This is a sel -a chi ed e sion o an o iginal a icle. This e sion
may di e om he o iginal in pagina ion and ypog aphic de ails.
Au ho (s):
Ti le:
Yea :
Ve sion:
Copy igh :
Righ s:
Righ s u l:
Please ci e he o iginal e sion:
CC BY 4.0
h ps://c ea i ecommons.o g/licenses/by/4.0/
"Ny ymmä än, e ä ope ajaksi ullaan as a yössä" : ie aiden kiel en
ope ajaopiskelijoiden aja uksia ope ajan as uus a
© Suomen kas a us ie eellinen seu a, 2018.
Accep ed e sion (Final d a )
Nyman, Ta ja; Kajande , Ka i; Alanen, Riikka
Nyman, T., Kajande , K., & Alanen, R. (2018). "Ny ymmä än, e ä ope ajaksi ullaan as a
yössä" : ie aiden kiel en ope ajaopiskelijoiden aja uksia ope ajan as uus a. In S.
Saukkonen, & P. Moilanen (Eds.), Vas uuseen kas aminen ja kas a aminen (pp. 219-234).
Suomen kas a us ie eellinen seu a. Kas a usalan u kimuksia, 76.
2018
”Ny ymmä än, e ä ope ajaksi ullaan as a yössä”. Vie aiden kiel en
ope ajaopiskelijoiden aja uksia ope ajan as uus a
Ta ja Nyman, Ka i Kajande & Riikka Alanen
”Uskon ah as i myös uo o aiku uksen oimaan ja i sensä kehi ämiseen.”
Monika, 4. uoden kiel enope ajaopiskelija
Johdan o
Tässä a ikkelissa ku aamme ie aan kielen ope ajan aja elu a an muu os a kielenope ajas a
kielikas a ajaksi. Ta kas elemme e i yises i si ä, millaisena kiel enope ajaopiskelijoiden ymmä ys
ope ajan as uus a kielikas a ajana näy äy yy po olio yösken elyn ja siihen sisäl y än
ope us iloso ian kau a. Kielikas a aja on as uussa niin oppilaiden kehi ymises ä kielen i senäisinä
oppijoina ja käy äjinä kuin heidän henkises ä ja sosiaalises a kas us aan. Useissa u kimuksissa on
ode u, e ä as a almis unee ope aja ei ä kui enkaan koe ole ansa almii a o amaan as uu a
siinä mää in kun heil ä aadi aan yöelämässä (Solb ekke & Englund 2011, 848). Henkilökoh aisen
as uun un o ilmenee posi ii isena suh au umisena ope amiseen, yöhön ja yöhön si ou umiseen.
Vas uunsa un e a ope aja myös usko a omiin kykyihinsä aiku aa oppilaisiin ja heidän
saa u uksiinsa. He o a myös innokkai a uusien ope usmene elmien kokeilijoi a. (Laue mann &
Ka abenick 2013, 14.) Tämän uoksi ule aan amma iin ja sen mukanaan uomiin eh ä iin lii y ä
kokeilu ja ie oinen pohdiskelu o a keskeinen osa ope ajankoulu us a. On myös a peen luoda uusia
yö apoja lähes yä ja kehi ää ule an ope ajan p o essionaalis a as uullisuu a niin oppilas a,
ope ajaa i seään kuin yh eiskun aakin koh aan. Po olio yösken ely ja siihen kiin eäs i lii y ä
ope us iloso inen pohdin a py kii omal a osal aan as aamaan ähän haas eeseen.
Ope ajan ope us apa, käsi ykse oppimisen luon ees a, ope uksen a oi eis a, i ses ään
ope ajana, koulus a ja ope ajakollegois a muo au u a jo hänen omana kouluaikanaan. Näihin
käsi yksiin ja kokemuksiin paneudu aan pedagogis en opin ojen aikana, jolloin akenne aan omaa
ope uskäsi ys ä ai ope us iloso iaa. Pedagogisen aja elun iedos amis a, ymmä ämis ä sekä
kehi ymis ä ( ans o maa io a) ue aan e lek oimalla omaa oimin aa. Re lek io on käsi eenä
moniseli einen jo sen pi kän his o ian akia, mikä sillä on iloso iassa ja kas a us ie eissä (mm.
