Nina Wähä: Pe in ö
PM/31 ADMIN
Kiihkeä sukusaaga – RIITTA VAISMAA (4.12.2020)
ks. myös Liisama in Seppälän si aa eja paino a a a io
Ruo sissa asu an ja uo siksi ki joi a an Nina Wähän Pe in öä lukiessa pi ää älillä muis u aa i selleen,
e ä on lukemassa käännös omaania. Tapah uma sijoi u a pääosin Suomen puolen To nionlaksoon,
To nion kaupungin liepeiden maaseudulle, Aapajä elle. Romaanin henkilö o a suomalaisia, omaanin
apah uma ajoi u a Suomen lähihis o iaan so a-ajas a 1980-lu un alkupuolelle. On siis he i alkuun
kii e ä ä suomen aja Sanna Mannis a, jonka käännös elää ah as i suomen kielellä. Lisää kii oksia: kieli
i aa luon e ana, pako ama omana, in ensii isenä ja kauniina. Teoksen imu on al a a, jopa kiihkeä.
Useimpien henkilöiden äidinkieli on meän kieli. Si ä olisin mieluus i lukenu edes ähän, edes joissakin
epliikkeissä. Ke on a e enee kui enkin ai a as i suju alla yleiskielellä.
Pe in ö on uo sinsuomalaisen Nina Wähän (s. 1976) kolmas eos ja niis ä ensimmäinen suomenne u.
Wähän juu e o a To nion Aapajä ellä, missä hän on syn yny ja ie äny pa i ensimmäis ä elin uo aan,
samoin lapsuuden kesä mummolassa.
Pe in ö on saanu unsaas i kii ä ää julkisuu a Ruo sissa. Se oli mm. Agus -ehdokkaana.
On kiinnos a aa, e ä ki jas a o a ki joi anee ja deba oinee mone uo sinsuomalaise . He o a löy änee
lukemas aan monenlaisia puu ei a. Pe in ö on suu pe hees ä ke o a eos, jonka okus on psykologises i
a kkanäköisenä ihmis en älisissä suh eissa. Pe in ö empaa mukaansa ja pi ää näpeissään niin iukas i,
e ä piene puu ee saa a uskin pysäh ymään. To a kai on his o iallises i moka, kun Toimin pe he elää
To nionlaaksossa uode 1944-45 ilman, e ä Lapin sodas a maini aan sanaakaan. Nina Wähän ki joi amaa
Aapajä eä ei uho u, eikä siel ä lähde y e akkoon. Toimin pe heen äi i on läh öisin mene e ys ä
Ka jalas a. Ehkä sa olaise uoh u a , kun hänen lapsuu ensa he kku on kalakukko, oki myös ka jalan
pii aka .
Sama kommen oija o a ollee si ä miel ä, e ä suomalaisis a oisi Ruo sissa ke oa muu akin kuin
köyhyy ä, ku juu a ja sy jäy ymis ä, ja ii aa a Susanna Alakosken ja Eija He eki i Olssonin omaanien
luomaan synkkään ku aan uo sinsuomalaisis a. Pe in ö ei ke o äs ä ihmis yhmäs ä, aikka Toimin
suu pe heen sisa ussa jan anhin ja eoksen keskeisin henkilö Anni onkin muu anu
Tukholmaan. Pe innössä Anni ekee To nionlaaksoon kaksi ma kaa, joiden aikaan sijoi u a omaanin
a kaise a apah uma . Annin elämä uo sinsuomalaisena ei ole keskeis ä, eikä hän ole Ruo sissa luuse i
lainkaan.
Pen i Toimi apaa al i- ja ja kosodan aikana Ka jalan Soanlahdessa Sii in, ielä y ösen. Pieni mu a
a mokas y ö on lapsuuden pe heessään sy ji y, eikä e ikoisen näköinen y ö kiinnos a poikia. Sii i
ie ää, e ä ainoa apa pääs ä ko oa pois, on mennä naimisiin. Kun Pen i oisen ke an ja lie äs i
haa oi uneena ulee Sii in ko ikylälle, hädin uskin 15- uo ias Sii i ja pa ikymppinen Pen i hankkiu u a
nopeas i naimisiin. Täs äkin on huomau e u, e ei pika-a iolii o ollu mahdollinen, koska Suomessa
saa oi 15- uo iaana mennä naimisiin ain p esiden in lu alla. Mi äpä näis ä, a ina ie mennessään. Olisin
hei ämällä lukenu ielä oise 550 si ua.
