"Nyt ymmärrän, että opettajaksi tullaan vasta työssä" : vieraiden kielten opettajaopiskelijoiden ajatuksia opettajan vastuusta

This is a sel -a chi ed e sion o an o iginal a icle. This e sion may di e om he o iginal in pagina ion and ypog aphic de ails. Au ho (s): Ti le: Yea : Ve sion: Copy igh : Righ s: Righ s u l: Please ci e he o iginal e sion: CC BY 4.0 h ps://c ea i ecommons.o g/licenses/by/4.0/ "Ny ymmä än, e ä ope ajaksi ullaan as a yössä" : ie aiden kiel en ope ajaopiskelijoiden aja uksia ope ajan as uus a © Suomen kas a us ie eellinen seu a, 2018. Accep ed e sion (Final d a ) Nyman, Ta ja; Kajande , Ka i; Alanen, Riikka Nyman, T., Kajande , K., & Alanen, R. (2018). "Ny ymmä än, e ä ope ajaksi ullaan as a yössä" : ie aiden kiel en ope ajaopiskelijoiden aja uksia ope ajan as uus a. In S. Saukkonen, & P. Moilanen (Eds.), Vas uuseen kas aminen ja kas a aminen (pp. 219-234). Suomen kas a us ie eellinen seu a. Kas a usalan u kimuksia, 76. 2018 ”Ny ymmä än, e ä ope ajaksi ullaan as a yössä”. Vie aiden kiel en ope ajaopiskelijoiden aja uksia ope ajan as uus a Ta ja Nyman, Ka i Kajande & Riikka Alanen ”Uskon ah as i myös uo o aiku uksen oimaan ja i sensä kehi ämiseen.” Monika, 4. uoden kiel enope ajaopiskelija Johdan o Tässä a ikkelissa ku aamme ie aan kielen ope ajan aja elu a an muu os a kielenope ajas a kielikas a ajaksi. Ta kas elemme e i yises i si ä, millaisena kiel enope ajaopiskelijoiden ymmä ys ope ajan as uus a kielikas a ajana näy äy yy po olio yösken elyn ja siihen sisäl y än ope us iloso ian kau a. Kielikas a aja on as uussa niin oppilaiden kehi ymises ä kielen i senäisinä oppijoina ja käy äjinä kuin heidän henkises ä ja sosiaalises a kas us aan. Useissa u kimuksissa on ode u, e ä as a almis unee ope aja ei ä kui enkaan koe ole ansa almii a o amaan as uu a siinä mää in kun heil ä aadi aan yöelämässä (Solb ekke & Englund 2011, 848). Henkilökoh aisen as uun un o ilmenee posi ii isena suh au umisena ope amiseen, yöhön ja yöhön si ou umiseen. Vas uunsa un e a ope aja myös usko a omiin kykyihinsä aiku aa oppilaisiin ja heidän saa u uksiinsa. He o a myös innokkai a uusien ope usmene elmien kokeilijoi a. (Laue mann & Ka abenick 2013, 14.) Tämän uoksi ule aan amma iin ja sen mukanaan uomiin eh ä iin lii y ä kokeilu ja ie oinen pohdiskelu o a keskeinen osa ope ajankoulu us a. On myös a peen luoda uusia yö apoja lähes yä ja kehi ää ule an ope ajan p o essionaalis a as uullisuu a niin oppilas a, ope ajaa i seään kuin yh eiskun aakin koh aan. Po olio yösken ely ja siihen kiin eäs i lii y ä ope us iloso inen pohdin a py kii omal a osal aan as aamaan ähän haas eeseen. Ope ajan ope us apa, käsi ykse oppimisen luon ees a, ope uksen a oi eis a, i ses ään ope ajana, koulus a ja ope ajakollegois a muo au u a jo hänen omana kouluaikanaan. Näihin käsi yksiin ja kokemuksiin paneudu aan pedagogis en opin ojen aikana, jolloin akenne aan omaa ope uskäsi ys ä ai ope us iloso iaa. Pedagogisen aja elun iedos amis a, ymmä ämis ä sekä