Dewey 1910/1991; K ok o s 2003; an Manen 1990; Mezi o 1990; Ojanen 1996, 2000; Schön
1983). Mää i elemme e lek ion ie oiseksi, sys emaa iseksi, p osessinomaiseksi ja dialogiseksi
oiminnaksi. Re lek ii is ä oimin aa oidaan ope ajankoulu uksen yh eydessä o eu aa hy in
monella e i a alla: oisaal a oidaan yy yä melko apaaseen, epämuodolliseen, äljäs i o eu e uun
pohdin aan, oisaal a e lek io a oidaan o eu aa hy in sys emaa ises i (esim. Boud, Keogh &
Walke 1985/2013); jälkimmäis ä lähes ymis apaa pide ään yleises i ehokkaampana (Fa ell 2007).
Re lek io ai ojen ie oinen ope aminen oppilaalle on ä keä a oi e koulussa, mu a se on myös
sekä ope ajan e ä ope ajaksi opiskele an amma illisen kas un pääelemen i. Ope ajan osal a
e lek ii isyys a koi aa kaikkea mi ä ope ajan yöhön kuuluu, mu a myös ope ussuunni elman
e lek oin ia ja i sea ioin ia. Tämä on ä keä osa ope ajan asian un ijuu a ja amma illis a
kehi ymis ä (Ab and Dahlg en & Hamma Chi iac 2009). Re lek oin i mielle ään usein yksilön
sisäiseksi oiminnaksi, mu a se pi äisi nähdä myös sosiaalisena apah umana, jossa aja us en peilinä
oi a oimia esime kiksi oma kollega ja oppilaa . (Lammi 2002; Ojanen 1993, 126–129; 2000,
103–104; Mal house & Ro ey-Ba en sen 2013.)
Po olio yösken elyä on pide y me ki ä änä älineenä ope ajaopiskelijoiden e lek oinnin
kehi ämiseen (An onek, McCo mick & Dona o 1997; Zeichne 1987). Vie aiden kiel en ope ajien
koulu uksessa on käy e y po olioi a jo pidemmän aikaa niin Suomessa kuin muuallakin, e enkin
Yhdys alloissa (Linnakylä, Polla i & Takala 1994; Kohonen 2005; Newby, Allan, Fenne , Jones,
Komo owska & Soghikyan 2007; Zeichne & W ay 2001). Toisaal a po olioi a on käy e y myös
a ioinnin älineenä (Jä inen & Kohonen 1995; Linnakylä & Kupa i 1996; Li le 2005). Vie aiden
kiel en opiskelija aloi a a ope ajapo olion (Kiel enope ajan salkku) kokoamisen
pe usopinnoissaan oisena opiskelu uonna, jolloin he ki joi a a ope us iloso ian ensimmäisen
e sion, jo a he edelleen yös ä ä pedagogisissa aineopinnoissa. Tu kimusaineis onamme o a
opiskelijoiden pe usopin ojen ja aineopin ojen ope us iloso ia . Niiden pohjal a a kas elemme si ä,
mi en opiskelija puhu a as uus a.
Mi ä on kiel enope ajan as uu?
Pe usope uksen ja lukio-ope uksen pe us eissa (POPS 2014; LOPS 2015) koululle on anne u
kas a us- ja ope us eh ä ä. Ope uksen a oi eena on ukea oppilaan kas ua as uulliseksi aikuiseksi.
Vie aan kielen ope ajan as uulla on ope ussuunni elmaan ki ja ujen a oi eiden lisäksi oman
asian un ijuu ensa kehi äminen ja ylläpi äminen. Vie aan kielen ope us ei kui enkaan saa ajoi ua
ain kielelliseen ainekseen aan ope uksessa on o e a a huomioon myös kas a uksellise ,
kul uu ise ja sosiaalise seika . Kielenope us on kielikas a us a ja se ulee nähdä oppilaalle
me ki yksellisenä ja omakoh aiseen kokemukseen pohjaa ana kokonais al aisena oppimisena, joka
ukee hänen i senäis ymis ään. (Kaikkonen 2005; Kohonen 2007.) Ope ajalla ulee siis olla kykyä
ennakoida ja ymmä ää kunkin oppilaan e i yis a pei a ja kielenope ukseen si ou umis a opiskelun e i
aiheissa (No on 2000) ja hänen ulee osa a oimia as uullises i kipe issä ilan eissa kas a us- ja
ope us yön amma ilaisena. Myös Eu ooppalainen ii ekehys (2003) ohjaa ie aan kielen ope ajaa
huomioimaan nämä seika ope uksessaan.
