahdo eh iä. Ylipäänsä oma yö alkaa pikemminkin ha mi -
aa kuin uo aa amma illis a yydy ys ä. Muu ama haas a el u kan oi huol a
myös jou nalis isen kielen apau umises a. Kun hy ä kieli on ollu oimi a-
juuden yksi pii e, ny pelä ään suomen kielen aalimisen ka oa an kokonaan
pois oimi uksellises a yös ä.

116 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Työn ekemiselle ulee si en lisää painei a. Huolellisuuden a e ko os uu,
kun kaikki pi ää ehdä en is ä nopeammin ja saada ju u e eenpäin aiempaa
ikkelämmin. Mahdollisuude i heisiin kas a a , aikka ilaisuuksia ja kei-
noja a kis amiseen on aiempaa enemmän. Tämä assaa monia oimi ajan
yössä.
Samaan aikaan yö sinällään koe aan edelleen elähdy ä äksi. Jou nalis-
ina olemis a ku ail iin haas a eluissa ”nas aksi amma iksi”, ja u kimus a
a en ki joi e uissa puheissa nuo ille halu iin sanoa, e ei oimi ajaksi yh-
ymis ä a i se ka ua, aikka se oi aa ia nykyisin ohkeu a.
Seu auksena on usein is i ii aisuuden leimaama yöelämäkokemus. Yh-
ääl ä omas a yös ä nau i aan, mu a oisaal a unne aan, e ei ii ä yön e-
kijänä – eikä oikeas aan ihmisenäkään. Toimi ajuus aiku aa ole an jo ain
muu a kuin yöajan alkaessa päälle pue a a haala i. Työelämän kah alaise
unnelma seu aa a ko iin. Ku aa aa on e ään u kimukseemme osallis u-
neen pohdin a lukiolaisille suun aamassaan puheessa:
Menen joka päi ä öihin hymy huulilla. Joka päi ä. Oikeas i. Rakas an yö-
äni. (…) Joka aamu mie in, mi en ehdin ehdä kaikki yö eh ä ä yöpäi äni
aikana. (…) Paine ja paha olo ule a joskus uniin. (…) Minua mie i y ää,
ii änkö älle alalle. (Nainen, 31–40, puheen uo o eks i)
Haas a ellu a eli a , e ä nykyoloissa ja ule aisuudessa oimi uksissa ei ole
halua pi ää kuin ah an amma illisen osaamisen äkeä ai e ä ähene iin yö-
paikkoihin pääse ä ain amma illises i pä e immä . Tällä ilmeises i ii a -
iin siihen, e ä supis u issa oimi uksissa ei ole ilaa kuin ahke ille yömyy il-
le, jo ka kykene ä hei äy ymään eh ä ään kuin eh ä ään.
Työpaikkoja on ähän, niin si en ne osaaja on osi ko ia ja kossa. (…) Si ä
amma i ai oa on ol a a yhä enemmän, ja myös pienemmissä lehdissä. (Nai-
nen, 41–50)
La ia asol a ka so una joh aminen näy äy yy näköala omal a
Anka ina ja epä a moina aikoina yöpaikkojen olemisen apaan aiku aa
suu es i se, mi en esimiehe ja o ganisaa ioiden, esime kiksi oimi us en, joh-
117Yy eis ä uu een alkuun
o hoi a a oma eh ä änsä. Media-alalla on nimenomaan osaa an muu os-
joh amisen a e kas anu iime aikoina huimas i. Toimi uso ganisaa ioiden
joh aminen on luo ien yöyh eisöjen joh amis a, jossa e i yises i näinä aikoi-
na johdon olisi kye ä ä i o au umaan aikansa eläneis ä oimin amalleis a
ja pe us elemaan uusien oimin a apojen a e. Kui enkin oimi us en esi-
mies yö ä ja mediajoh amis a on k i isoi u juu i sii ä, e ä oimin a on u han
usein likinäköis ä ja en is ä ois a aa. (Malmelin 2015b.) Kun samaan aikaan
la ia asolla kye ään näkemään ympä öi än maailman muu uminen, ase el-
ma ho ju aa yön ekijöiden luo amus a esimiehiin ilan eessa, jossa luo a-
mus a nimenomaan a i aisiin.
Juu i mu os aiheissa esimies yö ä olisi pon e oi e a a. Yhdys al alaisissa
oimi uksissa ehdyssä u kimuksessa on ode u, e ä luo amus esimies yö-
hön oimaannu aa yön ekijöi ä, aikka yöolo olisi a heiken ynee (Ek-
dale ym. 2015). Jos oimi us en ja mediao ganisaa ioiden johdon ka so aan
oimi an pe us ellus i ja johdonmukaises i, se luo usko a uu a ja au aa
ekemään hy ää yö ä. Tu kimukseemme osallis uneiden oimi ajien koke-
mukse esimies yös ä y -neu o elujen aikana ei ä ollee jä in myön eisiä, ja
haas el ujen a io ylipäänsä media-alan joh amises a Suomessa ei ä ollee
ko in miel äylen ä iä. Ku en edellä on ke o u, i se yön ekeminen on koe -
u aiempaa aa eliaammaksi ja osin myös ähemmän palki se aksi, eikä ä ä
unne a näy ä asapaino a an hy ä joh aminen. Paikoin oimi ajien näke-
mykse mediajoh amises a oli a suo as aan pu e ia:
Vuonna 2016 isoissa leh i aloissa alli see paniikinsekainen lamaannus. Me-
dia on ähän kuin pil uus aan kaupungille ka annu a ihe onen, joka
juoksee lapu silmillä sinne änne poukkoillen ilman selkeää päämää ää.
(Nainen, 21–30, puheen uo o eks i)
Toinen haas a el umme kummas eli mediayh iöiden johdossa esiin y ää nä-
köala omuu a. Kukaan media-alalla ei oikein unnu ie ä än, mihin suun-
aan ollaan menossa ai mihin suun aan pi äisi olla menossa. Joku haas a el u
uumi, e ä ehkä jossain haudo aan ie oa ai aken ei a ei uskalle a ai halu a
yh yä ikkomaan. Media kun on eh y suu en aken eiden ympä ille. On
paino alo ja muu iso in es oinni , joi a nykyisen ies innän aikakaudella
118 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
ei enää a i a, ainakaan pe iaa eessa. Sil i koska ne aken ee o a olemassa,
”aje aan Ti anicilla niin kauan, kun pysyy pinnalla ja o e aan aha ”, ku en
e äs haas a el u ku aili.
Tilan ees a syyllis e iin haas a eluissamme niin mediajoh ajia kuin me-
dioiden omis ajiakin. Joh oa moi i iin haas a eluissa saama omuudes a.
Joh opo as ei oimi ajien mieles ä kykene ilan een aa imiin uudis uksiin.
Vies innän ollessa yhä enemmän e kko e ois a, mediayh iöissä ehdään
muka e kko edellä, mu a ei kui enkaan osa a oikeas i o aa e kkoa hal uun.
E äs haas a el u sanoi, e ä oimi uksissa ehdään pinnallisia ju uja, joilla suu-
u e aan maksa a asiakkaa . Nämä si en lope a a ilauksen, koska ”puppua
saa ne in äydel ä ilmaiseksikin”.
Jos jo ain oimi uksissa ehdään, ekemise ah o a jäädä ponne omiksi.
Tällaisen a el iin lii y än yleiseen näköala omuu een, joka joh aa y i el-
miin aan ei läpi ie yihin uudis uksiin. E äässä lehdessä oli ele isio a myö en
mainos e u uudis unees a uo ees a, ja a koi us oli uudis aa myös oimi uk-
sen yö apoja. Ke ojan mukaan uudis us a ei kui enkaan mal e u o eu aa
kunnolla eikä sii ä ies i y ii ä äs i alon sisällä. Niinpä oimi uksen yö
palau ui hy in nopeas i pe us ekemiseen. Media alojen ekemis ä näy ää lei-
maa an jämäh äminen; uusia ideoi a ei unnu löy y än – ja se ahdis aa.
Mi en kaikki inno aa io on hä inny alal a? (…) Inno aa ioksi laske aan se,
e ä ehdään joku ki a pikku-gi jonnekin. Minus a se on ähän masen a aa.
