Ou i Au i & Veli-Pekka Leh ola ( oim.) Hiljainen as a in a
Tampe e Uni e si y P ess 2019, 109–130.
h p://u n. i/URN:ISBN:978-952-359-000-7
Vihollinen saa kas o
Neu os oso a angi
suomalaisilla maa iloilla
Ou i Au i ja Ma jo Lai ala
A ikkelissA A kAs ellAAn suomalaissi iilien ja
neu os olii olais en so a ankien älis ä kanssakäymis ä
hiljaisena as a in ana i anomaisia ja heidän
sään öjään as aan. Ja kosodan aikana suomalaisille
maa iloille sijoi e iin pakko yöhön uhansia so a ankeja,
ja heidän koh elunsa ja käsi elynsä oli a kas i
ohjeis e ua ja angais us en uhalla säädel yä. Vangi
ja si iili ei ä saanee olla ekemisissä ois ensa
kanssa, ankeja uli a ioida, pi ää apaa-aja lukkojen
akana ja ihollismaan kansalaisina hei ä uli ja ku as i
a oa. So a-ajan muis a ien haas a eluihin pe us u a
u kimuksemme osoi aa, e ä a ki muodos ui monessa
alossa päin as aiseksi.
110
Ou i Au i ja Ma jo Lai ala
Johdan o
Dages anilainen Hali Hamid ku su iin asepal elukseen uonna
1940. Hän pää i ka a a junas a, joka kulje i so ilai a in amalle Bal-
iaan. Pakoy i ys epäonnis ui ja Hamid pää yi ensin neu os olii olais-
en omalle yölei ille I ä-Ka jalaan ja siel ä myöhemmin suomalais en
so a angiksi. So a ankilei il ä häne oimi e iin monien muiden an-
kien apaan suomalais en si iilien a uksi maa- ja me sä öihin. Hamid
yösken eli halko yömaalla Äänislinnan (Pe oskoi) seudulla, kun hän
akas ui paikalliseen ope ajaan. Pa i sai lapsen ja meni poikkeuslu alla
naimisiin uonna 1943. He pää yi ä asumaan Pohjois-Pohjanmaalle,
missä aimo ja koi ope ajan öi ä. Uuden nimen saanu Hamid au eli
koululla, ny Toi o Hamidina.
He i sodan pää y yä Toi o Hamidin aimo kuoli ja hän jou ui
luo u amaan y ä ensä aimon sukulais en hoi oon. Samaan aikaan
oimis ui a Neu os olii on Suomelle esi ämä aa imukse palau aa
iipymä ä maassa yhä piileskele ä so a angi akaisin ko imaahan-
sa. Vi anomaise o ganisoi a ka anneiden ankien e sin öjä, mu -
a Hamid äl yi palau uksel a. Paikallise asukkaa pää i ä , e ä
Hamidin kuuluu saada jäädä, ja nimismieskin ka soi asiaa so miensa
läpi. Toi o Hamid ie i anhuuden päi iä ielä muu amia uosia si -
en Pohjois-Pohjanmaalla.1 Hänen a inaansa lii yy oimin aa, joka
on ominais a hiljaiselle as a innalle: piilo elua, o uuden muun elua
ja ekemä ä jä ämis ä. Mää äys en ikkominen ei kui enkaan ollu
a oin a as a in aa, aan siinä ase u iin as aan kaikessa hiljaisuudes-
sa.
A ikkelimme käsi elee neu os oso a ankien ja suomalaissi ii-
lien koh aamisia anki yö oimaa käy äneillä maa iloilla sekä hiljais-
a as a in aa, jonka maa ilojen äki yhdessä ankien kanssa kohdis i
i anomais en an amiin sään öihin. Olemme haas a ellee 37:ää hen-
kilöä Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa uosina 2016–2017. Ilmoi imme
u kimukses amme kolmessa paikallislehdessä Pohjois-Pohjanmaan ja
Lapin alueella ja pyysimme angi muis a ia o amaan meihin yh ey -
ä. Vankien pidos a ja koh elus a anne ujen yksi yiskoh ais en mää-
äys en läh eenä olemme käy änee Oulussa sijainneen so a ankilei in
1 Rin akumpu 2013. Hamidin a ina on julkais u Kalajokilaaksossa 30.8.2013.
111
Vihollinen saa kas o
asiaki joja2. Ky kemme so a ankien pi oon lii y än ilmeisen o ele-
ma omuuden e i yises i James C. Sco in3 mää i elemään a kipäi än
as a innan käsi eeseen ja a kas elemme ankien ja suomalaissi iilien
koh aamisia ja suh ei a. Millaisia hiljaisen as a innan keinoja kans-
sakäymiseen lii yi iukkojen i anomaismää äys en pu is uksessa?
Ta kas elemme miksi ja mi en mää äyksiä iko iin sekä pohdimme
o elema omuuden yleisyy ä. Mi en is i ii a a kis en äl ämä ö-
myyksien ja ylhääl ä anne ujen iukkojen sään öjen älillä ilmeni ja
mi ä sii ä seu asi?
Suomalaise o i a ja kosodassa, e i yises i sen hyökkäys aiheessa,
yh eensä 64 000–67 000 neu os olii olais a so a ankia. Sodan aika-
na oimi kaiken kaikkiaan 35 ankilei iä, jois a osa ain lyhyen aikaa,
osa e i nimillä ja usean e i ahon alaisuudessa. Päälei in alaisuudessa oli
yleensä useampia alalei ejä ja lukuisia ilapäisiä yömaalei ejä. Suojelus-
kun ien yliesikunnas a muodos e un ko ijoukkojen esikunnan eh ä-
iä oli a lei ien pe us aminen sekä ankien sii o , huol o ja a ioin i.
