Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen : pääkaupunkiseudun jätevedenpuhdistuksen keskeiset päätökset Espoon näkökulmasta

Petri Juuti Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Pääkaupunkiseudun jätevedenpuhdistuksen keskeiset päätökset Espoon näkökulmasta Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. Graafinen suunnittelu ja taitto Riikka Rajala ISBN 978-952-03-0420-1 (pdf) 2017 TUP ja tekijä Petri S. Juuti Sisällysluettelo 1. VESIVARAT JA HALLINTOKULTTUURI 7 2. JÄRJESTÄYTYNYT VEDENHANKINTA JA VIEMÄRÖINTI ALKAA ESPOOSSA 31 3. YLIKUNNALLINEN JÄTEVESIYHTEISTYÖ SYNTYY: YHTEISTYÖTARPEET JA SYNERGIAEDUT 51 4. PUHDISTUSVAATIMUKSET KIRISTYVÄT, VAIKUTUKSET JÄTEVEDENPUHDISTUKSEN PÄÄTÖKSENTEKOON 77 5. KALLIOPUHDISTAMOVAIHTOEHTO JATKOSUUNNITTELUN PERUSTAKSI 101 6. KESKUSTELU JA VUOROVAIKUTUS JÄTEVEDENPUHDISTUKSESTA: ”EI JÄTEVEDENPUHDISTAMOA MINUN TAKAPIHALLENI” 149 7. TULEVAISUUDENRESURSSEJA HISTORIALLISESTA YHTEISTYÖSTÄ 237 8. Lähteet 267 7 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen 1. VESIVARAT JA HALLINTOKULTTUURI 1.1 Johdanto ja jätevesien puhdistuksen alku Suomessa Vesihuollon lähtökohta muodostuu vesihuoltopalveluiden oikeutuksesta sekä odotettavista olevista suorista ja epäsuorista hyödyistä, mikäli palvelut saadaan järjestetyksi ja ylläpidetyksi. Näitä ovat erityisesti terveysja hygieniahyödyt sekä taloudellisen kehityksen kautta saadut epäsuorat hyödyt. Luonnonympäristöön rakennettu yhdyskuntien fyysinen infrastruktuuri luo perustan taloudellisille ja sosiaalisille järjestelmille, jotka ovat herkkiä luonnon ympäristössä tapahtuville muutoksille. Tästä muutosherkkyydestä hyvänä esimerkkinä ovat esimerkiksi 1800–1900-lukujen vaihteessa Suomen kaupunkeja vaivanneet vakavat vesiongelmat sekä Nokian vesikriisi 2007. Tällä vesikriisillä tarkoitetaan 28.11.2007 alkanutta tapahtumaketjua, jossa yli 400 000 litraa jätevettä pääsi sekoittumaan juomaveteen. Tiedottamisen epäonnistuminen lisäsi vahinkoja merkittävästi ja tuhansia ihmisiä sairastui. Juomavesi olikin Nokialla käyttökiellossa peräti lähes kolme kuukautta. Tämä on kouriintuntuva esimerkki siitä, että jatkuvasti on oltava varuillaan vaikka asiat pääosin olisivatkin hyvin. Vedenhankinnalla ja sanitaatiolla on myös suoria ja konkreettisia yhteyksiä kansainvälisessä kehityskeskustelussa painotettuihin strategisiin lähtökohtiin kuten naisten ja lasten aseman parantaminen, köyhyyden lieventäminen, hyvän hallinnon kehittäminen, ympäristön tilan parantaminen, demokraattisen 8 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen osallistumisen edistäminen sekä terveydellisten olojen kehittäminen. Suomen suurimmissa kaupungeissa vesiongelman ratkaisua etsittiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, pienien paikkakuntien ja maaseudun osalta joitakin vuosikymmeniä myöhemmin. Suomessa eri paikkakunnilla päädyttiin erilaisten vaiheiden jälkeen ratkaisemaan ongelma monin eri tavoin. Ratkaisu kuitenkin löytyi, kun ongelma oli paisunut riittävän suureksi ja saanut aikaan poliittisen yksimielisyyden.1 Suomea pidetään vesialan hallinnan ja vesivarojen suhteen maailman huippuna. Suomi sijoittuikin esimerkiksi vuonna 2002 ensimmäiselle sijalle niin sanotulla vesiköyhyysindeksillä (New Water Powerty Index) mitattuna. Kyseisessä indeksissä arvioitiin nimestään huolimatta vesivarojen ohella peräti 147 maan veden saatavuus, veden käyttö ja ympäristökysymykset.2 Moneen muuhun maahan verrattuna tilanne täällä onkin varsin hyvä, sillä Suomessa on peräti 56 000 yli neliökilometrin suuruista järveä. Tämän lisäksi on muita vesialueita, esimerkiksi jokia on tuhansia ja järviä yhteensä noin 188000. Vesivarojen kokonaismäärä on yhteensä peräti 108 000 miljoonaa kuutiometriä. Esimerkiksi Unescon arvion mukaan vuonna 2003 veden laatu oli Suomessa parasta maailmassa. Arviossa laitettiin paremmuusjärjestykseen kaikkiaan 122 maata. Suomen jälkeen seuraavaksi listattiin Kanada, Uusi Seelanti, Iso-Britannia, Japani, Norja, Venäjä, Etelä-Korea, Ruotsi ja Ranska. Viisi huonointa oli1 Ks. Juuti 2001. 2 http://www.keele.ac.uk/depts/ec/web/wpapers/kerp0219.pdf, luettu 26.3.2004. 9 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen vat Sudan, Jordania, Intia, Marokko ja hännänhuippuna Belgia.3 Belgia on yksi maailman vauraimpia maita, joten tämä osoittaa, että käytettävissä olevat varat ja veden laatu eivät käy aina yksiin. Unescon raportissa todettiinkin: ”On surullista, että vesikriisi ei ole yksinkertaisesti vain veden puutteen aiheuttama, vaan olennaisesti huonon vesihallinnon (water governance) syytä.”4 Suomi on pärjännyt hyvin myös lukuisissa tuoreemmissa kansainvälisissä vesija ympäristöalan arvioinneissa 2010-luvulla. Tapio Katkon mukaan tämä osoittaa, että: ”Suomi osaa hyödyntää hyvin vesivaransa sekä pitää ympäristön puhtaana. Vesi-indeksit lisäksi tuovat Suomelle mainetta maana, jossa on riittävästi puhdasta vettä.”5 Suomen tilannetta parantaa entisestään se, että Suomen hallinto on eri yhteyksissä todettu maailman parhaaksi, mm. korruptiota esiintyy täällä vähiten. Ei ole sattumaa, että – sormella osoittamatta – maailman korruptoituneimpien maiden joukosta löytyy myös vesihuollon suhteen huonoimmassa tilassa olevia maita. Suomessa vesilaitosten piirissä olevat asukkaat käyttivät 2000-luvun alussa noin 250 litraa vettä vuorokaudessa. Teollisuuden kuluttama vesi tulee vain vähäiseltä osin kaupunkien tai 3 Water for People - Water for Life, UNESCO-WWAP 2003, www. unesco.org, luettu 26.3.2004. 4 http://www.cru.uea.ac.uk/tiempo/floor0/recent/issue48/t48a5.htm, luettu 26.3.2004. 5 Katko2013,14. 16 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen oita toteutettiin jo hyvää vauhtia. Kyseessä on case-tutkimus, joka keskittyy varsin kapeaan tutkimusaiheeseen, mutta tutkii aihetta syvällisesti, monin menetelmin. Tutkimuksen pääkysymyksiä ovat: • Miksi jätevesien puhdistaminen on keskitetty vain yhteen puhdistamoon? • Miksi Espoossa tehdään ylikunnallista yhteistyötä jätevesienpuhdistuksessa? Miksi Suomenojalla puhdistetaan naapurikuntien jätevesiä? • Miten jätevesien puhdistusyhteistyö on alkanut ja muuttunut vuosien varrella? • Millaisia polkuriippuvuuksia kehityksestä löytyy? Mikä on niiden merkitys suunniteltaessa tulevaisuutta? (Ks. polkuriippuvuus kohdasta keskeiset käsitteet.) • Millaista keskustelua jätevedet ovat herättäneet menneisyydessä? • Millaiseen vaihtoehtoon päädyttiin keskustelun jälkeen? • Miten asia on edennyt päätöksen jälkeen? • Miten asiantuntijat näkevät alan keskeiset ratkaisut ja tulevaisuuden? Selvää on, että Suomessa on pääosin riittävästi vesivaroja muutamia rannikkoseutuja lukuun ottamatta, Espooseen niitä siirretään Päijänne-tunnelilla. Veden riittävyys ei siis nyt ole ongelma Espoossa. Mutta toimiko Espoon jätevesihuolto hyvän hallintokulttuurin mukaisesti? Tämän hyvän hallintokulttuurin puute 17 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen mainittiin suurimmaksi alan ongelmaksi UNESCON arviossa 2000-luvun alussa. Tekniset valinnat aiheuttivat menneisyydessä kunnallishallinnon päättäjissä ajoittain hämmennystä ja päättämättömyyttä, varsinkin silloin, kun asiantuntijat olivat eri mieltä asian ratkaisusta. Aiheuttiko tämä päättämättömyys ongelmia jätevesien puhdistukseen liittyvään päätöksentekoon ja ympäristölle Espoossa? Tutkimuksessa ei pohdita tai tutkita vedenhankintaa ja – jakelua, vesihuollon toista puolta. Tutkimuksessa ei myöskään tarkastella jätehuoltoa, joka etenkin varhaisemmassa historiassa oli varsin läheisessä yhteydessä jätevesihuoltoon. Molemmat pois tästä tutkimuksesta rajatut asiat ovat tärkeitä ja ajankohtaisia tälläkin hetkellä Espoossa, mutta paisuttaisivat tätä tutkimusta moninkertaiseksi ja niihin liittyy oma, osin erillinen problematiikkansa. Huomattava on myös rajaus, jonka mukaan poliitikkoja ei ole haastateltu laajemmin, vain pari haastattelua tehtiin tästä asiasta. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että silloisten kunnallisvaalien alla asia oli hyvin tulenarka ja rikkoi myös puolueiden sisäisiä rivejä. Laajemmat haastattelut jäävät mahdolliseen jatkotutkimukseen. Näin päätöksentekoprosesseissa kuvastuu lähinnä organisaation eli Espoon Veden sisäinen päätöksenteko. Tarkoituksena tässä tutkimuksessa on ollut tarkastella jätevesien puhdistuksen pitkän aikavälin kehitystä mahdollisimman laajasti muun muassa huomioiden löytyvät niin sanotut PESTEL-tekijät. (Ks. PESTEL kohdasta keskeiset käsitteet.) Osa vastauksista kysymyksiin löytyy koottuna taulukkoon 7.1: Jätevedenpuhdistuksen keskeiset päätökset, taustat ja aiheutuneet polkuriippuvuudet sekä taulukkoon 7.3: 30 keskeistä pää- 18 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen töstä, linjausta ja polkuriippuvuutta Espoon jätevesihuollossa. Muutoin johtopäätökset on koottu loppulukuun. Tutkimuksen lähteinä on käytetty alkuperäisaineistoja arkistoista (etupäässä Espoon Veden arkistosta), paikallislehtiä (Länsiväylä, Espoon Sanomat) ja haastatteluja. Tätä tutkimusta varten on haastateltu yhdeksää vesihuollon ammattilaista. He ovat Pertti Heinonen, Maija Jäppinen, Olavi Huotari, Petteri Jokinen, Kirsti Mäkinen, Jukka Piekkari, Pentti Sipi, Tuija Räty ja Jukka Yli-Kuivila. Heidät on valittu haastateltaviksi, koska he ovat tutkimuksen kannalta keskeisimmät asiasta tietävät henkilöt ja olleet osaltaan mukana vaikuttamassa ja seuraamassa tehtyjä ratkaisuja. Lisäksi haastateltiin vuonna 2008 kahta keskeistä poliittista vaikuttajaa, jotka olivat jätevesiratkaisuista päättämässä. Haluan kiittää kaikkia näitä haastateltuja henkilöitä sekä erikseen haastateltuja alan asiantuntijoita: tekniikan tohtoria Riikka Rajalaa, dosentti Tapio Katkoa ja johtavaa asiantuntijaa Jyrki Laitista. Kiitän myös tutkimustani eri vaiheissa tukeneita Espoon, Vantaan ja Helsingin vesilaitoksia sekä Suomen Tietokirjailijoita stipendistä, joka mahdollisti tämän kirjan synnyn. Nyt tehtävät ja menneisyydessä tehdyt jätevesiratkaisut sitovat tulevaisuutta useiksi kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Asia herättää monesti kiihkeitä tunteita osin tekniikan historiasta tunnetun periaatteen mukaisesti: uutta ja vierasta usein vastustetaan, varsinkin jos se liittyy uuteen tekniikkaan. Tähän liittyy läheisesti teknopessimistinen asenne. Erityisesti silloin esiintyy vas- 19 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen tustusta, jos uusi ratkaisu olisi otettava itse käyttöön ja jos jokin ratkaisu tulee välittömästi omaan asuintai elämyspiiriin.17 Asia on hieman humoristisesti kiteytettykin lainalaisuudeksi termillä NIMBY (Not In My Back Yard). Olivatpa keskustelua synnyttäneet syyt sitten mitä tahansa, varmaa on, että kenen takapihalle puhdistamo aikanaan nouseekin, niin siihen se jää useammaksi kymmeneksi vuodeksi - ellei jopa vuosisadaksi. 1.4. Keskeiset käsitteet Polkuriippuvuus Tutkimuksessa keskeinen käsite on polkuriippuvuus. Yksinkertaistettuna polkuriippuvuus tarkoittaa sitä, että aikaisemmin tehdyt valinnat ohjaavat tulevia valintoja ja ”lukitsevat” kehityksen tietylle uralle.18 Haatajan (2005) mukaan: ”Historiallinen polkuriippuvuus tarkoittaa aikaisempien tapahtumien merkitystä nykyiseen vallitsevaan asiantilaan. Yritysten resurssit ovat kehittyneet tietyssä historiallisessa kontekstissa, jossa resurssien kumuloituminen on vaikuttanut siihen, millaisia resursseja nykyisin on käytössä. Sosiaalinen monimutkaisuus viittaa vuorovaikutuksen ja kokemusten kautta syntyneisiin tietoihin, taitoihin ja osaamiseen. Pelkät resurssit eivät kuitenkaan synnytä kilpailuetua yksinään vaan ne on kyettävä yhdistämään oikeaan ja toimivaan strategiaan. 17 Katsovastaavastaproblematiikastaesim.Melosi2000;Juuti&Katko1998. 18 Haataja2005. 20 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Oikean ja toimivan strategian toimeenpanossa tarvitaan osaavaa johtamista, ja joidenkin tutkimusten mukaan juuri johtaminen on yksi tärkeimmistä resursseista saavuttaa kilpailuetua, koska sitä ei voida kopioida, se on historiallisesti johtajan taustoihin ja kokemuksiin pohjautuvaa ja sosiaalisesti monimutkainen prosessi.”19 Haataja (2005) toteaa, että: ”Resursseilla on oltava tiettyjä ominaisuuksia, jotta ne olisivat kriittisiä ja kestävää kilpailuetua voidaan saavuttaa. Nämä ominaisuudet ovat seuraavia: resurssien on oltava arvokkaita, epätäydellisesti imitoitavissa, harvinaisia ja niiden on oltava korvattavissa. Resurssien kopioitavuuteen vaikuttavat muun muassa historiallinen polkuriippuvuus ja sosiaalinen monimutkaisuus.” 20 Hän summaa historiallisen polkuriippuvuuden merkitystä seuraavasti: ”Historiallinen polkuriippuvuus tarkoittaa aikaisempien tapahtumien merkitystä nykyiseen vallitsevaan asiantilaan. Yritysten resurssit ovat kehittyneet tietyssä historiallisessa kontekstissa, jossa resurssien kumuloituminen on vaikuttanut siihen, millaisia resursseja nykyisin on käytössä. Sosiaalinen mo19 Ibid. 20 Ibid. 21 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen nimutkaisuus viittaa vuorovaikutuksen ja kokemusten kautta syntyneisiin tietoihin, taitoihin ja osaamiseen.” 21 Ruonavaara puolestaan toteaa, että viime aikoina on yhteiskuntatieteissä kiinnostuttu polkuriippuvuuden ajatuksesta. Yksinkertaisimmillaan polkuriippuvuus tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että ”historialla on väliä”. Ruonavaara toteaa, että: ”yhteiskunnallisilla ilmiöillä on erilaisista tapahtumista ja vaiheista muodostuva kehityshistoria. Tässä kehityshistoriassa on tiettyjä taitekohtia, joissa on avoinna erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuden kehityslinjoja. Kun jokin vaihtoehto valitaan, astutaan kehityspolulle, jolta usein ei olekaan niin helppo enää poiketa. Erilaiset valittua kehitystä vahvistavat mekanismit takaavat sen, että samaa linjaa jatketaan — kunnes tullaan taas tilanteeseen, jossa aukeaa erilaisia vaihtoehtoisia valintoja. Kun erilaisia ilmiöitä ymmärretään polkuriippuviksi, tulee luonnollisesti tärkeäksi eritellä niitten kehityshistoriaa.” 22 Ruonavaara kiteyttää polkuriippuvuuden näkökulman käytön seuraavasti: ”Näkökulma korostaa prosessien alkuvaiheita; alussa tehdään usein valintoja, jotka muovaavat olennaisesti myöhempää ke21 Ibid. 22 Ruonavaara. 22 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen hitystä. Tästä näkökulmasta kaikkien polkuriippuvien ilmiöiden tutkiminen vaatisi historiallista lähestymistapaa!”23 Tässä tutkimuksessa polkuriippuvuutta käytetään sekä Haatajan että Ruonavaaran kuvailemalla tavalla. Polkuriippuvuus on kansainvälisessä tutkimuksessa varsin suosittu menetelmä ja se on levinnyt viime vuosina myös tekniikan historian tutkimukseen sekä sitä on käytetty myös useissa monitieteisissä tutkimuksissa.24 Kansainvälisestä polkuriippuvuutta koskevasta tutkimuksesta ks. esimerkiksi North.25 PESTEL Pestel-analyysin PESTEL –kirjainyhdistelmä muodostuu seuraavien sanojen alkukirjaimista: P= Political, E=Economical, S=Social, T=Technological, E=Environmental L= Legal. Sanojen alkukirjaimet toimivat samoin myös suomeksi. Yksinkertaistettuna PESTEL-analyysi tarkoittaa sitä, että asiat ja tutkimuskohteet tarkastellaan kaikista analyysin osa-alueista lähtien kokonaisvaltaisesti eikä keskitytä vain esimerkiksi taloudellisiin ja lainsäädännöllisiin tekijöihin kuten varsin usein on tilanne. Aikaisemmin käsite tunnettiin lyhyemmässä muodossa eli PESTE. Viime aikoina PESTEL-analyysia on käytetty etenkin tulevaisuuden tutkijoiden toimintaympäristöanalyyseissa. Näiden 23 Ibid. 24 Ks.esimerkiksiJuuti&Katko2005. 25 North 1990. Uuden institutionaalisen talousteorian pioneeri Dougas C. North on analysoinut polkuriippuvuuden käyttöä ja hyödyllisyyttä monessakin yhteydessä. 23 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen kyseisten tekijöiden lisäksi ympäristöanalyysiä tehtäessä tulisi huomioida kaikki ryhmät, joiden kanssa tutkimuksen kohteena olevalla toimijalla, yrityksellä, laitoksella tai vastaavalla, on nyt tai tulee tulevaisuudessa olemaan ”panosvastikevuorovaikutussuhde”. Näitä voivat olla esimerkiksi sijoittajat ja rahoittajat.26 Ja etenkin tässä tutkimuksessa myös kuntien asukkaat. Kuntien asukkailla ts. vesilaitosten asiakkailla on selvä ”panos-, vastikeja vuorovaikutussuhde” tutkimuksen kohteen ollessa kunnallisessa vesihuollossa ja tässä tapauksessa tarkemmin jätevedenpuhdistuksen päätöksenteossa. NIMBY NIMBY -käsite tulee sanoista Not In My Back Yard (tai neighbourhood). Käsite tunnetaan myös lyhyemmässä muodossa NIMB ja myös joskus harvemmin muodossa Never in In My Back Yard. Poliitikko Jan Vapaavuori antaa ammattitovereilleen hieman kriittistä palautetta ja samalla tulee kiteyttäneeksi tämän käsitteen varsin osuvasti: ”Sen mukaan tiettyjä asioita tulee voida edistää ja tiettyjä rakennuksia tulee rakentaa, mutta ei minun lähipiirissäni (Not in my backyard). Klassisena esimerkkinä käytetään kaatopaikkakysymystä, jonka mukaan jokainen älykäs ihminen myöntää, että kaatopaikkoja tarvitaan, ”kunhan niitä ei tule minun naapurustooni”. Sama koskee mm. erilaisia kodittomien asuntoloita jne. NIMBiys on sinänsä ymmärrettävää edunvalvontaa. Kokonaisuudesta vastuuta kantavien luottamushenkilöiden henkinen kantti ja vastuunottokyky mitataan kuitenkin 26 Kulokivi 2002. 