Jan Guillou: 1968
PM/30 ADMIN
Samoin aja ele ien ihmis en e sin ää PIRJO KANTOJÄRVI 10.9.2018
Vuosi on yllä ä än pi kä aika sekä yhden henkilön elämässä e ä maailman apah umissa. Vaikka ihmisillä on
mahdollisuus aiku aa omaan elinympä is öönsä, usein oi olla aikeaa ie ää, mi kä keino olisi a
oimi impia. Samalla oman yhmän löy äminenkin oi osoi au ua hankalaksi. Vaikka jokin ihmisjoukko
näy äisi ulkopuolel a ka so una koos u an ain samalla lailla aja ele is a, lähempi a kas elu oi osoi aa,
e ä yksilöiden mielipi eissä oi olla me ki ä iäkin e oja. Kun isompi yhmä jakau uu näkemyksil ään moneen
e i suun aan, oi lopul a olla aikeaa aken aa yh eisymmä ys ä muodos uneiden nu kkakun ien älille.
Silloin henkilö oi a jou ua poh imaan, mi kä kysymykse poli iikkaan ja a oihin lii yen o a nii ä, joiden
pohjal a he o a almii a ali semaan oman puolensa, jolle ase ua.
’[–] Ja minkä so in asemmis olainen sinä ole ?’
’Kuinka niin minkä so in?’
’Niin, e kai o skilainen?’
’En, enkä ana kis i, mu a i se asiassa en iedä. Ainoa jä jes ö, johon kuulun, on nimel ään Sosialis ise Ju is i
Tukholman oikeus ie een iedekunnassa, ja me olemme yh eis in ama, eli ei mi ään e i yis ä so ia. Ja si en
menen kai mukaan Pales iinan solidaa isuusliikkeeseen. En ä e?’
’Me olemme ma xis i-leninis ejä’, Wol gang as asi haudan aka ana, kuin asia olisi ää immäisen ä keä.
(Guillou 2018, 114.)
Jan Guilloun Suu i uosisa a – sa jan sei semäs osa 1968 (Like 2018) käsi elee muun muassa ihmis en
polii is a ak i oi umis a. Omien mielipi eidensä puolus aminen ei ole kui enkaan ai an yksinke ais a
maailmassa, jossa yksilön aus a aiku aa siihen, mi en häneen suh audu aan. Tämän lisäksi kannano aminen
oi aiheu aa ongelmia sekä yh eiskunnan asolla, u ujen pa issa e ä su unkin sisällä. Henkilöiden on
ali a a sanansa a kas i, jos he halua a säily ää oman asemansa ai pääs ä a oi eisiinsa.
Teoksessa ele ään pääasiassa omaanin nimeksikin ali ua uo a. Päähenkilönä on 24- uo ias oikeus ie een
kandidaa i E ic Le ang, jonka elämään u us u iin jo Made in Ame ica - eoksessa. Hän on Osca in ja Ch is an
y ä en Hélènen sekä anskalaisen An oine Le angin poika ja edus aa si en Lau i zenin su un kolma a
sukupol ea. Sa jan edellisessä osassa ku a u pe heen sisäise jänni ee ei ä ole kadonnee minnekään.
E imielisyyde o a löy änee iensä jopa su un kesäpaikkaan as i. Lau i zenin su un ensimmäises ä
sukupol es a jäljellä ole a S e e sekä Ch is a ei ä ole sokei a läheis ensä iidoille, aan o a almii a
aiku amaan jälleen asioiden kulkuun. Tähän on Osca in ja Lau i zin jälkeläis en sopeudu a a, ähin ään
oman e unsa uoksi.
Monen muun Eu oopan maan a oin myös Ruo sissa ja Tanskassa polii inen ilmapii i on jänni yny . E ic
u us uu muun muassa ä insä Johannen adop oiman Henningin kau a monenlaisiin e i näkemyksiin
polii is en yhmien sisällä. Tämän lisäksi E icin e ki aa eiden maailmaan ulo uu myös Pohjoismaiden
ulkopuolelle. Hän pää yy a us a ana asianajajana he keksi Länsi-Saksaan ja u us uu oikeuskäsi elyn aikana
apulaissyy äjä Ge ude Gehlenziin. Saksas a onkin si en lyhy ma ka Tšekkoslo akkiaan ja P ahan
ke ääseen.