Ope ajilla on as uu oman aineen sisäl öosaamises a ja sen pedagogisoinnis a. Työyh eisön
asolla ope ajilla on lisäksi kollek ii inen as uu koulun kas a us eh ä äs ä, ak ii ises a oiminnas a
yöyh eisön kehi ämiseksi ja yh eiskunnalliseen keskus eluun osallis umises a (Kohonen 2007).
Myös amma illisen kas un näkeminen koko yöyh eisöä pal ele ana a oi eena ja sen kollegiaalinen
ukeminen nähdään osana kollek ii is a as uu a. Vas uuseen siis sisäl yy sosiaalinen aspek i, joka
me ki see muiden a peiden ja a oi eiden huomioono amis a eikä ain omien henkilökoh ais en
a peiden ai a oi eiden a oi elua. (Laue mann & Ka abenick 2011.) Vie aan kielen ope aja
pys y ä siis osal aan edis ämään yh eiskunnallis a muu os a (Kohonen 2007). Tiede ään kui enkin
melko ähän sii ä, millaisena ope ajaopiskelija ymmä ä ä ope ajan as uun. Tu kimuksessamme
a kas elemme si ä, mi en kiel enope ajaopiskelijoiden ymmä ys ope ajan as uus a kehi yi
ope ajaopin ojen aikana.
Osallis uja , aineis o ja u kimus eh ä ä
Tu kimukseen osallis ui 37 ie aiden kiel en ope ajaopiskelijaa, jo ka aloi i a opin onsa uonna
2009. Miehiä joukos a oli neljä. Tässä u kimuksessa a kas elemme ope ajaopiskelijoiden
pedagogis en pe us- ja aineopin ojen aikana ki joi amia ope us iloso ioi a.
Pe usopin ojen aikana ( oinen opiskelu uosi) annoimme opiskelijoille ohjeeksi poh ia omaa
ope us- ja kas a usaja elun pe us ei a ja pe us elui a läh ökoh ana aja us ” unne i sesi ymmä ääksesi
alin ojasi”. Heidän uli pohdinnoissaan o aa huomioon aikaulo u uus si en, e ä he kohdis i a
aja eluaan menneisyy een, nykyisyy een ja ule aisuu een he meneu is en kysymys en mi ä, mikä,
miksi ja mi en kau a ja a ulla.
Jä jes elmällinen poh i a oimin a on yleensä ode u u kimuksissa ehokkaammaksi. Niinpä
ki joi amis a almis el iin e ilaisin ha joi uksin. Pohdimme ope ajuu a ja a ojamme muun muassa
a ohuu okaupan a ulla ja pii ämällä pu jelai an ii in. A ohuu okaupassa opiskelija poh i a
ensiksi henkilökoh aisia a ojaan ja laa i a niis ä lis an. Pien yhmissä he pe us eli a ja puolus i a
omia a ojaan. Keskus elujen pohjal a pien yhmä ali si a lopuksi yhmän yh eise a o .