(Nainen, 41–50)
Joh oa a os el iin haas a eluissamme sii ä, e ä jos jonkinlaisissa inno aa io-
seminaa eissa is u aan, mu a selkeä näkemys puu uu sii ä, kenelle leh eä ai
muu a mediaa ehdään. Johdossa on mene e y usko omaan ekemiseen ja sen
a oon, kuuluu k i iikki:
On ikään kuin luo u u uskomas a (…) jou nalismiin, siihen, mikä on sen
amma in ydin. (Nainen, 41–50)
Myös omis ajia k i isoi iin lyhy näköisyydes ä. Aiemmin maini un uppoa a
lai a - e auksen lisäksi omis ajia moi i iin muu enkin jou nalismin ja jou -
nalis isen yön näkemises ä kylmien lukujen kau a. Toimi uksissa on ol u
joidenkin mieles ä jous a ia ja odella kä si ällisiä, mu a si ä ei oimi ajien
119Yy eis ä uu een alkuun
mieles ä ole pö ssiyh iöiden johdossa aju u. Siellä on ain keski y y nume-
oihin ja ois el u ”laa uman aa”.
Työn ekijä o a media alouden mu oksessa jäänee huonolle huolenpi-
dolle. Osinkoja on pi äny maksaa omis ajille joka uosi, kun aas yön ekijä
o a jou unee jous amaan. Niin oimi uksissa kuin muillakin yöpaikoilla
on jous e a a, koska nykyisillä epä a moilla yöma kkinoilla ei yön ekijöillä
oikeas aan ole muu a mahdollisuu a (Haapala 2016). Kui enkin haas a ele-
mamme oimi aja kaipasi a media-alan omis ajil a jous ojen as apainoksi
”jou nalis is a halua”, halua ehdä hy ää jou nalismia, ke oa yh eiskunnas a
ihmisille. Toimi usp osesseja pi äisi kehi ää si en, e ä joh amisella ue ai-
siin yön ekijöiden jaksamis a. Muu os sinällään ei unnu ole an pulma, aan
olemisen epämää äisyys ja ekemisen suunnan puu e. Esimies en oi o aan
auhoi u an mie imään, mi ä oikein ehdään ja miksi. Kun johdolla ei ole
ule aisuuden isioi a, se heijas uu a mis ele an ekemisen kul uu ina oi-
mi uksissa. Realis ise oimi aja o a jo oppinee , e ä yksien y -neu o elu-
jen jälkeen ajaudu aan koh a oisiin, ja siksi kukaan ei halua e o ua millään
a alla silmiinpis ä änä yyppinä, ei edes uudis ajana.
Kukaan ei halua keiku aa ene ä. Kukaan ei halua kyseenalais aa mi ään.
Kukaan ei halua k i isoida mi ään. (…) Toimi uksissa ei äl ämä ä ole sel-
lais a henkeä, e ä äällä me keksi ään kaikkea uu a, aan aika paljon kaik-
ki keski yy ekemään si ä anhaa. (Nainen, 41–50)
Ei sillä ole mi ään äliä, kuinka mon a hy ää ju ua ole ehny . Jos kenkää
ulee, niin kenkää ulee. (Nainen, 41–50)
Kyse on pai si e äänlaises a kul uu ises a ilmapii is ä, myös aadollisem-
min ihmis en jaksamises a. Haas a eluissamme uo iin esiin, e ä nykyisellä
yö ahdilla ei jaksa hei äy yä luo aksi uudis ajaksi. Vaa ana on, e ä jou uu
hoi amaan en is en öi ensä lisäksi ideoimansa uude eh ä ä . Pa empi siis
keski yä u uun ekemiseen uulisina aikoina. Ase elma on u u muis akin
oimi us en epä a moja aikoja ka oi aneis a u kimuksis a. Yksi apa asen-
noi ua muu okseen on juu i se, e ä muu okseen kyllä sopeudu aan, mu a i se
ei halu a si ä ak ii ises i olla uo amassa (Ekdale ym. 2015).
126 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Toimi uksissa ollaan yhä enemmän he eillä sen suh een, mikä lukijoi a kiin-
nos aa. (…) Sellainenkin aika on ollu , kun oimi aja aja eli a hieman
ylimielisinä, e ä he kyllä ie ä ä , mi ä lukija a i see. (Nainen, 41–50, pu-
heen uo o eks i)
”Rakkaudes a lajiin” – mu a mikä onkaan laji?
”Toimi ajuus ja jou nalismi menee e een”, sanoi yksi u kimukseemme osal-
lis unu oimi aja. Toinen ku aili, kuinka hänenlaisensa aa i aan jou nalis-
miin e ikois unee oimi aja eke ä yö ään ” akkaudes a lajiin”. Bu nou
saa aa uha a, mu a öi ä ehdään il aisin ko ona, koska yö o a niin kieh-
o ia. Toisaal a kun yössä on e o oimaa, ponnis elu uo a a mielihy ää
siinä missä u iinipuu aminen oisi olla ankeu a aa.
Haas a el ujemme puheessa elää edelleen klassinen oimi ajuus. Jou na-
lis is a yö ä pide ään pikemminkin ku sumuksena, apana olla ja elää kuin
aadollisena oimeen ulon u aa ana palkka oimena. Toimi ajan amma il-
linen iden i ee i on kui enkin koe uksella media yön muu os en akia. Toi-
mi ajuuden iden i ee i muo ou uu pi käl i amma illis en käy än öjen kau -
a, ei pelkäs ään aja uksellisena hahmona. Kun käy ännö muu u a , myös
a a ymmä ää amma i-iden i ee i saa a ähin äänkin uusia sä yjä, ku en
Ma k Deuze (2007) on odennu . Deuzen mukaan media yön ekemis ä ku-
aa no kis uminen. Sosiologi Zygmun Baumanin e mis ä ”liquid li e” joh-
de u näkemys ku as aa si ä, minkä u kimukseemme osallis unee oli a ha-
ainnee omakoh aises i: Alan yössä on ä ä nykyä ain ähän akioi a, eikä
ase elmien auhoi umis a kanna a odo ella, sillä si ä uskin apah uu. Alan
kansallis en muu os aiku imien ohella media yön no kis umiseen aiku a-
a globaali oima , jo ka muo aa a ies in äkäy än öjä, alan o ganisaa ioi a
ja niissä eh ä ää yö ä. Työ on hy ässä ja pahassa pi s aleisempaa kuin ennen,
ja yösuhde saa uusia o eu us apoja.
Deuzen huomio media yön luon een muu oksis a näy ä ä pä e än myös
meillä Suomessa. Tu kimukseemme osallis unee oimi aja nos i a esiin
seikkoja, jo ka ke o a sii ä, e ä myös suomalaisen oimi ajan i seymmä ys
on mu oksessa. Edellä maini u pe in einen näkemys jou nalis ina olemises-

127Yy eis ä uu een alkuun
a oli sil i edelleen ah as i mukana haas a el ujen keskuudessa. Se näkyi esi-
me kiksi e ään oimi ajan ki joi amas a ”puhees a” lukiolaisille:
Pohjimmal aan jou nalismi on änä päi änä samaa kuin silloin, kun aloi-
inkin alalla kolmisenkymmen ä uo a si en. Ke o aan uusia ja me ki -
ä iä ie oja yleisölle, jo a niis ä saa akennuspui a omaan näkemykseen
maail mas a. Tie oja, jo ka on hanki u jou nalis ises i kes ä ällä ja luo e -
a alla a alla ja jo ka jäsenne ään yleisön käy e ä äksi. (Mies, 51–60, pu-
heen uo o eks i)
Tai ku en e äs oinen oimi aja haas a elussa ku aili:
Jou nalismia on o uuden e siminen ja sen sisällön hiominen, ja si en ne ä-
linee on ain älinei ä. (Nainen, 41–50)
Y -kie okse läpikäynee oimi aja a ioi a sil i Deuzen näkemyksiä myö-
äillen, e ä oimi ajan yön unnusme ki ei ä enää ole yh ä sel äpii eisiä
kuin aikaisemmin. Puheissa nousi esiin kehi ys, jo a oisi ku sua oimi ajuu-
den sumen umiseksi. Se ilmenee ensinnäkin niin, e ä suu elle yleisölle oimi -
aja ei ä enää ole koko kansan a ilindejä ai lei salmeneja, jo ka unne aan
ja mielle ään juu i oimi ajuuden ilmen ymiksi.
Jos mene ny kysymään ihmisil ä, e ä sanopa joku unne u oimi aja, niin
en oikein iedä, minkälaisia as auksia siel ä mah aisi ulla. (…) Ny meillä
on kaikenmaailman aamu adion juon ajia ja blogis eja. Ei ole semmoisia
koko kansan äh i oimi ajia. (Nainen, 41–50)
Kyse ei ole sii ä, e eikö suu en yleisön ie oisuudessa edelleen olisi medias a
u uja hahmoja, aan näiden hahmojen amma illises a ilmees ä. Val amedi-
an ulkopuolel a on noussu a sin mi a aan unne uu een blogga ei a, jo ka
nimenomaan o a yksilöi ä. Heillä ei ole oimi uskollek ii ia ympä illään, ei-
ä kä heidän oimin ansa pe iaa ee useinkaan pe us u jou nalis iseen am-
ma i-iden i ee iin.