24 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen siinä, että he pystyvät nousemaan tällaisen kapeakatseisen oman reviirin puolustamisen yläpuolelle, ja että he eivät syyllisty poliittisen irtopisteiden napsimiseen milloin missäkin kaupunginosassa. Varsinkin vaalien alla se on vaikeampaa ja monien pokka pettää.” 27 Etenkin jätteenpolttoa vastustavia liikkeitä on noussut runsaasti viime vuosina. Niissä on havaittavissa usein tällainen ilmiö.28 Jätteenpolton vastustamisessa ei ole välttämättä kysymys uuden tekniikan vastustamisesta, sillä esimerkiksi Yhdysvalloissa jätteidenpoltto aloitettiin 1880-luvulla.29 Asia voi silti olla vieras ja aiheuttaa vastusreaktion, varsinkin jos sitä suunnitellaan omalle ”takapihalle”. Eräs huippuesimerkki NIMBY – ilmiöstä löytyy Pirkkalasta, jossa naapurusto vastusti kiivaasti alueelle tulevaa päiväkotia. «Valittajat ovat huolissaan lasten aiheuttamasta melusta, kiinteistöjen arvon laskusta ja lisääntyvästä liikenteestä.” Pirkkalan uusin päiväkoti avattiin valituksesta huolimatta alkuvuodesta 2008.30 Kaikkia kansanliikkeitä ei kuitenkaan ole syytä leimata tällä perusteella, sillä hyvin monet niistä ilmentävät aitoa huolta ja välittämistä omasta asuinpiiristä. NIMBY-käsitettä on Suomessa tarkemmin tutkinut Riitta Kuparinen väitöskirjassaan ”Ei meidän naapuriin. Tapaustutkimus asukasyhteisön suhtautumisesta kehitysvammaisten asuntolan 27 http://vapaavuori.net/?kannanotot&id=63&y=2004 Ks myös provo soiva kolumni http://www.polyteekkari.fi/index.php?k=9797, luettu  18.1.2008. 28 http://www.ytv.fi/keskustelu/forums/665/ShowPost.aspx,luettu20.1.2008. 29 Melosi 2000. 30 http://www.aamulehti.fi/uutiset/pirkanmaa/66331.shtml,luettu28.01.2008. 25 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen rakentamiseen”. Sen alueellinen kohde on Helsingin Marjaniemi.31 Teknopessimismi Teknopessimismi käsitteenä on varsin moniulotteinen. Teknopessimistit näkevät etenkin uuden tekniikan hyvin kielteisenä ja vastustavat sitä mm. siksi, että sen ajatellaan määräävän yhteiskunnan kehityksen ja arvot. Optimistit taas näkevät tekniikan pikemminkin palvelevan erilaisia arvoja ja moniarvoisuutta. Suomessa asiasta on kirjoittanut muun muassa Timo filosofi Airaksinen.32 Huomattava on, että myös vesihuoltopalveluiden tulo alueelle on ajoittain aiheuttanut vastustusta eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 1800-luvun jälkipuoliskolla vesilaitosten syntyvaiheessa asukkaat vastustivat vesilaitoksia kun kerran kaivoistakin sai ihan hyvää vettä. Hämeenlinnassa 1800–1900 -lukujen taitteessa koko vesilaitoksen perustamista vastustettiin etupäässä puoluepoliittisista syistä sekä myös huonon tiedottamisen takia. Esimerkiksi Tampereella vielä 1960-luvulla koettiin Pispalassa veden muuttuneen huonommaksi, kun Pispalan vanha osuuskuntamuotoinen vesilaitos yhdistettiin hallinnollisesti kaupungin vesilaitokseen. Vesi tuli vielä vanhasta paikasta eli Tahmelan lähteestä, mutta silti veden laadun katsottiin huonontuneen. Tällaisia esimerkkejä löytyy vielä monia muitakin. Uuden vastustaminen on osa ihmisluontoa. Tämä liittyy osin sekä 31 Kuparinen2005. 32 Ks. esim. Airaksinen 2003. 32 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen ”1. Kunta teettää kustannuksellaan tarpeelliset vesihuoltosuunnitelmat. 2. Kunta myötävaikuttaa vesihuoltosuunnitelmien toteuttamiseksi vesihuoltoosakeyhtiön perustamiseen. 3. Vuotuiset kuoletusja korkomenot suoritetaan verkostoon liittyneiltä kiinteistöiltä perittävillä vuosimaksuilla ja hoitomenot vedenkulutusmaksuilla. 4. Kunta hankkii vesihuoltosuunnitelmien vastaista toteuttamista varten tarpeellisia alueita ja käyttöoikeuksia. 5. Kunta kiirehtii rakennussuunnitelmien laatimista vesihuollon järjestämistä vaativilla alueilla ja pyrkii rakennuslupia käsiteltäessä ohjaamaan rakennusten sijoittamista siten, että rakennusten sijoittaminen ei aiheuta tarpeettomia lisäkustannuksia kiinteistöä yhteiseen vesijohtoja viemäriverkostoon yhdistettäessä. 6. Kunta pyrkii tiedotus-, valistusja neuvottelutilaisuuksia järjestämällä selvittämään kuntalaisille vesihuoltolaitoksen välttämättömyyden ja sen suomat edut sekä tekemään valmistuneet suunnitelmat tunnetuiksi.” Etenkin kohdan kuusi periaate on myöhemminkin havaittu hyväksi Espoossa. Moni hyvä hanke on kohdannut nyt ja historiassa voimakasta vastustusta, jos faktat eivät ole selvillä. Esimerkiksi koko Hämeenlinnan vesilaitoksen rakentaminen uhkasi kaatua, koska rakentamista valmistelleet virkamiehet ajattelivat, että asian tärkeys on kaikille selvää. Hämeenlinnassa nousikin kova vastarinta koko vesilaitoshanketta kohtaan ja hanke viiväs- 33 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen tyi merkittävästi suunnitellusta. Hämeenlinnan vesilaitos valmistui vuonna 1910.62 Espoossa kunnaninsinööri Pentti Lehtomäki kertoi Espoon Sanomille 12.1.1962, että Espoon investoinnit tulisivat olemaan lähitulevaisuudessa valtavia. Rakennuslaki edellytti kunnalta vesihuoltoja kadunrakennustehtäviä, jotka tulisivat olemaan tärkeimpiä kunnallisia investointikohteita. Samassa lehdessä kerrotaan Espoon kunnanvaltuuston käymästä vilkkaasta keskustelusta kunnan vesihuoltoa järjestämään perustetun Espoon Vesihuolto Oy:n tarvitsemasta lisärahoituksesta. Valtuutettu af Heurlin korosti useaan otteeseen sitä, että kaikkialla maailmassa vesija viemärihuolto kuuluvat ehdottomasti kunnallisteknisiin tehtäviin. Valtuutettu Silvennoinen vertasi vesihuollon tilannetta samaan kuin annettaisiin opetustoiminta jonkun ulkopuolisen tahon urakalla toteutettavaksi. Valtuutettu Lindholm vaati kunnalle oikeutta edes tietää, mihin kymmenesosa sen budjetista menee. Vilkkaan keskustelun jälkeen valtuusto päätti hyväksyä 200 miljoonan markan myöntämisen viemärirakentamiseen Espoon Vesihuolto Oy:lle. Tämän lisäksi Espoon Vesihuolto Oy sai 100 miljoonan markan lainan.63 2.2 Päätös jätevesien puhdistamisesta Vuonna 1954 Paavo Hyömäeltä tilattu viemäröintisuunnitelma perustui hajautettuun jätevedenpuhdistukseen, jollainen toteutettiin esimerkiksi Helsingissä.64 Vuona 1957 valmistuneessa 62 Juuti, Rajala & Katko 2000; Juuti 2001. 63 Espoon Sanomat 12.1.1962. 64 Valtakari1989.Espoonvesihuoltoyhtiöjatkoiviemäröinninyleissuunnitelman kehittämistä ja toteutti vuonna 1960 ns. Leppävaaran lammikkopuh 34 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen viemäröinnin yleissuunnitelmassa Espoon kunnan alueelta kertyvät jätevedet esitettiin puolestaan pääosin koottaviksi Suomenojan maastoon puhdistettaviksi yhteisessä keskuspuhdistamossa. Puhdistamolle oli tarkoitus johtaa myös jätevesiä Helsingin maalaiskunnasta,65 joka muuttui vuonna 1974 Vantaan kaupungiksi. Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy:n vuoden 1962 muistion mukaan erillisten pienten puhdistamojen rakentaminen olisi aluksi saattanut olla halvempaa kalliiden kokoojaviemäreiden jäädessä pois. Kustannusero olisi ollut kuitenkin vähäinen verrattuna siihen haittaan, mitä Espoon vesistöjen pilaantuminen tällöin aiheuttaisi. Jo tässä vaiheessa jätevedenpuhdistus suunniteltiin lähtökohdiltaan ylikunnalliseksi. Suuri ja tehokas keskuspuhdistamo oli tutkimusten mukaan myös ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin monta pientä ja tehottomampaa puhdistamoa. Koko Espoon jätevesihuolto onkin rakennettu ylikunnallisen yhteistyön lähtökohdat huomioiden. Sama ylikunnallisuuden periaate laajeni seuraavilla vuosikymmenillä luontevasti tarpeen ja synergiaetujen takia myös vedenhankintaan. Tästä näkyvin ja suurin esimerkki on Päijänne-tunnelin valmistumiseen vuonna 1982 distamon. Tämä oli toiminnassa vielä vuonna 1972, kunnes valmistui Perkkaan suurpumppaamo ja painejohto Kilon pääviemäriin ja edelleen Suomenojalle. 65 Maa ja Vesi Oy 1962. 35 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen johtanut yhteistyö, joka on koko maailmankin mittakaavassa suurhanke. 66 Pääkaupunkiseudun sopimuspohjainen ja vapaaehtoinen vesihuollon yhteistyö, joka on noussut kaikkien osapuolten tarpeista, on näyttävä esimerkki hyvin sujuneesta toimintamallista. Vesihuollon yhteistyö kattaa luontevasti koko veden syklin kaupungeissa alkaen vedenhankinnasta Päijänteen eteläpäästä, Asikkalan-selältä päättyen jätevedenpuhdistamoille Viikinmäessä Helsingissä ja Suomenojalle Espoossa. Näin mittavia ja hyvin toimivia ratkaisuja on vaikeaa ja kallista korvata uusilla, täysin eri lähtökohdista pohdituilla ratkaisuilla. 67 Espoon Vesihuolto OY:n valinta Suomenojan hyväksi tapahtui lopullisesti vuosien 1961 ja 1962 vaihteessa, jolloin yhtiön hallitus hyväksyi Kaakkois-Espoon viemäröinnin yleissuunnitelman sekä päätti viemäriurakoista Tapiolasta, Niittykummun ja Matinkylän kautta Suomenojalle. Valtakarin mukaan vaihtoehtona oli ollut mm. Mellstenin kalliopuhdistamo Haukilahdessa.68 Suomenojan maasto keskuspuhdistamon paikkana katsottiin kuitenkin sopivaksi keskeisen sijaintinsa vuoksi. Näin kokoojaviemäreiden pituus ei kasvanut tarpeettoman pitkiksi. Kyseinen alue oli myös riittävän suuri, jos puhdistamoa tarvitsisi myöhemmässä vaiheessa laajentaa. Alueen läheisyydessä ei myöskään ollut taajaa asutusta, jolloin mahdollinen haitta asu66 Ks. tästä tarkemmin taustaa esim. Juuti & Rajala 2007a; Juuti & Rajala  2007b;Juuti2001;Juuti&Katko2005;Juuti,Katko&Vuorinen2007; Herranen 2001. 67 Ks. tästä tarkemmin taustaa esim. Juuti & Rajala 2007a; Juuti & Rajala  2007b;Juuti2001;Juuti&Katko2005;Juuti,Katko&Vuorinen2007; Herranen 2001. 68 Valtakari1989. 36 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen tukselle jäisi pieneksi. Alustava maaperätutkimus keväällä 1962 osoitti, että Espoon yleensä keskimääräistä vaikeammat perustamisolosuhteet huomioon ottaen kyseinen paikka oli sopiva puhdistamolle. Alueen keskustassa oleva vesijättö tarjoaisi alkuvaiheessa mahdollisuuden soveltaa lammikkopuhdistusta niin kauan kuin vesimäärät olisivat pieniä.69 Suomenojan ensimmäinen puhdistamo oli 1960-luvun alussa rakennettu vaatimaton 840 metriä pitkä rengaskanava, joka yhdistettiin vuonna 1963 lammikkopuhdistamoon.70 Viemäreiden rakennustyöt käynnistyivät niin, että vuonna 1962 odotettiin Jorvaksen suunnasta tulevan pääviemärin valmistumista käyttökuntoon. Tämän viemärin kautta kulkisivat alkuvaiheessa muun muassa Tapiolan, Hakalehdon, Westendin, Matinkylän, Olarin ja Niittykummun jätevedet.71 Pääviemäri Tapiolasta Olarin ja Matinkylän kautta Finnoon lahteen jouduttiin rakentamaan erittäin vaikeassa maastossa.72 Vuonna 1962 Maa ja Vesi Oy ehdotti viemärivesien puhdistukseen kahta eri ratkaisuvaihtoehtoa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa viemärivesien mekaaninen puhdistus tapahtuisi Suomenojan maastossa ja puhdistetut jätevedet johdettaisiin niin kauaksi matalien saarien suojaamista rantavesistä, että jätevedet saataisiin heti tehokkaasti sekoitettua suuriin vesimassoihin. Tällöin ei paikallisiakaan haittoja syntyisi. Jätevedet johdettaisiin 69 Maa ja Vesi Oy 1962. 70 Juuti & Rajala 2007a. 71 Maa ja Vesi Oy 1962. 72 EspoonSanomat3.5.1963. 37 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Iso Lehtisaaren eteläpuolelle noin seitsemän kilometrin päähän puhdistamolta.73 Toinen vaihtoehto lähti viemärivesien korkeatehoisesta puhdistamisesta Suomenojan maastossa. Tällöin puhdistetut jätevedet voitaisiin johtaa verraten mataliin vesiin noin kahden ja puolen kilometrin etäisyydelle rannasta. Insinööritoimiston esityksen mukaan oli ilmeistä, että puhdistusasteen ollessa korkea ei suurempia primäärisiä haittoja tulisi. Veden hitaan vaihtumisen seurauksena veden ravinnepitoisuus saattaisi kuitenkin kasvaa haitallisen suureksi ja ”kiihottaa liiaksi vedessä olevaa elollista toimintaa”. Tästä seuraisi rehevöitymistä ja ajoittaista hapen puutetta vedessä. Molempiin ehdotuksiin sisältyi oletus, että Suomenojan suun ja Iso Lehtisaaren välillä kallio olisi ”kohtuullisella syvyydellä” ja että se olisi niin ehyttä ja kiinteätä, että purkujohto voitiin rakentaa ilman suurempia vaikeuksia kalliotunnelina.74 Maa ja Vesi Oy:n laskelmien mukaan alkuvaiheessa molempien ehdotusten kustannuserot olisivat pienet, mutta viemärivesien alempitehoinen puhdistus ja johtaminen kauemmaksi tulisivat pitemmällä aikavälillä jätevesimäärien noustessa edullisemmaksi. Tunnelin rakentamisedellytykset tuli tutkia ja samalla jatkaa puhdistamon suunnittelua siten, että mekaanisen puhdistuksen osalta suunnitelmat olisivat valmiit vuoden 1962 loppuun mennessä. Toimintakunnossa puhdistamon tulisi olla vuoden 1964 kesään mennessä. Puhdistamon valmistumiseen asti Tapi73 Maa ja Vesi Oy 1962. 74 Maa ja Vesi Oy 1962. 38 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Kuva 2.1 Espoon Sanomat uutisoi Westendin vesipulasta 23.3.1962. 39 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Kuva 2.2. Espoon vesihuolto Oy:n toiminnasta kerrottiin Espoon Sanomissa maaliskuussa 1962. Haastateltavana yhtiön toimitusjohtaja Tapio Vuorinen (ES 16.3.1962). olan puhdistamo pidettäisiin käytössä ja Suomenojan maastossa käytettäisiin väliaikaisesti lammikkopuhdistusta.75 Espoossa tavoitteeksi asetettiin jätevesien johtaminen avomerelle pois rantavesistä. Espoon Vesihuolto Oy, joka siis vastasi Espoon alueen vesihuollosta vuoteen 1965 asti, päätti kuitenkin siirtää lopullisen puhdistamon rakentamista.76 Myös mittavat verkostotyöt tehtiin ylikunnallinen yhteistyö huomioiden. Kaikki pienemmät paikalliset puhdistamoratkaisut 75 Maa ja Vesi Oy 1962. 76 Maa ja Vesi Oy 1972. 40 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Kuva 2.3. Finnossa tehtiin alustavia tutkimuksia uuden jätevedenpuhdistamonvaralle(ES31.8.1962). 41 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen todettiin väliaikaisiksi ja myös ympäristön kannalta huonommiksi vaihtoehdoiksi. Tapiolan jätevedenpuhdistamon laajentaminen oli voimakkaasti esillä Asuntosäätiön valtuuskunnan syyskokouksessa vuonna 1962. Tapiolan vesihuollon turvaaminen kuului rakennuslain mukaan kunnan tehtäviin, mutta Asuntosäätiö oli kustantanut sen tähän asti Tapiolan asukkailta saaduilla tonttituloilla. Syyskokouksessa kuitenkin todettiin, ettei Tapiolan jätevedenpuhdistamo enää pystynyt puhdistamaan moitteettomasti kasvavan asutuksen jätevesiä. Valtuusto velvoitti hallituksen kiireellisesti keskustelemaan asiasta Espoon kunnan kanssa. Asuntosäätiö oli jo aikaisemmin teettänyt suunnitelmat tarvittavia laajennustöitä varten.77 Espoossa tehdyt viemäröinnin ja jätevedenpuhdistuksen päätökset vaikuttivat Tapiolan laajennussuunnitelmiin ja Asuntosäätiö luopui vuonna 1962 puhdistamon laajennuksesta ja saneerauksesta. Tapiolan puhdistamon viemäröinti siirrettiin vaiheittain Suomenojalle vuosina 1963 ja 1964.78 Väliaikaisena ratkaisuna johdettiin jätevedet vuodesta 1963 alkaen noin neljän kilometrin päähän merelle Träskholmenin itäpuolelle sekä pengerrettiin Finnoonlahti hapetusaltaaksi.79 Tämä Espoon Suomenojalle vuonna 1963 rakennettu jätevesilammikko oli todennäköisesti Suomen suurin asumajätevesien puhdistukseen tarkoitettu lammikko. Sen pinta-ala oli 22 hehtaaria.80 Varsinaisen puhdistamon rakentamisen siirtyessä resurssit keskitettiin kokoojaviemäreiden rakentamiseen. Jäte77 EspoonSanomat5.1.1962. 78 Valtakari1989. 79 Maa ja Vesi Oy 1972. 80 Lehtonen 1994, 47. 48 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen noin 30 km. Vuoden 1968 aikana verkostoa tultaisiin rakentamaan noin 23 kilometriä 93. Espoon Sanomissa todetaankin vuonna 1968, että ”Keskitetyn viemäröinnin saavuttamiseksi on jo merkittävältä osalta rakennettu neljä runkoviemärilinjaa.” Lehdessä tartutaan myös rakennuskustannuksiin: ”Pääviemärien sijoittaminen tunneliin on Espoon olosuhteissa osoittautunut edulliseksi maaston ollessa erittäin vaihtelevaa. Tunnelit lyhentävät usein linjojen pituutta, niiden hoitokustannukset ovat käytännöllisesti katsoen olemattomat ja kapasiteetti käytännössä rajaton. Rakennuskustannukset ovat olleet vahvistustöineen ja päätekaivoineen n. 650–700 mk/jm.”94 2.4. Espoon vesihuollon päävaiheet Jätevesien purkutunneli Suomenojalta mereen valmistui keväällä 1974, jolloin jätevedet voitiin johtaa 7,5 kilometrin pituisessa kalliotunnelissa Gåsgrundet-saaren edustalle, jossa laimentumisolosuhteet olivat selvästi paremmat kuin aikaisemmalla purkualueella, Bodön selällä. Suomenojan puhdistamo oli valmistumisensa jälkeen jatkuvan kehityksen ja rakentamisen kohteena. Vuonna 1975 otettiin käyttöön kemiallinen saostus, viisi vuotta myöhemmin biologinen prosessi ja vuonna 1997 alkoi typenpoisto. Espoon oma viemäriverkosto kasvoi voimakkaasti 1960-luvulta alkaen. Viemäriä rakennettiin vuodessa keskimäärin yli 20 kilometriä. Omien jätevesien lisäksi myös Vantaan länsiosien, Kauniaisten ja Kirkkonummen jätevesiä ryhdyttiin vaiheittain johtamaan Suomenojan puhdistamolle.95 Espoon 93 ES29.10.1968. 94 ES29.10.1968. 