Ac a elec onica Uni e si a is Lapponiensis 283
SAMULI RANTA
Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa
a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Aka eeminen äi öski ja, joka Lapin yliopis on kas a us ie eiden
iedekunnan suos umuksella esi e ään julkises i a kas e a aksi
Lapin yliopis on luen osalissa 2, elokuun 29. päi änä 2020 klo 12.
Ro aniemi 2020
Lapin yliopis o
Kas a us ie eiden iedekun a
Väi öski jan ohjaaja :
P o esso i ja a a eh o i Sa u Uusiau i
Yliopis onleh o i Sanna Hy ä inen
Vas a äi äjä
p o esso i Inke i Ruokonen
Tai o
Tai o alo P in One
Kansi
Aleksi Vehmassalo
Ac a elec onica Uni e si a is Lapponiensis
ISSN 1796-6310, n o 283
ISBN 978-952-337-217-7
iii
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Tii is elmä
Syksys ä 2017 suomalaisen päi äkodin pedagogis a oimin aa on ensimmäis ä ke -
aa mää i el y sekä a haiskas a uksen e ä esiope uksen ohjausasiaki joilla. Osalle
a haiskas a uksen ope ajis a ilanne, jossa heidän ulee si ou ua jonkin asiaki jan
sisäl öihin, on uusi. Tu kimus en mukaan a haiskas a ukselle ase e u a oi ee
ei ä sil i o eudu a haiskas a ussuunni elman pe us eiden ul ua el oi a aksi.
Toisaal a myös a haiskas a uksen ope ajien e ilaise a a ymmä ää asiaki jojen
sisäl öjä aiku a a ope ajien apaan o eu aa pedagogis a oimin aa.
Tu kin a haiskas a uksen ope ajien oimin aa päi äkodeissa suunna en u ki-
mukseni niihin ohjausasiaki jojen ( a haiskas a ussuunni elman ja esiope uksen
ope ussuunni elman pe us ee ) sisäl öihin, jo ka o a yh ene äisiä posi ii isen
pedagogiikan kanssa. Nämä sisällö käsi ele ä myön eis ä oppimismo i aa io a,
oppijan myön eis ä minäkäsi ys ä sekä myön eis ä oppimisilmapii iä ja sosiaalis a
ympä is öä. Ohjausasiaki jojen ja posi ii isen pedagogiikan yh ene äise sisällö
olen u kimuksessani nimenny a haiskas a uksen ja esiope uksen posi ii iseksi
pedagogiikaksi (VEPP).
Ase in u kimukselleni yhden pääkysymyksen, johon sisäl yi kaksi alakysymys ä.
Pääkysymys: Mi en posi ii isen pedagogiikan sisäl öjä o eu e aan suomalaisissa
päi äkodeissa? Alakysymykse o a seu aa a : Vaihe I: Mi en a haiskas a uksen
ope aja uke a las en oppimismo i aa io a, oppijan myön eis ä minäkäsi ys ä
sekä myön eis ä oppimisilmapii iä ja sosiaalisia suh ei a päi äkodissa? Vaihe II:
Mi en a haiskas a uksen ope ajien ku aama sisällö o eu u a päi äko ien
oiminnassa?
Hyödynsin u kimuksessani monimene elmäis ä u kimuso e a suo i aen ensin
k ali a ii isen ja si en k an i a ii isen aiheen. Ensimmäisessä aiheessa hyödynsin
enomenog a is a u kimuso e a. Haas a elin 21 a haiskas a uksen ope ajaa,
joiden koulu us ja subs anssiosaaminen as asi sy ällis ä ja laajaa ymmä ys ä VEP-
P:n sisällöis ä. Tu kin heidän käsi yksiään sii ä, kuinka VEPP-sisäl öjä oidaan
o eu aa päi äko ikon eks issa. Fenomenog a isen analyysin ulos en pohjal a
laadin u kimukseni oisen aiheen mi a in, s uk u oidun kyselylomakkeen. Ke-
äsin su ey-aineis on lähe ämällä kyselyn 69 kun aan. Kyselyyn as asi 625 päi-
äkodissa yösken ele ää a haiskas a uksen ope ajaa. K an i a ii isen aineis on
analyysissä hyödynsin Like -as eikolle yypillisiä analysoin imene elmiä u kien,
mi en VEPP-sisällö o eu u a päi äko ien oiminnassa. Lisäksi a kas elin
VEPP:n o eu umiseen aiku a ia aus a ekijöi ä nii ä ku aa illa muu ujilla ja
summamuu ujilla.
i
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Tu kimukseni uo i kahdenlais a ie oa: mi en a haiskas a uksen ope aja oi-
a o eu aa VEPP-sisäl öjä päi äkodissa ja mi en VEPP-sisällö suomalaisissa päi-
äkodissa o eu u a . Tu kimukseni ulos en pe us eella a haiskas a uksen ope a-
ja ymmä si ä VEPP:n monipuolises i. Ensimmäisen aiheen uloksiksi nousi iisi
VEPP:n sisäl öjä ilmen ä ää ka ego iaa, joiden a ulla on mahdollis a a kas ella,
mi en ope aja uke a VEPP-sisäl öjen o eu umis a päi äkodissa. Ka ego ia o a
1. ope ajan suhde lapseen, 2. posi ii ise oppimiskokemukse , 3. lapsen au onomian
ukeminen, 4. las en uo o aiku ussuh ee ja 5. aikuis en älise uo o aiku ussuh-
ee . Toisen aiheen u kimus ulokse osoi i a , e ä ope ajien oman oiminnan
a ioiden mukaan VEPP o eu ui päi äkodeissa koh alaises i, mu a aih ele as i.
VEPP:n o eu amiseen aiku i a u kimukseni mukaan e i yises i ope ajan ikä,
yökokemus, lapsi yhmän akenne sekä ope ajan aus akoulu us.
Tu kimukseni ulos en pe us eella a haiskas a uksen ope aja o eu a a
a haiskas a uksen ja esiope uksen pedagogisia sisäl öjä e i a oin. Lisäksi u ki-
mukseni osoi i VEPP-sisäl öjen o eu amisen ole an epäjohdonmukaisempaa
alle kolme uo iaiden las en yhmissä. Tulokse ke o a , e ä las en au onomian
sekä uo o aiku ussuh eiden ukeminen alle kolme uo iaiden yhmissä koe aan
haas a ina. Tu kimukseni an aa uo e a ie oa ja i ikkei ä siihen, mi en a hais-
kas a uksen ope aja oi a ukea ope aja-lapsi-suh een aken umis a, huomioida
las en posi ii isia oppimiskokemuksia, ukea lapsen au onomiaa sekä ukea las en ja
aikuis en älisiä uo o aiku ussuh ei a.
A ainsana : a haiskas a us, esiope us, pedagogiikka, posi ii inen pedagogiikka, oppi-
mismo i aa io, oppijaminäku a, oppimisilmapii i

Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Abs ac
Ti le: Posi i e Pedagogy in he Finnish Ea ly Childhood Educa ion and Ca e
Cen e s and P e-school
Since he au umn o 2017, he pedagogical ac i i ies o he ea ly childhood educa ion
and ca e cen e s ha e been de ined o he i s ime in he guidance documen s
o bo h ea ly childhood educa ion and ca e (ECEC) and p e-school. Some ea ly
childhood educa ion (ECE) eache s ha e aced a new si ua ion because hey
ha e o commi o he con en s o he guiding documen . Acco ding o p e ious
s udies, he goals se o ECEC ha e no been achie ed al hough he Na ional Co e
Cu iculum o ECEC became manda o y. On he o he hand, he di e en ways in
which ECE eache s unde s and he con en o documen s also a ec he way how
eache s implemen pedagogy.
The pu pose o my esea ch was o in es iga e he ac i i ies o ECE eache s in
ECEC cen e s by ocusing on he con en s o he guidance documen s (Na ional
Co e Cu iculum o ECEC and he P e-school) ha a e consis en wi h he
elemen s o posi i e pedagogy. These con en s add ess posi i e lea ning mo i a ion,
he lea ne ’s posi i e sel -pe cep ion, and he posi i e lea ning a mosphe e and
social en i onmen . I call he simila ea u es o guidance documen s and posi i e
pedagogy “Posi i e Pedagogy o ECEC and P e-school” (PPEP).
I se one main esea ch ques ion o my esea ch. I included wo sub-ques ions.
The main ques ion was: How a e he con en s o posi i e pedagogy implemen ed
in Finnish ECEC cen e s? The sub-ques ions a e as ollows: Phase I: How do ECE
eache s suppo child en’s lea ning mo i a ion, he lea ne ’s posi i e sel -pe cep ion,
and he posi i e lea ning a mosphe e and social ela ionships in ECEC cen e s?
Phase II: How do he con en s desc ibed by ECE eache s a e implemen ed in he
ECEC cen e s?
In my esea ch, I u ilized a mixed me hod app oach, pe o ming i s a quali a i e
and hen a quan i a i e phase. The i s phase ep esen ed a phenomenog aphic
app oach. I in e iewed 21 ECE eache s whose educa ion and subs ance skills
co esponded o a deep and ex ensi e unde s anding o he con en s o PPEP.
I s udied hei pe cep ions o how PPEP con en s can be implemen ed in he
ECEC cen e s. Based on he esul s o he phenomenog aphic analysis, I de eloped
a s uc u ed ques ionnai e o he second phase o my esea ch. I dis ibu ed he
ques ionnai e in 69 o he 310 municipali ies ac oss Finland. Al oge he , 625 ECE
eache s pa icipa ed in he su ey. In he analysis o he quan i a i e da a, I u ilized
i
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
he analysis me hods ypical o he Like scale, s udying how PPEP con en s a e
implemen ed in he ac i i ies o ECEC cen e s. Also, I cons uc ed a iables and
sum a iables o analyze how ECE eache s’ backg ounds in luenced he
implemen a ion o PPEP.
My esea ch p o ided in o ma ion abou how Finnish ECE eache s can
implemen PPEP con en s in ECEC cen e s and how PPEP con en s a e
implemen ed in Finnish ECEC cen e s. Based on he esul s, ECE eache s
unde s ood PPEP in a a ie y o ways. In he i s phase, I disco e ed i e ca ego ies
ha exp essed PPEP con en s, which made i possible o unde s and how eache s
can suppo he implemen a ion o PPEP con en s in ECEC cen e s. The ca ego ies
a e (1) eache –child ela ionship; (2) posi i e lea ning expe iences; (3) suppo
o child en’s au onomy; (4) ela ionships among child en; and (5) ela ionships
among adul s in ECEC. The esul s o he second phase o he esea ch showed ha ,
acco ding o he eache s’ own es ima es, he implemen a ion o PPEP in ECEC
cen e s was mode a e bu a ied. Acco ding o my esea ch, he implemen a ion o
PPEP was pa icula ly in luenced by he eache ’s age, eache ’s wo k expe ience, he
g oup s uc u e, and he eache ’s educa ional backg ound.
Based on he esul s o my esea ch, ECE eache s implemen ed he pedagogical
con en s o ECEC and p e-school in a a ie y o ways. In addi ion, my esea ch
showed ha he implemen a ion o PPEP con en s is mo e inconsis en in g oups
o unde - h ee-yea -old child en. The esul s showed ha suppo ing child en’s
au onomy as well as child en’s in e ac ions in g oups unde he age o h ee is
pe cei ed as challenging. My s udy p o ides new in o ma ion abou how ECE
eache s can suppo he eache –child ela ionship, posi i e lea ning expe iences,
child en’s au onomy, ela ionships among child en, and ela ionships among adul s
in ECEC.
Keywo ds: Ea ly Childhood Educa ion and Ca e, P e-school, pedagogy, posi i e
pedagogy, lea ning mo i a ion, he lea ne ’s sel -pe cep ion, lea ning a mosphe e.
ii
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Kii okse
Kii os ohjaajilleni p o esso i ja a a eh o i Sa u Uusiau ille sekä yliopis onleh o i
Sanna Hy ä iselle. Olen ollu e i äin onnekas saadessani kal aisenne ohjaaja , jo ka
o a osannee ukea ah uuksiani ja ah is amaan heikkouksiani.
Sydämellise kii okse sinulle Sa u kaikes a sii ä kannus ukses a ja ues a, jonka
sain sinul a. Sai aina pienenkin innos uksen kipinän sy ymään sisälläni. Olen
ää immäisen kii ollinen sii ä, kuinka nopeas i ole eagoinu ies eihini ja kysymyk-
siini. Uskoi minuun ja näi minu ule ana oh o ina jo silloin, kun i se en osannu
asias a unelmoidakaan. Kii os kuuluu myös oiselle ohjaajalleni Sanna Hy ä iselle.
Tuli Sanna ohjaajakseni kesken äi ös yöni auhdikkaimman aiheen. Olen
hämmäs yny sii ä, kuinka nopeas i pys yi näkemään kaikki i onaise palase ja
luomaan kokonaisku an u kimukseni sisällös ä. Posi ii inen ja innos a a asen eesi
oli a u aa, mis ä oli e i yisen suu i apu äi ös yöni iimeis ely aiheessa. Sa u ja
Sanna, aikka yö ei aina ollu helppoa, niin e ei e yösken elys äni aina mielekäs-
ä ja innos a aa. Tei ä on kii äminen siinä, e ä u kimukseni on almis unu näin
nopeassa aika aulussa. E i yises i haluan kii ää ei ä ajas anne, jonka ole e minulle
suonee sekä yöpanokses anne äi ös yöni iimeis en kuukausien aikana.
Haluan kii ää myös u kimukseni esi a kas ajia p o esso i Lasse Lippos a ja p o-
esso i Inke i Ruokos a. Palau eenne kau a sain älähdyksen sii ä, mi ä on laaja ja
sy ällinen a haiskas a us ie een asian un ijuus. Ole e ollee ä keä osa äi ös yö-
äni, mu a myös au anee minua kas amaan u kijana. E i yiskii os sinulle Inke i,
kun suos ui as a äi äjäkseni. Kii os myös opponoijilleni apulaisp o esso i Ilkka
Ra iselle sekä Johannes Ruoholle ä keäs ä palau ees anne.
Suu i kii os äi ös yö äni apu ahalla ukeneille Suomen Kul uu i ahas olle, joka
uki äi ös yö äni uoden ajan Yksi yiskoulujen Eläkekassan ahas on u in, ja La-
pin yliopis olle eh o in apu ahas a. Suu e kii okse kuulu a myös eille, Eliisa Les-
kisenoja ja Ma i Salmela, jo ka ki joi i e minulle apu ahahakemuksiin suosi ukse .
Kii os sinulle Aleksi Vehmassalo ajas asi ja yöpanokses asi. Olen ihaillu Aleksi
öi äsi ja olen e i äin o e u, e ä suos ui suunni elemaan äi öski jani kannen.
Olen e i yisen iloinen sii ä, e ä äi öski jani kansien suunni elija on i sekin a -
haiskas a uksen ope aja. Haluan osoi aa myös kii okse Va haiskas a uksen Ope -
ajien Lii olle ja siel ä e i yises i Jaana Lahdenpe älle, joka on e i yises i ohkaissu ja
au anu minua e kos oi umaan suomalais en a haiskas a uksen amma ilais en
kanssa. Olen saanu äi öski jani aikana apua useil a e i u kijoil a ja asian un ijoil-
a, jois a ain muu aman maini sen ässä nimel ä. Kii os Me i Eskelinen, Enni Yli-
kö kkö, Riikka Makkonen, Riikka Vuo inen, Ka oliina Seppänen, Sanna Tilli, Ville
iii
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Ruu iainen, Pekka Me ala, Ti a Ke ukangas, Noo a Heiskanen ja Janniina Vlaso
a us a, ues a ja keskus eluis a kanssanne. E i yiskii okse osoi an Su i Ke umäelle,
jonka kanssa aloi amani yh eis yö a haiskas a uksen u ki un iedon pa issa on
ieny minu äysin uudenlaiselle amma illisen kas un polulle.
Tahdon kii ää myös ys ä iäni, jo ka o a pys ynee i o amaan minu he keksi
äi öski ja yös äni ieden minu keilaamaan, pelaamaan sulkapalloa ja salibandya,
kalas amaan, kiipeilemään ai ael amaan uo ien keskelle. Kii os eille kaikille,
jo ka ole e pys ynee asapaino amaan jollain a alla a keani ämän u kimus yöni
keskellä. Ole e ollee minulle ä kei ä.
Kii os Ma ja a-mummu, unnui aina ole an pe illä äi öski jani aiheis a.
Kii os Helena- ä i pe ehdy ykses ä ilas olliseen u kimukseen. Kii os myös isälleni
ja eljelleni, jo ka jaksoi a kannus aa minua äi ös yöni aikana. E i yises i haluan
kii ää äi iäni, jonka oma oh o inha u on ohkaissu alun alkaen minua a u-
maan ähän haas eeseen. Kii os, e ä jaoi oma kokemuksesi äi ös yöhösi lii yen.
Loppuun haluan e i yises i kii ää a opuolisoani Essiä. Uskoi minuun myös silloin,
kun i se en uskonu .
Kii os eille kaikille. En olisi yksin päässy änne as i.
Ro aniemellä, ko onake ään jälkeen ul an laannu ua, kesäkuussa 2020
Samuli Ran a
3
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Päi äko ien pedagogisen his o ian ka saukses a sii yn a kas elemaan e i yises i
posi ii is a pedagogiikkaa. Olen u kimuksessani kiinnos unu ain ie yis ä oh-
jausasiaki jojen sisällöis ä, minkä uoksi olen pää yny ajaamaan u kimukseni
eo ee isen a kas elukulman päi äkodin ohjausasiaki jois a ja posi ii ises a peda-
gogiikas a löyde ä iin yh ene äisiin sisäl öihin.
Teo ee inen a kas elu yhdessä u kimus ani ohjaa an p agmaa isen ie okäsi-
yksen kanssa luo pohjan u kimukseni empii iselle o eu ukselle. Esi elen lu ussa
3 u kimukseni monimene elmäise läh ökohda ja u kimuskysymykse . Tämän
jälkeen äi öski ja e enee u kimus aihei ain: aiheen I enomenog a is a haas a -
elu u kimus a ja sii ä saa uja uloksia sy enne ään aiheen II k an i a ii isella ky-
sely u kimuksella. Väi öski jan lopussa a kas elen uloksis a ullu a kokonaisuu a
eli si ä, mi en a haiskas a uksen ja esiope uksen posi ii isen pedagogiikan sisällö
ällä he kellä o eu u a päi äkodeissa. Lopuksi ehdo an konk ee isia apu älinei ä
pedagogisen oiminnan kehi ämiseksi a kas elemieni sisäl öjen suunnassa.

4
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
2 Pedagoginen oimin a suomalaisissa päi äkodeissa
Tässä lu ussa a kas elen suomalaisen päi äko i oiminnan his o iaa ja ämänhe ki-
siä suun auksia. Koulu us- ja kas a usins i uu ioille e i aikoina ase e u a oi ee
aiku a a päi äkodin pedagogisen oiminnan luon eeseen ja a haiskas a us oi-
minnalle ase e uihin odo uksiin (ks. myös Jung & Jin, 2014, 370, 373). Näin e i
aikakaude o a aiku anee myös siihen, millais a koulu us a a haiskas a uksen
ope ajil a aadi aan ja millainen asema heillä pedagogiikan o eu ajina on (Ka ila,
2008, 220–221; 2013, 9; Ka ila & Kupila, 2010, 13; Onnismaa, Kalliala & Tahko-
kallio, 2017, 11).
Pedagogis en paino us en muu os en ku aaminen au aa ymmä ämään si ä,
mi en päi äko i oimin a on pedagogisessa mielessä muo ou unu ja millaisia
almiuksia a haiskas a uksen ope ajilla on o eu aa si ä. Taus oi uksen jälkeen
a kas elen posi ii isen pedagogiikan mää i elmää. Ku aan, mi ä yh ene äisyyksiä
a haiskas a uksen ja esiope uksen ohjausasiaki jojen sekä posi ii iselle pedagogii-
kalle mää i el yjen sisäl öjen älil ä on löyde ä issä.
2.1 Päi ähoidos a pedagogiseen esiope ukseen
ja a haiskas a ukseen
2.1.1 Päi äko i oiminnan aken uminen päi ähoidossa ja a haiskas a uksessa
Suomeen pe us e iin ensimmäinen kansanlas en a ha uonna 1888. Las en a ha
oli a osa koulujä jes elmää uo een 1924 as i, jolloin ne sii e iin sosiaaliminis-
e iön al on aan. Ennen uo a 1973 laadi ua päi ähoi olakia las en a hojen
oimin a oli jakau unu joko pedagogiikalle paino uneeseen puolipäi ä oimin aan
ai hoi oon paino uneeseen kokopäi ä oimin aan. Alle kolme uo iaiden las en
seime suunna iin pääasiassa ähä a aisille yksinhuol aja anhemmille. Seime ja
las en a ha yhdis yi ä päi äkodeiksi lain las en päi ähoidos a ullessa oimaan
1973, jolloin las en a hanope aja alkoi a yöskennellä myös alle kolme uo iaiden
yhmissä. (Ka ila, 2013, 18; Onnismaa, Kalliala & Tahkokallio 2017, 5, 7; Onnis-
maa & Paananen, 2019, 193, 196.)
Nykymuo oinen päi ähoi ojä jes elmä saikin alkunsa uoden 1973 anne un lain
ullessa oimaan, jolloin myös ale iin almis ella kas a us a oi ei a päi ähoidolle.
Laki päi ähoidos a sääde iin ilan eessa, jossa ko os ui a e i yises i yö oima-
pe us eise a oi ee : nais en yöllisyy ä halu iin edis ää. Las en päi ähoidon
ensisijaisena eh ä änä pide iinkin anhempien yössäkäynnin mahdollis amis a.
5
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
(Onnismaa, Paananen & Lipponen, 2014, 8.) Ensimmäise a sinaise kas a us a-
oi ee sen sijaan almis ui a as a uonna 1980. Tuolloin laadi u kas a uskomi-
ean mie in ö oli ensimmäinen päi ähoi o oiminnan sisäl öä ja oimin aa suun aa a
asiaki ja. Kas a us a oi eissa paino ui e i yises i ko ien kas a us eh ä än ukemi-
nen. (Alila ym., 2014, 8; Onnismaa, 2010a, 82–83; Onnismaa & Paananen, 2019,
198-199.)
Päi ähoi olain muu os ah is i päi äko ien pe hepolii isia a oi ei a 1980-lu-
ulla, jolloin päi äko ien pää eh ä äksi mää i el iin ko ikas a uksen ukeminen.
Muu os joh i päi äko ien eh ä änku an painopis een sii ymiseen lapsis a sosiaali-
huollollisen aikuisyh eis yön suun aan. Tämä a koi i si ä, e ä päi ähoi o oli e i yi-
ses i aikuisille kohdenne u pal elu. Muu os apah ui pedagogiikan kus annuksella,
kun sosiaalihuollollinen oimin aidea ah is ui 1990-lu un aikana edelleen. (Kau-
koluo o, 2011, 694–695; Kinos, 2008, 227; ks. myös Onnismaa, Kalliala & Tah-
kokallio, 2017, 14–15; Va haiskas a us yö yhmä muis io, 1999.) Teh ä änku an
muu os yhdessä aloudellis en haas eiden kanssa aiku i myös las en a hanope -
ajien koulu ukseen. 1990-lu un laman aikana las en a hanope ajakoulu uksen
aloi uspaikkoja ähenne iin puolella. Tämä joh i siihen, e ä sosionomien mää ä
las en a hanope ajan eh ä issä kas oi. (Alila ym., 2014, 19.)
Seu aa ana suu ena muu oksena oidaan pi ää uosi uhannen aih eessa apah-
unu a esiope usuudis us a. Esiope us ky ke iin osaksi koulu usjä jes elmää ja sille
laadi iin oimin aa mää i ä ä asiaki ja Esiope uksen ope ussuunni elman pe us ee .
Esiope usuudis uksen myö ä las en a hanope ajien pedagoginen osaaminen uli
näky äksi päi äkodeissa. (Alila ym., 2014, 10; Onnismaa, Kalliala & Tahkokallio,
2017, 6, 10; Onnismaa & Paananen, 2019, 192.) Esiope usuudis us a koi i si ä,
e ä päi äkodissa oimin a jakau ui kahden e i oimin aa ohjaa an ahon kesken.
Esiope uksessa paino ui pedagogiikka ja sii ä as asi Ope ushalli us. Va haiskas a-
ukses a puoles aan as asi sosiaali- ja e eysminis e iö. (Onnismaa & Paananen,
2019, 206.) Esiope usuudis uksen myö ä mää i el iin, ke kä las en a hanope ajan
eh ä issä yösken ele is ä sai a oimia esiope ajina. Pe usope uslain alle sii y-
neen esiope uksen a oi ee ja sisällö suosi a ope ajankoulu uksen saanei a.
Esiope uksen ope ajakelpoisuus aja iin pedagogisen koulu uksen saaneisiin, las-
en a han- ja luokanope ajiin, jolloin sosionomi jäi ä esiope uksen ulkopuolelle.
Sii ymäsäännös mahdollis i kui enkin sosionomien pä e öi ymisen esiope ajiksi
uoden 2003 loppuun as i. (Onnismaa, Kalliala & Tahkokallio, 2017, 13–14.)
Päi ähoidon kas a us oimin aa ohjasi a pääasiassa e ilaise paino ukse ja
suosi ukse a sin äljäs i aina 2000-lu ulle as i. Muu os apah ui, kun uonna
2003 ilmes yi Sosiaali- ja e eysalan u kimus- ja kehi ämiskeskuksen (STAKES)
laa ima Va haiskas a ussuunni elman pe us ee 2003, jo a päi i e iin pienin muu-
oksin uonna 2005. Vaikka a haiskas a ussuunni elman pe us ee oli edelleen
luon eel aan ain suosi us, jonka sisällö oimi a suun a ii oina oiminnan jä jes-
ämiseen, alkoi a lähes kaikki kunna laa ia suosi us enmukaisia kun akoh aisia
6
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
a haiskas a ussuunni elmia. (Nummenmaa, Ka ila, Joensuu & Rönnholm, 2007,
12; Onnismaa, 2010a, 82–83; Onnismaa & Paananen, 2019, 206.)
2000-lu ulla yö oima-, pe he-, ja asa-a opolii ise a oi ee auhdi i a
päi äko ien henkilös ö aken een muodos umis a koh i 2010-lu un ilanne a, jossa
a haiskas a uksen henkilös ös ä enemmis ö muodos ui sosiaali- ja e eysalan
koulu uksen suo i aneis a. Yhä suu empi osa myös las en a hanope ajan oimessa
yösken ele is ä oli koulu uksel aan jokin muu kuin las en a hanope aja. (Onnis-
maa, Kalliala & Tahkokallio, 2017, 6; Onnismaa & Paananen, 2019, 194.)
Henkilös ö aken een muu okse aiku i a pedagogiikan o eu amiseen muun
muassa si en, e ä pedagogiikan o eu aminen aa i ope ajil a yhä enemmän ii-
minjoh amis ai oja. Toimin a lapsi yhmissä apah ui yö iimeissä, joissa jokaisen
iimiläisen si ou uminen oli keskeis ä. (Nummenmaa, Ka ila, Vi anen & Kakso-
nen, 2005, 61.) Samaan aikaan ulkinna moniamma illisuudes a muu ui a , eikä
pedagoginen as uu ajau unu enää ain las en a hanope ajille. Muu amma i-
yhmä alkoi a o aa enemmän as uu a pedagogises a yös ä, kun aas ope aja
o i a as uulleen e ilaisia oheis oimia, ku en sii ous eh ä iä. E i yö eh ä ä ja
as uualuee ei ä enää yhdis ynee kään yön ekijän koulu ukseen ai osaamiseen,
aan yö eh ä ä jae iin yö uo ojen mukaan. Sii y iin niin sano uun ”kaikki
eke ä kaikkea” - yökul uu iin. (Ka ila, 2008, 221; Ka ila & Kupila, 2010, 67, 70;
Onnismaa, Kalliala & Tahkokallio, 2017, 11.) Monikul uu is u a Suomi ja ink-
lusii inen a haiskas a us oi a myös oma haas eensa pedagogiselle oiminnalle
(Ka ila, 2013, 27; ks. myös Smi h & Smi h, 2000).
2010-lu ulla a haiskas a us ale iin miel ää osana elinikäis ä oppimis a (ks.
Rai ila, Liinamaa & Tuominiemi, 2017, 61). Suu i muu os apah ui uonna 2013,
jolloin päi ähoidon ja a haiskas a uksen al iohallinnon ohjaus sii yi sosiaali- ja
e eysminis e iös ä ope us- ja kul uu iminis e iöön. Samalla a haiskas a ukses a
uli jälleen osa koulu usjä jes elmää. (Alila ym., 2014, 11.) Esiope uksen ope us-
suunni elmaa uudis e iin uonna 2014 ja a haiskas a ukseen laadi iin oma el-
oi a a asiaki ja uonna 2016. Näiden asiaki jojen a koi us oli luoda yh enäisempi
ja asa-a oisempi polku lapselle a haiskas a ukses a pe usope ukseen. Samalla ne
ähensi ä päi äkodin henkilös ön omia apoja o eu aa a haiskas a us a. Vel-
oi a a asiaki ja myös ase i a ie y ehdo ope ukselle ja kas a ukselle. Si en
a haiskas a ussuunni elma yhdessä muiden ope ussuunni elmien kanssa aken aa
ja kumon lapsen oppimiselle. (Ka ila, 2016, 36; Onnismaa & Paananen, 2019, 208.)
2010-lu ulla pedagogisen oiminnan me ki ys ah is ui en ises ään, kun uonna
2015 esiope ukses a uli el oi a aa (laki 1040/2014) ja uoden 2018 a haiskas a-
uslaki ase e iin (540/2018). Va haiskas a uksen a oi ee sii yi ä anhempien
ja aikuis en a peis a lapseen ja lapsen oikeuksiin (ks. Rai ila, Liinamaa & Tuomi-
niemi, 2017, 61). Va haiskas a uksen asema lapsen oikeu ena o i kui enkin he kek-
si akapakkia paino uen jälleen yö oimapolii isiin a oi eisiin, kun uonna 2016
Suomen halli us an oi kunnille mahdollisuuden aja a subjek ii is a a haiskas a-
7
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
usoikeu a (ks. Pu oila & Kinnunen, 2017; Lundk is , Nyby, Au o & Nygå d,
2017, 1550). Oikeus kui enkin palau e iin 1.8.2020 (ks. OKM, 7.10.2019).
Va haiskas a uslain (540/2018) a oi eena oli selkey ää e i koulu us en uomaa
osaamis a ja e i amma i yhmien eh ä änku ia, kunkin amma i yhmän almiuk-
sien mukaises i. Lakiluonnoksessa esi e iin, e ä lain uomilla muu oksilla py i ään
ah is amaan e i koulu us en uomaa e i yisosaamis a, ku en las en a hanope -
ajakoulu uksen pedagogis a osaamis a, ja i au umaan ”kaikki eke ä kaikkea”
- yökul uu is a (Va haiskas a uslakiluonnos, 2018, 47). Samalla laki muu i las-
en a hanope aja -nimikkee ” a haiskas a uksen ope ajiksi” (Va haiskas a uslaki
540/2018). Vuosien 2014 ja 2018 lakimuu okse joh i a myös ohjausasiaki jojen
päi i yksiin.
Las en a hanope ajan oimessa yösken ele ien henkilöiden pohjakoulu us
alkoi e iy yä päi ähoi olain ullessa oimaan uonna 1973, kun sosiaalikas a aja
sai a kelpoisuuden oimia las en a hanope ajina. Samana uonna myös yliopis-
opohjainen las en a hanope ajakoulu us sai alkunsa äliaikaisella u kin osään-
nöllä, joka joh i myös a haiskas a uksen kehi ymiseen u kimus- ja ie eenalana.
Vuonna 1995 las en a hanope aja u kin o sii yi kokonaan yliopis oon muun
ope ajakoulu uksen yh ey een ja sii ä uli alempi ko keakoulu u kin o, kas a us-
ie een kandidaa i. Sosionomeja ale iin puoles aan koulu aa kokeilumielessä
amma iko keakouluissa las en a hanope ajan eh ä iin 1990-lu un alkupuolella.
Sosionomien koulu us akinais ui uosien 1996–2000 aikana. Vuosina 2001–2003
sosionomeille a jo iin mahdollisuus e ikois ua esiope ajiksi e illiskoulu uksessa.
(Alila ym., 2014, 15, 17; Onnismaa & Paananen, 2019, 194.) Vuonna 2018 ase e u
a haiskas a uslaki oi muu oksen myös a haiskas a uksen ope ajan koulu uk-
seen, kun uoden 2023 jälkeen a haiskas a uksen ope ajan pä e yyden oi saada
ainoas aan yliopis os a (Va haiskas a uslaki 540/2018).
Tällä he kellä a haiskas a uksen ope ajana yösken ele ien koulu us oi
aihdella opis o- ai yliopis okoulu uis a ope ajis a aina sosiaalikas a ajiin sekä
sosionomeihin ai a haiskas a uksen mais e eihin (Ka ila & Kupila, 2010, 23–24).
Las en a hanope ajan eh ä issä oimi ien koulu us aus an e ilaisuuden on ode -
u uo an ope ajille e ilais a osaamis a (ks. esim. Ka ila, Kosonen & Jä enkallas,
2017). Tämä on noussu esille esime kiksi sosionomi- sekä las en a hanope aja-
koulu uksen ope ussuunni elmien e ailussa, yön ekijöiden yöelämäkyselyissä
ja koulu uksen jä jes äjien i sea ioinneissa. Sosionomin u kin o (amma iko -
keakoulu) on yh eiskun a- ja sosiaali iedepaino einen. Sosionomien ah uuksiksi
lue aan yh eis yö pe heiden kanssa ja kas a uskumppanuu een paneu uminen.
Las en a hanope ajakoulu us (kas a us ie een kandidaa in u kin o yliopis oissa)
muodos uu pedagogiikkaan keski y is ä kas a us ie een opinnois a. Las en a han-
ope ajakoulu uksen saaneiden ah uude o a lapsen kehi yksen ja oppimisen sekä
a haisen oppimisen pedagogiikan osaamisessa. (Ka ila, Kosonen & Jä enkallas,
2017, 80–83; Ka ila ym., 2013, 170; Talen ia, 2017.)
8
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Va haiskas a uksen ope ajien koulu us aus oissa apah u a muu okse o a
siinä mielessä kiinnos a ia, e ä esime kiksi pedagogisen osaamisen on ode u li-
sää än ope ajien kykyä ukea lapsen oppimisen kehi ys ä ja a kas ella asioi a las en
silmin (Taguma, Li jens & Makowiecki, 2012, 27; Pe en ym., 2017, 144). Ko kea
koulu us myös an aa älinei ä ymmä ää lapsen kehi ymis ä ja oppimis a sekä
e lek oida omaa oimin aa k ii ises i (Taguma, Li jens & Makowiecki, 2012, 27;
Wilcox-He goz & Wa d, 2004). Useissa u kimuksissa on uo u myös esille, e ä päi-
äkodin henkilös ön käsi ykse ja uskomukse ylipää ään ohjaa a heidän oimin-
aansa päi äko iympä is össä (ks. esim. Jung & Jin, 2019, 36; S ipek & Byle , 1997,
319; Wilcox-He goz & Wa d, 2004). Myös ope ajien aikaisemma kokemukse
aiku a a siihen, mi en he ulki se a a haiskas a uksen pedagogisia a oi ei a ja
millaisena oimin a näy äy yy heille käy ännössä (Ka ila, 2013, 10-11).
E i aikakausien ulkinna a haiskas a uksen eh ä äs ä, koulu uksen a oi eis a
ja a haiskas a uksen ope ajan eh ä ään aadi a as a pä e yydes ä aiku a a
siihen, mi en päi äkodin pedagogiikka ja si ä ohjaa ien ohjausasiaki jojen sisällö
muo ou u a . Va haiskas a uksen ope ajina yösken ele ien aus a aasen mää ää-
ä , mi en ope aja ulki se a pedagogiikkaa ja millaisia paino uksia he ase a a
oiminnalleen. (ks. Ka ila, 2013, 12, 28; Ka ila & Kupila, 2010, 23-24; Niikko,
2010, 10.) Olen ässä lu ussa uonu esille ekijöi ä, jo ka o a aiku anee päi äko-
din pedagogisen oiminnan aken umiseen. Seu aa assa lu ussa a kas elen, kuinka
päi äkodin pedagogis a oimin aa on py i y ohjaamaan ja millaisia painopis ei ä
pedagogiselle oiminnalle on ase e u.
2.1.2 Pedagogiikan painopis ee päi äkodeissa
Las en a hojen aa e an au ui Suomeen Saksas a: ensimmäise las en a hanope aja
sai a öbeliläiseen pedagogiikkaan pohjau u an koulu uksen ja öbeliläisyydes ä
aken uikin las en a hojen pedagogiikan joh a a muo o (ks. Kinos, 2008, 226;
Rai ila, Liinamaa & Tuominiemi, 2017, 61). F öbeliläisessä pedagogiikassa ko os-
ui a e i yises i lapsikeskeisyys, leikin me ki ys osana lapsen oppimisen ukemis a,
kii ee ön ilmapii i sekä lapsen osaamis- ja kehi ys asoon suh eu e u aa imukse
(ks. Niikko, 2010, 9; No d ømme, 2012, 318; Tahkokallio, 2014, 22).
Päi ähoidon yh eiskunnallinen laajeneminen haas oi las en a hanope ajien
pedagogisen osaamisen. Aiemmin usei a pedagogisia käy än ei ä oli omaksu u
kokeneiden pedagogien mallia seu aamalla. Päi äko i oiminnan laajen uessa ämä
ei ollu enää mahdollis a, sillä uusissa päi äkodeissa kaikki yön ekijä saa oi a olla
yöu ansa alussa ja pedagogise malli puu ui a . Tämä joh i siihen, e ä pedagogi-
nen sisäl ö alkoi osin heike ä. (Ka ila, 2013, 18–19.)
Ensimmäise pedagogise a oi ee ase e iin päi ähoidolle uonna 1980, kun
kas a uskomi ean mie in ö julkais iin (Kinos, 2008, 226–227). Mie in ö as asi hy-
in paljon 1970-lu un ideologiaa päi äko ipedagogiikas a. Toiminnan a oi eissa
paino e iin e i yises i lapsen unne-elämän kehi ymisen ja las en keskinäis en suh-