Ny ollaan siellä some-maailmassa. Some mää i elee, mi ä ehdään. (Nai-
nen, 41–50)
Toisaal a e äs haas a el u oi esiin, e ä myös pe in eisessä mediassa on aiempaa
enemmän sisäl öä, joka kiinni yy ekijöiden henkilöihin. Yhdeksi esime kik-
128 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
si haas a eluissa nos e iin Ylen Kioski, jonka luonnehdi aan henkilöi y än
ah as i oimi ajien pe soonaan. Tämä on e ilais a oimi ajuu a kuin en-
nen. Ny medias a unne u ihmise mielle ään mieluummin mediape soo-
niksi kuin jou nalis eiksi kon en ionaalisessa mielessä.
Ase elman muu okseen on epäilemä ä aiku anu jo aiemmin esiin ullu
nyky oimi ajal a edelly e y läsnäolo sosiaalisen median kana issa. Somessa
pi ää esiin yä omana yksilöllisenä i senään, ei niinkään jonkin iedo us äli-
neen saa i mediains i uu ion uumiillis umana. (Vainikka ym. 2013) Täs ä
syys ä haas a ellu suh au ui a julkiseen jou nalis i-minään a auksella ja
epäilemä ä osin pe us ellus i, sillä omalla nimellä ja kas oilla julkisuudessa
esiin yminen a koi aa nykymaailmassa pahimmassa apauksessa odellis a
julkis a nöy yy ys ä, ku en e äs u kimukseemme osallis unu oimi aja o e-
si. Huolessa on pe ää, sillä oimi ajien henkilöön kohdis u a ahdis elu o a
yleis ynee (Pöyh ä i ym. 2013).
On mielenkiin ois a, e ä samalla kun oimi aja pohdiskele a oimi a-
juuden pe sonoi umis a ja mediape soonien as umis a ”oikeiden” oimi ajien
e een julkisuudessa, on ha ai u myös oimi ajuuden s anda disoi umis a.
Edellä oimi aja ku aili a , kuinka oimi uksissa yhä enemmän ja yhä no-
peammin uo e aan pikauu isia ja kuinka ämä yö on luomassa kas o oman
oimi us yön pake ajien joukon.
On paljon oimi ajia, jo ka ekee mono onis a suolakai oshommaa. Ve kko-
ju uja napu elee kymmenen un ia, ja kukaan ei ole koskaan kuullu kaan,
e ä ne on öissä jossain oimi uksessa. (Nainen, 41–50)
Haas a el umme mieles ä on käyny niin, e ä kaikis a oimi uksen yön eki-
jöis ä on ullu sisällön uo ajia. ”Samaa uubaahan me ehdään kaikki”, hän
luonneh i. Lausahdus kuulos aa sil ä, e ä oimi ajuudes a on mene e y jo-
ain olennais a.
Ase elmassa on ais i a issa, e ä aikka lajia akas e aan ja oimi ajuus on
e issä, lajin ai oimi ajuuden unnusme ki o a muu unee suun aan, jossa
amma ikun aa elähdy äny iden i ee i on apau umassa. Toimi ajuus ei ole
si ä, mi ä se oli ja mi ä sen halu aisiin ole an. E ään oimi ajan sanoin oi-
129Yy eis ä uu een alkuun
mi ajuudes a on ullu ai ulossa ”kah ila yö ä”, jolla oli ilmeises i a koi us
ku a a si ä, e ä jo ain oimi ajuuden e i yisyydes ä on haalis unu .
Toimi us en iedo ja aido uo a a ies in ä oimis oihin
Yhä useampi oimi aja on sii yny jou nalismin ja iedo amisen älisen pe-
in eisen aja-aidan oiselle puolelle. Yksi syy loikkaukseen on yksinke aises i
se, e ä yöu a oimi uksessa oi lopul a joh aa ankeaan yöelämään. Koska
yö on muu unu ko emmaksi ja ilonaihei a on aiempaa ähemmän, mieleen
ulee osaamisen hyödyn äminen jossain oisaalla.
Toimi uksessa näkee, e ä yö on kulu anu . Siellä y i ää iis-kuuskymppi-
sinä näissä paineissa ehdä si ä [ yö ä]. En halunnu semmois akaan koh a-
loa, koska siinä aiheessa [u aa] ei si en pys y enää oikein aih amaan [ oi-
siin öihin]. Ny ielä un uu, e ä oi. (Nainen, 41–50)
Pelkkä sisällön uo an o ei ole jou nalismia. En äi ä sellais a, mu a monis-
sa e ilaisissa ies innän eh ä issä on ilaa jou nalismille ja jou nalis iselle
aja elulle. (Mies, 51–60)
Realismia on haas a eluissa esi e y a io, e ä sel ä ajaisimma , ”puh aim-
ma ” jou nalis ise eh ä ä ähene ä . Siksi on pakko hy äksyä ilanne ja suh-
audu a a uudella a alla sellaisiinkin media-alan yö eh ä iin, joi a ennen
saa oi ylenka soa. Tämän u kimuksen osallis ujis a usea a ioi nyky ilan-
ne a samansuun aises i: oimi uksia supis e aan yhä ja ies in äpuolelle syn-
yy uusia yöpaikkoja. Vies in ä eh ä iin näkyy ole an yön öä oimi uksis a
ja oises a suunnas a on e oa juu i sellaisille oimi ajille, joille on ke yny
yökokemus a ja jo ka halua a sii ää osaamisensa oiselle ken älle. E äs haas-
a el u a eli läh ijöiden ole an siinä iidenkymmenen ko illa. Nuo emma
kollega ihme ele ä moisia sii oja, anhemma o a ois a miel ä.
Vanhemma kollega onni ele a , e ä hienoa, e ä pääse pois media-alal-
a. Jus ehkä nämä ja ku a yy ee ja si en ämä [ yön] pi s aloi uminen…
(…) Tämmöisille anhan koulun ihmisille on helpo us, kun pääsee pois näis ä
hommis a. (Nainen, 41–50)
130 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Muualla ehdy u kimukse ah is a a , e ä jou nalis isen yön aido o a
sii e ä issä ainakin lähialueiden amma eihin. On jopa ha ai u, e ä jou -
nalis inen yö koe aan äli aiheeksi, sillaksi pa emmin palka uihin ja ehkä
myös a os e uimpiin amma eihin. Kun Suomessa – ainakin ois aiseksi –
ies in äpuolelle on sii y y ankan kokemuksen ke a, muualla on ha ai u
sii ymis en apah u an jo yöu an a haisessa aiheessa. ( Da idson & Meye s
2014, Willna ym. 2013.)
Kysyn ää un uu olleen myös meidän haas a elujen pe us eella. E äs haas-
a el u ku asi, e ä y i ykse ai jä jes ö o a nimenomaan hakenee jou nalis-
is a osaamis a pii iinsä. Rek y oinni oli a kohdis unee nimekkäisiin jou -
nalis eihin, ja e enkin oimi uksen ylemmäs ä johdos a oli sii y y suo aan
ies in äjoh ajiksi ja ies in äpäälliköiksi.
Samalla kyse on jälleen yh een eali ee iin mukau umises a. Toimi us en
supis uksissa on yypillises i käyny niin, e ä ”eihän kenkää nuo ille ja hal-
oille ja huonoille anne a, aan anhoille ja iisaille, ja ennen kaikkea kalliil-
le”, ku en e äs haas a el umme sa kas ises i o esi. Tällaisissa ilan eissa suun-
a oimi uksis a on ollu niin eelance yöhön kuin ies in äalan eh ä iin.
Toimi us en ku aillaan uo a an ies in ä oimis oihin. Sen myö ä a ioidaan
uudelleen myös amma illis a iden i ee iä. Ymmä e ä äs i juu i jou nalis-
ises a medias a ies in äalalle sii ynee oimi aja oli a alkanee mie iä
uudelleen jou nalismin ja ies innän suhde a, ku en aiemminkin o esimme.
On paljon semmois a ie as us a ies in ä oimis oihin. Haluaisin olla pu -
kamassa näi ä ennakkoluuloja. (Nainen, 41–50)
Raja siis edelleen unne aan, aikka si ä halu aisiin madal aa. E äs u kimuk-
seemme osallis unu ku aili oimi ajuuden dilemmaa ”puheessaan” lukio-
laisille si en, e ä alalle oi asemoi ua kahden iden i ee in kau a. Toinen on
”idealis inen oimi ajaiden i ee i” ja oinen ”kaupallisen media-alan oimi-
jan iden i ee i”. Edellis ä a oi ellaan, jälkimmäisen oi kui enkin jou ua hy-
äksymään. Molemma kui enkin pe us u a oimi ajuu een yön ekemisen
ai ojen mielessä. Kui enkin siinä missä ihan eellinen oimi aja ekee ai aina-
kin py kii ekemään yö ä apaas i, media-alan oimija ymmä ää kaupallisen
paineen me ki yksen, u kimukseemme osallis unu ku aili.
