Saaga Hä könen, Johanna Lä i, Anna Ry i aa a & Anna Wallin ( oim.)
Kas a uksen muu u a yö- ja oimin aympä is ö :
10 eläy ymismene elmä u kimus a.
Tampe e: Tampe e Uni e si y P ess, 79–108
h p://u n. i/URN:ISBN:978-952-359-034-2
3
”Jokainen haluaa un ea
kuulu ansa johonkin”
Kahdeksasluokkalais en oppilaiden
käsi yksiä osallisuudes a koulussa ja
kouluyh eisöön kuulumises a
Ree a Au inen & Jenni Helenius & Ja i Eskola
Johdan o
Pe usope uslain mukaan ”ope uksen jä jes äjän ulee edis ää kaikkien oppi-
laiden osallisuu a ja huoleh ia sii ä, e ä kaikilla oppilailla on mahdollisuus
osallis ua koulun oimin aan ja kehi ämiseen sekä ilmais a mielipi eensä
oppilaiden asemaan lii y is ä asiois a sekä osallis ua ope ussuunni elman ja
siihen lii y ien suunni elmien sekä koulun jä jes yssäännön almis eluun”.
Lisäksi ope uksen jä jes äjän ulee kuulla oppilaskun aa ennen suunni elmi-
en ah is amis a. (Pe usope uslaki 1998/628, 47a§.) Myös uoden 2014 pe-
80
Ree a Au inen, Jenni Helenius & Ja i Eskola
usope uksen ope ussuunni elman pe us eissa oppilaan osallisuus ko os uu
aiempiin ope ussuunni elmiin e a una ja se ko os aa asa-a oisia osallis-
umismahdollisuuksia (ks. esim. Männis ö, Fo nacia i & Te asmäki 2017,
103). Koko koulu yön pe us ana ulisi olla oppilaiden kuulluksi uleminen ja
osallisuus sekä oikeus osallis ua koulu oiminnan kehi ämiseen ja a ioin-
iin oman kehi ys aiheensa mukaises i. Osallis umisen ja demok aa isen
uo opuhelun aken ei a ja oimin a apoja o a esime kiksi oppilaskun a-,
ukioppilas- ja kummi oimin a (Pe usope uksen ope ussuunni elman pe us-
ee 2014, 28, 35). Koulu a joaa pui ee nuo en osallis umis- ja aiku amis-
ai ojen ha joi elulle ja käy ännön kokemuksille.
Osallisuuden kannal a koulu on kui enkin pa adoksaalinen paikka, koska
e ilaise kon olli oimenpi ee ajoi a a oppilaan oimin aa ja osallisuu a.
Vaikka i allinen ope ussuunni elma py kii kas a amaan oppilais a ak ii-
isia kansalaisia, koulun käy än eisiin aiku aa myös henkilökunnan omak-
suma piilo-ope ussuunni elma omine aa imuksineen. (Alanko 2010, 55–57.)
Lisäksi ope ussuunni elma mää i ää sisällöllise a oi ee samalla, kun se
py kii kehi ämään oppilaiden osallisuu a uke ia käy än öjä (Niemi, Kum-
pulainen & Lipponen 2018, 33). Oppilaiden osallisuus koulussa on siis mo-
ninäkökulmainen ilmiö, jo a ässä a ikkelissa a kas ellaan koulun asioihin
aiku amisen lisäksi myös oimin aan osallis umisena ja osallisuuden koke-
muksena.
Osallisuus käsi eenä nousi Suomessa julkiseen keskus eluun 1970-lu-
un lopulla, jolloin kansalais en aiku amismahdollisuuksia ja osallisuu a
py i iin edis ämään lakiuudis uksilla ja kehi ämishankkeilla (ks. Ni ala
& Ryynänen 2013). Nuo en osallisuu a ja aiku amismahdollisuuksia on
kansain älises i py i y akaamaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksella
(1989), jonka 12 a iklan mukaan jokaiselle lapselle ulisi aa a oikeus apaas-
i ilmais a oma mielipi eensä sekä mahdollisuus ulla kuulluksi hän ä kos-
ke issa hallinnollisissa ja oikeudellisissa oimissa lapsen iän ja kehi ys ason
mukaises i. Suomessa nuo en osallisuu a puolus aa muun muassa pe us-
ope uslaki (1267/2013, 47a§), jonka mukaan jokaisella oppilaalla on mahdolli-
suus ilmais a oma mielipi eensä häneen lii y is ä asiois a, osallis ua koulun
oimin aan ja sen kehi ämiseen sekä osallis ua ope ussuunni elman suun-
ni elup osessiin ja koulun jä jes yssään öjen laa imiseen. Pe usope uslaki ja
Kahdeksasluokkalais en oppilaiden käsi yksiä osallisuudes a koulussa
ja kouluyh eisöön kuulumises a
81
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus an a a Suomen pe usope ukselle sen
oikeudellisen pe us an (Pe usope uksen ope ussuunni elman pe us ee 2014,
14–15). Las en ja nuo en aiku amisen mahdollisuuksia ja osallisuu a on
py i y edis ämään 2000-lu ulla e ilaisilla p ojek eilla, ku en Ope ushalli-
uksen koo dinoimalla Nuo en osallisuushankkeella (2003–2007), Lapsi- ja
nuo isopoli iikan kehi ämisohjelmalla (2007–2011), Val akunnallisilla nuo-
isopolii isilla ohjelmilla (2017–2019, 2020–2023) sekä kun ien omilla osal-
lisuusohjelmilla.
Vaikka osallisuudes a on keskus el u jo pi kään, sille ei ole ki jallisuudes-
sa yh ä akiin unu a mää i elmää, aan käsi e on moni ulkin ainen (Alanko
2010, 57; Kiilakoski 2007, 10; Männis ö ym. 2017, 90). Osallisuuden käsi e -
ä on usein a kas el u kahden yh eiskunnallisen huolenaiheen, polii isen
passi oi umisen ja yh eiskunnallisen sy jäy ymisen, kau a. Täs ä näkökul-
mas a älinpi ämä ömyys ai unne yh eisön oiminnan yhden eke yydes ä
asemoi uu osallisuuden as akohdaksi, joka joh aa halu omuu een aiku aa
yh eisiin asioihin. (Kiilakoski 2007, 11–12.) Vas aa as i osallisuu a a kas-
ellaan sy jäy ymisen as a oimana (Pajula 2014, 11). Mone osallisuuden
mää i elmä yhdis ä ä osallisuuskäsi een osallis umisen (pa icipa ion) kä-
si eeseen ja samalla osallisuus mää i ellään ie y k i ee i äy ä äksi osal-
lis umiseksi. Täs ä näkökulmas a osallisuuden koe aan ole an jo ain, mi ä
osallis uminen ah is aa. (Ni ala & Ryynänen 2013, 21, 24.) Osallisuuden
kokemisessa oimaan umisen ja al au umisen (empowe men ) un ee yh-
dis y ä kompe enssin kanssa. Yksilön kokiessa pä e yyden unne a ja oman
oolinsa me ki yksellisyy ä hän uo omia in en ioi aan ja odo uksiaan oi-
minnas a esille a ioiden niiden o eu umis a yh eisössään. (G e schel 2002,
90–91.) Tällaisessa osallisuusymmä yksessä läh ökoh ana on Vii ko en
(1993) ku aama mää i elmä, jossa osallisuus läh ee omas a ahdos a aiku aa
asioiden kulkuun ja o aa as uu a seu auksis a. Osallisuus saa u e aan, kun
osallis uminen a joaa mahdollisuuksia omien mielipi eiden esille uomiseen
ja pää öksen eossa mukana olemiseen as uu a kan aen ja al aa käy äen
(Vii ko pi 1993, 22–24). Samansuun ais a osallisuusymmä ys ä edus a a
myös e ilaise ikapuumalli , joissa ikkai a ylemmäksi nous essa osallisuu-
den nähdään o eu u an ah empana. A ns einin (1969) kahdeksan askelmaa
sisäl ä än kansalais en osallisuuden ikkais a (A Ladde o Ci izen Pa icipa-
82
Ree a Au inen, Jenni Helenius & Ja i Eskola
ion) on eh y monia so elluksia (ks. esim. Männis ö ym. 2017). Myös Ha
(1992) mää i i las en ja aikuis en älis ä osallisuu a ikapuilla, jo ka koos-
u a kahdeksas a askelmas a (A Ladde o Child en Pa icipa ion). Kolmen
ensimmäisen askelman 1) manipulaa ion (manipula ion), 2) ko is eellis ami-
sen (deco a ion) ja 3) okenismin ( okenism) nähdään ole an oimin aa, joka
ei osallis a nuo ia. Seu aa ien iiden askelman nähdään osallis a an nuo ia.