9
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
eiden ukemis a. Lapsessa apah u aa kehi ys ä a kas el iin kehi yspsykologis en
eo ioiden kau a ja kehi ys ymmä e iin p osessinomaisena ja ku an muu oksen
sa jana kehi ys aihees a oiseen. Toimin a oli hy in ah as i paino unu aikuis-
läh öiseen pedagogiikkaan, jossa lapsi ymmä e iin ak ii isen oimijan sijas a ope-
uksen ja kas a uksen koh eena. Pedagoginen suunni elu jakau ui sisäl öalueisiin,
jolloin e i päi inä paino e iin e i sisäl öjä, ku en musiikkia ai liikun aa. (Ka ila,
2013, 19; Niikko, 2001, 45-46.)
1980-lu ulla ale iin osin jo miel ää lapse ak ii isiksi ja u eliaiksi oimijoiksi.
Pikkuhiljaa lapsikeskeisyys alkoi ko os ua myös ohjeis uksissa. E i yises i esiope us-
a koske issa ope ussuunni elmissa alkoi paino ua lapsen yksilöllinen kehi ysp o-
sessi yhä ah emmin. (Niikko, 2001, 59–60; Onnismaa & Paananen, 2019, 202.)
1980-lu ulla anhempien kanssa eh ä ä yh eis yö sai myös a sinaisen alkusysäyk-
sensä, kun uonna 1983 päi ähoi olakia muu e iin. Päi äkodin pää eh ä äksi uli
ko ikas a uksen ukeminen, mikä a koi i si ä, e ä hoi o- ja kas a uskeskus elu
kas a ajien ja anhempien älillä alkoi a . (Kaukoluo o, 2011, 694.)
Päi äko ien pedagogisessa oiminnassa alkoi 1980–90-lukujen ai eessa i i ä
aja us lapsiläh öises ä oiminnas a, joka py ki e o au umaan allalla ollees a lapsi-
keskeises ä oiminnas a (Tahkokallio, 2014, 27). Rosq is ym. (2019, 197) mukaan
lapsikeskeisyydessä lapsen mielenkiinnon koh ei a hyödynne ään oppimis a oi ei-
den saa u amisessa, kun aas lapsiläh öisyydessä oppiminen pal elee lapsen in es-
sejä. 1990-lu un lopulla myös lapsi- ja oppimiskäsi ys alkoi a hiljalleen muu ua.
Oppimis a a kas el iin yksilön henkilökoh aisena oppimis apah umana. (ks. esim.
Ca lson, 1999; Hedges, 2000; Mallo y & New, 1994.) Beha io is ise käsi ykse
oppimises a ko a iin kons uk i is isella oppimiskäsi yksellä. Kons uk i is i-
selle oppimiskäsi ykselle pohjau u a oime ei ä kui enkaan eh inee jalkau ua
a sinaisiin pedagogisiin käy än eisiin ielä 1990-lu un aikana. (Ka ila, 2013, 25;
Nummenmaa, Ka ila, Joensuu & Rönnholm, 2007, 16.) Muu unee lapsi- ja op-
pimiskäsi ykse oli a sel emmin ha ai a issa uoden 2000 esiope uksen ope us-
suunni elman pe us eissa (Niikko, 2001, 109; Ope ushalli us, 2000).
2000-lu ulla lapsen yksilöllisyys alkoi ko os ua. Lapsen aja ukse , kiinnos uksen
koh ee ja un ee nousi a päi ähoidon oiminnan keskiöön. Las a ale iin pi ää ak-
ii isena, i seohjau u ana oimijana, ja lapsen kuulemises a uli osa pedagogis a oi-
min aa. Lapsen mielenkiinnon koh eiden, näkökulmien ja oppimisen ha ainnoin i
nousi a pedagogisen suunni elun läh ökohdaksi. (Nummenmaa, Ka ila, Joensuu
& Rönnholm, 2007, 12; Onnismaa & Paananen, 2019, 212; ks. myös She idan &
P amling Samuelsson, 2001.)
Va haiskas a ussuunni elman pe us ee 2003 suun asi päi äkodin pedagogis a
oimin aa. Suunni elman mukaises i lapsille ale iin laa ia henkilökoh aisia a hais-
kas a ussuunni elmia yhdessä anhempien kanssa, jolloin anhempien osallisuus
a haiskas a uksessa ah is ui. (Nummenmaa, Ka ila, Joensuu & Rönnholm, 2007,
12; Onnismaa & Paananen, 2019, 212.) Va haiskas a us oiminnan kas a uspää-
10
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
mää iksi mää i el iin hy in oinnin edis äminen, ois en huomioon o a ien käy -
äy ymismuo ojen ja oimin a apojen ah is aminen sekä i senäisyyden as ei ainen
lisääminen (STAKES, 2005, 13). Va haiskas a uksessa yhmän ja e aissuh eiden
me ki ys jäi osi ain yksilöllisyyden ee oksen jalkoihin, mi ä auhdi i myös lapsen
henkilökoh aisen a haiskas a ussuunni elman paino aminen. Lapsi yhmäkoh ai-
se suunni elma jäi ä ähemmälle huomiolle. (Ka ila, 2013, 26–27.) Esiope uksen
ja a haiskas a uksen asiaki ja e osi a kin e aissuh eiden ukemisessa. Esiope-
uksen ope ussuunni elman pe us eissa e aissuh eiden me ki ys ä a kas el iin
osana henkilökoh ais a oppimisp osessia. Va haiskas a ussuunni elman pe us eissa
e aissuh ee pikemminkin yhdis e iin osaksi sosiaalis a oppimisympä is öä.
(Ope ushalli us, 2000 . STAKES, 2005.) Va haiskas a ussuunni elmassa ko os-
ui myös kas a usyh eisön me ki ys. Kas a ajien amma i ai oa pide iin laaduk-
kaan a haiskas a uksen o eu amisen akeena. (Nummenmaa, Ka ila, Joensuu &
Rönnholm, 2007, 12; STAKES, 2005, 11.)
Va haiskas a ussuunni elman (2005) ja esiope uksen ope ussuunni elman
(2000) pe us eiden käsi ykse lapses a oppijana oli a kui enkin monin a oin
yh ene äise . Molemmissa asiaki joissa lapse ku a iin sosiaalisina ja yksilöllisinä
oimijoina sekä ak ii isina oppijoina. Asiaki ja paino i a lapsen myön eisen minä-
ku an kehi ämis ä. Va haiskas a ussuunni elmassa minäku an ukeminen apah ui
eläy ymällä ja eagoimalla las en aloi eisiin, esiope uksen ope ussuunni elmassa
a joamalla e ilaisia oppimiskokemuksia ja uo o aiku us ilan ei a sekä monipuoli-
sia ope usmene elmiä käy äen. (Ope ushalli us, 2000 . STAKES, 2005; ks. myös
Niikko, 2001, 107; Onnismaa & Paananen, 2019, 206–207.) Huomioi a aa on, e ä
aikaisemmis a asiaki jois a poike en 2000-lu un asiaki joissa las en emo ionaalinen
kehi ys sai huoma a as i ähemmän huomio a (Onnismaa & Paananen, 2019,
206–207).
Las en a hanope ajien koulu us aus ojen e ilaisuus alkoi näkyä 2000-lu ulla.
Aiempi sukupol i oli e i yises i ihannoinu a kkaa e ukä eissuunni elua, kun aas
uusi sukupol i ko os i ha ainnoinnin me ki ys ä sekä spon aania eagoin ia las en
aloi eisiin ja niiden suunnassa oimimis a. Suunni el u oimin a päi äkodeissa
alkoikin näin ollen ähe ä. (Ka ila, 2013, 21–22; Pu oila, 2002, 72, 178; ks. myös
Tahkokallio, 2014, 221.)
Suomalaisissa päi äkodeissa pedagoginen oimin a ko os ui jälleen 2010-lu un
aikana, kun sii y iin aikaisemmis a yö oima-, pe he- ja asa-a opolii isis a
a oi eis a paino amaan las en oikeuksia sekä a haiskas a uksen pedagogisia
a oi ei a. Nimi äin uonna 2013 a haiskas a ukses a uli jälleen osa koulu us-
jä jes elmää päi ähoidon sii yessä sosiaali- ja e eysminis e iös ä ope us- ja kul -
uu iminis e iön alaisuu een. Samalla a haiskas a us- e mi (engl. ea ly childhood
educa ion and ca e) o e iin i allises i käy öön. (Alila ym., 2014, 11–12; Onnismaa
& Paananen 2019, 193–195.) Vuonna 2015 (Va haiskas a uslaki 580/2015) lakiin
ki ja iin, e ä a haiskas a uksessa paino uu e i yises i pedagogiikka, mikä ielä
11
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
ah is ui uoden 2018 a haiskas a uslain myö ä. Tuolloin lakiin ki ja iin a hais-
kas a uksen a koi a an ”lapsen suunni elmallis a ja a oi eellis a kas a uksen,
ope uksen ja hoidon muodos amaa kokonaisuu a, jossa paino uu e i yises i peda-
gogiikka” (Va haiskas a uslaki 540/2018).
2000-lu un a haiskas a ussuunni elmien sisäl ämien a oi eiden konk e isoi-
uminen käy än öön on ollu hajanais a (ks. Alila ym., 2014, 19-20; Tahkokallio,
2014, 210). Vas a, kun syksyllä 2017 a haiskas a ussuunni elman pe us eis a uli
ensimmäis ä ke aa el oi a a asiaki ja (ks. Ope ushalli us, 2016a), a haiskas a-
us oimin a sai ensimmäis ä ke aa aami , joiden pui eissa oimin aa o eu e aan
(ks. Ka ila, 2016, 36). Sil i a haiskas a uksen a oi eiden sii yminen päi äko ien
pedagogiseen oimin aan on o eu unu aih ele as i (ks. Repo ym., 2019, 157,
165). Va haiskas a uksen ja esiope uksen pedagogiikan painopis ee ja niiden käy-
ännön o eu ukse aami a a myös ämänhe kis ä pedagogiikkaa päi äkodeissa
(ks. esim. Alila ym., 2014, 19–20; Kangas & B o he us, 2017, 21; Repo ym., 2019,
157; Tahkokallio, 2014, 210).
Vuoden 2014 esiope uksen ope ussuunni elma eki e on aikaisempiin asia-
ki joihin, kun kas a uspäämää ä jäi ä asiaki jas a pois ja leikin ooli osana esi-
ope us oimin aa ko os ui (ks. Ope ushalli us, 2016b . Ope ushalli us, 2000).
Vaikka suomalaisessa päi äko ikul uu issa leikin me ki ys onkin aina ko os unu ,
aiku a a ope ussuunni elmien sisällö ja a oi ee siihen, kuinka leikkiä ope uk-
sessa hyödynne ään (ks. esim. Pe e son, Fo sy h & McIn y e, 2015, 17; Ranz-Smi h,
2007, 301). Esiope us on saanu aiku ei a pe uskoulus a, jolloin leikin osuus on
saa anu jäädä ähäiseksi esiope uksen pedagogiikassa ai esiope ukselle ase e u a-
oi ee on koe u hankaliksi a oi aa leikkien (Ka ila, 2013, 27; ks. myös Pe e son,
Fo sy h & McIn y e, 2015, 17).
E i aikakausien paino ukse ja käsi ykse leikis ä o a aiku anee e i yises i
ope ajan ooliin leikissä (ks. B oadhad & an de Aals oo , 2009, 5). Päi äkodissa
a sinkin apaa leikki on helpos i ymmä e y las en keskinäiseksi oimeksi, jolloin
henkilös ö on jääny helpos i passii iseksi (esim. Kalliala, 2012, 208–209; Pu oila,
2002, 75; ks. myös Hedin, Ekholm & Ande sson, 1997, 181). Tällöin usea peda-
gogise a oi ee oi a jäädä o eu uma a (ks. esim. Kangas & B o he us, 2017,
20–21; Pu oila, Es ola & Sy jälä, 2012, 203). Esiope uksen e i yisiksi a oi eiksi
on mää i el y las en kehi ys- ja oppimisedelly ys en edis äminen yhdessä huol ajien
kanssa sekä las en sosiaalis en ai ojen ja e een i se unnon ah is aminen. Esiope-
uksen ope ussuunni elman (2014) myö ä myös laaja-alainen osaaminen sisäl öi-
neen uli osaksi päi äkodin oimin aa. (Ope ushalli us, 2016b, 14, 16–19.)
Vuonna 2016 laadi u a haiskas a ussuunni elman pe us ee yhdenmukais i
lapsen opinpolkua luoden ja kumon a haiskas a ukses a esiope ukseen ja sii ä
e eenpäin. Va haiskas a ussuunni elman pe us eissa sii y iin sisällöllisis ä o ien-
aa iois a laaja-alaiseen osaamiseen ja oppimisen alueisiin. Oppiminen ilmiönä ja op-
pimisen käsi e ko os ui a aiempaa oimakkaammin. Va haiskas a ussuunni elman
12
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
pe us ee ohjaa oimin aa a haiskas a uslaissa mää i e yjen a haiskas a uksen
a oi eiden suunnassa. (Onnismaa & Paananen, 2019, 209–211; ks. Va haiskas a-
uslaki 580/2015; Va haiskas a uslaki 540/2018.)
Nykyisissä ope ussuunni elmissa lapsen osallisuuden ja lapsiläh öis en oimin a-
mallien edis äminen ko os ui en is ä ah emmin. Vaikka lapsiläh öisyys o e iin oi-
minnan pe us aksi jo 1990-lu ulla, osallisuuden näkökulmaa ei ielä samalla a alla
mielle y osaksi päi äkodin oimin aa. (ks. Rosq is ym., 2019, 193–194.) Osallisuus
oli käsi eenä jo sisälly e y 2000-lu un a haiskas a ussuunni elmiin, mu a lähin-
nä si ä si u iin muiden sisäl öjen ohessa ja se paino ui anhempien osallisuu een,
kas a uskumppanuu een (ks. STAKES, 2005, 16, 25, 31–33). Osallisuus ja lapsen
oikeus ulla kuulluksi onkin jääny osi ain ajalliseksi. Yksi syy ähän oi olla se, e ä
henkilös ön ooli ohja a ja halli a sekä oimin aa e ä keskus elu ilan ei a ajoi aa
las en osallis umis a (Pu oila, Es ola & Sy jälä, 2012, 201). Osallisuuden o eu umi-
nen aa isi Kankaan ja B o he uksen (2017) mukaan pedagogis a ymmä ys ä, mikä
myös haas aa ope ajien osaamis a. Kangas ja B o he us (2017, 1, 20–21) o ea a ,
e ä las en mahdollisuude osallisuu een, omien näkemys en ilmaisemiseen ja kuul-
luksi ulemiseen ei ä o eudu päi äkodeissa ohjausasiaki jojen edelly ämällä a alla.
Olen koonnu ku ioon 1 lu uissa 2.1.1 ja 2.1.2 esi elemääni a haiskas a uksen
ja esiope uksen his o iaa ja pedagogisen oiminnan kehi ys ä aikajanalle. Ku io ha-
ainnollis aa si ä aus aa, jo a as en ässä u kimuksessa a kas ellaan ämän päi än
pedagogisen oiminnan luonne a suomalaisissa päi äkodeissa.
Ku io 1: Päi äkodin his o iaka saus 1880-lu ul a uo een 2020

19
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
oiminnan a oi eena on edis ää lapsen hy in oin ia ja oppimis a (ks. Ope ushal-
li us 2016a, 8; 2016b, 30). Va haiskas a ussuunni elman pe us eiden (Ope ushal-
li us, 2016a, 20) mukaan lapse oppi a pa hai en silloin, kun he oi a hy in ja
koke a olonsa u alliseksi.
Päi äkodin oimin akul uu in ulee u allisen oimin aympä is ön lisäksi olla
osallisuu a edis ä ää. Osallisuus nähdään lapselle luon aisena oppimisen apana.
Kuulluksi uleminen ja osallisuus mää i ellään ohjausasiaki joissa lapsen oikeuksi-
na. (ks. Ope ushalli us 2016a, 24, 38; 2016b, 18–19, 23.) Osallisuus ko os uukin
aiempaa ah emmin nykyisissä asiaki joissa (ks. Rosq is ym., 2019, 193–194).
Va haiskas a uksen ope ajien ooli on me ki ä ä niin osallisuuden kuin lapsen
hy in oinnin lisäämiseksi (ks. esim. Seligman ym., 2009, 295).
Oppijan myön einen minäkäsi ys
Posi ii isen pedagogiikan aus aole uksis a myön eise un ee ja ah uude ni ou-
u a oppijan myön eiseen minäkäsi ykseen (ks. Kumpulainen ym., 2014). Ohjaus-
asiaki jojen mukaan ope uksen a koi uksena on au aa lapsia luomaan me ki yksiä
i ses ään oppijana sekä ah is aa myön eis ä minäku aa ja käsi ys ä i ses ä oppijana.
Oppiakseen uusia asioi a ja ai oja las en on luo e a a kykyihinsä. Lapsen myön eis-
ä käsi ys ä i ses ään oppijana aken a a epäonnis umisia salli a oppimisympä is ö
sekä ohkaise a, oikeudenmukainen ja kannus a a uo o aiku us. Myön eis en un-
ee , iloisuus ja luo uus edis ä ä lapsen oppimis a ja innos a a lapsia kehi ämään
omaa osaamis aan. Päi äkodin pedagogisessa oiminnassa ulee o aa huomioon
las en ah uude , mu a an aa myös päi i äis ä ohkaise aa ja kannus a aa palau-
e a las en ah uuksis a sekä kehi ämisalueis a. (Ope ushalli us, 2016a, 20–22,
24; 2016b, 12, 14, 28–29.) Rohkaisu, kannus us ja posi ii inen palau e uke a
samalla myös lapsen hy in oin ia (ks. esim. P oc o , Linley & Mal by, 2009, 529;
Ryan, Williams, Pa ick & Deci, 2009, 108).
Myön einen oppimisilmapii i ja sosiaalinen ympä is ö
Posi ii isen pedagogiikan aus aole uksis a yh eisöllisyys ja myön einen oimin a-
kul uu i sekä kas a uskumppanuus ni ou u a oppimisilmapii in ja sosiaaliseen
ympä is ön kokonaisuu een (ks. Kumpulainen ym., 2014). Ohjausasiaki jois a
oppimisilmapii iä ja sosiaalisia suh ei a oidaan a kas ella ope ajan oiminnan, ai-
kuis en älisen yh eis yön ja oppijan näkökulmis a. Oppimisilmapii i ja sosiaalinen
ympä is ö o a myös yh eydessä lapsen hy in oin iin (ks. esim. Sandbe g, 4.3.2017;
Uusi alo-Malmi aa a & Vuo inen, 2017, 17).
Ohjausasiaki ja ko os a a päi äkodin henkilös ön oolia myön eisen ilmapii in
ja yh eisöllisyyden ukijana. Ope ajan ja henkilös ön kielenkäy ön malli ja a a olla
uo o aiku uksessa äli y ä lapsille. Malli muo aa a lapsi yhmän a oja, asen ei-
a ja apoja, joi a lapse päi äkodissa oppi a ja omaksu a . Toimin akul uu in ulee
edis ää a oin a uo o aiku us a niin las en kuin henkilös ön älillä sekä kannus aa

20
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
yhdessä ekemiseen ja yh eisöllisyy een. Ohjausasiaki ja ko os a a henkilös ön
keskinäisen yh eis yön me ki ys ä sekä henkilös ön oman oiminnan ak ii is a e lek-
oin ia ope uksen laadun ja yh eisön hy in oinnin kannal a. Huol ajien kanssa eh ä-
än yh eis yön a koi us on yh einen si ou uminen lapsen hy in oinnin, kehi yksen
ja oppimisen u aamiseksi ja edis ämiseksi. Las en huol ajille ulee an aa mahdolli-
suus oiminnan suunni eluun ja kehi ämiseen yhdessä henkilös ön ja las en kanssa.
(Ope ushalli us, 2016a, 28–29, 32–33, 63; 2016b, 15, 22–23, 25–26.)
Yh eisön kaikki jäsene aiku a a oisiinsa ja lapsi yhmän oimin akul uu in
aken umiseen. Lapsia ulee ohkais a uo o aiku ukseen. Lisäksi on ä keää ukea
las en ys ä yyssuh eiden aken umis a ja ylläpi ämis ä. Päi äkodin oppimisympä is-
öä kehi e ään uo o aiku uksellisuu a ja yh eisöllis ä iedon aken umis a edis ä-
äksi. (Ope ushalli us, 2016a, 29; 2016b, 22, 24.) Ys ä yyssuh ee ja yh eisöllisyys
lisää ä iih y yy ä ja oiminnan mielekkyy ä, mi kä puoles aan uke a mo i aa-
io a (Hännikäinen, 2006, 127). Päi äkodin sosiaalinen ympä is ö ja yh eenkuu-
lu uuden unne o a a haiskas a ussuunni elman pe us eiden (Ope ushalli us,
2016a, 20) mukaan keskeisiä lapsen oppimisen ja osallisuuden keskeisiä elemen ejä.
Tu allisessa ympä is össä lapsia ope e aan huomioimaan muu ja a kaisemaan
keskinäisiä is i ii oja (Ope ushalli us 2016a, 20; 2016b, 22).
Tässä lu ussa olen mää i elly mi ä a koi an a haiskas a uksen ja esiope uksen
posi ii isella pedagogiikalla. Seu aa aksi a kas elen VEPP-sisäl öihin lii y ää
u kimus a.
2.3 Va haiskas a uksen ja esiope uksen posi ii is a pedagogiikkaa
ilmen ä ien sisäl öjen u kimus aus a
2.3.1 Myön einen oppimismo i aa io
Oppimismo i aa io on yksi ope us uo o aiku uksen keskeisimmis ä ekijöis ä. Sillä
a koi e aan kykyä keski ää omaa oimin aa ja huomio a oimin aympä is össä an-
ne uihin eh ä iin sekä muihin lapsiin ai aikuisiin. Lapsen suhde muihin lapsiin,
emoo io ja niiden ilmaisu, käsi ys i ses ä oppijana sekä suhde aikuiseen ja ympä is-
öön aiku a a oppimismo i aa ioon. Myön einen oppimismo i aa io ai aih o-
eh oises i mo i aa io-ongelma syn y ä jo ennen kouluun sii ymis ä. (Hannula &
Lepola, 2006, 10–12.)
Piispasen (2008, 156) mukaan hy än oppimisen kannal a oleellis a on, e ä op-
pimisympä is össä iihdy ään sosiaalises i, psyykkises i ja yysises i. On ä keää, e ä
jokainen oi olla oma i sensä ja kohda aan yksilönä oman kehi ys asonsa mukaan.
Tällainen koh aaminen edelly ää jous a ia, monipuolisia ja kohdenne uja ope-
usmene elmiä, jo ka luo a jokaiselle oppijalle mahdollisuuden kokea myön eisiä
oppimiskokemuksia. Pa haimmillaan oppiminen aken uu jae uis a oppimiskoke-
muksis a ja -p osesseis a.
21
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Mikäli haluamme ie ää, mi en lapsi suo iu uu e ilaisis a oiminnois a, on Lae e -
sin (2005, 4) mukaan ensin u ki a a kon eks ia, jossa oimi aan. Tun e a ko lapse
olonsa muka aksi, onko heidän mahdollis a käy äy yä spon aanis i ja osoi a a ko
he elin oimaa ja i seluo amus a? Jos as aus on kyllä, las en emo ionaaliseen hy-
in oin iin sekä yysisiin ja sosiaalisiin a peisiin on as a u. Lapsen hy in oinnin
u aaminen mahdollis aa lapsen ah emman suo iu umisen ja pa emman ymmä -
yksen hänen omis a un eis aan. (Lae e s, 2005.)
Ope aja oi ukea las en hy in oin ia ali semalla pedagogise a kaisu lapsi-
yhmän a peiden mukaan (ks. myös Deci & Ryan, 2008; Tang, 2017), luomalla
posi ii isen ja u allisen oppimisympä is ön (ks. myös Leskisenoja, 2016; 2017;
Uusi alo-Malmi aa a & Vuo inen, 2017), ukemalla las en sosiaalisia suh ei a
ja ai oja (ks. myös Fu e & Skinne , 2003; Hännikäinen, 2006) sekä an amalla
lapsille mahdollisuuksia ilmais a i seään (ks. myös Vasalampi, 2017). Myön eise
oppimiskokemukse , posi ii inen oppimisympä is ö, yh eenkuulu uuden unne ja
ys ä yyssuh ee sekä mahdollisuude osallisuu een ja aiku amiseen o a me ki ä-
iä hy in oinnin pe us ekijöi ä. (Simmons, G aham & Thomas, 2015, 10–17.)
Hy in oin i oidaan miel ää dynaamiseksi p osessiksi, joka aken uu yksilön
ymmä ykses ä hänen omas a elämäs ään ja sosiaalises a ympä is ös ään sekä hänen
omis a un emuksis aan, a peis aan, a oi eis aan ja psykologises a pääomas aan.
Onnellisuus ja yy y äisyys o a me ki yksellisiä hy in oinnin ekijöi ä, koska ne
o a yh eydessä myön eisiin un eisiin ja uke a hy in oin ia edis ä ien pää ös en
ekemis ä. (Michaelson, Abdallah, S eue , Thompson & Ma ks, 2009, 3; Konu,
2002.) Fo gea din ym. (2011, 82, 86, 98) mukaan henkilön subjek ii isiin koke-
muksiin kohde un u a oimenpi ee (ku en posi ii is en un eiden ah is aminen)
hy in oinnin lisäämiseksi o a äl ämä ömiä, koska yysise olosuh ee ei ä ole
aina yksilön hy in oin ia uke ia.
Posi ii isuuden yh eys hy in oin iin on osoi e u useissa u kimuksissa (ks. esim.
Emmons & McCullough, 2003; Fo gea d ym., 2011; F oh, Bono & Emmons, 2010;
Leskisenoja, 2016; Mee issen ym., 2011; Piispanen, 2008; Wood, F oh & Ge agh y,
2010). F ed ickson ja Joine (2002, 175) ha ai si a , e ä posi ii ise un ee , yy-
y äisyys i seen ja elämään sekä op imis isuus oli a yh eydessä nykyhe ken lisäksi
myös hy ään oloon ule aisuudessa (ks. myös Hoy ym., 2012, 72). Mikäli oppimis-
mo i aa io a ue aan hy in oinnin pe usläh ökoh ia monipuolises i kehi ämällä,
oidaan pönki ää lapsen uskoa i seen oppijana ja uokkia hänen luon ais a innos-
us aan opi a aa koh aan (Uusiau i & Mää ä, 2013, 116).
Ope ajan a a kohda a lapsi ja ohja a oimin aa aiku a a keskeises i op-
pimiseen (Hu , Bue ne & Jeon, 2015, 322). On ode u, e ä lapsiläh öinen
ohjaus apa ja ope ajan an ama unne uki aken a a yh eisöllisyy ä, kehi ä ä
sosiaalisia ja aka eemisia ai oja sekä uke a i seohjau u uu a (Leh inen, Vau as
& Le kkanen, 2016, 255–256; Le kkanen ym., 2012, 276). Jeonin, Bue ne in ja
Hu in (2016, 565) u kimuksessa ilmeni, e ä aikuisläh öise ope usmene elmä
22
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
lisäsi ä ope ajien s essiä. Aikuisläh öisyy ä ei koe u palki se ana. Ve a una
lapsiläh öisyy ä uke iin mene elmiin aikuisläh öise mene elmä uo i a ope -
ajille ähemmän iloa ja nau in oa yössä. Aikuisläh öis en ope usmene elmien on
ha ai u myös ole an yh eydessä kiusaamis apauksien yleisyy een kouluympä is-
össä (Allen, 2010).
Osoi amalla kiinnos us a las en eak ioihin ja kiinnos uksen koh eisiin sekä
py kimällä näkemään maailmaa lapsen näkökulmas a ope aja oi hyödyn ää e-
hokkaampia pedagogisia mene elmiä lapsen oppimisen ukemisessa sekä unnis aa
pa emmin lapsen mahdollisuude ja po en iaalin (She idan, 2001, 99–100). S ipek
ja Byle (2004, 391) oi a u kimuksessaan esille, e ä lapsiläh öinen oimin a apa
ukee ope ajan ja oppilaan älis ä uo o aiku ussuhde a. Hughes-Beldingin ym.
(2012, 708) u kimuksessa lapsiläh öise ope aja sai a mui a ope ajia ko keam-
pia uloksia ope uksen laadussa ja lapsen sensi ii isessä koh aamisessa.
Lapsen mo i aa io a oidaan ukea lisäämällä lapsen alinnan apau a ja mahdol-
lisuuksia aiku aa omaan oimin aan. Ope ajan an ama uki, lapsen omien näke-
mys en huomioin i ja lapsen mahdollisuude aiku aa oimin aan uke a lapsen
si ou umis a ope ukseen sekä mo i aa ion kehi ymis ä (ks. myös Ulmanen, 2017).
Lapsen au onomiaa uke a ope usmene elmä ah is a a myös lapsen i se un oa
ja ah is a a las en si ou umis a oimin aan. (Byman, 2002, 30–31; Dupon , Ga-
land, Nils & Hospel, 2014, 24; Ree e ym., 2004, 165; Skinne , Fu e , Ma chand &
Kinde mann, 2008, 765, 777–778; ks. myös No ish, Robinson & Williams, 2011.)
Ree en ja Jangin (2006, 215-2016) u kimuksessa oimi iksi las en au onomiaa u-
ke iksi käy än eiksi ha ai iin muun muassa las en kuun eleminen, kannus aminen,
las en suo i us en huomaaminen, lapsen ukeen as aaminen sekä asioiden a kas e-
leminen lapsen näkökulmas a.
Toimijuu a, au onomiaa ja yh eisöllisyy ä huomioi a oimin aympä is ö pa -
haimmillaan ukee yksilön kas ua, mo i aa io a ja yleis ä hy in oin ia (Ryan &
Deci, 2000a, 68, 76). Toiminnan ollessa lapsiläh öis ä ja osallisuu a edis ä ää lapsen
luon ainen u eliaisuus ja kiinnos us uusia asioi a koh aan hyödynne ään ehokkaas-
i. Lapsiläh öinen oimin a ukee ja kannus aa lapsia ekemään i senäisiä a kaisuja,
ja si en se myös edis ää kogni ii is en ai ojen kehi ymis ä. (Deci, Valle and, Pel-
le ie & Ryan, 1991, 342; Ryan & Deci, 2000b, 56.) Lapsiläh öinen, osallisuu a ja
oppilaan au onomiaa uke a oimin a lisää lapsen mo i aa io a ja eh ä äsuun au u-
neisuu a. Esime kiksi a inallisuus ja las en osallis uminen sa uihin uke a lapsen
kiinnos us a kielellisiin ai oihin. (Bieg, Backes & Mi ag, 2011, 132; Lai inen ym.,
2013, 482, 491; ks. myös B o he us, 2004, 252.) Tangin (2017, 53) u kimus oi
esille, e ä lapsiläh öise ope usmene elmä uki a las en luku aidon kehi ymis ä
ope ajaläh öisiä mene elmiä pa emmin.
Teo ian muu uminen käy ännöksi aa ii ope ajal a oman oiminnan e lek oin-
ia. Esime kiksi She idanin (2001, 99) u kimuksessa kä i ilmi, e ä aikka ope aja
pi i ä uo o aiku us aan laadukkaana, esioppilaiden mukaan ope aja ei ä ie ä-
23
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
nee heidän kiinnos uksen koh ei aan. Lapsen osallisuuden ja luon aisen kiinnos-
uksen huomioin i aa ii ope ajal a sensi ii is ä uo o aiku uso e a. Ope ajan on
ä keää pys yä huomioimaan lapsen näkökulma ja ase au umaan kuun elijan oo-
liin. Tämä aa ii laajaa ymmä ys ä lapsen hy in oinnis a ja sen yh eydes ä leikkiin
ja oppimiseen. (Ka lsson Lohmande & P amling Samuelson, 2015; Ree e, Bol &
Cai, 1999, 542.)
Kunnioi a a, as aano a ainen ja sensi ii inen ope aja ah is aa ie oises i
ope ajan ja lapsen älis ä suhde a (Howes ym., 2008, 45; She idan, 2001, 99–100).
B o he uksen (2004, 252) u kimus ulokse osoi i a , e ä ope ajal a saa u huomio
lisäsi myös esioppilaiden si ou uneisuu a oimin aan. Kangas ja B o he us (2017,
20–21) o ea a kin u kimuksessaan, e ä a haiskas a uksen ope ajan piene kin
eo uke a las en osallisuuden o eu umis a.
2.3.2 Oppijan myön einen minäkäsi ys
Lapsen käsi ys i ses ään oppijana aiku aa olennaises i oppimisen laa uun ja mo i-
aa ioon. I se un o, minäku a ja käsi ys omis a mahdollisuuksis a aiku a a myös
oppimis a oi eiden ase amiseen. (Uusi alo-Malmi aa a & Vuo inen, 2017, 22.)
Lapsen käsi ys i ses ään oppijana aken uu uo o aiku uksessa sosiaalisissa kon-
eks eissa. Oppimiskokemukse sekä ko i-, päi äko i- ja muu sosiaalinen ympä is ö
aiku a a lapsen käsi ykseen i ses ään oppijana. (Lepola, 2006, 38–39; ks. myös
Haimo i z & Dweck, 2016, 867.)
Oppimisen kannal a myön eis en un eiden kokeminen on me ki ä ää. On
ode u, e ä myön eise un ee lisää ä luo aa aja elua ja ongelman a kaisukykyä
sekä uke a oppimis a. Jo aiemmassa lu ussa esi elin, e ä myön eise un ee myös
uke a uusien ihmissuh eiden aken amis a ja ylläpi oa sekä lisää än hy in oin ia ja
op imis isuu a yleisemminkin. (Gazelle, 2006; Leskisenoja, 2017, 39; Skinne ym.,
2008, 777.) Nämä aiku a a niin ikään myön eises i oppimiseenkin.
Oppimiskokemus en myön eisyy een aiku aa myös se apa, jolla oppimis a-
oi ee iedään osaksi oimin aa. Oppimis a oi ee nimi äin aiku a a lapsen
emoo ioihin ja käy äy ymiseen. Lapsi muodos aa käsi yksen i ses ään sen mukaan,
mi en ympä is ö hänen oimin aansa eagoi. (B own ym., 2009, 15.) Ope ajan ja
lapsen älinen uo o aiku us sekä ope ajan an ama palau e aiku a a me ki ä-
äs i lapsen käsi ykseen sii ä, millaisena oppijana hän i seään pi ää (Bu ne , 1999;
Lepola & Poskipa a, 2001, 286). Oppimisen osoi aminen sekä myön einen ja
kannus a a palau e oi a edis ää lapsen e een i se unnon kehi ymis ä (Kel i-
kangas-Jä inen, 2008, 196). Ta oi eiden saa u aminen oi uo aa lapselle iloa,
mu a liian haas eellisia eh ä iä kohda essaan lapsi oi kokea nega ii isia un ei a,
ku en ihaa ai häpeää. Niin nega ii ise kuin posi ii ise un ee aiku a a lapsen
suo iu umiseen oppimis ilan eessa. (Pek un, Ellio & Maie , 2009, 129.)
Nega ii ise un ee heiken ä ä oppimis a, ongelman a kaisukykyä ja yksilön
hy in oin ia. Nega ii ise aja ukse omas a osaamises a lannis a a sekä heiken ä ä
24
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
i se un oa. Va haise myön eise oppimiskokemukse sen sijaan uke a posi ii ises-
i lapsen oppijaminäku aa. Ope ajan eh ä änä on ukea lapsen aja elun suun aa-
mis a myön eisemmäksi ja osoi aa lapselle hänen oma kykynsä. Oman oiminnan
näkeminen myön eisessä alossa ukee e een i se unnon kehi ymis ä. Vah a
i se un o lisää lapsen posi ii isia oppimiskokemuksia ja onnis umisen elämyksiä.
Pa haimmillaan ne mo i oi a ja kannus a a las a i senäiseen opiskeluun ja i sensä
kehi ämiseen. (Lyubomi sky & Nolen-Hoeksema, 1995, 186–187; K onq is ,
2012, 28–29; Pulkkinen, 2002, 246; Szen e, 2007, 449–451.)
Posi ii inen ja laadukas uo o aiku us ukee lapsen mo i aa ion kehi ymis ä ja
iippuma omuu a ulkoisis a palau eis a. Tämä samalla lisää lapsen i seohjau u-
uu a ja lapsen halua o eu aa i seään. (Lepola & Poskipa a, 2001, 286; Konu,
2002, 45.) Mää än ja Uusiau in (2012, 12) mukaan lisään y ä oppimisen haas ee
ja oppijoiden e ilais uminen ko os a a ope ajien uo o aiku us ai ojen me ki ys ä
en ises ään. Oppimisympä is öissä, joissa on keski y y oppilaan oimakkaaseen
mo i oin iin, on ko os e u lapsen posi ii is a aja elua i ses ään (ks. esim. Szen-
e, 2007). Lapsen aja elun suun aaminen ja ohjaaminen pois kiel eises ä koh i
posi ii isempia aja uksia au aa las a huomaamaan oma kykynsä. Omien ai ojen
ha ai seminen ja myön einen käsi ys i ses ä oppijana lisää ä lapsen i se a muu a,
sinnikkyy ä ja oppimisen laa ua. Posi ii inen kie e syn yy, kun oppimises aan ja
osaamises aan a ma lapsi saa oiminnas aan posi ii isia oppimiskokemuksia – jo ka
aas kas a a a lapsen oppimismo i aa io a en ises ään. (Kumpulainen ym., 2014,
231–232; Szen e, 2007, 449–453.)
Myön einen uo o aiku us, niin e baalinen kuin non e baalinenkin, auhoi aa
las a ja luo un een, e ä hän ä a os e aan. Las en ah uuksia on ä keä sanoi aa
ja an aa lapselle mahdollisuuksia huoma a oma ah uu ensa. Keski ymällä las en
ah uuksiin oidaan kohen aa las en i se un oa ja uskoa i seensä oppijana sekä ukea
myös koko luokan myön eis ä uo o aiku us a sekä yh eis yö- ja ihmissuhde ai oja.
(Leskisenoja 2016, 198; Uusi alo-Malmi aa a & Vuo inen, 2017, 19.)
Omien ah uuksien unnis aminen suun aa las a oimimaan i selleen luon aisella
a alla (Leskisenoja, 2017). Samalla omien ah uuksien unnis aminen kas a aa
lapsen i se un oa ja i se a muu a, kun lapsi huomaa ole ansa hy ä jollain osa-alueel-
la. Oman po en iaalin ja aidon ha ai seminen lisää lapsen hy in oin ia ja ah is aa
lapsen posi ii is a suh au umis a ule aisuu een. Kokiessaan myön eisiä un ei a
omis a ky yis ään lapsi näkee enemmän mahdollisuuksia ja pys yy ase amaan ea-
lis ia ja ko keampia a oi ei a oppimiselleen. Vah uuksien unnis amiseen lii y ä
myön eise aiku ukse helpo a a lapsen sel iy ymis ä myös haas a issa ilan eissa
ja kohda essa ongelmia. (Uusi alo-Malmi aa a & Vuo inen, 2017, 19, 23, 27.)
Ho ulainen, Lappalainen ja Soin u (2014, 265) u ki a ah uuksien unnis ami-
sen myön eisiä aiku uksia. Omien ah uuksien unnis amisen huoma iin uke an
posi ii isen i se unnon kehi ymis ä. I se un o on puoles aan ah as i yh eydessä
yksilön hy in oin iin. Vah uuksien unnis amisen ode iin myös lisää än koulu-