131Yy eis ä uu een alkuun
Kaupallinen media-alan oimija on p agmaa inen yömyy ä. (…) Hän pää-
yy uo amaan sisäl öjä e i kana iin, hän o ganisoi, edi oi, sää ää, pake oi,
e sii e i ahoja yydy ä iä a kaisumalleja ja ymmä ää kaupallisen paineen
me ki yksen. Tällaisen oimijan ekemisen a ainsanoja o a sopeu u aisuus,
yh eis yö, iimi yö, uo a uus ja a koi uksenmukaisuus. (Nainen, 41–50,
puheen uo o eks i)
Toisaal a oinen haas a el umme pohdiskeli, mikä si en on pe in eis ä, ihan-
eellis a oimi ajan yö ä ja missä si ä oi ehdä. Hänen mieles ään ei ole kes ä-
ää aja elua, e ä aikkapa jonkin jä jes ön leh een ki joi e u hy ä ju u olisi
huonompaa jou nalismia kuin al amediaan eh y ju u. Kolmas haas a el u
poh i nykyis ä yönku aansa la enne u jou nalismi - e min kau a. Sellais a
oi hänen mieles ään edis ää muuallakin kuin oimi uksessa ai ”ai ona” jou -
nalis ina:
Aika ah as i py in oimimaan niin, e ä mun asiakkaani ai heidän asian-
un ijansa pääsisi ä mediaan esi elemään nimenomaan amma i ai oaan.
Ei suinkaan [niin], e ä ”meidän i ma X on maailman pa as”. (…) Tällä a-
alla ulki sen, e ä ämä on myös jou nalis is a yö ä, koska ju u [o a ] laa-
dukkaampia ja pa empia, an a a yleisölle enemmän ie oa. (Mies, 51–60)
Toimi ajuus-iden i ee in omaa ien sii yminen ies in ä oimis ojen puolelle
oi muu aa käsi ys ä jou nalismin sijainnis a, sillä amma imainen media ei
ole enää ainoa ”alus a”, jossa ajankoh ais a ja me ki yksellis ä ma e iaalia jul-
kais aan. Jo ny e kko on aiheu anu sen, e ä pe iaa eessa kuka ahansa oi
yh yä julkaisemaan ainakin oi o us i laajoille yleisöille sisäl öjä, jo ka aina-
kin näy ä ä jou nalismil a. (Heinonen & Luos a inen 2008.) Näin jou na-
lismi on a allaan sii yny osin pe in eisen jou nalis isen ilan ulkopuolelle.
Haas a eluissa uli esiin, e ä jou nalis isia medioi a oi as aisuudessa nous a
pe in eis en mediayh iöiden ulkopuolel a.
Niin paljon jou nalis eja on oikeas i yöllis yny ies in ä oimis oihin, e ä
ies in ä oimis ois a alkaa ulla jossain mielessä omia medioi aan ennen pi -
kää. (…) Niissä ehdään niin paljon (…) semmois a omaa sisällön uo an oa,
joka on osi ain ihan samanmuo ois a kuin pe in eisessä mediassa. Luulen,
e ä siel ä oi alkaa kas aa oikeas i uusia medioi akin. (Nainen, 41–50)

132 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
Visio on kiinnos a a eikä a maan kaikkien jou nalis ien mieleen. Mahdo on
se ei kui enkaan ole, sillä jo ny mone asiakaslehde ja e i o ganisaa ioiden
ies in äkana a o a sisällöil ään ja muodoil aan hy inkin jou nalis isia. To -
a lienee sekin, jonka e äs haas a el umme oi esiin, e ä iso y i ykse saa a a
yh yä uo amaan kunnianhimois a jou nalismia – koska niillä on siihen a-
aa. Lausuman oi lukea niinkin, e ä pe in eisellä medialla ei ä ä a aa enää
olisi.
On kui enkin e i asia, saisiko ies in ä oimis ojen uo ama media yleisön
hy äksyn ää ja saa u aisiko se sellaisen luo e a uuden s a uksen, joka ny-
kyisellä amma imedialla on edelleen suomalaisessa yh eiskunnassa. Nykyise
media han o a hy ässä maineessa, sillä esime kiksi uonna 2016 ehdyn ky-
sely u kimuksen mukaan yleisön luo amus niin sanomaleh iä kuin Yleäkin
koh aan oli 75–80 p osen in asoa ja jopa kas oi edellises ä uodes a (Sano-
maleh ien lii o 2016) Si en oi a ioida ole an pe us ei a sille haas a eluissa
esiin ulleelle näkemykselle, e ä yleisö ja kossakin ase aa e usijalle selkeäs i
iippuma oman jou nalismin ja median.
Uskon, e ä huoma aan, e ä me kai a aankin anhanaikaisia kunnon jou -
nalis eja, jo ka ei ole minkään ins anssin ääni o ena. (Nainen, 41–50)
Näkemys aja-ai ojen kaa umises a ai edes madal umises a ei suinkaan ole
jae u ähän u kimukseen osallis uneiden keskuudessa. Vies innän ja jou na-
lismin e ojen häl en ymises ä puhunu haas a el u o esi, e ä on paljon sel-
laisia oimi ajia, jo ka ei ä edes halua aja ella mene änsä a sinaisen median
ulkopuolisen y i yksen pal elukseen.
Kysymys oi olla myös sii ä, e ä amma illis en oolien sumen uminen
saa aa hai a a yön ekoa oimi ajana. E i yises i ämä koskee jou nalis eja,
jo ka sii y ä ai jou u a sii ymään aki uises a oimi us yös ä apaiksi oi-
mi ajiksi ai muu en i sensä yöllis äjiksi (Obe maie & Koch 2015). Tämä
muun muassa saksalaisessa u kimuksessa eh y ha ain o nousi esiin myös
meidän u kimuksessamme:
Jos ole e ikois unu jou nalismissa seu aamaan jo ain alue a, ja si en u-
peaisin sii ä [aihealuees a] ekemään myös muu a ies in ää, niin mi en pi-
133Yy eis ä uu een alkuun
dän nämä kaksi puh aas i e illään. (…) Olen mie iny , e ä siinä oi olla
ie y haas e. (Nainen, 41–50)
Toinen, ee yöhön sii yny oimi aja pun a oi samaa asiaa käy ännöllises i:
Jos hän ekee jollekin y i ykselle ies in ä öi ä ja myöhemmin samaa y i ys ä
edes lähel ä mene ää ju uja, onko hänen jou nalis inen usko a uu ensa koe-
uksella? Kysymys on hy ä.
Näy ää sil ä, e ä yön ekemisen eh ojen muu uminen oimi uksissa ja
äen ähen ämise heijas u a myös käsi yksiin oimi ajuudes a. Jou nalis-
ien amma illinen i seymmä ys on syn yny ja muo aan unu paljol i yh ey-
dessä ie yihin käy än öihin ja yön o ganisoi umisen muo oihin: oimi a-
juu a on ie yjen yö eh ä ien suo i aminen palkka yönä jou nalis iselle
o ganisaa iolle. Ny jou nalismin aken ee o a mu oksessa, osin ehkä hä-
iämässä, jo en myös amma ia ku aa a mää ee o a uudelleena ioi a ina.
Toimi ajuu a ei äl ämä ä mää i ä ie ynlainen yösuhde ie ynlaiseen o -
ganisaa ioon, aan amma illinen iden i ee i aken uu – jos on aken uakseen
– aiempaa moninaisempien käy än öjen kau a. Siksi pohdin a amma illisen
iden i ee in aineksis a odennäköises i ja kuu, sillä alan yö oima odellakin
on liikkeessä:
Meidän alal a pois uu äkeä – siis oimi uksis a läh ee päällikkö ason ihmi-
siä ja si en läh ee e ikois oimi ajia – apaaeh oises i. Si en on nii ä, jo ka
jä ää oimi uksen, koska ne nimenomaan haluaakin olla y i äjiä. He ha-
luaakin aken aa jo ain omaa. Si en on ämmöisiä niin kuin minä. Mun
elämä ilan eeseen ällä he kellä sopii eelance ina oleminen, kun pys yn elä-
mään ällä. On e ilaisia ilan ei a, mu a uskon, e ä me ullaan näkemään
yhä enemmän ämmöisiä apaaeh oisia läh emisiä. (Nainen, 41–50)
Työn mu okse huoju a a amma illis a iden i ee iä
Tu kimukseemme osallis uneilla oimi ajilla oli ankka kokemus oimi aja-
na olemises a. He oli a ehnee jou nalis is a yö ä pi kään, ollee oimi usyh-
eisöissä mukana monin a oin – elänee oimi ajan elämää. Ku en aiemmin
on käyny ilmi, oimi ajuus ”menee e een”. Haas a elemamme oimi ajien
ke omukse osoi i a , e ä oikeas aan iippuma a heidän nykyisis ä yö eh-
134 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
ä is ään, he edelleen iden i ioi u a oimi ajiksi. Toimi ajuus oli kas anu
heihin kiinni, usein lähes eliniän kes äneen pi kän p osessin kuluessa. E ää
haas a el umme oli a e äällä a alla miel änee i sensä oimi ajiksi jo kauan
ennen alalle uloaan, jo ku jopa kouluajois a läh ien.
