Kotona katkolla : Asiakkaan arki osana kotiin vietävää katkaisuhoitoa

Suvi Raitakari, Kirsi Günther & Jenni-Mari Räsänen (toim.), 2022. Koti, hyvinvointityö ja haavoittuvuus. Tampere: Tampere University Press, 285–316. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-038-0 10 Kotona katkolla: Asiakkaan arki osana kotiin vietävää katkaisuhoitoa Suvi Holmberg & Johanna Ranta Johdanto Huoneessa on isoja ikkunoita, joista aurinko tulvii sisälle ja on tosi lämmin. Riisun ulkovaatteet pois päältäni ja samoin tekee vieressäni istuva työntekijä. Asunto on siisti ja huomaan olevani varma, että siellä asuu myös naisihminen. Toinen työntekijöistä alkaa keskustella Jaakon kanssa ja selviää, että Jaakko on jäänyt leskeksi jokin aika sitten. Hänen juomisensa on leskeyden jälkeen lisääntynyt runsaasti ja Jaakko on alkanut olla tilanteestaan huolissaan. Keskustelussa selviää, että historiassaan Jaakolla on yksi aikaisempi katkaisuhoitoasemakäynti, jonka jälkeen hän oli raittiina vuosia. Vuorovaikutus työntekijöiden sekä Jaakon välillä on kepeää, vaikka keskustelussa ovat herkät asiat: juomamäärät, puolison kuolema, 286 Suvi Holmberg & Johanna Ranta läheisten huoli jne. Vieressäni istuva työntekijä on tavannut Jaakon viikolla jo kerran aikaisemmin ja hän alkaa kaivaa ”kotikatkolaukustaan” alkometriä. Jaakko puhaltaa nollat. (Havainnointipäiväkirja, helmikuu 2018) Tässä luvussa tutkimme tapaustutkimuksen keinoin 65-vuotiaan, Jaakoksi nimeämme henkilön arkeen ja kotiin tuotavan katkaisuhoidon kohtaamisia. Tarkastelemme, kuinka kotikatkoksi kutsumamme katkaisuhoitoprosessi etenee Jaakon arjessa ja mitä erityistä arjen konteksti siihen tuottaa. Tavoitteenamme on ymmärtää asiakkaan arjen ja sen tukemisen merkityksellisyyttä osana psykososiaalisesti orientoitunutta kotikatkoprosessia. Kysymme, miten arjen konkreettisuus, ruumiillisuus ja ajallisuus merkityksellistyvät kotikatkoprosessin yhteydessä. Tekstin aloittanut aineisto-ote kuvaa tutkijan kirjaamia havaintoja Jaakon arjesta ja erään kotikäynnin tunnelmista kotikatkoprosessin aikana. Ote havainnollistaa, kuinka puolison menehtyminen on haavoittanut Jaakon elämäntilannetta. Jaakko on pitkän avioliiton jälkeen jäänyt yksin valoisaan asuntoon, jossa puolison läsnäolo edelleen näkyy. Aiempaa elämänhistoriaa kuormittanut liiallinen alkoholin käyttö on palannut osaksi arkea, ja lopulta Jaakko on hakeutunut pitkän tauon jälkeen päihdepalveluiden piiriin. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan ole päätynyt laitoskatkaisuhoitoon, vaan katkaisuhoitoon, joka tuodaan hänen viihtyisään kotiinsa. Työntekijöiden kotikäynneillä mukanaan kuljettama ”kotikatkolaukku” ja sieltä kaivettu ”alkometri” havainnollistavat, kuinka katkaisuhoitoa institutionaalisine esineineen ja käytäntöineen toteutetaan Jaakon kodissa, keskellä hänen päivittäistä arkeaan. Kotiin vietävät päihdeja mielenterveyspalvelut ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan Suomessa (Juhila ym. 2018, 139–164). Päihdetyön näkökulmasta tämä on erityisen merkityksellistä, sillä suomalaiset juovat alkoholia yleisimmin juuri kodeissaan (Mustonen & Österberg 2010; Warpenius & Mäkelä 2018). Koteihin jalkautumalla on ollut mahdollista tavoittaa muun muassa niitä asiakkaita, joiden palveluihin hakeutumista hankaloittavat liikuntarajoitteet, vähävaraisuus, pitkät välimatkat tai päihteiden käyttöön liittyvä häpeä (ks. Vesa ym. 2017). Yksi esimerkki kotiin vietävistä päihde- Kotona katkolla 287 palveluista on juuri katkaisuhoito, joka on viime vuosikymmenellä löytänyt vähitellen jalansijaa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla useissa suomalaisissa kunnissa. Kotikatkoa tarjoavien palveluiden lähtökohdat vaihtelevat lääkkeellisestä lääkkeettömään, jossa tukea on usein saatavilla vielä akuuteimman vieroitusvaiheen jälkeenkin. Myös tuen kesto ja asiakkaiden tapaamistiheys vaihtelevat. Osassa palveluista asiakkaita tavataan päivittäin, osassa muutaman kerran kuukaudessa. (Ks. esim. Pesonen 2010; Tuominen 2014; Koivisto 2018.) Kotikatkoa tarjoavien palveluiden kehittäminen ja lisääntyminen kertovat niiden tarpeellisuudesta. Tämä lisää myös tarvetta jalkautuvien päihdepalveluiden tutkimiselle. Suomessa kotikatkoa on tutkittu toistaiseksi varsin vähän. Näin on kuitenkin tehty esimerkiksi tarkastelemalla, kuinka asiakkaan koti katkaisuhoidon tilana tulee osaksi asiakkaiden ja työntekijöiden välistä vuorovaikutusta (Holmberg & Ranta 2021). Myös kansainvälisesti etenkin kotikatkon asiakas-työntekijäkohtaamisiin kohdistuva tutkimus on ollut niukkaa, mutta sen käytäntöjä on tutkittu jonkin verran muista näkökulmista (ks. esim. Stockwell 1990; Fleeman 1997; Roche ym. 2001; Bischof ym. 2003; Alwyn ym. 2004; Carlebach ym. 2011; Nadkarni ym. 2017; Wright ym. 2018). Tässä luvussa keskitymme alkoholia käyttäville aikuisasiakkaille suunnattuun kotikatkoon, johon tullaan asiakkaaksi ammattilaisten ohjaamana tai ottamalla yhteyttä palveluun itse. Tuki perustuu säännöllisiin kotikäynteihin, joiden tiheydestä sovitaan yhdessä asiakkaan kanssa. Fokuksessamme on asiakkaan arki, jossa hän alkoholinkäyttönsä kanssa elää ja pyrkii sen katkaisemaan (arjesta tutkimuksen kohteena ks. myös Holmberg 2020). Tarkastelemamme