kehi ymis ä ( ans o maa io a) ue aan e lek oimalla omaa oimin aa. Re lek io on käsi eenä moniseli einen jo sen pi kän his o ian akia, mikä sillä on iloso iassa ja kas a us ie eissä (mm. Dewey 1910/1991; K ok o s 2003; an Manen 1990; Mezi o 1990; Ojanen 1996, 2000; Schön 1983). Mää i elemme e lek ion ie oiseksi, sys emaa iseksi, p osessinomaiseksi ja dialogiseksi oiminnaksi. Re lek ii is ä oimin aa oidaan ope ajankoulu uksen yh eydessä o eu aa hy in monella e i a alla: oisaal a oidaan yy yä melko apaaseen, epämuodolliseen, äljäs i o eu e uun pohdin aan, oisaal a e lek io a oidaan o eu aa hy in sys emaa ises i (esim. Boud, Keogh & Walke 1985/2013); jälkimmäis ä lähes ymis apaa pide ään yleises i ehokkaampana (Fa ell 2007). Re lek io ai ojen ie oinen ope aminen oppilaalle on ä keä a oi e koulussa, mu a se on myös sekä ope ajan e ä ope ajaksi opiskele an amma illisen kas un pääelemen i. Ope ajan osal a e lek ii isyys a koi aa kaikkea mi ä ope ajan yöhön kuuluu, mu a myös ope ussuunni elman e lek oin ia ja i sea ioin ia. Tämä on ä keä osa ope ajan asian un ijuu a ja amma illis a kehi ymis ä (Ab and Dahlg en & Hamma Chi iac 2009). Re lek oin i mielle ään usein yksilön sisäiseksi oiminnaksi, mu a se pi äisi nähdä myös sosiaalisena apah umana, jossa aja us en peilinä oi a oimia esime kiksi oma kollega ja oppilaa . (Lammi 2002; Ojanen 1993, 126–129; 2000, 103–104; Mal house & Ro ey-Ba en sen 2013.) Po olio yösken elyä on pide y me ki ä änä älineenä ope ajaopiskelijoiden e lek oinnin kehi ämiseen (An onek, McCo mick & Dona o 1997; Zeichne 1987). Vie aiden kiel en ope ajien koulu uksessa on käy e y po olioi a jo pidemmän aikaa niin Suomessa kuin muuallakin, e enkin Yhdys alloissa (Linnakylä, Polla i & Takala 1994; Kohonen 2005; Newby, Allan, Fenne , Jones, Komo owska & Soghikyan 2007; Zeichne & W ay 2001). Toisaal a po olioi a on käy e y myös a ioinnin älineenä (Jä inen & Kohonen 1995; Linnakylä & Kupa i 1996; Li le 2005). Vie aiden kiel en opiskelija aloi a a ope ajapo olion (Kiel enope ajan salkku) kokoamisen pe usopinnoissaan oisena opiskelu uonna, jolloin he ki joi a a ope us iloso ian ensimmäisen e sion, jo a he edelleen yös ä ä pedagogisissa aineopinnoissa. Tu kimusaineis onamme o a opiskelijoiden pe usopin ojen ja aineopin ojen ope us iloso ia . Niiden pohjal a a kas elemme si ä, mi en opiskelija puhu a as uus a. Mi ä on kiel enope ajan as uu? Pe usope uksen ja lukio-ope uksen pe us eissa (POPS 2014; LOPS 2015) koululle on anne u kas a us- ja ope us eh ä ä. Ope uksen a oi eena on ukea oppilaan kas ua as uulliseksi aikuiseksi. Vie aan kielen ope ajan as uulla on ope ussuunni elmaan ki ja ujen a oi eiden lisäksi oman asian un ijuu ensa kehi äminen ja ylläpi äminen. Vie aan kielen ope us ei kui enkaan saa ajoi ua ain kielelliseen ainekseen aan ope uksessa on o e a a huomioon myös kas a uksellise , kul uu ise ja sosiaalise seika . Kielenope us on kielikas a us a ja se ulee nähdä oppilaalle me ki yksellisenä ja omakoh aiseen kokemukseen