25
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
mo i aa io a ja si ou umis a sekä aiku a an posi ii ises i koulumenes ykseen (ks.
myös Pu siainen, 2018, 66, 71–72, 75). Pu siaisen (2018, 66, 72, 75) u kimuksessa
huoma iin ah uuspe us ainen lähes ymis a an ähen ä än lapsen häi iökäy äy-
ymis ä, lisää än su ai se aa käy ös ä oisia lapsia koh aan ja uke an lapsen osalli-
suu a myös ko ioloissa.
Vah uuksien huomioiminen on samalla e ilaisuuden huomioimis a. Lapse huo-
maa a , e ä heillä on jokaisella oma ah uu ensa, ja samalla he unnis a a omia
ah uuksiaan. Ope ajien aken aessa pedagogis a oimin aa lapsiläh öises i, las en
osaamisalueiden pohjal a, lapsi pääsee oimimaan i selle luon e immillaan a alla.
(Uusi alo-Malmi aa a & Vuo inen, 2017, 21–22.)
2.3.3 Myön einen oppimisilmapii i ja sosiaalinen ympä is ö
Lapsen oppimisympä is ö aken uu kolmes a pää ekijäs ä: päi äkodis a, pe hees ä
ja muus a yh eisös ä. Jokainen näis ä aiku aa lapsen oppimiskykyyn, oppimiseen
sekä ie oisuu een i ses ä ja elämäs ä. Lapsen oppiminen on ehokkain a silloin,
kun nämä kaikki kolme pää ekijää on huomioi u ja ne o a kaikki lapsen kehi ys ä
myön eises i uke ia. (Kima o & Machumu, 2015, 484–485.)
Ope aja aiku aa omalla oiminnallaan oppilaiden asen eisiin ja oppimisym-
pä is ön ilmapii in aken umiseen (Allen, 2010; Downes & Ce ai, 2016, 47–48).
Posi ii inen oppimisympä is ö muodos uu lapsen a peiden huomioimises a. Las-
en koh aaminen unne asolla sekä las en sosiaalis en ja emo ionaalis en a peiden
huomioiminen kehi ää ja ukee las en aka eemis en, sosiaalis en sekä unne ai ojen
kehi ymis ä. Hy ässä oppimisympä is össä lapsi kokee paljon myön eisiä un ei a,
kokee kuulu ansa yh eisöön ja hän ä a os e aan. (Reyes ym., 2012, 9.) A aujo,
Ca nei o, C uz-Aguayo ja Schady (2016, 24) osoi i a , e ä laadukas uo o aiku us
on yh eydessä oppimis uloksiin. Pie a inen, Soini ja Pyhäl ö (2014, 49) ha ai si a
u kimuksessaan saman. Lisäksi he huomasi a , e ä oppilaiden kogni ii inen si ou-
uminen iippui päi i äises ä ja laadukkaas a pedagogises a uo o aiku ukses a
(Pie a inen, Soini & Pyhäl ö, 2014, 49).
Posi ii inen ope ussuhde lisää ope uksen uo o aiku uksellisuu a ja oppimis-
mo i aa io a (Be he e, Pa i ola & Ulmane-Ozolina, 2014, 533–535). Posi ii inen
ope aja-oppilassuhde pa an aa myös oppilaiden si ou umis a koulunkäyn iin,
ukee heidän osallis umis aan aka eemiseen oimin aan, nos aa oppilaiden saa u-
uksia koulussa, kehi ää oppilaiden ai oja oppimisympä is ön ja sosiaalisen ympä-
is ön aken ajina sekä lisää oppilaiden hy in oin ia (Pie a inen, Soini & Pyhäl ö,
2014, 49; ks. myös Manninen, 2018, 91). Peisne -Feinbe g kollegoineen (2001,
1543–1544) oi a esille pi ki äis u kimuksessaan, e ä a haiskas a uksen ope -
ajan ja lapsen älisen suh een läheisyys aiku i me ki ä äs i lapsen sosiaalisiin ja
kogni ii isiin ai oihin, a kkaa aisuu een sekä käy öshäi iöihin ielä lapsen ollessa
oisella luokka-as eella (ks. myös Howes, 1990, 232–233). Läheinen ope aja-op-
pilassuhde pa an aa koko yhmän iih y yy ä ja hy ää oloa sekä ähen ää nega-
26
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
ii isia un emuksia, ku en ahdis us a, painei a ja ylsis ymis ä (Fu e & Skinne ,
2003, 158).
Va haiskas a uksen ope ajilla on a ain ooli myön eisen ilmapii in luonnissa.
Ope aminen on ihmissuhde yö ä, jossa un ee o a aina mukana. (Ulmanen,
2017, 41; Talib, 2002, 57.) Myön einen oppimisilmapii i aiku aa keskeises i las en
hy in oin iin, ukee lapsen aka eemisia ai oja sekä lisää op imis isuu a ja yy y äi-
syy ä (Suldo, Sha e & Riley, 2008, 64). Ope ajan oimin a oppimisympä is ön
hallinnassa oimii joko oppilaan hy in oin ia uke ana ai ongelmia lisää änä eki-
jänä (ks. Gazelle, 2006). Tu kimus en mukaan u allinen, lämmin ja posi ii inen
ilmapii i ukee las en oppimis a, uo o aiku us a, yh eisöllisyy ä sekä ohkeu a
ihme ellä ja kyseenalais aa asioi a (ks. esim. Kusu ka , C oise & Ten Ca e, 2011,
980). Tu allisessa ilmapii issä myös kehollisuus ja koske us o a osa uo o aiku us-
suh een aken umis a. On ha ai u, e ä lapsia yysises i lähellä ole illa ope ajilla on
las en kanssa uo o aiku uksellisempi suhde kuin e äällä pysy äessä. (ks. Ke änen,
Juu inen & Es ola, 2017, 252; Pu oila & Es ola, 2012, 34-35.) Ke änen ym. (2017,
263) ko os a a , e ä on ä keää ymmä ää ja iedos aa koske uksen me ki ys osana
uo o aiku us a, koska sanoja ei aina a i a kommunikoin iin.
Sakızin (2015, 125) u kimuksen mukaan ope ajan hyödyn ämä oppimis a
uke a ja kannus a a ope usmene elmä lisää ä oppilaiden yh eenkuulu uuden-
unne a, iloa ja si ou umis a, ähen ä ä nega ii isia un ei a sekä o a yh eydessä
koulumenes ykseen. Leskisenoja (2016) oi puoles aan esille omassa u kimukses-
saan ope ajan me ki yksen myön eisen ilmapii in ja koulu iih y yyden luojana.
Myön eiseen uo o aiku ukseen ja sosiaalis en ai ojen ha joi eluun keski yminen
ii is i luokan yh eisöllisyy ä, a oimuu a ja luo amus a oppilaiden ja ope ajan ä-
lillä sekä oppilaiden keskinäisissä suh eissa. (Leskisenoja, 2016, 196–198.) Yh eisöl-
lisyys ja yh eenkuulu uuden un ee o a ä kei ä mo i aa io ekijöi ä oppimisessa
(Sla in, 2014, 786).
Päi äkodin oppimisympä is ö on monille lapsille ensimmäinen yhmä, johon he
ule a jäseniksi ja ope elemaan oimimis a yhdessä muiden kanssa. Ryhmässä lapsi
alkaa e a a i seään suh eessa muihin lapsiin, ja siksi e i yises i a haiskas a uksessa
lapselle on ä keää un ea, e ä häne hy äksy ään mukaan yhmään. Ryhmässä lapsi
oppii jälji elemällä ja mallioppimisen kau a. Ryhmässä myös lapsen i sek ii isyys
kas aa. Epä a muu a oi esime kiksi luoda oma yysinen koko suh eessa muihin
ja lapsi oi myös kokea ulleensa kiusa uksi. Ilman leikkika e ia ai yhmän ulko-
puolelle jääminen aiheu aa lapselle mielipahaa. Ka e eiden o jun a ja hy äksyn ä
o a lapsen i sea os ukselle sekä sosiaalis en ai ojen kehi ymiselle me ki ä iä
ekijöi ä. (Hannula & Lepola, 2006, 11; Ki es & Sajaniemi, 2012, 397; Ky ön-
lampi-Kylmänen, 2010, 71–73, 75–77; Schwa z ym., 2008, 728; Wolke & Le eya,
2015, 880, 883.)
Myön eisessä oppimisilmapii issä myös sosiaalis en ai ojen oppiminen saa
e een pohjan ja lapse pääse ä luomaan as a uo oisia ka e isuh ei a (ks. esim.
27
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Richa d, Schneide & Malle , 2011, 277). Bolge , Pa e son ja Kupe smi d (1998,
1188) oi a omassa u kimuksessaan esille, e ä ka e isuh ee oi a ukea e een
i se unnon aken umis a ja lisä ä kompe enssia as us aa kehi ykseen nega ii ises i
aiku a ia ekijöi ä. Samankal aisia uloksia sai myös S ou e (2005, 363), jonka
mukaan ah a ys ä yyssuh ee muu i a lapsen käy äy ymis ä i se a memmaksi
myös silloin, kun lapsi yösken eli yksin. Myön eis en un eiden kokeminen ukee
ka e isuh eiden aken umis a ja ylläpi oa. Nega ii isia un ei a säännöllises i koke-
a lapse puoles aan u au u a enemmän aikuiseen. (Jokinen, 2017.)
Yh eisöllisyyden me ki ys ä ko os e aan, koska sen a ellaan lisää än su ai se-
aisuu a, ois en a os amis a ja kunnioi amis a sekä jous a uu a oimia uusissa
ja e ilaisissa eh ä issä (Hännikäinen & Rasku-Pu onen, 2006, 13). Yh eisössä
lapsi kokee kuulu ansa yhmään sen yh enä jäsenenä. Yhdessä jae ujen kokemus en
kau a lapse luo a uusia me ki yksiä, jo ka uke a yh eisöllisyyden aken umis a.
(Ikonen, 2006, 153, 164; Sajaniemi & Mäkelä, 2014, 149.)
Yh eenkuulu uuden unne ei suo aan aiku a opi a an aiheen oppimiseen,
mu a sen innakkais aiku ukse oi a ukea oppimis a posi ii ises i (ks. Ulmanen,
2017). Päi äko iyh eisössä lapsi oppii sosiaalisia kykyjä, asen ei a, sosiaalisia ja em-
paa isia ai oja, ku en ois en huomioon o amis a, e ilaisia ooleja, ilmaisu ai oja,
jakamis a sekä neu o elu- ja uo o aiku us ai oja. On myös ode u, e ä yh eise
a oi ee edis ä ä laadukkaampaa oppimis a ja myön eis en ihmissuh eiden
aken umis a yksilöllisiä a oi ei a ehokkaammin. (Hännikäinen, 2006, 127;
Ikonen, 2006, 149–150; Rose h, Johnson & Johnson, 2008, 223, 238; ks. myös
Kuhl, 2010a.) Yh eisöllisyyden aken aminen ja yh eenkuulu uuden ukeminen
aa i a ala i mukau u aa ja kon eks isidonnais a oimin aa. Va haiskas a uksen
ope ajal a oimin a edelly ää monipuolisia ai oja ja he kkyy ä unnis aa, mi kä
ekijä aiku a a las en lii ymiseen yh eisön jäseniksi ja sosiaalis en suh eiden
aken umiseen. Va haiskas a uksessa ulisikin enemmän kiinni ää huomio a las en
yh eenkuulu uuden ukemiseen ja sosiaalisiin ai oihin. (Juu inen, 2018, 60, 67.)
Päi äkodin myön einen ilmapii i koos uu myös uo o aiku ukses a anhempien
kanssa. Melhuish ym. (2015, 75) huomasi a , e ä uo o aiku us anhempien kans-
sa on me ki se ä ekijä lapsen kehi yksen ja oppimisen ukemisessa (ks. myös Ga-
lindo & Sheldon, 2012, 99; Kima o & Machumu, 2015). Vanhempien uki lapsen
koulunkäynnille oli selkeässä yh eydessä koulumenes ykseen as a, kun se apah ui
yh eis yössä koulun kanssa (ks. myös Pu siainen, 2018, 90). Luo amuksellinen ja
a oin uo o aiku ussuhde anhempien kanssa ko os uu e i yises i heikoimmis a
aus ois a ule ien lapsien kohdalla. Heikko kas a uskumppanuus oi aiku aa
nega ii ises i lapsen kehi ykseen. (Melhuish ym., 2015, 75.) Sen sijaan Kima o ja
Machumu (2015, 488–489, 492) ha ai si a , e ä anhempien uki, kannus us ja
kiinnos us lapsen koulunkäyn iä koh aan oli a posi ii isessa yh eydessä lapsen
koulusi ou umiseen ja aka eemis en ai ojen kehi ykseen (ks. myös Roge s, Theule,
Ryan, Adams & Kea ing, 2009, 46).
28
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Myön eiseen ilmapii iin aiku aa lisäksi päi äkodin henkilös ön keskinäinen
yösken elyilmapii i. Henkilökunnan keskinäis en ilmapii iongelmien on ha ai u
ole an yh eydessä myös las en psykosomaa isiin ai oihin ja masennusoi eisiin.
Työilmapii in heikko laa u aiku aa nega ii ises i las en mahdollisuuksiin uoda
omia mielipi ei ään esille. Yh eisössä, joissa alli see luo amuksellinen ilmapii i,
yön ekijä koke a ule ansa hy äksy yiksi ja ymmä e yiksi. (Onnismaa, 2010b,
55.) Ope ajien on ha ai u koke an ähemmän yy y äisyy ään yös ään, ko -
keampia s essi asoja ja heikompaa mo i aa io a yöilmapii in ollessa askas (Collie,
Shapka & Pe y, 2012, 1200). Vaiku us on monensuun ainen. Aloen, Amon ja Sha-
nanin (2014, 116–117) u kimuksen mukaan ope ajan kokema s essi heiken ää
uo o aiku uksen laa ua.
Työn laa uun aiku aa henkilökunnan osaamisen lisäksi mielihy ä, jo a yön-
ekijä yös ään saa. Työn ekijän mielihy ä syn yy innos ukses a ja iih ymises ä
yössä, joi a oimi a yöyh eisö ukee. Työssään hy in oi a henkilö pys yy moni-
puolisempiin ja luo empiin a kaisuihin sekä saa yös ään yydy ys ä. Posi ii isuus
a uu usein myös muihin yön ekijöihin. (Hakanen, 2014, 342–343, 345, 348.)
Duckwo hin, Quinnin ja Seligmanin (2009, 543) u kimuksessa ha ai iin, e ä
ope ajien elämän yy y äisyys ja sinnikkyys oli a yh eydessä oppilaiden aka eemis-
en ai ojen kehi ymiseen.
Päi äko ien a haiskas a us oiminnassa si ou uminen yh eisiin a oi eisiin,
ah uuksien huomioin i, jous a uus, as uunjakaminen ja a os us luo a pui ee
hy älle yöyh eisölle (Hal unen, 2009, 139–140; Ka ila & Nummenmaa, 2006, 35,
38, 44, 46). Monimuo oinen ja e ilaisis a pe soonis a muodos u a iimi on yöyh-
eisön ikkaus (Sajaniemi & Mäkelä, 2014, 152). E ilaisuuden hy äksyminen ukee
a oin a ilmapii iä, ja esime kiksi Salmi, Pe ula ja Sy äjä i (2014, 21) ha ai si a ,
e ä posi ii inen ilmapii i oi helpo aa myös k i iikin as aano amis a ja e ilais en
kon lik ien a kaisemis a.
Ope ajan oma oimin a on keskiössä, kun puhu aan oppimisilmapii is ä. Leski-
senojan (2016, 196–198) u kimus osoi i, e ä ope aja oi omalla oiminnallaan
aiku aa las en yhmäy ymiseen ja sosiaalisiin suh eisiin. Ope ajan myön einen
asenne äli yy myös koko yhmän ilmapii iin posi ii ises i. Myön eise un ee
uke a myön eis ä ilmapii iä, sillä ne aiku a a keskeises i myös oisen ihmisen
koh aamiseen. Johnson ja F ed ickson (2005, 7–8) sai a omassa u kimukses-
saan sel ille, e ä posi ii is en un eiden kokeminen ähensi ihmis en luoki elua
ja e ia ois amis a sekä lisäsi sosiaalis a a oimuu a ja a a aka seisuu a. Oppijan
näkökulmas a si en päi äkodin sosiaalinen ympä is ö luo pa haimmillaan mi ä suo-
uisimman läh ökohdan e ilais en ie ojen ja ai ojen oppimiseen.
35
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
4 Tu kimuksen o eu us, I aihe
4.1 Fenomenog a inen u kimuso e
Tämä u kimuksen aihe nojaa enomenog a iseen u kimuso eeseen. Fenomeno-
g a isessa u kimuso eessa ymmä e ään, e ä ihmise koke a , käsi ele ä ja aja -
ele a asioi a e i a oin (Jä inen & Jä inen, 2004, 83; Richa dson, 1999, 53).
Fenomenog a ian nimi muodos uukin sanois a ”ilmiö” ja ”ku a a” (Sy jälä, Ahonen,
Sy jäläinen & Saa i, 1994, 114). Fenomenog a iassa yksilöiden e ilaisia näkökulmia
on ku a u esime kiksi käsi eillä ”kokemus”, ”näkemys”, ”käsi ys” ai ”ymmä ys”
(Ma on & Pong, 2005, 335–336).
E ona pe in eisille u kimuso eille, joissa ku a aan maailmaa sellaisena kuin se
on, enomenog a iassa ku a aan maailmaa si en, mi en si ä koe aan ja ymmä e ään
(Kakko i & Hu unen, 2014, 383). Vali sin ämän u kimuso een, koska olen kiin-
nos unu ihmis en e ilaisis a käsi yksis ä ympä illä ole as a maailmas a. Tu kimus-
o e sopii u kimukseeni e i yisen hy in, sillä u kimuksessa ei py i ä ymmä ämään
e i ilmiöiden me ki ys ä ai yksilöiden aja elup osessia, aan keski y ään löy ämään
e ilaise a a , joilla yksilö ku aa a , ulki se a ja käsi eellis ä ä e i ilmiöi ä eli
ässä apauksessa VEPP-sisäl öjä. (Jä inen & Jä inen, 2004, 83; Åke lind, 2005,
321; ks. myös Ma on & Pong, 2005, 335–336.) Fenomenog a ia on luon e a
aih oeh o u kimukselleni, sillä ennakko-ole uksena on, e ä ope ajilla on paljon
e ilaisia käsi yksiä sii ä, mi en VEPP-sisäl öjä päi äkodissa oidaan o eu aa (ks.
Me sämuu onen, 2008, 35–36).
Fenomenog a isessa u kimuksessa u kija ymmä ää ihmisen aken a an omaa
ymmä ys ään ekemällä joh opää öksiä kokemis aan asiois a. Ra ionaalisena
olen ona ihminen py kii ymmä ämään ja seli ämään i selleen ympä illään ole aa
maailmaa aikaisempiin käsi yksiinsä pe us uen. Ihminen siis oppii jokaises a koke-
mukses aan. Fenomenog a iassa u kija ymmä ää myös kielen keinona ymmä ää
maailmaa. Kielen a ulla ihminen ilmaisee omia käsi yksiään ja ymmä ys ään. Koska
enomenog a iassa ollaan kiinnos unei a a as a ymmä ää e i ilmiö ä, olen alinnu
u kimusmene elmäksi haas a elun, jonka a ulla u kimushenkilö oi a ilmais a
omaa ymmä ys ään u ki a as a ilmiös ä. (Sy jälä ym., 1994, 114, 116, 121–122.)
Tu kimukseni enomenog a inen osuus jakau uu neljään aiheeseen. Ensim-
mäisessä aiheessa ali sin aiheen, jo a haluan u kia. Toisessa aiheessa sy ennyin
aiheeseen, pe ehdyin ali semani aiheen eo ee isiin pe us eisiin ja jäsensin siihen
lii y iä näkökulmia. Kolmanneksi o eu in haas a elun, jonka pohjal a sain koo -
ua u ki a as a aihees a e ilaisia käsi yksiä ja me ki yksiä. Viimeisessä aiheessa

36
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
analysoin u kimushaas a elun ja luoki elin e ilaise käsi ykse niiden me ki ys en
pe us eella. Fenomenog a isessa analyysissa luoki elun a ulla oidaan yksi äisis ä
käsi eis ä luoda laajempia me ki ys e kos oja. (Me sämuu onen, 2008, 35–36;
Rissanen, 2009, 37, Sy jälä ym., 1994, 115.)
Haas a elu on yypillinen enomenog a isen u kimuksen aineis onke uumene-
elmä, joka myös ähän u kimukseen alikoi ui. A elin saa ani hy in esiin u -
kimushenkilöiden e ilaise käsi ykse u ki a as a ilmiös ä haas a elemalla hei ä.
(ks. esim. Åke lind, Bowden & G een, 2005, 83, 87.) E sin aineis os a käsi ys en
e oa aisuuksia ja samankal aisuuksia, jois a py in löy ämään myös ne aken eellise
ekijä , jo ka linki ä ä yh een nämä e ilaise kokemus a a . Tulokseksi sain ulosa-
a uuden, jonka esi elen myöhemmin a kemmin.
Fenomenog a iassa hyödynne ään luoki elua, jonka a koi us on edus aa e i
apoja kokea käsi el ä ää ilmiö ä. Luoki elun a ulla oidaan a kas ella ihmis en
kollek ii is a kokemus a ilmiös ä kokonais al aises i sii ä huolima a, e ä ihmise
koke a ilmiön e i a oin ja e i olosuh eissa. Ideaali apauksessa ulokse edus a a
kokonaisuudessaan o os yhmän e i apoja kokea kyseinen ilmiö. (Jä inen & Jä i-
nen, 2004, 84; Åke lind, 2005, 322-323.)
Fenomenog a iassa oidaan e o ella kaksi e ilais a iedon asoa. Ensimmäisessä
asossa keski yin hahmo amaan u ki a ien e ilaisia käsi yksiä aihees a. Toisessa
asossa analysoin ie oa sy emmin, minkä pohjal a loin u ki a as a aihees a yleisen
me ki ys e kos on. (ks. Jä inen & Jä inen, 2004, 83; Me sämuu onen, 2008, 34;
Rissanen, 2009, 36–37; Sy jälä ym., 1994, 114, 125–128.)
Fenomenog a iassa ymmä e ään, e ä ie o muodos uu odellisen maailman ja
subjek ii isen maailman älisessä suh eessa. Sen mukaan e ilaise a a kokea asioi a
ilmen ä ä suhde a kokijoiden ja ilmiön älillä. Tämä joh aa ole amukseen, e ä
e ilaise kokemus a a o a loogisessa yh eydessä oisiinsa, ja niiden yh ymäkoh ana
oimii ilmiö, johon kokemus pe us uu. (Åke lind, 2005, 322–323.) Ymmä ys u -
ki a as a ilmiös ä on suh eellis a ja se lii yy u kimuskoh een ulkin aan kyseises ä
aihees a. Ymmä ys ilmiö ä koh aan oi muu ua ja muo au ua uusien kokemus en
myö ä (ks. he meneu iikka). Jo a e ilaisia käsi yksiä u ki a as a ilmiös ä oidaan
ha ai a, ulee u kimuskoh een kanssa py kiä dialogiin ja luomaan ymmä ys u ki-
muskoh een e ilaisis a käsi yksis ä. Näin ollen u kijana eh ä äni on py kiä ymmä -
ykseen. (ks. Guba & Lincoln, 2005, 193–196.)
4.2 Teemahaas a elu aineis onke uumene elmänä
Haas a elu on hyödyllinen u kimusmene elmä, kun u ki a aa kohde a on
ka oi e u ai mää i el y ain ähän. Haas a elu on uo o aiku us ilanne, jossa
molemma osapuole aiku a a oisiinsa. Tu kimushenkilön elämysmaailma,
aikaisemma kokemukse ja haas a elun ulkin a aiku a a olennaises i siihen,
37
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
millaisia as auksia haas a elu uo aa. (ks. Gill, S ewa , T easu e & Chadwick,
2008, 292; Qu & Dumay, 2011, 239; Seidman, 2006, 7.)
Vali sin u kimukseni laadullisen osion aineis onke uumene elmäksi eema-
haas a elun, koska olen kiinnos unu haas a el a ieni kokemuksis a ja niis ä muo-
dos uneis a käsi yksis ä. Tu kimushenkilö luo haas a elussa me ki yksiä, joiden
a koi uksena on sy en ää ja laajen aa ie oa u ki a as a aihees a u kijan ehdessä
haas a elun sisällös ä omia ulkin ojaan (Anyan, 2013, 2; Qu & Dumay, 2011, 239).
Haas a elun e uja onkin, e ä se on mene elmänä jous a a, se sallii äsmennyksiä
kysymyksiin, si ä oidaan hyödyn ää iedon ka oi amiseen, sen a ulla oidaan
saada konk ee isia esime kkejä aiheeseen ja se mahdollis aa iedon a kas elun e i
näkökulmis a (ks. esim. Ba iball & Whi e, 1994, 330; Hi sjä i & Hu me, 2011,
35–36, 42–43).
Haas a elua oidaan pi ää me ki yksenan op osessina, jossa haas a el a a uo a
esille omaa kokemusmaailmaansa (Seidman, 2006, 7). Vali semani haas a elumuo o
on puolis uk u oi u eemahaas a elu, joka aken uu ie yjen aihealueiden ympä-
ille eikä si ä ole akenne u a kkojen kysymys en a aan. Siinä on olennais a pi ää
kysymykse mahdollisimman a oimina, jo a haas a el a a oi a uoda esille oman
näkemyksensä asias a. (Gill, S ewa , T easu e & Chadwick, 2008, 291; Hi sjä i &
Hu me, 2011, 48; Niikko, 2003, 31; Qu & Dumay, 246–247; Teddlie & Tashakko i,
2012, 777.) Teemahaas a elun pe iaa eiden mukaan yksilöiden oma kokemukse ,
ulkinna ja me ki yksenanno asioille o e aan huomioon. Siinä py i ään uomaan
esille haas a el a an suhde u ki a aa ilmiö ä koh aan sekä haas a el a an henki-
lökoh aise ulkinna ja kokemukse haas a el a as a aihees a. (DiCicco-Bloom &
C ab ee, 2006, 315–316; Eskola & Suo an a, 2001, 86; Gill, S ewa , T easu e &
Chadwick, 2008, 292; Hi sjä i & Hu me, 2011, 48; Niikko, 2003, 31.)
Rakensin haas a elun eema a haiskas a uksen ja esiope uksen posi ii isen
pedagogiikan (VEPP) sisäl öjen mukaises i (ks. luku 2.2.2). Haas a elun kysy-
mykse kohdis ui a eemoihin iedus ellen esime kiksi, kuinka u kimushenkilö
uke a lapsen oppimismo i aa io a ai mi en lapsen hy in oin ia, osallisuu a,
lapsiläh öisyy ä, lapsen i se un oa, ah uuksia, myön eisiä oppimiskokemuksia,
ope aja-lapsi-suhde a ja sosiaalis a ympä is öä oidaan ukea sekä mi en huol a-
jien kanssa eh ä ää yh eis yö ä oidaan o eu aa. Kyselylomakkeeseen ein myös
jokaiseen eemaan apukysymyksiä, joi a käy in a i aessa edis ämään haas a elun
kulkua (ks. lii e 2 & 3). Teemahaas a elun a koi uksena oli saada as auksia siihen,
mi en a haiskas a uksen ope aja ku aa a VEPP-sisäl öjä päi äkodissa. Tässä
u kimus aiheessa ke äämäni haas a eluaineis o oimii myös pohjana u kimukseni
oiselle, k an i a ii iselle aiheelle, jossa u kin, mi en a haiskas a uksen ope ajien
ku aama sisällö o eu u a päi äko ien oiminnassa.
38
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
4.3 Tu kimushenkilö ja aineis on ke uun o eu us
Tu kimukseni kannal a on ä keää ymmä ää, ke ä u ki aan ja kenen uo ama ie o
on ele an ia u ki a an aiheen kannal a (ks. Johnson & Onwuegbuzie, 2004, 16).
Tu kimukseni ensimmäisen aiheen u kimushenkilö alikoi ui a sen ole amuk-
sen mukaan, e ä koulu uksessa saa u laaja eo iapohja lisää u kimushenkilöiden
ymmä ys ä u ki a aa asiaa koh aan. Pidän ä keänä myös subjek ii is a kokemus a,
mu a en halunnu oisaal a noja a pelkkään yökokemukseen (ks. Himanka, 2002,
135). Ku aan seu aa aksi u kimushenkilöiden alinnan pe iaa ei a u kimukseni
ensimmäisessä aiheessa.
Ha kinnan a ainen o an a on laajas i k ali a ii isessa u kimuksessa käy e y
o an amene elmä, jo a pide ään ehokkaana iedonhankin a apana (ks. E ikan,
Musa & Alkassim, 2016, 3; Koe be & McMichael, 2008, 466; Palinkas ym., 2015;
Ya es, Pa idge & B uce, 2012, 103). Vali sin u kimushenkilö hyödyn äen ha -
kinnan a ais a o an aa si en, e ä u kimushenkilöiden uli äy ää ie y k i ee i
osallis uakseen u kimukseen. O an amene elmä sopi u kimukseeni, koska haas-
a eluissa py in saa u amaan ne henkilö , joilla on pa as mahdollinen ie o u ki -
a as a ilmiös ä (ks. myös E ikan, Musa & Alkassim, 2016, 3). Tein u kimukseni
ensimmäisen aiheen u kimushenkilö alinnan neljän k i ee in pe us eella:
1. Tu kimushenkilö oimi a pä e inä a haiskas a uksen ope ajina. Haas a -
eluun osallis u an henkilön uli olla koulu uksessaan suun au unu a haiskas a-
ukseen ja a haiskas a uksen ope ajan pä e yys. Va haiskas a uksen ope ajan
pä e yyden oi suo i aa amma iko keakoulussa ai yliopis ossa (Ka ila, Kosonen
& Jä enkallas, 2017, 82).
2. Tu kimushenkilö o a pedagogises i ko keas i koulu e uja. Las en a hanope a-
jakoulu uksen saaneiden a haiskas a uksen ope ajien ah uuksia on pedagoginen
osaaminen (ks. Ka ila, Kosonen & Jä enkallas, 2017, 83). Las en a hanope -
ajakoulu us suo i e aan yliopis ossa, jolloin a haiskas a uksen ope ajan pä e-
yyden saaminen edelly ää kas a us ie een kandidaa in u kinnon suo i amis a
a haiskas a ukseen suun au uneena. Kandidaa in u kinnon jälkeiseen mais e in
u kin oon oi koulu au ua 120 opin opis een laajuisella kokonaisuudella. Sen
a koi uksena on lisä ä a haiskas a uksen ope ajan aka eemis a asian un ijuu a
sekä kas a aa osaamis a omassa pääaineessaan. Kas a us ie een mais e iksi ( uoden
2011–2012 ilas ojen mukaan) oi koulu au ua kuudessa e i yliopis ossa: Oulun,
Jy äskylän, Tu un, Tampe een, Helsingin ja I ä-Suomen yliopis ossa. Näis ä neljässä
kandidaa in u kinnon suo i anu oi ja kaa suo aan mais e iopin oihin. Vuosina
2015–2017 a haiskas a uksen opinno suo i anei a kas a us ie een mais e ei a
almis ui uosi asolla keskimää in 106. (Ka ila ym., 2013, 37, 59–61; Las en a ha,
2017; Pu siainen ym., 2019, 57; Va haiskas a uslakiluonnos, 2018, 55.)
3. Tu kimushenkilöiden koulu us as aa nykyisiä ope ussuunni elmia. Nykyise oh-
jausasiaki ja uli a oimaan uosien 2016–2017 aikana ja ne on laadi u uosien
39
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
2014–2016 aikana (ks. Ope ushalli us 2016a; 2016b), jo a uusien käy än öjen
sisäis ämiseen olisi saa u aikaa. Taus a-aja uksena on, e ä u kimushenkilöiden
koulu us ainakin osi ain as aisi uusia ohjausasiaki joja, mikäli ohjausasiaki ja
on laadi u ennen almis umis uo a. Ohjausasiaki ja luo a keskenään ja kumon
a haiskas a ukses a esiope ukseen. Niiden keskeise pii ee ja a oi ee o a kes-
kenään johdonmukaisia ( . esim. Ope ushalli us 2016a ja 2016b), jolloin oidaan
myös ole aa, e ä ohjausasiaki ja aiku a a ope ajien koulu uksen sisäl öön.
4. Tu kimushenkilöillä on yökokemus a a haiskas a uksen ope ajan eh ä is ä
ähin ään yksi oimin akausi. Väi öski jani ensimmäisessä aiheessa u kin, mi en
a haiskas a uksen ja esiope uksen posi ii is a pedagogiikkaa (VEPP) oidaan
o eu aa päi äkodissa. Tu kimuksen luo e a uuden uoksi oli ä keää aja a, e ä
haas a elujen o eu amisen aikana u kimushenkilö oli a yöskennellee a hais-
kas a uksen ope ajina ja saanee aikaa sisäis ää oman amma i-iden i ee insä, jo a
pys y ä e aamaan oimin aa myös laajemmassa pe spek ii issä.
Vali sin u kimuksen ensimmäiseen aiheeseen osallis unee henkilö näiden
edellä maini ujen k i ee ien pohjal a. Heidän uli siis olla kas a us ie een mais e in
u kinnolla ja kokoulu au unei a a haiskas a uksen ope ajia, joiden koulu us
pohjau uu uosina 2014 ja 2016 laadi ujen ohjausasiaki jojen oppimis- ja kas a-
uskäsi yksiin. Työkokemus a haas a el a illa uli olla ähin ään yksi oimin akausi.
Näiden pe us eiden pohjal a k ali a ii isen osion u kimushenkilön uli olla almis-
unu mais e iopinnois a uonna 2015 ai sen jälkeen.
Valmis elin ja suunni elin u kimuksen k ali a ii isen osion ke äällä 2018.
Aloi in almis elun u kimushenkilöiden ka oi amisella, joka apah ui al ella
2018. Ta koi uksenani oli saada sekä alueellises i e ä mää ällises i ii ä än laaja
o os k an i a ii isen u kimusosion aken amiselle. Vuonna 2018 ei ollu olemassa
al akunnallisia ilas oja (ks. esim. Repo, 2019, 30), joiden pohjal a olisi oinu
ek y oida k i ee i äy ä iä haas a el a ia. Ka oi uksen aikana sel isi, e ä mais-
e ei a yösken elee useissa e ilaisissa eh ä issä, ku en päi äkodin joh ajina, hanke-
yön ekijöinä, asian un ijoina ja äysin muissa kuin a haiskas a usalan eh ä issä.
E i yises i pääkaupunkiseudulla mais e iksi almis unee aiku i a hakeu u an
muihin kuin a haiskas a uksen ope ajien eh ä iin, koska pääkaupunkiseudulla
yöllis ymismahdollisuuksia on mui a paikkakun ia enemmän ja niissä myös palk-
ka aso on usein ko keampi. Oman haas eensa u kimushenkilöiden ek y oimiseen
oi se, e ä uonna 2017 ehdyn sel i yksen mukaan lähes neljäkymmen ä p osen ia
a haiskas a uksen ope ajis a suunni elee alan aih oa (ks. Eskelinen & Hjel ,
2017, 40, 43), mikä edelleen pienensi mahdollis en u kimushaas a el a ien mää ää.
Tu kimushenkilöiden ek y oin i oli ak ii is a oimin aa. Hyödynsin siinä mo-
nipuolises i e ilaisia e kos oja. E sin haas a el a ia jakamalla ies iä e i kaupunkien
hallinnon ai joh ajien a ulla sekä hyödyn ämällä yh eyksiäni Va haiskas a uksen
Ope ajien Lii oon (en . Las en a hanope ajanlii o) ja henkilökoh aisia e kos o-
jani. Käy in apunani myös sosiaalisen median kana ia (LinkedIn, Twi e , Facebook
40
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
ja Ins ag am), joiden kau a sain ek y oi ua suu imman osan haas a el a is a. Yh-
eensä haas a eluihin lupau ui 30 k i ee i äy ä ää a haiskas a uksen ope ajaa.
Ennen a sinais a haas a elua lähe in haas a el a ille almis a ia kysymyksiä (ks.
lii e 2), joiden a ulla he pys yi ä o ien oi umaan aiheeseen. Suo i in aineis on-
ke uun kesän ja syksyn 2018 aikana. Haas a eluiden kes o aih eli noin neljäs ä-
kymmenes ä minuu is a noin yhdeksäänkymmeneen minuu iin. Viisi haas a elua
jäi alle kuudenkymmenen minuu in, ja mediaani haas a eluiden kes ossa oli noin
kuusikymmen ä iisi minuu ia. ( . DiCicco-Bloom & C ab ee, 2006, 315.)
Ääni in ja li e oin jokaisen haas a elun kokonaisuudessaan. Kolme haas a elua
o eu e iin kas okkain, kaksi pelkällä puheyh eydellä ja lopu ideopuheluilla.
Tu kimuksen k ali a ii iseen osioon osallis ui 21 henkilöä, jolloin o esin, e -
ei uusien haas a el a ien mukaan o aminen oisi enää uu a ie oa haas a elun
eemoihin ai niissä esi e yihin kysymyksiin (ks. myös Bowden, 2005, 17; DiCic-
co-Bloom & C ab ee, 2006, 317). Teemahaas a elun aus a ie oihin kuului a
sukupuoli, ikä, yöpaikkakun a, opiskelupaikkakun a ja yökokemus (ks. lii e 3). Li-
säksi iedus elin haas a el a ien e i yis eh ä is ä ja muis a keskeisis ä asiois a, jo ka
olennaises i sy ensi ä haas a eluiden sisäl öä sekä ikas u i a ja monipuolis i a
u kimusosion uloksellis a an ia.
Haas a eluihin osallis uneis a henkilöis ä kaksi oli miehiä ja yhdeksän ois a
naisope ajia. Eskelisen ja Hjel in (2017, 17) al akunnalliseen sel i ykseen as-
anneis a a haiskas a uksen ja esiope uksen henkilös ös ä 97 % oli naisia, jo en
haas a eluihin osallis uneiden henkilöiden jakauma muis u i al akunnallis a
keskia oa. Ikäjakauma haas a el a illa oli kaksi ois a uo a, nuo in oli 26- uo-
ias ja anhin 37- uo ias. Haas a el a ien keski-ikä oli noin 30 uo a. Suomessa
a haiskas a uksen henkilös ön keski-ikä on uoden 2012 ilas ojen mukaan 47,5
uo a (Eskelinen & Hjel , 2017, 16). Haas a el a ien yökokemus aih eli yhdes ä
kymmeneen uo een. Tämä a koi aa, e ä osa oli yöskennelly a haiskas a uksen
ope ajan eh ä issä ennen mais e iopin ojen suo i amis a. Usealla haas a el a alla
oli yökokemus a joh ajan ai a ajoh ajan eh ä is ä. Osa haas a el a is a oli puo-
les aan osallis unu ak ii ises i jä jes ö oimin aan. Lisäksi heidän osaamis aan oli
hyödynne y e ilaisissa yö yhmissä, ku en kunnan a haiskas a ussuunni elman
laa imisessa sekä e ilaisissa asian un ija- ja koulu amis eh ä issä.
Maan ie eellises i u kimushenkilöiden jakauma oli monipuolinen. Haas a el-
a ia oli Uudel amaal a aina Lappiin as i. Haas a el a a yösken eli ä yh eensä
kahdeksassa e i kunnassa ja edus e una oli a niin piene (alle 10000 asukas a)
kuin iso kin (yli 100000 asukas a) kunna . Kaksi kolmannes a u kimushenkilöis ä
yösken eli isoissa kunnissa. Va haiskas a uksen ope ajan pä e yyden haas a el-
a a oli a saanee joko Oulus a, Helsingis ä ai Jy äskyläs ä. Mais e iopinnois a
haas a el a a oli a almis unee 2015, 2016 ai 2017, joko Oulus a ai Helsingis ä.
Haas a el a a yösken eli ä hy in e ilaisissa lapsi yhmissä ja ämä osal aan mo-
nipuolis aa eemahaas a elujen kokonais uloksia. Osa yösken eli yhmissä, joissa