Taus a iedoilla on me ki ys ä
Maailma un uu ole an uonna 1968 käymis ilassa. Vie namin so a on kesken ja P ahan ilanne epä a ma.
Myös E icillä ii ää kii e ä. Aika ei unnu ii ä än millään kaikkeen. Ei opiskeluun, ki joi amiseen,
mielenosoi uksissa käymiseen ja aiku amiseen ai ihmissuh eisiinkaan. Myös ule aisuus näy äy yy
epä a mana ja E ic jou uu huomaamaan moneen o eeseen, e ei hän monipuolisis a läh ökohdis aan
huolima a iedä kaikkea. Mone asia o a joko muu oksessa ai niiden odo e aan pian muu u an. Pienilläkin
alinnoilla ja eoilla oi olla me ki ys ä suu empien kokonaisuuksien kannal a. Täs ä huolima a mieleen oi
hiipiä aja us sii ä, e ä kaikki ä keä asia apah u a jossain oisaalla kuin mi ä i se on. Tällainen
ii ämä ömyyden unne ai aa myös E iciä.
Ruo sissa oli juhannuspäi än, sunnun ain as ainen yö. Vuoden suu in pyhän ie o oli ohi. To e i oli a
läh enee mökil ä Sö mlandis a. Seu aa ana aamuna oise o e i aloi aisi a pi kän au oma kan
pales iinalaisille pakolaislei eille.
I se hän is ui ho ellihuoneessa Saksassa, pai si puolisekaisin kaikes a uos a saksas a aan jälleen myös
in amaka ku ina. Jos asian näki niin yksinke aises i, aas yh ä pakoa ei oinu millään puolus ella. Se, e ä
hankkii ie oa ka ko e us a ja miehi yksen alla elä äs ä Pales iinan kansas a kye äkseen kehi ämään
solidaa isuusliike ä, oli odellis a ekemis ä eikä pelkkää sunnun ais a mielenosoi amis a S and ägenilllä ai
käysken elyä FNL-me kki innassa un ien i sensä ylimalkaan edis ykselliseksi.
Täällä Aachenissa oli meneillään kui enkin yksi maailman ä keimmis ä oikeudenkäynneis ä, jolla oli
yh ymäkoh ia Yhdys al oihin, Isoon-B i anniaan ja Ruo siin, oikeusju u jossa hy ä ase e iin pahaa as aan
yh ä sel äs i kuin Vie namissa, so e u so ajia as aan, oima oma aloudellis a al aa as aan. Myös se oli
oikeaa ekemis ä, e ä kan oi yhden ko en kekoon äällä. (Guillou 2018, 82.)
E icillä on ah oja mielipi ei ä ja halua aiku aa asioihin, oli si en kyse yö eh ä is ä, pe heen sisäisis ä
asiois a ai maailman apah umis a. Hän jou uu kui enkin useaan o eeseen huomaamaan, mi en sekä su un
sisällä e ä näennäises i saman aa een seu aajienkin joukossa oi olla usei a e ilaisia apoja a kas ella asioi a.
Piene kin mielipide-e o oi a kas aa suu iksi, kun on kyse pe iaa eis a ja puolen ali semises a. Joskus
ällaise ilan ee näy äy y ä selkeinä, mu a oisinaan E ic a i see muiden apua ennen kuin näkee, mi ä e i
paikoissa odella apah uu.
E ic pohdiskeli, mi ä miel ä koko absu dissa ea e issa oikeas aan oli ollu .
’Oliko ämä siis aas yksi sinun pedagogisis a aja uksis asi?’ hän kysyi he ken kulu ua.
