Vastarinnan mitalla : Roller derby kilpaurheilun järjestyksiä haastamassa

Outi Autti & Veli-Pekka Lehtola (toim.) Hiljainen vastarinta Tampere University Press 2019, 217–244. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-000-7 Vastarinnan mitalla Roller derby kilpaurheilun järjestyksiä haastamassa Anni Rannikko, Päivi Armila, Veli Liikanen ja Pasi Torvinen RolleR deRby on pääosin aikuisille naisille suunnattu taktinen ja kovaa fyysistä kontaktia tarjoava joukkuelaji. Analysoimme yhtäältä hiljaista ja marginaalista mutta toisaalta myös värikästä ja äänekästä vastarintaa, jota roller derby kohdistaa urheilumaailman perinteisiin maskuliinisuutta ja kehollista suorituskykyä ilmentäviin luokittelukriteereihin. Vastarinnan tematiikassa roller derby avaa mahdollisuuksia tarkastella avoimen, performatiivisen ja konfliktihakuisen kapinan vähittäistä muutosta kohti periksiantavampaa ja piiloisempaa, haastamansa järjestelmän sisään ujuttautuvaa ja järjestelmää sisältä nakertamaan pyrkivää kamppailua. Anni Rannikko, Päivi Armila, Veli Liikanen ja Pasi Torvinen 218 Roller derby: Semioottista sodankäyntiä urheilun ulkokehiltä Mistä olemme valmiit luopumaan niin sanotun oikean urheilun ehdoilla? Mitä meille jää, jos annamme pois omaehtoisen tekemisen, normien rikkomisen ja valtarakenteiden uhmaamisen – onko se enää sitä roller derbyä, joka meidät hurmasi mukaansa?1 Yllä oleva lainaus roller derby -lehden eräästä pääkirjoituksesta kiteyttää kirjan tämän luvun näkökulman marginaalista ponnistavan vastarinnan teemaan. Urheilu – ja erityisesti kilpaurheilu – on yhteiskunnallinen ja sosiaalinen toiminta-areena, joka rakentuu säännöistä, selkeistä suorittamiseen ja tuloksiin tähtäävistä päämääristä sekä kehollisen kyvykkyyden ja lihaskunnon odotuksista ja niiden hyväksynnästä. Urheilun kantasana ”urho” puolestaan kuvaa tämän jatkuvasti sisällöiltään laajenevan toiminta-areenan maskuliinista henkeä, joka näkyy edelleen muun muassa tavassa puhua erikseen ”urheilijoista ja naisurheilijoista”. Koska nämä normatiiviset periaatteet nousevat urheilusta itsestään, niitä on hyvin vaikea haastaa ulkopuolelta.2 Yrityksiä tällaiseen haastamiseen on kuitenkin aika ajoin tunnistettavissa. Tässä luvussa analysoimme yhtäältä hiljaista mutta toisaalta myös värikästä ja julkilausuttua vastarintaa, jota roller derbyksi nimetty liikuntamuoto ja joukkueurheilulaji on kohdistanut urheilumaailman sovinnaisiin maskuliinisuutta ja tiukasti säädeltyä urheilullista pääomaa kuvastaviin laji-, taitoja jäsenyyskategorioihin. Tarkastelemme roller derbyä ja sen erilaisin symbolein artikuloimaa vastarintaa – ”semioottista sodankäyntiä” – näkökulmasta, jossa kollektiivinen vastaan asettuminen ja eronteko ovat keskeisessä asemassa alakulttuuriteoreettisesti tulkittavissa olevalla tavalla. Vaikka roller derby on urheilumaailman tunnustama liikuntamuoto ja urheilulaji, analysoimiemme lajimääritysten kautta se hahmottuu myös meisyyden korostamisen, jaetun kapinahenkisen habituksen ja yhteisen alapoliittisen viestin varassa ylläpidettäväksi yhtenäiseksi alakulttuuriksi. Tarkastelemme myös kehityskulkua, jonka myötä roller derbyä rakentaneen vastarinnan ilmenemismuodot ja esiin tulemisen paikat ovat vuosien kuluessa muuttuneet. 1 Karu 1/15, 5. 2 Aarresola 2016. Vastarinnan mitalla 219 Roller derby on aikuisille naisille suunnattu taktinen ja kovaa fyysistä kontaktia tarjoava joukkuelaji, jonka syntyvaiheet sijoittuvat 1920-luvun Yhdysvaltoihin. Nykymuotonsa laji sai kuitenkin vasta 2000-luvun taitteessa, jolloin se myös alkoi kasvattaa suosiotaan. Suomeen laji rantautui hieman ennen 2010-luvun alkua. Roller derbyssä kaksi joukkuetta kilpailee toisiaan vastaan tavoitteenaan koota mahdollisimman paljon pisteitä rullaluistellessaan ovaalinmuotoisella radalla. Pelissä jammeri (pisteiden tekemiseen tähtäävä luistelija) pyrkii luistelemaan rikkeettä vastajoukkueen pelaajien muodostaman ”pakan” ohi ja tässä onnistuessaan kerryttää joukkueensa pistesaldoa. Vastapuoli pyrkii estämään jammeria etenemästä pakan läpi. Roller derbyn syntyhistoriassa näkyvät vahvat performatiivisen feminismin ja punk-henkisen tee se itse -kulttuurin vaikutteet. Vastaan asettuvan ja karnevalistisen luonteensa vuoksi roller derby on luokiteltavissa elämäntapatai vaihtoehtolajeiksi kutsuttujen urheilumuotojen joukkoon.3 Näitä leimaavat esimerkiksi liikuntatilojen määrityksissä, nationalismin karttamisessa ja kilpailemiseen varauksellisesti suhtautumisessa esiin tulevat vaihtoehtokäytännöt, urheiluseurajärjestelmästä ulosjättäytymisen periaatteet sekä ambivalentti suhde kaupallisuuteen – samoin kuin urheilumaailman muiden institutionaalisten toimintakenttien kriittinen vieroksunta. Roller derbyn anarkismi asettuu kuitenkin monessa suhteessa myös muiden elämäntapalajien vastarintaa vastaan: lajin arvoperiaatteissa ajan kuluessa tapahtuneet nopeat muutokset viittaavat