95 Juuti & Rajala 2007a. 49 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen vesihuollon historian kymmenen päävaihetta ja niiden motiivit on koottu taulukkoon 2.1. Motivaatio on ajan myötä muuttunut huomattavasti alkuvuosien työllistämisestä aivan muihin asioihin. Taulukko 2.1. Espoon vesihuollon historian kymmenen päävaihetta ja niiden motiivit.96 VAIHE VUOSI HISTORIALLINEN VAIHE MOTIIVIT I 1934Järjestäytyneen vesihuollon alku sekä kunnan että yksityisen toimesta. Työllistäminen, kunnan laitosten vesihuoltoon investointi, asumismukavuus. II 1951–1953 Helsinki rakentaa vesihuoltoa Otaniemeen ja Tapiolaan. Helsinki rakensi vesihuoltoa koska luuli, että alueet liitetään myöhemmin Helsinkiin. III 1957–1964 Espoon Vesihuolto Oy. Yksityinen, pääosin kunnan omistama Oy vesihuollon vetovastuuseen. IV 1961–1967 Oma vedentuotanto alkaa. Omavaraisuuden nostaminen, turvallisuus 1961–1998Bodominja 1967Dämmanin pintavesilaitos. V1965 Vesihuolto kunnallistetaan. Mm. Oy:n epäselvyydet ja nopea väestönkasvu. VI 1969Keskitetyn jätevedenpuhdistuksen aika alkaa. Ympäristönsuojelu, terveys ja hygienia. VII 1970Kolmisopimus (mm. Päijännetunneli). Yhteistyö naapureiden kanssa, lisää varmuutta ja vettä tarvittiin kaupungin nopean kasvun takia. Päijänne-tunnelivalmistui1982. VIII 1974 Vesilaitos ja viemärilaitos yhdistyivät . Teknisen viraston uudelleenorganisointi, sama organisaatio huolehtii vedestä putken päästä päähän. IX 1994 Vesilaitoksesta liikelaitos. Vaihtoehtoina olivat yhdistäminen sähkölaitokseen ja yhtiöittäminen. Kunnallinen liikelaitos säilytti omistuksen ja päätäntävallan kaupungilla. Samalla kuluja leikattiin. X 2010 Espoon Vesi itsenäisenä lakkaa olemasta ja HSY aloittaa toimintansa. Motivaatioista katso tarkemmin teoksesta Juuti & Rajala 2011. 96 Juuti & Rajala 2007a. 51 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen 3. YLIKUNNALLINEN JÄTEVESIYHTEISTYÖ SYNTYY: YHTEISTYÖTARPEET JA SYNERGIAEDUT 3.1. Jätevedenpuhdistussopimukset naapurikuntien kanssa Suomenojan jätevedenpuhdistamolla puhdistetaan usean kunnan jätevesiä. Espoon jätevesien lisäksi siellä puhdistetaan Kauniaisten, Vantaan ja Kirkkonummen jätevesiä. Kauniainen Ensimmäinen jätevesienviemäröintisopimus Kauniaisten ja Espoon välille allekirjoitettiin keväällä 1966 (taulukko 3.1). Yhteistyökumppaneista Kauniainen on sijaintinsa puolesta luonnollinen yhteistyötaho. Joka tapauksessa Kauniaisten jätevedet kulkisivat Espoon läpi joko puhdistettuna tai putkessa muualle puhdistettavaksi. Vuonna 1962 oli Kauniaisiin valmistunut 2000 asukkaalle mitoitettu rengaskanavapuhdistamo. Se oli tarkoitettu väliaikaiseen käyttöön ennen Kauniaisten liittämistä Espoon viemäriverkostoon97. Espoon ja Kauniaisten välistä viemäröintisopimusta tarkistettiin Espoon kaupunginvaltuuston kokouksessa 21.11.1973. Vanhassa vuoden 1966 sopimuksessa sovittu viemärilaitoksen käyttökustannusten jako ei enää vastannut oikeudenmukaisesti vallitsevaa tilannetta, joten kustannukset sovittiin nyt jaetta97 Lehtonen 1994 (Viitasaari 1963: Havaintoja rengaskanavien toiminnasta talviolosuhteissa. Vesitalous 4, 1, 16-19.). 52 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen viksi jätevesimaksulain mukaisesti kulutettujen käyttövesimäärien suhteessa. ”Osuus lasketaan siten, että kaikista käyttöja kunnossapitokustannuksista vähennetään Vantaan kaupungin suorittama osa ja loppu jaetaan verkostoon pumpattujen käyttövesimäärien suhteessa.” Sopimus allekirjoitettiin Espoossa 25.10.1973 ja Kauniaisissa 30.10.1973.98 Jukka Piekkari toteaa, että yhteistyö on jo maantieteellisistä syistä luontevaa: ”Kaunaisen osalta ainakin lähtökohta on ihan selvä. Siellä Espoon sisällä ei tietenkään mitään järkeä ole lähteä omia systeemejä luomaan.”99 Vantaa Espoo allekirjoitti vuonna 1966 jätevesisopimuksen myös Helsingin maalaiskunnan kanssa (myöh. vuodesta 1974 Vantaa). Vantaa teki oman ratkaisunsa 1960-luvulla ja päätti oman puhdistamon sijaan johtaa jätevedet puhdistettaviksi naapurikaupunkeihin. Vuonna 1966 allekirjoitettua jätevesisopimusta Espoon kanssa on tarpeen mukaan päivitetty selkeämmäksi, mm. maksuperusteita on yksinkertaistettu, mutta muuten sopimus on pysynyt periaatteiltaan samanlaisena.100 Vuoden 1974 sopimus Vantaan kanssa varautui myös tulevaisuuden varalle: ”Espoo suunnittelee ja rakentaa jätevesien johtamiseen ja käsittelyyn tarvittavat laitteet kummankin sopija98 EKV 21.11.1973. 99 PiekkariJ.17.1.2008. 100HeinonenjaMäkinenhaastattelut14.2.2008. 53 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen puolen hyväksymällä tavalla, kun olemassa olevien laitteiden kapasiteetti ei enää riitä tai laitteet on muuten uusittava.”101 Tämä lause kuvastaa hyvin Vantaalla tehtyä selkeää linjausta olla rakentamatta omaa jätevedenpuhdistamoa. Espoon Sanomissa todetaankin heinäkuussa 1968, että ”maalaiskunta johtaa puhdistamoon jätevedet 70 000 asukkaan alueelta, vuoteen 2000 mennessä. Aluetta varattu niin paljon että mahdolliset laajennukset voidaan toteuttaa.”102 Kirkkonummi Riittävä kapasiteetti oli edellytys tuleville jätevedenpuhdistussopimuksille naapurikuntien, erityisesti Kirkkonummen kanssa. Länsiväylässä todetaan 19.3.1981, että Suomenojan puhdistamolla olisi varaa suurempaankin käyttöön. Puhdistamon läpi voisi virrata vuorokaudessa 108 000 kuutiota jätevettä, joka vastaisi 280 000 asukkaan jätevesiä. Syksyllä 1980 oli valmistunut puhdistamon laajennusosa.103 Espoon Veden toimitusjohtaja Pentti Sipi toteaa: ”Silloin vielä kun Kirkkonummen kanssa sopimusta hierottiin, niin todettiin että Kirkkonummen jätevedet sinne hyvin mahtuu, ei ne sitä miksikään muuta ja piti olla aika pitkäksi aikaa kapasiteettia vielä siellä.” 104 101 Sopimus Vantaan länsiosan jätevesien johtamisesta Espoon viemäriverkostoon 1974. 102ES23.7.1968. 103LV19.3.1981. 104 Sipi 31.3.2006. 54 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Sipi summaa Kirkkonummen liittymisestä saatuja hyötyjä: ”Tossa Kirkkonummen liittymisessä oli silloin semmonen ajatus, että me siitä olisi jopa pikkusen saatu hyötyy, kun jätevedethän tulee hyvin pitkälti tässä ihmisten hereillä oloaikana. Ja yöllä sitten tulee niin vähän vesiä, että tavallaan se prosessi siitä vähän kärsii. Niin ajateltiin, että se vois osaltaan vähän helpottaa toi Kirkkonummikin sillä tavalla, että kun sieltä on sen verran matkaa, että ne kun pumpataan sieltä, niin ne tulis sieltä semmosella viiveellä sitten tossa yöaikaan, että se niin kun vaan auttas sitä prosessia.”105 Kirkkonummi teki sopimuksen Veikkolan jätevesien johtamisesta Suomenojalle 19.12.1988. Kirkkonummelta Veikkolasta on johdettu jätevesiä Suomenojalle vuodesta 1992. Kirkkonummen kunnan voimakas kasvu toi lisävaatimuksia vesihuoltoon. Kunnan oma jätevedenpuhdistamo Strömsbyssä alkoi käydä vanhaksi ja huonokuntoiseksi, ja myös kapasiteetti alkoi käydä 1990-luvulla pieneksi. Kirkkonummella pohdittiin jätevesihuollon kokonaisuutta ja päädyttiin siihen, että ”omaan uuteen jätevedenpuhdistamoon investoimisen sijasta järkevämmäksi ja taloudellisemmaksi vaihtoehdoksi on nähty jätevesien johtaminen Suomenojalle.”106 Vuonna 1999 Kirkkonummella ja Espoolla oli yhteinen suunnitelma johtaa myös Kirkkonummen keskusta-alueen jätevedet Suomenojalle. Kirkkonummi varautui taloussuunnittelussa rakentamaan siirtolinjat mahdollisimman pian. Toiminta voitiin 105Sipi18.12008. 106LV28.3.1999. 55 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen aloittaa sujuvasti, koska Kirkkonummen jätevesien takia Suomenojan puhdistamoa ei tarvinnut laajentaa. Pentti Sipi arveli Länsiväylässä 28.3.1999, että ”Suomenojan kapasiteetti riittää vielä kasvusta ja lisääntyvästä jätevesimäärästä huolimatta 10–15 vuoden päähän.” 107 Pentti Sipin arvio osui varsin hyvin oikeaan, sillä Espoossa tarvittiin uusia jätevedenpuhdistuslinjauksia vuonna 2006. Espoon kaupunginhallitus 12.9.2006 valitsikin kallioon sijoitettavan puhdistamovaihtoehdon jatkosuunnittelun pohjaksi ja tavoitteeksi otettiin se, että puhdistamo valmistuu vuoden 2017 loppuun mennessä.108 Vuoden 2000 sopimuksessa Kirkkonummen kanssa on sovittu että Kirkkonummi johtaa keskusta-alueensa ja Veikkolan puhdistamattomat jätevedet Espoon viemäriverkostoon. Lisäksi sopimuksessa todetaan, että: ”Kirkkonummi voi johtaa kaikkien rakennettuun viemäriverkostoon liitettyjen alueiden ja myös myöhemmin syntyvien uusien alueiden ja Siuntion jätevedet Espoon viemäriverkostoon.” 109 Sopimuksessa todetaan lisäksi, että: ”sopimukseen liittyy pitkävaikutteisia investointeja, sopimuksen purkaminen ilman korvaavaa sopimusta tulee kysymykseen vain silloin, kun asiasta vallitsee yksimielisyys.”110 107LV28.3.1999. 108 EKA kaupunginhallitus 12.9.2006. 109 Sopimus Kirkkonummen jätevesien johtamisesta Espoon viemäriverkostoon 2000. 110 Sopimus Kirkkonummen jätevesien johtamisesta Espoon viemäriverkostoon 2000. 1960-luku 1970-luku 1980-luku 2000-luku MERKITYS/ POLKURIIPPUVUUS Vantaa 3.5.1966 13.6.1974 Vantaan länsiosat ja Linnaisten alue, huipputuntivirtaama 2,75m3/s, osuus 29 prosenttia Suomenojan laajennusja tehostuskustannuksista, käyttöja kunnossapitokustannukset kokonaisjätevesimäärien suhteessa. 18.12.2002 Vantaan länsiosat, voimaan 1.1.2003, maksimi tuntivirtaama 1700 m3, Hoito-, kunnossapitoja käyttökustannukset kokonaisjvmäärien suhteessa sekä pumppaamojen ja verkoston osalta sovittujen prosenttien mukaisesti lisättynä 12 %:n YKlisällä, esim. osuus Suomenojan investoinneista 29%. Vantaa ei kehitä omaa jätevedenpuhdistustaan vaan ostaa toiminnon Espoolta ja Helsingiltä. Espoo sitoutuu hoitamaan Vantaan länsiosien jätevedet. Sopimuksissa yhteistyön periaatteet on määritelty pitkälle tulevaisuuteen. Kauniainen 28.4ja 5.5.1966 Perustuu arvioon, jossa Kauniaisten maksimiväkilukuon9750 asukasta. Yhteistyönperiaatteet sovitaan tulevaisuuteen. 25.10.1973 (osittain muutettu vanhaa sopimusta, maksu määräytymään kulutetun vesimäärän mukaisesti). 14.1.1980 Väkilukuennusteet muuttuneet, joten korvausta tarkistetaan viiden vuoden välein. Osuus viemärilaitoksen rakentamiskustannuksista 3,9 % lisättynä 14% yleiskustannus, kunnossapitoja käyttökustannukset käyttövesimäärien suhteessa. Kauniainen sijaitsee keskellä Espoota, muuta vaihtoehtoa kuin yhteistyötä on varsin vaikea kuvitella. Sopimuksissa yhteistyön periaatteet on määritelty pitkälle tulevaisuuteen. Kirkkonummi 19.12.1988 sopimus Veikkolan jätevesistä, osuus Suomenojan investointikustannuksista0,5%, käyttömaksu todellisten jvmääriensuhteessa,max vrkvirtaama 1000m3. 13.12.2000 osuus Suomenojan investointikustannuksista kapasiteettivaraus lisättynä 12% yleiskustannus, kunnossapitoja käyttökustannukset jvmäärien suhteessa lisättynä 3% yleiskulut. Kirkkonummi luopui oman jätevedenpuhdistuksen kehittämisestä ja ulkoisti asian sopimuksin Espoon hoidettavaksi. Sopimuksessa huomioitu myös tuleva kasvu ja Siuntion jätevedet. Taulukko 3.1. Espoon Veden jätevedenpuhdistussopimukset naapurikuntien kanssa. 57 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen 1960-luku 1970-luku 1980-luku 2000-luku MERKITYS/ POLKURIIPPUVUUS Vantaa 3.5.1966 13.6.1974 Vantaan länsiosat ja Linnaisten alue, huipputuntivirtaama 2,75m3/s, osuus 29 prosenttia Suomenojan laajennusja tehostuskustannuksista, käyttöja kunnossapitokustannukset kokonaisjätevesimäärien suhteessa. 18.12.2002 Vantaan länsiosat, voimaan 1.1.2003, maksimi tuntivirtaama 1700 m3, Hoito-, kunnossapitoja käyttökustannukset kokonaisjvmäärien suhteessa sekä pumppaamojen ja verkoston osalta sovittujen prosenttien mukaisesti lisättynä 12 %:n YKlisällä, esim. osuus Suomenojan investoinneista 29%. Vantaa ei kehitä omaa jätevedenpuhdistustaan vaan ostaa toiminnon Espoolta ja Helsingiltä. Espoo sitoutuu hoitamaan Vantaan länsiosien jätevedet. Sopimuksissa yhteistyön periaatteet on määritelty pitkälle tulevaisuuteen. Kauniainen 28.4ja 5.5.1966 Perustuu arvioon, jossa Kauniaisten maksimiväkilukuon9750 asukasta. Yhteistyönperiaatteet sovitaan tulevaisuuteen. 25.10.1973 (osittain muutettu vanhaa sopimusta, maksu määräytymään kulutetun vesimäärän mukaisesti). 14.1.1980 Väkilukuennusteet muuttuneet, joten korvausta tarkistetaan viiden vuoden välein. Osuus viemärilaitoksen rakentamiskustannuksista 3,9 % lisättynä 14% yleiskustannus, kunnossapitoja käyttökustannukset käyttövesimäärien suhteessa. Kauniainen sijaitsee keskellä Espoota, muuta vaihtoehtoa kuin yhteistyötä on varsin vaikea kuvitella. Sopimuksissa yhteistyön periaatteet on määritelty pitkälle tulevaisuuteen. Kirkkonummi 19.12.1988 sopimus Veikkolan jätevesistä, osuus Suomenojan investointikustannuksista0,5%, käyttömaksu todellisten jvmääriensuhteessa,max vrkvirtaama 1000m3. 13.12.2000 osuus Suomenojan investointikustannuksista kapasiteettivaraus lisättynä 12% yleiskustannus, kunnossapitoja käyttökustannukset jvmäärien suhteessa lisättynä 3% yleiskulut. Kirkkonummi luopui oman jätevedenpuhdistuksen kehittämisestä ja ulkoisti asian sopimuksin Espoon hoidettavaksi. Sopimuksessa huomioitu myös tuleva kasvu ja Siuntion jätevedet. Jätevedenpuhdistuskustannuksista todetaan, että: ”Kirkkonummi osallistuu vuodesta 2001 lähtien kapasiteettivarausten mukaisilla osuuksilla Kirkkonummea palvelevan viemärilaitoksen kustannuksiin.” 111 Sopimuksessa huomioidaan myös mahdollinen Kirkkonummen lisäkapasiteetin tarve niin, että tarvittaessa lisäkapasiteettia voidaan Kirkkonummelle osoittaa Espoon vielä vapaana olevasta kapasiteetista.112 Yhteistyön helmet ja pulmat Espoon Veden toimitusjohtajana vuosina 2003–2007 ollut Jukka Piekkari toteaa yhteistyön synnystä ja ylläpitämisestä, että: ”Varmaan on Espoo ollut jossakin määrin tietysti aloitteentekijänä. Nyt esimerkiksi tämän Vantaan ja Kirkkonummen, tai ainakin Vantaan osalta ehkä, tai ollut aktiivinen, sanotaan näin. […]niiden vuosien aikana, kun itse olin mukana, silloin me tietysti oltiin hyvinkin aktiivisia ja aloitteellisia itse niin kun sitä seudullista yhteistyötä viemään eteenpäin. Oltiin yhteydessä näihin kuntiin ja käynnistettiin sitä keskustelua. […] tietenkin aina silloin, kun tallaista laitosta ja laajennusta suunnitellaan, niin siinähän täytyy päättää, että minkälaiselle kapasiteetille se laitos tehdään ja kuinka suurelle asukasmäärälle se tehdään. Ja silloin on luonnollista, että viimeistään siinä vaiheessa, kun ollaan niitä lukuja lyömässä lukkoon, niin kysytään naapureilta vielä kerran, että oletteko te nyt kiinnos111 Sopimus Kirkkonummen jätevesien johtamisesta Espoon viemäriverkostoon 2000. 112 Sopimus Kirkkonummen jätevesien johtamisesta Espoon viemäriverkostoon 2000. 64 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Kuva 3.2. Suomenoja 1974. poon kauppalalle vuonna 1965. Tämän jälkeen viemäriverkkoa rakennettiin noin 20–25 kilometriä vuosittain, niin että vuonna 1980 Suomenojan puhdistamon biologis-kemiallisen vaiheen valmistuessa viemäriä oli noin 416 kilometriä.127 Vaikka vesihuoltoa rakennettiinkin ripeää vauhtia Espooseen, löytyi silti moitittavaa. Espoon Sanomat kirjoittaa otsikoilla ”Haiseva Espoo” maaliskuussa 1968 varsin kriittiseen sävyyn vesihuoltotöistä: ”Kaikki tietävät, että Espoossa tehdään – monien muitten suurten töitten ohella – myös suuria viemäröintitöitä. Mo127Lehtomäki&Laaksonen1981. 65 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen net tietävät senkin, että kauppalan eri puolilla on runsaasti alueita, joilla pitäisi tehdä viemäröintitöitä. Jos joku ei tiedä, niin sopii kysyä iskelmöiden, että mikset sinä tiedä. Tuon tiedon saavuttamiseksi tarvitsisi nimittäin vain vähän liikkua eri puolilla Espoota ja haistella.” 128 Erityisesti keväällä pahat hajut häiritsivät kirjoittajaa. Espoolla ei ollut myöskään vanhojen teollisuuspaikkakuntien perustellumpia syitä sietää pahoja hajuja.129 Kirjoittaja Katri Laatusen mielestä hajuista oli päästävä eroon ja vesihuolto oli saatava ajan tasalle nopeasti eikä vasta kaukana tulevaisuudessa: ”Kun nyt rakennetaan pääviemäriä alueelle Ivisnäs – Soukka, olisi erittäin aiheellista, että Jorvaksentien pohjoispuolellekin olevien keskeneräisten – ei varsin vanhojen – asuma-alueiden viemäröinti tehtäisiin ajankohtaiseksi. Keskeneräisten alueitten kunnallistekniikkaa varten myönnetty määräraha on tarpeisiin nähden kuin pisara meressä ja sen kakun kimpussa ovat hanakasti ja tavallaan yhtä oikeutetusti kaikki keskeneräiset alueet. Kuitenkin pitäisi ensisijaisesti hoitaa loppuun jo aloitetut työt. Toiseksi pitäisi aloittaa kunnallistekniikan toteuttaminen alueilla, joita esim. aluerakentamisen puitteissa tapahtuva vesihuolto ja viemäröinti sivuaa sekä varata seuraavan ja seuraavien vuosien budjettiin riittävästi määrärahaa asiaan, jonka toteuttaminen Espoon tapaisessa kauppalassa v.1968 ei 128EspoonSanomat5.3.1968. 129EspoonSanomat5.3.1968. 66 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen totisesti ole yhtään liian aikaista. Täällä kun yritetään elää parhaillaankin eikä vasta vuonna 2000.”130 Jätevesiin liittyvää keskustelua on Espoossa käyty niin kauan kuin on ollut jätevedenpuhdistustakin ja ennen sitä, kun jätevesien vaikutukset näki suoraan luonnossa. Tärkeästä aiheesta täytyy toki demokratian hengen mukaisesti keskustella, mutta on selvää, että näin perustavaa laatua olevia ratkaisuja ei voida tehdä ilman rakentamisen aikaisia haittoja lähiasutukselle. Pitkän aikavälin vaikutukset kuitenkin ratkaisevat ja on myös kestävän kehityksen mukaista ratkaista asiat perusteellisesti niin, että kohta ei jouduta hakemaan uusia ratkaisuja tilapäistä ratkaisua korvaamaan. 