’Kyllä, niin oi sanoa. Sinä ole iksu, ko keas i koulu e u ja si is yny , puhu usei a kieliä, anskaa
suo as aan niin kuin minä englan ia, jos olen oikein ymmä äny . Sinun ei pidä pää yä mois en mielipuol en
joukkoon. Sinun ei pidä seis ä iinakaupan edessä ke äyslippaan kanssa ja myydä Vie nam-leh isiä ja saada
lisäksi joka ikinen päi ä paskaa niskaan noil a idioo eil a sii ä, e ä ole ollu a oma on anhempia ali essasi.
Sinun pi ää ehdä ais elussa jo ain ä keämpää, kaikki muu olisi esu ssien haaskaamis a. Ja mo aali on a.’
’Ku en ehdä mi ä si en?’
’Niin, juu i se kysymys meidän pi ää esi ää i sellemme, sekä sinun e ä minun.’” (Guillou 2018, 43.)
E ic ei pääse sukuhis o iaansa pakoon, aikka joskus oi oisikin, e ei si ä he i ke o aisi uusille u a uuksille.
Toisinaan menneisyys paljas uu myös käy öksen ja pukeu umisen kau a ennen kuin mi ään on edes ehdi y
sanoa ääneen. Vaikka E ic py kii sopeu umaan monenlaisiin ympä is öihin ja hämmen yy jou uessaan
luoki elluksi, hän i se myös mää i elee mui a, ku en naisia, heidän ulkonäkönsä ai aus ansa kau a. Uusien
u a uuksien a ulla E ic kui enkin alkaa iedos aa, e ei ensi aiku elma äl ämä ä aina pidä paikkaansa.
Hän ä hämmen ää muun muassa se, mi en a uillaan ihmis en äy yy olla, jo ei ä he mene äisi oikeu aan
oimia amma eissaan. Polii isilla näkemyksillä on kui enkin aiku us a siihen, mi en e i henkilöi ä oidaan
kohdella. Joskus pukeu uminen ja käy ös oi a kin olla osa a kkaan ha ki ua esi ys ä. Silloin e ilaisilla asuilla
luodaan halu u aiku elma ja sulaudu aan siihen yhmään, jonka keskellä sillä he kellä ollaan. E ic on jopa
i sekin oiminu saman s a egian mukaises i.
E ic ei ollu oinu p o es oida. Jos ku sun esi ää joku, jolle ei oi sanoa ei, olisi hiukan liian ahdi on a
moi ia a in ola alin aa. Ja aikka solmio oli a kin oikkunee aa ekome ossa käy ämä öminä mone
uode , löy yihän siel ä kaikki mi ä pi i, pikku aki hy in ha ja uina, smokki pukupussissaan, i i hy in
hoide uja ja kiillo e uja kenkiä. ’He asmies hoi aa aa eensa.’ Myös köyhä he amies, joka a kisin kulkee
pi kä ukkaisena puukengissä ja a kuissa.
Ny he is ui a ikkunapöydässä as akkain solmiossa ja klubi akissa, kesäisenä a ki-il ana puku olisi ollu
’sligh ly o e d essed’, ku en Henning asian ilmaisi, yypillisen keskiluokkais a. Olo oli kuin naamiaisissa, ja
aiku i sil ä kuin Henning olisi py kiny juu i siihen, e ä he olisi a pukeu umisellaan ulgaa ioikeis on
keskellä he ä ämä ä ähin äkään epäilyä. (Guillou 2018, 25.)