Useimmi en amma illinen iden i ee i näy ää sil i aken u an yön eossa,
osana oimi ajien yh eisöä ja jae uja yöelämäkokemuksia.
Toimi ajan iden i ee i on syn yny uosien a ella. Eihän mulla ollu äl-
lais a iden i ee iä silloin ekana päi änä, kun aloi in. Sehän ulee si en yön
ekemisen kau a. (Nainen, 41–50)
Huomiona ois a on, e ä puhe amma illises a iden i ee is ä kiinni yy pal-
jol i käy än öihin. Voisi sanoa, e ä iden i ee in muo ou uminen on ah as i
yöpe äis ä. Kun jou nalis inen yö muu uu ai aih uu oiseksi, amma illi-
nen iden i ee i aiku aa saa an uusia pii ei ä. Uu is oimi ajuus mielle ään
yhdenlaiseksi, alous oimi ajuus oisenlaiseksi iden i ee iksi. Koska näin on,
media-alan mu os muu aa oimi ajuuden kokemis a. Tässä mielessä amma-
illinen iden i ee i on jous a a. Johonkin mi aan as i se aih elee yö eh ä-
ien mukaan. E ään haas a ellun pohdin a ku aa hy in ä ä ulo u uu a:
Työ eh ä ä o a muu unee niin paljon, e ä a maan se on amma i-iden-
i ee iä muu anu myös. Muu okseni media-alan amma ilaiseksi on men-
ny ihan käsi kädessä koko alan mu oksen myö ä. Kun aloi in [1990-lu un
alussa], se [ oimi aminen] oli pe in eis ä ki joi a an oimi ajan ja jonkin
e an ku aa an oimi ajan pe us yö ä. Sii ä muu os on menny päällikkö-
eh ä ien kau a sisällön uo amiseen ja asioiden o ganisoin iin ja yön joh-
amiseen (…) [ja] samalla kauas sii ä pe uski joi amises a. Mulle on käyny
ielä niin, e ä olen pää yny ällaisiin hy in kaupallisiin ympy öihin, jolloin
mun oimi ajuus on jääny aka-alalle, ja aina aan enemmän aja elen,
e ä mun amma i-iden i ee i on media-alan moni oimija. (Nainen, 41–50)
Toinen haas a el u niin ikään ka soi, e ä oimi ajuus on jo ain, joka muu uu
ja ku as i yöu an aikana – ja niin hänen mieles ään pi ääkin olla.
En iedä, onko se [amma illinen iden i ee i] muo au umassa lisää. Tie ys i
jos se ei muo audu koko u an ajan, niin sehän on ähän huono ju u ja si en
on jämäh yny . (Mies, 31–40)
135Yy eis ä uu een alkuun
Ää immillään oimi ajuus mielle ään hy in käy ännönläheiseksi asiaksi. Se
aken uu ie ynlais en yö eh ä ien ekemises ä ie yjä kon en ioi a nouda -
aen. Yhden oimi ajan mukaan hän suh au uu oimi ajan yöhön yönä, ja
oinen ii asi samaan ku a en oimi ajuu a ”p agmaa iseksi yösken ely a-
aksi”, jossa on ie ynlainen p osessi.
Toisaal a amma illinen iden i ee i sisäl ää myös ulo u uuksia, jo ka ei-
ä palaudu käy än öihin. Samalla a alla kuin jou nalis ip o ession pii ei ä
hahmo aneissa u kimuksissa (esim. Wea e & Willna 2012), myös meidän
u kimukseemme haas a el ujen puheissa nos e iin esiin oimi ajuuden
pii ei ä, jo ka o a amma illisia ideaaleja, ei ä suo anaisia ekemisen apoja.
Tosin monin paikoin ” ekemiseen” lii e iin no ma ii isia aa ei a, ku en e ä
jou nalis iseen yö apaan kuuluu luo e a uus. Si en oimi ajaiden i ee in
pelkis äminen käy ännöiksi ei ole aineis ossammekaan asian koko ku a.
No ma ii isessa ulo u uudessa jou nalis is a amma illis a iden i ee iä
ku aa a sellaise mää ee kuin ” al oa allankäy äjiä” ja ” uoda esiin yh eis-
kunnallisia epäkoh ia”. Vähän samoja asioi a haas a eluissa esi e iin lii ä-
mällä oimi ajuu een seika ku en ” ehellisyys, a oimuus ja kuse uksen es o”.
Myös o uu een py kiminen ja a oimuus ase e iin osiksi oimi ajuu a.
Joissakin haas a eluissa osin nousi mielenkiin oisella a alla esiin se, e ä
oimi ajuu een lii y ä pii ee ei ä äl ämä ä ole kaikin osin hienoja ide-
aaleja.
Toimi ajan amma iin on pe in eises i, ali e a as i, mun mieles ä lii y-
ny sellais a, jo a oisi ku sua ylimielisyydeksi. Mi ä suu empi media sulla on
akanasi, niin sen enemmän oi pullis ella pahimmillaan. (Nainen, 41–50)
Puhe amma illisis a ihan eis a osana yöhön ky key y ää iden i ee iä nos i
esiin myös sen, e ä amma illis en ja yksilöllis en ihan eiden olisi ol a a sopu-
soinnussa. Toki yksilöllis ä aih elua oi ilme ä: yksi suh au uu jou nalismin
ekemiseen elan o yönä, oinen oi o eu aa elämäänsä amma in kau a. Jäl-
kimmäisessä apauksessa ”minän iden i ee in” ja amma illisen iden i ee in on
ul a a oimeen keskenään.
To a kai amma i-iden i ee i on sidoksissa siihen yöhön mi ä ekee, mu a
oisaal a oiko si ä yö ä ehdä niin, e ä se olisi jo akin muu a kuin mihin
142 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
joiden kau a oisi olla mahdollis a halli a jou nalis isen yön muu os a sekä
yksilöiden e ä o ganisaa ioiden näkökulmas a.
Epä a muus kulkee mukana yöelämän muu oksissa
Ke äällä 2016 syn yi kinaa sii ä, onko yöelämä mullis unu niin kuin u ii-
ninomaises i yleensä a ioidaan. Työelämän u kija Sa u Ojala ja Pasi Pyö iä
(2016, ks. myös Nä i & Pyö iä 2017, Pyö iä & Ojala 2017) äi i ä , e ä yö-
elämässä on paljon ja ku uu a ja e ä ain kymmenesosa palkansaajis a koh-
aa kasau u aa epä a muu a. Yleis ä ” o uu a” haas a aa ilanneanalyysiä
k i isoi iin sii ä, e ä palkansaajia koske iin ilas oihin pe us u a u kimus ei
a oi anu p eka iaa in odellisuu a. Ojala ja Pyö iä myönsi ä , e ä ilas o-
jen innalle a i aan laadullisia aineis oja ke omaan yöelämän muu oksis a
ja e i yis yhmien ilan eis a. Tu kija kui enkin muis u i a , e ä nume oi-
denkin akana on oikei a ihmisiä ja myös ilas ois a oi uo aa analyysiä yö-
elämän ilas a.
Epä a muus nousi keskeiseksi juon eeksi omassa u kimuksessamme. Oli
yllä ä ää, kuinka oimakas unne se oli myös haas a elemiemme uudelleen-
yöllis yneiden oimi ajien keskuudessa. Kyse oli kui enkin u kimuksemme
”hy äosaisis a”. Osa heis ä ei ole ollu päi ääkään yö ömänä. Olisi a ko i-
las o a oi anee heidän epä a muu aan? Ja mis ä ylipäänsä heidän epä a -
muuspuheensa kumpuaa?