Paikallises i me ki ä ä ooli oli kun ien yö oimalau akunnilla, jo ka
äli i ä angi maa iloille ja al oi a ohjeiden mukais a ankien käy -
öä.4 Kun suomalaisia oli aseissa enimmillään – kesällä 1941 – 476 000
mies ä5, lau akun ien oli osal aan y i e ä ä löy ää a kaisuja aikeaan
yö oimapulaan ennen kaikkea maa aloudessa. Myös ene gia uo an o
sekä ien i- ja uon ikulje ukse a i si a kipeäs i yö oimaa. Ensim-
mäisen ke an maaseudun yö oimapulaan hae iin a kaisua anki-
yö oimalla syyskesällä 1941. Tuolloin kaikis a so a angeis a noin joka
neljäs eli yh eensä yli 12 000 ankia oli sadonko juu öissä maa iloilla.
Työ oimapulan lisäksi yksi keskeinen syy sille, e ä ankeja yhdy iin
käy ämään yö oimana, oli so a ankilei ien suu i ankikuolleisuus6.
Vas uu maa ilalle lähe e yn angin käsi elys ä ja a ioinnis a sii -
e iin yönan ajalle. Ki jallise ohjee ja mää äykse ankien käsi e-
lys ä pe us ui a p esiden i Ris o Ry in alleki joi amiin ase uksiin:
2 Vankilei in a kis o. Ty nä än osuusmeije in a kis o, säily yspaikkana Kansal-
lisa kis o Oulu. Oulussa sijainneen so a ankilei i 19:n, myöhemmin s . lei i 21:n a -
kis oaineis o , jo ka koski a so a ankien pi oa ja koh elua.
3 Sco 1989.
4 Suolah i 2015, 39−40; Wes e lund 2009, 91−92.
5 Suomen so a 1941–1944 osa 6 1956; 47−48.
6 Danielsbacka 2013, 236−237; Hokkanen 2004; Wes e lund 2009, 96.
112
Ou i Au i ja Ma jo Lai ala
”Älköön kukaan ilman asianomaisen so ilas i anomaisen lupaa puhu el-
ko so a ankia ai muu en seu us elko hänen kanssaan, älköönkä an ako
mi ään angille”.7 Mää äyksen ikkojaa odo i sakko ai ankeus an-
gais us. Vangin ka kuun a us amises a ai ka anneen angin suojelemi-
ses a seu asi kuoleman angais us, elinkau inen ankeus ai ähin ään
kuusi uo a ku i ushuoneessa.8 Lisäksi jae iin ohjei a, jo ka käsi -
eli ä angin koh elua, sai as apauksia, angin uokaa ja aa e us a,
siis ey ä, seu us elua angin kanssa ja puolus us oimille makse a aa
ko aus a angin yös ä9. Yksi yiskoh aise ohjee aih eli a a kkuu-
del aan ja paino uksil aan lei ei äin.
Maa ilan a kea ase us en ja mää äys en pu is uksessa
Maa iloille anne uissa ohjeissa paino e iin so a ankien a ioin ia.
So a ankeja oli a ioi a a ja ku as i ja heidä oli apaa-aikana pide -
ä ä luki una majoi uspaikassaan. Aseella a us e un a iomiehen
uli olla 17–60- uo ias mies, eikä hän missään apauksessa saanu olla
” ajaakykyinen ai nainen”. Va ijan uli es ää ka kaamise ja ankien
kommunikoin i ulkopuolis en kanssa. Maa alous öissä ole a anki sai
ehdä öi ä alon äli ömässä läheisyydessä nime yn a ijan silmällä-
pidon alaisena. Vankia oli a ioi a a, jos ämä liikkui me sässä, iellä
ai yli 300 me in päässä alos a. Yksi yiskoh aisemma ohjee mää ä-
si ä esime kiksi so a ankeja kulje a an a ijan paikan ja e äisyyden
suh eessa ankeihin sekä a ijan a ioin iasennon ja aseen pa uunoi-
den mää än.10
So a angille anne a as a uuas a mää ä iin yksi yiskoh aises-
i kansanhuol ominis e iön ah is amien so a ankien päi äannos-
en mukaises i. Koska so a ankeja ei saanu pääs ää si iiliasun oihin,
uokailukin ohjeis e iin apah u aksi ulkona ai majoi uspaikassa.
Majoi uksen jä jes ämises ä anne iin yönan ajille a kkoja ohjei a
ka kaamis en es ämiseksi. Samalla py kimyksenä oli es ää kanssakäy-
7 Ase ukse A397/1942 ja A97/1943.
8 Vankilei in a kis o. Vii aa lakiin ikoslain muu amises a 20. p :l ä elokuu-
a 1942. Oikeushenkilön angais us as uus a sääde ään lu ussa maanpe okses a
20.8.1942/683, e i yises i pykälä 2 ja 3.
9 Vankilei in a kis o.
10 Vankilei in a kis o.
113
Vihollinen saa kas o
minen suomalaissi iilien kanssa. Vangi uli majoi aa e illeen muis a,
majapaikan o e uli luki a, ja ikkunoiden uli olla ulkoapäin is ikoi-
du . Jos ankeja oli yli 15, majoi usalue uli aida a kaksi me iä ko keal-
la piikkilanka-aidalla. Jos majoi uspaikka oli me sässä ai yksinäisellä
paikalla, lei iä uli a ioida myös yön aikana. Ka kaamis apauksessa
a ijan oli ensin huude a a ”s oi”, ’seis’, ja jos anki ei o ellu , oli am-
mu a a koh i.11
Lu a on seu us elu ja oleskelu ankien kanssa kielle iin yksiseli -
eises i. So a ankeihin uli suh au ua aina a o as i, ja ainoas aan a -
ija ai yönjoh aja sai a olla yh eydessä angin kanssa. Hekään ei ä
saanee keskus ella ämän kanssa asia omas i ei ä kä pääs ää si ullisia
seu us elemaan ankien kanssa. Va ija ohjeis e iin es ämään edellis-
en kal ainen oimin a aikka pakkokeinoin.12
Eino13 ke oi äi insä lukeneen ohjee ankien pidos a ennen an-
gin uloa. Säännö un ui a iukoil a, ja pe he oli odennu , e ä ”ei
se ny meijän ko i oo ankila”. Joissakin paikoissa mää äyksiä py i iin
nouda amaan e i yises i alussa mahdollisuuksien mukaan, mu a
useimmi en a ioin i jä e iin kokonaan ekemä ä14 ai o eu e iin
jonkinlais a näennäis a ioin ia enemmänkin i anomais en an amien
angais us en pelossa. Sekä ekemä ä jä äminen e ä yh eis yön ees-
ken ely i anomais en kanssa o a a kipäi än as a innan muo oja15.