Askelmina o a 4) mää ä y ja ilmoi e u osallis uminen (assigned bu in o -
med), 5) konsul oi u ja ilmoi e u osallis uminen (consul ed and in o med), 6)
aikuisis a läh e ä ai yh einen pää öksen eko nuo en kanssa (adul ini ia ed
– sha ed decision wi h child en), 7) nuo is a läh e ä ja ohja u pää öksen eko
(child ini ia ed and di ec ed) ja 8) nuo is a läh e ä ai yh einen pää öksen eko
aikuis en kanssa (child ini ia ed – sha ed decisions wi h adul s). (Ha 1992,
9–14.) Ha (2008, 28–29) on ielä myöhemmin lisänny ikkaiden alapuolelle
aikuis en ak ii isen as us amisen (ac i e esis ance) ja es ämisen (hind an-
ce), joilla hän ku aa las en osallisuu a o ju aa aikuis en käy äy ymis ä.
Lansdownin (2010) kehi ämän las en ja aikuis en älises ä osallisuudes-
a ke o an kolmen ason mallin ensimmäisellä, konsul aa ioon pohjau u an
osallisuuden (consul a i e pa icipa ion) asolla, lapse oimi a aikuis en
konsul eina. Toisella, yh eis yöhön pohjau u alla osallisuuden (collabo a i e
pa icipa ion) asolla, lapse ja aikuise oimi a yh eis yössä. Viimeisellä, kol-
mannella asolla, osallisuus on lapsijoh ois a (child-led pa icipa ion). Lapsille
anne aan ilaa ja mahdollisuuksia uoda esiin hei ä kiinnos a ia asioi a. (Lan-
sdown 2010, 20.) Aikuisilla on siis ä keä me ki ys osallisuuden mahdollis a-
jina. Koulussa esime kiksi monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa oppilailla
on mahdollisuus yh eis yöosallisuu een ja joskus myös oppilasaloi eisuu een
oman yönsä joh amisessa (Niemi ym. 2019).
Osallisuus ei kui enkaan ole ain osallis umis a ja aiku usmahdolli-
suuksia. Osa u kijois a mää i elee osallisuuden e i yises i kuulumiseksi
(inclusion) ja kiinni ymiseksi (social engagemen ) e ilaisiin yh eisöihin, ku-
en kouluun ai ys ä äpii iin (Ni ala & Ryynänen 2013, 20; ks. esim. G e schel
2002). Esime kiksi sosiaalipedagogiseen osallisuuskäsi ykseen kuuluu osal-
lisuuden pe us ana kokemuksellinen unne yh eisöön kuulumises a, joka
ankku oi uu ihmisen iden i ee iin ja haluun osallis ua yh eisön oimin aan
(Ni ala & Ryynänen 2013, 20, 24, 26–27). Osallisuu een lii e ään myös muun
Kahdeksasluokkalais en oppilaiden käsi yksiä osallisuudes a koulussa
ja kouluyh eisöön kuulumises a
83
muassa unne sii ä, e ä oma ekemise o a me ki yksellisiä, saa myön eis ä
palau e a, kuuluu ä keään yhmään, on a peellinen muille ihmisille, ko-
kee luo amus a ja pys yy a oi elemaan i selleen ä kei ä asioi a (Isola 2017).
Nuo e , jo ka koke a oi ansa aiku aa elämänsä kulkuun, o a aipu aisia
luo amaan myös muihin ihmisiin, Suomen ja maailman ule aisuu een sekä
oman ikäpol en aloudellisen aseman pa anemiseen (Myllyniemi 2016, 43).
Yh eisöön sisälle pääseminen ja uen löy äminen ei ole aina nuo es a i -
ses ään kiinni, aan myös muis a yh eisön jäsenis ä. Nuo isoba ome in mu-
kaan 40 p osen ia kaikis a 16–29- uo iais a nuo is a ke oo kokeneensa jos-
kus sy jin ää (Myllyniemi & Kiilakoski 2019). Kaikki nuo e ei ä myöskään
löydä heille a koi e uja pal eluja ja uki oimia. Osa omuudella a koi e aan
e i yises i elin asoa ja elämänlaa ua u aa ien yh eiskunnan a joamien
mahdollisuuksien ja oima a ojen puu umis a sekä passii isuu a, älinpi ä-
mä ömyy ä ja aikeu a löy ää paikkaa yh eiskunnan oimin ajä jes elmis ä
ai ie aan umis a niis ä (Ni ala & Ryynänen 2013, 18–20). Kiinni ämällä
huomioi a koulu iih y yy een oidaan pa an aa oppilaiden ja ko-opin oha-
lukkuu a ja si en myös ähen ää koulu uksellis a sy jäy ymis ä (Manninen
2018, 15, 33).
Yläkouluikäise nuo e ie ä ä suu en osan ajas aan koulussa ja siksi
koulu on heille hy in me ki yksellinen a jen oimin aympä is ö. Kui enkin
yleises i oppilaiden koulu iih y yys laskee si ä mukaa, mi ä ylemmäksi luok-
ka-as eissa mennään. (Ha inen & Halme 2012, 10, 14, 65.) Kouluosallisuuden
ymmä ämiseen ei ä ii ä pelkäs ään oppilaskun a oiminnan, oman luokan
uo o aiku uksen ai yksi äisen oppilaan näkökulmien a kas eleminen,
aan näiden asioiden kokonaisuuden ymmä äminen (Gellin ym. 2012, 95).