3.3 Suomenojan mekaaninen puhdistamo 1969 Suomenojan jätevedenpuhdistamon maansiirtotyöt aloitettiin 15.9.1967. Varsinaiset rakennustyöt aloitettiin tammikuussa 1968. Kyseessä oli tuossa vaiheessa Espoon historian suurin yksittäinen rakennusurakka yhdelle pääurakoitsijalle, joka oli Insinöörityö Oy.131 Puhdistamon pumput käynnistyivät virallisesti 27.10.1969, kun Espoon kauppalanvaltuuston puheenjohtaja Antero Salmenkivi käänsi käyttökatkaisijaa.132 Valmistuvasta Suomenojan jätevedenpuhdistamosta voitiin olla hieman ylpeitäkin. Uudenmaan Maakuntaliiton syyskokouksessa 1968 oli keskeisenä teemana jätevesiongelma. ”Espoo on tässä suhteessa tavallaan 130EspoonSanomat5.3.1968. 131MaajaVesiOy1972;EspoonSanomat23.1.1968,8.8.1969. 132 Väylä 1.11.1969. 67 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Kuva 3.3. Suomenojan jätevedenpuhdistamon altaita talvella vuonna 2006. Taustalla Espoon voimalaitos, joka sijaitsee aivan jätevedenpuhdistamon naapurissa. edelläkävijä, sillä jäteveden puhdistus on kauppalassamme hoidettu esimerkillisesti.” toteaa Espoon Sanomat 22.11.1968.133 Uudenmaan Maakuntaliiton syyskokouksessa 1968 pitämässään esitelmässä DI O. Peräkylä toteaa Espoossa tehtävästä jätevesiyhteistyön taustoista että: ”Johdettavien jätevesien ulottuessa vaikutuksensa kuntarajojen ulkopuolelle on kuntien kesken syntynyt yhteistoimintaa 133ES22.11.1968. 68 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen viemäröinnin järjestelyssä. [...] Vastaavanlaisia esimerkkejä sopimuksista löytyy myös muista osista lääniä kaupunkien ja niitä ympäröivien maalaiskuntien välillä”. Lehdessä todetaan, että ”Viemäröinnin järjestelyssä pyritään ratkaisut tekemään tuleva kehitys huomioon ottaen. Pitkän tähtäimen viemärisuunnitelma on useilla kunnilla. Viemäröinti liittyy luonnollisesti kiinteästi vesivarojen käyttöön, jolloin ratkaisuihin vaikuttavat myös vesistöjen muut käyttömuodot. Toisaalta viemäröinti liittyy oleellisena osana myös eriasteisiin kaavoitusmuotoihin. Suurta huomiota on kiinnitetty myös vesialueiden virkistyskäyttöön. Tällaisia alueita kannattaa tehokkaasti suojata jätevesien pilaavalta vaikutukselta.” Myös rahallisesta panostuksesta on huomio lehdessä: ”Keski-Uudellamaalla nousisivat kokonaiskustannukset 260 milj. mk:aan, josta Vantaan ja Espoonjoen alue yksin muodostaisi suurimman osan eli 220 milj.mk. Määrä tuntuu suurelta, mutta kun otetaan huomioon asutusten määrä v. 2000, eivät kustannukset enää siinä vaiheessa kohtuuttomasti ylitä sitä määrää, mikä nykyisin katsotaan normaalisti jäteveden tehokkaasta käsittelystä aiheutuvan.”134 Valittuun puhdistamoratkaisuun oltiin erittäin tyytyväisiä, joten uusia ratkaisuja ei tarvinnut heti miettiä: ”Toistakymmentä vuotta sitten Espoo oli viemärilaitoksen suhteen eräs maamme takapajuisimmista kunnista, mutta tänään kauppalamme on tässä suhteessa eräs maamme parhaiten hoidetuista” toteaa Arvo Streng verraten Espoon ja Helsingin rantojen likaamista. Hän totesi myös rakennustöiden edistyneen ripeästi, vaikka kallio134ES22.11.1968. 69 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen tunneleita oli rakennettu paljon.135 Myös insinööri Miettinen oli tyytyväinen Suomenojan rakennusprojektiin. Hän oli ”tyytyväinen kokemukseen, joka tästä rakennuksesta on kertynyt, sillä lähitulevaisuudessa joudutaan rakentamaan kuutisenkymmentä vastaavanlaista puhdistamoa, mikäli vesiensuojelusta aiotaan pitää kiinni.” 136 Jo Espoon ensimmäistä puhdistamon vaihetta suunniteltaessa otettiin huomioon seuraavien vaiheiden vaatimukset. Myös taloudelliset ja ympäristövaikutukset arvioitiin huolellisesti. Jo vuonna 1969 oli selvillä, että jätevesien purkupaikkaa olisi siirrettävä noin neljän vuoden kuluttua lopulliseen purkupaikkaan, minkä vaatimat investoinnit olivat suuret. Esimerkiksi tunneliratkaisu vaatisi peräti seitsemän – kahdeksan miljoonaa markkaa. Myös biologisen ja kemiallisen osan rakennusja käyttökustannukset näyttivät hyvin mittavilta. Niiden vaikutukset tiedettiin tutkimusten perusteella erittäin myönteisiksi puhdistustuloksen ja ympäristön tilan kannalta, mutta kun kyseessä oli koko Suomenlahti ja varsinkin koko Itämeri, oli myös muut tekijät otettava huomioon. Espoon Sanomat kiteyttää tilanteen: ”Asiaa selvitettäessä on otettava huomioon ne valtavat jätevesikuormat, jotka Suomenlahteen tulevat käytännöllisesti katsoen puhdistamattomana ja joista Espoo muodostaa vain osaprosentin suuruusluokkaa olevan määrän puhumattakaan Itämerestä, jossa Espoon osuus lienee murto-osapromilleissa. Täten Espoon osalta on katsottava lähivuosien tärkeimmäksi tavoitteeksi lopullisen purkupaikan käyttöönottaminen 135ES29.10.1968. 136ES29.10.1968. 70 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen taloudellisten resurssien mukaan enintään noin neljän vuoden pituisena ajanjaksona sekä erityisesti meren tilan seuraaminen koko Espoon vesialueella.”137 Suomenojan puhdistamon käynnistyessä vuonna 1969 Espoossa oli vielä runsaasti biologisesti toimivia pienpuhdistamoja: Kauklahden, Muuralan, Bembölen, Juvan, Martinmäen, Mankkaan, Lahnuksen ja Nöykkiön puhdistamot sekä Leppävaaran lammikko. Nämä kaikki jäivät myöhemmin pikkuhiljaa pois käytöstä.138 Suomenojan puhdistamon valmistuttua viemärivesiä alettiin johtaa sinne. 3.4. Keskustelua ja strategisia päätöksiä jätevesiongelman ratkaisusta 1970-luvulla Kuten kunnallistekniikan suunnittelupäällikkönä vuosina 1970– 1999 ollut Seppo Laaksonen toteaa, käytiin Espoossa 1970-luvun alkupuolella laajaa poliittista keskustelua jätevesiongelman ratkaisemiseksi. Keskustelu keskittyi kysymykseen, että tehostetaanko ensin puhdistustehoa vai johdetaanko jätevedet ennen puhdistustehon nostamista ulkomerelle. Molemmissa tapauksissa lopputilanteessa korkeatehoisesti puhdistetut jätevedet johdetaan ulkomerelle. Kysymys oli siis vain toteuttamisjärjestyksestä. Helsinki oli valinnut ensimmäisen vaihtoehdon. Espoo päätyi jälkimmäiseen eli ensin toteutettiin purkutunneli ulkomerelle.139 Insinööritoimisto Vesi-Hydro teki vuonna 1970 kauppalan toimeksiannosta Suomenojalla puhdistuskokeita käyttämällä ns. 137MaajaVesiOy1972;EspoonSanomat8.8.1969. 138 Jäppinen 1994. 139Virtanen1999,55. 71 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen suoraa kemiallista saostusta.140 Puhdistamo oli helposti muunnettavissa suoraa kalkkisaostusmenetelmää käyttäväksi kemialliseksi puhdistamoksi ja että kemiallisen puhdistuksen järjestäminen ajoittain olisi taloudellisesti toteutettavissa.141 Uuden jätevesitunnelin louhintatyöt aloitettiin vuoden 1971 lopulla ja urakkasopimuksen mukaan sen odotettiin valmistuvan vuoden 1974 alkuun mennessä. Samalla valtuusto edellytti, että samanaikaisesti tunnelin rakentamisurakan kanssa tutkittiin eri mahdollisuuksia laajentaa ja kehittää puhdistamon toimintaa mekaanis-kemiallis-biologiseksi. Selvitystyötä koskeva sopimus allekirjoitettiin Espoon kaupungin teknisen lautakunnan ja Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy:n kesken tammikuussa vuonna 1972. Selvitystyö laadittiin yhteistyössä Espoon kaupungin teknillisen viraston kanssa.142 Aina 1960-luvun alkuun asti jätevedenkäsittelyn päätavoitteena oli pidetty biologisen hapenkulutuksen (BHK)143 alentamista. Ravinteiden, lähinnä fosforin ja typen aikaansaama sekundäärinen kuormitus havaittiin 1960-luvulla. Jätevedenpuhdistuksessa tuli päämääräksi BHK:n poiston lisäksi fosforin poisto. Seuraa140 Maa ja Vesi Oy 1972. 141 Anttila 1970. 142 Maa ja Vesi Oy 1972. 143BHK(Biologinenhapenkulutus)taiBOD(BiologicalOxygenDemand) ilmoittaa kuinka monta millilitraa happea tarvitaan muuttamaan jätevesilitrassa oleva orgaaninen aines hiilidioksidiksi. Lähde: http://www.ymparisto. fi/default.asp?node=12207&lan=fi(luettu22.5.2006) 72 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen vassa vaiheessa jätevedenkäsittely ulotettiin myös orgaanisten jäämien ja patogeenisten organismien poistoon.144 Vuoden 1972 selvitystyön tuloksena ehdotettiin valittavaksi käsittelymenetelmäksi Suomenojalle ensimmäisessä vaiheessa verraten korkeatehoista biologista käsittelyä, jota täydennettäisiin rinnakkaissaostuksena tapahtuvalla fosforin poistolla. Esityksessä varattiin mahdollisuus jätevedenkäsittelyn edelleen tehostamiseen jälkisaostuksen avulla. Tilavaraus haluttiin tehdä myös typen poistoon. Aluevarauksissa huomioitiin puhdistamon mahdollinen laajennus 500000 asukkaan tarpeisiin.145 Alun perin puhdistamo oli 1969 suunniteltu 400 000 asukasta varten. Vuonna 1974 valmistui Suomenojan puhdistamon mekaanisen käsittelyn laajennus sekä kemiallinen käsittely ja poistotunneli. Kemiallinen puhdistus käynnistyi tammikuussa 1975. Tunnelisuunnitelmaa varten oli tehty kallioperätutkimukset pääosin vuosien 1970 ja 1971 aikana. Samanaikaisesti inventoitiin tunnelilinjan läheisyydessä olevat noin 40 kaivoa louhintatöistä mahdollisesti aiheutuvien haittojen toteamiseksi. Kaivoja kuivuikin ja asukkaille järjestettiin vesikuljetuksia. Kaivotutkimuksia jatkettiin vielä 1990-luvun alussa tietyillä alueilla.146 Espoon Vapaaniemen ranta-asukkaat nostivat Suomenojan puhdistamon jätevesien purun otsikoihin elokuussa 1973. ”Espoo laskee laittomasti jätevettään Suomenojaan” otsikoi Helsingin Sanomat 14.8.1973. Puhdistamon kapasiteetti ei riittänyt pumppaamaan kaikkea jätevettä putkea pitkin merelle. Puhdis144 Maa ja Vesi Oy 1972. 145 Maa ja Vesi Oy 1972. 146 Maa ja Vesi Oy 1992; Jäppinen 2004. 73 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen tamoon tuli normaalisti jätevettä noin 30000 kuutiota päivässä. ”Kaupunki vakuutti asukkaille, kun allas padottiin ja puhdistamo rakennettiin, ettei vesi siitä saastu. […] Ja näin siinä kävi.” Huvila-asukkaat huomasivat Suomenojan alkaneen saastua syksyllä 1972. Talvella joki ei enää jäätynyt ja ongelma paheni seuraavana kesänä.147 Uuden purkutunnelin suunnitteli Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy ja sen rakensi Insinööritoimisto Oy Vesto. Louhintatyöt alkoivat vuoden 1971 lopulla ja tunneli oli valmis maaliskuussa 1974. Tunnelin pituus oli 7540 metriä ja halkaisija oli noin 3,3 metriä. Jätevesi purkautui mereen 17 metrin syvyydessä Viipurinkiven kohdilla.148 Ensimmäisenä käyttökesänä vuonna 1974 viemäritunnelin purkualueella todettiin hajuhaittoja, jotka tietyissä olosuhteissa ulottuivat Gåsgrundetin alueelle saakka. Lisäksi todettiin, että jätevesi nousi purkuaukosta suoraan pintaan sekoittumatta sanottavasti meriveteen. Syy hajuhaittoihin oli selvä: tunneliin jouduttuaan jätevesi ei enää saanut lisähappea, joten se joutui muutaman tunnin kuluessa lähtöhapen loputtua anaerobiseen tilaan. Tunnelissa virtauksen aikana muodostunut rikkivety aiheutti näin purkualueen hajuhaitat. Suunnitellut muutokset jä147HS14.8.1973;HS24.8.1973. 148 Jäppinen 2004; Helsingin kaupungin rakennusvirasto, KRO, Piekkarin muistio6.8.1980. 80 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen BHK7-kuormaksi arvioitiin 21600 kg BHK7/d, mikä asukasvastikelukuna tarkoitti noin 280000 asukasyksikköä.162 Biologisen käsittelyn alettua luovuttiin lietteen kalkkikäsittelystä ja siirryttiin lietteen mädätykseen. Lietteen mädättämö käynnistyi helmikuussa 1981.163 Biologisen puhdistamon juhlalliset vihkiäiset olivat 12.3.1981, missä mukana oli muun muassa silloinen Vesihallituksen pääjohtaja Simo Jaatinen.164 Taulukko 4.1 Suomenojan jätevedenpuhdistamon vaiheet ja eri menetelmien käyttöönottoajankohdat (Maa ja Vesi Oy 1992; VL VK 1997; 2000). VUOSI MENETELMÄ 1963 Biologinen lammikkopuhdistamo 1969 Mekaaninen selkeytys, lietteen koneellinen kuivaus 1974 Laajennus ja kemiallinen käsittely, poistotunneli 1980 Biologinen käsittely, lietteen mädätys 1997 Biologinen aktiivilietelaitos, jossa fosforin poisto rinnakkaissaostuksella.Esidenitrifikaatioonperustuvatypenpoistolaitos. Vuonna 1982 puhdistamolle valmistui kaksi lietesiiloa sekä kaasujohto Espoon Sähkö Oy:n voimalaitokselle. Kauniaisten ja Vantaan kaupungit olivat näissä hankkeissa osallisina. Seuraavana vuonna jatkuivat kaasunkäsittelyn viimeistelytyöt, esiilmastuksen hiekkavaunujen saneeraus ja lietekentän maatyöt. Esimerkiksi vuonna 1984 mädättämökaasusta käytettiin puhdistamolla lämmitykseen 74 prosenttia ja Espoon Sähkö Oy:n voimalaitokselle myytiin 24 prosenttia. Loput kaksi prosenttia poltettiin ylijäämäkaasun polttimossa heinäkuussa voimalaitok162Rouvinen1980. 163 Jäppinen 1994. 164 Jäppinen 1994. 81 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen sen seisokin aikana.165 Vuonna 2006 Fortum kertoi aikovansa rakentaa uuden maakaasuvoimalan 2009 loppuun mennessä.166 4.2. Typenpoistovelvoite ensimmäisenä Suomessa Länsi-Suomen vesioikeus antoi 14.11.1990 päätöksen, jolla puhdistustulosvaatimuksia tiukennettiin entisestään. BHK7ATU tuli olla pienempi kuin 10 mg/l ja vähenemän suuremman kuin 90 prosenttia. Fosforin puhdistusvaatimus oli alle 0,5 mg/l ja poistuma yli 90 prosenttia. Kokonaan uutena vaatimuksena esitettiin ammoniumtypen ja kokonaistypen poistoa koskeva selvitysja suunnitteluvelvoite vuoden 1995 loppuun mennessä. Numeerisia tavoitteita ei typen osalta tässä vaiheessa esitetty.167 Vesiylioikeus päätti 18.9.1991 muuttaa vesioikeuden päätöstä niin, että tavoitteena vuoden 1998 alusta tuli olla vähintään 65 prosentin kokonaistypenpoisto vuosikeskiarvona laskettuna. Espoon Suomenojan puhdistamo oli ensimmäinen jätevedenpuhdistamo Suomessa, jolle asetettiin typenpoistovelvoite.168 Ks. taulukko 4.2. Jo vuonna 1990 oli tehty Suomenojan puhdistamoa koskeva esiselvitys, jonka mukaan sen hetkisen prosessin teoreettinen mitoituskuorma saavutettaisiin vuosien 2005–2010 aikana. Käsittelyn tehostamistarve nopeuttaisi myös laajennusta. Tarvittavat laajennukset mahtuisivat silloin käytössä olleelle laitosalueelle, mutta alueiden luovuttamista muuhun kuin puhdistamon käyttöön ei tulisi sallia. Tulosvaatimuksen kiristyminen, 165VLVK1982-1984;JVLVK2005. 166HeSa23.8.2006. 167 Maa ja Vesi Oy 1992. 168 Jäppinen 1997. 82 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Länsiväylä 31.10.1993. laitoksen ikääntyminen sekä käyttötekniset syyt edellyttivät saneeraustoimenpiteitä. Keskeisiksi saneerauskohteiksi poimittiin automaatiojärjestelmä, esikäsittely eli välppäys ja hiekanerotus, lietteenkäsittely eli lietteen kuivaus ja ylijäämälietteen sakeutus sekä huoltorakennus ja kunnossapitotoimen tarvitsemat tilat. 169 Vuonna 1991 käynnistettiin puhdistamon saneerausohjelma, jolla pyrittiin täyttämään kiristyneet puhdistusvaatimukset, parantamaan käyttöolosuhteita sekä luomaan edellytykset odotettavissa oleville prosessimuutoksille erityisesti typenpoistoa koskevan tavoitteen vuoksi.170 Valvomopään uusinnan yhteydessä selvitettiin seikkaperäisesti mahdollisuudet tehostaa puhdistamon ohjausta ja säätöä. 169 Maa ja Vesi Oy 1992. 170 Maa ja Vesi Oy 1992. Selvityksen mukaan Suomenojalla prosessi tulisi mitä 83 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Länsiväylä 3.10.1993. Suunnittelijana ollut Maa ja Vesi Oy laati puhdistamon henkilökunnan kanssa ohjauksen ja säädön tietokonepohjaisen asiantuntijajärjestelmän. Siihen koottiin kaikki vuosien varrella kertynyt laitoksen optimaalista ajotapaa koskeva tietämys. Uusi automaatio vapautti käyttöhenkilökuntaa rutiinitöistä kehittämään mm. jätevedenpuhdistusprosessia. Tämä koettiin tärkeätodennäköisimmin olemaan D/N-prosessi. Jo olemassa olevaa laitosta voitaisiin toteutuksessa hyödyntää täysimääräisesti. Virheellisen suunnittelun välttämiseksi tarvittaisiin laitoskohtaisia tutkimuksia. 84 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen 85 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Länsiväylä 6.4.2003. 86 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen nä, koska Suomen ensimmäinen typenpoistovaatimus oli annettu juuri Suomenojan puhdistamolle.171 Vuonna 1992 puhdistamo oli siis biologinen aktiivilietelaitos, jossa fosfori saostettiin kemiallisella rinnakkaissaostuksella. Typenpoistolaitoksen rakennustyöt käynnistyivät huhtikuussa 1996 Maa ja Vesi Oy:n laatimien suunnitelmien mukaisesti. Pääurakan vastuu oli YIT:llä, jolle kuuluivat muun muassa maanrakennusurakka ja laitoksen rakenteiden, koneistojen ja erilaisten putkistojen toimitus. Kokonaiskustannukset olivat noin 76 miljoonaa markkaa. Uuden osan neljä linjaa käynnistettiin asteittain huhtikuussa 1997. Vanhat linjat saneerattiin kesän ja syksyn aikana. Typenpoistolaitoksen vihkiäisiä juhlittiin 2.10.1997, vihkiäispuheen piti Uudenmaan ympäristökeskuksen johtaja Leena Saviranta. Hän totesi Espoon siirtyneen uuden prosessin myötä jätevesien puhdistuksessa kärkipaikalle Suomessa.172 Aktiivilietealtaiden tilavuus oli nyt yli kaksi kertaa suurempi kuin ennen laajennusta. Mitoitus perustui vuoden 2010 tilanteeseen väestöennuste huomioiden. Uuden laitoksen myötä mereen johdettu typpikuorma puolittui. 173 Typenpoistolaitos oli valmistuessaan mitoitettu 93000 kuutiometrin virtaamalle päivässä. Vuoden 1996 keskimääräinen virtaama oli 73000 kuutiota päivässä. Viemäröintialueella asui 171 Ibid. 172 Jäppinen 1997. 173 Jäppinen 1997; Jäppinen 2000. Kokonaistypen poisto tapahtui Suomenojan puhdistamollabiologisellaaktiivilietemenetelmälläD/N-esidenitrifikaatioprosessina. 