Ris i iidas a sään öjen ja käy ännön älillä ke oo myös Einon muis e-
lema ilanne, missä alon kaksi ankia oli a pyy änee lupaa käydä a-
paamassa naapu iin sijoi e ua ankia. Äi i oli epä öiny , koska sään ö-
jen mukaan angeilla olisi pi äny olla mukanaan a ija, äysi-ikäinen
mies. Pe heen alaikäinen poika läh i iimein saa ajaksi:
ja niin si ä lähe iin käymään ja eihän ne mi ään ehny ja
innakkain kule iin ja sen jäläkeen si en ei enää näi ä luhin
o ia pan u lukkoon. (Eino)
Ohjeiden mukainen a ioin i oli mahdo on a usein juu i esu ssien ä-
hyyden akia, eli mää äys en nouda amises a ingi iin käy ännöllisis-
11 Vankilei in a kis o.
12 Vankilei in a kis o.
13 Haas a elluille on anne u pei enime .
14 V . Kaisa Kä jen a ikkeli ässä ki jassa.
15 Sco 1989.

114
Ou i Au i ja Ma jo Lai ala
ä syis ä. Vaadi unlaisia a ijoi a ai asei a ei ollu , eikä alon äellä ollu
aikaa a ioida esime kiksi ojankai uussa ollu a ankia. A mas ke oi
50 so a angin yhmäs ä, joka uo iin Ounasjoki a een kylän maa i-
loille yö oimaksi ja majoi e iin yhjään aloon. Ryhmää oli a ioinu
kaksi suomalais a so ilas a. So a angi oli a ka annee he i ensimmäi-
senä il ana, ja a ijoilla oli ullu hä ä: ”he jou uu ishin linnaan äs ä,
pääs i ä ka kuun”. Vangi oli a kui enkin käynee poimimassa aa an
laidas a ma joja ja sieniä:
Sanko äynä ulhan pihale ja u e han kei ämhän. No he-
lepo us pääsi pojil aki e ä no hy ä e e e ka annu. Eihän ne
ois, iienkymmenen miehen kans, ei siihen kaks mies ä, ei sii ä
mi hän ois ullu. (A mas)
Maa iloilla yöskennellee angi yöpyi ä samassa pihapii issä ilan
äen kanssa, eikä hei ä Juhanin mukaan luki u yöksi:
Ne oli joka alossa äällä ni ei nii ä mikkään a ioinu eikä ne
ollu missään lukon akana yöllä. Meilläkin al ella ne nuk-
ku pi issä, kesällä ne nukku paljo uossa kesäpuolella ja uolla
akana oli sellainen luh i, sai a ulla ja mennä millon halus
sinne.
Myös Väinö ke oi, e ä heillä so a angi yöpyi ä pi issä alon äen
kanssa. Tiede iin kyllä, e ä pi in nu kkaan olisi pi äny ehdä pie-
ni lukollinen koppi, mu a si ä ei eh y, aan ankeja kohdel iin ku en
mui akin ihmisiä. Kesällä sekä maa ilan äki e ä angi yöpyi ä ”ke-
säpuolella” piha akennuksissa. Tilanne oli maa iloilla hy in e ilainen
kuin kymmenien ai sa ojen so a ankien sa o a yömailla, joilla a -
ioin i oli yleensä enemmän ohjeiden mukais a. Suu een ankijouk-
koon e a una maa ilalle ullee yksi ai kaksi ankia un ui a aa-
a omil a ja uli a ähi ellen u uiksi ja läheisiksi. Heidä ale iin pian
nähdä yön ekijöinä, engin asemassa, jo en lukkojen akana pi äminen
un ui liioi ele al a ja epäinhimillisel ä:
Sii ä se si e alako, se ode iin, e ä ämä ai aaki olla a al-
linen ihminen, jo a ei ole joo mikään ois o. Tie enki ko kaks
al akun aa on so a ilassa, niin si ähän ei iiä millä a alla
käy äy yy. (Olli)
Kanssakäyminen maa ilalle ulleen neu os oso a angin kanssa alkoi
usein jänni yneissä me keissä ilan een ou ouden ja puolus us oimien
115
Vihollinen saa kas o
an amien iukkojen ohjeiden akia. Joissakin pe heissä oli e ukä een
pelä y, e ä ulija olisi aa allinen, ja so aan lii y ä p opaganda oli
saa anu uokkia ennakkoluuloja. Ko i ilalle oli ulossa iholliskan-
san edus aja, joka sanomalehdissä ja ilmika sauksissa esi e iin usein
epäinhimillisenä ja saas aisena16. Vangin saa u ua maa ilalle pelo
kui enkin häl eni ä .
Si iilien ja ankien älinen kommunikoin i oli yllä ä än suju aa.
So a ankien joukossa oli sukulaiskansoihin kuulunei a, suomea hy in-
kin puhu ia ankeja, ja suomea aiemmin osaama oma oli a oppi-
nee kiel ä ankilei illä ai iimeis ään yöskennellessään suomalais en
kanssa. Joskus so a angeille anne iin pe heissä suomalaise nime , jos
enäjänkielinen nimi oli suomalaiselle aikea lausua. Hankala nime
muu ui a Paa oiksi, Juhaneiksi ja Pekoiksi. Venäjääkin opi iin:
”Meillä oli yksi, Teppa Ma eje i š ja kun hän oli ope aja, – – ope i
meille enäjää, a o ha asoo” (Ilma i). Kielen oppiminen aih eli pe us-
asioiden ymmä ämises ä hy inkin suju aan kieli ai oon:
Nehän oli kaksi ja puoli uo a eilus i äällä, minähän pu-
huin äy ä pää ä enäjää. I ana ope i mulle enäjän ja minä
hänelle suomen. Ni minähän olin loppuaikana melekein ulk-
kina jo (Juhani).