41
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
oli usei a ehos e ua ai e i yis ä ukea a i se ia lapsia, osalla ei yhmässään ukea
a i se ia lapsia ollu ollenkaan. Osalla haas a el a is a olikin a haiskas a uksen
e i yisope ajan pä e yys. Yksi haas a el a is a ke oi, e ä hänellä oli myös pä e yys
yöskennellä aineenope ajana.
Tu kimuksen haas a eluihin osallis ui henkilöi ä niin kunnallisis a kuin
yksi yisis ä päi äkodeis a. Haas a eluissa kunnallinen ja yksi yinen sek o i e o -
ui a jonkin e an a haiskas a uksen ope ajille kuulu ien eh ä ien osal a,
kun yksi yisessä päi äkodissa lapsien kanssa ie e yä aikaa saa oi a iedä myös
mahdollinen as iahuol o ai joh amis eh ä ä . Tämä nousi esille niiden u kimus-
henkilöiden kohdalla, jo ka yösken eli ä yli 10 yksikköä omis a issa päi äko ike -
juissa. Yksi haas a el a is a yösken eli päi äkodissa, jonka oiminnassa paino ui
mon esso ipedagogiikka.
Haas a el a illa oli myös hy in e ilaisia kokemuksia iimi yösken elys ä ja yh eis-
yös ä huol ajien kanssa. Osa haas a el a is a ke oi yöskennelleensä hy in heikoissa
yöyh eisöissä ja iimeissä, osa puoles aan ah oissa. Samanlaisia kokemuksia haas a-
el a a oi a esille myös yh eis yös ä huol ajien kanssa. Osa ope ajis a ke oi hy iä
kokemuksia ak ii isis a anhemmis a, joiden kanssa osallisuuden o eu aminen oli
helppoa, osa sai omalla ak ii isella oiminnallaan huol ajien mielenkiinnon kas a-
maan oimin aa koh aan. Osalla puoles aan oli haas ei a yh eis yön o eu umisen
kanssa.
Haas a elu o eu ui a hy in haas a elupohjan aameissa ja aiheen ulkopuolelle
ei juu i ajaudu u. Ennakkoon ase e ujen haas a elukysymys en lisäksi a ken a ia
kysymyksiä ei juu i a innu käy ää. Apukysymyksineen esi e ä iä kysymyksiä
koko haas a elu ungossa oli iisikymmen äneljä, joiden sisällön kä in läpi lähes
kaikkien haas a el a ien kanssa (ks. lii e 3). Osassa haas a eluja keski y iin ah-
emmin ie yihin eemoihin, koska haas a el a ien oma kokemukse kohdis ui a
näihin eemoihin (ks. myös Qu & Dumay, 2011, 249).
Suo i in haas a elu si en, e ä ali sin seu aa an kysymyksen aina u kimushen-
kilön as auksen pe us eella, jo a haas a elus a ulisi mahdollisimman yh enäi-
nen (ks. esim. Cope, 2004, 12–13; Qu & Dumay, 2011, 249–251). Esime kiksi,
mikäli u kimushenkilö si usi yöyh eisöä puhuessaan oppimismo i aa ios a,
seu aa a kysymys saa oi käsi ellä yöyh eisön me ki ys ä lapsen kokemukselle.
Haas a eluiden eema limi yi ä ah as i yh een ja ois oa haas a eluissa ei oi u
äl ää. Ke oin myös u kimushenkilöille, e ei ois o as auksissa hai aa. Osassa
as auksia as a iin myös useampaan kysymykseen, jolloin kaikkia kysymyksiä ei
a innu esi ää.
Tu kimushenkilöiden almis au uminen haas a eluihin aih eli suu es i. Osa oli
lukenu a kkaan o ien oi a kysymykse ja ki joi anee as auksia jo almiiksi pa-
pe ille, osa oli ain u us unu kysymyksiin ennakkoon ja osa ei ollu almis au unu
mi enkään e i yises i i se haas a eluun. Haas a elu ilan ee i sessään oli a luon-
eel aan en oja. Haas a elijan eh ä ässäni ak ii isen läsnäolon me ki ys ko os ui,
42
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
jo a haas a elu pysyi yh enäisenä (ks. Gill, S ewa , T easu e & Chadwick, 2008,
292–293). Haas a eluiden aikana en ehny muis iinpanoja ai li e oin ia.
Palau e haas a eluis a oli hy ää. Usea haas a el a a an oi a jopa kii os a, e ä
pääsi ä poh imaan omaa oimin aansa ja mie imään si ä e i näkökulmis a. Tilanne
koe iin a okkaana i se e lek ion näkökulmas a. Osa huomasi omassa oiminnas-
saan puu ei a ja koki, e ä oisi kiinni ää ie yihin osa-alueisiin enemmän huo-
mio a omassa yössään. Osa koki muu aman kysymyksen aikeaksi, mu a pienen
pohdinnan jälkeen myös niihin pys y iin as aamaan. Niin sano u aikeamma
kysymykse haas a eluissa ajoi in haas a elun puoli äliin ai loppupuolelle (ks.
Gill, S ewa , T easu e & Chadwick, 2008, 292). Tu kimushenkilö sanoi a usein
haas a elujen jälkeen, e ä aika kului nopeas i, ei ä kä huomannee ajankulkua
haas a elun aikana. Myös innos us näkyi osalla haas a elun jälkeen, ja he ke oi a
saaneensa uu a puh ia yöhönsä haas a elun johdos a.
4.4 Fenomenog a inen aineis on analyysi
Aineis on analyysi läh ee liikkeelle aineis on ku ailemisella, mikä luo pe us an
analyysille. Edellisessä lu ussa py inkin ke omaan a kas i, kei ä u kimukseen on
osallis unu , kuinka u kimushenkilö o a alikoi unee , milloin u kimus on eh-
y, kuinka laaja u kimuso e on ja kuinka u kimus on o eu e u. Analyysin oinen
aihe on aineis on luoki elu. Luoki elun a ulla haas a eluaineis o yksinke ais e-
aan ja ka ego isoidaan sellaiseen muo oon, e ä aineis on ulkin a on mahdollis a.
(Hi sjä i & Hu me, 2011, 145, 147; Åke lind, 2012, 122.)
Fenomenog a iassa eo iaa ei hyödynne ä käsi ys en es aamiseen ai niiden en-
nakol a luoki eluun eli ka ego isoin iin. Fenomenog a iassa luodaan uu a eo iaa
eli u kimuksen pe us äi ämä syn y ä aineis on ulkinnan ja analyysin pohjal a.
(Richa dson, 1999, 64, 70; Sy jälä ym., 1994, 123.) Tulos en ka ego isoinnissa
oidaan e o aa Uljensin (1989, 46–51) mukaan kolme e ilais a apaa jä jes ää kä-
si ei ä, jo ka o a ho ison aalinen, e ikaalinen ja hie a kkinen. Ho ison aalisessa
ka ego isoinnissa, jo a u kimuksessani käy in, ymmä e ään, e ä e ilaise ka ego i-
a o a yh ä a okkai a suh eessa oisiinsa. Ve ikaalisessa ka ego isoinnissa jäsenne-
ään ka ego ia jonkin ie yn k i ee in pohjalle, ku en käsi ys en esiin ymismää än
mukaan ai aikajä jes ykseen. Hie a kkisessa ku aus a assa ka ego ia ymmä e ään
e i asoisiksi ja ne on jä jes e y a oas eikon mukaises i. (Jä inen & Jä inen,
2004, 85–86.) A ioin ho ison aalisen ka ego isoinnin pal ele an analyysia pa hai-
en, koska olin ase anu iuka k i ee i haas a eluihin osallis uneille u kimushen-
kilöille (ks. Ma on, 1981, 192–193; Ya es, Pa idge & B uce, 2012, 103). Lu ussa
4.3 olen esi elly k i ee i , jo ka ase in u kimushenkilöiden osallis umiselle.
Analyysini nouda i pe in eis ä enomenog a isen analyysin mallia (ks. Ku io 3).
Analyysin ensimmäisellä asolla (Taso I) e sin aineis os a e oa ia käsi ei ä, me ki-
43
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
ysyksiköi ä. Tämän jälkeen ulki sin me ki ysyksiköiden yhdis ä iä ekijöi ä ja loin
alaka ego ioi a, joiden alle jäsensin me ki ysyksikö (Taso II). Alaka ego ia jäsensin
yhä yleisempiin luokkiin, jo ka oli a u kimuksen uloska ego ioi a (Taso III). Py in
yhdis ämään uloska ego ia eo ee isis a läh ökohdis a käsin analyysin pääka ego-
ioihin. (Taso IV). (ks. Jä inen & Jä inen, 2004, 85–87; Uljens, 1989, 41, 46–51;
Ya es, Pa idge & B uce, 2012, 105–106.)
Ku io 3: Aineis on enomenog a isen analyysin ku aus
Pääka ego ia
Tuloska ego ia
Alaka ego ia
Me ki ys-
yksikkö
Me ki ys-
yksikkö
Alaka ego ia
Me ki ys-
yksikkö
Me ki ys-
yksikkö
Tuloska ego ia
Alaka ego ia
Me ki ys-
yksikkö
Me ki ys-
yksikkö
Alaka ego ia
Me ki ys-
yksikkö
Me ki ys-
yksikkö
Taso
IV
Taso
III
Taso
II
Taso
I
Tu kimuksen enomenog a isessa analyysissä a oi eena oli luoki ella aineis os a
e ilaise käsi ykse VEPP:n o eu amises a päi äkodissa yh enäisiksi kokonaisuuk-
siksi. Pu eudun seu aa assa analyysip osessin jokaiseen asoon a kemmin.
Taso I: Me ki ysyksikö
Aloi in aineis on analyysin aineis onke uu aiheessa. Kuun elin haas a elun nauhal-
a pian a sinaisen haas a elun jälkeen. Kuun elemalla haas a elu sain pa emman
kokonaisku an haas a elus a, mikä au oi minua myös muis amaan haas a eluiden
sisällö ja löy ämään yh äläisyyksiä haas a eluiden älillä. Py in myös uo o ele-
maan aineis onke uu- ja li e oin i aihei a si en, e ä li e oi a ia haas a eluja olisi
enin ään iisi ke alla. Li e oi aessa ein jo almiiksi aineis oon muis iinpanoja ja
ko os in siel ä ope ajien paino amia keskeisiä ilmauksia.
Haas a eluiden o eu amisen ja li e oinnin jälkeen luin ielä haas a elu
kokonaisuudessaan. Aineis on huolellinen läpikäyminen au oi minua saamaan
pa emman kokonaisku an aineis os a ja palau amaan haas a elu mieleen myös
myöhemmin. Lukiessani li e oi ua aineis oa aloin samalla poimia siel ä keskeisiä
44
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
käsi ei ä ja pilkkomaan aineis oa nii ä yhdis ä ien eemojen alle. (ks. Eskola, 2007,
43; La sson & Holms öm, 2007, 57; Ya es, Pa idge & B uce, 2012, 105–107.)
Taulukossa 2 olen ku annu me ki ysyksiköiden muodos amis a alkupe äisen ilmai-
sun pohjal a.
Taulukko 2
Taulukko 2: Esime kki me ki ysyksiköiden muodos amises a alkupe äis en ilmaisujen pohjal a
Alkupe äinen ilmaus Me ki ysyksikö
Mä ainakin olen
oppinu , e ä pa as on
an aa aikaa. E ei oi olla liian
kä simä ön ja oikeas i an aa aikaa, e ä
lapsen ei a i se he i sinua hy äksyä.
Useinhan lapsella kes ää useampi
kuukausi, e ä oikeas i alkaa luo amaan.
Lapsi huomaa, e ä osaan o aa huomioon
nii ä lapsen a pei a ja kiinnos uksen
koh ei a
Ajan an aminen
Kä si ällisyys
Luo amuksen aken aminen
Lapsen a peiden huomioin i
Lapsen un emaan oppiminen
Hy äksyn sinu , sinä ole hy ä, mu a en
hy äksy kuinka oimi ässä ilan eessa.
Reagoidaan siihen,
mi en lapsi eagoi
siihen. Sensi ii isyys ja ais i a oinna.
Lapsen a os aminen ja kunnioi aminen
Palau een paino uminen oimin aan
Reagoin i lapsen oimin aan
Las en eak ioiden ha ainnoin i
Joskus
myön eisen oppimiskokemuksen
syn ymin
en aa ii si ä, e ä jous e aan
sii ä suunni elmas a. E ä hy ä olla jo ain
a asuunni elmia aka askussa.
Pedagogi keksii sen kie o ien millä sä
pääse siihen a oi eeseen,
kun ämä ei
onnis unu , niin kokeillaan si en ois a
ei iä. Jos ei onnis u,
niin si en pi ää
ielä keksiä oinen ju u. Lähde ään
aikka e kelle ja siellä saadaan lapse
a allaan huija ua ope elemaan asioi a,
joi a he ei ä no mioloissa suos u
ha
joi elemaan. Si en jälkeenpäin
oidaan keskus ella, e ä huomasi ko e ä
sulla meni uo ju u osi hy in.
Jous e aan suunni elmas a
Va asuunni elma
Vaih oeh oise oimin a a a
Piilo a oi ee
Posi ii inen ja aken a a palau e
51
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
aiku aa käy ännön yösken elyyn (ks. Siljande , 2014, 98). Usea oimin aa ajoi -
a a ekijä jäi ä u kimukseni ulkopuolelle.
Sii e ä yys
Yksi Guban (1981) luo e a uuden a ioinnin e meis ä on sii e ä yys, jonka
a ulla a ioidaan u kimuksen sii e ä yy ä muissa kon eks eissa. Sinin (2010,
310) mieles ä k ali a ii inen u kimus ei ole helpos i sii e ä issä, koska sosiaalinen
maailma elää ja ku as i. Tu kimus oikin muu ua sisällöllises i u kimushenkilön
kokemuksen pe us eella. Vaikka enomenog a isessa u kimuksessa ei py i ä ymmä -
ämään ilmiö ä, aan keski y ään yksilöiden ymmä ykseen u ki a as a ilmiös ä (ks.
Jä inen & Jä inen, 2004, 83; Åke lind, 2005, 321), on myös enomenog a isessa
u kimuksessa a ioi a a iedon laa ua sekä si ä, mi kä näkemykse o a oikei a (En-
wis le, 1997, 133). Päi äkodin oimin aa ohjaa a asiaki ja an a a mahdollisuu-
den a haiskas a uksen ope ajille o eu aa pedagogis a oimin aa monipuolises i
e i mene elmiä käy äen. Py in akaamaan u kimuksen sii e ä yy ä ajaamalla
haas a eluiden eema suh eessa päi äkodin ohjausasiaki joihin. Tu kimus ulos en
apo oinnissa ha ai sin, e ä on olemassa ie yjä ku auskäsi ei ä, joiden a ulla oli
mahdollis a saa u aa ie yjä kas a uksellisia ja pedagogisia a oi ei a (ks. Pikka-
ainen, 2009, 198–199).
Hyödynsin apo oinnissa lainauksia haas a eluis a. Lainaukse o a aina i al-
lisia pä kiä haas a eluis a, jo ka on i o e u kon eks is aan. Vali essani lainauksia
a ioin, as asi a ko lainaukse u ki a aa ilmiö ä. (ks. myös Cope, 2004, 15.) Pala-
sin alkupe äiseen aineis oon aina hyödyn äessäni lainauksia uloksia apo oidessa.
Näin py in a mis amaan, e ä lainaukse o a sidoksissa esi e yyn ilmiöön. Lai-
nauksia käy ämällä py in ah is amaan u kimuksen luo e a uu a ja ku aamaan
ulos en aken umis a. Fenomenog a isen analyysin ulokse esi elen lu ussa 5.
Tulosa a uus on kokonaisuudessaan näh ä illä lii eessä 5.
Huomioi a aa on myös ajanjakso, jolloin suo i in aineis onke uun. Haas a -
elu on suo i e u kesä-lokakuun aikana 2018, jolloin uudenmuo oinen a hais-
kas a uslaki (540/2018) oli as unu oimaan. Ke ä 2018 oli a haiskas a uksen
ken ällä poikkeuksellisen kii as a aikaa, jolloin myös a haiskas a us sai paljon
mediahuomio a. Keskus eluiden koh eina oli a yöeh osopimusneu o elu
(esim. OAJ, 9.5.2018), a haiskas a uksen ope ajien palkka (esim. Eskonen, Yle,
27.4.2018), yön ekijäpula a haiskas a uksen ope ajis a (esim. Simonen, Il aleh-
i, 28.3.2018), a haiskas a uksen ope ajan eh ä än aa i uus (esim. Eskonen,
Yle, 25.3.2018) sekä a haiskas a uslaki (esim. Nu mi, Aamuleh i, 6.2.2018).
Tu kimuksen näkökulmas a nämä ajankoh aise apah uma saa oi a ko os ua
haas a eluissa esime kiksi ah ana ope ajaiden i ee inä ja oolien selkeyden
ko os amisena.

52
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Luo e a uus
Tu kimuksen ois e a uuden suh een ulee poh ia, kuinka muu u kija pys y ä
ymmä ämään, mi en o eu in u kimukseni (Sandbe g, 1997, 205). Rapo oides-
sani u kimukses ani py in uomaan sen e i aihee mahdollisimman selkeäs i esille.
Tu kimuksen e i aiheiden a kka ku aaminen on ä keää, jo a oidaan ymmä ää,
mi en käsi elin ja ymmä sin u ki a ien ha ain oja ja mi en ne ilmeni ä aineis-
ossa (ks. C eswell, 2007, 204). Py in myös huomioimaan ajankohdan, jolloin u -
kimus on o eu e u sekä laajemmin yh eiskunnallise ilmiö , jo ka oi a aiku aa
u kimusp osessiin. Tu kijan posi io a käsi elen osuudessa ah is e a uus.
Fenomenog a isessa u kimuksessa yksilö aken aa ie oa uo opuhelussa oman
kokemusmaailman ja odellisen maailman älillä (ks. Åke lind, 2005, 322–323).
Ta kas el aessa jo akin ilmiö ä ie ynä ajankoh ana ie yyn ema iikkaan lii yen
ulee huomioida yksilön ymmä yksen kon eks isidonnaisuus. Tie oisuus koos uu
odennäköises i ilan ees a, jonka kon eks i laukaisee. E ilaise kon eks i oi a
aiheu aa e ilaisia ulkin oja ja painopis ealuei a. (Cope, 2004, 10–11; Jackson II,
D ummond & Cama a, 2007, 27.) Tu kimuksessani kon eks i , joihin u kijana
oin aiku aa, oli a haas a elu ilanne sekä ajanjakso, jolloin haas a elu suo i in.
Haas a eluiden o eu umis a ku asin lu ussa 4.3. Haas a elin u kimushenkilöi ä
e i uodenaikoina (kesä-syksy), jo a päi äkodin kulloise kin painopis ealuee ei ä
ko os uisi u kimus uloksissa. Kesän oidaan a ioida ole an auhallisempaa aikaa,
kun aas syysjakso paino uu oiminnan aken amiseen ja siihen o u au umiseen
(ks. esim. Ul ila, 2016).
Tu kimuksessa on ä keää a ioida, ymmä si ä kö u kimukseen osallis unee
henkilö kysymykse samalla a alla kuin niiden esi äjä ja as asiko iedon analy-
soin i u ki a ien käsi yksiä aihees a (Saa anen-Kauppinen & Puusniekka, 2009,
25). Teemahaas a elun muodos amisessa pidin huol a sii ä, e ä eema oli a a -
peeksi a oimia, jo a u kimushenkilöiden oma kokemukse nousi a esille. Yh ä
a peellis a oli aja a eemahaas a elu si en, e ä haas a elu an aisi a as aukse
u kimuskysymyksiin. (Niikko, 2003, 31; Teddlie & Tashakko i, 2012, 777; ks. lii e
3.)
Lähes yin u kimushenkilöi ä saa eki jeellä (ks. lii e 2), jossa esi elin heille haas-
a elun eemoja. Näin u kimushenkilöillä oli mahdollisuus o ien oi ua ule aan
haas a eluun. Haas a eluiden kysymykse muo oilin si en, e ä ne mahdollis i a
osallis ujien e ilais en kokemus en ilmaisun haas a elu ilan eessa.
Fenomenog a iassa oidaan pi ää yh enä huolenaiheena si ä, kuinka u kija oi
olla aiku ama a u kimushenkilön as auksiin. Tämä nousee esille e i yises i, kun
hyödynne ään puolis uk u oi uja aineis onke uumene elmiä, joissa seu an akysy-
mykse syn y ä as auksis a pääkysymyksiin. (ks. esim. Anyan, 2013, 3–4; Cope,
2004, 12–13.) On sel ää, e ä ak ii isuu eni ja läsnäoloni oli a me ki ä iä ekijöi ä
haas a eluiden o eu umiselle. Haas a elijana py in jokaisen as auksen kohdalla
analysoimaan as aus a ja sen pohjal a esi ämään ja kokysymyksiä. Vali sin ja koky-
53
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
symykse as aus en pe us eella yleensä almiina ole is a alakysymyksis ä ai muo-
dos in ja kokysymyksen aihees a käy äen haas a el a ien käy ämiä e mejä. Tämä
on myös yleises i hy äksy y apa enomenog a isen u kimuksen o eu amisessa
(ks. esim. Cope, 2004, 12–13). Haas a eluiden o eu umisen kannal a on mieles-
äni myös huomioi a a, e ä olisin i se äy äny u kimushenkilö alin aan lii y ä
k i ee i . A elen ämän aiku aneen myön eises i haas a elu ilan een ilmapii iin.
Tu kimukseni luo e a uu a on ä keää a ioida myös sen kes on, aika aulun ja
ajankohdan näkökulmis a. Haas a elu u kimuksen aineis onke uun o eu ami-
seen käy in aikaa iisi kuukau a. Suo i in haas a elu a sin lyhyellä aika älillä sen
uoksi, e ä u kimushenkilöiden eh ä äku a saa oi a muu ua ja haas a elu
halu iin o eu aa silloin, kun u kimushenkilö oimi a haiskas a uksen ope a-
jan eh ä issä. Tu kimushenkilöi ä ka siu ui pois myös eh ä änku ien muu os en
myö ä.
Vah is e a uus
Tu kimuksen ah is e a uuden a ioinnissa huomio kiinni yy u kijaan i seensä
(ks. Guba 1981). On ä keää poh ia u kijan asemaa iedon käsi elijänä ja ym-
mä äjänä. Tu kijaan aiku a a hänen oma kokemuksensa, jo ka puoles aan ai-
ku a a aina jollakin a alla u kimusp osessiin. Tu kija ei oi koskaan olla äysin
objek ii inen, aan u kijan ulkin a ku as aa hänen omia odellisuuskäsi yksiään.
Tu kimus on ulkin aa, jo en u ki a aa ilmiö ä ei oida ku a a äydellises i. (Saa-
anen-Kauppinen & Puusniekka, 2009, 25; Sandbe g, 1997, 208.) Fenomenog a i-
sessa u kimuksessa unnis e aan, e ä u kijan oma aikaisempi ymmä ys aiku aa
u kimuksen analyysip osessiin. Tu kija muodos aa oman suh eensa analysoi a aan
ie oon. (Cope, 2004, 7.) Tu kimuksessani ymmä ys ä lähes y ä ään asiaan lisää
oma subs anssiosaamiseni ja koulu ukseni.
Py in a mis amaan luo e a uu a ku ailemalla analyysip osessin a oimes-
i si en, e ä lukijalle ilmenisi, kuinka i o in käsi ee kon eks is aan. Käy in
enomenog a ialle luon aisia analysoin imene elmiä, joiden a ulla akensin aineis-
on ulosa a uuden. (Cope, 2004, 14.) Omaa objek ii isuu ani suh eessa ie ojen
ulkin aan huomioin u kimuksessa poh imalla analyysip osessia sen e i aiheissa
(ks. Sin, 2010, 310).
Fenomenog a isessa u kimuksessa analyysip osessin luo e a uuden a kas elus-
sa on yleises i hyödynne y kah a e ilais a apaa. Analyysip osessin luo e a uu a
oidaan a ioida an amalla useamman u kijan aken aa i senäises i ka ego ioi a
ja e aamalla ka ego ioi a oisiinsa. Toinen apa on käydä oisen u kijan kanssa
dialogia ja keskus elua aineis on sisällös ä sekä ka ego ioiden aken umises a. (Åke -
lind, 2005, 331; ks. myös Sandbe g, 1997, 204–205.) Muodos amiani ka ego ioi a
kommen oi a ohjaajien lisäksi kolme muu a u kijayh eisööni kuulu aa äi öski -
ja u kijaa, mi ä pidin ä keänä ka ego isoinnin muo ou umisen kannal a. On myös
huomioi a aa, e ä olen i se suo i anu analysoin ip osessin kaikki aihee , minkä
54
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
koen sy en äneen ymmä ys äni ulki a as a aineis os a. Tu kimukseni analyysi-
p osessia olen ku annu lu ussa 4.4.
Tu kimuksen ee isyyden a kas eluun lii yy olennaises i u kimuksen ajaa-
minen, u kimushenkilöiden apaaeh oisuus, u kimushenkilöiden sekä da an
suojaaminen, u kimuksen a koi us ja sen kohden aminen sekä u kijan oma suhde
u kimukseen (Cohen, Manion & Mo ison, 2011, 442–443; Hi sjä i & Hu me,
2011, 20). Näis ä näkökulmis a olen ässä lu ussa käsi elly muu eema pai si ie-
osuojan. Olen kiinni äny u kimushenkilöiden unnis e a uu een hy in paljon
huomio a, ja kaikki unnis e iedo on pois e u. Suojasin aineis oni salasanalla ja si ä
on säily e y yksi yisellä ko ale yllä. Suojaama on a aineis oa ei ole esi e y muille.
55
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
5 Tulokse , I aihe
Va haiskas a uksen ope ajille ekemieni haas a eluiden pohjal a loin iisi pääka e-
go iaa, joiden a ulla esi elen, mi en ope aja uki a VEPP-sisäl öjen o eu umis a
päi äkodissa. Nämä ka ego ia o a : 1. ope ajan suhde lapseen, 2. posi ii ise oppi-
miskokemukse , 3. lapsen au onomian ukeminen, 4. las en uo o aiku ussuh ee sekä
5. aikuis en älise uo o aiku ussuh ee (ks. ku io 4). Tässä lu ussa ku aan näiden
pääka ego ioiden sisäl öjä a kemmin.
Ku io 4: Fenomenog a isen analyysin pää- ja uloska ego ia
56
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
5.1 Ope ajan suhde lapseen
5.1.1 Posi ii inen ope ussuhde
Oppimisen kannal a ope ajan ja lapsen älinen suhde on me ki ä ä. Hy ä suhde
lisää uo o aiku uksellisuu a ja aiku aa keskeises i oppimismo i aa ioon. Sillä on
ode u ole an suo uisia aiku uksia lapsen hy in oinnille ja si ou umiselle oimin aa
koh aan, mu a myös pi käjän eisempiä me ki yksiä aiku aen posi ii ises i lapsen
myöhempään kehi ykseen. (Be he e ym., 2014, 533–535; Peisne -Feinbe g ym., 2001,
1543–1544; Pie a inen ym., 2014; ks. myös Manninen, 2018, 91.) Ope ajien näke-
mykse oli a yh ene iä sii ä, e ä uo o aiku ussuh een aken aminen oli edelly ys
VEPP:n o eu umiselle. Aikaisemma kokemukse ai ennakko iedo ei ä saanee
ajoi aa suh een muodos umis a. Lapselle uli an aa aikaa ja ilaa olla oma i sensä sekä
mahdollisuus aken aa i selleen me ki yksellisiä suh ei a muihin lapsiin ja aikuisiin.
”Sulla oi olla mi ä ahansa mene elmiä ja kaapi ma skua pulloillaan,
mu a jos sulla ei ole si ä hy ää uo o aiku ussuhde a lapsen kanssa, e ä se luo ais
suhun ja kokis u alliseksi sua, niin sä e ee sillä ma e iaalilla mi ään.
Se ihmissuhde pi ää aina luoda ensin, e ä ei niillä muilla ju uilla ee mi ään,
jos sulla ei ole kon ak ia lapseen.” Ki si
”Tu us u aan kaikkiin pape eihin mi ä lapsen mukana ulee,
ku en asuihin ynnä muihin, ja pe ehdy ään niihin. Samalla kui enkin
ulee olla a oin ja an aa lapselle mahdollisuus aken aa sinuun si ä
uo o aiku ussuhde a ilman ennakko-odo uksia.” Pe u
Toisaal a ope aja ke oi a , e ä omis a ennakkoluulois a pääseminen ei aina
ollu helppoa ja oisinaan ne saa oi a nous a esille e ilaisissa ilan eissa. Oma kas-
a us sekä oma aikaisemma kokemukse saa a a aiku aa siihen, mi ä odo amme
lapsil a ja ase aa näin ollen lapsia e ia oiseen asemaan (ks. Jiang, 2019, 36; S ipek
& Byle , 1997, 319; Veijalainen, Reunamo & Heikkilä, 2019, 9). Ki sin mukaan
omaa oolia ulikin a ioida ja e lek oida säännöllises i.
”Ollu hy ä huoma a, e ä jos y ö o a hankalia ja kiuku ele ia, niin olenko minä
niille anka ampi kuin pojille. E ä si ä on hy ä a os ella, kun mie ii aikka i seä
pienenä y önä ja on ollu kauheen kil i, niin ei ole helppo samas ua sellaiseen
kiuku ele aan ja aikeaan y öön ja poikaan on ollu kauheas i helpompi.
Vaikka ei saisi ehdä si ä e oa, mu a si ä on hy ä muidenkin mie iä, e ä onko
sellaisia ennakkoasen ei a. Joskus niis ä jää kiinni.” Ki si
Suh een aken umiselle uli an aa aikaa. Useassa haas a elussa nousikin esille,
e ä suh een aken amisen alku aiheessa oli ä keää an aa lapsen ehdä aloi ei a

57
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
ja olla i se e i yisen he kkänä, jo a oi as a a ja eagoida lapsen aloi eisiin. Lapsi
saa oi kiin yä oimakkaas i yhmän oiseen yön ekijään, jos a muodos ui hänen
suosikkinsa. Ope ajien mukaan oli ä keää a os aa lapsen alin aa ja an aa mahdol-
lisuuksia aken aa keskinäisiä suh ei a. Ope ajan ak ii isuus uo o aiku ussuh een
luomisessa oli ä keää, mu a sen uli apah ua las en a pei a kunnioi aen. Suh een
aken amis a uki a kyseleminen, ha ainnoin i ja muu a a sel i ää, millaisis a
asiois a lapsi on kiinnos unu . Tässä au oi myös yh eis yö huol ajien kanssa.
”Mä ainakin olen oppinu , e ä pa as on an aa aikaa. E ei oi olla liian kä simä ön
ja oikeas i an aa aikaa, e ä lapsen ei a i se he i sinua hy äksyä. Useinhan lapsella
kes ää useampi kuukausi, e ä oikeas i alkaa luo amaan.” Lissu
”Pi ää osa a a os aa ja kunnioi aa lapsen alin aa. E ä a os aa si ä yh ey ä
ja lapsen alin aa, e ä uon aikuisen kanssa lapsella on u allisempi keskus ella
asiois a. Pi ää mahdollis aa se, e ä se oi keskus ellakin sen kanssa.
E ä myös si ä he kkyy ä unnis aa se.” Ka i
”Lapsi huomaa, e ä osaan o aa huomioon nii ä lapsen a pei a ja kiinnos uksen
koh ei a. E ä sii ä se läh ee, e ä lapsi ajuaa, e ä uo on ki a yyppi,
e ä uo haluaa ehdä mun kanssa asioi a ja olla mun kanssa.” Niina
Päi äkodissa päi ä o a kii eisiä ja uo o aiku us ilan ei a päi än aikana on
paljon, jolloin yhdelle lapselle aikaa ei jää äl ämä ä paljon. Ope ajien mukaan
oli ä keää, e ä jokainen lapsi koki ulleensa huoma uksi päi än aikana, edes pienen
he ken e an. Päi än kulun kannal a ope aja maini si a , e ä lapsen ensikoh aa-
minen päi än aikana oli me ki yksellinen. Lapselle uli osoi aa huomio a, aikka
lapsi ei osoi aisikaan huomio a sinua koh aan ai äl elisi sinua. Piia ja Minna
maini si a , e ä lapsen koh aaminen aamulla aa i ai oa posi ii isuu a, läsnäoloa
ja aikaa.
”Vuo o aiku ussuh eelle me ki ä ää on, e ä mi en o e aan lapsi as aan, kun se
ulee päi äko iin. Vaikka joskus aamu oi a olla kii eisiä ja hek isiä, niin me ollaan
yö uo osuunni elussa huomioi u, e ä aamuissa meillä on ii ä äs i henkilökun aa,
e ä jokainen lapsi o e aan yksilöllises i as aan. Ka so aan silmiin, e ehdi ään ja
ke o aan, e ä ki a kun uli . E ä se on ä keä he ki, kun lapsi ulee päi äko iin.” Piia
”O an lapsen aina as aan lämmöllä ja ilolla. O an syliin, e ehdin aina,
’ki a nähdä sua änään, ihana kun ole ullu änne’.” Minna
Vuo o aiku uksellis a kul uu ia oi iin luoda myös oimin a apoja ja aken ei a
muu amalla ai jä jes ämällä nii ä keskus elua uke aksi. Pien yhmä yösken ely
58
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
koe iin hy änä yö älineenä, jolloin uo o aiku ussuh eiden mää ää pys y iin
supis amaan ja lapse saa oi a yh yä helpommin oma-aloi eiseen uo o aiku-
ukseen ois en las en ja yön ekijöiden kanssa. Useissa haas a eluissa koe iin
ä keänä päi än e i oiminnoissa apah u a keskus elu . Keskus eluja pide iin
pa haina he kinä aken aa suhde a lapseen. Esime kiksi pukemis ilan ee ja uo-
kapöy äkeskus elu koe iin mahdollisuuksina ”höpsö ellä” ja u e a spon aaniin
keskus eluun.
”On myös nii ä he kiä, e ä oi olla lapsen kanssa kahdes aan ai muu aman
lapsen kanssa ke allaan, mu a älillä myös nii ä, e ä ollaan koko yhmän kanssa
ke allaan. Siinä a allaan jokainen lapsi löy ää i selleen u allisen a an olla
uo o aiku uksessa. … Si en kaikki ällaise a jen keskus elu ilan ee o a hy iä, e ä
mahdollis e aan se, e ä oli uokailu- ai pukemis ilanne ai mikä ahansa, siinä olisi
aikaa olla ja ju ella. Kuulla nii ä las en asioi a ja keskus ella ihan no maalis i.” Lo a
Ki sin mukaan suh een luominen lapseen oli aina e ilais a ja aa ii ilanne ajua.
Las en aikaisemma kokemukse saa oi a olla hy inkin e ilaisia ja luo amuksen
aken aminen ei aina ollu helppoa. Haas a eluissa nousi esille, e ä ope ajan eh ä-
ä oli luoda suhde lapseen. Sannan mukaan se a koi i lapsen koh aamis a yksilönä,
lapsen eleisiin eagoimis a ja oman oiminnan e lek oimis a.
”Kaikki lapse ule a niin e ilaisis a aus ois a, e ä niillä läh ökoh aises i oi olla,
e ei he i oi luo aa aikuiseen. Tai osalla saa aa olla kokemus, e ä kaikki aikuise
o a epäluo e a ia. E ä jokaisen lapsen kohdalla se suhde ulee luoda e i a alla.”
Ki si
”Ta iiko omaa oimin aa muu aa, olenko liian ä äkkä ai auhallinen ja niin
edelleen. Saisi lapsen i i siel ä kuo es a. Osa lapsis a oi olla aluksi aika kipsissä, jos
o a uusia oisille.” Sanna
Hankalassa ilan eessa, jossa lapselle ei oinu an aa aikaa, oli ope ajien mukaan
uo o aiku uksellisuuden kannal a ä keää, e ä lapsi kui enkin huomioi iin. Lapsen
y i ys o aa kon ak ia oli huomioi u ja ähän oi iin pala a a i aessa myöhemmin.
”Aina ei äl ämä ä pys y läh emään lapsen luokse, mu a ke on, e ä ulen he i kun
pääsen. Olen las en lähellä yysises i ja kuun elen heidän asioi a mi ä he halua a
ke oa.” Helena
Haas a eluissa nousi esille, e ä suh een luominen lapseen oikin usein läh eä
aken umaan anhempien kau a. Lapsen oli helpompi luo aa päi äkodin yön eki-
jään, kun hänelle u allinen aikuinen, ku en äi i ai isä, uli oimeen henkilökunnan
59
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
kanssa. Samalla ope ajan oli kui enkin luo a a yh eys lapseen sekä olla a oin hänen
eak ioilleen ja uo o aiku ukselle. Sekä Lissu e ä Ka oliina nos i a esille, e ä
lapsen luo amus päi äkodin henkilökun aan lisään yi, kun yh eys anhempiin oli
hy ä.
”On ä keää, mi en puhu hänen anhemmilleen. Se on ihan A ja Ö, e ä lapsihan
ais oaa he i, e hy äksy äänkö me hänen anhemma ai ei.” Lissu
”Au aa, kun lapsi näkee, e ä anhemma ule a oimeen meidän yön ekijöiden
kanssa. Va sinkin kun a empia on aloi anu , niin on ollu iso asia, e ä äi i ulee
hy in oimeen meidän kanssa. Myös silloin lapsella on helpompi luo aa siihen
päi äkodin aikuiseen.” Ka oliina
Kaikki haas el a a puhui a ope ajan odellises a ai aidos a läsnäolos a uo o-
aiku us ilan eessa (ks. myös Kuhl, 2010b). Vuo o aiku us ilan eiden auhoi ami-
nen, oma olemus suh eessa lapseen sekä lapsen asian a os aminen oli a asioi a, joi a
ope aja pi i ä ä keinä. Posi ii isen suh een muodos umiselle oli me ki ä ää, e ä
lapsen kokemuksia a os e iin. Ope aja oi osoi aa ole ansa kiinnos unu omalla
yysisellä olemuksellaan, pysäh ymällä lapsen lähelle, an amalla lapsen puhua asiansa
loppuun as i ja esi ämällä hänelle ja kokysymyksiä. Las en ideoihin, kysymyksiin ja
eak ioihin uli as a a (ks. myös She idan, 2001, 99). Tä keää oli myös, e ä ope a-
ja oli kiinnos unu lapses a muu enkin kuin ain asiakkaana. Lapse uo a he käs i
päi äko iin omia kokemuksiaan a jes aan, jolloin kysymykse lapsen elämäs ä muo-
dos u a myös ä keiksi suhde a luodessa (ks. Mäki-Ha ulinna, 2018, 104). Posi ii-
isen suh een aken aminen aa i ope ajal a ak ii is a läsnäoloa, kuun elemis a ja
yh eis yö ä huol ajien kanssa. Olemalla läsnä suhde sy eni ja ku as i.
”Minun mieles ä jus sii ä, pys y kö sä ies imään elekielellä, olemuksella,
äänenpainoilla, e ä oo ko sä aidos i läsnä, ai onko se näennäis ä. Koh aamisen ja
läsnäolon ai o. Pysähdy kö sä kuun elemaan, ole ko sä kiinnos unu . Kysy kö sä aan
kyllä ai ei kysymyksiä ai kysy kö sä sy emmin. Ole ko kiinnos unu lapsen pe hees ä,
lemmikeis ä, ys ä is ä ai laajemmin sii ä e kos os a. Vai ole ko sä kiinnos unu sii ä
lapses a, joka käy päi äkodissa 8-16. Tunne ko sä sen lapsen yli ai ojen. Se on hi eän
olennais a.” Lissu
”Mun eh ä ä on ie ää mikä juu i sille lapselle on ä kee ä ai mis ä hän on
yleensä kiinnos unu ai mi ä hänen elämässään on meneillään. Sillä saa u an
sen luo amuksen ilmapii in, kun osaan kysyä mi ä ei eilen lä kä eeneissä. E ä
olen aidos i kiinnos unu ja jokainen lapsi kokee, e ä unnen jokaisen ja heidän
elämän ilan eensa.” Niina
60
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Haas a elemani ope aja paino i a si ä, e ä las en kanssa pi i pys yä ja ohje a
puhumaan asias a kuin asias a. Ope ajien mukaan aikei a asioi a ei saanu pelä ä
ai sysä ä nii ä si uun. Vuo o aiku ussuhde akoili, jos ope aja alkoi a ali a, mil-
laiseen uo o aiku ukseen he as asi a ai jä i ä as aama a. Päi äkodissa lapse
saa oi a kysyä a ois a ai hankalis a aiheis a, ku en seksuaalisuudes a ja kuolemas-
a. Asiois a oli py i ä ä ke omaan lapsille heidän ymmä ys asonsa mukaises i.
Hannele o esi myös, e ä ope ajan kiinnos us ja a os us las a koh aan lisäsi ä
myös lapsen kiinnos us a ope ajaa koh aan. Kun ope aja kuun eli lapsen asioi a,
kuun eli lapsi helpommin myös ope ajaa. Haas a eluissa ope aja ke oi a , e ä
uo o aiku ussuh een oi pila a olemalla e äinen, jä ämällä lapsi huomioima a ai
puhumalla las en yli.
”Uskal aa puhua lapsen kanssa niis ä aikeis a asiois a, ku en ikä äs ä. Eikä
a allaan aihe a aihe a, e ä keskus ellaan niis ä, e ä sulla on ikä ä. Se a koi aa
ä ä, mu a si en apah uu näin. Ei lakais a nii ä ma on alle, aan niille on ilaa ja
niis ä puhu aan Ei äl e ä niis ä puhumis a.” Ka i
”E ä olen oikeas i kuunnellu si ä las a, kun se ke oo, jos akin asias a. Lapse o a
aika anka ia näissä, e ä ne ei ä enää ke o, jos a peeksi mones i ke oo ja aikuinen
ei kuun ele. Ja lapse löy ää aika mones i ne aikuise , jo ka kuun elee.” Niina
”Mi ä useammin päi än aikana kuuluu, e ä Hannele, Hannele, Hannele, niin
si ä onnis uneempi mieles äni olen. Koska ei ne ule sanomaan, jos ei ole läsnä ja
kuun ele. Koska lapsikin ämän hy in nopeas i ais ii ja menee si en oiselle aikuiselle
sanomaan. E ä silloin on hy ä suhde, kun molemmin puolin kuunnellaan. Ja
lapsikin kuun elee usein pa emmin, kun aikuinen kuun elee.” Hannele
Ope ajien haas a eluissa nousi esille, e ä suh een muodos umiselle oli ä keää
unnis aa oma ooli ja as uu. Ope ajan uli osa a hei äy yä omalla pe soonal-
laan oimin aan mukaan ja älillä myös epäonnis ua omissa y i yksissään. Lissun
mukaan oma pe soonallisuus pi i nähdä ah uu ena ja oima a ana uo o aiku-
ussuh eiden muodos amiselle. Ka oliina puoles aan oi esille, e ä ope ajan oma
hei äy yminen oli me ki ä ää ja samalla an oi mallin lapsille, e ei ä kaikki y i-
ykse aina onnis u.
”Mulle oli jä ky ys, e ä kun mä ulin änne, niin ihmise lai aa sellaise
las en a hanope ajan ai -hoi ajan saappaa jalkaan ja uli a suo i aan si ä
yö ä sinne yöpaikalle. Mi ä helku ia? Olkaa omia i sejänne, lapse han o a osi
kiinnos unei a meis ä ja mi ä me ehdään apaa-ajalla. Se pi äis enemmän nähdä
oima a ana sille uo o aiku ukselle, e ä me kaikki ollaan ihmisiä.” Lissu
67
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
”Py in koh aamaan lapse kas o us en ja ju elemaan niis ä un eis a. E ä ne un ee
o a ihan oikei ja nii ä pi ää ollakin, mu a mi en nii ä osoi e aan.” Jenny
Ope ajien mukaan ope ajan läsnäolo ja auhallisuus ko os ui a , kun lapsi ei
i se pys yny halli semaan omaa unne aan. Niina ku asi, e ä lapselle oli ä keää
un ea kykene änsä halli semaan i seään. Minna sanoi, e ä oli ä keää ope aa lap-
selle keinoja, kuinka oimia niissä ilan eissa, joissa oinen oimi ää in. Tilan ei a
oi iin poh ia yhdessä ja ukea las a löy ämään i se oikei a a kaisuja e i ilan eiden
koh aamiseen. (ks. myös Galla & Wood, 2012, 120.)
”Hallinnan unne on hi eän ä keä, mu a sen ymmä äminen, e ä se on ä keää
myös lapselle. E ä lapsi kokee, e ä minä pys yn, osaan ja kykenen. Se on ä keää
aikuiselle, niin se on ä keää myös lapselle, e ä se kykenee halli seen si ä omaa
elämäänsä.” Niina
”Ei ain ki ke ä epä oi o a aa käy ös ä, aan myös ope e aan, mi en oidaan oimia
i se niissä ilan eissa, jos koh aa, e ä joku ekee ää in.” Minna
Tunne ai ojen ha joi eluun ope aja nimesi ä usei a e ilaisia keinoja ku ako -
eis a en ou umisha joi eisiin ja näy elemiseen. Ennakoin i ja un eiden sanoi a-
minen nousi a ah as i esille, mu a myös un eis a keskus elu ja un eiden nimeä-
minen oli a ä kei ä unne ai oja kehi ä iä keinoja. Esime kiksi d aaman a ulla
oi iin lapsissa he ä ää empa iaa ja samais umisen un ei a, kun yhdessä pohdi iin,
millaisia un ei a e ilaise ilan ee oi a he ä ää. Myös omien kokemus en ja un-
eiden sanoi aminen au oi las a ymmä ämään, e ä muu kin koki a samanlaisia
un ei a eikä hän ollu un eineen yksin.
”Käy än i se paljon so mi- ja käsinukkeja ja näy elen nii ä heille apah unei a
ilan ei a. Lapse koke a hi eäs i empa iaa nii ä so minukkeja koh aan, aikka
olisi a i se ehnee saman kaksky minuu ia si en. Ei a i se ke ään syy ää, e ä
sinä ee näin ja ole kiusannu ui a, e ä ny syy e äänkin so minukkeja ja nähdään
e i näkökulmas a ne ilan ee . Si en joku saa aa huoma a, e ä mulle on ainnu
käydä noin, olen ehny joskus noin.” Pi jo
”Jos näkee pahaa miel ä, jänni ää ai muu a, niin kyllä siihen a u aan. Si en
koi e aan sanoi aa, e ä sua a maan jänni ää ämä ilanne.” Ki si
”Eihän lapsi ymmä ä, e ä hänen un eensa o a niinkö uni e saaleja, e ä muu kin
koke a nii ä samoja un ei a.” Minna

