Reijo Mie inen, Ee o Ojanen, Se e i Hämä i & Soila Lemme y ( oim.)
J. V. Snellman
ja suomalainen si is yskäsi ys
Aikuiskas a uksen . uosiki ja
J. V. Snellman
ja suomalainen si is yskäsi ys
Toimi anee
Reijo Mie inen, Ee o Ojanen, Se e i Hämä i & Soila Lemme y
[SoPhi]
SoPhi 157
SoPhi on julkaissu aka eemises i ko kea asois a i loso i s a ja yh eiskun-
a ie eellis ä ki jallisuu a uodes a 1995. Ki joi ajamme o a kansain-
älises i ansioi unei a u kijoi a. Julkaisemme sekä suomen- e ä englan-
ninkielis ä ki jallisuu a. Julkais a a ki ja ali aan ie eellisin k i ee ein
asian un ijalausun ojen pohjal a. SoPhin oimin ape iaa eina o a
nopeus, iippuma omuus ja ajankoh aisuus. Ki ja o a helpos i saa a-
illa maksu a in e ne is ä. SoPhi-ki ja o a e aisa ioi uja ja mukana
julkaisu oo umin luoki uksessa.
www.jyu. i /sophi
Kannen ku a: Muse i as o, J. V. Snellman,
Max (F ed ik Maximilian) Schaumanin pii os 1840-l.
Aikuiskas a uksen 55. uosiki ja
CC BY 4.0
2024 Jy äskylän yliopis o
ISBN 978-952-86-0278-1 ( e kkoj.)
ISBN 978-952-86-0279-8 (paine u)
ISSN 1238-8025
Sisällyslue elo
Esipuhe ... 5
Johdan o: Snellmanin si is yskäsi een ajankoh aisuudes a ... 7
Reijo Mie inen, Ee o Ojanen & Se e i Hämä i
OSA I: 2000-lu un a ioi a Snellmanin si is yskäsi een
me ki ykses ä
1 Si is yskäsi een me ki ysulo u uuksis a J. V. Snellmanin
his o iakäsi yksessä ... 22
Heli Ran ala
2 J. V. Snellman ja si is yksen ealismi ... 52
Ee o Ojanen
3 J. V. Snellman ja kansakunnan si is yksen edelly ykse ... 72
Mikko Lah inen
4 J. V. Snellman polii isena aja elijana – si eellisyys ... 91
Tuija Pulkkinen
5 Si is ysp osessi ja koulu usins i uu io J. V. Snellmanilla ... 113
Ka i Väy ynen
6 J. V. Snellman – Suomen mode nin si is ys-, kas a us-
ja ope us eo ian pe us aja ... 136
Michael Uljens
7 Kiis a kansakoulun luon ees a
Snellmanin pe he i loso i an alossa ... 160
Juha Hämäläinen
8 Si is yksen ie – Ka saus Snellmanin koske aan suomalaiseen
ki jallisuu een ja sen ulkin oihin Snellmanin si is yskäsi ees ä ... 192
Reijo Mie inen & Ee o Ojanen
OSA II: Snellmanin ki joi uksia si is ykses ä ja kas a ukses a
1 Ka kelma Snellmanin ki jees ä F ede ik Cygneukselle
ja Beng Olo Lillelle (1840) ... 224
2 Aka eemisis a opinnois a (1840) ... 227
3 Lukuja eokses a Val io-oppi (1842) ... 257
4 Suomen eollisuus suomalaisen kansallisuuden eh ona (1846) ... 272
5 Si is ys ja yleishenki (1846) ... 279
6 Humaanisuuden me ki ykses ä (1851) ... 289
7 Kas a us ie een luen ojen käsiki joi us (1861) ... 299
Ki jan oimi aja ja ki joi aja ... 324

5
Esipuhe
”Si is yny ihminen on se, joka ihmiskunnan suu issa kysymyksissä
ymmä ää aikansa aa imukse ja jolla on ie oa ja ah oa edis ää
näi ä yleisiä e uja”. Tämä Johan Vilhelm Snellmanin (1806–1881) luon-
nehdin a ko os aa si is yskäsi een luonne a sisällöl ään ala i uudel-
leen mää i y änä ja mää i el ä änä eh ä änä. Ope us- ja kul uu imi-
nis e iö on nimenny uoden 2024 si is yksen eema uodeksi, jonka
a koi uksena on snellmanilaisessa hengessä uoda ”si is ys ähän päi-
ään ja kaikkien a keen”. Suomen anhimpiin kuulu a si is ys yön
o ganisaa io Kansan alis usseu a äy ää 150 uo a uonna 2024. Idea
ämän ki jan julkaisemises a syn yi seu an Si is ys- ja oppimiskeskus
Sopen a aamiseen ja juhla uoden jä jes elyihin lii y issä keskus eluissa.
Aikuiskas a uksen u kimusseu a y pää i o aa eoksen julkais a ak-
seen Aikuiskas a uksen 55. uosiki jana. Vuosiki jan eh ä ä on edis-
ää keskus elua ajankoh aisis a aikuiskas a us iede ä haas a is a aiheis a.
Teos ni ou uu aikuiskas a us ie een his o iallisiin juu iin, pe us uihan
apaa kansansi is ys yö ainakin 1900-lu un puoli äliin saakka paljol i
snellmanilaiseen si is yskäsi ykseen. Ki jan ajankoh aisuu a ko os aa
myös si is yksen käsi een uusi nousu kas a us eelliseen keskus eluun
Eu oopassa. Se nähdään aih oeh ona oppimis ulos en mi aamiseen
pe us u alle osaamisen ja koulun kehi ämisen mallille. Si is yny ä ie-
ämis ä ja oppimis a koske a käsi ykse haas a a kogni ii iseen psyko-
logian oppimisnäkemyksen. Siksi oi omme, e ä ki ja löy äisi paikkansa
kas a us ie een ja ope ajankoulu uksen lukemis ona.
Haluamme kii ää Aikuiskas a us ie een u kimusseu aa ki jan alin-
nas a aikuiskas a uksen uosiki jaksi ja Kansan alis usseu aa ues a ja
6
yh eis yös ä ki jan oimi usp osessin aikana. E i yises i haluamme kii ää
ki jaan ki joi anei a u kijoi a, jo ka läh i ä empimä ä mukaan hank-
keeseen ja joiden panokseen ki jan sisäl ö ja a o aken uu. I ä-Suomen
yliopis on kas a us ie eiden ja psykologian osas olle osoi amme läm-
pimä kii okse ki jan painokus annus en ahoi ukses a. Jy äskylän yli-
opis on SoPhi-julkaisusa jaa ja sen pää oimi ajaa Olli-Pekka Moisio a
haluamme kii ää ki jan kus an amises a ja sen onnis unees a loppu u-
lokses a.
27.6.2024, Ki jan oimi aja
Reijo Mie inen, Ee o Ojanen, Se e i Hämä i & Soila Lemme y
7
Johdan o:
Snellmanin si is yskäsi een
ajankoh aisuudes a
Reijo Mie inen, Ee o Ojanen & Se e i Hämä i
Saksalaisen si is yskäsi een his o iaa koske an eoksensa loppulu ussa
Rebecca Ho lache analysoi, miksi si is ykses ä on 2000-lu ulla
ullu jälleen ajankoh ainen ja ä keä käsi e kas a uksen pii issä. Hänen
(Ho lache 2016, 127) mukaansa se on as a eak io koulu uspoli iikalle,
joka pe us uu mi a a ien oppimis ulos en a ioin iin. Oppimis ulos-
en mi aamiseen pe us u alla koulun ohjaamisen ja kehi ämisen mal-
lilla on juu ensa a haisessa beha io ismin ja Taylo in ie eellisen liik-
keenjohdon innoi amassa ope ussuunni elma eo iassa. Kansain älises i
halli se a mallis a uli iimeis ään OECD:n oimes a, joka näki PISA-
hankkeessa oppimis ulos en e aile an mi aamiseen ole an edelly-
ys koulujä jes elmien kehi ämiselle (Mie inen 2019). 2000-lu ulla
jä jes ö py ki ulo amaan mi aamisen kansalaisena elämisen ai oihin
mää i elemällä maailman kaikkia ihmisiä koske a kahdeksan 21. uo-
sisadan kompe enssia (OECD 2005). Myös Eu oopan Unioni mää i -
eli oma elinikäisen oppimisen a ainkompe enssinsa (Eu opean Union
8
2007) ja sisälly i ne eu ooppalaiseen pä e yys ii ekehykseen (Mie i-
nen & al. 2021).
Usea saksalaise kas a us ie eilijä ka soi a , e ä ai o- ja kompe-
enssikäsi ee ja ylipäänsä mi aamisen a oi e o a yh eensopima o-
mia sen kanssa, mikä si is yksen käsi eessä on olennais a: yksilöiden ja
yh eisöjen kykyyn a ioida, mikä on ä keää ja oikein (Ho lache 2016,
122). Si is yksen keskeisiä mää ei ä, ku en yksilön mo aalis a ja kog-
ni ii is a au onomiaa ai akaumus a, ei oi eikä pidä mi a a. Toiseksi,
kun kompe enssi mää i ellään yksilön almiuksina ja luon een omi-
naisuuksina, ei huomioida si ä adi io a ja ie oa, jonka omaksumiseen
osaaminen pe us uu. Si is yksessä on kyse ämän pe in een k ii ises ä
omaksumises a ja uudis amises a as aamaan ämän päi än ja ule aisuu-
den haas ei a. Näin näki asian myös J. V. Snellman mää i ellessään si is y-
neeksi ihmiseksi sen, joka ”ihmiskunnan suu issa kysymyksissä ymmä -
ää aikansa aa imukse ja jolla on ie oa ja ah oa edis ää näi ä yleisiä
e uja” (KT 9,441).
Toinen syy kiinnos ukselle si is yksen käsi eeseen kas a us ie-
eessä ja aikuiskas a uksessa lii yy his o iallises i ajan e oon sii ä, oli-
siko kas a us ie een nojaudu a a ensisijaises i i loso i aan ai psykologi-
aan. Si is yksen käsi e kehi yi saksalaisen idealis isen i loso i an pii issä
1700-lu un lopulla ja 1800-lu un alussa. Snellman kehi i si ä yh eiskun-
a i loso i ansa ja kansallisen ohjelmansa pe uskäsi eeksi. Kun i o au-
uminen hegeliläises ä i loso i as a 1880-lu ulla käynnis yi, kas a uksen
pe us ei a ale iin e siä kehi ymässä ole as a kokeellises a psykologi-
as a. Tuossa psykologiassa yhdis yi ais i oimin ojen labo a o io u kimus
1700-lu un b i iläiseen assosiaa iopsykologiaan, jossa ie äminen näh-
iin ais imus en ja miel eiden oisiinsa ky key ymisenä assosiaa iolakien
mukaises i (Haapasalo 1976, 13). Tämä oli myös 1890-lu ulla kas a us-
ie eessä halli se aan asemaan ulleen he ba ilaisen ope usopin ie o- ja
oppimisnäkemys. Se säilyi halli se ana psykologiassa aina 1960-lu ulle
as i (Ki elä & Siljande 2013, Salo 1952). Vaikka 1940-lu ul a läh ien
suomalainen psykologiaan uli mukaan pe soonallisuuden pii eiden ja
ominaisuuksien u kiminen es ien a ulla, sen ie o- ja oppimisnäkemys
ei olennaises i muu unu .
Si is yksen käsi e ä on pide y 2000-lu ullakin yh enä kas a us-
ie een pe uskäsi eis ä (Siljande 2002, Siljande & al. 2012), mu a
15
mukaan e o elu yh eiskunnan, kul uu in ja luonnon älillä on hylä -
ä ä ja odellisuus on näh ä ä inhimillis en ja ei-inhimillis en oimijoi-
den hyb idisinä koos eina ja e kos oina, luon oyh eiskun ina (La ou
1994,10): ”Teko ei ole ihmisen ominaisuus, aan inhimillis en ja ei-inhi-
millis en oimijoiden yh eenlii ymän ominaisuus.” Snellmanin si is ys-
käsi een ihmisyyden y imessä on ihmisyksilöiden jä keen pe us u a
apaus ja as uullisuus pää ää eois aan maailmassa. Ihmisen oimin a
on aiheu anu ekok iisin ja ihmisen on myös kanne a a as uu sen a -
kaisemises a. Tä ä as uu a ei oida säly ää muille lajeille, eknologoille
ai hyb idisille yh eenlii ymille. Ihminen on meidän ie omme alossa
ainoa laji, joka pys yy iedos amaan esime kiksi ilmas onmuu oksen ja
muu amaan myös mo aalis a oimin aansa ämän iedon pe us eella.1
Pohdin a oimijuuden luon ees a nousee esiin ajassamme myös
koneoppimisen ja ekoälyn kehi ymisen myö ä. Näi ä ie okoneohjel-
mia, kuinka monimu kaisia oimi uksia ne kykene ä kin uo amaan, ei
kui enkaan oi pi ää ihmisen kal aisena, as uullisina mo aalisina oimi-
joina (Koskinen 2023). Tässäkin kysymyksessä Snellmanin aja elulla
olisi paljon anne a aa. Snellmanilaisi ain ka soen pos humanismi me -
ki seekin siis eo ee ises i as uunpakenemis a. Ihminen ei oi kie -
ää ihmisyy ään ja ain ihmisyyden sy empi koh aaminen au aa yli -
ämään sen, mi ä ihminen on ehny ää in. Pos humanismi me ki see
i se asiassa luisumis a au o i aa isuu een, jos se haluaa kiel ää ihmisyy-
den a kaise an pii een, ihmisen ky yn oman oimin ansa uudelleena -
ioin iin ja pelkäs ään omien, he kellis en e upy kimys en yli ämiseen.
Ihmisen as uus a seu aa si is yksellinen eh ä ä i au ua luonnon
hallinnan hyb ikses ä ja ulo aa huolenpidon pii iä oisiin lajeihin ja
ekosys eemeihin. Käy ännössä ämän saa u aminen kui enkin edelly -
ää sellais a lajien ja elinympä is öjen elämän, oiminnan ja kehi ysedel-
ly ys en ymmä ämis ä, jo a ekologia sekä ilmas o- ja ympä is ö u kimus
uo a a . Snellman luonneh i iedon ja älyllisen si is yksen me ki ys ä
mo aalisessa seu aa as i (KT 17, 416): Ӏlyllinen si is ys siis ope aa
1 Vuonna 1993 julkais u kansallinen si is yss a egia mää i eli uonna 1972
ilmes yneen Rooman Klubin Kas un aja apo in huole si is ys-Suo-
men kehi ämisen edelly ykseksi (KM 1993:36, 4): ”Kes ä ä kehi ys on
si is yksellinen haas e. Kyse on a ojen muu okses a ja myös näiden muu-
os en aa imis a uudenlaises a osaamises a.”

16
ihmisen ase amaan oiminnalleen sellaisia a oi ei a ja oiminaan
sellais en mo ii ien pe us eella, jois a hän ei aikaisemmin ollu lainkaan
ie oinen ja apau a häne näin sii ä pakos a, jonka hän koh aa päi i äin
yh eiskun ajä jes yksen pii issä (…). Epämää äinen akkaus hy ään saa
näin älyllisen si is yksen kau a selkeän sisällön; yleinen mo ii i ehdä
hy ää (…) äsmen yy ie yiksi mo ii eiksi kolloisenkin oiminnan
a koi uksen mukaan. Tässä on ie ämyksen (ope uksen) an ama
a sinainen mo aalikas a us. Samalla se on kui enkin mo aalises i
kas a a aa myös ope aessaan, millaise oiminnan a oi ee o a
si eellises i hy iä ja millaisilla keinoilla ne saa u e aan.”
Tämän ki jan ensimmäisessä osa sisäl ää sei semän suomalais u kijan
2000- ja 2010-lu uilla esi ämää a io a Snellmanin si is yskäsi ees ä.
Osa ki joi ajis a (Ojanen, Pulkkinen ja Väy ynen) aloi i Snellman-
u kimuksensa jo 1970- ja 1980-lu uilla. Osa (Lah inen, Ran ala) aas
paneu ui Snellmanin uo an oon 2000-lu ulla, kun Snellmanin koo -
ujen eos en k ii inen lai os ja sen suomennos uo een 2006 men-
nessä oli käy e ä issä. Uusien, äydellis en koo ujen saa a uus käynnis i
uusia u kimuksia ja uo i myös uusia ulkin oja Snellmanin aja e-
lus a (Mie inen 2023). Ki joi aja edus a a e i ie eenaloja. Heli Ran-
ala (TuYo) on aa ehis o ioi sija, Juha Hämäläinen (UEF) ja Michael
Uljens (Åbo Akademi) kas a us ie elijöi ä. Ee o Ojanen ja Ka i Väy y-
nen (OuYo) o a i loso eja. Mikko Lah inen (TaYo) ja Tuija Pulkkinen
(HY) o a poli iikan u kijoi a ja Pulkkinen edus aa lisäksi sukupuolen-
u kimus a. Ki joi ajien aus an ja läh ökoh ien e ilaisuus u aa oisi-
aan äyden ä ien näkemys en ja ulkin ojen ki jon. Ki joi ajien näkö-
kulmien näky äksi ekemiseksi pyysimme hei ä ke omaan, mi en he
pää yi ä Snellman- u kimuksen pa iin ja mi en he näke ä Snellmanin
me ki yksen änä päi änä. Nämä on lii e y lukujen alkuun e illisinä
aus aksi-jaksoina.
Ki joi ukse on jä jes e y si en, e ä ede ään si is yksen yleises ä his-
o iallises a ja yh eiskunnallises a me ki ykses ä sen kas a us ie eelli-
siin ulo u uuksiin. Heli Ran ala (2006) a kas elee si is yksen käsi e ä
osana Snellmanin his o iankäsi ys ä ja si is yksen suhde a kul uu-
in käsi eeseen: si is ys osoi au uu kul uu ikehi yksen olennaiseksi
mekanismiksi. Ee o Ojanen (2007) a kas elee Snellmanin ihmisyyskä-
si e ä sekä si is yksen suhde a kansalliseen he äämiseen. Hän pää yy
17
ko os amaan si is yksen ealismia, s. si ä osiasiaa, e ä si is ys on idealis-
missaan pai si i seisa o, myös ealis inen ja aiku a a polii inen oima
yh eiskunnassa. Mikko Lah inen (2014) a kas elee Snellmanin yö ä
si is yksen edelly ys en puoles a kahdella in amalla. Si is yksen aineel-
lise edelly ykse luodaan elinkeino oiminnassa. Kaikille elämänaloille
ulo u a k ii isen julkinen keskus elu (esime kkeinä Saima ja Li e-
a u blad), ki jallisuuden ja kul uu in edis äminen ja koululai oksen
aken aminen u asi a si is yksen le iämis ä kaikkiin kansanke ok-
siin. Tuija Pulkkinen (2011) a kas elee si is yksen innakkaiskäsi e ä
si eellisyy ä. Hän osoi aa, kyse ei ole sukupuolimo aalis a. Snellmanilla
si eellisyys me ki si py kimys ä oikeaan ja ak ii is a polii is a osallis u-
mis a yh eiskunnan no mien ja apojen uudis amiseen, ”yksilön oman-
unnon mukais a pää öksen ekoa kansakunnan ule aisuudes a.” Ka i
Väy ynen (2007) a kas elee Snellmanin si is yskäsi e ä ja si ä, mi en
Snellman sen pohjal a mää i eli pe hekas a uksen ja koulun a koi uk-
sia. Michael Uljens (2024) a kas elee Snellmania unohde una mode -
nin kas a us ie een pe us ajana Suomessa. Juha Hämäläisen (2005)
aiheena Snellmanin pe hepoli iikkaa ja Uno Cygneuksen ja Snellma-
nin e iä ä näkemykse kansakoulun eh ä is ä.
Ki jan ensimmäisen osan lopussa on omana lukunaan ka saus Snell-
mania koske aan ki jallisuu een ja Snellmanin aja elun as aano oon
1800-lu un lopul a 2020-lu ulle. Kun 1970- ja 80-lu un ai eessa ale -
iin poh ia yliopis on eh ä ää, si is ysyliopis on idea löyde iin Snell-
manin aka eemisia opin oja koske is a ki joi uksis a. Tänäänkin soisi,
e ä yliopis on ohjaukseen ja kehi ämiseen osallis u a paneu uisi a
ässäkin ki jassa julkais a aan Snellmanin uoden 1840 ki joi ukseen
Aka eemisis a opinnois a (KT 2, 452-476). Se sisäl ää edelleen elin oi-
maisen analyysin sekä ie ämisen ja oppimisen luon ees a e ä si is ysy-
liopis on eh ä äs ä ja oimin ape iaa eis a.
Ki jan oiseen osaan sisäl yy sei semän Snellmanin si is yskäsi e ä
koske aa ki joi us a. Ne on esi e y aikajä jes yksessä ja kunkin ki joi-
uksen aus a on lyhyes i esi el y. Snellmanin ki joi us en osal a ii a aan
24-osaisiin Koo uihin eoksiin (KT) 2000–2005. Sulkeissa ensimmäi-
nen nume o ii aa eossa jan osaan ja oinen si unume oon.
18
Läh ee
Eu opean Union (2007) Key compe ences o li elong lea ning. Eu opean
Re e ence amewo k. Luxenbou g: Publica ions O i ce o he Eu opean
Communi ies.
Cas én, Zacha ias (1930) J. V. Snellman ja kansansi is ys oimi. Aja us IV, 5–16.
Deme iou, And eas, Spanoudis, Geo ge & Mouyi, An igoni (2011) Educa -
ing he de elopmen al mind: Towa ds an o e a ching pa adigm. Educa ion
Psychology Re iew 23, 601–663.
Ga dne , Howa d (1985) Mind’s new science. A his o y o cogni i e e olu ion.
New Yo k: Basic Books.
Haapasalo, Seija (1976) Suomalaisen psykologian aa ehis o iallise juu e . Psy-
kologia 11(1), 10–24.
Hakka ainen, Kai, Lonka, Ki s i & Lipponen, Lasse (2005) Tu ki a oppiminen.
Jä ki, un ee ja kul uu i oppimien sy y äjinä. Po oo: WSOY.
Halinen, Inke i, Ho ulainen, Ris o, Kappinen, Eija, Nili aa a, Päi i, Raami,
As a & Vainikainen, Ma i-Pauliina (2016) Aja elun aido ja oppiminen.
Ju a: PS-kus annus.
Ho lache , Rebekka (2016) The educa ed subjec and he Ge man concep o
Bildung. A compa a i e cul u al his o y. New Yo k: Rou ledge.
Kansallinen si is yss a egia. Helsinki: Ope usminis e iö. KM 1993:36.
Ki elä, A i & Siljande , Pauli (2013) Psychologism in Finnish Educa ion Sci-
ence: F om He ba ism o Cons uc i ism. Scandina ian Jou nal o Edu-
ca ional Resea ch 57(4), 369–384.
Koskinen, Inke i (2023) We Ha e No Sa is ac o y Social Epis emology o
AI-Based Science,Social Epis emology. Published online: 01 Dec 2023.
La ou , B uno (1994) On echnical media ion. Philosophy, sociology, geneal-
ogy. Common Knowledge 3(2), 29–64.
Lipman, Ma hew (2019) Aja elu kas a uksessa. Kas a us i loso i nen johda us
aja elun ai ojen kehi ämiseen. Tampe e: niin & näin.
Mie inen, Reijo (2019) 21. uosisadan kompe enssi . OECD Kas a uksen
kielen uudis ajana. Kas a us 50(3), 203–215.
Mie inen, Reijo (2023) J. V. Snellmanin si is yskäsi e, oma aikamme ja kas a-
us iede. Kas a us 54(2),160–174.
Mie inen, Reijo, Pehkonen, Leila, Lang, Ta ja & Pihlainen, Kaisa (2021) Eu oo-
pan Unioni elinikäisen oppimisen a ain aido , Eu ooppalainen u kin o-
ii ekehys ja oppilai os en ope ussuunni elmien kehi äminen. Amma ik-
as a uksen aikakauski ja 23(2), 13–31.
OECD (2005) The de i ni ion and selec ion o key compe encies. Execu i e
summa y h ps://www.oecd.o g/pisa/de i ni ion-selec ion-key-compe-
19
encies-summa y.pd . (Lue u 20.11.2017)
Ojanen, Ee o (2008) Si is yksen i loso i a. Helsinki: Ki japaja
Piage , Jean & Indehelde , Bä bel (1977) Lapsen psykologia. Jy äskylä: Gum-
me us.
Raus e- on W igh , Maijaliisa & on W igh , Johan (1996) Oppiminen ja
koulu us. Po oo: WSOY
Salo, Akus i (1952) Kas a usopillisen sielu ie een pääpii ee . Oppiki ja ope a-
jan almis uslai oksia a en. Helsinki: O a a.
Siljande , Pauli (2002). Sys emaa inen johda us kas a us ie eisiin. Helsinki:
Gaudeamus.
Siljande , Pauli, Ki elä, A i & Su inen, A i (2012) ( oim.) Theo ies o Bildung
and G ow h: connec ions and con o e sies be ween con inen al educa-
ional hinking and Ame ican P agma ism. London: Sense Publishe s.
Snellman, Johan Vilhelm (1992–1998) Samlade a be en I–XII. Helsinki: Val io-
neu os on kanslia.
Snellman, Johan Vilhelm (2000–2005) Koo u eokse 1–24. Helsinki: Ope us-
minis e iö.
Su cli e, Roge (2021) Aja elun pe usaskelee . Käy ännön opas me akogni-
ion ope amiseen. Tampe e: niin & näin.
Taylo , Ca ol (2017) In pos humanis ic Bildung possible? Reclaming he p om-
ise o Bildung o con empo a y highe educa ion. Highe Educa ion 74,
419–435.
Tompe i, Tuukka (2019) ”Ma hew Lipman ja Aja elu kas a uksessa: Lyhy
johda us suomalaiselle lukijalle” eoksessa Lipman, Ma hew, Aja elu kas-
a uksessa. Kas a us i loso i nen johda us aja elun ai ojen ope amiseen. Tampe e:
niin & näin, 347–350.
Tynjälä, Päi i (2000) Oppiminen iedon aken amisena. Kons uk ii isen oppi-
misnäkemyksen pe us ei a. Helsinki: Tammi.
Vygo ski, Le (1982) Aja elu ja kieli. Espoo: Welin+Göös.
21
OSA I:
2000-lu un a ioi a
Snellmanin si is yskäsi een
me ki ykses ä

22
1
Si is yskäsi een
me ki ysulo u uuksis a
J. V. Snellmanin his o iakäsi yksessä
Heli Ran ala
Taus aksi
Ki joi in Snellmanin si is yskäsi e ä a kas ele an a ikkelin aika-
naan Snellmanin his o ian eo ee ises a aja elus a kiinnos uneena
äi öski ja u kijana. A ikkeli ilmes yi, kun Snellmanin syn ymäs ä uli
kuluneeksi 200 uo a. Teks ini alussa ii aan uo o uosin juhli a iin
kansallisiin suu uuksiin, joilla a koi in Snellmanin lisäksi Elias Lönn o-
ia (s. 1802) sekä J. L. Runebe gia (s. 1804). Jälkikä een on myönne ä ä,
e ä kiinnos uessani Snellmanin aja elus a 2000-lu un alussa uolloin
ielä opiskelijana, en äysin ymmä äny millaiseen Snellman- ulki sijoi-
den joukkoon olin py kimässä. Vie in lopul a Snellmanin eks ien pa issa
mon a uo a, sillä äi öski jani Si is ykses ä si ilisaa ioon. Kul uu ikäsi ys J.
V. Snellmanin his o iallisessa aja elussa almis ui uonna 2013. Väi öski jassa
23
analyysin koh eena oli a osin ai an sama käsi ee kuin uonna 2006
julkais ussa a ikkelissa, jossa esi in ulkin ojani nuo en u kijan a o ai-
suudella.
A ikkelissani py in e i elemään Snellmanin si is yksen käsi een me -
ki ysulo u uuksia e i yises i hänen his o ian eo ee is en näkemys ensä
yh eydessä. Tuon eks issäni esille, e ä Snellmanin si is yksen käsi e ulee
osin ymmä e ä äksi oisen moniulo eisen käsi een, kul uu in kau a.
A ikkelini lopussa o ean lukijan kannal a u hau a as i mu a ehelli-
ses i, e en pys yny an amaan yksiseli eis ä as aus a siihen, ”missä Snell-
manin si is yksen käsi e loppuu ja kul uu in käsi e alkaa”. Tämän epä-
öinnin jälkeen pohdin, ulisiko Snellmanin kohdalla puhua yksi äis en
käsi eiden sijaan laajemmas a aja elu a as a.
Ryh ymä ä ässä yh eydessä laa imaan päi i e yä e sio a omis a ul-
kinnois ani o ean ain lyhyes i, e ä Snellman muo oili omia näkemyk-
siään aikana, jolloin esime kiksi juu i kul uu in käsi e oli laajenemassa
si is yksen apukäsi ees ä koh i laajempaa käy ö apaa. Laajuudessaan
”si is ys” on yksi monimu kaisimmis a käsi eis ä. Lisäksi sillä on lähei-
nen yh eys useampaan muuhun laajaan käsi eeseen, ku en kul uu in,
hengen, si ilisaa ion ja inhimillisyyden käsi eisiin. Kyseessä on kaiken
kaikkiaan e äänlainen käsi epe he, joka lii yy oleellises i eu ooppalai-
sen aja elun his o ian ymmä ämiseen. Snellman i se käy i sanaa bildning
mi ä moninaisimmissa yh eyksissä, jois a on hahmo el a issa kolme pe us-
me ki ys ä: 1) si is ys ihmisyyden ideaalina, 2) si is ys ko keakul uu ina
(esime kiksi ”aikakauden ko kein si is ys”), sekä 3) si is ys ihmis en oi-
minnan laajempana kokonaisuu ena (esime kiksi ”kansan aja elu- ja oi-
min a a a ”), jonka oi mode nisoiden käsi ää kul uu isuu ena.
Menneisyyden aja elua ei kui enkaan ule y i ää mode nisoida liikaa.
Snellmanin näkemyksiä ei pidä ase aa suo aan uo opuheluun oman
aikamme kanssa, sillä hänen käsi eis önsä on muo oil u aikana, joka poik-
keaa monin a oin omas amme. Snellman eli ja ki joi i Suomessa, jossa ei
ollu yleis ä ja yh äläis ä äänioikeu a ja jossa ihmisiä kuoli nälkään. Hänen
si is yskäsi yksensä on sukupuoli unu ja Eu ooppa-keskeinen a alla,
jo a ei nykyaikana oi hy äksyä. Tämän o eaminen ei sil i a koi a, e -
eikö Snellmanin aja elu oisi puhu ella mei ä 2020-lu ulla.
Snellman osasi ki joi aa si is ykses ä aikeaselkoises i. Filoso i sessa
pää eoksessaan Idee de Pe sönlichkei (Pe soonallisuuden idea) hän luon-
24
neh i si is ys ä muun muassa ” aukoama omaksi ulemiseksi” (Snellman
1841/2001). Jou nalis isissa eks eissään hän kui enkin mää i eli si is-
yksen hy inkin ymmä e ä äs i. Esime kiksi Saima-leh ensä a ausnu-
me ossa ammikuussa 1844 Snellman o esi: ”Yksilön iedo o a äysin
yhjän päällä ei ä kä ansai se ie ämisen ai si is yksen nimeä, jos ne ei ä
ole i senäises i hanki ua, aja el ua ja yksilölliseksi kokonaisuudeksi muo-
ka ua ie oa.” (Snellman 1844/2001)
Juu i ämä on mieles äni Snellmanin si is yskäsi yksen kes ä ää ydin ä,
joka on yh ä lailla ajankoh ainen meidän aikanamme kuin 1800-lu ulla.
Si is ykseen kuuluu i senäisyys, oman ha kin aky yn käy äminen; oisin
sanoen k ii inen aja elu, joka ei ole sido u ihmisen koulu us asoon.
Snellman ki joi i yksiseli eises i, e ei si is ys a koi anu ain ja aino-
as aan ki ja iisau a. A ikkelissani ii aan Snellmanin näkemykseen,
jonka mukaan alonpoika oi olla si is yneempi kuin ”seppelein laake-
oi u oppinu ”. Si is ys ei siis snellmanilaisi ain ymmä e ynä ole iedon
ke äämis ä aan sen i senäis ä omaksumis a ja so el amis a – sekä ämän
iedon jakamis a myös muiden hy äksi. Oppinu ihminen, joka pi ää ie-
onsa ain omana salaisuu enaan, ei Snellmanin mää i elmän mukaan ole
lopul a ko inkaan si is yny .
Snellmanin si is yskäsi ykseen lii y ä aja us ihmisyyden ideaalis a oi
äkkisel ään kuulos aa anhah a al a, sillä ihan eis a puhuminen ei juu i
kuulu aikaamme. Snellmanin mää i elemänä ideaalimme eli päämää-
ämme ihmisinä on lopul a yksinke ainen ja ki kas: uo päämää ä on
humaanisuus eli inhimillisyys. Toimin amme a oi eena ulee olla ihmi-
syyden kunnioi aminen sekä i sessämme e ä oisissa. Kun py imme
o eu amaan ä ä a oi e a, o eu amme si is ys ä. Snellman a joaa ässä
yhden as auksen kysymykseen elämän a koi ukses a.
Läh ee
Snellman, Johan Vilhelm (2001) Pe soonallisuuden idean spekula ii isen kehi e-
lyn y i ys, 1841. Koo u eokse , osa 3. Pää oim. Raimo Sa olainen. Helsinki:
Ope usminis e iö.
Snellman, Johan Vilhelm (2002) ”Suomi” ja isänmaallinen ki jallisuus. Saima n o
1, 1844. Koo u eokse , osa 6. Pää oim. Rai o Sa olainen. Helsinki: Ope us-
minis e iö.
25
Si is yksen käsi een
me ki ysulo u uuksis a
J. V. Snellmanin his o iakäsi yksessä
Alkupe äinen julkaisu: Ran ala, Heli (2006). Si is yksen käsi een me ki ys-
ulo u uuksis a J. V. Snellmanin his o iakäsi yksessä. Ennen ja Ny 6(1), 1–25
”Si is ys” on sana, jonka a ulla ensin au onomis a, myöhemmin
i senäis ä suomalais a yh eiskun aa ja kul uu ia on oimakkaas i
akenne u. Kansaa on si is e y sadoilla sanomaleh isi uilla, koulujen ja
opis ojen saleissa, ai iusseu oissa ja yhdis yksissä. Si is ykses ä on ki -
joi e u al a as i, si is ysidea on ollu ajoi ain k iisissä, oisinaan se on
julis e u kuolleeksikin. Ny 2000-lu un alussa, kun 1800-lu un kan-
sallisia suu uuksia ja si is äjiä juhli aan uo o uosin, oidaan kysyä mi ä
anne a aa anhalla si is ysidealla ja si is yksen käsi eellä ielä on. Tässä
ki joi uksessa py in an amaan sii ä esime kin a kas elemalla Johan Vil-
helm Snellmanin (1806–1881) si is yksen käsi e ä, joi ain sen hy in
yleisiä me ki ysulo u uuksia sekä a kemmin o aen käsi een ulki se-
mis a osana Snellmanin his o ian eo ee is a aja elua.
A ikkelini läh ökoh a on käy ännönläheinen, enkä halua yössäni
si ou ua ekemään käsi ehis o iaa, jos ämä ymmä e ään e iy yneeksi
u kimussuun auksekseen. Täs ä huolima a pidän yö äni käsi ehis o-
iallisena. Tämä a koi aa e i yisen huomion kiinni ämis ä ie yihin
sanoihin, niiden ii aa uussuh eisiin, käy öyh eyksiin ja ä ä kau a
a au u iin me ki ysulo u uuksiin. Yksi äinen sana saa aa a a a koko-
32
men i, si is ys ope amisena ja kas a amisena. Snellman oli i se pai si
yliopis o-ope aja, useamman uoden ajan myös kuopiolaisen yläalkeis-
koulun eh o i. Lisäksi hänen leh imies oiminnallaan oli selkeä ”peda-
gogise ” ja alis uksellise ulo u uu ensa. Ki jallinen si is ys, esime kiksi
ki jallisuuden ha as aminen ja ko kea asoisen ki jallisuuden uo a-
minen ja aaliminen oli a kin Snellmanin mukaan yksi mi a i, jolla
jonkin maan si is ys ä oi iin a ioida (Esim. KT 6, 343; SA IV, 209).
Tämän uoksi Snellman esi eli leh iensä lukijoille hy in laajas i pai si
ko imais a ki jallisuu a ja unou a, myös eu ooppalaisen ki jallisuuden
saa u uksia.
Mää ä ie oisen alis us yön lisäksi – ja si ä ensisijaisemmin – hy in
mone muu kin ekijä muokkaa a Snellmanin mukaan yksilön aja -
elua. Ihminen on Snellmanille pe us a aa laa ua ole alla a alla sosi-
aalinen, muiden ihmis en yh ey ä a i se a olen o. Näin ollen ihmi-
sen koko elinympä is ö, lapsuudessa saa u hoi a ja anhempien kas a us,
kouluope us, uskon o ai yh eiskunnan oimin a a a kuulu a kaikki
osaksi si ä ”muo aa aa” adi io a, johon ihminen kas aa ja jos a hän
imee ainekse omaan aja eluunsa – ja omaan si is ykseensä (Esim. KT
1, 350; SA I, 619; KT 13, 344; SA VII, 564). T adi ion, menneiden suku-
pol ien yön ja iedon as aano aminen ja sen me ki yksen ymmä ä-
minen muodos a a kin Snellmanin aja elussa si is ysp osessin keskeisen
sisällön. Snellmanin yliopis ossa pi ämien luen ojen käsiki joi uksissa
ko os uu yliopis on eh ä ä si is yslai oksena, joka ohjaa nuo ia isän-
maan oi oja ko keimman iedon ja oiminnan ää elle. Yliopis ossa mah-
dollises i saa u e a a opillinen si is ys ei kui enkaan akaa ” odellis a
si is ys ä”. Oppineisuus ai niin sano u koulusi is ys o a ain yksi osa
si is ys ä ja si is ymis ä. Si is ys ei ole Snellmanin mukaan sido u kou-
lu us asoon ai oppia oon: alonpoika oi olla si is yny ”seppelein laa-
ke oidun oppineisuudenha joi ajan” ollessa ailla si is ys ä (KT 9, 439;
SA V, 456). T adi ion me ki yksen ko os aminen ei a koi a myöskään
pe in een passii is a as aano amis a. Saiman ensimmäisessä nume ossa,
ammikuussa 1844, Snellman ki joi i uo eille lukijoilleen: ”Yksilön
iedo o a äysin yhjän päällä ei ä kä ansai se ie ämisen ai si is yk-
sen nimeä, jos ne ei ä ole i senäises i hanki ua, aja el ua ja yksilölliseksi
kokonaisuudeksi muoka ua ie oa.”3 Aka eemisen opiskelun luonne a
3 “– – den enskildes kunskap sakna all o och hållning, icke ö jena

33
käsi ele issä luen okäsiki joi uksissaan Snellman paino i ois u as i,
mi en adi ioon on suh audu a a luo as i ja aja uksella, omaa a ioin-
ikykyä käy äen ja pe inne ä uudis aen (Esim. KT 6, 343; SA IV, 209;
KT 12, 463; SA VII, 133).
Kolmas Snellmanin si is yskäsi een (si aa issakin ilmene ä) ä keä
eema on koko si is ysidean ydin: si is ys p osessina koh i inhimilli-
syy ä. Snellman mää i eli si is yksen usein lyhyes i ie oisuudeksi ylei-
ses ä sekä ky yksi oimia ämän hy äksi (Esim. KT 6, 343; SA IV, 209; KT
12, 463; SA VII, 133). Joissain leh iki joi uksissaan hän lisäsi ähän mää-
i elyyn a ken a ia huomau uksia. Li e a u bladin nume ossa 11/1859
Snellman ki joi i ”yleis ä si is ys ä” mää i ellessään yleisen a koi a-
an asioiden ideaalisuu a. Si is ys on näin ollen ” ie ämis ä ja oimin-
aa ideaalisen hy äksi” (KT 15, 168–169; SA IX, 182). Snellman ja koi
ki joi elua samas a aihees a lehden seu aa issakin nume oissa. Li e a-
u bladissa 1/1860 Snellman mää i eli ”yleisen inhimillisen si is yksen”
joksikin, johon jokaisen ihmisen ulisi py kiä (KT 16 2004, 230; SA IX
1997, 229). Mikä si en on se ideaali, jonka ulisi olla ihmis en oimin-
nan päämää änä? Snellmanille ämä ideaali oli inhimillisyys (mensklighe ,
humani e , saks. Menschhei ), jolloin si is yksen oi yksinke aisimmillaan
mää i ellä ku o au umiseksi koh i uo a päämää ää. Saiman saa ua lak-
kau uspää öksen Snellman käsi eli jälleen eemaa lehden iimeisessä
nume ossa, joka julkais iin uuden uoden aa ona uonna 1846. Yle ässä
a ikkelissaan ”Si is ys ja yleishenki” Snellman o esi:
”Si is ykselle on oinenkin, ku aa ampi nimi: humaanisuus, inhimillisyys.
Kaikkein kokema ominkin ie ää kokemukses a, e ä ihminen on luonnos-
aan lähellä eläin ä ja e ä hän on eläin äkin a u omampi ja äysin kyke-
nemä ön. Hänen äysin ky y ön olemuksensa osoi aa, e ä häne a i see
ha joi aa ja muo a a kaikkeen. Useimmilla onkin jokin hämä ä aa is us
sii ä, e ä ihmiskun a, ja ainakin kansakunna , niin kauan kuin his o ia
aaksepäin ulo uu, o a sii ynee illeyden ilas a jalos uneisuu een jokai-
sen sukupol en ka u aessa omalla oiminnallaan oisel a sukupol el a saa-
maansa si is yspe in öä. Yleinen usko ihmiskunnan koh aloi a ohjaa aan
e andes och bildningens namn, om den icke ä sjel s ändig upp a ad,
genom änk och ö a be ad ill e indi iduel hel – –”, (KT 6, 29; SA IV,
4).
34
kai selmukseen sisäl ää jo aja uksen, e ä ihmiskun a kansojen ja al akun-
ien nousujen ja hä iämis en myö ä edis yy koh i suu empaa äydellisyy ä.
Humaanisuuden, odellisen ihmisyyden sisäl öä ei si en oi mi a a ihmisen
luonnollisen laadun mukaan, aan sen me ki ys ä ulee e siä sii ä äydelli-
syydes ä, johon ihmiskun a py kii.” 4
Tässä si is yksen päämää ässä kaikuu saksalaisen si is yskäsi een
anha me ki ysulo u uus, joka ii aa ihmiseen Jumalan ku ana ja
ämän py kimykseen koh i jumalallis a esiku aa. Vaikka Snellman oi-
sinaan käy i ki joi uksissaan uskonnollis a käsi eis öä mää i ellessään
si is ysidean sisäl öä – ja aikka k is inusko edus i hänelle uskonnol-
lisen ymmä yksen muo oa, jonka pii issä si is ys pa hai en ilmeni –
ulee ekemäni ii aus jumalalliseen esiku aan käsi ää ensisijaises i e -
ausku allises i. Snellmanin si is yskäsi ys on nimi äin kaiken kaikkiaan
a sin maallinen. Siihen ei sisälly uonpuoleis a palkkio a ai esime kiksi
aja us a k is illisen el ollisuuden o eu amises a. Päin as oin Snell-
man pi i ki kon oppia syn iinlankeemukses a ja ai aallises a pa a iisis a
seikkoina, jo ka si uu a a aja ukse ihmisen jalos umises a maan päällä
(KT 16, 233–234; SA IX, 232). Mielenkiin oinen ja ä keä seikka ässä
yh eydessä on myös se, mi en Snellman lopul a mää i eli äydellisyy-
den. Hänen mukaansa se on si enkin ain ideaali, jo a ei ole mahdol-
lis a lopullises i saa u aa: ”Oikeas aan osi ihmisyys oi aisiin näin ollen
käsi ää ain py kimykseksi osi ihmisyy een.”5 Kannano o on ä keä
4 KT 9, 43; SA V, 455. Jo esim. Snellmanin saksankielisessä i loso i sessa pää-
yössä, uonna 1841 ilmes yneessä eoksessa Ve such eine spekula i en
En wicklung de Idee de Pe sönlichkei (suom. Pe soonallisuuden idean spe-
kula ii isen kehi elyn y i ys), Snellman esi i saman näkemyksen, joskin
huoma a as i eo ee isemmalla asolla ja hegeliläiseen i loso i aan ekspli-
sii ises i ukeu uen. Vaikka Snellmanin si is ysaja elussa oidaan nähdä
huoma a ia yh äläisyyksiä Hegelin eo ee iseen aja eluun ja aikka
Snellmanin si is yskäsi een e aaminen Hegelin as aa aan käsi eeseen
onkin yksi mahdollinen a kas elunäkökulma (ks. esim. Väy ynen 1992), en
ole oman a kas eluni läh ökohdaksi alinnu ällais a e ailusuhde a. Sel-
keis ä hegeliläisis ä pii eis ä huolima a pidän mahdollisena käsi ellä Snell-
manin si is ysaja elua myös i senäisenä kokonaisuu enaan, joskin ii ee
saksalaiseen i loso i seen pe in eeseen o a siinä oimakkaa .
5 ”Egen ligen skulle således sann mensklighe kunna beg ipas endas såsom
35
pi ää mielessä Snellmanin si is ysaja elua ulki aessa ja myös hänen
his o ian eo iaansa a kas el aessa.
Si is ys on Snellmanille siis ihmiseksi ulemis a ja ässä me ki yk-
sessä se as aa saksalais en eo ee ikoiden, ku en He de in ai Hegelin,
si is yskäsi ei ä.6 Niin sano un saksalaisen nuo emman uushumanismin
edus ajien paino uksissa, ku en F ied ich Immanuel Nie hamme in
(1766–1848) ohjelmallisessa si is yskonsep iossa, on niin ikään usei a
eemoja, jo ka o a löyde ä issä myös Snellmanil a. Tällaisia yh ei-
siä pii ei ä o a esime kiksi si is yksen yleisyys ja sen henkis ä ideaa-
lia osoi a a me ki ys sekä si is yksen ky key yminen yksilöihin, aja -
ele iin ja iedos a iin, si is ys ä kanna ele iin yksi äisiin ihmisiin
(Nie hamme in osal a ks. Lempa 1993, 185–187). Snellmanin ki joi-
uksissa ko os uu si is yksen yleisyys, sen yleisinhimillisyys, mikä a -
koi aa muun muassa si ä, e ä oimiakseen ämän yleisen hy äksi ihmi-
sen on luo u a a minäkeskeises ä aja elus a ja an audu a a ”yleisen
pal eluun”. Käy ännössä ämä oi a koi aa esime kiksi e i asois a
yh eiskunnallis a oimin aa, oman pe heen hy in oinnin edis ämis ä ai
omien kykyjen käy ämis ä ie een hy äksi. Kaikissa apauksissa oimin-
nan moo o eina o a yksilö .7 Si is ys muo au umisena ai muokkaa-
s ä ande ill sann mensklighe .” (KT 9,437; SA V, 55).
6 He de : ”Jede Mensch ha ein Bild in sich, was e sein und we den soll
---”; Hegel: ”De Mensch is , was e sein soll, nu du ch Bildung.”, si ee-
aukse Koselleck 1990, 17 ja 21. Väy ynen on äi ös yössään odennu
Snellmanin seu aa an Hegelin si is yskäsi e ä. Esi yksessään hän on kiin-
ni äny huomio a hegeliläis-snellmanilaisen si is yskäsi eene oamiseen
esime kiksi He de in a as a käsi ää si is ys luonnollisena kas una: Hege-
lille ( ai Snellmanille) si is ys ei mää i yny enää kas un aja uksen kau a,
aan se ulisi ymmä ää moni ahoisena ja is i ii aisena p osessina. Hege-
lille ä ä p osessia ku aa ie aan umisen käsi e, jossa ihmisen on mahdollis a
löy ää odellinen olemassaolonsa luonnollises a olemassaolos a ie aan u-
misen kau a. Ks. Väy ynen 1992, 148; Väy ynen 1981, 92–94. Snellma-
nin näkemyksis ä oi löy ää yh äläisyyksiä ämän Hegelin aja uksen kanssa,
mu a käsi eenä ie aan uminen ei ole Snellmanin si is ysaja elussa kes-
keinen. Hegelin kuuluisa he an ja engin dialek iikka ei sekään ole omi-
nainen Snellmanin si is yskäsi eelle.
7 Kun Snellmanin aja elua on ulki u suh eessa hegeliläiseen i loso i aan,
on yhdeksi keskeiseksi e oa aisuudeksi maini u Snellmanin halu ko os aa
36
ana p osessina ii aa siis oisaal a ulkoapäin ule aan aiku ukseen ai
impulssiin, mu a ielä keskeisempää p osessissa on niin sano us i ulkoi-
sen ekeminen sisäiseksi (Ks. esim. KT 13, 384; SA VII, 597). Tämä
aa ii omaa ha kin akykyä ja omien iippu uussuh eiden iedos amis a,
sekä näis ä läh ökohdis a käsin e eenpäin – Snellmanin sanoin koh i
yleis ä hy ää – ponnis amis a.
Vaikka Snellman ki joi i si is ykses ä kaikkia ihmisiä koske ana oi-
minnan a oi eena, on hänen si is yskäsi eensä sukupuoli unu . Ak ii-
ises a ja uudis a as a oiminnas a ki joi aessaan Snellman ki joi i
omas a sukupuoles aan, jonka näki jo läh ökoh aises i e oa an naissu-
kupuoles a. Pe i Ka kama ja Ma ja Jala a o a u kimuksissaan huo-
mau anee , e ei naisella Snellmanin mukaan jo olemuksensa uoksi
ollu edelly yksiä omaeh oiseen julkiseen oimin aan. Naisen eh ä änä
oli elää mies ään a en, a iolii oa ja pe he ä a en, ja ain miehensä
kau a hän saa oi älillises i osallis ua ihmiskunnan ko keampiin py in-
öihin (Ka kama 1989, 33–34; Jala a 2005, e i . 183–186). Snellmanin
näkemykse näy äisi ä sulke an naise si is ysp osessin ulkopuolelle,
ko kein aan sen passii isiksi a kkailijoiksi. Omas a mieles ään Snellman
ei kui enkaan polkenu naisen ihmisoikeuksia, aan päin as oin edis i
nii ä. Leh iki joi uksissaan hän paino i usein naisen eh ä än ä key ä
aimona, äi inä ja ”kodin uh ina a ena” (Esim. KT 11, 500; SA VI, 497;
KT 15, 212–216; SA VIII, 252–255). Kodin ä keän kas a us eh ä än
kau a naisen me ki ys pe in een edelleen äli ymisessä ja si is yksen
e enemisessä oli hänen mieles ään olennainen. Tämän uoksi myöskään
y öjen ai poikien koulu uksessa ei hänen mukaansa ulisi ”humanis-
isella alueella” olla e oja. Ty ökoulujen uudis amisen kau a myös y -
öjen ” akkaus ie oon ja si is ykseen” olisi he ä e ä ä (KT 6, 73–79;
SA IV, 42–48). Täs ä huolima a Snellmanin ” odelliseen si is ykseen”
lii ämä aa imukse , ku en k ii isyys ja uu a luo a aja elu koski a
ain mies en oimin aa. Naisen ooli oli ässä suh eessa miehen ak ii is a
oimin aa uke aa ja pe in ei ä aali aa, eikä siihen kuulunu miehis ä
oimin aa luonneh i a uudis usmielisyys.
aja ele ien, iedos a ien yksilöiden me ki ys ä. Ks. esim. Manninen 1992,
679–680, 682; Ojanen 2002, 76–78; Pulkkinen 1989, 7, 25 ja passim.
37
Si is yksen his o iallisuus
Si is yksen käsi een akiin uminen his o iallis a, ihmiskunnan laajaa
kehi ysp osessia ku aa aan käy öön apah ui pi källe He de in, ja e en-
kin ämän eoksen Ideen zu Philosophie de Geschich e de Menschhei
(1784–1791), myö ä. Koselleck on odennu He de in his o iallis aneen
si is yksen käsi een: hänen jälkeensä si is ys ja his o ia kuulu a yh een
ja ule a ymmä e ä iksi ois ensa kau a (Koselleck 1990, 16). To ea-
mus pä ee hy in myös Snellmaniin. His o iallisuus kuuluu niin e o -
ama omana osana Snellmanin si is yksen käsi een ymmä ämiseen,
e ei si is ykses ä oi juu i puhua ilman his o iaa. Toisaal a Snellmanin
his o ian eo ee inen aja elu saa keskeisen sisäl önsä juu i si is yksen
käsi een kau a. Tämä his o iallisuus koske aa yh ä lailla yksilöi ä kuin
laajempia kokonaisuuksia, esime kiksi ”kansallis a si is ys ä” ai ”yleis ä
si is yshis o iaa”.
Saiman ja Li e a u bladin leh ia ikkeleissa Snellman käsi eli mie-
lellään his o ioi sijoiden eoksia esi ellen lukijoilleen unsaan mää än
eu ooppalais en his o ianki joi ajien uo oksia, sekä omia näkemyk-
siään his o ian oikeas a esi ys- ja ymmä ämis a as a. Ki joi uksissaan
hän ii asi usein a peeseen käsi ellä his o iaa yh enäisenä p osessina ai
kehi ys apah umana ja an oi esime kkejä ällaisis a laajaan a kas eluun
py ki is ä eoksis a. Vuonna 1860 Snellman ki joi i Li e a u bladissa
(1/1860) si is ysaja uksen his o iallises a kehi ykses ä. Hänen mukaansa
uuden ajan alussa humanis iseksi si is ykseksi käsi e iin lähinnä an iikin
k eikkalais en ja oomalais en ie o his o ias a, ie ees ä ja ai ees a. Täl-
löin si is yksen käsi e iin koske a an ain oppineis oa. Myöhemmin,
eu ooppalais en kansojen oman ai een, ie een ja ki jallisuuden kehi -
yessä sekä kansankiel en le i äessä ie ämys ä yhä laajemmalle, käsi-
e iin humanis inen si is ys yleisinhimilliseen (allmän mensklig) kuu-
lu aksi (KT 16, 230–231; SA IX, 229). Ki joi uksessaan ”Inhimillisen
kehi yksen his o ia” (Li e a u blad 2/1856) Snellman a ioi uo salaisen
N. Ignellin eossa jan Menskliga u ecklingens his o ia ensimmäis ä osaa
ja ha ainnollis i lukijoilleen, mi ä eoksen o sikko a koi i. Snellmanin
mukaan kyse on ”kul uu in e enemises ä kansas a oiseen”, si is yk-
sen e enemises ä aikakaudes a ja maan ie eellises ä paikas a oiseen. Jäl-
kipol ien kannal a keskeisin ä ämän his o iallisen p osessin ymmä ä-