kotikatkon toiminta perustuu psykososiaaliseen orientaatioon. Tarkoitamme tällä kotikatkon työntekijöiden soveltamaa ammatillista lähestymistapaa, jonka tavoitteena on huomioida kokonaisvaltaisesti paitsi asiakkaan alkoholinkäytön ja sosiaalisen elinympäristön toisiinsa kietoutuminen myös alkoholinkäytön vaikutukset asiakkaan arkeen sekä psyykkiseen ja fyysiseen toimintakykyyn (ks. Granfelt 1993; Toikko 1997; Raunio 2009; Kuusisto & Ranta 2020). Psykososiaalinen orientaatio luo hyvät mahdollisuudet arjen tukemiselle silloin, kun tavoitteena on tukea alkoholin käytön vähentämistä tai lopettamista juuri siinä ympäristössä, jossa asiakas elää. Kotiin vietävä katkaisuhoito tekee asiakkaan kodista hyvinvointityön kohtaa- 288 Suvi Holmberg & Johanna Ranta mispaikan, jossa henkilökohtaiset, kulttuuriset, sosiaaliset, materiaaliset ja emotionaaliset merkitykset ovat vahvasti läsnä ja jossa laitoskatkaisuhoitoon kuuluvat tavanomaiset säännöt eivät päde (Holmberg & Ranta 2021). Siksi kokonaisvaltaisen elämäntilanteen huomioiva psykososiaalinen orientaatio on kotona tapahtuvalle katkaisuhoidolle oivallinen lähtökohta. Avaamme luvussa ensin valitsemaamme teoreettista lähestymistapaa kotikatkon tutkimisessa eli arjen merkitystä ja sen konkreettisia, ajallisia ja ruumiillisia elementtejä sekä niiden todentumista psykososiaalisessa päihdetyössä. Tämän jälkeen esittelemme havainnointipäiväkirjasta ja litteroiduista äänitteistä koostuvan aineistomme. Lopuksi tuomme esille tutkimuksen toteuttamisen vaiheet, minkä jälkeen perehdymme Jaakon arkeen paikantuvaan kotikatkoprosessiin. Tarkastelemme arjen kietoutumista kotikatkon etenemiseen analysoimalla arjen elementtien todentumista Jaakon ja työntekijöiden kohtaamisissa. Lopuksi teemme havainnoistamme yhteenvedon ja esitämme johtopäätökset. Konkreettinen, ruumiillinen ja ajallinen arki osana psykososiaalista kotikatkoa Arki luo erityisen kontekstin psykososiaalisesti orientoituneelle katkaisuhoidolle ja sen tutkimiselle. Hyvinvointityössä ja asiakas-työntekijäkohtaamisissa päivästä toiseen eläminen on usein keskeinen lähtökohta. Asiakkaan arjen sujuvuutta arvioimalla on mahdollista löytää alueita, joissa hän saattaa tarvita tukea. Arjen tukeminen vaikuttaa yksinkertaiselta: jos jokin ei suju, panostetaan tukeen tällä alueella. Kotiin jalkautuvan hyvinvointityön kohtaamisia koskevat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että todellisuudessa arjen tukeminen on haavoittavissa elämäntilanteissa usein kaikkea muuta kuin yksinkertaista tai helppoa (ks. Juhila ym. 2021). Psykososiaalisesti orientoituneen katkaisuhoidon kontekstina arki muodostaa monimutkaisen kehyksen, jossa arjen monitasoiset rutiinit, läheissuhteet, esineet sekä näihin yhdistyvät tunteet voivat yhtä hyvin tukea juomisen lopettamista kuin laukaista juomisen (Holmberg & Ranta 2021). Hyvinvointityön kohteena ja kotikatkon ympäristönä arki on siis vaativa alue. Kotona katkolla 289 Jäsentäessämme Jaakon arkea kotikatkon tapahtumapaikkana sovellamme Suvi Holmbergin (2020) näkemystä arjesta kehyksenä, joka rakentuu konkreettisista, sosiaalisista, ajallisista, ruumiillisista ja poliittisista elementeistä. Keskitymme analyysissämme arjen konkreettisuuteen sekä ruumiin arkeen ja ajallisuuteen. Rajauksen tavoitteena on kiinnittää erityistä huomiota päihdetyössä toistaiseksi varsin tutkimattomiin näkökulmiin – arkisten rutiinien, ruumiillisen olemisen sekä ajan merkityksiin kotikatkoprosessissa. Arjen konkreettisuus tarkoittaa sitä, että elettävä arki rakentuu lukemattomista sosiokulttuurisesti määrittyvistä tavoista, rutiineista, esineistä sekä tiloista (mt., 73–78). Päivittäisessä arjen pyörityksessä ihmiset eivät välttämättä tunnista rutiinien merkitystä, mutta niiden turvaa tai jännitteisyyttä tuottava olemus tulee näkyväksi, kun tuttujen toimintojen merkitykset muuttuvat (mt., 74; ks. myös Jokinen 2005, 7–13). Tällainen voi olla esimerkiksi tilanne, jossa pitkään jatkuneen juomisen jälkeen päivä pitäisikin aloittaa kahvinkeitolla krapularyypyn sijaan. Konkreettisen arjen tiloista keskitymme erityisesti kotiin, jonka tässä miellämme arjen tapahtumien tilalliseksi perustaksi ja paikaksi, josta muualle arkeen lähdetään (Felski 2000, 85). Psykososiaalisen päihdetyön kontekstissa koti on erityisen merkityksellinen tila, sillä siellä asiakkaan jokapäiväinen arki rutiineineen ja esineineen on vahvemmin läsnä kuin laitosolosuhteiden kohtaamisissa (ks. Holmberg & Ranta 2021). Toinen tapamme tarkastella arkea yhdistyy ruumiiseen. Miellämme ruumiin maailmassa olemisen tapana ja välineenä, joka mahdollistaa kiinnittymisen ympäristön ja sen toimintojen välille sekä sitoutumisen niihin (Merlau-Ponty 2012, 84). Ruumiin synonyyminä käytämme ruumiillisuuden käsitettä. Arjessa ruumista tarvitaan päivittäisten rutiinien ja velvoitteiden hoitamiseen sekä ylipäätään siirtymiseen paikasta toiseen (Holmberg 2020, 95). Lisäksi tarkastelumme keskiössä ovat aistit, joiden välityksellä ruumis paikantuu arkeen: se näkee ja tulee nähdyksi, kuulee, ääntelee, haistaa, tuoksuu ja maistaa (mt., 34, 97; ks. myös May 2013, 71, 133–136). Ruumiin ja aistien ansiosta tiedämme, mitä tarkoittaa, kun joku ”näyttää krapulaiselta” tai ”haisee vanhalta viinalta”. Ruumis todentaa alkoholin käytön fyysisyyden, mutta toimii myös kokemuksiemme perustana, sillä monet tunteistamme ja muistoistamme on sidottu ruumiilliseen tietoon ja kokemukseen (Ryan ym. 290 Suvi Holmberg & Johanna Ranta 2011). Siksi vuosienkin päästä jokin tuoksu tai tietynlainen kosketus voi palauttaa mieleemme kirkkaita kuvia elämänhistoriastamme. Kolmantena arjelle merkityksellisenä elementtinä hyödynnämme arkea rytmittävää ajallisuutta. Menneisyys, nykyisyys ja tuleva soljuvat arjessa edestakaisin muodostaen jatkumon, johon suhteessa ihmiset arvioivat elämänsä tapahtumia, asettavat niitä kontrastiin, pyrkivät saamaan niitä hallintaansa ja suunnittelevat tulevaisuuttaan (Holmberg 2020, 88–94). Esimerkiksi luvun alussa esitetyssä aineisto-otteessa ajallisuus yhdistyy erityisesti puolison menehtymiseen ja menneeseen puoleen vuoteen, jonka aikana Jaakon alkoholin käyttö lisääntyi. Jos Jaakko ei saa juomista poikki, tulevaisuuskaan ei näytä hyvältä. Elämäntilannetta haavoittava yllättävä kriisi voi hetkellisesti pysäyttää ajan kulun ja katkaista tutut arkiset rutiinit. Ajasta voi tulla hallitsematonta, ja sen määrä voi tuntua lisääntyvän, jos kriisin myötä jokin osa arjesta muuttuu oleellisesti tai jää kokonaan pois. (Mt., 89, 93.) Ihmiset turvautuvat vanhoihin rutiineihin tai alkavat kehittää uusia rutiineja saadakseen arkensa hallintaan ja sopeutuakseen erilaisiin muutoksiin. Joku panostaa terveellisiin elintapoihin, toinen hakee apua alkoholista. Psykososiaalisella päihdetyöllä on tällöin paikkansa, sillä sen avulla pyritään muutokseen juuri asiakkaan sosiaalisessa tilanteessa, ajatuksissa ja (arjen) toimintatavoissa (ks. Raunio 2009, 198). Tutkimuksen toteutus Luvussa hyödynnettävä aineisto kotikatkon kohtaamisista on kerätty Suomessa vuonna 2018 liikkuvan etnografian menetelmällä (ks. Büscher & Urry 2009; Novoa 2015; Ferguson 2016; luku 4). Ennen aineistonkeruun alkua alueellinen eettinen toimikunta antoi puoltavan lausunnon tutkimuksen toteuttamiselle. Asiakkaat ja työntekijät allekirjoittivat tutkimusta koskevat suostumuslomakkeet, ja heitä informoitiin osallistumisen vapaaehtoisuudesta, anonymiteetistä sekä mahdollisuudesta keskeyttää osallistumisensa tutkimukseen milloin tahansa. Kokonaisuudessaan kotikatkokäyntejä tehtiin yksitoista (11) viiden eri asiakkaan luokse. Tässä luvussa tarkastelemamme aineisto koostuu yksin asu- Kotona katkolla 291 van miesasiakkaan, Jaakon, luokse tehdyistä viidestä erillisestä kotikäynnistä, jotka nauhoitettiin ja kirjattiin tutkijan (SH) havainnointipäiväkirjaan. Kotikatkoprosessi kesti kokonaisuudessaan kolme kuukautta, yksittäiset kotikäynnit keskimäärin 45 minuuttia. Lähestymme Jaakon luo tehtyjä kotikäyntejä tapaustutkimuksena, jonka avulla pyrimme ymmärtämään asiakkaan arjen ja sen tukemisen merkitystä kotikatkoprosessin edetessä (Stake 1995, 3). Ajatteluamme taustoittaa Harry Fergusonin ja kollegoiden (2019) näkemys ajasta ja siitä, mikä pitkäkestoisten asiakas-työntekijäsuhteiden merkitys on osana sosiaalityön käytäntöjä ja tutkimusta. Miellämme Jaakon luo tehdyt kotikäynnit enemmän ajalliseksi jatkumoksi ja yhdeksi kokonaisuudeksi kuin yksittäisiksi tilannekuviksi (snapshots), jotka paljastavat vain välähdyksiä asiakkaan ja työntekijän välisistä kohtaamisista. Liittämällä aikaperspektiivin osaksi lähtökohtiamme uskomme tavoittavamme myös sitä, kuinka saman asiakkaan luona toteutettava kotikatko etenee ja muokkaantuu ajassa (Ferguson ym. 2019, 5). Analyysimme Jaakon tapauksesta perustuu kodin maantieteeseen, joka tunnistaa (kohtaamis)paikan erityisen merkityksen yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa (ks. Blunt 2005; Dyck 2005; Juhila ym. 2016; luku 4) sekä diskursiiviseen analyysiin, jonka lähtökohtana on sosiaalisen todellisuuden rakentuminen yksilöiden kielenkäytössä, vuorovaikutuksessa ja muussa sosiaalisessa toiminnassa (esim. Burr 2015; Jokinen ym. 2016). Kuvaamme analyysimme etenemistä tarkemmin seuraavissa alaluvuissa. Analyysiprosessi Aineiston analyysi jakautuu kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa tarkastelimme aineistosta sitä, millaisista konkreettisista elementeistä Jaakon arki koostui. Hyödyntämällä kuvailevaa koodausta (Gibbs 2007, 41–42) paikansimme aineistosta ensin kohdat, joissa kuvattiin hänen arkeensa liittyviä yleisiä rutiineja, tapoja, esineitä ja tiloja. Tällaisia olivat muun muassa kotona oleminen, ruuanlaitto, lääkkeiden ottaminen, televisio ja sen katselu, alkoholin käyttö, aktiivinen osallistuminen kodin ulkopuoliseen päivätoimintaan sekä seurustelu vierailulla käyvien läheisten tai hoivapalvelun työntekijöiden kanssa. Jaakon arjen yleisiä sisältöjä kuvailevien elementtien paikantaminen 292 Suvi Holmberg & Johanna Ranta ei vielä sisältänyt tarkempaa analyysia, mutta yksinkertaisen koodauksen myötä pystyimme tulkitsemaan Jaakon arjen muodostuvan varsin aktiiviseksi erityisesti siksi, että hän osallistui monenlaiseen sosiaalisen toimintaan kodin ulkopuolella. Toisessa vaiheessa keskityimme analyysin syventämiseen (ks. Gibbs 2007, 41–43). Aloimme tarkastella, kuinka ensimmäisessä vaiheessa koodaamamme arjen konkreettiset elementit suhteutuivat ruumiiseen ja