Kouluun ullaan nuo en mieles ä ensisijaises i ys ä ien, ei ainoas aan oppi-
misen ai ope uksen uoksi (Ha inen & Halme 2012, 12). Sosiaalise suh ee
o a ä kei ä yläas eikäisen nuo en koulu iih y yydessä ja ys ä ä sekä yh-
mään kuuluminen me ki yksellisiä i senäis ymisessä ja oman iden i ee in
aken amisessa (Janhunen 2013, 31, 80; Manninen 2018, 46). Ve aissuh ee
myös haas a a usein koulu yön me ki yksellisyyden kokemus a ja oppilaa
jou u a luo imaan omien ja e ais yhmänsä a oi eiden älillä (Ulmanen
2017, 61). Lämmin ja myön einen oppilas-ope ajasuhde ah is aa kouluun
si ou umis a (Muhonen ym. 2016; Ulmanen 2017).
84
Ree a Au inen, Jenni Helenius & Ja i Eskola
Aiempien u kimus en pe us eella osallisuus u kimus a on ä keää ehdä
nuo en näkökulmas a, sillä aikka osallisuuden ukemiseen on olemassa a-
ken ei a, lainsäädän öä, i koja ja suunni elmia, nuo e saa a a kokea, e ei
osallisuus o eudu, ei ä kä aken ee koh aa käy än öjä (Kiilakoski, G e schel
& Ni ala 2012, 9). Osallisuu a ah is e aan osallisuus aken eilla ku en oppi-
laskunnalla, äänes yksillä ai muilla keinoilla, joilla py i ään kuulemaan op-
pilaiden näkemyksiä. Yh eisöön kuulumisen kokemus on yksi ä keä osa osal-
lisuuden kokemus a. Osallisuus on siis myös lii ymis ä, suh eissa olemis a,
kuulumis a, yh eisyy ä, yh een sopimis a, mukaan o amis a, osallis umis a,
aiku amis a ja demok a iaa, sekä kaiken edellä maini un joh amis a (Isola
ym. 2017, 3). Edellä esi e y aiemma u kimukse o a ku annee si ä, e ä
nuo e ei ä aina koe osallisuuden o eu u an koulussa ja e ä kouluyh eisön
ihmissuh eilla on me ki ys ä.
Tässä u kimuksessa oppilaiden näkemyksiä osallisuudes a kouluyh ei-
sössä py i ään ymmä ämään heidän ki joi amalla ilmaisemiensa me ki ys-
en a ulla. Sosiaalisen kons uk ionismin näkökulmas a ihmise ilmaise a ja
aken a a puheessaan ja ki joi aessaan me ki yksiä, jo ka ke o a kul uu-
isis a no meis a, a ois a ja aken eis a (ks. Be ge & Luckmann 1998; Bu
1998; Leh onen 2000). Me ki yksen käsi e ä oidaan a kas ella eks iana-
lyysissa odellisuuden ku ailuna, a o amisena, uo o aiku uksen luomise-
na sekä me ki yskokonaisuuksien aken amisena (Halliday 1985, 23). Tässä
u kimuksessa oppilaiden a inoissaan uo amia me ki yksiä a kas ellaan
odellisuuden ku ailuna ja a o amisena.
Tu kimuksen a oi eena on sel i ää oppilaiden an amia me ki yksiä
osallisuuden ja kouluyh eisöön kuulumisen asiayh eydelle. Tä ä sel i e ään
seu aa ien u kimuskysymys en a ulla:
1. Millaisia me ki yksiä kahdeksasluokkalaise an a a osallisuudelle
kouluyh eisössä?
2. Millaisia me ki yksiä kahdeksasluokkalaise an a a kouluyh eisöön
kuulumisen kokemukselle?
Pohdin alu ussa a kas ellaan oppilaiden a inoissaan ilmaisemien me ki ys-
en ja aiemman u kimuksen yh ene yyksiä ja e oa uuksia.
Kahdeksasluokkalais en oppilaiden käsi yksiä osallisuudes a koulussa
ja kouluyh eisöön kuulumises a
85
Tu kimusmene elmä ja aineis o
Tu kimusaineis o (N = 39) ke ä iin eläy ymismene elmällä helmikuun 2019
alussa ampe elaisen yh enäiskoulun kahdeksasluokkalaisil a oppilail a. Tu -
kimuksen kohde yhmäksi ali iin kahdeksasluokkalaise oppilaa siksi, e ä
he o a nouda anee sekä kuudennen luokan e ä koko yläas een ajan uusin a
pe usope uksen ope ussuunni elman pe us ei a (2014a). Näin ollen oppilail-
la on pe usope uksen ope ussuunni elman pe us eiden (2014) mukaan ollu
mahdollisuus osallisuuden o eu umiseen koulussa, jo en heillä myös ulisi
olla jonkinlainen käsi ys sii ä, mi ä osallisuus on. Lisäksi yläkoulun oppilailla
on enemmän aiku amisen ja osallis umisen mahdollisuuksia a jolla, kuin
alakoulun oppilailla (Alanko 2010, 66).
Eläy ymismene elmän käy ö so el uu ähän u kimukseen hy in, koska
mene elmän a ulla saadaan sel ille nii ä me ki yksiä, joi a as aaja an a a
u ki a alle ilmiölle. Oppilaiden käsi yksiä lähde iin sel i ämään heidän
ki joi amiensa a inoiden a ulla. Oppilaa ki joi i a a ina eläy ymisme-
ne elmän mukaises i kehyske omuksen he ä ämien mieliku ien mukaan.
Tu kimuksessa käy e iin kah a kehyske omus a, joissa a ioi iin op-
pilaan iih ymis ä koulussa ja hänen kokemus aan kouluyh eisöön kuulu-
mises a. Kehyske omuksissa pyyde iin oppilas a eläy ymään ilan eeseen
kolmannessa pe soonassa. Päähenkilölle ali iin sukupuolineu aali nimi,
Kuu a, jo a oppilas oisi i se mää i ää, minkä sukupuolen edus ajas a a i-
nansa ki joi aa. Ensimmäisessä kehyske omuksessa Kuu a iih yy koulussa
ja kokee kuulu ansa kouluyh eisöön, kun aas oisessa hän ei iihdy koulussa,
eikä koe kuulu ansa kouluyh eisöön. Kehyske omukse :
A) Kuu a on kahdeksasluokkalainen oppilas, joka iih yy koulussa ja
kokee kuulu ansa kouluyh eisöön. Eläydy ilan eeseen ja ke o a ina
sii ä, millaiseen aiku amiseen ja pää öksen ekoon Kuu a on oinu
koulussaan osallis ua ja kenen kanssa. Ku aile myös, kuinka kouluyh-
eisöön kuuluminen on näkyny .
B) Kuu a on kahdeksasluokkalainen oppilas, joka ei iihdy koulussa eikä
koe kuulu ansa kouluyh eisöön. Eläydy ilan eeseen ja ke o a ina
sii ä, millaiseen aiku amiseen ja pää öksen ekoon Kuu a on oinu
koulussaan osallis ua ja kenen kanssa. Ku aile myös, kuinka kouluyh-
eisöön kuuluma omuus on näkyny .