Sii in ja Pen in ma ka kulkee koh i kaamos a ja Aapajä eä. Pen in anka an les adiolaisessa kodissa
ka jalaises a miniäs ä ei innos u a. Sii in alku To nionlaaksossa ei ole uusuinen. Vaikka nuo ipa i pääsee
omilleen, Sii i jou uu mones i mie imään omaa a kaisuaan. Pen i osoi au uu synkkämieliseksi ja
äki al aiseksi despoo iksi ja eläimiin sekaan ujaksi. Sukupuolielämässä jokainen yhdyn ä muis u aa
aiskaus a. Elämä muu aman lehmän pien ilalla on niukkaa ja anka aa.
Sii in posi ii inen elämänasenne kan aa, e enkin sen jälkeen, kun pe he kas aa, aikka he i alkuun ei
jälkikas ua kuulukaan. Lopul a lapsia on kaksi ois a ai lasku a as a iippuen neljä ois a. Kaksi anhin a
kuolee pikkulapsina. Heis ä äidin sydämessä elää e enkin poika, isän mielessä on y ö, jonka kuolemas a
hän un ee syyllisyy ä.
Wähä kulje aa hienos i lukuisaa henkilöjoukkoaan. Ki jailijalle kii os sii ä, e ä hän on ehny eoksen
alkuun henkilölue elon, jos a a sinkin alussa on paljon apua. Jo lue elo lyhyine mainin oineen an aa
näy een Pe in öä kau a linjan leimaa as a iehä ä äs ä, hieman inos a huumo is a. Tä ä ukee ihanan
anhah a as i kaikki ie ä än ke ojan käy ö. Ai an lopussa paljas uu yllä äen, kuka Pe innön ke oja on.
Se myös sel i ää, miksi lapsis a eni en saa ilaa esikois y ä Anni.
Vaikka kukin henkilöis ä saa esi elynsä, lukijaa ei asi e a neljällä ois a näkökulmahenkilöllä. Sisa us en
ominaispii ee ule a ke o uiksi kieh o as i ka ikoiden apah umien äleissä ois en sisa us en ja Sii in
mie eiden kau a. Tapah uma lii y ä äljäs i Nina Wähän omaan elämään, mu a au o ik io a Pe in ö ei
missään apauksessa ole.
Ki jailija on ke onu aloi aneensa ki joi amisen aja uksena koo a no ellikokoelma eoksensa henkilöis ä.
Kun aineis oa ke yi ja kun henkilöiden elämä limi yi ä oisiinsa, ulos on ah a ja ä ikäs, hul a on ja
elämässä ai okkaas i oikku a pe hesaaga.
Pe innön keskeisiä eemoja on a kkanäköises i ja oi al a as i ku a u pe heen dynamiikka, e enkin
sisa us en yh eenkuulu uus, joskin sisa ukse älillä uke a oisiaan, älillä ei aas ei ä . Pe heeseen ei
kuulu ain muka ia yyppejä. Jo ku aja a ain omaa e uaan, jopa aadollisen mo aali omas i. Kui enkin
”sisa ukse pi i ä huol a oisis aan, oli a aina pi änee ja ulisi a aina pi ämään” ja ”Sisa uspa essa
syn yy lii oja. Ne oi a olla ilapäisiä mu a myös pysy iä. Ku en Lahjan ja Ta mon lii o, heidän suh eensa
oli niin luja, e ä siihen e a una muu uskin edes un ui a sisa uksil a, pikemminkin jonkinlaisil a
se kuil a, aus alla häily il ä sukulaisil a.”
Mah aako olla odellisuuspe us ais a, kun lapsika aas a kaksi on jo nuo es a sel äs i homoseksuaaleja,
kolmas on aikuisuuden kynnyksellä kas amassa lesboksi, neljäs ja ehkä iideskään ei ielä aikuisenakaan
unne omaa seksuaalisuu aan? Loppu ulema oi olla muukin, koska isos a joukos a osa on ielä
pikkulapsia. Taus aa oi oki e siä aikkapa Sii in ja Pen in oudos a lii os a.