87 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Länsiväylä 26.9.1993. noin 245000 asukasta (Espoo, Kauniainen, Vantaan länsiosa ja Kirkkonummen Veikkola).174 174 Jäppinen 1997. Teollisuusjätevesien osuus oli noin kahdeksan prosenttia kokonaisjätevesimäärästä. 88 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Länsiväylä 10.10.1993. 89 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Kuten Pentti Sipi toteaa, niin Espoolla oli taloudellista onnea typenpoistolaitoksen rakentamisvaiheessa: ”Jätevedenpuhdistamo asia on yksi iso homma. Eri vaiheissansa kun Suomenojan puhdistamon historiaakin katsoo, niin siellä on aina tullut uusia asioita, jossain vaiheessa mekaaninen laitos muutettiin kemialliseksi ja sitten se viimeinen suuri homma oli typenpoistolaitos, joka ensimmäisenä velvoitteena ja toteutettunakin tuli Espoon kohdalle. Meillä kävi vielä siinä mielessä tuuri että 1994 kun rakentamisesta päätettiin, niin osuttiin aikaan jolloin rakentaminen oli edullista, saatiin se varmaan 20 miljoonaa halvemmalla kuin jos suhdanteet olisivat olleet toisenlaiset.” 175 Vuonna 2000 Suomenojalla käsiteltiin 253000 asukkaan jätevedet, keskimäärin 75000 kuutiometriä jätevettä päivässä ja yhteensä 27,4 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Vantaalta tulevien jätevesien osuus oli 19 prosenttia, Kauniaisista tuli noin kolme ja puoli prosenttia ja Kirkkonummelta 0,8 prosenttia. Teollisuusjätevesiä oli noin kahdeksan prosenttia ja kaatopaikkavesiä noin yhdestä kolmeen prosenttia.176 Vuonna 2004 jätevesiä käsiteltiin noin 31,7 miljoonaa kuutiota eli keskimäärin noin 87000 kuutiometriä päivässä.177 175 Sipi 31.3.2006. 176 Jäppinen 2000. 177 VL VK 2004. 96 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Taulukko 4.2. Jätevedenpuhdistamiselle asetetut lupavaatimukset (Jäppinen3.5.2006) BHK 7 Fosfori Typpi Vuosi prosessi vaatimus tavoite vaatimus tavoite tavoite mg/l red.% red.% mg/l red.% red.% red.% 1975 kemiallinen 60 1,5 1981 biologis-kemiallinen 25 80 90 1,0 1988 -"- 17,5 85 92,5 1,0 1991 -"- 10 90 0,5 90 95 1998 lisäksi typenpoisto 10 90 0,5 90 95 65 2002 -"- 10 90 0,5 90 70* Lisäehto: Kun jätevedenveden lämpötila on yli 12 ◦C, mereen menevän veden typpipitoisuus tulee olla pienempi kuin 20 mg/l. Tavoitearvo lasketaan vuosikeskiarvona. BHK7ja fosforiarvot lasketaan neljännesvuosikeskiarvoina BHK7 = biologinen hapenkulutus red.% = vähenemä prosentteina Puhdistamon jatkuva kehittäminen ja rakentaminen on sitonut voimavaroja, mutta siihen on Maija Jäppisen mukaan osattu varautua: ”Puhdistamoa on pitänyt laajentaa aika reippaasti. Ei se varsinaisia ongelmia ole tuottanut. Muutokset on aina ennakoitu ja rakennettu sitä mukaa lisää.”188 188 Jäppinen 22.3.2006. 97 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Länsiväylä 19.12.1993. 98 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Länsiväylä15.1.2003. 99 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Länsiväylä 19.1.2003 & 19.3.2003. 100 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Länsiväylässä oli useampi vesiteemainen aihe 12.2.2003 . 101 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen 5. KALLIOPUHDISTAMOVAIHTOEHTO JATKOSUUNNITTELUN PERUSTAKSI 5.1. Kalliopuhdistamohankkeen tausta Valinta Suomenojan puhdistamon hyväksi tapahtui lopullisesti vuosien 1961 ja 1962 vaihteessa, jolloin Valtakarin mukaan vaihtoehtona oli ollut mm. Mellstenin kalliopuhdistamo Haukilahdessa.189 Huomattava on, että kalliopuhdistamovaihtoehtoa pohdittiin jo 1960-luvun alussa. Tarve ratkaista jätevesienpuhdistuksen tulevaisuus nousi Espoossa esille Suomenojan jätevedenpuhdistamon uuden ympäristölupahakemuksen tullessa ajankohtaiseksi vuoden 2006 lopussa. Espoon Vesi teetti ennen luvan anomista Espoon ja sen lähiympäristön jätevedenpuhdistuksen kehittämissuunnitelman Maaja Vesi Oy:llä. Suunnitelma valmistui toukokuussa 2006. Kehittämissuunnitelmassa todettiin, että jo pitkään jatkuneesta kuormituksen kasvusta johtuen oli Suomenojalla saavutettu usean kuormitustekijän osalta mitoituskuorma. Suunnitelmassa esitettiin kaksi perusvaihtoehtoa: Suomenojalla sijaitsevan nykyisen puhdistamon kehittäminen ja laajentaminen tai Suomenojan läheisyydessä sijaitsevaan kalliotilaan rakennettava uusi jätevedenpuhdistamo. 190 Espoon kaupunginhallitus valitsi 12.9.2006 pidetyssä kokouksessaan Espoon jätevedenpuhdistuksen kehittämissuunnitelmassa esitetyn kalliopuhdistamovaihtoehdon jatkosuunnittelun 189Valtakari1989. 190 Kehittämissuunnitelma 2006; Lupapäätös 26/2007/1; www.kalliopuhdistamo.fi;luettu12.3.2008. 102 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen pohjaksi: ”Jätevesien käsittely toteutetaan Suomenojan jätevedenpuhdistamolla nykyisin lupaehdoin vuoteen 2017 asti, jolloin kalliopuhdistamo otetaan käyttöön.” Samalla kaupunginhallitus kehotti Espoon Vettä mm. käynnistämään kalliopuhdistamon hankesuunnitelman laadinnan ja valmistelemaan jätevedenpuhdistusta koskevan ympäristölupahakemuksen vuoden 2006 loppuun mennessä kehittämissuunnitelmassa esitettyjä periaatteita noudattaen. Palveluliikelaitosten lautakunta oli 18.5.2006 päätynyt samaan ratkaisuun. 191 Ympäristölupahakemus jätettiin joulukuussa 2006, ja lupa saatiin kesäkuussa 2007. Seuraava uusi lupahakemus on jätettävä kesällä 2014. Luvan lähtökohtana on uuden puhdistamon rakentaminen vuoteen 2017 mennessä.192 Odotukset tiukentuvista vaatimuksista ohjaavat osaltaan espoolaisten toimintaa.193 Kehittämissuunnitelma ja ympäristölupa veivät Espoon jätevedenpuhdistuksen uuteen, ratkaisujen etsimisen aikaan. Oli todettu, että Suomenojan puhdistamo ei jatkossa täyttäisi sille asetettuja laatuja kapasiteettivaatimuksia. Vuonna 2007 Suomenojan puhdistamolle tuli jätevesiä Espoosta, Kauniaisista, Kirkkonummelta ja Länsi-Vantaalta. Myös Siuntion jätevedet johdetaan Kirkkonummen kautta Espooseen alkaen 2008. Vuosien 2005–2006 mitatun vuosikeskiarvon mukaan jätevesimäärän jakautuma on seuraava: Espoo 74 %, Vantaa 17 %, Kirkkonummi 6 % ja Kauniainen 3 %. Ennustettu jätevesimäärän jakautuma 191 Kehittämissuunnitelma 2006; Lupapäätös 26/2007/1; www.kalliopuhdistamo.fi;luettu12.3.2008. 192 Kehittämissuunnitelma 2006; Lupapäätös 26/2007/1; www.kalliopuhdistamo.fi;luettu12.3.2008. 193PiekkariJ.17.1.2008. 103 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen vuodelle 2030 on: Espoo 68 %, Vantaa 19 %, Kirkkonummi 10 % ja Kauniainen 3 %.194 Jakauman muutokset ovat siis varsin pieniä ennusteen mukaan. Vantaankin osuuden kasvu mahtuu hyvin Vantaan jo vuosikymmeniä maksaman varauman puitteisiin. Perusasetelmat pysyvät siis samoina, vaikka jätevesimäärien on ennustettu kasvavan huomattavasti. 5.2. Miksi kalliovaihtoehtoa ryhdyttiin pohtimaan? ”Ajatus kalliopuhdistamovaihtoehdon tutkimisesta syntyi ollessani saunomassa Suomen Saunaseuran tiloissa Lauttasaaren Vaskiniemessä. Tämä tapahtui perjantaina 3.6.2005. Istuin vilvoittelemassa rantakallioilla. Mietiskelin siinä, olisiko muita vaihtoehtoja olemassa kuin Suomenojan kehittäminen, ja silloin välähti, että kalliopuhdistamo tietenkin. Kerroin ajatuksesta seuraavana maanantaiaamuna 6.6.2005 ensin Jukka Yli-Kuivilalle ja sitten vähän myöhemmin Petteri Jokiselle. Muistan sanoneeni Yli-Kuivilalle, että ”tämä on historiallinen hetki, käynnistämme tänään kalliopuhdistamon suunnittelun”. [...] Kesäkuun alun hankintaerittelyversiossa kalliopuhdistamovaihtoehtoa ei vielä ollut, mutta lisäsin sen lopulliseen versioon heti tuon saunomisen jälkeen. Kalliopuhdistamovaihtoehto ei siis ollut konsultin keksintöä, vaan jo hankintaerittelyssä pyydettiin Suomenojavaihtoehdon lisäksi tutkimaan ”onko olemassa edellytyksiä Espoossa sijaitseviin kalliotiloihin sijoitettavan uuden jätevedenpuhdistamon rakentamiselle”. Myös päätöksenteon taktiikka luotiin käytännössä jo tässä 194 Kehittämissuunnitelma 2006; Lupapäätös 26/2007/1; www.kalliopuhdistamo.fi;luettu12.3.2008. 104 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Länsiväylä 6.4.2003. Länsiväylä 16.4.2003. Länsiväylä 6.4.2003. Länsiväylä 9.4.2003. 105 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen vaiheessa: tarvittiin selkeää näyttöä lupaviranomaisten suuntaan, että Espoo on ratkomassa tosissaan jätevesiongelmaa pitkälle tulevaisuuteen. Konsulttia pyydettiin siksi tutkimaan kaksi vaihtoehtoa: A. Kehitetään nykyistä suomenojan jätevedenpuhdistamoa ja B. Rakennetaan kokonaan uusi, kalliotiloihin sijoitettava puhdistamo. Heti kesäkuun alussa Espoon Vesi käynnisti kaupungin geoteknisen yksikön kanssa alustavat selvitykset sopivien paikkojen löytämiseksi uudelle putsarille. Selvitys valmistui joskus elokuussa ja silloin oli löytynyt noin 5 vaihtoehtoa. Selvitys annettiin sitten konsultin käyttöön. Jo työn alkuvaiheessa päätettiin, että vaihtoehtoja ei vielä kehittämissuunnitelmavaiheessa pistetä paremmuusjärjestykseen, koska arvelimme sen vaikeuttavan päätöksentekoa ja hankeen joutuvan siten hakoteille. Siksi hankintaerittelyssä puhuttiin ”vaihtoehtoisista kehittämispoluista” ja ´edellytyksistä kalliopuhdistamon rakentamiselle”. Itselleni oli heti 3.6. lähtien selvää, että kalliopuhdistamo olisi paras vaihtoehto seudullisestikin ajatellen. Tämä intuitio ei kuitenkaan ohjannut millään tavalla kehittämissuunnitelman laadintaa. Suunnitelma laadittiin aidosti ja tasapuolisesti molempia kehittämispolkuvaihtoehtoja vertaillen.»195 Näin kertoi puhdistamohankkeen alkuvaiheista Jukka Piekkari alkuvuodesta 2008. Piekkari oli Espoon Veden toimitusjohtajana 195SähköpostiJukkaPiekkarilta26.3.2008PetriJuutille. 112 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen kuitenkin, että laitos saneerattaisiin. Toinen vaihtoehto on rakentaa uusi kallioluolaan sijoitettava puhdistamo. Jotta jäteveden puhdistus voidaan hoitaa lupaehtojen mukaisesti, suuria investointeja on joka tapauksessa tehtävä – joko Suomenojalla tai jossakin muualla. Sen takia päätimme tehdä laajan selvityksen, jossa perusteellisesti pohditaan molempia vaihtoehtoja. Virallisia päätöksiä uudesta puhdistamosta ei ole vielä tehty.” 200 Prosessi näytti Piekkarin mukaan jo suunnittelun alkuvaiheessa pitkältä: ”Ensiksikin uuden puhdistamon sijoituspaikan ratkaisemiseen ja tarvittavaan kaavoitusprosessiin menee noin kolme vuotta. Sen jälkeen pari vuotta menee suunnitteluun ja viisi vuotta rakentamiseen, joten laitos olisi käytössä noin kymmenen vuoden kuluttua”. 201 Suomenojan jätevedenpuhdistamo on ollut toiminnassa vuodesta 1969 alkaen, ks. tästä vaiheesta tarkemmin luvusta 2 ja 3. Biologis-kemiallinen prosessi typenpoistoineen tuli käyttöön puhdistamon viimeisimpien korjaustöiden yhteydessä vuonna 1997, ks. tästä vaiheesta tarkemmin luku 4. Suomenojan laitoksella alkaa olla jo runsaasti vuosia takanaan. Piekkari kiteytti vuoden 2006 alussa tämän asian seuraavasti: ”Suomenojan laitosta joudutaan kunnostamaan joka tapauksessa, sillä osa laitteistoista alkaa olla jo huonossa kunnossa. Jotakin olisi tehtävä jo puhdistustason pitämiseksi nykyisellä tasollaan. Korjausten laajuus määräytyy sen perusteella, pää200 Kihl 2006. 201 Kihl 2006. 113 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen tetäänkö Espooseen rakentaa uusi jätevedenpuhdistamo. Jos rakentamiseen päädytään, Suomenojan saneeraukseen ei kannata investoida yhtä paljon kuin siinä tapauksessa, että nykyisen puhdistamon toimintaa jatkettaisiin.” 202 Espoon uuden keskuspuhdistamon kustannusarvio oli vuoden 2008 alussa 170–180 miljoonaa euroa. 203 Suomenojan nykyisen puhdistamon tehostamista, laajennusta ja saneerausta tutkittiin Espoon jätevedenpuhdistuksen kehittämissuunnitelmassa toukokuussa 2006. Suunnitelman mukaan vuoden 2025 kuormitus edellyttäisi nykyisen vesiprosessin kapasiteetin merkittävää lisäystä, mikä johtuu asukasmäärän ja ravinnekuormituksen kasvusta ja lupaehtojen kiristymisestä. Vantaan kaupungin uusi rakennettava Marja-Vantaan kaupunginosa ei ole laajuudestaan huolimatta syy Suomenojan kapasiteetin täyttymiseen: Vantaa on alusta asti varannut riittävän kapasiteetin Suomenojan puhdistamosta myös laajennuksiaan varten. Käytännössä Vantaa on maksanut jo 1960-luvulta asti puhdistamokapasiteetista tulevaa kasvuaan, kuten Marja-Vantaata varten.204 Vantaan Veden johtaja Pertti Heinonen totesi tämän asian taustoista seuraavasti: ”Joo, silloin 1977, kun mää tulin taloon, niin täällä oli semmonen vesihuoltoinsinööri, kun Pertti Linna. Mää oletan, että 202 Kihl 2006. 203http://www.rakennuslehti.fi/uutiset/lehtiarkisto/10982.html;luettu 12.3.2008. Silti, pitkällä aikavälillä tämä vaihtoehto olisi todennäköisesti edullisempi kuin maan pinnalle rakennettava uusi puhdistamo tai Suomenojan puhdistamon perusteellinen saneeraus ja laajennus. 204Heinonen&Mäkinen14.2.2008.Marja-Vantaaonpääkaupunkiseudun merkittävin uusi asuinja työpaikka-alue. Siitä tulee kotikaupunki 27 000 114 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Länsiväylä21.5.2003. 115 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen nämä on hänen ajatuksiaan nämä varaukset. […] Mutta tolta osin, että se olis ne varaukset noinkin ylimitoittanut, niin ehkä sillä oli sitten näkemystä, koska nythän niitä tulevina vuosina tarvitaan sen Marja-Vantaan yhteydessä. Mutta onhan niistä tietenkin tullut vuosien varrella[...] tai turhaan maksettu niistä investoinneista, kun ne investoinnit menee niiden varausten suhteessa.” 205 Onko missään vaiheessa ajateltu, että varauksia pitäisi pienentää? Heinonen vastasi: ”Ei ole mun uran aikana ollut kertaakaan, koska[...] ei ole yleissuunnittelusta ainakaan koskaan tullut mitään sellaista vihjettä, että varauksia on tehty liikaa.” 206 Vantaan Veden talouspäällikkö Kirsti Mäkinen jatkoi samasta asiasta: ”Ja koko ajanhan se Marja-Vantaan rakentaminen on ollut tulollaan. Niin kauan kuin Vantaalla olen ollut, niin se on aina ollut kuitenkin siellä suunnitelmissa, vaikka sen toteutuminen on siirtynyt vuosikymmenistä toiseen.”207 Espoossa siis suunnitellaan kalliopuhdistamoa ja Vantaalla on rahaa paljon kiinni vanhassa puhdistamossa. Miten tämän pitäiasukkaalle. Samalla luodaan edellytykset 23 000 uudelle työpaikalle. Alue sijaitsee Hämeenlinnanväylän varrella Kehä III:n välittömässä läheisyydessä. Lähde: http://www.vantaa.fi/i_alaetusivu.asp?path=1;135;137;221;54585; luettu12.3.2008. 205Heinonen&Mäkinen14.2.2008. 206Heinonen&Mäkinen14.2.2008. 207Heinonen&Mäkinen14.2.2008. 116 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen si näkyä Vantaan Veden mielestä, jos kalliopuhdistamoon mennään? Heinonen vastasi: ”No kyllä sen pitäisi näkyä sillä lailla, että ikään kuin, jos tämä olisi osakeyhtiö, niin meillä pitäisi olla osakkeet se 29 prosenttia siellä. Ja tavallaan se määrä omaisuutta pitäisi siirtyä sinne uuteen putsariin. Ottaa se huomioon siellä. Sehän tässä sopimuspohjaisessa yhteistyössä on se huono puoli, että tämä ei ole yhtä tarkkaan säädeltyä, tai ole ollenkaan säädeltyä, osakeyhtiössä. Silloinhan se olisi selkeätä, sitä sitten myös tavallaan johdettaisiin sitä laitosta kuten osakeyhtiötä. Taas meidän lausunnot, mikä me siitä annettiin, niin siinä kyllä, ei nyt oltu itse asiassa sitä lopullista kallioputsaria vastaan, vaan kerrottiin, että meidän mielestä osuudet pitää siirtyä sinne uuteen putsariin. Tosin oltiin kyllä sitäkin mieltä, että meidän tarpeisiin se Suomenojakin riittää – oliko se 2030 asti.” 208 Mäkinen jatkoi: ”Niin että siihen 2030 mennessä niin tuota se meidän varaus, mikä meillä on, riittää. Meidän takia Suomenojaa ei tarvitsisi laajentaa. Laajennustarve ei lähde siitä, että Vantaan Veden vesimäärä olisi lisääntynyt.”209 Marja-Vantaan kaupunginosan asukasmääräksi on arveltu jopa 30000–60000. Nykyiseltä Suomenojan jätevedenpuhdistamon sijoituspaikalta loppuu laajennusvara 30 vuoden kuluttua, mikä osaltaan 208Heinonen&Mäkinen14.2.2008. 209Heinonen&Mäkinen14.2.2008. 117 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen pakottaa myös tekemään uusia ratkaisuja. Lisäksi merivedenpinnan nousu tulevaisuudessa lisää tulvariskejä ja vaatii lisäpumppauksia, Suomenojan puhdistamo sijaitsee tulva-alttiilla alueella. Vanhan puhdistamon laajentaminen ja kattaminen tai uuden puhdistamon rakentaminen Suomenojalle on todettu kustannuksiltaan jopa suuremmaksi kuin uuden kalliopuhdistamon rakentaminen. Suomenojan puhdistamon kehittäminen olisi kaikissa tapauksissa vain väliaikaisratkaisu, jolla uuden puhdistamon rakentamista voitaisiin siirtää muutamalla vuodella.210 Kalliopuhdistamo-hankkeen projektipäällikkö (1.1.2008 alkaen) Jukka Yli-Kuivila kertoi maaliskuussa 2008, että Suomenojan nykyisen puhdistamon tehostamista, laajennusta ja saneerausta suunnitellaan kevään ja kesän 2008 aikana. Sen jälkeen vastaus kysymykseen on tarpeen päivittää. Mikäli Suomenojan kehittäminen osoittautuu vaihtoehtojen vertailussa parhaaksi vaihtoehdoksi, saattaa vastaus muuttua seuraavan suuntaiseksi: ”Kehittämisen suunnittelua jatketaan 2009–2011 ja ensimmäinen laajennusvaihe saadaan valmiiksi viimeistään 2017. Tällä hetkellä epäilemme kuitenkin kustannusten nousevan huomattavasti aiemmin arvioidusta.” Espoon jätevedenpuhdistuksen kehittämissuunnitelmassa huhtikuussa 2006 on jo todettu, että vuoden 2025 kuormitus edellyttää nykyisen vesiprosessin kapasiteetin merkittävää lisäystä, mikä johtuu asukasmäärän ja ravinnekuormituksen kasvusta ja lupaehtojen kiristymisestä. Kehittämissuunnitelmassa laajennusvaran nykyiseltä puhdistamon sijoituspaikalta todettiin loppuvan 30 vuoden kuluttua, mikä pakottaa uuteen 210http://www.kalliopuhdistamo.fi/kysyttya/;luettu12.3.2008. 