ajallisuuteen. Tarkastelimme ensin ruumiiseen ja aisteihin viittaavaa toimintaa arjessa, kuten liikkumista ja sen rajoituksia, kodissa olemista, kuten istumista television ääressä. Sitten kiinnitimme huomiota aisteihin liittyviin tuntemuksiin, kuten krapulaiseen oloon, tuoksuihin, lämpötiloihin tai ruumiin ulkonäköön. Lisäksi ruumiiseen yhdistyivät somaattiset tekijät, kuten keskustelut korkeista maksa-arvoista tai muista sairauksista. Lopulta keskityimme ajallisuuteen osana kotikatkoprosessia. Tarkastelimme erityisesti raittiuden jatkuvuuden merkityksiä osana kotikatkon etenemistä. Menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden merkitykset painottuivat eri tavoin suhteessa arjen konkreettisiin elementteihin ja kotikatkoprosessiin, mutta ne eivät jääneet irrallisiksi toisistaan. Esimerkiksi nykyhetki oli vahvasti läsnä kotikatkon ensimmäisillä käynneillä, mutta se oli silti voimakkaasti sidoksissa myös Jaakon menneisyyteen. Tulkitsimme ajallisuuden muodostuvan tärkeäksi osaksi kotikatkoprosessia, mikä konkretisoitui esimerkiksi vahvana yhteytenä päivittäisiin rutiineihin sekä osapuolten sitoutumisena yhteiseen prosessiin. Kotikatkoprosessi osana Jaakon arkea Seuraavaksi käymme Jaakon kotikatkoprosessin läpi ensimmäisestä viimeiseen käyntiin kronologisessa järjestyksessä. Havainnollistamme havainnointipäiväkirjan ja litteroitujen aineisto-otteiden analyysin avulla arjen konkreettisuuden, ruumiillisuuden ja ajallisuuden merkityksiä osana kotiin vietävää psykososiaalisesti orientoitunutta katkaisuhoitoa. Kaikki Jaakon tunnistamiseen liittyvät tiedot on luvussa muutettu ja anonymisoitu. Kotona katkolla 293 Ensimmäinen kotikäynti: juominen on merkityksellinen arkiruutini Tutkija on odottanut työntekijöitä Jaakon asunnon läheisyydessä ennen ensimmäistä kotikatkokäyntiä. Kun työntekijät saapuvat paikalle, kotikäynti saattoi alkaa. Kun työntekijät saapuvat, menemme asiakkaan ovelle. Asunnon sisäänkäynnille on rakennettu liuska. Työntekijä soittaa ovikelloa ja avaa oven. Jaakko huutelee sisälle, mutta häntä ei näy. Ulko-oven sisäpuolelle on ruuvattu ylimääräinen tukikahva. (Havainnointipäiväkirja, helmikuu 2018) Asunnon sisäänkäynnin välineistö, liuska ja tukikahva sekä se, ettei Jaakko tule itse avaamaan ovea, vihjaavat Jaakon mahdollisesta ruumiillisesta liikuntarajoitteesta. Myöhemmin kotikäynnillä selviää, että Jaakko käyttää liikkumisensa apuna erilaisia apuvälineitä. Tämä tuottaa Jaakon arkeen kulttuurista ja ruumiillista kaksoisstigmaa: alkoholin käytön lisäksi arkea haavoittaa liikkumista rajoittava ruumiillinen invaliditeetti. Jalkautuvan päihdetyön näkökulmasta ote antaakin konkreettisen esimerkin siitä, kuinka kotiin vietävien palvelujen avulla voidaan tavoittaa asiakkaita, joiden liikkumisen rajoitteet saattavat hankaloittaa hakeutumista fyysisten päihdepalvelujen piiriin (ks. esim. Vesa ym. 2017). Kotikäynti etenee keskustelulla, jossa työntekijät kartoittavat Jaakon alkoholin käyttöä ja pohtivat Antabuksen (alkoholiriippuvuuden hoitoon käytettävä lääke) aloittamisen mahdollisuutta raittiuden tueksi. Kotikatkon työntekijät ovat tavanneet Jaakon kerran aikaisemmin, mutta tutkija on paikalla ensimmäistä kertaa. Ensimmäisen kotikatkokäynnin jälkeen Jaakko on pyrkinyt vähentämään alkoholin käyttöään, johon liittyvistä päivittäisistä rutiineista työntekijä ja Jaakko seuraavaksi keskustelevat. Jaakko on aikaisemmin keskustelussa kuvannut viikko-ohjelmaansa, joka pitää sisällään kodin ulkopuolelle suuntautuvaa päivätoimintaa useana päivänä. Työntekijä ihmettelee aktiivista toimintaa: 300 Suvi Holmberg & Johanna Ranta 2. TYÖNTEKIJÄ2: Valinnan mahdollisuuden periaatteessa. Sä tiedät, et sä et voi valita. 3. TYÖNTEKIJÄ1: Niin et nyt ei, että ei tulis mieleenkään, että maistanko, no kyl yks, mut siinä kohtaa ei tarvii miettiä. Et se on semmonen, musta hyvä tämmönen apukeino tässä kun tällai yksin, tai niinku, no tavallaan onhan sulla varmasti sukulaisia tai ystäviä jotka kannustaa, mutta näin, että ei ole missään, ei oo jatkuvasti siinä ympärillä joku joka sua tässä tukisi ja näin niin. 4. JAAKKO: Mut tuo on metka juttu, kun mä tuun sieltä ((palvelun nimi mainittu)) kotiin niin, sillon mun tekee kaljaa mieli. Mä opin siihen että, mä juon kaljan kun mä tuun kotiin. 5. TYÖNTEKIJÄ2: Oliks se, se on ollu pidemmän aikaa kun sä oot ollut siellä kuitenkin juomatta, ja sitten kun tulit niinku kotiin niin sit se oli semmonen tapa, et sä otit kaljan siihen kohtaan sitten. 6. JAAKKO: Joo. Mut nyt on sitten jäänyt sekin. Mut täytyy sanoo, et vieläkin tekee silloin mieli. 7. TYÖNTEKIJÄ1: Niin että tulee se semmonen, joo se on just kun siis muisti8. JAAKKO: Se on totuttu tapa. 9. TYÖNTEKIJÄ1: Kyllä. Kuinka kauan sä oot käynyt siellä ((palvelun nimi mainittu))? 10. JAAKKO: Siitä asti kun se alkoi ((naurahtaa)). Se, viime kesä se oli, olisko se alkanut joskus sillon, -15 syksyllä vai miten se mahtoi olla. 11. TYÖNTEKIJÄ2: Semmonen puolitoista vuotta nyt kuitenkin. 12. JAAKKO: Niin. 13. TYÖNTEKIJÄ1: Niin onhan se semmonen että jos se on siitä muodostunut tavaksi niin, kyllä se, joskus tavoista on sillä tavalla vaikea luopua, ja vaikka siitä niin kuin, siitä varsinaisesti, että otan sen kaljapullon ja juon tai näin, mutta se että se mieli ei annakaan periksi siinä, et se voi tulla siinä aina se muisto, että jaaha nyt tulen kotiapäin ja siihen liittyy tiettyjä juttuja. 