lajitoimijoiden parissa levinneisiin näkemyksiin, joiden mukaan voidakseen muuttaa urheilun normatiivisia sopimuksia on mentävä järjestelmän sisään ja nakerrettava sen järjestyksiä sieltä käsin. Vastaja myötäkarvaan: tarkasteltavana ideologinen ja välineellinen kapinointi Kiinnostuksemme roller derbyyn yhtenä urheilumaailman kollektiivisen vastarinnan muotona heräsi alun perin tutkimushankkeessamme liikunnan muuttuvista merkityksistä ja muodoista (LIMU 2012–2015), 3 Esim. Harinen ym. 2006; Harinen ym. 2015; Itkonen 1996; Rinehart 2000; Wheaton 2004. Anni Rannikko, Päivi Armila, Veli Liikanen ja Pasi Torvinen 220 jossa tarkastelun kohteina olivat muun muassa sellaiset vaihtoehtoliikunnan muodot kuin skeittaus, parkour, longboarding, bleidaus ja roller derby.4 Tekemissämme analyyseissa roller derby tuntui aina jollakin tavalla rikkovan muista vaihtoehtoliikuntalajeista rakennettavaa yleistä kuvaa. Kun lähes koko muu tutkimamme vaihtoehtoliikuntatodellisuus lopulta osoittautui hyvin maskuliiniseksi ja nuorten miesten hallitsemaksi, roller derby ”sotki” tätä yleistystä tuomalla esiin naiset aktiivisina lajin tekijöinä.5 Roller derbyn harrastamiseen vaadittavat erityiset sisäradat haastoivat puolestaan havaintomme siitä, kuinka vaihtoehtoliikuntaa usein määrittää miltei minkä tahansa julkisen kaupunkitilan merkitseminen liikunta-alustaksi.6 Kokoavaa tulkintaamme elämäntapaurheilijoiden kielteisestä suhtautumisesta kilpailemiseen ja kilpailemisen sarjoittamiseen divisiooneineen, liigoineen ja juniorisarjoineen riitauttivat puolestaan havainnot roller derby -toimijoiden selkeästä pyrkimyksestä päästä osaksi sitä laajempaa pelikenttää, jolla institutionaalisen urheilun pääomista kamppaillaan7 – eli pyrkimykset tulla tunnustetuksi ”vakavasti otettavana” urheilulajina. Muiden vaihtoehtolajien tavoin roller derby kyllä artikuloi avoimesti perinteistä urheiluideologiaa vastaan, mutta se näytti asettuvan vastarintaan myös suhteessa moniin muihin vastarintaja vaihtoehtolajeihin. Tarkastelemme roller derby -kapinan ulottuvuuksia tietoisena mutta osin huomaamattomana ujuttautumisena asemiin ja paikkoihin, joissa urheilun olemusta määritellään. Roller derbyn ”uimisen” urheilujärjestelmämme institutionaalisiin muotoihin ja niiden aktiiviseksi osapuoleksi voi nähdä yhtäältä tietynlaisena järjestelmän ehdoille antautumisena, mutta toisaalta myös James C. Scottin8 määrittelemänä vastarinnan strategisena, alapoliittisena ulottuvuutena. Scott erottelee vastarinnan muodot välineelliseen ja symboliseen ulottuvuuteen. Vastarinnan välineellinen merkitys kiinnittyy siihen ilmiöön, että vastaan toimimisella haetaan etua itselle ja omille pyrkimyksille. Vastarinnan symbolisella ulottuvuudella puolestaan ilmaistaan kokemus siitä, että 4 Esim. Harinen ym. 2015; Rannikko ym. 2014. 5 Rannikko 2016; 2018. 6 Rannikko ym. 2016. 7 Aarresola 2016; Rannikko 2018. 8 Scott 1989. Vastarinnan mitalla 221 se järjestelmä, jota vastaan asetutaan, on epäreilu. Derbyn vastarinnan instrumentaalinen sisältö muodostuu siitä, että tunkeudutaan, toimitaan ja hankitaan konkreettista toimintatilaa osana vastarinnan kohteena olevaa järjestelmää, niin että päästään itselle ja lajille edullisiin asemiin – saavutetaan tunnustettu asema ”oikeana” urheilulajina ja ”oikeina” urheilijoina. Vastustamisen symbolinen tai ideologinen taso aktualisoituu puolestaan silloin, kun pyritään vaivihkaa muuttamaan kyseisen toimintajärjestelmän arvopohjaa ja normijärjestelmää.9 Scottin esittelemä jako instrumentaaliseen ja symboliseen vastarinnan tasoon on analyyttinen ja metodologinen, ja erilaisissa vastarinnan strategioissa ne menevät sisäkkäin. Tässä luvussa noudatamme samaa analyyttista logiikkaa katsomalla, miten roller derbyn vastarinnan symbolinen, ideologinen ulottuvuus tehdään näkyväksi erilaisina kaksinapaisen sukupuolen ja suorituskykyisen urheilijakehon karnevalistiskriittisinä esityksinä. Tarkastelemme myös, miten instrumentaalisella tasolla roller derbyä kannatellut ja kannatteleva vastarinta näkyy ajan kuluessa käytynä päämäärätietoisena kamppailuna tulla hyväksytyksi osana kansallisen urheilutoiminnan muodollisia järjestyksiä, silti lajin alkuperäistä antagonistista ja alapoliittista10 luonnetta kadottamatta. Roller derbyn alakulttuuriset ja -poliittiset esiintulemiset vaikuttavat ensikatsomalta värikkäiltä ja äänekkäiltä, mutta suhteessa liikuntamaailman instituutioiden liikuntapoliittiseen arvovaltaan sen esiintuloissa voi tulkita olevan piirteitä vähävaltaisten pienistä ja satunnaisilta vaikuttavista tavoista tehdä vastaan. Tällaisen vastarinnan muutosvoimaa on vaikea ennustaa: roller derby tuskin onnistuu muuttamaan urheilun toimintakenttien valtasuhteita ja vallalla olevia määrittelytapoja. Scott11 kuitenkin uskoo, että joskus, poliittisen ilmaston mahdollistaessa sen, marginaaleissa elävästä hiljaisestakin vastarinnasta voi tulla yleistä, massiivista ja avointa. Hiljaisen, kapeasti paikantuneen vastarinnan yksi idea onkin siinä, että se hakee ja testaa, ikään kuin tunnustelee, mitä milloinkin on mahdollista tuoda esille ja muutoksen 9 Mt. 10 Käsitteestä esim. Beck 1995. 