118 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen ratkaisuun. Asukastyöpajoissa 2007 kehitettiin vaihtoehtoiseksi ratkaisuksi puhdistamon laajentaminen tontin saastuneelle osalle ja sen jälkeen nykyisten tehottomien osien purkaminen ja uusien tehokkaampien altaiden ja tilojen rakentaminen niiden paikalle. Yli-Kuivilan mukaan näin menetellen puhdistamolla on tulevaisuudessakin riittävästi laajennusvaraa, mutta kustannukset nousevat 2006 arvioiduista. Silloinkin todettiin vanhan puhdistamon laajentaminen ja kattaminen tai uuden puhdistamon rakentaminen Suomenojalle kustannuksiltaan suuremmaksi kuin uuden kalliopuhdistamon rakentaminen.211 Pitkän ajan Suomenojalla työskennellyt laboratoriopäällikkö Maija Jäppinen (jäi eläkkeelle 2007) analysoi ajatusta uuden jätevedenpuhdistamon rakentamiseksi kallioluolaan: “Minun mielestäni se on ihan hyvä ajatus koska osa tästä laitoksesta alkaa olla jo huonokuntoista, osa laitoksesta on vuodelta 1969. Täällä pitäisi saneerata aika paljon ja kokonaan uuden puhdistamon rakentaminen on hyvä vaihtoehto. Toinen vaihtoehto olisi uusien altaiden rakentaminen tänne. Kallio on kuitenkin parempi vaihtoehto, koska kallion sisällä työskentely talvipakkasilla ja huonojen säiden aikaan on paljon miellyttävämpää. Huoltoja voidaan tehdä ympäri vuoden eikä vaan kesällä. Kyllä täällä varmaan kaikki kannattaa kalliopuhdistamon rakentamista. Mutta se vie aikaa ainakin kymmenen vuotta ennen kun se tulee jos tulee. Kalliopuhdistamo on myös kallis. Jos kaupungilla lyödään hanttiin, niin sitten aletaan rakentaa tänne Suomenojalle uusia altaita ja saneeraamaan nykyistä puhdistamoa. Maatahan täällä on mutta ei ole mi211SähköpostiJukkaYli-Kuivilalta31.3.2008PetriJuutille. 119 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen tenkään helppoa rakentaa altaita lammikon viereen, jossa maanlaatu ei ole mitenkään erityisen hyvä.” 212 5.3. Kokemuksia kalliopuhdistamoista ja muita ratkaisuja Suomen ensimmäinen kalliopuhdistamo valmistui Raisioon jo vuonna 1967. Kirjoitushetkellä Suomessa on toiminnassa viisi kalliopuhdistamoa, joista suurin sijaitsee Espoon naapurissa, Helsingin Viikinmäessä. 213 Helsingin Viikinmäen jätevedenpuhdistamo valmistui vuonna 1994. Jätevedenpuhdistamot ovat monessa kaupungissa jo ikääntyneitä, mikä merkitsee joko merkittäviä saneeraustai laajennustöitä. Nämä asiat olivat 2000-luvun alussa pinnalla, koska silloin jätevesilain säätämisestä oli jo noin 30 vuotta. Lain voimaantulon myötä alkoi varsinainen kunnallisten vedenpuhdistamojen rakennusbuumi. Nyt näihin laitoksiin on tarpeen tehdä mittavia saneerauksia, laajennuksia ja korjauksia. Välttämättä syynä ei ole rakenteiden huono kunto, vaan kiristyneet puhdistusvaatimukset, muun muassa uudet typenpoistomääräykset. Viimeaikaisissa uusissa jätevedenpuhdistamohankkeissa on ollut jätehuoltorakentamisen tapaan suuntausta kohti suuria keskuslaitoksia. Espoon lisäksi Tampereella on meneillään hanke kallioon sisään rakennettavan alueellisen jätevedenpuhdistamon rakentamiseksi, mutta esimerkiksi Kotka ja Pori korjasivat, 212 Jäppinen M. 22.3.2006. 213http://www.tampere.fi/tiedotus/tiedotteet/2005/t0428c.html;luettu 12.3.2008. 120 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen saneerasivat ja laajensivat vanhoja puhdistamojaan. Kotkassa asian ratkaisivat elinkaarikustannukset.214 Kalliopuhdistamoja rakennetaan lähinnä Pohjoismaissa, koska täällä kallioperä soveltuu hyvin maanalaiseen rakentamiseen. Puhdistamojen sijoittaminen kallioon on yleistä ja sillä on pitkät perinteet muun muassa Ruotsissa ja Norjassa.215 Ruotsissa kalliopuhdistamoja on useita, esimerkiksi Göteborgissa sekä Tukholman seudulla Käppalan ja Henriksdalin laitokset. 216 RAISIO, Suomen ensimmäinen kalliopuhdistamo 1967– 2009 Raision kaupungin jätevesilaitos puhdisti kaupungin omien jätevesien lisäksi myös Raisio Yhtymä Oyj:n, Naantalin, Maskun, Nousiaisten ja Mynämäen jätevedet. Jätevettä puhdistetaan vuodessa noinviisi miljoonaa kuutiota. Vuonna 1967 valmistunut Raision Temppelivuoren sisään rakennettu puhdistamo oli Suomen ensimmäinen kalliopuhdistamo sekä ensimmäinen teollisuuden ja kunnan yhteinen puhdistamo. Puhdistetut jätevedet purettiin Raisionlahdelle. Kaksilinjainen biologis-kemiallinen rinnakkaissaostuspuhdistamo toimi toiminut hyvin ja sitä te214 http://www.rakennuslehti.fi/uutiset/lehtiarkisto/10982.html; luettu 12.3.2008;Jätevedenpuhdistamotovatkorjaus-jalaajennusiässä08.11.2007 12:26Lehtiarkisto;luettu12.3.2008. 215 http://turunseudunpuhdistamo.fi/index.html;http://www.tampere.fi/tiedotus/ tiedotteet/2005/t0428c.html;luettu12.3.2008. 216 Kihl 2006. 121 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen hostettiin esisaostuksella ja jälkisaostuksella. Puhdistamon hoitaja Rauno Rantanen kertoi vuonna 2002: ”Käsitellyt vesimäärät ovat olleet viime vuosina lähes kaksinkertaisia mitoitusvirtaamaan nähden pohjoisten naapurikuntien mukaantulon takia. Siitä huolimatta on pystytty selkeästi alittamaan nykyisten lupaehtojen päästörajat. Uudet vuoden 1999 alussa tulleet lupaehdot typenpoistovaatimuksineen edellyttävät kuitenkin puhdistamon laajennussaneerausta ja uudistamista” Raisiossa pidetään mahdollisena, että myöhemmin liitytään Turun suurpuhdistamoon eli Kakolan kalliopuhdistamoon.217 Jätevesien puhdistustoiminta Raisiossa loppui lokakuussa 2009. Jätevedet johdetaan Kakolanmäen jätevedenpuhdistamolle Turkuun. KOTKA, vanhan jätevedenpuhdistamon laajennus Kotkassa hanke oli pitkällä kun Espoon jätevedenpuhdistamosta valmisteltiin ja tehtiin ratkaisuja. Mussalon kaupunginosassa sijaitsevan puhdistamon laajennus ja saneeraus käynnistyvät joulukuussa 2007. Kymen Vesi Oy:n toimitusjohtaja Tapani Eskola kertoi rakennuslehdessä marraskuussa 2007, että hankkeessa tehdään ensin laajennus vanhan, toimivan puhdistamon ympärille ja sen jälkeen ryhdytään saneeraamaan vanhaa. Eskolan mukaan erilaisia toteutusvaihtoehtoja oli alun perin toistakym217 http://www.kemira.com/NR/rdonlyres/FF4DAA05-640D4CF8-8D36-D2B467C5E5D2/0/Waternet_1_2002.pdf;luettu 12.3.2008. 128 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen 129 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen 130 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen TAMPERE Tampereen Vesi valmisteli Espoon puhdistamohanketta suunniteltaessa kallioperään sijoitettavaa uutta keskuspuhdistamoa eli ns. Pirkanmaan keskuspuhdistamoa. Neljäntoista kunnan yhteishanke maksaisi noin 250 miljoonaa euroa. Tampereen kalliopuhdistamolle esitettiin kahta sijoituspaikkavaihtoehtoa: toinen Nokian Koukkujärven alueella ja toinen Pirkkalan lentoaseman lähellä. ”Vesihuoltoyhtiön perustamisen aika on siinä vaiheessa, kun nähdään, ketkä lähtevät hankkeeseen mukaan”, totesi Tampereen Veden toimitusjohtaja Reijo Kuivamäki vuonna 2007. Kuivamäen arvio hankkeen aikataulusta oli tuolloin, että rakentamaan päästään vuonna 2015 ja valmista tulee vuoteen 2020 mennessä.229 Kolmas vaihtoehto eli jos Tampereen seudun kalliopuhdistamoa ei toteuteta, oli se, että suunnittelualueelle jää lukuisia jätevedenpuhdistamoita, joista kuusi eli Tamperen kaksi puhdistamoa, Nokia, Lempäälä, Akaa, Valkeakoski laajennetaan vastaamaan keskuspuhdistamon puhdistustasoa ja muut eli Ikaalinen, Hämeenkyrö, Orivesi, Kuhmalahti saneerataan.230 Tampereen seudulla noin 300 000 henkilön jätevedet johdetaan kunnalliseen viemäriin ja puhdistamolle. Jätevedenpuhdis229 http://www.rakennuslehti.fi/uutiset/lehtiarkisto/10982.html; luettu 12.3.2008;Jätevedenpuhdistamotovatkorjaus-jalaajennusiässä08.11.2007 12:26Lehtiarkisto;luettu12.3.2008. 230http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=261009&lan=FI;luettu 12.3.2008.LisäksiKämmenniemenpuhdistamonpurkupaikkaatarkastellaan ja Sahalahden puhdistamo muutetaan teollisuuden jätevesien käsittelylaitokseksi. Tarvittavat lisäalueet ovat puhdistamoiden läheisyydessä. Teollisuuden jätevedet käsitellään teollisuuslaitoksilla nykyisessä laajuudessa. 131 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen tuksen avulla ehkäistään likaisen veden aiheuttamia terveysja ympäristöhaittoja. Valtaosa Tampereen, Kangasalan, Lempäälän, Pirkkalan, Vesilahden ja Ylöjärven jätevesistä käsitellään nykyisin 1960ja 1970-luvuilla rakennetuissa Tampereella sijaitsevissa Viinikanlahden ja Raholan jätevedenpuhdistamoissa sekä Lempäälän jätevedenpuhdistamossa. Niiden käsittelykapasiteettia ja puhdistustehoa on parannettu, mutta väestömäärän kasvun ja kiristyvien puhdistusvaatimusten vuoksi tarvitaan uusia ratkaisuja. 231 Keskuspuhdistamohanke käynnistyi jo vuonna 1997, jolloin tehtiin alustava selvitys puhdistamopaikoista. Vuosina 2003– 2005 keskuspuhdistamon tarve tunnistettiin maakuntakaavassa, mutta paikkaa ei vielä määritelty. Vuonna 2008 olikäynnissä yleissuunnitteluvaihe, jossa oli mukana 14 kuntaa ja Pirkanmaan Jätehuolto Oy. Yleissuunnitteluvaiheen tarkoituksena oli saada kunnille riittävästi tietoa päätöksen tekemiseen hankkeen jatkosta.232 Ks.kuva 5.2. 231http://www.keskuspuhdistamo.fi/ 232http://www.tampere.fi/pirkanmaankeskuspuhdistamo/hanke/index.html; luettu12.3.2008. 132 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Kuva 5.2. Pirkanmaan keskuspuhdistamohankkeen aikataulu näytti tältä vuonna 2008. (http://www.tampere.fi/kuvat/5plpULrGN/aikataulu.jpg;luettu12.3.2008). Tavoitteena oli saada vuoden 2008 loppuun mennessä yleissuunnitelma ja ympäristövaikutusten arviointi valmiiksi niin, että voidaan tehdä: – päätös puhdistamon sijoituspaikasta - kunnat voivat päättää osallistumisestaan hankkeen jatkovalmisteluun - hankkeella on luvanhakuvalmius - voidaan perustaa tarvittaessa puhdistamoyhtiö toteuttamaan hanketta. Erilaisia vaihtoehtoja jätevedenkäsittelyn perusratkaisun luomiseksi Tampereen seudulle selviteltiin yli kymmenen vuoden ajan. Lopulta päädyttiin esiselvitysten pohjalta vertaamaan hajautettua ja keskitettyä jätevesien käsittelyratkaisua. Keskitetty ratkaisu tunnetaan Sulkavuori-vaihtoehtona ja hajautetussa vaihtoehdossa toiminta olisi keskittynyt vanhojen puhdistamo- 133 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen jen ja linjojen parantamiseen. Vaihtoehtojen vertailun jälkeen tehtiin päätös suunnitella jätevedenpuhdistamo kalliopuhdistamona Tampereen Sulkavuoreen. Tampereen kaupunginvaltuusto päätti 17.2.2014, että keskusjätevedenpuhdistamo sijoitetaan Sulkavuoreen. 233 Pirkanmaan keskuspuhdistamohanke on useiden kuntien yhteishanke. Rakentamisen alkaa vuoden 2017 aikana. Rakentaminen kestää todennäköisesti noin viisi vuotta, josta louhintatyön on arvioitu kestävän noin kolme vuotta.234 HELSINGIN VIIKINMÄKI, Suomen suurin kalliopuhdistamo Viikinmäkeä voidaan pitää eräänlaisena luontevana esikuvana Espoon mahdolliselle kalliopuhdistamolle. Helsingin Veden johtaja Piekkari kertoi Viikinmäestä vuoden 2008 alussa seuraavasti: “No totta kai se Helsingin [puhdistamo oli esimerkkinä], tavallaan aina Espoossa kadehdittiin tätä upeaa Viikinmäen kalliopuhdistamoa ja sen ominaisuuksia. Kun se on kallion sisällä, se on hirveän helppohoitoinen ja kustannuksiltaan edullinen ratkaisu toteuttaa ja rakentaa. Kaikki tällaiset asiat olivat siellä taustalla. Mutta minä mietin myös tätä koko Helsingin seudun ratkaisua, että mitä täällä olisi järkevää tehdä, että kerralla hoidettaisiin nämä koko seudun jätevesikysymykset kuntoon. Tämä oli oikeastaan se johtoajatus. Ja kun miettii, että Suomenoja ei ole välttämättä se oikea ja paras paikka siihen liittyvien tiettyjen ongelmien johdosta, niin on luonnollinen seuraus, 233 http://www.keskuspuhdistamo.fi/, luettu 30.3.2017. 234 Ibid. 134 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen että kalliovaihtoehto tuli mieleen. Vaikka sillä hetkellä minulla tietysti ei ollut yhtään kalliota mielessä, minne sen olisi voinut sijoittaa. […] Sijoituspaikkoja ryhdyttiin sitten välittömästi etsimään.”235 Hän jatkoi mahdollisista puhdistamon aiheuttamista haitoista seuraavasti: ”Siellä puhdistamo on asutuksen keskellä, eivätkä kaikki varmaankaan edes tiedä sen olemassaolosta. Maan pinnalla on hallintorakennuksia ja joitakin muita tiloja, kaikki muu toiminta on kalliotiloissa. Mahdolliset hajuhaitat saadaan estetyksi ilmastointija polttomenetelmillä”. 236 Espooseen kaavailtavan uuden puhdistamon tekniikka olisi saman tyyppistä kuin Viikinmäessä.237 Helsingin pohjoisten esikaupunkialueiden jätevesille tarkoitettu Viikin jätevedenpuhdistamo valmistui jo vuonna 1963. Helsingin ensimmäinen jätevedenpuhdistamo oli valmistunut jo vuosisadan alussa, vuonna 1910 Alppilaan. Viikin puhdistamoon alettiin johtaa omien jätevesien lisäksi myös Helsingin maalaiskunnan ja Keravan kauppalan jätevesiä. Viikin puhdistamon valmistuttua Helsingin seitsemän jätevedenpuhdistamoa puhdistivat yhteensä noin 250 000 asukkaan jätevedet, mihin sisältyvät myös kaupungin ulkopuolisten alueiden jätevesiä. Viikin puhdistamoa laajennettiin ensimmäisen kerran 1960ja 1970-lukujen 235PiekkariJ.17.1.2008. 236 Tekniikka ja Kunta 2/2006. 237 Tekniikka ja Kunta 2/2006. 135 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen vaihteessa. Fosforinpoisto rinnakkaissaostuksella alkoi vuonna 1978. 238 Helsinki alkoi suunnitella jätevesiensä puhdistuksen keskittämistä 1980-luvulla. Tuolloin arvioitiin, että jos rakentaminen pääsisi alkamaan 1988, niin uusi Viikinmäen keskuspuhdistamo valmistuisi 1990-luvun puolessa välissä. Tähän suunnitelmaan liittyi myös uusi jätevesitunneli, jolla siirtyisi myös itäisen Vantaan jätevesiä. Uusi kallioon louhittu keskuspuhdistamo valmistui 1994 ja se sijaitsi noin 500 metrin päässä vanhasta Viikin puhdistamosta. Typenpoisto oli haaste 2000-luvulle tultaessa. Lupaviranomaisten määräämä 70 prosenttia typenpoistoteho edellytti puhdistamon lisärakentamista biologisella jälkisuodatuksella sekä uudella puhdistuslinjalla. Neljä vuotta kestäneet Viikinmäen laajennustyöt maksoivat yhteensä 37,8 miljoonaa euroa. Vuonna 2004 valmistuneet muutostyöt puolittivat Viikinmäestä mereen johdetun typpikuormituksen ja puhdistamo pääsi pois Itämeren pahimpien kuormittajien listalta. Viikinmäellä puhdistettiin vuonna 2004 biologisesti 107,8 milj. m3 jätevettä. Orgaanisten aineiden (BHK7) ja fosforin poiston osalta puhdistusteho vuosikeskiarvona oli yli 95 prosenttia ja typenpoistoteho 83 prosenttia.239 5.4. Espoon vaihtoehdot ja niiden taustat Sijoituspaikkavaihtoehtojen tarkastelu aloitettiin Espoossa jo kehittämissuunnitelmassa. Alustavasti haettiin rakentamattomia kalliomäkiä enintään neljän kilometrin päässä Suomenojan 238Herranen2001,149-150,154,207-213;Kallioniemi1977,3. 239Herranen2001,149-150,154,207-213;http://www.hel2.fi/ymk/raportti04/04_03_03_toimet.html,luettu3.1.2007. 136 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen puhdistamosta. Lisäksi katsottiin, että uuden kalliopuhdistamon tulisi olla merenpinnan yläpuolella, jotta puhdistettu jätevesi voitaisiin johtaa painovoimaisesti mereen. Myös käytettävissä oleva pinta-ala oli Piekkarin mukaan ratkaiseva: ”Kallion on myös oltava pinta-alaltaan riittävän laaja, vähintään 11 hehtaaria, jotta tila riittäisi jätevedenpuhdistamon nykyisille ja tulevillekin tarpeille. Tällainen laitoshan voi olla käytössä vaikkapa sata vuotta.” 240 Näillä kriteereillä tutkittiin yhdeksää vaihtoehtoa, joista kehittämissuunnitelman perusteella jäi neljä kriteerit täyttävää vaihtoehtoa: Sammalvuori, Eestinkallio, Friisinkallio sekä Mossasvedjebergen.241 Näitä neljää vaihtoehtoa tarkasteltiin kesäkuussa 2007 valmistuneessa Espoon kalliopuhdistamon sijoituspaikkavertailussa. Vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja vertailtiin maankäytön, ympäristövaikutusten ja teknisten toteutettavuuden sekä kustannusten osalta.242 Uuden puhdistamon valmistuttua Suomenojan puhdistamoa ei enää tarvittaisi. Piekkari totesikin, että: ”Tontilla on varsin suuri arvo, ja mikäli sinne kaavoitetaan rakennusoikeutta, siitä saadaan varmaankin aika hyvä hinta. 240 SKOY 2007; Kihl 2006. 241 SKOY 2007. 242 Suunnittelukeskus Oy, SKOY, 2.7.2007. 137 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Espoon rannoilla ei ole kovin paljon sellaisia rakentamattomia alueita, joilla olisi tällaista potentiaalia.” 243 Myös Pentti Sipi (vesilaitoksen johtaja 1995–2003) nostaa vuonna 2006 esille mahdollisesti vapautuvan alueen: ”Onko sitten kysymys siitä että se alue halutaan muulle rakentamiselle. Kalliopuhdistamo on tietysti pois silmistä ja näkyvistä mutta Suomenojallakin sanoisin että kyllä se laitos on ollut siinä huomattavasti aikaisemmin kuin ympäristöön syntynyt pientaloasutus, että kyllä se on kaavoittajan käsissä jos se asutus on tuotu liian lähelle. Aikanaanhan siihen tuli 60-luvulla lammikkopuhdistamo, joka nyt on pääkaupunkiseudun parhaita lintupaikkoja, niin ei siinä ollut silloin lähimaillakaan mitään asutusta.” 