pohjaa ana kokonais al aisena oppimisena, joka ukee hänen i senäis ymis ään. (Kaikkonen 2005; Kohonen 2007.) Ope ajalla ulee siis olla kykyä ennakoida ja ymmä ää kunkin oppilaan e i yis a pei a ja kielenope ukseen si ou umis a opiskelun e i aiheissa (No on 2000) ja hänen ulee osa a oimia as uullises i kipe issä ilan eissa kas a us- ja ope us yön amma ilaisena. Myös Eu ooppalainen ii ekehys (2003) ohjaa ie aan kielen ope ajaa huomioimaan nämä seika ope uksessaan. Ope ajilla on as uu oman aineen sisäl öosaamises a ja sen pedagogisoinnis a. Työyh eisön asolla ope ajilla on lisäksi kollek ii inen as uu koulun kas a us eh ä äs ä, ak ii ises a oiminnas a yöyh eisön kehi ämiseksi ja yh eiskunnalliseen keskus eluun osallis umises a (Kohonen 2007). Myös amma illisen kas un näkeminen koko yöyh eisöä pal ele ana a oi eena ja sen kollegiaalinen ukeminen nähdään osana kollek ii is a as uu a. Vas uuseen siis sisäl yy sosiaalinen aspek i, joka me ki see muiden a peiden ja a oi eiden huomioono amis a eikä ain omien henkilökoh ais en a peiden ai a oi eiden a oi elua. (Laue mann & Ka abenick 2011.) Vie aan kielen ope aja pys y ä siis osal aan edis ämään yh eiskunnallis a muu os a (Kohonen 2007). Tiede ään kui enkin melko ähän sii ä, millaisena ope ajaopiskelija ymmä ä ä ope ajan as uun. Tu kimuksessamme a kas elemme si ä, mi en kiel enope ajaopiskelijoiden ymmä ys ope ajan as uus a kehi yi ope ajaopin ojen aikana. Osallis uja , aineis o ja u kimus eh ä ä Tu kimukseen osallis ui 37 ie aiden kiel en ope ajaopiskelijaa, jo ka aloi i a opin onsa uonna 2009. Miehiä joukos a oli neljä. Tässä u kimuksessa a kas elemme ope ajaopiskelijoiden pedagogis en pe us- ja aineopin ojen aikana ki joi amia ope us iloso ioi a. Pe usopin ojen aikana ( oinen opiskelu uosi) annoimme opiskelijoille ohjeeksi poh ia omaa ope us- ja kas a usaja elun pe us ei a ja pe us elui a läh ökoh ana aja us ” unne i sesi ymmä ääksesi alin ojasi”. Heidän uli pohdinnoissaan o aa huomioon aikaulo u uus si en, e ä he kohdis i a aja eluaan menneisyy een, nykyisyy een ja ule aisuu een he meneu is en kysymys en mi ä, mikä, miksi ja mi en kau a ja a ulla. Jä jes elmällinen poh i a oimin a on yleensä ode u u kimuksissa ehokkaammaksi. Niinpä ki joi amis a almis el iin e ilaisin ha joi uksin. Pohdimme ope ajuu a ja a ojamme muun muassa a ohuu okaupan a ulla ja pii ämällä pu jelai an ii in. A ohuu okaupassa opiskelija poh i a ensiksi henkilökoh aisia a ojaan ja laa i a niis ä lis an. Pien yhmissä he pe us eli a ja puolus i a omia a ojaan. Keskus elujen pohjal a pien yhmä ali si a lopuksi yhmän yh eise a o . Pu jelai an ii iin he pii si ä neljä sy impiä elämäna ojaan ku aa aa symbolia, lai oi a ne ä keysjä jes ykseen sekä poh i a niiden me ki ys ä omassa elämässään. Opiskelija pii si ä myös luokkahuonei a ja poh i a , mi en e ilaise oppimisympä is ö aiku a a oppimiseen. Me a o ia opiskelija ki joi i a ja kamalla heille an amiamme lausei a (Hy ä ie aan kielen oppiminen on kuin… Hy ä ie