Pu jelai an ii iin he pii si ä neljä sy impiä elämäna ojaan ku aa aa symbolia, lai oi a ne
ä keysjä jes ykseen sekä poh i a niiden me ki ys ä omassa elämässään. Opiskelija pii si ä myös
luokkahuonei a ja poh i a , mi en e ilaise oppimisympä is ö aiku a a oppimiseen. Me a o ia
opiskelija ki joi i a ja kamalla heille an amiamme lausei a (Hy ä ie aan kielen oppiminen on
kuin… Hy ä ie aan kielen ope aja on kuin… Hy ä ie aan kielen oppi un i on kuin…). Viiden enä
ak i i ee ina opiskelija laa i a yhmissä mielleka an ope ajan ooleis a si en, e ä jokaiselle
oolille pi i löy yä pe us elu . Rooli uli lai aa ä keysjä jes ykseen, mikäli niin saa oi ehdä sekä
poh ia, oiko ie aan kielen ope ajan ooli eh ä iin jo ain lisää. Edelleen mielleka aan uli
sisälly ää ii aus ope ajan a i semas a iedos a sekä amma issa jaksamises a. Luimme
opin ojaksolla neljä a ikkelia a oi eenamme eo ee isen aus an sy en äminen demoilla
käsi ellyis ä aiheis a.
Aineopinnoissa 2-3 uo a myöhemmin, opiskelija yös i ä edelleen pe usopinnoissa
aloi amaansa ope us iloso iaa sy en äen si ä sekä lii ämällä pe us el uja dokumen eja aja elunsa
ueksi. Opiskelija palau i a eks insä sähköisessä muodossa ope ajan pedagogis en opin ojen
ohjaajina oimineille kielipedagogiikan leh o eille.
Tässä u kimuksessa a kas elemme, mi en ope ajan yöhön kuulu a as uu näkyy ie aiden
kiel en ope ajaopiskelijoiden ope us iloso ioissa. Lähes yimme opiskelijoiden eks ejä
aineis oläh öises i sekä sisällönanalyysin (Tuomi & Sa ajä i 2004) e ä I-s a emen -analyysin
keinoin. I-s a emen –analyysi on pe äisin James Geel ä, joka kehi i sen yökaluksi yö äen ja
keskiluokkais en ame ikkalais en koululais en elämismaailmoiden analyysiin a kas elemalla si ä,
mi en koululaise käy i ä 1. pe soonamuo ois en p edikaa i e bejä (”I wan ”, ”I hink”, ”I eel”)
ke oessaan haas a elijalle elämäs ään ja u a oi eis aan (ks. Gee, Allen & Clin on 2001).
Analyysissamme a kas elimme si ä, mi en ope ajaopiskelija ki joi a a oiminnas aan,
un eis aan, ky yis ään ja päämää is ään ja kuinka he si en aken a a sosiaalises i sijoi u aa
iden i ee iään kielen kau a (Gee 2011, 141). Kiinni imme e i yis ä huomio a ali uihin kielellisiin
ilmauksiin: ki joi iko opiskelija passii isissa py kien kä key ymään ilmaisun aakse (ei kui enkaan
ns. kollek ii inen passii i-ilmaus) ai ak ii issa ilmais en suo as i käsi yksensä ai kan ansa sekä
ilmenikö hänen aja uksensa ja käsi yksensä pakon, ahdon ai oi een kau a (Gee 2011, 153). Tä ä
kau a py imme sel i ämään, millaisen posi ion ope ajaha joi elija o aa suh eessaan ope ajan
as uuseen. Sisällönanalyysin ja I-s a emen -analyysin ueksi laadimme lopuksi jokaises a
opiskelijas a ii is elmän, joiden pe us eella luoki elimme opiskelija kah een yhmään
Kaksi ku aa as uus a
Aineenope ajan pe usopinnoissa ki joi e ujen ope us iloso ioiden pohjal a nousi kaksi e i a oin
ope ajan as uun ulki se aa yhmää (ks. myös Nyman 2009): kielikas a aja ja eknise ope aja .
Kielikas a aja koki a ole ansa as uussa oppilais a, ope ukses a ja oman yönsä kehi ämises ä.
He puhui a asiois a minä –muodossa. Teknise ope aja unsi a ole ansa as uussa oman

oppiaineensa ope amises a. He ois i a eks eissään ope ajankoulu ajien sanoja ja ideoi a,
opin ojaksoilla lue uja a ikkelei a ja ope uskeskus eluja. Nämä kaksi yhmää on muodos e u
ope ajaopiskelijoiden aineis oja yhdis elemällä ei ä kä ne edus a yksi äis ä ope ajaopiskelijaa.