38
misessä on käsi ää: ”mi ä on sii yny kansakunnas a oiseen, heimos a
heimoon, aikakaudes a aikakau een ja mi ä sii ä uudessa muodossaan on
ullu . Tämän käsi ämises ä koos uu se, mi ä on nimi e y his o ian i lo-
so i aksi, si ilisaa ion, si is yksen, inhimillisen kehi yksen his o iaksi.”8
T adi ion me ki ys ko os uu si aa issa ny his o iallisen p osessin asolla,
ku en aiemmin yksilöiden kohdalla. Se lii ää aikakausia ja kansoja
yh een, mahdollis aen ja kumon, yhdes ä kehi ys apah umas a puhumi-
sen. Toisessa yh eydessä Snellman o eaa kansakun ien oimi an äli ä-
jinä suh eessa oisiinsa. Tämän äli ymisp osessin kau a ”jokainen e i-
yinen kansa saa omakseen kul uu in siunauksia” (KT 6 2002, 288; SA
IV 1994, 185).
Me killepan a aa on, e ä maini uissa yh eyksissä Snellman on käy -
äny sanaa ”kul uu i” (kul u ) innakkain ”si is yksen” kanssa. Monin
paikoin Snellman aiku aa käy ä än ilmauksia synonyymises i. Ka -
keas i o aen ämä as aa käsi eiden keskinäis ä suhde a ielä 1700-
lu un lopun saksalaisessa käy öyh eydessä (Bollenbeck 1994, 108). Sekä
saksan kielen Kul u e ä anskan cul u e sai a ielä 1700-lu un lopussa
me ki yssisällön, joka on monin osin innas e a issa Bildungiin: ”kul -
uu iin” saa e iin ii a a esime kiksi ”kul i oi umisen edis ymisenä”,
kollek ii isena äydellis ymisp osessina, jonka käsi e iin ilmene än e i-
yises i ai een, ie een ja uskonnon pii issä (Fisch 1992, 705–709). Yksi
si is yshis o ian me ki ysulo u uus Snellmanin ki joi uksissa onkin
Bildung-käsi een kau a ymmä e ä issä ole a ihmiskunnan kehi ymi-
nen koh i yhä jalos uneempaa ihmisyy ä. Humaanisuus ai osi ihmisyys
on siis yh ä lailla yksilöiden kuin koko ihmiskunnankin ideaali a oi e.
Yleisen, e i kansojen py kimyksiä yhdis ä än si is ysidean oidaankin
sanoa muodos aneen Snellmanille hänen oman aikansa eu ooppalaisuu-
den ä keimmän henkisen sisällön.
Ku en yksilön si is yksen kohdalla, myös maailmanhis o ian asolla
si is ys saa odellisen sisäl önsä as a käy ännön kau a. Vaikka Snellman
ki joi uksissaan käy i ilmaisuja ”yleisinhimillinen” ai ”maailmanhis o-
ia”, ei hänen mukaansa ole olemassa mi ään yh enäis ä maailmanhis o-
8 ”– – h ad som ö e gå ån na ion ill na ion, ån s am ill s am, ån den
ena idsålde n ill den and a, och h ad de i sin nya o m bli i . Upp a -
ningen hä a u gö , h ad man kalla his o iens i loso i , ci ilisa ionens, bild-
ningens, den menskliga u ecklingens his o ia (KT 13, 157; SA VII, 262).
39
ian kokonaisuu a (maailmanhenkeä), joka liiku aisi yksi äisiä kansa-
kun ia. Liike läh ee kansakun ien asol a, niiden oiminnas a ja henges ä.
Näin ollen ”yleisinhimillinen si is ys” on i se asiassa e i kansakun ien
aikaansaannos a. Vuonna 1844 Snellman ki joi i Saiman ki jallisuus-
lii eessä: ”Sillä yh ä ähän kuin koskaan on olemassa mi ään yleisin-
himillis ä si is ys ä, joka ei ole sido u johonkin kansallisuu een, niin
yh ä ähän oi olla kansallisuu a, joka ei ole yleisinhimillisen si is yk-
sen osa.”9 Si aa is a ilmenee Snellmanille hy in yypillinen apa yhdis-
ää kansallinen ja kansain älinen, pa ikulaa inen ja yleinen. Si is ysaja-
uksen kohdalla analogia yksilön si is ykseen on ilmeinen: ai an ku en
yksilön si is ys muodos uu ulkoisen maailman ja sisäisen ymmä yksen
yh eensulau umises a, kulke a kansallinen ja yleisinhimillinen si is ys
innakkain, oisis aan e o ama omina.
Saiman ensimmäisessä nume ossa uonna 1844 Snellman esi eli
lukijoilleen omia käsi yksiään si is ykses ä muun muassa o eamalla,
e ä si is ynein kansakun a on se, joka on eni en omaksunu yleisin-
himillis ä si is ys ä. Tällä (yleisinhimillisellä si is yksellä) ei kui enkaan
ole Snellmanin mukaan mi ään muu uma on a muo oa, aan se on
ainaisessa liikkeessä ja kehi yy ajas a oiseen, yksi äis en kansakun ien
kanna elemana. Kansakun ien si is yksen on puoles aan pe us u a a
niiden omaan kansallishenkeen, sen on ol a a omin akeis a (KT 6, 30;
SA IV, 4). Si is ys eeman esille uominen ja kui Saimassa oimakkaas i,
myöhemmin samana uonna Snellman ki joi i: ”[Mu a] kansakun-
nan ei ule py kiä omaksumaan minkään oisen kansakunnan si is ys ä,
sen aja elu- ja oimin a apaa. Kansakunnan ulee py kiä osallisuu een
ihmiskunnan yleises ä si is ykses ä, jo a kansakun a i senäises i muok-
kaa niin e ä se lopul a i se on ämän si is yksen odellinen kan aja.”10
9 ”Ty lika li e som en allmän mensklig bildning någonsin i nnes ill u an a
a a bunden id en na ionali e , lika li e kandenna ha a ill a o i någo
anna elemen än den allmän menskliga bildningens.” (KT 7, 182; SA IV,
366).
10 ”Men de ä icke ill den ena elle and a na ionens bildning, dess sä a
änka och handla, en na ion bö s ä a, u an måle ö dess s ä ande ä
delak ighe i mensklighe ens allmänna bildning, h ilken na ionen sjel s-
ändig bea be a , ö a y e s sjel upp äda såsom denna bildnings sanna
målsman.” (KT 6, 288–289; SA IV, 185–186).
40
Näy ää sil ä, e ä Snellman käy ää ässä yh eydessä sanaa ”si is ys”
kahdessa e i me ki yksessä. ”Ihmiskunnan yleisen si is yksen” oi
ielä ymmä ää edellä esi e yn ideaalia a oi ele an kehi ysp osessin
ai esime kiksi ie een ja ai een aalimisen kau a. Snellman kui enkin
innas aa si is yksen myös ”kansan aja elu- ja oimin a apaan”. Saman-
kal aise innas ukse ois u a Snellmanin ki joi uksissa a sin usein.
Esime kiksi saksalaisen F. C. Schlosse in ki jasa jan mainos amisen yh e-
ydessä (Li e a u blad 11/1849) Snellman maini see eossa jan e i yiseksi
ansioksi sen, ”e ei se ku aa ain polii isia apah umia ja niiden joh a-
jia, aan an aa myös yleiska sauksen yleisen si is yksen ilas a a kas ele-
malla kyseisen ajanjakson ki jallisuu a, kansan ie oisuu a ja apoja.”11
”Yleinen si is ys” näy äisi Snellmanille ole an jo akin muu a-
kin, kuin ainoas aan edellä esi e yn Bildung-me ki yksen kau a a au-
u a äydellis ymisp osessi. Jo maini ussa Menskliga u ecklingens his o ia
-sa jan a iossa Snellman o esi, e ä inhimillisen si is yksen his o iassa
on kyse ” apah umien pe us as a, his o iallis en kansojen akaumuksis a
ja a ois a sekä näiden seikkojen ilmenemises ä laeissa ja ins i uu ioissa”
(KT 13, 156; SA VII, 261). Toisessa yh eydessä, Li e a u bladin nume-
ossa 11/1849 Snellman puoles aan ali eli his o ianope uksen yleisen
i heen ole an se, e ä se käsi elee liikaa polii is a his o iaa ja kanso-
jen ulkois a koh aamis a. Tämä joh aa oisenlais en seikkojen laiminlyö-
miseen: ”Kul uu in his o ia, s. ie eiden, ai eiden, kansalaisins i uu i-
oiden, elinkeinojen, apojen, kansanuskon ja si is yksen ilas a kunakin
e i yisenä aikana jäädään ie ämä ömiksi.”12 Vuo a a haisemmassa Li -
e a u bladissa (9/1848) Snellman käsi eli ”uusimman his o ianki joi-
uksen” luon eenomaisia pii ei ä ja an oi ohjei a a kas elu a alle, joka
eisi his o iallis en ilmiöiden käsi elyä polii isia apah umia pi em-
mälle. His o ianki joi uksen ulisikin:
11 ”a icke blo ö eckna de poli iska illd agelse na och de as leda e, u an
ge ä en en ö e sig a den allmänna bildningens ills ånd genom be -
ak else ö e den i åga a ande pe iodens li e a u , olkmed e ande och
sed.”(KT 12, 132; SA VI, 577).
12 ”Kul u ens his o ia, d. ä. e enskape nas, kons e nas, de bo ge liga ins i u-
ione nas, nä inga nes, sede nas, olk ons och olkbildningens ills ånd på
h a je sä skild id ö bli man okunnig om.”(KT 12, 126; SA VI, 572).
41
– – a kas ella niiden [polii is en apah umien] yh eydessä oikeusoloja, ki -
jallisuuden ilaa, ku a a kaupan ja elinkeinojen ilmiöi ä, kunnallislai os a,
suu en joukkojen apoja ja niiden älyllis en py in öjen asoa sekä alli se-
aa uskonnollis a henkeä, jo a se oisi kaikkien näiden seikkojen pe us-
eella ehdä jonkin pää elmän sii ä, mikä on kyseessä ole an kansakunnan
ja aikakauden asema ihmiskunnan yleisessä kehi yksessä. (KT 11, 97; SA
VI, 227).
Snellman pe äänkuulu i sel äs i ie ynlais a his o ian ymmä ämisen
ja sen ki joi amisen apaa, joka 1700-lu un loppupuolella oli Eu oo-
passa yleis yny . Klassise nime ku en Mon esquieu ai Vol ai e oli a
jo 1700-lu un puolessa älissä kiinni änee eoksissaan huomio a laa-
joihin his o iallisiin ilmiöihin ja py ki ä käsi elemään myös kansoja
kokonaisuuksina. Vuosisadan loppupuolelle ul aessa Saksassa oli syn y-
ny kokonainen his o ianki joi uksen suun aus, jos a on käy e y nimi-
ys ä Kul u geschich e (Bollenbeck 1994, 76–86 ja passim.). On sel ää,
e ä Snellmanin ii aukse si is ys- ai kul uu ihis o iaan on ymmä -
e ä ä juu i ämän his o ianki joi uksen eu ooppalaisen suun auksen
kau a. Osan sen sisällös ä muodos i ”si is ys” mo aalisena käsi eenä,
inhimillisen oiminnan ihanne a ku aa ana p osessina. On kui enkin
ä keä ä huoma a, e ä Snellman (ku en mone eu ooppalaise ”esiku-
ansa”) halusi kiinni ää huomio a myös ie ynlaiseen henkiseen koko-
naisuu een, jossa on kyse laajemmas a ilmiös ä kuin ainoas aan kunkin
aikakauden ko keimmas a opillises a si is ykses ä. Jo a oi aisiin pa em-
min seu a a Snellmanin si is yskäsi een ii aa uusalaa ja sanan bild-
ning me ki ysulo u uu a, on käänny ä ä ielä oimakkaammin oisen
mode nin maailman keskeisen käsi een puoleen ja a kas el a a lähem-
min ”si is yksen” ja ”kul uu in” keskinäis ä suhde a.
Si is yksen ja kul uu in lii os a ja e os a
Snellmanin apa käy ää sanoja bildning ja kul u innakkain, e oa eke-
mä ä, ii aa hänen ymmä äneen sana ois ensa synonyymeiksi ai
me ki ysyh eydel ään keskenään hy in läheisiksi sanoiksi. Ensimmäis ä
aih oeh oa seu a en oi aisiin puhua yhdes ä si is yksen käsi ees ä,
48
luul a as i pys yny osoi amaan, on sanojen moniulo eisuus ja käsi -
eiden limi yneisyys – a moja ajoja niiden älille on aikea pii ää.
Yleisellä asolla haluan ielä lopuksi nos aa esille Snellmanin si is yksen
käsi eeseen ah as i lii y än ie oisuuden ja ak ii isuuden. Yksilöiden
kohdalla ämä ilmenee pai si omien ajoi us en, myös henkilökoh ais en
mahdollisuuksien iedos amisena. Yliopis o-opiskelijoille suun aamiensa
luen ojen käsiki joi uksissa Snellman paikoi ellen suo as aan ylly -
ää nuo a pol ea si is yksen nimissä kaa amaan edellisen sukupol en
pys y ämä pa saa . Tämän he o a oikeu e uja ekemään, sillä edelly-
yksellä, e ä he ei ä ee ä ä oman henkilökoh aisen kunniansa, aan
yleisen edun uoksi – ja kunhan he myös ymmä ä ä , miksi anhalle
sukupol elle pa saiden pys y äminen oli niin ä keä ä. Kansojen his o-
ian asolla ie oisuus ja ak ii isuus o a niin ikään keskeisessä asemassa.
Jokaisen aikakauden ai kansan ulee nimi äin py kiä iedos amaan oma
paikkansa his o iallisessa ja kumossa. Tämän jälkeen ne oi a omaeh-
oisella, mu a myös muiden a oa kunnioi a alla oiminnallaan py kiä
siihen, e ä olisi a i se hiukan enemmän ihmisiä kuin edellise suku-
pol e . Yksinke ais aen si is ys oi aisiin snellmanilaisi ain ymmä ää
mielen ilaksi ja oimin aky yksi, jossa ihminen on oikealla a alla i i -
äy yny , oisaal a koh i ideaalia, mu a eaalimaailmassa oimien.
Edellä eh yjen huomau us en pe us eella Snellmania oisi syy ää
eli ismis ä ja liian ihan eellises a yh enäisyysaja elus a, jolla ei hänen
omana aikanaan ai myöhemmin ole ollu odellis a pohjaa. Si is ynei ä
yliopis o-opiskelijoi a hän keho i uu a luo aan oimin aan, mu a
”kansaa” hän ei siihen illinny . Yleisen edun hy äksi yösken eleminen
sisäl ää myös ole uksen sii ä, e ä on olemassa jokin yh enäinen koko-
naisuus, ku en kansa, jolla on yh eisiä ja is i iida omia e uja. Snell-
manin näkemyksiin sisäl yy ole us – ai ennemminkin oi e – yh e-
näiskul uu is a. Ma ja Jala a on a kas ellu ä ä Snellmanin aja elun
pii e ä k ii ises i ode en sen pe us u an yksia oisuuden ja o aali-
suuden aa imukseen, jossa ak ii inen oimijuus salli aan ain ii ä än
si is yneille yh eisön edus ajille, niille, jo ka ymmä ä ä mi ä ”yh einen
e u” a koi aa (Jala a 2005, esim. 174–175, 181–182). Samankal ais a
Snellmanin si is ysaja elun k ii is ä luku apaa on suo i anu myös
Juha Sil ala, joka lii ää Snellmanin kollek ii isuu a ko os a an i loso-
i an osaksi suomalaisen kansallisuusaja elun ”uh au umisee os a”. Yksi-

49
löiden i se o eu us ai onni paina a aakakupissa ähän, kun on kyse
laajas a kansallises a si is yksen p ojek is a ja sen ole e us a yleis ahdos a
(Ks. Sil ala 1999, 40–49).
Tämän a ikkelin pui eissa ei ole ollu mahdollis a analysoida a -
kemmin Snellmanin si is ysaja eluun lii y ää yksilön ja yh eisön älis ä
p oblema iikkaa. Snellmanin si is yskäsi ys on yksilön kannal a a sin
aa i a ja nykylukijalle jopa ahdis a a. Snellmanin ies iä on kui enkin
ulki a a sen omassa his o iallisessa yh eydessään. Hän ki joi i ennen
muu a kal aisilleen, e uoikeu e ussa yh eiskunnallisessa asemassa ole ille
uo sinkielisen si is yneis ön edus ajille, aa ien näi ä ulo amaan ka -
seensa omaa henkilökoh ais a (seu apii i)elämäänsä kauemmas, koh i
”kansaa” ja sen odellisuu a. Snellmanin näkemyksen mukaan si is yk-
sen le iäminen Suomessa edelly i ensi aiheessa uo sinkielisen yläluo-
kan ak ii is a oimin aa asian hy äksi. Vas a ämän e ujoukon oimin-
nan myö ä ”si is ys” sen e ilaisissa me ki yksissään saa oi ulo ua myös
suomenkielisen enemmis ön pa iin. Mi ään pe iaa eellis a syy ä kiel ää
omaeh oinen oimijuus kansalais en enemmis öl ä Snellmanilla ei ollu ,
mu a hänen mukaansa ämän oimijuuden edelly yksenä oli si is ymi-
nen.
Si is yksen i seymmä ykseen ja henkiseen kypsyy een ii aa an
me ki ysho ison in lisäksi Snellman käy ää sanaa ”si is ys” myös yh e-
yksissä, jois a ilmenee ah a kul uu inen ymmä ys. I se en ainakaan
kykene ulki semaan Snellmania ilman kul uu in käsi een käy ööno -
amis a. Vaikka Snellman ei selkeäs i eksplikoinu kaan si is yksen käsi -
ees ä i senäis ä kul uu in käsi e ä, hänen apansa paino aa ihmisen
elinympä is öä, apojen me ki ys ä ja his o iallis a ilanne a ii aa a
kui enkin a sin mode niin kul uu in käsi eeseen, jossa kul uu i käsi-
e ään laajas i ihmis en älisenä uo o aiku uksena ja e ilaisina ihmisenä
olemisen eh oina.
Si is yksen p osessis a ki joi aessaan Snellman innas aa si is yk-
sen oimakkaas i adi ioon, niin älylliseen kuin a sin a ki asolla-
kin ymmä e ä ään pe in eeseen. Yksilön si is yksen muo ou umisen
yh eydessä Snellman ii aa myös aineellisiin aiku uksiin, maan ie eel-
lisiin seikkoihin ja ilmas oon. Vaikka näi ä ii auksia ei ulekaan lukea
yksinke ais aen hengen ja aineen as akkainase elun yli ämisenä, ne
o a esime kkejä sii ä, mi en laajas a käsi ees ä si is yksen kohdalla on
50
kyse. Vaikka Snellmanin aja elussa henki halli seekin luon oa ja myös
muokkaa si ä, ase aa aineellinen odellisuus ihmisen oiminnalle ie y
eunaehdo . Kun Snellman ki joi aa ilmas on aiku ukses a ihmis en
elämään, muun muassa ihmis en ha joi amiin elinkeinoihin ja o eaa
oisaal a ihmisen myös muu a an luon oa, on pe us el ua ode a, e ä
Snellmanille maan iedekin on osa kul uu ia.
A ikkelini lopussa minulla ei ole an aa yksiseli eis ä as aus a siihen,
missä Snellmanin si is yksen käsi e loppuu ja kul uu in käsi e alkaa.
O a ko ne ain yh ä ja kumoa, yh ä aja us akennelmaa? Jos näin on,
ei sanojen akaa ehkä ole sopi aa hakea ie yjä selkeäs i mää i el ä issä
ole ia käsi ei ä. Ainakin si is yksen käsi een innalla ulisi ässä apa-
uksessa puhua ie ynlaises a laajemmas a aja elu a as a, käsi ykses ä ai
eo ias a. Voiko käsi een alaa ylipää ään eny ää lopu omas i ja mi en
paljon sisäl öä yh een käsi eeseen oi mah ua? Snellmanin ulkinnan
kohdalla kysymys on mieles äni pe us el u, mu a siihen as aaminen jää
äis ämä ä ämän a ikkelin osal a a oimeksi.
Läh ee
Bollenbeck, Geo g (1994) Bildung und Kul u . Glanz und Elend eines deu schen
Deu ungsmuns e s. F ank u am Main: Insel Ve lag.
Elias, No be (1978/1939) The His o y o Manne s. The Ci ilizing P ocess: olume
I. Alku eos: Übe den P ozess de Zi ilisa ion. T ansla ed by Edmund Jeph-
co . New Yo k: Pan heon books.
Fisch, Jö g (1992) Zi ilisa ion, Kul u . Im Geschich liche G undbeg i e. His-
o isches Lexikon zu poli isch-sozialen Sp ache in Deu schland, Band 7. He -
ausgegeben on O o B unne , We ne Conze, Reinha Koselleck. E ns
Kle Ve lag, S u ga .
Geuss, Raymond (1996) Kul u , Bildung, Geis . His o y and Theo y, Vol. 35, No.
2.
Hansson, Jonas (1999) Humanismens k is. Bildningsideal och kul u k i ik i S e ige
1848–1933. S ockholm: B u us Ös lings Bok ö lag Symposion.
Jala a, Ma ja (2005) Minä ja maailmanhenki. Mode ni subjek i k is illis-idealis isessa
kansallisaja elussa ja Rol Lage bo gin kul uu i adikalismissa n. 1800–1914.
Helsinki: SKS.
Ka kama, Pe i (1989) J. V. Snellmanin ki jallisuuspoli iikka. Helsinki: SKS.
51
Ka kama, Pe i (2001) Kansakunnan asialla. Elias Lönn o ja ajan aa ee . Hel-
sinki: SKS.
Klinge, Ma i (1998) Idylli ja uhka. Topeliuksen aa ei a ja poli iikkaa. Po oo:
WSOY.
Koselleck, Reinha (1990) Einlei ung – Zu an h opologischen und seman i-
schen S uk u de Bildung. Im Indus ielle Wel . Band 41: Bildungsbü ge um
im 19. Jah hunde . Teil II: Bildungsgü e und Bildungswissen. He ausgegeben
on Reinha Koselleck. Kle -Co a.
Leh onen, Mikko (1994) Kyklooppi ja kojoo i. Subjek i 1600–1900 lukujen kul -
uu i- ja ki jallisuus eo ioissa. Vas apaino: Tampe e.
Lempa, Heikki (1993) Mi ä on si is ys?, eoksessa His o ian alku: his o ian i lo-
so i a, aa ehis o ia, maailmanhis o ia, oim. Tuomas Seppä e al. Helsinki: Tu -
kijalii o.
Manninen, Juha (1992) Kommen a e ill Idee de Pe sönlichkei . I J. V. Snell-
man Samlade a be en, II. Helsing o s: S a s åde s kansli.
Mäki-Kulmala, Heikki (1999) Mi ä on si is ys? Aikuiskas a us 4/1999.
Ojanen, Ee o (2002) Oman ilmaisu a an ja sys eemin iidakossa, eoksessa
Käänne y Snellman. Suomen ajien sy äsukelluksia J. V. Snellmanin elämään ja
oimin aan, oim. Raimo Sa olainen. Kuopio: Snellman-ins i uu i.
Pulkkinen, Tuija (1989) Val io ja apaus. Jy äskylä: Tu kijalii o.
Sil ala, Juha (1999) Valkoisen äidin poja . Si eellisyys ja sen a jo kansallisessa p o-
jek issa. Helsinki: O a a.
Snellman, Johan Vilhelm (1992–1998), Samlade a be en, ed. Ka i Selén e al.
Helsing o s: S a s åde s kansli. (SA)
Snellman, Johan Vilhelm (2001–2004), Koo u eokse , oim. Raimo Sa olainen
e al. Helsinki_ Ope usminis e iö. (KT)
Vie haus, Rudol (1974/1972) Bildung. Im Geschich liche G undbeg i e. His-
o isches Lexikon zu poli ischsozialen Sp ache in Deu schland, Band 1. He aus-
gegeben on O o B unne , We ne Conze, Reinha Koselleck. S u ga :
E ns Kle Ve lag.
Väy ynen, Ka i (1992) De P ozeß de Bildung und E ziehung im i nnischen Hege-
lianismus. Helsinki: SHS.
Väy ynen, Ka i (1981) Hegelin kas a usaja elus a, eoksessa Snellman ja si is ys.
Jy äskylä: Jy äskylän yliopis o, i loso i an lai os.
Wi ilande , Kaa lo (1974) He as äkeä. Suomen sää yläis ö 1721-1870. Helsinki:
SHS.
52
2
J. V. Snellman ja si is yksen ealismi
Ee o Ojanen
Taus aksi
15
uo a si en ilmes yny eks ini on mieles äni asianmukainen
edelleen ja olen sen kanssa samaa miel ä. Vain käännös e mino-
logiassa olen uon jälkeen ehny muu oksen: Snellmanin aja elussa
ä keä ” idens anda” on aiemmin yleensä suomenne u ”ajan hengeksi”,
ja niin olen i sekin ehny , mu a uo ilmaus on ko in asi e u ja pää-
dyin siihen, e ä ”aikakauden henki” as aa a kemmin si ä, mi ä Snell-
man i se a oi elee. Kyse ei ole mis ään mys ises ä ai sa unnaises a ja
pin apuolises a ”ajanhenges ä” aan sii ä, e ä ihmisen ulee a oi aa
oman aikakau ensa ko kein jä jellinen ie oisuus ja oimia sen mukai-
ses i, sen suunnassa. Snellman i se konk e isoi asiaa niin, e ä uolloin
”aikakauden henki” a koi i si is yksen yleisyy ä ja si is yksen le i ä-
misen a peellisuu a kaikille, myös kaikille kansanke oksille. Taus alla
oli alis uksen usko siihen, e ä iedon le i äminen ja sen saaminen
kaikkien ihmis en ulo u ille jo sinänsä ie asioi a pa empaan. Ny noin
53
helppoon op imismiin ei enää oi oikein yh yä. Nykyisen aikakau-
emme ko keimpaan yleispä e ään ie oisuu een kuuluu ie o ihmisen
i sensä maapallolla aiheu amis a aka is a ongelmis a. Siksi aikakauden
henki on ny myös as uuno amis a yh eises ä planee as a ja ihmisen
oman oiminnan uloksis a. Tä ä aa imus a ei nykyisen, pä e än iedon
alossa oi kie ää eikä o jua. ”Aikakauden henki” on si en konk ee -
inen ja odellinen, selkeäs i pe us el a issa ole a asia, johon nykyajan
si is ys yön ulee lii yä.
Tu us uin i se Snellmanin aja eluun ensi ke an 1970-lu ulla opis-
kellessani, ja sii ä läh ien Snellman on uosikymmene kulkenu ma -
kassa, milloin käännös yön, milloin äi öski jan me keissä. Eni en
Snellman on sil i aiku anu omaan ki joi amiseeni ja koko omaan
oimin aani iedon äli yksen ja si is ys yön e ilaisilla ken illä. Snellman
on an anu kes ä iä läh ökoh ia.
Vuosikymmeniä si en kieh oi Snellmanin aa imus i senäises ä aja -
elus a. Si ä olen koe anu ha joi aa, mu a enää se pelkkä i senäisyys
ei kiehdo eikä ii ä samalla a alla. ”Omas a aja elus a” saa aa myös
ulla ain helppo klisee. Ei ii ä, e ä aja elee niin sano us i i se aan
kyse on myös aja elun sisällös ä. Oma aja elu on myös jonkin laajem-
man, yleisemmän hengen koh aamis a ja siihen lii ymis ä. Aikakauden
henki on a oi e a a oman, i senäisen aja uksen kau a, ei ain siksi, e ä
”kuuluu” aja ella jollain a alla. Mu a samalla sen oman aja uksen ulee
so i aa i sensä yleisempään henkeen eikä jäädä ain i sensä ai oman
luulo ellun e inomaisuuden a aan. Siksi omaan aja eluun ulee sisäl yä
yhdenmukaisuus hengen kanssa, hengen pohja i e. Tämä Snellmanin
aja elu on yleispä e ää, sillä on pä e yy ensä kaikkina aikoina.

54
J. V. Snellman ja si is yksen ealismi
O e eokses a: Ojanen, Ee o (2008). Si is yksen i loso i a. Helsinki: Ki japaja.
Si u 41–67 ja 73–80
Johdan o
Snellmanin si is yskäsi e on hy in monime ki yksinen, eikä hän
mää i ele si ä a koin siinä mielessä, e ä sillä olisi jokin yksi, samana
pysy ä sisäl ö. Pikemmin se on läpäise ä eema, joka on läsnä kaikkialla
hänen aja elussaan. Snellmanin aja elu oidaankin nähdä yh enäisenä
kokonaisuu ena ai jopa e äänlaisena jä jes elmänä, jonka ydinkäsi e ai
ainakin yksi ydinkäsi e on si is ys. Se kokoaa ja au aa yhdis ämään aja -
elun ja muun oiminnan mone e i säikee . E äs pa hai a yksi äisiä
a aimia ämän ymmä ämiseen on Saima-lehdessä uonna 1846 jul-
kais u ki joi us Si is ys ja yleishenki (KT 9, 437-444).
Laajassa mielessä si is ys on Snellmanille siinä jokseenkin sama asia
kuin inhimillisyys ai humaanisuus. Monissa kohdin si is ys on hänelle
suunnilleen samaa kuin ihmiskunnan kul uu ipe in ö, jonka omaksu-
minen puoles aan juu i ekee ihmisen inhimilliseksi.
Vas asyn yny lapsi o aa as aan ensimmäisen si is yksensä jo äidin
ensimmäisen koske uksen ja hoidon myö ä. Si is ys ei ole siis ain ie-
dollis a, eikä se ole kul uu ia ain sanan suppeassa me ki yksessä, aan
kaikkea si ä, mikä ekee ihmises ä kul uu issa elä än olennon. Snellma-
55
nin äidinkielen ’bildning’ esiin yy hänellä myös sellaisissa suppeammissa
yh eyksissä, jo ka suomen kielessä ei ä käänny si is ykseksi aan lii y-
ä edellä maini uihin muo ou umisen ai pelkän koulu uksen me ki-
yksiin.
Joka apauksessa ihminen on Snellmanin mukaan ää immäisen iip-
pu ainen si is ykses ä. Ihminen a i see si ä äl ämä ä ja ihminen
nykyisellään jo on hy in pi källe nimenomaan si is yksen eli kul uu-
in uo e.
Si is yksen as akoh a on ällöin luon o. Si is ys oli Snellmanille
luonnollisen oi amis a ja sen saa amis a oisenlaisessa, jalos e ussa
muodossa ihmis ä pal elemaan. Luon o on ihmiselle äl ämä ön läh-
ökoh a, mu a si is ys on sil i pelkän luonnollisen yli ämis ä. Luon-
nollinen saa aa jossain apauksissa olla ihmiselle käy ökelpois a sellai-
senaankin, mu a ain ihmisen omas a ha kinnas a ja a peis a iippuen.
Luonnon lisään y ä halli seminen on si is yksen un ome kki ja luon o
a koi aa ässä sekä ulkois a ympä is öä e ä ihmisen omia, ”luonnol-
lisia” ie ejä ja aipumuksia. Luonnon ja si is yksen as akkainase elu,
jossa luon o on ”alempaa” ja si is ys ”ylempää”, on yypillis ä Snellma-
nille ja koko anhalle si is yksen adi iolle. Tämä on myös uon adi-
ion kaikkein ongelmallisimpia ja eni en a os el uja puolia, eikä uo a
adi io a ässä suh eessa pidä sii ää nykypäi ään.
Si is ys on Snellmanille ajassa e ene ä edis yksen p osessi ja samalla
yksilön p osessi. Nämä kaksi yhdis y ä aikakauden hengen kau a. Aika-
kauden henki on Snellmanille juu i si is ys ä, si is yksen yleis ä e ene-
mis ä, johon yksilön ulee mennä mukaan. Si is yksellä ei ole mi ään
yh ä, aja on a ja yleispä e ää k i ee iä aan se on aina oman aikansa
ä keimpien haas eiden edis ämis ä. Mu a mi ä nuo haas ee o a , se
mää i yy juu i uos a ihmiseksi ulemisen pe spek ii is ä. Snellmanin
mukaan aikakauden hengen sisäl ö hänen aikanaan oli juu i si is yksen
oikeus ja sen yleinen le i äminen, siis si is yksen ekeminen kaikkia
ihmisiä koske a aksi. Si is ys hänen aikanaan a koi i si en ihmisyy ä
koske an i se ie oisuuden yleis ä hy äksymis ä ja le iämis ä koko ihmis-
kunnan keskuudessa.
Tämän si is yskäsi yksen y imeen kuuluu myös samanlaisel a kuu-
los a a sana, si eellisyys. Sanojen läheinen yh eys on ässä kui enkin
suomen kielen ominaisuus ja suomi oli Snellmanillekin ie as kieli.
56
Saksassa ja uo sissa si eellisyy ä a koi a a sana Si lichkei ja sed-
lighe o a e i juu a kuin si is yksen as inee Bildung ja bildning.
Si eellisyys on a kikielessä o u u lii ämään ain sukupuolisuu een,
mikä on es äny sanan käy öä laajemmassa, ”snellmanilaisessa” mielessä.
Kun si eellisyys oisaal a alkaa myös sukupuolisuuden yh eydessä olla
anhen unu käsi e, ei ehkä olisi mahdo on a sii ää si ä laajempaan i lo-
so i seen me ki ykseensä.
Toisaal a snellmanilaiselle si eellisyyskäsi eelle oi aisiin e siä uo-
eempiakin as inei a. Väljäs i o aen si eellisyyden oikin suomen aa
ee isyydeksi. Snellmanin omaan, iukkaan ja kokonais al aiseen käsi e-
appa aa iin ämä ei a kkaan o aen sopisi, mu a nykykielessä ee isyys
a oi aa a sin paljon uon anhan e min sisällös ä. Tai si en si eel-
lisyys ei ehkä aadi nykykielessä omaa e miään ollenkaan, oimmehan
puhua ain yksinke aises i si is ykses ä ja si is ynees ä asen ees a.
Tällainen ee isen si eellisyyden ihanne lii yy aja ukseen ihmisen
henkises ä kypsymises ä, ”henkises ä äysi-ikäisyydes ä”. Si eellinen
ihminen kykenee oimimaan mo aalises i, as uullises i ja i senäises i.
Kysymys on kaikkea muu a kuin yle is ä aaseis a ai pelkis ä hy is ä
aa imuksis a, sillä Snellmanille si eellisyys on nimenomaan is i iidan
kau a hahmo u a p osessi.
Tie äminen on kas ua si is ykseen ja si en myös si eellisyy een, mu a
si eellisyys ei ole ain ai ensi sijassa iedon, aan yh eiskunnallisen oi-
minnan asia. Si is yksen ja si eellisyyden käsi ee kui enkin ko os a a
iedon ja oiminnan läheis ä suhde a.
Si is ys, ie äminen ja si eellisyys
Tiedollis a si is ys ä ja si eellisyy een kas ua Snellman käsi eli mm.
pam l e issaan Aka eemises a opiskelus a (1840, KT 2, 452-476), joka on
Snellmanin unne un si is ysyliopis oaja uksen kulmaki i. Tämä nimen-
omainen eos lii yy yliopis omaailmaan, mu a Snellman ei halunnu
aja a si is ys ä asian un ijoiden ai elii in asiaksi, aikka si is yneis öllä
ai oppineis olla onkin ai an e i yinen eh ä änsä kul uu issa. Päin as-
oin hän ko os i kaikkien, siis koko kansan, si is ämis ä, mi ä yliopis on-
kin uli edis ää. Tässä mielessä Snellmanin yliopis oon lii y iä aja uk-
sia oidaan joil ain osin so el aa si is ykseen laajemminkin, mu a sil i
57
si is ysyliopis o aja us on ain yksi si is ysaja uksen aspek i, eikä edes
äl ämä ä sen ydin.
Tiedollisessa si is yksessä olennais a on almiina anne un aineksen ja
oman aja elun suhde. Kaikki oppiminen alkaa almiina anne un iedon
omaksumises a. Aluksi se apah uu äysin kyselemä ä, mu a ähi ellen
ihminen he ää i se ie oisuu een ja alkaa i se e i ellä as aano amiaan
asioi a. Iän myö ä oman kyselemisen, epäilyn ja pohdinnan osuus ja ku-
as i kas aa, kunnes ihminen e i yises i nuo uusiässä on almis kyseen-
alais amaan kaiken, minkä auk o i ee i hänelle a joa a .
Si is yminen edelly ää äl ämä ä ä ä oman aja elun ja kyseenalais-
amisen kykyä. Se ei kui enkaan ole i se a koi us eikä päämää ä sinänsä,
aan sii äkin on pääs ä ä e eenpäin. Si eelliseen ie oon ihminen as uu
siinä aiheessa, kun hän kykenee i senäises i hy äksymään adi iossa
anne un iedon ja opin. Nii ä ei hy äksy ä siksi, e ä ne o a olemas-
saole aa ja auk o i ee ien sanelemaan ie oa, aan siksi, e ä ihminen
oman aja elunsa, ha kin ansa ja oi alluksensa kau a ha ai see anne un
iedon oikeaksi ja jä jelliseksi.
Pinnallisessa mielessä ämä on kaikkeen oppimiseen sisäl y ä i ses-
äänsel yys: oppilaan on i se ymmä e ä ä ja kye ä ä ”omin sanoin”
seli ämään oppimansa asia. Tilanne oidaan kui enkin nähdä myös
ongelmallisemmin: jos haluamme ko os aa omaa aja elua ja i senäi-
syy ä, niin mi en oidaan aa ia nimenomaan sen anne un iedon
hy äksymis ä?
On ä keä huoma a, e ä Snellmanin loppu ulos ei ole oma aja -
elu sinänsä, olkoon se kuinka k ii is ä ja yksilöllis ä ahansa. Ta oi el-
a a loppu ulos on nimenomaan olemassaole an iedon hy äksyminen.
Si is ys on pe in een i senäis ä omaksumis a ja ähän omaksumiseen
kuuluu oi allus omas a i ses ä uon pe in een ja kajana. Se aas a koi -
aa myös k ii isyy ä pe in eeseen nähden: pe inne on jo ain, jonka
on ja ku as i muu u a a ja men ä ä e eenpäin, jo a se ylipäänsä olisi
elossa. Tämä oi allus on kaiken si is ys yön pe us a a aja usmalli, joka
on oi alle a a aina uudelleen ja uudelleen.
Si is ys ei si en ole pelkkää edis ymis ä ai uusien asioiden oppimis a
aan se on anka a is i ii a ja ais elu, jo a ihminen jou uu käymään
ulkopuolel a a jo a ien iedonsisäl öjen ja oman aja elunsa älillä.
Vaikka is i ii aan on pe iaa eessa olemassa a kaisu ai so i us, se ei
64
Koululai os on juu i si is yksen idean o eu uma: ollakseen äysi-
e oinen kansalainen ihmisen ka so aan a i se an äl ämä ä ie y
iedo ja aido . Ilman koulu us a nykyis ä yh eiskun aa on aikea aja-
ella, ja kui enkin ämä ko a osiasia syn yi juu i idealis is en si is ys-
aja us en pohjal a. Ilmeises i ämä idealismi a oi aa jo ain ai an olen-
nais a sii ä, mi ä ihminen on. An iikis a as i esi e y i loso i nen aja us
yleissi is ykses ä ja sen me ki ykses ä ihmiselle ja koko yh eiskunnalle
on o eu unu .
Si is yksen ydin
Snellmanille si is ys on p osessi, joka ei ole ihmisen – ainakaan yksi äi-
sen ihmisen ai edes nykyis en ihmis en – luomaa, mu a ei myöskään
ihmises ä iippuma on a. Se on hengen p osessi, ja henkeä oi ehkä
kaikkein y imekkäimmin ku a a niin, e ä se on mukana oloa jossain
i seä suu emmassa. Ihmisen kannal a henki sisäl ää aina hän ä i seään
suu emman elemen in, koko kul uu in, pe in een ja niiden aus alla
ole an henkisen pe us an.
Si is ys on ällöin aina yleisinhimillis ä. Ihmisyys on e äässä me -
ki yksessään sama asia kuin ihmiskun a, siis jakama on kokonaisuus.
Mu a si is ys ei o eudu suo aan yleisinhimillisenä aan aina kansalli-
sena. Snellmanin kansallisuusaja us oli aikoinaan se oima, joka innos i
ihmisiä ja eki myös hänen aja uksis aan odellisen aiku a an oiman.
Myöhempinä aikoina juu i se on kui enkin usein koe u painolas iksi,
ja ehkäpä koko si is yksen ideaa on ie oksu u ai pide y anhanaikai-
sena juu i ämän kansallisuusaa eky köksen uoksi.
Snellman loi olennaises i myöhemmän kansallisuusaa een ja isän-
maallisuuden pohjaa, mu a pa adoksaalises i hänen isänmaallisuu ensa
oli si enkin a sin e ilais a kuin käsi een 1900-lu ulla saama me -
ki ykse . Isänmaallisuus ei ollu sellais a kapeaa, juhla aa, oisia pois-
sulke aa ai ain joihinkin e i yisiin ilan eisiin lii y ää, jollaiseksi se
myöhemmin usein on mielle y. Myöskään kansallisuusaa e ei ollu kan-
sain älisyyden as akoh a eikä missään apauksessa me kinny i se ii -
oisuu a ai muiden ja ie aiden aiku eiden ähä elemis ä. Snellman
i se oi aikansa eu ooppalaisen si is yksen aineksia Suomeen ha inai-
sen ponnekkaas i.