aan kielen ope aja on kuin… Hy ä ie aan kielen oppi un i on kuin…). Viiden enä ak i i ee ina opiskelija laa i a yhmissä mielleka an ope ajan ooleis a si en, e ä jokaiselle oolille pi i löy yä pe us elu . Rooli uli lai aa ä keysjä jes ykseen, mikäli niin saa oi ehdä sekä poh ia, oiko ie aan kielen ope ajan ooli eh ä iin jo ain lisää. Edelleen mielleka aan uli sisälly ää ii aus ope ajan a i semas a iedos a sekä amma issa jaksamises a. Luimme opin ojaksolla neljä a ikkelia a oi eenamme eo ee isen aus an sy en äminen demoilla käsi ellyis ä aiheis a. Aineopinnoissa 2-3 uo a myöhemmin, opiskelija yös i ä edelleen pe usopinnoissa aloi amaansa ope us iloso iaa sy en äen si ä sekä lii ämällä pe us el uja dokumen eja aja elunsa ueksi. Opiskelija palau i a eks insä sähköisessä muodossa ope ajan pedagogis en opin ojen ohjaajina oimineille kielipedagogiikan leh o eille. Tässä u kimuksessa a kas elemme, mi en ope ajan yöhön kuulu a as uu näkyy ie aiden kiel en ope ajaopiskelijoiden ope us iloso ioissa. Lähes yimme opiskelijoiden eks ejä aineis oläh öises i sekä sisällönanalyysin (Tuomi & Sa ajä i 2004) e ä I-s a emen -analyysin keinoin. I-s a emen –analyysi on pe äisin James Geel ä, joka kehi i sen yökaluksi yö äen ja keskiluokkais en ame ikkalais en koululais en elämismaailmoiden analyysiin a kas elemalla si ä, mi en koululaise käy i ä 1. pe soonamuo ois en p edikaa i e bejä (”I wan ”, ”I hink”, ”I eel”) ke oessaan haas a elijalle elämäs ään ja u a oi eis aan (ks. Gee, Allen & Clin on 2001). Analyysissamme a kas elimme si ä, mi en ope ajaopiskelija ki joi a a oiminnas aan, un eis aan, ky yis ään ja päämää is ään ja kuinka he si en aken a a sosiaalises i sijoi u aa iden i ee iään kielen kau a (Gee 2011, 141). Kiinni imme e i yis ä huomio a ali uihin kielellisiin ilmauksiin: ki joi iko opiskelija passii isissa py kien kä key ymään ilmaisun aakse (ei kui enkaan ns. kollek ii inen passii i-ilmaus) ai ak ii issa ilmais en suo as i käsi yksensä ai kan ansa sekä ilmenikö hänen aja uksensa ja käsi yksensä pakon, ahdon ai oi een kau a (Gee 2011, 153). Tä ä kau a py imme sel i ämään, millaisen posi ion ope ajaha joi elija o aa suh eessaan ope ajan as uuseen. Sisällönanalyysin ja I-s a emen -analyysin ueksi laadimme lopuksi jokaises a opiskelijas a ii is elmän, joiden pe us eella luoki elimme opiskelija kah een yhmään Kaksi ku aa as uus a Aineenope ajan pe usopinnoissa ki joi e ujen ope us iloso ioiden pohjal a nousi kaksi e i a oin ope ajan as uun ulki se aa yhmää (ks. myös Nyman 2009): kielikas a aja ja eknise ope aja . Kielikas a aja koki a ole ansa as uussa oppilais a, ope ukses a ja oman yönsä kehi ämises ä. He puhui a asiois a minä –muodossa. Teknise ope aja unsi a ole ansa as uussa oman oppiaineensa ope amises a. He ois i a eks eissään ope ajankoulu ajien sanoja ja ideoi a, opin ojaksoilla lue uja a ikkelei a ja ope uskeskus eluja. Nämä kaksi yhmää on muodos e u ope ajaopiskelijoiden aineis oja yhdis elemällä ei ä kä ne edus a yksi äis ä