Vangi eki ä kaikkia maa ilan öi ä: ”Kaikissa näissä, heinän eossa ja
kaikissa mi ä siinä ny oli” (Eila). ”Nehän oli ankame sissä, oli a alon
öissä, uokki a he ose ja kä i ä ne na e assakin” (Ilma i). Työajan
pi uudeksi oli ohjeissa mää ä y enin ään 10 un ia päi ässä ja yksi le-
popäi ä iikossa. Vankien uli ehdä ahke as i yö ä, eikä laisko elua
su ai u. Jos anki esiin yi sopima omas i ai oli halu on yöhön, sii ä
oli ilmoi e a a so a ankilei in päällikölle, joka jä jes i angin aihdon.
Sai aa ja haa oi unee angi pi i palau aa ankilei ille.17 Lei il ä ul-
lee angi saa oi a kui enkin olla niin nälkiin ynei ä ja huonokun-
oisia, e ei ä he he i ollee yöhön kykene iä: ”Ei, eikkone ne olhe,
hy äkun osia, kyllä nii ä ensin pi i uokkia ja sauno aa ja aa e aa”
(A mas).
16 Esim. SA- ilmien ja kosodan ka saukse , joissa p opagandaa neu os oso ilais a;
ennakkoluulois a ja ihollisku as a myös Danielsbacka 2013, 59−60; Luos a inen
1986, 319−339.
17 Vankilei in a kis o.
116
Ou i Au i ja Ma jo Lai ala
Haas a eluissa ankeihin suh audu iin empaa ises i. ”Kyllä an-
keihin suh au umisessa aiku aa aika paljon se, e ä mi en yleensä ih-
misiin suh au uu” (Ma ja a). Vangin palau us lei ioloihin py i iin
es ämään ankien ahke uu a ko os amalla sekä sai ai a ja haa oi u-
nei a ankeja salaa i se kun oon hoi amalla. Lisäksi huolehdi iin sii ä,
e ei ä angi lei ille palau amisen pelossa ehkisi liikaa:
Minä äi ille sanoin, e ä kun ne a mas i uu u aa i esä kun
ne niin kauheas i ehkii, kun ne pelkää e ä heidä palau e -
aa lei ille. – – äi i niille sano e ä kyllä se ii ää kun ee e
a alliseen ah iin yö ä e ä ei ei ä palau e a lei ille ei a e
pelä ä (Eino).
Haas a ellu näki ä angi sodan pelinappuloina, joiden oli ollu pak-
ko jä ää pe heensä ja läh eä so aan. Vangi oli a useimmi en nuo ia
miehiä, jo ka muis u i a omis a so aan läh eneis ä pojis a. Eino ke -
oi, e ä nuo i anki oli oisinaan menny pe heen äidin luo ja ke onu
ikä öi änsä omaa äi iään. Äi i oli y i äny lohdu aa i ke ää ankia.
Annikki puoles aan ke oi lapsena nähneensä so a ankeja pe unamaa-
öissä. So a angi oli a lapse näh yään ii ilöinee hei ä luokseen. ”Ja
ne hi iäs i halas mei ä ja joku i ki ja niilä oli siis omia lapsia ikä ä”.
Eino ke oi, e ä hänen kodissaan oli pi issä pi kä pöy ä ja uokai-
lua aloi e aessa angi oli a mennee si uun penkille. Äi i oli kui-
enkin ku sunu angi pöy ään, ja sii ä läh ien syö iin yhdessä. Myös
Olli ko os i yh eis ä uokailua ja si ä kau a pe heeseen kuulumis a:
”He ihän se e ä se kuulu meijän pe heeseen, se oli sammaa pe he ä,
sammaa uokakun aa. Aamula läh i öihin ja il asella palasi siel ä, söi
samassa pöydässä ja a inoi samoja asioi a”. A mas puoles aan ke oi,
e ä maa iloilla so a ankien päi äannoksis a ei pii a u: ”Ne sai syyä
niin palion ko massu e i. Kukhan ollu ajo amasa si ä”. Ruokailuun
lii y is ä säännöis ä poike iin, koska e ikseen apah u a uokailu ei
sopinu maaseudun apakul uu iin. Haas a ellu paino i a yh eis ä
uokailua, ja heille se oli keskeinen me kki sii ä, e ä ankeja kohdel iin
asa e aises i.
Sään öjen mukaan angin aa eisiin uli maala a alkoisella maa-
lilla -ki jain18. Osa yönan ajis a maalasi sen, osa ei, ja jo ku an oi a
18 Vankilei in a kis o.
117
Vihollinen saa kas o
angeille aa ei a omis aan. Juhani muis eli kah a alossa ollu a an-
kia:
Se oli I analle kauhis us e ä semmonen aa e pi ää panna
päälle e ä anki. Meillä oli uola in isä anhoja mies en pu-
se oi a ja akkeja housuja ni siel ähän se äi i haki. Ne so i i
kamppee ja ei niihin ee ä pan u ja I ana oli hy illään ja Ni-
kolai e ä ny ei olla enää maali aa eisa.
Juhani ja koi ke oen, e ä I ana pyö äili pyhäisin e eh imään so-
a anki o e ei aan yllään alkea pai a, suo a housu ja pikkukengä .
Hiljainen as a in a ekemä ä jä ämisenä ja oisin ekemisenä ilmeni
apauksessa konk ee ises i pai si aa e uksessa myös pyö ä e ken ja
sen koh een ku auksessa. So a angi ei ä sään öjen mukaan olisi saa-
nee liikkua yleisillä paikoilla muulloin kuin yöma koillaan ja silloin-
kin ain saa ajien kanssa. Eloku issa, kah iloissa ja juhlissa käyn i oli
kielle y, ei ä kä e i yönan ajien angi saanee olla ekemisissä ois-
ensa kanssa.19 Näis äkään mää äyksis ä ei juu i pii a u. Aapo muis eli
sunnun ais a näkymää Piippolan kylän ai illa: puolen usinaa so a-
ankia kä elyllä, puse oiden selkään maala una eikä a ijaa näkyny
missään. Jos paikkakunnalla oli useampia ankeja maa aloissa öissä,
nämä saa oi a käydä ois ensa luona kylässä ja ie ää apaapäi iään
yhdessä:
Vanha-Heikki iesi e ä on siellä [ alon nimi] kansa anki.