65
Isänmaallisuus eli pa ioo isuus oli uolloin paljol i asenne a ja halua
oimia ak ii ises i omassa elinympä is össä ja edis ää sen pa as a. Se ei
si en ky key yny pelkäs ään maahan ai kansakun aan, aikka Snellma-
nille juu i kansakun a käsi eenä olikin ai an e i yisasemassa. Isänmaal-
lisuus a koi i sekin siis jonkinlais a ak ii isen kansalaisen ideaa.
Mu a oimiessaan omassa lähipii issään ja isänmaan hy äksi ihminen
samalla ajoi koko ihmiskunnan kul uu in, ”maailmanhengen” asiaa.
Tämä koski myös polii is a oimin aa: se ei ah aassa mielessä ollu i se-
a koi us aan sekin oli laajemman si is yksen edis ämis ä. Juu i ämä
apa yhdis ää maailmanlaajuisuus ja kansallismielisyys oli Snellmanin
si is ysaja elulle yypillis ä ja mahdollis a, sillä hänen aja elunsa ei läh-
eny ain polii isis a päämää is ä aan si is ykses ä i ses ään.
Ja jos ase amme poli iikalle suu emman päämää än, niin ehkä se ei
a koi akaan ko keampaa aan pikemmin sy empää päämää ää? Se ei
silloin ole ain u opia ai pe iaa e aan jo ain, jo a ehkä oisi ku sua
sanalla akaumus.
Esime kiksi Suomen i senäis yminen oli Snellmanille äis ämä ön
p osessi, si is yksen o eumis a. Se ei ollu pelkkä polii inen a oi e eikä
se pe us unu abs ak eihin i semää äämisoikeuden ai ihmisa on aa-
imuksiin aan se oli si is ys ä. Si is ys aa ii ie oisen kul uu in, jo a
ihminen luo, siis hänen oman ja hänen omalle kielellään oimi an kul -
uu insa.
Val ion keskeinen eh ä ä aas on juu i si is yksen luominen ja yllä-
pi äminen. Si is ysaa eiden nousu me ki si suomalaisen kansalaisyh-
eiskunnan syn yä, mu a nämä kaksi pal eli a olennaises i samaa pää-
mää ää. Myöskään alouden ja si is yksen älillä ei snellmanilaisessa
hengessä ollu olennais a is i ii aa. Talouden edis yminen oli si is yk-
sen edis ymis ä, mu a näin aja el aessa aloudellinen kas u ei siis ollu
a oi el a a i seisa o aan äline si is yksen päämää ien edis ämiseksi.
1800- ja 1900-lukujen kansansi is ys ei ollu ain kansallis a, koko-
naisyh eiskunnallis a nousua, aan se oli myös yksilöiden p osessi. Kan-
sansi is ys nojasi omaan kieleen, sen aalimiseen sekä ie oiseen kehi ä-
miseen. Vah empaa äline ä ihmisellä ei maailmassa ole. Suomen kielen
hä i äminen ja sen muu aminen joksikin muuksi olisi a mas i hei-
ken äny kaikissa suh eissa suomalais en elämää - ämä maailmankolkka
ei olisi nykyisenkal ais a hy in oi aa alue a ilman omaa kiel ä ja sen
hy in ah aa aalimis a.
66
Mu eiden suosion kas u meidän aikanamme saa aa osoi aa, e ä
kielessä ja si en koko kul uu issa on jo ain samanlais a po en iaalia kuin
oli 1800-lu ulla. Samoin kiinnos us sukua, juu ia ja pe in ei ä koh aan.
Si is ys ei ole yksinomaan ällais a his o iallis a ha as us a eikä elä ain
sen a assa, mu a ilman elä ää ha as us a omaan kul uu iin si is ys ei
myöskään elä. Kielen, mu eiden ja juu ien ha as uksen pohjal a oi
syn yä laadullises i uudenlais a kul uu ia ai an ku en 1800-lu ulla suo-
malaisen ai een ja muun hengen iljelyn syn yessä apah ui.
Si is ys ei siis Snellmanillekaan ole ain ulkois a, muodollis a oppi-
neisuu a eikä ie yjen ulkois en apojen oppimis a ja nouda amis a.
Siihen kuuluu olennaises i i se ie oisuus, sydämen si is ys. Mu a Snell-
manin si is yskäsi yksessä ämä kaikki myös yhdis yy nimenomaan
yh eiskunnallisen ja kul uu isen oiminnan kau a. Snellmanilainen
si is ys on si ä, mi ä ny ku su aan usein aikkapa ak ii iseksi kansalai-
suudeksi ai osallis umiseksi.
Ak ii isuus ja osallis uminen edelly ä ä ihmisen ie oisuu a i ses-
ään ja ympä is ös ään. Si is ys on objek ii isen odellisuuden, ulkomaa-
ilman ja ihmisen sisäisen maailman, ie oisuuden, yhdis ymis ä johonkin
suun au u ana py kimyksenä.
Suomen syn y oli paljol i ällaisen ak ii isen kansalaisuuden syn yä.
Silloin uskalle iin a ua si is ykseen ja luoda kansakun a, joka pe us-
ui ihmis en i se ie oisuu een. Sei semän eljeksen lopun i k ii inen
hahmo Ee o Vuohenkalma (en . Jukola) on mode nin suomalaisen pe i-
ku a: hän iesi missä maassa ja maailmassa hän elää, hän halusi ie oa,
osasi a os aa si ä ja jakoi si ä edelleen. Aleksis Ki en ku aus a Ee on
myöhemmäs ä elämäs ä ja oiminnas a on paljon lue u ja paljon si ee-
a u, mu a aina se kanna aa lukea ielä ke an uudes aan. Ee os a uli
monipuolinen yh eiskunnan ukipyl äs, maan iljelijä, joka oman oi-
mensa ohella hoi eli yh eisön monenlaisia asioi a. Ja uo hänen oi-
min ansa moninaisuus pe us ui sel äs ikin siihen, e ä hän iesi asiois a.
Mu a ne ei ä ollee mi ä ahansa asioi a aan hän iesi nimenomaan
isänmaansa asia . Hänen iden i ee insä ja oimin akykynsä aken ui
sii ä, e ä hän iesi ole ansa osa uo a suu empaa kokonaisuu a ja jäsensi
i sensä sen kau a. Sanomalehde ja muu uuden ajan ilmiö oli a si en
ämän pe usolemuksen ja - ie oisuuden seu aus a.
Aleksis Ki i ku aa Sei semässä eljeksessä si is yksen p osessin, eikä
eljeksis ä nuo immainen suinkaan ole sen ainoa edus aja. Mu a uo
67
henkilöhahmo pu suaa alus a alkaen ai an omanlais aan iedon ja ie-
ämisen iloa – aikka e ä äs i naljaile a nuo in eli jou uu ai ojensa
uoksi myös e inäisiin hankaluuksiin. Mu a Ki en ku aus sii ä, mi en
uo myöhempi Ee o Vuohenkalma iesi ko omaansa ” aja , sen me e ,
sen salaises i hymyä ä jä e ja nuo isuai oina juokse a hongis oi-
se ha jan ee ” kanna aa o aa hy in aka as i, kaikes a aseologias a
ja hymäh elys ä iisu una. En ä jos ihminen odella a i see jo ain
uonkal ais a posi ii is a suhde a kul uu iin, ja juu i omaan kul uu-
iinsa? Eikä ässä ole kysymys ain paljonpuhu uis a juu is a aan ielä-
kin enemmäs ä. Ihmisen si is ys on johonkin kuulumis a, maailman ja
oman paikan jäsen ämis ä, ja siinä omalla kul uu illa ja kul uu iym-
pä is öllä on ai an omanlaisensa me ki ys. Tie o on osa ihmisen sisin ä.
Si is yksen ealismi
Ny oidaan hahmo aa asenne a, jo a ku sun si is ys ealismiksi. Se a -
koi aa sekä au omaa isen si is ysop imismin e ä si is yspessimismin
ja si is yksen ähä elyn o jumis a. Näen si is yksen mahdollisuu ena,
ealis isena mahdollisuu ena.
En lainkaan äi ä, e ä ny olisi edessä jokin syn eesi ja si en ”oikea”
käsi ys si is ykses ä. Emme me ny ole sen iisaampia ai ealis isem-
pia kuin aiempienkaan uosisa ojen ihmise . He o a omis a läh ökoh-
dis aan pi änee omia si is ysnäkemyksiään ” ealis isina”, o a ne si en
ollee op imis isia ai pessimis isiä. Mu a ny myös meidän on kysy ä ä,
mikä olisi ealis inen näkemys si is ykses ä, sen eh ä is ä ja mahdolli-
suuksis a ny .
Vas aus oi olla hy inkin yksinke ainen: se, e ä uskomme si is yk-
seen. Ei meidän silloin a i se uskoa kaikkeen, mi ä niin sano un si is-
yksen nimissä ai a jolla on eh y, eikä meidän a i se o aa as uu a
sii ä kaikes a. Vain si is ykseen i seensä on syy ä luo aa.
Sillä ei ole mi ään ennal a mää ä yä oi okulkua, mu a ei ole myös-
kään uhoa. On si is yksen ie oisen ali semisen ja mahdollisuuden
aika. Ei ole akuumies ä, ei ole his o iaa, joka menee au omaa ises i
e eenpäin eikä ole uu a aikaa, joka on si is yksen kannal a au omaa -
ises i pa empi ja joka palki see nykyhe ken ponnis elu . Si is ys ei oi
68
luo aa siihen, e ä sen py kimykse o eu u a , mu a sil i si is ys on
aina o a.
Si is ys ei oi kiinni yä ain uu een ja muu okseen. Päin as oin
si is yksen aaliminen on nykyään yhä useammin myös säily ämis ä,
si ä e ä es e ään jo ain si is yksellises i ä keää uhou umas a. Yksi apa
si is yä näinä aikoina on huoma a, kuinka suomalaisilla on omakoh-
ais a ja omapohjais a si is ys ä aikka kuinka paljon, kunhan si ä ei kai-
kessa pinnallis en ulkoa ule ien uu uuksien ai la euksien ihannoin-
nissa huka a.
Si is ys ei ole ain ko ea päämää ä eikä ain mää ällis ä edis ymis ä,
ku en esime kiksi koulu uksen lisäämis ä. Si is yksellä on ol a a myös
sisäl ö. Tällä en a koi a, e ä si is ys pi äisi jälleen aljas aa jonkin mää-
ä yn aa een ai asian o eu amiseen. Se olisi monessa mielessä as oin
koko si is yksen ideaa, johon kuuluu aina monimuo oisuus ja apaa
i sensä e sin ä. Mu a si is yksellä on kunakin aikana e i yise haas ee ja
jänni eensä, ja on ohje a a kysyä, mi kä ne o a ny . Snellmanin si is-
ysaja elussa hedelmällis ä on juu i se, e ä si is ys nähdään jänni eenä
ja is i ii ana. Si is ykseen lii yy aina myös o uus, ja siksi on kysy ä ä
mikä on si is yksen e i yinen o uus ny .
Väi än, e ä si is ys ei ny ole ” ain kaunis aasi” yh ään sen enem-
pää kuin se koskaan ennenkään on ollu . Päin as oin ihmisen kul uu-
issa aiku a a kehi yssuun aukse eke ä si is ykses ä jälleen uudella
a alla nimenomaan ealis isen ja a peellisen ien.
Tämän aus aksi on a kas el a a ielä kysymys ä älineiden ja pää-
mää ien suh ees a, joka on kaiken si is yspuheen kannal a a sin olen-
nainen kysymys.
1900-lu ulla oli usein yypillis ä jonkinlainen si is yksen älineel-
lis äminen. Si is ys näh iin pe iaa eessa hy änä asiana, mu a sil i ei
puhu u niinkään paljoa i se si is ykses ä, aan jos ain muus a. Ka so -
iin, e ä si is ys o eu uu jonkin muun asian kau a. Sosialismi on äs ä
klassinen esime kki: ka so iin, e ä sosialis is en uudis us en o eu a-
minen an aa mahdollisuude myös aidon si is yksen o eu umiselle.
Muu aa ee oimi a samaan apaan. Ka so iin, e ä jokin ie yn aa -
een edus ama suun aus on hy än yh eiskunnan ja hy ien päämää ien,
siis si is yksen ai oa o eu amis a.
Si is ykses ä puhuja sai a 1900-lu ulla helpos i oissijaisen oolin
ja jonkinlaisen haiha elijan maineen alousmies en ai ”ko ien” polii-
69
ikkojen innalla. Yh eiskunnan muu oksen kannal a näy ää kui en-
kin sil ä, e ä juu i iedon ja si is yksen me ki ys ä ko os anee o a
ollee ealis isia näkijöi ä. 1900-luku me ki si kansansi is yksen al a-
aa kas ua ja akiin umis a, koulu us ason nousua ja koulu uksen me -
ki yksen uudenlais a unnus amis a yh eiskunnan pe us ekijäksi. Tie-
do us älineiden aiku uksen ja allan al aisa kas u ei myöskään olisi
mahdollis a ilman yleisen si is ys ason nousua.
Sil i i se si is yksen aja us ja sisällöllinen henki jäi helpos i aka-alalle,
ja si is yksen i senäiseen a oon suh audu iin ähä ellen. Aja el iin, e ä
ekniikka ai alous hoi a a asia au omaa ises i ja uo a mukanaan
myös si is yksen kas un ai nousun. Tässä mielessä myös 1900-luku
nimenomaan oli edis ysuskon aikaa, ja si is ys ealismi me ki see ämän
op imismin k ii is ä a kas elua.
Päämää än ja älineen suh een kau a oidaan pala a myös ielä
1800-lu ulle ja a kas ella Snellmanin sekä hänen aikalaisensa, i loso-
i aa ja poli iikkaa myös yhdis äneen Ka l Ma xin aja elua. Molem-
pien juu e oli a osin Hegelin aja elussa ja molemma sai a innoi us a
nimenomaan niin sano us a nuo hegeliläisyydes ä. Sen aja us oli juu i
i loso i an ja käy ännön lähen äminen, i loso i alle ase e iin aa imus
yh eiskunnallises a osallis umises a ja myös maailman muu amises a.
Ma x läh i sii ä, e ä p ole a iaa i, yö äenluokka, o eu aa i loso i an
eli luo pa emman maailman. Tämä näy i kauniil a aja uksel a, se ikään
kuin an oi si is yksen abs ak eille ideoille konk ee is a oimaa. Mu a
samalla uo aja us i se asiassa me ki si i loso i an ai si is yksen idean luo-
u amis a. Jos p ole a iaa i on se, joka o eu aa si is yksen, niin silloin
se, joka puhuu p ole a iaa in nimissä, on aina oikeassa. Si is yksellä ei
ole mi ään muu a keinoa ai lupaa äi ää as aan. Tämä on ie ys i ka -
keaa jälki iisau a, mu a a allaan p ole a iaa in dik a uu in nimissä si -
emmin ehdy ikokse o a kylläkin ää immäinen, mu a johdonmu-
kainen seu aus maini us a älineellis ämisen aja elu a as a.
Snellmanille si is ys aas on i seisa o, jo a ei luo u e a mihinkään.
Si is ys ä ei o eu e a minkään muun kau a, aan se i se on asia, jonka
pi ää o eu ua ja jonka alossa myös mui a asioi a mi a aan. Voidaan
sanoa, e ä Snellman o eu i i loso i an käy ännöllisyyden haas een joh-
donmukaisemmin ja pi källä äh äimellä kes ä ämmin kuin Ma x. Ja ny
kun si is yksen älineellis ämisen aja us on a allaan kulje u loppuun,
oi aisiin pala a i se asiaan, si is ykseen i seensä.

70
Tässä as akkainase elussa ei ole kysymys ain polii isis a oimis a
aan myös i loso i sis a pe us eis a. Ma xin ma e ialismi läh i sii ä, e ä
si is ys o eu uu alouden kau a. Talous on ensisijainen ja muu okse
siinä uo a a si en muu oksia myös päällys aken eeseen, si is ykseen.
Täs ä aja uskulus a on lukema omia e sioi a, myös niin sano u a pei-
den hie a kia, jonka mukaan aloudellisen a pee on yydy e ä ä ensin,
ja as a niiden jälkeen sii y ään henkisiin a peisiin.
Koko ku io on epäjohdonmukainen ja uskon a ainen. Aja us sii ä,
e ä alous jo enkin au omaa ises i ai edes ensi sijassa uo aisi si is yk-
sen, on pelkkä hypo eesi. Se oimii joissain apauksissa, oisissa aas ei.
Aja us sii ä, e ä a peiden älillä ylipäänsä olisi jokin hie a kkinen jä -
jes ys, on myös pelkkä uskomus, jo a ei ole millään a oin odis e u. Se
on ain o e u läh ökohdaksi.
Snellmanin ja idealismin näkökulmas a koko ase elma on ai an
nu inku inen. Miksi pi äisi läh eä sii ä, e ä si is ys o eu uu jonkin
muun asian kau a? Miksei lähde ä sii ä, e ä si is ys i se on o a, ja sen
alossa o eu e aan myös mui a asioi a? Si is ys ä ei oida mi a a eikä
a ioida minkään muun alossa, eikä si ä oida ase aa minkään muun
asian kylkiäiseksi ai seu aukseksi.
Idealismin näkökulma ei a koi a ma e ialismin nu inpäin kään ä-
mis ä, siis e ä henkise a pee o a ensin ai e ä ain ne o a o a.
Tämä on i iku a idealismis a. Idealismi ässä apauksessa on laajempi,
kokonais al aisempi ja si en ealis isempi suh au umis apa kokonaisuu-
een. Voidaan läh eä sii ä, e ä ihmisen kaikki a pee o a o a. Ihminen
odellakin a i see aloudellisen oimeen ulon, mu a hän ei koskaan
kykene hankkimaan si ä ilman henkisiä kykyjään, kul uu in eli si is-
yksen ai oja. Ilman aja elun kykyä, kiel ä ja mui a si is yksen ai oja
ihmis ä ei edes olisi. Näin ollen on nu inku is a sanoa, e ä nuo ky y ja
a pee olisi a jo ain oissijais a.
Si is yksen ealismi läh ee sii ä, e ä si is ys ei ole jokin e illinen
lohko aan apa suh au ua koko ihmisen kul uu iin. Snellmanin aja-
uksia so el aen oidaan kysyä, mikä ny on se aikakauden henki, johon
si is yksen on suh audu a a ja jo a sen on myös py i ä ä edis ämään.
Snellmanin mukaan si is ys on osallisuu a ihmiskunnan kul uu-
in pol a impiin haas eisiin ja eh ä iin, mi ä ne si en o a kin. Mu a
niiden a ioin i i se apah uu myös si is yksen idean pohjal a. Ja koska
71
si is yksessä aina on kyse ihmisyydes ä, ihmisyyden idean o eu umi-
ses a, niin si is yksen ajankoh aise haas ee a koi a a kul uu in olen-
nais en kysymys en a kas elua juu i ihmisyyden näkökulmas a.
72
3
J. V. Snellman ja kansakunnan
si is yksen edelly ykse
Mikko Lah inen
Taus aksi
Alku uodes a 2003 p o esso i Vesa Oi inen sa ui kysymään minul a,
olisinko kiinnos unu J. V. Snellmanin Koo uis a eoksis a, joka oli
almis umassa 24-osaisena lai oksena. Tilanpuu eeseen edo en eok-
sen suomen ajiin lukeu unu ys ä äni ke oi mielellään luopu ansa
yksis ä ekijänkappaleis aan, mikäli ne a joaisi a hu ia ja hyö yä. Ta -
uin a joukseen mieluus i. Pää in näe oden eolla o aa eokses a i i
sekä hu in e ä hyödyn eli lukea sen ensimmäises ä iimeiseen osaan ja
si en ki joi aa innos a an ”lukuneu on” muille kiinnos uneille. Omaa
innos us ani lisäsi se, e ä ule a uosi 2006 oli Snellmanin syn ymän
200- uo isjuhla uosi. Ki jani Snellmanin Suomi (Vas apaino 2006) jul-
kais iinkin sopi as i J. V. Snellmanin päi änä oukokuussa 2006.
Snellmanin Suomi sai siis alkunsa sa umal a, mu a sa umallakin
73
on syynsä. Jo muu amia uosia aiemmin olin alkanu kiinnos ua 1800-
lu un suomalaises a kul uu ihis o ias a yh eyksissään kansakunnaksi
muodos u an Suomen suu i uh inaskunnan kehi yskulkuihin. Muun
muassa oimi in ensimmäisen suomen kielellä ki joi aneen i loso-
i n J. J. F. Pe ande in (1838–1885) ki joi uksia sisäl äneen kokoelman
Yh eiskun a uu ena aikana ja mui a ki joi uksia (Eu ooppalaisen i loso i an
seu a 2004, uud. p. 2005). Tämän ki jan alkuun ki joi in laajan johdan-
non 1800-lu un loppupuolen yh eiskunnalliseen aja eluun Suomessa.
Samoin julkaisin niin & näin -lehdessä ki joi uksia aikakauden suoma-
laises a i loso i as a ja kul uu ihis o ias a. Snellmanin Suomen ilmes y-
misen jälkeen ja koin Suomen 1800-lu un in ellek uaalisiin ja muihin
kehi yskulkuihin kohdis u ia u kimuksiani. Ny uudelleen julkais a a
a ikkeli ”J. V. Snellman ja kansakunnan si is yksen edelly ykse ” ilmes-
yi alun pe in uonna 2014 Ka i Kan asalmen ja Mau i Nes in oimi -
amassa eoksessa Valis ajia, si is äjiä, polii ikkoja ja asian un ijoi a (Tam-
pe e Uni e si y P ess).
Suomalaiseen kul uu ihis o iaan ja Snellmanin in ellek uaaliseen
oimin aan kohdis uneen kiinnos ukseni aus alla aiku i An onio
G amsci (1891–1937). Olen u kinu ämän nykyään maailmalla eni en
si ee a un 1900-lu un i alialaisen aja elijan ja ma xilaisen eo ian klas-
sikon aja elua ensimmäisis ä yliopis o uosis ani läh ien. G amscin
”p aksiksen i loso i a” ( i loso i a della p assi) a josi minulle näkökulman
Snellmanin aja eluun ja oimin aan. Ki jani eesi on, e ei hänen me -
ki ä in i loso i ansa sisälly hänen aka eemisiin öihinsä aan hänen ki -
joi uksiinsa Saimassa ja Li e a u bladissa. Ne ei ä ole ” ain aja elua”
aan myös i loso i s-in ellek uaalisia in e en ioi a aikakauden yh eis-
kunnalliseen odellisuu een, g amscilaisi ain adikaalia ja sub e sii is a
p aksiksen i loso i aa. Sen mukaan olennais a ei ole ain aja elun sisäl ö,
aan myös sen asema (posi io) yh eiskunnallis en oima- ja al asuh ei-
den odellisuudessa.
Kumpikin heis ä ka soi, e ä i loso i n ulee olla k ii inen in ellek-
uelli, jonka pi ää uoda ymmä yksensä osaksi aikakauden kollek ii i-
sia py kimyksiä – ja oisaal a i se ammen aa oppia sellaisis a. G amscille
aikakauden me ki ä in kollek ii inen liike oli yö äenliike, Snellma-
nille kansallisuusliike. ”Pelkäs ään aja elijansa päässä aja us on oima-
on”, Snellman ki ey i pe ä en i loso i al a in ellek uaalis a ja mo aa-
80
Suomalaisen si is yksen ainoa ongelma ei ollu sen niukkuus ja pe in
epä asainen jakau uminen ä es ö yhmien kesken, aan olemassa ole-
massa ole an sä ä ylä issi is yksen yksipuolisuus ja ä ä is yneisyys. Mikä li
koko kansakunnan ule aisuuden kannal a ä l ä mä ö n ä aloudellis a
edis ys ä aio iin saada aikaan, niin ” ä kein ä on epä ilemä ä se, e ä
nuo e muu en ie eellises i si is ynee miehe omaksu a myö s eknisiä
ie oja omis aakseen kykynsä ko imaisen eollisuuden asialle ja koho -
aakseen sen samalla sii ä alennus ilas a ja a os uksen puu ees a, jos a se
elä mä nu ana on kä siny ”. (KT 8, 343–344.) Se, e ä anhemma halusi-
a kas a aa lapsensa i kamiesu alle, ke oi yhmä nylpeä s ä u hamai-
suudes a. Sellainen oli omiaan pi ä mä ä n maan kö yhä nä ja kansan ylei-
sen si is ys ason ma alana (KT 7, 322). Va sinkin i kamiespe heiden
keskuudessa pide iin alen a ana ”sallia jonkun pojis a an au ua eolli-
suuden pal elukseen”. Suomessa dominoi saksalainen si is ysideologia,
jossa ”julkinen ja yksi yinen ope us ä h ä ä yksinomaan oppineisuu een
ai i kamiessi is ykseen”. (KT 12, 187.) Vikaa lö y yi myö s Ruo sin
suunnal a, sillä elinkeinojen heikon kehi yksen e ä s syy oli uo salaises a
”kansanluon ees a” pe i y halu omuus eollisuusamma eihin (KT 12,
187).
Toisaal a Snellman epä ili, oisiko suomalainen eollisuus menes yä
kilpailussa suu en ja kehi yneiden kansakun ien kanssa. Hä nes ä
oli a sin epä odennä kö is ä , e ä Suomessa oisi syn yä kanna a-
aa ien i eollisuu a (KT 6, 97). Hä n myö s epä ili ko imaan ma kki-
noille suun au uneen suu eollisuuden mahdollisuuksia, sillä kö yhä ssä
ja ha aanasu ussa maassa ei juu i ollu kysyn ä ä eollisuus uo eille.
Me sä uo eidenkaan iennin a aan Snellman ei ollu almis lai a-
maan Suomen ule aisuu a. Suomes a osin ie iin Englan iin ja muu-
alle Eu ooppaan mä n ypuu a, mu a sen kysyn ä uhkasi ä hen yä ki en
ja audan kä y ö n lisä ä n ymisen myö ä . Ko kea kulje uskus annukse -
kin a elu i a i loso i a. Me sä alouden ongelma oli myö s se, e ä hak-
kuu almiin ukkime sä n kas a amiseen kului 100–130 uo a, kun aas
maan iljelys a josi sä ä nnö llise uo uise ulo . Hä n ei kui enkaan y -
männy me sän iljelyä, aan ka soi sen oi an kehi yä maan iljelyksen
kelpo si uelinkeinoksi. Pi kä kas uaikakaan ei olisi ongelma, jos al io
o aisi eh ä äkseen me sän iljelyn ja -hoidon, sillä al iolla ei ollu
pakkoa saada ä li ö n ä uo oa me sä in es oinneis aan (KT 10, 494–

81
497). Snellmanin mukaan Suomessa olikin ealis is a panos aa maa-
alouden ohella pien- ja käsi eollisuu een. Hän isioi iidenkymme-
nen uoden päässä hä ä mö ä ä n ideaali-Suomen, jossa olisi ” usina
pelkä s ä ä n uu e ien kä si yö lä is en asu amia kauppaloi a”. ”Henkisessä
mielessä ” ne me ki sisi ä maalle enemmä n kuin yksi yliopis o, joskin
uolloin maassa oisi olla a e a oisellekin yliopis olle. (KT 6, 101–
102.)
Aleksan e i II:n apaamielisen ajan koi e ua Snellmankin ohkeni
suh au ua en is ä op imis isemmin suomalaisen eollisuuden ule ai-
suu een, joskaan ien i eollisuuden mahdollisuuksiin hä n ei ielä kä ä n
uskonu . Tä kein ä oli eollinen uo an o maan ä es ö n omiin a pei-
siin. Ny hä n ka soi, e ä eollisuus ja kauppa ule a kas amaan juu i
niillä aloilla, joilla ne ” yydy ä ä massojen a pei a”. Massojen si is yk-
sen kas aessa – missä suomen kielen aseman pa an uminen oli olennai-
nen ekijä – ja yleisen au as umisen myö ä eollisuuden uo eidenkin
kysyn ä ulisi kas amaan. Sen ä hden yö suomen kielen aseman pa an-
amiseksi oli eollisuuden ja kaupan e ujen mukais a. (KT 13, 182.)
Snellmanin si is yskonsep iossa kielikysymys, ä es ö n si is ä minen ja
elinkeinojen kukois us lii yi ä elimellises i oisiinsa. Hä nen mukaansa
oli pelkkä ä pö ypuhe a, e ä ain i kamies yö sken elisi kansakun-
nan yh eiseksi hy ä ksi, kun aas elinkeinonha joi aja ajaisi ain ah aas i
omaa e uaan. Todellisuudessa juu i jä lkimmä inen saa oi oi alluksillaan
ja uu e uudellaan a a a maalle ”uusia elinkeinon lä h ei ä , jo ka pulp-
pua a uosisa ojen mi aan yhä oimakkaammin [...] Hä n ei ole ain
ä llä he kellä suonu sadoille ahke ille maanmiehilleen a maa oimeen-
uloa, aan myö s helpo anu heidä n las ensa ja las enlas ensa, sa ojen
uhansien ihmis en elä mä ä ja almis anu heille ie ä myö s ko keampaan
sielunsi is ykseen, joka sekin a allises i on hy in oinnin seu alainen”
(KT 7, 325). Teollisuudenha joi ajien keskuudessa si is yminen a -
koi aisi kas a aa ymmä ys ä omien py kimys ensä yh eydes ä ”oman
kansansa, aikansa, ihmiskunnan ka san okan aan ja py kimyksiin”. Kun
ihmisyksilö oppii a kas elemaan oimiaan yleisemmä l ä nä kö kannal a,
hä n samalla oppii un emaan oman panoksensa kansa- ja ihmiskunnan
akennus yö ssä . (KT 12, 100–101.)
82
Ranskalainen k i iikki
Snellmanin keskeinen k i iikin kohde oli ajan kapea ja yksipuolinen
humanis inen kul uu i, jossa yliopis o keski yi i kamies en ja pappien
koulu amiseen, kouluope us a halli si klassis en kiel en pä n ä ys, i lo-
so i an ja ie eiden ha joi aminen me ki si ä kammioihin e ä y y ä ä
oppineisuu a, ja luonnon ie eellinen ope us- ja u kimus oimin a oli a
lapsen kengissä :
Maamme kouluissa ja lukioissa ope e aan nä i ä ie eenaloja [so.
luonnon ie ei ä ] niin ä hä n, e ei maksa ai aa juu i puhuakaan. Yliopis-
ossa ule a lä ä kä i ja ylipä ä nsä i loso i sen u kinnon suo i aja opiskele-
a jo akin niis ä . Kui enkin ain ha a pe eh y ä a kemmin edes yh een
alaan, kun aas melkoinen joukko jä ä aille kaikkea ie oa [...] Sel ä osoi us
yleisen si is yksemme inou umises a ä ssä suh eessa on se, e ä ain ha a
hä peä ä suu in a ie ä mä ö myy ä ä n luonnon ie eissä , aikka muu en halu-
aisikin kä ydä si is ynees ä miehes ä [...] nais en si is ykses ä ä ssä suh eessa
emme oi edes puhua. (KT 8, 331.)
Kehi y ä n kansakunnan uli suun au ua ule aisuu een, eikä ä hyillä
menneisyy een. Snellmanin sapen sai a kin kiehumaan Suomelle mah-
a aa muinaisuu a kepeä s i sepi ele ä ”suunsoi aja ja aasinikka i ”,
eikä Kale alakaan hä n ä liiemmin innos anu . Lemminkä isen lemmen-
eois a oli u ha e siä sy empiä me ki yksiä , sillä ”koko Lemminkä isen
esiin ymisessä ei ole mi ä ä n, joka yli ä isi ä llaisen yö jalassa kulkijan ie i ”
(KT 8, 257). Kokonaisuudessaan Kale ala oli kielenkä y ö apansa akia ja
osin ikä ä n sisä l ö nsä akia lukukel o on (KT 5, 490). Myö hemmin hä n
lie ensi kan aansa ja myö nsi, e ä suomalaisilla oli si enkin ollu sanka-
iaika, joka oli luonu pe us an Kale alan unoudelle (KT 10, 55). Kan-
san unous ei kui enkaan oinu ko a a si is yneis ö n pii is ä lä h e ä ä ,
mode niin aikaan kiinni y ä ä aide unoa, eikä Kale alan kieles ä ollu
suomen ki jakielen pe us aksi (KT 11, 348).
Tie eissä ja i loso i assa Snellman a os eli oimakkaas i Suomenkin
yliopis oon le inny ä ”saksalais a skolas iikkaa”: ”Me saksalaisen si is-
yksen asalli kä simme saksalaisen ie een nykyises ä skolas isuudes a ja
muodollisuudes a enemmä n kuin olisi a peen”. Nuo en miehen pa as
83
aika kuluu hukkaan elä mä lle ie ai a aka eemisia opinnä y ei ä lukiessa
ja ä sä essä . Seu auksena on ajoaminen ”ki jalliseen suu syö mä iy een
ja sen seu auksina henkisiin uoansula ushä i iö ihin ja ky y ö myy een
ehdä mi ä ä n kunnollis a”. (KT 6, 286.) Snellmanin mukaan 1840-
lu un saksalaisessa i loso i assa alli si lä hes ä ydellinen pysä h yneisyyden
ila, aikka jokainen kynnelle kykene ä p o esso i py ki luomaan oman
i loso i sen jä jes elmä nsä . Samaan aikaan Saksassa oli kä ynnissä oi-
makas uskonnollinen ja polii inen liikehdin ä , mu a i loso i oli a
e ä y ynee kammioihinsa jä jes elmiä ä n aken amaan. Niillä oli kui-
enkin ”niin ä hä n aiku us oimaa, e ä ne ei ä pys y edes he ä ä mä ä n
ki jallis a keskus elua”. (KT 10, 66–68.)
Snellmanin eesi oli sel ä : ”Kamppailu on kä y ä ä muualla kuin
aka eemisen ä i elyn ken illä ” (KT 7, 363). Saksalaisen oppineisuu-
den sijas a Snellman o i esiku akseen 1700-lu un anskalaisen alis-
us i loso i an. Siinä ei ol u akennel u askai a sys eemejä , aan ha joi-
e u kaikille elä mä naloille ulo u aa k i iikkiä , jonka pe iaa e oli ”jä jen
ikuinen, ei uho a issa ole a oikeus ja el ollisuus a kais a, mikä on
o a ja mikä epä o uu a, mikä hy ä ä ja mikä pahaa”. Populaa eja alis-
us i loso eja oli kii ä minen sii ä , e ä ”koko mode ni si is yksemme
on ä ynnä nii ä akaumuksellisia kä si yksiä , joihin ä mä akaumuksel-
linen punnin a joh i” (KT 11, 87). Snellmanin mukaan hä ne i sensä
oli apau anu saksalaises a i loso i as a ja a sinkin hegelilä isyydes ä
nimenomaan ” anha pinnallinen anskalainen”. Ki jeessä ä n en iselle
yliopis o-ope ajalleen, i loso i an p o esso i Johan Jakob Tengs ö mille
Snellman unnus i py kineensä i aan umaan Hegelin ja hegelilä isyyden
aiku uspii is ä ”mahdollisimman paljon” (KT 5, 486). Vuonna 1842
Tukholmassa julkais un Lä an om s a en - eoksen (”Oppi al ios a”)
”sä y ja muo o” oli a kin hä nen oman odis uksensa mukaan ” ä ysin
anskalais en i loso i en eos en lukemisen hedelmä ä ” – jos oisaal a
ki ja ke oi hegelilä isen skolas iikan si eis ä i au umisen aikeudes a
(KT 7, 95). Teoksen Hegelin Oikeus i loso i aa muis u a a osas ojako
(pe he, kansalaisyh eiskun a, al io) on kui enkin ah is anu nyky-
u kijoiden keskuudessakin alli se aa i heellis ä kä si ys ä Snellmanin
”hegelilä isyydes ä ”. Si ä kin hä nen aja elussaan oki oli, mu a oisaal a
on jä ä ny ä hä lle huomiolle a sinkin Mon esquieun ja Rousseaun
nä kemys en ah a aiku us i se eoksen sisä l ö ö n ai laajemmin hä nen
in ellek uaalisessa oiminnassaan.
84
Tengs ö m puoles aan oli pä ä yny siihen, e ä hä nen oli ko kea aika
jä ä dä elä kkeelle, sillä ” i loso i a minun suosimassani muodossa [so. abs -
ak ina sys eeminä ] on mene ä ny me ki yksensä ”. Hä nkin oli si ä
miel ä , e ä i loso i an on omaksu a a ”uusi asu” ja ”ulo e a a aiku-
uksensa yleissi is ykseen” (KT 7, 407). Snellman meni ielä pi emmä lle.
Hä n ilmoi i, e ä me ki ä in u kimus ei ole sellais a, joka aiku aa
”oppineen yksinä isessä oiminnassa”, aan sellais a, ”joka alaisee mil-
joonia!” (KT 9, 253). Ak ii ises a yh eydes ä ”miljooniin” hyö yi myö s
i se iede, sillä se kehi yi nopeas i hengi ä essä ä n ”julkisuuden ilmaa”.
Sama pä i kansalliski jallisuu een, sillä ”kansan ie oisuuden kohoami-
nen koho aa myö s ä killises i kansalliski jallisuu a ja alaa uu a aikas a
henkeä kaikkiin ko keamman si is yksen uo eisiin”. (KT 11, 21.)
Kehi yneimmissä eu ooppalaisissa kansakunnissa, Ranskassa ja
Englannissa, iede olikin jo ”hylä nny yhä enemmä n linnakkei aan ja
as unu myö s oppima oman yleisö n pa iin”. Tä s ä odis i a lukuisa
yleis ajuise aikakausjulkaisu , joihin myös ie eilijä ja i loso i ki joi -
i a . Ne ke oi a sii ä , e ei iede ”enä ä pelkä ä mene ä ä nsä lois o-
aan polii is en puolueki joi us en, kaupallis en ilmoi us en ja pienien
no ellien ä li ö mä ssä lä heisyydessä ”. Julkisuuden muo ojen monipuo-
lis umisen aus alla aiku i myö s ”uuden yh eiskunnallisen oiman
paine” eli yö lä ismassojen uleminen ie oiseksi oikeuksis aan ja siihen
lii yny yö ä en joukkoliikkeiden syn y. Ranskan, Englannin ja Poh-
jois-Ame ikan yö lä is en keskuudessa julkais iinkin jo lukuisia sano-
maja aikakausleh iä , joissa nä mä ”kä si ele ä i se omaa asemaansa, omia
oikeuksiaan ja omia oi omuksiaan”. (KT 9, 254–255.)
Toinen yh eiskunnassa alis e ussa asemassa ole a yhmä , jonka
asemaa ja si is ysnä kymiä Snellman poh i, oli a naise . Naisen ase-
maan kä si ele issä ki joi uksissaan Snellman ko os i a iolii on ja pe he-
elä mä n me ki ys ä . Hä n kui enkin osoi i ymmä ä ä nsä hy in nii ä
aikeuksia ja ongelmia, jo ka nä issä yh eiskunnan pe uselemen eissä
mode nina aikana ä ä jä ä mä ä kohda iin. Nouse a naisemansipaa io
sai hä nes ä ymmä ä jä nsä . Kuopion uosinaan hä n apo oi ak ii ises i
yö ä enluokan y ö ille a koi e un suomenkielisen y ö koulun oimin-
nas a ja kuului sä ä ylä is y ö ille a koi e un sisä oppilai oksen joh okun-
aan. (KT 9, 108–110 ja 314–315; KT 10, 138–141; KT 11, 145 ja 483–
487.)
85
Raja uli as aan silloin kun naisen yh eiskunnallinen oimin a uhkasi
naisen asemaa ä i inä ja kodin mo aalisena ku kihi enä , sillä pe he apoi-
neen oli Snellmanille yh eiskunnallisen elä mä n pe us a. Si ä omu a-
ma a nainen oli kelpo ja oikeu e u omaksumaan ki jallis a si is ys ä ja
yh eiskunnallisia oimia siinä missä mieskin. Mi enkä ä n mahdollis a ei
ollu kui enkaan se, e ä nais en enemmis ö yö sken elisi kodin ulko-
puolella. Tä ssä yh eydessä Snellman ei kiinni ä ny huomio a siihen, e ä
yö ä enluokan nais en enemmis ö osiasiallises i jou ui suo iu umaan
maa yö lä isen ai eollis uneissa maissa myö s ehdas yö lä isen eh ä is ä ,
joissa ei lapsi yö oimaakaan liikoja sä ä s el y. Edellisessä ”nainen” olikin
ennen muu a keskiluokkainen sä ä ylä isnainen, jonka ko i oli po a is-
ko i, ei p ole aa inaisen yö lä isko i.
Suu i yleisö , julkisuus ja yleinen mielipide
Snellman so elsi oppimaansa leh ihankkeissaan. Hä nen a oi eenaan oli
i loso i s en ja ie eellis en nä kemys en esi ä minen ”suu elle yleisö lle”,
aikkakin Saiman ja Li e a u bladin uo sinkielisyys es i ä li ö mä n yh e-
yden suomenkieliseen kansaan. Saiman ki jallisuuslii e Kalla eden (myö s
se oli nimes ä ä n huolima a uo sinkielinen julkaisu) lukija sai a kuulla,
e ä ”Suomea a en a koi e un uo sinkielisen ki jallisuuden ä y yy
jä ä dä siksi mi ä se on ollu kin, is i iidaksi, keino ekoiseksi uo eeksi,
joka on eh y ilman in omiel ä ja akkau a”. Anka aa ja i sek ii is ä
uomio aan lie en ä ä kseen hä n myö nsi, e ä jos uo sinkielinen ki jal-
lisuus kä si elee kansallisia aihei a, ”niin sillä oi olla sen kau a jon-
kinlais a he kellis ä aiku us a” (KT 8, 187). Tä mä ei muu a muuksi
si ä , e ä Snellmanin lehdillä ei oinu olla suo aa aiku us a suomen-
kieliseen ä es ö ö n. Lä hempiä yh eyksiä a en a i iin suomenkielis ä
”kansalliski jallisuu a”, mu a Snellman pi i i seä ä n liian anhana (40
uo a) pys yä kseen kunnolla omaksumaan suomen kielen. Hä n ka soi-
kin jo ole ansa ä is y ä n sukupol en mies, ”pelkkä kä ä n ä jä ”, joka saa -
oi huu aa kansalliski jallisuuden puoles a, mu a ei yh yä sen odelli-
seksi ki joi ajaksi. (KT 8, 297–298.)
Snellman a os eli anka as i niukassa suomalaisessa lehdis ö ssä
esiin y ä ä ”mieli al aisuu a” eli sellaisia kynä nkä y ä jiä , jo ka ei ä
pii annee uon ai aallis a yleises ä mielipi ees ä . Ne okkaimmankin

86
yksilö n mielipi ee jä i ä ain sa unnaisiksi pä ä hä npis oiksi, ellei esi-
yksen lä h ö koh ana ollee ”suu en yleisö n” keskuudessa jo esiin y ä
kä si ykse sii ä i ses ä ä n ja sen omis a a peis a. Ki joi ajan el ollisuus
oli o aa selkoa nä is ä kä si yksis ä ja a peis a, analysoida nii ä ja si en
esi ä ä niis ä ulkin ansa ä lle yhdelle ja samalle yleisö lle. (KT 5, 275.)
Vaikka yleinen mielipide saa oi olla hä mä ä , se ei koskaan ollu
ä ysin ä ä ä . Snellmanin mukaan suu i joukko saa oi he keksi ha hau-
ua ”oikeas a pä ä mä ä ä s ä ”, mu a se ei oinu ja ku as i a oi ella sel-
lais a, minkä se ajusi ai ais osi hyö dy ö mä ksi ja ahingolliseksi i sel-
leen. Siksi ain ”yksi ja oinen luulo el u ne o” saa oi ype yydessä ä n
pi ä ä suu a joukkoa ahdo omana laumana, joka ei ymmä ä e ujaan ja
a pei aan, eikä osaa e o aa alhe a o uudes a:
Vä li ö n kokemus ope aa ihmisille helpos i, mikä hei ä hyö dy ä ä ja mikä
ahingoi aa eikä se koskaan e ehdy sii ä , mis ä niin sano us i kenkä pu is-
aa, aikkei se aina ymmä ä kä ä n asian ilan syy ä eikä pys y osoi amaan
pa as a keinoa epä kohdan pois amiseksi. (KT 9, 92.)
Vä li ö mä llä kokemuksella Snellman ei a koi anu sa unnai-
sen ihmisyksilö n subjek ii isia kokemuksia, aan uosisa ojen kulu-
essa muodos unei a kansan ja kansakunnan oimin a- ja aja elu apoja
ilmen ä iä kollek ii isia kokemuksia. Vuosisa aisuudes a joh ui, e ä esi-
me kiksi mikä ä n ” ie eellinen ag onomia ai al iomies iisaus ei oi kil-
pailla yksinke aisen alonpojan oman ja uosisa aisen pe innö n ulok-
sena saadun kokemuksen kanssa”.
Yleisen mielipi een ”yleisyys” ei kui enkaan sulkenu pois e ilaisia
ulkin oja, kiis oja ja keskus eluja ”yleisen” sisä llö s ä ja me ki ykses ä .
Pä in as oin, ain ja ainoas aan julkisessa keskus elussa ”yleinen” saa oi
ulla julki lausu uksi. Snellmanin mukaan sanoma- ja aikakausleh ien
ulikin kä ydä julkis a k ii is ä keskus elua:
Kuka lopul akin saa sel ille, mikä mielipide on oikea yleinen mielipide?
Kunakin he kenä on jokaisen ie ys i omas a puoles aan a kais a a, mikä
mielipide on jä ke in ja si en yleinen. Tä ssä a kaisussa au aa julkinen kes-
kus elu. (KT 6, 306.)
87
”Yleisyys” ai ”yleinen” in essi ei ollu ain ku i elma ai sa un-
naisen yksilö n kä si ys asias a, aan odella olemassa ole a, mu a ain
ja ainoas aan julkisessa keskus elussa esille siilau u a aiku a a o uus.
To uus oli ” ais ele ien akaumus en ulos”. (KT 7, 129.) Julkiseen kes-
kus eluun osallis u an uli olla ”si is yny ja aja ele a”, mu a oisaal a
juu i keskus eluun osallis umalla nuo inhimillise ominaisuude saa oi-
a kehi yä sekä suu en yleisö n e ä sen ki joi a an osan keskuudessa.
Snellman ei nä hny kä ä n jy kkä ä ai pe iaa eellis a e oa sanomalehden
oimi ajan ja lukijan ä lillä . Sanomaleh i oli ikä ä n kuin suu en yleisö n
peili, jos a se saa oi a kas ella i seä ä n. Suu in osa suu es a yleisö s ä ei
ie enkä ä n ki joi anu leh iin, joi a se luki. Mu a uon enemmis ö nkä ä n
– joka ielä 1840-lu ulla oli ain pieni ä es ö n ä hemmis ö – asema
ei ollu ulkopuolisen asema, sillä saa oihan sekä lukea lehdis ä nimen-
omaan omia aja uksiaan ja lukijana osallis ua si is ymisen yleiseen p o-
sessiin.
Suomen kieli ja ”keskiluokan” hegemonia
Snellmanin oimallise puheen uo o elinkeino oiminnan ja laaja-
alaisen si is yksen puoles a ulee suh eu aa allinneeseen ilan ee-
seen. Va sinkin Saiman aikoihin 1840-lu ulla sille oli ominais a hy in
jy kkä sä ä y- ai luokkajako uo sinkielisen sä ä ylä is ö n ja suomen-
kielisen kö yhä n ja si is ymä ö mä n suu en enemmis ö n ä lillä . Si is-
ys oli uo sinkielisen elii in yksinoikeus, kun aas suomenkielinen
ä es ö n enemmis ö oli ajonnu aineellisen ku juuden ja henkisen
ä linpi ä mä ö myyden ilaan. Va sinkin I ä -Suomessa ilanne aiku i
oi o omal a, ku en Snellmanin Saimaan laa imas a ma kaku aukses a
sel iä ä . (KT 8, 165–182.) Jos ah as oli ympä i maan passii is a ja pon-
ne on a, niin suo as aan l egmaa is a se oli I ä -Suomessa: ”Ta i seekin
ain nä hdä sa olaisen yö sken ele ä n, niin ie ä ä millais a hä nen a -
monsa on. Jahkailu, hi aus, ai ojen ä hä isyys – kaikki odis aa halun
puu e a. Ka jalainen kuuluu ole an hiukan eloisampi, mu a myö s
hä n nä y ä ä jä ä ä n a mokkuudessa kauas jä lkeen muiden maakun ien
asukkais a.” (KT 8, 170.) Ä hä kö is ä a iois aan huolima a Snellman
ei mo alis ises i uominnu i ä suomalais a kö yhä ä kansaa, aan kohdis i
syy ö ksensä ”si is yneempiin yh eiskun aluokkiin”.
88
Toi o pa emmas a sisä l yi siihen, e ä ”kaikissa maissa joskus koi aisi
sellainen aika, jolloin ihmise yh eiskunnallises a asemas aan iippuma a
e sisi ä si is ys ä ”. Silloin ki jallinen si is ys on muu unu ”kaikkien
yh eiskun aluokkien yh eiseksi omaisuudeksi ja si ä opi aan, niin kuin
asian kuuluukin olla, pi ä mä ä n kansalaisoikeuksien ä l ä mä ö mä nä
eh ona”. (KT 6, 235.) Suomessa myö s kielie o ja siihen pe us u a
suomen kielen heikko asema sy ensi elii in ja kansan enemmis ö n
ä lis ä kuilua. Kieli muodos i ”yli ä mä ö mä n muu in he ojen ja ah-
aan ä lillä ” ja hallinnon ja oikeuslai oksen uo sinkielisyys lisä si ah-
aan iippu uu a he ois aan. Tä mä puoles aan ”ikä ä n kuin ylly ä ä
he aa so amaan ja an aa samalla ä linee so on ankaisema omaan
ha joi amiseen.” (KT 8, 178.)
Suomenkielisen ä es ö n aseman pa an aminen olisikin jä ky ä ny
anhoja alis us- ja iippu uussuh ei a, kun uo sinkielinen sä ä ylä is ö
”mene ä isi yksinoikeu ensa si is ykseen, maan lainsä ä dä n ö ö n ja hal-
li ukseen”. (KT 7, 280.) Snellmanille kysymys suomen kielen asemas a
ai suomenkielises ä si is ykses ä ei suinkaan ollu ain ”kielikysy-
mys”, aan osa yh eiskunnallis a kysymys ä , joka koski e i ä es ö nosien
ä lisiä suh ei a. Kielikuilun oloissa sä ä ylä is ö oli e ä ä nlainen ylä kas i,
ah as paa ialuokka, Snellman ki ey i Li e a u bladissa uonna 1859.
(KT 13, 225–226.) Toisaal a hä n sanou ui i i sii ä nimiinsä lai e us a
nä kemykses ä , e ä suomen kieles ä oi aisiin ä kipakolla ja mui a mu -
ki a ehdä maan ainoa kieli. Suomenkielis yminen oisi o eu ua as a
pi kä ä n kes ä neen kaksikielisyyden aiheen jä lkeen. Snellman suh-
au uikin o ju as i suunni elmiin pe us aa pelkä s ä ä n suomenkielis ä
ope us a a joa ia oppikouluja. Suomen ja uo sinkielise oppilaa uli
koo a saman ka on alle ja ope aa kummallekin kieli yhmä lle samoja
oppisisä l ö jä kummallakin kielellä . Ajan oloon kehi ys kyllä eisi siihen,
e ä suomi sy jä y ä isi uo sin, ja uo sinkielise omaksuisi a suomen
myö s ko ikielekseen. (KT 15, 377–388.)
Suomenkielis yminen lii yi lä heises i suomenkielisen ”keskiluokan”
(medelklass) muodos umiseen. Snellmanille keskiluokka oli yh eiskunnan
kokoa a oima, e ä ä nlainen hegemoninen lii ouma, joka ilmaisi yö n ja
pä ä oman ä lisen luokka ajan yli ä ä ä in eg oi aa kansallis a ideologiaa,
jonka ä es ö yhmiä yhdis ä ä nä sideaineena oimisi Suomessa suomen
kieli. Snellman ei kui enkaan selkeä s i mä ä i elly , mi ä ä es ö yhmiä
89
”keskiluokkaan” kuuluisi. Ainakin siihen sisä l yi elinkeinonha joi aja ,
mu a oisaal a ä mä luokka a au ui palkka yö lä is ä es ö n, kä si yö lä is en
ja pien ilallis en suun aan. Nä iden lisä ksi siihen kuuluisi a al ion ja
kun ien i kamieskunna pe heineen.
Snellmanin ”keskiluokkas a egia” py ki ennakoimaan joskus ule-
aisuudessa Suomessakin apah u aa mode nin yö ä enluokan syn yä ja
sen o ganisoi umis a. Hä n aa is eli, e ä ule issa yh eiskunnallisissa mul-
lis uksissa keskiluokan haas ajaksi ja haas eeksi nousisi a juu i p ole aa-
ise kansanjouko . Mi en luokkasuh ee silloin ulisi a jä jes ymä ä n,
oli hä mä ä n pei ossa. (KT 11, 137.) Ajan me ki oli kui enkin jo lue -
a issa Eu oopas a. Ranskan helmikuun 1848 allankumouksen edellä
Snellman esi i, e ä nykyaikainen si is ys on sii ymä ssä ”kolman een
aiheeseensa”. Ensimmä is ä aihe a edus i ”salonkien kan ajoukko,
ylhä isaa elise , a onimien hal ija ja heidä n kanna amansa ki jailija ”.
Toisessa aiheessa muu os oimien y imessä oli si is yny keskiluokka,
”jonka jä sene ki joi a a sanoma- ja aikakauslehde , jo ka pä i i ä in
miljoonina kappaleina kulje a a sen mielipi ei ä maapallon ympä i.
Se ma kus aa au a eillä ja kansoi aa hö y ylai a , al oo eollisuuden
ja kaupan e uja.” Kolmannessa aiheessa keskiluokan haas ajiksi nousi-
si a suu e massa , ”neljä s sä ä y”: ”Tä mä n luokan [keskiluokan] akana
kas aa uusi, yö lä is en luokka, suu en massan edus aja niin ki jallisuu-
dessa kuin kaikilla yh eiskunnallisen kehi yksen u illa” (KT 10, 291).
Elä mä nsä loppupuolella, kun yö ä enluokka alkoi jo Saksassa ja muualla
Eu oopassa o ganisoi ua adikaaleiksi sosialis isiksi joukkopuolueiksi, ei
Snellmankaan enä ä pidä ä y yny nega ii isis a a iois a. Monen muun
yö ä enluokkien nousun ilmauksis a (mm. Pa iisin kommuuni 1871 ja
sosialis is en yö ä en joukkopuolueiden syn y Saksassa) sä ikä h ä neen
in ellek uellin apaan Snellman ka ah i sosialis is a yö ä enliike ä ja pi i
siihen osallis u ia yö lä isiä pelkkä nä kiiho ukselle al iina massana.3
Lopuksi
Snellmanin si is ys ä koske a nä kemykse ansai se a huomio a ennen
muu a siksi, e ei hä n mä ä i elly si is ys ä ai kul uu ia kapeas i ”ko kea-
3 Ks. Snellmanin laaja a ikkeli ”Sosialismi”, KT 24, 287–295.
96
sukupuoli- ja seksuaalisuuspolii ikkona. Snellman oli aikansa oima-
kas käsi epolii inen aiku aja2 ja si eellisyys- e mi oli moniseli ei-
sellä a alla keskeinen hänen e o iikassaan. ”Si eellisyys” ky ki yh een
poli iikan, a a ja kul uu in muu oksen – sekä sukupuolijä jes yksen.
Sanana si eellisyys jäi Snellmanin kielenkäy ös ä elämään polii isen
kielenkäy öön pi kään hänen jälkeensä.
Snellman oli polii ikko3 ja i loso i , joka i se äh äsi aja elullaan muu-
oksiin. Tässä lu ussa pohdin hän ä polii isena aja elijana kui enkin
äsmällisemmin hänen aja elunsa sisällön pe us eella. Polii ises i aja -
elemisella a koi an asioiden kon ingen iuden näkemis ä; sen näke-
mis ä, e ä asia oisi a myös olla oisin. Tässä mielessä polii ises i aja -
elemisen oi ehkä pa hai en kon as oida sellaiseen uni e salisoi aan
” ie eelliseen” lähes ymis apaan, jonka py kimyksenä on yksiseli ei-
ses i sel i ää, mi en asia odellisuudessa o a . Jos ” ie eellises i” aja el-
aessa paino us on siinä, mi en jokin asia on, niin ”polii ises i” aja el a-
essa kiinnos us kohdis uu ennenkaikkea siihen, e ä asia oisi olla myös
oisin. Polii ises i aja el aessa asioihin suh audu aan siis muu u ina ja
muu e a issa ole ina, ja kiinnos us kohdis uu pikemminkin näennäi-
ses i pysy än osoi amiseen liikku aksi kuin pysy iä asioi a koske an
iedon akiinnu amiseen. Uni e salisoi a ie eellinen py kimys ja asi-
oi a ela i oi a polii inen aja elu o a lähes ymis apoina hy in e ilaisia.
Ta kas el aessa Snellmanin apoja (sed) ja si eellisyy ä (sedlighe ) kos-
ke aa aja elua, oidaan esi ää kul uu iseen ela i ismiin ja uni e sa-
lismiin lii y ä kysymys: pi ikö Snellman asioi a, e i yises i ihmisiin ja
ihmis en yh eiskunnallisiin jä jes yksiin lii y iä asioi a, ku en apoja,
pe iaa eessa kon ingen eina? Vai ole iko hän aja elussaan uni e saa-
2 Pulkkinen 1982 ja 1984, Pulkkinen 1989, Pulkkinen 1996b ja 1997 ja
Pulkkinen 1999b.
3 On kyseenalais a, missä mää in 1800-lu un puoli älissä oi puhua amma -
imaisis a polii ikois a, ja aikka oli huoma a as i nykyis ä a allisempaa,
e ä yliopis op o essuu eis a sii y iin yh eiskunnallisiin pää äjäasemiin,
kaikki p o esso i ei ä kui enkaan ehnee näin, ei ä kä kaikki p o es-
so i myöskään o anee näky äs i osaa yh eiskunnalliseen keskus eluun.
Snellmanin u a sekä Saiman oimi ajana e ä myöhemmin senaa o ina oli
a anomais a yliopis o u kijaa ja p o esso ia huoma a as i ”polii ikkomai-
sempi”.