14. JAAKKO: Kyllä. Kotona katkolla 301 15. TYÖNTEKIJÄ2: Onks sulla pitkään semmonen olo kun sä tuut kotiin vai meneekös se sitten kuinka nopeesti ohi? 16. JAAKKO: Ei kyllä se sit menee ohi. Työntekijä liittää retkahtamisriskiin hankalia tunnetiloja, joihin ei pidä jäädä ”pyörimään” ja ”rypemään”. Vaihtoehdoksi alkoholin mieliteolle hän ehdottaa jälleen Antabusta, joka voisi estää juomisen. Toinen työntekijä yhtyy näihin näkemyksiin vastuullistamalla Jaakkoa tekemään uudenlaisia ”valintoja” arjessaan. Jaakko kuitenkin siirtää keskustelun juomisen laukaisevasta emotionaalisesta kuormasta kontekstiin, jossa juominen voidaan tulkita opituksi tavaksi. Hän sanoo oppineensa ”siihen että, mä juon kaljan kun mä tuun ((palvelun nimi mainittu)) kotiin”. Lausahdus todentaa, kuinka kotiinpaluukalja on Jaakolle arkinen ja merkityksellinen. Joku toinen syö ruokaa, heittäytyy sohvalle tai menee suihkuun. Saadakseen raittiudelle jatkuvuutta Jaakon tulisi pystyä luopumaan tavastaan, jota hän on toistanut jo pitkään. Arkisen tavan suhteuttaminen arjen ajallisuuteen tekee sen merkityksellisyyden näkyväksi. Mikäli tapaa on toistettu arjessa kauan, myös sen muuttaminen vaatii aikansa. Jaakon kotiinpaluukaljan juomisen rutiiniin liittyy myös ruumiillinen elementti. Luopuminen tästä pitkään toistetusta tavasta ei käy työntekijän mukaan välttämättä helposti, koska tapaan kytkeytyy “muisto”. Muistoon hän yhdistää kotiinpaluuseen ”liittyvät tietyt jutut”, joihin liitämme kodin tilaan saapumisen, oluen avaamisen, sen juomisen ja alkoholista aiheutuvan olon. Kun arkinen tapa on konkreettisena ja ruumiillisena kokemuksena näin merkityksellinen, sitä voi olla vaikeaa korvata. Jaakon tilanteessa kotiinpaluukaljasta luopumiseen auttaa kärsivällisyys: odotetaan, että juomisen halu menee ohi. Tavasta luopuminen ja odottaminen vapauttavat arkeen lisää aikaa, jolloin merkitykselliseksi tulee kysymys siitä, mitä keksiä vanhan tavan tilalle. 302 Suvi Holmberg & Johanna Ranta Neljäs kotikäynti: ajan merkitys ja kotikatkolla yhteisesti rakennettu raittiuden jatkuvuus Kotikatkokäynteihin alkaa prosessin edetessä muodostua omia konkreettisia rutiinejaan, ja pysyvää raittiutta rakennetaan yhteistyössä Jaakon ja työntekijöiden kesken. Keskustelu jatkuu oikeastaan aika samaa rataa kuin edellisillä kerroilla. Mitä Jaakko on tehnyt, kuinka on mennyt. Jaakko ei ole edelleenkään aloittanut Antabusta eikä ole juonut. Tunnelma on luonteva, oikeastaan jollakin tavalla raukea. Huomaan katseeni harhailevan ulos ikkunasta, viipyvän välillä televisiossa, joka on päällä, mutta jonka Jaakko onneksi viimein sulkee. (Havainnointipäiväkirja, huhtikuu 2018) Kotikäynteihin on muodostunut omat, toistuvina keskusteluaiheina todentuvat rutiininsa. Arjen ajallisuus – menneisyys ja nykyhetki – merkityksellistyvät kysymyksinä siitä, miten Jaakon arki on sujunut edellisen ja nykyisen käynnin välillä ja onko hän ollut raittiina tai aloittanut Antabusta. Tunnelman luontevuudesta voidaan päätellä, että kotikatkoprosessiin on tullut erityistä tuttuutta. Jaakko ja työntekijät eivät ole enää toisilleen vieraita, mutta silti kotikatkon agenda säilyy, kun Jaakko sulkee television. Sen katselu konkreettisena arkirutiinina ei kuulu kotikatkoprosessiin. Katkaisuhoitokäynti keskellä Jaakon arkea muodostuu rutinoituneeksi ja mutkattomaksi tapahtumaksi. Neljännen ja ensimmäisen kotikäynnin välillä on kulunut aikaa noin puolitoista kuukautta. Jaakkoa kiinnostaa, kuinka kauan hän on ollut raittiina. Asiaa aletaan arvioida yhdessä työntekijöiden kanssa. 1. TYÖNTEKIJÄ1: Niin mä muis-, koska sä olit silloin, silloin viimeksi, kun me oltiin täällä, siitä on pari viikkoo aikaa, niin silloin sä olit ollut, siitä edellisestä, edellisen käynnin jälkeen et ollut ottanut yhtään. 2. TYÖNTEKIJÄ2: Joo. Kotona katkolla 303 3. TYÖNTEKIJÄ1: Mut kyl 4. JAAKKO: Mut jos te helposti näette sen ((viittaa juomisen lopettamisen ajankohtaan)) ni mää olisin kauhean mielissäni. 5. TYÖNTEKIJÄ2: Joo kyllä. Totta kai. 6. TYÖNTEKIJÄ1: Kyl me saadaan sieltä kirjauksista ne ylös. Et me ollaan sinne laitettu niitä niin kyllä me, ihan päivälleen me ei sitä sieltä löydetä, mutta haarukka kyllä. 7. TYÖNTEKIJÄ2: Ainakin ne käynnit et koska ollaan käyty ja mitä sit on siitä kirjattu. Ku mun mielestä se oli sen toisen käynnin jälkeen kyllä sit jo, sillain et sit se ((viittaa juomiseen)) loppu siinä aika lailla. 8. JAAKKO: Nii. Viittaan taas tähän uteliaisuuteen. 9. TYÖNTEKIJÄ2: Juu juu. Ei ku se on ihan, mää ymmärrän sen, koska se kans motivoi, kun rupee huomaamaan et aikaa on kulunut ja sä oot pärjännyt noin mainiosti kuitenkin, et se Antabuskin on edelleen siellä korkkaamatta kaapissa ja näin. Kyl sitä haluu ittekin nähdä sen edistymisen. 