Koh asimme aineis oissamme monenlais a epä a muu a, jo a syn yi mi ä
e ilaisimmis a ilan eis a. Epä a muus on henkilökoh aises i koe ua. Se lii -
yy suo aan yksilön sel iy ymiseen ja sii ä kehkey y ään huoleen. Y -neu o -
elujen aikana oimi uksissa mie i ään yksin ja yhdessä, kuka jou uu läh e-
mään ja kuka saa jäädä. Kun neu o elu e ene ä i isanomisiin, aas on syy ä
huoleen: I isano u poh i a , mikä heissä on ikana ja kuinka heille ässä
mylle yksessä käy. Työpaikkansa säily änee mie i ä , milloin on seu aa a
y -kie os, onko silloin heidän uo onsa ja mi en öis ä sel i ään yhä pienem-
mällä äkimää ällä. Va paillaan saa olla myös yö oima i anomais en kanssa
asioidessa: kuinka TE- oimis ossa ulki aan i se kunkin ilanne a? Toimi -
ajayh eisössä on jae u iljal i kokemuksia sii ä, mi en eelance yö ä ehny

143Yy eis ä uu een alkuun
oimi aja on jou unu ongelmiin. Luo amus jä jes elmää koh aan on koe-
uksella, kun sinua ale aan epäillä y i äjäksi ja uha aan epäilyn nojalla e ä ä
yö ömyys u a ykkänään.
Oma yöllis yminenkin un uu epä a mal a. Vaikka c näy äisi hy äl ä,
oimi aja iedos a a , e ä alan yöpaikkoja a au uu ha oin ja kilpailu ä-
his ä paikois a on ko aa. Uu a suun aa yöelämässä e si ään, eikä mää änpää
näy ä sel äl ä: millaisia sii oja u allaan kanna aisi ehdä? Toimi aja o a
iedonhaun amma ilaisia, mu a oman yöelämän alin ojen pohjaksi ei aina
ole ie oa löyde ä issä. Epä a muus kulkee mukana uusiinkin öihin: Kuinka
kauan yö ä ällä ke aa ii ää? Sel iänkö uusis a haas eis a?
Haas a elemillemme oimi ajille yön pää yminen oli ko a paikka.
Vaikka he oli a saa anee yössään ki joi aa uu isia y -neu o eluis a ja i -
isanomisis a, lukea asian un ijoiden näkemyksiä yöelämän mu okses a
ja haas a ella yö ömiä yöllis ymisen aikeudes a, omakoh aises i koe u
öiden loppuminen nos i pin aan un ei a aina jä ky ykses ä sape ukseen ja
huoles uneisuudes a pelkoon. Käsi ykse yö ömyydes ä ai oimi ajana ole-
mises a oli a muu unee sii ä, mi ä ne oli a ollee ennen loppu iliä. Sii ä
huolima a e ä lopul a oli käyny hy in ja uu a yö ä oli löy yny , yöelämän
mankeli oli jä äny pysy än me kin: epä a muuden.
Toimijuus säilyy pieninkin eoin
Koe us a epä a muudes a huolima a u kimukseemme osallis uneiden oi-
min akyky un ui al aosin säilyneen läpi ele yn yöelämän mylle yksen.
Tu kimusaineis ossamme on lukuisia esime kkejä sii ä, mi en yksilö löy ä ä
keinoja luo ia yön muu u issa olosuh eissa ja ohi yö ömyyden ka ikoiden.
Tämän ki jan alussa ii a iin yöelämään pelinä, jo a kaikki osapuole pe-
laa a ilman al aa pelin kulkuun ai kykyä sen laajempaan hallin aan (Jä -
ensi u 2010). Vaikka haas a el umme ei ä pys ynee oimimaan s a egisina
pelin aken ajina, he löysi ä keinoja, joilla he lisäsi ä omaa oimijuu aan ja
oimin akykyään jou nalis isen yön muu u issa aken eissa.
Haas a elemamme oimi aja oli a ak ii isia ja käy i ä yössään omak-
sumia ai oja: He ke oi a a oimes i e si änsä yö ä, uki a kollegoi aan ja
144 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
haki a heil ä ukea, keskus eli a men o ien kanssa, ki joi i a hakemuksia,
sanallis i a osaamis aan ja ak i oi a yössä aken amiaan e kos oja, ka -
oi i a piilo yöpaikkoja ja lis asi a mahdollisia yönan ajia. He e si ä uu a
suun aa uudelleenkoulu au umalla, alaa aih amalla ai yh ymällä y i äjäk-
si.
Työn pää yminen oi joh aa siihen, e ä yksilö kokee mene ä änsä hal-
linnan omaan elämäänsä (Baum ym. 1986). Tu kimukseemme osallis unee
oimi aja pi i ä e i a oin huolen sii ä, e ä näin ei käyny heille. Voima o-
muuden un ei a halli iin ekemällä yysis ä yö ä: kunnossa pide iin niin
mökkiä, ene ä, puu a haa kuin u a ien maa ilaa. Menneiden yö uosien
uupumukses a palaudu iin lepäämällä ja pysäh ymällä mie imään omia elä-
mäna oja. Työyh eisön mene ämis ä paika iin somen e ais e kos oilla
ja koh alo o e eiden kanssa keskus elemalla. Työn loppumis a seu annei a
me ki ykse ömyyden un ei a lie enne iin apaaeh ois öissä kanssaihmisiä
au amalla, jä jes ö oiminnassa mukana olemisella ja sa unnaisella eelance-
yöllä. Yh eiskun aa ja jou nalismia seu a aan edelleen ii iis i: mihinkäs oi-
mi aja ka ois aan pääsee!
Pä jääminen ei kui enkaan ollu ain yksilöiden käsissä. Tu kimus a eh-
dessä meille ki kas ui käsi ys sii ä, e ä yksilöiden oimin akykyä ah is i a
– ja heikensi ä – ne olosuh ee , joissa heidän yönsä oli a loppunee ja joissa
he yön loppumisen jälkeen eli ä . Näy äisi sil ä, e ä oimin akykyä säily i-
ä muun muassa se, e ä y -neu o elu ja i isanomise hoide iin asiallises i
”ihmisel ä ihmiselle” ja yö o e i sekä oimi ajakollega uki a e i aiheissa.
Työ ömyysaikana oimijuu a uki se, e ä TE- oimis o salli koulu au umi-
sen ai eelance yön ilman, e ä yksilö jou ui näis ä oikeuksis a ais elemaan.
Uusi yö palau i kadonneen yön imun, kun yössä koe iin iloa uuden op-
pimises a ja mahdollisuudes a pi ää kiinni jou nalis iseen yöhön lii y is ä
a ois a ja osaamises a.
Joh opää ös lieneekin se, e ä koska oimi ajuus aken uu paljol i yh eisöl-
lises i, myös amma illisen k iisin olosuh eissa kollegiaalis en koske uspin ojen
säilyminen on ä keä ä. Kukin yksilö kokee yöelämänsä mu os aiheen hen-
kilökoh aises i, mu a pä jäämisessä au aa jos ympä öi ä e kos o – yöpai-
kalla, alan jä jes öissä, apaamuo oisissa yh eenlii ymissä – suo a mahdol-
145Yy eis ä uu een alkuun
lisuuksia olla kanssakäymisessä ilanne a ja aus oja ymmä ä ien e ais en
kanssa. Niin yönan ajien kuin amma ilii onkin soisi poh i an, mi en ällai-
sia olosuh ei a oisi luoda.
Muu os en keskellä kai a aan joh ajuu a
Suomen asema lehdis ön apauden mallimaana sai kolauksen iime uonna,
kun pääminis e i py ki aiku amaan Yleis adion jou nalis iseen pää öksen-
ekoon ja kun Ylen uu is- ja ajankoh ais oimi uksen joh o a os elus a peläs-
yneenä ajoi i pääminis e iä käsi ele ää apo oin ia e i ohjelmissa (esim.
Mäenpää 2017, Toimi aja ilman ajoja 2017, Julkisen sanan neu os o i. .).
Asian pöyhimisen yh eydessä kä i ilmi, e ä Ylen oimi uksissa on laajempaa
epäluo amus a joh ajien ja suo i a an po aan älillä. Sel i ysmiehen a-
po issa k i isoi iin si ä, e ä oikeudellis a as uu a ko os a a joh aminen ei
kannus a Ylen uu is- ja ajankoh ais oimi uksessa aloi eellisuu een ja ohkeu-
een eikä joh amisen k i ee ei ä muu enkaan pide y ii ä än a oimina saa i
johdonmukaisina (Mäenpää 2017). Lisäksi esime kiksi Ylen alue oimi uksissa
yö yy y äisyy ä oli a heiken änee pää ös allan ka en uminen, yö aakan
lisään yminen, uleh unee henkilösuh ee ja yleinen epä a muus ule aisuu-
des a (Il aleh i 2016).