Teoksen henkilöis ä esime kiksi Henning osaa muu aa käy ös ään ilan eiden mukaan. Silloin ympä is ö oimii
kuin näy elmän kulissina, jonka keskellä on osa a a o aa hal uun monia e ilaisia ooleja. Myös E ic alkaa
ymmä ää, mi en sanansa ja käy öksensä oi kohden aa juu i sen he kiselle yleisölle sopi aksi. Romaanissa
a kas ellaankin e ilaisia ai ouden ja näy elemisen, o uuden ja alheen älimaas oja, joissa henkilöiden on
opi a a asapainoilemaan, jos he halua a säily ää oimin amahdollisuu ensa. Jälleen on kyse sii ä, millainen
ie o ja käy ös oimi a pa hai en ali ujen a oi eiden kannal a. E ic oppii ähi ellen, mi en suu a me ki ys ä
lehdis öllä ja si ä kau a julkisella mielipi eellä on asioihin. Esime kiksi kaikkiin lehdissä julkais uihin ie oihin
ja asian un ijalausun oihin ei äl ämä ä kanna a he i luo aa. Oli kyse si en oikeusju uis a, leh ia ikkeleis a,
yksi äis en henkilöiden alinnois a ai yh eiskun ien oiminnas a, au a a aus a iedo ymmä ämään asioiden
älisiä syy- ja seu aussuh ei a. Käsi ykse o uudes a ja oikeudes a oi a aihdella suu es ikin e i
näkökulmien älillä.
Henkilö apah umien a jossa
Guilloun 1968 ke aa jonkin e an edellisen osan, Made in Ame ican, mu a myös neljännen osan, Sokean
pis een apah umia. Koska sa jassa on ede y jo sei semän een eokseen ja su un henkilömää ä on laajen unu ,
on hyödyllis ä, e ä ase elma ehdään sel iksi he i alussa. Ke aus on myös sisälly e y suju as i juoneen si en,
e ä E ic koh aa sa umal a Henningin. He o a a annee iimeksi lapsina, jo en mone asia aa i a
sel ennys ä ja ää inkäsi ykse oikomis a. Näiden muis eluiden kau a usea kuudennessa osassa kysymyksiä
he ä änee kohda saa a as auksensa.
Henningis ä näki, e ä a ina kieh oi hän ä. Toisin sanoen hän ei ollu koskaan kuullu ä ä e sio a, pää elmä
oli äis ämä ön. Rii ele ä osapuole kehi i ä ai an e ilaise odellisuude , ja ainoa oikeuslähde, johon silloin
luo e iin, oli oma mo aalikäsi ys sii ä, mil ä odellisuuden pi äisi näy ää. (Guillou 2018, 18.)
Mone eoksen kiinnos a imma he ke lii y ä oikeusju ujen lisäksi myös juu i Henningin ja E icin
koh aamisiin. He o a samankal aisia, mu a sil i a peeksi e ilaisia sukunsa edus ajia. Henning nau ii
he ä ellessään E iciä näkemään, mi ä polii isen aiku amisen ken ällä apah uu. Heidän keskus eluissaan on
jo ain samaa kuin mi ä sa jan aiemmissa osissa oli Osca in, Lau i zin ja S e en älisissä he kissä. Saksalainen
Ge ude sekä myös Henningin anskalainen kumppani Me e aas osoi au u a yh ä ah a ah oisiksi ja
a ojensa pohjal a oimi iksi henkilöiksi kuin mi ä Ch is a ja Ingebo g sekä Rosa, Johanne ja Hélène o a
sa jan aikana ollee .
Uude henkilö mahdollis a a jälleen pääsyn apah umien keskipis eeseen ai ainakin niiden
lähe y ille. 1968ei a joa samanlais a sukellus a maailman kuohuihin, kuin mi ä esime kiksi Sininen äh i eki.
Vie namin so a, asemmis on ja oikeis on älinen is i ii a, Pales iinan kysymys, P ahan ilanne, Ranskan
mielenosoi ukse sekä muu u a yh eiskunnallise asen ee ja as akkainase elu o a eoksessa läsnä, mu a
enemmänkin keskus elujen ja pohdin ojen kau a kuin niin, e ä päähenkilö olisi i se osallis umassa niihin
ak ii ises i. E ic a kas elee apah umia a peeksi lähel ä, jo a ie ää paljon, mu a a peeksi e ääl ä, jo ei joudu
liian suu iin aikeuksiin alin ojensa uoksi. Hän on si us aka soja, aikka pys yy ä insä Johannen a oin
oimimaan monenlaisissa ympä is öissä.