11 Scott 1989. Anni Rannikko, Päivi Armila, Veli Liikanen ja Pasi Torvinen 222 iduksi.12 Vasta tulevaisuudessa tiedetään varmasti, syntyykö tällaisista iduista todellisia ja haluttuja muutoksia. Edellä kuvatut käsitteelliset ja empiiriset lähtökohdat ovat kiteyttäneet tutkimustehtäväämme: analysoimme Scottin13 määrittelemien vastarinnan ”kerrostumien” toisiinsa kietoutumista niissä tavoissa, joissa roller derbyä ensinnäkin määritellään sisältäpäin ja tehdään näkyväksi sekä lajin pariin pyrkiville että “suurelle yleisölle” ja toiseksi viedään vähitellen mutta määrätietoisesti osaksi sitä järjestelmää, jonka ideologiaa vastaan se on eksplisiittisesti asettunut. Yhdessä tämän luvun pääaineistona toimivan Karu-nimisen roller derby -lehden artikkelissa lajia kutsutaan hieman itseironiseen sävyyn ”urheilun vallankumoukseksi”. Tarkastelumme lopussa pohdimmekin, millaiseksi roller derbyn vallankumouspotentiaalin voi tulkita, kun sitä tarkastellaan institutionaalisiin raameihin asettuvan liikuntaseuratoiminnan näkökulmista. Karua mutta ei korutonta: Vastarinnan luentaa tutkimusaineistoista Analyysimme pääaineistona toimii media-aineisto, joka koostuu derbyharrastajien julkaisemasta verkkomateriaalista. Keskeisin näistä sekä analyysimme aineistona että lajinsisäiseltä painoarvoltaan on Karu-niminen verkkolehti. Karu on roller derbyn pelaajien vapaaehtoisvoimin tekemä lehti, jonka jutut käsittelevät roller derbyn maailmaa eri näkökulmista. Karu-lehti on perustettu vuonna 2011, jolloin roller derbyn asema Suomessa alkoi vakiintua ja lajin keskeiset, joskin vielä epämuodolliset, instituutiot alkoivat saada muotonsa. Kyseisen lehden voikin nähdä osana roller derbyn asteittaista ja vähitellen muodollistuvaa institutionaalistumiskehitystä. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti kokoaa yhteen roller derby -kentän keskeiset kuulumiset, meneillään olevat muutokset ja muun muassa tiedon olemassa olevista derbyliigoista. Lehden artikkelit keskittyvät kansalliseen kontekstiin, mutta mukana on aina myös kansainväliseen derbyskeneen liittyvää kirjoittelua. 12 Mt. 13 Scott 1989. Vastarinnan mitalla 223 Vaihtoehtoliikunnan kentillä internetiä ja sosiaalista mediaa käytetään laajasti alakulttuuristen arvostusten, lajitapahtumatietojen sekä lajien ”mainonnan” ja merkityksellistämisen välittämiseen.14 Välitettäessä alakulttuuritietoutta, joka koskee yhteisiä päämääriä sekä näkemyksiä reiluudesta ja oikeuksista, sen mahdollisesti sisältämästä vastarinnasta tulee kollektiivista ja yhteiseen voimaan uskovaa. Tällöin toiminta alkaa luoda omaa sisäistä logiikkaansa ja pyrkii näkyvyyteen, jolloin vastarinta on myös seurauksiltaan kollektiivista ja poliittista. Vastarinnan alakulttuurinen logiikka periytyy, kun se opetetaan kollektiivin uusille jäsenille.15 Vaihtoehtoliikuntakenttien sosiaalisista väljyyksistä huolimatta16 myös näillä kentillä kunkin lajikulttuurin parissa tunnustettu ja uskottava toimija voi olla vain se, jolla on riittävä määrä alakulttuuriseksi pääomaksi17 katsottua osaamista ja habitusta: tietoa lajin historiasta, sanastosta, pelin säännöistä, pukeutumisesta, keskeisistä ristiriidoista, pelituloksista ja niin edelleen. Roller derbyn tapauksessa alakulttuurisen pääoman kehittymiseen tarvittavat ainekset välittyvät laajimmin mediassa jaettavan informaation – tässä erityisesti Karu-lehden – kautta. Karu alakulttuurin omana DIY/DIT-mediana (do it yourself / do it together) on olennaisesti mukana tuottamassa derbyä: määrittelemässä, mitä suomalainen derby on ja mitä se voi tai saa olla eli toisin sanoen määrittelemässä, mistä lajikulttuurinen pääoma syntyy.18 Karun jutuissa kirjoitetaan lajihistoriasta, ajankohtaisista kysymyksistä ja pukeutumisesta sekä pohditaan, keitä me olemme, mihin menemme, kuinka meitä määritellään ulkoapäin, missä voimme antaa periksi, miksi ja millä ehdoin. Siinä julkaistuissa teksteissä on tavallaan kyse jatkuvasti käynnissä olevasta lajin dialogisesta ja kollektiivisesta itsemäärittelyprosessista. Vastarinnan julkituomisen areenana Karu-lehti on kuitenkin hiljainen ja marginaalissa: sen lukijakunta koostuu lähinnä derbypelaajista. Media-aineistomme analyysia kehystävät viitteenomaisesti sosiaalisessa mediassa julkaistut lajivideot, vuonna 2012 kokoamamme verk14 Harinen & Torvinen 2015. 15 Scott 1989. 16 Esim. Rannikko ym. 2014. 17 Muggleton 2000. 