86
Ree a Au inen, Jenni Helenius & Ja i Eskola
Aineis onke uu o eu e iin luokkahuoneessa Suomen kieli ja kul uu i -oppi-
unnin aluksi. Ennen aineis on ke äämis ä oppilaille ke o iin u kimuksen
yleispe iaa eis a, ku en anonymi ee is a ja u kimukseen as aamisen apaa-
eh oisuudes a. Lisäksi heille ilmoi e iin, e ä aineis o käsi el äisiin luo a-
muksellises i, eikä edes heidän oma ope ajansa ulisi näkemään ki joi e uja
a inoi a. Oppilaille ke o iin, e ä lopulliseen a ikkeliin ulisi heidän a-
inois aan suo ia lainauksia, mu a nii ä ei oisi mi enkään yhdis ää heihin.
Oppilaille paino e iin, e ei kyseessä ole koe ilanne, eikä oikei a as auksia
ole. Heille myös maini iin, e ä a inoi a ei säily e äisi a ikkelin almis u-
misen jälkeen. Ta inoiden ki joi amisen helpo amiseksi oppilaille a a iin
kouluyh eisö-käsi e ke omalla sen a koi a an koulua ja kaikkia siellä oi-
mi ia henkilöi ä. Vielä ennen pape eiden jakamis a oppilaille ke o iin, e ä
jokainen a ina ulisi olemaan a okas ja u kija ulisi olemaan kii ollinen jo-
kaises a saamas aan as aukses a.
Oppilaille anne iin 20 minuu ia aikaa a inoiden ki joi amiseen. Ta i-
na ki joi e iin käsin almiiksi ii oi e ulle A4-pape ille, jonka ylä eunassa
oli jompikumpi kehyske omus. Pape i jae iin niin, e ä joka oinen oppi-
las sai kehyske omuksen, jossa Kuu a iih yy koulussa ja kokee kuulu ansa
kouluyh eisöön ja joka oinen ke omuksen, jossa Kuu a ei iihdy koulussa
eikä koe kuulu ansa kouluyh eisöön. Ki joi us ilan ee py i iin pi ämään
auhallisina ja an amaan oppilaille yö auha as aus en ki joi amiseen.
Oppilaiden ki joi amien a inoiden pi uus oli keskimää in puoli si ua,
aihdellen yhdes ä i kkees ä puolen ois a si un pi uisiin as auksiin. Ai-
neis on analyysi aloi e iin jä jes ämällä saadu a ina kehyske omus en 1
ja 2 mukaisiin yhmiin. Kehyske omuksia, joissa Kuu a ke oi iih y änsä
koulussa, oli 19, ja kehyske omuksia, joissa Kuu a ei iih yny koulussa, oli
23. Kolme a inaa jä e iin huomioima a, koska niissä ei as a u anne uun
eh ä änan oon. Ke omukse li e oimalla sana a kas i yhdeksi aineis oksi
(11 si ua, on i Calib i, on ikoko 12, i i äli 1, yh eensä 3821 sanaa).
Aineis olle o eu e iin eo iaohjaa a sisällönanalyysi (ks. Tuomi & Sa a-
jä i 2018) osallisuuden käsi een a ulla, jossa oppilaiden a inoissaan ilmai-
semia osallisuudelle anne uja me ki yksiä jao el iin ala eemoiksi. Teemoi -
elussa a kas el iin, mikä on eks ien keskeinen aja us ja millaisis a asiois a
ke o aan ikään kuin u uina (ks. Heikkinen 2020, 166–167). Ensimmäisen
Kahdeksasluokkalais en oppilaiden käsi yksiä osallisuudes a koulussa
ja kouluyh eisöön kuulumises a
87
u kimuskysymyksen kohdalla kons uoi iin ala eemojen yypi elyn a ulla
useammis a a inois a yyppi a inoi a.
Ensimmäisen u kimuskysymyksen näkökulmas a, (oppilaiden osalli-
suudelle kouluyh eisössä an ama me ki ykse ) aineis os a pelkis e iin neljä
oppilaiden a inoissa ku aamaa ala eemaa, joihin päähenkilön kokemuksia
peila iin: oppilaskun a, aiku aminen, oma asenne ja aikuis en oimin a.
Näi ä neljää eemaa a kas ellen a inoi a jao el iin nuo en osallisuuden as-
een pe us eella ii een e i yhmään sen mukaan, kuinka hy in päähenki-
lön ke o iin päässeen mukaan kouluyh eisöön. Näis ä yhmis ä kons u-
oi iin yyppi a ina seu aa as i: Ensimmäisen kehyske omuksen a inois a
kons uoi iin 1) Osallis u an nuo en yyppi a ina, 2) Yh eis yössä oimi an
nuo en yyppi a ina ja 3) Kysy yn nuo en yyppi a ina. Toisen kehyske o-
muksen a inois a kons uoi iin 4) Es e yn nuo en yyppi a ina ja molem-
mis a kehyske omuksis a 5) Ei-osallis u an nuo en yyppi a ina.
Toisen u kimuskysymyksen, (oppilaiden kouluyh eisöön kuulumisel-
le an ama me ki ykse ) aineis os a pelkis e iin kolme oppilaiden monissa
a inoissa ku aamaa ala eemaa: 1) yksi yise ihmissuh ee , 2) amma illinen
uo o aiku us ja 3) beha io aalinen kiinni yminen. Ala eemoja a kas el iin
kehyske omuksien a iaa ioiden kau a.
Tulokse
Aineis os a muodos e iin iisi yyppi a inaa: 1) Osallis u a nuo i, 2) Yh-
eis yössä oimi a nuo i, 3) Kysy y nuo i, 4) Es e y nuo i ja 5) Ei-osallis-
u a nuo i, jo ka ku a aan aulukossa 1. Tyyppi a inoissa esiin y ien neljän
eeman, oppilaskun a, aiku aminen, oma asenne ja aikuis en oimin a,
pohjal a muodos e iin osallisuuden asoja Lansdownin (2010) osallisuuden
asoja ja Ha in (1992; 2008) ikkai a mukaillen.
94
Ree a Au inen, Jenni Helenius & Ja i Eskola
Kuu a on saa anu i se olla oppilaskunnassa, mu a hän ei ole siellä
uskal anu sanoa omia mielipi ei ään. Ke an Kuu a ohkais ui ja y i -
i sanoa mielipi eensä, hän nos i kä ensä näky äs i ylös, mu a ope aja
si uu i häne o aalises i.
Oppilaa an oi a es e ylle osallisuudelle me ki yksiä, joissa oppilaskun a oi-
min a näh iin äylänä aiku aa, mu a kaikki ei ä pääse sinne ai ei ä oi
aiku aa siellä. Kuu a on päässy koulun oppilaskun aan, mu a hän ei uskal-
la näkyä siellä ai esi ää mielipi ei ään, -. Es e yn osallisuuden me ki yksiä
uo aneissa a inoissa oppilaskun aa ei myöskään pide y paikkana, missä
oidaan aiku aa kaikkiin asioihin ja muu aa nii ä pa empaan suun aan.
Olen y i äny ke oa ope ajille ja aiku aa oppilaskun aan, mu a apua ei
ule. Olen monen heis ä mieles ä ain yksi ihminen, eikä yhden ihmisen mieli-
pide aiku a.