ope ajaopiskelijaa. Ku aus en yhdis äminen ii is ää aineis oa (Holowell 1977, 25–26) ja suojelee osallis ujien anonymi ee iä (Kuula 2006), mu a saa aa joh aa s e eo yyppien ja ka ika yy ien muodos umiseen (Zelle 1996). Näiden kahden yhmän käsi ykse as uus a o a kui enkin yypillisiä koko aineis oamme aja ellen. Aineopin ojen ope us iloso iois a ali simme a kempaa analyysiä a en iisi eks iä, jo ka edus i a molempia yhmiä. Näis ä eks eis ä py imme löy ämään as auksen u kimuskysymykseemme, millaisena kiel enope ajaopiskelijoiden ymmä ys ope ajan as uus a näy äy yy heidän ope us iloso ioissaan. Pe usopinnoissa ki joi e uissa ope us iloso ioissa as uu ilmenee Geen (2011) luoki uksen mukaises i oi een, haluamisen ja a oi eiden kau a. Tämä on luonnollis a, sillä opiskelijoilla on ähän kokemus a ope ajana oimimises a. Vie aan kielen ope uksessa haluan paino aa unk ionalisuu a, eli kielen käy öä. Aion a mas ikin käy ää kohdekiel ä mahdollisimman paljon, sillä ainakin omien kokemus en pe us eella ope ajan puhees a oi aina napa a uusia sanoja ja aaseja omaan kielenkäy öön. Joillakin opiskelijoilla ko os uu pakko pi ää yllä kieli ai oa ja ällöin he puhu a sii ä passii issa, ylhääl äpäin anne una el oi eena. Vas uun kokeminen näkyy myös ulkoapäin ulleena (yh eiskun a ja oppilaiden anhemma ) aa eena (ks. Edling & F elin 2013). Ope ajan pide ä ä yllä kieli ai oaan ja ol a a innos a a esime kki oppi- lailleen. Osa opiskelijois a o aa ak ii isemman oolin ja ku aa ie as a kiel ä ja sen ope amis a minä- muodossa ku en alla ole as a esime kis ä ilmenee. Minulla ope ajana on mahdollisuus joko mo i oida ai pahimmillaan iedä oppilaan mo i aa io kielen oppimiseen. Koulu on ja ku assa muu oksessa yh eiskunnan mukana, ja minä myös ope ajana joudun muu umaan sen mukana ja mukau amaan ope us ani sen mukaan. Sanaa kas a us as uu käy e ään ha oin. Si ä ei uoda esiin eksplisii ises i, aan as uu ulee esiin ” i ien älis ä” implisii ises i ope ajan yön ja eh ä ien ku auksen kau a. Ku en alla ole as a esime kis ä näkyy, ope ajaopiskelija o ea a , e ä kas a us as uu a on sii e y yhä enene ässä mää in koululle ja ope ajille. Osa näkee i sensä enemmän kas a ajana kuin aineenope ajana (ks. Nyman 2009). Minus a un uu, e ä nykyään kas a us as uu a on myös sii e y en is ä enemmän kouluun ja ope ajille, mikä sekä uo ope ajille as uu a e ä uo yöhön aih ele aa sisäl öä. Ope us iloso ioiden pe us eella opiskelija näke ä ie aan kielen ope ajan as uun jakau u an oisaal a oppilaiden hy in oinnis a huoleh imiseen, oisaal a oman amma illiseen kehi ymiseen, jossa nähdään ä keänä oman kieli aidon ylläpi äminen ja ope uksen kehi äminen. Vie aas a kieles ä ja sen ope amises a on ilmeises i helpompaa puhua minä-muodossa, koska se on heille u ua, u allis a, jo ain jonka he un e a ja ie ä ä . Käy ännössä pedagogis a akkau a oi mieles äni osoi aa si en, e ä ope aja näy ää äli ä änsä oppilais aan ja oi o ansa heidän pa as aan. Ope aja kunnioi aa oppilai aan ja luo oikeudenmukaisen