Hoksashan se sen ja upes huu amaan sinne, oiselle pellolle,
molo i enäjää. No sehän ulla ha ppas siel ä, se oli kysyny
e ä saako hän käy ä puhe elees, ja nehän po isi kappaleen ai-
kaa siinä ja si e se meni akasin sinne. Ja si en se ulla hilppi
joka pyhä ienoo siel ä. (Kale i)
Vankien keskinäisessä seu us elussa ei maaseudulla näh y mi ään ää-
ää. Päin as oin pe hee saa oi a ke oa angille lähis öllä ole is a
muis a angeis a ja kannus aa apaamisiin. Näh iin, e ä angi ilah ui-
a , kun sai a olla ekemisissä maanmies ensä kanssa ja puhua omaa
kiel ään.
Vankien mää äys en as ainen kyläily ja kylän ai illa liikkuminen
a i si o eu uakseen paikallisyh eisön hy äksynnän, jolloin hiljai-
nen as a in a laajeni maa iloil a koko kyläyh eisöön. Näin ehdessään
19 Vankilei in a kis o.
124
Ou i Au i ja Ma jo Lai ala
iläisnaiseen. Teppa- anki ja ilan yömies Olli oli a sunnun aiaamu-
na ullee yh ä aikaa ko iin. Teppa oli pyy äny Ollia salaamaan asian
isännäl ä, joka oli samassa he kessä pukannu kama in ikkunan auki ja
huu anu : ” ulkaapas sulhasmiehe kah ille mulla on äällä almis kah-
i”.
Samoin kuin ankien kanssa syn yneis ä ys ä yyssuh eis a osan ke -
ojis a oli aikea puhua suomalaisnais en ja so a ankien seu us elusuh-
eis a. Taus alla lienee jälleen mää äys en selkeä ikkominen, mu a
asiaan un ui lii y än paljon häpeää ja puhuma omuu a. Neu os o-
so ilaiden jälkeläisiä29 on a ioi u Suomessa syn yneen joi akin sa oja30.
Syyskuussa 1944 ehdyn äli auhansopimuksen mukaan Suomen
uli luo u aa kaikki maassa ole a Neu os olii on kansalaise . Kun
sel isi, e ä so a angi on palau e a a äli ömäs i, monissa pe heissä
ale iin poh ia ankien ule aa koh aloa. Yleinen käsi ys oli, e ä an-
kien ka so iin ko imaassaan ole an maanpe u ei a ja hei ä oisi odo -
aa jopa kuoleman uomio. Haas a ellu ke oi a hy in samankal aisia
a inoi a i kun äy eisis ä e on he kis ä. Lähdön haikeus lii yi pai si
epä ie oisuu een angin ule as a koh alos a myös syn yneisiin ys ä-
yyssuh eisiin ja siihen, e ä e on a el iin ole an lopullinen.
Ko so a loppu, ne pakola pan hin pois ääl ä, ei meinahe läh-
iä milhän, ja Venäjä aa i ja aa i, mu a me emmä uskalla
jä ää ei ä änne. Mejä on käske y lähe ää ejä Ro anie-
mele ja siel ä junhan ja – – Pie a hin. Kyllä me jäläkhin kuu-
limma, e ä nii ä oli ka annukki sii ä, ja si e pö kiny Ruo -
shin (A mas).
A mas ke oi palau uksen kynnyksellä pe heensä an aneen neu oja pa-
koa suunni ele ille angeille, mu a pe he ei uskal anu angais us en
pelossa oimia enempää paon au amiseksi. Tasapainoilun ilan eessa
yhdis yi ä Hi schmanin31 oice ja exi . Hi schman o eaa ihmis en
ilmaise an a oimes i yy ymä ömyy ään ” oice” ai e äy y än i-
lan ees a ”exi ”. Pe heen isä o i kan aa ankien palau uksiin ja neu oi
ankeja ka kaamaan, mu a ak isella iisaudella32 suojasi i sensä ja pe -
heensä keho amalla ankeja ka kaamaan as a Ro aniemel ä Kemiin
29 Vih eäleh o 2016; Wilms-Na ola 2011.
30 Danielsbacka 2013, 148; Wes e lund 2011.
31 Hi schman 1970, ks. myös Kaisa Kä jen a ikkeli ässä ki jassa.
32 Sco 1989, 35.

125
Vihollinen saa kas o
mene äs ä junas a, jolloin ka kaamisia ei oi aisi enää yhdis ää heihin.
E ä me ollaan aan si e appaa eis ä. Ja nii ähän ka kas pois ja Ruo -
sis a uli ki jei äki. (A mas)
Juhani puoles aan ke oi a inan paikkakunnan miehis ä, jo ka
au oi a inke iläisen so a angin Haapa annan kau a Ruo siin. Van-
ki oli ki joi anu isännille myöhemmin, ke onu hy is ä olois aan ja
menneensä naimisiin. Mone haas a ellu puhui a ankien au ami-
ses a pakoon Ruo siin, joko sen suunni elus a, o eu amises a ai äs ä
kuullus a. Paikkoja ai nimiä ei kui enkaan maini u, ja puhe oli kuu-
lopuheen ja pei elyn ä jäämää. Rangais us en ko uus aiku i aiheen
a kuu een ielä ny kin. Vangin au aminen Ruo siin oli aju as a in-
nan eko, koska kiinnijäämisen seu aukse olisi a ollee koh alokkaa
sekä angille e ä au ajalle. Ka kaamisessa au a ia suomalaissi iilejä
odo i maanpe ossyy e, kuoleman angais us ai pi kä ankila uomio.
