scieee AI-readable full text Open interactive document viewer

Riskiammatit, -alat ja -altisteet työperäisten sairauksien rekisterin perusteella : 10 vuoden aineiston analyysi

Koskela, Kirsi; Aalto-Korte, Kristiina; Pesonen, Maria; Suojalehto, Hille; Lindström, Irmeli; Airaksinen, Liisa; Suuronen, Katri; Lehtimäki, Johanna; Toivio, Pauliina

Abstract

”Riskiammatit, -alat ja -altisteet Työperäisten sairauksien rekisterin perusteella” -hankkeen tavoitteena oli löytää työikäisten (15-64 -vuotiaiden) merkittävimmät ajankohtaiset riskitoimialat, -ammatit ja -altisteet analysoimalla Työperäisten sairauksien rekisterin aineisto 10 vuoden ajalta (v. 2005-2014). Hankkeen tulosten perusteella laadittiin ammattitautien ehkäisyohjelma, jossa ehdotetaan kohdennettuja toimia ammattitautien ehkäisemiseksi.

Full text

RISKIAMMATIT, -ALAT JA -ALTISTEET TYÖPERÄISTEN SAIRAUKSIEN REKISTERIN PERUSTEELLA Työterveyslaitos Arbetshälsoinstitutet Finnish Institute of Occupational Health PL 40, 00032 Työterveyslaitos www.ttl.fi ISBN 978-952-261-858-0 (PDF) ’Riskiammatit, -alat ja -altisteet Työperäisten sairauksien rekisterin perusteella’ -hankkeen tavoitteena oli löytää työikäisten (15-64 -vuotiai- den) merkittävimmät ajankohtaiset riskitoimialat, -ammatit ja -altisteet analysoimalla Työperäisten sairauksien rekisterin aineisto 10 vuoden ajalta (v. 2005-2014). Hankkeen tulosten perusteella laadittiin ammattitautien ehkäisyohjelma, jossa ehdotetaan kohdennettuja toimia ammattitautien ehkäisemiseksi. 10 VUODEN AINEISTON ANALYYSI Riskiammatit, -alat ja -altisteet TPSR:n peristeella Kirsi Koskela Kristiina Aalto-Korte Maria Pesonen Hille Suojalehto Irmeli Lindström Liisa Airaksinen Katri Suuronen Johanna Lehtimäki Pauliina Toivio T I E T O A T Y Ö S T Ä 1 RISKIAMMATIT, -ALAT JA -ALTISTEET TYÖPERÄISTEN SAIRAUKSIEN REKISTERIN PERUSTEELLA 10 VUODEN AINEISTON ANALYYSI Kirsi Koskela, Kristiina Aalto-Korte, Maria Pesonen, Hille Suojalehto, Irmeli Lindström, Liisa Airaksinen, Katri Suuronen, Johanna Lehtimäki ja Pauliina Toivio Työterveyslaitos Helsinki 2 Työterveyslaitos Työlääketiede PL 40 00032 Työterveyslaitos www.ttl.fi Toimitus: Koskela Kirsi Piirrokset: Koskela Kirsi, Toivio Pauliina, Lehtimäki Johanna © 2019 Työterveyslaitos ja kirjoittajat Hanke on toteutettu yhteistyössä Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Tämän teoksen osittainenkin kopiointi on tekijänoikeuslain (404/61, siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen) mukaisesti kielletty ilman asianmukaista lupaa. ISBN 978-952-261-858-0 (PDF) 3 TIIVISTELMÄ ’Riskiammatit, -alat ja -altisteet Työperäisten sairauksien rekisterin perusteella’ -hankkeen tavoitteena oli löytää työikäisten (15-64 -vuotiaiden) merkittävimmät ajankohtaiset riskitoimialat, -ammatit ja -altisteet analysoimalla Työperäisten sairauksien rekisterin aineisto 10 vuoden ajalta (v. 2005-2014). Huomiota vaativia trendejä pyrittiin saamaan esiin periodittaisella tarkastelulla (tarkastelujaksot v. 2005-2009 ja v. 2010-2014). Hankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa ammattitautien ja työperäisen sairastavuuden kohdennetun prevention pohjaksi. Työikäisten 10 vuoden aineistossa vahvistettujen ammattitautitapausten lukumäärä on vähentynyt 58 % tarkastelujaksolla. Työikäisten selvästi yleisin vahvistettu ammattitauti oli meluvamma. Asbestiplakkitauti ylsi kolmanneksi yleisimmäksi vahvistetuksi ammattitaudiksi ärsytyskosketusihottuman jälkeen. Menneinä vuosina tapahtunut altistuminen melulle ja asbestille aiheuttavat edelleenkin noin 45 % kaikista työikäisten vahvistetuista ammattitaudeista ja merkittävä osuus vahvistettujen ammattitautien lukumäärän vähenemisestä liittyy juuri näihin altisteisiin. Lukumäärän laskun taustalla voidaan tulkita olevan myös työelämässä tapahtuneet muutokset mm. automatisaation myötä, työterveyshuoltoresurssien paraneminen sekä yritysten panostaminen työolojen kehittämiseen, työsuojeluun ja työhyvinvointiin. Aiemmassa ”Miksi ammattitaudit vähenevät” -hankkeessa1 todettiin kuitenkin, että näyttöä työolojen paranemiselle ei ole saatavilla objektiivisten työolojen mittareiden puuttuessa. Myös yksityisyrittäjyyden ja pätkätöiden lisääntymisellä voi olla vaikutuksia ammattitautitilastoihin. Yksityisyrittäjillä ei ole lakisääteistä velvollisuutta hankkia työtapaturma- ja ammattitautivakuutusta ja pätkätyöt voivat vaikuttaa halukkuuteen hakeutua ammattitautitutkimuksiin. Toisaalta joihinkin ammattitauteihin (esimerkiksi ammattiastma ja -nuha) liittyy todennäköisesti merkittävää alidiagnostiikkaa, sillä oireiden taustalta ei välttämättä tunnisteta työperäistä syytä. Työikäisten 10 vuoden vahvistettujen ammattitautien aineiston perusteella riskialtisteita ovat fysikaalisista altisteista melu ja käsitärinä, kemiallisista altisteista asbesti, märkä työ, eläinten epiteeli, karvat ja eritteet (erityisesti lehmä), pesuaineet, jauhot, viljat ja rehut, likainen työ, hartsit ja muovit, leikkuunesteet ja kumikemikaalit, biologisista altisteista homesienet, Puumala-virus, syyhypunkki ja varastopunkki sekä fyysisistä ja mekaanisista tekijöistä toistotyö. Vahvistettujen ammattitautitapausten kokonaislukumäärän tai työllisiin suhteutetun ilmaantuvuuden osalta riskitoimialoiksi nousivat mm. ’kasvinviljely ja kotieläintalous ym.’, ’erikoistunut rakennustoiminta’, ’talonrakentaminen’, ’metallituotteiden valmistus (pl. ko- 4 neet ja laitteet)’, ’terveyspalvelut’, ’muiden kulkuneuvojen valmistus’, ’paperi- ja kartonkituotteiden valmistus’, ’sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistus’, ’metallien jalostus’, ’elintarvikkeiden valmistus’, ’muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus’ sekä ’muiden koneiden ja laitteiden valmistus’. Periodittaisessa tarkastelussa vahvistettujen tapausten kokonaislukumäärän vähenemistä tapahtui lähes kaikissa toimialaluokissa, mutta ’muut henkilökohtaiset palvelut’- toimialaluokan trendi oli nouseva. Suurin osa tapauksista kirjautui ’parturit ja kampaamot’ -toimialalle. Riskiammateiksi nousivat vahvistettujen ammattitautien kokonaislukumäärän tai työllisiin suhteutetun ilmaantuvuuden osalta mm. ’konepaja- ja valimotyöntekijät sekä asentajat ja korjaajat’, ’rakennustyöntekijät ym. (pl. sähköasentajat)’, ’maanviljelijät ja eläintenkasvattajat’, ’prosessityöntekijät’ sekä ’elintarvike-, puutyö, vaatetus- ja jalkinealan valmistustyöntekijät’. ’Prosessityöntekijät’ -ammattiluokan tapauksista noin puolet kirjautui elintarviketeollisuuden ja sahatavaran sekä paperin ja kartongin valmistuksen prosessityöntekijöille. Myös ’elintarvike-, puutyö, vaatetus- ja jalkinealan valmistustyöntekijöillä’ vahvistetun ammattitaudin ilmaantuvuus oli korkea. Tämän ammattiluokan tapaukset keskittyvät ammattiluokkiin ’lihanleikkaajat, kalankäsittelijät’, ’leipurit ja kondiittorit’, ’huonekalupuusepät ym.’ ja ’konepuusepät’. Työikäisten ammattitautiepäilyjen määrä on laskenut 10 vuodessa noin 30 %. Työikäisten ammattitautiepäilyjä kirjattiin lukumääräisesti eniten toimialaluokkiin ’terveyspalvelut’, ’kasvinviljely ja kotieläintalous ym.’, ’julkinen hallinto ja maanpuolustus ym.’ sekä ’koulutus’. Ammattiluokittain tarkasteltuna ammattitautiepäilyjä kirjattiin lukumääräisesti eniten ’konepaja- ja valimotyöntekijöille sekä asentajille ja korjaajille’’. Ammattitautiepäilyn ilmaantuvuus oli suurin työllisiin suhteutettuna ’elintarvike-, puutyö- ja vaatetus- ja jalkinealan valmistustyöntekijöillä ym.’. 10 vuoden tarkastelujaksolla työikäisten ammattitautien ja niiden epäilyjen yhteislukumäärä on vähentynyt 42 %. Kaikista ammattitaudeista ja ammattitautiepäilyistä noin neljännes oli meluvammoja tai niiden epäilyjä, noin 20 % ammatti-ihotauteja tai niiden epäilyjä ja noin 15 % ammattiastmoja tai niiden epäilyjä. Yleisimmät kirjatut altisteet olivat melu, toistotyö ja homesienet. Ammattitauteja tai niiden epäilyjä kirjattiin lukumääräisesti selvästi muita toimialaluokkia enemmän ’kasvinviljely ja kotieläintalouteen ym.’ sekä ’terveyspalveluihin’. Jälkimmäisellä periodilla ’terveyspalveluiden’ toimiala siirtyi ensimmäiselle sijalle. Ammattiluokittain tarkasteltuna ammattitauteja tai niiden epäilyjä ilmaantui eniten ’konepaja- ja valimotyöntekijöille sekä asentajille ja korjaajille’. Työllisten määrään suhteutettuna ilmaantuvuus oli suurin ’elintarvike-, puutyö- ja vaatetus- ja jalkinealan valmistustyöntekijöillä ym.’. 10 vuoden tarkastelujaksolla työikäisillä todettiin yhteensä 1 146 ammattitaudiksi vahvistettua astmaa: 791 herkistävien tekijöiden aiheuttamaa, 333 kosteusvaurioaltisteiden ja 5 homeiden aiheuttamaa (323 kosteusvaurioaltisteiden ja 10 maanviljelystyön homeiden aiheuttamaa) ja 22 ärsytysastmaa. Vahvistettujen ammattiastmatapausten vuosittaisessa lukumäärässä ja työllisiin suhteutetussa ilmaantuvuudessa todettiin laskeva trendi. Vuosina 2009-2010 ammattiastmoja ja erityisesti kosteusvaurioaltistumiseen liittyviä astmoja vahvistettiin kuitenkin selvästi keskimääräistä enemmän. Taustalla on vuonna 2009 STM:n asettaman työryhmän suositus siirtymistä altistuskokeista PEF-työpaikkaseurantaan kosteusvaurioiden aiheuttamien ammattiastmojen diagnostiikassa. Ärsytyksen aiheuttamissa astmoissa todettiin selkeä kasvava trendi 10 vuoden seurannan aikana. Ammattiastman osalta riskitoimialoja olivat mm. ’kasvinviljely ja kotieläintalous ym.’, ’koulutus’, ’terveyspalvelut’, ’elintarvikkeiden valmistus’ sekä ’julkinen hallinto ja maanpuolustus ym.’ ’Ravitsemistoiminnan’ ammattiastmojen lukumäärä sekä työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus lisääntyvät jälkimmäisellä periodilla. Riskiammatteja puolestaan olivat mm. maanviljelijät ja eläintenkasvattajat’, ’prosessityöntekijät’, ’opettajat tai muut opetusalan asiantuntijat’ ja ’palvelutyöntekijät’. 10 vuoden tarkastelujaksolla työikäisten vuosittain vahvistettujen ammattinuhadiagnoosien lukumäärä on merkittävästi laskenut. Ammattinuhan merkittävimmät aiheuttajat ovat kasvi- ja eläinperäiset altisteet. Riskitoimialoiksi nousivat ’kasvinviljely ja kotieläintalous ym.’, ’elintarvikkeiden valmistus’ ja ’ravitsemustoiminta’ sekä näiden alojen koulutus. Riskiammateiksi nousevat ’maanviljelijät ja eläintenkasvattajat ym.’ (sisältää myös maatalouslomittajat) sekä elintarvikkeiden valmistuksen ja ravitsemustoiminnan ammatit, kuten leipurit ja kokit. Allergisten kosketusihottumien vuosittaisessa määrässä näkyy laskeva trendi tarkastelujakson aikana. Riskialtisteiksi nousevat erityisesti kumikemikaalit, epoksikemikaalit, metallit, isotiatsolinoni-säilöntäaineet, akrylaatit, kampaajan kemikaalit ja formaldehydi. Riskitoimialoja ovat mm. ’terveyspalvelut’, ’muut henkilökohtaiset palvelut’ (sisältää mm. kampaamo- ja kauneudenhoitopalvelut), ’erikoistunut rakennustoiminta’, ’talonrakentaminen’, ’kasvinviljely ja kotieläintalous’ ja ’metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet)’. Työllisten määrään suhteutetussa ilmaantuvuudessa ei-teollisista toimialoista vain ’muut henkilökohtaiset palvelut’ ja ’työllistämistoiminta’ (sisältää myös työvoiman vuokrauksen) nousevat riskitoimialojen joukkoon. Allergisen kosketusihottuman osalta riskiammatteja ovat mm. ’rakennustyöntekijät’, ’palvelutyöntekijät’, ’konepaja- ja valimotyöntekijät ym.’ ja ’prosessityöntekijät’. Myös ammattitaudiksi vahvistettujen proteiinikosketusihottumien ja kosketusurtikarioiden määrä on selkeästi vähentynyt 10 vuoden tarkastelujakson aikana. Nämä taudit syntyvät välittömän (immunoglobuliini E- eli IgE-välitteisen) allergisen mekanismin välityksellä. Riskialtisteita ovat mm. eläinten epiteeli, eritteet ym., jauhot, viljat ja viljarehut ja luonnonkumi. Riskitoimialoja ovat mm. ’kasvinviljely ja kotieläintalous’, ’elintarvikkeiden valmistus’, ’ravitsemistoiminta’, ’majoitus’ (lähinnä hotellien ravintoloiden henkilöstö) ja 6 ’terveyspalvelut’. Kontaktiurtikariaa ja proteiinikosketusihottumaa esiintyy erityisesti maanviljelijöillä ja eläintenkasvattajilla. Muita riskiammatteja ovat mm. ’palvelutyöntekijät’ ja ’elintarvike-, puutyöym. alan valmistustyöntekijät’. Ärsytyskosketusihottuma oli kolmanneksi yleisin ammattitauti 10 vuoden tarkastelujaksolla. Ammattitaudeiksi vahvistettujen ärsytyskosketusihottumien määrä on selkeästi laskenut tarkastelujakson aikana. Yleisin ärsytysihottuman aiheuttaja on märkä työ. Muita yleisimpiä aiheuttajia olivat pesuaineet, likainen työ, kemialliset tekijät, leikkuunesteet, hautuminen, öljyt ja voiteluaineet, kampaajan altisteet ja elintarvikkeiden käsittely. Riskitoimialoja ovat mm. ’terveyspalvelut’, ’kasvinviljely ja kotieläintalous’, ’muut henkilökohtaiset palvelut’ ja ’ravitsemistoiminta’. Periodittaisessa tarkastelussa tapausmäärissä näkyy lasku kaikissa toimialaluokissa paitsi ’muissa henkilökohtaisissa palveluissa’, joka pitää sisällään mm. kampaajat ja kosmetologit. Riskiammatteja olivat puolestaan mm. ’palvelutyöntekijät’, ’konepaja- ja valimotyöntekijät ym.’, ’hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijät’ (mm. lähihoitajat) ja ’terveydenhuollon asiantuntijat’ (mm. sairaanhoitajat). Ammattitaudiksi vahvistettujen lateraalisten epikondyliittien, värttinäluun puikkolisäkkeen alueen jännetuppitulehduksien (de Quervain) ja pitkäaikaisen käden tai ranteen krepitoivan tenosynoviitin lukumäärät ovat olleet selvästi laskusuuntaisia tarkastelujaksolla. Myös näiden ammattitautien epäilyjen lukumäärät ovat laskeneet huomattavasti. Riskitoimialoja ovat mm. ’kasvinviljely ja kotieläintalous ym.’ ja ’elintarvikkeiden valmistus’. Riskiammatteja ovat puolestaan mm. ’maanviljelijät ja eläintenkasvattajat ym.’, ’prosessityöntekijät’, ’rakennustyöntekijät ym.’ ja ’elintarvike-, puutyö- ja vaatetus- ja jalkinealan valmistustyöntekijät’. Vahvistettujen rannekanavaoireyhtymien lukumäärä saavutti huippunsa vuonna 2011, jonka jälkeen määrä on asettunut noin 20 tapauksen tasolle vuosittain. Riskitoimialoja ovat mm. ’elintarvikkeiden valmistus’, ’sähkölaitteiden valmistus’ ja ’erikoistunut rakennustoiminta’. Periodittaisessa tarkastelussa erityisesti ’elintarvikkeiden valmistuksessa’, mutta myös ’talonrakentamisessa’ ja ’muissa henkilökohtaisissa palveluissa’, tapausten määrän trendi on nouseva. Riskiammateiksi nousivat ’prosessityöntekijät’, ’konepaja- ja valimotyöntekijät sekä asentajat ja korjaajat’ ja ’elintarvike-, puutyö- ja vaatetus- ja jalkinealan valmistustyöntekijät ym.’ Viimeksi mainitun ammattiluokan tapausten lukumäärä on noussut selvästi jälkimmäisellä periodilla. Tärinätaudin osalta vahvistettujen tapausten lukumäärän trendi on ollut noususuuntainen. Myös tärinätautiepäilyjä on kirjattu enemmän tarkastelujakson loppupuolella. Tärinätaudin osalta riskitoimialoja ovat mm. ’moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien tukku- ja vähittäiskauppa sekä korjaus’, ’metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet)’, ’mui- 7 den koneiden ja laitteiden valmistus’, ’talonrakentaminen’ ja ’erikoistunut rakennustoiminta’. Riskiammateiksi nousevat ’konepaja- ja valimotyöntekijät sekä asentajat ja korjaajat’, ’rakennustyöntekijät ym.’ sekä ’metsä- ja kalatalouden työntekijät’. Työikäisten ammattitaudiksi vahvistettujen meluvammojen lukumäärä on vähentynyt merkittävästi tarkastelujakson aikana. Meluvammojen väheneminen on ollut suurinta raskaassa teollisuudessa. Riskitoimialoja ovat mm. paperi-, metallirakennusteollisuus, koneiden ja laitteiden valmistus, sahatavaran sekä puu – ym. tuotteiden valmistus, julkinen hallinto ja maanpuolustus, kulkuneuvojen valmistus sekä metallinjalostus. Riskiammateiksi nousevat ’konepaja- ja valimotyöntekijät ym.’, ’rakennustyöntekijät ym.’, ’prosessi’- ja ’kuljetustyöntekijät’ ja ’luonnontieteen ja tekniikan asiantuntijat’, ’upseerit’ ja ’sotilasammattihenkilöstö’. Työikäisillä todettiin yhteensä 238 vahvistettua ammattisyöpää 10 vuoden aineistossa, joten ammattisyöpä on edelleenkin ajankohtainen asia. Diagnooseittain tarkasteltuna eniten oli mesotelioomia eli keuhkopussin syöpiä ja keuhkosyöpiä. Ammattisyövistä suurin osa oli asbestin aiheuttamia. Sekä keuhkosyöpää että mesotelioomaa kirjattiin eniten rakentamisen toimialoille sekä ’muiden kulkuneuvojen valmistukseen’. Ammattiluokista keskeisimmät olivat ’rakennustyöntekijät ym.’ sekä ’konepaja- ja valimotyöntekijät ym.’; mesotelioomatapauksilla myös ’prosessityöntekijät’. Työikäisten 10 vuoden aineistossa oli yhteensä 1346 tapausta, joille oli kirjattu samana ajankohtanakaksi tai kolme diagnoosia. Suurimmalla osalla kirjatut useat diagnoosit olivat ammatti-ihotautidiagnooseja. Kun tapaukselle oli kirjattu samanaikaisesti ammattiastma ja -nuha tai proteiinikosketusihottuma tai kosketusurtikaria IgE-välitteistä allergiaa aiheuttavat maataloustyön altisteet ja jauhot olivat tavallisimmat ammattitaudin aiheuttajat. ’Riskiammatit, -alat ja -altisteet Työperäisten sairauksien rekisterin perusteella’ -hankkeen tulosten perusteella laadittiin ammattitautien ehkäisyohjelma, jossa ehdotetaan kohdennettuja preventiivisiä toimia liittyen mm. ammattitautien ehkäisemiseen maataloustyössä. Lisäksi useita koulutukseen, ohjaukseen ja tiedottamiseen liittyviä aiheita nousi esille. 10 vuoden tarkastelujaksolta saatu tilastotieto osaltaan myös vahvisti kosteusvaurioastman osoittamiseen liittyvien menetelmien arviointitarvetta. Ammattitautitilastoinnin kehittäminen on keskeistä. Ammattitautitilastointia tulee kehittää edelleen siten, että kaikkien vahvistettujen ammattitautien ja ammattitautiepäilyjen diagnoosit tulevat tilastoiduiksi. Samoin aineiston laadullisiin tekijöihin tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. 8 Kannustaminen ammattitauti-ilmoituksen entistä aktiivisempaan käyttöön on myös oleellista. Ajankohtaisesti ammattitauti-ilmoitus on käytössä vain noin viidesosasta rekisterin tapauksista. Ammattitauti-ilmoituksesta tiedottaminen säännöllisin väliajoin pitää luontevasti ammattitautien ja työperäisten sairauksien teemaa esillä myös työterveyshuolloissa ja erikoissairaanhoidossa. Toisaalta ammattitauti-ilmoituksista saatavilla tiedoilla on keskeinen merkitys rekisterin aineistossa. Mikäli ammattitauti-ilmoitusten osuus rekisterin tapauksista saataisiin kasvamaan, niin sillä olisi myös olennainen merkitys rekisterin aineiston laatuun. 15 ABSTRACT The aim of the study ‘Risk occupations, branches and exposure agents based on the data in the Finnish register of occupational diseases’ was to find the most significant current risk branches, occupations and exposure agents of the working-age population by analyzing the 10-year data (2005–2014) of the Finnish register of occupational diseases. We used periodical analysis to discover any notable trends (periods 2005–2009 and 2010– 2014). The number of recognized occupational diseases among the working-age population has decreased by 58% during the inspection period. Noise-induced hearing loss is the most common recognized occupational disease among the working-age population. Pleural plaques are the third most common recognized occupational disease after irritant contact dermatitis among the working-age population. Exposure to noise and asbestos in the past is still causing up to 45% of recognized occupational diseases. However, a significant part of the decrease in the number of recognized occupational diseases during the inspection period is explained by the decrease in recognized occupational diseases caused by these two exposure agents. On the other hand, many other issues can be interpreted as having influenced the decrease of the number of recognized occupational diseases, such as changes in the working life, improved resources in the occupational health services, investments in developing working conditions, in occupational health and safety and in wellbeing at workplaces. The high-risk exposure agents based on the 10-year data of the working age population are noise and hand-arm vibration from the physical agents, ‘asbestos’, ‘wet work’, ‘epithelium, fur and secretions (especially cow)’, ‘detergents’, ‘flours, grains and feeds’, ‘dirty work’, ‘resins and plastics’, ‘cutting oils’, ‘rubber chemicals’ from the chemical agents, ‘molds’, Puumala-virus, ‘itch mite’ and ‘storage mite’ from the biological agents and ‘repetitive work’ from the physical and mechanical factors. Based on the total number of recognized occupational diseases or on the incidence of cases per 10,000 employed people, ‘crop and animal production’, ‘specialized construction activities’, ‘construction of buildings’, ‘manufacture of fabricated metal products, except machinery and equipment’, ‘human health activities’, ‘manufacture of other transport equipment’, ‘manufacture of paper and paper products’, ‘manufacture of wood and of products of wood and cork etc.’, ‘manufacture of basic metals’, ‘manufacture of food products’, ‘manufacture of other non-metallic mineral products’ and ‘manufacture of machinery and equipment n.e.c.’ were the high-risk branches of industry. When reviewing the results periodically, the decrease in the number of recognized occupational diseases was noticed in almost every branch of industry except ‘other personal service activities’, in 16 which an increasing trend was discovered. The cases of this branch were mainly cases registered in hairdressing. The following occupations were characterized as high-risk occupations based on the total number of recognized occupational diseases or on the incidence per 10,000 employed people: ‘metal, machinery and related trades workers’, ‘building and related trades workers, excluding electricians’, ‘market-oriented skilled agricultural workers’, ‘stationary plant and machine operators’ and ‘food processing, wood working, garment and other craft and related trades workers’. The number of suspected cases of occupational diseases in the working-age population has decreased by about 30% during the 10-year period. When reviewing by industrial branch, most cases were recorded in ‘human health activities’, ‘crop and animal production, hunting and related service activities’, ‘public administration and defense; compulsory social security’ and ‘education’. Most cases were recorded in ‘metal, machinery and related trades workers’ when we viewed the results by occupation. The incidence of a suspected case of occupational disease per 10,000 employed people was in ‘food processing, woodworking, garment and other craft and related trades workers’. The number of recognized and suspected cases of occupational diseases in the workingage population has diminished by 42% during the 10-year inspection period. Of all recognized and suspected cases of occupational diseases, about a quarter were recognized or suspected cases of noiseinduced hearing loss, about 20% were recognized occupational skin diseases or suspected cases of them and about 15% were recognized occupational asthmas or suspected cases of them. The most frequent exposing agents recorded were noise, repetitive work and molds. When viewing by industrial branch, the number of recognized and suspected cases of occupational diseases was highest in ‘crop and animal production, hunting and related service activities’ and ‘human health activities’. During the second inspection period, ‘human health activities’ proceeded to first place. When reviewing by occupation, ‘metal, machinery and related trades workers’ had the highest number of recognized or suspected occupational disease and the incidence per 10,000 employed people was highest in ‘food processing, woodworking, garment and other craft and related trades workers’. A total of 1,146 recognized occupational asthmas were recorded in the working-age population during the 10-year inspection period. Of them, 791 were caused by sensitizing agents, 333 by exposing agents in wet damage and molds (323 were caused by exposing agents in wet damage and 10 were caused by molds in agriculture) and 22 were reactive airways dysfunction syndromes (RADS). There is a decreasing trend in the yearly number of occupational asthmas and the incidence per 10,000 employed people. However, during 17 2009–2010, occupational asthmas and especially occupational asthmas caused by exposing agents in wet damage were recognized more than on average. In 2009, a working group assigned by Social affairs and health recommended that a workplace PEF survey replace inhalation exposure tests in the diagnostics of an occupational asthma caused by exposing agents in wet damage. During the 10-year inspection period there is an increasing trend in the number of recognized occupational diseases of recognized reactive airways syndrome. ‘Crop and animal production, hunting and related service activities’, ‘education’, ‘human health activities’, ‘manufacture of food products’ and ‘public administration and defense; compulsory social security’ were characterized as risk industrial branches considering occupational asthma. The number of cases of occupational asthma and the incidence per 10,000 employed people increased in ‘food and beverage service activities’ during the latter period. Risk occupations concerning asthma were ‘market-oriented skilled agricultural workers, ‘stationary plant and machine operators’, ‘teaching professionals’ and ‘personal services workers’. The number of yearly-recognized cases of occupational rhinitis has decreased remarkably during the 10-year inspection period. The most significant exposing agents causing occupational rhinitis are agents of plant and animal origin. ‘Crop and animal production, hunting and related service activities’, ‘manufacture of food products’, ‘food and beverage service activities’ and the education that gives the skills to work in these were defined as risk industrial branches. ‘Market-oriented skilled agricultural workers’ (including also farm relief workers) and occupations in the manufacturing of foods and food and beverage activities, such as bakers and cooks, were characterized as risk occupations. The number of cases of recognized allergic contact dermatitis has shown a decreasing trend during the inspection period. The risk exposing agents are rubber chemicals, epoxy chemicals, metals, isothiatsolinone-preservatives, acrylates, chemicals used by hairdressers and formaldehyde. The risk industrial branches were ‘human health activities’, ‘other personal service activities’ (including, among other things, hairdresser and beauty salons), ‘specialised construction activities’, ‘construction of buildings’, ‘crop and animal production, hunting and related service activities’ and ‘manufacture of fabricated metal products, except machinery and equipment’. When viewing by incidence per 10,000 employed people, only ‘other personal service activities’ and ‘employment activities’ including, among other things, staffing service) were placed among risk industrial branches from non-indus- trial sectors. The risk occupations for allergic contact dermatitis are i.a. ‘building and related trades workers (excluding electricians)’, ‘personal services workers’, ‘metal, machinery and related trades workers’ and ‘stationary plant and machine operators’. The number of recognized cases of protein contact dermatitis and contact urticaria has also decreased during the 10-year inspection period. These diseases are generated by immediate (immunoglobulin E – or IgE-mediated) allergic mechanism. The risk exposing 18 agents are i.a. animal epithelium, excretions etc., flour, grains, corn feed and latex. ‘Crop and animal production, hunting and related service activities’, ‘manufacture of food products’, ‘food and beverage service activities’, ‘accommodation’ (especially staff in the restaurants at hotels) and ‘human health activities’ were characterized as risk industrial branches for protein contact dermatitis or contact urticaria. Especially ‘market-oriented skilled agricultural workers’ have cases of protein contact dermatitis and contact urticaria. Other risk occupations for protein contact dermatitis and contact urticaria are i.a. ‘personal service workers’ and ‘food processing, woodworking, garment and other craft and related trades workers’. Irritant contact dermatitis placed third when viewing the number of cases of recognized occupational diseases during the 10-year inspection period. The number of recognized cases has decreased significantly during the inspection period. The most common cause for irritant contact dermatitis was ‘wet work’. Other common causes were ‘detergents’, ‘dirty work’, chemical factors’, ‘cutting oils’, ‘hatching’, ‘oils and lubricants’, exposing agents of hairdressers and ‘handling of groceries’. Risk industrial branches for irritant contact dermatitis were ‘human health activities’, ‘crop and animal production, hunting and related service activities’, ‘other personal services’ and ‘food and beverage service activities’. When viewing periodically, there is a decreasing trend in other industrial branches except ‘other personal activities’ which contains i.a. hairdressers and cosmetologists. In turn, when reviewing by occupation, ia. ‘personal service workers’, ‘metal, machinery and related trades workers’, ‘personal care workers’ (i.a. practical nurses) and ‘health associate professionals’ (i.a. registered nurses). The numbers of recognized cases of lateral epicondylitis,radial styloid tenosynovitis (de Quervain) and chronic crepitant synovitis of the hand and wrist have decreased significantly during the investigation period. The numbers of suspected cases of these have also decreased remarkably. The risk industrial branches are i.a. ‘crop and animal production, hunting and related service activities’ and ‘manufacture of food products’. The risk occupations are ‘market-oriented skilled agricultural workers, ‘stationary plant and machine operators, ‘building and related trades workers (excluding electricians)’ and ‘food processing, woodworking, garment and other craft and related trades workers’. The number of recognized cases of carpal tunnel syndrome reached a peak in 2011. After that, the number of cases has subsided to the level of