68
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Lapsi yhmässä uo o aiku ussuh ei a on paljon. Ope aja oli a kin huoman-
nee , e ä aina ei oinu as a a kaikkien las en a peeseen samaan aikaan eikä yh ä
ak ii isella läsnäololla. Ope ajal a ämä aa i he kkyy ä unnis aa, kuka a i si
eni en apua juu i sillä he kellä ja kenelle osoi e u apu pal elisi lapsi yhmää sillä he -
kellä pa hai en. Juha oikin esille haas a elussaan, e ä henkilökunnan osaaminen
päi äkodissa aih eli hy in paljon, mikä oi kuo mi aa ope ajaa.
”Kun ulen öihin, niin näkee joka puolella ulipaloja. Si en ka soo mikä on suu in
ulipalo ja menee si ä ähän sammu amaan. Halu olisi ehdä ihan äly ömäs i,
mu a ei ole esu sseja eikä aikaa.” Juha
Ope aja puhui a paljon yksilön koh aamises a ko os aen kui enkin, e ä kai-
kessa oiminnassa uli yksilön lisäksi huomioida myös muu uo o aiku ussuh ee .
Sosiaalis a ympä is öä käsi elen enemmän lu uissa 5.2.1 ja 5.4.
5.2 Posi ii ise oppimiskokemukse
5.2.1 Hy ä oppimisympä is ö
Ope ajien mukaan oppimisympä is össä uli huomioida aken eellise ja emo i-
onaalise ekijä (ks. myös Leh inen ym., 2016, 242). Olennaisena pide iin, e ä
oppimisympä is öä oli lähde y muodos amaan las en a peiden pohjal a. Haas a -
elemieni ope ajien mukaan oimin aa jä jes e äessä oli ä keää a ioida, mis ä
läh ökohdis a oimin aa muodos e iin. Onko oimin a akenne u pal elemaan
henkilökunnan ai las en a pei a? Olemassa ole ia oimin amalleja ulisikin ope -
ajien mukaan säännöllises i a ioida ja nii ä pi äisi pys yä muu amaan a peen
ullen.
”Ta oi ee ase e aan a haiskas a ukselle ja meidän oiminnalle.
Läh ökoh a on se, e ä mi en me kas a ajana ue aisiin sen lapsen a pei a.” Ma i
Haas a eluissa nousi a esille muun muassa melu, kon lik i muiden las en kans-
sa, kii e ja keskey ykse . Jo suunni elu aiheessa oli hy ä poh ia ekijöi ä, jo ka oi a
olla s essaa ia lapsille. Ope ajien haas a eluissa nousi esille u hien häi iö ekijöi-
den ja liiallisen ohjelman ka siminen, pi käkes oisen leikin mahdollis aminen, leikin
ja kaminen, lapsien ja ilojen jakaminen sekä lapselle u un yön ekijän läsnäolon
me ki ys. Työn ekijän ooli oli me ki ä ä, jo a lapsi kokeisi olonsa u alliseksi ja
saisi a i semansa uen. Lapselle oli myös ä keää ie ää, mis ä u un yön ekijän
löy äisi. Esime kiksi sosiaalise ilan ee loi a paljon s essiä, joihin lapse kaipasi a
ukea. Näis ä ke on enemmän lu ussa 5.4.
69
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
”Si en melu on iso ekijä, mikä lisää le o omuu a ja s essiä lapsen a jessa. Tila ja
piene yhmä o a ä keää. … Tu u aikuinen on osi me ki ä ä.” Jenny
”Va haiskas a us on äynnä sellais a, e ä ilan ee keskey yy. O ikello ai puhelin soi,
las a ullaan hakemaan. Niin py i äisiin mahdollisuuksien mukaan ähen ämään
nii ä keskey yksiä.” Ma i
”Py kii ähen ämään ilan ei a, joissa lapsi jou uisi is i ii a ilan eisiin
ai keskelle nii ä.” Paula
Ope ajien mukaan selkeä päi ä y mi ja u iini oli a ä kei ä, mu a niiden uli
pal ella las en a pei a. Päi ä y miä ulisi a kas ella si en, e ä oiminnan kulku on
jou uisaa, eikä siinä ole u hia keskey yksiä. Usea ope aja nos i a esille päi än
suju uuden, minkä samalla koe iin aiku a an lapsen iih y yy een, mu a myös
ähen ä än lapsen s essiä ai ahdis us a.
”Sii ymä ja muu olisi a sellaisia jous a ia ja a allaan niissäkin apah uu
paljon kaikkea, niin nii ä ilan ei a pysy äisiin ennakoimaan. Niis ä oppimaan,
helpo amaan. Ne sii ymä ilan een o a joillekin lapsille osi aikei a.” Johanna
”Tä keää, e ä sii ymä suunni ellaan hy in, e ä kenenkään ei a i se odo aa
liian pi kään. Niissä mones i ulee is i ii a ilan ei a, jos po ukka u hau uu ja
menee höpöksi.” Hannele
Tu allinen ja myön einen oppimisympä is ö uke a lapsen hy in oin ia ja aiku -
a a siihen, mi en lapse koke a asioi a (Leh inen ym., 2016, 242). Haas a eluissa
ope aja koki a , e ä päi äkodissa las en yysise pe us a pee oli yleises i o e u hy in
huomioon. Heidän puheissaan ko os ui henkinen hy in oin i, johon lii yi ä luo a-
mus, a os us, i se unnon ja minäku an ah is aminen sekä u un yön ekijän läsnäolo.
”Hy än uo o aiku ussuh een luominen on ä keää, e ä on se luo amus,
u allisuus ja johdonmukaisuus. Si en kun lapsi oi psyykkises i hy in,
niin se pys yy en ou umaan päi äkodissa.” Ki si
Haas a elemani ope aja ko os i a , e ä ope ajan ulee aina oimia lapsen edun
mukaises i. Tähän lii yy myös ajojen ase aminen, mi ä käsi elin aikaisemmin
lu ussa 5.1.2. Ope ajan eh ä änä oli ie ää, mi kä ekijä aiku i a lapsen hy in-
oin iin ja oli a lapsen edun mukaisia. Tämä aa i omal a osal aan aikuisjoh oi-
suu a, mää ä ie oisuu a sekä lapsiläh öisyy ä. Ka i ko os i, e ä posi ii isessa ja
u allisessa oppimisympä is össä lapsi koki ule ansa kuulluksi ja nähdyksi. Sama
asia nousi esille monessa muussakin haas a elussa. Ope ajien mieles ä oli ä keää,
70
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
e ä lapsella oli kokemus, e ä hän oi luo aa päi äkodin yön ekijöihin ja siihen,
e ä yön ekijä oimi a lapsen pa haaksi.
”Py kimys on aina oimia lapsen edun mukaises i, lapsen pa haaksi.
Va haiskas a ajan el ollisuus on luoda si ä oppimisilmapii iä mahdollisimman
myön eiseksi ja siihen lii yy, e ä py i ään as aano amaan nii ä lapsen a pei a ja
huomioimaan nii ä oiminnassa.” Ma i
”Kaiken läh ökoh ana on lapsen e u ja hy in oin i. Lapsi kokee ule ansa
kuulluksi ja nähdyksi.” Ka i
Me jan ja Sannan mukaan lapsen uli pys yä kokemaan, e ä hän oi päi äkodissa
olla oma i sensä. Lapsen a pee ulisi o aa päi äkodissa huomioon. Sanna ja koi,
e ä lapsi yhmässä aadi iin monipuolisia oimin a apoja ja eagoin ia las en a -
peisiin. Osalle u allisuuden unne a koi i uo o aiku ussuh eiden ka simis a
ympä il ä, oiselle auhallisuu a oi jokin äline. Yksi puoles aan oi kokea i sensä
le ollisemmaksi aikuisen läsnä ollessa. Ka in mukaan joskus ämä a koi i ole-
massa ole ien s uk uu ien uudelleen a ioimis a ja muu amis a. Lissu puoles aan
huomau i, e ä u allisuus a koi i, e ä las en a peisiin as a iin. Tämä samalla
ah is i suhde a lapseen (ks. myös luku 5.1.1).
”Lapsi ulee kohda uksi omana i senään, sellaisena kuin on. Tun ee olonsa
u alliseksi. Voi ke oa aikuiselle, jos jo ain huolia.” Me ja
”Hy äksy sen lapsen juu i sellaisena, e ase a si ä mihinkään muo iin missään
koh aan. E aadi las a olemaan jonkinlainen, aan ole a oin sille henkilölle ja
pe soonalle. … E si ään missä ympä is össä ai ilassa ämä lapsi on le ollisempi,
pi ääkö siinä ollu joku aikuinen lähellä ai au aako joku lelu, painopei o,
s essilelu, mikä ikinä.” Sanna
”Esime kiksi, jos ulee uusi lapsi ke äällä ja anhemmalla on huoli, e ä meidän lapsi
jänni ää hi eäs i ulkona, kun siellä on paljon lapsia. Niin ällaisissa asioissa me
oidaan muoka a si ä meidän päi äjä jes ys ä, e ä hei lai e aan se sun lapsi ensin
ulkoilemaan, kun siellä on ähemmän silloin mui a lapsia.” Ka i
”Ollaan sensi ii isiä, ha ainnoidaan, e ä ny aikka joku lapsi e äy yy, niin
mennään ueksi. Ju ellaan ja ollaan läsnä.” Lissu
Monipuolise oimin amene elmä mahdollis a a , e ä jokainen lapsi pääsee
osalliseksi oimin aan ja kokee onnis umisen un ei a (ks. Piispanen, 2008, 156).
Myös haas a eluissa ko os e iin yö apojen monipuolisuu a. Ope aja pi i ä ä -
71
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
keänä, e ä lapsi sai e ilaisia kokemuksia, löysi i selleen sopi ia oppimis apoja ja pääsi
hyödyn ämään oiminnassa monipuolises i myös e i ais eja. Leikinomaisuus oimin-
nassa ko os ui ja leikkimällä e ilaisia leikkejä myös las en oma oimisuus kas oi (ks.
myös Gmi o á & Gmi o , 2003, 245; Nicolopoulou, 2010, 2–3; Whi eb ead ym.,
2009, 50). Samalla lapse oi a löy ää i selleen uusia oimin a apoja, jo ka au oi a
hei ä löy ämään i selleen mieluis a ekemis ä yksin ja yhdessä ois en las en kanssa.
Yksilöllisyys ja jokaisen huomioin i oman kehi ys ason mukaises i oli myös haas e
pedagogiselle oiminnalle, kun oimin aa uli ää älöidä lapsen a peille sopi aksi.
”Mahdollis e aan onnis umispaikkoja ja osaamishe kiä. Taa aan se unne,
e ä oli se ki a päi ä, koska si ä kau ahan se läh ee se ilo ja oppiminen mahdollis uu,
kun sulla on muka a iilis.” Sanna
Ope aja nos i a esille oiminnan jous a uuden ä keyden. Ope ajien mukaan
suunni elmallisuus ja pi käjän eisyys oli a keskeisiä oimin a uo a aken a ia e-
kijöi ä, mu a oimin aa o eu e aessa oli kuunnel a a ja lue a a las en eak ioi a.
Toiminnan aikana suunni elmis a oi iin poike a ja myöhemmin uli poh ia, miksi
jokin asia ei oiminu suunni ellulla a alla (ks. myös Ansa i & Pu ell, 2017, 31).
Ope aja myönsi ä , e ä kaikkia ideoi a ei oinu aina o eu aa. Lissu nos i omassa
haas a elussaan esille, e ä joskus oli ä keää jä ää jo ain pois. Ope aja pi i ä ä -
keinä ak ii is a ha ainnoin ia, eagoimis a, a i aessa suunni elmien muu amis a
ja lapselle sopi ien oimin a apojen e simis ä. Toiminnan jous a uus koe iin me -
ki ä änä pedagogisiin a oi eisiin pääs äisiin.
”Pi ää ymmä ää kuinka paljon sinne pieneen päähän ke alla mah uu.” Lissu
”Joskus myön eisen oppimiskokemuksen syn yminen aa ii si ä, e ä jous e aan sii ä
suunni elmas a. E ä hy ä olla jo ain a asuunni elmia aka askussa.” Ma i
”Pedagogi keksii sen kie o ien millä sä pääse siihen a oi eeseen, kun ämä ei
onnis unu , niin kokeillaan si en ois a ei iä. Jos ei onnis u, niin si en pi ää ielä
keksiä oinen ju u. Lähde ään aikka e kelle ja siellä saadaan lapse a allaan
huija ua ope elemaan asioi a, joi a he ei ä no mioloissa suos u ha joi elemaan.
Si en jälkeenpäin oidaan keskus ella, e ä huomasi ko e ä sulla meni uo ju u
osi hy in.” Sanna
Ope aja nos i a esille, e ä las en a pee ohjaa a pedagogisia a kaisuja si en,
e ä ope ajan oimin a lapsen kehi ys ä uke aa (ks. myös Heiskanen, Alasuu i &
Vehkakoski, 2018). Ta oi ei a ja omaa oimin aa uli myös a ioida säännöllises i.
Kannus aminen ja ohkaiseminen uki a posi ii is a ilmapii iä. Toiminnassa uli
kui enkin mennä las en ehdoilla.
72
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
”Jokaisella lapsella on oma a oi ee ja mi ä ällä he kellä ha joi elee. E ä niis ä
asiois a las a kannus e aan ja kehu aan. Jos mulla on pien yhmässä 8 las a, niin yksi
oi ha joi ella aikka, e ä uskal aa kokeilla uu a ju ua, niin hän ä kehu aan sii ä.
Ja si en jollain oisella se on jo ain ois a.” Lissu
”Ei pako e a las a siihen oimin aan. Voidaan suos u ella ja ohkais a, mu a ei
pako e a missään nimessä.” Minna
Haas a eluissa ko os e iin, e ei oppimis ilanne a oi e o ella joksikin ie yksi
kokonaisuudeksi, aan pedagogiikka oli osa päi äkodin oimin akul uu ia (ks.
myös Kangas ym., 2019). Työn ekijöiden uli pys yä ase amaan i sensä ja oma
oolinsa kon eks iin unnis aen mahdollisuude ukea lapsen kehi ys ä pa haalla
mahdollisella a alla.
”Mikä on aikuisen ooli siellä lapsi yhmässä. Kokeeko aikuinen, e ä leikki- ai
ulkoiluaika on sellainen, milloin aikuinen oi hoi aa jonkin ie yn asian, ai ju ella
yöka e in kanssa. Vai onko aikuinen aidos i läsnä niissä ilan eissa ja ak ii ises i
läsnä siinä lapsi yhmässä, jo a se luo mahdollisuuksia sille, e ä lapsi ekee ha ain oja
ympä is össä. Onko aikuinen mukana siellä lapsen leikissä passii isena ai ak ii isena
ehden ha ain oja, mis ä lapsi milloinkin hyö yy.” Lissu
Salli aa oppimisympä is öä pide iin haas a eluissa e i äin me ki ä änä hy än
oppimisilmapii in, minäpys y yyden ja lapsen i se unnon kehi ymisen kannal a
(ks. myös Cla o, Paunesko & Dweck, 2016, 8664, 8667; Deci & Ryan, 2008, 18, 21;
Duckwo h, Pe e son, Ma hews & Kelly, 2007, 1091–1093; Haimo i z & Dweck,
2016, 867). Ope aja ko os i a y i ämisen ja kokeilemisen me ki ys ä. Oli ä -
keää, e ä y i i ja e ä epäonnis umise oli a salli uja. Ope ajien mukaan olikin
oleellis a, e ä lapsi osaisi suh au ua epäonnis umisiin lannis uma a. Päi äkodin
yön ekijöillä oli suu i aiku us lapsen apaan käsi ellä epäonnis umis a.
”Tä keää on myös, e ä lapsi kokee epäonnis umisia, e ei pehmi ä liikaakaan. E ä se
on osi ä keää, e ä oppii eagoimaan myös niihin.” Pi jo
”E ei lapsi koe, e ä on au omaa ises i huono epäonnis uessaan, Vaan, e ä se lapsi
kokee, e ä on ii ä ä ja hy ä aikka epäonnis uisi. Eikä se a koi a, e ä se aina
epäonnis uisi siinä. Vaan, e ä on ä keää, e ä y i i . Hy ä, e ä oli mukana.” Helena
”Ei anne a he i pe iksi, ei luo u e a. Ollaan sinnikkäi ä, koi e aan pähkäillä. E ä
nii ä aja elun ai oja, e ä sanoi aa myös nii ä. E ä lapselle ulee e ilainen kokemus,
e ä aih oehdo ei ä ole ain, e ä minä osaan ai minä en osaa.” Niina

73
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
”Kun lapsella on hy ä olla ja kokee ole ansa pä e ä, kykene ä, ii ä ä, e ä hän ä
kuullaan ja hänes ä äli e ään, niin sii ä läh ee myös se oppiminen.” Pe u
Kaikkien haas a elemieni ope ajien mukaan a haiskas a us yössä yön eki-
jäl ä aadi iin hy ää un eidensää ely ai oa. Ope aja ko os i a , e ä oli ä keää
iedos aa, kuinka paljon oma olemus, elee ja äänensä y aiku i a koko yhmän
oimin aan, niin lapsiin kuin iimika e eihinkin. Haas a eluissa he puhui a paljon
auhallisuudes a ja posi ii isuudes a. Ope aja yleises i ke oi a auhallisuuden
a koi a an omien un eiden ie ois a sää elyä ja kon eks in ulki semis a. Posi ii-
isuudella he ii asi a siihen, e ä yön ekijän uli kye ä olemaan myön einen las a
koh aan aina, myös haas a issa ilan eissa. Haas a elemieni ope ajien mukaan päi-
ään mah ui u hau a iakin he kiä, mu a omalla oiminnalla oi aiku aa, mihin
suun aan oimin a kehi yi pi källä äh äimellä ja millainen ilmapii i yhmässä oli.
(ks. myös Ahonen, 2015, 169.) Niina ke oi, e ä ope ajan oli ä keää halli a omia
un ei aan, mikä aa i ymmä ys ä oman olemuksen me ki ä yydes ä. Oppimisym-
pä is ön u allisuu a luo iin omalla oiminnalla, jo a uki auhallinen yöo e.
”Vaikka seinä kaa uisi ympä il ä, niin (e i yisope ajan) ilme ei saisi ä äh ääkään.
Ja a allaan se on niin. Meidän pi ää kes ää ne las en un ee mi ä siel ä ne ulee.”
Ki si
”Mul a on kysy y, e ä suu unko mä koskaan.” Minna
”Tiedos aa mi en al a a me ki ys, sillä omalla olemuksella on siihen las en sekä
iimika e eiden oimin aan. Jos mä ies i än u allisuu a, e ä kaikki on hy in,
ei hä ää, aikka olisi ähän kii e ai poikkeuksellinen ilanne. E ä mä pysyn
auhallisena, ilmaisen i seäni selkeäs i, haen ähän huumo ia ai y i än en ou aa
si ä ilanne a. Niin kyllä ne oimii paljon pa emmin, kuin e ä alkaisi iuskia ai
puhuun kauheen nopeas i. E ä se i sesää ely läh ee sii ä, e ä ymmä ää oman
me ki yksensä siinä kon eks issa. E ä mikä al a a as uu mulla on siinä, e ä mi en
mä ies in, mi en mä oimin, koko siihen meidän yh eisöön.” Niina
Haas a eluissa nousi esille, e ä ope aja saa oi un ea usein ii ämä ömyyden
un ei a, ehdä i sekin i hei ä ja epäonnis ua.
”Si en ässä yössä se ii ämä ömyyden unne, e ä kun olis niin al a as i
ekemis ä.” Niina
Osa haas a el a is a ope ajis a huomau i kui enkin, e ä oma i hee ja epäon-
nis umise oi a olla myös ah uus. Lapse huomaa a , e ä jokainen eki i hei ä.
Työn ekijä oimi a esime kkeinä ja oolimalleina lapsille kaikissa ilan eissa. Oma
74
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
epäonnis umise ja e eh ymise oi a oimia oppimisympä is öä posi ii ises i a-
ken a ina ekijöinä. Se, mi en näissä ilan eissa i se eagoi, aiku i myös lapsiin.
”E ä sekin, e ä näy ää lapsille, e ä mäkin een i hei ä ja olen ain ihminen, niin
sy en ää si ä suhde a ja luo amus a meidän älillä.” Niina
”E ä sekin on si ä mallia, e ä mi ä me ehdään si en, jos menee he mo ai ehdään
i hei ä. On ä keää, e ä myös aikuinen osaa pyy ää an eeksi, jos oimii ää in.” Ki si
”Aikuise kin oi a ha joi ella sellaisia asioi a, joi a ei osaa eikä he i opi.” Ka oliina
”Sanoi e aan omia un ei a lapselle. Olen ähän ä yny , kun äsy ää. Se ei johdu
sinus a, aan sii ä, e ä olen nukkunu huonos i.” Minna
Haas a elemieni ope ajien mukaan oli ä keää pi ää yllä myön eis ä uo o ai-
ku us a ja luoda posi ii is a kieliku aa oiminnas a. Haas a eluissa nousi esille, e ä
oisinaan oli hankalaa äl ää u hia kiel osanoja yhmänhallinnassa. Kiel osanojen
äl äminen aa i ie ois a paneu umis a. Ope aja koki a ä keäksi, e ä lapsia
ohja aisiin oimimaan oikein kuin e ä hei ä ois u as i kielle äisiin. He ko os i a
myös, e ä myön einen palau e ei pelkäs ään keski yisi nega ii ises a oiminnas a
poisoppimiseen. Helena an oi esime kin haas a elussaan, kuinka myön eis ä ilma-
pii iä oi iin ylläpi ää, aikka lapsi olisikin pää äny oimia sään öjen as aises i.
”Mones i ne asia o a juu i sellaisia millaisiksi ne ekee.” Niina
”Tie oises i py i y kiel eisiä ilmaisuja kään ää posi ii isiksi. Vaikka, jos ei saa juos a,
niin sano aankin, e ä hei kä ellään. Ka si aan u hia kiel osanoja.” Piia
”En muka huomaa si ä, e ä lapsen olemus ke oo, e ei se ole menossa ai ekemissä
si ä. Mu a kyllä ne si en yleensä oimii, kun aikka pyydän oisen ke an osi
ys ä ällisellä äänellä, e ä hei, oli ko sä menossa sinne essaan. Ja he i kun lapsi läh ee
oikeaan suun aan, niin kylläpä sä ole kin sinne hienos i menossa. Mones i huomaa
niis ä lapsis a, e ä ne saa a oikein ipinää kin uihin, kun saa a sen posi ii isen
palau een, aikka aikoikin omas a mieles ään mennä leikkimään älissä.” Helena
Yleises i ope aja ku aili a , e ä hy ässä oppimisympä is össä iih yi ä sekä
lapse e ä yön ekijä . Ope aja py ki ä aken amaan sellais a las en a peille
suunna ua oppimisympä is öä, missä he myös i se iih yi ä . Hy ässä oppimisym-
pä is össä oli u allis a olla: siellä a os e iin oisia, kaikki un ee oli a salli uja
sekä koe iin myös paljon iloa ja mui a posi ii isia un ei a.
75
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
”Lapsella on oikeus siihen kokemukseen, e ä se un ee ole ansa ihana.” Minna
”Aikuisilla on muka a ulla öihin. Sen lapse kin ais ii hy in äkkiä, jos aikuisilla on
keskenään jo ain k änää.” Ka oliina
”Hauskanpi o, nau un mää ä päi än aikana oisi olla yksi ihan hy ä mi a i.” Lo a
5.2.2 Lapsen myön einen oppijaminäku a
Jokainen oppimis ilanne oli aina yksilöllinen. Oppimis ilan eissa lapsen mahdolli-
suude ja aido ulisi huomioida usealla e i osa-alueella. Lapsen senhe kisen i eys-
ja ah o ilan ha ainnoin i sekä lapsi un emus nousi a ah as i esille, kun haas a-
el a a ku asi a päi i äisen pedagogisen oiminnan aken umis a. Haas a eluissa
nousi a sin yh enäises i esille, e ä ope ajan uli ak ii ises i py kiä ha ainnoimaan,
mikä lapsen po en iaali oli ja mi kä lapsen oimin a esu ssi juu i ässä kon eks issa
oli a .
”Ha ainnoidaan las a jokaisena päi änä, e ä mihin hänes ä saa aa olla änä
päi änä. E ä se on mun mieles ä osi ä kee, e ä jos aikka lapse o a osi äsynei ä,
niin o aa si ä huomioon.” Anne
”Ke ä o an aska elemaan, niin a allaan aina mie ii kuka jaksaa odo aa, kenen
äy yy pääs ä he i, kenen pi ää ensin ulkoilla ja ulla as a si en ekemään.” Ki si
”Se on al a an laaja ki jo mikä se las en osaamisen aso on, e ä se ( oimin a) pi ää
jokaisella osalla ää älöidä yksilöllises i. Ja se läh ee sii ä, e ä ha ainnoin si ä las a,
mikä se hänen ai o asonsa missäkin osa-alueessa on.” Niina
Ope ajien mukaan lapsille uli a jo a sopi assa suh eessa haas ei a ja ehdä mah-
dolliseksi kokea onnis umisia. Oikean ai o ason a ioin i oli ä keää, koska liian
haas a a eh ä ä oi a joh aa ihan ja häpeän un eisiin. Haas a el a a ope aja
näy i ä ymmä ä än, e ä jokainen lapsi oimi oman ai o asonsa mukaises i ja
e ä lapse uli kohda a yksilöinä. Haas a eluissa nousi esille, e ä ha ainnoinnilla ja
oiminnan a ioinnilla oli suu i me ki ys. Henkilökunnan ulisi ha ainnoida lapsen
leikkiä ja oimin aa, jo a oimin a osa aisiin jä jes ää lapsen kehi ys ä ja kas ua
pa haalla a alla uke aksi. Lapsen ai o ason löy yminen aa i ak ii is a oimin aa
ope ajal a sekä yh eis yö ä koko kas a us iimin kesken. Yh eis yö anhempien
kanssa lisäsi ymmä ys ä las a koh aan.
”Jokaisella lapsella on ne oma a oi een ja oma onnis umisen paikkansa. E ä
a allaan yksilöllises i, e ä ne palau een anno o a e ilaisia. Toiselle kehu aan niis ä
76
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
kengis ä ja oiselle sii ä, e ä jaksoi hy in odo aa. E ä mikä on se yksilöllinen asia,
mi ä lapsen kanssa ny ha joi ellaan.” Ka i
”Toinen on huomannu sen ju un, e ä kyllä sekin si en joissain kohdin saa aa
muu aa si ä oimin aa, e ä ei ämän lapsen a i ehdä ä ä asiaa ällä apaa. E ä
muu aa si ä oimin aa ja pi ääkin, jos se on sen lapsen kannal a pa empi.” Ki si
Las en myön eise oppimiskokemukse ja onnis umisen un ee nousi a haas a e-
luissa esille. Ope ajien mukaan jokaiselle lapselle ulisi py kiä a joamaan onnis umisen
kokemuksia päi än aikana. Haas a elemani ope aja käsi i ä , e ä las en oppijaminä-
ku aa ja i se un oa oi iin ah is aa ali semalla ja aken amalla eh ä ä lapsen ai o a-
so huomioiden (ks. Kel ikangas-Jä isen, 2008, 180–181; Lepola, 2006, 38–39). Pilk-
komalla eh ä iä oi hankalampikin eh ä ä uoda onnis umisen kokemuksia lapselle.
”Tehdään sopi an asoisia eh ä iä. Sellaisissa pienissä osissa, e ei liian isoa palaa
anne a lapsille suo i e a aksi. E ä mieluummin pienissä paloissa nii ä onnis umisen
kokemuksia, se ah is aa si ä lapsen i se un oa.” Jenny
Haas a el a ien ope ajien mukaan posi ii inen uo o aiku us, oikea asoise
eh ä ä , jo opi ujen asioiden sanallis aminen ja oppimisp osessin näky äksi e-
keminen uki a lapsen sinnikkyy ä ja y i ämis ä. Lapselle uli py kiä luomaan
posi ii is a ku aa hänen ky yis ään ja po en iaalis a oppia (ks. myös Szen e, 2007,
449–451). Tä keäksi koe iin, e ä yh eisössä mahdollis e iin y i äminen ja salli -
iin epäonnis uminen (ks. luku 5.2.1).
”Mi en kas a aja kykenee näkemään lapsen mahdollisuude ja po en iaalin sekä
ah uude . Vai näkeekö hän ain lapse heikkouksia mää i elemällä.” Lissu
”Tä keää, e ä kaikki ulee huomioiduksi ja kehu uksi. Mu a, e ä kaikki sii ä
omas a opi a as a ju us a ai y i ykses ä. E ei a i se aina onnis ua,
mu a e ä y i ää hy in.” Ka i
”Lapsella on kokemus, e ä minä pys yn, minä osaan. Jos en osaa, oin oppia.
Si ä haluan mun yhmässä ole ille lapsille ope aa. Nimenomaan luomalla nii ä
onnis umisen kokemuksia.” Niina
”Tämä on aas sellainen asia, jo a ny e osaa, mu a kun ha joi ele , niin meillä on
koh a ku a, jossa ämänkin osaa . E ä ämäkin on mahdollinen.” Lo a
Ope aja ke oi a , e ä las en oimin aa oi iin ohja a huomioimalla las en un-
ee ai ah is amalla las en posi ii isia unnekokemuksia. Ope aja käsi i ä , e ä
83
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
ei ole sellaisia kiin ei ä, aan oimin aa jä jes e ään ja muu e aan a peen ja ilan een
sekä lapsi yhmän mukaan. … Toki aa ii si ä aikuis a ohjaamaan alkuun, mu a ei
ehdä puoles a aikka pääsisikin helpommalla. E ä se kun lapse eke ä i se,
niin se kan aa si ä hedelmää.” Ka i
Ope aja py ki ä ukemaan i seohjau u uu a ja las en ak ii isuu a luomalla
u iineja sekä muokkaamalla oppimisympä is ön aken ei a. Ru iini ja ennakoimi-
nen helpo i a las en oimin aa, kun lapse iesi ä , mi ä päi än aikana apah uisi
ja milloin. Haas a elemieni ope ajien mukaan oppimisympä is öä luo iin si en,
e ä lapse iesi ä , mi ä aih oeh oja heillä oli oiminnalleen. Usea a kaisu oli a
hy in käy ännönläheisiä ja a kea helpo a ia asioi a. Nämä a kaisu kui enkin ä-
hensi ä lapsen iippu uu a aikuises a ja an oi a henkilökunnalle mahdollisuuden
keski yä muihin asioihin, ku en las en leikin ukemiseen.
”I seohjau u uus helpo uu hi eäs i, kun lapsi ie ää mi en hän oi oimia ai mi ä
aih oeh oja hänellä on. Me olemme esime kiksi lai anee ku a kaappien o iin, e ä
ääl ä löy yy soi ime , äs ä muo ailu aha . E ä lapse a allaan muis a a mi ä
mahdollisuuksia niissä kaapeissa on.” Tuuli
”Kun lapse ie ä ä mi ä apah uu seu aa aksi, on oimiminen helpompaa.” Paula
”Oppimisympä is öä jä jes e ään oma oimisuu a uke aksi. Jos on aikka oma loke o
ko kealla, niin ie essä on penkki mille oi nous a.” Helena
Ope aja ke oi a laa i ansa ohjei a las en kehi ys ason mukaan. Esime kiksi
pienemmille ja ukea a i se ille lapsille ohjee oli a usein yksi yiskoh aisempia ja
nii ä näy e iin ähemmän ke allaan. Ope aja ai muu yhmän yön ekijä oli a i -
aessa lapsen ukena. Minnan alle kolme uo iaiden yhmässä jokainen lapsi oli saanu
ali a i selleen oman eläimen, joka löy yi esime kiksi kenkäpaikan luo a. Tämä eläin
ohjasi las a yhmässä omien a a oiden luokse ja lapsi pys yi i se oimimaan. Ka o-
liina puoles aan oi esille, e ä lapsella oi a i aessa olla käy össä henkilökoh aise
ku aohjeis ukse , joiden a koi uksena on helpo aa lapsen oman oiminnan ohjaus-
a. Niiden lisäksi Ka oliina oli käy äny ideoi a ja ku ia apuna ohjeiden annossa,
jolloin lapse pys yi ä i senäises i seu aamaan ohjei a ja oimimaan niiden mukaan.
”Lai e iin hi eäs i ku ia. Jokaisella lapsella oli oma eläin ja se eläin löy yi joka
paikas a. Si en se löy yi kenkäpaikal a, kun mie i iin miksei lapsi osaa iedä kenkiä
paikalleen. Eihän se osaa, jos siinä ain lukee hänen nimensä. Lai e iin sellainen
miniku a omas a eläimes ä, niin pys yi sanomaan, e ä ie sinne missä on se iike i,
niin lapsi oppii iemään sen. No iike i läh i ä i i, mu a sil i lapsi muis i missä se
oma paikka on.” Minna