He ki äin aiku aakin sil ä, e ei E ic unne ole ansa äysin ko onaan missään ympy öissä, ei
asemmis olaisissa pii eissä eikä yläluokkaisen sukunsa pa issa. Se au aa lukijaa hy äksymään hänen lähes
liian äydellisen aus ansa. Koska E ic on hieman ulkopuolinen kaikkialla, mu a pys yy sil i solu au umaan
lähes mihin ahansa ympä is öön, hänen kau aan on mahdollis a ku a a aikakauden e i eemoja. Toisaal a
esime kiksi su un muiden jäsen en mo ii i ja asen ee jää ä ällä ke aa ain E icin ulkin ojen ja
luonnehdin ojen a aan. Mone henkilö pää y ä kin enimmäkseen ilmen ämään ku a un aikakauden
jakau unei a mielipi ei ä. Se on ymmä e ä ää. Sa jan useas a aiemmas a osas a u uun apaan his o iallisilla
apah umilla on jälleen ihmissuh ei a suu empi ooli eoksen a inan kannal a. Vuoden 1968 apah umissa
ii ääkin unsaas i ma e iaalia yhden omaanin a alle.

Teos e enee samalla suju uudella kuin sa jan aiemma kin osa . Tällä ke aa kui enkin huomasin ihme ele äni
joi akin sana alin oja ai eksy äni muu amien lause aken eiden keskelle. Tällaisissa kohdissa en saanu he i
o e a sii ä, mi ä py i iin ilmaisemaan, aan minun äy yi pysäh yä pilkkomaan eks iä osiin, jo a sain
aja ukses a kiinni. Koska eoksen kieli on yleises i o aen selkeää ja oimi aa, nousi a ämänkal aise hieman
hapuile a kohda eks in keskel ä esille.
Joka apauksessa sellaiseksi E ic y i i un een ku i ella, kuin englan ilaisessa 1800-lu un omaanissa niin e ei
olla ain umpi akas unei a ja akas umisen mieliku i us a kieh o assa ympä is össä ässä kauniissa
kaupungissa, jossa o e i oli a ma kalla o eu amaan ielä suu empaa unelmaa.
(Guillou 2018, 174.)
Muu amis a ällaisis a kohdis a huolima a a ina kulkee luon e as i ilan ees a oiseen. Teos pysyy kasassa,
aikka in o maa io a on paljon niin oikeusju uihin lii y is ä ekijöis ä, e ilaisis a polii isis a yhmi ymis ä
kuin maailman apah umis akin. Tie omää ä ei aiheu a ähkyä, sillä se on uju e u osaksi keskus eluja ja
apah umia. E icin ihmissuh ee ei ä ole äl ämä ä eoksen kiinnos a in a an ia, mu a ne oimi a hy änä
aukona e ilais en apah umien aus ojen ke omisen keskellä. Samoin su un jäsen en koh aamise ku aa a
onnis unees i si ä, mi en hankalaa oi asapainoilu e ilais en asioiden älillä olla silloin, kun py i ään
yön ämään e imielisyyde edes he keksi sy jään.
Mikä muu oisi my ky ää kokonaisen su un niin pahoin kuin se, e ä ensin menee haikailemaan pe in öä ja
si en alkaa iidellä sii ä? Poli iikka uli mahdollises i kakkoseksi. (Guillou 2018, 224.)
Teoksen käsi elemiä aihei a pys yy peilaamaan ämän he kiseen aikaamme. Guilloun omaani an aa uodes a
1968 ii iin ja monipuolisen ku an. Samalla eos aken elee jo jänni ei ä sa jan seu aa aa osaa a en. E ic,
Henning, Ge ude ja Me e aiku a a henkilöil ä, jo ka uskin suos u a ja kossa seu aamaan ain si us a
maailman apah umia.
Jan Guillou: 1968.Suu i uosisa a VII. (1968.De s o a å hund ade VII.) Suom. Pe i S enman. Like 2018.
431 s.
Pi jo Kan ojä i on To niossa asu a ki joi amisen mais e i Jy äskylän yliopis os a