Kun i allinen so a ankien palau us pää yi ma askuussa 1944, oli
Neu os olii oon kulje e u noin 44 000 ankia33. Lopullises i luo u-
uksen akaisin ko imaahan äl i ja Toi o Hamidin a oin Suomeen
jäi ehkä pa isen sa aa henkilöä34. Lisäksi a iol a 800 Suomen a meijan
i eissä ais ellu a heimoso a ankia pakeni suomalais en a us amina
Ruo siin35. Sodan aikana ko ialueen ankilei eil ä ja niiden alaisil a
yömail a oli ka annu hieman yli 1 100 ankia. Heis ä eilu 900 saa-
iin kiinni elä änä ai ammu iin, ja lopu oli a sodan pää yessä ka -
ku eillä, osa heis äkin oli paennu Ruo siin36.
Vankien koh alos a on ha oin saa u ie oa jälkeenpäin. Jo ku so-
a angin kanssa ys ä ys ynee alkoi a kysellä ankien pe ään sodan
jälkeen Neu os olii on hajo ua. Tä ä ennemminkin oli saa u ja ki -
joi e u ki jei ä. Tie oja e si iin muun muassa so a-a kis os a ja ys ä-
yysseu oil a. Olli ke oi y i äneensä saada yh ey ä pe heessä ollee-
seen Nikolaihin so a-a kis on kau a: ”Siel ähän uli ie oja, oso e e ä
on Valko-Venäjällä ja uli aika a kkaki oso e ielä siel ä”.
Olli ki joi i osoi eeseen ki jeen ys ä yysseu an a us uksella ja
ku sui Nikolain Suomeen pe heen kus annuksella.
33 Wes e lund 2009, 143.
34 Pekka inen & Pohjonen 2005, 168 pää y ä siihen, e ä pei e a inan u in maa-
han jäi 50–100 so a ankia. Vi allise a io Suomeen pysy äs i jääneis ä so a angeis a
liikkui a 200:n ja 290:n älillä.
35 Me anen 2004, 279.
36 Mikkola 1976, 121–124.
126
Ou i Au i ja Ma jo Lai ala
No siel ä uli ki je, mu a se ki jeen lähe äjä ei ollu Nikolai, se
oli a maan kyläpäällikkö ai joku. Ja se as asi siihen, e ä se
Nikolai ellää. Ja ne eki meille si en oi omuksen, me ul ais
sinne oi onjuhlaan, onko se oukokuun 7. päi ä. Ja sii ä ei pu-
hu u mi ään sii ä e ä hän ulis Suomeen. Se oli a maan sillä
a alla, e ei siel ä ei yksinke aises i päässy .
Olli ja hänen sisa ensa epäili ä kyläpäällikön a koi uspe iä polii i-
siksi ja pää i ä olla läh emä ä oi onjuhlaan. Hieman myöhemmin
he y i i ä uudelleen saada yh ey ä Nikolaihin, mu a ämä oli eh iny
kuolla. ”Mu a se, e ä se ei oo koskaan meijän las en mieles ä jääny pois.
Se on aina, aina ollu , ja aina ollu se myön einen henki”.
Vanhan so a angin ie ailu saa iin o eu e ua Pa ijoella 1990-lu-
ulla kah eenkin e i o eeseen37. Feodo - anki oli lähe äny ensim-
mäisen ki jeen Kaukasuksel a uonna 1960, jonka jälkeen oli käy y
ha aksel aan ki jeen aih oa. 1980-lu un lopussa Feodo ille lähe e -
iin ku su saapua Suomeen. Vuonna 1991 hän uli käymään ensin y -
ä ensä kanssa, muu aman uoden pääs ä oisen ke an yksin.
So a ankien läh emä ömä jälje
Ja kosodan aikainen ilanne maa iloilla ekee sii ä kiinnos a an hiljai-
sen as a innan näkökulmas a. So a angin mukana maa ilan a keen
ullee al ion ase ukse ja puolus us oimien säännö eki ä maaseu-
dun a allisis a oimis a yh äkkiä ää änlaisia ja kielle yjä. Pelkkä
keskus elu angin kanssa kään yi yllä äen as a innaksi ja oisin e-
kemiseksi, samoin kuin inhimillisyys ja asa e ainen koh elu. Suo-
malaissi iilien ja neu os o ankien kanssakäymisessä oidaan nähdä
e ilaisia hiljaisia as a innan muo oja, jo ku näky iä, jo ku huomaa-
ma omampia. Ne heijas a a ankeinpidon sään öjen moninaisuu a:
oli monenlaisia sään öjä ja sen mukaises i monenlais a as a in aa.
Hiljainen as a in a saa oi ilme ä hy in piile änä, ku en Hollande
ja Einwohne 38 esi ä ä , esime kiksi sa kasmina, nau ahduksena ai
lähimmäisen kunnioi a ana ja inhimillisenä koh eluna. Puolus us oi-
mien ja lainsäädännön mää äykse muodos a a ins i u ionaalisen a-
37 Hä könen 2013; haas a eluaineis o.
38 Hollande & Einwohne 2004.
127
Vihollinen saa kas o
ken een, jonka a koi uksena on ollu mää i ää ja ohja a ihmis en oi-
min aa. Haas a eluaineis omme luo äylän oisenlaiseen oimin aan,
ihmis en kokemuksiin puolus us oimien aken eiden oimi uudes a
maaseu ukon eks issa, jossa esime kiksi yh eisön sosiaalise aken ee
pe us u a e ilaiselle pohjalle. Se, minkä näemme hiljaisena as a in a-
na, on muodos unu paikallises i, pe hekoh aises i ja jopa yksilökoh ai-
ses i39 – jossakin pidemmälle mene änä ja as a innaksi unnis e um-
pana kuin oisaalla.
Kaisa Kä ki40 ki joi aa a koi uksellises a ekemä ä jä ämises ä,
joka on myös ja kosodan aikaisilla maa iloilla ollu ilmeinen as a in-
nan keino. Vankien pi oon anne uja sään öjä jä e iin a koi uksella
nouda ama a: esime kiksi jä e iin maalaama a ja a ioin i eke-
mä ä. Lisäksi aineis ossamme ulee esille a koi uksellis a oisin e-
kemis ä, ku en angin kanssa keskus elu ja ajan ie o hänen kanssaan.