10. JAAKKO: Joo. Arjen ajallisuus on kotikatkoprosessissa vahvasti läsnä työntekijän muistellessa Jaakon raittiuden kestoa ja edellistä kotikäyntiä. Jaakon kodista ja arjesta tulee elementti, jota vasten raittiina olon aikaa aletaan laskea. Raittiudelle rakennetaan ajallista jatkuvuutta työntekijöiden säännöllisten käyntien ja Jaakon vahvan kotikatkoprosessiin sitoutumisen pohjalta (ks. myös Holmberg & Ranta 2021). Raittius on jatkunut kotikäynnistä toiseen, ja sen ajallinen kesto muodostuu Jaakolle tärkeäksi tiedoksi. Hän ilmaisee kiinnostuksensa raittiuden kestoon sanomalla ”Mutta jos te helposti näette sen ni mää olisin kauhean mielissäni”. Institutionaalisista kirjauksista tarkastettava raittiuden ajallinen kesto muodostuu myös työntekijöiden näkemyksissä olennaiseksi osaksi onnistunutta kotikatkoprosessia. “Se oli sen toisen käynnin jälkeen kyllä sit jo, sillain et sit se ((viittaa juomiseen)) loppu siinä aika lailla”, muistelee työntekijä. Hän myös korostaa ajan seuraamisen merkityksellisyyttä raittiutta tukevana tekijänä suhteessa motivaatioon olla juomatta ja siihen, kuinka hyvin Jaakko on tilanteesta suoriutunut. 304 Suvi Holmberg & Johanna Ranta Raittiuden ajallisen keston sekä Jaakon ja työntekijöiden välisen vuorovaikutuksen perusteella tulkitsemme kotikatkokäyntien muodostuneen Jaakon arkeen merkitykselliseksi konkreettiseksi arkirutiiniksi, johon sitoutuminen on tukenut hänen raittiuttaan. Lisäksi oletamme kotikatkokäynneillä olleen merkitystä menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskevien raittiutta tukevien kysymysten käsittelyssä. Jaakon ja työntekijöiden pohdinta raittiuden kestosta edellyttää aikaa, ”pärjäämistä”, ja positiivista palautetta omasta edistymisestä. Raittius jatkuu arjen ympäristöissä ja saa pontta konkreettisista raittiutta turvaavista havainnoista ja tuesta, kuten Antabus-lääkityksestä, jonka aloittamisen mahdollisuus on kulkenut mukana arjessa koko kotikatkoprosessin ajan, mutta lääke jääkin lopulta ”korkkaamattomaksi kappiin”. Viides kotikäynti: arki jatkuu, vaikka kotikatko loppuu Alkoholin käytön katkaisemiseen liittyvän akuuttivaiheen yli on päästy, ja Jaakon kotikatkoprosessi päättyy. Viimeisen kotikäynnin fokus on konkreettisen ja ajallisen arjen jatkuvuudessa ja raittiuden ylläpitämisen suunnittelussa. Keskustelu siirtyy kotikatkokäyntien lopettelemiseen. Jaakko on samoilla aaltopituuksilla, että ns. akuuttivaiheen yli on päästy. Työntekijä houkuttelee häntä jälleen päihdepalvelujen jatkoryhmään ja sinne Jaakko onkin suunnitellut osallistuvansa. Hän oli jo käynyt tarkistamassa oikean paikankin. Jaakko vaikuttaa ymmärtäväiseltä sen suhteen, että kotikäynnit päättyvät. (Havainnointipäiväkirja, huhtikuu 2018) Kotikatkoprosessi on kestänyt ajallisesti helmikuusta maaliskuuhun, kun kotikäynnit päättyvät. Kotikatkosta muodostuu Jaakon arkeen palvelu, jonka tarkoitus on auttaa alkoholin käytön katkaisemisen ”akuuttivaiheen” eli hankalimman kriisitilanteen yli. Tämän vaiheen työntekijät arvioivat olevan nyt ohi. Kotikatkoprosessin jälkeen raittiuden tukeminen ja muut palvelut suuntautuvat kodin ulkopuolelle, päihdepalveluiden tiloissa toteutettuun ”jatko- Kotona katkolla 305 ryhmään”. Aika näyttää, muodostuuko osallistumisesta päihdepalvelujen ryhmätoimintaan Jaakon arkeen uusi konkreettinen rutiini. Viidennellä ja viimeisellä kotikäynnillä Jaakko ja työntekijä ovat tehneet jatkohoitosuunnitelmia siitä, miten Jaakko voi tulevaisuudessa ylläpitää raittiuttaan. Lisäksi työntekijä kartoittaa Jaakon ajatuksia pärjäämisestä tulevaisuuden arjessa, jolloin Jaakko kertoo lähtevänsä lomamatkalle Ranskaan. 1. TYÖNTEKIJÄ: Juu, niillä main oot kertonut ettei enää oo tullut lainkaan juotua. Kyl, alkaaks olla, millanen olo sulla on, noin päivästä toiseen tän, juomisen? Et jos sä sitä mietit, et onko sulla tullu semmosta oloo, että sä tässä ihan pärjäilet? 2. JAAKKO: Juu kyl se menee tässä. Emmä usko et mä enää. Se mua on hiukan ajatuttanut, ku mä oon nyt saanut päähäni et mä lähden syksyllä Ranskaan. 3. TYÖNTEKIJÄ: Aha. 4. JAAKKO: Olen jopa tilannut lipun. 5. TYÖNTEKIJÄ: No ni. Joo. 6. JAAKKO: Kaverin kans lähdetään, ja sitä mä oot aatellut, et millain siellä menee. Siihen on nyt vielä puolen vuotta aikaa. Eiköhän se siinä mene. 7. TYÖNTEKIJÄ: Niin sitä kerkee täs etukäteen vähän miettimään ja pohtimaan. Millaisen kaverin kanssa sä lähdet? Onks hän? 8. JAAKKO: Hän on mua, nuorempi. Ja ihan semmonen mukava kaveri. Ei mikään kauheen viinaan menevä. 9. TYÖNTEKIJÄ: Mut et välillä voi ottaa sit. 10. JAAKKO: Ottaa joskus tietysti joo. 11. TYÖNTEKIJÄ: No tietääks hän((ettei Jaakko voi juoda)), ooksä keskustellut asiasta? 12. JAAKKO: Olen. Juu kyl hän tietää. 13. TYÖNTEKIJÄ: Et se ois varmaan sillai hyvä et se, vähän tekee suunnitelmaa etukäteen, että miten sit käytännössä toimii. 14. JAAKKO: Mä sen kans puhuinkin täs nyt just joku päivä, siitä et millain mahtaa käydä. Se sano et ei kai me nyt ryyppäämään lähdetä. 306 Suvi Holmberg & Johanna Ranta 15. TYÖNTEKIJÄ: No niin. Ei varmaan hänkään oo sitä sillain ajatellut, että mihinkään ryyppyreissulle. 16. JAAKKO: Juu ja musta tuntuu et, hän on harventanut kauheasti. 17. TYÖNTEKIJÄ: Nii et hänelläkin on vähentynyt. 18. JAAKKO: Joo. Se, täs yhteen aikaan se otti kyllä aika taajaan. Emmä usko et se enää ottaa. 19. TYÖNTEKIJÄ: No se on varmaan ihan hyvä. Te voitte sitten vähän toinen toistanne siinä sitten tsempata. 