18 Mt. Anni Rannikko, Päivi Armila, Veli Liikanen ja Pasi Torvinen 224 kokyselyaineisto (145 roller derby -harrastajaa) sekä vuosina 2013–2014 tuotettu etnografinen havainnointija haastatteluaineisto (haastatteluja 6), joita koottaessa roller derbyyn ja sen harrastajiin tutustuttiin seuraamalla otteluita ja harjoituksia, keskustelemalla pelaajien kanssa ja kokeilemalla lajia open skate -tilaisuuksissa. Näiden aineistojen aiempi analyysi on antanut meille perustietoa lajista, sen vastarintaideologiasta ja karnevalistisesta olemuksesta.19 Nämä aineistot myös raamittivat Karu-aineiston luentaamme mahdollistamalla siitä nostettujen havaintojen asettamisen laajempaan suomalaisen roller derbyn kontekstiin ja roller derbyn historialliseen kehykseen. Toisinaan havainnot asettuivat myös viitteelliseen dialogiin esimerkiksi aiemman tutkimuksemme kenttäjaksojen aikana havaitun kanssa. Havaitsimme, että media-aineistossa ja tekemissämme haastatteluissa sekä keräämissämme verkkokyselyvastauksissa oli esillä hyvin samanlaisia keskusteluja, mikä osaltaan kertoo tutkimamme kentän kollektiivisesti jakamista määrittelyistä ja niiden sanoittamisesta. Olemme seuloneet ensisijaisesta materiaalistamme vastarintailmauksiksi tulkitsemamme ilmaukset (sanat ja ajatuskokonaisuudet), minkä jälkeen olemme rakentaneet analyysimme temaattisen juonen järjestämällä nämä ilmaukset niiden ensisijaisten kohteiden (sukupuolistereotypiakritiikki ja ruumiillisen kyvykkyyden haastaminen) perusteella. Käsitteellisemmät tulkintavälineet, muu tutkimus ja aiempi tietämyksemme aiheesta on kutsuttu mukaan vasta tämän jälkeen vuoropuheluun temaattisten tulkintojemme kanssa.20 Huomionarvoista on, että roller derbyn tapauksessa – ja ylipäänsä urheilua analysoitaessa – sukupuolisuuden ja ruumiillisuuden (tai niiden kritiikin) toisistaan erottaminen on tehtävissä korkeintaan analyyttisesti, jos sittenkään, koska urheilun perinteissä ne kietoutuvat toisiinsa saumattomasti. Koska analyysimme juonirakenne kytkeytyy myös roller derbyn vastarinnan instrumentaalisen ulottuvuuden vähittäiseen kehkeytymiseen, aloitamme analyysin kirjoittamalla auki derbyn lajihistoriaa katsoen sitä asteittaista prosessia, jossa derby on pyrkinyt ja päässyt sisään liikuntamaailman perinteisiin instituutioihin. 19 Esim. Rannikko 2016; Rannikko ym. 2014. 20 Koski 2011. Vastarinnan mitalla 225 Tulevaisuuden urheilulaji: roller derbyn järjestäytyminen Hyvä asia derbyssä onkin ehkä juuri se, että laji on niin nuori ja pääosin harrastajien ehdoilla kehittyvä, joten me voimme luoda juuri sellaisen ilmapiirin kuin haluamme eikä meidän tarvitse tehdä urheilua samalla tavalla kuin muut, jos emme sitä halua.21 Karu-lehden sivuilta on luettavissa roller derbyn vakiintumisen historia. Lehden ensimmäisissä numeroissa katsotaan taaksepäin lajin alkuvuosiin Suomessa ja luodaan sen syntytarinaa. Suomalaisen derbyn alkuvaiheiden kuvauksissa näkyy selvä ja jaettu tietoisuus siitä, että sen ytimessä on ajatus alakulttuurisesta pesäerosta suhteessa perinteisen urheilukulttuurin instituutioihin, rakenteisiin ja rutiineihin. Yksi keskeinen tätä uutta lajia luonnehtiva ja kategorisoiva järjestys oli yhteydessä toimijuuteen ja institutionaalisiin hierarkioihin, esimerkiksi kilpaurheiluun kiinnittyviin valmentaja–valmennettava-suhteisiin. Derbyssä lähdettiin haastamaan näitä perinteisiä hierarkioita korostamalla sen vastarinnan keskeisiä symbolisia ja käytännöllisiä elementtejä: DIY (do it yourself)- ja DIT (do it together)-ideologioita. Roller derbyn ”nuoruusvuosina” sen harrastajien keskuudessa pelaajien, valmentajien, tuomareiden ja toimitsijoiden roolit sekoittuivat ja toimijat olivat lähellä toisiaan. Alussa valmentajiksi valikoituvat kuitenkin kokeneimmat luistelijat ja eri paikkakuntien harrastajat tukivat toisiaan kiertävien valmentajien vierailuilla. Lajilla kuvattiin olevan taipumus ”ahmaista ihminen luistimineen päivineen”22. Harrastuksen kuvauksissa ei korostettu kuria ja järjestystä vaan ”ihoilta höyryävää yhteishenkeä”23 samoin kuin derbypelaajien vahvuutta, yritteliäisyyttä ja aikaansaavuutta. Harrastajien välistä, koko maan ja maailman kattavaa solidaarisuutta korostettiin mentaliteettina, joka erottaa roller derbyn perinteisestä joukkueurheilukulttuurista. Ennen lajin nykyistä järjestäytymisastetta solidaarisuuden, yhteishengen ja yhteistyön katsottiin toimivan valmiiden instituutioiden ja rakenteiden korvaajina ja lajin olemassaolon ehtona. Vastarintatematiikassa olennaista on, että derby21 Karu 2/14, 36. 22 Karu 2/13, 31. 