Kommen i Ylen joh amises a ei ä ole äysin poikkeuksellisia; ähänkin
u kimukseen haas a ellu ke oi a joh ajia koh aan unne us a luo amus-
pulas a ja epä a muu a lie soneis a oimin a a ois a. Vaikka media-alan on-
gelma o a paljol i aken eellisia ei ä kä yksi äisiin joh ajiin palau e a ia,
ongelmien konk ee ise seu aukse näky ä yön a jessa ja luo a yöpaikan
uo o aiku ukseen jänni ei ä. Tu kimuksemme pe us eella oi a ioida, e ä
joissakin apauksissa yönan ajan edus ajien oime o a ollee ahingollisia
niin yksi äis en yön ekijöiden, kyseisen o ganisaa ion kuin koko yh eiskun-
nankin kannal a.
Tu kimukseemme osallis unee oimi aja moi i a mediayh iöiden joh-
amis a inho ealis iseksi. Sen sijaan e ä mu os aiheessa näh äisiin mahdolli-
suuksia, inno oi aisiin ja in es oi aisiin, y i ykse pi ä ä kiinni anhois a oi-
min amalleis a ja keski y ä iskino amisen sijaan kulujen ka simiseen. Kun
146 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
ois u a kulukuu i o a yhdis ynee uhkaku ien maalailuun, oimi uksiin
on an au unu samanaikaises i sekä älinpi ämä ön e ä pelokas yöilmapii i.
I isanomisillaan ja monilla muilla a oin mediayh iö o a ilmaissee yhä uu-
delleen sen, e ä ne ei ä halua si ou ua yön ekijöihin. Samalla mediajoh ajien
si ou umisen jou nalismiin on koe u kyseenalais uneen.
Joh ajuusongelma näy ä ä kä jis y än y -neu o elujen aikana. Vaikka
aineis omme pe us eella kokemukse yön ekijöiden sa us amises a ai kyy-
ky ämises ä o a oimi ajien keskuudessa ha inaisia, henkilös öjoh ami-
sessa on sil i pa anne a aa. Joh a a pimi ä ä ie oa, la ele a ympä ipyö-
eyksiä, käy äy y ä kuin obo i ei ä kä missään aiheessa koh aa ihmisiä.
Johdolla on niin kii e pako aa yöyh eisö akaisin no maali ilaan, e ä ikä ä
asia ja hankala ihmise halu aan sii o a pois yöpöydäl ä äli ömäs i. Työyh-
eisön luo uuden kannal a on ahingollis a, jos joh o pan aa ie oa, uokkii
pelkoa ja näin pahen aa muu oksen kuo mi a uu a (Amabile & Con i 1995).
Koska luo uus on oimin aympä is ön muu uessa yhä ä keämpi menes ys e-
kijä mediayh iöille, johdon pi äisi huoleh ia, e ä o ganisaa ion kyky kehi ää
uusia asioi a ja oimin a apoja säilyy kaikissa olosuh eissa (Malmelin 2015b).
Haas a elemamme oimi aja ymmä ä ä a sin hy in, e ei ä yksi -
äise joh aja pys y pysäy ämään media-alan mylle ys ä. Kui enkin jämä-
källä joh ajuudella oidaan aikeas a y -ahdingos a nous a niin, e ä kolhu
niin yksilöille kuin yh eisölle o a koh uullisia ja äliaikaisia. Haas a elujen
pohjal a jämäkäs i oimi as a mediajoh ajas a muodos uu ku a henkilös ä,
jolla on inkimä ön, amma imainen asenne kaikkeen ekemiseen. Hänellä
on missio yleisen edun edis ämises ä ai maailmanpa an amises a. Hän suh-
au uu luo a aises i ule aisuu een nähden uudis umisessa mahdollisuuksia
ja alaisissaan oima a oja uudis us en läpi iemiseen. Hän ko os aa yh eis yön
me ki ys ä ja osoi aa oimillaan luo a ansa alaisiinsa ja a os a ansa yöyh-
eisön jokaisen jäsenen panos a. Jämäkkä joh aja ekee yö ään suu ella sydä-
mellä. Hänellä on aju e ilaisis a ilan eis a; a i aessa hän on kylmäpäinen,
a i aessa inhimillinen. Kaikissa ilan eissa hän on kui enkin läsnä ja oimii
a oimes i, aidos i ja ehellises i.
147Yy eis ä uu een alkuun
Tu kimuksen a inois a haas ei a alan koulu ukseen
Jo kymmenen uo a si en ode iin, e ä ies innän koulu us a on liikaa
ja e ä koulu us paino uu liiaksi kul uu iin (Rai ila ym. 2006). Median ja
ies in äalan muu okse o a ollee huoma a ia iime uosina, mu a koulu-
uksessa muu okse niin mää issä kuin painopis eissä o a jäänee ähäisiksi.
Ongelmaan on kiinni äny huomionsa muun muassa al akunnallinen Toi-
mi ajakoulu uksen neu o elukun a, joka on keho anu ope us- ja kul uu-
iminis e iö ä konk ee isiin oimiin liikakoulu uksen pu kamiseksi (Toi-
mi ajakoulu uksen… 2015). Alalle hakeu u ien yli a jonnas a on seu annu
hai allisia ilmiöi ä yöma kkinoilla. Esime kiksi jo ku y i ykse o a käy ä-
nee siekailema a hy äkseen u kin o-ohjelmiin kuulu aa yöelämäha joi e-
lua; palka a ai nimellisellä ko auksella yösken ele illä ha joi elijoilla on
ee e y yö ä, jos a olisi muu en pi äny maksaa joko palkkaa yösuh eisille
oimi ajille ai palkkioi a eelance eille.
Tähän u kimukseen osallis unee oimi aja o i a kan aa ies in äalan
koulu ukseen omilla a inoillaan. E i yises i ies in älukiolaisille suunna u
puheen uo o jou nalis in amma in nyky ilas a sisälsi ä näkemyksiä sii ä,
millais a osaamis a oimi ajil a edelly e ään ja millaisilla yöma kkinoilla
oimi aja ai eile a . Kilpailu yö ilaisuuksis a on ala i ko en unu , ja kilpai-
lussa pä jää än pi ää olla pe in eise hy ee säily äny ja uude uule omaksu-
nu yleis ai a a e ikoisasian un ija. Toimi ajien pohdinna media-alan muu-
oksis a i i i ä kolme laajempaa haas e a alan oppilai oksille.
Ensinnäkin niin yliopis ojen kuin amma iko keakoulujen pi äisi hakea
uudenlais a oolia ies in äalan koulu usken ässä. Näy ää sil ä, e ä amma is-
sa jo oimi illa jou nalis eilla on iso a e päi i ää omaa osaamis aan, mu a
lisäkoulu uksen iellä on e inäisiä es ei ä. Ko keakoulujen koulu us a jon a
on ällä he kellä suunna u lähinnä pe us u kin oja (medianomi, kandidaa -
i, mais e i) suo i a ille nuo ille aikuisille, joilla ei ole lainkaan ai ko kein-
aan hy in ähän alan yökokemus a. Tu kinno edelly ä ä suo i ajal aan
usean uoden si ou umis a äysipäi äiseen opiskeluun ja näiden opin ojen a-
hoi amis a a alla ai oisella. Nykymuo ois en u kin ojen opiskelu ei si en
ole mielekäs ä eikä edes mahdollis a keski-ikäisille, pe heellisille, pa inkym-
menen uoden yökokemuksen omaa ille ja e i puolille Suomea ipo elluil-

148 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
le jou nalis eille. Ko keakouluissa anne a alla ope uksella olisi ele anssia
kokeneidenkin oimi ajien äydennyskoulu uksessa, ja ope us olisi suh eel-
lisen helpos i muoka a issa pal elemaan e ilais en opiskelijoiden yksilöllisiä
a pei a. Amma iko keakoulu asolla ällais a on yh yny uonna 2017 ko-
keilemaan Haaga-Helia, jonka jou nalismin koulu usohjelmassa oi suo i aa
ylemmän amk- u kinnon yön ohessa (Jou nalis i 2015b). Nykyis ä moni-
muo oisemman koulu uksen a jon aa ja kysyn ää pi äisi edis ää aloudellisil-
la po kkanoilla. Tällaisen koulu uksen ulisi olla kanna a aa oppilai oksille,
aikuisopiskelijan pi äisi olla mahdollis a saada siihen ii ä äs i ukea ja yön-
an ajien sekä yö oima i anomais en asen ei a koulu us a koh aan äy yisi a-
lis aa nykyis ä myö ämielisemmiksi.