84
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
”Joillakin on henkilökoh aise ku a , si en meillä on mi ä apah uu päi än ai
iikon aikana. Si en ällaisissa pukemis ilan eissa ja käsienpesussa. Joskus saa e aan
ku i aa uokioi a, ku en jos on aikka ma ema iikka a a, niin ne ohjee saa a a
olla ideoina ai ku ina. Minun ei silloin a i se koko aikaa olla siinä, aan ne
oi a i se ka soa ku ina ai ideoina mi ä ässä pis eellä pi ää milloinkin ehdä.”
Ka oliina
Ope aja ko os i a , e ä pedagogiikkaa pi i uoda päi äkodin pe us oimin-
oihin. Näissä ilan eissa lapsille uli an aa pai si aikaa ha joi ella ai oja, myös
mahdollisuuksia keskus ella ois en las en kanssa. Va haiskas a ussuunni elman
(Ope ushalli us, 2016a, 25–26) mukaan päi äkodissa lapselle ulee ope aa sekä
ah is aa i sensä huoleh imisen ja a jen ai oja, jo ka uke a lapsen i senäisyy ä,
u allisuu a ja hy in oin ia.
”Kaikki pukemis ilan ee , uokailu ja muu , niin niihin oi käy ää aikaa niin paljon
kuin se aa ii. E ä ypis e ään aikka muual a. Tä keää on, e ä lapsi ekee i se ja
ha joi elee asioi a. Ja siinä he kessä ha joi ellaan asioi a, ä ejä ja käsi ei ä.” Ka i
5.3.3 Osallisuus
Ope aja mielsi ä osallisuuden osana päi äkodin oimin akul uu ia. Sanna ku ai-
likin osallisuu a uo o aiku uksena ja yh eis yönä lapsen ja ope ajan älillä. Osal-
lisuuden o eu uessa päi äkodin oiminnassa näkyi lapsen kädenjälki. Lapse oli a
mukana kehi ämässä päi äkodin ja yhmän oimin aa sekä dokumen oimassa si ä.
Ope aja koki a , e ä osallisuuden o eu umiselle oli äl ämä ön ä, e ä ymmä e -
iin lapsen kas un, kehi yksen ja oppimisen kulkua. Ope aja koki a , e ä uo o ai-
ku uksella ja ha ainnoimalla he oi a pa hai en ukea las en osallisuu a. Ope aja
ko os i a , e ei osallisuus aken unu las en mielihaluille aan las en a peille.
”Aja elen osallisuuden a allaan sellaisena uo o aiku uksena. Lapsi on kumppani,
jonka kanssa me eemme än päi än.” Sanna
”Osallisuus ei ole si ä, e ä mä kysyn joka oiminnas a lapsen mielipide ä.
Eli se oimin a ei akennu las en mielipi eiden a aan, aan se oimin a aken uu
las en a peille, joi a lapsi ei aina pys y i se sano amaan.” Lissu
”Minun mieles äni on aika ää in ole aa, e ä iisi uo ias osaisi kauhean
a kas i ke oa mi ä haluaisi ehdä päi äkodissa. Ennemmin siinä ko os uu se
aikuisen läsnäolo.” Minna
Ope aja py ki ä ope amaan osallisuuden kul uu ia lapsille, mu a useissa
haas a eluissa nousi samalla esille, e ä myös muulle henkilökunnalle osallisuuden
85
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
a aaminen ja ope aminen oli ä keää. Tiimissä osallisuus saa e iin ymmä ää
esime kiksi yksi äisinä uokioina, lapselle esi e yinä kysymyksinä ai oiminnan
muu amisena las en mielihalujen pohjal a. Useissa haas a eluissa koe iin haas a-
aksi aken aa osallisuu a uke aa oppimisympä is öä, koska henkilökunnan osaa-
minen ja ymmä ys osallisuudes a oli puu eellis a (ks. myös Kangas & B o he us,
2017, 20–21; Leskisenoja, 2019, 150–152).
”Osallisuus on uusia asia. Ehkä isoin aikeus on se, e ä henkilökunnan on hankala
hei äy yä ai luopua sii ä mi ä on o unu ekemään sen kymmenen uo a sekä
mukau umaan siihen lapsi yhmään.” Ki si
”Lapsen pi ää myös i se oppia osaksi osallisuuden kul uu ia, se ei apahdu
i ses ään. Va sinkaan, jos on kas anu siihen, e ä aikuinen pää ää. Tämä on
kokonais al ainen kul uu inmuu os oppimisympä is össä.” Juha
Kaikissa ekemissäni haas a eluissa nousi esille, e ä oimin a akenne iin ja
si ä muu e iin las en a peiden mukaiseksi, jo a jokainen lapsi pääsisi osalliseksi
oimin aan. Toiminnan, joka oli akenne u pal elemaan las en a pei a, näh iin li-
sää än las en ak ii isuu a ja mo i aa io a oimin aa koh aan (ks. myös Ree e, 2009;
Vasalampi, 2017). Toiminnan suunni elussa nousi a esille lapsi un emus, ha ain-
noin i ja oiminnan e lek oin i. Lapsen passii isuu a ei pide y niinkään lapsen
ongelmana, aan me kkinä sii ä, e ä ope usmene elmiä oli a peen muu aa ai hioa
pa emmin lapsen a peisiin kohden u iksi (ks. myös Heiskanen, Alasuu i & Veh-
kakoski, 2018). Osallisuuden o eu uminen aa i henkilökunnal a läsnäoloa sekä
lapsen kuun elemisen lisäksi ha ainnoin ia (ks. esim. Kangas & B o he us, 2017).
Tä keäksi koe iin, e ä las a kuunnel iin päi än e i ilan eissa, ei ain jä jes e yissä
oimin a uokioissa. Annen mukaan lapsen aloi ee ja mielenkiinnon koh ee oi a
ilme ä a aama omissa paikoissa, jolloin oli ä keää, e ä ope aja kiinni i niihin
huomioi a ja painoi ne mieleensä, jo a niihin oi myöhemmin pala a.
”Jos kysyy suo aan mi ä lapsi haluaa ehdä ai oppia, niin siel ä ei äl ämä ä ule
mi ään as aus a. Mu a ne as aukse saa aa ulla ihan e i ilan eissa, ku en
e kellä, kun las a kiinnos aa jokin ja saa aa kysellä jos ain.” Anne
Ope ajien mukaan oimin aa aken aessa oli ä keää huomioida las en olemassa
ole ia ai oja, ah uuksia ja mielenkiinnon koh ei a (ks. myös Lopez & Louis, 2009,
3–5). Toimin a ilan eessa oi jou ua käy ämään usei a e ilaisia yömene elmiä,
jo a jokainen lapsi pääsisi osalliseksi oimin aan. Toiminnan a oi ee saa oi a
säilyä mu a pedagogise mene elmä muu ua las en i eys ilan ai ah uuksien
mukaan. Aikaa uli myös jä jes ää jous a uudelle sekä las en aloi eille.
86
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
”Jos joku lapsi on aikka osi liikku ainen ja ie ää, e ä ny pi äisi ässä pikkuisen
aikaa olla ja kuunnella, niin liikku aisen lapsen oi o aa mukaan aikka
esi elemään si ä asiaa. E ä o aa sen oimin aan mukaan, jos ie ää jo almiiksi, e ä
se kuun eleminen on sille lapselle hankalaa.” Anne
”Re killä olen myös aina aja ellu , e ä meillä ei ole kii e mihinkään mää änpäähän.
Jos ollaan menossa leikkipuis oon, niin aina se, jos lapsia kiinnos aa me säkonee ,
jo ka me sässä kaa aa pui a ja e ää oksa i i, niin me oidaan ihan hy in jäädä
nii ä ka soman. E ä ällaise asia , e ä a u aan niihin asioihin,
jois a lapse o a kiinnos unei a.” Helena
Juhan ja Ka in haas a eluissa nousi esille, e ei lapsi aina uskal anu ai pys y-
ny ke omaan omia miel ymyksiään. Silloin henkilökunnan ak ii inen oimin a
ko os ui, jo a las en mielenkiinnon koh ee oi iin saada sel ille ja lapse pääsisi ä
osallisiksi oimin aan.
”Kolmi uo iaan kanssa ilanne on e i. Ei pys y uomaan i se esille läheskään koko
ajan omia miel ymyksiä ai haluja. Täy yy olla oikeas i läsnä, o aa ideo ai pape i
ja kynä sekä u kia nii ä ja ku as i ihan koko ajan. Saada oikeas i ak a ie oa mikä
oikeas i kiinnos aa ke äkin las a. Jos minulla on ongelmia ässä 3-5 - uo iaiden
kanssa, niin pienempien kanssa se as a ko os uukin.” Juha
”Toimin a akenne aan si en, e ä kaikki pääse ä osallisiksi. Esime kiksi, jos meillä
on joku ällainen pii i ai kokoon uminen, niin me ei leiki ä Lai a on las a u -leikkiä
muis in a assa. Mieluummin si en, e ä la ialla on lai an ku a ja hedelmä , e ä
sekin lapsi, jolla ei ole kieli ai oa ai uskalla aukais a suu a, kun on epä a ma ai
a ka, niin pys yy osallis umaan. Ja aa us i menee oikein, kun siellä ei ole ollu muu a
kuin nii ä hedelmäku ia. Ja jokainen pääsee osalliseksi jollain a alla.” Ka i
Osallisuus näkyi päi äkodissa jä jes e yinä oimin ahe kinä, aih oeh ojen an-
amisena ja yhdessä laadi uina sään öinä (ks. myös Leskisenoja, 2019, 150–152),
mu a myös laajemmin as uun jakamisena, osallis amisena ja a umisena las en
aloi eisiin. Oli ä keää, e ä las en osallisuus oli osa päi äkodin oimin akul uu ia.
Osallisuu a oli mahdollis a o eu aa myös muulloin kuin jä jes e yinä he kinä.
Osallisuuden o eu umisen a el iin aa i an koko oiminnan aken amis a lapsen
oiminnallisuu a ja aloi eellisuu a uke aksi lapsen kehi ys ja ai o aso huomioi-
den. Haas a eluissa ope aja nos i a esille, e ä las en ekemiin aloi eisiin, oi al-
luksiin ja ha ain oihin uli a ua, nii ä uli uokkia ja sanallis aa. Osallisuu een
kannus e iin sekä lapsen i senäis ä aja elua ja ongelman a kaisua ue iin. Esime -
kiksi Tuuli oi esille, e ä lapsen aloi eeseen a u aessa pohdi aan lapsen kanssa
yhdessä, kuinka idea oi aisiin o eu aa. Silloin lapse jou u a i se poh imaan,
87
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
oli a ko heidän luomansa idea o eu uskelpoisia ja millaise säännö idea aa ii
oimiakseen.
”Ei eila a nii ä aloi ei a. Osallisuushan on pa haimmillaan si ä, e ä kun lapsi
ehdo aa, niin a u aan siihen. Mi en me saa aisiin ämä oimimaan ässä
ilan eessa, mi kä säännö meidän pi ää keksiä, jo a ämä olisi mahdollis a
o eu aa.” Tuuli
”Lapsi saa nii ä apauksia, mu a alkaa pikkuhiljaa kan aa myös si ä as uu a.
Mu a meidän eh ä ä on o a kai pi ää lapse u assa ja hy in oi ina. Si en
jokais a kui enkin au e aan, jos ei ä ole osannee . E ä las en asoises i as uu e aan.”
Niina
Haas a eluissa ko os e iin, e ä osallisuuden o eu umiselle oli ä keää, e ä koko
henkilökun a unnis i ne asia , joihin lapsi oi aiku aa sekä ne, mis ä aikuinen eki
pää ökse ja miksi. Yleensä aikuis en pää ämä asia lii yi ä u allisuu een, missä
lapsilla ei ollu sanansijaa. Ope aja pi i ä kui enkin ä keänä, e ä näi ä asioi a
käsi el iin las en kanssa ja nii ä pe us el iin lapsille. Työn ekijöiden uli a ioida,
mi en he loi a osallisuu a uke aa kul uu ia ja ympä is öä. Lo a poh ikin nii ä
aikuisläh öisiä ekijöi ä, jo ka es i ä odellisen osallisuuden o eu umisen.
”Las en osallisuuden ukeminen ähenee, kun me oimin aan jonkin ulkoisen ju un
pe us eella, eikä las en ehdoilla, ku en minuu iaika aulun. Nämä o a sellaisia
a keen lii y iä ä kei ä asioi a.” Lo a
5.4 Las en uo o aiku ussuh ee
5.4.1 Sosiaalinen iih y yys
Ope aja pi i ä las en e aissuh ei a e i yisen ä keinä lapsen oppimiselle ja hy in-
oinnille. Lapse oppi a paljon muil a lapsil a, mukaan lukien asioi a, joi a aikuise
ei ä heille oi ope aa. (ks. Pulkkinen, 2002, 232; ks. myös luku 5.4.2.) Las en iih-
ymis ä päi äkodissa ope aja usein a ioi a leikkimisen ja sosiaalis en suh eiden
kau a. Onkin ode u, e ä laadukkaa sosiaalise suh ee lisää ä las en hy ää oloa
sekä hy in oin ia (ks. esim. Lopez & Louis, 2009; Lyubomi sky & Nolen-Hoekse-
ma, 1995, 186). Ope ajien mukaan las en hy in oinnin ja iih y yyden kannal a oli
e i yisen ä keää ukea jokais a las a si en, e ä he löysi ä i selleen leikkika e in ai
-ka e ei a. Pe u ja Tuuli ku asi a , e ä ope ajan ooli oli ä keä leikkiin kiinni y-
misen mu a myös leikin ja ku uuden kannal a. Työn ekijä au oi las a u us umaan
muihin lapsiin ja oli ukena, jo a lapsi pääsisi kiinni ymään leikkiin. Helena o esi,
e ä leikin löy äminen lisäsi lapsen iih y yy ä ja ähensi iippu aisuu a aikuises a.
88
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
”Lapsen leikin ukeminen on lapsen sosiaalis en suh eiden kannal a hy inkin
keskeis ä. E ä löyde ään leikkika e i , aikuinen oi olla mukana osallis amassa lapsia
mukaan siihen leikkiin. … Si en aikuinen oi oman kokemuksen mukaan hiljalleen
jä äy yä siinä leikissä ähän kuin aka-alalle ai jäädä ha ainnoijan ooliin,
e ä mi en se uusi leikkijä pääsee siihen mukaan. He kkyys ja amma i ai o
o a siinä ä kei ä.” Pe u
”Aikuinen on koko ajan läsnä ja aa ii esu sseja, e ä pys yy ha ainnoimaan siellä ja
olemaan uke a, kun ulee ilan ei a, ku en leikkiin lii ymisessä ai leikin sisällä ulee
joku is i ii a ilanne, niin sillin aikuisen ulee olla saa a illa. Mu a ei myöskään saa
olla liikaa ah imassa, koska se aiku aa nega ii ises i. Se on ähän is i ii ais a.” Tuuli
”Aja elen, e ä jos lapse löy ä ä leikin helpos i, niin kyllä ne iih yy.” Helena
Leikkiä pide iin lapselle me ki yksellisenä, iloa uo a ana oimin ana, jossa lapsi
oppi e ilaisia ai oja ja omaksuu uu a ie oa (ks. myös Whi eb ead ym., 2009, 48–
50). Haas a eluissa nousi esille, e ä lapsia oi iin houku ella yh een heidän mie-
lenkiinnon koh eidensa kau a. Samalla lapsi oppii uusia asioi a ja sosiaalisia ai oja.
Leikin yhdis äminen ei edelly äny , e ä lapsi olisi kiinnos unu leikkimään samaa
leikkiä ai samoilla leluilla. Ka in haas a elussa nousi hy in esille, kuinka las en
leikkejä oi iin yhdis ää oisiinsa. Samalla lapsi oppi uusia leikki ai oja, leikkiminen
monipuolis ui, lapsi sai mahdollisuuksia hyödyn ää omia mielenkiinnon koh ei aan
ja ah uuksiaan sekä lapsi oi saada uusia leikkika e ei a (ks. myös Kalliala, 2012).
”On y ö , poja , e i ikäise , niin on e i kiinnos uksen koh ee . E ä a allaan lapsi
pys yy ope aan myös ois a. Yksi on kiinnos unu koneis a, oinen dublois a, e ä jos
yhdis e äisiin nämä leiki . E ä ne oi aken aa dublois a aikka koneille allin.” Ka i
Hy in oin ia käsi el äessä ope aja ko os i a sosiaalis en suh eiden ja iih y yy-
den me ki ys ä. Tä keänä pide iin, e ä jokainen lapsi oi un ea kuulu ansa osaksi
yhmää (ks. myös Konu, 2002, 44–46). Lissu ja Piia ko os i a lapsen kokemien un-
eiden me ki ys ä hy in oinnille (ks. esim. F ed ickson & Joine , 2002, 175). Tähän
ky key yi myös Tuulin as aus, jossa hän nos i esille leikkika e eiden me ki yksen
as auksena kysymykseen, kuinka lapsen iih y yy ä oi iin ukea.
”Tunne-elämä ja ne sosiaalise suh ee mun mieles ä ko os uu ihan äly ömäs i.
Pys y äänkö nimenomaa ukea niiden sosiaalis en suh eiden muodos umis a,
koska usein si ä kau a ja mi en se unne elämä, jos on aikka paljon agg essio a,
kiukkua ai on osi a ka eikä pys y muodos amaan nii ä sosiaalisia suh ei a,
niin pys y äänkö me aiku amaan siihen maas oon. Koska hy in usein lapsen
hy in oin i on iippu ainen sii ä.” Lissu

89
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
”E i yises i emo ionaalises i olisi hy ä olla. … E ä e ilaisissa päi än ilan eissa
py kii ka somaan si ä las a, mi en se lapsi on si ou unu oimin aan ja mi en lapsi
emo ionaalises i kokee ne e i he ke sen päi än aikana.” Piia
”Lapsen ka e isuh ee o a ihan a mas i ä keimpänä, mi kä siis lapselle eni en
me ki yksellisiä. E ä hänellä on siellä hy ä e aissuh ee .” Tuuli
Oppimisen näkökulmas a sosiaalise suh ee aiku a a lapsen i se un oon sekä
emo ionaaliseen kiinni ymiseen yh eiseen oimin aan (Manninen, 2018, 91, 93;
ks. myös Ky önlampi-Kylmänen, 2010). Haas a eluissa nousi esille, e ä aikka
oimi iin yh eisössä, yhmään kiinni yminen aloi e iin yksi äisis ä uo o ai-
ku ussuh eis a. Piia huomau i, e ä posi ii ise oppimiskokemukse aa i a myös
huomion kiinni ämis ä ympä illä ole ien e aissuh eiden mää ään. Ka in mu-
kaan oli helpompi ensin läh eä luomaan yh ey ä muu aman lapsen älille kuin koko
yhmään. Ryhmässä oimimis a uli ha joi ella ja oli hy ä aloi aa pienes ä sii yen ja
o u ellen hiljalleen isompaan yhmään.
”Py i ään las en uo o aiku us ilan ei a pikkaisen ka simaan päi än aikana.
Pien yhmä mahdollis aa auhallisemman ympä is ön.
Aikuinen on näissä aina läsnä.” Piia
”Eka aloi e aan u us uminen sii ä pien yhmäs ä ja si en u us u aan koko yhmään,
e ä pikkuhiljaa laajenne aan nii ä suh ei a sinne koko yhmään ja myös sekoi e aan
nii ä pien yhmiä.” Ka i
Ope aja sanoi a haas a eluissa, e ä oli ä keää py kiä a joamaan e ilaisia
leikki- ja leikkika e i ilan ei a lapsille. Tämä a koi i ie oisia a kaisuja niin op-
pimisympä is össä kuin yhmäjaoissa. Ope ajien käy ämä mene elmä e osi a
oisis aan. Usea maini si a a onnan: osa eki näennäis ä a on aa, jolloin ope -
aja oli ennakkoon suunni ellu pa i . Osalla aas leikkiympä is ön kehi äminen
ja ajaaminen mahdollis i a las en yh een saa amisen. Yksi haas a el a a ke oi,
e ä heillä ope aja ali si a lapsille leikkika e in aina il apäi isin. Leikkika e ei-
den ie oinen jakaminen mielle iinkin pedagogisena mene elmänä, jolla las en
oppimis a mu a myös iih y yy ä oi iin ukea. Leikkika e eiden säännöllinen
jakaminen koe iin mahdollisuu ena löy ää jokaiselle lapselle mieleisiä oimin a-
apoja, ikas u aa heidän leikkejään, mu a se luo myös jous a uu a ja su ai se-
aisuu a, mikäli oma pa as ka e i saa aisikin olla esime kiksi sai aana (ks. myös
Hännikäinen & Rasku-Pu onen, 2006, 13). Sosiaalise aido kehi y ä e ilaisissa
uo o aiku us ilan eissa ja e ilais en uo o aiku usmallien a ulla (Leh inen &
Le kkanen, 2016, 242).
90
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
”Lapse ei ä äl ämä ä i se oi mää ä ä mi ä oi a leikkiä ai kenen kanssa, aan
me ähän sekoi e aan pakkaa ja haas e aan nii ä niinkö u us umaan oisiin lapsiin
ja e i leikkeihin. E ei aina äl ämä ä si ä samaa u ua ja u allis a leikkiä ai
leikkika e ia. E ä pys y äisiin hy äksymään myös se, e ä ihan kuka ain oi ulla
mukaan siihen leikkika e iksi siihen leikkiin. Kenellekään ei ule sellais a oloa, e ei
kuulu ai pääse leikkiin mukaan.” Johanna
”Aikuinen ehkä lai aa aluksi nii ä kimppaan, niin ehkä ne löy ää oisensa myös
myöhemmin.” Hannele
”Huomaa, e ä lapsillakin helpos i syn yy sellaisia käsi yksiä oisis aan, e ä uo on
sellainen ja uo ällainen. Mä en ehkä uon kanssa halua leikkiä. Mu a, jos lapsi
jou uukin jollain a alla sen ei niin u un kanssa leikkimään, niin saa aa huoma a,
e ä uo onkin ki a ka e i. E ä ylipää ään u us u aa nii ä lapsia oisiinsa. Ja si ä
kau a kaikki lapse koke a kuulu ansa osaksi si ä laajempaa po ukkaa.” Me ja
Salli uus ja muiden o aminen mukaan leikkeihin nousi esille haas a eluissa.
Ope aja pi i ä yleises i sosiaalisia suh ei a e i yisen ä keänä lapsen iih y yyden
ja hy in oinnin näkökulmas a. He koki a , e ä oli ä keää ope aa lapsille ois en
mukaan o amis a leikkeihin ja ukea leikki ai ojen kehi ymis ä. Pi jo ja Paula ke -
oi a kin, e ä oisinaan las en leikeissä oli ha ai a issa, e ä leikki ajoi ui kahden
lapsen äliseksi leikiksi, jolloin yksi lapsi saa oi jäädä leikin ulkopuolelle ja yksin.
Myös Juu isen (2018, 55, 67) u kimuksessa lapsen allankäy ö leikki ilan eissa
nousi esille. Päi äkodissa kiusaaminen oi ilmen yä esime kiksi oisen huomio a
jä ämisenä ai leikin ulkopuolelle ajaamisena.
”Jonkin e an esiin yy si ä, e ä on ain se yksi pa as ka e i ja leiki ään ain sen
kanssa. E ä jä e ään mui a ulkopuolelle.” Pi jo
”Osa on aina pa haan ka e insa kanssa eikä leiki kenenkään muun kanssa. Niin
ha joi ellaan myös ois en kanssa leikkimis ä, a o aan ka e ei a.” Paula
”Mones i las en keskinäinen kiusaaminen on sellais a e baalis a ulkopuolelle
jä ämis ä, ku en en ole sun ka e i ai en ku su sua syn ä eille. … Todella ä keää
on aikuisen ooli siinä ilan eessa i sessään ja lapselle ehdään sel äksi, kuinka siinä
ilan eessa oimi aan.” Pe u
Ope aja pi i ä ä keänä, e ä lapse koki a ka e isuh eissa älillä is i ii oja,
kunhan ne apah ui a u allises i. Ope ajan uli olla sopi alla e äisyydellä, jo a
hän oi a i aessa an aa lapsille ukea. Paula kui enkin oli si ä miel ä, e ä lapsi un-
emus oli ä keää ja aina is i iida ei ä pal ellee lapsen kehi ys ä. Las en kehi ys-
91
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
aso uli unnis aa ja pys yä a ioimaan. Ope ajan ak ii inen ooli ja oikea e äisyys
(onko leikissä mukana ai ha ainnoiko kauempaa) oli a ä kei ä ja mää i eli ä
kussakin ilan eessa ope ajan mahdollisuuden ukea las en sosiaalisia ai oja.
”Si en jos on kaksi sellais a, jo ka haluaa pää ää aina kaikes a, niin yh eis yö oi olla
aika aikeaa, mu a myös ope a ais a. Pi ää olla osi sensi ii inen näissä ilan eissa,
si en ha ainnoida mi en kanna aa ehdä ja iippuu oki myös eh ä äs ä.” Pi jo
”Jos iede ään, e ä on sellaisia lapsia, jo ka äjäh ä ä nähdessään oisen, niin nii ä ei
lai e a samaan huoneeseen. Si en aikuinen on koko ajan läsnä.” Paula
”Tä keää on, e ä pääsee leikkiin mukaan. Voi olla oki, e ä aikuis akin a i aan,
e ä ei äl ämä ä lapse keskenään pys y, mu a aikuisen a us uksella pääs ään
e eenpäin.” Anne
”Pi ää ymmä ää si ä dynamiikkaa ja olla a allaan sisällä siinä leikissä ja
oiminnassa. E ä mi ä äällä apah uu.” Sanna
Leh inen, Vau as ja Le kkanen (2016, 242) o a lue ellee hy iksi sosiaalisiksi
aidoiksi empaa isuuden, jous a uuden, ymmä ä äisyyden, ilannesidonnaisuu-
den, ongelman a kaisu aido sekä un eiden hallinnan. Piia esi i haas a elussaan,
kuinka ä keää sosiaalis en ai ojen ukeminen oli koko yh eisön hy in oinnin
näkökulmas a. Pa haimmillaan se loi hy ää myön eis ä ilmapii iä, jossa jokainen
o e iin huomioon ja jossa kaikkien a peisiin pys y iin as aamaan. Tunne ai ojen
ha joi elu lii e iin kiin eänä osana sosiaalis en ai ojen kehi ymiseen (ks. myös
Uusi alo-Malmi aa a & Vuo inen, 2017, 17). Ope aja sanoi a kin, e ä joskus
näi ä un ei a pi i py kiä he ä elemään lapsessa. Tä keää oli myös un eiden sanoi -
aminen, jo a lapsi oppi ymmä ämään un eidensa syi ä. Samalla yh eis en koke-
mus en ja un eiden jakaminen edis i ä yh eisöllisyy ä (ks. myös Kumpulainen
ym., 2014, 2014, 233). Yh eisöllisyy ä käsi elen lu ussa 5.4.2.
”Yhdellä lapsella ipah i u i, niin kaksi ka e us a meni pikkuisen luokse.
Toinen alkoi sili ää hä ään yny ä ja oinen pu sasi u in aa een helmaan ja an oi
u in lapselle. Me jää iin seu ailemaan akempaa ilanne a ja men iin si en siihen,
kehu iin kuinka ki oja ka e ei a he oli ja mi en ys ä ällises i oli a käy äy ynee .
Kiinni e äisiin kaikkiin näihin hy iin he kiin huomio a ja uo aisiin las en
ie oisuu een.” Piia
”Y i än aina he ä ellä myö ä un oa, sanoi an myö ä un oa ja myö ä unnon ekoja.”
Niina
92
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Henkilökunnan yh eis yö anhempien kanssa uki lapsen ka e isuh eiden muo-
dos amis a, mu a oi myös au aa henkilökun aa ymmä ämään, miksi las en ka e i-
suh eissa apah ui muu oksia. Minnan ja Ka oliinan mukaan las en ka e isuh eiden
ukemisessa yh eis yö huol ajien kanssa oli ä keää. Yh eis yön a ulla ka e isuh ei a
oi iin sy en ää ja ukea niiden pysy yy ä.
”Olen paljon ke onu myös anhemmille, e ä iedä kö, e ä eidän lapsi on leikkiny
paljon ämän lapsen kanssa. Jos halua e, niin oi e aih aa nume oi a.” Minna
”Jos lapsilla on ollu is i ii oja, niin anhemma o a ullee meille ke omaan. E ä
mekin si en iede äisiin ne.” Ka oliina
5.4.2 Yh eenkuulu uus ja e ais uki
Pedagogiikka, jo a a haiskas a uksessa ha joi e aan, aiku aa keskeises i las en
uo o aiku us ilan eiden dynamiikkaan ja mää ään. Työn ekijöiden ulisi poh ia
oimin aa suunni el aessa, millaisilla oimin ape iaa eilla ämän lapsi yhmän lapsia
oidaan ukea, jo a he koke a kuulu ansa osaksi koko yhmää (ks. myös Leh inen
ym., 2016, 242–243; Juu inen, 2018, 60, 67). Ope aja oi a esille, e ä lapsen
iih y yyden sekä hy in oinnin kannal a oli me ki ä ää, e ä lapsi koki olonsa u -
alliseksi ja kuulu ansa osaksi yhmää.
”E ä kaikki kokee kuulu ansa yhmään ja yhmässä on u allis a olla.” Johanna
”Ve aissuh eiden me ki ys lapsen elämässä on al a an suu i ja siihen me oidaan
osi paljon aiku aa niillä a jen käy ännöillä: millaisia leikki ilan ei a, kuinka
ohja ua apaan leikin ilan ee o a , kuinka paljon aikuise o a siellä osallis umassa.
Kaikki nämä aiku aa siihen, millaisiksi ne e aissuh ee siellä muodos uu. Si en,
e ä jokainen kokisi kuulu ansa osaksi yhmää, eikä jäisi yksin ah oma aan.” Niina
”Pidän kauhean ä keänä i se unnon kannal a, e ä lapsi kokee ole ansa osa yhmää.”
Lo a
”Kyllähän se a haiskas a uksessa on paljon si ä, e ä yhdessä ehdään ja
opi aan asioi a.” Anne
Ope ajan myön eise ja yh eisöllisyy ä uke a oimin a a a koe iin haas-
a eluissa ä keinä lapsen hy in oin ia ja u allis a oppimisympä is öä luo ina
ekijöinä (ks. Allen, 2010; Richa d, Schneide & Malle , 2011, 277). Lissu ko os i
haas a elussaan yhmähengen aken amisen me ki ys ä. Hänen mukaansa posi ii-
isen yhmähengen aken aminen aiku i myön eises i sosiaaliseen ilmapii iin ja
ähen ää kiusaamis apauksia.
99
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
muu kin ope aja koki a ä keänä, e ä iimiä oli py i y aken amaan uo o ai-
ku ukselliseksi ja a oimeksi, jolloin myös hankaliin asioihin puu uminen koe iin
helpompana. Hy ässä yöyh eisössä oli mahdollis a a kas ella asioi a useis a e i
näkökulmis a ja siinä oli ilaa e ilaisille näkemyksille ja k i iikille (ks. myös Salmi,
Pe ula & Sy äjä i, 2014).
”Se aken uu hy älle pedagogiselle joh ajuudelle, e minkälainen se iimi as aa a
on. Ymmä ääkö hän oolinsa e i suh eessa. Pi äis ymmä ää se pedagogiikan
na uis a e äminen, e ä meillä on jokin, mi ä koh i me mennään. Osaako hän
a a a sen ii ä än selkeäs i kas a ajille, anhemmille sekä lapsille. Kuunnella
myös mui a, mu a kumminkin ymmä ää, e ä minulla on se pää as uu. …
Ja aikka ollaan e imiel ä asias a, e ä niis ä keskus ellaan ja jae aan nii ä
näkemyksiä.” Lissu
”Vaikka se un uukin ikä äl ä alkaa oisen yö ä a os elemaan, e ä mi en ny puhu
lapselle ai mui a ällaisia asioi a. Ne o a aikei a ju uja, mu a ne o a pakko
saada oimimaan siinä yh eisössä.” Tuuli
”Kun aloi in, niin so i iin e ä aina puhu aan suo aan asia . Jos on jo ain
hampaankolossa, niin aina puhu aan kahden kesken. … Juo uilu ei kuulu änne ja
py in pi ämään huolen, e ei puhu a pahaa oisen selän akana.” Minna
Hy ään iimi yöhön ope aja lue eli a samanlaisia oisen koh aamiseen lii y-
iä asioi a kuin las enkin kohdalla. Tä keäksi koe iin posi ii inen uo o aiku us,
hy ä käy ös a a , kiinnos us ois a koh aan, huumo i, lupa y i ää ja epäonnis ua,
luo amus sekä a os us. Selkeä ooli ja si ou uminen yh eisiin a oihin sekä oi-
min a apoihin helpo i a yön ekijöiden älisen yh eis yön aken umis a, ku en
Ka i o esi haas a elussaan. Johannan a oin muidenkin ope ajien mieles ä oli
ä keää, e ä iimissä pys y iin en ou umaan ja älillä keskus elemaan muus akin
kuin öis ä.
”Ei me oida oimia iiminä, jos yh eis ä a os us a ei ole. … Toinen opekollega on
ä keä minulle, e ä si ä pedagogis a punais a lankaa pyö i e ään, mu a si en se
las enhoi aja ja a us aja o a el oi e uja si ä o eu amaan. Mu a iime kädessä
ope ajalla on se as uu.” Ka i
”Se on jo paljon, jos kaikki kokee, e ä hän ä a os e aan yön ekijänä, hänen
näkemyksiään a os e aan ja hän kokee kuulu ansa siihen yöyh eisöön. Ku en
lapsenkin ulee un ea kuulu ansa yhmään. … E ä oidaan sanoa, e ä ny po u aa,
koska mies ei ole lai anu iskejä iikkoon. Sellais a pe us en ou a.” Johanna