97
lis i pä e iä kul uu isia osiasioi a? Oliko hän kiinnos unu ihmisiä ja
ihmisyh eisöjä koske ien, uni e saalis i pä e ien o uuksien akiinnu -
amises a? Näihin kysymyksiin sy en ymällä oi poh ia, oliko Snell-
man polii inen aja elija. Yh ä kiinnos a aa on kysyä, oliko Snellmanilla
jokin e i yinen poli iikka aja elussaan ai pi ikö hän yllä aja us a ain
joidenkin asioiden kon ingen iudes a?
Rela i ismi-uni e salismi-kysymys ä on usein pide y ele an -
ina Snellmanin aja elun suh een ja hänen i loso i aansa u kinee o a
esi änee sen e ilaisissa muodoissa. Esime kiksi Helsingin yliopis on
i loso i an p o esso i Jussi Tenkku ki joi i 1970-lu ulla Snellmanis a
ee isenä ela i is ina4. Tenkku o eaa, e ä mo aali i loso i an lajeja luoki-
el aessa Snellmanin aja elua on pide ä ä mo aali ela i is isena. Hänen
mukaansa ämä seu aa sii ä, e ä Snellmanin aja elussa yksilön mo aa-
lis en pää ös en a oa aja ellaan suh eessa yh eisön a oihin eli kul uu-
iin5. Snellmanin hegeliläisen aja elun ”kul uu i ela i ismiin” oisi lii -
ää ämän he ken sanas olla puhuen myös luonnehdinnan ”sosiaalinen
kons uk ionismi”.6 Oma ulkin ani Snellmanin aja elus a aken uukin
ämän suun aises i kiinnos ukselle, joka ky key yy oman aikamme jäl-
kis uk u alis isiin oppeihin.7
Jälkis uk u alis isessa, esime kiksi De idan ai Foucaul ’n aja elussa,
asioiden pe iaa eelliseen kon ingen iu een ja niiden näy äy ymiseen
oiminnan uloksena lii yy olennaises i samanaikainen sosiaalisen jäh-
meyden eli i e a ii isuuden elemen in unnis aminen. Jälkis uk u a-
lis isessa aja elussa a kas ellaan yh ääl ä oimijoi a ja oimin aa, joka
muu aa ois e uja o uuksia, sekä oisaal a oimijaposi ioi a aken a ia,
jähmeässä liikkeessä ole ia i e a ii isia ”s uk uu eja”. Konk ee ises i
aja el una, esime kiksi yksi äinen ihminen ekee alin oja, mu a alin-
nan paika a jou u a hänelle. Mi ä henkilö pää ää ehdä ja ekee, on
4 Tenkku 1973 ja Tenkku 1984.
5 Tenkku 1973, 99.
6 Esime kiksi Kimbe ly Hu chings on esi äny , e ä hegeliläisyydessä oli
kyse sosiaalises a kons uk ionismis a ennen ällaisen aja elun nimeämis ä
Hu chings 2003.
7 Tulkinnan pe us a on julkaisema omissa opinnäy eissäni Pulkkinen 1982
ja 1984, joissa u kimuskoh eena on Snellmanin yh eiskun a i loso i nen
jä jes elmä ja mo aalioppi.
98
ää immäisen me ki yksellis ä. E ilaiselle oiminnalle on aina mahdolli-
suuksia, aikka oimija on aina ie yn oimijaksi aken a an kul uu in
uo e. Toimija miel ää i sensä oimijaksi ja oimii me ki yksellises i ain
ois olla aken u an kul uu in ansios a. Ihmis en ekojen kiinnos a uus
on sekä siinä, e ä ne o a edelly ys koko ois o aken een olemassaololle,
e ä ennen kaikkea siinä, e ä yksi äise no meja uhmaa a eo muu -
a a enemmän ai ähemmän menes yksekkääs i koko ajan nii ä no -
meja, joiden äli yksellä ekojen ekijä muodos u a oimijoiksi.
Mieles äni on kiin oisaa, e ä Snellmanin aja elussa muodos uu hy in
pos s uk u alis is a eko-s uk uu i-ase elmaa muis u a a akenne
hänen a kas ellessaan mo aalisia pää öksiä eke ää subjek ia. Snellman
pi i oimi ia yksilöi ä nimenomaan yh äaikaises i kul uu in uo eina ja
kykene inä aiku amaan kul uu in muu okseen.8 Snellman ko os aa
mo aalisubjek in aken u an subjek iksi aina ie yssä no mi aken eessa
(kansallinen ”henki”) ja samalla oimi an ämän hengen ainoana mah-
dollisena muu ajana. Hän siis o i huomioon sekä kul uu in jähmeän
e ä oiminnan muu oksen eke än momen in.
Ko os an omassa Snellman-luennassani e i yises i si ä, e ä Snellman
pi i yh äaikaises i ä keänä sekä olemassa ole ia apoja e ä niiden muu -
amis a ja e ä e i yisen ä keä hänelle oli oiminnan momen i. Snell-
manin mo aaliopissa si eellinen mo aalisubjek i pää ää eois aan iime
kädessä omaan omaan un oonsa noja en, ei ain apoja seu a en9. Tässä
mielessä Snellman oli polii inen aja elija. Vai oliko? Tämä aja us kaipaa
ähin äänkin a kennus a. Jos Snellman oli polii inen aja elija, mi kä
oli a ne asia , joiden suh een hän oli polii inen aja elija ja mi kä ne,
joiden suh een hän ei ollu si ä? Mi ä apoja hän aja eli polii ises i,
8 Tässä mielessä Snellmanin aja elu on mieles äni jossakin mää in analo-
gis a pos mode nin ai pos s uk u alis isen aja elun kanssa. Pos s uk u a-
lis isessa aja elussa polii isena aja eluna on kyse juu i s uk uu i- ja oi-
mija-aspek ien uudelleen yhdessä aja elus a. Jacques De idan aja ukse
Signi u e-E en -Con ex -keskus elun yh eydessä, Judi h Bu le in sen inspi-
oimana edelleen kehi ämä i e a ii isuuden aja el a issa ole aa odelli-
suu a eke än luon een oppi, sekä Foucaul ’n subjek i oin i - eo e isoin i
o a mieles äni esime kkejä äs ä. De ida (1977), Foucaul (1998) Bu le
(1990), Pulkkinen (1998).
9 Ks.”Ta allinen elämä, al io ja isänmaallisuus J. V. Snellmanin aja elussa”
Pulkkinen 1989, s. 24–48.
99
mi ä aas ei? Toisin sanoen: millainen polii inen aja elija Snellman oli?
Si eellisyyden käsi e on yksi a ain ähän kysymykseen.
Si eellisyys
”Si eellisyys” on a kaaisel a aiku a a sana, joka nykyihmisen ko -
issa lii yy lähinnä sukupuolimo aaliin. Hegelin ja Snellmanin jä jes-
elmien un ija ie ä ä , e ä si eellisyys ei ässä yh eydessä lii y seksu-
aalisuu een. Käsi e on saksaksi Si lichkei , uo siksi sedlighe , ja suomeen
se on akiin unu muodossa ”si eellisyys”. Te mi on käänne y Hege-
lin yh eydessä englanniksi e hical li e, aikka monessa suh eessa sopi-
ampi englanninkielinen muo o oisi olla esime kiksi decency10. Hegelin
ja Snellmanin jä jes elmän ”Oikeus i loso i a”-osassa Si lichkei /sedlighe /
si eellisyys on käsi e, joka yhdis ää Au hebung-ope aa iolla11 luonnonoi-
keuden ja mo aalin momen i alueeksi, jolla a kas ellaan kul uu iksi
juu unei a apoja. Näkemys, jos a se ies i ää i loso i sen jä jes elmän
osana, on, e ä ihmise o a aina jo kul uu issa. Si eellisyy ä, ä ä oikeu-
den käsi e ä odellis a aa alue a sää ele ä me ki ä immä aken ee
on nime y hegeliläisessä analyysissa pe heeksi, kansalaisyh eiskunnaksi
ja al ioksi.
Juu i si eellisyys on se e mi, jolla ”polii inen” oimin a edellä a -
koi amassani mielessä ulee Snellmanin i loso i sissa ki joi uksissa ku a -
ua. Ihminen oimii Snellmanin e mein si eellises i, kun hän saman-
aikaises i unnis aa ole ansa ie yn kul uu in uo e a ja o aa ähän
kul uu iin ak ii ises i muu amaan py ki än asen een. Si eellinen oi-
mija py kii ie oises i ja kamaan i sensä uo aneen kul uu in kehi y-
10 Decency muis u aa sii ä, e ä Hegelin käsi e lii yy akiin uneeseen mo aa-
liin yh eisössä, se ii aa ikäänkuin kunnollises i elämiseen. En kui enkaan
aka as i ehdo aisi, e ä Hegelin eks eissä Si lichkei oi aisiin kään ää
ällä e millä englanniksi; kyseesä on aidos i aikea käännösonglema, joka
on koh uullises i a kais u e millä e hical li e.
11 Au hebung on Hegelin jä jes elmässä aja uksen kulkuun lii y ä ope aa io,
jolla edel ä ä asia (momen i ) samanaikaises i kiis e ään, ode en ne ikään
kuin yksipuolisiksi aja uksiksi asias a, ja sisälly e ään osiksi seu aa aa aja-
us a.
100
mis ä sen his o ialla pe us el uun suun aan, adikaalis i omaan ulkin-
aansa ukeu uen.12
Si eellinen oimin a lii yy olennaises i Snellmanin al ion käsi ee-
seen.13 Val ion käsi eessä ikään kuin kulminoi uu koko si eellisyyden
alue: iime kädessä polii inen, eli ku en hän sen ilmaisee, ” al iolli-
nen oimin a” ( e ksamhe i s a en) on osoi us ky ys ä aja ella polii ises i.
Kunnollise eli si eellise kansalaise o a a osaa al iolliseen eli polii -
iseen oimin aan e l ek oidus i omaa kul uu iaan muu aen. Yksinke -
ais aen oi sanoa, e ä ”si eellinen” kehi yneimmässä momen issaan
sisäl ää oiminnan laa umää eenä suun aumisen julkiseen. Si eellisyy ä
suun au umises a puu uu, jos keski y ään ain oman pe heen asioihin
(Hegelillä: Familie) ai omaan po a illiseen e uun, eli oman aloudel-
lisen edun ajamiseen kansalaisyh eiskunnassa/po a illisessa yh eiskun-
nassa (Hegelillä: bü ge liche Gesellscha ).14
Si eellisyys-käsi eessä olennais a on Hegelin ja Snellmanin jä jes-
elmässä myös, e ä sillä ii a aan apoihin. ”Si eellisyys” ei suomenkie-
lisenä sanana ke o ä ä äli ömäs i, ku en saksankielinen ja uo sin-
kielinen e mi eke ä , kun Si en ja sed ( apa, a a ) o a näky illä i se
sanassa. Samalla kun ”si eellisyys” ihmisen oimin aa ku a aessa ko os-
aa yksi äisen henkilön asenne a – suun au umis a omaan pää öksen-
ekoon julkisis a eli polii isis a ja kul uu iin lii y is ä säännöis ä – se
ko os aa myös olemassa ole ien apojen yksilöä muokkaa aa oimaa.15
Myös Snellmanin aja elussa yksilö pää ää i se, mu a ulee ikään kuin
ku su uksi paikkoihin, jo ka jo o a olemassa apojen mukaisina. Snell-
manilaisi ain si eellisen henkilön oisi sanoa ole an kyllä o elema on,
mu a kunnollinen, eli ”decen ”.
12 Pulkkinen 1996 ja 1997.
13 Ks. a kemmin Pulkkinen 2003.
14 Hegeliläiselle bü ge liche Gesellscha - e mille pa emmin sen sisäl öä as-
aa a e mi suomessa olisi po a illinen yh eiskun a, joka on u umpi Ka l
Ma xin as aa an e min suomennoksena. Snellmanin käy ämä medbo ge -
liga samhälle kan aa kui enkin uo sissa myös mui a käsi ehis o iallisia kon-
no aa ioi a. Ks Ke unen 2003 ja Saas amoinen 2003.
15 Pulkkinen 1989, 24–48.
101
Käsi een muu os
Nykysuomea puhu an ihmisen ko issa ”si eellisyys” ei kui en-
kaan lii y poli iikkaan aan ennemminkin sukupuolimo aaliin. Onkin
ää immäisen mielenkiin ois a, mi en si eellisyys/sedlighe -käsi een
sisäl ö on muu unu näin äydellises i. Kukaan ei kuule änä päi änä
”si eellisyys”-sanassa snellmanilais a yksilön oman unnon mukais a
pää öksen ekoa kansakunnan ule aisuudes a. ”Si eellinen henkilö” ei
kuulos a ensi sijassa poli iikan ja kul uu in alueella ak i is ina julkises i
muu os as uu a o a al a, o elema omal a henkilöl ä.
Sen sijaan, e ä ”si eellisyys” muiden no mien alueel a sukupuo-
lino meihin ajoi u uaan ii aisi edes sukupuolino meja ak ii ises i
muu a aan asen eeseen, se ii aa ennemminkin nimenomaan anne un
sukupuolimo aalin nouda amiseen. Käsi e on siis sekä sii yny no -
meis a yleensä koskemaan pelkäs ään seksuaalisuusno meja, e ä jopa
kään yny päälaelleen olennaisen e o elun muu aminen/ o elemi-
nen-suh een.
Voi kysyä, onko si eellisyyden käsi eessä apah unu mielenkiin oi-
nen käsi eliukuma ”no meis a yleensä” ”seksuaalisuusno meihin” si -
enkään äysin sa umaa? Tämä ku ku a a käsi ehis o iallinen sii ymä
panee mie imään si ä, mi en keskeisessä osassa sukupuolijä jes ys ja sek-
suaalijä jes ys Snellmanille ja muille ämän ajan aja elijoille oli a . Ne
oli a ehkä keskeisiä heidän aja ellessaan no meja yleensä eli ” apoja”
(sed/Si en).
Voisi aja ella, e ä no meja ja apoja aja el aessa keskeisessä ja pe us a-
assa asemassa o a esime kiksi elämän kunnioi amiseen ( appaminen),
o uu een ( aleh eleminen), omaisuuden kunnioi amiseen ( a as ami-
nen) jne. lii y ä no mi . Py ki ä kö jo ku aja elija kui enkin lii -
ämään näihin pe us a iin ja liikkuma omiin ke oksiin no mis ossa
myös sukupuolihie a kian ja seksuaalisen jä jes yksen?
Jos si eellisyyden käsi eellä ( a oilla) ja seksuaalisuudella on yh eys,
aikkakin pei e y, jo Snellmanin aja elussa, niin Snellmanin e i yi-
seen apaan olla polii inen aja elija oikin lii yä jo akin e i yis ä suku-
puolia ja sukupuol en jä jes ys ä koske a aa poli iikkaa. Olen omassa
Snellman- u kimuksessani aina keski yny odis amaan snellmanilai-
sen ”si eellisyyden” ie au a si eellisyyden nykyme ki yksen näkökul-

102
mas a, mu a kiinnos a aa on myös, missä mää in yh eys ”si eellisyyden”
poli iikkaan lii y än snellmanilaisen me ki yksen ja sen sukupuoleen
lii y än nykyme ki yksen älillä ei ken ies olekaan sa unnainen.
Ihmiskul uu eja käsi ele ässä yleis ä ässä ki jallisuudessa ei ole lain-
kaan un ema on a, e ä juu i seksuaalisuus ja sukupuoli lii e ään ah as i
apojen käsi eeseen, ja e ä yh eiskunnan jä jes yksessä pe immäisenä ja
uni e saalina ke oksena pide ään nimenomaan seksuaalimo aalia. Sek-
suaalinen käy äy yminen ase e aan silloin alueeksi, joka ei olisi millään
lailla kon ingen i eikä minkään poli iikan ulos a. Myöhempi suoma-
laisen si eellisyyden käsi een his o iaan aiku anu aja elija, Ed a d
Wes e ma ck, eo e isoikin juu i ämän suun aises i. Wes e ma ck puo-
lus i aja us a monogaamisen a iolii on biologispohjaises a alkupe äisyy-
des ä. Hän ole i a iolii oins i uu ion a allisuuden (e ä se on cus om,
apa) pe us u an seksuaalino mis oon, joka oimii uni e saalis i. Pe us-
a a seksuaalikäy äy yminen ei siis hänen näkemyksensä mukaan ole
millään lailla kon ingen ia, ei minkäänlaisen poli iikan, ekemisen ai
ku inpidon ulos a.16
Vaikka Snellmanin ja Wes e ma ckin älille sijoi uukin yksi Suomen
aa ehis o ian me ki ä impiä ka koksia idealis ises a i loso i as a da wi-
nismin inspi oimaan empii iseen u kimukseen, niin sukupuolen aja -
elussa ka kos ja ja kumo saa a a sijoi ua e i lailla. Onko seksuaalisuus
mahdollises i juu i se alue, joka myös Snellmanin eo e isoinnissa on
poli iikan ja kon ingen iuden ulo uma omissa, ja joka si en samalla
saa aakin olla kaikkein oimakkaimmin poli iikan kohde? Mi ä käsi -
eellinen yh eys seksuaalisuuden ja poli iikan älillä si eellisyyden käsi -
eessä oikein paljas aa?
Teks uaalinen koepala
Olen ä ä lukua a en o anu pienen käsi ehis o iallisen koepalan.
Luin sa unnaises i ali us a J. V. Snellmanin Samlade a be en -sa jan osas a,
(osa V) ensimmäise a a essa esiin ule a eks i , e sien sedlighe - ja sed-
sanoja. Teks i oli a Saiman a ikkelei a. Teh ä ä ei ollu aikea. Teks iä
ei a innu sela a pi käänkään, kun jo a auskohdas a löy yi useampikin
16 Wes e ma ck 1891.
103
pe äkkäinen a ikkeli, jo ka a josi a hy än a kas elusaseman sedlighe /
sed/osed-sanojen seman iseen ken ään Snellmanin ki joi uksissa.17
Läh ökoh ana lukemiselleni oli ie enkin se, e ä sedlighe on ää im-
mäisen keskeinen e mi Snellmanin i loso i sessa jä jes elmässä. Se on
e mi, joka ii aa kokonaisuu een al io/kansalaisyh eiskun a/pe he ja
samalla sulkee sisäänsä edel ä ä objek ii isen hengen momen i ”abs -
ak i oikeus” ja ”mo aali”. Sed/sedlighe - e minologian ole aisi siis eks-
eissä yhdis y än puheeseen kaikes a äs ä: oikeudes a, mo aalis a, pe -
hees ä, kansalaisyh eiskunnas a ja al ios a. Kun selasin ja e sin sed-sanoja
näis ä laajalle yleisölle a koi e uis a a ikkeleis a, nii ä un ui kui en-
kin löy y än e i yises i kohdissa, joissa ne yhdis yi ä ii iis i käsi eisiin
pe he ja akkaus ai pe he akkaus, eikä nii ä niinkään näkyny käy e ä-
än kansalaisyh eiskunnan ai al ion yh eydessä.
Kiinni yin e i yises i a aamiskohdal a löy ämääni Kalla esi-lii eessä
1845 julkais uun Snellmanin a ikkeliin suomalaises a ki jallisuudes a.18
Snellman a ioi a ikkelissaan Runebe gin seli ys ä So okleen An igone-
d aaman apah umis a.19 Kysymyksenalais a on ennen kaikkea, mikä on
se is i ii a, joka an iikin An igone- a inassa ulee esi e yksi. Snellmanin
näkemys kan aa kaikuja Hegelin An igone-luennas a, joka on keskei-
nen ja e i äin unne u osa sekä Phänomenologie de Geis es - eos a e ä
Hegelin Oikeus i loso i aa. Yleensä on ulki u Hegelin käsi ele än An i-
goneen a ulla pe he ä ja al io a ja niihin sisäl y ien el ollisuuksien
kon l ik ia sekä mo aalin ja lain älis ä kon l ik ia. Lyhy ke aus An igo-
nes a on ässä ehkä paikallaan, aikka on ol a a ie oisia sii ä, e ä pelkkä
” apah umien ku aus” eks is ä, jolla on ää immäisen ikas ja koko ajan
ja ku a esep iohis o ia20, on äl ämä ä jo ulkin a ja jä ää pois olen-
naisia ulo u uuksia.
17 Käsi ehis o ias a Hy ä inen, Ku unmäki, Palonen, Pulkkinen, S enius
( oim) 2003, 9–18 ja Pulkkinen 2003, 215–218.
18 Snellman 1996a.
19 Snellman e aa An igone -d aaamaan myös Runebe gin omaan Kung
Fjala -näy elmää saman aken eisena d aamana, joka koskee al io a ja pe -
he ä koh aan unne ujen el ollisuuksien kon l ik ina.
20 Esime kiksi Judi h Bu le on ulkinnu An igoneen eks iä uudelleen sekä
Hegelin, e ä Jacques Lacanin ja Luce I iga ayn aiemmin esi ämien luen-
ojen pe us eella. Bu le 2000, I iga ay 1996, Lacan 1986.
104
Kaksi eljes ä on kuollu ais elussa, oinen oimien al ion puoles a,
oinen pe äen sen. Val ion halli sija K eon uomi see oisen kunnialli-
ses i hauda a aksi ja oisen jä e yksi hau aama a. Kuolleiden sisa An i-
gone uhmaa käskyä ja haluaa hauda a kunniallises i myös al ionpe u-
i eljensä, edo en eks in mukaan jumal en ki joi ama omaan lakiin.
K eon uomi see An igoneen eos a elä äl ä hauda a aksi. An igonee-
seen ihas unu K eonin oma poika kui enkin appaa i sensä su us a
An igoneen uoksi, ja ämän seu auksena myös K eonin aimo ali -
see kuoleman. Val ion in essejä puolus a a K eon mene ää siis ässä
d aamassa An igonea liiallises a pe heaja elus a angais aessaan lopuksi
oman pe heensä.
Snellman a os elee Runebe gia sii ä, e ä ämä seli ää K eonin
ikokseksi yksinke aises i ylimielisyyden jumalia koh aan. An igone
nouda aa Runebe gin mukaan pyhää lakia eli Jumal en an amaa lakia,
joka koskee pe he el ollisuuksia, ku en hau aamis a. Snellmanin oma
näkemys a inan ope ukses a on, e ä K eonin ikos on se, e ä hän kun-
nioi aa ain ois a kunnioi us a aa i is a asiois a: al io a koske a lai
o a kunnioi e a ia, mu a yh ä paljon kunnioi us a aa i ia o a myös
pe heyh eyksiä koske a a a . Val io a ei olisi si eellisenä, jollei olisi pe -
he apoja.
Snellmanin näkemyksen mukaan An igone nouda aa pyhänä pide -
yä lakia, ”helig ansedd sed”. Mielenkiin ois a ässä on, e ä Snellmanille
apaa siis ain pide ään pyhänä. Kyseessä hänelle on oisin sanoen kul -
uu inen osiasia. Tapa on Snellmanille ela ii inen kul uu iin nähden,
ei uni e saali. Tä ä apaa pi ää kunnioi aa ässä kul uu issa, mu a näy -
äisi sil ä, e ä pe ia eessa a a oisi a olla oisinkin; ne o a liikku-
ia. Runebe gin ulkinnassa aas apa on pyhä, se on jumalil a. K eonin
ikos Runebe gin mukaan on, e ä hän ei nouda a nimenomaan jumal-
en pyhää lakia.
Snellman siis näy ää ässäkin apauksessa käsi ä än a a suh eellisina
kul uu iin nähden. An igone-näy elmässä pe heeseen lii y ä hau aus-
el ollisuus on kul uu inen apa, joka esiin yy äli e ynä kul uu ille
ominais en jumal en kau a. Vähin ään yh ä mielenkiin ois a on kui en-
kin, e ä sed näy ää Snellmanin eks issä ule an sinnikkääs i esille aina
yh eydessä nimenomaan pe he akkau een. Tämä on me ki yksellis ä,
kun pohdi aan käsi eellis ä liukumaa ”si eellisyyden” polii isen
105
me ki yksen ja sen nykyisen seksuaalisen me ki yksen älillä. Koepalan
pe us eella hypo eesin oisi ässä aiheessa muo oilla si en, e ä lähes
poikkeukse a ” a ois a” yksi yiskoh aisemmin puhu aessa Snellmanin
eks eissä päädy ään puhumaan pe he ä ja sukupuolia sää ele is ä
säännöis ä.
Jos sed lii yy nimenomaan pe he akkau een, ämä lähes yy jo seksu-
aalisuu a. Mu a kuinka seksuaalisuuden sää elys ä ulee osa polii is a
oimin aa? Toinen Snellmanin a ikkeli, joka sa ui silmiini, an aa ih-
jei ä ähän. Se on nimel ään ”Lakeja, jo ka aiku a a hai allises i ylei-
seen si eellisyy een” ja käsi elee lain ja a an suhde a21.
Ennen sen a kas elua on hy ä huomau aa, e ä me odini ässä
lu ussa on a oimen heu is inen ja pe us an spekulaa ioni kahdelle
sa unnaises i ali ulle a ikkelille. Hieman puolus us a älle a joaa se,
e ä Snellmanille on yypillis ä oppinsa pe usasioiden ois aminen e i
ki joi uksissaan. Snellmanin aja elussa on ie yjä kes o eemoja ja ähä-
pä öisimmä kin sanomaleh ia ikkeli sisäl ä ä useimmi en jonkin osan
i loso i s a jä jes elmää oppimes a in jälleen ke an ke aamana.
Kun An igonea käsi ele ässä a ikkelissa ulee esille se kes o eema,
e ä si eellisyyden alueella kaikki kolme momen ia, pe he, kansalaisyh-
eiskun a ja al io o a yh ä ä kei ä ei ä kä kumoa oisiaan dialek i-
sessa kehi elyssä, niin oisessa a ikkelissa on kyse sii ä, e ä lain ulee
aina seu a a apaa. Snellmanin usein ois aman ja jä jes elmässä keskei-
sen ”hengen” käsi een kannal a ä keä aja us on, e ä laki on ain apa
julkilausu ussa ja kodi i oidussa muodossa.
Snellman e o aa sel äs i lain ja a an. Tapa on kansakunnan oikeus-
käsi ys, eli alli se a käsi ys sii ä mikä on oikein ja mikä ää in, mikä
o a ja mikä epä o a. Tässä yh eydessä Snellman käy ää sanas a sed
joh u aa abs ak io a sedlighe . (Allmänna sedlighe en = h ad hos na io-
nen gälle o sann och ä .) Tämä on e i asia kuin kansan mo aali ( olks
mo ali ä ) ai yleinen mo aali (allmänna mo alen), jossa aas on kyse sii ä,
nouda e aanko ai iko aanko apaa, eli nouda e aanko nii ä sään öjä,
joiden usko aan alli se an. Laki aas ki jaa kansakunnan a an. Tai ielä
oikeammin, lain pi äisi ki ja a se, mikä kansan a an mukaan on oikeaa ja
mikä ää ää sellaiseen muo oon, jossa sen nouda amis a oidaan al oa.
21 Snellman 1996b. Alkup. ilmes yny Saima n:o 43, 44 ja 45; 23.10., 30.10 ja
6.11.1845.
112
sessa Suomi. Ou o pohjoinen maa? Näkökulmia Eu oopan ää en his o iaan ja
kul uu iin, oimi anu Tuomas Leh onen. Jy äskylä: PS-kus annus. 118–
137.
Pulkkinen, Tuija (2002) The His o y o Gende Concep s – The Concep o
Woman. His o y o Concep s Newsle e N 5, Sp ing 2002, 2–5.
Pulkkinen, Tuija (2003) Val io. Teoksessa Käsi ee liikkeessä. Suomen polii isen
kul uu in käsi ehis o ia. Toimi anee Ma i Hy ä inen, Jussi Ku unmäki,
Ka i Palonen, Tuija Pulkkinen & Hen ik S enius. Tampe e: Vas apaino.
230–255.
Riley, Denise (1988) ” Am I Tha Name?” Feminism and he Ca ego y o
“Women” in His o y. Houndmills: The Macmillan P ess.
Sco , J. W. (1999) Gende and he Poli ics o His o y. New Yo k: Columbia Uni-
e si y P ess.
Sulkunen, I ma (1987) Nais en jä jes äy yminen ja kaksijakoinen kansalaisuus.
Teoksessa Kansa liikkeessä. Toimi anee Ris o Alapu o, Ilkka Liikanen,
Hen ik S enius ja Ke s in Smeds. Helsinki: Ki jayh ymä. 157–173.
Saas amoinen, Ka i (2003) Johda us polii isiin käsi eisiin uuden ajan alun
Ruo sissa. Teoksessa Käsi ee liikkeessä. Suomen polii isen kul uu in käsi-
ehis o ia. Toimi anee Ma i Hy ä inen, Jussi Ku unmäki, Ka i Palonen,
Tuija Pulkkinen & Hen ik S enius. Tampe e: Vas apaino. 19–61.
Snellman, Johan Vilhelm (1996a) Inhemsk li e a u . Teoksessa J. V. Snellman.
Samlade a be en V. Helsinki: Val ioneu os on kanslia. 10–108.
Snellman, Johan Vilhelm (1996b) Laga , som menlig in e ka på allmänna sed-
lighe en. Teoksessa J. V. Snellman. Samlade a be en V. Helsinki: Val ioneu os-
on kanslia. 59–69.
Snellman, Johan Vilhelm (1996) Samlade a be en V. Helsinki: Val ioneu os on
kanslia.
Tenkku, Jussi (1973) J. V. Snellman as an e hical Rela i is . Aja us XXXV,
95–107.
Tenkku, Jussi (1984) Snellmanin e iikas a.Teoksessa Ilkka Pa oluo o ( oim.) J. V.
Snellmanin i loso i a ja sen hegeliläinen aus a. Helsingin yliopis on Filoso i an
lai oksen julkaisuja No1. Helsinki: Helsingin yliopis o. 77–90.
We ne , Lau a (2007) The Res less Lo e o Thinking. The Concep Liebe in G.W.F.
Hegel’s Philosophy. Helsinki: Helsinki Uni e si y P ess.
Wes e ma ck, Edwa d (1891) The His o y o Human Ma iage. London: Mac-
millan and Company.

113
5
Si is ysp osessi ja koulu usins i uu io
J. V. Snellmanilla
Ka i Väy ynen
Taus aksi
Aloi aessani i loso i an opinno Jy äskylän yliopis ossa 1974 as uin
keskelle alka aa u kinnonuudis uksen k i iikkiin suun au u-
aa keskus elua. Osallis uin he i syksyllä 1974 Ma i Pönkäsen e ä-
mään u kinnonuudis uksen aus a i loso i aa käsi ele ään seminaa iin,
jossa laa imani ensimmäinen aka eeminen ki joi elmani käsi eli muun
muassa amma isuun au uneisuuden k i iikkiä. Jy äskylässä alkanu yli-
opis ojen u kinnonuudis uskokeilu amma isuun au uneine koulu us-
ohjelmineen, yleisopin oineen jne. ei onneksi hankaloi anu ielä omia
opin ojani aan alkoi ensimmäis en koulu usohjelmien muodossa as a
seu aa ana uonna. Koko Jy äskylän yliopis on Filoso i an lai os oli k i-
iikin y imessä ja nojau ui p o esso i Reijo Wileniuksen ja assis en i
FL Ma i Jun usen johdolla humbold ilaiseen si is ysyliopis oaa ee-
114
seen. J. V. Snellmanin eks i Aka eemisis a opinnois a nos e iin jo uol-
loin huomion keskiöön. Se a asi yllä ä än k ii isiä näkökulmia ajan-
koh aiseen ilan eeseen. Wilenius julkaisi pian myös ki jan Snellmanis a
(Wilenius 1978).
Jun usen ja FL Lau i Meh osen mainion ope us yön inspi oimana
keski yin ekemään i loso i an opinnäy e yöni Hegelin i loso i as a e i-
yises i Logiikan ie eeseen sy en yen. Pääsin g adu yöni jälkeen ja ka-
maan si is ys eemaan ky key y iä u kimuksia syksyllä 1979 laa iessani
Esa Kon isen ja Juhani Suo in saamalla Suomen Aka emian ahoi uk-
sella esi u kimus apo in Hegeliläinen pe inne ja ope ussuunni elma
(Kon inen, Esa & Suo i, Juhani & Väy ynen, Ka i 1980), jossa nos-
imme esiin Snellmanin oppilaan Z.J. Cle en unohde una kas a us-
opin klassikkona. Näimme hegeliläisen pedagogiikan a eeno e a ana
aih oeh ona uolloin ielä dominoi alle empi is iselle kas a us ie eelle.
Sii y yäni Oulun yliopis oon aa e- ja oppihis o ian lai okselle 1980
laajensin p o esso i Juha Mannisen ehdo ukses a u kimuksiani hege-
liläises ä pedagogiikas a oisaal a i se Hegelin pedagogiikan a kem-
paan u kimukseen ja ähi ellen äi öski jaksi äh ää ään yleisesi ykseen
Suomen hegeliläisen pedagogiikan edus ajis a J.J. Tengs ömis ä, A.A.
Lau ellis a, Snellmanis a, Cle es ä ja J.F. Pe ande is a. Tuloksina oli a
monog a i a Pedagogiikka ja dialek iikka. Tu kimuksia Hegelis ä (1986) ja
äi öski ja De P ozess de Bildung und E ziehung im i nnischen Hegelianis-
mus (1992). Väi öski jan keskeinen eesi oli, e ä suomalainen hegeliläi-
syys kehi i si is yksen ja kas a usopin eemoja pi emmälle kuin hegeli-
läisyys muualla. Jopa Saksassa aikalais en kiinnos us kas a uskysymyksiin
oli ähäisempää kuin meillä. Väi öski jan pääpaino oli lopul a Snellma-
nissa, jonka laaja-alainen i loso i nen oppineisuus ja aka a kiinnos us
sekä pe hekas a ukseen e ä koulukysymyksiin eki hänes ä maamme
me ki ä immän pedagogin uona aikana.
Esi elen käsillä ole assa a ikkelissa Snellmanin kansallisen si is yk-
sen ohjelmaa sekä pe he- ja koulukas a uksen eo ioi a. Hegeliläinen
pedagogiikka lähes yi kas a us a ja koulua keskeises i yh eiskunnalli-
sena ilmiönä, pe heen, kansalaisyh eiskunnan ja al ion ins i u ionaa-
lisissa kon eks eissa – näin jo Hegelillä i sellään. Snellman hahmo aa
kas a uksen ja koulu uksen samalla a alla: a ikkelissa käsi elly pe he
ja koulukas a us äh ää ä ak ii isen kansalaisuuden edis ämiseen. Pe -
115
heessä paino uu kas a us, siellä luodaan mo aalinen pe us a empaa -
isessa ja al uis isessa ilmapii issä. Jo Hegel ko os i pyy ee ömän ak-
kauden si o an pe heenjäseniä yh een ja Snellman kehi elee pe heen
oolia Hegelin a sin niukkoja mää i elyi ä laajemmin samal a mo aa-
lisel a pohjal a.
Koulu puoles aan keski yy jo alus a alkaen – kansakoulussa – lapsen
i se ie oisuuden ja omakoh aisen aja elun ähi äiseen he ä ämiseen.
Koska kansakoulu jäi useimmilla 1800-lu un puoli älissä ainoaksi kou-
luksi, kansalais en au onomiaan äh ää ä eh ä ä ko os ui a sin a hain.
Si en Snellmanin oppi koulus a edus aa jo e äänlais a k ii is ä pedago-
giikkaa, jossa kansallis en adi ioiden äli äminen ule ille sukupol ille
sisäl ää ah an edis yksellisen elemen in. Suomalaisen kansalliskas a uk-
sen ulee olla kansain älis ä ja o aa mallia kehi yneimmis ä eu ooppalai-
sis a kansois a. Käpe yminen jähmeään impi aa alaisuu een ei ole Snell-
manille mikään aih oeh o. Kansallisia adi ioi a ulee kehi ää ja siihen
a i aan k ii iseen aja eluun ja oimin aan kykene iä kansalaisia.
Ki jallisuus
Kon inen, Esa, Suo i, Juhani, & Väy ynen, Ka i (1980) Hegeliläinen pe inne
ja ope ussuunni elma. The Hegelian adi ion and he cu iculum. Jy äs-
kylä: Jy äskylän yliopis o, Kas a us ie eiden u kimuslai os, Selos ei a ja
iedo ei a 141.
Wilenius, Reijo (1978) Snellmanin linja – henkisen kas un i loso i a. Jy äskylä:
Gumme us.
Väy ynen, Ka i (1992) De P ozess de Bildung und E ziehung im i nnischen
Hegelianismus. Helsinki: Suomen his o iallinen seu a, S udia His o ica 42.
Väy ynen, Ka i (1986) Pedagogiikka ja dialek iikka. Tu kimuksia Hegelis ä.
Oulu: Oulun yliopis o.
116
Si is ysp osessi ja koulu usins i uu io
J. V. Snellmanilla
Alkupe äinen julkaisu: Väy ynen, Ka i (2007). Si is ysp osessi ja koulu usins-
i uu io J. V. Snellmanilla. Teoksessa Täh inen, J. & Skinna i, S. ( oim.) Kas a-
us- ja koulukysymys Suomessa uosisa ojen saa ossa. Suomen kas a us ie eel-
linen seu a. Kas a usalan u kimuksia 29, 149–166
Johdan o
Väli ömäs i G.W.F. Hegelin (1770–1831) kuoleman jälkeen esiin
noussu hegeliläisyys oli läpi 1800-lu un yleiseu ooppalaises i
me ki ä ä i loso i nen koulukun a. Kuuluisimma Hegelin oppilaa
aiku i a Saksassa mu a myös mm. I aliassa, Englannissa, USA:ssa ja
Hollannissa oli me ki ä iä aja ussuunnan edus ajia. Saksalaisen i loso-
i an pii issä e o e aan hegeliläisyydes ä oikeis o- asemmis o akselilla
anha- ja nuo hegeliläisyys. Myös näiden äliin sijoi u as a neu aa-
limmas a keskus as a puhu aan. Hegeliläisyyden edus ajis a sellaise aja -
elija ku en Feue bach ja Ma x o a jäänee i loso i an his o iaan, mu a
näiden lisäksi mm. Rosenk anz, Ruge, Michele ja S auss oli a omana
aikanaan aiku us al aisia aja elijoi a. Hegelin i loso i a on ielä nyky-
äänkin me ki ä ä i loso i sen u kimuksen inspi aa ion lähde e i yises i
ns. manne maisessa i loso i assa.
117
Suomalainen hegeliläisyys oli osa ä ä kansain älis ä liike ä. Hegeli-
läisyys uli meille ähi ellen jo Hegelin elinaikana, 1820-lu ul a läh ien.
Va sinkin J.J. Tengs ömin me ki ys oli ennen Snellmania suu i. Suoma-
laisis a ain J. V. Snellman (1806-1881) osallis ui Saksassa käy yyn kes-
kus eluun eoksellaan Idee de Pe sönlichkei (1841), mu a sil i meil-
läkin Hegelin aja elun eemoja kehi el iin luo as i e eenpäin. Va sinkin
laaja keskus elu pedagogisis a kysymyksis ä oli suomalaisen hegeliläi-
syyden e ikoisuus, johon e a una jopa saksalaisen keskus elun saa-
u ukse kalpeni a . Hegelin oppilais a pedagogiikkaa kehi eli ä Sak-
sassa lähinnä Rosenk anz ja Thaulow. Pedagogiikka ei ollu keskeinen
osa Hegelin i loso i s a jä jes elmää ja siksi siihen ei äli ömäs i kiin-
ni e y ko inkaan suu a huomio a. Hegeliä oidaan äs ä huolima a
pi ää me ki ä änä pedagogina (Hegelin pedagogiikas a ks. a ikkelini
2000 ja 2001). His o iallises i ka soen suomalaisen hegeliläisen pedago-
giikan ha inaisen mi a an kehi yksen aus alla oli Suomen au onomi-
sen aseman mahdollis ama keskus elu kansallisen si is yksen p ojek is a,
mikä polii ises i hajanaisessa Saksassa ei ollu ielä uolloin ajankoh-
ais a.
Snellman oli hegeliläisen koulukunnan me ki ä in edus aja Suo-
messa. Hegeliläisyys oli sekä suomalaisen i loso i an e ä pedagogiikan
keskeinen suun aus 1800-lu ulla. Sen pääedus ajia oli a Snellmanin
ohella hänen ope ajansa J.J. Tengs öm, A.A. Lau ell, Snellmanin oppi-
las Z.J. Cle e sekä hegeliläisyydes ä jo suh eellisen iippuma on J.J.F.
Pe ande . Cle e oimi pi kään kas a usopin p o esso ina. Hegeliläinen
koulukun a sy jäy yi 1800-lu un lopulla nouse an he ba ilaisuuden
myö ä. Saksassa he ba ilaisuus nousi jo aikaisemmin ä keäksi koulu-
kunnaksi ja es i siellä osal aan hegeliläisen pedagogiikan kehi ys ä.
Snellman oli ilman muu a suomalaisen hegeliläisyyden me ki ä in
edus aja pai si i loso i na, myös kas a usoppineena. Filoso i s en eok-
siensa ohessa Snellman ki joi i ja ku as i pedagogiikas a. Hän paneu-
ui laajas i sekä pe he-, koulu- e ä aka eemisen kas a uksen kysymyk-
siin jo 1830-lu un lopul a läh ien ja käsi eli noi a eemoja laajas i ielä
p o esso ikauden luennoissaan 1860-lu ulla. Snellmanin pedagogiikka
edus i a sinkin 1830–40 lukujen ai eessa hänen aja elunsa adikaa-
leimpia puolia: nuo hegeliläisille (so. koulukunnan polii iselle ’ asem-
mis olle’) yypillinen au onomisen ja k ii isen ‘i se ie oisuuden’ ko os-