Toiseksi jou nalis ien koulu uksessa pi äisi o aa huomioon se, e ä yö-
ma kkinoilla mikään ei ole enää pysy ää. Vaikka pe in eisiäkin yösuh ei a
on edelleen, opiskelija pi ää almis aa sel iy ymään ”po oliomaisessa” yö-
elämässä, jossa yönan ajan ja oimialan aihdokse o a mahdollisia, jopa
odennäköisiä (Deuze 2007). Jo a yksi äinen jou nalis i pä jää nykymuo oi-
silla yöma kkinoilla, hänen pi ää oma oimises i huoleh ia osaamises aan ja
kilpailuky ys ään, aken aa asian un ijuu a ja ansain aa uke ia e kos oja
ja b ändä ä i sensä niin yönan ajien kuin kulu ajien mieliin. Yhä yleisem-
pää on se, e ä jou nalis is a yö ä eke ä yöllis ää i sensä y i äjänä ai ee-
lance ina. Kui enkin esime kiksi Jou nalis ilii on ee ämässä u kimuksessa
on käyny ilmi, e ä i sensä yöllis äjis ä ain ani ha a yl ää ansioissa samalle
asolle kuin yösuh eissa ole a kollegansa (TNS Gallup i. .). Vaikka monisyi-
nen ongelma ei äl ämä ä ole kenenkään a kais a issa, koulu uksella oisi
olla anne a aa ähänkin pulmaan. Tilanne ei ainakaan huonon uisi sii ä, jos
media aloudes a, media-alan s a -upeis a ja y i ys oiminnas a ylipäänsä olisi
a jolla nykyis ä ka a ammin ope us a niin alalle hakeu u ille kuin siellä jo
ole ille oimi ajille.
Kolmanneksi u kimukseemme osallis uneiden oimi ajien a ina ja
näkemykse he ä ä ä klassisen kysymyksen sii ä, pi äisikö jou nalis in e i-
kois ua jonkin e i yisalueen osaajaksi ai si enkin p o iloi ua nimenomaan
moni ai oiseksi, laajan yleissi is yksen omaa aksi amma ilaiseksi. Aineis-
ojamme ka keas i ulki en nykyisillä yöma kkinoilla pi ää olla molempia,
149Yy eis ä uu een alkuun
mu a oman nichen löy äminen on ei ämä ä suu i e u jou nalis ille, olipa
hän si en palkka yöläinen ai y i äjä. Myös jou nalis eja koulu a issa op-
pilai oksissa pohdi aan samaa asiaa: koulu aako spesialis eja ai gene alis e-
ja? Houku us la en aa jou nalis in amma iin äh ää iä u kin o-ohjelmia
median ja ies innän amma ilaisia almis a iksi koulu uksiksi on ilmeinen
ilan eessa, jossa jou nalis isen yön kysyn ä hiipuu ja muunlaisen ies in ä-
yön ma kkina kas a a . Toisaal a yksi äis en jou nalis ikoulujen a kempi
okusoi uminen nykyises ä yleis oimi ajuusmallis a oisi olla olkullis a, jos
oppilai os en kesken olisi oimi a yönjako.
Media u kija Ma k Deuze (2006) a ioi jou nalis ikoulu us a globaalilla
asolla a kas elleessa a ikkelissaan, e ä alan oppilai oksis a osa on omaksu-
nu suh eessa ympä öi ään yh eiskun aan ”seu aajan” moodin ja osa ”inno-
aa o in” moodin. Kun edellinen py kii koulu uksellaan as aamaan amma-
in senhe kisiin a peisiin mahdollisimman hy in, jälkimmäinen o ien oi uu
koh i ule aisuu a ja näkee koulu uksen eh ä äksi oimia jou nalismin kehi-
yslabo a o iona. Ehkäpä olennais a ei olekaan se, laajeneeko ai a ken uuko
suomalaisen jou nalis ikoulu uksen okus nykyises ä, aan se, e ä mahdolli-
simman moni jou nalis iksi aiko a ja hei ä kouli a ohkenee ka soa uosien,
jopa uosikymmenien päähän.
Toimi ajien uude yö ei ä ielä ole ”uusia”
Haluan ehdä asia omalla a allani enkä olla kenes äkään iippu ainen.
(Jou nalis i 2015a)
Amma ileh een si ee a ua Manu Tuppu ais a oi luonneh ia ”ak ii iseksi
pelaajaksi” yöelämän peliken ällä. Il a-Sanomien en iselle au o oimi ajalle
sai as uminen an oi iimeisen sysäyksen i io oon oimi ajan yös ä. Pe so-
nal aine iksi koulu au unu Tuppu ainen suunni eli haas a eluhe kellä
yh y änsä kun osaliy i äjäksi ja ja ka ansa jou nalismin ekemis ä eenä.
Tuppu ainen on esime kki yhdes ä nyky yöelämän kiinnos a immas a il-
miös ä. Sii ä, e ä pa haassa yöiässä ja aa i assa asian un ija yössä ai joh o-
eh ä issä ole a eke ä ajun i io on silloises a yös ään. Työelämän u kija
Anu Jä ensi u (2010) luonneh ii yöpaikan ja alan aih oja sekä pieny i ä-
150 Auli Ha ju – Ka i Koljonen – A i Heinonen
jyy ä yksilön omiksi ak ii isiksi ”so elluksiksi” pela a i selleen paikkaa yö-
elämässä. Ne ei ä ekoina suo aan muu a yöelämää, mu a ii ä än suu en
joukon ali essa i io on sillä on enemmän muu ospo en iaalia kuin passii i-
sella sopeu umisella, ku en muu os en kiel ämisellä ai huumo iin e ho ulla
e äisyyden o amisella.
Mone u kimukseemme osallis unee oimi aja oli a hakeu unee uu-
siin öihin, koulu au unee ja yh ynee y i äjiksi, jo ka o a kaikki Jä en-
si un a koi amia ak ii isen s a egian so elluksia yöelämän muu oksiin.
Näis ä oli löy yny uu a mielekkyy ä yön ekemiseen. Jo ku haas a ellu
oli a py kinee sopeu umaan muu oksiin downshi aus- yyppisiä oimilla,
ku en mie in ä auoilla ja pe heen pa iin e äy ymisillä.
Sen sijaan Jä ensi un luo iksi s a egisiksi sii oiksi mää i elemiä, yö-
elämäpeliä muu a ia keinoja ei haas a eluissamme juu ikaan ullu as aan.
Toimi ajien yösuh ee oli a pe in eisiä joko ois aiseksi oimassa ole ia ai
mää äaikaisia. Uudenlaisia yösuhdemuo oja oimi ajilla ei ollu , ellei ällai-
siksi laske a sa unnais a keikkailua ai silppu yön ekemis ä, eikä näi äkään
oi yksilön näkökulmas a pi ää mi enkään ”luo ina” uusina öinä. Haas a -
eluissa ei luo u yölle uudenlaisia mää i elyjä eikä e i yisen uo ei a a oi -
ei akaan. Toki moni haas a el u ke oi suh au u ansa yöhön e i a alla kuin
aiemmin ja lai aneensa yöhön lii y ä a onsa uusiksi. Jo ku puhelimi se
haas a elluis a oli a ehnee apaaeh ois yö ä, mu a yh eiskunnallinen y i -
äjyys lois i poissaolollaan. Haas a elemamme oimi aja ei ä ollee löy ä-
nee ie ään myöskään aja ushau omoihin ai muunlaisiin kollek ii eihin.
Poikkeuksen äs ä eke ä osuuskunna , jois a muu ama puhelimi se haas a-
el u eelance oimi aja maini si.
Vies in äkoulu uksen nousukäy ä - u kimuksessa hahmo ellaan ies in ä-
alan uusia yöpaikkoja (Rai ila ym. 2006). Tu kimuksen mukaan oimi a-
jille oisi syn yä uusia öi ä kul uu is en ja muiden ainee omien uo eiden
ja pal eluiden uo an oon lii y än luo an yön pa iin. Po en iaalisina me-
dia-alan osaajia yöllis ä inä ahoina maini aan mainonnan ja PR- yön lisäksi
apah umien, yöympä is öjen ja jopa kaupunkiympä is ön isuaalinen suun-
ni elu, elämys eollisuus ja peliala. Tämän u kimuksen pe us eella näy äisi
kui enkin sil ä, e ä oimi ajien uude yö ei ä ole a a oman ”uusia”, aan
151Yy eis ä uu een alkuun
ne ajoi u a yleensä sii ymiksi jou nalismin lähialoille, ies innän ja PR:n
pii iin. Näin on käyny sii äkin huolima a, e ä digi alisaa io on edenny
kymmenen iime uoden aikana huoma a as i. Tulos oi kui enkin seli yä
sillä, e ä u kimuksessamme oli a sin ähän nuo ia oimi ajia ja nimen-
omaan as a u ansa alku aiheessa ole a oimi aja o a kokeillee uudenlai-
sia apoja yönsä o ganisoimiseen ja ahoi amiseen. Vielä on ennenaikais a a -
ioida, kehi yykö s a -upeis a ja pop-upeis a sellaisia malleja, jo ka a joa a
pysy iä, kanna a ia, uusia yön ekemisen muo oja.