23 Karu 1/12, 20. Anni Rannikko, Päivi Armila, Veli Liikanen ja Pasi Torvinen 232 sensä vääränlaiseksi tuntenut nainen löysi oman paikkansa roller derby -yhteisöstä: Yritin koko kultaisen nuoruuteni kovasti sopia johonkin mystiseen naiseuden muottiin. Se oli helvetin vaikeaa. Tuntui, että olin aina jotenkin vääränlainen. Mutta lahtelaisen lähiön kusenhajuisen ostarin pihalla ei ollut paljoa tilaa pohdiskeluille. – – Sitten työkaverini pyysi mukaan roller derby -treeneihin. Pari päivää epäröityäni päätin kokeilla. Ja maailmani räjähti. Sain ympärilleni yhteisön, jossa oli ok olla kovaääninen, oli ok ottaa tilaa. Oli ok olla hetero, homo, trans, queer tai mitä tahansa. Sai tehdä täysiä, sai haluta voittaa, sai olla vahva ja aggressiivinen. Ensi kertaa tunsin, että sain ihan oikeasti olla juuri sitä mitä olen, sain rikkoa kaikki normit ja näyttää keskaria perään. Minulla oli oma paikka ja omat ihmiset, jotka olivat minun puolellani. – – Vasta ajan kanssa siitä on tullut meille tavoitteellista urheilua.44 Vaikka roller derby tarjoaa monenlaisille naisille tilaa ”olla oma itsensä”, kuten usein kuulee sanottavan, sitä rakentavan kulttuurin jäseneen kohdistuu myös alakulttuurisia, vaihtoehtoisia normatiivisuuksia. Derbykulttuuriin kuuluvilta ja sen jäseneksi pyrkiviltä odotetaan ainakin yhdenvertaisuuteen perustuvan ideologisen maailmankuvan jakamista, tiettyä alakulttuurista pääomaa ja tietynlaista habitusta.45 Paradoksaalisella tavalla nämä odotukset asettavat ehtoja lajikulttuurin autenttisiksi jäseniksi pyrkiville ja rajaavat epäsuorasti jäsenyysoikeuden tietyt (vaihto)ehdot täyttäville. Roller derbyssä aggressiiviset, suuret, painavat ja lihaksikkaat naiset ovat muodostuneet alakulttuuriseksi normiksi46, joka haastaa yleistä kulttuurista feminiinisen habituksen representaatiota. Koska derbypelaajan ideaali rakentuu edelleen olennaisilta osin hegemonisen naiseuden ja feminiinisyyden vastustamiselle, lajiyhteisöissä saatetaan helposti tulla tilanteeseen, jossa ”tyttömäiset tytöt”, heikot, ”liikaa valittavat” tai kovaa kontaktiurheilua arastelevat eivät enää ole tervetulleita. Tällöin derbyn vastarinta marginalisoi ja sulkee ulos tiettyjä naiseuksia toimien osittain omaa ideologiaansa vas44 Karu 2/16, 5. 45 Rannikko 2018. 46 Strübel & Petrie 2016. Vastarinnan mitalla 233 taan.47 Vaikka roller derbyn vastarintanaiseus on karnevalistista, kiehtovaa ja jännittävää, maskuliinisessa aggressiivisuudessaan se voi olla myös kapeaa ja ulossulkevaa. Naiset täällä ovat niin kovaäänisiä ja kaikin tavoin tilaavieviä, että tunnen oloni yhtä aikaa viehättyneeksi ja vastustavaiseksi: haluan suhtautua niihin hiukan varautuneesti, matkan päästä penseästi, mutten voi mitään sille, että olen lumoutunut. Haluaisin myös ajatella kuuluvani joukkoon, mutta tunnen olevani auttamattomasti yli-ikäinen, tylsän sovinnainen ja älyltäni hidas, vuoden 2005 kartanovolvo hot rod -paratiisissa.48 Vaatteet ovat olleet keskeinen osa roller derbyn sukupuolen parodiaa ja performatiivisuutta, ja siksi niistä on käyty jatkuvaa keskustelua. Lajikehityksen myötä alkuaikojen minihameet ja revityt verkkosukkahousut ovat alkaneet kadota ja niiden tilalle on tullut perinteisiä urheiluvaatteita, joiden käyttöä perustellaan ennen kaikkea käytännöllisyydellä – mutta toisinaan myös urheilullisella uskottavuudella. Derbyvaatteiden yhtäältä korostettu feminiinisyys ja toisaalta queer49 on yhä useammin korvattu naisten urheilumaskuliinisuudella. Muutos on kuitenkin kohdannut myös lajinsisäistä kritiikkiä tullen tulkituksi laji-ideologian rapautumiseksi ja vastarinnan kohteelle antautumiseksi: Miten media voi ottaa lajin tosissaan, jos emme ota sitä itsekään vakavasti, vaan häpeillen piilotamme ne kuuluisat pitsihousumme ja bändipaitamme kaapin perälle. Pääsemmekö vaatteita vaihtamalla lopultakin urheilusivulle?50 Roller derbyssä on kuitenkin edelleen kyse ennen kaikkea miehisyyttä ja maskuliinisuutta korostavan ja miesten ehdoilla toimivan urheilumaailman kritiikistä. Sen feministinen vastarinta ei ole silti rajoittunut vain liikuntaja urheilukulttuurisiin odotuksiin, vaan se yltää myös laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin: eräs derbyseura on esimerkiksi tehnyt Amnestyn kanssa yhteisen kampanjan naisiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa vastaan. Derbyn sukupuolijärjestystä kritisoivan vastarinnan esittämisen tavat ovat vuosien kuluessa muuttuneet kohti 47 Finley 2010; Pavlidis & Fullagar 2012; Pavlidis 2013. 48 Karu 1/11, 23. 49 Ks. esim. Strübel & Petrie 2016. 50 Karu 2/12, 29. Anni Rannikko, Päivi Armila, Veli Liikanen ja Pasi Torvinen 234 vähemmän karnevalistista performatiivisuutta. Vastarintaa kannatteleva ironia säilyy kuitenkin yhä, ja miesurheilun kritiikki näkyy esimerkiksi seuraavassa luisteluliittoa käsittelevässä tekstinpätkässä. Teksti on julkaistu sen jälkeen, kun roller derbyn hakemus liiton jäsenlajiksi oli evätty. Liitto ei nähnyt, mitä radalla pyörivät, toisiaan tönivät ja nilkkoja murtavat tytöt voisivat tuoda liitolle, jonka tehtävänä on kasvattaa pojista olympiavoittajia jäällä.51 Media-aineisto, joka korostuneesti keskittyy roller derbyn itsemäärittelyyn, on myös edelleen argumentaatiokeinojensa ilmaisulta ”epänaisellista”. Lajihengen nostatusta tehdään vahvoin sanavalinnoin sekä tiukan ja vaihtoehdottoman viestinnän keinoin. Sama vastarintalogiikka tulee näkyväksi tavassa, jolla derbykulttuurissa ruokitaan urheilumaailmassa ”epäurheilijamaiseksi käytökseksi” kutsuttua toimintaa (esimerkiksi