100
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Ki si yösken eli yhmässä, jossa lapsilla oli paljon e ilaisia haas ei a. Hänen mu-
kaansa huumo i oli e i yisen ä keää yössäjaksamisen kannal a. Työ oli ke yempää,
kun siellä näkyi yönilo ja huumo i. Myös Minna pi i ä keänä, e ä yön ekijöiden
älisessä uo o aiku uksessa oli ilaa huumo ille. Ki sin mukaan hy än yöilmapii-
in kannal a oli ä keää, e ä yön ekijä osasi a iloi a aidos i las en onnis umisis a
ja oman yönsä uloksis a.
”E ä osaa löy ää huumo in sii ä askaas a a jes a. … Osaa nau ia niis ä las en
onnis umisis a ja niis ä aidos i iloisia.” Ki si
”Me ollaan paljon käy e y huumo ia. Kun pääsee sille asolle, niin oi alkaa ähän
ökkimään ois a. Puhu aan ke uis a kainaloissa, oi ke uilla oiselle.” Minna
Haas a el a a ke oi a , e ä hy ää yh eis yö ä aken aa se, e ä iimin jäsene
huomioi a ois ensa a pei a. Tämä oi Ka in mukaan apah ua oisinaan esime -
kiksi yö uo oa aih amalla iimiläis en kanssa (ks. myös Hal unen, 2009, 139–
140). Haas a el a ien mukaan jous a uus ja ois en huomioon o aminen lisäsi ä
myös iimin hy in oin ia. Ka oliina, joka ke oi kokeneensa haas ei a iimin oimi-
uudessa, ko os i a oimuuden ja jous a uuden me ki ys ä myös oman jaksamisensa
näkökulmas a.
”Olis jous a aa, kun kaikilla on elämä. Lapsi sai as aa, on menoja. Niin ne o a
me ki ä iä, jo a sillä iimillä on hy ä olla ja nii ä on helppo sumplia.” Ka i
”A oimuus ja jous a uus o a kaksi ensimmäis ä ekijää, joi a olen kai annu .”
Ka oliina
Työn ekijöiden älisen yh eis yön ymmä e iin ole an ä keä keino ukea las en
oppimis a. Ha ainnoin i ja ha ain ojen jakaminen oli a me ki ä iä oimin aa
aken a ia ekijöi ä. Haas a eluissa kui enkin nousi esille, e ä päi än aikana oli
myös py i ä ä löy ämään he kiä, jolloin yön ekijä oi a jakaa oisilleen näi ä ha-
ain oja. Tä ä pide iin ä keänä, mu a ajanpuu een uoksi ha ain ojen jakamisen
koe iin ole an paikoin haas a aa.
”Jae aan nii ä ha ain oja. Me jae aan kaikki ä keä ie o eaaliajassa, eikä iikossa.
Eli ei is u a maanan aina ja jae a se ie o, kun kukaan ei enää muis a mi ään. Vaan
a allaan py i ään löy ämään a jes a aikaa.” Lissu
”Si en on nii ä käy ä äkeskus eluja, aikka ei saisi. Mu a jos on huomannu jos ain
lapses a jo ain, niin ei oi iikkoa odo aa, e ä sen ke oo. Kyllä se pi ää käydä läpi.
… Meillä on oikeas i osi ähän aikaa a jessa, e ei kukaan ole kuulemassa. E ä
101
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
si en ulkoilun lomassa. E ä kyllä si ä puhu aan, mu a ne ilan ee ei ä ole ko in
suo uisia, kun niille on a a u ain ke an iikossa se iimi. … Pi ää olla luo a
a jessa, e ä mi kä o a nii ä he kiä, milloin ke oa.” Ki si
Ope ajan oolia lapsen kas un, kehi yksen ja pedagogiikan asian un ijana pi-
de iin e i yisen ä keänä. Pedagogis a osaamis a nos e iin haas a eluissa esille ja
si ä pide iin oiminnan o eu amisen kannal a me ki ä änä. Ha ain oja jae iin
yhdessä, mu a haas a el a a nos i a esille, e ä ope ajan uli py kiä ymmä ämään
lapsen eak ioi a ja kokemuksia sekä seli ämään lapsen käy ös ä muille iimin
jäsenille. Ope ajan pedagogiseen osaamiseen lii e iin ah as i ymmä ys lapsen
kas un ja kehi yksen kulus a sekä oppimisp osessis a. Ope aja koki a , e ä heidän
eh ä änään oli oimia iimin pedagogisena asian un ijana ja lapsen puoles apuhu-
jana ku a en kunkin lapsen kehi ys ason mukais a oimin akykyä (ks. myös Sy jälä
ym., 1994, 114). Aina lapsen kokemuksen a aaminen ei ollu helppoa, ku en Juha
ku asi.
”Vasu on osi hy ä, mu a se on haas a a henkilölle, joka ei ole yh ään pe illä näis ä
asiois a. … Olen kokenu haas a aksi keskus ella lapsen kokemuksis a pala e eissa.”
Juha
”Kun on pys yny pe us elemaan nii ä asioi a, e ä miksi ämä lapsi oimii näin, niin
ei ajaudu a silloin a allaan siihen nega ii iseen kie eeseen. E ä kun mikään ei
oimi ja ämä lapsi on aina ai ällainen. … Jos se olen minä, joka ilan een pelas aa,
niin usein se joh uu sii ä ky ys ä ase au ua lapsen asemaan ja mie imään si ä, mi en
jus se lapsi siinä kokee.” Niina
”Aikuisen pi ää aja ella sil äkin kannal a, e ä lapsi ei ole ensisijaises i ullu sinne
oppimiaan, aan se oppii ilman, e ä se on siellä oppimassa.” Sanna
”Me ei oida syy ää si ä las a sii ä, e ei se aan pys y, e ä se lapsi oimii aina
oman osaamisensa ää i ajoilla ja meidän eh ä ä on ain au aa ja an aa ukea.
Ei syyllis ää ja ankais a sii ä, e ä lapsi y i ää pa haansa. E ä sen a aaminen on
ä keää. Kun on pys yny pe us elemaan nii ä asioi a, e ä miksi ämä lapsi oimii
näin, niin ei ajaudu a silloin a allaan siihen nega ii iseen kie eeseen. Jos joku lapsi
oimii aina ää in, niin mun pi ää siinä paikkaa olla se lapsen puoles apuhuja.
Tuoda si ä kehi ys eo iaa esiin, e ä miksi se on näin.” Niina
On ode u, e ä a haiskas a uksen ope ajien ooli päi äkodissa ei ole aina
selkeä, ja eh ä änku a on py kiny e simään paikkaansa pedagogiikan, hoidon ja
sosiaali yön älimaas os a (Kinos, 2008, 236–237). Teh ä änku a nousi a myös
minun u kimuksessani useassa haas a elussa esille. Ope aja koki a ä keänä ii-
102
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
min oimi uuden kannal a, e ä yö as uu oli jae u as aamaan jokaisen osaamis a
ja koulu us a.
”Hy ä yöyh eisö on myös amma i-iden i ee ikysymys. Jokaisen ulee ymmä ää, e ä
yösken elemme iimeissä ja meidän löyde ä ä iimis ä oima a oja.” Juha
”Jokainen saa ehdä yö ä oman amma insa mukaises i.” Ka i
”Las en a hanope ajalla on oma yö eh ä ä ja las enhoi ajilla on oma yö eh ä ä .
Kumma kin o a yh ä a okkai a, mu a meillä on kui enkin e i yönku a. Jos niissä
on epäsel yy ä, niin se uo a keen sellais a haas e a.” Ki si
Säännöllise iimipala e i ja yhdessä so i u oimin ape iaa ee uki a iimin
yh eis yön onnis umis a. Myös mahdollinen ulkopuolinen apu sekä joh ajan uki
koe iin ä keänä. Ope aja nos i a esille, e ä joh ajan subs anssi- ja pedagoginen
osaaminen on me ki ä ää (ks. myös Nislin ym., 2015, 58–59). Joh ajal a oi iin
a i aessa hakea ukea, koska ope aja koki a , e ä saa oi a iimissä jäädä usein
yksin. Heidän eh ä äkseen saa oi jäädä myös ikä iin asioihin puu uminen. Lissu
kuulu ikin ope ajal a ohkeu a a ua oimeen. Piia ke oi, e ä hänen yöpaikal-
laan oli py i y ukemaan hy ää ilmapii iä luomalla oimin amalleja, joiden a ulla
kon lik i saa aisiin nopeas i pu e ua ja a kais ua.
”Mi en päi äko ia johde aan, mi en pedagogiikkaa a os e aan, pide äänkö
pedagogiikkaa ä keänä.” Ka i
”Täy yy olla ohkeu a, jos ulee joku k iisi ilanne. Pyydänkö joh ajan a uksi,
pide äänkö iimipala e i.” Lissu
”Jos apah uu sellainen ikä ä ju u ai kuo mi a a ilanne öissä, niin meillä
pu e aan nämä asia he i ja käsi ellään asia siellä yöpaikalla. Ei a isi ko iin ai
apaa-ajalle iedä nii ä asioi a.” Piia
Pä e ien yön ekijöiden puu e ja usein aih u a sijaise kuo mi i a ope a-
jien yö ä. Toimi assa iimissä yön ekijä a os i a ois ensa osaamis a ja uki-
a oisiaan. Pa haimmillaan iimis ä sai e ais ukea ja apua päi än haas a issa
ilan eissa.
”Se on aika mones sijainen, alkaa olla ähän koe uksella.” Minna
”Meilläkään ei ole juu i pä e ää henkilökun aa, niin oi olla haas a aa läh eä
iemään nii ä asioi a läpi, kun ei ole amma i ai oa ai samaa koulu us a aus alla.
103
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Ne aiku a a siihen yhmän oimin aan, mi en se akenne aan ja si en
siihen yksilöön.” Ki si
”Voisi saada ukea muil a iimin jäsenil ä, niin halu essaan. E ä pys yisi ä
sanomaan ai an amaan inkkiä. Tai sanomaan, e ä olisi oiminu ässä ilan eessa
samoin.” Pe u
”Jos aikka joku anhempi olisi jollekin ihainen, niin o e aan yhdessä se palau e
yhmänä as aan. E ä se ei kohdis u sille, joka palau een on saanu . Se käsi ellään
yhdessä ja pääs ään sii ä yli.” Paula
”Jos jou uu sellaiseen ilan eeseen, e ei oikeas i jaksa, niin pyy ää sen oisen
siihen ilan eeseen.” Jenny
5.5.2 Vuo o aiku us ja yh eis yö huol ajien kanssa
Yh eis yö ä huol ajien kanssa pide iin e i äin ä keänä. Ope ajien mukaan hy ä
yh eis yösuhde edis i lapsen kas ua, oppimis a ja hy in oin ia. Toimi a yh eis yö
ku a iin as a uo oiseksi. Vanhemma ke oi a lapsen mielenkiinnon koh eis a ja
kokemuksis a, joi a ope aja oi a hyödyn ää päi äkodissa oimin aa suunni ellessa
ai ollessaan uo o aiku uksessa las en kanssa (ks. myös luku 5.3.1). Työn ekijöiden
jakama kokemukse lapsen oiminnois a oi a puoles aan sii yä lapsen a keen ja
yh eisiin oimiin ko ioloissa. Samalla anhemma sai a ie oa lapsen ouhuis a sekä
sii ä, minkälaisia ai oja lapsi ha joi eli päi äkodissa (ks. myös Kumpulainen ym.,
2014, 228–230).
”Yhden lapsen kanssa oli silleen, e ei se suos unu käymään päi äkodissa essassa.
Niin si en anhemma käy i si ä siellä päi äkodin essassa. Ne keskus eli sii ä
ko ona, me keskus el iin sii ä anhempien kanssa ja si en lapsen kanssa. Si en sekin
ongelma ai huoli a kesi.” Minna
”On hy ä sanoi aa anhemmille ilan ei a ja lapsen osaamis a. Koska oi olla ju uja
ku en pukeminen, e ä lapsi pukee päi äkodissa, mu a ko ona äi i on aina pukenu
lapsen.” Helena
Lissu sanoi omassa haas a elussaan, e ä ope ajalla uli olla ohkeu a ke oa
hankalis akin asiois a. Oli kui enkin ä keää poh ia, mi en nämä asia uo iin esiin.
Asioi a uli pys yä a kas elemaan lapsen kehi yksen kannal a ja pe us ellen pedago-
gisen oiminnan me ki ys ä lapsen kehi ykselle ja oppimiselle. Puhu aessa huol ajalle
hänen lapses aan oli ä keää olla sensi ii inen ja py kiä keskus elemaan las a a os a-
as i. Juha ja Sanna oi a myös esille, e ä anhempien käsi ykse lapsen kehi ykses ä
104
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
saa oi a poike a ope ajan näkemyksis ä. (ks. myös Ka ila, 2006, 95–97, 102–103.)
Pedagogiikan a aaminen lapsen kehi yksen kannal a oikin ak i oida huol ajia. Ki -
sin mukaan onnis unu yh eis yö uki lapsen kehi ys ä. Vuo o aiku ussuh een pi ikin
olla sellainen, e ä myös huol aja koki a pys y änsä an aa palau e a henkilökunnalle.
”Pi ää olla ohkeu a puhua aikeis akin asiois a. Jos sä iedä mis ä puhu ja pys y
pe us elemaan lapsen pa haan kau a, sil i puhua aken a as i ja kauniis i,
niin yleensä anhemma o a samalla puolella. Jos me ei jae a si ä ie oa a oimes i,
niin se ei myöskään uo a si ä ulos a, aikka ne pedagogise a kaisu olisi a
kuinka hienoja.” Lissu
”Ha a anhempi ymmä ää mis ä on kysymys, kun puhu aan neli uo iaan
kokonais al aises a kehi ykses ä. Kuinka ä keää ja me ki ä iä asioi a on jonkin
oppiminen, sen he kis ä elämää mu a myös ule aa aja ellen. Siihen koukkuun, kun
anhempi saadaan, niin silloin yh eis yö läh ee mieles äni hy älle u alle.” Juha
”Osaa eko aa is aa, e ä on e i asia, jos on kaksky kuus uo o aiku ussuhde a
ympä illä kuin, e ä on kaks ympä illä.” Sanna
”Pa haimmillaan kun luo amus on hy ää ja uo o aiku ussuhde a oin, niin lapsi
saa sen uen mahdollisimman nopeas i.” Ki si
Ope aja pi i ä päi i äisiä koh aamisia huol ajien kanssa ä keinä yh eis yö ä
aken a ina he kinä, joi a ii iimmä ennakkoon so i u keskus elu äydensi ä .
Keskus eluiden a ulla oi iin aken aa luo amus a yön ekijöiden ja huol ajien
älille, mikä oli ä keää a oimen ja uo o aiku uksellisen suh een aken umiselle
(ks. myös Melhuish ym., 2015, 75). Huol ajien uli pys yä luo amaan siihen, e ä
lapsi oi hy in ja hänellä oli hy ä olla päi äkodissa. Hy ä suhde huol ajiin oi myös
oimia akennusalus ana posi ii iselle uo o aiku ussuh eelle lapseen sekä au aa
ymmä ämään las a pa emmin (ks. luku 5.1.1). Ope aja sanoi a , e ä anhempien
kunnioi aminen ja a os aminen loi a hy ää yh eis yösuhde a. Haas a eluissa
nousi esille, e ä a os us loi pohjaa yh eis yölle. Ta oi eena oli saa u aa molem-
minpuolinen a os us. (ks. myös Kumpulainen ym., 2014, 228–230.)
”Kyllä ne päi i äise keskus elu haku- ja uon i ilan eessa. Si en on oki se asu ynnä
muu keskus elu . Ne on myös osi ä kei ä, koska niissä on auhaa si en puhua ähän
enemmän asioi a ähän sy emmin.” Anne
”Minä olen ykänny sii ä, e ä aikka olisi kuinka kii e, niin anhemma
kohda aisiin ajan kanssa. … On ä keää, e ä anhemmalle ulee olo, e ä lapsi ulee
kohda uksi ja on ä keä meille.” Minna

105
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
”Olen amma ilainen, uskallan puhua amma ilaisen a oin ja kannan ylpey ä sii ä.
Jus se, e ä jokainen saa ulla kohda uksi sellaisena kuin on. Mulla on oikeus siihen
ja mä kunnioi an anhempia ja heidän e ilaisia apoja oimia. … E ä he ule a
hy äksy yksi sellaisena kuin he o a ja halua a ja millainen heidän pe heensä on.”
Niina
Ope aja nos i a keskus eluissa esille, e ä oli myös ä keää kiinni ää huomio a
siihen, mis ä asiois a huol ajien kanssa keskus el iin. Heidän mukaansa keskus elu-
jen sisällö aiku i a siihen, pi i ä kö huol aja a haiskas a us a a oi eellisena
ja las a kehi ä änä oimin ana ai pe ushoidollisena paikkana. Ope ajien mukaan
oli ä keää puhua lapses a yksilöllisellä asolla ja ke oa, millaisia asioi a juu i heidän
lapsensa oli kokenu , ehny , sanonu ai oppinu päi än aikana. Ope ajien mukaan
yksi yiskoh ais en asioiden esiin uon i oimi ehokkaana ies inä anhemmille, e ä
heidän lapsensa oli päi än aikana huomioi u.
”E me ei ke o a onko lapsi syöny , nukkunu ai kakannu . Vaan me oikeas i
ke o aan, e meillä oli ällais a oimin aa ja pe us ee miksi meillä oli. Ja sun lapsi
oppi änään ä ä ai koki me ki yksellisenä ämän asian.” Lissu
”Yleensä päi i äisissä koh aamisissa on ä keää, e ä jos aikka muis aa jonku
pikkuju un minkä lapsi on sanonu ai ehny päi än aikana.
E ä se luo sellais a luo amus a anhempiin, e ä lapseni on huoma u ja
sen kanssa on ol u näin ja näin.” Anne
”Vanhempia kiinnos aa se oma lapsi. Rakenne aan se osallisuus siihen, e ä anhempi
kokee asian ä keäksi oman lapsen kannal a.” Hannele
Haas a eluissa uli esille, e ä joidenkin las en kohdalla ie ynlainen käy äy ymi-
nen usein ois ui päi i äin. Ope aja ke oi a , e ä huol aja usein unsi a lapsen-
sa ja iesi ä , millais a haas a aa käy ös ä heillä ilmeni. Ki si oli ehny anhempien
kanssa sopimuksen, e ei päi äs ä ke o a nega ii isia asioi a, aan py i iin keski -
ymään posi ii isiin asioihin. Hänen mukaansa posi ii is en asioiden esiin uon i
oli aken a ampaa kuin ainainen py kimys ki keä nega ii is a käy ös ä. Posi ii is en
asioiden nos aminen esille oli myös yh eis yön oimi uuden kannal a me ki ä ää.
”Niin ollaan eh y sellainen sopimus anhempien kanssa, e ei kaikkia edes ke o a.
Lukuun o ama a apauksia, joissa sa u e u ois a. E ä joka päi ä olisi joku he ki,
jos a sanoa jo ain posi ii is a. Kas a uskumppanuuden oi pila a sillä, e ei sulla ole
ikinä mi ään hy ää sano a aa. Se ei ie asioi a e eenpäin, jos joka päi ä muis u aa
sii ä samas a asias a.” Ki si
106
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Ope aja oi ukea anhemmuu a omalla esime killään ja keskus eluilla anhem-
pien kanssa, mu a myös ässä apauksessa oli ä keää, mi en asia uo iin esille. Ku en
aikaisemmin ode iin, huol ajien uli un ea, e ä heidän näkemyksiään a os e iin,
ja yön ekijän uli olla uo o aiku uksessaan sensi ii inen. Lissu ke oi haas a elus-
saan, e ä ak ii inen uo o aiku us anhempien kanssa oli myös osallisuu a uke aa.
”An aa niille si ä ymmä ys ä ja ie oo. Jakaa nii ä inkkejä, esime kiksi ki jallisuu a.
Eli mikä oisi ny ukea si ä las a, eli käykää ki jas os a lainaan, mä annan lis an.
Elikkä myös as uu aa a allaan anhempia, eikä aja ella ain, e ei ne ehdi ai ei ne
jaksa. Vaan mie ii, mi en mä saan ne ymmä ään.” Lissu
”Toimi aan esime kkinä anhemmille myöskin. E ä näin me hoidamme näi ä
ilan ei a. … Myös esime kkinä mi ä lapsen kanssa oidaan ehdä.” Ka i
Huol ajien kanssa eh ä ää yh eis yö ä pide iin e i yisen ä keänä suunni el-
aessa, kuinka lapsen kas ua ja oppimis a oi iin ukea. Ope aja ko os i a , e ä
huol ajien kanssa oli ä keää löy ää yh einen ymmä ys sii ä, kuinka lapsen kehi ys ä
oi iin ukea. Yh eis en a oi eiden ase aminen, si ou uminen ja johdonmukai-
suus oli a ä kei ä lapsen kokonais al aisen kehi yksen ja hy in oinnin kannal a
(ks. myös Kumpulainen ym., 2014, 228–230; Melhuish ym., 2015, 75).
”Ei se lapsi kehi y, jos me ehdään päin as aises i päi äkodissa kuin ko ona.” Lissu
”E ä meillä on yh ene äise näkemykse , e ä me ei odo e a lapsel a sellais a asiaa,
mi ä anhemma ei ä ole ko onaan ikinä aa elle kaan. Tai ei oimi a si en, e ä
anhempien mieles ä se olisi äysin ää in.” Helena
Yh eisöllisyys ja yh eis yö pal eli a pa haimmillaan lapsen kas ua, kehi ys ä
ja las en keskinäisiä suh ei a. Ope ajien mukaan ne oi a ukea myös anhem-
muu a. Johanna oi esille, e ä anhempien e kos oi uminen ois ensa kanssa oi
ukea myös yh eis yön aken umis a yön ekijöiden ja huol ajien älillä. Johannan
ja Minnan haas a eluissa ulikin esille, e ä las en ys ä yyssuh ee oi a aken aa
myös uusia linkkejä huol ajien älille.
”Viime uonna saa iin po ukka sellaiseksi, e ä lapse kä i ä paljon ois ensa
luona kylässä ja kaikki ku su iin ois en syn ä eille ja oli osi yh eisöllis ä. Silloin
anhempienkin kanssa oli helpompi ju ella, kun he oli a ensin keskus ellee meis äkin
ja eska is a keskenään.” Johanna
”Olen paljon myös ke onu anhemmille, e ä iedä kö, e ä eidän lapsi on leikkiny
paljon ämän lapsen kanssa. Jos halua e, niin oi e aih aa puhelinnume oi a,
107
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
me ei oida an aa nii ä, mu a oi e keskenään aih aa nii ä. Ja iiän,
e ä en isessä yhmässä kaksi ka e ipa ia on säilyny , kun o a a annee oisiaan
päi äkodin ulkopuolella.” Minna
Ope aja myös ke oi a , e ä säännöllinen iedo aminen oiminnas a huol ajille
oli ä keää, sillä se uki huol ajien osallisuu a. Usea ope aja ke oi a lähe ä änsä
ke an iikossa ki jeen lapsen ko iin, missä he a asi a pedagogiikkaa ja ke oi a ,
millais a oimin aa oli ulossa. Ki jeillään ope aja osoi i a oiminnan ole an
suunni el ua, mu a samalla he a asi a , millaisia a oi ei a oiminnalle oli ase e u.
”Laadukkaan iedo amisen me ki ys on siinä, e ä on ullu palau e a huol ajal a,
e ä ny minä ymmä än as a, miksi ämä on ä keää.” Juha
”Pe jan aisin lähe än pi kän ki jeen, missä mä a aan mi ä ollaan iikon aikana eh y
ja ouhu u. Mikä me ki ys niillä on ollu lapselle, mis ä lapse o a ollee innoissaan.
Sii ä olen saanu e i yisen hy ää palau e a.” Niina
”Lähe e ään iikko iedo ee . Ke o aan mi ä me ollaan eh y, millä a oin, mi ä
lapse o a ehnee ja mi ä me ullaan ekemään.” Ka i
Hy ä suhde huol ajiin aken ui hy äs ä suh ees a lapseen. Ope ajien haas a -
eluissa nousi esille, e ä kun lapsi oi hy in, nau ii oiminnas a ja oppii, hän ei
näi ä asioi a myös ko iin. Huol ajille lapsen kokemuksis a ke ominen he ä i
usein keskus elua myös ko ona. Ope aja koki a ämän edis ä än huol ajien
osallisuu a. Vaikka kokonaisuudessaan ope aja koki a huol ajien osallisuuden
haas a ana, osalla ope ajis a oli kui enkin hy iä kokemuksia huol ajien osallisuu-
des a. Näissä esime keissä huol ajien osallisuus ei aa inu suu ia ekoja. Se aken ui
pienis ä palasis a, joissa o eu ui a hy ä uo o aiku us, pedagogiikan a aaminen ja
lapsiläh öisyys.
”Meillä yhden lapsen pe he pi i pi sa-kebab -paikkaa. Niin meidän e ki oli sinne
syömään. Sillä oli al a a me ki ys sille pe heelle ja se pe he on osoi anu sellais a
kii ollisuu a mi ä ha oin näkee. E ä lähde iinkin pe heen maailmaan eikä
pe he ä uo u päi äko imaailmaan.” Ki si
5.6 Yh een e o
Haas a eluaineis on analyysin pohjal a loin iisi pääka ego iaa, joiden a ulla a -
kas elin, mi en a haiskas a uksen ope aja uke a VEPP-sisäl öjen o eu umis a
päi äkodissa. Fenomenog a isen analyysin pohjal a luomani pääka ego ia oli a
108
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
ope ajan suhde lapseen, posi ii ise oppimiskokemukse , lapsen au onomian ukemi-
nen, las en uo o aiku ussuh ee sekä aikuis en älise uo o aiku ussuh ee .
Ope ajien mukaan ah a suhde lapseen (ks. luku 5.1) aken ui aidos a ymmä -
ää ja kohda a lapsi. Haas a elemieni ope ajien mukaan ah a suhde lapseen loi
samalla pohjaa laadukkaalle pedagogiselle oiminnalle. Posi ii isia oppimiskoke-
muksia (ks. luku 5.2) uli a kas ella oppimisympä is ön s uk uu in ja las en koke-
mus en kau a. Hy ä oppimisympä is ö aken ui las en a peille ja siinä huomioi iin
aken eellis en ekijöiden lisäksi emo ionaalise ja sosiaalise ekijä . Myön eis ä
oppijaminäku aa oi iin ukea aken amalla oimin aa las en ai o aso huomioiden
sekä a joamalla lapselle mahdollisuuksia y i ää ja epäonnis ua. Haas a elemieni
ope ajien mukaan lapsen au onomiaa (ks. luku 5.3) oi iin ukea huomioimalla las-
en mielenkiinnon koh ei a ja lapsiläh öisillä oimin a a oilla. Myös las en oma oi-
misuuden ukeminen ja osallisuuden huomioiminen oiminnassa oli a ope ajien
mukaan lapsen au onomiaa uke ia ekijöi ä.
Pääka ego ia las en uo o aiku ussuh ee (ks. luku 5.4) käsi eli las en yh eis ä
leikkiä, ka e isuh ei a, yh eisöllisyy ä ja e ais ukea. Ope ajien haas a eluissa
ko os ui a sosiaalise ekijä , ja ope aja paino i a lapsi yhmän me ki yksen
ä key ä oppimisen, iih y yyden ja hy in oinnin näkökulmis a. Aikuis en älise
uo o aiku ussuh ee -pääka ego ia (ks. luku 5.5) käsi eli yön ekijöiden keskinäi-
siä suh ei a ja yh eis yö ä huol ajien kanssa. Molemma myös aiku i a ah as i
las en hy in oinnin ukemisen onnis umiseen. Tulos en mukaan yöilmapii illä oli
suu i me ki ys oppimisilmapii ille ja uo o aiku uksen laadulle. Hy ä yh eis yösuh-
de huol ajien kanssa puoles aan edis ää lapsen kas ua, oppimis a ja hy in oin ia.
Tu kimukseni ensimmäisessä aiheessa u kin, mi en a haiskas a uksen ope a-
ja uke a a haiskas a uksen ja esiope uksen posi ii is a pedagogiikkaa (VEPP)
päi äkodissa. Kuinka a haiskas a uksen ope ajien haas a eluis a noussee sisällö
si en näy äy y ä päi äkodeissa laajemmin? Si ä u kin u kimukseni oisessa
aiheessa.
115
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
kuin ke an kuukaudessa. Kyselyyn osallis uneiden aus a iedo o a e i el yinä
a kemmin aulukossa 8.
Taulukko 8: Aineis on aus amuu uja
n
%
Ikä
21-30
31-40
41-50
yli 50
101
152
167
205
16,2 %
24,3 %
26,7 %
32,8 %
Koulu us
KM
KK
Yo ennen -95
YAMK
AMK
Opis o
49
121
71
20
218
146
7,8 %
19,4 %
11,4 %
3,2 %
34,9 %
23,4 %
Valmis umis uosi (ko kein
as e)
Ennen 1995
1995-2000
2001-2005
2006-2010
2011-2015
2015 jälkeen
186
70
67
76
111
115
29,8 %
11,2 %
10,7 %
12,2 %
17,8 %
18,4 %
Työkokemus
0-1 uo a
2-3 uo a
3-5 uo a
5-10 uo a
Yli 10 uo a
35
63
61
128
338
5,6 %
10,1 %
9,8 %
20,5 %
54,1 %
Ryhmä akenne (jossa
yösken elee)
Alle 3
Seka yhmä
Yli 3
97
142
386
15,5 %
22,7 %
61,8 %
Suhdeluku 1:8 yli 3 osal a
Kyllä
Ei
257
326
41,1 %
52,2 %
Kunnassa on aja u
subjek ii is a
a haiskas a usoikeu a
Kyllä
Ei
294
273
47,0 %
43,7 %
Sijaisia käy yhmässä
Useamman ke an
iikossa
Noin ke an iikossa
Useamman ke an
kuukaudessa
Noin ke an
kuukaudessa
Ha emmin
32
58
140
123
262
5,1 %
9,3 %
22,4 %
19,7 %
41,9 %

116
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Tu kimukseeni osallis uneiden a haiskas a uksen ope ajien yökokemus ja lap-
si yhmän akenne, jossa he yösken eli ä , aih eli a me ki ä äs i as aajien kou-
lu us aus oihin nähden a kas el una. Tu kimuksessani yliopis okoulu us aus aisia
yösken eli suh eellises i huoma a as i ähemmän alle kolme uo iaiden yhmissä
kuin amma iko keakoulu us a almis unei a. Työkokemuksen osal a opis o asoise
a haiskas a uksen ope aja e o ui a mui a koulu us aus oja edus a is a ope -
ajis a selkeäs i. Lähes kaikilla opis o aus aisilla a haiskas a uksen ope ajilla oli
yökokemus a yli kymmenen uo a. Va haiskas a uksen ope ajien yökokemus a
ja yösken ely yhmää koulu us aus an mukaan on esi el y aulukossa 9.
Taulukko 9: Työkokemuksen ja yösken ely yhmän jakau uminen koulu us aus oi ain
KM
KK
Yo ennen
-95
YAMK
AMK
Opis o
Työkokemus
alle 3 uo a
3-5 uo a
5-10 uo a
yli 10 uo a
26,5 %
14,3 %
30,6 %
28,6 %
25,6 %
10,7 %
22,3 %
41,3 %
-
-
-
100,00 %
-
-
35,0 %
65,0 %
21,1 %
16,1 %
33,9 %
28,9 %
5,5 %
4,1 %
3,4 %
87,0 %
Ryhmä akenne
alle 3- uo iaa
seka yhmä
yli 3- uo iaa
8,2 %
18,4 %
73,5 %
14,9 %
17,4 %
67,8 %
9,9 %
14,1 %
76,1 %
5,0 %
35,0 %
60,0 %
22,0 %
29,4 %
48,6 %
13,0 %
21,2 %
65,8 %
Suu in osa jä i mahdollisuuden pe us ella omia as auksiaan käy ämä ä. Yh-
eensä a oimia as auksia uli 241. Ne jakau ui a kolmelle e i äi ämäosiolle, jois a
ensimmäiseen pe us eli as auksiaan 101, oiseen 71 ja kolman een 69 u kimuk-
seen osallis unu a henkilöä.
6.4 Aineis on analyysi
Aloi in aineis on analyysin ekemällä yleiska sauksen aineis os a hyödyn äen Web-
opolin (3.0) pe us apo ia. Analyysi yökaluna käy in SPSS-ohjelman e sio a 25.
Vapaamuo ois a a oin a osuu a käsi elin A las. i (8.0) -ohjelman ilmais e siolla,
jossa käy öoikeus ii i kyselylomakkeen a oin en as aus en analysoimiseen. Va-
paamuo oisia as auksia hyödynsin hyödynne y kyselylomakkeen luo e a uu a
a ioidessa (ks. luku 6.6) sekä u kimus uloksissa (ks. luku 7).
Tallensin aineis on yh eensopi aksi sekä Exceliin e ä SPSS-ohjelmaan. Exceliä
hyödynsin a oin en as aus en käsi elyssä ja SPSS-ohjelmalla analysoin sulje u
117
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
kysymykse . Sii e yäni iedo a kis in ie ojen yhdenmukaisuuden Web opolin
pe us apo issa ole iin ie oihin ek enssi aulukoinnin a ulla. Sii e yäni aineis on
luoki elin as aukse as aamaan samaa as eikkoa muu aen kyselylomakkeessa ollei-
den nega ii is en äi ämien as aus en a o samansuun aisiksi muiden as aus en
kanssa. Lisäksi yhmi elin äi ämä pää- ja uloska ego ioi ain (ks. luku 5).
Aloi in da an a kas elun SPSS-ohjelman Explo e- oiminnon a ulla. Keskia ojen,
mediaanien, keskihajon ojen, aih elu älien sekä his og ammien a ulla sain hy än
yleisku an aineis on muu ujis a (ks. Taanila, 2015; Vilkka, 2014, 119–120). Näiden
ie ojen a ulla pys yin jo pää elemään, e ei ä muu uja ollee no maalis i jakau u-
nei a. Tämän ielä a mis in Kolmogo o -Smi no ja Shapi o-Wilk - es eillä (ks. Lii-
e 15). Muu ujien mi a-as eikko on älima ka- ja suhdelukuas eikko, jolle yypillisiä
es ausmene elmiä on analyysissä hyödynne y. (ks. Heikkilä, 2008, 194, 235–236.)
Tu kimuksessani käy in Like -as eikkoa, jolla a kas elin VEPP:n o eu umis a
pääka ego ioiden sisällä yksi äin (Like -Type Da a) sekä laajempina kokonaisuuk-
sina luomalla e ilaisia summamuu ujia (Like scale). Boone ja Boone (2012) e o -
ele a kaksi e ilais a apaa a kas ella Like in as eikolle eh yä kyselyä. Like - ype
da a on yksi yiskoh aisempi apa käsi ellä aineis oa, jo a yleensä käy e ään silloin,
kun kysymyksiä a kas ellaan oisis aan i allisina. Like - ype da alle yypillis ä
analysoin i apaa olen käy äny ulos en yksi yiskoh aisemmassa a kas elussa. Li-
ke scale da a analysoidaan yhdis äen useampia kysymyksiä oisiinsa. Taulukossa 10
ha ainnollis an, kuinka analysoin e ilais a da aa.
Taulukko 10: Like -as eikon analyysi (mukaillen Boone & Boone, 2012, suomennos Samuli Ran a)
Like - ype da a
Like scale da a
Aineis on ku aus
-
Keskia o
Vaih ele uus
F ek enssi
Keskihajon a
Riippu uude
-
Pea sonin ko elaa ioke oin
K uskal-Wallis- es i
Mui a mi a ei a ulos en
a kas eluun
F ak iili ,
Ris iin aulukoin i
F ak iili ,
Ris iin aulukoin i
Tehdessäni analyysiä a ioin, an aako keskia o ai moodi odellisemman ku an
u ki a as a asias a. Taanila (2017) o eaa, e ä mielipide ä mi aa issa u kimuk-
sissa keskia o an a a pääasiassa luo e a ia ja usko a ia uloksia. Mielipidemi -
118
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
auksissa yleises i sel i e ään unnuslukujen keskia o sekä keskihajon a. Nämä ei ä
kui enkaan ollee ii ä iä ku aamaan, kuinka VEPP o eu uu päi äkodissa. Ana-
lyysin ukena hyödynsin e i ak iili asoja (ku en ala- ja yläk a iilia) ku aamaan,
kuinka hy in VEPP o eu ui päi äkodissa (ks. Heikkilä, 2008, 86).
Ko elaa ioke oimella py i ään sel i ämään, mi en e i asia aiku a a oisiin-
sa. Analyysissä on ä keää käy ää usei a muu ujaa ku aa ia unnuslukuja, jo a
saadaan ii ä äs i ie oa u ki a as a aineis os a. (Boyn on, 2004; Vilkka, 2014,
119–120.) Ole in äi ämien ulos en ase u an lineaa ises i, jolloin Like -as ei-
kolla muu ujien a o 1 ja 5 edus a a ulos en ää ipäi ä (ks. Ba le , 205, 103).
Taus akysymykse muodos in myös lineaa iselle as eikolle lukuun o ama a koulu-
us aus aa. E i koulu us en on ode u uo an e ilais a osaamis a (ks. luku 2.1), jol-
loin jakau uma ei äl ämä ä ole uloksissa lineaa inen. Lisäksi e i koulu us aus a
omaa ien a haiskas a uksen ope ajien yökokemus jakau ui hy in e i a oin. Täs-
ä syys ä joh uen huomioin yökokemuksen, kun u kin koulu us aus an yh ey ä
VEPP:n o eu umiselle. Keskia ojen lisäksi u kimus uloksissa keski yin e i yises i
niiden a ojen osuuksiin, jo ka oli a Like in as eikolla 1–2 ai 4–5. Muu ujien
a oilla 1–2 VEPP o eu uu a haiskas a uksen ope ajien oiminnassa ähäises i
ai ei ollenkaan. VEPP:n oidaan ode a ole an osa a haiskas a uksen ope ajien
oimin aa muu ujien a oilla 4 ja 5.
En ollu kiinnos unu sukupuolen ai paikkakunnan yh eydes ä VEPP:n o-
eu amiseen. Paikkakun aa kysy iin u kimuksessa apaaeh oisena kysymyksenä,
jo a hyödynne iin kyselyn as aamisen seu annassa. Suhdelukuun, a haiskas-
a usoikeu een sekä sijaisiin lii y is ä kysymyksis ä pois in aih oehdon en osaa
sanoa aineis on analysoin i aiheessa. Muu in sen puu u aksi iedoksi. A oimissa
as auksissa koodasin as aaja nume oiden heidä as aus en esiin ymisjä jes-
yksessä aineis ossa ( as aus 1, as aus 2 jne.). Mikäli a oin as aus oli e i si ulla,
mu a jä jes ysnume o oli sama, muu in nume on lähimpään käy e ä issä ole aan
nume oon. A oimia as auksia uli kyselylomakkeen kolmelle e i si ulle si en, e ä
ensimmäiselle äi ämiä sisäl ä älle si ulle uli 101, oiselle 72 ja kolmannelle 69
as aus a.
6.5 Summamuu ujien a kas elu
Tulki sin VEPP-sisäl öjen o eu umis a päi äkodissa muodos amalla mi a in
muu ujis a summamuu ujia ja analysoimalla niiden sisäl öjä. Muu uja a koi aa
yksi äis ä äi ämää ja summamuu uja muodos e aan kahdes a ai useammas a
muu ujas a (ks. esim. Me sämuu onen, 2007, 484–485). Tu kimuskysymyksiin
as a akseni loin kolmenlaisia summamuu ujia: VEPP-käy än ei ä ja -elemen ejä
ku aa ia summamuu ujia sekä pääkomponen ianalyysiin pohjau u ia summa-
muu ujia. Jälkimmäisis ä käy än summamuu ujien sijaan nimeä ”pääkomponen-
119
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
i ”. Summamuu uja muodos in laskemalla muu uja yh een ja jakamalla summan
muu ujien mää ällä. Tällöin summamuu ujan a o oli älillä 1–5.
Summamuu ujien luo e a uu a ulee a kas ella alidi ee in sekä eliabili ee in
näkökulmis a. Validi ee i ku aa si ä, onko summamuu ujalla onnis u u mi aa-
maan halu ua asiaa, eli uo a ko nämä as aukse u kimuskysymyksiin. Käsi elen
alidi ee ia lu ussa 6.6. Reliabili ee i puoles aan ii aa u kimuksen ois e a uu-
een. (ks. Me sämuu onen, 2007, 115–116.) Mi a eiden eliabili ee ia a kas elen
ässä lu ussa myöhemmin.
VEPP-käy än ei ä ku aa a summamuu uja edus a a pääka ego ioi a, jo ka
akensin ensimmäisessä aiheessa ehdyn enomenog a isen analyysin pohjal a.
Nimesin VEPP-käy än ei ä ku aa a summamuu uja enomenog a isen analyy-
sin pää u kimus uloksien mukaan, jo ka oli a ope ajan suhde lapseen, posi ii ise
oppimiskokemukse , lapsen au onomian ukeminen, las en uo o aiku ussuh ee ja
aikuis en älise uo o aiku ussuh ee . VEPP-käy än ei ä edus a ien summamuu -
ujien eliabili ee ia mi asin laskemalla niille C onbachin al a -ke oimen. Ke -
oin laske aan muu ujille, jois a summamuu uja muodos e aan. C onbachin al a
ke oin on älillä 0–1. Mi ä lähempänä a o o a lukua 1, si ä ko keampi mi a in
eliabili ee i on, eli si ä johdonmukaisempia mi a in sisäise osio o a . (Gliem &
Gliem, 2003, 87.) C onbachin al alle ei ole mää i el y yksiseli eis ä ajaa. Heikkilän
(2018, 187) mukaan luku saisi olla kui enkin yli 0,7. Reunamon (2019) mukaan
luo e a ana oidaan pi ää lu un 0,6 yli ä iä a oja. Geo gen ja Malle yn (2003,
231) mukaan 0,5 ai si ä heikomma a o ei ä ole hy äksy ä iä. Summamuu -
ujien luo e a uus aih elee heikon ja ah an älillä. Heikoimman uloksen an oi
mi a i Posi ii ise oppimiskokemukse a olla 0,591, joka oli kui enkin ko kein a o
ekemäni he kkyysanalyysin jälkeen. Mi a in luo e a uu a ah is in pois amalla
sii ä kaksi muu ujaa ( äi ämän n o. 24: Pysyn laa imissani suunni elmissa ja äi -
ämän n o. 31: Mieles äni lapsen ulee aina ehdä anne u eh ä ä loppuun as i; ks.
myös lii e 18). Vah imman ke oimen puoles aan sai mi a i Lapsen au onomian
ukeminen a olla 0,815. Taulukoissa 11 ja 12 olen ku annu , mis ä muu ujis a
VEPP-käy än ei ä mi aa a summamuu uja muodos in.
120
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Taulukko 11: Summamuu ujien ope ajan suhde lapseen
, posi ii ise oppimiskokemukse ja lapsen au onomian
ukeminen muodos anee muu uja
Ope ajan suhde lapseen
C onbachin al a ,647
1. Keskus ellessani las en kanssa lope an muun oiminnan
2. Vaihdan puheenaihe a, jos lapse kysy ä liian aikei a ai a koja kysymyksiä
3. Kysyn lapsil a päi äkodin ulkopuolises a elämäs ä
4. Pidän uokailu- ja pukemis ilan ei a e inomaisina mahdollisuuksina keskus eluille las en kanssa
5. Käy än aamulla aikaa jokaisen lapsen as aano amiseen
6. Huomaan, e ä lapses a saamani aus a iedo aiku a a siihen, mi en koh aan lapsen
7. Minulla on yhmässä usein suosikkilapsia
8. Pohdin ilan ei a lapsen näkökulmas a
9. Las en kanssa oimiessani olen yysises i las en asolla
10. Ha joi elen las en kanssa ennakkoon uusia ilan ei a
11. Hoidan is i ii a ilan ee lapsen kanssa loppuun as i, aikka minun pi äisikin olla jo muualla
12. Kohdis an palau eeni loppu uloksen sijaan lapsen oimin aan
13. Koen, e ä lapsen pe ymys ilan eissa piilee mahdollisuus ah is aa suhde a lapseen
14. Huomaan ja ka ani las en lausei a loppuun
15. Kiinni än enemmän huomioi a las en eak ioihin kuin heidän sanomisiinsa
Posi ii ise oppimiskokemukse
C onbachin al a ,591
1. Pohdin o a ko las en a pee huomioi u oppimisympä is össä
2. Ase aessani oiminnalle pedagogisia a oi ei a o an huomioon pe ushoi o ilan ee
3. Halli sen nega ii ise un ee oimiessani lapsi yhmässä
4. Väl än ie oises i kiel osanoja
5. Kaikkien las en ulee aina osallis ua ohjaamaani oimin aan
6. Kokeilen uusia ope usmene elmiä
7. Ke on lapsille, e ä y i äminen on onnis umis a ä keämpää
8. Käy än kannus imina a oja/leimoja/ ms. ma e ialis isia palkin oja
9. Muu an oimin aa lapsen a peiden mukaan
10. Annan oikea-aikais a palau e a lapselle
11. Ki jaan leikki ilan eis a ylös ha ain oja las en aidois a
12. Riemui sen las en kanssa heidän onnis umisis aan
13. Sanoi an lapsen onnis umisia muiden aikuis en kuullen
14. Annan myös elein ja ilmein lapsille palau e a heidän oiminnas aan
15. Ke on lapsille, e ä jokaisella on oma ha joi el a a ai onsa
Lapsen au onomian ukeminen
C onbachin al a ,815
1. A ioin näky ä kö las en mielenkiinnon koh ee oimin aympä is össä
2. Ha ainnoin lapsia sel i ääkseni millaisis a asiois a lapsi oisi innos ua
3. Suunni elen oimin aa las en mielenkiinnon koh eiden pohjal a
4. Keskus elen huol ajien kanssa lapsen mielenkiinnon koh eis a
5. To eu an oiminnan a oi ei a leikin kau a
6. Teen lapsen puoles a asioi a, joi a he osaisi a ehdä i se (ku en maidon kaa aminen)
7. Hyödynnän ku ia/pii ämis ä ohjeiden annossa
8. Ke on lapsille ennakkoon mi en e i ilan eissa las en ulisi oimia
9. Annan lapselle paljon aikaa ha joi ella oma oimisuus ai oja (ku en pukemis a)
10. Suunni elen päi än u iini niin, e ä ne mahdollis a a las en oma oimisuuden
11. Pohdin osallisuu a yhdessä iimiläis en kanssa
12. Pohdin oppimisympä is öä osallisuuden näkökulmas a
13. Pohdimme osallisuu a yhdessä las en kanssa
14. Suunni elen oimin aa hyödyn äen las en jo olemassa ole ia ai oja
15.
Pidän huolen, e ä kaikki oi a osallis ua oimin aan