Ku aus en yhdis äminen ii is ää aineis oa (Holowell 1977, 25–26) ja suojelee osallis ujien
anonymi ee iä (Kuula 2006), mu a saa aa joh aa s e eo yyppien ja ka ika yy ien muodos umiseen
(Zelle 1996). Näiden kahden yhmän käsi ykse as uus a o a kui enkin yypillisiä koko
aineis oamme aja ellen. Aineopin ojen ope us iloso iois a ali simme a kempaa analyysiä a en
iisi eks iä, jo ka edus i a molempia yhmiä. Näis ä eks eis ä py imme löy ämään as auksen
u kimuskysymykseemme, millaisena kiel enope ajaopiskelijoiden ymmä ys ope ajan as uus a
näy äy yy heidän ope us iloso ioissaan.
Pe usopinnoissa ki joi e uissa ope us iloso ioissa as uu ilmenee Geen (2011) luoki uksen
mukaises i oi een, haluamisen ja a oi eiden kau a. Tämä on luonnollis a, sillä opiskelijoilla on
ähän kokemus a ope ajana oimimises a.
Vie aan kielen ope uksessa haluan paino aa unk ionalisuu a, eli kielen käy öä.
Aion a mas ikin käy ää kohdekiel ä mahdollisimman paljon, sillä ainakin omien kokemus en
pe us eella ope ajan puhees a oi aina napa a uusia sanoja ja aaseja omaan kielenkäy öön.
Joillakin opiskelijoilla ko os uu pakko pi ää yllä kieli ai oa ja ällöin he puhu a sii ä
passii issa, ylhääl äpäin anne una el oi eena. Vas uun kokeminen näkyy myös ulkoapäin ulleena
(yh eiskun a ja oppilaiden anhemma ) aa eena (ks. Edling & F elin 2013).
Ope ajan pide ä ä yllä kieli ai oaan ja ol a a innos a a esime kki oppi-
lailleen.
Osa opiskelijois a o aa ak ii isemman oolin ja ku aa ie as a kiel ä ja sen ope amis a minä-
muodossa ku en alla ole as a esime kis ä ilmenee.
Minulla ope ajana on mahdollisuus joko mo i oida ai pahimmillaan iedä oppilaan mo i aa io
kielen oppimiseen. Koulu on ja ku assa muu oksessa yh eiskunnan mukana, ja minä myös
ope ajana joudun muu umaan sen mukana ja mukau amaan ope us ani sen mukaan.
Sanaa kas a us as uu käy e ään ha oin. Si ä ei uoda esiin eksplisii ises i, aan as uu ulee
esiin ” i ien älis ä” implisii ises i ope ajan yön ja eh ä ien ku auksen kau a. Ku en alla ole as a
esime kis ä näkyy, ope ajaopiskelija o ea a , e ä kas a us as uu a on sii e y yhä enene ässä
mää in koululle ja ope ajille. Osa näkee i sensä enemmän kas a ajana kuin aineenope ajana (ks.
Nyman 2009).
Minus a un uu, e ä nykyään kas a us as uu a on myös sii e y en is ä enemmän kouluun ja
ope ajille, mikä sekä uo ope ajille as uu a e ä uo yöhön aih ele aa sisäl öä.
Ope us iloso ioiden pe us eella opiskelija näke ä ie aan kielen ope ajan as uun jakau u an
oisaal a oppilaiden hy in oinnis a huoleh imiseen, oisaal a oman amma illiseen kehi ymiseen,
jossa nähdään ä keänä oman kieli aidon ylläpi äminen ja ope uksen kehi äminen. Vie aas a kieles ä
ja sen ope amises a on ilmeises i helpompaa puhua minä-muodossa, koska se on heille u ua,
u allis a, jo ain jonka he un e a ja ie ä ä .
Käy ännössä pedagogis a akkau a oi mieles äni osoi aa si en, e ä ope aja näy ää
äli ä änsä oppilais aan ja oi o ansa heidän pa as aan. Ope aja kunnioi aa oppilai aan ja luo
oikeudenmukaisen oppimisympä is ön.