118
us on siinä punaisena lankana. Nuo hegeliläisessä hengessä Snellmanilla
ko os uu myös yh eiskunnallinen dynamiikka ja k i iikki: kas a us ei
ole sopeu amis a johonkin almiiseen ja ennal a anne uun aan se on
i se ak ii inen osa ule aisuuden aken amis a. Ja ule aisuus on a oin
p ojek i, jonka ainoa mi a on k ii inen ja ee inen jä ki. Snellmanille
oli e i yisen yypillis ä mo aalisen i se ie oisuuden ko os aminen. Tässä
suh eessa hän jossain mää in e oaa nuo hegeliläis en polii isemmis a
paino uksis a. Venäjän allan oloissa ee isen i se ie oisuuden ko os ami-
nen oli kui enkin hy in ymmä e ä ää a o aisuu a. Myös Suomen
yh eiskunnallinen kehi ymä ömyys eki si is yksen p ojek in polii -
ises i ajankoh aisemmaksi kuin nuo hegeliläis en Saksassa a oi ele-
man adikaalin yh eiskunnallis en aken eiden uudis amisen. Suomessa
ei ielä ollu kul uu isia edelly yksiä adikaalin demok a ian o eu a-
miselle.
T adi io ja kansallinen si is ys
Snellman ko os aa pedagogiikassaan adi ion omaksumis a ja sen k ii -
is ä e eenpäin kehi ämis ä. E o uksena oman is-konse a ii iseen
py kimykseen pala a ihannoi uun menneisyy een Snellman ko os aa
adi ion omaksumisen innalla el ollisuu a sen k ii iseen uudis ami-
seen. T adi io on Snellmanilla laaja käsi e: se ii aa sekä ie oihin e ä
apoihin. Si en sekä kansallis a apaa uudis a a kas a us e ä ie opuoli-
nen ope us oidaan nähdä adi ion kehi ämisenä e eenpäin. T adi ion
me ki yksen ko os aminen ei kui enkaan a koi a si ä, e ä pedagogiikan
eh ä ä olisi ain ie yn almiin sisällön (pe innäis a a ja – ie o) äli ä-
minen sellaisenaan kas a alle sukupol elle. T adi io on aina ulkin aky-
symys: subjek i, joka ie adi io a e eenpäin, ulki see si ä suh eellisen
apaas i ja muokkaa si ä pa emmin ule aisuuden aa imuksia as aa-
aksi. Tällainen dynaaminen käsi ys subjek in ja adi ion suh ees a ulee
sel äpii eises i esiin jo 1837 luennoissa Aka eemisen apauden odel-
linen luonne ja olemus. T adi io kylläkin an aa – muis in a aisen käsi -
ämisen asolla – äl ämä ömän sisällön, jonka pohjal a luo a jä ke ä
ie o ponnis aa. Tällainen adi io ei kui enkaan es ä subjek in luo aa
oimin aa, koska jo uo sisäl ö i se on monipuolinen ja is i ii ainen
kokonaisuus. Subjek i pa adoksaalises i punni see adi io a k ii ises i
119
adi ionaalisin käsi ein: ämä osoi aa, e ä adi io on plu aalinen ja
muu u a käsi e eikä mi ään ennal a anne ua. Se sallii subjek in apau-
den ja ulee siksi ymmä ää a oimena p osessina. (KT 1, 347–349).
Todellinen adi ion iedos aminen on näin muis i iedon ( adi ion
pe in eisen sisällön) ja p oduk ii isen iedon ( adi ion ule aisuudelle
me ki yksellisen sisällön mää i ämisen) yksey ä. Snellman ii is ää
näkemyksensä seu aa as i: “To uudellisuudessaan ie o sisäl ää molem-
ma momen i : se on subjek in apaa uo e (i se ie oisuus) mu a samalla
anne ua muis i ie oa ( adi io). Tie äminen on i se se p osessi …” (sama,
350). Edelleen hän ki joi aa: “Siksi ie o on subjek in sen käsi ämis ä,
mikä adi iosssa on jä jellis ä. Oikeuden – oimassa ole ana, anne una
lakina ja subjek ii isen apauden älillä on sama suhde”. (Om de aka-
demiska s udium, Aka eemises a opiskelus a, KT 2, 458). Mi ään subjek-
ien yläpuolella aiku a aa, niiden kons uk ii ises a oiminnas a iip-
puma on a adi io a ei ole.
Snellman näy ää ässä nuo hegeliläiseen apaan ko jaa an Hege-
lin konse a ii is a endenssiä nähdä his o iassa aiku a ana oimana
jumalallisen kai selmuksen käsi. Hän moi iikin Hegeliä sii ä, e ä ämä
alia ioi ihmis en eaalisen oiminnan me ki ys ä his o iassa ja paino aa
liikaa subs an iaalisuuden ( adi ion, pysy än sisällön) momen ia (Idee
de Pe sönlichkei , Pe soonallisuuden idean spekula ii isen kehi elyn
y i ys, KT 3, 164). Ku en olen oisaalla py kiny osoi amaan, Snell-
manin adi iokäsi e lähenee pikemminkin J. G. He de in (1744–1803)
näkemys ä adi ios a ihmiskunnan ähi äisenä si is ys- ja humanisoin-
ip osessina, jossa adi io on molemmin puolin ak ii inen uo o aiku-
usp osessi yksilön ja pe in een älillä. He de paino i myös adi ioi-
den lopu on a moninaisuu a: adi io on ‘löysä punos’, jonka me ki ys
muo ou uu a kas elijan näkökulman mukaan ku en esime kiksi aide-
maalaus a a kas el aessa. Hän ko os i myös el ollisuu amme uudis aa
adi io a: ei ule jäädä “puoli iehen, pi ämään kiinni pe i ys ä adi i-
os a”, aan ulee ja ku as i oimia sen pa an amiseksi. (Väy ynen 1992,
145–146).
T adi ion dynaaminen muu aminen on Snellmanin si is yskäsi een
– ja sen mukana kas a uksen e i muo ojen – läh ökoh a. Si is ysp osessi
on käsi eenä kui enkin ielä laajempi. Sen läh ökoh ana on luonnon
henkis äminen. Si en on aikea sanoa, kuinka a hain si is ysp osessi
120
ihmisen kehi yksessä alkaa. Ei oida osoi aa mi ään yksi äis ä ak ia,
jos a oi aisiin sanoa e ä ässä lapsi as uu luonnollisuudes a hengen pii-
iin. On kui enkin sel ää, e ä si is ysp osessi alkaa jo ennen a sinais a
kas a us a sosiaalis umisen e ilais en muo ojen myö ä. (KT 2, 461).
Snellmanin aja elussa keskeisin ä on kui enkin kysymys kansalli-
ses a si is ykses ä. Tä ä eemaa hän kehi ää e i yises i eoksessaan Lä an
om s a en (Val io-oppi, 1842) ja Saima-lehden a ikkeleissa. Kansal-
linen si is ys kehi yy kaksisuun aises i: oisaal a ä keää on kansalais-
en mo aalisen akaumuksen muu os oima, oisaal a kansain älise ai-
ku ee . Snellman ki joi aa: “Anne u apa saa uuden hahmon, kun se
käsi e ään jä ke äs i. Si en kansakunnan si is ys saa he ä een edis y-
miselleen sekä sisäl ä, yksilön py kimykses ä si eellisyy een, e ä ulkoa,
koske uksis a muiden kansakun ien kanssa. Isänmaallisuus ei ällöin ole
miel ymys ä olemassa ole aan si is ysmuo oon, ie yyn akiin unee-
seen apaan, aan kansalliseen kehi ykseen, jalos umiseen” (KT 5, 42).
Kansallinen si is ys me ki see ennen kaikkea mo aalisen i se ie oisuu-
den ko o amis a pe in een uoma iksi. Snellman as us aakin ekspli-
sii ises i pe in eiden konse a ii is a ulkin aa: “kansallisluonne a saa
ja pi ää muu aa kas a uksella ja si isyksellä. Muu oin jokainen huono
apa olisi oikeu e u, kunhan se ain olisi kansallinen”… “. Siksi kan-
sakunnan ulee kehi yä “kansallises a yksipuolisuudes a yleiseen ihmi-
syy een”. Vas a silloin kansallinen si is ys oi a jo a oman posi ii i-
sen panoksensa yleisinhimilliseen si is ykseen (sama, 49–50). Snellman
ko os aa si ä, e ä ko kea asoinen kansallinen humani ee i ulee mah-
dolliseksi ain yh eydessä kansain älises i me ki ä impään nykyajan
si is ykseen. Siksi hän paino aa mm. mode nien klassikoiden me ki-
ys ä ope uksessa. Toisaal a myös kansallis en apojen kehi yminen edel-
ly ää mo aalises i ja si eellises i kehi yneimpien kansakun ien apojen
un emis a.
Tä keä p ojek i ässä kansallisen si is yksen kehi ämisessä on sen
ekeminen yleiseksi, koko kansan omaisuudeksi. Snellman näkee
mode nin yh eiskunnallisen kehi yksen keskeisenä pii eenä si is yk-
sen yleisyyden: “si is yksen yleisyys on mode nin yh eiskunnan ainoa
a ma pe us a”. Se on eh o muiden pe us a ien oikeuksien o eu umi-
selle: “nykyajan e ilaise opi yleises ä oman unnon apaudes a, yh äläi-
sis ä polii isis a ja kansalaisoikeuksis a, yhden e aisuudes a lain edessä,
121
elinkeino apaudes a, apaas a kaupas a jne. (…) oidaan o eu aa ain
siinä mää in kuin si is ys odella on yh eiskunnan kaikille jäsenille kuu-
lu a asia” (Bildning och allmän anda, Si is ys ja yleishenki, KT 9, 443).
Snellman haluaakin luoda si is yspolii isella ohjelmallaan ähi ellen
pe us aa muille demok aa isille uudis uksille ule aisuudessa. Siksi hän
kiinni ää e i yis ä huomio a kansakoulukysymykseen ja panee oi onsa
alonpoikais äes ön si is ys ason ko o amiseen.
Ta kas ellaan seu aa assa hieman yksi yiskoh aisemmin, mi en Snell-
manin yleisnäkemys si is ysp osessis a ilmenee hänen opeissaan kas-
a us- ja koulu usins i uu iois a. Rajoi un ässä yh eydessä pe he- ja
koulukas a uksen yleispe iaa eisiin menemä ä sen a kemmin e i yis-
kysymyksiin. Oleellis a on huoma a, mi en Snellmanille keskeinen dia-
lek inen p osessiaja us s uk u oi noiden ins i uu ioiden a kas elua.
Pe hekas a us
Snellman kiinni ää paljon huomio a pe hekas a ukseen, koska hän
näkee sillä e i äin ä keän oolin kansallis en apojen ylläpi äjänä ja
kehi äjänä. Pe hekas a us luo ennen kaikkea pohjan las en a haiselle
mo aaliselle kehi ykselle: almis aa pe us aa sille, e ä koulussa oidaan
keski yä enemmän ope ukseen, in ellek uaaliseen si is ykseen. Ku en
kaikki yh eiskunnallise ins i uu io , myös pe he on dynaaminen ja dia-
lek inen kokonaisuus. Dynamiikka piilee e i yises i siinä, e ei mo aa-
likas a uksessa ii ä kui enkaan pe innäis apojen k i iiki ön sii äminen
aan pe heen ulee – si is ysp osessin yleis en pe iaa eiden mukaises i
– ak ii ises i muoka a pe innäis apoja pa emmin humani ee in ihan-
ei a as aa aksi.
E i yises i Snellmanin omape äinen eo ia pe heen ‘si ilisaa ios a’ uo
ämän puolen esiin. Ku en unne ua, saksalaisessa 1800-lu un ai een
aja elussa e millä si ilisaa io oli nega ii inen konno aa io: se ii asi
englan ilaisen ja anskalaisen alis uksen ma e ialis iseen maailmanku-
aan, pinnalliseen hyö yaja eluun, uskoon luonnon ie een ja ekno-
logian mahdollis amaan luonnon hallin aan, demok aa isiin ihan ei-
siin jne. E i yises i konse a ii inen saksalainen oman iikka näki oman
sy ällisemmän his o iallisen, uskonnollisen ja es ee isen ie oisuu-
128
ko os uu enemmän in ellek uaalisen au onomian ja ak ii isen kansalai-
suuden saa u aminen. Pe heen ä keimmäksi eh ä äksi jää – ‘si ilisaa-
ion’ momen eis aan huolima a – ankan mo aalisen pe us an aken-
aminen.
Koulu i se ie oisuuden he ä äjänä
Snellman poh ii koulun me ki ys ä a hain. Jo luen okäsiki joi uksessa
aka eemises a apaudes a 1837 (johon kuuluisa ki joi us Om de aka-
demiska s udium uodel a 1840 pe us uu) ule a hänen käsi yksensä
koulun oolis a sel äs i esiin. Snellmanin adikaali nuo hegeliläisyys
paljas uu jo ensimmäisessä koulun mää i elmässä, jossa nos e aan esiin
k ii isen i se ie oisuuden me ki ys. Hän ki joi aa: “koulu on lai os,
jossa yksilö kas a e aan i se ie oisuu een, aja ele aksi ja ah o aksi sub-
jek iksi” (KT 1, 351). Koulun eh ä ä on luoda pohjaa i senäisille yli-
opis o-opinnoille, i senäiselle kansalais oiminnalle ja i sekas a ukselle ja
si en juu i siinä on luo a a pe us a yksilön k ii iselle au onomialle.
Snellman pe us elee kan aansa yleisellä si is ys eo iallaan sekä si ä
uke illa ie o eo ee isilla ja psykologisilla a kas eluilla. T adi ionaali-
sen iedon ja a an omaksumisessa olennaisen, subjek in ak ii isuu a
ko os a an ‘p oduk ii isen iedon’ uo aminen on kouluope uksen kes-
keisenä a oi eena. Snellman ku aa subjek i i ee in syn yä kouluope-
uksessa seu aa as i: “Mi ä pi emmälle ope us edis yy ja oppilaan ie o-
mää ä kas aa, si ä enemmän aadi aan hänen omaa a kkuu aan ie ojen
jä jes ämisessä ja koossapi ämisessä. Hänen on e si ä ä e ilais en mieli-
ku ien yh ey ä” (KT 1, 354). Tämä edelly ää ope ajan ulkoisen auk-
o i ee in ähen ämis ä ja ulkinnan ja dialogin aineksien lisäämis ä.
Tie eelliselle aja elulle yypillinen ulkinnallisuus ja k i iikki alkaa ulla
ähi ellen esiin. Oppilaan i se ie oisuus aja elijana alkaa he ä ä: oppi-
las ulee yhä ie oisemmaksi hänen omas a a as aan käsi ää asia. Hän
huomaa, e ä se oi poike a ope ajan an amas a ulkinnas a. (sama, .
KT 2, 408–409).
I se ie oisuuden he ääminen edelly ää k i iikin oikeu a. Ope uk-
sen ulee ähi ellen ohkais a ä ä pii e ä ja e een i seluo amuksen
syn yä. Snellman ki joi aa: “Nuo ukaisen oppima mää i ely- ja odis-
elu ai o saa häne luo amaan oman minänsä kykyyn. Hän mi elee

129
si ä o e eidensa kanssa ja) pian hän uskal aa u kia jopa ope ajan a -
muu a ja lujuu a (...). Jokainen ope ajan ekemä e ehdys on hänen
he ää än egoisminsa iemu oi o. Lisäksi ylemmän as een kouluope-
uksessa e i ulki sijoiden näkemyksiä jo a ioidaan ja e a aan, ope -
aja ko aa käy e ä äs ä oppiki jas a ai lai okses a yh ä ja ois a jne.”
(KT 1, 354. KT 2, 462). Snellman unnus aa myös suo aan oppilaan
oikeuden epäilyyn ja k i iikkiin. Hän ki joi aa 1843 a ikkelissaan Om
amiljen och skolan: “he ää myös epäily … i se ie oisen hengen apaus
ilmenee ensimmäisenä p o es ina hengen olemassa ole aa maailmaa
as aan … (nuo en) äy yy ais ella ämä ais elu! Hänen äy yy
epäillä; hänen äy yy ali a ja hylä ä” (SA XI:1, 177). Ää immäises ä
skep isismis ä ei kui enkaan saa olla kyse: k i iikki ei me ki se oden
ja oikean olemassaolon epäilyä. Tä keää on ain se, e ä oppilas löy ää
oman pe soonallisen akaumuksensa niis ä. (KT 2, 465–66, KT 1, 357–
358) K i iikki ei kumoa pe he- ja koulukas a ukselle yh eis ä humanis-
is a ydinsanomaa. Koulun ulee aken aa edelleen jo pe heessä laske -
ua mo aalis a pe us aa, ei kumo a si ä. Tulee kui enkin muis aa, e ä jo
ämän pe heessä luodun pe us an ulee olla k ii isen koe elun ulos a,
ei esime kiksi johonkin undamen alis iseen mo aalikäsi ykseen soke-
as i luo a aa.
Nämä yleise , koko koululai os a koske a pe iaa ee ule a esiin
myös Snellmanin pedagogiikan yhdessä pää eemassa, kansakoulun a -
kas elussa. Snellmania oidaan hy in sanoa – Uno Cygnaeuksen in-
nalla – Suomen kansakoulun isäksi. Tuo a onimi on yleises i lii e y
pelkäs ään Cygnaeukseen, aikka Snellman aloi i keskus elun hän ä
aikaisemmin ja oli myös eo ee ises i ai an e i kaliibe in aja elija. Isyy-
den kunnia lienee menny Cygnaeukselle lähinnä hänen käy ännön
oimin ansa uoksi. Teo ee isia pe us elui a sille ei ole.
Kansakoulukysymys konk e isoi ja kehi ää monessa suh eessa e een-
päin Snellmanin yleis ä oppia koulus a. Hän käsi elee muiden koulu-
muo ojen e i yisiä ongelmia a sin ähän. Kansakoulukysymys oli kah-
dessa suh eessa hy in ä keässä asemassa. Toisaal a kansallisen si is yksen
p ojek i edelly i yleisen koulu us ason nos amis a ja äl ä kannal a
kansakoulun kehi äminen oli keskeinen yh eiskunnallinen kysymys.
Toinen aspek i oli eo ee inen: koska kansakoulu jäi äes ön al aosan
ainoaksi kouluksi, uli jo sen kye ä muodos amaan läh ökohda yleis-
130
inhimillisen si is yksen omaksumiselle ja ak ii iselle i seopiskelulle ja
kansalais oiminnalle koulun jälkeen. Näissä suh eissa kansakoulu e -
au ui jopa yliopis oon – e aus, jonka Snellman usein uo esiin. Niille
yh einen eh ä ä on kes ä än iedon in essin luominen yleisinhimilli-
seen ie oon. Siinä suh eessa alonpoika oi olla yh ä si is yny ai jopa
si is yneempi kuin laake ein k uuna u oppinu , ku en Snellman ke an
‘ odellisen si is yksen’ olemus a poh iessaan o eaa.
Snellman kehi elee oppinsa kansakoulus a pääosin jo uosina 1840–
1842. Va sinkin Lä an om s a en kokoaa Snellmanin pe us elu kansa-
koulun yh eiskunnallises a me ki ykses ä yh een. Pe hekas a ukseen
e a una kansakoulun pe us aminen ”on suu i edis ysaskel si is yksen
iellä, koska aikakauden yleinen si is ys unkeu uu sen kau a kansakun-
nan kaikkiin luokkiin” (KT 5, 71). Va haisimpaan las enkas a ukseen
e a una kansakoulu äh ää au onomisen i se ie oisuuden kehi ä-
miseen nojau uessaan “jä jelliseen a muu een ja kehi yneeseen hen-
kiseen apau een” (KT 2, 283). Kansakoulun eh ä änase elua ei ole
siksi mielekäs ä ajoi aa yh eiskunnan luokka aken eeseen edo en. On
u ha kysyä, paljonko alonpoika a i see si is ys ä? Hän a i see si ä
“yh ä paljon kuin pappi ja ielä ähän enemmän”. (sama). Kansakoulu
äh ää si en iime kädessä au onomiseen kansalais oimin aan ja luo ä -
kei ä eh oja myöhemmille demok aa isille uudis uksille. Lä an om
s a en uokin ämän polii isen päämää än eksplisii ises i esiin: kansa-
koulun pe us aminen on askel koh i “ al iosäännöl ään apaampia al-
ioi a” (KT 5, 73). Venäläisen sensuu in oloissa Snellman ei aina oinu
ko os aa asian ä ä puol a, mu a se on ie enkin hänen mieles ään oleel-
linen ule aisuuden eh ä ä: koulu usins i uu io luo a äl ämä ömiä
edelly yksiä oimi alle demok a ialle ja i sehallinnolle.
Myös kansakouluope uksen sisäl öjen suh een on äl ämä ön ä o aa
läh ökohdaksi mode nin yh eiskun akehi yksen aa imukse . Komplek-
sinen ja muu u a yh eiskun a edelly ää koulu uksen muu umis a eo-
ee isemmaksi: pe in eis en ie ojen ja ai ojen äli äminen käy yhä
ähäme ki yksisemmäksi, kun aadi aan oimin akykyä muu u issa
oloissa. Siksi kansakoulukin ulee nähdä k ii isiä aja elu- ja oimin a-
almiuksia kehi ä änä eikä niinkään pe in eisiin käy än öihin johda -
a ana kouluna. Kansakoulun ulee olla “samalla ke aa ah aan koulu
ja yliopis o” ja sen eh ä änä on he ä ää “ akkau a yleisinhimilliseen
si is ykseen”. (KT 7, 393).
131
Mode nissa yh eiskunnassa ämä a koi aa iedepe us aisen iedon
(Snellmanilla ‘ eaali iedon’) ensisijaisuu a. Kansakoulu ei oi enää
ko os aa pe in eiseen apaan uskonnollisen kas a uksen me ki ys ä.
Snellman ki joi aa: “Ta e myös muuhun kuin (…) a sinaiseen uskon-
non ope ukseen lisään yy päi i äin yh eiskunnan kehi yksen myö ä
(…) mode ni eu ooppalainen al io on (…) aidokkaas i kokoonpa u
o ganismi, joka ekee sellaisen ope uksen ( eaaliaineiden ope uksen –
KV) jokaiselle kansalaiselle äl ämä ömäksi” (sama, 393–94). Esime -
kiksi alonpojan elämänpii i oi muodos ua mode nissa yh eiskun-
nassa niin laajaksi, e ä hän a i see monialais a iedepe us ais a ie oa
ja kykyä opiskella nii ä a i aessa i senäises i. Uno Cygnaeuksen käsi-
ykse kansakouluope ukses a oli a Snellmaniin e a una huoma a-
as i anhakan aisempia: hän ko os i oisaal a käsi yön, oisaal a uskon-
non suu a me ki ys ä.
Eikö näin aa i a eh ä änase elu ole kui enkin kansakoululle ai an
liikaa? Snellmanin mukaan on kyse yh eiskunnallises a äl ämä ömyy-
des ä, ja siksi koulu uksen ulee py kiä uohon aa imukseen as aa-
maan. Pe iaa eessa se oi onnis ua jo kansakoulussa, jos siinä kye ään
luomaan äl ämä ömä pe usedelly ykse myöhemmälle i sekas a uk-
selle. Juu i ähän Snellman py kii: ie oja oi laajen aa a peen mukaan
myöhemminkin. Kansakoulun ei a i se jakaa nii ä laajas i. Sen eh ä ä
on hy in suo i e u, jos se an aa elemen aa ise mahdollisuude ie o-
jen omaksumiseen, niiden ak ii iseen yös ämiseen sekä he ä ää elä än
kiinnos uksen ie oa koh aan.
Mi en ämä apah uu? Snellmanin ehdo ama a kaisu on hy in
konk ee inen mu a näy ää pinnallises i a kas el una a sin naii il a.
Hän nimi äin näkee kansakoulun keskeisenä eh ä änä luku aidon
ope amisen. Naii i aiku elma syn yy siksi, e ä luku ai ohan ymmä -
e ään usein pelkkänä mekaanisena ai ona muodos aa ki jaimis a sanoja
ja lausei a. Tä ä Snellman ei kui enkaan a koi a – hän ka soo mekaani-
sen luku aidon saa u amisen ole an jo pe hekas a uksen eh ä ä.
Mi ä luku ai o si en snellmanilaisessa mielessä on? Luku ai o ii -
aa hänellä sy älliseen ymmä ä ään lukemiseen. Tämä eh ä ä on jo
hy in aa i a – o eaahan Snellman usein yliopis o-opiskelunkin uo -
a an huonos i ämän aidon. Snellman ki joi aa luku aidon me ki yk-
ses ä kansakoulussa seu aa as i: “Koulussa ä ä ähäis ä alkua (mekaanis a
132
luku ai oa pe heessä – KV) kehi el äisiin edelleen (…) ja ope e aisiin
ki jan lukemisen aikea ai o. Se olisi kansakoulun ensimmäinen ja ä -
kein päämää ä” (KT 7, 400). Lukeminen lii yy siis em. p oduk ii i-
sen iedon uo amiseen ja si en oi sanoa, e ä se on pai si kansakou-
lun, myös koko koululai oksen ä kein eh ä ä. Oppikoulussakaan ei
ole mi ään ko keampaa eh ä ää kuin lukeminen ässä mielessä (KT 14,
89). Tuon a oi een saa u aminen ei ole suinkaan helppoa. Snellman
o eaa, e ä suu in osa niin ku su us a si is yneis ös äkin äy ää ymmä -
ä än lukemisen aa imuksen huonos i (KT 7, 400–401). Ja jopa yli-
opis ossa pinnallinen ‘läksynluku’ on alli se ana: ie eellinen si is yskin
on meillä ”kau aal aan ollu ulkomaalaisen ope amaa läksyä ja ämän
sanelun oima on a ois amis a” (KT 7, 277).
Käy ännössä uo a a oi e a oidaan kui enkin lähes yä uudis amalla
kouluope uksen muo oja. Snellman ehdo aa kokoa assa a ikkelis-
saan Hu u skolunde isningen q ä e läslus en (Mi en koulu ukah-
du aa lukuhalun) uodel a 1855 usei a käy ännöllisiä oimenpi ei ä,
joilla uo a päämää ää oidaan a oi ella. Pahimma es ee ymmä ä än
lukemisen kehi ymiselle kouluissa o a ulkoa ope elu, liiallinen läk-
syjen kuulus elu ja liian asi a a ko i eh ä ä . Näiden kau a oppilaan
oma in essi ie oon ape aan hy in pian. Ope ajalle nämä pe in eise
muodo o a kylläkin muka ia ei ä kä aadi hänel ä juu ikaan pedago-
gis a ky ykkyy ä. Noiden muo ojen alli essa koulus a puu uu kui-
enkin kaikkein oleellisin: i se ope us.
Mi ä si en ulisi ehdä? Läh ökoh ana on se, e ä ulkolu un osuus
ulisi aja a äl ämä ömään minimiin ja kuulus eluja ulisi ähen ää
kahdella kolmasosalla. Myös ko iläksyjä ulee huoma a as i ähen ää
ja niiden sijaan suosia apaaeh ois a lukemis a pe heessä. Näin sääs e y
aika oi aisiin käy ää e ilaisiin oppilai a ak i oi iin ope usmuo oihin.
Myös koulussa ulisi lisä ä apaan lukemisen oolia. Se he ä ää pa -
haimmin sys emaa isen iedon in essin. Vapaa lukeminen kulloisenkin
ope usaiheen iimoil a on huoma a as i in o moi ampaa ja sen aiku-
us on pysy ämpää kuin joidenkin koh ien ulkoluku. Ulkoa ope el u
“unohde aan yh ä nopeas i kuin se opi aan” – se ei siis pe us u lapsen
omaan iedonhaluun aan ulkoiseen pakkoon. Oppiainekseen ky key-
y ä apaa lukeminen joh aa myös kokonais al aisempaan näkemykseen
opi a an asian me ki ykses ä. Oppilas “löy ää pa emmin yh eyden sisäl-
133
lössä”. Myös ope ajan ooli muu uu au o i a ii ises a kuulus elijas a
dialogisemmaksi. Ope ajan eh ä ä on kon olloida, e ä asia on odella
ymmä e y. Ope us ”ei ole siinä, e ä lue ua seli e ään, aan siinä, e ä
oppilas a py i ään ope amaan i se lukemaan ja ymmä ämään”. Snell-
man paino aa e i yises i oppilaiden omien, lue un pohjal a almis a-
mien esi ys en me ki ys ä. (KT 12, 348–357)
Ak i oi a ope aminen ulee aloi aa mahdollisimman a hain. Juu i
a haisimmalla ope uksella on a kaise an ä keä me ki ys koko kou-
luope uksen onnis umisen kannal a. Snellman ii aa siihen, e ä oppi-
laan apa ja yyli opiskella muo ou uu ällöin. Jos o u aan jo a hain
aja ukse omaan, mekaaniseen lukemiseen, on uo a aa allis a apaa
aikea myöhemmin ko ja a. Ulkoa ope ellu koululäksy ei ä kehi ä
ymmä ys ä – sen sijaan oppilaan omaan “ uo eeseen in essiin” pe us-
u a apaaeh oinen lukeminen joh aa asian sy empään ymmä ämiseen.
Kaikkein a haisimmassa ope uksessa ope ajan ulisi myös johda aa
aiheeseen paljon laajemmin kuin on apana. Ja ku is a läksyjen kuulus-
eluis a luopuminen an aisi älle ilaa. Oppimisen kon olloinnissa ii -
äisi se, e ä silloin ällöin kuulus ellaan laajempia kokonaisuuksia. Oppi-
laiden i senäisyy ä kehi äisi myös se, e ä he uskal au uisi a omissa
öissään esi ämään – ope ajan a ulla – myös uusia asioi a. Oleellis a on
kiinni ää huomio a oppilaan omaan apaan ulki a asia . (Lausunnos a
Kuopion yläalkeiskoulun ope ussuunni elmas a 1848, Väy ynen 1992,
202).
Oleellinen edelly ys kyseisen ak i oi an ope amisen onnis umi-
selle on myös ope ussuunni elman akenne. Va sinkaan kansakoulussa
ope e a an iedon mää ä ei oi olla suu i. Kysymys ope e a an ainek-
sen laadus a on näin si äkin ä keämpi. Snellman maini see esime k-
kinä Oulun i iaalikoulun ope ussuunni elman, jossa a hais aiheessa
keski y iin klassis en kiel en opiskeluun ja mone uude oppiainee
sääs e iin ylemmille luokille. Tällainen paino us oli hänen mieles ään
monessa suh eessa jä ke ä. Ensinnäkin kieliopin ojen ooli Suomessa
on aina äl ämä ä suu empi kuin monissa muissa maissa. Niiden pii-
issä la inan kielellä on eo ee ises i olennainen ooli: se on a ain kes-
keis en eu ooppalais en kiel en helppoon omaksumiseen myöhemmin.
Oulun koulun “pe us eellinen la inanluku” loi “ky yn … lukea minkä
kielis ä ki jailijaa ahansa”. La ina on ässä yh eydessä ie enkin ain yksi

134
esime kki sii ä, millais a ope ussuunni elman keskeisen aineksen ulee
olla. Snellman unnus aa, e ä Oulun koulun keskeisiä puu ei a oli, e ei
äidinkiel ä ja luonnonhis o iaa ope e u (KT 23, 234, 239–240).
La inan esime kki uo esiin kui enkin sen keskeisen seikan, e ä ope-
ussuunni elman ydinaines ulee aken aa sellais en oppiaineiden a aan,
jo ka (a) kehi ä ä aja elun muodollisia ai oja ja (b) o a a ainasemassa
laajojen asiakokonaisuuksien omaksumisessa. Tällaisia oppiainei a o a
Snellmanin mukaan la inan lisäksi i loso i a, his o ia ja luonnonhis o ia.
E i yises i i loso i a ja his o ia “ a joa a yleisinhimillises i kiinnos a ia
keskus elunaihei a”, ku en Snellman – ässä yh eydessä osin yliopis o-
opin oihin ii a en – sanoo. (KT 23, 310). Myös luonnonhis o ian ulo -
u uude o a laaja : se ei ain yhdis ä e i luonnon ie ei ä oisiinsa aan
sillä on jopa “me ki ä ä si eellinen aiku us” (KT 23, 340). Nykyään
oisi aja ella, e ä ympä is ö ie eillä oisi olla saman apainen ooli.
Koulun ulee siis jo alun pe in edis ää oppilaan omaa ak ii is a suh-
au umis a ie oon. Tämä näkemys nojaa johdonmukaises i Snellmanin
edellä esi ellylle käsi ykselle adi ion äli ymises ä subjek ien apaan
oiminnan kau a. (Ojakankaan (1997) Foucaul in inspi oima Snell-
man- ulkin a ei o a ä ä subjek in apauden unnus a aa pe usläh ö-
koh aa lainkaan huomioon). Sekä pe hekas a uksen e ä koulun ulee
py kiä he ä ämään kas a an ihmisen i se ie oisuus. Va haisimmassa pe -
hekas a uksessa ämä apah uu aluksi mo aalisessa asossa emo ionaali-
sen uo o aiku uksen ( akkaus) paino uessa. Koulussa ope uksen ooli
ulee keskeisemmäksi, mu a myös pe heen si ilisaa iossa yleisinhimil-
lisen si is yksen omaksumisella on las en kas aessa yhä ä keämpi ooli.
Koulun e i yinen eh ä ä on he ä ää lapsen i se ie oisuus, ie oisuus
hänen pe soonallises a ie ämisen a as aan. Koulun ulee he ä ää pe -
soonallinen in essi ie oon ja si en luoda pe us a i sekas a ukselle, elin-
ikäiselle oppimiselle.
Dialek isen aja elun pe inne on jo an iikis a saakka ko os anu luon-
non, yh eiskunnan ja iedon p osessuaalisuu a. Hegelin i loso i nen jä -
jes elmä edus aa uudella ajalla ämän pe in een huipen umaa. Snellma-
nin käsi ys koulu usins i uu iois a on johdonmukainen so ellu us äs ä
on ologises a läh ökohdas a. Kas a usp osessien ymmä ämisen kannal a
dynaaminen on ologia on e i yisen hedelmällinen. Kas a uksessa ähdä-
ään aina suh eellisen a oimeen ule aisuu een. T adi ion kes ä in aines
135
ulee äli ää uusille sukupol ille, mu a heille ulee myös aa a mah-
dollisuus luoda ule aisuu aan apaas i. Sekä suh eessa menneisyy een
( adi ion me ki yksen a ioin iin) e ä suh eessa mahdolliseen ule ai-
suu een a i aan i senäis ä mo aalis a ja eo ee is a ha kin akykyä. Täl-
lais a humaania ha kin akykyä kehi ämällä kas a us oi olla aken a-
massa pa empaa ule aisuu a.
Läh ee
Ojakangas, Mika (1997) Lapsuus ja auk o i ee i. Pedagogisen allan his o ia
Snellmanis a Koskenniemeen. Helsinki: Gaudeamus.
Snellman, J. V. (2000–2004) Koo u eokse (KT), Helsinki: Suomalaisen Ki -
jallisuuden Seu a (SKS).
Snellman, J. V. (1992–1999) Samlade A be en (SA), Helsing o s: S enska li e-
a u sällskape i Finland.
Väy ynen, Ka i (1992) De P ozess de Bildung und E ziehung im i nnischen
Hegelianismus. Tampe e: Tampe e Uni e si y P ess.
Väy ynen, Ka i (2000) Hegelin dialek inen pedagogiikka ja las enkas a uksen
ongelma. Teoksessa P. Siljande ( oim.), Kas a us ja si is ys (s. 45–62). Hel-
sinki: Gaudeamus.
Väy ynen, Ka i (2001) Kas a us ja yh eiskun a Hegelin pedagogiikassa. Teok-
sessa R. Huhma niemi, S. Skinna i & J. Täh inen ( oim.), Pla onis a ans-
mode nismiin (s. 263–276). Tu ku: Uni e si y o Tu ku.
136
6
J. V. Snellman – Suomen mode nin
si is ys-, kas a us- ja ope us eo ian
pe us aja
Michael Uljens
Taus aksi
Lening ad Cowboys yh ye esiin yi Puna-a meijan kuo on kanssa 30
uo a si en Helsingin Senaa in o illa 12. kesäkuu a 1993. Ihme -
elimme kaikki ko as i miksikä Venäjä, Eu ooppa ja Suomi oli muu u-
massa. Silloin ilmassa oli oi oa. I ä-Saksan allankumouksessa Be liinin
muu i oli mu e u sisäl äpäin syksyllä 1989. Niin kuin yleensä yh eis-
kunnallisissa mu oksissa, oli aika mie iä mi ä kas a uksel a aadi iin, ja
mi en kas a us a ulisi ymmä ää ja käsi eellis ää (Uljens 1997).
Myös J. V. Snellmanin kas a us ie eellinen panos syn yi uuden aika-
kauden koi e ua. Ranskan allankumouksen jälkeise Napoleonin
soda ase i a Suomen ja P eussin samankal aiseen ilan eeseen. P eussi
oli akenne a a uudes aan si is yksen a ulla sisäl äpäin uoden 1807
137
auhan jälkeen, mikä joh i koululai oksen uudis amiseen ja Humbold in
yliopis on pe us amiseen 1810. Mone saksalaisen mode nin kas a us-
ie een klassiko oli a a ain ooleissa – Wilhelm on Humbold , Johann
Go lieb Fich e, F ied ich Daniel E ns Schleie mache ja Johann
F ied ich He ba . Yh eys Suomen ilan eeseen on ilmeinen. Suomen
so a (1808–09) oli seu aus a Napoleonin sodis a. I aannuimme Ruo -
sis a, jou uma a äysin Venäjän allan alle. Maamme oli si en pe iaa -
eessa samankal aisessa ilan eessa kuin P eussi. Myös Suomi oli aken-
ne a a sisäl äpäin – si is yksen oimalla, Snellmanin sanoin. Ei siis ole
yllä ä ää, e ä Snellmanin ope ajana Åbo Akademissa 1820-lu ulla ai-
ku anu J. J. Tengs öm, koki hegeliläisen i loso i an mielekkäänä ( .
Manninen 1987). Tässä his o iallisessa ilan eessa Snellman ymmä si
kas a uksen ja si is yksen keskeisen yh eiskunnallisen eh ä än kansa-
kunnan aken amisessa (Uljens 2002).
I se opin a os amaan Snellmanin ulkin oja kas a ukses a ja si is-
ykses ä sy en yessäni saksalaiseen klassiseen yleisen pedagogiikan eo-
iaan u kijana Humbold in yliopis ossa 1996–97 p o esso i Die ich
Benne in johdolla. Si ä ennen olin äi öski jassani käsi elly saksalais a
didak iikkaa. Tu kimuksellises i uosi Be liinissä uo i Allmän pedago-
gik ki jani (Uljens 1998), jonka ideana oli ei-a i ma ii isen kas a us-
ja si is ys eo ian unne uksi ekeminen pohjoismaissa (Benne 2015,
2023). 1990-luku oli Suomessa yleisemminkin kado e un sys emaa i-
sen kas a us ie een ja kas a us i loso i an uudelleen löy ämis ä (Kansanen
1990, Väy ynen 1992, Siljande 1987, 20002, Ki elä 2004, Uljens 1997).
Ei-a i ma ii inen yleisen kas a uksen eo ia on ja koa sille mode -
nille manne maiselle si is ys eo ee iselle näkemykselle, joka kehi yi
ilkkaas i juu i 1800-lu un alussa Saksassa. Tämän mukaan yh eiskun-
nallisen koulun oimija odo e aan unnus a an niin polii isen demo-
k a ian muo oileman ope ussuunni elman, mu a kui enkin niin e ä
koulun a oi ei a ja sisäl öjä oidaan käsi ellä k ii ises i. Yh eiskunnal-
lise , ku en kas a e a an subjek inkin, in essi on unnus e a a, mu a
näi ä ei saa pedagogises i a i moida. Polii isessa demok a iassa koulun
anne aan pedagogisin mo ii ein p oblema isoida myös yleises i hy äksy -
yjä näkemyksiä. Esime kiksi mi ä demok a ia ai kes ä ä kehi ys on, oi-
daan ymmä ää e i a oin. Pa hain e sio demok a ias a on ehkä ielä
näkemä ä? Ilman ällais a pedagogis a p oblema isoin ia emme onnis u
144
mäs ään saakka ja ennen kokemus a jo ie o oinen anne uis a mo aali-
laeis a. Mo aalilain ns. ka ego isen impe a ii in mukaises i ois a ihmis ä ei
saa käy ää hy äkseen omien a koi uspe ien o eu amiseksi. Hän ä on
kohdel a a oman ahdon omaa ana olen ona, ja e enkin ihmisenä, jolla
on oikeus oman ahdon kehi ämiseen. Kan in mukaan ihmisen ulisi
oimia sellais en pe iaa eiden mukaises i, jo ka oisi a oimia yleisinä
ja kaikkia ihmisiä si o ina oimin ape iaa eina. Anne un apau ensa
johdos a ihminen oi kui enkin olla seu aama a mo aalilakia.
Ensimmäinen i loso i , joka pe us a anlaa uises i k i isoi Kan in ole -
amuksia oli J. G. Fich e. Myös Fich en kysymys oli, mi en ihminen oi
olla ai ulla ie oiseksi i ses ään apaana olen ona. Tämän näkemyksen
mukaan, jo a ihminen oisi ulla ie oiseksi i ses ään apaana olen ona,
eli i se ie oiseksi henkilöksi, joka oimii e l ek oidun ah onsa mukai-
ses i, on ensiksikin unnus e a a, e ä ihmisen on mahdollis a ulla i se-
ie oiseksi (Ikäheimo 2003, Hi onen 2020). Eli aikka ihminen on alun
pe in apaa, hän oi sil i oimia pe in een ja kon en ioiden mukaises i,
eikä ielä oman e l ek oidun ah onsa mukaises i. Siksi oisen ihmi-
sen apauden unnus aminen lisäksi on myös äl ämä ön ä aa ia ois a
o eu amaan si ä po en iaalia, mikä on unnus e u ole aksi (Lage spe z
& Lage spe z 2017). Kas a us on siksi aa imis a kas a aa i se oimin-
nallises i o eu amaan si is yksellis ä po en iaaliaan (Ki elä 2004). Kun
kas a aa kohdellaan ikään kuin hän jo olisi kykene ä johonkin, mihin
hän ain oman oiminnan kau a oi ulla kykene äksi, kas a alle ke yy
kokemus a, jonka myö ä hän iedos aa saa u aneensa jo akin juu i uon
oimin ansa kau a (Benne 2023). Si en subjek in ie oisuuden syn y
i ses ä apaana, alin oja eke änä, on iippu ainen oisen ihmisen aa-
iminen kas a aan i se oiminnallisuu een.
Tämä oli se keskus elun koh eena ole a manne eu ooppalainen
adi io, jonka aiku uksen alaisena Snellman uli kehi ämään omia
si is ys- ja kas a us- ja ope us eo ee isia näkökan ojaan. Mi en
Snellman as asi näihin ongelmiin?
Snellmanin a eleologinen ja dialek inen si is ys i loso i a
Snellman on ie oinen pedagogises a pa adoksis a apauden ja pakon

145
ongelmana ja esi ää mm. ki joi uksissaan Om den akademiska ihe ens
sanna na u och äsen (1837), Lä an om s a en (1842) ja Fö eläsninga i peda-
gogik (1861) oman e sionsa ja as auksensa. Hän käsi elee ongelmaa
kul uu ihis o iallises a näkökulmas a eli a kas elee, missä mää in kul -
uu in kehi ys o eu aa jo akin eleologises i anne ua. Snellman o aa
kui enkin kan aa pa adoksiin ensisijaises i si is ys eo iassaan.
Si is yksellä ei ole mi ään loppupis e ä, aan se on ymmä e ä ä
ja ku ana ja pää ymä ömänä ihmiskunnan eh ä änä. Tämä on hy in
lähellä Rousseaun pe ec ibili é-käsi e ä, jonka mukaan meidän on opi -
a a näkemään elämämme ja kul uu imme ja ku ana i semme yli ä-
misenä, ilman mi ään maallis a pää epysäkkiä (KT 5, 53). Mi ään a si-
nais a his o iallis a ja anne ua maanpäällis ä kehi yskulkua ei ole, aan
his o ian kulku ulee ymmä ää omana a koi uksenaan. Snellman edus-
aa näin a eleologis a his o ian i loso i aa. Tässä hän sel äs i e oaa Kan-
is a, joka his o ian i loso i assaan nimenomaan edus i eleologis a aja e-
lua (Kan 1915, s. 24, 28).
Snellmanin si is ys eo iakaan ei ole luon eel aan eleologinen. Tä ä
ulkin aa ukee kaksi huomio a. Ensinnäkin si is ysp osessi i sessään ei
Snellmanin mukaan o a suun aa mis ään anne us a ule aisuuden ilas a
ai ideas a. Toiseksi Snellman a gumen oi na u alis is a käsi ys ä as aan,
jonka mukaan kas a us olisi ain ”kas amaan saa amis a”, eli jonkun
synnynnäisen idean, olemuksen ai olemassa ole an siemenen, kehi -
ämis ä. Si is ysp osessi ei ilmennä mi ään ihmisessä i sessään ai ihmi-
syydessä ennal a mää ä yä (na i ismi). Kas a aja ei siis ole puu a hu i,
jo is u e un siemenen huol aja. Snellman ei si en myöskään oi hy äk-
syä aja us a pe isynnis ä. Lapsen näkeminen ” ihanneksena” kiel äisi
hänen apau ensa. Si ilisaa io on siksi luonnonde e minaa ion yli ä-
mis ä (Au hebung).
Ihminen on ainoas aan uomi u ainaiseen si is ysp osessiin, eli ja ku-
as i yös ämään suhde aan maailmaan, oisiin ja i seensä. Tämä a koi -
aa, e ä Snellman hy äksyy näkemyksen, e ä ihminen on alkujaan ak ii-
inen, maailmaan suun au u a. Kas a us ei ä ä oimin akykyä hänelle
lahjoi a. Näin näh ynä ihmisen oma oimin a on myös si is ysp osessia.
Si en hän myös yös ää ja a ioi si is ysp osessin kau a nii ä kas a us- ja
ope us oimia, joi a häneen kohdis e aan.
Snellmanin si is ys eo ian ydin muodos uu i se ie oisuuden ja pe in-
een dialek ises ä suh ees a. I se ie oisuuden eo iassaan Snellman a gu-
146
men oi, e ä aja elulla, e l ek iolla, on aina läh ökoh aises i jokin sisäl ö,
jo a ämä ie oisuus i ses ään ei ole uo anu . Siksi läh ökohdaksi on
Snellmanin mukaan hy äksy ä ä, e ä ie äminen on ie oisuu a jos-
akin sisällös ä (’minneskunskap’). Toisaal a ”pe inne äkään” ei oi
ymmä ää i se ii oisena suu eena. Se on näh ä ä iippu ana i se ie oi-
suudes a, koska adi ion o uus on aina ja ainoas aan olemassa o uu-
ena jollekin e i yiselle ie oisuudelle (KT 1, 350). ”To uudellinen ie-
äminen” (’sanningsenlig e ande’) on si en ain olemassa adi ion ja
i se ie oisuuden syn eesinä.
Si is ysp osessi kons i uoi Snellmanin mieles ä ihmisen inhimilli-
syyden ja on elämänpi uinen. Jos si is ysp osessille mää i el äisiin jokin
a oi e ai loppu ilanne, niin ämä kiel äisi nimenomaan sen, mikä ekee
meis ä ihmisiä. Mi ään maanpäällis ä ai as a ei oida e ukä een mää i-
ellä.
Koska Snellmanin si is yskonsep io dynaamisuu ensa kau a kiel ää
adikaalin e on ie oisuuden ja pe in een älillä, hän ai aa myös ie ä
kas a a alle aiku amiselle – kas a us- ja ope us oimin a on silloin
ain adi ion yksi ilmen ymä, joka sinänsä on äl ämä ön i se ie oi-
suuden edelly ys. Snellman ii aa Fich een, joka edus i hy in saman a-
pais a näkemys ä.
Snellmanin kas a us eo ia ja ope us eo ia
Snellmanin mukaan ihmislapsi on syn yessään sidoksissa olemassa ole-
aan kul uu iin, lapsi ei oi ali a si is yksellis ä odellisuu aan. Toi-
saal a, aikka hän on sidoksissa kul uu iinsa, ämä samainen kul uu i,
pe inne eli si is yksellinen jä ki, on kui enkin ielä hänen ulo uma omis-
saan.
Tä ä aus aa as en hän muo oilee pedagogisen oiminnan eh ä än
seu aa as i. Ihmislapsen side kul uu iin a koi aa, e ä hän on ulkoisen
pakon alainen eli ei- apaa, koska hän ei ole alinnu , mihin kul uu iin
hän syn yy. Edelleen, koska kul uu in mieli ja sisäl ö on hänen ulo -
uma omissaan, hän on ei-jä jellinen. Tämän akia kas a uksen a koi-
uksena on joh aa lapsi sekä jä jellisyy een e ä apau een. Jä jellisyy een
kas a aminen a koi aa, e ä lapsi ulee osalliseksi pe inne ä. Tänään
147
puhuisimme ehkä sosiaalis umises a kul uu iin. Vapau een kas a aminen
a koi aa puoles aan, e ä ihminen kykenee iedon, ie ämisen, kau a
ymmä ämään si ä pe inne ä (eli ns. jä jellisyy ä), johon häne johde -
iin. Nimenomaan ie ämisen a ulla ihminen kykenee yli ämään alli -
se an pe in een (jä jellisyyden).
On huoma a a, e ä on kyse kahdes a sinänsä e ilaises a a oi ees a,
jo ka kui enkin muodos a a kokonaisuuden. Ensimmäinen a oi e on,
e ä lapsi on saa e a a ”jä jellisyy een” eli luo sa a a pe in eeseen ai
apaan, niin e ä hän ulee osalliseksi jonkin e i yisen kul uu in apaa
olla. Tämän Snellman sel i ää kas a uksen eo iansa a ulla. Toinen
a oi e on, e ä lapsi on johda e a a oman oimin ansa kau a i senäi-
syy een, ” apau een”, suh eessa adi ioon. Tämä apah uu e enkin ie-
ämisen a ulla, jonka eh ä än hän sel i ää ope uksen eo iassaan. Ope -
amisella on si en emansipoi a eh ä ä, niin e ä lapsen suhde adi ioon
a au uu.
Jo a lapses a oisi ulla kul uu isessa mielessä apaa, hänen on siis
ensiksi ja kas a uksen a ulla ul a a osalliseksi adi io a. Tullessaan osalli-
seksi adi io a hän yli ää ”luonnollisuu ensa”. Kul uu iin kas amisen
kau a hän kehi ää oisen ”luon onsa”. Luonnos a, luonnollisis a ie-
eis ä, apau aminen apah uu kul uu iin ”pako amisen” kau a – kas-
a us on si en ”hengelliseen maailmanjä jes ykseen pako amis a”. Esi-
me kkinä äs ä on puhumaan oppiminen (KT 6, 362). Mu a, oiseksi ja
seu aa aksi, hänen on myös yli e ä ä kul uu insa. Se a koi aa, e ä hän
ulee ie oiseksi sii ä, e ä hän edus aa jo ain kul uu ia. Hän ulee ie oi-
seksi i ses ään kul uu iolen ona. Ihmises ä on kehi yny kul uu ises i
i se ie oinen. Hänellä ei ole ainoas aan iden i ee iä, joka on saa u e u
kas a uksen a ulla, aan hän kykenee yleisemmän ie ämisen a ulla e -
lek oimaan iden i ee iänsä ja kul uu is a yh eenkuulu uu aan. Tämä
kas a uksen oinen aihe apah uu ope uksen a ulla.
Kas a us ja ope us – ko ona ja koulussa
Kas a uksen ja ope uksen e o elun kau a Snellman e o elee kodin ja
koulun eh ä än. Sy en ymä ä ässä Snellmanin eo iaan pe hees ä ja
akkaudes a, hän an aa pe heelle hy in keskeisen yh eiskunnallisen ja
148
si is yksellisen me ki yksen. ”Säädyllinen kas a us” on ämän näkemyk-
sen mukaan ensimmäinen eh ä ä ja nimenomaan kodin eh ä ä. Voi-
daan si en sanoa, e ä Snellmanin kas a uksen eo ia on no ma ii inen
siinä mielessä, e ä adi io, ” odellisuus”, nähdään i ses ään sel änä kas-
a uksen ohjenuo ana. Eli si eellisen kas a uksen no mi aa kul uu in
apa (pe he akkaus, isänmaallisuus, jne.). Tässä ajoi e ussa mielessä kas-
a us on alis einen e iikalle, kun e iikka ymmä e ään si eellisyy enä, eli
kul uu in apana. Snellmanin kas a uksen käsi eessä ei näin ollen suoda
ilaa apojen k i iikille ainakaan kas a uksellisessa mielessä.
Snellmanin kaksi kas a uksen a oi e a oli a kas a us jä keen eli
pe in eeseen ja kas a us apau een eli ie ämiseen. Nämä a oi ee
o eu u a ajallises i si en, e ä kas a us pe in eeseen on kodin eh ä ä,
kun aas ope us yleisinhimilliseen ie ämiseen on aas pääosin koulun
eh ä ä. Vaikka Snellman näkee pe heen, adi ion ja al ion kokonai-
suu ena, a a aan pe heelle suh eellisen i senäinen eh ä ä (KT 17, 254).
Val ion ei ule sekaan ua pe heen sisäisiin asioihin kas a uksessa. Koulun
lai a on oinen. Val ion ei ule ainoas aan mää ä ä kouluope uksen sisäl-
lö , aan myös sen me odi .
Snellman e o elee ielä kas a uksen ajoi e ussa ja kas a uksen a sinai-
sessa mielessä. Kas a us ” ajoi e ussa mielessä” on kodin pui eissa apah-
u aa pakonalais a sosialisaa io a, jossa kas a us nähdään lapsen sosiaalis-
umisena olemassa ole aan kul uu iin, jolloin kas a us on kansalliseen
adi ioon kas amis a. Kas a uksella a sinaisessa mielessä hän a koi aa
koulukas a ukses a ja i sekas a ukses a. Koulukas a uksen oi nähdä
as ei aisena sii ymisenä i sekas a ukseen. I sekas a us ei ole enää kul -
uu in osalliseksi ulemis a, aan i se i sensä ekemis ä siihen osalliseksi
(KT 17, 247).
Ope us kul uu in yli ämisen älineenä
Mi en si en Snellmanin mukaan adi io on yli e ä issä? Jos Snellman
näkee pe in een kansallisena apana olla ja ” ah oa”, niin ie äminen ei
si ä ole. Tie äminen on jo ain yleisinhimillis ä (KT 17, 243). Esime k-
kinä äs ä on se, e ä iippuma a kul uu ises a aus as amme ymmä -
ämme kaikki samalla a alla ”mi en maa kie ää au inkoa” (KT 17,
243). Tie ämisessä ihminen koho au uu ” oiminnan maailman yllä-
149
puolelle” (KT 17, 245). Mu a liike on as a uo oinen – ie äminen
puoles aan aiku aa oiminnan maailmaan, pe in eeseen. Snellman siis
näkee oiminnan ja ie ämisen, eli ah omisen ja ie ämisen, dialek i-
sessä suh eessa oisiinsa. Kansallinen pe inne oi jopa näy äy yä ennak-
koluulona, jos a oimme apau ua ie ämisen kau a. (PF, s. 233). Kas-
a us ( os an) on si en adi ionaaliseen ie ämiseen joh amis a, ope us
(unde isning) aas a oi elee yleisinhimillis ä ie ämis ä.
Snellman näkee kul uu in ai pe in een myös jonakin ala i i ses ään
kehi y änä, muu u ana, dynaamisena ja p osessuaalisena. T adi io ei
ole hänelle mikään monolii inen suu e. Ka i Väy ynen on u kimuk-
sessaan mm. osoi anu , e ä Snellmanin pe innekäsi e dynaamisuudes-
saan ja p osessuaalisuudessaan on lähellä He de in ulkin aa pe in ees ä
(Väy ynen, 1992, s. 146).
Vaikka pe inne ja kul uu i o a jo i sessään on p osessuaalisia, Snell-
man lii ää myös si is ys eo iansa pe in een muu u uu een. Kas a uk-
sessa ei ole kyse ekemises ä yksilöä osalliseksi pe in ees ä siihen ain
mekaanises i pako amalla. Hän muis u aa, e ä pe inne saa kas a an
ie ämisessä ja ahdossa uuden muodon (KT 17, 228 ja 250). Siksi apa,
jolla yksilö ie kul uu ia e eenpäin, e oaa sii ä, jona hän sen as aan-
o aa.
Voi sanoa, e ä Snellman näin muo oilee omal a osal aan mode nin
kas a uksen ongelman, eli kuinka kas a aa ala i muu u aan kul uu-
iin, joka myös kas a uksen kau a muu uu. Kas a us ei enää ole ain
kul uu iin kas amis a, eikä ain muu u aan kul uu iin kas amis a,
aan myös ämän muu u an kul uu in yli ämis ä. Si en Snellman
ko os aa, e ä kas a us on kas a us a i se oiminnallisuu een. Tämä oimin-
nallisuus on kui enkin aina oiminnallisuu a jonkin e i yisen kul uu-
in pui eissa (KT 17, 241). Tahdon kehi ymisen edelly yksenä on siksi
o uminen a anomaiseen oimin aan, jo a as en eagoimme aa i-
muksella ja halulla ymmä ää i se (KT 17, 247).
Jos Snellman miel ää ope uksen pe in een yli ämisen eh ä äksi,
edus aako hän k ii is ä kas a uksen eo iaa? Snellman ki joi aa, e ä
pe heen, yh eiskun aluokan ja kansakunnan aja on mahdollis a yli ää.
Snellmanille koulu edus aa pe inne ä aja ella ajoja yli ä äs i (KT 17,
229). Koulun eh ä ä on siis yleisinhimilliseen ie ämiseen joh aminen.
Tie ämisen kau a yksilö koho au uu si en pe in een ylle, ” o uu een”.