oppimisympä is ön. Oppilaan ulee saada myös i se ase aa a oi ei a omalle opiskelulleen ja o aa as uu a omas a oppimises aan. Näin syn yy luo amus ope ajan ja oppilaan älille. Koen ä keäksi myös omien yö apojen kyseenalais amisen. Mieles äni on mukaudu a a ja ken ies jopa edis e ä ä muu os a ja kysy ä ä i sel ään, mi ä ämän ajan lapse ja nuo e a i se a kehi yäkseen as uun un oisiksi ja mo aalisiksi aikuisiksi. Aineopinnoissa ki joi e u uissa ope us iloso ioissa as uun kehi yminen ilmenee kahdella a alla. Ope ajaopiskelijoilla, jo ka nimesimme eknisiksi ope ajiksi (ks. K ok o s 2003) as uu o as aa ja iloso ioissa ilmenee joi ain selkei ä ak ii isia oimin amalleja, jo ka kohdis u a lähinnä omaan oppiaineeseen eli ie aaseen kieleen ja kul uu iin. Suh au uminen kielen ope ajan yöhön on yleensä a ek ii is a. Juu i siksi, e ä pidän kohdekul uu in esiin uomis a ä keänä osana kielenope us a, en pidä i selleni mi enkään mahdo omana aja uksena kokeilla ope amis a ilman oppiki jaa, johon ukeu ua. Nämä ope ajaopiskelija ki joi a a pääsään öises i passii issa ja ku aa a mi ä ope ajan ulee ehdä. He ilmaise a pakkoa ei ä kä o a as uu a henkilökoh aisella asolla (ks. Edling & F elin 2013). Myös ope ajan hy in oin ia ku a aan ulkopuolisen silmin. Ope us iloso ia un u a paikoi ellen ulkoa ope elluil a en i as auksil a. Ope ajan pi ää nouda aa koulun ja yh eiskunnan yh eisiä no meja. Ope ajan on osa a a myös e ää aja yöelämän ja oman yksi yiselämän älille ja pi ää huol a omas a hy in oinnis aan. Kielikas a ajiksi nimeämämme opiskelija ki joi a a edelleen minä-muodossa. He o a ymmä änee e lek oinnin me ki yksen oman ope ajuuden kehi ymisessä ja se näkyy si en, e ä he aken a a omaa ope us iloso iaansa e i eo ee is en ii ekehys en pohjal a (B ook ield 1995, eoksessa Mal house & Ro ey-Ba en sen 2013). Luin Ka i Uusikylän Hy ä, paha ope aja-ki jan, joka oli mieles äni osu a ku aus ope ajuudes a. Teos he ä i paljon aja uksia ja sai minu poh imaan ielä sy emmin, millaiseksi ope ajaksi haluan i se ulla ja mi kä asia o a minulle ä kei ä ope ajuudessa. Olen ke äänny hänen ja hänen si ee aamiensa ope ajien aja uksia ylös ja poh inu nii ä oman ope ajuu eni kannal a. Aion pala a ki jaan myöhemmin palau aakseni ki jan he ä ämä aja ukse mieleeni ja poh iakseni, mi en käsi ykseni o a uosien a ella muu unee . Pe usopin ojen ope us iloso ioissa esiin ullee ope ajan as uualuee o a samoja, mu a niis ä ki joi e aan, ja nii ä analysoidaan sy ällisemmin. Opiskelija on oi al anu oman ak ii isuuden me ki yksen ja o anu as uu a kieli ai onsa kehi ämises ä jo opiskelu aiheessa läh emällä ulkomaille ja oman ope ajuu ensa kehi ämises ä e lek oimalla ja pe eh ymällä eo ee iseen ki jallisuu een. Kielen ope aja ma kalla kielikas a ajiksi Yh eis ä kaikille u kimukseemme osallis uneille kiel enope ajaopiskelijoille oli se, e ä he koki a ole ansa as uussa e i yises i ie aan kielen ja kul uu in ope ukses a (myös Cas o, Sec u & Mendéz Ga cía 2004; Nyman 2009). Yleensä ihmise , jo