Oppilaan ulee saada myös i se ase aa a oi ei a omalle opiskelulleen ja o aa as uu a omas a
oppimises aan. Näin syn yy luo amus ope ajan ja oppilaan älille. Koen ä keäksi myös omien
yö apojen kyseenalais amisen. Mieles äni on mukaudu a a ja ken ies jopa edis e ä ä
muu os a ja kysy ä ä i sel ään, mi ä ämän ajan lapse ja nuo e a i se a kehi yäkseen
as uun un oisiksi ja mo aalisiksi aikuisiksi.
Aineopinnoissa ki joi e u uissa ope us iloso ioissa as uun kehi yminen ilmenee kahdella
a alla. Ope ajaopiskelijoilla, jo ka nimesimme eknisiksi ope ajiksi (ks. K ok o s 2003) as uu
o as aa ja iloso ioissa ilmenee joi ain selkei ä ak ii isia oimin amalleja, jo ka kohdis u a lähinnä
omaan oppiaineeseen eli ie aaseen kieleen ja kul uu iin. Suh au uminen kielen ope ajan yöhön on
yleensä a ek ii is a.
Juu i siksi, e ä pidän kohdekul uu in esiin uomis a ä keänä osana kielenope us a, en pidä
i selleni mi enkään mahdo omana aja uksena kokeilla ope amis a ilman oppiki jaa, johon
ukeu ua.
Nämä ope ajaopiskelija ki joi a a pääsään öises i passii issa ja ku aa a mi ä ope ajan
ulee ehdä. He ilmaise a pakkoa ei ä kä o a as uu a henkilökoh aisella asolla (ks. Edling & F elin
2013). Myös ope ajan hy in oin ia ku a aan ulkopuolisen silmin. Ope us iloso ia un u a
paikoi ellen ulkoa ope elluil a en i as auksil a.
Ope ajan pi ää nouda aa koulun ja yh eiskunnan yh eisiä no meja.
Ope ajan on osa a a myös e ää aja yöelämän ja oman yksi yiselämän älille ja pi ää huol a
omas a hy in oinnis aan.
Kielikas a ajiksi nimeämämme opiskelija ki joi a a edelleen minä-muodossa. He o a
ymmä änee e lek oinnin me ki yksen oman ope ajuuden kehi ymisessä ja se näkyy si en, e ä he
aken a a omaa ope us iloso iaansa e i eo ee is en ii ekehys en pohjal a (B ook ield 1995,
eoksessa Mal house & Ro ey-Ba en sen 2013).
Luin Ka i Uusikylän Hy ä, paha ope aja-ki jan, joka oli mieles äni osu a ku aus
ope ajuudes a. Teos he ä i paljon aja uksia ja sai minu poh imaan ielä sy emmin, millaiseksi
ope ajaksi haluan i se ulla ja mi kä asia o a minulle ä kei ä ope ajuudessa. Olen ke äänny
hänen ja hänen si ee aamiensa ope ajien aja uksia ylös ja poh inu nii ä oman ope ajuu eni
kannal a. Aion pala a ki jaan myöhemmin palau aakseni ki jan he ä ämä aja ukse mieleeni
ja poh iakseni, mi en käsi ykseni o a uosien a ella muu unee .
Pe usopin ojen ope us iloso ioissa esiin ullee ope ajan as uualuee o a samoja, mu a niis ä
ki joi e aan, ja nii ä analysoidaan sy ällisemmin. Opiskelija on oi al anu oman ak ii isuuden
me ki yksen ja o anu as uu a kieli ai onsa kehi ämises ä jo opiskelu aiheessa läh emällä
ulkomaille ja oman ope ajuu ensa kehi ämises ä e lek oimalla ja pe eh ymällä eo ee iseen
ki jallisuu een.