kiroilemista, tavaroiden paiskomista, paneelien lyömistä, tappelemista, haistattelua tai päihteiden näyttöä ja käyttöä). Derbypelaajan alakulttuurisissa representaatioissa kiroillaan, kiivastutaan ja kännäilläänkin. Sohvaperunoista urheilijoiksi? Kehoihanteet, kyvykkyys ja kapina Kaikenlaiset kehot ovat roller derbyssä yhtä arvokkaita. Perseen koolla tai ulkonäöllä ei ole merkitystä, tärkeintä on se, miten kehoa käytetään radalla. Mutta ulottuuko koko yhteiskunnassamme vallitseva täydellisten kehojen ihannointi myös roller derbyyn?52 Karussa53 kirjoitetaan, että roller derby muuttaa suhdetta paitsi omaan kehoon, myös ympäröivään maailmaan ylipäätään. Derbypelaajat, joita olemme haastatelleet aiemmin, ovat puhuneet samasta asiasta: keskeinen osa lajia on haastaa ja parodioida sovinnaisia käsityksiä siitä, millainen naisen ruumiin tulisi ihanteellisimmillaan olla. Derbykulttuurin feminismiin ja queer-ideologiaan pohjaava kantaaottavuus onkin usein 51 Karu 2/16, 11. 52 Karu 1/17, 5. 53 Karu 1/12, 31. Vastarinnan mitalla 235 ironista ja siten epäsuoraa.54 Sukupuolen ohessa – tai siihen linkittyen – keho on roller derby -kulttuurissa keskeinen teema: jokaisessa Karun numerossa on jotain derbypelaajien kehoon liittyvää kirjoittelua, ja jopa yksi kokonainen numero on omistettu derbyn ruumiillisuuksien pohdinnalle. Urheilun kulttuurisissa kuvastoissa keho ja sen suorituskyky limittyvät olennaisesti sukupuolen kanssa. Kun Karussa kirjoitetaan kehosta, kommentoidaan lähes poikkeuksetta naisen tai naisoletetun kehoa. Läpi tarkasteltavan ajanjakson kehopuheen taustalta on luettavissa tietoisuus siitä, että yleensä naisen ruumis – sekä liikunnan ja urheilun maailmassa että laajemmin yhteiskunnassa – on miesten arvioivan katseen kohteena. Ulkonäkökeskeistä diskurssia haastetaankin roller derbyssä korostamalla, että tärkeää ei ole se, miltä keho näyttää. Derbypelissä ja -kulttuurissa olennaista on kehon toiminnallisuus: se, miten kehoa voi käyttää ja mihin se pystyy sekä myös se, miltä oma keho tuntuu.55 Naisen kehoon ja sen kykyisyyteen on suhtauduttu roller derbyn vastarinnan symbolisella ja ideologisella tasolla56 lempeästi, ja varsinkin lajikehityksen alkuvuosina kehojen moninaisuutta ja erilaisuutta kunnioitettiin, ironiaa unohtamatta. Roller derby tarjoaa valmiiksi sporttisten henkilöiden ohella myös monella tapaa erilaisuutta tai irrallisuutta kokeville kodin, jossa on turvallista olla ja harrastaa. Kunto kasvaa, tavoitteellisuutta ruokitaan, ymmärrys joukkueena toimimisesta kasvaa ja elämäntavat muuttuvat terveellisemmiksi huomaamatta.57 Mutta onhan se niin, että vain lesbot ja miestä miellyttämään pyrkivät, seksuaalisuuttaan exhibitionistisesti toteuttavat pin up -objektit taklaavat. Muilta repeää todennäköisesti kohtu.58 Edelleen roller derbyn lajikulttuurissa jaettuja ja sitä kannattelevia tunnuslauseita ovat esimerkiksi ”kehomme toimivat toistemme jatkeina” sekä ”vahvuudet ja heikkoudet täydentävät toisiaan”. Tässä ajattelussa 54 Vrt. Scott 1989. 55 Vrt. Strübel & Petrie 2016. 56 Scott 1989. 57 Karu 1/12, 14. 58 Karu 2/14, 35. Anni Rannikko, Päivi Armila, Veli Liikanen ja Pasi Torvinen 236 näkyy erityisesti se, että derby on joukkuelaji, joka edellyttää joukkueelta moninaista kyvykkyyksien kirjoa. Mua on koulukiusattu aina lukioon asti, pahiten juuri liikuntatunneilla, josta jäi ehdoton liikunnan pelko. Pelkäsin ihan kamalasti sitä hetkeä, kun piti muiden edessä vetää luistimet jalkaan ja lähteä kaatuilemaan kentälle, mutta heti kun tajusin, että nämä tyypithän ei naura minulle tai huutele ilkeyksiä, aloin pikkuhiljaa päästä eroon liikuntapelosta.59 Karu-lehden uusimmissa numeroissa kehon tietynlaisen suorituskyvyn ihailu alkaa kuitenkin korostua yhä enenevässä määrin. ”Urheilijamainen” keho tunkeutuu teksteihin ilman sen suurempaa ironiaa, joskin vielä yleistä kulttuurista representaatiotaan moninaisempana. Derbyssä urheilijan kehoa määritellään edelleen jossakin määrin totutusta poikkeavilla tavoilla, vaikka esimerkiksi suorituskykyiset lihakset ovatkin monissa kirjoituksissa jo esillä henkilökohtaisina tavoitteina ja ihailun kohteina. Isosta ja voimakkaasta kehosta voi derbyssä olla hyvinkin konkreettista hyötyä esimerkiksi blokkaamisessa eli vastajoukkueen pisteentekijän etenemisen estämisessä.60 Yhteiskunnassa vallitseva naisellisen hoikkuuden ideaali korvautuu derbymediassa vahvuuden ja terveyden ideaaleilla, jotka – tässä tapauksessa paradoksaalisesti – ovat tuttuja erityisesti urheilun maskuliinisesta määrittelymaailmasta.61 Lopulta näyttääkin siltä, että roller derbyn vastarinnan instrumentaalinen taso tarvitsee kehoa, joka kykenee urheilemaan odotetulla ja uskottavalla tavalla. Suorituskyvyn ujuttautuessa osaksi Karun diskursiivisia lajimäärityksiä lehdessä katsotaan yhä, että kehoa pitää ”kuunnella”. Vuosien kuluessa lempeä suhtautuminen kehoon on kuitenkin alkanut rakoilla. Uusimmissa jutuissa kirjoitetaan kehojen ”rääkkäyksestä” erilaisten kestävyysharjoitusten muodossa, oman kehon suorituskykyyn, jaksamiseen ja ketteryyteen ollaan tyytymättömiä ja keholta vaaditaan enemmän, jotta syntyisi tuloksia. Tätä uutta painetta perustellaan yleensä joukkueen edulla tai menestyksellä: joukkuelaji edellyttää kaikilta joukkueen jäseniltä parhaansa yrittämistä silloin, kun kilpaillaan. 