150
Snellman ki joi aa, e ä ie äminen ässä mielessä on ”humanis is a”,
yleispä e ää. Koulun eh ä ä on myös oimia äli ä änä elemen inä
kansakunnan ie ämisen a an ja yleisinhimillisen ie ämisen älillä.
Val ion eh ä ä on siis koululai oksen kau a ”ylläpi ää kansakunnan
yh ey ä ihmiskun aan” (KT 17, 300).
I se ie oisuus on juu i si ä, e ä yksilö näkee minuu ensa al ana suh-
au ua i senäises i pe in een sisäl öön. Tässä mielessä Snellman hy äksyy
yksilön au onomisuuden kas a uksen a oi eeksi ilman, e ä hän no ma ii-
ises i mää i äisi, mihin suun aan ule an yh eiskunnan ulisi kehi yä.
Tässä mielessä Snellman sel äs i edus aa oman aikamme niin ku su a
ei-a i ma ii is a eo iaa kas a ukses a ja ope ukses a. Rajoi e ussa mie-
lessä on si en oikeu e ua sanoa, e ä Snellman edus aa k ii is ä kas a us-
iede ä, koska koululle a a aan emansipoi a eh ä ä.
Koska kas a uksen a oi eena on i se ie oisuus, jonka mukaan yksilö
näkee minuu ensa al ana suh au ua i senäises i pe in een sisäl öön, ei
ii ä, e ä kas a a ain johde aan iedon maailmaan. Kas a e a alle on
a jo a a mahdollisuus ja myös aa ia hän ä o amaan kan aa, ja muo-
dos amaan oman käsi yksensä maailmas a. Tässä mielessä Snellman
näkee, e ä ope uksen ulee olla kas a a aa. Ku en olemme nähnee ,
Snellman aja elee, e ä iedolla on emansipoi a eh ä ä suh eessa a-
di ioon. Kun yksilö ulee ymmä äneeksi pe in een uuden alossa, hän
ei ain ole omaksunu uu a näkökulmaa, aan hän ulee ie oiseksi i se
yli ämisen mahdollisuudes a ja sen luon ees a. Oman ymmä ämisen
yli ämisessä iedon a ulla ihmiselle muodos uu empii inen kokemus
oman aja elun muu umisen mahdollisuudes a.
Uuden iedon omaksuminen suh eessa johonkin aiempaan, edelly ää
ihmisen olemassa ole an alkupe äisen aja usky yn unnus amis a. Kyky
kui enkin ain näy äy yy oiminnallisena kapasi ee ina suh eessa joi-
hinkin sisäl öihin. Tässä mielessä Snellmanin ope us eo ia edus aa niin
ku su ua kas a a aa ope us a (E ziehende Un e ich , os ande unde -
isning, educa i e eaching). Koulun ja e i yises i yliopis on eh ä änä
on kehi ää yksilön ie oisuu a a ioida i se, pää ää i se ie ämises ään
ja oiminnas aan (KT 1, 354). Jos ämä apah uu liian myöhään, oppilas
o uu oimimaan oisis a iippu aisena ja jos ämä apah uu liian aikai-
sin, oppilaas a kehi yy iisas elija. Snellmanin a gumen oinnissa oi-
daan nähdä Fich en aja us kas a ukses a i se oiminallisuu een, ”Au o -
151
de ung zu Selbs ä igkei ”, ja Schleie mache in aja us sii ä, e ä ämän
pe iaa een so el aminen on iippu ainen ilan ees a ja yksilön edelly-
yksis ä (KT 1, 354). Tilanne on oisenlainen ko ikas a uksessa. Kodin
pui eissa yleisinhimillisen ie ämisen a koi uksena on oimia älineelli-
ses i apojen is u amisessa (KT 17, 251).
Snellmanin iukkaa eh ä äjakoa kodin ja koulun älillä oidaan k i-
isoida. Voidaan nimi äin aja ella, e ä kodin kas a us eh ä ä ei ajoi u
pelkkään snellmanilaiseen kas a ukseen eli adi ioon joh amiseen
(sosialisaa ioon). Myös kodin kas a uksessa on mahdollis a, e ä sii ä
pe in ees ä, johon las a ollaan joh amassa, keskus ellaan. E i yises i ko -
keamman koulu uksen omaa a anhemma pe us ele a useas i näke-
myksiään ja apojaan a ioida maailmassa apah u ia asioi a. Näin he
luo a kas a alle mahdollisuuden si is ysp osessinsa pui eissa muodos-
aa henkilökoh ainen suh au uminen maailmaan, i seen ja oisiin. Täl-
lainen i seään e l ek oi a pe in een äli äminen ko ikas a uksessa olisi
sopusoinnussa Snellmanin si is ys eo ian kanssa, joka paino aa ihmi-
sen si is ys ä ainaisena maailmansuh een muokkaamisena. Snellmanin
kan aa oisi kui enkin puolus ella niin, e ä yllä maini un esime kin
mukainen e l ek oi a ko ikas a us iime kädessä mahdollis uu koulu-
e ujen anhempien omas a almiudes a äli ää adi ionaalis a ie oa
käsi eellisen iedon alo amana. Toiseksi piilo-ope ussuunni elman
käsi e on ope anu , e ä myös koulu oiminnassaan äli ää no mis oa ja
käy än ei ä, esime kkinä koulun sukupuoli unee käy än ee .
Voisi jopa sanoa, e ä ilman yllä maini ua ulkin aa kas a ukses a,
Snellman ei onnis u a kaisemaan Kan in muo oilemaa pedagogis a
pe uspa adoksia allan ja apauden suh ees a. Näin apah uu, jos Snell-
manin kas a uksen eo ia hy äksyy kas a uksen lapsen ”pako amisena”
pe in eeseen, jo a ämä myöhemmin oisi sii ä i aan ua. Snellmanin
si is ys eo ian pui eissa ihminen on kui enkin apaa aken amaan suh-
de aan maailmaan eli hän ä ei oida pako aa. Vaiku aa sil ä, e ä Snell-
manin eo iassa ilmenee ässä kohdin is i ii aisuus.
Myös ie ämisen ooli kouluope uksessa näy äy yy Snellmanin eo-
iassa suh eellisen ongelma omana. Tiedon eh ä ä on ain an aa e äi ä
pe in een yli ämiselle. Yleisinhimillis ä ie ämis ä hän ei kyseenalais a.
Kui enkin änään ymmä ämme hy in, e ä kaikkea ie oa ei uo e a
pyy ee ömäs i. Mone in essi kilpaile a pääsys ä osaksi koulun ie-
152
opääomaa. Ope ussuunni elmien a oi eis a, sisällöis ä ja laajuuksis a
kiis ellään. Kui enkin oman aikamme polii inen demok a ia unnus-
aa koulun suh eellisen i senäisyyden ja pedagogisen oikeuden käsi-
ellä kul uu isisäl öjä k ii ises i. Tie enkin ässä koh aa on muis e a a
koulu- ja yliopis o-ope uksen e o – yliopis oille on a a u apaus uo -
aa oma ope ussuunni elmansa.
Kun ähän lisä ään Snellmanin lausuma sii ä, e ä ”olemassa ole a” saa
”ko keamman oikeu uksen” ie ämisessä, niin kouluope uksen pedago-
gises i k ii inen po en iaali ho juu. Olisiko ie ämisen a koi us kui-
enkin loppujen lopuksi olla, e ä yksilö ymmä ämää kuulu ansa ”jä -
jelliseen maailmanjä jes ykseen” (KT 17, 302) ai jopa ”jumalalliseen
maailmanjä jes ykseen, jossa on kaikki o uus ja apaus” (KT 6, 362)?
Ta koi aako ämä, e ä Snellman loppujen lopuksi kui enkin alis aa ai
älineellis ää ie ämisen adi iolle?
Snellman ja maailmankansalaisuus
Maailmankansalaisuus on monessa mielessä noussu oman aikamme
uudeksi haas eeksi ( ’globopoli anism’ Uljens & Ylimaki 2017).
Jo ku o a kin ny esi ämässä maailmankansalaisuudes a ( . Sih ola
2004), uu a kas a uksen joh o äh eä (esim. Kemp 2005). Mi en Snell-
man on ymmä e ä issä suh eessa maailmankansalaisuu een?
Snellman o aa e äisyy ä 1700-lu un oman iseen ”humanismiin ja
kosmopoli ismiin”. Näin Snellman ekee pesäe oa Kan iin, jolle maa-
ilmankansalaisuus ei ollu ie as käsi e (Kan 1922). Snellman muis-
u aa, e ä emme synny yleiseen ihmisyy een, aan aina johonkin e i yi-
seen kul uu iin. Toisin kuin Kan , Snellman ei siis kehi äny näkemys ä
maailmankansalaisuudes a, aan pää yy, ku en Rousseau, al ioon ko -
keimpana inhimillisen apauden muo ona. Snellman ei si en kehi ä-
ny kansanoikeudellis a eo iaa, joka sää elee al ioiden älis ä oimin-
aa, mu a kylläkin julkisoikeudellisen näkemyksen kansalaisoikeuksis a.
Ilman kansanoikeudellis a eo iaa on aikea sanoa jo akin me ki ä ää
kansain älisen yh eis oiminnan luon ees a ( . Kemp 2005).
Mi en Snellman suh au uu uskon oon kosmopolis imina? Toisaal a
hän sanoo, e ä yh ään kansaa ei ole olemassa ilman uskon oa (KT 5,
153
698). Hän näkee myös k is inuskon oi an olla kaikkia kansoja yhdis-
ä ä sen ikuisuuden ie oisuuden kau a, joka siinä on edus e una (KT
5, 52). Kui enkaan Snellman ei näe kansallis a pe inne ä alis eisena suh-
eessa jonkin uskonnon no meihin, aan oman kul uu in a oilla ja
laeilla ulee olla ämä ooli. Snellmanin k ii isyys uskon oon ja e i yi-
ses i ajan pie ismiin pe us u aan kas a ukseen on unne u. Esime kki
äs ä on, kun aasalainen koulu eh o i ja pie is i La s S enbäck aiku i
ule an ali uksi juu i pe us e un kas a us ie een (pedagogik och didak-
ik) p o essuu in ensimmäiseksi i anhal ijaksi ke äällä 1855, Snellman
ak i oi ui. Hän esi i maaliskuussa 1855 Li e a u blade issa, mu skaa an
k i iikin2 S enbäckin ammikuussa 1855 almis unees a p o esso in äi-
öski jas a (S enbäck 1855). Polemiikki lehdis össä ja kui ielä syksyllä
ja uusi p o esso i S enbäck ajusi ilan een. Hän palasi Pohjanmaalle,
Isoky öön, hoi amaan ki kkohe an i kaa, jo a hän oli hakenu ennen
p o esso in i kaan nimi ämis ä. P o essuu in sii o pois eologises a
iedekunnas a, S enbäckin e o ja Z. J. Cle en nimi ys i kaan 1862,
ilmensi akuu a as i Suomen sii ymää esimode nis a ns. mode niin
kas a usaja eluun (Uljens 2002). Val iopäi ien 1863–64 pää ös uudis aa
maalaiskun ien i sehallin o, niin e ä se sii yi seu akunnil a kunnille
uki samaa kehi yssuun aa, niin kuin myös al iopäi ien myön ämä
ahoi us kansakoulujen pe us amiseen.
Snellmanin apa nähdä kodin kas a us ja koulun ope us oidaan myös
ulki a yleisen ja e i yisen dynaamisena, dialek isena suh eena. Jokaisen
kul uu in apa olla ja jokaisen yksilön oleminen ilmen ää e i yisyy ä,
yksilöllisyy ä, jo akin, jo a ei oi ko a a millään muulla. Toisaal a ämä
e i yisyys on aina jonkin yleisen, uni e saalin, humani ee in, yksi ilme-
nemismuo o, Snellman ki joi aa (KT 17, 218). Siksi si is ys johonkin
2 ”Sanalla sanoen: k is inusko kään yi ihmis en sisäiseen puoleen. Synnin
ka umus, usko, pa annus, mielen laadun pyhi ys oli se ie. Sen päämää änä
oli ikuinen au uus. Py kimys al iomuo ojen pa an amiseen, pe soonalli-
sen apauden ja omis usoikeuden suojaamiseen ja ukemiseen, lakien ja
ins i uu ioiden, ie een ja ai een uo eiden sekä elinkeinojen suosimi-
nen, kauppaan ja keksin öihin, koko ämä al a a yö sisäisen yydy yksen
ja ulkoisen au auden hy äksi – kaikki, mi ä meidän aikamme ainoas aan
pidä lu allisena, aan e i äin kii e ä änä ihmishengen ponnis us en pää-
mää änä, kaikki ämä on pakanuu a.” (KT 12, 3678).
257
3
Lukuja eokses a Val io-oppi (1842)
Lä an om S a en- eos a eli Val io-oppia on usein pide y Snellmanin ä keim-
pänä eoksena. Vuonna 1842 Tukholmassa ilmes yny ki ja kokoaa yh een
Snellmanin yh eiskun a i loso i sen pe usnäkemyksen omin akeisella a alla. Sen
unkona ja läh ökoh ana on a allaan Hegelin aja elu, mu a Snellman py kii
myös i au umaan sii ä. Ki ja py kii luomaan pe us aa käy ännölliseen oimin-
aan äh ää älle i loso i alle. Tähän alikoidu o ee o a kohdis a, joissa Snell-
man sel immin puhuu si is ykses ä ja sen me ki ykses ä.
Luku 4. Kansallishengen mää ää yh ääl ä yleisinhimil-
linen si is ys, oisaal a sen muodos aa e i yisellä a alla
yksilöiden py kimys si eelliseen apau een, KT 5, 41–42
Jos ah oisimme edellä sano un mukaises i ku a a lyhyes i si ä p o-
sessia, jos a al iollinen elämä muodos uu, niin sanoisimme al io a
kansallisuuden kehi ykseksi isänmaallisuuden a ulla. Kehi ys ei minään
ajankoh ana pysähdy sellaisella kansakunnalla, joka ansai see kansakun-
nan nimen. Sil i kansakun a ei oi muodos aa kansallisuu aan ain
i sensä a assa, ilman uo o aiku us a muiden kansakun ien kanssa. Sillä
samoin kuin oimme käsi ää kansallisuuden ain inhimillisen si is yk-

258
sen muodoksi, kansalliseksi ie ämykseksi ja a aksi, joka on mää ä y
suh eessa muihin saman kal aisiin muo oihin, si en kansallisuus muo-
dos uu ja kehi yy ain aiku a assa yh eydessä muiden kansakun ien
kanssa; samoin yksilössäkin kehi yy ie y luonne ain hänen eläessään
yhdessä muiden kanssa. Edellä esi e yjen sel i ys en mukaan ei siis oi
aja ella yhdenkään kansakunnan his o iassa ajankoh aa, jolloin sillä ei
ielä olisi ällais a muiden kansakun ien äli ämää si is ys ä.
Kansakunnan jokainen yksilö on sido u olemassa ole aan si is yk-
seen, heimon luon eeseen, isien maahan ja sen aiku uksiin, kansakun-
nan olemassa ole aan ie ämykseen, apoihin ja lakeihin. – Jos yksilö
ah oo myös olla osallisena yh eiskun asopimuksessa an amalla kypsässä
iässä muodollises i ukensa olemassa ole alle jä jes ykselle ja pelas a-
malla apaalla hy äksymisellään apau ensa, niin ämä pelas aminenkin
on pelkäs ään muodollinen. Hänen oma si is yksensä näe si oo häne
jo kansakun aansa eikä hän oi enää apaan alin ansa mukaan hylä ä
si ä ja o aa ois a ilalle. Näin ollen apau umisen äy yy olla sisäinen,
ei pelkäs ään ulkoinen, muodollinen. Hänen on oi alle a a, e ä hän ei
a oi a o uu a päähänpis oillaan ai miel ymyksillään, eikä hänen mie-
li al ansa ole oikeu a, aan edellise me ki se ä jä je ömyy ä ja jäl-
kimmäinen eläimellis en halujen o juu a. Jos hän oi al aa sen ja un-
nus aa, e ä jä ki ei ole hänen, aan ihmiskunnan, ja e ä äs ä syys ä
osi on yleispä e ä ja oikea on yleises i si eellinen, niin hän ekee ah-
onsa apaaksi i se ällä unnus uksella; hän ei näe silloin nouda a apaa
pakos a, aan akaumukses a sen jä jellisyy een. Niinpä sellainen oi-
min a apa, joka ei ain nouda a apaa ja lakia ( oiminnan legaalisuus),
aan on myös apaaeh ois a ja pe us uu akaumukselle ( oiminnan
mo aalisuus), on si eellis ä oimin aa.
Kun yksilön on siis äl ämä ä akuu audu a a kansallisen ie ä-
myksen ja a an si eellisyydes ä, se me ki see äl ämä ä myös uusia
edis ysaskelei a kansakunnan si eellisessä kehi yksessä. Jokainen seikka
saa jo ylipää ään uuden me ki yksen sii ä, e ä se käsi e ään jä jellisessä
yh eydessään muiden asioiden kanssa. Niinpä myös anne u apa saa
uuden hahmon, kun se käsi e ään jä jellises i. Si en kansakunnan si is-
ys saa he ä een edis ymiselleen sekä sisäl ä, yksilöiden py kimykses ä
si eellisyy een, e ä ulkoa, koske uksis a muiden kansakun ien kanssa.
Isänmaallisuus ei ällöin ole miel ymys ä olemassa ole aan si is ysmuo-
259
oon, ie yyn akiin uneeseen apaan, aan kansalliseen kehi ykseen,
jalos umiseen, joka on kehi yny ko imaiselle pohjalle as akoh ana
pelkälle ie aiden apojen jälji elylle.
Tämä kehi ysp osessi ulee objek ii ises i ilmi kansakunnan lainsää-
dännössä. Posi ii inen laki on yleisimmän mää i yksensä mukaan kan-
sakunnan ie ämys ä omis a a ois aan. Tapa oi nimi äin olla olemassa
ja pä eä ilman e ä kansakun a on ielä ie oinen sii ä. Kun yksilö py kii
käsi ämään jä jellisen anne ussa, ekemään ah onsa si eelliseksi, ämä
an aa kansakunnalle ie oisuuden a as a hy änä apana, sinänsä oikeana.
Niin syn yy laki. Niin on myös jokaisen uuden lain mää äyksen ol a a
ilmaus kansakunnan keskuudessa alli se as a si eellises ä ie oisuudes a.
Mu a kun lainsäädännön on aina lähde ä ä kansakunnan si is yneim-
mis ä yksilöis ä, niin laki puoles aan aiku aa kansakunnan oisessa
osassa synny ämällä hy iä apoja. Niinpä näemme, e ä lainsäädän ö on
muinaisilla kansoilla usko u yhdelle ai useammalle e i yisen lahjak-
kaalle yksilölle ai nämä o a omas a aloi ees aan esi änee ne juma-
lallisena ilmes yksenä. Jos sellainen laki ei pe us uisi mi enkään kansan
apoihin ja si is ykseen, se ei oisi ulla oimaan. Mu a oisaal a ha ai -
semme, e ä näille kansoille on as a lainsäädännön mukana kehi yny
myös kansallishenki, joka käy kaikessa yksiin lainsäädännön kanssa ja
äy ää kansakunnan kaikki yksilö . Si en laki on aina samalla kansallis-
hengen ilmaus ja sen kehi ämisessä nouda e a a sään ö. Laki ilmaisee
sen, mikä ainakin kansakunnan pa haille on apa ja minkä muiden mie-
les ä pi äisi olla apa.
Yksilön suhde lakiin osoi aa myös ki kkaimmin sen, mikä on ahdon
odellis a apau a ja si eellisyy ä. Esime kiksi omis usoikeu a suojaa-
a lai ei ä mi enkään sido oikein aja ele an apaa a ah oa; ällainen
ihminen näe pidä äy yisi koskemas a oisen omaisuu een, aikka lakeja
ei olisi olemassakaan. Si eellinen ihminen on se, jonka ah o suh au-
uu ällä a oin al ion kaikkiin lakeihin ja kaikkeen siihen, mi ä hänen
kansakunnassaan pide ään hy änä apana. Niinpä sano aankin oikeu e-
us i, e ä jokaisen lain pe immäisenä a oi eena on ehdä i sensä a -
pee omaksi.
260
Luku 5. Mi ä o a huono kansallise a a ja mi en kan-
sakunnan py kimys yleisinhimilliseen si is ykseen on
kansakunnan päämää ä, sisäl äen kui enkin samalla sen
hajoamisen, KT 5, 47–50
Jos ihminen oi apau ua lain si ees ä nouda amalla lain käskyä käsi-
e yään sen jä jellisyyden, ku en olemme edellä y i änee osoi aa,
niin näy äisi kui enkin sil ä, e ä ahdon apau a ei oida milloin-
kaan o eu aa al iossa. Maan ja ilmas on aiku us en äy yy näe yhä
si oa kansakunnan jokais a jäsen ä, samoin sen iedo omas i omaksu-
un luon een, joka kuuluu kansakunnalle kansanheimona. Emme puhu
ässä kansanheimon e i yises ä si is ykses ä, aan sii ä luonnollises a
geniukses a, joka sii yy kansassa su ul a su ulle ja ulee esiin ais illi-
sissa ie eissä ja aipumuksissa; nii ä on yhdellä ai oisella kansanhei-
molla yli oimainen la aus. Voimme ku sua näi ä luonnollisia aipumuk-
sia yh eisnimellä kansallisluonne.
Yleensä ei hengen apau a oi käsi ää, ellei se ole kaikkea si ä mi ä
se on olemalla oma i sensä. En oi paneu ua ässä u kimaan niin sy äl-
lis ä kysymys ä kuin ihmishengen apau a ja ii aan asian alaisemi-
seksi ain kah een kiis ämä ömään o uu een. Emme näe oi ensinnä-
kään seli ää luonnonjä jes ys ä i sellemme läh emällä mis ään muus a
kuin henkemme omis a laeis a. Niin pian kuin kysymme, miksi se ai
se on sellainen kuin on, ainoa asian olemassaololle löy ämämme laki
on meidän oma jä kemme; oisin sanoen ku i elemmepa mi ä lakia
hy änsä, se saa o uu ensa, oikeu uksensa ain sii ä, e ä se käy yh een
jä jen kanssa, on o e u jä jen olemukses a. Kaikki luonnon äl ämä ö-
myys, kaikki luonnon apaudellemme ase ama si ee o a siis yleisiä
ja äl ämä ömiä ain sen nojalla, e ä jä kemme käsi ää niiden äl ä-
mä ömyyden ja unnus aa ämän pe us u an henkemme omaan ole-
mukseen. Kaikkea laadul aan oisenlais a meidän on sen sijaan pide -
ä ä ilapäisenä ja äl e ä issä ole ana. Elämä on ko kein kaikes a sii ä,
mihin luonnon äl ämä ömyyden al a ulo uu; ai elämä i se on ä ä
äl ämä ömyy ä, syn ymis ä ja ka oamis a. Sen sijaan ihmisen si eelli-
nen oimin a, jos a hänen odellinen apau ensa muodos uu, on sinänsä
ikuis a lajia ja iippuma on asioiden aih elus a. Toiseksi mei ä ei au a
jos sanomme: maailman ja sen apah uma on jä jes äny ihmisjä jen
261
yläpuolella ole a jä ki. Maailmanhenki näe ekee ekonsa maailmanhis-
o iassa meidän pää ös emme, meidän apaiden oimiemme äli yksellä.
Jos näin ollen ole amme, e ä luonnossa aiku aa sama jä jes ä ä oima
kuin his o iassa ja ulemme siihen näkemykseen, e ä luon okin pal-
elee ain maailmanhengen oimin aa his o iassa, silloin unnus amme
samalla sen, e ä mi en heikkona inhimillinen henki mah aakaan ulla
ilmi kussakin e illisessä ihmisessä, se on kaikes a huolima a yh ä apaa
luonnon äl ämä ömyyden pakos a kuin se maailmanhenki, joka käy
ohjaa ana läpi his o ian luomus en. Ja juu i oimiessaan al ion hy äksi
ihminen äy ää ko kean ku sumuksen his o ian ekemises ä, maailman-
his o ian yön o eu amises a.
Kui enkin ämä koskee ain yleises i apauden suhde a luonnon-
äl ämä ömyy een. Ihminen on kui enkin saanu luonnol a paljon
sellais a, mikä on myös hänelle luonnollis a, äl ämä ön ä; si eellisenä
hänen a i see sil i yh ä ähän un ea sen si o an i seään kuin lakien
olemassaolo hän ä si oo. Tähän kuuluu ennen muu a ihmisen luonnolli-
nen halu. Mu a halukin on odellinen, ilmenee mää ä ynä haluna, ain
apaan ahdon pää öksenä, apaan ahdon ekona. Jos ihminen pää -
ää jä äy yä halun al aan, oi sen yydy ämisen a as a ulla ihmis ä
oimakkaampi ja se oi suu emmassa ai pienemmässä mää in iis ää
hänel ä ky yn apaaseen alin aan, apaaseen i semää äämiseen. Kui-
enkin hänen apaassa allassaan on mää ä ä halun sisäl ö ja halli a si ä.
Ja se on hänen el ollisuu ensa sii ä yksinke aises a syys ä, e ä apaus
on hänen henkensä olemus ja e ä hänen on o eu e a a ä ä olemalla
jä äy ymä ä halun he uu een.
Ai an ku en luonnollinen halu oi ulla ilapäiseksi ellei jä ki mää ää
sen sisäl öä, oi myös heimoluon eella, maan ja ilmas on aiku uksilla
olla pelkäs ään luonnollisina ie einä ilapäinen sisäl ö, joka oi jopa
olla is i iidassa si eellisyyden aa imus en kanssa. Esime kiksi aaka
ilmas o ai kansanheimon so ainen henki johda a a mielen helpos i
aakuu een ja yös elynhaluun ei ä kä pe äänan ama omuu een ja oh-
keu een. Ihmiselle yleensä on ominais a hankkiu ua iippuma omaksi
paikallisis a luonnonolois a, halli a luonnon oimia ja alis aa oima oi-
sella oimalla. Hänen pi ää suh au ua pe i yyn kansallisluon eeseen
samoin kuin yleensä ais illisiin haluihin, si ä ei pidä ukahdu aa, aan
se on saa e a a jä jen al aan. Mikä siinä on jä jellis ä, sen hän oppii
262
e aamalla oman kansansa apoja muiden apoihin, ja kun hänen ka -
seensa on e ä öi yny kanssakäymisessä näiden kansojen kanssa, hän
oppii alis amaan kansallisluon een puu eellisuude sille, minkä hän
näkee kuulu an yleisinhimilliseen si is ykseen. Tälle si is yksen e ene-
miselle kansallisluon een kus annuksella ei ole mi ään ajaa. Jokaisella
edis ysaskeleella näe yleisinhimillinen si is yskin on edis yny eikä se
oi pysäh yä mihinkään sellaiseen kansalliseen yksipuolisuu een, mikä
on is i iidassa sen kanssa, mi ä ihmisen pi äisi jä jellisenä ja si eellisenä
olla. Jos kansakunnan a oissa ja laeissa on ällaisen yksipuolisuuden seu-
auksena jo ain sellais a, minkä jä jellisyy ä ei oi inhimillisen si is-
yksen ie yl ä kannal a puolus aa, äy yy kansakunnan jokaisen jäsenen
kylläkin nouda aa lakia ja apaa, joskin ain pakos a. Tämä pakko kui-
enkin kiel ää hänel ä si eellisen apauden, ja siksi häne on sido u y i-
yksiin kumo a pakko lakien ja apojen pa an amisella. Kansakunnan on
näe py i ä ä siihen inhimilliseen si is ykseen, mikä on kunakin aikana
ko kein, sillä ain si en kansakun a oi säily ää i senäisyy ensä muihin
nähden. Mon esquieu sanoo, e ä kansakunnan yleis ä henkeä, kansallis-
luonne a, ”esp i géné alia” ei pidä py kiä muu amaan, aan jopa sen
heikkouksienkin on anne a a säilyä sen hy ien puolien innalla (De
l’Esp i des Loix, XXI ki ja, 5. luku seu .). Tä ä on nouda e a a siinä
me ki yksessä, e ä kansaa ei pidä pako aa omaksumaan lakeja ja lai-
oksia, jo ka o a is i iidassa yleisen hengen kanssa, koska sellaise lai
jää ä hedelmä ömiksi. Tämä ei kui enkaan es ä si ä, e ä kansallisluon-
ne a saa ja pi ää muu aa kas a uksella ja si is yksellä. Muu oin jokai-
nen huono apa olisi oikeu e u kunhan se ain olisi kansallinen.
Tällainen kansallisluon een muu aminen oi olla aa allinen i se
kansakunnalle, sillä seu aukseksi ulee ennemmin ai myöhemmin kan-
sakunnan hajoaminen. Se on kui enkin äl ämä ön ä, se on äis ämä-
ön seu aus sano us a, ja his o ia a joaa yle iä osoi uksia sen seu auksen
o uudes a ja äis ämä ömäs ä odellisuudes a. Niin ollen jokainen kan-
sakun a hajo aa i se i sensä juu i äy ämällä oman mää änsä, ai aamalla
iensä kansallises a yksipuolisuudes a yleiseen ihmisyy een – samoin
kuin yksilö hajo aa oman yksilöllisyy ensä alis amalla egoisminsa ylei-
ses i jä jelliselle ja si eelliselle. E ona on ain se, e ä yksilön äli ömänä
läh ökoh ana on luonnon äl ämä ömyyden side, kun aas kansakun a
on aina henkises i apaa, sillä on kaikkina ajankoh ina ie y si is ys,

263
joka on sen omaa ekoa. Niin ollen kansakun a on aina äysi-ikäinen,
se ei unnus a mi ään yläpuolellaan ole aa al aa, aan joh aa i senäises i
omia koh aloi aan ja niissä inhimillisen si is yksen kulkua. Kansakun-
nan ie ämys on ko kein o uus ja sen apa ko kein oikeus. Kui enkin
ne i se asiassa o a si ä ain niin kauan kuin sen kansallisuus, sen si is-
yksen muo o käy yksiin yleisinhimillisen si is yksen kanssa, niin kauan
kuin kansakunnan i senäisyys on yleisen si is yksen oma mah i. – Tähän
sisäl yy sel äs i se is i ii a, e ä kansakunnan si is yksen pi ää olla muu
pois sulke a muo o ja samalla absoluu inen muo o, inhimillis ä si is-
ys ä κατ’ έξοχήν [e i yises i], niin e ä sen ulkopuolella ei ole mi ään
odellis a si is ys ä. Toisin sanoen kansakunnan kansallisen i senäisyyden
ei samalla pidäkään olla kansallis a, aan ihmiskunnan, maailmanhen-
gen yleis ä mah ia, jolla se saa aa i sensä absoluu ises i pä e äksi – ja
ähän is i ii aan sisäl yy kansallishengen uomio, sen hajoaminen. Si en
jokaisen kansakunnan ku sumuksena on yöskennellä maailmanhengen
ikuisen aiku uksen puoles a so uakseen si en ja ullakseen sysä yksi
sy jään. Ja his o ia odis aa, e ä kansakunnan si is yksen lakipis e on
myös pää epis e sen kansallishengelle ja alkupis e sen uhou umiselle.
Silloin huono a a unkeu u a esiin, ei ä kui enkaan kansallisluon-
een yksipuolisuuden ai puu u an si is yksen ähden, aan seu auk-
sena sii ä mi ä on ku su u appeu umiseksi. Tämä on ulkois a mi ään
ilmaisema on a kul uu ia, jo a ei oi kehi ää e eenpäin, koska kansal-
lishenki ei mää ää si ä.
Luku 13. Las en ope us kuuluu si ä as oin al iolle; ope-
uksen laadus a ja päämää äs ä. Kansakoulu ja oppi-
koulu, KT 5, 70–73
Kas a uksen sisäl ämä ope us on ennen muu a uskonnollis a sekä yli-
pää ään oikeaa ja ää ää koske aa ie oa. Koska sen ope uksen an a-
minen kuuluu pe heelle, on sillä kas a uksen a oin päämää änsä pe -
heessä, se py kii hy iin apoihin pe heen pii issä ja aiku aa al ioon
ain älillises i. Si ä as oin ope uksella, a kas el una kas a ukses a e il-
lään, ymmä ämme o a ja epä o a koske an iedon jakamis a. Tämän
ope uksen äli ömänä a oi eena on an aa kansalaiselle ai oja kansa-
264
laisyh eiskunnan ja al ion pal elemis a a en. Pe he aas on sen a oi -
eena ain älillises i: se nos aa kaikki e i pe hee samalle ymmä yksen
ja si is yksen asolle, millä kansakun a ylipää ään on.
Sil i myös a sinaisen ope uksenkin äy yy kas a aa ihmis ä, koska
oikea on myös o a, ja oimin a on iedon hedelmä. Ope us kas a aa
si äkin enemmän, koska o uu a koske a ie o on iippu ainen oppi-
laan omas a akaumukses a; sii ä syys ä ope us an aa samalla ie oja ja
ha joi aa käsi ys- ja a os elukykyä. Ihminen pys yy kui enkin omak-
sumaan apoja aiemmin kuin ie oja. Si en uskonnollinen ope us ulee
uskonnollisen kas a uksen jälkeen, oppi Jumalan olemukses a ja ihmi-
sen suh ees a Jumalaan ulee myöhemmin kuin oppi Jumalan käskyis ä
ja ihmisen el ollisuuksis a. Ja koska o uuden äy yy ulla ymmä e-
yksi, on ope uksen an ama ie o yh enäis ä, se on jä jes elmä. Si ä as-
oin kas a ukseen a i a a ie o oi olla ka kelmallis a ja osi ain sen
äy yykin olla si ä, koska kas a us alkaa niin a haisessa iässä.
Maini ujen ope us ie ojen luonne aa ii an amaan ne pe heen ulko-
puolella, ensinnä siksi, e ä anhemmilla ei useinkaan ole kykyä an aa
nii ä, ja oiseksi siksi, e ä al iolla on ope uksessa äli ön in essi: an aa
jokaiselle yksilölle ko kein mahdollinen si is ys ja ehdä häne si en
yh eiskunnan hyödylliseksi jäseneksi. Si en on oikeu e ua alis aa kaikki
ope uslai okse al ion al on aan ja an aa al ion mää ä ä ope uksen
mene elmis ä ja a oi eis a. Koska suo anainen pakko he ä ää ihaa,
on anhemmille anne a a kui enkin se apaus, e ä he oi a jä jes-
ää lapsilleen yksi yisope uksen, kunhan ain si en hanki u iedo as-
aa a yleisissä ope uslai oksissa saa uja. Kun lapsi on ie yssä iässä, on
kansakoulu iedois a pide ä ä kuulus elu, ja jos a peellise iedo puu -
u a , lapsi on o e a a yleiseen kouluun. Yliopis oon ki joi au umi-
sen ai johonkin amma iin pääsyn ehdoksi oidaan jälleen ase aa, e ä
hakijalla on kyseise oppi- ja po a iskouluissa anne a a iedo . Jä -
jes ämällä yleise koulu a koi uksenmukaisiksi, mää äämällä maksu
alhaisiksi jne. on anhemma ai u e a a siihen, e ä lapse pe heen
eduksi saa a yleis ä ope us a. Pinnallisel a ja yksipuolisel a koulu uk-
sel a menee aas yksi, nykyään ielä yleinen pe us e siksi, e ä on koulu-
lai oksia eikä ope us a jä e ä enää kas a uksen a oin yksi yis en ihmis-
en hoide a aksi.
Tässä ei ole a peen lue ella nii ä e uja, joi a yleisellä ope uksella on
yksi yiseen e a una. Yleisen ope uksen äl ämä ömän a peen pal-
265
jas aa jo a oi e, johon sillä py i ään: pe he ehdään osalliseksi yleisin-
himillises ä si is ykses ä, joka ulee siinä anne a an kas a uksen a ulla
kansalliseksi, ulee kansakunnan aja elu- ja oimin a a an osaksi kansal-
lisen si is yksen ja kansallis en apojen äli ämänä. Samaa a oi e a ei
saa u e a yksi yisope uksella, mikä nähdään sii ä, e ä yksi yisope ukses a
ulee luon eensa mukaises i mieli al ais a ja subjek ii is a. Siksi ei ole
mi ään akei a, e ä se jakaa sisällöl ään yleisinhimillis ä si is ys ä ai e ä
sillä on jakamisen aa ima yleinen ja objek ii inen muo o, joka jo sinänsä
johda aa ope e a an humaanisuu een. Nykyajan naiskas a us an aa
akuu a imman odis uksen yksi yisope uksen mieli al aisuudes a. Se
on jä e y useimmissa maissa yksi yisen keino eluhengen a aan, ja sillä
on pai si sii e y naisen kas a us pe heen ulkopuolelle, myös alis e u
se pal elemaan ää immäis ä pinnallisuu a ja u hamaisuu a. Täs ä niin
sano us a si is ykses ä ei oi puhua kyllin pahansuo as i eikä lainsää äjää
oi kyllin ponnekkaas i keho aa as us amaan si ä. Se on si is yneiden
luokkien pe he-elämään pesiy yneen u meluksen ja al ioon pu eu u-
neen ko up ion oimakkain lähde. Tämä niin sano u si is ys on u -
melus a, koska se joh uu kas a ukses a ja ope ukses a, jo ka molemma
o a pelkäs ään nimellisiä. Kas a us näe kuuluu pe heelle ja ope us al-
iolle; kun kumpikaan niis ä ei äy ä a oi e aan, aan jä ää sen yksi-
yisen oi onhalun a aan, silloin kumpikin jou uu ko jaamaan pii iinsä
kuulu ien ihmis en si eellisen u mel umisen hedelmä .
Sano us a seu aa myös, e ä kansakouluissa anne a aa julkis a kansan-
ope us a ei ule pi ää pelkkänä ko ikkeena puu u alle pe hekas a uk-
selle, ielä ähemmän ä äkin mi ä ömämpänä, mil ei äl ämä ömänä
pahana – ku en kuuluisa uo salainen ki jailija ja iedemies on halunnu
asian esi ää. Päin as oin kansakoulun pe us aminen on suu i edis ysas-
kel si is yksen u alla, koska aikakauden yleinen si is ys unkeu uu sen
kau a kansakunnan kaikkiin luokkiin. Kansakouluope us ei oi ulo ua
moniin aineisiin, aan sen on suun audu a a si äkin enemmän iedon-
halun he ä ämiseen, niin e ä oppilas koulus a lähde yään ja kaa i se
opin ojaan. Pe heope us jää pakos a aina isän ja isoisän ie ojen omaksu-
miseen ja oppilas o uu pi ämään nii ä ii ä änä ie ona. Kansakoulussa
si ä as oin oppilaaseen kohdis e aan suu empia aa imuksia aa imalla
enemmän ope ajal a, ja kun ope aja aih uu, myös uudemma si is-
yselemen i pääse ä aiku amaan. Jokainen uusi iedonjy ä he ä ää
266
halun saada lisää ie oa ja myös ope ajan esime kki keho aa oppilas a
ähän. Siksi on si äkin ä keämpää, e ä kansakoulun ope aja o a i se
ii ä än si is ynei ä akas aakseen ie oa. On ha ki sema on a, e ä lisä-
palkan ehdoksi ei ehdä kuulus elua, jossa u ki aisiin mi en ope aja
i se o a ka u anee ie ojaan. Mi ä suppeamma kansakoulussa anne -
a a iedo o a , si ä suu emmalla ai alla iedo on eh ä ä hedelmälli-
siksi; niin on apah unu , kun oppilaassa he ää halu hankkia lisää ie oja.
Koulujä jes elmä ei ole ässä suh eessa yh ä ä keä kuin ope ajan ai o.
Oppikoulussa on iimeksi maini un asian lai a päin as ainen, jo en
ähemmänkin ai a a ope aja oi olla hyödyllinen koulun kaikes a
mieli allas a iippuma oman jä jes elmän ansios a. Ope aja ansai see
ässä koulussa jo kii oksen, jos hän ain pys yy hy in äli ämään mää ä-
yksissä edelly e y iedo . Näin saa u ie o aiku aa laadullaan ja laajuu-
dellaan jo sinänsä elähdy ä äs i oppilaan iedonhaluun. Lisäksi ope us
ja kuu siihen ikään as i, missä oppilaan i se iedos us he ää ja sen ohella
hänen halunsa i se a kais a mikä on o a ja epä o a, oikeaa ja ää ää.
Silloin on aika sii yä apaampiin aka eemisiin opin oihin, joissa ope -
ajan on ajoi e a a oimin ansa ain siihen, e ä hän y i ää innos aa
oppilas a i senäiseen u kimukseen ja edis ää si en si ä. Nuo ukaisen on
näin luo a a yliopis ossa i senäisen akaumuksen pe us a koko eliniäk-
seen; ja kun hän on ke an as unu älle aidon elä än opiskelun ielle,
hän ei oi jä ää si ä ennen kuin hän jä ää elämän.
Kansakoulun mahdollisuude pääs ä omalla alueellaan samankal-
aiseen ulokseen oi a näy ää epä a moil a, si äkin sel emmin kun
a oi e jää melko usein saa u ama a myös oppikoulul a ja yliopis ol a,
e enkin jälkimmäisen i heellisen jä jes elmän ähden. Ta oi e a ei oi
kui enkaan si uu aa edes kansanope uksessakaan, sillä unnus e aanhan,
e ä kaiken ope uksen on py i ä ä an amaan oppilaalle elä ä käsi ys,
ie oa, joka elää ja kehi yy ali uises i uusiksi käsi yksiksi. I se kansa-
koulu oi saada aikaan – silloin kun se oimii ai a an ope ajan johdolla
– ain sen, e ä se he ä ää oppilaassa halun ke ä ä omin päin ie oja ja
e ä ämä oppii lukemaan ja käsi ämään lukemansa. Si ä as oin halu
koe ella omaksu ua ja muodos aa i senäinen a ma käsi ys alas a oi
he ä ä ain yysises i ja henkises i kypsemmässä ihmisessä, ja jos hän on
saanu ope us a ain kansakoulussa, on suo uis en ulkois en olojen he ä-
e ä ä se halu ja pide ä ä si ä yllä. Ihminen kohdis aa helpos i a os e-
273
maalle e i äin ä keä.
On ie ys i jo ain hy ää ja kaunis a siinä nuo en mielen idealismissa,
joka suh au uu maallisiin, aineellisiin py kimyksiin ie yllä hal eksun-
nalla. Mu a ämän abs ak in idealismin yläpuolelle nousee sellainen
idealismi, joka e sii myös aineellises a si ä ohjaa ia henkisiä oimia sekä
päämää iä, jonka hy äksi nämä oima oimi a . Jo yksilön elämässä on
alen a aa, jos maallisen hy än kokoaminen ai sii ä nau iminen sinänsä
ase e aan päämää äksi. Ja ielä pa emmin ämä kui enkin pä ee silloin
kun kyseessä on kokonainen maa, kansakun a. Ei oi olla demo alisoi-
ampaa poli iikkaa kuin sellainen, joka edis ää kansan aineellis a hy in-
oin ia ja nau in oja mu a polkee sen henkisiä py kimyksiä ja ie o aa
kansan miel ä niis ä pois.
Jos kansakunnan aineellisia in essejä a kas ellaan sellaisinaan, niin
kansallis a allisuuden kas u on niille kaikille yh eiseksi hyödyksi. Kun
yksilö jä jes ää oimin ansa niin, e ä hän ase aa ämän yh eisen pää-
mää än omaksi päämää äkseen, hän si en jo koho aa yksi äis en e u-
jensa ja muu oin egois isen sekä suppean oimin ansa me ki ys ä. Mu a
kansakunnan aineelliselle yölle äy yy löy yä ko keampi päämää ä kuin
kansallis a allisuus ja sen kas u. Se i se äy yy alen aa kansakunnan hen-
kis en in essien edis ämisen älikappaleeksi. Kansallis a allisuus on kan-
sakunnan jäsen en a allisuuden summa ja jos ensiksi maini u ehdään
pe immäiseksi päämää äksi, niin myös yksilölle on aineellinen nau in o
silloin ko kein a, mi ä hänellä on a oi el a anaan. Jos kansallis a alli-
suus si ä as oin unnus e aan ain kansakunnan henkisen kehi yksen
älineeksi eli kansakunnan maailmanhis o iallisen, ihmiskun aa pal ele-
an ja hyödy ä än olemassaolon älineeksi, niin kaikki isänmaalle hyö-
dylliseksi a ioi a a oimin a saa ko keamman oikeu uksen.
On kui enkin hy in a allis a, e ä kysymykseen sii ä, millainen al-
ion aloudenhoi o on kanna a in a, as a aan: se, mikä pa hai en edis-
ää kansallis a allisuuden kas ua. Vas aus on myös yleises i o aen oikea.
Se on oikea, jos samalla o e aan huomioon, e ä kansakunnan oma a-
aisuus suh eessa muihin kansakun iin on kansallis a allisuuden kas un
ensimmäisiä eh oja ja e ä al ion alouden hy ä hoi o aa ii yh ä lailla
kansallis a allisuuden uh aamis a oma a aisuuden hy äksi kuin sen kas-
a amis akin. Siksi sano aankin myös asiaa lähemmin pohdi aessa, e ä
maan puolus uskyky, kansan si is ys, hallinnon ja lainkäy ön kel olli-