Tähän lii yy Kä jen41 maini sema p e e enssi, johon ky key yy eon
a koi uksellisuus. Kun maa ilan äki on ie äny aikaa so a angin
kanssa ai an anu hänen läh eä ansseihin, angin koppiin luki sema -
a jä äminen ai a ioinnin laiminlyön i on ollu a koi uksellis a.
E usijalle on ällöin ase e u maaseudun pe in eise oimin a a a .
Mi ä a koi uksellisella sään öjen nouda ama a jä ämisellä ai
oisin ekemisellä a oi el iin? Seu auksena saa oi kui enkin olla mi -
a ia angais uksia, jopa kuoleman angais us. Vankikoppien aken a-
ma a jä ämisessä ei ollu kyse as a innas a puolus us oimia koh aan
ins i uu iona, aan ällä a oin pikemminkin as us e iin ins i uu ion
laa imien sään öjen by ok a iaa, ie au a ja hölmöy ä. Hiljais a as a-
in aa saneli a maa ilojen a o ja a a , jo ka oli a äikeässä is i ii-
dassa sään öjen nouda amises a aiheu u ien ie aiksi ja epäinhimilli-
siksi koe ujen oimien kanssa. Mo ii ina oli myös ihmis en koh elu ja
koh elun kon eks i: ”ei meidän ko i mikään ankila ole”. Myös ys ä ys-
yminen so a angin kanssa aiku i sään öjen nouda ama a jä ämi-
seen.
A kipäi än as a innan on ol a a ainakin jossakin mää in näky ää
ja a koi e ua, jo a se oidaan unnis aa as a innaksi. Hollande ja
39 Vas a innan e i as eis a ks. Hollande & Einwohne 2004, 536.
40 Kä ki ässä ki jassa.
41 Kä ki ässä ki jassa.
128
Ou i Au i ja Ma jo Lai ala
Einwohne 42 maini se a kaksi yhmää, jo ka oi a unnis aa hiljaisen
as a innan eleen. Ensimmäinen on as a innan a sinainen kohde ja
oinen muu ha ainnoija : si us aka soja , median edus aja ai u kija .
Aineis omme pe us eella näemme kolman ena as a innan unnis aja-
na hiljaisen as a innan ilmaisijan i sensä. Tällöin hiljainen as a in a
oidaan ase aa kolmelle oiminnan kehälle: mik o-, meso- ja mak o-
asolle. Mik o aso ii aa ässä apauksessa yksilöön i seensä ja hänen
lähipii iinsä, meso aso naapu us oon ja kyläyh eisöön ja mak o aso
al ioon, sen ins i uu ioihin ja ins i uu ioiden edus ajiin.
Kun a kipäi äinen as a innan ele kumpuaa ilmaisijan i sesuh ees-
a, mo ii ina on i sekunnioi uksen säily äminen ja asapainoilu is-
i ii aisessa ilan eessa. Vas us e a aan koh eeseen oi säily ää hy ä
suh ee esime kiksi yh eis yö ä eesken elemällä, mu a oisin ekemi-
sellä ei a i se osallis ua hölmöyksinä pi ämiinsä oimiin. Hiljainen
as a in a pal elee ilmaisijaansa si en, e ä hän oi sen kau a pi ää
kiinni i semää äämisoikeudes aan. Maa iloilla mui a ha ainnoijia oli-
a pe heenjäsene , naapu i ai kyläläise . He oli a samaan yh eisöön
kuulu ina u allisempaa yleisöä, ja heille as a in aa oi iin ilmais-
a selkeämmin ilman pelkoa seu auksis a. Vas a innan suo anaisena
koh eena oli a puolus us oimien mää äykse . Hiljaisen as a innan
ilan ee ki ey yi ä e i yises i a kas ajien käyn eihin, jolloin a oimen
as a innan näy äminen ei ollu mahdollis a.
Vas a in a ei aina ole puhdas a. Vaikka al aapi ä än oimia as us-
e aisiin, sen joi akin aken ei a oidaan samaan aikaan ukea.43 Näin
oli myös so a ankien apauksessa. Vaikka hölmöjä sään öjä ja so a an-
kien sosiaalis a e is ämis ä as us e iin, puolus us oimia ins i uu iona
ue iin. Hiljaisen as a innan a oi eena ei ollu puolus us oimien
oimin a apojen muu aminen aan se, e ei omia oimin a apoja a -
i sisi muu aa puolus us oimien kal aisiksi. Tällä a oin oidaan yh-
yä Hollande in ja Einwohne in44 näkemykseen sii ä, e ä as a in a ei
ole aina ain polii is a, aan se oi olla myös iden i ee eihin pe us u-
aa. Tässä apauksessa se pe us ui sekä henkilökoh aisiin e ä maaseu-
uyh eisön kollek ii isiin iden i ee eihin. Vaa ana puolus us oimien
42 Hollande & Einwohne 2004, 541.
43 Hollande & Einwohne 2004, 549.
44 Hollande & Einwohne 2004, 537.
129
Vihollinen saa kas o
mää äys en as us amisessa oli kui enkin se, e ä as a in a saa e iin
ulki a puolus us oimien as us amiseksi ja sodanaikaisen maanpuo-
lus us ahdon heikkoudeksi, jopa maanpe u uudeksi. Tämän akia
a oin as a in a ei ollu mahdollis a.