244 Sipi näki uuden mahdollisen puhdistamon lisäksi muitakin kehittämisja saneeraustarpeita: ”Puhdistamon osalta ollaan ilmeisesti luomassa uusia näkövinkkeleitä, jos kokonaan uutta puhdistamoa harkitaan. En nyt oikein tiedä kun en enää kovin tarkkaan ole kehitystä seurannut mitä uusia tekniikoita olisi tänä päivänä tarjolla. Mutta jos nyt veden laatu on sellainen kuin se nyt esimerkiksi Pitkäkoskelta tulee ja jätevedet hoidetaan niin hyvin kuin ne nyt Viikinmäessä ja Suomenojalla hoidetaan, niin ei niissä paljoa 243 Kihl 2006. 244 Sipi 31.3.2006. 144 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen missään vaiheessa viestinyt, että pitäkää homma mahdollisimman suppeana.” 259 Yli-Kuivila jatkoi Vantaan roolista: ”No kyllä se hyväksyttiin hyvin pitkälle, että Espoon jätevesiosuus on niin merkitsevä, ennen kuin päätökset tehdään Espoossa, mutta kyllä he totta kai halusivat siinä osaltaan olla vaikuttamassa [...] Että he on kuitenkin varannu kapasiteettia huomattavasti enemmän sieltä puhdistamolta, kuin mikä heidän jätevesiosuus nyt on ja maksanut sen kapasiteettivarauksen mukaisia maksuja. Että kyllä heillä on selkeesti sanavaltaa siinä, että mitä ratkaisuja tehdään ja mitä on tehty. Mutta siitä ei ollut sinänsä kiistaa, että pitääkö pysyä Suomenojalla vai siirtyä kallioon. He kattoo, että kunhan heille riittää heidän varauksensa mukaista kapasiteettia, niin ei sillä sinänsä ole väliä, että missä puhdistetaan.” 260 Mielipiteet naapurikuntien mukana olosta ovat herättäneet myös kriittisiä ajatuksia. Yli-Kuivila kertoi: ”Espoon yhden puhdistamon järkevyyttä kukaan ei ole kiistänyt. Mutta sitten näitä, että miksi pitää ottaa vastaan Vantaalta ja Kirkkonummelta ja Kauniaisista, niin siitä on ollut kovasti keskustelua. Kauniainen on ymmärretty, että se on niin keskellä Espoota ja niin piilossa reikänä keskellä kaikkea. Se on niin pieni, että systeemin muuttaminen sen osalta, niin ei ole oikeastaan aidosti vaadittu. Mutta Kirkkonummea ja Vantaata on kyseenalaistettu. Ja toi miksi on isoon menty, niin se 259Yli-KuivilaJ.15.2.2008. 260Yli-KuivilaJ.15.2.2008. 145 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen on isommissa yksiköissä kustannustehokkaampaa käsitellä. Ja kun puhdistusvaatimuksen on kasvanut, niin se vaan korostuu. Että hajautettuja yksiköitä oli tarkoituksenmukaista ylläpitää niin kauan, kun vaatimukset ei olleet kovin tiukkoja. Ja silloin niistä tuli kuormaa ympäri Espoota ja se näkyi ja koska haluttiin, että se ei näkyisi, niin vaadittiin tehokkaampaa puhdistusta ja nyt näiden hajautettujen yksikköjen tehokkaampi puhdistus olisi ollut hyvin epätaloudellista, niin se johti siihen, että kannattaa käsitellä kootusti. Ja sama linja on oikeastaan myöskin, koskee Hämeensillan päätä [Länsi-Vantaa] ja Kirkkonummea. Länsi-Vantaa, en niin tarkkaan historiaa tiedä, varmaan siellä jotain pientä puhdistamoa on ollut. Mutta varmaan kun Länsi-Vantaa lähti reippaasti kasvamaan, niin se oli silloin itsestään selvä trendi, että ei yritettykään rakentaa sinne omaa erillispuhdistamoa, vaan johtaa isompaan yksikköön. Kirkkonummi taas tuoreena tulokkaana, niin ne olisi joutuneet tekemään käytännössä täysin uuden ja tehokkaan puhdistamon ja valtion tuella, niin todettiin, että se on tarkoituksenmukaista siirtää Espooseen. Että ilmeisesti siinä oli se kustannusajattelu taustalla, että se oli hyvä ratkaisu silloin.” 261 Vantaan mukana ololle on Yli-Kuivilan mukaan selkeät perusteet: ”Yksi on historia, että tämä on ajautunut tähän ja on sovittu, että tämä on hyvä ratkaisu. Ja sitten vaihtoehtoinen esitys Vantaan vesille on, että johdettaisiin joko hyvin pitkällä putkella merelle tai todennäköisempi vaihtoehto on, että ne ajettaisiin tänne Espoon sisävesistöihin, jolloin kuormittasi espoolais261Yli-KuivilaJ.15.2.2008. 146 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen ten virkistyskäyttöä ja luontoarvoja huomattavasti enemmän, kuin näin, että ne ohjataan Suomenojalla käsiteltäväksi ja sitten yhdessä ulkomerelle näitten muiden vesien kanssa.” 262 Kehittämispäällikkö Tuija Räty Espoon Vedestä vertasi Kirkkonummen ja Vantaan motiiveja ja roolia jätevesiyhteistyössä sekä kalliopuhdistamohankkeessa: ”Mä en tiedä onko ne samat. Kirkkonummella varmaan rahakysymys hyvinkin paljon, koska siellä ollaan hyvin tarkka näistä rahoista. Vantaa on vähän erilainen, että jos ajatellaan Suomenojaa, niin Vantaan osuus, siis todellisesta käytöstä on ollut sitä 18 prosenttia plusmiinus jotakin. Mutta kokoajan Vantaa on maksellut 29 prosenttia, että ne on tehnyt 29 prosenttia kapasiteettivarauksen ja ne on koko ajan maksanut sen. Ja ne on halunnut pitää sen 29 prosenttia siellä, ne on halunnut maksaa sen mukaan, kapasiteettivarauksen mukaan. Että se varmasti on heillä, jos Vantaa lähtee siitä kasvamaan, niin sen verran pitää olla sitä kapasiteettia. Kirkkonummi taas on hyvin niukasti just sen hätäisesti sen, mitä on tarvinnut, hyvin tarkkaan laskettu prosentti, että ei yhtään enempää. Ja sitä kasvatetaan sen mukaan, kun tarvitaan ehkä enemmän. Niin siellä on mahdollisuus tähän lisäkapasiteetin varaukseen, maksamalla sitten taas lisää. Mutta Vantaa on lähtenyt jo silloin, se on koko ajan sieltä alusta lähtien, kun se ensimmäinen sopimus on tehty 1970-luvulla, oliko se 1974, mitä se oli. Ne on koko ajan maksanut sen 29 prosenttia Suomenojasta. […] ne on nimenomaan siinä vaiheessa, kun uusittiin sitä sopimusta silloin 2000-luvulla, niin silloin nimenomaan kysyttiin sitä, että 262Yli-KuivilaJ.15.2.2008. 147 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen haluaako ne edelleen. Ja he haluavat pitää sen 29 prosenttia. Että nythän tämä vähän on silleen kinkkinen tilanne, että nyt jos Suomenoja jää pois käytöstä, kun ne on maksanut 29 prosenttia, niin mitä itse asiassa sitten mikä se heidän tilanne on siinä.”263 263RätyT.17.1.2008. 148 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen 149 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen 6. KESKUSTELU JA VUOROVAIKUTUS JÄTEVEDENPUHDISTUKSESTA: ”EI JÄTEVEDENPUHDISTAMOA MINUN TAKAPIHALLENI” 6.1. Keskustelu alkaa (HS 7.9.2007) Kesäkuussa 2007 valmistuneen kalliopuhdistamon sijoituspaikkavertailun jälkeen järjestettiin asukastilaisuus, jossa esiteltiin hankesuunnitelma ja mahdollisia sijoituspaikkoja. Espoon Veden edustajat vastasivat myös yleisön kysymyksiin. Tilaisuus oli 6.9.2007 Espoonlahden lukiossa. Mahdollisia sijoituspaikkoja oli esillä enää kolme, sillä Friisinkallio oli 23.8.2007 palveluliikelaitosten lautakunnan päätöksellä jätetty pois YVA-vaiheesta. 264 Friisinkalliossa ei ollut riittävästi laajennusvaraa myöhempiä mahdollisia tarpeita varten. Syyskuun tilaisuudessa ”kalliopuhdistamohanke kuumensi asukkaiden tunteita” ja aiheutti ”tyrmistystä” Länsiväylän uutisen 9.9.2007 mukaan. Mahdollisilla 264Espoonkaupunki,tiedote24.8.2007. 150 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen sijoituspaikka-alueilla alkoi myös kiertää hanketta vastustavia adresseja. Espoossa uuden puhdistamon esisuunnittelu nostatti ajoittain kiivastakin keskustelua. Esitettiinpä puhdistamon rakentamista jopa Kirkkonummelle, jossa ”ei ole kuin jäniksiä”.265 Kansalaismielipiteissä esitettiin muun muassa sitä, että Suomenojan nykyistä puhdistamoa laajennettaisiin. Kalliopuhdistamohankkeen silloinen projektipäällikkö Ilari Myllyvirta perusteli uudisrakennusvaihtoehdon paremmuutta Rakennuslehdessä 8.11.2007: ”Uusi puhdistamo sijoitettaisiin kallioon, ja kallioperä sopii erinomaisesti jätevedenpuhdistamon sijoituspaikaksi. Lämpötila on koko ajan plussalla, mikä helpottaa valtavasti rakenteiden ja koneistojen kunnossapitoa. Ympäristövaikutukset ovat lisäksi pienet maanpäälliseen avopuhdistamoon verrattuna”.266 Espoon uuden keskuspuhdistamon kustannusarvio oli 170–180 miljoonaa euroa. Hankesuunnitelma valmistui keväällä 2007 ja YVA-selostus kesällä 2008. Kehittämisja hankesuunnitelmassa mukana ollut projektipäällikkö Jukka Yli-Kuivila totesi hankkeen linjauksesta helmikuussa 2008, että: ”Alkuun kuviteltiin, että pysytään Suomenojalla, mutta osoittautui, että on edullisempaa ja tarkoituksenmukaisempaa siirtyä muualle. Ja se oli se 2006 arvio ja nyt sitä ollaan arvioi265 Vartti 9.9.2007. 266http://www.rakennuslehti.fi/uutiset/lehtiarkisto/10982.html;luettu 12.3.2008. 151 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen massa uudestaan tässä tämän kevään mittaan. Tarkistetaan suunnitelmat ja katsotaan, miltä tilanne nyt vaikuttaa.” 267 Kalliopuhdistamon vastustusta osattiin odottaa, mutta sen voimakkuus Yli-Kuivilan mukaan yllätti: ”Trendi on tavallaan se, että tehdään puhdistamo ratkaisu, joka häiritsee ympäristöä mahdollisimman vähän. Ja me ollaan oltu hyvin sinisilmäisiä. Me ollaan kuviteltu, että me tehdään palvelusta Espoolle sillä, että me siirretään pois Suomenoja-alueelta ja mennään kallion sisään. Ja sitten taas osa asukkaista on tulkinnut, että me ollaan häiritsemässä heidän lähivirkistysaluetta ja pilaamassa heidän asuntoaluettaan ja laskemassa heidän asuntojensa arvoa. Ja sen vuoksi se reaktio on ollut voimakas. Kyllähän se tiedettiin, että kukaan puhdistamoa ei nurkilleen halua, että sitä tullaan vastustamaan. Mutta tavallaan se reaktion voima on ollut se, mikä on yllättänyt.” 268 Asukkaiden vastustus alkoi nousta selvemmin esille, kun kalliopuhdistamohanke oli tarkentunut ja asukastilaisuudet alkoivat. Yli-Kuivila kertoi vastustuksesta: ”Siinä ne asukkaat sitten, kun oli tätä kalliopuhdistamovaihtoehtoa tarkennettu ja julkaistu hankesuunnitelmaraportti ja pietty siitä asukastilaisuus. Jo oikeastaan ennen sitä asukastilaisuutta ne oli aktivoitunut. Mutta siellä se voima näkyi hyvin, että siinä oli jo siinä vaiheessa kerätty tuhansia nimiä adresseihin ja ne oli organisoinu omat nettisivunsa, Sammal267Yli-KuivilaJ.15.2.2008 268Yli-KuivilaJ.15.2.2008 152 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen vuoriliikkeet ja Eestinkallioliikkeet. Niin se tuli sitten tämä yleisötilaisuudessa konkretisoitui tämä vastustuksen voima.” 269 Julkisuudessa käyty keskustelu on Yli-Kuivilan mukaan ollut enimmäkseen asiallista: ”Enimmäkseen joo. Kyllä siinä vähän tulikivenkatkuisia kommentteja ja osin asiattomiakin. ”270 Kalliopuhdistamohankkeessa etsittiin parasta ratkaisua kaupungin lisääntyvien jätevesien käsittelemiseksi tulevaisuudessa siten, että haitat ympäristöön, luontoon ja asumiseen ovat mahdollisimman vähäiset. Hankkeen esittelytekstissä todettiin, että: ”Puhdistetut jätevedet johdetaan kauas ulkomerelle. Näin parannetaan myös Espoon jokien ja järvien sekä Itämeren tilaa. Espoon jätevesien käsittelyn kehittämishankkeen lähtökohtana on ollut nykyisen Suomenojan puhdistamon tehostaminen ja laajentaminen tai kokonaan uuden puhdistamon rakentaminen. Espoon jätevedenpuhdistuksen kehittämissuunnitelman perusteella uuden kalliopuhdistamon toteuttaminen todettiin parhaaksi vaihtoehdoksi. Hankkeen suunnittelua on päätetty jatkaa tältä pohjalta.” 271 Parhaan mahdollisen ratkaisun etsintä vaikuttaa historiallisen tiedon valossa olevan tyypillistä Espoon vesihuollolle.272 Tämä ei ole mitenkään tyypillistä kaikkialla Suomessa, usein 269Yli-Kuivila15.2.2008. 270Yli-Kuivila15.2.2008. 271www.kalliopuhdistomo.fi,luettu24.2.2008. 272 Katso tästä tarkemmin esimerkiksi Juuti & Rajala 2007a. 153 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen päädytään valitsemaan toiseksi paras, väliaikainen vaihtoehto.273 Väliaikaisilla vaihtoehdoilla ja ratkaisuilla on kuitenkin paljon puutteita parhaaksi tiedettyyn vaihtoehtoon verrattuna, mutta niillä on taipumus kerran valituksi tultuaan jäädä pysyviksi. Tästä ilmiöstä on runsaasi huonoja kokemuksia niin Suomesta kuin muualtakin.274 Helmikuun ensimmäisenä päivänä 2008 valmistuneessa ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa olivat mukana siis hankesuunnitelman yhteydessä tarkastellut sijoituspaikkavaihtoehdot Eestinkallio, Mossasvedjebergen, Sammalvuori ja Suomenojan puhdistamo.275 Vuorovaikutusprojektin yhtenä konkreettisena tuloksena oli, että palveluliikelaitosten lautakunta päätti 24.1.2008 teettää ympäristövaikutusten arvioinnin myös Blominmäestä ja Harmaakalliosta aiemmin YVAttavaksi valittujen sijoituspaikkavaihtoehtojen (Eestinkallio, Mossasvedjebergen, Sammalvuori ja nykyinen Suomenojan puhdistamo) lisäksi. Ympäristövaikutusten arvioinnin konsulttina oli Sito Oy.276 Kalliopuhdistamoista käydään keskustelua myös muualla Suomessa, esimerkiksi Turussa on keskustelu ollut käynnissä jo vuosia.277 Tampereella keskustelu kalliopuhdistamosta on ollut 273 Katso tästä tarkemmin esimerkiksi Nygård 2004. 274 Juuti P.S., Katko T.S. & Vuorinen H.S. (Eds.) 2007. 275www.kalliopuhdistomo.fi,luettu24.2.2008.Asukastyöpajoissajoulukuussa 2007jatammikuussa2008esillenousseistauusistasijoituspaikkavaihtoehdoistapalveluliikelaitostenlautakuntapäättisiis24.1.2008,ettäympäristövaikutukset arvioidaan myös Blominmäestä ja Harmaakalliosta. 276SähköpostiJukkaYli-Kuivilalta31.3.2008PetriJuutille. 277http://www05.turku.fi/kesvi/ah/kv/2001/0423007x/521679.htm. 256 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen nan tavoin koko kaupungin ja seudun parhaan vaativan parhaita mahdollisia ratkaisuja. 395 Tammikuussa 2008 esille nousseista vaihtoehdoista Blominmäki valittiin lopulliseksi sijaintipaikaksi. Valmistuttuaan vuonna 2020 se puhdistaa peräti 400 000 asukkaan jätevedet. Taulukko 7.3. 30 keskeistä päätöstä, linjausta ja polkuriippuvuutta Espoon jätevesihuollossa 1. Espoossa kunnanhallitus päätti tilata koko Espoota käsittävän vesihuoltosuunnitelman marraskuussa vuonna 1954. Tästä strategisesti merkittävästä päätöksestä voidaan katsoa jätevedenpuhdistuksen järjestäytymisen alkaneen Espoossa. 2. Jätevesien puhdistukseen oli Espoossa esillä kaksi vaihtoehtoa 1960-luvulla. Piti tehdä päätös rakennetaanko ensin tehokas jätevedenpuhdistamo vai johdetaanko jätevedet ennen puhdistustehon nostamista kauemmas ulkomerelle. Käydyn keskustelun jälkeen päädyttiin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. 3. Keskeiset linjanvedot, kuten jätevesien käsittelyn keskitys ja asteittain tapahtunut tehostaminen sekä johtaminen avomerelle, tehtiin jo 1960-luvulla. Tuolloin tehdyt aluevaraukset osoittautuivat myöhemmin tarpeellisiksi. 4. Valinta Suomenojan hyväksi ja kalliopuhdistamon tappioksi tapahtui vuosien 1961 ja 1962 vaihteessa, jolloin yhtiön hallitus hyväksyi Kaakkois-Espoon viemäröinnin yleissuunnitelman sekä päätti viemäriurakoista Tapiolasta, Niittykummun 395 Juuti & Rajala 2007a. 257 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen ja Matinkylän kautta Suomenojalle. Vaihtoehtona oli ollut mm. Mellstenin kalliopuhdistamo Haukilahdessa. Kalliopuhdistamo, teknisesti todennäköisesti paras vaihtoehto, unohtui yli 40 vuodeksi. 5. Suomenojan maasto keskuspuhdistamon paikkana katsottiin sopivaksi keskeisen sijaintinsa vuoksi. Näin kokoojaviemäreiden pituus ei kasvanut tarpeettoman pitkiksi. Alue oli myös riittävän suuri, jos puhdistamoa tarvitsisi myöhemmässä vaiheessa laajentaa. Alueen läheisyydessä ei myöskään ollut taajaa asutusta. 6. Kalliopuhdistamoa pohdittiin ratkaisuksi Espoon jätevedenpuhdistukseen ensimmäisen kerran jo vuonna 1961. 7. Jätevedenpuhdistuksen painopiste alkoi jo 1960-luvulla siirtyä Suomenojalle. Ensimmäinen puhdistamo oli 1960-luvun alussa rakennettu 840 metrin mittainen rengaskanava, joka yhdistettiin vuonna 1963 lammikkopuhdistamoon. 8. Yleissuunnitelmassa jatkettiin jätevesien keskittämistä Suomenojalle ja samalla suunniteltiin mekaanisen puhdistamon rakentamista. 9. Mittavat verkostotyöt tehtiin ylikunnallinen yhteistyö huomioiden. 10. Jätevedenpuhdistamon suunnittelua jatkettiin vuonna 1965 ja yleissuunnitelma valmistui toukokuussa 1966. Kauppalan valtuusto hyväksyi esitetyn mittavan ja kauaskantoisen suunnitelman. 11. Tällöin vuonna 1966 tehtiin selkeä strateginen päätös johtaa jätevedet tunnelilla kauemmaksi rannasta, jolloin pienempikin puhdistus aluksi riittäisi. 258 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen 12. Tunnelin rakentaminen olisi tuskin toteutunut ilman kuntien välistä yhteistyötä. 13. Samalla tehty päätös Finnoonlahden pengertämiseksi Suomen suurimmaksi 22 ha puhdistuslammikoksi oli merkittävä strateginen päätös, joka sitoi tulevia ratkaisuja. 14. Samoihin aikoihin päätettiin myös yleissuunnitelmassa jakaa Espoon kauppala neljään pääviemäröintisuuntaan, joiden jätevedet johdettaisiin Suomenojalle rakennettavaan puhdistamoon. Lounais-Espoon eli Stensvikin-Kauklahden alueen yleissuunnitelma laadittiin vuonna 1965. Tämä päätös määritteli viemäröintialueet pitkälle tulevaisuuteen. 15. Vuoden 1969 syksyllä valmistunut jätevedenpuhdistamo oli kauppalan siihen asti suurin yksittäinen rakennushanke. 16. Aikaisemmat pienpuhdistamot teettivät kovasti työtä. 17. Pienpuhdistamojen tarkkailu oli työlästä eikä niiden puhdistustehokaan ollut kehuttava. Myös muita haittoja oli varsin runsaasti. Pienpuhdistamot myös haisivat ja häiritsivät näin lähiseutujen asujaimistoa. 18. Suomenojan jätevedenpuhdistamon valmistuttua syys-lokakuun vaihteessa 1969 alkoi myös jätevesilaboratorion toiminta. 