121
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Taulukko 12: Summamuu ujien las en uo o aiku ussuh ee ja aikuis en älise uo o aiku ussuh ee
muodos anee muu uja
Las en uo o aiku ussuh ee
C onbachin al a ,782
1. Au an lapsia löy ämään uusia ys ä iä/leikkejä yhdis ämällä las en mielenkiinnon koh ei a ai
ah uuksia
2. Ha joi elen las en kanssa yhmä yösken ely ai oja
3. Ha joi elen las en kanssa ka e i ai oja
4. A on ai ali sen säännöllises i lapsille leikkika e i
5. Keskus elen huol ajien kanssa las en ka e isuh eis a
6. Annan las en i se y i ää a kais a is i ii oja ois ensa kanssa
7. Ha joi elen las en kanssa unne ai oja
8. Tuen lapsen ka e isuh eiden aken umis a
9. Teen yhmäy ymisha joi uksia las en kanssa, kun yhmädynamiikka muu uu
10. Mie in, kuinka las en älis ä e ais ukea oidaan hyödyn ää jokaisessa päi än oiminnossa
11. Puhun meis ä/me-kiel ä las en kanssa
12. Kiinni än huomio a siihen, e ä lapse oisi a saada yh eisiä jae uja kokemuksia
13. Annan lapsille mahdollisuuksia jakaa keskenään yh eisiä kokemuksia
14. Koen ä keäksi aken aa hy ää yhmähenkeä las en kanssa
15. Annan palau e a lapsen huomioidessa ois a las a
Aikuis en älise uo o aiku ussuh ee
C onbachin al a ,795
1. Unohdan iedo aa mui a iimiläisiä ä keis ä asiois a
2. Koen epä a muu a omas a eh ä änku as ani (mi kä asia kuulu a minulle)
3. Keskus elen muiden iimiläis en kanssa sii ä, mi en iimin hy in oin i heijas uu lapsiin
4. Pys yn en ou umaan yössäni
5. Ke on pedagogis en a kaisujen me ki yksis ä muille iimiläisille
6. Käyn aken a aa keskus elua iimin kesken oiminnan sisällöis ä
7. Keski yn siihen, e ä iimin oimin a on johdonmukais a
8. Kiinni än huomio a iimin hy in oin iin
9. Ke on huol ajille posi ii isia asioi a heidän lapses aan
10. Jaan iedo ei a huol ajille, joissa seli än oiminnan pedagogisis a sisällöis ä (esime kiksi
sähköpos i se)
11. Koen huol ajil a saamani nega ii isen palau een ahdis a ana
12. Ke on päi i äisissä keskus eluissa yksilöllisiä/yksi yiskoh aisia asioi a huol ajille heidän
lapses aan
13. Pe us elen oimin aa lapsen kehi yksen kannal a puhuessani hankalis a asiois a huol ajien kanssa
14. Keskus elen huol ajien kanssa lapsen kehi ykses ä
15. Seli än pedagogisen oiminnan me ki ys ä huol ajille
Pääkomponen ianalyysin (p incipal componen analysis) a ulla py in sy en-
ämään analyysia ja a kas elemaan VEPP:n o eu umis a a kemmin. Analyysin
a ulla olen e siny samaa asiaa mi aa ia muu ujia ensimmäisen aiheen pääka ego-
ioiden (ope ajan suhde lapseen, posi ii ise oppimiskokemukse , lapsen au onomian
ukeminen, las en uo o aiku ussuh ee sekä aikuis en älise uo o aiku ussuh ee )
sisäl ä. Tes a akseni aineis on ii ä yy ä olen hyödyn äny Kaise -Meye -Olkin
es iä (ks. lii e 19). Pienimmän a on sai pääka ego ia posi ii ise oppimiskokemukse
(,754). Suosi el una ala ajana pide ään 0,6, jo en aineis on laajuus oli ii ä ä pää-
komponen ianalyysiin. (ks. Hill, 2011, 28–29; Mie unen, 2006.) Pääkomponen -
ianalyysin a ulla py in ähen ämään da aa luomalla komponen eja u ki a as a
122
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
aineis os a. Yhdis ämällä muu ujia oiminnan o eu umis a ei a i se a kas ella
jokaisen muu ujan kohdalla e ikseen (ks. DeCos e , 1998, 3; Ringné , 2008, 303).
Pääkomponen ianalyysi ei aadi ak o ianalyysin a oin no maalijakau umaa,
jolloin se sopii aineis oni analysoin iin (ks. Mie unen, 2006). Analyysissa kokeilin
useampaa e i mene elmää ja lopul a ali sin ino o a oidun (Pa e n Ma ix) me-
ne elmän, jolloin sain äi ämä pääka ego ioiden sisällä jae ua asaises i kahdes a
neljään komponen iin (Nokelainen, 2013). La aus en aja-a oksi ase in 0,4 (ks.
lii e 19), joka ii i lähes kaikkien äi ämien la au umiseen komponen eihin. Väi -
ämien pohjal a ein sisällöllis ä ulkin aa ja nimesin komponen i sisäl öä yhdis ä-
ien ekijöiden mukaises i. Komponen eille, jo ka sisäl ä ä useamman kuin yhden
muu ujan, olen laskenu C onbachin al a -ke oimen. Jä in uloksis a pois ne kom-
ponen i , joiden C onbachin al a -ke oin oli pienempi kuin 0,5. Komponen eille,
joiden C onbachin al a jäi alle 0,6, ein he kkyysanalyysin. Kyseis en komponen ien
kohdalla muu ujia pois amalla ei pääs y ko keampiin C onbachin al a -ke oimen
a oihin. Luo e a uuden a ioinnin jälkeen pääkomponen eja aineis ossani oli
yh eensä iisi ois a. Olen esi elly ne aulukoissa 13 ja 14. Pääkomponen ianalyysin
ulokse ku aan kokonaisuudessaan lii eessä 19.
123
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Taulukko 13: Pääkomponen i pääka ego iois a ope ajan suhde lapseen, posi ii ise oppimiskokemukse ,
lapsen au onomian ukeminen
Pääkomponen i
Ope ajan suhde lapseen
Läsnä ole a
uo o aiku us
C onbachin α =,578
1.Käy än aamulla aikaa jokaisen lapsen as aano amiseen
2.Las en kanssa oimiessani olen yysises i las en asolla
3.Keskus ellessani las en kanssa lope an muun oiminnan
4.Hoidan is i ii a ilan ee lapsen kanssa loppuun as i, aikka minun pi äisikin olla
jo muualla
5.Kohdis an palau eeni loppu uloksen sijaan lapsen oimin aan
Lapsen a os aminen
C onbachin α =,512
1.Huomaan ja ka ani las en lausei a loppuun*
2.Huomaan, e ä lapses a saamani aus a iedo aiku a a siihen, mi en koh aan
lapsen*
3.Vaihdan puheenaihe a, jos lapse kysy ä liian aikei a ai a koja kysymyksiä*
4.Minulla on yhmässä usein suosikkilapsia *
Posi ii ise oppimiskokemukse
Myön eisen
oppijaminäku an
ukeminen
C onbachin α =,668
1.Annan myös elein ja ilmein lapsille palau e a heidän oiminnas aan
2.Riemui sen las en kanssa heidän onnis umisis aan
3.Sanoi an lapsen onnis umisia muiden aikuis en kuullen
4.Ke on lapsille, e ä y i äminen on onnis umis a ä keämpää
5.Ke on lapsille, e ä jokaisella on oma ha joi el a a ai onsa
Jous a uus
C onbachin α = ,528
1.Mieles äni lapsen ulee aina ehdä anne u eh ä ä loppuun as i*
2.Kaikkien las en ulee aina osallis ua ohjaamaani oimin aan*
Lapsiläh öisen
oppimisympä is ön
aken aminen
C onbachin α = ,503
1.Ki jaan leikki ilan eis a ylös ha ain oja las en aidois a
2.Muu an oimin aa lapsen a peiden mukaan
3.Ase aessani oiminnalle pedagogisia a oi ei a o an huomioon pe ushoi o ilan ee
4.Pohdin o a ko las en a pee huomioi u oppimisympä is össä
Palki seminen
1.Käy än kannus imina a oja/leimoja/ ms. ma e ialis isia palkin oja*
Lapsen au onomian ukeminen
Osallisuuden
ukeminen
C onbachin α =,724
1.Pohdimme osallisuu a yhdessä las en kanssa
2.Pohdin osallisuu a yhdessä iimiläis en kanssa
3.Pohdin oppimisympä is öä osallisuuden näkökulmas a
4.A ioin näky ä kö las en mielenkiinnon koh ee oimin aympä is össä
Oma oimisuuden
ukeminen
C onbachin α =,658
1.Suunni elen päi än u iini niin, e ä ne mahdollis a a las en oma oimisuuden
2.Pidän huolen, e ä kaikki oi a osallis ua oimin aan
3.Annan lapselle paljon aikaa ha joi ella oma oimisuus ai oja (ku en pukemis a)
4.Teen lapsen puoles a asioi a, jo
i a he osaisi a ehdä i se (ku en maidon
kaa aminen) *
5.Ke on lapsille ennakkoon mi en e i ilan eissa las en ulisi oimia
Mielenkiinnon
koh eiden
huomioiminen
C onbachin α =,660
1.Keskus elen huol ajien kanssa lapsen mielenkiinnon koh eis a
2.Suunni elen oimin aa hyödyn äen las en jo olemassa ole ia ai oja
3.To eu an oiminnan a oi ei a leikin kau a
4.Suunni elen oimin aa las en mielenkiinnon koh eiden pohjal a
*skaala käänne y (1-5 = 5-1)
124
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Taulukko 14: Pääkomponen i pääka ego iois a las en uo o aiku ussuh ee , aikuis en älise
uo o aiku ussuh ee
Pääkomponen i
Las en uo o aiku ussuh ee
Yh eisöllisyyden
aken aminen
C onbachin α = ,738
1.Annan lapsille mahdollisuuksia jakaa keskenään yh eisiä kokemuksia
2.Koen ä keäksi aken aa hy ää yhmähenkeä las en kanssa
3.Tuen lapsen ka e isuh eiden aken umis a
4.Kiinni än huomio a siihen, e ä lapse oisi a saada yh eisiä jae uja kokemuksia
5.Annan palau e a lapsen huomioidessa ois a las a
6.Keskus elen huol ajien kanssa las en ka e isuh eis a
7.Annan las en i se y i ää a kais a is i ii oja ois ensa kanssa
Sosiaalis en suh eiden
ukeminen
C onbachin α = ,631
1.Au an lapsia löy ämään uusia ys ä iä/leikkejä yhdis ämällä las en mielenkiinnon
koh ei a ai ah uuksia
2.Mie in, kuinka las en älis ä e ais ukea oidaan hyödyn ää jokaisessa päi än
oiminnossa
3.Puhun meis ä/me-kiel ä las en kanssa
4.Ha joi elen las en kanssa yhmä yösken ely ai oja
5.Ha joi elen las en kanssa ka e i ai oja
Aikuis en älise uo o aiku ussuh ee
Tiimi
n hy in oinnin
ukeminen
C onbachin α =,780
1.Kiinni än huomio a iimin hy in oin iin
2.Keski yn siihen, e ä iimin oimin a on johdonmukais a
3.Käyn aken a aa keskus elua iimin kesken oiminnan sisällöis ä
4.Keskus elen muiden iimiläis en kanssa sii ä, mi en iimin hy in oin i heijas uu
lapsiin
5.Ke on pedagogis en a kaisujen me ki yksis ä muille iimiläisille
Tiimi yön oimi uu een
keski yminen
C onbachin α =,546
1.Koen epä a muu a omas a eh ä änku as ani (mi kä asia kuulu a minulle) *
2.Koen huol ajil a saamani nega ii isen palau een ahdis a ana *
3.Pys yn en ou umaan yössäni
4.Unohdan iedo aa mui a iimiläisiä ä keis ä asiois a *
Posi ii isen
yh eis yösuh een
luominen huol ajiin
C onbachin α =,648
1.Ke on huol ajille posi ii isia asioi a heidän lapses aan
2.Ke on päi i äisissä keskus eluissa yksilöllisiä/yksi yiskoh aisia asioi a
huol ajille heidän lapses aan
3.Keskus elen huol ajien kanssa lapsen kehi ykses ä
4.Pe us elen oimin aa lapsen kehi yksen kannal a puhuessani hankalis a asiois a
huol ajien kanssa
Toiminnan me ki yksen
a aaminen huol ajille
C onbachin α =,545
1.Jaan iedo ei a huol ajille, joissa seli än oiminnan pedagogisis a sisällöis ä
(esime kiksi sähköpos i se)
2.Seli än pedagogisen oiminnan me ki ys ä huol ajille
*skaala käänne y (1-5 = 5-1)
VEPP-elemen ejä ku aa ia summamuu ujia oli kaksi. Elemen ejä ku aa a
summamuu aja ku asi a lapsen oppimisen ukemis a yksilöllises i ja yh eisölli-
ses i. Summamuu uja mo i aa io ja oppijaminäku a keski yi yksilöön ja mi asi,
kuinka a haiskas a uksen ope aja uke a oppimismo i aa ion ja myön eisen
oppijaminäku an aken umis a. Rakensin summamuu ujan kolmes akymme-
nes äkahdes a muu ujas a, jo ka uli a ensimmäisen osion pää u kimus ulos en
pääka ego iois a ope ajan suhde lapseen, posi ii ise oppimiskokemukse sekä lapsen
au onomian ukeminen. Toinen elemen ejä ku aa a summamuu uja keski yi
oppijan kokemukseen yh eisöllises ä näkökulmas a muodos uen kahdes akymme-
nes äkahdeksas a muu ujas a. Se paino ui ensimmäisen aiheen u kimus ulos en
pääka ego iaan las en uo o aiku ussuh ee , mu a sisälsi muu ujia myös kaikis a
muis a pääka ego iois a. Vali sin muu uja si en, e ä ne lii yi ä joko las en so-
siaalisiin suh eisiin ai oppimisilmapii iin. Summamuu uja ilmapii i ja sosiaalise
131
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
7 Tulokse , II aihe
Ta kas elen VEPP:n o eu umis a kokonaisuudessaan sekä VEPP-käy än eiden ja
-elemen ien o eu umisen näkökulmas a. Taus amuu ujia a kas elen sen jälkeen,
kun olen käsi elly VEPP:n o eu umis a päi äkodissa. Taus amuu ujis a sum-
mamuu ujiin aiku i a me ki se äs i ikä, yökokemus sekä lapsi yhmän akenne.
Nämä kolme ko eloi u a me ki se äs i myös VEPP:n o eu amiseen päi äkodissa
( yökokemus 0,093, ikä 0,094, lapsi yhmän akenne 0,085). Ikä ja yökokemus oli a
ah assa yh eydessä oisiinsa, jo en näi ä kah a käsi elen yhdessä. Valmis umis uosi
ei ko eloi unu me ki se äs i VEPP:n o eu umis a ku aa aan summamuu ujaan,
aikka sen yh eys ikään ja yökokemukseen oli ah a. Tämä oi seli yä sillä, e ä osa
oli ja kanu opin ojaan ylempään ko keakoulu u kin oon. Koulu uksen yh ey ä
uloksiin a kas elen e ikseen. Muis a aus a ekijöis ä ajaukse sekä sijaise ko eloi-
a yksi äisiin muu ujiin, mu a ei ä summamuu ujiin. Näis ä ke on ulos en
yh een edon yh eydessä (ks. luku 7.5). Väi eiden ja aus a ekijöiden älisiä suh ei a
ku aan yksi yiskoh aises i lii eissä 9–14.
Osana ulosku ailua a ioin VEPP:n o eu umisen osana oimin akul uu ia
keskia ioihin noja en. Va haiskas a uksen ope aja a ioi a omaa oimin aansa
Like in iisipo aisella as eikolla. Päi äkodin oimin akul uu issa oidaan ode a
muu ujien sekä summamuu ujien sisäl öjen ole an osa oimin aa, kun keskia o
on kolme ai si ä pa empi. Like - äi ämien a oilla yksi ja kaksi muu uja oli joko
ha oin ai ei ollenkaan mukana oiminnassa. Helpo aakseni ulos en ku ailua
sanallis in VEPP:n o eu umis a päi äkodin oimin akul uu issa aulukon 18 mu-
kaises i. Taulukko 18 sisäl ää summamuu ujien keskia o älejä as aa a sanallise
a io : keskia on ollessa lähellä neljää ja ii ä VEPP-sisäl öjä o eu e aan hy in ai
e i äin hy in oiminnassa. Keskia on ollessa kolmen ja neljän älillä VEPP-sisäl ö-
jä o eu e aan oiminnassa osi ain. Kolmen ali a issa keskia ioissa olen a ioinu
VEPP-sisäl öjen ole an osa oimin aa ain ha oin ai sa unnaises i. As eikko on
laadi u kuu een sanalliseen a ioon: e i äin heikko, heikko, yydy ä ä, koh alainen,
hy ä ja e i äin hy ä.
Taulukko 18: VEPP:n o eu umisen a io osana a haiskas a uksen ope ajien oimin akul uu ia
E i äin heikko
Heikko
Tyydy ä ä
Koh alainen
Hy ä
E i äin hy ä
< 2,5
2,5–2,99
3,0–3,49
3,5–3,99
4,0–4,49
4,5–5,0

132
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
7.1 VEPP:n o eu uminen päi äkodissa
Kyselylomakkeessa oli 77 äi ämää, jois a ein summamuu ujan, joka ku aa
VEPP:n o eu umis a päi äkodissa. Summamuu ujan akensin koko kyselys ä, ja
se mi aa kaikkien 625 a haiskas a uksen ope ajan keskia oja, kun he a ioi a
omaa oimin aansa päi äkodissa. Summamuu ujan VEPP:n o eu uminen päi ä-
kodissa keskia o on 3,98. Taulukossa 18 (ks. luku 7) esi e yn as eikon mukaises i
oidaan ode a, e ä a haiskas a uksen ope ajien a ioissa VEPP o eu uu päi-
äkodissa koh alaises i. Summamuu ujan aih elu äli on a ojen 2,70 sekä 4,75
älillä. VEPP siis o eu uu päi äkodeissa hy in aih ele as i. Keskia olla 2,70
oidaan ode a, e ä VEPP o eu uu heikos i eli si ä o eu e aan aih ele as i osana
pedagogis a oimin aa. Keskia olla 4,75 oidaan ode a VEPP:n ole an ah ana
osana a haiskas a uksen ope ajan pedagogis a oimin aa päi äkodissa. Taulukossa
19 olen ku annu VEPP:n o eu umis a ak iilien a ulla, mikä ha ainnollis aa as-
aus en hajon aa pa emmin. F ak iili osoi a a , e ä 90 % keskia ois a o a älillä
3,53–4,46. Tämä a koi aa, e ä suu in osa as aajis a a ioi VEPP:n o eu u an
koh alaises i ai hy in osana heidän omaa oimin aansa.
Taulukko 19: VEPP:n o eu umisen jakau uminen
Summamuu uja min. max. min. ja max.
e äisyys
ka s d.
VEPP:n o eu uminen päi äkodissa 2,70 4,75 2,05 3,98 ,28
VEPP:n o eu umisen ak iili
Summamuu uja 5 % 10 % 25 % 50 % 75 % 90 % 95 %
VEPP:n o eu uminen päi äkodissa 3,53 3,64 3,80 3,97 4,17 4,34 4,46
Sy ällisempää a kas elua a en muodos in kyselylomakkeen muu ujis a iisi
e illis ä summamuu ujaa, jo ka as aa a aiheen 1 pää u kimus uloksia. Summa-
muu uja muodos u a 15 muu ujas a, jo ka ku aa a kyseisen summamuu ujan
sisäl öjä (ks. lii e 7). VEPP-käy än ei ä mi aa a summamuu uja oli a ope ajan
suhde lapseen, posi ii ise oppimiskokemukse , lapsen au onomian ukeminen, las en
uo o aiku ussuh ee sekä aikuis en älise uo o aiku ussuh ee .
VEPP-käy än ei ä mi aa ien summamuu ujien älillä oli ha ai a issa jonkin
e an aih elua. Kyselylomakkeessa a haiskas a uksen ope aja a ioi a summa-
muu uja , jo ka keski yi ä posi ii isiin oppimiskokemuksiin sekä las en uo o ai-
ku ussuh eiden ukemiseen kaikkein ko keimmilla a oilla. Keskia o molemmilla
133
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
summamuu ujilla on 4,07. Keskia on pe us eella oidaan ode a ope ajien kes-
ki y än posi ii isiin oppimiskokemuksiin sekä uke an las en älisiä uo o ai-
ku ussuh ei a yleises i hy in. Muu summamuu uja jäi ä keskia ol aan neljän
alapuolelle. Muu uja , jois a nämä summamuu uja o a aken unee , sisäl ä ä jo
enemmän a oja 1, 2 ja 3, jo ka o a a ol aan neu aaleja ai ei ä ku aa posi ii isen
pedagogiikan o eu umis a päi äkodissa. Kaikkien näiden kolmen summamuu u-
jan keskia o o a kui enkin lähellä neljää. Voidaankin ode a a haiskas a uksen
ope ajien oman oiminnan a ioinnin pohjal a, e ä päi äkodissa o eu u a koh-
alaises i VEPP-käy än ee , jo ka käsi ele ä aihepii ejä ope ajan suhde lapseen,
lapsen au onomian ukeminen sekä aikuis en älise uo o aiku ussuh ee . Kokonai-
suudessaan summamuu ujien älise keskia o o a jakau unee älille 3,96–4,07.
VEPP-käy än eiden o eu umisen keskia oja olen ku annu ku iossa 5.
Ku io 5: VEPP-käy än eiden o eu uminen päi äkodissa
3,96
4,07
3,98
4,07
3,96
11,5 22,5 33,5 44,5 5
Aikuis en älise uo o aiku ussuh ee
Las en uo o aiku ussuh ee
Lapsen au onomian ukeminen
Posi ii ise oppimiskokemukse
Ope ajan suhde lapseen
VEPP-käy än eiden o eu uminen päi äkodissa
Summamuu ujien sisällä as aajien keskia o VEPP-käy än eiden osal a aih e-
le a hy in paljon. Kaikissa summamuu ujissa heikoin a o jää alle kolmen, jolloin
oidaan ode a VEPP-käy än eiden kyseisen summamuu ujan osal a o eu u an
134
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
heikos i. Keskihajonnal aan summamuu ujien a o o a kui enkin huoma a as i
yh enäisemmä keskihajonnan ollen älillä 0,27–0,39. Ta kas el aessa VEPP-käy-
än eiden o eu umis a ak iilien a ulla näkyy, e ä 95 % as aajis a yli ä ää a on
3,33 kaikki summamuu uja huomioiden. Suu in osa a haiskas a uksen ope a-
jis a a ioi siis o eu a ansa VEPP-käy än ei ä päi äkodissa ainakin yydy ä ällä
asolla. Jokaisessa VEPP-käy än ei ä mi aa assa summamuu ujassa ähin ään nel-
jännes as aajis a ylsi a oon neljä. Skaalan ollessa älillä 1–5 oidaan ode a neljän
yli ä ä keskia o ähin ään hy iksi (ks. luku 7). VEPP-käy än eiden o eu umisen
jakau umis a olen ku annu aulukossa 20.
Taulukko 20: VEPP-käy än eiden o eu umisen jakau uminen
Summamuu uja min. max. min. ja max.
e äisyys
ka s d.
Ope ajan suhde lapseen 2,53 4,87 2,34 3,96 ,31
Posi ii ise oppimiskokemukse 2,80 4,80 2,00 4,07 ,27
Lapsen au onomian ukeminen 2,80 4,93 2,13 3,98 ,37
Las en uo o aiku ussuh ee 2,53 2,93 2,40 4,07 ,34
Aikuis en älise uo o aiku ussuh ee 2,67 5,00 2,33 3,96 ,39
VEPP-käy än eiden o eu umisen ak iili
Summamuu uja 5 % 10 % 25 % 50 % 75 % 90 % 95 %
Ope ajan suhde lapseen 3,47 3,60 3,73 3,93 4,20 4,36 4,47
Posi ii ise oppimiskokemukse 3,67 3,73 3,93 4,07 4,27 4,40 4,53
Lapsen au onomian ukeminen 3,33 3,51 3,73 4,00 4,20 4,47 4,60
Las en uo o aiku ussuh ee 3,53 3,67 3,87 4,07 4,27 4,53 4,67
Aikuis en älise uo o aiku ussuh ee 3,33 3,47 3,73 4,00 4,20 4,47 4,66
Summamuu ujien keskinäis ä yh ey ä u kin laskemalla niille Pea sonin ko e-
laa ioke oimen. Summamuu uja ko eloi a ilas ollises i me ki se äs i ja hy in
ah as i ois ensa kanssa. Ope ajien a ioiden pohjal a oidaan oiminnan ode a
ole an kokonais al ais a VEPP:n osal a, koska posi ii inen yh eys kaikkien sum-
mamuu ujien älil ä oli löyde ä issä. Summamuu ujien älise iippu uude olen
esi äny aulukossa 21.
135
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Taulukko 21: Pea sonin ko elaa ioke oime summamuu ujien VEPP-käy än eiden älillä
Ope ajan
suhde lapseen
Posi ii ise
oppimis-
kokemukse
Lapsen
au onomian
ukeminen
Las en uo o-
aiku ussuh ee
Aikuis en älise
uo o-
aiku ussuh ee
Ope ajan suhde
lapseen
1
,649**
,594**
,565**
,561**
Posi ii ise
oppimiskokemukse
,649**
1
,628**
,646**
,600**
Lapsen au onomian
ukeminen
,594**
,628**
1
,713**
,660**
Las en
uo o aiku ussuh ee
,565**
,646**
,713**
1
,626**
Aikuis en älise
uo o aiku ussuh ee
,561**
,600**
,660**
,626**
1
Pääkomponen ianalyysin pohjal a u kin VEPP:n o eu umis a a kemmin. Jo-
kaisessa pääka ego iassa VEPP o eu uu ope ajien a ioiden mukaan keskimää in
hy in ähin ään yhden pääkomponen in kohdalla. Heikoi en VEPP o eu uu ope -
ajien a ioiden mukaan pääkomponen eissa palki seminen (ka. 3,26), jous a uus
(ka. 3,36) sekä oiminnan me ki yksen a aaminen huol ajille (ka. 3,58). Haas a e-
lemani ope aja ke oi a hyödyn ä änsä yh eisöllisiä palkin oja ja käy ä än ain
ha oin aineellisia palkin oja (ks. luku 5.4.2). Haas a elemieni ope ajien mukaan
jous a uudella oi iin huomioida las en a pei a oiminnan yh eydessä. Haas a e-
luissa nos e iin myös esille, e ä las a oi iin ohkais a ja kannus aa mukaan oi-
min aan, mu a pako aminen ei ollu hy äksy ä ää (ks. luku 5.2.1). Haas a el a a
ope aja ymmä si ä oiminnan a aamisen huol ajille uke an lapsen kehi ys ä ja
lisää än huol ajien osallisuu a (ks. luku 5.5.2).
Pääkomponen eis a pa haan keskia on puoles aan saa a posi ii isen yh eis yö-
suh een luominen huol ajiin (ka. 4,27), yh eisöllisyyden aken aminen (ka. 4,29) sekä
myön eisen oppijaminäku an ukeminen (ka. 4,54). Posi ii isen yh eis yösuh een luo-
minen huol ajiin sekä myön eisen oppijaminäku an ukeminen kuulu a pääka ego-
ioihin, jois a ule a myös heikoimman a on saanee pääkomponen i ( oiminnan
me ki yksen a aaminen huol ajille ja jous a uus). Tu kimuksen ensimmäisen aiheen
haas a eluissa ope aja ko os i a yhmän ja yh eenkuulu uuden me ki ys ä. Ope -
ajien mieles ä yh eisöllisyyden aken aminen uki las en iih y yy ä ja hy in oin-
ia sekä edis i oppimis a (ks. luku 5.4.1; 5.4.2). Haas a elemieni ope ajien mukaan
lapsen myön eis ä oppijaminäku aa uki a posi ii ise oppimiskokemukse . He
pi i ä ä keänä py kiä luomaan epäonnis umis a salli aa oppimisympä is öä (ks.
luku 5.2.1) sekä ke oi a , e ä omalla eläy ymisellä on mahdollis a ah is aa las en
myön eisiä oppimiskokemuksia (ks. luku 5.2.2). Pääkomponen ien keskia o olen
esi äny ku iossa 6.
136
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Ku io 6: Pääkomponen ien saama keskia o a haiskas a uksen ope ajien a ioissa
3,58
4,27
3,67
4,11
4,08
4,29
4,02
4,11
3,73
3,26
3,93
3,36
4,54
3,84
4,07
00,5 11,5 22,5 33,5 44,5 5
Toiminnan me ki yksen a aaminen huol ajille
Posi ii isen yh eis yösuh een luominen huol ajiin
Tiimi yön oimi uu een keski yminen
Tiimin hy in oinnin ukeminen
Sosiaalis en suh eiden ukeminen
Yh eisöllisyyden aken aminen
Mielenkiinnon koh eiden huomioiminen
Oma oimisuuden ukeminen
Osallisuuden ukeminen
Palki seminen
Lapsiläh öisen oppimisympä is ön aken aminen
Jous a uus
Myön eisen oppijaminäku an ukeminen
Lapsen a os aminen
Läsnä ole a uo o aiku us
Pääkomponen ianalyysi
Pääkomponen ien keskinäis ä yh ey ä u kin laskemalla niille Pea sonin ko e-
laa ioke oimen. Pääkomponen i ko eloi ui a pääsään öises i ois ensa kanssa.
Pääkomponen eis a e o ui a jous a uus (2.2) sekä palki seminen (2.4), jo ka oli a
ainoa pääkomponen i , jois a ei löy yny me ki se ää ko elaa ioi a kaikkien mui-
den pääkomponen ien kesken. Molemma pääkomponen i muodos in pääka e-
go ias a posi ii ise oppimiskokemukse . Jous a uus ko eloi uu ain kolmen muun

137
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
pääkomponen in kanssa. Pääkomponen i palki seminen puoles aan ko eloi uu
me ki se äs i ain nega ii ises i. Olen esi äny aulukossa 22 pääkomponen ien
keskinäis ä iippu uu a laskemalla niille Pea sonin ko elaa ioke oimen. Olen
ko os anu aulukos a ne pääkomponen i , jo ka ko eloi u a keskenään hy in
oimakkaas i (>0,4). Lisäksi olen liha oinu aulukos a yli 0,5 ko elaa ioke oimen
saanee a o . Hy in ah oja ko elaa ioi a löy yy enemmän aulukon keskiosas a
sekä oikeas a laidas a. Vasen lai a, jonka pääkomponen i akensin pääka ego iois a
ope ajan suhde lapseen sekä posi ii ise oppimiskokemukse , saa a oimakkai a a oja
selkeäs i ähemmän kuin komponen i , jo ka akensin pääka ego iois a lapsen au o-
nomian ukeminen, las en uo o aiku ussuh ee sekä aikuis en älise uo o aiku us-
suh ee . Kokonaisuu a a kas el aessa ah in yh eys löy yy pääka ego ioiden lapsen
au onomian ukeminen sekä las en uo o aiku ussuh ee sisäl ämien pääkomponen -
ien älil ä (pääkomponen i 3.1–4.2).
138
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
Taulukko 22: Pea sonin ko elaa ioke oime pääkomponen eille
139
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
VEPP-elemen ejä mi aa a summamuu uja mi aa a , kuinka a haiskas a-
uksen ope aja a ioi a omassa oiminnassaan huomioi ansa lapsen mo i aa ioon
ja oppijaminäku aan sekä ilmapii iin ja sosiaalisiin suh eisiin lii y iä ekijöi ä
(ks. lii e 8). VEPP-elemen ejä mi aa ien summamuu ujien älillä on sel ä e o
ope ajien keski yessä huoma a as i enemmän ilmapii iin sekä las en sosiaalisiin
suh eisiin. Mo i aa io a ja oppijaminäku an ukemis a mi aa an summamuu ujan
keskia o on 3,95, kun keskia o summamuu ujalla ilmapii i ja sosiaalise suh ee on
4,11. Huomioiden as aus en jakau uminen oidaan ode a, e ä VEPP-elemen ien
o eu uminen aih elee hy in paljon. Summamuu ujan mo i aa io ja oppijaminä-
ku a a ojen aih elu äli (1,87) jää huoma a as i mal illisemmaksi kuin summa-
muu ujan ilmapii i ja sosiaalise suh ee (2,42). VEPP-elemen ien o eu umis a
a ioi issa summamuu ujissa 95 % as aajis a on yl äny a oon 3,50. Suu in osa
as aajis a a ioi siis o eu a ansa VEPP-elemen ejä ainakin koh alaisella asolla.
F ak iileja a kkailemalla oidaan ode a, e ä ähin ään neljännes as aajis a a ioi
huomioi ansa mo i aa ioon ja oppijaminäku aan lii y iä ekijöi ä hy in yli äen
a on neljä. Vas aajis a ähin ään puole a ioi a huomioi ansa hy in ilmapii iin
ja sosiaalisiin suh eisiin lii y iä ekijöi ä päi äkodissa. VEPP-elemen ien o eu u-
misen jakau umis a on ku a u aulukossa 23. Summamuu uja ko eloi a myös
ilas ollises i me ki se äs i ois ensa kanssa an aen Pea sonin ko elaa ioke oimeksi
0,776.
Taulukko 23: VEPP-elemen ien o eu umisen jakau uminen
Summamuu uja min. max. min. ja max.
e äisyys
ka s d.
Mo i aa io ja oppijaminäku a 2,91 4,78 1,87 3,95 ,28
Ilmapii i ja sosiaalise suh ee 2,46 4,88 2,42 4,11 ,30
VEPP-elemen ien o eu umisen ak iili
Summamuu uja 5% 10% 25% 50% 75% 90% 95%
Mo i aa io ja oppijaminäku a 3,50 3,61 3,77 3,94 4,13 4,31 4,44
Ilmapii i ja sosiaalise suh ee 3,62 3,73 3,88 4,08 4,31 4,46 4,58
7.2 Työkokemuksen ja iän yh eys VEPP:n o eu amiseen
Työkokemus ja ikä oli a pääasiassa myön eisessä yh eydessä VEPP-käy än eiden
o eu amiseen. Työkokemuksen o esin aiku a an sei semässä ois a muu ujassa,
jois a kolme ko eloi a nega ii ises i. Ikä puoles aan oli ah assa yh eydessä kah-
140
Ran a: Posi ii inen pedagogiikka suomalaisessa a haiskas a uksessa ja esiope uksessa
eenkymmeneen ii een muu ujaan, jois a sei semässä oli nega ii inen ko elaa io.
Yh een ois a muu ujaan aiku i a yökokemus ja ikä yhdessä. Tulos en kannal a
aja elen yökokemuksen ole an ikää me ki se ämpi. Muu ujissa, joissa sekä ikä
e ä yökokemus ko eloi a muu ujan kanssa, keski yn yökokemukseen, poikke-
uksena muu uja las en kanssa oimiessani olen yysises i las en asolla. Seu aa aksi
keski yn niihin muu ujiin, jois a löy yi nega ii inen ko elaa io sekä esi än, kuinka
yökokemus ja ikä aiku a a kokonaisuudessaan VEPP:n o eu amiseen a hais-
kas a uksen ope ajien a ioidessa omaa oimin aansa.
Pääka ego iassa ope ajan suhde lapseen (luku 5.1) kanssa nega ii ises i ko eloi ia
muu ujia on kaksi. Muu uja kysyn lapsil a päi äkodin ulkopuolises a elämäs ä an oi
yhdessä iän kanssa ko elaa ioke oimeksi -0,224. Mi ä nuo empi as aaja oli kysees-
sä, si ä pa emmin hän a ioi äi ämän ku aa an hänen oimin aansa. Haas a e-
luissa (ks. luku 5.1.1) ope aja ke oi a , e ä ope ajan ja lapsen älisen suh een
aken umiselle oli ä keää, e ä ope aja oli kiinnos unu lapses a laajemmin kuin
ain asiakkaana. Ope ajan mielenkiin o lapselle me ki yksellisiä asioi a koh aan
akensi luo amus a heidän älilleen ja loi posi ii is a ope aja-lapsisuhde a. Myös
muu uja las en kanssa oimiessani olen yysises i las en asolla ko eloi nega ii ises i
iän kanssa (0,175). Haas a elemieni (ks. luku 5.1.2) ope ajien mukaan yysises i
las en asolla yösken ely lisäsi ope ajan ja lapsen älis ä uo o aiku us a sekä loi
lapsille u allisuuden unne a. Ope ajaa, joka yösken eli las en kanssa samalla
asolla, oli helppo lähes yä. Kyselylomakkeen a oimissa as auksissa asiaa pe us el-
iin iän uomilla asi eilla. Iäl ään kypsemmä ope aja olisi a halunnee oimia
enemmän las en asolla kuin he odellisuudessa pys yi ä .
”Olen mielelläni yysises i las en asolla ja leikin, ouhuan yms. Mu a olen jo sen
e an anha, e en aina pääse la ial a edes ylös.” Vas aus 31
”Vali e a as i iän ja ni elsai au eni uoksi en pys y olemaan esim. la ia asossa niin
paljon kuin haluaisin.” Vas aus 61
Pääka ego iassa posi ii ise oppimiskokemukse (luku 5.2) ko eloi nega ii ises i
kolme muu ujaa. Muu uja annan myös elein ja ilmein lapsille palau e a heidän
oiminnas aan ko eloi nega ii ises i iän ja yökokemuksen kanssa. Mi ä nuo empi
ja ähemmän kokenu a haiskas a uksen ope aja oli kyseessä, si ä ko keampia
a oja he muu ujalle an oi a . Työkokemuksen ja muu ujan älinen ko elaa-
ioke oin on -0,138. E o kapene a kolmannen yö uoden jälkeen (ks. lii e 10).
Haas a eluissa ope aja ke oi a (ks. luku 5.2.2) eleiden ja ilmeiden ole an ä keä
osa hy ää uo o aikus a. Eleillä ja ilmeillä ope aja ke oi a pys ynsä ah is amaan
las en myön eisiä un ei a sekä ukemaan lapsen myön eisen oppimisminäku an
aken umis a. Myös lapsen myön eiseen oppijaminäku aan lukeu u a muu uja
iemui sen las en kanssa heidän onnis umisis aan ko eloi nega ii ises i (-0,094) yö-