about 20 cases yearly. Risk industrial branches for carpal tunnel syndrome are i.a. ‘manufacture of food products’, ‘manufacture of electrical equipment’ and ‘specialized construction activities’. There is an increasing trend in the number of cases especially in ‘manufacture of food products’ but also in ‘construction of buildings’ and in ‘other personal services’ when reviewing periodically. ‘Stationary plant and machine operators’, ‘metal, machinery and related trades workers, ‘food processing, woodworking, garment and other craft and related trades workers’ 19 were differentiated as risk occupations. The number of cases in ‘food processing, woodworking, garment and other craft and related trades workers’ has increased considerably during the latter period. There is also an increasing trend in the number of recognized cases of hand-arm vibration disease. As of the late investigation period, also the suspected cases of hand-arm vibration disease increased. The risk occupational branches for hand-arm vibration disease are i.a. ‘wholesale and retail trade and repair of motor vehicles and motorcycles’, ‘manufacture of fabricated metal products, except machinery and equipment’, ‘manufacture of machinery and equipment n.e.c.’, ‘construction of buildings’ and ‘specialized construction activities’. ‘Metal, machinery and related trades workers’, ’building and related trades workers (excluding electricians)’ and ‘market-oriented skilled forestry, fishery and hunting workers were distinguished as risk occupations. The number of recognized cases of noise-induced hearing loss has decreased significantly during the investigation period. The decrease in the number of cases has been especially great in heavy industry. In reviewing by industrial branch, i.a. paper, metal and construction industry, ‘manufacture of machinery and equipment n.e.c.’, manufacture of timber and wood etc. products, public administration and defense, ‘manufacture of transport equipment’ and ‘manufacture of basic metals’ were characterized as risk industrial branches. Risk occupations are ‘metal, machinery and related trades workers’, ‘stationary plant and machine operators’, ‘drivers and mobile plant operators’, ‘science and engineering associate professionals’, ‘commissioned armed forces officers’ and ‘armed forces occupations, other ranks’. There were a total of 238 recognized cases of occupational cancer in working-age people, which means that occupational cancer is still a current topic. When reviewing by diagnosis, mesotheliomas and lung cancers were most frequent in number. Most of the cases were caused by asbestos. Both lung cancers and mesotheliomas were registered especially in the industrial branches of construction and ‘manufacture of other transport equipment’. ‘Building and related trades workers (excluding electricians)’ and ‘metal, machinery and related trades workers’ were most frequent among occupations; concerning the cases of mesothelioma also ‘stationary plant and machine operators’. There were a total of 1,346 cases that had two or three diagnoses registered at the same time. Most of these cases had diagnoses of occupational skin diseases. Exposure agents of agriculture and flours that cause IgE-mediated allergy were most typical when a case had asthma and rhinitis or protein contact dermatitis or contact urticaria as an occupational disease. 20 Based on the results of ‘Risk occupations, branches and exposure agents based on the data in the Finnish register of occupational diseases’ an agenda for preventing occupational diseases was created which proposes allocated preventive actions concerning i.a. preventing occupational diseases in agriculture. Additionally, several topics associated with education, guidance and informing came up. The statistics of the 10-year data concerning occupational asthma caused by molds strengthened the need for evaluation of the methods that are used to designate this disease. The development of statistics of occupational diseases is essential. The statistics of occupational diseases should be developed so that all diagnoses of cases of recognized and suspected occupational diseases are registered. Similarly, the qualitative matters of the data need more attention. More active use of reporting of recognized or suspected occupational disease from physician to regional state administrative agencies should be actuated. Currently this report is created only from one fifth of the cases. Informing about the report of recognized or suspected occupational disease regularly keeps the theme of occupational and workrelated diseases naturally in view also in occupational and special health care. On the other hand, the information documented in the report of recognized or suspected occupational disease is pivotal in the data of the Finnish register of occupational diseases. If the percentage of registered cases of a report of recognized or suspected occupational disease to regional state administrative agencies would increase, it would have relevant significance also to the quality of the data in the register. 21 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ........................................................................................................................ 3 SAMMANDRAG................................................................................................................... 9 ABSTRACT ......................................................................................................................... 15 1 TAUSTAA........................................................................................................................ 23 2 TAVOITTEET ................................................................................................................... 27 3 AINEISTO JA MENETELMÄT ........................................................................................ 28 4 TYÖIKÄISTEN AINEISTO .............................................................................................. 31 4.1 Työikäisten vahvistetut ammattitaudit .......................................................................................... 31 4.2 Työikäisten ammattitautiepäilyt....................................................................................................... 48 4.3 Työikäisten vahvistetut ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt ............................................. 55 5 ESIMERKKIAMMATTITAUDIT TYÖIKÄISTEN AINEISTOSSA ................................... 62 5.1 Ammattiastmat ...................................................................................................................................... 62 5.2 Ammattinuhat ........................................................................................................................................ 74 5.3 Ammatti-ihotaudit ................................................................................................................................ 83 5.3.1 Allerginen kosketusihottuma ........................................................................................................ 83 5.3.2 Proteiinikosketusihottuma ja kosketusurtikaria ...................................................................... 91 5.3.3 Ärsytyskosketusihottuma................................................................................................................ 99 5.3.4 Ammatti-ihotautiepäilyt ................................................................................................................105 5.4 Rasitussairaudet ...................................................................................................................................106 5.4.1 Lateraalinen epikondyliitti ............................................................................................................107 5.4.2 Värttinäluun puikkolisäkkeen alueen jännetuppitulehdus (de Quervain) ja pitkäaikainen käden tai ranteen krepitoiva tenosynoviitti ..........................................................113 5.4.3 Rannekanavaoireyhtymä ..............................................................................................................119 5.5 Allerginen alveoliitti ............................................................................................................................123 5.6 Tärinätauti ..............................................................................................................................................126 5.7 Liuotinaivosairaus ................................................................................................................................133 22 5.8 Meluvammat.........................................................................................................................................135 5.9 Silikoosi ...................................................................................................................................................142 5.10 Asbestiplakkitauti..............................................................................................................................144 5.11 Asbestoosi ...........................................................................................................................................148 5.12 Ammattisyövät ..................................................................................................................................150 6 MONEN DIAGNOOSIN TAPAUKSET TYÖIKÄISTEN AINEISTOSSA ...................... 155 7 YLI 65-VUOTIAIDEN AINEISTO ................................................................................. 156 8 KAIKENIKÄISTEN AINEISTO ...................................................................................... 159 8.1 Meluvammat.........................................................................................................................................161 8.2 Silikoosi ...................................................................................................................................................163 8.3 Asbestiplakkitauti ................................................................................................................................165 8.4 Asbestoosi .............................................................................................................................................167 8.5 Ammattisyövät .....................................................................................................................................169 9 POHDINTA ................................................................................................................... 174 10 AMMATTITAUTIEN EHKÄISYOHJELMA ................................................................ 181 LÄHTEET .......................................................................................................................... 192 23 1 TAUSTAA Työperäisten sairauksien rekisteri (TPSR) on tutkimusrekisteri, jota Työterveyslaitos ylläpitää Työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain2 (159/1978 2a § 2 mom.) nojalla ammattitautien ja muiden työstä johtuvien sairauksien tutkimusta, selvittelyä, ehkäisyä sekä diagnosoinnin ja hoidon kehittämistä varten. Työperäisten sairauksien rekisteriin on kerätty kattavasti tietoa ammattitautien, ammattitautiepäilyjen sekä eräinä työtapaturmina korvattavien vammojen vuoksi lääkäreiden tutkimuksissa olleista henkilöistä jo vuodesta 1964 lähtien. Nykyisen käytännön mukaan Tapaturmavakuutuskeskus (TVK) ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos (MELA) toimittavat kaikkia ammattitauteja ja ammattitautiepäilyjä koskevat tiedot Työperäisten sairauksien rekisteriin. Työtapaturma- ja ammattitautilaki3 (459/2015) ja vastaavasti Maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilaki4 (873/2015) määrittelevät Työperäisten sairauksien rekisterin oikeuden saada vakuutuslaitoksista ammattitauteihin liittyviä tietoja. Työperäisten sairauksien rekisterillä on myös oikeus saada tietoja lääkärien Aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueille ilmoittamista ammattitaudeista ja niiden epäilyistä sekä työstä johtuneista muista sairaalloisista tiloista työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain5 (44/2006) 46 §:n perusteella. Ammattitauti-ilmoi- tusten tietoja käytetään Työperäisten sairauksien rekisterissä täsmentämään TVK:n ja Melan kautta tulleiden tapausten diagnoosi- ja altistetietoja. Työperäisten sairauksien rekisteristä on julkaistu tietoa aineistovuosittain. Viimeisin Työperäisten sairauksien rekisterin vuosijulkaisu on vuodelta 20146. Rekisteröintivuonna 2014 kirjattiin yhteensä 4338 ammattitautia ja ammattitautiepäilyä (17,7 tapausta/ 10 000 työllistä). Vahvistettuja ammattitauteja todettiin tuolloin 1616 tapausta (6,6 tapausta/10 000 työllistä). Ammattitautien ja ammattitautiepäilyjen sekä vahvistettujen ammattitautien määrän todettiin pysyneen melko vakaalla tasolla vuosina 2012-2014. Työperäisten sairauksien rekisterin aineistoon käytetyt tilastoanalyysit ovat olleet pitkään muuttumattomia kuten vuosijulkaisun rakennekin. Vuosijulkaisussa käytetty toimiala- ja ammattiryhmittely on luotu Työterveyslaitoksella 1980-luvun loppupuolella, jolloin altistumisprofiili oli monissa työtehtävissä erilainen kuin nykypäivänä. Lukuisat ammatti- ja toimialaluokitusten muutokset ovat aiheuttaneet haasteita näiden aikoinaan luotujen ryhmittelyiden ylläpitämiseen. Luodut toimiala- ja ammattikohtaiset ryhmät ovat myös muodostuneet varsin erikokoisiksi työllisten määrän osalta. Siten toimiala- ja ammattikohtainen ryhmittely oli järkevää uudistaa. 