19. Naapurikunnat siis ovat olleet alusta alkaen olleet myös maksumiehinä Espoon jätevesiratkaisuissa. Synergiaedut ovat olleet paitsi luonnonsuojelullisia niin myös taloudellisia. 20. Espoon teknisen viraston päällikkö Lehtomäki totesi jo vuonna 1978, että kokemukset jätevesiyhteistyöstä ovat yksinomaan myönteisiä. Espoo on siitä epäedullisessa asemassa, että jätevedestä aiheutuvat harmit koituvat Espooseen. 259 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen ”Vaikka naapurikunnat rakennuttaisivat omatkin puhdistamonsa, olisi puhdistetut vedet laskettava joka tapauksessa Espoon edustalle.” Lehtomäki toteaa puhdistamon rakentamisen ja ylläpidon olevan edullisempaa suurena yhteislaitoksena kuin monen pienen erikseen. Espoo hyötyy myös siinä, että naapurikunnat osallistuvat pitkien pääviemärilinjojen rakentamiskustannuksiin. 21. Jätevesiasioista on varsin kiivaastikin keskusteltu Espoossa useaan eri otteeseen aina järjestäytyneen vesihuollon rakennusajoista asti. Alkuaikojen jälkeen seuraava yhteiskunnallisen aktiivisen keskustelun aika jätevesiasioissa oli 1970-luku, joka koko Suomessa oli voimakasta ympäristöliikkeen ja – tietoisuuden nousukautta. 22. Jätevedenpuhdistuksesta on saatu myös merkittäviä tuloja naapurikunnilta. Laskutuksen perustana olevat sopimukset naapureiden kanssa on laadittu siten, että todelliset kulut korvataan. 23. Tulot naapureilta ja osuudet rakennuskustannuksista auttavat Espoota näissä suurissa investoinneissa enemmän kuin naapureiden jätevesien varsinainen lisäkustannus Espoolle on. 24. Erityisesti on huomattava, että Vantaa on osallistunut puhdistamokapasiteetin rakentamiskustannuksiin suuremmalla osuudella kuin sen varsinainen osuus jätevesistä on. 25. Jo 1990-luvun alussa arvioitiin, että Suomenojan laskennallinen kapasiteetti tulee täyttymään 2010-luvulla.396 26. Vuoden 1998 alusta tuli kokonaistypenpoisto olla vähintään 65 prosenttia vuosikeskiarvona laskettuna. Espoon Suome396 Puhdistamo ei toki ns. täyty, vaan mikäli puhdistettavaksi tulee laskennallista maksimikapasiteettia enemmän jätevesiä niin puhdistustulos laskee. 260 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen nojan puhdistamo oli ensimmäinen jätevedenpuhdistamo Suomessa, jolle asetettiin typenpoistovelvoite. 27. Viemäriverkostoa rakennettiin nopeassa tahdissa. Ensimmäiset työt tehtiin 1950-luvulla. Vauhti kiihtyi 1965, jonka jälkeen viemäriverkkoa rakennettiin peräti 20–25 kilometriä vuosittain. 28. Kalliopuhdistamohanke päätettiin ottaa yksimielisesti jatkokehittelyn pohjaksi Espoon kaupunginhallituksen kokouksessa. Kokouksessaan 12.9.2006 se valitsi Espoon jätevedenpuhdistuksen kehittämissuunnitelmassa esitetyn kalliopuhdistamovaihtoehdon jatkosuunnittelun pohjaksi. Vuonna 2008 tehtiin päätös koko puhdistamon siirtämisestä kallioluolaan ja kallioluolan sijaintipaikasta käytiin kiihkeääkin keskustelua. YVA-prosessin aikana pääkaupunkiseudun toisen keskuspuhdistamon paikaksi valikoitui Blominmäki. Blominmäen jätevedenpuhdistamon rakentaminen käynnistyi joulukuussa 2014. 29. Alueellinen, vapaaehtoinen yhteistyö on osoittautunut hyväksi malliksi. 30. Vuonna 2010 tapahtui merkittävä poikkeama historiallisesta kehityspolusta kun Espoon, Vantaan, Helsingin ja Kauniaisten vesilaitokset yhdistettiin 1.1.2010 alkaen vastoin vesihuoltoalan asiantuntijoiden ja konsulttien mielipiteitä ja taustaselvityksiä HSY:n alle. 261 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen 7.3. Loppupohdinta ja pk-seudun jätevedenpuhdistuksen tulevaisuus Pääkaupunkiseudun sopimuspohjainen ja vapaaehtoinen vesihuollon yhteistyö, joka on noussut kaikkien osapuolten tarpeista, on näyttävä esimerkki hyvin sujuneesta toimintamallista. Vesihuollon yhteistyö kattaa luontevasti koko veden syklin kaupungeissa alkaen vedenhankinnasta Päijänteen eteläpäästä, Asikkalanselältä päättyen jätevedenpuhdistamoille Viikinmäessä Helsingissä ja Suomenojalle Espoossa. Näin mittavia ja hyvin toimivia ratkaisuja on vaikeaa ja kallista korvata uusilla, täysin eri lähtökohdista pohdituilla ratkaisuilla. Suurinvestoinnit, joita naapurikaupungit ovat yhteisten etujen nimissä osaltaan kattaneet jopa enemmän kuin ovat näitä investointeja käyttäneet, ovat hankkineet itsensä takaisin moninkertaisina, kun katsotaan asuinmukavuutta, kestävää kehitystä ja alueen kilpailukykyä. Kukapa kaipaisi ”haisevaa” kaupunkia takaisin? Siksi myös tulevaisuudessa vaaditaan pitkän aikavälin rohkeita strategisia päätöksiä, väliaikaiset ratkaisut eivät sovi etenkään edelläkävijälle, mutta eivät edes varman päälle pelaajalle. 397 Historiallisessa katsannossa parhaiksi ratkaisuiksi ovat kaikilla mittareilla Suomessa ja laajemminkin maailmalla osoittautuneet hyvin pitkällä aikavälillä tehdyt ratkaisut. Kun vesilaitoksia Suomessa ensimmäistä kertaa suunniteltiin, niiden suunnittelijat ottivat huomioon mahdollisuuksien mukaan seuraavan sadan vuoden kehityksen. Ja kaukonäköiset päättäjät hyväksyivät tällai397 Juuti & Rajala 2007a; Juuti & Rajala 2007b. 262 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen set ratkaisut. Pitkälti näiden ratkaisujen varassa lepää merkittävä osa Suomen nykyisestä hyvinvoinnista ja kilpailukyvystä. Olemmeko edelleen yhtä hyvässä asemassa sadan vuoden kuluttua? Riittääkö rohkeutemme ja innovatiivisuutemme sinne asti? 398 Entä millaisia haasteita jätevedenpuhdistukselle ja koko vesihuollon tulevaisuudelle asettaa alkuvuodesta 2008 tehty poliittinen päätös Helsingin, Espoon ja Vantaan vesilaitosten yhdistämisestä. Tässä päätöksessä ja siihen liittyvissä taustoissa, aikaisemmissa kariutuneissa vesilaitosten yhdistämishankkeissa ja niiden kaikkien tulevaisuuden vaikutuksissa olisi selkeää tarvetta jatkotutkimukselle. Vuoden 2010 alussa toteutettua fuusiota ja sen taustoja on käsitelty mm. tutkimuksessa Veden vai metropolipolitiikan ehdoilla?399 Miltä näyttää kirjoitushetkellä 2016 loppuvuodesta jätevedenpuhdistuksen tulevaisuus pk-seudulla? Näin Tapio Katko arvioi jätevedenpuhdistuksen tulevaisuutta pk-seudulla: ”Itäpuolella tullee kasvun kautta kapasiteetin rajat vastaan. Kokonaisuutena vesiensuojelu Suomessa on edennyt hyvin. On ollut velvoittava vesilaki ja puhdistusvaatimukset. Ja erityisesti jätevesimaksulaki. Analogisesti väitän, että samankaltaista 398 Ks. tästä tarkemmin Juuti & Rajala 2007a; Juuti & Rajala 2007b; Juuti 2001;Juuti&Katko2005;Juuti,Katko&Vuorinen2007. 399 Juuti & Rajala 2011. Veden vai metropolipolitiikan ehdoilla. HSY Veden syntyprosessi ja sen taustat. Tampereen yliopisto 2011. 263 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen ”pakotetta” tarvitaan verkostojen saneeraukseen. On suorastaan naivia kuvitella, että tämä onnistuisi vapaaehtoisesti.” 400 Jyrki Laitinen summaa keskeisimmät haasteet jätevedenpuhdistuksen tulevaisuudessa pk-seudulla ja arvioi vesiosaamisen vientimahdollisuuksia: ”Puhdistamolietteiden käsittely, kierrätys ja loppusijoitus, viemäriverkostojen ylläpito ja ylivuotojen vähentäminen. Suomen hyvää alan asiantuntemusta tulisi käyttää hyväksi ja kehittää paremmilla toimintamalleilla. Pienissä yksiköissä asiantuntemus häviää rutiinitöihin ja suuren laitosmäärän vuoksi kokonaisuutena tämä työmäärä on merkittävä. Kansallisesti voitaisiin saada toimintaa kehitettyä niin, että oltaisiin kehityksen kärjessä pienillä kustannuksilla ja saataisiin panostettua myös vesiosaamisen vientiin.”401 Jukka Piekkari arvioi loppuvuodesta 2016 alan tulevaisuutta näin: ”Seuraava askel tulee olemaan prosessien ja energiatehokkuuden edelleen parantamista. Tekniikka lääkejämien ja erinäisten mikropartikkelien hallintaan on sinänsä jo olemassa, mutta se on vielä toistaiseksi kallista. HSY on tähän mennessä onnistunut hyvin energiatehokkuuskysymyksissä, mutta niissä 400 katko 10.10.2016. 401 Laitinen J.16.9.2016. 264 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen on iso sarka ja paljon tehostamismahdollisuuksia valtakunnallisesti. Blominmäen jätevedenpuhdistamon rakentaminen käynnistyi joulukuussa 2014, ja hanke on edennyt poikkeuksellisen hyvin ja aikataulussa. Olemme kuitenkin koko ajan varuillamme siitä, että jossakin vaiheessa tulee takaiskuja. Saimme louhinnan pääurakan edullisesti, ja nyt onkin toivottava, ettei yllätyksiä satu esim. kallion laadun suhteen ja, että muutosja lisätöiden määrä pysyy hallinnassa. Tähän projektiin kannattaa ehdottomasti panostaa oman henkilökunnan työpanosta mahdollisimman paljon, sillä tulemme itse käyttämään sitä vuosikymmenet. ”Hei me tehdään tätä meille itsellemme” –asenne on tärkeää.”402 Näin Piekkari ratkaisisi jätevedenpuhdistuksen kasvukeskuksissa tulevaisuudessa, etenkin pk-seudulla: ”Olemme jo nyt hyvällä tiellä. Aikanaan, kun käynnistin kesällä 2005 keskustelun tarpeesta korvata Suomenojan avopuhdistamo kalliopuhdistamolla, kirjoitin monessa yhteydessä, että sen toteutuessa ovat pääkaupunkiseudun jätevesikysymykset ratkaistu vuosikymmeniksi eteenpäin, olihan Viikinmäen kalliopuhdistamo valmistunut jo noin vuosikymmen aiemmin. Vuodet kuluvat kuitenkin nopeasti, ja keskusteluun on noussut vielä kolmannen kalliopuhdistamon rakentaminen Helsingin itäosiin. Uskallan nyt sanoa, että näillä ratkaisuilla pääkaupunkiseudun jätevesihuolto tulee olemaan hyvällä mallilla 402 Piekkari 23.9.2016. 265 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen aina 2000 –luvun ensimmäisen vuosisadan jälkipuoliskolle asti. Suurempi kysymys on kuinka paljon pääkaupunkiseutu voi tästä vielä kasvaa, ottaen huomioon, kuinka pieni maa Suomi on. Joustavuutta jätevesien käsittelyyn saadaan esimerkiksi sillä, että puhdistamoiden valuma-alueita voidaan tarvittaessa muuttaa kulloistenkin kasvupainopisteiden mukaisesti.” 403 Rajala arvioi pääkaupunkiseudun jätevedenpuhdistuksen tulevaisuutta seuraavasti: ”Keskeisimmät haasteet pk-seudulla tulevaisuudessa ovat verkoston ikääntyminen ja saneeraustarve. Tänään [lokakuussa 2016] voimme olla ylpeitä saavutetusta jätevedenpuhdistuksen tilasta ja tasosta pk-seudulla. Muistetaan pysyä kuitenkin kehityksen mukana ja lähteä ennakkoluulottomasti kehittämään uusia ratkaisuja sekä huolehditaan että taso ja ammattitaito sekä ammattiylpeys säilyy myös tulevaisuudessa. Kehittämistyö, alan arvostuksen nostaminen sekä aseman varmistaminen tulevaisuudessa vaatii myös vesihuoltoalan merkittävää panostusta tutkimukseen.” 404 Pääpiirteissään tilanne on nyt kansainvälisesti verrattuna hyvä, mutta kehitettävää etenkin vesihuoltopalveluiden hallinnon ja –hallinnan osalta olisi vielä paljon. Useissa tutkimuksissa, vesihuoltoalaa koskevissa selvityksissä, koulutustilaisuuksissa kuten VETO-ohjelma sekä seminaareissa ja Valtakunnallisilla vesi403 Piekkari 23.9.2016. 404 Rajala R.11.10.2016. 272 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Juuti P. & Rajala R. 2011. Veden vai metropolipolitiikan ehdoilla. HSY Veden syntyprosessi ja sen taustat. Tampereen yliopisto 2011. Juuti P. & Rajala R. 2007a. Veden Vuosisata. Espoon vesihuolto 1930-luvulta 2000-luvulle. Vantaa. Juuti P. & Rajala R. 2007b. Virtojen Vantaa. Jyväskylä Juuti P., Rajala R. & Katko T. 2000. Ympäristön ja terveyden tähden. Hämeenlinnan kaupungin vesilaitos 1910-2000. Karisto, Hämeenlinna. Juuti P., Äikäs K. & Katko T. 2003. Luonnollisesti vettä. Kangasalan vesilaitos 1952-2002. Saarijärvi. Jäppinen, M. 1997. Typenpoisto käynnistyy Espoon jätevesistä. Teviisi 5/1997, s.10-11. Jäppinen M. 2000. Typenpoisto Suomenojan jätevedenpuhdistamolla. Kuntatekniikka 4/2000, s. 38-41. Katko T. 2013. Hanaa! Suomen vesihuolto – kehitys ja yhteiskunnallinen merkitys. Nord Print. Katko T. 1996. Vettä! – Suomen vesihuollon kehitys kaupungeissa ja maaseudulla. Tampere. Katko T., Luonsi A. & Juuti P. 2005. Water pollution control and strategies in Finnish pulp and paper industries in the 20th century, Int. J. Environment and Pollution, Vol. 23, No. 4, pp. 368–387. Kihl M. 2006. Espoo harkitsee puhdistamon louhimista peruskallioon. Tekniikka ja Kunta 2/2006, 6-7. Koskiaho B. 1997. Kaupungista ekokaupungiksi. Urbaanin eko- 273 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen logian Eurooppa. Gaudeamus. Koskinen M. 1995. Saastuva Näsijärvi terveydellisenä riskinä - Kulkutaudit, kuolema ja puhdasvesikysymys Tampereella 19081921. Suomen historian pro gradu-tutkielma, Tampereen yliopisto. Kulokivi S. 2002. Kunnallinen liikelaitosmalli, TH1 Opinnäytetyö, Sonetti; Digitaalinen kuvantaminen Terveyshallinnon ja talouden laitos, Kuopion yliopisto. http://www.sonetti.org/Vesala%20julkaisu5.pdf Kuparinen R. 2005. ”Ei meidän naapuriin” : Tapaustutkimus asukasyhteisön suhtautumisesta kehitysvammaisten asuntolan rakentamiseen. Helsingin yliopisto 2005. Myös osoitteessa: http:// urn.fi/URN:ISBN:951-580-405-1 Laakkonen S. 2001. Vesiensuojelun synty. Helsingin ja sen merialueen ympäristöhistoriaa 1878–1928. Tampere. Lapintie K. (toim.) 1995. Ekopolis - puutarhakaupungista kompleksisuuteen. Ekologisen kaupungin juuria etsimässä. Tampere. Lehtomäki P & Laaksonen S. 1981. Suomenojan jätevedenpuhdistamo valmistuu – Espoon suururakka päätökseen. Espoo. Esbo. 1/1981. s. 12-13. Lehtonen J. 1994. Jäteveden puhdistuksen kehitys Suomessa pitkällä aikavälillä. Tampereen teknillinen korkeakoulu. Vesija ympäristötekniikan laitos. No. B 58. Diplomityö. Michelsen K-E. 1999.Viides sääty. Insinöörit suomalaisessa yhteiskunnassa. Helsinki. 274 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Melosi M. 2000. The Sanitary City: Urban Infrastructure in America from Colonial Times to the Present, Baltimore, Johns Hopkins University Press Myllyntaus T. 1990. Ympäristöhistorian tutkimus Suomessa. Etla no 336. Mäki H. 2008. Water, Sanitation and Healt. The Development of the Environmental Services in Four South African Cities, 18401920. Väitöskirja. Tampere, KehräMedia Oy, IEHG tutkimusryhmä. Mäler E. 2000. Jordens kretslopp. Umeå Universitet. North D. C. 1990. Institutions, institutional change and economic performance. Cambridge University Press. Nygård H. 2001. Avfall och närmiljö. Ett regionalt perspektiv på avfallshantering. Jäte ja lähiympäristö. Seudullinen näkökulma jätehuoltoon. Vaasa. Nygård H. 2004. Bara ett ringa obehag? Avfall och renhållning i de finländska städernas profylaktiska strategier, ca 1830–1930. Turku: Åbo Akademi University Press. Nygård H. 2000. Staden och avfallet. En studie av stadrenhållningen i Finland i den moderna urbaniseringsprocessens initialskede ca 1850-1930. Licentiatavhandling. Åbo Akademi. Pál V. 2015. Crave for Growth. An Environmental History of Water in the Borsod basin, Hungary, 1945-1980. Väitöskirja, Tampereen yliopisto, IEHG tutkimusryhmä. 275 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Pool R. 1997. Beyond Engineering. How Society Shapes Technology. Oxford University Press. Rajala R. 2009. Long-Term Development Paths in Water Services – the Case of Finland. TTY, väitöskirja. Julkaisu 818. Tampere, IEHG tutkimusryhmä ja CADWES tutkimusryhmä. Stenroos M., Toropainen V-P. & Vallin J. 1998. Turkulaisen veden pitkä matka Halisten koskelta Turun keskuspuhdistamolle. Turun vesilaitoksen juhlakirja. Stine J. K. 1993. Mixing the Waters. Environment, Politics, and the Building of the Tennessee-Tombigbee Waterway. The University of Akron Press. Tarr J. A. 1996. The Search for the Ultimate Sink: Urban Pollution in Historical Perspective. Akron, Ohio. Viitasaari M. 1963. Havaintoja rengaskanavien toiminnasta talviolosuhteissa. Vesitalous 4, 1, 16-19. Virtanen T. 1999. Rakentamassa Espoota. Espoon kunnallinen rakennustoimi 1949-1999. Helsinki. Wetterberg O. & Axelsson G. 1995. Smutsguld & dödligt hot. Renhållning och återvinning i Göteborg 1864-1930. Stadsbyggnad, Chalmers Tekniska Högskola. 276 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Haastattelut, henkilökohtaiset tiedonannot ja sähköpostit (kaikki tekijän hallussa) Haglund C.23.5.2008. Heinonen & Mäkinen 14.2.2008. Huotari O. 11.1.2008. Jokinen P. 15.2.2008. Jäppinen 22.3.2006. Jäppinen 2.6.2006. Henkilökohtainen tiedonanto. Katko T. 10.10.2016 Laitinen J. 16.9.2016 Lyytikäinen K. 31.3.2008 Piekkari J. 17.1.2008, 26.3.2008 ja 23.9.2016. Rajala R.11.10.2016. Räty 18.1.2008; Räty T. 17.1.2008. Sipi 31.3.2006. Sipi 18.1.2008. Viljakainen P. 25.4.2008. Yli-Kuivila J. 15.2.2008 ja 31.3.2008. Lehdet (käyty läpi lähinnä kalliopuhdistamoprojektin ajalta) Hufvudstadsblådet LV, Väylä, Länsiväylä ES, Espoon Sanomat HS, HeSa, Helsingin Sanomat Vartti 277 Juuti P. S. Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen Internet: Internet-lähteet mainittu täydellisenä asiayhteydessä. Lisäksi: Munter A. 2004. Väestö ja perheet 2003/2004. Tilastoja Espoosta 1/2004. Espoon kaupunki. Kehittämis ja tutkimusryhmä. (viitattu 17.1.2006) Saatavissa: http://www. espoo.fi Ruonavaara H. Historiallisesta sosiologiasta, osa 1, http:// www.soc.utu.fi/laitokset/sosiologia/opiskelu/k4hr1.pdf, luettu 11.1.2008. Soy S. 2007. The Case Study as a Research Method, http:// www.ischool.utexas.edu/~ssoy/usesusers/l391d1b.htm, luettu 12.11.2007 www.kalliopuhdistamo.fi www.rakennuslehti.fi/uutiset/lehtiarkisto HSY:n nettisivut Puhdistamohankkeen nettisivut