Es e yyn osallisuu een yhdis e iin myös y i ys aiku aa, mu a huonoin
uloksin. Olen pa in ys ä äni kanssa an anu palau e a, ja oi onu ulos li-
sää ak i i ee eja, mu a se ei näköjään au a. Oppilaiden a inoissa es e yyn
osallisuu een ky key yi oma asen ee , jo ka ke oi a lannis uneisuudes a ja
si uu amisen un eis a.
Aikuis en oimin a joko ukee oppilaan kehi ymis ä ak ii iseksi kansa-
laiseksi ai es ää sen (Salo aa a & Honkonen 2011, 72). Myös u kimukseen
osallis unee oppilaa uo i a eks eissään as aa ia me ki yksiä es e ylle
osallisuudelle: Ope aja esi i kysymyksen: ”Onko jollain jokin aja us ai pa-
annusehdo us kouluamme aja ellen?”. Kuu a köhäisi ja nos i käden näky äs i
ilmaan. Ope aja ka soi hänen lä i seen ja sanoi: ”Kellään ei sel äs ikään ole
mi ään niin oimme sii yä e eenpäin.” Kuu a unsi palan ku kussaan. Enään
ainoas aan oppilaa ei ä si uu anee Kuu aa, aan myös ope aja oli a
yh ynee siihen. Pe usope uksen ope ussuunni elman pe us eissa (2014, 15)
ode aan, e ä osallisuuden ukemiseksi las en kanssa yösken ele ien ulisi
kohdella lapsia yhden e aises i an aen heille oikeuden ilmais a oma näke-
myksensä ja ulla kuulluksi. Oppilaa uo i a eks eissään ku auksia ilan-
eis a, joissa nämä pe iaa ee ei ä o eudu.
Lansdownin (2010) osallisuuden mallissa ei ole ku a u as aa ia koke-
muksia osallisuudes a, mu a a inoissa oli pii ei ä, jo ka muis u i a Ha in
(1992) ikkaiden kolma a askelmaa, näennäisosallisuu a ( okenism). Lapsille
Kahdeksasluokkalais en oppilaiden käsi yksiä osallisuudes a koulussa
ja kouluyh eisöön kuulumises a
95
anne aan näennäises i mahdollisuus sanoa omia mielipi ei ään, mu a heillä
on hy in ähän ai ei lainkaan mahdollisuuksia edes muodos aa mielipi ei ä
käsi el ä äs ä asias a (Ha 1992, 9). Ha (2008) on myöhemmin äyden äny
osallisuuden ikkai aan lisäämällä niiden alle aikuis en ak ii isen as us a-
misen ja es ämisen. Aikuise as us a a las en osallisuu a ak ii ises i silloin,
kun he halua a sääs ää lapsia yömää äl ä, ei ä usko las en kykyjen ii ä-
än, ai pelkää ä las en ole an muiden aikuis en manipuloi a issa. Aikuise
es ä ä lapsen osallisuuden iedos aen ai iedos ama omas i myös silloin,
kun he ähä ele ä las en kykyjä saaden heidä un emaan i sensä epäpä e-
iksi. (Ha 2008, 28–29.)
Kaikki oppilaa ei ä syys ä ai oises a pys y ai uskalla osallis ua, ku en
yyppi a inassa 5) Ei-osallis u a nuo i:
Ei Kuu an a i se a sinaisia alin oja ehdä pe uskoulussa. Rii ää, e ä
menee ajallaan kouluun, is uu kaikki unni hiljaa häi i semä ä mui a
oppilai a ja chillailee äli unni , niin päi ä on pulkassa. Ei Kuu an a -
i se kuin ähän kuunnella oppi unneilla ja lisä ä ehkä ähän un iak-
ii isuu a, niin ku ssia osana on ainakin kahdeksan. Kuu an aja us
koulus a onkin: ”No b ain needed”. Kuu a älillä kokeekin, e ei hän
a i se koulua. Hän on ys ä iensä kanssa pää äny olla o ama a niin
kauheas i kan aa koulussa.
Aiempien u kimus en pe us eella iede ään, e ä halu omuus aiku aa yh-
eisiin asioihin oi joh ua esime kiksi älinpi ämä ömyydes ä ai un ees a
yh eisön oiminnan yhden eke yydes ä (Kiilakoski 2007, 11–12). Tämän u -
kimuksen a inoissa, jois a kons uoi iin ei-osallis u an nuo en yyppi a ina,
oppilaskun a oimin aa ei esiin yny lainkaan. Vaiku amiseen ei a innu
osallis ua, sillä pe uskoulussa ei a sinaisia alin oja a i se ehdä ollenkaan.
Oma asenne koulua koh aan saa oi olla älinpi ämä ön. Hän ei koe a i -
se ansa koulua, hän joskus aja elee. Ta inoissa oppilaiden passii inen ooli
ke oi aikuis en oiminnan ak ii isuudes a ja sii ä, kuinka aikuise eki ä
nuo ille pää ökse almiiksi. Näin ollen oppilaille ii i, kun menee kouluun
ajallaan ja is uu unneilla hiljaa häi i semä ä mui a. Oppilaa siis unnis i a
a inoissaan samoja ulkopuolelle jäämisen me ki yksiä, joi a pide ään u -
kimuski jallisuudessa o eu uma omana osallisuu ena. Osallisuuden koke-
muksen puu umis a ku aa se, e ä Lansdownin (2010) osallisuuden mallissa
96
Ree a Au inen, Jenni Helenius & Ja i Eskola
ja Ha in (1992) ikkailla ei ole ku a u as aa ia apauksia. Tyyppi a inassa
5 osallis uma omuus oli oppilaiden oma alin a oisin kuin niissä oppilaiden
as auksissa, jois a kons uoi iin es e yn nuo en yyppi a ina. Aikuis en u-
lee ukea oppilaiden osallisuu a, mu a yh ä ä keää on hy äksyä oppilaiden
osallis uma omuus (Åke s öm 2014, 106). Kaikki oppilaa ei ä koe omaa
osallis umis aan koulun oimin aan me ki ykselliseksi, ei ä kä näin ollen ha-
lua aiku aa ja osallis ua pää öksen ekoon. Toisaal a koulu oi heidän mie-
les ään olla a peeksi hy ä paikka jo sellaisenaan. Koulussa aikuis en luoma
osallisuuden aken ee ei ä olekaan ainu paikka oppilaan osallisuus ai ojen
kehi ämiseen. Nuo i, joka ei osallis u koulussa, saa aa olla hy inkin ak ii-
inen apaa-ajan ha as us oiminnassa ja ys ä iensä kanssa, ja näin ke ä ä
kokemuksia osallisuudes a si ä kau a. (Alanko 2010, 69–71.)
Tu kimuksen oisena eh ä änä on a kas ella oppilaiden an amia me -
ki yksiä kouluyh eisöön kuulumiselle ja kuuluma omuudelle. Ta inoille
ehdyn eo iaohjau u an sisällönanalyysin pe us eella kuulumiseen lii yy
kolme ala eemaa: yksi yise ihmissuh ee , amma illinen uo o aiku us ja be-
ha io aalinen kiinni yminen, jo ka ku a aan aulukossa 2. Nämä ku aa a
kouluyh eisyön ihmissuh eiden e i asoja.