Haas a eluissa ilmeni aikenemis a e ilaisis a asiois a ja hiljaisuus
näy äy yi moniulo eisena as a innan muo ona. Aineis omme ei
anna kokonais a ku aa neu os oso a ankien koh elus a, koska meihin
yh ey ä o aneilla ke ojilla oli hy iä muis oja so a angeis a. Moni
haas a el u iesi kui enkin apauksia so a ankien epäinhimillises ä
koh elus a, ku en aa’as a äki allas a ai ankien ihmisa oa alen a is-
a ilan eis a. Vankien huono koh elu he ä i haas a elluissa sääliä ja in-
hoa, ja julmuuksien muis elu hiljensi ke ojia. Puolus us oimien sään-
nöissä mää ä iin ankien asiallises a koh elus a45, eikä oma al ainen
ankaiseminen ollu salli ua. Kal oinkoh elu on siis ollu mää äys en
ikkomis a. Hiljaisuus saa oi ke oa muis ojen kipeydes ä, mu a myös
halu omuudes a puu ua sään öjen ikkomiseen hankaluuksien ai
angais us en pelossa. Tie ämä ömyyden eesken ely46 on a kipäi än
as a innan keino. Se ulo ui haas a elu ilan eeseen myös silloin, kun
puhu iin ankien ja suomalaisnais en suh eis a, ys ä ys ymises ä an-
gin kanssa sekä muiden mää äys en ikkomises a e i yises i apauksis-
sa, joiden seu aukse oli a aka ia – ku en ka kaamisen a us amisessa.
Hiljaisen as a innan keino oimi myös suh eessa u kijaan, johon ei
a ois a asiois a puhu aessa uskalle u äysin luo aa.
Toi o Hamidin a inassa ki ey yy a allis en suomalais en sodan-
aikainen hiljainen as a in a. Hamidin Suomeen jääminen ke oo
kaikkien anginpi oa koske ien keskeis en i anomaismää äys en ik-
komises a. Tekemä ä jä ämisillä ja oisin ekemisillä on ollu suu ia
aiku uksia pi källe sodan jälkeen, ähän päi ään saakka. Haas a e-
luissa oli ajoi ain aikea muis aa, e ä puheenaiheena oli a pakko yö-
ä ehnee ihollisso ilaa . Maa ilalle ullessaan ihollinen sai kas o ja
inhimillis yi u us umisen kau a yksilöksi. So a angeis a puhu iin
kuin alon engeis ä, ys ä is ä ai pe heenjäsenis ä, ja haas a eluissa
yhä mie i iin, mikä u uksi ulleen angin koh alo lopul a oli.
45 Vankilei in a kis o. Sään ö inhimillises ä koh elus a pe us ui Gene en sopimuk-
seen.
46 Sco 1989.

130
Ou i Au i ja Ma jo Lai ala
Läh ee
Danielsbacka, Mi kka (2013) So a ankikoh alo . Neu os oso a angi Suo messa
1941–1944. Helsinki: Tammi.
Habe mas, Jü gen (2004) Julkisuuden akennemuu os: Tu kimus yhdes ä
kansalaisyh eiskunnan ka ego ias a. Tampe e: Vas apaino.
Hi schman, Albe O. (1970) Exi , Voice and Loyal y. Responses o Decline
in Fi ms, O ganiza ions and S a es. Camb idge & Lon oo: Ha a d
Uni e si y P ess.
Hokkanen, Pe i (2004) So a ankien käy ö maa alous yö oimana. Teoksessa
Heikki Roiko-Jokela ( oim.) Vihollisen a moilla. Neu os oso a ankien
koh aloi a Suomessa 1941–1948. Jy äskylä: Mine a, 67−86.
Hollande , Jocelyn & Einwohne , Rachel (2004) Concep ualizing Resis ance.
Sociological Fo um 19:4, 533–554.
Hä könen, Ee o (2013) Hä kösen yssä . Pa ijoen ko iseu uyhdis ys. URL
h p://pa ijoenko iseu uyhdis ys. i/si u.php?p=39. (Vii a u 19.2.
2018.)
Luos a inen, Heikki (1986) Pe i ihollinen. Suomen oikeis olehdis ön Neu os o-
lii oa koske a ihollisku a sodassa 1941–44. Tampe e: Vas apaino.
Me anen, Tomi (2004) Neu os okansalaisia Suomes a Ruo siin. Teoksessa
Heikki Roiko-Jokela ( oim.) Vihollisen a moilla. Neu os oso a ankien
koh aloi a Suomessa 1941–1948. Jy äskylä: Mine a, 257−280.
Mikkola, Timo (1976) So a ankikysymys Suomessa uosina 1941–1944. Jul kai-
sema on p o g adu - u kielma. Helsinki: Helsingin yliopis on al io-
ie eellinen iedekun a.
Pekka inen, Jussi & Pohjonen, Juha (2005) Ei a moa Suomen selkänahas a.
Ihmisluo u ukse Neu os olii oon 1944–1981. Helsinki: O a a.
Rin akumpu, Juhani (2013) Väinö Töllin isä au oi Hamidoa. Kalajokilaakso
30.8.2013. Keski-Pohjanmaan Ki japaino Oyj.
Sco , James C. (1989) E e yday o ms o esis ance. Copenhagen Pape s 4,
33–62.
Suolah i, Ida (2015) Yh einen ihollinen, yh einen e u. So a ankien luo u ukse
ja aihdo Suomen ja Saksan älillä ja kosodan aikana. Helsingin yli-
opis o, His o iallisia u kimuksia Helsingin yliopis os a 40.
Suomen so a 1941–1944 osa 6 (1956) So ahis o iallisen u kimuslai oksen so a-
his o iallisen oimis on julkaisuja. Helsinki: Ki i.
Vih eäleh o, I a (2016) Tun ema on so a anki. Venäläis ä isoisääni e simässä.
Jy äskylä: A ena.
Wes e lund, La s (2009) So a ankien ja si iili-in e noi ujen sodanaikainen
kuolleisuus Suomessa. Helsinki: Suomalaisen Ki jallisuuden Seu a.
Wes e lund, La s (2011) Neu os oso a ankien suomalaise naisys ä ä ja
heidän lapsensa 1942–1945. Teoksessa La s Wes e lund ( oim.) Saksa-
lais en ja neu os oso ilaiden lapse Suomessa, No jassa, Tanskassa, I ä-
allassa, Puolassa ja I ä-Ka jalassa. Helsinki: Museo i as o, 9−104.
Wilms-Na ola, Noo a (2011) Vie aa miehe aloissa – nais en ja so a ankien
suh ee ja kosodan aikana. So ahis o iallinen aikakauski ja 2001:31,
79−86.