Kielen ope aja ma kalla kielikas a ajiksi
Yh eis ä kaikille u kimukseemme osallis uneille kiel enope ajaopiskelijoille oli se, e ä he koki a
ole ansa as uussa e i yises i ie aan kielen ja kul uu in ope ukses a (myös Cas o, Sec u & Mendéz
Ga cía 2004; Nyman 2009). Yleensä ihmise , jo ka un e a ole ansa as uussa jos akin, o a
i seohjau u ia ja mo i oi unei a panos amaan aikaa ja ene giaa a oi een saa u amiseksi ilman, e ä
hei ä kon olloidaan. He o a ili el ollisia i selleen ja si en myös sää ele ä i se oimin aansa
(Edling & F elin 2013). Ope ajaopiskelija , jo ka ku asimme ns. eknisinä ope ajina, koki a
kui enkin sisäl ö iedon (kielen ja kul uu in) ylläpi ämisen pakkona joskin oman ak ii isuuden
me ki yksen ymmä äminen alkoi näkyä. Pakko ilmeni passii isina ilmauksina eks i asolla.
Kielikas a ajiksi luoki elemamme ope ajaopiskelija sen sijaan ku asi a ope ajuu aan ak ii issa
o aen näin selkeäs i kan aa omaan oimin aansa ule ana ope ajana. He o a odennäköises i nii ä
ope ajia, jo ka o a almii a yösken elemään esime kiksi koulu-uudis us en edis ämiseksi (ks.
Laue mann & Ka abenick 2013; Nyman 2009).
Ihmise , jo ka ka so a ole ansa as uussa jos akin, mu a ei ä koe as uu a henkilökoh aisella
asolla ä keäksi, oimi a odennäköises i ulkoisen a ioinnin ja kon ollin ohjaamina (Ryan & Deci
2006). Ulkoa päin anne u ohjee , oppima e iaali , ope aja o e i , anhemma ja koulun käy än ee
ohjaa a ällöin me ki ä ässä mää in ope ajan omaa oimijuu a. Ajaudummeko sellaiseen
ilan eeseen, e ä lainlaa ija ki jaa a sank iolis an ope ajille, jo ka ei ä nouda a
ope ussuunni elmaan sisäl y ää kas a us as uu a? Mikä ylipää ään on ope ajan sisäisen
as uun unnon ja ulkoisen ulos as uullisuuden yh eys?
Jos kieli- ja kul uu i ai ojen kehi äminen on ope ajalle pakko, he ää huoli sii ä, millaisia
kielellisiä ja kul uu isia almiuksia ope aja pys yy oppilailleen a joamaan yöelämänsä aikana.
Ope ajan yöu a oi kes ää uosikymmeniä ja änä aikana kieli kehi yy ja ku as i. Mi en ope aja
oi ope aa nykyaikana oimi aa kieli ai oa, jos hän ei ak ii ises i päi i ä ie ojaan ja ai ojaan?
Henkilökoh aisella as uun unnolla on kaiken lisäksi yh eys myös yössä iih ymiseen ja
hy in oin iin (Laue mann & Ka abenick 2013). Vas uu sekä oppilaiden, kollegoiden e ä ope ajan
i sensä hy in oinnis a onkin mielenkiin oinen kysymys a kas el aessa muun muassa
koulu iih y yy ä ja yöpaikkakiusaamis ilas oja (Kauppinen ym. 2009; Kämppi ym. 2012, 112–
113).
Mieles ämme on ä keää u kia, millaisia käsi yksiä ule illa ope ajilla on sii ä, mi ä me ki see
ope ajana oleminen ja oimiminen, jo a (mahdollises i) pääsemme käsiksi seikkoihin, joihin on
koulu uksessa puu u a a. Si ä kau a kehi ämme koulua ja koulu us a. A ainkysymykseksi nousee
mieles ämme, kuinka he ä ämme ope ajan sisäisen as uun. Voiko ope aja, joka ei koe ole ansa
kas a us as uussa ( aikka ie ää sen ole an el ollisuu ensa) ope aa oppilai aan as uullisiksi
kansalaisiksi? Ku en Laue mann ja Ka abenick (2013, 24) ki joi a a ”minä osaan” (”I can”) ei
äl ämä ä käy ännössä a koi a ”minun pi äisi” (”I should”) ja päin as oin. Kas a ammeko
opiskelijois a kielen ope ajia ai kielikas a ajia? Tuleeko heis ä suo i ajia, jo ka hoi a a
kas a us as uun ain ulkoisen palkkion ai sank ioiden ohjaamina ai uleeko heis ä u eliai a,