274
suus, ie een ja ai een kukois us o a kaikki iippu aisia kansakunnan
hy in oinnis a. Kaikki nämä näkökulma oidaan ny yhdis ää yhdeksi:
kansallisuuden säily äminen ja kehi yminen. Sen yläpuolelle ei ule
ase aa edes ihmiskunnan yleis ä e ua, koska se ulee pa hai en ja a -
mimmin hoide uksi, kun jokainen kansakun a py kii jalos amaan i se-
ään. Jos oiminnalle e si ään päämää ää ämän ajan ulkopuolel a, niin
luo u aan odellisuuden a mal a pohjal a ja lähde ään an asioiden
sy ille esille. Sillä myös ihmiskunnan ko keimma edu o a joka he ki
jonkin aikakauden ja sellaisen kansakunnan e uja joka puhuu aikakau-
den äänellä ja seisoo sen asioiden e unenässä.
Ja jos myönne äänkin, e ä jonkin kansan eollisuudella on maini u
ko keampi päämää ä, niin oidaan kui enkin helpos i unoh aa, e ä se
jo omassa pii issään oi olla kansallisuuden suojelija a . E äs a os e u,
ie eellises i ko keas i si is yny isänmaa a akas a a mies, joka ha aas i
oi oo ko imaisen ki jallisuuden puoles a ny emmin he änneelle innos-
ukselle kaikkea menes ys ä, on yksi yisissä ki jeissään ilmaissu kan a-
naan, e ä suomen kieles ä ei koskaan ule maamme ko keamman si is-
yksen kiel ä sii ä syys ä e ä Suomen eollisuus on niin alhaisella asolla
eikä hänen käsi yksensä mukaan milloinkaan kykene sil ä pois kohoa-
maan. Myönnämme, e ä meidän oli aikeaa käsi ää ämän muis u uk-
sen suu a me ki ys ä. Ja a on lukija su ai koon nähdä ämän a ikkelin
y i yksenä sel i ää uo a me ki ys ä.
On oki sel ää, e ä heikos i kehi yny eollisuus es ää kansallis a-
allisuuden kas ua, an aa kansalle huonomma mahdollisuude hankkia
elan oaan, puolus aa maa aan, edis ää ie ei ä ja ai ei a jne. Mu a jos
kansakunnan oma a aisuuden säily äminen äs ä syys ä aa iikin anka-
ampia ponnis eluja ja jos sen edis yminen ylipäänsä on hi aampaa, niin
ku a ussa ilan eessa ei kui enkaan ole mi ään syy ä, miksi kansallinen
kehi ys kokonaan es yisi ja hä iäisi niin kuin kui enkin apah uu jos
esim. ko imaisen eollisuuden heikko ila es äisi suomen kiel ä ulemas a
si is yksen kieleksi. Ja lähemmin asiaa mie i äessä on kui enkin myön-
ne ä ä, e ä ämä ulos on äis ämä ön, jos Suomen eollisuus ei kykene
kohoamaan jonkinlaiseen i senäisyy een.
Asia on yksinke aises i näin. Oikeu e us i sano aan, e ä Eu oopan
kansakun ien älinen ällä he kellä niin anka a eollinen kilpailu on
so aa auhan keskellä. Yleises i o aen ämä oidaan ymmä ää niin, e ä
275
äes ön suu i mää ä on monissa maissa ajoi anu elannon mahdol-
lisuuksia ja pako a a hä ä panee kansakunna e simään eollisuu ensa
uo eille laajempia ma kkinoi a. Si ä kau a a au uu uusia elinkeinon-
haa oja, anhoja oidaan ha joi aa yhä suu imi aisemmin ja lukuisa
äes ö kye ään si en uokkimaan. Edelleen sama py kimykse an a a
kaikille kansakunnille lisää al aa ja koho a a niiden henkis ä kehi-
ys asoa. Mu a ällainen kilpailu, ai so a, jos niin halu aan, ei odellisen
sodan a oin johda äli ömään uhoon niissä maissa, joi a as aan si ä
käydään. Sen s a egia eli kauppapoli iikka ja sen so ajouko , kauppa-
lai as o , o a päin as oin si is yksen äli ömässä pal eluksessa; onhan
unnus e ua, e ä kauppa on kaikkina aikoina ollu ja on si is yksen
äli äjä.
Schille sanoo:
Euch ih Gö e gehö de Kau man. / Gü e zu suchen / Geh e ,
doch an sein Schi knüp e das / Gu e sich an. [Kauppias kuuluu
eidän jumal en joukkoon. Hän läh ee hakemaan a a aa (aineellis a
hy ää), mu a las aa lai aansa myös henkis ä hy ää].
Mu a se ”hy ä”, jos a unoilija puhuu, oidaan kui enkin joskus
hankkia jonkin oisen yh ä ä keän hy än kus annuksella. Ulkomaan-
kaupan myö ä maahan uodaan uusia nau in oja, ai oja ja apoja. Jos
molemma kauppaakäy ä kansakunna o a eollises i ja si eellisel ä
si is yksel ään samalla asolla, niin aih o on näissä suh eissa as a uo-
ois a ja molemma muokkaa a ie as a aiku us a oman kansallishen-
kensä aa imus en mukaiseksi. Jos si ä as oin oinen osapuoli on mai-
ni uissa suh eissa heikompi, niin sen äy yy kokea ie aiden apojen
aiku a an enemmän ai ähemmän sen oman kansallisuuden kus an-
nuksella. Tämä näy elmä nähdään suu imi aisena omaanisissa kansa-
kunnissa, jo ka ael aessaan mene i ä ge maanisen luon eensa yli oi-
maisemman Rooman kul uu in edessä niin e ä jopa niiden oma kiele
lakkasi a olemas a ja sulau ui a oomalaiseen. Tällä he kellä nähdään
samaa aiku us a Englannin suh eessa sii omaihinsa, joissa si is ys on
omaksunu englan ilaise a a ja englannin kielen.
Polii inen yli al a aiku aa samalla a alla. Mu a myös sen keinoiksi
jää ä ki jallisuus ja eollisuus. Ensiksi maini u, ki jallisuus, näy ää kui-
276
enkin kaikkialla aiku a an ähemmän kuin jälkimmäinen, eollisuus.
Ranskalainen ki jallisuus alli si aikanaan si is yny ä Eu ooppaa, a -
sinkin Saksaa. Sen huoma a aa aiku us a myös muun Eu oopan si is-
ykseen ei oi kiis ää. Mu a jokaisessa kansakunnassa si is yneis ö on
suh eellises i kauempana kansallisuudes a, kansakunnan omin akeisis a
a ois a ja henges ä. Sen pii issä puhu aan ja lue aan ie ai a kieliä ja
sen pii issä alli se a kaikille si is yneille kansakunnille yh eise a a ,
jo ka saa a jo enkin kansallisempaa leimaa ain siellä, missä on maa a-
omis a aa a is ok a iaa. Tämä yh einen si is ys on e upäässä ki jallisuu-
den ja ylipäänsä ie eiden sekä ai eiden aiku us a. Mu a se oi aino-
as aan ähäisessä mää in ja kansallishengen monella a oin äli ämänä
unkeu ua kansakunnan suu iin joukkoihin, a sinaiseen kansaan. Tämä
ie aan si is yksen omaksumisen ie lieneekin siksi se, jos a on ähi en
aa aa kansallisuudelle ja siksi se näy ää myös luonnollisimmal a. Se
an aa kunkin kansakunnan pa hai en kehi yä oman luon onsa mukaan
ja ämän kehi yksen kau a omin akeises i aiku aa yleiseen inhimilli-
seen si is ykseen.
Si ä as oin ie as, yli oimainen eollisuus, jos sen aiku ukselle ei ole
es ei ä, a oi aa kansallisuuden pa emmin sen juu ia myö en. Se saa -
aa jo suu en osan kansakun aa äli ömään koske ukseen ulkomaalaisen
kanssa. Ja kun ie as on e e ämpi juu i siinä asiassa, jos a kahden kan-
sakunnan lähes ymisessä on kysymys, niin heikomman on oman e unsa
uoksi pakko niin paljon kuin mahdollis a omaksua edellisen yli oi-
mais a olemus a. On myös helppo ymmä ää, e ä polii inen yli al a,
suu emma pääoma ja yö oima ei ä ain aiku a eollisen si is yksen
ohessa aan oi a myös jossain mää in ko a a sen paikan oisen kan-
sakunnan kul uu iin aiku e aessa.
Näin oi aneen seli ää se aiku us, joka esim. Ranskan kielellä ja ans-
kalaisilla a oilla on ollu pi kin maan i ä ajaa, Belgiassa, Reinin a ella
ja Länsi-S ei sissä. Sama koskee saksalaisen kul uu in yli al aa Pomme-
issa, P eussissa, Länsi-Puolassa ja e äissä I ä allan alusmaissa, joissa ie as
kieli kaikkialla on enemmän ai ähemmän sy jäy äny ko imaisen. Jos
si ä as oin uo sin kieli ei ole kyenny kansakunnan suu en joukkojen
keskuudessa sy jäy ämään suomea, niin ämä seli ynee Ruo sin eolli-
suuden e a en alhaises a asos a sekä Suomen kansan ähän as i alhai-
ses a si is ykses ä, jonka uoksi myös ulkomais en eollisuus uo eiden
277
uon i a e on ollu ähäinen. Lisäksi oidaan syynä pi ää si ä Suomelle
suo uisaa ilanne a, e ä luonnon a joama uo ee o a mahdollis a-
nee ak ii isen eikä ain passii isen kaupan Ruo siin, joka on a in-
nu suomalais a iljaa ja elin a ikkei a enemmän kuin Suomi Ruo sin
eollisuus uo ei a, au aa lukuun o ama a.
Si is ys ja hy in oin i edelly ä ä oisiaan as a uo oises i. Si is-
ys moninke ais aa ihmisen a pee ja an aa hänelle samalla pa emman
iedon keinois a niiden yydy ämiseksi ja oman hy in oin insa koho -
amiseksi. Hy in oin i aas an aa eollisuudelle pääomia ja apaa-aikaa
ko keampaan sielunsi is ykseen käy e ä äksi. ”His o ia ei unne aino-
a akaan kansaa, joka samalla ke aa olisi ollu oime on, köyhä ja si is y-
ny eikä se unne ainoa akaan jaloa kansaa, joka olisi luonu oman eol-
lisuuden ilman e ä se olisi eläny hy in oinnissa.”
Jos siksi sano aan, e ä ulkomais en eollisuus a a oiden kulu us on
Suomessa lisään y än hy in oinnin myö ä kas anu , niin ämä edel-
ly ää, e ä myös ko imainen eollisuus on edis yny . Mu a iimeksi
maini ua on apah unu ain ähäisessä mää in ehdas eollisuuden
alalla. Maan iljelys, ka janhoi o ja puu a a an ien i o a ollee nou-
se an hy in oinnin ä keimmä läh ee . Jos ole e aan, e ä näin ja kuu,
niin ajan mi aan maan iippu uus ulkomaises a eollisuudes a kaiken
aikaa kas aa. Myös ko kealuokkainen ehdas eollisuus edelly ää kan-
sakunnal a ko keampaa si is ys ä kuin pelkkä aaka-aineiden uo an o.
Jos Suomen kansa on eollisuuden suh een iippu ainen ko keammalla
asolla ole as a kansakunnas a niin se on jäljessä myös yleisen kansa-
laissi is yksen suh een. Ja seu auksena äy yy olla, e ä ie as si is ys saa
yhä enemmän kansakunnalle hai allis a aiku us al aa. Voi hy in käydä,
e ä ie as a liikepääomaa ja ai a ampaa yö oimaa houku ellaan maa-
hamme, ku en on jo näh y apah u an. Taloudellisessa mielessä ämä on
ie ys i maalle edullis a. Mu a samalla saa a jalansijaa myös ie aa a a
ja ie as kieli. Samoin kuin esim. Venäjän I äme en maakunnissa Saksa
on ki jallisuuden kieli, enäjä pääosin kaupan, eollisuuden ja liikkeen-
ha joi ajien kieli ja kansan oma kieli on sy jäy e y aa elille kuulu aa
maa a iljele ien köyhien kieleksi, niin samoin oi myös äällä uusi kieli
unkeu ua suomen ja uo sin äliin ja hä i ää lopullises i ko imaisen
kielen.
Jos ielä aja ellaan, mikä me ki ys kaupalla ja eollisuudella on koko
mode nille eu ooppalaiselle si is ykselle ja kuinka juu i niiden ha joi -
278
aja, keskiluokka on useimmissa maissa polii ises i al aapi ä ä luokka,
joka ulee kaikkialla a mas i myös eni en aiku amaan yh eiskun aan,
niin on helppo akuu ua sii ä, e ä äskeinen ei ole yhjää ku i elua.
Ta i seeko meidän muis u aa Suomen e ikoises a asemas a akuu -
aaksemme lukijan sii ä, e ä maini semamme aa a on enemmän kuin
ku i elua? Toi omme päin as oin, e ä se ei olisi ielä uhkaa ampi kuin
äsken esi imme. Ainakin esi yksessämme olisi ollu enemmän ja huo-
ma a as i ä ä oimakkaampia pii ei ä, jos ain olosuh ee sallisi a
ehdä ku an sel emmäksi ja e ä ämmäksi.
Jokaisen on helppo ymmä ää, e ä isänmaallisuu a oidaan osoi aa
kaikilla inhimillisen oiminnan alueilla. Ei ainoas aan ko imainen ki -
jallisuus aadi anka aa ponnis elua. Mu a muis a oiminnan alueis a ei
a mas i mikään kykene sen pa emmin säily ämään suomalais a kansa-
kun aa ja kiel ä kuin oimakas ko imainen eollisuus. Sen syn ymiselle
maa a joaa suunna omia luonnon e uisuuksia. Pääomia on ähän. Rii -
ä ä si is ys ja amma i ai o oi a kui enkin nii ä jossain mää in ko -
a a. Tä kein ä on epäilemä ä se, e ä nuo e muu en ie eellises i si is-
ynee miehe omaksu a myös eknisiä ie oja omis aakseen kykynsä
ko imaisen eollisuuden asialle ja koho aakseen sen samalla sii ä alen-
nus ilas a ja a os uksen puu ees a, jos a se elämänu ana on kä siny .
Toi omme, e ä he ä imme ainakin jonkin lukijan aja elemaan kuinka
ä keää ko imainen eollisuus on myös kansakunnan henkisen oma a-
aisuuden kannal a ja kuinka suu en unnus uksen kaikki sen hy äksi
eh ä ä ponnis elu ansai se a .

279
5
Si is ys ja yleishenki
(1846, KT 9, 437–444)
Vuoden 1846 lopussa Suomen suu i uh inaskunnan sensuu iylihalli us eki
ken aaliku e nöö i Mensiko in aa imukses a pää öksen Snellmanin suu saa-
u uksen, Saima-lehden lakkau amises a. Snellman ja koi kansallis a he ä-
ys yö ään pyy ämällä ys ä äänsä Elias Lön o hia pe us amaan uuden lehden,
joka sai nimekseen Li e a u blad. Saiman iimeisessä nume ossa julkais iin
Snellmanin ki joi us Si is ys ja yleishenki. Siinä Snellman as aa kysymyk-
seen, mi ä si is ys oikein on. Hän mm. mää i elee si is yneen ihmisen ensim-
mäiseksi el oi eeksi aikakauden hengen ymmä ämisen ja a umisen sen
suu en ongelmien a kaisemiseen.
Si is ys ja si is yny yh eiskun aluokka o a puheessa usein esiin y iä
sanoja. A on lukijoidemme joukossa ei a mas i ole ke ään, joka
ei ka so kuulu ansa maamme si is yneisiin, ihmiskunnan si is ynee-
seen osaan. Mu a kun i se kukin käsi sydämellä kysymme i sel ämme,
mi ä ämä si is ys oikein on, on syy ä pelä ä, e ä se monien kohdalla
osoi au uukin olema omaksi ai niin ähäiseksi, e ä se uskin ansai see
si is yksen nimeä.
280
Si is ykselle on oinenkin, ku aa ampi nimi: humaanisuus, inhimil-
lisyys. Kaikkein kokema ominkin ie ää kokemukses a, e ä ihminen
on luonnos aan lähellä eläin ä ja e ä hän on eläin äkin a u omampi ja
äysin kykenemä ön. Hänen äysin ky y ön olemuksensa osoi aa, e ä
häne a i see ha joi aa ja muo a a kaikkeen. Useimmilla onkin jokin
hämä ä aa is us sii ä, e ä ihmiskun a, ja ainakin kansakunna , niin kauan
kuin his o ia aaksepäin ulo uu, o a sii ynee illeyden ilas a jalos u-
neisuu een jokaisen sukupol en ka u aessa omalla oiminnallaan oi-
sel a sukupol el a saamaansa si is yspe in öä. Yleinen usko ihmiskunnan
koh aloi a ohjaa aan kai selmukseen sisäl ää jo aja uksen, e ä ihmis-
kun a kansojen ja al akun ien nousujen ja hä iämis en myö ä edis yy
koh i suu empaa äydellisyy ä. Humaanisuuden, odellisen ihmisyyden
sisäl öä ei si en oi mi a a ihmisen luonnollisen laadun mukaan, aan
sen me ki ys ä ulee e siä sii ä äydellisyydes ä, johon ihmiskun a py kii.
Vähäinen ha kin a aas ope aa, e ä ämän äydellisyyden äy yy olla
pelkkä ideaali, päämää ä u alla, jolla ei ole loppua. Koska silloin jokaisen
ihmisen samoin kuin koko ihmiskunnankin henkinen elämä koos uu
ain py kimykses ä äydellisyy een, si is ykseen ja jalos umiseen, niin
ämän mää änpään saa u aminenhan me ki sisi py kimyksen loppu-
mis a ja si en koko ihmisen henkisen elämän uhoa. Ja jos aja ellaankin
ihmiselle ai as, jossa hän eläisi äydellisyydessä, niin o a puhuen sellai-
nen ai as ei ole ihmis ä a en, aan olen oja, joiden elämäs ä hänellä
ei oi olla mi ään käsi ys ä. Inhimillises i sano una ihminen ei oi aja-
ella Ko kein a, äydellis ä olen oa ilman e ä hän myös ässä Ko keim-
massa Olennossa näkee py kimyksen koho aa muu kin olenno äydel-
lisyy een. Täs ä aas seu aa myö ä un o noiden muiden epä äydellisyy ä
koh aan sekä heidän kanssa yh eises i koe a a a e heidän jalos ami-
seensa. Tä ä Ko keimmassa Olennossa ilmene ää myö ä un oa nimi e-
äänkin myös laupeudeksi, a moksi ja akkaudeksi.
Oikeas aan osi ihmisyys oi aisiin näin ollen käsi ää ain py ki-
mykseksi osi ihmisyy een. Tä ä kehämäisyy ä ei humaanisuu a mää-
i el äessä näköjään oi äl ää. Kukaan ei kai sil i epäile mahdollisuu -
amme käsi ää, mi ä maini un py kimyksen ulee sisäl ää. Jokaisessa on
niin paljon humaanisuu a, e ä hänen oma un onsa pa empina he -
kinä sanoo hänelle, kuinka helppo hänen olisi käsi ää oma eh ä änsä ja
py kiä se äy ämään – jos siihen ain olisi ah oa.
281
Koska inhimillis ä äydellisyy ä ei siis koskaan ole eikä oi olla ole-
massa, niin ihminen ie ää odelliseksi ain sellaisen humaanisuuden,
joka kunakin e i aikana muodos aa e ään kohdan ihmiskunnan jalos-
umisen lopu omalla u alla. Ja akuu uneena, e ä ihmiskun a kui en-
kin jokaisena aikana äydellis yy ja jalos uu, hänen on unnus e a a,
e ä hänelle ei ole olemassa ko keampaa humaanisuu a kuin hänen
oman aikansa humaanisuus, nykyisen sukupol en ko kein si is ys. Elä-
el äköön ihmiskunnan ko keimmas a päämää äs ä millaisia mieliku-
ia ahansa niin on kui enkin myönne ä ä, e ä kunkin ajan si is ys
on yksi askelma koh i a oi el ua päämää ää ja e ä nykyinen aika on
nois a as eis a ko kein. Mikään ei ole a allisempaa kuin pään ai aa-
minen a ailuilla, mi en ihmiskunnan koh alo olisi a kehi ynee , jos
esim. ämä ai uo henkilö olisi saanu elää, jos ämä ai uo sa uma olisi
apah unu ai jääny apah uma a ja his o ian kulku si en olisi läh eny
oisille u ille. Vähän ei ole myöskään nii ä, jo ka joka he ki olisi a al-
mii a ekemään his o ian uudelleen ja ekemään sen paljon pa emmin
kuin his o ia i se on ehny . Nämä omahy äise ku i elma odis a a
silloin ain, e ä ihminen ase aa ähäisen ymmä yksensä yleisen jä jen
yläpuolelle. Mu a se, joka odella e sii his o ias a syi ä ja aiku uksia,
huomaa helpos i, e ä jokais a aikaa ja jokais a kansakun aa ohjaa ylei-
nen henki, as aansanoma omas i, yksilöiden egois isis a py kimyksis ä
äli ämä ä ja kaiken sa unnaisuuden yläpuolelle kohonneena. Täs ä
näkökulmas a a kas el una myös ihmiskun a on joka he ki mi ä sen
pi ääkin olla, ämä mää ä y lenkki his o ian ke jussa, jo a ei ole oi u
äl ää ja joka ei oi olla oisenlainen kuin mi ä se odella on. Täs ä
näkökulmas a myöskin ihmiskunnan si is ys kunakin aikana, jokaisen
sukupol en ko kein ie äminen ja jaloin oimin a on se yleinen henki
jos a äsken puhuimme, osi humaanisuus.
Ensimmäinen yksilön si is ykselle ase e a a aa imus onkin siksi,
e ä hän un ee oman aikansa ja sen hengen, sillä muu oin hän ei iedä,
mi ä humaanisuus on, eikä oi oiminnassaan si ä osoi aa. Ajan hen-
ges ä on apana puhua paljon pahaa ja yh ä usein ilmaus a käy e ään
ää in. Mu a koko his o ia, Kai selmuksen ihmiskunnan koh aloi a
ohjaa a henki ei ole mi ään muu a kuin yhden ajanhengen syn ymis ä,
kehi ymis ä ja muu umis a oiseksi. Kaikki koho a a, mi ä his o i-
alla on esi ää, on apah unu ajan hengessä, kaikki his o ian me ki ä-
282
ä miehe o a siinä aiku anee . Ei oi siksi pi ää ähäpä öisenä, e ä
yksilö py kii siihen osalliseksi ja ekee i ses ään halullisen älineen Kai -
selmuksen kädessä. Mu a mis ä uo a henkeä ulee e siä? Siel ä, mis ä
ihminen yleensäkin e sii o uu a ja oikeu a. Jokaisessa ajassa liikkuu
monenlaisia ha hahenkiä. Mu a ihmisen jä ki ja apaus on siinä, e ä
hän e o aa niis ä ajanhengen. Ja kun ämä on yksilölle elinikäinen eh-
ä ä, eikä ajanhenki oisaal a pysähdy koskaan paikalleen, niin jo ehel-
lisen py kimyksen ämän hengen käsi ämiseen oidaan sanoa ole an
si is yksen, odellisen humaanisuuden un ome kki.
Ny kysy ään: kuinka moni oi äi ää edus a ansa ä ä py kimys ä?
Mu a se, jossa si ä ei ole, on si is ymä ön; jos hän kui enkin omii i sel-
leen si is yksen nimen, se on pa as odis us hänen si is yksensä puu -
umises a.
Tässä on äl e ä ä e äs ää inkäsi ys. Talonpoika oi nimi äin olla
si is yny kun aas seppelein laake oi u oppineisuudenha joi aja ai
ylhäisyys oi olla ailla si is ys ä. Talonpoika oi omassa pii issään py kiä
käsi ämään, mi ä aika hänel ä aa ii, s. käsi ämään ajan hengen. Tie-
eenha joi aja si ä as oin oi hau au ua oppineisiin u kimuksiinsa o -
umuksen, u hamaisuuden ym. uoksi ilman e ä hän ie ää ajan hen-
ges ä sanaakaan. Hänen ylhäisyy ensä on oi u nos aa paikalleen ai hän
on siihen yöminy , ai hän on jopa oinu pääs ä niin pi källe anka an
mekaanisen yön ansios a ilman e ä hän olisi koskaan ullu aja elleeksi
ajanhengellä ole an jo ain aa imuksia hänen suh eensa. Tämä si is yk-
sen elemen i oi siis olla olemassa missä hy änsä yh eiskun aluokassa ja
mis ä hy änsä se oi puu ua.
Ja koska jokainen aika siis on ain ähäinen lenkki his o ian kehi-
yskulussa, niin sen henki oi ain py kiä i se kehi ymään ja muu u-
maan uuden ajan hengeksi. Tämä apah uu niin, e ä ajanhenki ylipäänsä
luo his o iallisia olosuh ei a, jois a jokin uusi asioiden jä jes ys jälleen
oi nous a. Ja niin kuin ajanhenki on yleinen, jä jellinen, niin myös sen
oimin a on suunna u yleiseen. His o ian henki ei ole jonkin yksi-
lön a elua ja mielipide ä ei ä kä sen luomukse ole yksilön sai auden,
kuoleman, in ohimojen, ikoksen ja paheiden mää i ämien olosuh ei-
den synny ämiä. Yksilön si is ykseen kuuluukin, e ä hän siksi aiku -
aa yleisen hy äksi ja sellaisen oiminnan, jos se on si ä mi ä se äi ää
ole ansa, äy yy si en aina olla ajan hengessä apah u aa oimin aa. Sillä
289
6
Humaanisuuden me ki ykses ä
(1851)
Snellman pi i puheen sä el äjä, musiikinope aja u ku i Ande s Eh s ö-
min (1801–1850) muis o ilaisuudessa 2. helmikuu a 1851. Hän ali si sen
aiheeksi humaanisuuden. Ki joi us on pienimuo oinen u kielma si is ysaja e-
lun kehi ykses ä Eu oopan his o iassa. Puheen Eh s ömin pe soonaa ja musiik-
kia käsi ele ä alkuosa on jä e y pois.
Puhe humaanisuuden me ki ykses ä, Fed ik Eh s ömin
muis o ilaisuudessa 10.2.1851, KT 12, 267–275
Jonkun mieles ä ämä aiheen alin a ei ken ies ole ilaisuu een sopi a.
Se, e ä meidän keskuudessamme eli mies, joka sä elsi joukon kau-
nii a sä elmiä, ei un uisi an a an pe us el ua aihe a ällaiseen sii y-
mään. – Mu a ajallisissa elämänoloissaan hän unsi ku sumuksekseen
luoda jo ain yleis ä ja oimia ai een puoles a, siis si is yksen hy äksi,
ja ämä jo pe us elee ällais a aiheen alin aa. Lisäksi se ähäinen, mi ä
hän sai aikaan, on kui enkin kansansä elmien jälkeen ensimmäinen,
mi ä ällä ai een alalla on ko imaisel a pohjal a syn yny . Voin luon-

290
e as i lisä ä, e ä i se ämä kokoon umisemme odis aa uon ähäisen
yön suu es a me ki ykses ä maamme si is ykselle ja sen yh eydes ä
muihin ilmiöihin, jo ka o a ä ä si is ys ä uudella a alla el y änee .
Si ä as oin haluan ain ai an lyhyes i ii a a siihen monien seikkojen
ässä ilan eessa osoi amaan seikkaan, e ä Eh s ömin pe soona iehä i
monia niis ä, jo ka meidän maassamme py ki ä julkises i esiin ymään
si is yksen nimissä. Tämä joh uu sii ä, e ä Eh s öm ei ollu ko in oppi-
nu eikä hänellä ollu laajoja ie oja, mu a hänellä oli hy ä humanis i-
nen si is ys, hän esiin yi halukkaas i yleisen, yleisinhimillisen puoles a. Ja
ällaises a osallis umises a haluan ny sanoa muu aman sanan.
–––––
Sana Humaanisuus on unne us i pe äisin la inas a ja a koi aa
”ihmisyy ä”, ihmisen ominaisuuksien kokonaisuu ena. Myöhemmin se
on alkanu a koi aa myös inhimillis ä si is ys ä, inhimillisyy ä mielen-
laa una, ys ä ällis ä käy äy ymis ä, koh eliaisuu a.
I se asiassa onkin pe us el ua, e ä me olemme lainannee ämän
odelliselle inhimilliselle si is ykselle an amamme nimen oomalaisil a
emmekä k eikkalaisil a, heidän ja yh ä lailla meidänkin ope ajil amme.
K eikkalaise oli a esik is illisen ajan si is ynein kansa, me emme
oi eikä meidän ule kiis ää heil ä ä ä nimi ys ä. Minkään muun kansan
keskuudessa alli se a si is ys ei le inny yh ä laajalle. Millään muulla
kansalla ei ole osoi aa samanlaisia saa u uksia ie eessä, ki jallisuu-
dessa ja ai eessa. On jopa myönne ä ä, e ä ie yissä kohdin muinais-
en k eikkalais en aide on edelleenkin yli ämä ön ä. Heidän yh eis-
kun ansa oli yksinomaan polii inen, he si is i ä i seään pal ellakseen
al io a ulkopuolisia ihollisia as aan, niin neu o eluissa kuin eoissa-
kin. Mu a heidän py kimyksensä yleisinhimilliseen si is ykseen oli äs ä
e illinen asia. Se koski pe soonaa sinänsä. Jokaisen yksilön uli hankkia
i selleen näkemys asioiden yleises ä jä jes ykses ä ja ihmisen a koi uk-
ses a, ja ämä an oi sielulle sekä ais eille kauniin asapainon ja oimin aan
oikean asen een. Samalla a oin hänen pi i muoka a uumiinsa kauniiksi
ja sen liikkee ha monisiksi. Tällainen si is ys an oi kauneuden ajua ja
uo i unoudessa, ku an eis ossa sekä akennus ai eessa mes a i eoksia,
joiden a joama nau in o puoles aan edelleen lisäsi kauneuden ajua, ja
joi a jälkimaailma ihailee.
Mu a k eikkalais en yh eiskunnallises a elämäs ä puu ui pe he-
291
elämä. Nainen jäi äsken ku a un si is yksen ulkopuolelle, siihen pääs-
äkseen hänen uli as ua pe heen ulkopuolelle ja unoh aa odellinen
eh ä änsä. Samoin heil ä puu ui al ion sisäinen suppeampi yh eis-
kun aelämä, kansalaiselämä oman kunnan, kaupungin, paikkakunnan
ai seu akunnan pui eissa. Lopul a heil ä puu ui se, mi ä pakanuu-
den aikaisella kansalla ei oinu ollakaan, yleinen ihmis akkaus ja sen
edelly ämä si is ys. K eikkalais en o ja oli a ailla oikeuksia ja kaikki
muukalaise oli a ähäa oisia ba baa eja. Humaanisuus, inhimillisyys
ei siksi ole oikea sana ku aamaan muinais en k eikkalais en si is ys ä.
Roomalainen si is ys jäi ie eessä ja ai eessa k eikkalaisen alapuo-
lelle, mu a humaanisuuden suh een se me ki si suu a edis ys ä. Pe he-
elämää oomalaise a os i a enemmän. Kun k eikkalaise a os i a
nais a ain siinä mää in kuin hän osoi i miehisiä hy ei ä, niin ooma-
laise kunnioi i a hän ä pelkäs ään ko iäi inä ja naisena. Roomalais-
en yh eiskun aelämässä apaus sai suu emman me ki yksen, ja pe heen
sekä kansalais en oikeuksia u aa a lakijä jes elmä on kulkenu pe in-
önä nykyisen Eu oopan si is yneimmille kansakunnille saakka. Lopul a
Rooman maailman al a me ki si myös e i kansojen älisen yh eyden-
pidon lisään ymis ä ja su ai se aisuuden lisään ymis ä ie ai a kansalli-
suuksia koh aan. Roomalaise i se kunnioi i a alis amiensa kansojen
jumalia, lakeja ja apoja. Nämä edis ysaskelee odis a a yleisinhimilli-
ses ä si is ykses ä, yleisinhimillises ä mielenlaadus a, jo a humaanisuus-
sana ainakin jaloimpien ja si is yneimpien oomalais en pa issa osoi i.
O juus kui enkin säilyi myös heillä koko ko uudessaan. Vain apau-
e ujen suu i lukumää ä ke oi jälkeenpäin sii ä, mi en yksilö edis yi-
ä humaanisuudessaan lakia ja yleis ä henkeä pi emmälle.
Ihmiskunnan si is ys oli si en jo ennen k is inuskoakin edis yny
aidossa k is inuskon hengessä, mu a ämä ei lainkaan kumoa si ä, e ä
K is uksen oppi synny i ihmiskunnan uudelleen. Myöskään se jalo,
mi ä an iikin kul uu i sisälsi ä , ei kyenny pi ämään ä ä kul uu ia
yllä aan oomalainen maailma ajosi jo ennen k is inuskon ilmaan-
umis a sy ään epäinhimillisyy een, epähumaanisuu een. Tämä päin as-
oin odis aa, e ä ihmisyys a i si ny edis yäkseen mui a oimia kuin
mi ä an iikin si is ys sille a josi.
–––––
On aikea sanoa muu amalla sanalla, mi ä k is inusko on ihmiskun-
292
nalle maan päällä an anu . Mieliku a ko keimmas a olennos a kaiken
äydellisyyden ideaalina, jonka kal aiseksi ihmisen ulee py kiä, oppi
kaikkien ihmis en yhden e aisuudes a Jumalan edessä ja heidän el-
ollisuudes aan akas aa oinen ois aan. Lainsää äjän esime kki näiden
oppien seu aamises a – se muodos i kui enkin jo pe us an kokonaan
uudelle maailmanka somukselle ja osoi i inhimilliselle si is ykselle
uuden suunnan.
Ihmiselämän eh oja ei oi muu aa. Ihminen syn yy pe heeseen,
anne uihin yh eiskunnallisiin oloihin, ie yn kansakunnan keskuu een.
Syn ymässään häne on sido u ie yyn paikkaan maan päällä ja ie yyn
ajankoh aan ihmiskunnan kehi yksessä. Mu a jokin uusi maailmanka -
somus oi alaa uu a elämää kaikkiin näihin anne uihin olosuh ei-
siin, an aa niille jonkin uuden suunnan ja muoka a ne uudelleen. Sa -
uman a aise , mieli al aise eo oi a oki muu aa olemassa ole aa,
mu a ain näkemykse , opi ja pe iaa ee kykene ä oimallaan luo-
maan jo ain kes ä ää uu a.
K is inuskon a haisimma unnus aja näki ä kaikkien yh eiskun-
nallis en si eiden hajonneen, akaumus en hä inneen ja apojen ap-
peu uneen. He ei ä uskonee pelas umiseen maan päällä aan ku sui a
so e uja ai aaseen. He ei ä uskal anee oi oa hy än oi oon, heidän
ainoa oi onsa oli pae a pahaa. Heidän pala aa haluaan ei yydy äny se,
e ä huono ko a aisiin pa emmalla, heidän silmiensä e een oli a au-
unu äydellisyys eikä mikään ähempi oisi hei ä yydy ää. Maallisen
ka aminen oli äydellisyyden saa u amis a. Tois en ihmis en akas a-
minen a koi i heidän johda amis aan samaan onneen. Tämä akkaus
muu ui innos ukses a anaa isuudeksi, koska mi ään muu a eh ä ää ei
maan päällä ollu . Käänny ys ä eh iin miekalla ja sen säilyminen u a -
iin pol o o ioiden liekeillä. Uskonopin humaanisuus näy i siis joh a-
an epähumaanisuu een.
Kui enkin keskiajan al akunna muodos ui a esiin nouse ien
uusien kansojen apojen pohjal a. Noiden al ioiden yleisellä muo-
dolla, eodalismilla ei oi sanoa ole an paljoakaan yh eis ä k is inuskon
kanssa. Muu oin yh eiskunnallise olo jä jes e iin oomalaisen oikeu-
den mukaan. Myös Mohammediin usko a aiku i a i a ilai oksen
muodos umiseen, aikka i a i unnus i a kin k is inuskoa. Roman i-
nen unous kohosi kansanlauluis a, se jumaloi nais a ja pal oi naiskau-
293
neu a ilmeisessä is i iidassa ensimmäisen käskyn kanssa.
K is inusko jä jes i oki myös oman yh eisönsä, ki kon, paa in- ja
pappis allan, mu a se oli ai aan al akun aa pal ele aa hallin oa. Kun
ämä al a uhou ui siksi, e ä se oli ehny oman i sensä, oman ole-
massaolonsa ja kas unsa i se a koi ukseksi, oli uha uo inen keskiaika
lopussa, eikä humaanisuus sen enempää ins i uu ioissa kuin a oissa-
kaan ollu yh ään ko keammalla asolla kuin kadonneen pakanuuden
pa haina aikoina. Humaanisuus oli kui enkin änä aikana saa u anu
pa emman pohjan ule aisuudelleen. Rohkenisin käsi ää ämän seu-
aa as i.
Keskiaika painoi k is inuskon opi mieliin ja an oi ihmisille halun
sekä oiman py kiä o eu amaan näi ä oppeja yh eiskun ajä jes yksessä.
Tämä py kimys on muodos anu ja muodos aa uuden ajan maailman-
his o iallisen eh ä än.
Keskiaika loi oman ie eensä, skolas isen eologian, ja inspi oi aide a
uusiin luomuksiin, jo ka e äillä ai eenaloilla kehi yi ä hy in ko kealle.
Kun keskiajan iede aipui paa in ja ki kolliskokous en pää öksiin, ja
aide suun au ui yksinomaan ai aalliseen, niin myös k is inuskon syn-
ny ämä mielenlaa u pe us ui nöy yy een, lohdu ukseen ja ukoukseen.
Se oli uon ajan humaanisuu a. Kaiken uskonnon olennainen ope us,
joka kui enkin as a k is inuskossa sellaisena lausu iin julki, on se, e ä
ain nöy ä mieli an aa ihmiselle oimaa oimia kai selmus en päämää-
ien hy äksi ihmiskunnassa.
Mu a mielenlaa u yksin ei ii ä. Ihmis akkauden e ankeliumi aa ii
o eu amis aan, ja kun ihminen huomaa, e ä hän ä ympä öi ä odelli-
suus ei as aa hänen mielensä suun au umis a, niin hänen on py i ä ä
muokkaamaan ulkomaailma sisäisen maailmansa mukaiseksi.
Uuden ajan alussa, uskonpuhdis uksen aikana, poli iikka ei ollu k is-
illis ä, yh eiskunnan lai ei ä as anne ihmis akkauden aa imuksia,
eikä pe he-elämä ja las enkas a us myöskään kyenny synny ämään äl-
lais a as aa uu a, äs ä kaikes a meidän ei a i se edes puhua. Pe heen
ka so iin jopa ole an äl ämä ön maallinen paha, jo a pi i sie ää, aikka
ihmiselle olikin oi o, jos hän onnis ui ka amaan sen si ei ä. – On oki
myönne ä ä, e ä ihmismieliä keskiajalla elähdy äny henki aiku i
myös yh eiskunnallisiin oloihin. O juus pois e iin Eu oopas a, kouluja
ja yliopis oja pe us e iin, syn yi hy än eke äisyyslai oksia. Mu a al-
294
li se a yh eiskunnallinen jä jes ys ja laki ei ä juu ikaan, ku en sano u,
ollee k is inuskon hengen mukaisia. Ki kon jä jes yksessä se kyllä oli
läh ökoh ana, mu a henki oli äis yny , sillä ki kon joh aja koe i a
almis aa kansaa ain ai aaseen ja pi ää sen oime omana.
–––––
Kun ässä käännekohdassa an iikin iede ja ki jallisuus jälleen le isi ä
län iseen Eu ooppaan, hämmäs y iin iloises i, kun opi iin un emaan
aikakausi, joka kan oi pa emmin odellisen humaanisuuden leimaa kuin
oma, kaoo inen aika. Re o maa ion äy yi apah ua ensin ie ämisessä ja
akaumuksessa ennen kuin se saa oi o eu ua ulkomaailmassa. Huma-
nis inen si is ys me ki sikin ny samaa kuin klassisen an iikin, sen ie-
een, ki jallisuuden ja ai een un eminen. Tällaiseksi se myös jäi pi käksi
aikaa e i yises i Saksassa sekä sen esime kkiä seu a en Skandina ian
maissa. Klassisen muinaisuuden u kiminen apau i iedon ki kon
si eis ä. Mu a ie o i se ki e yi ähän sen muo oon niin e ä opiskelu,
jonka pi i olla odellisen humaanisuuden edis ämisen äline, alkoikin
i se kan aa humaanisuuden nimeä. Näin humaanisuus sai uuden as us-
ajan jo a as aan kamppailla, oppineen pedan isuuden.
Tie ämisen maailmassa a i iin äl ämä ä uu a e o mia.
Luonnon ie ee , jo ka nykyisessä laajuudessaan ja sy yydessään oli a
an iikin kansoille un ema omia, oli a änä aikana hankkinee oman
i senäisen paikkansa klassisen oppineisuuden innalla. Kansalliski jalli-
suude syn yi ä ja eki ä i se klassisen oppineisuuden popula isoin-
nin mahdolliseksi. Kansakoulu ja lehdis ö ei ä loppuun ämän uuden
e o min, jonka kau a uli unne uksi niin sano uis a humanis isis a
opinnois a iippuma on humaani si is ys. Tämä yleisen si is yksen ais-
elu oppinu a pedan isuu a as aan on iimeisin ie een maailmassa
apah unu asia, ja ny sen oidaan ka soa jääneen aakse.
Tämän kaksois e o min ulokse ie een maailmassa oli a :
Ensiksi. Tie o klassises a an iikis a, jonka u kiminen ei ollu uskonasia,
ei ainoas aan an anu ie eelle ja ai eelle ki kos a iippuma on a asemaa,
aan samalla kaikki yh eiskunnallise asia samaan apaan kuin an iikissa
unnus e iin kyllin pyhiksi jo a ihminen oisi suunna a halunsa niihin
ja ase aa ne oimin ansa koh eeksi. Mu a an iikin yh eiskun aa ei oi u
palau aa, ja aikka olisi oi ukin, niin sen ihailijoilla, oppineilla, ei ollu
al aa yh eiskunnan uudis amiseen, niin kaikki ajoi ui pelkäksi an ii-

295
kin ie een ja yh eiskunnallis en olojen un emiseksi sekä ihailemiseksi.
–––––
Toiseksi. Luonnon ie een edis yminen apau i ihmise ennakkoluu-
lois a, eikä näin syn yny ainoas aan i senäinen, uudelle ajalle ominainen
iede, aan klassis en opin ojen ikas u amana ämä iede alis i myös
alli se a yh eiskunnallise olo k i iikille ja apau i si en iedon pel-
käs ä hedelmä ömäs ä klassisiin muo oihin ki e ymises ä.
Englan ilainen skep isismi, anskalainen alis us i loso i a ja saksalainen
sy ämie einen spekulaa io oli a ämän uuden maailmanka somuksen
ilmauksia ja o eu i a kukin omalla a allaan äsken maini ua koe e-
lemis a. Koe elemisen muo o ja kohde oli a ielä abs ak eja, se koski
ihmisen yh eiselämää ja sen olosuh ei a yleensä. Mu a so el amis a ei
oi u äl ää, kun u kimuksen ulokse le isi ä oppisaleis a ja ie eelli-
ses ä ki jallisuudes a yleiseen ie oisuu een.
Kansalliski jallisuude äli i ä ä ä p osessia, ja ne i se syn yi ä juu i
äs ä inhimillisen u kimuksen omaksumas a olemassa ole ien olojen
koe elemisen uudes a haas ees a. Ki jallisuu ensa muodos umisessa
kansakunna palasi a kaukaisimpaan muinaisuu eensa, kansanlauluihin
ja sa uihin. Tällä a oin kansallisuude saa u i a uuden, ah emman
ie oisuuden ja jokainen kansa py ki kehi ämään i seään omas a sisim-
mäs ään läh ien, e si yh eiskunnan uudis amisen pohjaa omas a his o-
ias aan halu en unnus aa si is yksessään oman henkensä yön. Mai-
ni u ihmisen yh eiskunnallis en olojen i loso i nen u kimus synny i
kosmopolii isuuden, akkauden ihmiskun aan yleensä ja halun uudis aa
si ä. Oli aika, jolloin humaanisuus me ki si samaa kuin kosmopolii inen
si is ys ja mielenlaa u. Tälle häily älle humaanisuudelle a josi uudel-
leen he änny kansallis ie oisuus e eellisen as apainon ja isänmaalli-
suus o i ansai un paikkansa humaanissa si is yksessä.
–––––
Kun uuden ajan ällä a oin muo ou unu ie oisuus läpäisi kansa ,
niin as a silloin keskiajan eodaalinen yh eiskun a alkoi so ua ja koi i
aikakausi, jo a kauhis u a an o uudenmukaises i on ku su u allanku-
mouksen ajaksi.
Mi ä oli ule a ilalle? Epäilemä ä yh eiskun a, joka pa emmin as-
aisi k is inuskon ihmis en yh eiselämäs ä an amia käskyjä, sen oppia
kaikkien ihmis en yhden e aisuudes a Jumalan edessä sekä yleises ä
296
eljeydes ä. Jos meillä ei olisi ä ä oi oa, niin k is inuskon aiku us a
kahden uosi uhan ensa aikana olisi pide ä ä pe in ähäisenä.
Mi ä humaanisuus on iimeisen neljän uosisadan muu os en ja pon-
nis us en kau a saa u anu ? Onko sen me ki ys änä aikana ikas unu ?
Kuka epäilisi si ä? Tiede ja aide, pe he, yh eiskun a, al io ja maa-
ilmanhis o ia ei ä ole pahas a, ei ä kä ne ole ain yhden eke yyksiä,
joi a ihmisen ma kallaan ai aaseen ulee sie ää, aan ne o a hänen
aka impien py kimys ensä yle iä koh ei a. Pe he akkaus, kansalais oi-
min a, isänmaallisuus, yleinen ihmis akkaus, kaikkia inhimillisen iedon
aloja koske a u kimus, kauneudes a nau iminen ai eessa ja luonnossa
on ihmisen pyhä, luo u ama on oikeus ja el ollisuus – sanalla sanoen:
ihmisellä on jo maan päällä eh ä ä, eh ä ä oimia Kai selmuksen pal-
eluksessa ihmissu un äydellis ämiseksi. Siinä on uusi me ki ys, jonka
humaanisuus on uuden ajan kuluessa saa u anu . Tä ä ie oisuu a ei
keskiajalla ollu .
Se keskiajan akaumus, e ä ain ka umus ja usko an aa Jumalan
a mon ja e ä ain nöy än mielen luo amus an aa oimia hy ään, on
meidänkin aikamme uskollises i pe in önä säily e ä ä. Kaikki äsken
maini u an aa humaanisuudelle sen äsmällisen sisällön, mu a nöy ä,
luo a ainen mielenlaa u an aa sille sen oikean muodon, me ki see sen
siksi, mi ä se on. Ihminen ei oi aja ella eh ä äänsä ihmisenä liian ko -
keaksi, eikä hän oi olla kyllin nöy ä omien kykyjensä suh een sen äy -
ämisessä.
Tässä oidaankin nähdä nykyajan si is yksen suu in puu e. Uskon-
puhdis us ei ole kyenny säily ämään kanna ajissaan ä ä hy ää. Kes-
kiajan k is i y , ja ämän päi än oikeauskoise ka olise , nöy yi ä
ki kon ja sen käskyjen edessä. Mu a k is inusko aa ii apaaeh ois a
unnus us a. Uskonpuhdis uksen myö ä ase e iin al io al a paa in pai-
kalle, ja uskon unnus aminen jäi yhä epä apaaksi. Tämä seikka on kiis-
a omas i aiku anu siihen uskonnon as aisuu een, jo a 1700-lu un
ja nykyajan liikkee ilmen ä ä . Toisaal a e kaneminen k is inuskos a on
i se liikkeen luon eessa.
Muinaisaika oli his o iallis a pakanuu a. Luonnon iede ähänas iseen
apaan uskonnollises a iedos a e illisenä on oisenlais a, luonnollis a
pakanuu a. Molemma o a unkeu unee k is illiseen ie oisuu een
ja yh eiskunnalliseen elämään. Pakanuuden his o iallinen so i aminen
297
on ja kunu iimeksi käsi elemällämme aikakaudella ja se ja kuu yhä.
Paljon on yhä myös so i ama a. Tässä suh eessa meidän ulee edo a
niihin moniin ajan me kkeihin, jo ka ke o a uskonnollisen a peen
uudes a he äämises ä, mu a u au ua myös siihen nöy ään luo amuk-
seen, jos a puhuimme, akuu uneina sii ä, e ä Jumalan luomakunnassa
is i ii aisimma kin ainekse yhdessä aiku a a sen päämää ien puo-
les a.
–––––
Hy ä naise ja he a . Aihe on liian laaja. Mi ä muu a osi si is ys oisi
olla kuin mi ä ihmissu un uosi uhan inen si is ysp osessi on meille
pe innöksi jä äny ; mi ä muu a ihmisyys oisi olla kuin mi ä Kai selmus
on näiden uosi uhansien aikana sallinu ihmiskunnan omaksi äydellis-
ymisekseen ais ella esiin?
On ai an oikein sanoa, e ä e ä inkään aja elija ei kykene äysin
a oi amaan Jumalaa, ja kui enkin lapsi oppii sen äi insä yksinke ai-
sis a ope uksis a. Samoin humaanisuus, olkoon sen me ki ys kuinka laaja
ahansa, oi olla yh ä o a alonpojan ähäisissä iedoissa ja yksinke ai-
sessa ymmä yksessä kuin oppineen laajoissa iedoissa ja aja uksen e ä-
yydessä. Se oi ilme ä yh ä hy in ke jäläisen kuin halli sijan a assa
oimia.
Missä ahansa yh eiskunnallisessa asemassa, kumpaan hy änsä suku-
puoleen kuulu ana ihminen oi ha joi aa pe he-elämän hiljaisia
hy ei ä, aiku aa ku sumuksensa ja kykyjensä mukaan yh eiskunnan
menes ykseen, osoi aa isänmaallisuu a, odis aa yleises ä ihmis akkau-
des a, ka u aa ie ojaan olioiden yleises ä jä jes ykses ä, koho aa sie-
lunsa a kas elemaan luonnon sekä ai een kauneu a sekä mielel ään
jalojen ihmis eljien sanoja ja ekoja. Kaikessa ässä oi yöskennellä
ihmiskunnan yleisen päämää än puoles a, ihmiskunnan jalos amiseksi
ja äydellis ämiseksi, Jumalan al akunnan kas un puoles a maan päällä.
His o ia ke oo äs ä sen mi ä oi. Mu a ihmisen eo ei ä mene huk-
kaan, aikka jälkipol e unoh a a kin hänen nimensä. Jalo eko ja kaa
elämäänsä aiku uksissaan, jälkipol ien omassa elämässä, his o iassa elä-
änä odellisuu ena. Mu a odellisen a onsa ja ja kumisensa oiman se
saa mielenlaadus a, jolla se on eh y, sii ä nöy yydes ä ja luo amukses a,
jos a olemme puhunee . Vain ällaises a mielenlaadus a kohoa aa ois-
en ihmis en mielipi eiden ja ekojen kunnioi amis a oimme ku sua
298
humaanisuudeksi. Ja kaikkea ihmisyyden yleisiin asioihin osallis umis a,
joka kumpuaa ällaises a mielenlaadus a, jokais a ähäisin äkin py ki-
mys ä, joka sisäl ää ie oisuuden ko keammas a maailmanjä jes ykses ä,
on pide ä ä odellisen humaanisuuden ilmauksena.
305
oi alsimme, e ä se aina on läsnä ole aa, sillä on odellisuu ensa ny elä-
ien ihmisyksilöiden iedossa ja ahdossa. Sillä, mi ä a sinaises i ku su-
aan his o iaksi, on odellisuu ensa ja olemassaolonsa ny läsnä ole assa
iedossa ja oiminnassa – siis kansakun a – yh eiskun a, pe he.
Tämä ie o ja oimin a käy ää al aansa lapsen suh een. Se ekee
yksilös ä ämän maailman ilan een edus ajan ilman ämän omaa alin aa
– myös hänes ä. Hänen ie onsa ja oimin ansa on ensimmäises ä he -
kes ä läh ien ainoas aan ä ä.
Tä ä on kas a us a sinaisessa, suppeammassa me ki yksessä. Se on
pakkoa, jonka suh een yksilö on epä apaa. Hänelle on ois en ie ämi-
sessä ja oiminnassa anne una, mi ä hänen ulee ie ää ja mi en oimia.
Täs ä hän ei pääse i i. Se ase e aan hänelle hänen oimin ansa ja ie ä-
misensä lakina.
Voidaan sanoa, e ä hänellä on kui enkin jo ain omaa, e i yis ä ja yksi-
löllis ä. Onhan hänellä hänen oma elimis önsä ja sielunsa, eläinsieluna.
Hän on luonnon uo e. Mu a hänellä ei ole mi ään omaa ie oa, mi ään
omaa oimin a apaa. Tämä a koi aa, e ä hänen oimin ansa on ulkoi-
ses i ka soen hänen omaansa, se on ajassa ja paikassa yksilöllis ä, siinä on
hänen oma ilmauksensa. Mu a mi ä hän ie ää ja mi en hän ie ää, se on
laina ua ja mi ä hän ekee, se on opi ua. Täs ä pian a kemmin.
–––
Mu a ämän uoksi ja pedagogiikan kannal a ylipää ään psykologi-
nen ie o on äl ämä ön edelly ys. Tässä ja ny en oi an aa esi ys ä psy-
kologias a. Mu a meidän ulee ymmä ää oisiamme, kun puhumme
ie ämises ä ja oiminnas a, ymmä ykses ä ja ahdos a jne.
Siksi ain lyhyes i sii ä, mi ä i se näillä asioilla a koi an; pyydän he -
oil a a kkaa aisuu a.
Tie ämisessä e o amme seu aa a muodo : ha ain o, mielle aja us.
Muodos amme i sellemme ku ia koh eis a, jo ka ei ä ole läsnä.
Sanomme, e ä mieliku i uskykymme uusin aa ku ia. Ne o a yleisiä,
esi ä ä koh eensa suu in pii ein. Esime kki: ku a puus a, koi us a,
ää i ii a suu in pii ein, samoin unko, oksa , lehde , niiden ä i ym. –
ympä öi ä asia ja koi un sijain i ilassa.
Ai an samalla a alla iedämme sellaisen olion, jonka näemme edes-
sämme. Kun e i elemme ku an koi us a, niin sen osa sopi a myös
muihin koi uihin – suu in pii ein, yleises i o aen. E o on ain siinä,