ka un e a ole ansa as uussa jos akin, o a i seohjau u ia ja mo i oi unei a panos amaan aikaa ja ene giaa a oi een saa u amiseksi ilman, e ä hei ä kon olloidaan. He o a ili el ollisia i selleen ja si en myös sää ele ä i se oimin aansa (Edling & F elin 2013). Ope ajaopiskelija , jo ka ku asimme ns. eknisinä ope ajina, koki a kui enkin sisäl ö iedon (kielen ja kul uu in) ylläpi ämisen pakkona joskin oman ak ii isuuden me ki yksen ymmä äminen alkoi näkyä. Pakko ilmeni passii isina ilmauksina eks i asolla. Kielikas a ajiksi luoki elemamme ope ajaopiskelija sen sijaan ku asi a ope ajuu aan ak ii issa o aen näin selkeäs i kan aa omaan oimin aansa ule ana ope ajana. He o a odennäköises i nii ä ope ajia, jo ka o a almii a yösken elemään esime kiksi koulu-uudis us en edis ämiseksi (ks. Laue mann & Ka abenick 2013; Nyman 2009). Ihmise , jo ka ka so a ole ansa as uussa jos akin, mu a ei ä koe as uu a henkilökoh aisella asolla ä keäksi, oimi a odennäköises i ulkoisen a ioinnin ja kon ollin ohjaamina (Ryan & Deci 2006). Ulkoa päin anne u ohjee , oppima e iaali , ope aja o e i , anhemma ja koulun käy än ee ohjaa a ällöin me ki ä ässä mää in ope ajan omaa oimijuu a. Ajaudummeko sellaiseen ilan eeseen, e ä lainlaa ija ki jaa a sank iolis an ope ajille, jo ka ei ä nouda a ope ussuunni elmaan sisäl y ää kas a us as uu a? Mikä ylipää ään on ope ajan sisäisen as uun unnon ja ulkoisen ulos as uullisuuden yh eys? Jos kieli- ja kul uu i ai ojen kehi äminen on ope ajalle pakko, he ää huoli sii ä, millaisia kielellisiä ja kul uu isia almiuksia ope aja pys yy oppilailleen a joamaan yöelämänsä aikana. Ope ajan yöu a oi kes ää uosikymmeniä ja änä aikana kieli kehi yy ja ku as i. Mi en ope aja oi ope aa nykyaikana oimi aa kieli ai oa, jos hän ei ak ii ises i päi i ä ie ojaan ja ai ojaan? Henkilökoh aisella as uun unnolla on kaiken lisäksi yh eys myös yössä iih ymiseen ja hy in oin iin (Laue mann & Ka abenick 2013). Vas uu sekä oppilaiden, kollegoiden e ä ope ajan i sensä hy in oinnis a onkin mielenkiin oinen kysymys a kas el aessa muun muassa koulu iih y yy ä ja yöpaikkakiusaamis ilas oja (Kauppinen ym. 2009; Kämppi ym. 2012, 112– 113). Mieles ämme on ä keää u kia, millaisia käsi yksiä ule illa ope ajilla on sii ä, mi ä me ki see ope ajana oleminen ja oimiminen, jo a (mahdollises i) pääsemme käsiksi seikkoihin, joihin on koulu uksessa puu u a a. Si ä kau a kehi ämme koulua ja koulu us a. A ainkysymykseksi nousee mieles ämme, kuinka he ä ämme ope ajan sisäisen as uun. Voiko ope aja, joka ei koe ole ansa kas a us as uussa ( aikka ie ää sen ole an el ollisuu ensa) ope aa oppilai aan as uullisiksi kansalaisiksi? Ku en Laue mann ja Ka abenick (2013, 24) ki joi a a ”minä osaan” (”I can”) ei äl ämä ä käy ännössä a koi a ”minun pi äisi” (”I should”) ja päin as oin. Kas a ammeko opiskelijois a kielen ope ajia ai kielikas a ajia? Tuleeko heis ä suo i ajia, jo ka hoi a a kas a us as uun ain ulkoisen palkkion ai sank ioiden ohjaamina ai uleeko heis ä u eliai a,