Oppilaa a koi i a yksi yisillä ihmissuh eilla oppilaiden koulussa ole ia
ys ä yyssuh ei a. Yksi yisille ihmissuh eille on yypillis ä apaus i se ali a,
kenen kanssa ollaan ekemisissä (Jan unen & Haapaniemi 2013, 95). Oppilaa
ku aili a a inoissaan ys ä yyssuh eiden lisäksi suh ei a muihin oppilaisiin,
ope ajiin, eh o iin ja muuhun henkilökun aan. Amma illis a uo o aiku-
us a oidaan pi ää amma i ai ona ulla e ilais en ihmis en kanssa oimeen
(Jan unen & Haapaniemi 2013, 95) ja oppilaiden a inoissa ku a iin myös
uo o aiku us a ope ajien kanssa. Beha io aalisella kiinni ymisellä a -
koi e aan oppilaan näky issä ole aa opiskelukäy äy ymis ä (Ulmanen 2017,
17–18), joka oppilaiden a inoissa näkyi e ilaisina oppi unneilla osallis umi-
sen ja koulun oimin aan osallis umisen muo oina. Oppilaa an oi a näis ä
ala eemois a keskeisimmän me ki yksen ys ä yyssuh eille, ku en sel iää au-
lukos a 2.
Kahdeksasluokkalais en oppilaiden käsi yksiä osallisuudes a koulussa
ja kouluyh eisöön kuulumises a
97
Taulukko 2. Kahdeksasluokkalais en oppilaiden käsi ykse kouluyh eisöön
kuulumises a ja kuuluma omuudes a.
KEHYSKERTOMUKSET
TEEMAT Ensimmäinen Toinen
Yksi yise
ihmissuh ee
paljon ys ä iä ähän ai ei ollenkaan ys ä iä
Amma illinen
uo o aiku us
kaikkien kanssa ullaan oimeen,
mu a kui enkin myös kiusaamis a,
muiden au amis a
ope aja a uliai a
kaikkien kanssa ei ulla oimeen,
kiusaamis a,
oma es ee , ku en ujous ja
puhuma omuus
ope aja a uliai a ai
älinpi ämä ömiä ja ilkei ä
Beha io aalinen
kiinni yminen
oppi unneilla osallis u aan ja
kuunnellaan,
yhmä yö ehdään yhmässä
koulun oimin aan esim. juhliin
osallis u aan
oppi unneilla nuku aan,
yhmä öis ä jä äydy ään pois ai
ne ehdään yksin,
läksyjä ei ehdä
koulus a lin sa aan,
äli unni ie e ään yksin
Ensimmäisen kehyske omuksen pohjal a ki joi e uis a a inois a yli puo-
lessa (n = 10) maini iin ys ä ien paljous. Koulussa minulla on monia hy iä
ys ä iä, joiden kanssa oin olla apaa-ajallakin. Toisen kehyske omuksen
a inoissa yksi yise ihmissuh ee sai a ielä näky ämmän oolin, kun niis-
sä ke o iin, kuinka ys ä iä oli ähän ai ei ollenkaan (n=16). Kuu a ei iih-
dy koulussa, eikä koe kuulu ansa kouluyh eisöön, sillä hänellä ei ole ys ä iä.
Oppilaa an oi a yksi yisille ihmissuh eille ja läheisille ys ä ille keskeisen
me ki yksen kouluyh eisöön kuulumisen un eelle ja koulussa iih ymiselle.
Kukaan ei halua ie ää mil ä un uu olla yksin isossa koulussa. Nämä me ki-
ykse mukaile a aiempia u kimuksia, joissa ode aan sosiaalis en suh eiden
ole an keskeisiä sekä koulu iih y yyden e ä oman iden i ee in aken amisen
kannal a (ks. Janhunen 2013; Manninen 2018).
Amma illisessa uo o aiku uksessa ihmise o a as uussa omas a käy-
ökses ään uo o aiku us ilan eissa e i a alla kuin yksi yisissä ihmissuh-
98
Ree a Au inen, Jenni Helenius & Ja i Eskola
eissa. Yh eisön ulee oimia, oli oinen si en ys ä ä ai ei. (Jan unen & Haa-
paniemi 2013, 95.) Ensimmäisen kehyske omuksen pohjal a ki joi e uissa
a inoissa oppilaa an oi a hy ässä amma illisessa uo o aiku uksessa oi-
mi ille ope ajille me ki yksiä a uliaisuudes a ja muun muassa koulukiusaa-
misen ähenemiseen aiku amises a. Olen kii ollinen kouluyh eisös ämme
ja ope ajis a, äällä unnen ole ani kuin ko onani & olen a ma e ä muu
o a samaa miel ä. Oppilaa unnis a a a inoissaan sen, e ä koulukiusaa-
mis a saa aa kui enkin esiin yä, aikka kaikkien kanssa ullaankin hy in
oimeen. Kuu a iih yy hy in koulussa ja ekee läksyjä, mu a kuu aa kiusa-
aan aina, koska se on iksu oppilas. Haas ei a ka e isuh eissa näy ää oppi-
laiden a inoissa syn y än, kun päähenkilön opiskelu a oi ee o a e ilaise
kuin ka e ipii issä. Aiemman u kimuksen mukaan oppilaa saa a a jou ua
luo imaan omien ja e ais yhmänsä a oi eiden älillä ja se oi haas aa ko-
kemus a koko koulu yön me ki yksellisyydes ä (Ulmanen 2017, 61). Tämän
u kimuksen aineis ossa iedos e iin myös oman asen een me ki ys. Mun
mieles ä kui enkin isoin asia, mi en me oidaan aiku aa meidän koulussa on
meidän oma käy äy yminen. Me oidaan pää ää, ollaanko me ki oja kaikille
ai ei. Ja se on ä keää.
Toisen kehyske omuksen pohjal a ki joi e u a ina an oi a is i ii ai-
semman ku an amma illises a uo o aiku ukses a. Ope ajia saa e iin ku-
a a au a aisina ai älinpi ämä öminä ja ilkeinä. Kuu a ei ullu oimeen
ope ajien kanssa, Kuu a sai kuunnella ali uksia ope ajil a aikka hän ei olisi
ehny kään mi ään, - -. Ope aja puhui a ilkeäs i hänen kuullessaan ai hä-
nen selkänsä akana, niin e ä muu ke oi a hänelle mi ä ope aja oli a sa-
nonee . Ta inoissa nousi a esille myös päähenkilös ä i ses ään läh e ä es ee
uo o aiku ukselle. Näi ä oli a esime kiksi ujous, puhuma omuus, kiusaa-
minen ai sen pelko, joka aiku aa luokassa puhumiseen ja esiin ymiseen. En
ikinä myöskään uskalla sanoa mi ään, sillä kiusaaja saisi a sii ä lisää in oa.