20. JAAKKO: Joo. Työntekijä kysyy aluksi Jaakolta raittiuden sujumisesta. Konkreettinen arki määrittyy ”päivästä toiseen” elämisenä sekä pärjäilynä kodissa, jonka seinien sisälle on mahtunut paitsi runsasta juomista, nyt myös hyvin alkanutta raittiutta. Jaakko myötäilee vastauksessaan, mutta tuo myös esille epävarmuutta ilmaistessaan suunnitelmistaan ”lähteä syksyllä Ranskaan”. Matkasuunnitelmat osoittavat uudenlaista ruumiillista voimaantumista ja aktiivisuutta, kun aikaisemmin lähiympäristöön sijoittuneiden laboratoriokäyntien ja päivätoimintaan osallistumisen lisäksi suunnitelmissa on nyt matkustaminen kokonaan toiseen maahan. Arjen ajallisuuden näkökulmasta matkasuunnitelmat voi tulkita osoitukseksi siitä, että raittiuden myötä Jaakon suhde tulevaisuuteen on muutoksessa. Silti pohdinta ”sitä mä oon miettinyt, että miten siellä menee” sisältää epävarmuutta ja pelkoa retkahtamisesta juomaan tulevan Ranskan-matkan aikana. Lausahdus ”siihen on nyt vielä puolen vuotta aikaa” antaa kuitenkin hänelle arjessaan aikaa valmistautua tulevaan ja omaksua keinoja välttää vanhoja, juomiseen liittyviä rutiineja. Myös työntekijä korostaa sitä, että on tärkeää valmistautua mahdolliseen retkahtamisriskiin etukäteen, kun hän tiedustelee yksityiskohtia Jaakon matkaseurasta. Jaakko tuo matkustamiseen ja alkoholinkäyttöön liittyvän jännitteen esille kuvatessaan matkakaveria lausumalla ”Ei mikään kauhean viinaan menevä”. Jaakon konkreettinen arki ja sen uudenlaiset rutiinit merkityksellistyvät kuitenkin erityisinä suhteessa matkakaverin arkeen työntekijän kysyessä ”No tietääkö hän ((ettei Jaakko voi juoda)), ooksä keskustellut asiasta?”, mihin Jaakko vastaa myöntävästi. Arjen ajallisuus merkityksellistyy tulevaisuuteen ja matkalle lähtöön orientoitumisena, johon työntekijä ehdottaa Kotona katkolla 307 etukäteissuunnittelua konkreettisista toimintatavoista matkan aikana. Keskustelussa konkreettinen ruumiillinen toiminta, matkustaminen, tuodaan Jaakon arjen olosuhteiden tasolle. Jaakko on ottanut retkahtamisriskin puheeksi myös matkakaverin kanssa ja kertoo, kuinka tämä oli vastannut, ”että ei kai me nyt ryyppäämään lähdetä”. Kommentti osoittaa, kuinka alkoholiin liittyvä riski on huomioitu, mutta matkan kulkuun jää pieni epävarmuustekijä, koska matkaseuralainenkin yhteen aikaan joi ”kyllä aika taajaan”. Työntekijä pyrkii löytämään ratkaisua matkustamisen ja retkahtamisen mahdollisuuden väliseen jännitteeseen pohtimalla, josko Jaakko ja matkaseuralainen voisivat toimia toistensa tukena juomiselle altistavissa riskitilanteissa. Arjen konkreettisuuden, ruumiillisuuden ja ajallisuuden näkökulmista Ranskan-matkan suunnittelu todentaa, kuinka Jaakon arjen rutiinit ja ruumiillinen toiminta jatkuvat kotikatkoprosessin päättymisestä huolimatta ja kuinka raittiuden tavoite ohjaa tulevaisuuden arjen suunnittelua kokonaisvaltaisesti. Samalla se havainnollistaa, kuinka haavoittuvaa raitis arki voi olla. Johtopäätökset Tässä luvussa olemme analysoineet Jaakoksi nimeämämme henkilön arkea ja kotikatkoprosessia. Olemme tehneet näkyväksi sen, kuinka arjen konkreettiset rutiinit ja tavat, arkinen ruumiillinen toiminta ja ruumiin ulkonäkö sekä menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus merkityksellistyvät kotikatkoprosessin yhteydessä lukuisin yhteen kietoutuvin tavoin. Olemme havainnollistaneet, kuinka alkoholin käytöstä itsestään tulee konkreettinen rutiini, joka hallitsee vahvasti arkea ja merkityksellistyy aktiivisessa ruumiillisessa tekemisessä ja kokemuksessa. Lisäksi alkoholin käyttö yhdistyy arjen ajallisuuteen. Raittiutta tavoittelevalla henkilöllä on vaihteleva ja kompleksinen suhde menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Arjen konkreettisuutta, ruumiillisuutta ja ajallisuutta tutkimalla olemme myös todentaneet, kuinka psykososiaalisesti orientoituneesta katkaisuhoidosta muodostuu asiakkaan arjessa toteutettava sensitiivinen ja vaativa hyvinvointityön alue. Psykososiaalisen päihdetyön asemaa Suomessa tutki- 308 Suvi Holmberg & Johanna Ranta neiden Katja Kuusiston ja Johanna Rannan (2020, 114) mukaan psykososiaalisessa orientaatiossa on keskeistä ”ymmärtää päihderiippuvuuden kaltaisia vaativiksi miellettyjä ongelmia” ja erityisesti päihderiippuvuuden monimutkaisia vaikutuksia arkeen. Havaintomme Jaakon arjen konkreettisuuden, ruumiillisuuden ja ajallisuuden merkityksellisyydestä osana psykososiaalisesti orientoituneen katkaisuhoitoprosessin toteutumista todentavatkin oivallisesti päihderiippuvuuden erityisluonnetta, jota asiaan perehtymättömän voi olla vaikea ymmärtää. Tutkimuksemme osoittaa, kuinka alkoholin käytöstä muodostuu arkeen totuttu, opittu sekä aisteihin ja muistoihin vahvasti kiinnittyvä konkreettinen rutiini, josta luopuminen on juuri tämän yhteyden vuoksi vaikeaa. Suhteessa arjen konkreettisiin elementteihin, kuten rutiineihin, tapoihin, esineisiin ja tiloihin (Holmberg 2020, 73–78), kotiin vietävän katkaisuhoidon lähtökohdaksi muodostuu kartoittaa niitä käytäntöjä, jotka vaikuttavat asiakkaan päihteiden käyttöön arjessa. Havaintomme osoittavat, kuinka alkoholin käyttö arkisena tapana muodostuu merkitykselliseksi, mutta ristiriitaiseksi rutiiniksi, josta irrottautuminen ei ole yksinkertaista. Juominen kietoutuu usein kuin huomaamatta osaksi monia muita arkisia tapahtumia ja rutiineja. Esimerkiksi Jaakon arjessa säännöllinen