Ke oja ihjaa jo melko alku aiheessa, e ä omaanissa odennäköises i apah uu mu ha. Pe heessä on
salaisuuksia, jois a joku ie ää ja jo ka oikeudenmukainen Anni aa is aa. Koh alokas uli seu aa pe heen
kin e eillä. Ainakin ke an uli sy yy a koi uksellises i, ja apah uma koe elee niin anhempien kuin
las enkin älejä. Jälkimmäisellä ke alla uli on uhoisa eikä kaikkia sen syi ä halua u kia sen enempää osa
pe hees ä kuin paikallinen poliisikaan. Pe in ö ei ole jänni yski jallisuu a, dekka is a puhuma akaan.
Sii i on eläny uosikymmene a aam oman ja un ee oman Pen in innalla osaama a edes aja ella
ulospääsyä. Kun aikuis unee lapse kannus a a , Sii i o aa lopul a a ioe on, mikä
on Pe innön edenjakaja. E äs lapsis a osaa o aa muiden hä iöksi hyödyn apah umas a, mu a se ei Sii iä
uudessa apaudessaan jaksa suu emmin kiinnos aa. Sii i muu aa Kui aniemelle. Hän on uu een elämäänsä
yy y äinen ja saa 55- uo iaana ensimmäisen o gasminsa. Vas a kun Pen i kuolee, Sii i apau uu
pelos aan, e ä mies jonain päi änä as uu sisään ja e ä uusi auha on menny ä.
Pen i meneh yy Aapajä en alon uhoisassa palossa. Kaikkien yllä ykseksi Pen i on laa inu es amen in,
aikka jae a aa ei paljonkaan ole, ja mää ääny kaiken anhimmalle y ä elleen Annille. Tämä lähinnä
peläs yy ja haluaa jakaa jäämis ön kaikkien sisa us en kesken. Kaikkien pelkäämän eikä kenekään
akas aman isän kuolema ja es amen i aiku aa sisa us en keskinäisiin suh eisiin.
”Aikaisemmin isä oli aina ollu me killinen yhdis ä ä oima, yh einen ihollinen, jo a as aan koo iin
oima , jo a as aan hangoi el iin, mu a ny kun isää ei enää ollu , mi ä oikeas aan oli jäljellä?”
”Tai kyllähän pe in ö, kuolema, muu i elämää. Se muu i sisa eus en älis ä dynamiikkaa. Painopis e sii yi
ny , kun heidän yh einen kiusanhenkensä oli ai a u iel ä.
Pe in ö muu i elämää juu i sopi as i. Ja sen a aan Pen i oli a mas i laskenu kin lahjoi aessaan kaikki
ahansa yhdelle lapsell
Sä öä oli mahdo on ko ja a.”
Romaanin suomenkielinen nimi Pe in ö on pa empi kuin alkupe äinen lähinnä omaisuu een
ii aa a Tes amen e. Pe innön keskeisiä eemoja, jopa sen sanoma on, millainen pe in ö kulkee e eenpäin
pol es a oiseen.
” — Kolmas osa ekijä on se pe in ö, jonka uoksi ihmisen kunniaksi pys y e ään pa sai a ja ki jas oja, jonka
uoksi hänen mukaansa nime ään ka uja. Se pääoma, jo a ihminen ke ää koko elmänsä ajan ja joka
summa aan, kun hän on pää äny maallisen aelluksensa. Mi ä jää jäljelle? Millaisena ihminen muis e aan?
Isähahmona ai alhaisena lehmännussijana?
Lopussa paljas u a ke oja summaa lohdullises i pe innön me ki yksen:
” — Hän ei ollu enää sidoksissa menneisyy eensä aan ky köksissä nykyhe keen, ule aisuu een ja
pe in öön, ei siihen joka oli mukana kulje e a a aakka, aan siihen, jo a hän äli äisi ak ii ises i minulle
ja minun lapsilleni ja las enlapsilleni ja niin edelleen sukupol es a oiseen. Sillä me emme ole
menneisyydelle mi ään muu a elkaa kuin sen, e ä odis amme sii ä emmekä koskaan unohda mi ä on
apah unu ja mi ä iedämme, ja e ä ke omme sii ä e eenpäin jo a lapse , syn ymä ömä lapse ja ne
lapse jo ka elä ä kauan sen jälkeen kun me olemme poissa, saa a osansa meidän pe innös ämme.”
Nina Wähä: Pe in ö (Tes amen e). Suom. Sanna Manninen. WSOY 2020. 550 s.
Rii a Vaismaa on ki jallisuusk ii ikko