Beha io aaliselle kiinni ymiselle anne u me ki ykse näkyi ä a i-
noissa ku auksina oppi unneilla käy äy ymises ä ja koulun oimin aan
osallis umises a. Ensimmäisen kehyske omuksen pohjal a ki joi e uissa a-
inoissa ain ha assa (n = 4) uo iin esille beha io aalisen kiinni ymiseen
lii y iä asioi a. Oppilaa kuun eli a oppi unneilla, eki ä yhmä öi ä yhdes-
sä ja osallis ui a koulussa jä jes e ä iin juhliin. Kuu a on koulussa osallis-
Kahdeksasluokkalais en oppilaiden käsi yksiä osallisuudes a koulussa
ja kouluyh eisöön kuulumises a
99
unu kaikenlaisiin juhliin ja koulun esim. ilmiö iikkoon, liikun a päi iin ja
alen iin. Toisen kehyske omuksen pohjal a ki joi e uissa a inoissa aas yli
puolessa (n = 11) beha io aaliseen kiinni ymiseen lii y iä asioi a esi el iin
e äänlaisen kuulumisen ja kiinni ymisen puu umis a ku aa an käy äy-
ymisen kau a. Oppi unneis a suu in osa nuku iin, pa i- ja yhmä yö jou-
du iin ekemään yksin, läksyjä ei eh y eikä e i aineisiin jakse u panos aa.
Koulussa ie e iin äli unni yksin, jos kouluun yleensäkään jakse iin men-
nä. Väli unneilla hän is uskelee yksin penkeillä jossain nu kissa. Hän ka selee
kuinka kaikilla on hauskaa. Hänellä on ain puhelin. Hän on sillä koko ajan.
Pohdin a ja joh opää ökse
Tämän u kimuksen a oi eena oli a kas ella, millaisia me ki yksiä oppilaa
uo a a osallisuudelle ja kouluyh eisöön kuulumiselle, ke oessaan a inaa
osallisuudes a ja kouluyh eisöön kuulumises a. Eläy ymismene elmä aineis-
onke uumene elmänä oli oimi a ja sen a ulla saa iin ke ä yä e ilaisia kä-
si yksiä u ki a as a aihees a. Tu kimuksessa a kas el iin eo iaohjau u as i
osallisuus-käsi een a ulla oppilaiden ki joi amis a a inois a muodos e u-
ja eemoja, jo ka o a monel a osin yh ene äisiä aikaisemman u kimuksen
kanssa (ks. esim. Janhunen 2013). Aineis os a muodos uneiden ala eemojen,
oppilaskun a, aiku aminen, oma asenne ja aikuis en oimin a, ympä ille
luo iin iisi e ilais a yyppi a inaa: 1) Osallis u a nuo i, 2) Yh eis yössä oi-
mi a nuo i, 3) Kysy y nuo i, 4) Es e y nuo i ja 5) Ei-osallis u a nuo i, joiden
a ulla esi el iin koulussa ole a osallisuuden aso mukaillen Lansdownin
(2010) osallisuuden kolmea asoa ja Ha in (1992; 2008) las en osallisuuden
ikkai a.
Ensimmäise kaksi yyppi a inaa, Osallis u a nuo i ja Yh eis yössä oimi-
a nuo i, osoi i a oppilaiden an a an myön eisen kehyske omuksen pe us-
eella koulussa koe ulle osallisuudelle me ki yksiä, jo ka mukaili a uoden
2014 pe usope uksen ope ussuunni elman pe us eiden mukais a osallisuu a
koulussa. Sen sijaan nega ii isemman kehys a inan uo amis a a inois a
kons uoidu yyppi a ina Kysy y nuo i ja Es e y nuo i, uo i a oppilai-
den a inoihin me ki yksiä anhen unees a osallisuuden o eu amisen aja -
elu a as a. Viimeinen yyppi a ina, Ei-osallis u a nuo i, ku asi oppilaiden
100
Ree a Au inen, Jenni Helenius & Ja i Eskola
an amia me ki yksiä sille, e ä oppilaalla on loppujen lopuksi i sellään pää-
än ä al a koulussa osallis umiseen ja siihen, haluaako hän aiku aa koulu-
yh eisönsä asioihin.
Oppilaskun a oimin a on keskeisessä oolissa koulussa apah u assa
osallisuudessa. Tässä u kimuksessa oppilaa pi i ä oppilaskun aa paikkana
aiku aa ja olla mukana pää öksen eossa. Oppilaskun a oiminnassa ol iin
joko i se mukana ai se koe iin äylänä aiku aa koulussa ole iin asioihin.
Oppilaskun aa kui enkin myös k i isoi iin ja sen oolia aiku amisen mah-
dollisuuksiin äheksy iin. Osa oppilais a näki oppilaskunnan paikkana,
jossa pääsee aiku amaan ain koulun pieniin asioihin ja oppilaskun a oi-
iin jopa kokea ain kulissina koulun ulkopuolelle oppilaiden osallisuudes-
a. Tu kimuksen an ama ku a oppilaskunnas a ja sen oolis a osallisuu een
on linjassa aikaisemman u kimuksen kanssa, jossa oppilaskun a oi oimia
niin sano una juhla oimikun ana (ks. Kiilakoski 2012). Koulun oimin a-
kul uu issa oppilaskunnalle kuuluu opiskelun ja oppi un ien ulkopuolinen
alue, johon saadaan ukea oppilaskunnan ohjaa al a ope ajal a (Rossi 2017).
Lisäksi oppilaskun a oimin a on ainoas aan osan koulussa ole ien nuo en
paikka aiku aa. Oppilaskun a saa aakin oimia ain koulussa hy in pä -
jää ien oppilaiden leikkiken änä, jossa py i ään aiku amaan osan koulun
oppilaiden ä keänä pi ämiin asioihin (Alanko 2010, 62–63). Tämän uoksi
oppilaskun a oimin a ai muu jäsennelly ja pi käaikaise oiminna , ku en
ukioppilas oimin a, ei ä oi olla ainoi a paikkoja, joissa oppilaa saa a ään-
änsä kuulu iin. Oppilaskun a oiminnan lisäksi koulussa ulisi olla mui a a -
kisia aiku amisen kana ia (Kiilakoski 2012, 33).
Tässä u kimuksessa oppilaa ku aili a mahdollisuuksia aiku aa kou-
lussa eh ä ään pää öksen ekoon sekä koulussa jä jes e ä iin juhliin ja e i-
laisiin apah umiin, jo ka oli a ä kei ä oppilaalle i selleen. Todellise ai-
ku amisen mahdollisuude he ä ä ä nuo issa myön eisiä kokemuksia,
ky ykkyy ä ja oimaan umis a (G e schel 2002, 91). Jos oppilaiden ki joi a-
missa a inoissa aiku amiseen ja pää öksen ekoon ei pääs y osallis umaan
ai aiku aminen ei joh anu mihinkään, a inoissa ilmais iin päähenki-
löiden u hau umis a ja lannis uneisuu a sekä älinpi ämä ön ä asenne a
koulua koh aan. Joh opää öksenä oisi ode a, e ä jos nuo i haluaa aiku aa,
ulisi hänelle luoda ilaa ja mahdollisuuksia siihen. Osallis umisessa ja osal-
Kahdeksasluokkalais en oppilaiden käsi yksiä osallisuudes a koulussa
ja kouluyh eisöön kuulumises a
101
lisuudessa onkin ä keää, e ä nuo i kokee, e ä hän ä kunnioi e aan ja häne
o e aan aka as i (Kiilakoski 2012, 33).