alkoholin käyttö määrittyi viiniä sisältävien ruokien valmistamiseksi tai oluen juomisen kaipuuksi pitkän päivän ja kotiinpaluun jälkeen. Samankaltaisia esimerkkejä ristiriitaiseksi muodostuneista rutiineista voi löytää myös muista arjen konteksteista, kuten riippuvuudeksi muodostuneesta urheilutreenistä tai tupakoinnista. Analyysissamme ristiriitaisetkin rutiinit tuottavat arkeen monenlaista tyydytystä, vaikka niiden vaikutukset arkeen voidaan mieltää myös negatiivisiksi. Tästä syystä myös laitosolosuhteissa toteutettavalle katkaisuhoidolle on päihdetyössä paikkansa, sillä joskus rutiininomaisesta alkoholinkäytöstä irrottautumiseksi tarvitaan radikaalia irtiottoa arjesta (ks. Knuuti 2007). Kukaan ei kuitenkaan voi jäädä määrittämättömäksi ajaksi laitoskatkaisuhoidon asiakkaaksi, vaan sieltäkin palattaessa raittius ”tehdään” ja se saa merkityksensä arjessa. Päihderiippuvuudesta kuntoutumiseksi ja retkahtamisten välttämiseksi tukea on tärkeä tarjota tarvittaessa myös laitoshoidon jälkeen, kun arki jatkuu (Ekqvist & Kuusisto 2019; Karttunen 2019, 259). Raitistuminen tuo hoidon jälkeen mukanaan uudenlaista sopeutumista vaativia tilanteita, Kotona katkolla 309 kun monenlaiset arkiset rutiinit, ihmissuhteet ja minäkuva ovat muutoksessa (ks. Ruisniemi 2006; Knuuti 2007; Karttunen 2019). Jotta kotikatkoprosessin yhteydessä päihteiden käyttö saataisiin hallintaan, onkin perusteltua kysyä, mitä asiakkaalle voidaan tarjota tilalle, kun alkoholin käyttö arjessa merkityksellisenä rutiinina vähenee tai jää pois kokonaan. Analyysissamme kotikatkon työntekijöiden säännöllisistä kotikäynneistä muodostui Jaakon arkeen uusi, raittiutta tukeva rutiini. Samankaltaiseen uusien rutiinien tuottamiseen tähdättiin, kun motivoitiin asiakasta hakeutumaan päihdepalvelujen ryhmätoiminnan piiriin ja tuettiin häntä muuttamaan alkoholin käyttöön liittyviä jokapäiväisiä rutiinejaan. Arjen konkreettisuus yhdistyy analyysissämme ruumiiseen ja aisteihin, joiden kanssa arkea eletään ja ”tehdään”. Ruumis on arjessa elämisen tapa ja väline (Merleau-Ponty 2012, 84), jonka avulla päivittäisiä rutiineja ja toimintoja toteutetaan. Tutkimassamme kotikatkoprosessissa ruumis todentaa alkoholin käytön runsaan kulutuksen ja sen jättämät jäljet, mutta myös raittiuden mukanaan tuomat muutokset. Ruumis tunnistaa krapulan ja raittiuden välisen fyysisen eron. Lisäksi analyysimme osoittaa, kuinka ruumis merkityksellistyy päihteistä irrottautuvan asiakkaan arjessa alustana, johon arkeen liittyvät muistot ja tunteet voivat paikantua (ks. Karttunen 2019). Jaakon arjessa ruumiillinen toiminta, juominen, yhdistyi sekä tavallisiin askareisiin että aktivoi menehtyneeseen puolisoon yhdistyviä muistoja. Psykososiaalisesti orientoituneen katkaisuhoidon yhteydessä ruumiillisuuden ja aistien merkitysten tarkasteleminen tuo tärkeän näkökulman hyvinvointityöhön ja arjen tukemiseen. Yhden asiakkaan kotikatkoprosessin vaiheittaista etenemistä tarkasteleva tapaustutkimuksemme antaa tietoa erityisesti inhimillisen vaikuttavuuden näkökulmasta. Inhimillinen vaikuttavuus korostaa konkreettisten toimenpiteiden ja niiden palvelujärjestelmälle aiheuttamien hyötyjen lisäksi palvelun vaikuttavuuden merkitystä asiakkaiden arkisiin elämäntilanteisiin ja henkilökohtaisiin kokemuksiin (Pohjola ym. 2012, 350–351; Ekqvist 2021, 28–29). Yksityiskohtainen analyysimme todentaa, kuinka alkoholin käytön vähentäminen tai katkaiseminen aloitetaan kotikatkon ensitapaamisella epävarmasti ”tässä ja nyt” -ajassa. Päätös raittiina pysymisestä merkityksellistyy ajallisuuden näkökulmasta kotikatkoprosessin edetessä hitaasti ja muutokset arjessa 316 Suvi Holmberg & Johanna Ranta Toikko, Timo (1997) Psykososiaalinen lähestymistapa sosiaalityössä. Janus 5 (2), 169–188. Tuominen, Esa (2014) Katkaisuhoito tulee kotiin. Lääkärilehti, Ajassa – ajankohtaista 12.6.2014. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/ katkaisuhoito-tulee-kotiin/ Luettu 16.12.2019. Vesa, Eila & Orjasniemi, Tarja & Skaffari, Pia (2017) Ikääntyvien päihdeongelmaisten naisten tuen tarpeet ja kotiin jalkautuvan päihdetyön mallin kehittäminen. Gerontologia 31 (1), 23–37. https://journal.fi/ gerontologia/article/view/61050 Väyrynen, Sanna & Lindh, Jari (2013) Yhteistoimijuuden rajakohteet päihdeja mielenterveyskuntoutuksessa. Teoksessa Merja Laitinen & Asta Niskala (toim.) Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä. Tampere: Vastapaino, 405–426. Warpenius, Katariina & Mäkelä, Pia (2018) Missä suomalaiset juovat? Alkoholinkäyttö kotija anniskeluympäristössä. Teoksessa Pia Mäkelä, Janne Härkönen, Tomi Lintonen, Christoffer Tigerstedt & Katariina Warpenius (toim.) Näin Suomi juo: Suomalaisten muuttuvat alkoholinkäyttötavat. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 112– 124. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-146-1 Wright, Cameron M. & Norman, Richard & Varhol, Richard & Davis, Jacqueline & Wilson-Taylor, Elizabeth & Dorigo, Justin & Robinson, Suzanne (2018) Exploring the costs and effectiveness of the drug and alcohol withdrawal network: A home-based alcohol and other drug withdrawal service. Australian Journal of Primary Health 24 (5), 385– 390. DOI: https://doi.org/10.1071/PY17110