24 Vuosien mittaan on tunnistettu lukuisia uusia ammattitaudin aiheuttajia (altisteita). Kaikille eri altisteille on luotu 6-numeroinen altistekoodi. Vuosijulkaisuissa osa altisteista on ryhmitelty tilastoanalyyseissä keskenään esim. käyttötarkoituksen (maalit) tai kemiallisen kaavan (aldehydit) mukaan. Altisteiden ryhmittely kaipaa uudelleenarviointia, jossa diagnoosilähtöisesti yhdistetään samantyyppisiä altisteita. Työperäisten sairauksien rekisterin aineistosta on tehty pidemmän aikavälin analyysi ”Miksi ammattitaudit vähenevät?” –hankkeessa1, joka toteutettiin Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston asiantuntijoiden tekemänä v. 2015-2016 Työsuojelurahaston tuella. Hankkeen aineistona käytettiin Työperäisten sairauksien rekisteriin kirjattuja ammattitauti- ja ammattitautiepäilytapauksia vuosilta 1975–2013. Hankkeen loppuraportissa todetaan, että ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt ovat tasaisesti vähentyneet vain viimeisen vuosikymmenen aikana. Sitä edeltävästi rekisteriin ilmoitettujen tapausten lukumäärissä on ollut vaihtelua. Ammattitautien ilmaantuvuuden vaihteluiden takana arvioitiin olevan monenlaisia tekijöitä, kuten yhteiskunnan ja yritysten panostukset työolojen kehittämiseen ja työterveyshuoltoon, lainsäädännölliset muutokset mm. ammattitautiluetteloon sekä erilaiset seulontatutkimukset. Viimeisen vuosikymmenen aikana ammattitautien ilmaantuvuudessa todetun tasaisen alenemisen tärkeimpinä syinä arvioitiin olevan yhteiskunnan ja työpaikkojen panostukset työterveyteen ja -turval- lisuuteen sekä teknologian kehittyminen. Hankkeen loppuraportissa todetaan myös, että objektiivista näyttöä ammattitautien vähenemisen taustalla olevalle epäsuorasti näkyvälle työolojen paranemiselle ei ole saatavilla. Kattavaa tietyn toimialan ajankohtaista työolo- ja altistetasotietoa ei ole käytettävissä. Suomen tyäaltistematriisi FINJEM erottelee toisistaan ammattien altisteprofiilit, mutta altisteprofiilin avulla ei voida selittää tietyn ammatin ammattitauti-ilmaantuvuuden ajallista muutosta. Siten tarvitaan objektiivisia työolojen mittareita. Hankkeen loppuraportissa korostettiin, että Työperäisten sairauksien rekisterin tietojen raportointia tulee kehittää siten, että se sisältää pitkäaikaistan trendien analyysejä sekä erikseen ongelmallisten ammattien analyysejä. Raportointia tulisi kehittää myös siten, että Työperäisten sairauksien rekisteristä voidaan saada esille tietoja, jotka palvelevat aiempaa paremmin erilaisia ammattitautien torjunta-kampanjoita. Rekisterin tietosisältö antaisi myös mahdollisuuden kampanjoiden vaikuttavuuden seurantaan. Vuonna 2017 julkaistiin loppuraportti Työterveyslaitoksen hankkeesta ”Kemikaaliriskien hallinta kuntoon – Rekisteritietoon perustuva selvitys kemikaaleille altistavista riskitöistä ja ammateista”7. Tässä hankkeessa koottiin tietoja mm. useista eri rekistereistä (mm. TPSR, FINJEM, ASA (syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteri, Työhygieenisten mittausten rekisteri, Biologisten altistumismittausten rekisteri). Loppuraportissa todettiin, että kemikaalialtistumisen kannalta merkittävimpiä 31 4 TYÖIKÄISTEN AINEISTO 4.1 Työikäisten vahvistetut ammattitaudit Työikäisten 10 vuoden aineistoon on kirjattu yhteensä 21 094 vahvistettua ammattitautitapausta ensimmäisen diagnoosin mukaan laskettuna. Mikäli laskuihin otetaan mukaan myös rekisteriin tapauksille kirjatut toiset ja kolmannet diagnoosit, kokonaislukumääräksi saadaan 21 453 tapausta, joka on 1,7 % enemmän kuin pelkästään ensimmäisen diagnoosin mukaan laskettu määrä. Ammatti-ihotautien osalta yllä olevassa luvussa on huomioitu vain eri lisädiagnoosin (lisädiagnoosi 1 ja 2) omaavat tapaukset (kts. myös kohta Aineisto ja menetelmät). Esimerkiksi rekisteriin kirjatut tapaukset, joilla allergiselle kosketusihottumalle on merkitty useita eri aiheuttajia, on laskettu yhdeksi tapaukseksi. Rekisteriin kirjatut toiset ja kolmannet diagnoosit eivät muuta merkittävästi tapausten kokonaislukumäärää ajanjaksolla tai kokonaislukumäärää vuosittain. Sen sijaan yksittäisten ammattitautien osalta lukumäärävaikutus voi olla merkittävä. Lisäksi vaikutukset kunkin ammattitaudin toimiala- ja ammattijakaumaan sekä altisteiden kirjoon voivat olla selkeitä. Esimerkiksi ammattinuhat kirjautuvat monissa tapauksissa toiseksi diagnoosiksi ammattiastman ollessa ensimmäinen diagnoosi. Ensimmäisen diagnoosin mukaan tarkasteltuna työikäisten vahvistettujen ammattitautitapausten lukumäärä on ollut selvästi laskusuuntainen 10 vuoden tarkasteluajanjaksolla. Vuoden 2014 vahvistettujen ammattitautien lukumäärä (1178 tapausta) on 58 % pienempi kuin ajanjakson alussa vuonna 2005 (2784 tapausta). Vahvistetun ammattitaudin ilmaantuvuus on laskenut ajanjaksolla työllisiin suhteutettuna 11,7 tapauksesta/10 000 työllistä/vuosi tasolle 4,9 tapausta/10 000 työllistä/vuosi. (Taulukko 1, kuva 1) Ensimmäisellä viisivuotisperiodilla (v. 2005-2009) todettiin 13 381 vahvistettua ammattitautia ja jälkimmäisellä viisivuotisperiodilla (v. 2010-2014) 7 713 vahvistettua ammattitautia eli vahvistettujen ammattitautien määrä on laskenut 42 % periodeittain tarkasteltuna. 32 Taulukko 1. Työikäisten vahvistettujen ammattitautien lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa Kuva 1. Työikäisten vahvistettujen ammattitautien lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa 33 Kuva 2. Työikäisten vahvistetut ammattitaudit sukupuolen mukaan 10 vuoden aineistossa Kuva 3. Työikäisten vahvistetut ammattitaudit iän mukaan 10 vuoden aineistossa 34 Työikäisten vahvistetuista ammattitaudeista todettiin miehillä 15 230 tapausta (72 %) ja naisilla 5 864 tapausta (28 %) (kuva 2). Periodeittain tarkasteltuna miesten prosenttiosuus on hiukan laskenut (73 % - 71 %) ja vastaavasti naisten prosenttiosuus on noussut (27 % - 29 %). Yli puolet kaikista vahvistetuista ammattitaudeista todettiin ikäryhmissä 55-59 vuotta (22 %), 60-64 vuotta (17 %) sekä 50-54 vuotta (16 %) (kuva 3). Tähän vaikuttaa mm. meluvammojen sekä asbestisairauksien vahvistaminen ammattitaudiksi erityisesti näissä ikäryhmissä. Miehillä vahvistettuja ammattitauteja ilmaantui eniten edellä mainituissa ryhmissä. Naisilla vahvistettuja ammattitauteja ilmaantui eniten ikäryhmissä 45-49 vuotta, 50-54 vuotta ja 40-44 vuotta. 10 vuoden aineistossa keskimääräinen ikä ammattitaudin vahvistamishetkellä oli 48 vuotta. Miesten keskimääräinen ikä oli 50 vuotta ja naisten 42 vuotta. Periodeittain tarkasteltuna ikäryhmän 60-64 vuotta prosenttiosuus kaikista periodin vahvistetuista ammattitaudeista nousi 14 prosentista 22 prosenttiin. Muutoin ikäryhmien prosenttiosuudet pysyivät varsin vakaalla tasolla. Työikäisten miesten vahvistetuista ammattitaudeista todettiin ensimmäisellä periodilla 18 % ikäryhmässä 60-64 vuotta, kun toisella periodilla osuus nousi 28 prosenttiin. Naisilla ei tapahtunut merkittäviä muutoksia ikäjakaumassa. Selvästi yleisin vahvistettu ammattitauti työikäisillä oli meluvamma, joita oli 10 vuoden aineistossa 7 639 tapausta. Ammatti-ihotaudeista ärsytyskosketusihottuma ylsi toiseksi yleisimmäksi vahvistetuksi ammattitaudiksi (1 966 tapausta). Myös allerginen kosketusihottuma sekä proteiinikosketusihottuma tai kosketusurtikaria sijoittuivat yleisimpien vahvistettujen ammattitautien joukkoon (1 597 ja 482 tapausta). Asbestiplakkitauti oli työikäisten kolmanneksi yleisin vahvistettu ammattitauti (1 780 tapausta). Rasitussairauksista yleisimpien vahvistettujen ammattitautien joukkoon ylsivät lateraalinen epikondyliitti (tenniskyynärpää) sekä pitkäaikainen käden tai ranteen krepitoiva tenosynoviitti (1 472 ja 903 tapausta). 10 vuoden aineistossa ammattiastmoja todettiin 1 146 tapausta ja ammattinuhia 682 tapausta. Myös myyräkuume nousi yleisimpien vahvistettujen ammattitautien joukkoon 486 tapauksella. (Kuva 4) 10 vuoden aineistossa miehillä yleisin vahvistettu ammattitauti oli meluvamma, jota seurasivat asbestiplakkitauti ja lateraalinen epikondyliitti (Kuva 5). Naisten ammattitautikirjo erottui selvästi miehistä. Kolme yleisintä vahvistettua ammattitautia naisilla olivat ärsytyskosketusihottuma, allerginen kosketusihottuma ja astma. (Kuva 6) 35 Kuva 4. Työikäisten yleisimmät vahvistetut ammattitaudit 10 vuoden aineistossa Kuva 5. Työikäisten miesten yleisimmät vahvistetut ammattitaudit 10 v aineistossa 36 Kuva 6. Työikäisten naisten yleisimmät vahvistetut ammattitaudit 10 vuoden aineistossa Työikäisten vahvistettujen ammattitautien diagnooseittain tehdyssä periodittaisessa tarkastelussa yleinen trendi oli vähenevä ja samat ammattitaudit pysyttelivät yleisimpien ammattitautien joukossa periodista toiseen. Meluvamma oli yleisin ammattitauti molemmilla periodeilla. Meluvamman jälkeen ensimmäisellä periodilla yleisimmät vahvistetut ammattitaudit olivat ärsytyskosketusihottuma, lateraalinen epikondyliitti ja asbestiplakkitauti. Jälkimmäisellä periodilla asbestiplakkitauti oli toiseksi yleisin ammattitauti, jota seurasivat ärsytyskosketusihottuma ja allerginen kosketusihottuma. (Kuva 7) Lateraalisen epikondyliitin sekä pitkäaikaisen käden tai ranteen krepitoivan tenosynoviitin lukumäärät laskivat keskimääräistä enemmän periodien välillä (- 62 % ja -58 %), mutta säilyttivät silti asemansa 10 yleisimmän vahvistetun ammattitaudin joukossa. (Kuva 7) Vaikka ammattitautien yleinen trendi on vähenevä, niin jälkimmäisellä periodilla tärinätauteja (119-127 tapausta) ja rannekanavaoireyhtymää (99-133 tapausta) todettiin enemmän kuin ensimmäisellä periodilla (kuva 7). Miehillä meluvamma oli odotetusti yleisin ja asbestiplakkitauti toiseksi yleisin vahvistettu ammattitauti molemmilla periodeilla. Ensimmäisellä periodilla lateraalinen epikondyliitti oli kolmantena, mutta jälkimmäisellä periodilla kolmanneksi oli noussut allerginen kosketusihottuma. (Kuva 8) Naisilla ärsytyskosketusihottuma, allerginen kosketusihottuma ja astma olivat yleisimpiä molemmilla periodeilla (kuva 9). 37 Kuva 7. Työikäisten yleisimmät vahvistetut ammattitaudit periodeittain Kuva 8. Työikäisten miesten yleisimmät vahvistetut ammattitaudit periodeittain 38 Kuva 9. Työikäisten naisten yleisimmät vahvistetut ammattitaudit periodeittain Pääaltisteryhmittäin tarkasteltuna fysikaalisiin ja kemiallisiin altisteisiin liittyviä vahvistettuja ammattitauteja todettiin lähes yhtä paljon. Fysikaalisten altisteiden aiheuttamia vahvistettuja ammattitauteja oli 39 % tapauksista (8 159 tapausta) ja kemiallisten altisteiden aiheuttamia tapauksia 36 % (7 572 tapausta). Fyysisiin ja mekaanisiin tekijöihin (erityisesti toistotyö) liittyviä vahvistettuja tapauksia oli 15 % (3 138 tapausta) ja biologisiin altisteisiin liittyviä tapauksia oli 10 % (2 005 tapausta). (Kuva 10) Työllisten määrään suhteutettuna fysikaaliset altisteet aiheuttavat vahvistettuja ammattitauteja keskimäärin 3,4 tapausta/10 000 työllistä/vuosi ja kemialliset altisteet 3,2 tapausta/10 000 työllistä/vuosi. (Kuva 10) Fysikaalisista altisteista merkittävimmät ovat melu ja käsitärinä, joita seuraavat mm. UV- säteily, epäfysiologinen puristus tai venytys sekä hautuminen. Kemiallisten altisteiden kirjo on erittäin laaja. 10 vuoden aineistoon oli kirjattu noin 450 eri kemiallista altistetta. Keskeisimmät näistä ovat asbesti, märkä työ, eläinten epiteeli, karvat ja eritteet (erityisesti lehmä), pesuaineet, jauhot, viljat ja rehut, likainen työ, hartsit ja muovit, leikkuunesteet ja kumikemikaalit. Biologisista altisteista merkittävimmät ovat homesienet, Puumala-virus, syyhypunkki ja varastopunkki. Fyysisistä ja mekaanisista tekijöistä ylivoimaisesti yleisin oli toistotyö. 39 Vahvistettujen ammattitautien väheneminen näkyy periodittaisessa tarkastelussa erityisesti fysikaalisten altisteiden kohdalla liittyen meluvammojen määrän selvään laskuun. Vähenevä vahvistettujen ammattitautien lukumäärän trendi näkyy lievemmin myös muissa pääaltisteryhmissä. (Kuva 11) 10 vuoden aineiston pääaltisteryhmien vuosittaisesta tarkastelusta selviää, että vuonna 2012 kemialliset altisteet ovat siirtyneet fysikaalisten altisteiden ohi yleisimmäksi ammattitautien aiheuttajaksi (kuva 12). Kuva 10. Työikäisten vahvistettujen ammattitautien ilmaantuvuus työllisiin suhteutettuna pääaltisteryhmittäin 10 vuoden aineistossa 40 Kuva 11. Työikäisten vahvistettujen ammattitautien ilmaantuvuus työllisiin suhteutettuna pääaltisteryhmittäin periodeittain Kuva 12. Työikäisten vahvistettujen ammattitautien ilmaantuvuus työllisiin suhteutettuna pääaltisteryhmittäin vuosittain 10 vuoden aineistossa 47 Kuva 18. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattitautien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain 10 vuoden aineistossa Kuva 19. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattitautien lukumäärästä ammateittain periodeittain 48 Kuva 20. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattitautien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain periodeittain 4.2 Työikäisten ammattitautiepäilyt Työikäisten 10 vuoden aineistossa todettiin yhteensä 28 921 ammattitautiepäilyä ensimmäisen diagnoosin mukaan laskettuna. Ensimmäisellä periodilla kirjattiin 16 136 ammattitautiepäilyä ja jälkimmäisellä periodilla 12 785 ammattitautiepäilyä. Vuonna 2005 ammattitautiepäilyjä kirjattiin 3 453 tapausta ja vuonna 2014 puolestaan 2 427 tapausta. Työllisiin suhteutettuna ilmaantuvuus on laskenut 14,5 – 10,1 tapausta/10 000 työllistä/vuosi. Ammattitautiepäilyjen määrä on laskenut 10 vuodessa noin 30 %. Vuosina 2011-2014 ammattitautiepäilyjen määrä on pysynyt varsin vakaalla tasolla. (Kuva 21) Ammattitautiepäilyjen määrä on laskenut vahvistettujen ammattitautien määrään verrattuna maltillisemmin. Kaikista ammattitautiepäilyistä oli reilu neljännes meluvammaepäilyjä. Ammatti-ihotau- tiepäilyjä ja ammattiastmaepäilyjä oli molempia noin 20 % kaikista ammattitautiepäilyistä. Yleisimmät ammattitautiepäilyille kirjatut altisteet olivat toistotyö, melu ja homesienet. 49 Kuva 21. Työikäisten ammattitautiepäilyjen lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa Toimialoittain tarkasteltuna työikäisten ammattitautiepäilyjä kirjattiin lukumääräisesti eniten ’terveyspalveluihin’ (2 873 tapausta), ’kasvinviljelyyn ja kotieläintalouteen ym.’ (2 230 tapausta), ’julkiseen hallintoon ja maanpuolustukseen ym. ’ (1 975 tapausta) sekä ’koulutukseen’ (1 774 tapausta) (Kuva 22). ’Terveyspalveluiden’ ammattitautiepäilyistä oli noin 30 % ammatti-ihotautiepäilyjä ja noin 30 % oli ammattiastmaepäilyjä. Ammattinuhaepäilyjä oli puolestaan noin 10 %. Tämän toimialaluokan ammattitautiepäilyille kirjatuista altisteista homesienet olivat yleisin (noin 30 % tapauksista). ’Julkiseen hallintoon ja maanpuolustukseen, pakolliseen sosiaalivakuutukseen’ kirjatuista ammattitautiepäilyistä vajaa 30 % oli ammattiastmaepäilyjä ja puolestaan ’koulutuksen’ ammattitautiepäilyistä yli 40 % oli ammattiastmaepäilyjä. Myös näissä toimialaluokissa homesienet oli yleisin tapaukselle merkitty altiste. Työllisiin suhteutettuna ammattitautiepäilytapauksia todettiin eniten ’muiden kulkuneuvojen valmistuksessa’ (44,3 tapausta/10 000 työllistä/vuosi) ja ’sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistuksessa (pl. huonekalut); olki- ja punontatuotteiden valmistuksessa’. Edellä mainittujen ’terveyspalvelujen, ’ julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen ym.’ sekä ’koulutuksen’ työllisten määrä on niin suuri suhteessa muihin, että nämä toimialaluokat eivät yllä työllisiin suhteutetun ilmaantuvuuden osalta kärkisijoille. (Kuva 23) 50 Ensimmäisellä periodilla ammattitautiepäilyjä todettiin lukumääräisesti eniten ’kasvinviljelyssä ja kotieläintaloudessa ym.’ sekä ’terveyspalveluissa’. Jälkimmäisellä periodilla ’terveyspalvelut’ on noussut kärkeen ja ’kasvinviljely ja kotieläintalous ym.’ on tipahtanut neljänneksi. Koulutuksen ammattitautiepäilyjen määrä on aavistuksen lisääntynyt jälkimmäisellä periodilla. (Kuva 24) ’Muut henkilökohtaiset palvelut’ -toimialaluokassa on tapahtunut lievää lisääntymistä ammattitautiepäilyjen lukumäärässä sekä työllisiin suhteutetussa ilmaantuvuudessa jälkimmäisellä periodilla (Kuva 24 ja 25). Sama trendi oli nähtävissä myös tämän toimialaluokan vahvistettujen ammattitautitapausten määrissä. Kuva 22. Esimerkkejä työikäisten ammattitautiepäilyjen lukumäärästä toimialoittain 10 vuoden aineistossa 51 Kuva 23. Esimerkkejä työikäisten ammattitautiepäilyjen ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna toimialoittain 10 vuoden aineistossa Kuva 24. Esimerkkejä työikäisten ammattitautiepäilyjen lukumäärästä toimialoittain periodeittain 52 Kuva 25. Esimerkkejä työikäisten ammattitautiepäilyjen ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna toimialoittain periodeittain Ammattiluokittain tarkasteltuna ammattitautiepäilyjä kirjattiin lukumääräisesti eniten ’konepaja- ja valimotyöntekijöille sekä asentajille ja korjaajille’ (3 430 tapausta), ’rakennustyöntekijöille ym. (pl. sähköasentajat)’ (2 480 tapausta), ’prosessityöntekijöille’ (2 432 tapausta), ’maanviljelijöille ja eläintenkasvattajille ym.’ (2253 tapausta) sekä ’palvelutyöntekijöille’ (2 166 tapausta). Kaikissa näistä ammattiluokista tapausmäärä ylitti 2000 tapausta. (Kuva 26) Työllisiin suhteutettuna ilmaantuvuus oli suurin ’elintarvike-, puutyö- ja vaatetus- ja jalkinealan valmistustyöntekijöillä ym.’ (48,3 tapausta/10 000 työllistä/vuosi), ’prosessityöntekijöillä’, ’konepaja- ja valimotyöntekijöillä sekä asentajilla ja korjaajilla’ sekä ’käsityötuotteiden valmistajilla, hienomekaanikoilla sekä painoalan työntekijöillä’ (Kuva 27). Periodittaisessa tarkastelussa ammattitautiepäilyjä todettiin lukumääräisesti eniten ensimmäisellä periodilla ’konepaja- ja valimotyöntekijöillä, asentajilla ja korjaajilla’, ’maanviljelijöillä ja eläintenkasvattajilla ym.’, ’prosessityöntekijöillä’ ja ’rakennustyöntekijöillä ym. (pl. sähköasentajat)’. Jälkimmäisellä periodilla ’konepaja- ja valimotyöntekijät, asentajat ja korjaajat’ ovat edelleen kärjessä. ’Maanviljelijöiden ja eläintenkasvattajien ym.’ tapauksissa on tapahtunut merkittävää vähenemistä. (Kuva 28) 53 ’Hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijöiden’ trendi on puolestaan aavistuksen lisääntyvä. Tässä toimialaluokassa noin kolmasosa oli ammatti-ihotautiepäilyjä ja noin kolmasosa ammattiastmaepäilyjä. Yleisin ammattitautiepäilylle merkitty altiste oli homesienet. (Kuva 28) Työllisten määrään suhteutetuissa ammattitautiepäilyjen ilmaantuvuuksissa ’elintarvike-, puutyö- ja vaatetus- ja jalkinealan valmistustyöntekijät ym.’, ’prosessityöntekijät’, ’käsityötuotteiden valmistajat, hienomekaanikot sekä painoalan työntekijät’ ja ’konepaja- ja valimotyöntekijät sekä asentajat ja korjaajat’ olivat kärjessä molemmilla periodeilla. (Kuva 29) Kuva 26. Esimerkkejä työikäisten ammattitautiepäilyjen lukumäärästä ammateittain 10 vuoden aineistossa 54 Kuva 27. Esimerkkejä työikäisten ammattitautiepäilyjen ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain 10 vuoden aineistossa Kuva 28. Esimerkkejä työikäisten ammattitautiepäilyjen lukumäärästä ammateittain periodeittain 55 Kuva 29. Esimerkkejä työikäisten ammattitautiepäilyjen ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain periodeittain 4.3 Työikäisten vahvistetut ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 10 vuoden aineistossa työikäisillä todettiin yhteensä 50 015 ammattitautia tai ammattitautiepäilyä ensimmäisen diagnoosin mukaan laskettuna. Tapausten määrän trendi on ollut laskeva. Ammattitauteja tai niiden epäilyjä todettiin ensimmäisellä periodilla 29 517 tapausta ja jälkimmäisellä periodilla 20 498 tapausta. Vuonna 2005 ammattitauteja tai niiden epäilyjä todettiin 6 237 tapausta, kun vuonna 2014 lukumäärä oli 3 605 tapausta. 10 vuoden ajanjaksolla ammattitautien tai ammattitautiepäilyjen määrä on vähentynyt 42 %. Työllisten määrään suhteutettuna tapausten määrä on laskenut tasolta 26,2 tapausta/10 000 työllistä/vuosi tasolle 15,2 tapausta/10 000 työllistä/vuosi. (Kuva 30) Kaikista ammattitaudeista ja ammattitautiepäilyistä noin neljännes oli meluvammoja tai niiden epäilyjä, noin 20 % ammatti-ihotauteja tai niiden epäilyjä ja noin 15 % ammattiastmoja tai niiden epäilyjä. Yleisimmät kirjatut altisteet olivat melu, toistotyö ja homesienet. 56 Kuva 30. Työikäisten vahvistettujen ammattitautien ja ammattitautiepäilyjen lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa Toimialakohtaisessa tarkastelussa todettiin ammattitauteja tai niiden epäilyjä lukumääräisesti selvästi muita toimialaluokkia enemmän ’kasvinviljelyssä ja kotieläintaloudessa, riistataloudessa ja niihin liittyvät palveluissa’ (5 091 tapausta) sekä ’terveyspalveluissa’ (4 052 tapausta) (kuva 31). Työllisten määrään suhteutettuna ’muiden kulkuneuvojen valmistus’ ylsi ensimmäiselle sijalle (110,8 tapausta/10 000 työllistä/vuosi) (kuva 32). Ensimmäisellä periodilla ammattitauteja tai niiden epäilyjä todettiin eniten lukumääräisesti ’kasvinviljelyssä ja kotieläintaloudessa ym.’ (3 569 tapausta), mutta jälkimmäisellä periodilla ’terveyspalveluiden’ toimialaluokka siirtyi ensimmäiselle sijalle (1 863 tapausta) (kuva 33). ’Muut henkilökohtaiset palvelut’ -toimialaluokan tapausmäärä lisääntyi hiukan jälkimmäisellä periodilla (565 tapausta – 616 tapausta). Tämän toimialaluokan osalta lisäystä tuli sekä vahvistettujen tapausten että ammattitautiepäilyjen lukumäärään. (Kuva 33) Kun tapauksien määrä suhteutetaan työllisten lukumäärään ’muiden kulkuneuvojen valmistus’ yltää ensimmäiselle sijalle molemmilla periodeilla (70,6 tapausta – 46,1 tapausta/10 000 työllistä/vuosi). Ensimmäisellä periodilla ’kasvinviljely ja kotieläintalous, riistatalous ja niihin liittyvät palvelut’ -toimialaluokka oli toisella sijalla, mutta jälkimmäisellä periodilla tämä toimialaluokka sijoittuu vasta 7. sijalle. (Kuva 34) 63 Kuva 40. Työikäisten ammattiastmaepäilyjen lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa Kuva 41. Työikäisten vahvistettujen ammattiastmojen ja ammattiastmaepäilyjen lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa 64 Ammattiastmaepäilyjä oli yhteensä 5 824 tapausta, kun tapaukset on määritelty käyttäen astman diagnoosikoodeja J45 ja J68.3. Näiden lisäksi rekisterissä on 654 ammattitautiepäilyä, joissa diagnoosina on yskä (R05) tai hengenahdistus (R06). Ammattiastmaepäilyjen suhteen nähdään nouseva trendi vuoteen 2010 saakka, jolloin oli 669 ammattiastmaepäilyä. Tämän jälkeen tapausten määrä laskee lähelle vuoden 2005 tasoa eli noin 500 tapaukseen vuodessa (kuva 40 ja kuva 41). Myös ammattiastmaepäilyt suhteessa 10 000 työllistä on laskusuunnassa. Jatkossa tässä kappaleessa käsitellään ammattitaudiksi vahvistettuja astmoja. Kuva 42. Työikäisten vahvistettujen ammattiastmojen lukumäärä altisteryhmittäin 10 vuoden aineistossa Kuva 43. Työikäisten vahvistettujen ammattiastmojen työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus altisteryhmittäin vuosittain 10 vuoden aineistossa 65 Tässä 10-vuotisaineistossa vahvistettujen ammattiastmojen suurimmat aiheuttajaryhmät ovat: ’kosteusvaurioaltisteet ja homeet’ (333 tapausta), ’eläinperäiset altisteet’ (276 tapausta), ’kasviperäiset altisteet’ (226 tapausta) ja ’kemialliset altisteet’ (197 tapausta) (kuvat 42 ja 43). Kosteusvaurioaltisteiden ja homeiden aiheuttamat ammattiastmat esiintyivät pääasiallisesti toimialoilla: ’koulutus’ (84 tapausta), ’terveyspalvelut’ (76 tapausta), ’julkinen hallinto ja maanpuolustus ym.’ (43 tapausta) ja ’sosiaalihuollon avopalvelut’ (33 tapausta). Suurimmat ammattiryhmät olivat opettajat, sairaanhoitajat ja kätilöt, lähihoitajat, hallinnon työntekijät, yleissihteerit ja sosiaalialan ohjaajat. Eläinperäisten altisteiden aiheuttamista ammattiastmoista 56% johtui lehmästä ja 30% varastopölypunkeista. Hiiren, hevosen, kissan ja sian aiheuttamia ammattiastmoja todettiin vain muutamia tapauksia ja muiden eläinperäisten altisteiden aiheuttamia yksittäisiä tapauksia. Kasviperäisten altisteiden aiheuttamista astmoista 80% johtui jauhoista ja rehuista ja 10% puupölyistä. Useampia arabikumin, koristekasvien, tomaatin ja mausteiden aiheuttamia ammattitauteja todettiin. Jauhojen ja rehujen aiheuttamista 181:sta ammattiastmasta noin yksi kolmasosa esiintyi toimialalla ’kasvinviljely, kotieläintalous ja riistatalous ym.’ ja noin yksi kolmasosa toimialla ’elintarvikkeiden valmistus’. Lisäksi merkittävä määrä jauhojen aiheuttamista ammattiastmoista todettiin ’ravitsemistoiminnan’ ja ’tukku- ja vähittäiskaupan’ toimialoilla. Jauhojen ja rehujen aiheuttamia astmoja esiintyi eniten leipureilla, elintarviketeollisuuden prosessityöntekijöillä, maanviljelijöillä ja kokeilla. Isosyanaatit aiheuttivat 30 kemiallisten altisteiden aiheuttamista ammattiastmoista (kuva 44). Isosyanaattien aiheuttamat ammattiastmoja esiintyi mm. rakennustoiminnassa sekä metallituotteiden, moottoriajoneuvojen ja kumi- ja muovituotteiden valmistuksessa. Isosyanaattien aiheuttamia ammattiastmoja todettiin maalaareilla, puusepillä ja puutuotteiden käsittelijöillä, muoviteollisuuden prosessityöntekijöillä ja konepaja- ja valimotyöntekijöillä, korjaajilla sekä asentajilla. Akrylaattien aiheuttamat 17 ammattiastmaa todettiin lähinnä teollisuudesta, terveydenhuollon ja kauneudenhuollon aloilta. Ammatteina olivat kokoonpanijat, kosmetologit ja hammashoitajat. Kemiallisista tekijöistä kampaamokemikaalit aiheuttivat 24 astmaa ja hitsaushuurut tai ruostumattoman teräksen hiontapölyt 20. ’Muiden kemiallisten altisteiden’ kuten leikkuunesteiden, kolofonihartsin, epoksiyhdisteiden ja happoanhydridien aiheuttamien astmojen tapausmäärä oli pieni. Ryhmä ’muut kemialliset altisteet’ on tilastoinnin ylijäämäluokka, johon kuului 14 % tapauksista. Tähän luokkaan kirjataan tapaukset, joilla tarkempi 66 kemiallinen altiste ei ole tiedossa. Siten aiemmin mainituissa ryhmissä saattaa olla liian vähäisiä tapausmääriä. Kuva 44. Työikäisten vahvistettujen ammattiastmojen lukumäärä esimerkkialtisteittain periodeittain Kuva 45. Työikäisten vahvistettujen ammattiastmojen lukumäärä altisteryhmittäin periodeittain 67 Kuva 46. Työikäisten vahvistetut ammattiastmat esimerkkialtisteittain prosentteina kaikista ammattiastmoista periodeittain Entsyymien aiheuttamia ammattiastmoja todettiin lähinnä kemikaalien ja lääkeaineiden valmistuksessa ja merkittävin ammatti oli prosessityöntekijä. Lisäksi entsyymien aiheuttamia astmoja todettiin valmistusalan avustavilla työntekijöillä, terveydenhuoltoalan työntekijöillä ja luonnontieteen asiantuntijoilla. Viimeinen liittyy todennäköisesti tutkimustyöhön laboratoriossa. Ärsytyksen aiheuttamia ammattiastmoja todettiin yhteensä 22. Tapaukset esiintyivät seuraavilla toimialoilla: kasvinviljelyssä, kotieläintaloudessa ja riistataloudessa ym., kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden sekä metallien valmistuksessa, jätteen keruussa ja käsittelyssä ja julkisessa hallinnossa. Ammatteina oli konepaja- ja valimotyöntekijät, korjaajat ja asentajat, prosessityöntekijät, kuorma-autojen ja erityisajoneuvojen kuljettajat sekä maanviljelijät. Tarkastelujakson ensimmäisen viiden vuoden aikana todettiin 677 ammattiastmaa ja jälkimmäisen viiden vuoden aikana 469 ammattiastmaa. Suurten altisteryhmien (kosteusvaurioaltisteet ja homeet, eläinperäiset altisteet, kasviperäiset altisteet ja kemialliset altisteet) suhteellisissa määrissä kaikista tapauksista ei todeta merkittäviä muutoksia (kuva 45). Verrattaessa tarkastelujakson ensimmäistä viittä vuotta jälkimmäiseen viiteen vuoteen todetaan ammattiastmojen suhteellisen määrän verrattuna kaikkiin ammattiastmoihin lisääntyvän seuraavien aiheuttajien osalta: entsyymit (0,6% ja 1,5%), muut eläinperäiset altisteet kuin lehmä (2,4% ja 4,3%) ja muut kasviperäiset altisteet kuin jauhot ja rehut (1,6% ja 2,8%) (kuva 46). 68 Kosteusvaurioaltisteiden, lehmän, jauhojen ja rehujen, isosyanaattien, kampaamotyön altisteiden, puupölyjen, akrylaattien aiheuttamien astmojen suhteellinen määrä joko väheni tai oli olennaisesti ennallaan (kuva 46). Mielenkiintoisesti ärsytyksen aiheuttamissa astmoissa todetaan selkeä kasvava trendi 10 vuoden seurannan aikana. Vahvistettuja ammattiastmoja esiintyi eniten toimialalla ’kasvinviljely, kotieläintalous ja riistatalous ym.’ (344 tapausta). Seuraavaksi eniten ammattiastmoja todettiin toimialoilla ’koulutus’ (107 tapausta), ’terveyspalvelut’ (106 tapausta), ’elintarvikkeiden valmistus’ (92 tapausta) ja ’julkinen hallinto ja maanpuolustus ym.’ (49 tapausta). (Kuva 47) Tarkasteltaessa vahvistettujen ammattiastmojen määrää suhteessa 10 000 alalla olevaa työntekijää oli ’kasvinviljely, kotieläintalous ja riistatalous ym.’ kaikkien riskialttein toimiala (5,0 ammattiastmaa/10 000 työllistä) ja ’elintarvikkeiden valmistus’ seuraavaksi riskialttein toimiala (2,7 ammattiastmaa/ 10 000 työllistä). Kolmantena oli ’sahatavaran ja puu- ja korkkituotteiden valmistus’. Sen sijaan toimialoilla ’koulutus’ ja ’terveyspalvelut’ riski 10 000 työntekijää kohden ei ollut erityisen suuri, vaikka tapausmääriä on paljon johtuen alalla olevien työntekijöiden suuresta määrästä. (Kuva 48) Verrattaessa tarkastelujakson ensimmäistä viittä vuotta jälkimmäiseen viiteen vuoteen todetaan sekä ammattiastmojen kokonaismäärän että ammattiastmojen määrän 10 000 työllistä kohden lisääntyvän ’ravitsemistoiminnassa.’ Muilla toimialalla ammattiastmojen määrä vähenee tai pysyy olennaisesti ennallaan. (Kuvat 49 ja 50). Kuva 47. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattiastmojen lukumäärästä toimialoittain 10 vuoden aineistossa 69 Kuva 48. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattiastmojen ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna toimialoittain 10 vuoden aineistossa Kuva 49. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattiastmojen lukumäärästä toimialoittain periodeittain 70 Kuva 50. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattiastmojen ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna toimialoittain periodeittain Vahvistettuja ammattiastmoja oli eniten ’maanviljelijöillä ja eläinten kasvattajilla’, 346 tapausta. Seuraavaksi suurimmat ammattiryhmät olivat ’prosessityöntekijät’, ’opettajat ja muut opetusalan asiantuntijat’, ’palvelutyöntekijät’, ’terveydenhuollon asiantuntijat’ ja ’elintarvike ym. valmistustyöntekijät’. Kussakin ryhmässä todettiin 60-85 vahvistettua ammattiastmaa. (Kuva 51) Ammattiastmojen suhteellinen määrä 10 000 työtekijää kohden oli selvästi suurin ’maanviljelijöillä ja eläintenkasvattajilla ym.’ ja tämän jälkeen ’elintarvikkeiden ym. valmistustyöntekijöillä’, ’prosessityöntekijöillä’ ja ’teollisuuden kokoonpanijoilla’ (kuva 52). Verrattaessa seurantajakson ensimmäistä viittä vuotta jälkimmäiseen viiteen vuoteen todettiin ammattiastmojen suhteellisen määrän 10 000 työntekijää kohden vähenevän kaikissa ammateissa paitsi ’hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijöillä’. Kuitenkin ’prosessityöntekijöillä’, ’teollisuuden kokoonpanijoilla’ ja ’palvelutyöntekijöillä’ muutos oli muita ryhmiä vähäisempää. (Kuvat 53 ja 54). 71 Kuva 51. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattiastmojen lukumäärästä ammateittain 10 vuoden aineistossa Kuva 52. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattiastmojen ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain 10 vuoden aineistossa 72 Kuva 53. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattiastmojen lukumäärästä ammateittain periodeittain Kuva 54. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattiastmojen ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain periodeittain 79 Kuva 62. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattinuhien lukumäärästä toimialoittain periodeittain Kuva 63. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattinuhien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna toimialoittain periodeittain 80 Kuva 64. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattinuhien lukumäärästä ammateittain 10 vuoden aineistossa Kuva 65. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattinuhien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain 10 vuoden aineistossa 81 Kuva 66. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ammattinuhien lukumäärästä ammateittain periodeittain Kuva 67. Työikäisten ammattinuhaepäilyjen lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa 82 10 vuoden aineistossa työikäisten ammattinuhaepäilyjä todettiin yhteensä 2 504 tapausta. Ammattinuhaepäilyjen määrä on ollut laskusuuntainen. (Kuva 67) Työikäisten ammattinuhaepäilyissä suurinta osaa oireilusta arvioidaan yleensä joko epäspesifeiksi tai lieviksi pöly- , käry-, huuru- ja tai kemikaaliärsytyksiin tai ilmanvaihdon ja lämpötilojen rasitteisiin liittyviksi työn pahentamiksi oireiksi työssä. Ammattinuhatilastojen lukumäärissä on epävarmuutta, koska Tapaturmavakuutuskeskuksen aineisto sisältää vain yhden (yleensä merkittävimpänä pidetyn) ammattitautidiagnoosikentän, joka kirjautuu Työperäisten sairauksien rekisteriin. Koska ammattinuha, -astma ja proteiinikontakti- tai kontaktiurtikariaihottuma välittömissä allergioissa diagnosoidaan monesti toisilleen läheisinä ajankohtina, osa samanaikaisista nuhadiagnooseista jää siksi tilastoissa näkymättä. Tilastoteknisistä syistä tästä tilastosta puuttuvien ammattinuhadiagnoosien määrää voi vain arvailla. Huomionarvoista on, että kansainvälisissä poikkileikkaustutkimuksissa IgE- välitteistä välitöntä allergista nuhaa on todettu yleensä enemmän kuin ammattiastmaa. Täten tilastoitujen vahvistettujen ammattinuhien lukumäärä saattaa heittää kohtalaisesti. Voimakkaan työperäisen ärsytyksen seurauksena syntynyttä ylähengitysteiden reaktiivista toimintahäiriö (ICD-10: J68.2, ns. RUDS) on kuvattu ensimmäisen kerran kansainvälisessä kirjallisuudessa 1994 ja suomenkielisessä kirjallisuudessa 2009 ja ensimmäinen suomalainen tapausselostus on kuvattu vuonna 2013 ja näitä diagnooseja on alettu käyttää Suomessa harvakseltaan vasta tästä lähtien. Tässä aineistossa näitä diagnooseja on vain yksi kappale. Diagnoosikriteerit, tautien tunnistaminen ja hoito ja ennuste on puutteellisesti tunnettua, eikä taudille ei ole kansallisesti julkaistua tai sovittua diagnoosikriteeristöä. Tauteja todetaan yleisiksi korva-, nenä- ja kurkkutautien sairauksiksi ja ammattitaudin alidiagnostiikka lienee varsin yleistä. Kansainvälisesti tautia on raportoitu lähinnä muiden (etenkin krooninen rinosinuiitti) diagnoosien nimikkeillä. New Yorkin WTC-kaksoistornien tuhon jälkeinen taudin ilmaantuminen oli yli kaksinkertaista ärsytysastmaan nähden. Allerginen, IgE-välitteinen ammattinuha oireilee yleensä välittömistä hengitysteiden allergisista sairauksista ensimmäisenä. Elämänlaadun alenema on sitä pienempi, mitä varhaisemmassa vaiheessa tauti todetaan ja hoitoon, työhygieenisiin toimenpiteisiin ja ammatillisiin muutoksiin ryhdytään. Varhaisen allergisen ammattinuhan toteamisen kautta allergisiin ammattitauteihin liittyvää elämänlaadun ja työkyvyn aleneman määrää voidaan pyrkiä minimoimaan. Maanviljelijöiden osalta saattaisi tietoisuuden lisäys allergioiden varhaisen toteamisen hyödystä olla hyödyllistä. Maanviljelijän työkykyä voidaan tukea parhaiten silloin, kun työssä pahenevia/työhön liittyviä oireita ryhdytään tutkimaan mahdollisimman aikaisin. Esimerkiksi ammattinuhan tai ammattiastman puhkeaminen voidaan mahdollisesti estää, kun oireisiin puututaan varhain ja työtapoja ja suojautumista tarkistetaan. 83 5.3 Ammatti-ihotaudit Tässä kappaleessa käsitellään ammatti-ihotaudeista allerginen kosketusihottuma, proteiinikosketusihottuma ja kosketusurtikaria sekä ärsytyskosketusihottuma. 5.3.1 Allerginen kosketusihottuma Allergisten kosketusihottumien vuosittaisessa määrässä näkyy laskeva trendi: ensimmäisen viisivuotisperiodin kokonaismäärä on selkeästi suurempi kuin jälkimmäisen viisivuotisperiodin kokonaismäärä (kuva 68). Kuva 68. Työikäisten vahvistettujen allergisten kosketusihottumien lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa Tässä 10-vuotisaineistossa allergisen kosketusihottuman suurimmat aiheuttajaryhmät ovat ’kumikemikaalit’, ’epoksikemikaalit’, ’metallit’ ja ’isotiatsolinoni-säilöntäaineet’ (kuva 69). 84 Kumikemikaaliallergioiden määrä on hiljalleen vähentynyt 1990-luvun huippuajoista: myös tämän aineiston ensimmäisen ja jälkimmäisen viisivuotisperiodin välillä näkyy tämä kehityssuunta (kuva 70). Ammatti-ihotautien kokonaismäärän vähentyessä epoksituotteisiin liittyvät kosketusallergiat ovat kasvattaneet suhteellista osuuttaan: tämän aineiston jälkimmäisen viisivuotisperiodin aikana epoksiin liittyvät allergiset kosketusihottumat olivat suurin ryhmä jättäen kumikemikaalit toiseksi (kuva 70). Maailmanlaajuinen isotiatsolinoniallergiaepidemia näkyy myös Suomen voimakkaasti kasvaneissa ammattitautiluvuissa (kuvat 69 ja 70). Metallien aiheuttamat allergiset ihottumat ovat myös varsin iso ryhmä. Ne liittyvät pääosin väestössä erittäin yleiseen nikkeliallergiaan ja ovat työn nikkelialtistuksen aiheuttamia pahenemaihottumia. Muita isoja ryhmiä ovat akrylaatit, kampaajan kemikaalit (lähinnä kestohiusvärit) ja formaldehydi (kuva 69). Nämä aiheuttajaryhmät ovat säilyttäneet ainakin suhteellisen merkityksensä, kun ensimmäistä ja toista 5-vuotisperiodia vertaillaan toisiinsa (kuva 70). Pienien aiheuttajaryhmien joukossa hajusteet näyttäisivät lisääntyneen (kuva 71). Tämä ilmiö saattaa kuvastaa parantuneita diagnostisia mahdollisuuksia. Kuva 69. Työikäisten vahvistettujen allergisten kosketusihottumien lukumäärä altisteryhmittäin 10 vuoden aineistossa 85 Kuva 70. Työikäisten vahvistettujen allergisten kosketusihottumien lukumäärä altisteryhmittäin (ryhmät 1-10) periodeittain Kuva 71. Työikäisten vahvistettujen allergisten kosketusihottumien lukumäärä altisteryhmittäin (ryhmät 11-20) periodeittain 86 ’Terveyspalvelujen’ toimialalla ilmenee lukumääräisesti eniten allergisia kosketusihottumia (kuva 72), mutta toimialojen ilmaantuvuusvertailussa terveydenhuoltopalvelut eivät sen sijaan nouse esiin (kuva 73). Tämä johtuu työntekijöiden suuresta lukumäärästä. Tapausten määrä tällä toimialalla on huomattavasti vähentynyt vertailtaessa ensimmäistä ja jälkimmäistä viisivuotisperiodia (kuva 74). Tärkein altisteryhmä on kumikemikaalit. ’Muut henkilökohtaiset palvelut’ -toimiala on toisella sijalla sekä lukumääräettä ilmaantuvuusvertailussa (kuvat 72 ja 73). Se pitää sisällään kampaajat ja kosmetologit. Tällä toimialalla allergisten ammatti-ihotautien määrä on lisääntynyt tämän aineiston ensimmäistä ja jälkimmäistä viisivuotisperiodia verrattaessa (kuva 74). Syynä lienee isotiatsolinoniallergioiden voimakas lisääntyminen. Rakentamisen alalla on lukumääräisesti paljon allergisia kosketusihottumia: ’erikoistunut rakennustoiminta’ on lukumäärävertailussa kolmantena ja ’talonrakentaminen’ kahdeksantena (kuva 72). 5-vuotisperiodien vertailussa tapausten kokonaismäärä on pysynyt lähes ennallaan (kuva 74). ’Kasvinviljelyn ja kotieläintalouden ym.’ toimialalla on neljänneksi eniten allergisia kosketusihottumia (kuva 72). Tapausten määrä on huomattavasti vähentynyt verrattaessa ensimmäistä ja jälkimmäistä viisivuotisperiodia keskenään (kuva 74). Metalliteollisuudessa on paljon allergisia kosketusihottumia: ’metallituotteiden valmistus lukuun ottamatta koneita ja laitteita’ on viidenneksi ja ’muiden koneiden ja laitteiden valmistus’ seitsemänneksi suurin toimiala allergisten kosketusihottumien listassa (kuva 72). Tapaukset eivät ole kovin olennaisesti vähentyneet 10 vuoden aikana (kuva 74). ’Vähittäiskaupan’ toimialalla oli kuudenneksi eniten allergista kosketusihottumaa (kuva 72). Sen suurissa yksiköissä työskentelee myyjien lisäksi myös runsaasti kampaajia, kokkeja ja tarjoilijoita. Kun tarkastellaan allergisen kosketusihottuman työvoiman määrään suhteutettuja ilmaantuvuuslukuja (kuva 73), kärjestä löytyy lähes pelkästään teollisuuden toimialoja, vain ’muut henkilökohtaiset palvelut’ toisella sijalla (sisältää kampaamot ja kauneushoitolat) ja ’työllistämistoiminta’ (mm. työvoiman vuokraus) kuudennella sijalla ovat ei-teollisia toimialoja. Teollisista toimialoista nousee esiin kulkuneuvojen ja niiden oheislaitteiden valmistus, ’kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus’ (mm. maaliteollisuus), ’muiden ei-metallis- ten mineraalituotteiden valmistus’ (mm. betonituoteteollisuus), ’kumi- ja muovituotteiden valmistus’, ’sahatavaran ja puuym. tuotteiden valmistus’ (mm. vaneriteollisuus) sekä ’metallituotteiden valmistus’. Kärjessä oleva toimialaluokka ’muu valmistus’ pitää sisällään mm. ’urheiluvälineiden’, ’hammasproteesien ja keinohampaiden’ sekä ’lääkintä- ja hammaslääkintäinstrumenttien ja -tarvikkeiden’ valmistuksen. 87 Kuva 72. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen allergisten kosketusihottumien lukumäärästä toimialoittain 10 vuoden aineistossa Kuva 73. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen allergisten kosketusihottumien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna toimialoittain 10 vuoden aineistossa 88 Kuva 74. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen allergisten kosketusihottumien lukumäärästä toimialoittain periodeittain Ammattiluokat, joissa esiintyy määrällisesti eniten allergisia kosketusihottumia, ovat tässä aineistossa ’rakennustyöntekijät’, ’palvelutyöntekijät’ ja ’konepaja- ja valimotyöntekijät ym.’ kussakin yli 200 tapausta 10 vuoden aikana (kuva 75). ’Rakennustyöntekijöiden’ joukossa ruisku- ja rakennusmaalarit, lattianpäällystystyöntekijät ja putkiasentajat ovat suurimmassa riskissä. ’Palvelutyöntekijöiden’ joukossa on kaksi tärkeää riskiammattia: kampaajat ja kosmetologit. ’Palvelutyöntekijöiden’ allergisten kosketusihottumien määrä on lisääntynyt vertailtaessa ensimmäistä ja jälkimmäistä viisivuotisperiodia keskenään (kuva 76). Koneistajat ja moottoriajoneuvoasentajat kattavat pääosan ammattiluokan’ konepaja- ja valimotyöntekijät ym.’ tapauksista. Neljänneksi suurin ammattiluokka ’prosessityöntekijät’ (kuva 75) pitää sisällään puu- ja sahatavaran prosessityöntekijät (lähinnä vaneriteollisuuden työntekijöitä), betonituotteiden valmistajat, kemian teollisuuden prosessityöntekijät (esim. maalinvalmistajat) ja metalliteollisuuden prosessityöntekijät ja viimeistelijät. 95 Kuva 82. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen proteiinikosketusihottumien ja kosketusurtikarioiden lukumäärästä toimialoittain periodeittain Kuva 83. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen proteiinikosketusihottumien ja kosketusurtikarioiden ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna toimialoittain periodeittain 96 ’Maanviljelijät ja eläintenkasvattajat ym.’ ovat ylivoimaisesti suurin ammattiryhmä, jossa esiintyy kontaktiurtikariaa ja proteiinikosketusihottumaa (kuva 84). Seuraavaksi korkeimmat absoluuttiset tapauslukumäärät ja ilmaantuvuusluvut ovat ’palvelutyöntekijöillä’ ja ’elintarvike-, puutyöym. alan valmistustyöntekijöillä’ (kuvat 84 ja 85). Palvelutyöntekijöitä ovat mm. kokit, keittäjät ja kylmäköt sekä kampaajat. Yllä mainittuihin valmistustyöntekijöihin kuuluvat mm. leipurit. ’Terveydenhuollon asiantuntijat’ (mm. sairaanhoitajat), ’hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijät’ (mm. lähihoitajat) ja ’terveydenhuollon erityisasiantuntijat’ (mm. hammaslääkärit) --ammattiluokissa esiintyy myös välittömän allergian ihotauteja. Pääasiallinen altiste on luonnonkumi. (Kuva 84) ’Prosessityöntekijöiden’ ammattiluokassa on viidenneksi eniten tapauksia (kuva 84). He työskentelevät pääosin elintarviketeollisuudessa leivänvalmistuksessa, ja altisteena on useimmiten jauhot. ’Myyjät ja kauppiaat ym.’ -ammattiluokassa on kahdeksanneksi eniten tapauksia (kuva 84). Useimmat tapaukset ovat kukkakauppojen työntekijöitä ja koristekasvien aiheuttamia. Kun tarkastellaan ammattiluokkien työvoiman määrään suhteutettuja ilmaantuvuuslukuja, edellisten lisäksi esiin nousee ’Avustavat keittiö- ja ruokatyöntekijät’ (kuva 85). Viisivuotisperiodeja tarkasteltaessa laskeva trendi näkyy lähes kaikissa ammattiluokissa (kuvat 86 ja 87). Kuva 84. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen proteiinikosketusihottumien ja kosketusurtikarioiden lukumäärästä ammateittain10 vuoden aineistossa 97 Kuva 85. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen proteiinikosketusihottumien ja kosketusurtikarioiden ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain 10 vuoden aineistossa Kuva 86. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen proteiinikosketusihottumien ja kosketusurtikarioiden lukumäärästä ammateittain periodeittain 98 Kuva 87. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen proteiinikosketusihottumien ja kosketusurtikarioiden ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain periodeittain Välittömän allergisen mekanismin välittämät ammatti-ihotaudit, proteiinikosketusihottuma ja kosketusurtikaria, ilmenevät pääosin maanviljelijöillä ja muilla karjankasvatukseen osallistuvilla työntekijöillä ja aiheutuvat lehmän hilseestä ja karjan rehuina käytetyistä viljoista. Näiden ammattitautien määrä väheni selkeästi tutkittujen 10 vuoden aikana. Syynä lienee työvoiman määrän väheneminen ja myös altistumisen väheneminen uusien eläintenhoidon teknisten ratkaisujen ansiosta (esim. lypsyrobotit). Ruoka-aineet, erityisesti jauhot, ovat toinen merkittävä aiheuttajaryhmä. Näille altistuvat ruoanvalmistuksen, elintarviketeollisuuden ja vähittäiskaupan työntekijät. Ammattitautien laskevaan trendiin voi olla syynä suojakäsineiden lisääntynyt käyttö näillä aloilla. Luonnonkumiallergia on vähentynyt erityisen paljon tutkimusjakson aikana. Se on osa jo 1990-luvun loppupuolella alkanutta kehitystä, jonka syynä on luonnonkumikäsineiden laadun paraneminen ja ennen kaikkea niiden käytön väheneminen, kun työntekijät ovat siirtyneet laajamittaisesti käyttämään aluksi vinyylimuovisia käsineitä ja nykyisin synteettisiä nitriilikumikäsineitä. Luonnonkumikäsineiden allergeenimäärä riippuu valmistustekniikasta ja sitä on mahdollista valvoa. Muuten välittömän allergian ihotautien aiheuttajat ovat yleensä kasvi- ja eläinperäisiä luonnonmateriaaleja, joiden allergeenikoostumukseen on vaikea vaikuttaa. Joissakin ammateissa (esim. lypsykarjan kasvatus) työtapojen muutos johtaa altistumisen vähenemiseen. Jos työtapoja on vaikea muuttaa, henkilökohtaisten suojainten käyttö yleensä 99 vähentää ainakin oireiden ilmenemistä ja mahdollisesti myös ihon kautta tapahtuvaa herkistymistä. Kosketusurtikaria aiheuttaa harvoin työkyvyttömyyttä yksinään esiintyessään, mutta sama henkilö voi sairastua hengitysteiden ammattitautiin, allergiseen nuhaan tai astmaan. Hengitysteiden allergisten sairauksien ehkäisyssä kannattaa huomioida myös ihon altistuminen. 