59 Karu 1/16, 33. 60 Strübel & Petrie 2016. 61 Eichberg 1987. Vastarinnan mitalla 237 Vuoden 2014 alussa lehteen ilmestyi kaksi uutta vakiopalstaa, treenivinkit ja ruokavinkit. Niiden teksteissä kerrotaan esimerkiksi, kuinka treenata mäkijuoksua ja venytellä sekä kuinka saada ruoasta riittävästi proteiinia. Urheilullisen pääoman kerryttämisen tärkeys ja sen arvo derbyssä menestymisen ehtona tunnustetaan näin avoimesti. Junioritoimintaa sivuavassa jutussa pohditaan myös systemaattisen harjoittelun mahdollistamaa tasonnousua: kymmenen vuotta lajia treenannut luistelee paremmin kuin juuri sohvalta luistimille siirtynyt.62 Tämän päämäärätietoisuutta korostavan määrittelymuutoksen voi tulkita Scottin63 termein derbykentän valmistautumiseksi vastarinnan konkreettiseen, instrumentaaliseen muotoon: on ryhdyttävä tunnistettavalla tavalla urheilijoiksi, että päästään mukaan. Derbykulttuurissa urheilulliseen pääomaan kuuluu muutakin kuin suorituskykyinen tai sellaiseksi kehitettävä keho: muun muassa peliäly, taktikointitaito ja ryhmätyötaidot. Olennaista on myös asenne, jota pitää omata valmiiksi, koska henkisen kovuuden ja intohimon avulla on ainakin jossakin määrin mahdollista voittaa ruumiillinen rajoittuneisuus. Muistutuksenomaisesti mainitaan myös usein, että kaikkein parhaiten menestyvät edelleen ne, jotka tuovat esiin nauttivansa lajista ja sen tuomista haasteista.64 Aggressiivisuutta ei voi opettaa, sen täytyy tulla luonnostaan. Luistelun voit opettaa, intohimoa et.65 Kehon vammat ovat olleet derbykeskusteluissa erityisellä sijalla lajin väkivaltaisuuden ja siitä kumpuavan loukkaantumisriskin kautta. Mustelmia ihaillaan, mutta toisaalta loukkaantumiset ja rasitusvammat määritellään osin amatöörien ongelmaksi, sillä heidän kehonsa suorituskyky ei ole riittävä eivätkä he aina osaa tai malta kuunnella kehoaan ja kunnioittaa sen rajoja. Naisten kehot ja väkivalta on kuitenkin tuotu derbyteksteissä yhteen tietoisina siitä, että kontaktilaji ja nainen eivät valtavirtakuvastossa sovi yhteen ja että erityisesti naisten toisille tuotetusta kivusta saama nautinto on siinä tabu. Toisaalta urheilullista uskottavuutta derbylle haetaan juuri kivun ja vammautumisriskin kautta, 62 Karu 2/15, 20. 63 Scott 1989. 64 Vrt. Pavlidis & Fullagar 2012. 65 Karu 1/11, 16. Anni Rannikko, Päivi Armila, Veli Liikanen ja Pasi Torvinen 238 kun naisten halutaan ottavan urheilijan periksiantamattoman, pelottoman ja vahvan roolin.66 Ruumiillisuusteemassa derbyretoriikka juhliikin myös väkivallalla, vaaralla ja loukkaantumisilla. Kipua ei kuuluu voittaa, vaan sen näkyväksi tekemisen ja vammojen merkitsemän ruumiin kautta tullaan aktiivisiksi derbytoimijoiksi – ”derbytytöiksi”.67 Kivun glorifiointi on tuttua esimerkiksi skeittauksen maailmasta, jonka analyyseissa kivunsieto ja -ihannointi on kytketty erityisesti maskuliinisuuden performansseihin.68 Roller derbyssä myös nainen saa – tai hänen tulee – olla miehekkäällä tavalla vaarallinen ja vahva. Akkaa päälle! Vallankumous verkkosukkahousuista valmennusjärjestelmiin Kaksinapainen sukupuolijärjestys ja (maskuliininen) ruumiillisuus kykyisyysodotuksineen ovat lukuisissa urheilututkimuksissa69 määrittyneet urheilun hierarkkista järjestelmää kannatteleviksi peruspilareiksi. Myös seulottaessa aineistoa, joka kertoo roller derbyn aukikirjatun kapinan kohteista, nämä ydinteemat osoittautuvat keskeisiksi maalitauluiksi. Sukupuolen urheilumaailmaa järjestävää voimaa roller derbyssä vastustetaan vaihtoehtoisen feminiinisyyden ja maskuliinisuuden keinoin sekä queeraamalla sukupuolijakoa erilaisin strategioin. Kehon kykyisyysodotusten kritiikki puolestaan on roller derbyssä näkynyt ennen kaikkea tietoisena kykyisyysajattelun haastamisena. Tämä ideologisen tason vastarinta-artikulaatio näkyy alkuaikojen roller derbyssä paitsi lajin aukikirjoitetuissa ja alakulttuurisen median välittämissä periaatteissa, myös sen harrastajien kilpaurheilijoita parodioivissa habituksissa. Shokeeraavat ja monitasoista sukupuolisymboliikkaa kantavat pelaaja-asut, pelaajien rohkeat taiteilijanimet sekä ”epäurheilijamaiset sohvaperunarollerit” ovat tulkittavissa ideologisiksi kannanotoiksi: kilpaurheilun sukupuolen ja kykyjen mukaan rakentuvia hierarkkisia jär66 Pavlidis & Fullagar 2015. 67 Mt. 68 Atencio 2009. 