Eläin en
HÄIRITSEVÄ
LÄSNÄOLO
Rääka hu nimel ä Pizza nousi muu ama uosi si en kyseen-
alaiseen kuuluisuu een maailman su ullisimpana jääka -
huna. Se jou ui elämään keskellä kiinalais a os oskeskus a
pienessä, äysin sulje ussa be oniai auksessa ailla poispääsyä ie ai-
lijoiden ka seil a – ulkoilmas a nau imisen mahdollisuudes a puhu-
ma akaan. Tapauksen nous ua maailmanlaajuiseen julkisuu een pai-
nos us kiinalais i anomaisia koh aan kas oi niin, e ä lopul a Pizza
sii e iin me ieläinpuis oon emonsa kanssa samaan ai aukseen edes
hieman lähemmäs jääka humais a elämää.
Eläin en yh eiskunnallis a asemaa koske an julkisen keskus elun
seu auksena myös Lappiin ule a ma kailija , ja si en myös ma kan-
jä jes äjä , o a yhä kiinnos uneempia sii ä, mi en ekikoi ia ja po oja
kohdellaan. Eläimillä on me ki ä ä ooli ma kailuelämys en uo a-
misessa, ja ma kailu puoles aan muokkaa pe us a anlaa uises i lu-
kema omien eläinyksilöiden ja -yh eisöjen elämää. Ma kailu oimija
o a unnis anee eläin en keskeisen ooliin ma kailussa as a melko
myöhään. Val aosa alan u kimuksis akin on a kas ellu eläimiä ma -
kailu oiminnan esu ssina, ukeu uen länsimaisiin, ah as i an opo-
sen isiin, eläinkäsi yksiin. Eläin elä änä ja me ki yksiä uo a ana
olen ona on jääny pimen oon.
Yh eiskun a ie eissä, hilja ain myös ma kailu u kimuksen pii issä,
eläimen ja ihmisen älis ä suhde a on ale u lähes yä oisenlaises a
näkökulmas a, jossa myös eläin nähdään ak ii isena osapuolena. Pe-
in eises i oimijuu een on lii e y käsi ys oiminnan a koi uksenmu-
kaisuudes a pelkäs ään ihmisen ominaisuu ena. Ei ämä ä al a ja
hallin a esime kiksi ma kailussa o a usein ihmisen eduksi. Eläime
ei ä kui enkaan ole pelkkiä ihmis oiminnan koh ei a, aan ne muok-
kaa a oiminnallaan sekä ma kailuun lii y iä käsi yksiä e ä käy-
än öjä. Pizza-jääka hun oimin a ulki iin su emiseksi, mikä e osi
ihmis en myö ä un oon. Eläime ei ä äl ämä ä ole kiinnos unei a
ihmismielen ja -kielen ylläpi ämis ä eläinkäsi yksis ä ja oimin a a-
ois a mu a kykene ä nii ä kui enkin ikkomaan ja muu amaan.
Eläin en me ki ä ä ja usein häi i se ä läsnäolo yh eiskunnassamme
aa ii uusia lähes ymis apoja ymmä ää ja ehdä näky äksi eläin en
ak ii is a oimijuu a ihmislajin mää i elemissä yh eiskunnallisissa
p osesseissa. Se aa ii myös unnis amaan ka seemme ulo uma o-
missa apah u ia käy än öjä an oposen is ä ka san okan aamme
ho ju aen. Pe in eis en, puheeseen ja ki joi e uun eks iin pe us u-
ien me odien innalle aadi aan luo ia lähes ymis apoja, joiden a ul-
la oidaan mennä pelkkien ep esen aa ioiden uolle puolen: ha ai a
eläime un e ina, ie ä inä ja aiku a ina oimijoina. Esime kiksi
nyky eknologia ja uo ee ie een ekemisen käy ännö mahdollis a-
a iedon uo amisen, eo e isoinnin ja ies innän muo oja, jo ka
osal aan a aa a ei ejä lajien äliseen myö ä un oon, oppimiseen –
ja ehkäpä lopul a myös ymmä ykseen.
PÄÄKIRJOITUS
MIKKO ÄIJÄLÄ, JOSÉ-CARLOS GARCÍA-ROSELL,
TARJA SALMELA JA MINNI HAANPÄÄ
Ma kailualan u kimus- ja koulu usins i uu i,
yh eiskun a ie eiden iedekun a
J
TEEMA Eläin en allankumous
ANNA MUOTKA
98 Kide 1 | 2020