306
e ä ympä illä ole ien olioiden ku ien lisäksi ulee a kkailijan uumiil-
linen läsnäolo.
Si ä ei pidä ku sua ha ainnoksi. Se on mieliku i uksen uo e a ja
ku ien uusin amis a.
Mu a olemme a moja sii ä, e ä ollakseen ämä yleinen ku a, ie-
ämisen ulee si ä ennen olla ie oa yksilöllises ä. Ennen kuin meillä on
ku a lehdes ä, meillä on ie o kaikis a sen osis a. Mu a ie o kus akin
osas a äsmen yy aas ku aksi, joka edelly ää ie oa ku an osis a ja niin
edelleen lopu omiin.
Tä ä yksilöllis ä koske aa ie oa ku summe ha ainnoksi. On ie ys i
hankalaa ku sua ie ämisen muodoksi sellais a, mikä ei ielä ole ie-
ämis ä, eli minkä me iedämme as a kun se on jo ain muu a, ie ä-
mis ä ku assa. Mu a se on äl ämä ön edelly ys. Ja kullakin e illisellä
ha ainnolla on oma paikkansa ajassa: ensin meillä on ha ain o a, si en
b, aikka meidän a kas elussamme ämä ja kuukin ää e ömiin, ajassa ja
paikassa loppuma omas i yksilölliseen.
Huom.: Kukin laa u, ä i, sä el, ääni, ko uus, makeus, uusun uoksu
on lopu omiin mää i e y ja mää i e ä issä, joka kohdassa ja joka he -
kessä lopu omas i jokin muu.
Huomau us. Ais imus on sielun ie oisuus muu okses a elimis össä,
aiku ukses a ais ielimiin, e ä näin on. Ha ain o ie ää ais imuksen
sisällön.
–––
Ny oiseen puoleen, Voimme uskoa, e ä lapsen ensimmäinen ie o
on ain ku allis a. Meillä on syy ä a ella, e ä eläimen ie o ei milloin-
kaan ole mi ään muu a.
Mu a niin pian kuin ku a, ai ku assa jäljenne y, saa nimen, se ei
ole ain jokin yleinen aan se saa me ki yksen olla ä ä. Ku a puus a,
koi us a, lehdes ä – ie enkin se on jokin ie y puu, kun se ilmenee
ha ainnolle, mu a se on si ä ain yleisen lajin esime kkinä.
Tämä on mielle = ku allinen ie o, jossa on ie oisuus sen yleises ä
me ki ykses ä. Ainoas aan ihminen. Lapsella se on ensimmäises ä hänen
kuulemas aan sanas a alkaen ja hän lii ää sen ku aan – jo ennen kuin
hän i se puhuu. Mieliku i us uo aa ja kokoaa ku an myös sellaisis a
ku is a joi a ei ole nähny eikä kuullu = an asia. Mu a ylipää ään ylei-
nen abs ak i käsi e miel een muodossa. Hy e ie yjen ekojen ai hen-
307
kilöiden ku ina. Samoin laki. Jumala ihmisen kal aisena.
Lopul a aja us – ämä yleis en me ki ys en, käsi eiden, e mien
yh eys. Huomau e aan ain äs ä, mu a näemme asian niin, e ä käsi -
ee o a almii a, ne yhdis e ään ja yhdis elmä lausu aan julki a os-
elmassa. Ei niin, e ä jokainen käsi e on a os elman muo aama ja sen
paikka käsi eyh eyden mää äämä. Se ei ole pelkäs ään ois en ie ämi-
sessä, pe in eessä, ennen yksilöä. Yksilö i se mää ää a os elman nojalla
sen paikan. Ha kin a nos aa sen uudelleen esiin, o aa käsi ee almiina
ja lausuu julki aiemmin muodos e un a os elman. Tämä koskee myös
a os elmaa ja joh opää ös ä. Aja uksella on siis jo pe us eensa siihen,
kuulu a ko kaksi käsi e ä yh een ai ei. Ha kin a lausuu sen julki joh-
opää öksen odis elussa.
Ny on ielä huoma a a: Ihminen ekee klo 5 ha ainnon, oisella
ke aa hän palau aa ha ai un mieleensä, kolmannella ke alla hän aja -
elee si ä. Kaikessa mi ä hän näkee, kuulee jne., siis kun hän näkee ja
kuulee, hän myös miel ää näkemänsä ku ana ja an aa ku alle jonkin
yleisen me ki yksen käsi eessä, jonka aja elu on muodos anu , jonka
yh eyden muihin käsi eisiin hän ie ää ja joka si en on a os elmaan ja
joh opää ökseen nojau u a käsi e. Mu a si en hän oi ase ua poh i-
maan uudelleen. Hän oi ko ja a ku aa – ku en myös aja us a – lisä ä
ja pois aa jo ain edellises ä – sel en ää jälkimmäis ä. Tämä kuuluu i se-
kas a ukseen.
Tie ää yleis ä koske a ie o yleiseksi, se on ylipää ään abs ak io a.
Ihminen, ei eläin. Eläimen mielessä ole a ku a o a meidän mielle -
ämme, pelkkää mieliku i us amme, luuloa ja a elua.
Todis e a ässä esi e ylle ei ole. Sii ä ei ole kysymys äkään. Rii ää,
e ä me ain ymmä ämme oisiamme.
Kun ielä palaamme ässä esi e yyn, huomaamme, e ä mielle ä ei
ole ilman yleisiä käsi ei ä. Kaikki ie o on siis ie oa yleises ä. Mu a
miel eessä ihminen ie ää yleisen yleisenä. Sillä on hänelle jokin ylei-
nen me ki ys. Me ki ys siinä käsi eessä, joka ku aan on lii e y. Tämän
ie oisuuden yleises ä yleisenä lapsi saa ensimmäises ä kuulemas aan
sanas a. Siinä alkaa hänen osallisuu ensa olemassa ole aan ie ämykseen.
Lapsen kas a us. Ku aan saakka, siis eläimen as eelle saakka, ie äminen
on sen omaa. Kun ku alla on jokin yleinen me ki ys, ie o sii ä on yleis-
inhimillis ä ie oa.
308
5. luen o, KT 17, 230–236
Hy ä he a . Koe imme oppia näkemään, mi en adi io iedon alueella
kussakin momen issa ilmenee:
Ihmis yön ja ihmisen oiminnan ha ai semisessa luonnonilmiöis ä
sillä a oin e oa iksi, e ä niissä on niihin sisälly e y me ki ys.
Näiden ha ain ojen koh eiden ku issa niin e ä ne me ki yksel ään
ii aa a ule aisuu een, uokki a an asioin ia, luo aa mieliku i us a –
joka ässä suun au uu myös menneeseen.
I se ku ien me ki yksessä adi ionaalisena, opi una. Samoin aja e-
lussa, näiden aja ellussa yh eydessä, jonka yksilö a oi aa pe innäisen
iedon muodossa. Siksi ihminen ei opi ainoas aan ie yä apaa aja ella
aan i se aja elun – sillä aja eleminen on = ämä ie ämisen ykseys.
Mu a kaikki ihmise aja ele a samalla a alla. Onko se heissä luon-
nos aan, synnynnäisenä?
He a oi a ka soa sanomaleh iä, his o iaa – ja i loso i an his o iaa.
Aja ukseni on: muo o on kaikille sama. Mu a mikä se muo o on?
Tie y a os elmien ja joh opää ös en laji? Ka ego ia – A is o eles ja
Kan . Yleisimmä , abs ak eimma käsi ee , oikeas aan niiden yh eys.
Subs anssi ja aksidenssi. Syy ja aiku us jne. eli niiden älinen opi u
yh eys. Esime kiksi ex analogia [ as aa as i]: käsi eiden samanlaisuus,
e ilaisuus ja näiden so el aminen jollain mieli al aisella ajalla ka kais-
una. Tämä si is yksen kulloisellakin asolla. Kaikkein abs ak isin =
kaikkein yleisin. Samoin kaikkein konk ee isin. Sillä se on olemassa
kaikessa, kaikissa ilmiöissä. Luonnossa ja his o iassa kaikki on esime -
kiksi syy ä ja aiku us a.
Aja elun ensimmäinen syn y? Jumala eki ihmisen omaksi ku ak-
seen. Ensimmäinen muna? – Ensimmäinen ma e ia, oima – ai aan-
kappaleiden ö mäys aiko kaasu? – Si ä emme käsi ele. Käsi ämme
sen, mikä on.
–––
Toiminnan alueella:
Vie i – ais illinen – luon oa, sama kuin eläimellä. Vähäis ä e a una
kaikkiin adi ion uokkimiin aipumuksiin. Myös mo aalis a, puoles a
ai as aan. Esime kki: akkaus paikkakun aan, luonnonolioihin (kuka
ym.), ihmisiin, ha as uksiin; mu a myös o umuksen kau a ja aipu-
309
muksena ie yihin mielen iloihin – (ys ä ällisyys, epäys ä ällisyys, halu
uneksia, u eliaisuus, huomaa aisuus jne.).
Halussa ie i ulee äsmällisenä ie oiseksi – aipumuksessa ja in es-
sissä. Sellaisina, ässä yleisessä muodossaan ne yydy e ään. Mu a ne yy-
dy e ään jollain ie yllä a alla – yydy ämisen keinoja on monenlaisia.
Lapsi ei ali se – edes äidinmai o ei aina ole se, joka sammu aa nälän,
aan ko ike. Oikea aika ja he ki syödä ja nukkua. Kaikki mää ä yssä
jä jes yksessä ai epäjä jes yksessä. Ja juu i ämä yydy äminen synny -
ää aipumuksia – ais illise ie i yydy e ään ensin, aipumukse si en,
ja äs ä seu aa uusia aipumuksia. Esime kiksi akkaus äi iin syn yy sii ä,
e ä ämä huoleh ii ais illisen ie in ( a peiden) yydy ämises ä. Rak-
kaus luon oon – akkaus isänmaahan.
Tässä on mo aalisen mielenlaadun a haisin pe us a aipumuksissa,
o umuksessa ja a oissa.
Maini u yydy ämisen apa on adi io – se on e ilainen e i kan-
soilla ja e i yh eiskun aluokilla sekä sukupol illa. Muu uu hi aas i uo-
sisa ojen kuluessa. Ta an, o umuksen, käy än öjen mah i. Si ä mää ää-
ä myös maape ä ja ilmas o – mu a ain jossain mää in, sillä kul uu i
asoi aa ähi ellen kaikki nämä luonnollise e o .
He a ie ä ä , e ä älyllis ä kykyä pide ään a allises i synnynnäisenä,
aipumuksia aas ei, niissä oidaan nähdä mo aalis a aiku us a. Toisaal a
yksilö yleensä kes ää huonommin, e ä hän ä pide ään yhmänä kuin
e ä hän ä pide äisiin änky änä. On sil i aikea a kais a, missä mää in
luonnollinen jä jes yminen aiku aa ei ain ie eihin aan myös ai-
pumuksiin, lähinnä niiden oimakkuu een ja ilmenemis apaan – luon-
eenlaa uun. Kansallise ja e i sukujen älise e o . Myös äidin a ek i .
Mu a ällaise e o pe us u a lähinnä kansallisiin ym. apoihin ja o -
umuksiin, joi a mää ää ilmas o ym., mu a ennen muu a kui enkin his-
o iallise koh alo . Kansakun a ei ole o u ai kansanheimo aan his o-
ian uo e (useis a kansanheimois a koos u a – ie ämys ja apa syn y ä
koske uksissa muihin kansakun iin auhan ja sodan me keissä, ja ne o a
kunkin ajankohdan mää äämiä). Niin myös yh eiskunnallinen apa iip-
puu yh eiskunnallises a asemas a ja su un a ois a.)
Sil i ymmä ämme, e ä luonnollisella, synnynnäisellä on yh ä paljon
– ai yh ä ähän – aiku us a eo ee isessa kuin käy ännöllisessäkin
mielessä. Si is ymä ömässä ilassa aiku us oimakkaampaa. Si ilisaa io
ja kul uu i o a juu i si ä, e ä luonnon mää i yneisyys kukis e aan –
310
subjek ii ises i ja objek ii ises i – sen al a kumo aan.
Tämä ii ää osoi amaan, mikä mah i adi iolla käy ännön alueella
on – aipumus en uokkijana.
Mu a edelleen: yydy ämisen apa mää ää myös sen, mi ä halu ja
in essi o a . Aja ellaan, e ä nälkä on nälkää, yydy e ään se si en mi en
ahansa. Ja onhan se ie inä sama, lausuma omana ja käsi ee ömänä.
Mu a ie oisena haluna se on e i asia eläimellä, illi-ihmisellä ja si is-
yneellä ihmisellä. Lisään ymis ie in ohessa se on eläimelle kaikki kai-
kessa. Villi-ihmisellä on sen lisäksi jo suu i joukko mui a aipumuk-
sia. Ja si is yneellä ihmisellä nälkä on lukema oman monien e ilais en
a in oaineiden a e a, ämän ai uon, se on halu jonka äsmällinen
sisäl ö oidaan mää i ää monin e i a oin (ihminen oi apaas i ali a
sen yydy ämises ä – eläimellä se on lihan ai uohon a e a), ja sillä
on oma apaas i mää ä y aikansa. Lapsi on nälkäinen neljä ke aa päi-
ässä – mone ainoas aan yhden ke an jne. Tämä muodos aa sen mi ä
nälkä haluna on. Tie oisuus a pees a elimis össä ja uon a peen aime-
neminen, ai sula usp osessin asaan uminen saa ä ä kau a o umuk-
sen mää i ämän kulkunsa. Mu a lisäksi ulee ielä yydy ämisen suhde
muiden halujen ja in essien yydy ämiseen – halun me ki ys suh eessa
näihin päämää än älineenä. In essi, e i yises i ko keampi henkinen
in essi, alen aa sen minimiinsä. Isänmaanpuolus aja ei unne nälkää ais-
ellessaan – hänellä ei ole siihen suun au u aa halua. Su ussa ja ilossa
unoh aa syödä ja juoda jne.
Tällä a oin olemme jo ahdon kolmannessa momen issa, jossa ah o
on aja el u päämää ä.
To umus mää ää kas a uksessa halujen ja in essien yydy ämis ä ja
sen myö ä i se haluja. Mi ä moninaisemma si is yksen in essi o a , si ä
ähemmän al aa kullakin halulla ja in essillä on sinänsä, ja si ä helpom-
paa on mää ä ä niiden yydy ämises ä, siis mää ä ä i se halun sisäl öä.
Tämä käy ännöllinen sys ema isoin i apah uu pe i yn a an mukaises i,
ajankohdan ja kansakunnan kul uu i ason mukaan ja ämä sys ema-
iikka on päämää än ja keinon mukainen. Kysymys on sii ä, miksi ämä
jä jes ys ja miksei jokin oinen? Kas a ajalla on pe in een a joama
as aus, hän pys yy kul uu i asonsa nojalla pa emmin ai huonommin
as aamaan ähän miksi-kysymykseen. Se oi olla apa ai huono apa,
ailla oi allus a. Mu a kaikki adi io py kii käsi ämään i sensä ja si ä
kau a pois amaan huonoa, pe us ee on a apaa. Kas a e a a o aa as-

311
aan ämän sys ema iikan ain auk o i ee in pohjal a. Ja siinä on pe in-
een pe immäinen käy ännöllinen mah i – kas a uksen pakko.
Se, mi ä äs ä ielä puu uu, kuuluu jo i sekas a ukseen. Sii ä lyhyes i.
Nimi äin: kun ie o muu uu odis eluksi – joh opää öksessä – se
näy äy yy yksilölle ie ämisen adi ionmukaisena yksey enä, oisin
sanoen se on yleisen inhimillisen iedon jä jes elmä. Todis eluhan on
yleispä e ä – se pä ee aja eluun yleensä. Mu a odis elu on odis e
myös yksilön oman ie ämisen, aja ele an oman akaumuksen kannal a.
Mikä ei päde sille, ei ole pä e ää myöskään aja elulle yleensä. Näin i se
kukin yksilö ekee ie ämisen adi ionmukaises a ykseydes ä ykseyden
myös i selleen – ja sen pui eissa apah uu ämä ja ku a p osessi, ja -
ku a sel i ely. Tie ämisessä ämä on i sekas a us a, jossa inhimillinen
ie o samalla ke aa kehi yy ja yksilön ie ämykses ä ulee sen edus aja
– oisin sanoen sillä on odellisuu ensa yksilön iedossa.
Tämä i sekas a us sisäl yy kas a ukseen sii ä he kes ä jolloin yksilö
odis aa oi al aen i se odis amisen, siis ie oisuu ena sen yleispä e yy-
des ä.
Ta koi amme si ä, e ä kun odis elu ie ämisenä koskee luon oa ja
his o iaa, yysis ä ja mo aalis a maailmanjä jes ys ä, jä jellis ä yksey ä
näissä – niin ämä ie äminen on = jä jellis ä, jä keä.
Samoin, kun ihminen oimii a koi uksensa mukaises i, hän suun-
au uu oiminnassaan käy ännössä jä jelliseen maailmanjä jes ykseen –
luonnon äl ämä ömyy een – his o ian jä jes ykseen – (lähinnä al-
iossa). Jos hän haluaa o eu aa päämää änsä, hänen ulee ase aa ekonsa
ämän anne un jä jes yksen kanssa yhdenmukaisiksi. Hän oi käy ää
luon oa älineenään – mu a hän ei oi muu aa sen jä jes ys ä. Jä jes-
yksen olemassaolo ekee hänelle mahdolliseksi a ioida ekonsa seu a-
uksia. Samoin hänen ulee alis ua oman kansakun ansa lakeihin, apoi-
hin ja koh aloihin. Kun hän ekee ämän ymmä äen uon jä jes yksen
jä jellisyyden, jä jellisen ykseyden, hän on oiminnassaan apaa ja hänen
ah onsa jä jellinen = jä ki. Mu a eko kuuluu silloin mo aaliseen maa-
ilmanjä jes ykseen yh enä sen hahmona, kehi ää si ä ja an aa sille odel-
lisuuden.
Myös ämä i sekas a us alkaa kas a uksessa he i kun ihminen oimii
oman un onsa pohjal a – ie oisena sii ä, mi ä sen ulee mo aalisessa
maailmanjä jes yksessä olla.
I sekas a us läpi elämän.
312
6. luen o, KT 17, 230–236
Hy ä he a . Jä ki: se ei ole mikään ie ämisen ai ah omisen e i yinen
psykologinen momen i.
Tie ämisen momen eja o a nämä kolme: ha ain o, mielle, aja us.
Tah omisen ie i, halu, päämää ä.
Mu a aja ukselle puoles aan on nämä kolme momen ia: käsi ää,
a ioida, odis aa. A os elma on subjek ii inen mielipide. Kopula =
aja ele a, mielipide, subjek ii inen näkemys. Todis elu sisäl ää yleispä e-
yyden aa imuksen. Todis e u yh eys siinä ennen subjek in pohdiske-
lua – luonnossa ja his o iassa olemassa ole ana jä keä, jä jellisenä oi al-
luksena aja ele assa yleensä. Olemme sanonee , e ä kun ihminen aa ii
ä ä näkemys ä, syi ä ja odis ei a sekä kykenee odis amaan, niin silloin
alkaa i sekas a us.
Samoin ah omisessa päämää änä. Päämää ä on ain pe innäinen
auk o i ee i. Mu a yksilö an aa auk o i ee in päämää älle subjek ii i-
sen muodon, haluaa si ä omalla a allaan – subjek ii ises i, sa uman-
a aises i, subjek in oikkujen, päähänpis ojen ja mielihalujen mukaan
– mu a myös akaumukses a, uskona oman subjek ii isen a kaisun
oikeu ukseen. Kolmas on se, e ä unnus e aan jä ki luonnossa ja his o-
iassa, jä ki oimassaole assa adi iossa, yleispä e ä päämää ä yh eis-
kunnassa ja his o iassa – jo ka yksilö ekee omikseen – koska ne o a
i sessään jä jellisiä. Tämä jä ki oiminnassa, jä jellinen ah o = apaus –
osi, odellinen. I sekas a us on ie oisuu a äs ä yleises ä sellaisenaan ja
sen ah omis a.
Siksi: Kas a us = p osessi, jossa ihminen saa u aa jä jen ja apauden.
Mu a siihen sisäl yy i sekas a us. Sen olemassaoloon a i aan anne-
un olemassa ole an adi ion aiku us ie ämiseen ja ah oon ensiksi
ihmis öiden ja ihmisen oiminnan ha ainnoinnissa, jonka kau a ku a
saa a yleisemmän me ki yksen ja ne opi aan käsi ämään yleises i –
opi aan aja elemaan; oiseksi juu u amalla aipumuksia ja niis ä muo-
dos u ia in essejä i sessään yleisinä sekä an amalla näille ie oises i ylei-
nen luonne yleisinä päämää inä.
Si en kas a us = p osessi, jossa ihminen ulee osalliseksi ie ämises ä
ja ah omises a adi iona.
Tämä p osessi on i sekas a uksen edelly ys. Se on auk o i ee i ja ku i
313
suh eessa uskoon ja kuuliaisuu een. Se synny ää eak ion pakkoa as-
aan: oman mielipi een ja oman ahdon. Mu a ässä on sii ymä i sekas-
a ukseen – ai niin, e ä i sekas a us alkaa äs ä pe us ee omas a ah-
dos a ja iedos a ja joh aa, siis sen ulee joh aa jä jelliseen oi allukseen
( ie ämisen pe us a) ja jä jelliseen oimin aan = apau een (yleisen ah-
ominen oikeu e una, jä jellisenä = oikea). Se, mikä ässä eagoi, ei ole
mikään ihmisen ”anne u luon o” ai hänen ”synnynnäinen” apauden-
kaipuunsa. Se on äli e y ie o ja ah o, adi ionmukainen oppi ja apa,
joka ässä ulee esille ja kehi yy. Se on i sessään ikään kuin kaasu us-
aine. Sen ei ule olla pelkäs ään pe in eis ä. Sen äli ön muo o osin on
si ä. Mu a i sessään se on jä jellis ä – yleispä e ä yh eys – ja siinä mää in
kuin se muokkaa yksilön ie oa ja ah oa, se johda aa näi ä jä jelliseen
oi allukseen, jonka läh ökoh a on oma mielipide, oma ah o. I se ie oi-
suus on si ä, e ä yksilöllinen henki käsi ää i sensä anne un pe in eisen
sisällön yli ä äksi oimaksi, ai oimaksi siinä.
Jä ki luonnossa ja his o iassa olemassa ole ana, niiden sisäisenä lakina
ja jä jes yksenä on jä keä jä jellisenä oi alluksena, ja e i yises i his o i-
assa, ihmis oiminnan maailmassa, se on jä jellis ä ah oa, kehi ys ä, e e-
nemis ä nykyisyydes ä ule aisuu een. Luonnos a oidaan sanoa: jä jel-
linen jä jes ys on siinä, aikkei ihminen si ä iedäkään. Mu a silloin
aja elemme asian niin, e ä jä jes ys on siinä olemassa Jumalalle – ie-
oises i. Huom. Ilmiö o a – laki ei sellaisenaan ole = abs ak io. His-
o iassa si ä as oin ei ole mi ään sellais a jä keä, jo a ihminen ei siihen
ase a. Jä jellinen jä jes ys on siinä ihmisen yö ä ja ekoa.
Siksi: mi ä ikkaampia ie o ja ah o – oppineisuus ja apa – kas a-
uksen kau a o a , si ä lujempi on i se ie oisuus ja si ä oimakkaammin
se johda aa ihmisen jä jelliseen oi allukseen ja jä jelliseen oimin aan.
Mu a myös ie ämisen ja a an luonne: ie eellinen ope us, laajakan oi-
sempaa oimin aa a joa a yh eiskunnallinen. Huom. Isänmaallinen –
so a – al iollinen – apaus. Lähe ys yö.
Si is ys = ie oisuus yleises ä ja oimin a sen puoles a.
–––
Cu manin ”Die ch is liche Ci ilisa ion” kas a uksen päämää äs ä.
Sen se kui enkin kado aa ehdessään sii ä ku i ellun ideaalin – inhimil-
linen äydellisyys – ja siksi: kas a us = ”nuo en ihmisen a koi ukselli-
nen muo aaminen alli se issa oloissa suu impaan mahdolliseen inhi-
milliseen äydellisyy een”.
314
Hänen näkökulmas aan olisi ii äny sanoa ” alli se iin olosuh ei-
siin”, sillä nehän o a ”k is illinen si ilisaa io”, odellinen, eikä ain
ku i el u haa eluomus. Siksi hän sanoo edelleen: ”De Gesi ungs–zus-
and, wie sie sich in de Vo s ellung de e l ichs en Zei genossen abs-
piegel ” [”si is ys aso sellaisena kuin se e e impien aikalais en miel eenä
ku as uu”.] Kuka silloin nau ii kas a us a? Ei kukaan. Miljoonien kas-
a us on pelkkää pe in eis ä ie ämis ä ja pe in eis ä apaa. Ja nekin
ha a , jo ka oisi a ie ää nois a ”oman aikansa pa hais a aja uksis a”,
kas a a a kui enkin omien apojensa pohjal a. Myös nuo e e immä
saa a a i se kas a ajina oimia nu inku ises i ja an eeksian ama o-
mas i, jos he oimi a oman aja uksensa mukaises i eikä sen yleispä e än
mukaan, joka ie ämisessä ja a assa on odellinen. Yleensäkin odellisuus
hä iää ässä subjek ii iseksi eo iaksi, a eluksi.
Tämä lii yy sanaan ” a koi uksellinen”. Sii ä oisi pää ellä, e ä kas-
a us kui enkin enimmäkseen on ei- a koi uksellis a, ”luonnollis a” –
myös niillä, jo ka o a käsi änee sen päämää än ”idealis ises i”: myös he
ajoa a lukema omissa apauksissa akaisin ei- a koi ukselliseen oi-
min aan ja heidän a koi ukselliseen kas a amiseensa unkeu uu myös
mui a aiku ei a.
Ja lopuksi ulee ielä kas a e a an anne u henkinen luonne, ky y .
Ja koko äydellisyys hä iää niin subjek ii ises i kuin objek ii ises ikin
anne ujen olosuh eiden edessä. Niille jää al a.
Mu a sen pi ääkin jäädä niille. Sillä al a kuuluu silloin jä jelle – ei
jollekin subjek ii iselle eo ialle – mieliku alle.
Tähän käsi ykseen ei myöskään sisälly i sekas a us momen ina aan
ainoas aan ämän anne u luon o. Siinä ei oisin sanoen käsi e ä, e ä
anne u, adi ionaalises i olemassa ole a i sessään on edis ys ä ja kehi-
ys ä – e ä jä jellis ä siinä, maailmanjä jes yksessä, on hengen e enemi-
nen uusiin muo oihin. Yksilöä ei si en oi ehdä osalliseksi pe in ei-
ses ä opis a ja a as a – meille ny odellises a ”k is illises ä si ilisaa ios a”
ilman, e ä se hänen ie ämisessään ja ah omisessaan saa jonkin uuden
muodon, lakkaa olemas a pelkäs ään pe i yä, kun esime kiksi apa
muu uu eoksi, jo a ei ole ennen ollu ja jo a koskaan myöhemmin ei
ule olemaan – se on kehi yksen lenkki, jonka paikkaa mikään muu ei
oi o aa.
–––
321
Myös his o iallinen ie o on sellaisenaan yleisinhimillis ä. Käsi ys a a
ei ä suu es ikaan poikkea, jos anskalainen ai enäläinen lukee Schlos-
se in maailmanhis o iaa – ei ä kä myöskään näihin kansoihin kuulu-
ien k onikoi sijoiden käsi ykse e oa ko in paljoa.
Mu a jos o e aan puheeksi his o ian p agmaa inen puoli, his o i-
allinen akaumus, niin asia on oinen. Saksalainen, ja me ge maanisen
si is yksen kas a i , oimme yh yä Schlosse in 18. uosisadan his o iaan
esi ämiin käsi yksiin. Ranskalainen ai i alialainen uskin ymmä ä ä
hän ä ei ä kä missään apauksessa yhdy hänen mielipi eisiinsä. Ainoas-
aan saksalainen olisi oinu ki joi aa uon eoksen. Vielä sel emmin
ämä koskee oman isänmaan his o iaa. Vain uo salainen saa oi ki joi -
aa Geije in Ruo sin kansan his o ian. Se oi iin ki joi aa ain uo -
siksi, ain Ruo sin kansa ymmä ää sen ja löy ää sii ä omien näkemys-
ensä ilmauksen – ja oman isänmaallisuu ensa.
Siksi olemme sanonee , e ä his o ia ie eenä on jokaisena aikakau-
ena e ilainen. Menny nähdään uudessa alossa. Voimme myös lisä ä,
e ä se on e ilainen kullekin e i kansakunnalle. He a ie ä ä , e ä his-
o ia on kansalliski jallisuu a.
Näin on myös i loso i an lai a. Se on saksalais a, englan ilais a, anska-
lais a (enimmäkseen englan ilaisen jäljissä). Siinä on molemminpuoli-
nen aiku ussuhde ku en his o iallisessa iedossakin. Mu a akaumuk-
sena se on kansallis a – se lausuu julki kansakunnan iedon. Emme oi
ässä yh yä a kas elemaan i loso i an e i osa-alueiden enemmän ai
ähemmän kansallis a me ki ys ä. Mu a niin sano u käy ännöllinen
i loso i a, nimenomaan ie eellinen oppi oikeas a, oiminnan eo ia, on
i loso i sen jä jes elmän koe inki i, ja juu i ässä osassa myös kansallinen
näkemys ulee sel immin näky iin.
Mu a se ei äs ä syys ä his o iallisen iedon a oin kui enkaan lakkaa
olemas a eo iaa ja siksi myös yleisinhimillis ä. Ranskalainen eo ia
omis usoikeudes a näkee ämän ole an olemassa yksilön edun uoksi
– jos a syys ä hän oi hyödyn näkökulmas a myös kiel ää sen ja julis aa
omaisuuden a kaudeksi – ja ämä eo ia e oaa sel äs i Hegelin kan-
nas a, jolle omis usoikeus on sinänsä ja i selleen oikeaa – koska oikea
ain siksi ja sen myö ä on maailmassa olemassa ( apaan ahdon odel-
lisuus olioissa). Nämä eo ia o a ää e ömän e ilaisia. Mu a se ei es ä
anskalais a käsi ämäs ä Hegelin eo iaa – eikä se ennen muu a es ä,

322
e eikö omis usoikeus ylipää ään ole yh ä lailla a ossaan ja laissa suo-
ja u niin Ranskassa kuin Saksassakin. Voimme lisä ä: no maalien olo-
suh eiden alli essa, sillä on uskin luul a aa, e ä Saksassa kumo aisiin
kaikki omis usoikeus niin kuin allankumoushalli us, kon en i, Rans-
kassa eki.
Kui enkin ämä ie o, oiminnassa osoi e u ie o on se, mis ä kaikki
kansa pi ä ä lujas i kiinni. Sanoimme nimi äin, e ei oikea ole ain
eo iaa, yleinen äi e ai sään ö. Se on oimin aa, alli se aa, olemassa
ole aa odellisuu a. Sel ää kui enkin on, e ei myöskään oikea kansal-
lisen a an muodossa alli se ana o eudu iedo omas i. Toisin sanoen;
ihmisen oiminnalle ei ole mi ään muu a paikkaa kuin ämä, maail-
massa, ässä paikassa, ny . Sellaisena se on mää i e ä ä, eli se on si eel-
lis ä oikeaa silloin kun se äy ää ämän paikan. Ny on sel ää, e ä ihmi-
sen ulee ie ää se, oi al aa, mikä paikka eolla on ja oimia ämän iedon
pohjal a. Tämä eo ia on siis kaikessa oiminnassa. Mu a kun ie o ei
ole pelkkää eo iaa, se on ie oa näis ä konk ee isis a olosuh eis a, jo ka
mää ää ä oimin aa, jois a se on iippu ainen ja joiden joukossa sen
paikka on (huom. pe he, yh eiskun a ja al io näinä osiasioina). Ne o a
yleis en äi eiden, oppien so ellu us a (Omis usoikeuden – ihmis ak-
kauden).
Ihmis en suu en joukon käsi ykse yleisis ä äi eis ä ja opeis a o a
sinällään a sin epämää äisiä. Mu a apa ekee so el amisen a maksi.
Epä a ma eo ia luonnonoikeudessa, mo aalissa, al io-opissa – ja kui-
enkin a ma eo . Mu a älyllises i si is yny oi ha ai a, e ä yleisen
inhimillisen iedon so ellu us on ässä, näissä eoissa. Ja ie oisuus niis ä
ässä so elle ussa muodossa muodos aa kansallisen iedon.
Ja sil i ie ämisen yleisinhimillinen luonne ilmenee ässä iedossa oi-
minnan maailman yli ä änä.
Tie o ei nimi äin ole olemassa ain oimin aa a en, siinä so elle a-
aksi. Tie ämisessään ihminen kohoaa oiminnan maailman yläpuolelle
– siihen mi ä ku su aan maailmanka somukseksi, hänen akaumuksek-
seen ikuises a ja pysy äs ä, yleises ä maailmanjä jes ykses ä – ylipää-
ään uskonnolliseen ie oon.– Se aiku aa myös oimin aan – akaisin.
Mu a se on olemassa oman i sensä uoksi. Ihmisellä on siinä yydy yk-
sensä, auha, joka koho aa häne oiminnan maailman aih elujen ylä-
puolelle. Siinä, ässä ie ämisessä, hän oi olla enemmän ai ähemmän
323
sido u omaan kansallisuu eensa ja aikaansa. Mu a ämä ei ole mikään
aa imus hän ä koh aan. Päin as oin: kansallinen oi ässä ilme ä myös
ennakkoluulona – jos a hänen ulee apau ua ie ääkseen o uuden
sinänsä ja i selleen.
Tämä ie ämisen kaksinainen luonne on ä keä muis aa.
–––
Tulos: Osalliseksi ekeminen adi ionmukaiseen ah oon on kan-
sallis a. Kas a us a kas i – pe in einen ie äminen ja sen as akoh ana
yleisinhimillinen, johon py i ään. Ope us.
Tällä oi alluksella on suu i me ki ys koko ämän a kas elumme kan-
nal a.
324
Ki jan oimi aja ja ki joi aja
Juha Hämäläinen
Juha Hämäläinen (s. 1954), YTT, KL, D . h.c. on I ä-Suomen yliopis on
eme i usp o esso i. Hän on opiskellu i loso i aa ja kas a us- ja yh eis-
kun a ie ei ä Jy äskylän yliopis ossa 1974–1986 sekä yöskennelly
ope us- ja u kimus eh ä issä Jy äskylän yliopis ossa 1980–1986 ja Kuo-
pion yliopis ossa ( uodes a 2010 I ä-Suomen yliopis ossa) 1986–2022.
Hän äi eli Kuopion yliopis ossa oh o iksi uonna 1992 sosiaalipoli-
iikka pääaineena aiheenaan las ensuojelun e iikka ja oppihis o ia. Kuo-
pion yliopis o nimi i häne sosiaali yön, e i yises i sosiaalipedagogiikan
p o esso iksi 1998. Hänen pääasiallinen u kimusalueensa on ollu sosi-
aalinen hy in oin i, e i yisalueina sosiaalipedagogiikan eo ia- ja käsi-
ehis o ia, las ensuojelupoli iikka sekä las ensuojelun ideahis o ia ja alan
ee ise pe us ee . Hän on yöskennelly ie aile ana u kijana Bambe -
gin ja Eichs ä in yliopis oissa 1993–1996 ja . p o esso ina Eichs ä in
yliopis ossa 1995–1996 sekä ie aile ana p o esso ina Ta on yliopis-
ossa 1996–2001 ja Os a an yliopis ossa sopimuspohjaises i 2008–2018
ja nimi e ynä uodes a 2018 läh ien. Hän on oiminu uodes a 2016
läh ien Fudanin yliopis on las ensuojelu u kimuksen keskuksen a a-
joh ajana.
Se e i Hämä i
Käy ännöllisen i loso i an oh o ikoulu e a a, FM Se e i Hämä i ope -
325
aa amma ikseen puhe ai oa ja ie oki joi amis a K ii isellä ko kea-
koululla. Hän on mm. ki joi anu ie oki jan Ve baalinen äki al a
e kossa (Basam Books 2024) ja on yksi uoden 2020 Tiedeki ja -pal-
ki un Esa Väli e onen ja Kai Ekholm ( oim.) Tie een apaus & u ki-
jan sanan apaus -ki jan (Vas apaino, 2020) ki joi ajis a. Hänen äi ös-
ki ja u kimuksensa koskee hy ää pää öksen ekoa suu en epä a muuden
alli essa. Hämä i on e i yises i paneu unu apaan si is ys yön ken än
haas eisiin oimiessaan aiemmin K ii isen ko keakoulun joh okunnan
puheenjoh ajana. Hän kuuluu myös Aikuiskas a us- iedelehden oimi-
uskun aan.
Mikko Lah inen
Mikko Lah inen on i loso i ja poli iikan u kija. Hän on ki joi anu
ja oimi anu usei a aa e- ja oppihis o iallises i paino unei a eok-
sia an iikin i loso i as a enessanssiin, alis ukses a ma xismiin. Lah i-
nen äi eli Tampe een yliopis on poli iikan u kimuksen lai oksella
al io-opissa Louis Al husse in ”alea o ises a” Machia elli- ulkinnas a
uonna 1997. Lah inen on äi elly myös aa e- ja oppihis o ias a Oulun
yliopis ossa aiheenaan J. V. Snellman (2006). Lah inen on al io-opin
yliopis onleh o i Tampe een yliopis ossa. Hänen 2020-lu un u ki-
muskoh ei aan o a muun muassa suomalaisen al ion ja yh eiskun-
nan kul uu is-polii inen muo ou uminen 1800-lu ulla sekä An onio
G amscin p aksiksen i loso i a. Lah isen keskeisiä eoksia o a maini-
un kahden äi öski jan lisäksi ki ja Ihminen, polii inen eläin (Vas a-
paino, 2002), Ma koja u opiaan ( oim., Vas apaino, 2002), J. J. F. Pe ande :
Yh eiskun a uu ena aikana ja mui a ki joi uksia ( oim., Eu ooppalaisen
i loso i anseu a, 2004), Poli ics and Philosophy. Niccolò Machia elli and
Louis Al husse ’s Alea o y Ma e ialism (B ill, 2009 ja Hayma ke Books,
2010), Ki jas ojen maa (Vas apaino, 2010), Vas apaino – 40 essee ä ki -
jahis o ias a (Vas apaino, 2022) ja Ki ja on pi kä aja us (Wa elia, 2022).
Soila Lemme y
Soila Lemme y (KT., dosen i) yösken elee I ä-Suomen yliopis ossa,
kas a us ie eiden ja psykologian osas olla u kija oh o ina. Hänen aus-
326
ansa on aikuiskas a us ie eenalalla, jos a hän äi eli oh o iksi uonna
2020. Viime uode Lemme y on keski yny e i yises i yössä oppi-
misen, luo uuden ja hy in oinnin u kimukseen yöelämässä. Lem-
me y julkaisee ak ii ises i kansain älisissä ie eellisissä lehdissä, minkä
lisäksi hän on ollu oimi ajana esime kiksi kokooma eoksissa Ja ku a
oppiminen ja aikuispedagogiikka yössä (SoPhi 2022) sekä C ea i i y
and Lea ning – Con ex s, P ocesses and Suppo (Pal g a e Macmil-
lan 2021). I ä-Suomen yliopis ossa Lemme y joh aa Ja ku a oppiminen
yöelämässä (JATKOT) - u kimus yhmää sekä edis ää omaa Suomen
Aka emian ahoi amaa u kimus aan.
Reijo Mie inen
P o esso i eme i us Reijo Mie inen oimi Helsingin yliopis on aikuis-
kas a us ie een p o esso ina uosina 2006–2019. Ennen aka eemis a
u aansa hän oimi koulu ussuunni elijana ja u kijana Val ion eknilli-
sessä u kimuskeskuksessa osallis uen yöelämän aikuiskoulu uksen käy-
än öjen kehi ämiseen. Sii y yään Helsingin yliopis oon . 1991 hän
oimi kas a us ie een lai oksella Toiminnan eo ian ja kehi ä än yön-
u kimuksen yksikön a ajoh ajana ja joh i u kimus yhmää, joka u ki
eknologisia inno aa ioi a ja u kimus yö ä, e i yises i oppimis a uo e-
kehi äjien ja käy äjien älisessä uo o aiku uksessa. Hän oimi uo-
sina 2002–2006 Suomen Aka emian ahoi aman Tie een ja eknolo-
gian u kimuksen oh o ikoulun ie eellisenä joh ajana.
Ee o Ojanen
FT, ie oki jailija Ee o Ojanen on yöskennelly Snellmanin eks ien
pa issa e i a oin 1970-lu un opiskeluajois a läh ien. Omien ki jojensa
ja a ikkeliensa lisäksi Ojanen on suomen anu Snellmanin Koo uja
eoksia ja osallis unu muun muassa Snellman-ins i uu in oimin aan.
Ojanen on yöskennelly käy ännössä koko u ansa apaana ki joi ajana,
K ii isen ko keakoulun osa-aikaisena oiminnanjoh ajana hän oimi
ämän uosi uhannen alussa ajaa 20 uo a. Ojanen on ki joi anu
noin 60 eos a i loso i an, his o ian, yh eiskunnallisen keskus elun, kan-
sanpe in een, my ologian ym. aloil a ja ollu mukana ekemässä lukui-
sia mui a eoksia.

327
Tuija Pulkkinen
Tuija Pulkkinen on oiminu p o esso ina Helsingin yliopis on suku-
puolen u kimuksessa uodes a 2008 ja ä ä ennen Jy äskylän yliopis on
as aa assa oimessa uodes a 2003. Vuosina 2011-2015 hän oli nimi-
e ynä aka emiap o esso iksi. Pulkkinen on äi elly Helsingin yliopis-
ossa i loso i assa (1996) ja hän on dosen i i loso i an lisäksi polii isen
his o ian ja al io-opin alalla sekä sukupuolen u kimuksessa. Pulkkisen
a hainen yö mais e i- ja lisensiaa i u kielmissa keski yi J.V. Snellma-
nin hegeliläiseen aja eluun ja hän yösken eli uosina 1983–1991 J. V.
Snellmanin Koo ujen eos en oimi uksessa. Pulkkisen myöhempi u -
kimus yö on yhdis äny i loso i an, his o ian ja poli iikan u kimus a:
hän on u kinu mm. G.W.F. Hegelin aja elua, suomen al io -käsi een
käsi ehis o iaa, eminis isen aja elun his o iaa sekä i loso i apoli iikkaa
1900-lu un eminis isen eo ee ikoiden eks eissä.
Heli Ran ala
Heli Ran ala on u kija ja dosen i kul uu ihis o ian oppiaineessa Tu un
yliopis ossa. Hän on e ikois unu 1800-lu un Suomen aa e- ja kul -
uu ihis o iaan. Ran ala on u kinu muun muassa his o iallisen aja e-
lun his o iaa, käsi eiden, ihmis en ja uu is en liikkumis a, suomalais a ja
uo salais a sanomalehdis öä, allankumousuu isoin ia sekä 1800-lu un
alun ki jakul uu ia. Pa haillaan hän ekee u kimus a omassa u kimus-
p ojek issaan Ma ginaalime kin öjä Suomen ie een his o iaan (Koneen
Sää iö). Ran alan iimeaikaisiin julkaisuihin kuuluu usei a kansain äli-
siä a ikkelei a, oimi e u eos In o ma ion Flows ac oss he Bal ic Sea.
Towa ds a Compu a ional App oach o Media His o y (2023), oim.
Lundell, Salmi, Edo , Ma janen, Paju & Ran ala sekä yh eismonog a-
i a Ki jojen kaipuu. Ki jakul uu ia 1800-lu un alun Suomessa (2024),
ki j. Ran ala, Sa jala, Tun u i, Ijäs & Hakka ainen.
Michael Uljens
Michael Uljens oimii Åbo Akademin yleisen kas a us ie een p o es-
so ina (2003–). Si ä ennen hän hoi i kas a us ie een p o essuu ia Hel-
328
singin yliopis ossa kolme uo a (2000–2003). P o . Ma onin johdolla
hän almis ui lisensiaa iksi Gö ebo gin yliopis os a uonna 1993 eno-
menologian alaan kuulu an u kimuksen myö ä. Michael Uljens äi -
eli koulun didak iikas a uonna 1995 (School Didac ics and Lea ning,
Psychology P ess), jonka jälkeen hän pian sii yi Humbold in yliopis-
oon yleisen kas a us ie een ie aili aksi u kijaksi p o . em. Die ich
Benne in yhmään. Viimeise kolme uosikymmen ä Uljens on kehi-
elly non-a i ma ii isen yleisen kas a us ie een eo iaa ja so el anu
si ä myös koulun joh amisen ja ope uksen u kimukseen. Hänen ii-
meisimpään uo an oon kuuluu mm. Non-a i ma i e Theo y o Edu-
ca ion and Bildung (Sp inge , 2023).
Ka i Väy ynen
Ka i Väy ynen opiskeli i loso i aa ja his o iaa (aa ehis o ian linja) Jy äs-
kylän yliopis ossa 1974–1980 almis uen Yh eiskun a ie eiden kan-
didaa iksi 1980 ja lisensiaa iksi 1983. Hän oimi Oulun yliopis ossa
aa ehis o ian assis en ina 1980–1982 sekä i loso i an pää oimisena un-
iope ajana 1985–1995 ja yliopis oleh o ina 1995–2020 ja on ny -
emmin eläkkeellä. Hän äi eli Oulun yliopis ossa 1992 ja sai i loso-
i an dosen in nimi yksen 1994. Väy ysen keskeise u kimusala o a
ympä is ö i loso i a, his o ian i loso i a, i loso i an his o ia (an iikki, Kan ,
Hegel) sekä kas a us i loso i a. Pää eokse o a De P ozess de Bildung
und E ziehung im i nnischen Hegelianismus ( äi öski ja, 1992) sekä
Ympä is ö i loso i an his o ia maaäi imyy is ä Ma xiin (2006). Tä keim-
mä oimi e u eokse o a His o ian i loso i a (2015) ja His o ian
eo ia (2016). Valikoima ie eellisiä a ikkelei a löy yy sähköisessä muo-
dossa hänen ko isi uil aan oulu.academia.edu/Ka i Väy ynen.