69 Esim. Coad 2008; Bäckström 2013. Vastarinnan mitalla 239 jestyksiä karnevalisoiviksi ulostuloiksi eli asioiksi, joista Scott70 puhuu ”tietoisina väärinymmärryksinä”. Roller derbyn alkuvuosien kapina perustui vahvasti siihen, että se haastoi paitsi kilpaurheilun hierarkkisoivia järjestyksiä, myös sen jatkuvasti kovenevia harjoittelukäytäntöjä, menestymispaineita, suorittamisodotuksia ja täsmälaskelmointeja. Urheilumaailman symboliset pääomavaatimukset71, niiden ylläpitämä loputon kilpailu sekä kokemus niiden synnyttämästä ulossulkevuudesta muodostivat sen ideologisen valtajärjestelmän, jota vasten alkuaikojen roller derby asettui avoimeen ja tietoiseen konfliktiin. Aluksi tyypillinen derbyura kulkikin baarijakkaralta tai kotisohvalta kilparadalle, jolla jokaiselle erilaisuuksista huolimatta oli oma paikkansa ja joka tarjosi turvallisen ja syrjinnästä vapaan ympäristön. Tässä mielessä erityisesti lajikehityksen ensimmäisten vuosien roller derbyä voi pitää artikuloituna toisinajattelijoiden alakulttuurina.72 Vuosien kuluessa lajista on kehkeytynyt kuitenkin aiempaa sovinnaisempi urheilumuoto, jonka alakulttuuriset ääriviivat ovat huokoistuneet niin, että kilpaurheilun kykyisyyden periaatteet on omaksuttu myös osaksi roller derbyn toimintakulttuuria.73 Tämä ei kuitenkaan ole tapahtunut niin, etteikö siihen olisi lajin toimijoiden taholta kiinnitetty varuillaan olevaa huomiota. Muutosta mahdollistaviin määrittelykamppailuihin pääsee joskus mukaan vain sisäpuolelta: pääsy murtamaan institutionaalistuneita järjestelmiä vaatii niiden institutionaalisten puitteiden omaksumista. Urheilussa tällaisia ovat esimerkiksi seurat, kykyja ikäsarjat, kilpailut ja vakuutukset. Vastarinnan tematiikassa roller derby on kiinnostava tapaus, koska se avaa mahdollisuuksia tarkastella avoimen, performatiivisen ja konfliktihakuisen kapinan vähittäistä muutosta kohti periksiantavampaa ja piiloisempaa, haastamansa järjestelmän sisään ujuttautuvaa ja systeemiä sisältä nakertamaan pyrkivää kamppailua. Scottin74 kysymys siitä, miksi kamppailla näkyvästi, kun hiljaisemmilla keinoilla 70 Scott 1989. 71 Aarresola 2016. 72 Scott 1989. 73 Vrt. Aarresola 2016. 74 Scott 1989. Anni Rannikko, Päivi Armila, Veli Liikanen ja Pasi Torvinen 240 voi päästä päämääriin ja minimoida riskit, on olennainen myös derbyn kontekstissa. Vaikka roller derby on nyt päässyt sisään aiemmin ulkoapäin kritisoimaansa urheiluskeneen, sen artikuloitu vastarinta ei ole kadonnut kokonaan: esimerkiksi kaksijakoisen sukupuolijärjestyksen kritiikki ei ole sulanut pois lajikulttuurin ideologisista periaatteista. Karun sivuilla näkyvä vastarinta, joka on kohdentunut muutosvaatimuksena tiettyihin urheilumaailman vakiintuneisiin instituutioihin, on koko tarkasteluajanjaksomme ajan ollut lajin parissa toimiville jaettua, julkista ja näkyvää ja on sitä edelleen. Käytännössä se on kuitenkin myös hiljaista ja suurelta ”urheiluyleisöltä” piilossa. Institutionaalistuneen liikunnan sisäkehillä tuskin kukaan kokee roller derbyn ideologista vastarintaa kenttää ravistelevaksi uhaksi, vaikka Karun sivuilla uhataankin liikunnan vallankumouksella. Suunnitelmia urheilumaailman muuttamisesta tehdään ja julistetaan lehdessä, jota derbyskenen ulkopuoliset eivät juuri lue; ne eivät ole salaisia mutta näkyvät lähinnä derbykulttuurin piiriin kuuluville ja sinne pyrkiville. Kärjistäen tämän voi tulkita niin, että (nuorten) naisten tekemisillä ei urheilumaailmassa ole väliä, koska he ovat siellä ja sen maskuliinisissa määrittelyissä aina marginaalissa ja koska derbyn kaltaisissa tapauksissa juuri vastarinnan ohittaminen tekee siitä hiljaista. Scott75 uskoo kuitenkin, että vaikka marginaaleista ponnistavan vastarinnan pienillä muodoilla ei ehkä saada aikaan välittömiä valtasuhteiden muutoksia, koska niiden yleinen poliittinen voima on pieni, niin silti niistä jää jotain ”jälkiä”, jotka nähdään oikeastaan vasta myöhemmin, historiallisissa tarkasteluissa. Lukumme yhtenä pyrkimyksenä on ollut tarkastella alakulttuurista ”projektia”, jonka kehkeytyessä tietoinen vastaan asettuminen on osittain lieventynyt antaen tilaa institutionaalisille perinteille, joiden omaksumisen myötä roller derbystä on tullut järjestelmän hyväksymä urheilulaji sarjajoukkueineen, voittajineen, häviäjineen, vakuutuksineen, turnauksineen, seuroineen ja rekisteröitymisineen. Alakulttuurinäkökulmasta kiinnostava kysymys on, johtaako vastarinnan oheneminen institutionaalistumisen ehdoissa lajinsisäiseen pirstoutumiseen ja tietyn ”old school” -ydinperiaatteen kannattajakunnan muotoutumi75 Scott 1989. Vastarinnan mitalla 241 seen, kuten esimerkiksi skeittareiden parissa näyttää käyneen.76 Todennäköistä kuitenkin on, että niin kauan kuin derbyn pelaajien kokemus epäoikeudenmukaisuudesta sekä lajin arvon ja aseman kieltämisestä säilyy, alakulttuurin vastarinta jatkuu jossain muodossa. Urheilumaailman sanallistamisin derbyn viesti kiteytyy edelleen tähän: ”Vapise, Suomen urheilukenttä – me ollaan radal eka, radal vika”77. 76 Chiu 2009; Harinen & Torvinen 2015; Rannikko ym. 2014. 77 Karu 2/13, 11.