5.3.3 Ärsytyskosketusihottuma Ammattitaudeiksi vahvistettujen ärsytyskosketusihottumien määrä on selkeästi laskenut 10 vuoden tarkastelujakson aikana (kuva 88). ’Märkätyö’ oli odotetusti yleisin ärsytysihottuman aiheuttajaksi nimetty altiste (kuva 89). Muita yleisimpiä aiheuttajia olivat ’pesuaineet’, ’likainen työ’, ’kemialliset tekijät’, ’leikkuunesteet’, ’hautuminen’, ’öljyt ja voiteluaineet’, ’kampaajan altisteet’ ja ’elintarvikkeiden käsittely’. Kuva 88. Työikäisten vahvistettujen ärsytyskosketusihottumien lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa 100 Kuva 89. Työikäisten vahvistettujen ärsytyskosketusihottumien lukumäärä esimerkkialtisteittain 10 vuoden aineistossa ’Terveyspalvelujen’ toimialalla esiintyy ylivoimaisesti eniten ärsytysihottumia (lähes 400 tapausta; kuva 90). Työvoiman määrään suhteutetuissa ilmaantuvuusluvuissa ’terveyspalvelut’ on kuitenkin vasta seitsemännellä sijalla (kuva 91). ’Kasvinviljely ja kotieläintalous ym.’ -toimiala on toisella sijalla sekä lukumääräettä ilmaantuvuusvertailussa (kuvat 90 ja 91). Suurin ilmaantuvuusluku on ’muut henkilökohtaiset palvelut’ -toimialalla, jossa työskentelevät mm. kampaajat (kuva 91). Ärsytysihottumien absoluuttinen lukumäärä tällä toimialalla on vasta kuudenneksi suurin (kuva 90), koska kyse on suhteellisen pienestä toimialasta. ’Ravitsemistoiminnassa’ on kolmanneksi eniten ärsytysihottumia (kuva 90), ja työvoiman määrään suhteutettu ilmaantuvuusluku on myös suuri, neljänneksi korkein (kuva 91). ’Majoitus’ -toimialan korkeahko ilmaantuvuus liittyy hotelliravintoloiden keittiöhenkilökuntaan (kuva 91). ’Vähittäiskauppa’ nousee tapauslukumääriä tarkasteltaessa yllättäen neljännelle sijalle (kuva 90). Sitä selittää mm. kampaajien ja kokkien työskentely suurissa vähittäiskaupan myymälöissä. 101 ’Metallituotteiden valmistuksessa’ esiintyy myös varsin paljon ärsytysihottumia (kuva 90). Pääasiallinen altiste on leikkuunesteet. Toimiala on viidentenä sekä lukumääräettä ilmaantuvuuslistalla (kuvat 90 ja 91). ’Kiinteistön- ja maisemanhoidossa’, ’muiden koneiden ja laitteiden valmistuksessa’ ja ’elintarvikkeiden valmistuksessa’ oli kaikissa n. 60-70 tapausta 10 vuoden aikana (kuva 90). Ensin mainitulla toimialalla työskentelevät mm. siivoojat. Ilmaantuvuuslukuja (kuva 91) tarkasteltaessa nousee esiin kolme edellä mainitsematonta pienen tapausmäärän ryhmää: ’muu valmistus’ (mm. hammasproteesien ja lääkinnällisten laitteiden valmistukset), ’muiden kulkuneuvojen valmistus’ (mm. veneenrakennus) ja työllistämistoiminta (mm. erilaisia ammatteja edustavan työvoiman vuokraus). Viisivuotisperiodeja tarkasteltaessa tapausmäärissä näkyy lasku kaikissa toimialaluokissa paitsi luokassa ’muut henkilökohtaiset palvelut’, joka pitää sisällään mm. kampaajat ja kosmetologit (kuva 92). Vastaavasti ilmaantuvuus laski kaikilla muilla toimialoilla kuin ’muiden kulkuneuvojen valmistuksessa’ (kuva 93). Tässä luokassa on mm. veneenrakentajia. Tapausmäärä oli kuitenkin vain 18, joten kyse voi olla satunnaisvaihtelusta. Lukumääriä tarkasteltaessa ammattiluokka ’palvelutyöntekijät’ on kärjessä yli 300 tapauksella (kuva 94). Tässä luokassa ovat mm. kampaajat ja kokit. Ilmaantuvuuksia tarkasteltaessa ammattiluokka löytyy myös korkealta 5. sijalta (kuva 95). ’Konepaja- ja valimotyöntekijöiden ym.’ tapauslukumäärä oli toiseksi suurin, n. 240, ja ammattiluokka löytyy ilmaantuvuusvertailussa 4. sijalta melko tasaisen viiden toimialan kärjen joukosta (kuvat 94 ja 95). ’Hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijät’ (mm. lähihoitajat) ja ’terveydenhuollon asiantuntijat’ (mm. sairaanhoitajat) saivat myös lukumääräisesti paljon ammattitaudeiksi vahvistettuja ärsytysihottumia (sijat 3 ja 5; kuva 94). Ilmaantuvuusvertailussa nämä ammattiluokat eivät ole aivan yhtä korkealla sijalla (kuva 95). ’Maanviljelijät ja eläintenkasvattajat ym’. -ammattiluokassa ärsytysihottumia oli neljänneksi eniten (219 tapausta; kuva 94) ja ilmaantuvuusvertailussa ammattiluokka oli kärkisijalla (kuva 95). ’Siivoojat, kotiapulaiset ja muut puhdistustyöntekijät’ olivat lukumäärävertailussa kuudennella tilalla 166 tapauksella (kuva 94) ja ilmaantuvuusvertailussa kolmannella sijalla (kuva 95). ’Prosessityöntekijät’ löytyvät myös varsin korkealta sijalta tarkasteltaessa ammattitautien lukumäärää ja ilmaantuvuutta (kuvat 94 ja 95). Tämän ammattiluokan tapaukset edustavat melko tasaisesti Suomen tärkeimpiä teollisuuden aloja. Rakennustyöntekijöilläkin esiintyy määrällisesti melko paljon ärsytysihottumatapauksia (kuva 94), mutta ilmaantuvuusvertailussa heitä ei löydy listan kärjestä (kuva 95). Avustavat keittiö- ja ruokatyöntekijät ovat melko pieni ammattiryhmä, jossa ärsytysihottuman ilmaantuvuus on varsin suurta (2. sija; kuva 95). 102 Kuva 90. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ärsytyskosketusihottumien lukumäärästä toimialoittain 10 vuoden aineistossa Kuva 91. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ärsytyskosketusihottumien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna toimialoittain 10 vuoden aineistossa 103 Kuva 92. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ärsytyskosketusihottumien lukumäärästä toimialoittain periodeittain Kuva 93. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ärsytyskosketusihottumien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna toimialoittain periodeittain 104 Kuva 94. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ärsytyskosketusihottumien lukumäärästä ammateittain 10 vuoden aineistossa Kuva 95. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen ärsytyskosketusihottumien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain 10 vuoden aineistossa 111 Kuva 103. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen lateraalisten epikondyliittien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain 10 vuoden aineistossa Kuva 104. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen lateraalisten epikondyliittien lukumäärästä ammateittain periodeittain 112 Kuva 105. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen lateraalisten epikondyliittien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain periodeittain Kuva 106. Työikäisten lateraalisten epikondyliittien epäilyjen lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa 113 Lateraalisen epikondyliitin epäilyjä on todettu tarkastelujaksolla yhteensä 2 064 tapausta. Epäilyjen lukumäärä on ollut voimakkaassa laskussa. Vuonna 2014 epäilyjä kirjattiin 82 % vähemmän kuin tarkastelujakson alussa. (Kuva 106) Tarkastelujaksolla lateraalisen epikondyliitin epäilyjä kirjattiin toimialoista eniten ’elintarvikkeiden valmistukseen’ sekä ’talonrakentamiseen’ ja ’erikoistuneeseen rakennustoimintaan’. Ammateista puolestaan kärkisijaa pitivät ’rakennustyöntekijät’, ’konepaja- ja valimotyöntekijät sekä asentajat ja korjaajat’ sekä ’prosessityöntekijät’. 5.4.2 Värttinäluun puikkolisäkkeen alueen jännetuppitulehdus (de Quervain) ja pitkäaikainen käden tai ranteen krepitoiva tenosynoviitti 10 vuoden aineistossa todettiin yhteensä 1 106 tapausta, joille oli kirjattu diagnoosiksi Värttinäluun puikkolisäkkeen alueen jännetuppitulehdus (de Quervain) (ICD-10 M65.4) tai pitkäaikainen käden tai ranteen krepitoiva tenosynoviitti (ICD-10 M70.0). Tarkastelujaksolla tapausten määrä on ollut selvästi laskusuuntainen. (Kuva 107) 10 vuoden aineiston toimialakohtaisessa tarkastelussa tapauksia todettiin lukumääräisesti eniten ’kasvinviljelyssä ja kotieläintaloudessa, riistataloudessa ja niihin liittyvät palveluissa’ sekä ’elintarvikkeiden valmistuksessa’. Samat toimialat olivat kärjessä myös molemmilla periodeilla. (Kuvat 108 ja 110) Työllisiin suhteutetuissa luvuissa ’työllistämistoiminta’ (sisältää myös työvoiman vuokrauksen) nousee toiselle sijalle 10 vuoden aineistossa ja peräti ensimmäiselle sijalle jälkimmäisellä periodilla (kuvat 109 ja 111). Tässä toimialaluokassa todettiin lukumääräisesti 15 tapausta molemmilla periodeilla. Toimialaluokan työllisten lukumäärä on melko alhainen, mutta toisaalta tämän toimialaluokan työllisten määrä on nousussa. Ammattiluokittaisessa tarkastelussa ’maanviljelijät ja eläintenkasvattajat ym.’, ’prosessityöntekijät’ ja ’rakennustyöntekijät’ ym. sijoittuivat kärkeen tapausten lukumäärässä sekä 10 vuoden aineistossa, että molemmilla periodeilla (kuvat 112 ja 114). Työllisiin suhteutetuissa luvuissa ’elintarvike-, puutyö- ja vaatetus- ja jalkinealan valmistustyöntekijät ym.’ nousi kärkisijalle 10 vuoden aineistossa ja myös jälkimmäisellä periodilla (kuvat 113 ja 115). 114 Kuva 107. Työikäisten vahvistettujen värttinäluun puikkolisäkkeen alueen jännetuppitulehduksien (de Quervain) (M65.4) ja pitkäaikaisten käden tai ranteen krepitoivien tenosynoviittien (M70.0) lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa Kuva 108. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen värttinäluun puikkolisäkkeen alueen jännetuppitulehduksien (de Quervain) ja pitkäaikaisten käden tai ranteen krepitoivien tenosynoviittien lukumäärästä toimialoittain 10 vuoden aineistossa 115 Kuva 109. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen värttinäluun puikkolisäkkeen alueen jännetuppitulehduksien (de Quervain) ja pitkäaikaisten käden tai ranteen krepitoivien tenosynoviittien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna toimialoittain 10 vuoden aineistossa Kuva 110. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen värttinäluun puikkolisäkkeen alueen jännetuppitulehduksien (de Quervain) ja pitkäaikaisten käden tai ranteen krepitoivien tenosynoviittien lukumäärästä toimialoittain periodeittain 116 Kuva 111. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen värttinäluun puikkolisäkkeen alueen jännetuppitulehduksien (de Quervain) ja pitkäaikaisten käden tai ranteen krepitoivien tenosynoviittien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna toimialoittain periodeittain Kuva 112. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen värttinäluun puikkolisäkkeen alueen jännetuppitulehduksien (de Quervain) ja pitkäaikaisten käden tai ranteen krepitoivien tenosynoviittien lukumäärästä ammateittain 10 vuoden aineistossa 117 Kuva 113. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen värttinäluun puikkolisäkkeen alueen jännetuppitulehduksien (de Quervain) ja pitkäaikaisten käden tai ranteen krepitoivien tenosynoviittien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain 10 vuoden aineistossa Kuva 114. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen värttinäluun puikkolisäkkeen alueen jännetuppitulehduksien (de Quervain) ja pitkäaikaisten käden tai ranteen krepitoivien tenosynoviittien lukumäärästä ammateittain periodeittain 118 Kuva 115. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen värttinäluun puikkolisäkkeen alueen jännetuppitulehduksien (de Quervain) ja pitkäaikaisten käden tai ranteen krepitoivien tenosynoviittien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain periodeittain Värttinäluun puikkolisäkkeen alueen jännetuppitulehduksen (de Quervain) (M65.4) ja pitkäaikaisen käden tai ranteen krepitoivan tenosynoviitin (M70.0) epäilyjä todettiin 10 vuoden aineistossa yhteensä 843 tapausta. Myös näiden sairauksien epäilyjen lukumäärän osalta trendi on ollut huomattavan laskusuuntainen. (Kuva 116) Toimialoittain tarkasteltuna näiden ammattitautien epäilyjä kirjattiin eniten ’erikoistuneeseen rakennustoimintaan’, ’vähittäiskauppaan’, ’elintarvikkeiden valmistukseen’ ja ’talonrakentamiseen’. Ammateittain tapauksia kirjattiin eniten ’prosessityöntekijöille’, ’rakennustyöntekijöille’ sekä ’konepaja ja valimotyöntekijöille sekä asentajille ja korjaajille’. 119 Kuva 116. Työikäisten värttinäluun puikkolisäkkeen alueen jännetuppitulehduksien (de Quervain) (M65.4) ja pitkäaikaisten käden tai ranteen krepitoivien tenosynoviittien (M70.0) epäilyjen lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa 5.4.3 Rannekanavaoireyhtymä Työikäisten 10 vuoden aineistossa todettiin yhteensä 233 vahvistettua rannekanavaoireyhtymätapausta. Tapausten lukumäärä saavutti huippunsa vuonna 2011, jonka jälkeen määrä on asettunut noin 20 tapauksen tasolle vuosittain. (Kuva 117) Toimialoittain tapauksia todettiin lukumääräisesti eniten ’elintarvikkeiden valmistuksessa’, ’sähkölaitteiden valmistuksessa’ ja ’erikoistuneessa rakennustoiminnassa’ (kuva 118). Periodittaisessa tarkastelussa huomataan, että jälkimmäisellä periodilla erityisesti ’elintarvikkeiden valmistuksessa’ tapausmäärä on nousussa. Myös esimerkiksi ’talonrakentamisessa’ ja ’muissa henkilökohtaisissa palveluissa’ tapausten määrän trendi on nouseva; toki lukumäärät ovat pieniä. (Kuva 119) Ammattiluokittain tarkasteltuna tapauksia oli eniten ’prosessityöntekijöillä’, konepaja- ja valimotyöntekijöillä sekä asentajilla ja korjaajilla sekä ’elintarvike-, puutyö- ja vaatetus- ja jalkinealan valmistustyöntekijöillä ym.’ (kuva 120). Ammattiluokan ’elintarvike-, puutyö- ja vaatetus- ja jalkinealan valmistustyöntekijät ym.’ tapausten lukumäärä on lähtenyt selvään 120 nousuun jälkimmäisellä periodilla. Tapausten määrä on lisääntynyt myös mm. ’rakennustyöntekijöillä’ ym. ja ’palvelutyöntekijöillä’. Myös ’terveydenhuollon asiantuntijoilla’ on todettu vahvistettuja rannekanavaoireyhtymätapauksia jälkimmäisellä periodilla. (Kuva 121) Kuva 117. Työikäisten vahvistettujen rannekanavaoireyhtymien lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa Kuva 118. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen rannekanavaoireyhtymien lukumäärästä toimialoittain 10 vuoden aineistossa 127 Myös työllisten määrään suhteutettuna tapauksia todettiin eniten ’moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien tukku- ja vähittäiskaupassa sekä korjauksessa’ (0,9 tapausta/10 000 työllistä/vuosi). ’Metallien jalostus’ (0,8 tapausta/10 000 työllistä/vuosi) ja ’metsätalous ja puunkorjuu’ (0,7 tapausta/10 000 työllistä/vuosi) sijoittuivat seuraaviksi työllisiin suhteutetun ilmaantuvuuden osalta. (Kuva 129) Ensimmäisellä periodilla yhteensä 4 toimialaa oli varsin tasoissa tapausten lukumäärien osalta: ’muiden koneiden ja laitteiden valmistus’, ’moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien tukku- ja vähittäiskauppa sekä korjaus’, ’metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet)’ sekä ’erikoistunut rakennustoiminta’. Jälkimmäisellä periodilla vahvistettuja tärinätauteja todettiin lukumääräisesti selvästi eniten ’moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien tukku- ja vähittäiskaupassa sekä korjauksessa’. Kyseisen toimialan lisäksi tapauksia todettiin lukumääräisesti enemmän jälkimmäisellä periodilla ’talonrakentamisessa’, ’maaliikenne ja putkijohtokuljetuksessa’, ’arkkitehti- ja insinööripalveluissa; teknisessä testauksessa ja analysoinnissa’, ’kasvinviljely ja kotieläintaloudessa ym.’ sekä ’metallien jalostuksessa’. (Kuva 130) Työllisiin suhteutettuna suurin ilmaantuvuus todettiin ensimmäisellä periodilla ’metsätaloudessa ja puunkorjuussa’. Jälkimmäisellä periodilla ensimmäiseksi on noussut ’metallien jalostus’. Vaikka tällä toimialalla myös tapausten lukumäärä nousi periodista toiseen, suuri ilmaantuvuus työllisiin suhteutettuna verrattuna muihin toimialoihin liittyy erityisesti työllisten alhaiseen lukumäärään. Jälkimmäisellä periodilla ’moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien tukku- ja vähittäiskauppa sekä korjaus’ oli noussut toiseksi, kun vahvistettujen tärinätautien lukumäärä suhteutetaan työllisiin. (Kuva 131) Kuva 128. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen tärinätautien lukumäärästä toimialoittain 10 vuoden aineistossa 128 Kuva 129. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen tärinätautien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna toimialoittain 10 vuoden aineistossa Kuva 130. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen tärinätautien lukumäärästä toimialoittain periodeittain 129 Kuva 131. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen tärinätautien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna toimialoittain periodeittain Ammateittain tarkasteltuna lukumääräisesti selvästi suurin osa vahvistetuista tärinätautitapauksista kirjautui ’konepaja- ja valimotyöntekijöille sekä asentajille ja korjaajille’ (130 tapausta) (kuva 132). ’Konepaja- ja valimotyöntekijöiden sekä asentajien ja korjaajien 4-numerotason tarkastelussa todetaan, että 51 tapausta sijoittuu ’moottoriajoneuvojen asentajille ja korjaajille’, 26 tapausta ’hitsaajille ja kaasuleikkaajille’, 19 tapausta ’ohutlevysepille’, 11 tapausta ’muotin- ja keernantekijöille’ ja 10 tapausta ’työkaluntekijöille ja lukkosepille’. Konepaja- ja valimotyöntekijöiden sekä asentajien ja korjaajien jälkeen muista ammattiluokista erottuivat myös ’rakennustyöntekijät ym. (pl. sähköasentajat)’ sekä ’metsä- ja kalatalouden työntekijät’ (kuva 132). ’Rakennustyöntekijöiden ym. (pl. sähköasentajat)’ ammattiluokassa suurin osa tapauksista sijoittui 4-numerotasolla ’kirvesmiehille ja rakennuspuusepille’, ’putkiasentajille’ ja ’ruiskumaalaajille ja -lakkaajille’. ’Metsä- ja kalatalouden työntekijöiden’ ammattiluokassa kaikki vahvistetut tärinätautitapaukset kirjautuivat 4-numerotasolla ’metsureille ja metsätyöntekijöille’. Kaiken kaikkiaan tärinätaudit keskittyivät vahvasti tiettyihin ammattiryhmiin. Työllisiin suhteutettuna vahvistettuja tärinätautitapauksia ilmaantui eniten ’metsä- ja kalatalouden työntekijöille’ (2,6 tapausta/10 000 työllistä/vuosi). Muihin ammattiluokkiin verrattuna työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus nousee suureksi ammattiluokan varsin pienen 130 työllisten lukumäärän vuoksi. Toisena oli ’konepaja- ja valimotyöntekijät sekä asentajat ja korjaajat’, joilla ilmaantuvuus oli 1,5 tapausta/10 000 työllistä/vuosi. (Kuva 133) ’Konepaja- ja valimotyöntekijöillä sekä asentajilla ja korjaajilla’ todettiin periodittaisessa tarkastelussa tapauksia lukumääräisesti eniten molemmilla periodeilla ja tapauksissa oli lievä nouseva trendi (63 tapausta - 67 tapausta (kuva 134). Työllisten määrään suhteutettuna kyseisen ammattiluokan ilmaantuvuus nousi jälkimmäisellä periodilla ’metsä- ja kalatalouden työntekijöiden’ ammattiluokan ilmaantuvuuden ohi (kuva 135). 10 vuoden aineistossa oli yhteensä 232 tärinätautiepäilyä. Tapausten määrän trendi on selvästi nouseva. (Kuva 136) Tärinätautiepäilyjä kirjattiin eniten ’moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien tukku- ja vähittäiskauppaan sekä korjaukseen’, jota seurasivat ’erikoistunut rakennustoiminta’, ’metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet)’, ’talonrakentaminen’ ja ’metsätalous ja puunkorjuu’. Ammateittain tarkasteltuna tapauksia oli eniten ’konepaja- ja valimotyöntekijöillä sekä asentajilla ja korjaajilla’, ’rakennustyöntekijöillä’, ’metsä- ja kalatalouden työntekijöillä’ sekä ’prosessityöntekijöillä’. Kuva 132. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen tärinätautien lukumäärästä ammateittain 10 vuoden aineistossa 131 Kuva 133. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen tärinätautien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain 10 vuoden aineistossa Kuva 134. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen tärinätautien lukumäärästä ammateittain periodeittain 132 Kuva 135. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen tärinätautien ilmaantuvuudesta työllisiin suhteutettuna ammateittain periodeittain Kuva 136. Työikäisten tärinätautiepäilyjen lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa 133 5.7 Liuotinaivosairaus Työikäisillä todettiin yhteensä 53 liuotinaivosairautta 10 vuoden aineistossa. Vuosittainen tapausmäärä on vaihdellut 1-13 tapauksen välillä. (Kuva 137) Tapausten keski-ikä oli ammattitaudin vahvistamishetkellä 54 vuotta. Vahvistettuja liuotinaivosairauksia todettiin lukumääräisesti eniten ’moottoriajoneuvojen ym. tukku- ja vähittäiskaupassa sekä korjauksessa’, ’erikoistuneessa rakennustoiminnassa’ sekä ’painamisessa ja tallenteiden jäljentämisessä’ (kuva 138). Ammateittain tarkasteltuna tapauksia todettiin eniten ’rakennustyöntekijöillä ym. (pl. sähköasentajat)’, ’käsityötuotteiden valmistajilla, hienomekaanikoilla sekä painoalan työntekijöillä’ sekä ’prosessityöntekijöillä’ (kuva 139). Liuotinaivosairausepäilyjen määrää on varsin vaikea laskea. Tämä ammattitautiepäilyn osalta ICD-10 -diagnoosien käyttö on varsin moninaista. ICD-10 -diagnoosin G92 ’toksinen aivosairaus’ epäilyjä on 81 tapausta. R41-alkuinen ICD-10-koodi ’muut kognitiivisiin toimintoihin ja tajunnan vireyteen liittyvät oireet ja sairaudenmerkit’ ja liuotinaineisiin kuuluva altiste on kirjattu 15 tapaukselle. Lisäksi 12 tapaukselle on kirjattu R41 ja altisteeksi ’muut kemialliset tekijät’. F18-alkuinen ICD-10 -koodi ’liuotinaineiden käytön aiheuttamat elimelliset aivo-oireyhtymät ja käyttäytymisen häiriöt’ on kirjattu 20 tapaukselle altisteen ollessa liuotinaine. Lisäksi Z57-alkuinen ICD-10 -koodi ’työperäinen altistuminen vaaratekijöille’ yhdistyneenä liuotinainealtisteeseen on 21 tapauksella. 134 Kuva 137. Työikäisten vahvistettujen liuotinaivosairauksien lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa Kuva 138. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen liuotinaivosairauksien lukumäärästä toimialoittain 10 vuoden aineistossa 135 Kuva 139. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen liuotinaivosairauksien lukumäärästä ammateittain 10 vuoden aineistossa 5.8 Meluvammat 10 vuoden aineistossa työikäisillä todettiin yhteensä 7 639 meluvammaa. Työikäisten ammattitaudiksi vahvistettujen meluvammojen lukumäärä on vähentynyt noin tuhannesta kolmeensataan vuosittain. Työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus on laskenut noin noin neljästä alle kahteen /10 000 työllistä kymmenvuotiskauden 2005-2014 aikana. (Kuva 140) Suurin meluvammojen väheneminen on tapahtunut raskaassa teollisuudessa. 136 Kuva 140. Työikäisten vahvistettujen meluvammojen lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa Meluvammoja aiheuttaa tyypillisimmin ja eniten toimialat, joissa käytetään suuria raskaita koneita ja iskuvoimaa ja joissa esiintyy impulssimelua. Tällaisia aloja ovat paperi-, metallirakennusalat, koneiden ja laitteiden valmistus, saha ja puutavara-ala, julkinen hallinto ja maanpuolustus ym., kulkuneuvojen valmistus ja metallinjalostus. (Kuvat 141 ja 142) Eniten meluvammat ovat vähentyneet 5-vuotisperiodeittain tarkasteltuna ’paperin ja kartongin valmistuksessa’, ’malmien louhinnassa’ ja ’koksin ja jalostettujen öljytuotteiden valmistuksessa’ (kuvat 143 ja 144). Lukumääräisesti eniten meluvammoja esiintyy aineistossa ’konepaja- ja valimotyöntekijöillä ym.’, seuraavaksi eniten ’rakennustyöntekijöillä’, ’prosessi’- ja ’kuljetustyöntekijöillä’ ja ’luonnontieteen ja tekniikan asiantuntijoilla’ (kuva 145). Ilmaantuvuus työllisiin suhteutettuna on kaikkein suurinta tarkastelujaksolla ’upseereilla’ ja ’konepaja- ja valimotyöntekijöillä, asentajilla ja korjaajilla’ sekä ’sotilasammattihenkilöstöllä’ (kuva 146). Meluvammat ovat vähentyneet lukumäärällisesti eniten ’konepaja- ja valimotyöntekijöillä ym.’ ja työllisiin suhteutetun ilmaantuvuuden osalta eniten upseereilla viisivuotisperiodeilla 1 ja 2 (kuvat 147 ja 148). 143 Kuva 150. Työikäisten vahvistettujen silikoosien lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa Kuva 151. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen silikoosien lukumäärästä toimialoittain 10 vuoden aineistossa 144 Kuva 152. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen silikoosien lukumäärästä ammateittain 10 vuoden aineistossa 5.10 Asbestiplakkitauti 10 vuoden aineistossa todettiin yhteensä 1 792 vahvistettu asbestiplakkitautitapausta. Vuoden 2010 tapausmäärän nousua lukuun ottamatta tapausten määrä on ollut laskusuuntainen (kuva 153). Työikäisillä vahvistetuista asbestiplakkitaudeista todettiin 42 %, joten suurin osa tapauksista todetaan eläkeikäisillä. Asbestiplakkitaudin ilmaantumisen taustalla on altistuminen asbestille menneinä vuosikymmeninä. Jo vähäinen altistuminen asbestille riittää aiheuttamaan asbestiplakkitaudin. Työikäisten 10 vuoden aineistossa oli yhteensä 361 asbestiplakkitaudin epäilyä. Asbestiplakkitaudin ilmaantuvuus yli 65-vuotiailla kuvataan kappaleessa 7 ja kaikenikäisten aineistossa kappaleessa 8. 145 Kuva 153. Työikäisten vahvistettujen asbestiplakkitautien lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa Toimialoittain tarkasteltuna työikäisten vahvistettuja tapauksia todettiin odotetusti eniten rakentamisen toimialoilla ’erikoistunut rakennustoiminta’ ja ’talonrakentaminen’ (kuva 154). Toimialalla ’arkkitehti- ja insinööripalvelut; tekninen testaus ja analysointi’ todettiin tapauksia kolmanneksi eniten (kuva 154). Kun kyseistä toimialaluokkaa tutkitaan 3-numerota- solla, niin ’tekninen testaus ja analysointi’ sisältää myös mm. autokatsastuksen. Ammattiluokittain tarkasteltuna vahvistettuja asbestiplakkitautitapauksia todettiin selvästi eniten ’rakennustyöntekijöillä ym. (pl. sähköasentajat). Seuraavina olivat ’konepaja- ja valimotyöntekijät sekä asentajat ja korjaajat’ sekä ’sähkö- ja elektroniikka-alan työntekijät. (Kuva 156) Samat toimiala- ja ammattiluokat olivat kärjessä myös periodittaisessa tarkastelussa (kuvat 155 ja 157). Asbestiplakkitaudin osalta on myös mahdollista, että tapaukselle on kirjautunut virheellisesti toimiala ja ammatti viimeisimmän työnantajan ja ammatin mukaisesti. Tähän viittaa mm. se, että ammattitauti-ilmoituksen tietojen ja vakuutusyhtiöien aineiston tietojen välillä on eroavuutta. 146 Kuva 154. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen asbestiplakkitautien lukumäärästä toimialoittain 10 vuoden aineistossa Kuva 155. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen asbestiplakkitautien lukumäärästä toimialoittain periodeittain 147 Kuva 156. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen asbestiplakkitautien lukumäärästä ammateittain 10 vuoden aineistossa Kuva 157. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen asbestiplakkitautien lukumäärästä ammateittain periodittain 148 5.11 Asbestoosi Työikäisten 10 vuoden aineistossa todettiin yhteensä 100 vahvistettua asbestoosia. Vuoden 2010 jälkeen tapauksia on todettu hyvin vähän (kuva 158). Alle 50-vuotiailla tapauksia todettiin vain 4 kpl. Työikäisillä todettiin asbestoositapauksista vain 19 %, joten merkittävä osa tapauksista todetaan työuran jälkeen. Asbestoosiepäilyjä oli työikäisillä 82 tapausta 10 vuoden aineistossa. Tapauksia todettiin lukumäärisesti eniten toimialaluokissa ’erikoistunut rakennustoiminta’, ’talonrakentaminen’ sekä ’muiden kulkuneuvojen valmistus’. Toimialaluokka ’julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus’ sijoittui neljännelle sijalle ja siihen kuuluu mm. kuntatyönantajat. (Kuva 159) Ammattiluokittaisessa tarkastelussa tapauksia todettiin eniten ’rakennustyöntekijöillä ym. (pl. sähköasentajat)’ sekä ’konepaja- ja valimotyöntekijöillä sekä asentajilla ja korjaajilla’. Ero muihin ammattiluokkiin oli selkeä. (Kuva 160) Asbestoosin ilmaantuvuus yli 65-vuotiailla kuvataan kappaleessa 7 ja kaikenikäisten aineistossa kappaleessa 8. Kuva 158. Työikäisten vahvistettujen asbestoosien lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa 149 Kuva 159. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen asbestoosien lukumäärästä toimialoittain 10 vuoden aineistossa Kuva 160. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen asbestoosien lukumäärästä ammateittain 10 vuoden aineistossa 150 5.12 Ammattisyövät Työikäisillä todettiin yhteensä 238 vahvistettua ammattisyöpää 10 vuoden aineistossa. Vuosittainen tapausmäärä on ollut tarkastelujaksolla 12-33 tapausta (kuva 161). Merkittävä osa ammattisyövistä todetaan eläkeiässä. Diagnooseittain tarkasteltuna mesotelioomia eli keuhkopussin syöpiä oli 151 tapausta ja keuhkosyöpiä oli 78 tapausta. Nenäontelon tai nenän sivuonteloiden syöpiä oli 5 tapausta, kurkunpään syöpää 1 tapaus, nielurisasyöpää 1 tapaus, Non-Hodgkin-lymfoomaa 1 tapaus ja ihon pintasyöpää 1 tapaus. Ammattisyövistä 228 tapausta oli asbestin aiheuttamia. Kvartsin aiheuttamia ammattisyöpiä oli 1 tapaus. Kovapuupöly oli kirjattu 3 tapaukseen, pyökki yhteen tapauksen ja tammi yhteen tapaukseen (nenäontelon tai nenän sivuonteloiden syövät). Rikkihappo, arseeni, hitsaushuurut ja muut kemialliset tekijät etm. oli kirjattu kukin altisteeksi yhteen tapaukseen. Työikäisten 10 vuoden aineistossa oli yhteensä 246 ammattisyöpäepäilyä. Kuva 161. Työikäisten kaikkien vahvistettujen ammattisyöpien lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa 151 Kuva 162. Työikäisten vahvistettujen keuhkosyöpien lukumäärä ja työllisiin suhteutettu ilmaantuvuus vuosittain 10 vuoden aineistossa Työikäisten 10 vuoden aineistossa todettiin yhteensä 78 ammattitaudiksi vahvistettua keuhkosyöpää. Tarkastelujaksolla työikäisten keuhkosyöpiä on todettu 4-12 tapausta/vuosi (kuva 162). Tapauksista yksi on kvartsipölyn aiheuttama ja loput asbestin aiheuttamia keuhkosyöpiä. Työikäisille on kirjattu 154 keuhkosyöpäepäilyä 10 vuoden aineistoon. Toimialakohtaisessa tarkastelussa tapauksia todettiin lukumäärisesti eniten ’erikoistuneessa rakennustoiminnassa’, ’muiden kulkuneuvojen valmistuksessa’ sekä ’talonrakentamisessa’ (kuva 163). Ammateittain tarkasteltuna tapauksia todettiin lukumääräisesti eniten ’rakennustyöntekijöillä ym. (pl. sähköasentajat’) sekä ’konepaja- ja valimotyöntekijöillä sekä asentajilla ja korjaajilla’ (kuva 164). 152 Kuva 163. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen keuhkosyöpien lukumäärästä toimialoittain 10 vuoden aineistossa Kuva 164. Esimerkkejä työikäisten vahvistettujen keuhkosyöpien lukumäärästä ammateittain 10 vuoden aineistossa