Ha isen ja Halmeen (2012) mukaan aikuis en oiminnalla ja e i yises-
i ope ajilla on suu i me ki ys osallisuuden o eu umiselle koulussa. Tässä
u kimuksessa oppilaa an oi a aikuisille kaksi e ilais a oolia: pe in einen
joh ajan ooli ja osallisuuden mahdollis a an ohjaajan ooli. Aikuis en oi-
miminen pe in eisessä joh ajan oolissa saa aa ke oa a jen hallinnan me-
ne ämisen pelos a, jossa oimin a ilan ja aiku us allan an aminen oppilail-
le joh aa koulun a kisen jä jes yksen mene ämiseen. Osallisuuden es eenä
saa a a kin olla aikuis en pelo oman a o allan sä kymises ä sekä heidän
ennakkokäsi yksensä. (Ha inen & Halme 2012, 41, 43.) Jos aikuinen kokee,
e ä nuo illa ei ole a peeksi ymmä ys ä, pä e yy ä ai kokemus a ehdä
pää öksiä asiois a, ulisi aikuis en a kas ella omia asen ei aan ja ehdä aja -
elu a an muu os (Salo aa a & Honkonen 2011, 73). Nuo e oi a osallis ua
pää öksen ekoon, aikka lopullisen pää öksen ekisikin aikuinen. Nuo ille
ulee ällöin pää öksen ekop osessis a unne, e ä heidän mielipi eillään on
äliä ja aikuise luo a a heihin. Aikuisen an aman luo amuksen ja äli ä-
än uo o aiku uksen nähdään uke an oppilaan oppimisen mahdollisuuk-
sia ja mielekäs ä opiskelua (Kiilakoski 2012, 34). Jo a oppilaiden osallisuus
koulussa on mahdollis a, aikuis en ulee an aa sille mahdollisuus. Aikuis en
eh ä ä on myös ukea oppilaiden osallisuu a oppilai a yksilöllises i a kas-
ellen, ja juu i heidän a i semallaan uen muodolla ja asolla (Åke s öm
2014, 104).
Tässä u kimuksessa oli yh ene iä pii ei ä Lansdownin (2010) kolmen
osallisuuden ason ja suu imman osan Ha in (1992; 2008) ikkaiden askel-
mien kanssa. Oppilaiden a inoissa osallisuuden aso oli as a uo oisessa
suh eessa aikuis en oiminnan kanssa. Mi ä suu empi osallisuuden aso oli,
si ä pienempi oli aikuisen ooli. Koulussa apah u assa osallisuudessa on ä -
kein ä muis aa se, e ä osallisuus läh ee oppilaan omas a halus a aiku aa ja
olla mukana pää öksen eossa. Jos oppilas i se haluaa, kysy y nuo i - yyppi-
a inan nuo en a oin, as a a ain e ilaisiin kyselyihin ja u kimuksiin sekä
ällä a alla aiku aa koulussa, ei hänen a i se äkisin osallis ua oppilas-
kunnan oimin aan ai iedä omia ehdo uksia ope ajille ja eh o ille. Koulus-
sa osallis uminen ei ke o koko o uu a oppilaan ak ii isuudes a, sillä kou-
102
Ree a Au inen, Jenni Helenius & Ja i Eskola
lussa passii inen oppilas oi olla hy inkin ak ii inen apaa-ajallaan (Alanko
2010, 58).
Molempien kehyske omuksien pohjal a ki joi e uis a a inois a kaikissa,
pai si yhdessä, oli joko kouluyh eisöön kuulumisen ai kuuluma omuu een
ii aa ia mainin oja. Tämä on linjassa aikaisemman u kimuksen kanssa:
“Yh eisöllisessä koulussa jokaisella on aa u paikkansa ja nuo ille syn yy
a e kuulua ja lii yä kouluyh eisöön sen a os e una jäsenenä” (Kiilakoski
2012, 34). Tähän u kimukseen osallis unee oppilaa nos i a a inoissaan
pää ooliin yksi yise ihmissuh ee eli oppilaiden ys ä yyssuh ee . Ta inoissa
paino e iin ys ä ien ä key ä, mu a kaikki ei ä löydä ys ä iä i se. Kaikkien
kanssa oimeen uleminen ja ois en huomioon o aminen on pohjana yh ei-
söllisyydelle ja osallisuudelle (Salo aa a & Honkonen 2011, 72). Ilman ois en
huomioon o amis a on mahdo on a saada aikaan u allis a oimin aympä-
is öä, jossa oppilaalla on u allis a sanoa omia mielipi ei ään ääneen. Be-
ha io aalinen kiinni yminen mukailee suo aan e i kehyske omuksia. Jos
koulussa iihdy iin ja a inan päähenkilön ku a iin koke an kuulu ansa
kouluyh eisöön, ämän myös ke o iin osallis u an koulun oimin aan ja
oppi unneille. Vas aa as i jos koulussa ei iihdy y eikä koe u kuulu ansa
kouluyh eisöön, ei oimin aan eikä oppi unneillakaan osallis u u. Oppilaa
siis oisin a a a inoissaan aiempien u kimuksien uloksia, joissa emo io-
naalinen kiinni yminen eli oppilaan un emukse kouluyh eisöön kuulumi-
ses a aiku a a beha io aaliseen kiinni ymiseen (ks. esim. Finn 1989).
Koulun oimin akul uu i mää i ää suu el a osin nuo en osallisuu a
koulussa. Koulun oimin akul uu in ollessa u allinen, oppilas uskal aa
ja haluaa osallis ua sekä ke oa oma mielipi eensä. Nuo en u allisuuden
unne syn yy osi ain e ilaisis a asiois a kuin aikuis en. Nuo en osallisuus
aa ii aikuisil a myön eis ä asenne a ja nuo iin luo amis a sekä nuo en
näkökulmien huomioon o amis a. (Salo aa a & Honkonen 2011, 68–69.)
Koulun oimin akul uu in aken aminen edelly ää huomion kiinni ämis-
ä koulun yösken elyilmapii iin. Ilmapii in ulisi olla oisia kunnioi a a
ja a oin, joka sallii e ilais en mielipi eiden ilmaisemisen sekä mahdollis aa
omien huolien ke omisen ja uen saamisen niihin. (Kiilakoski 2012, 34.) Tu -
allisen oimin akul uu in luomisen edelly yksenä on kouluyh eisö, missä
jokainen oppilas ulee hy äksy yksi omana i senään. Tällainen kouluyh eisö
Kahdeksasluokkalais en oppilaiden käsi yksiä osallisuudes a koulussa
ja kouluyh eisöön kuulumises a
103
ei kui enkaan synny i ses ään, aan se on akenne a a. Kouluun kiinni y-
minen pa anee, kun kiinni e ään huomio a nuo en keskinäiseen uo o ai-
ku ukseen sekä nuo en ja aikuis en äliseen uo o aiku ukseen. (Kiilakoski
2012, 56; Muhonen ym. 2016.) Myös oppilaiden aken eellis en osallisuus-
käy än öjen ku en oppilaskun a oiminnan ja ukioppilas oiminnan so el a-
minen koulua jessa aa ii koulukoh ais a suunni elua, konk e isoimis a ja
joh amis a, jo a niiden oimin a olisi mahdollisimman a oin a ja ne pal e-
lisi a koko koulun yh eisöllisyy ä ja kaikkien oppilaiden mahdollisuuksia
aiku aa koulun käy än öihin.
