Edwa d S Aubyn: Lois a a menneisyys
PM/31 ADMIN
Yläluokkais a ajan ie e ä PIRJO KANTOJÄRVI 27.7.2018
Edwa d S Aubyn Lois a a menneisyys,Pa ick Mel osen a ina I-III (2018) sisäl ää nimensä mukaises i
kolme ensimmäis ä omaania Pa ick Mel osen elämäs ä. Yh eisnide on sukellus b i iläisen yläluokan
ien oihin, jossa ulkoise pui ee elämälle näy ä ä ole an monilla kunnossa, mu a kulissien sisällä ilanne on
usein ai an oinen. Yläluokkaan kuuluminen ei pelas a hy äksikäy öl ä, iippu uuksil a,
mielen e eysongelmil a ai aha omuudel a. Vahingollisis a ihmissuh eis a oi olla aikeaa pääs ää i i, jos on
syn yny niiden keskelle. Ongelmia koh aa a myös henkilö , jo ka o a esime kiksi a iolii on kau a py kinee
koh i pa empaa elin asoa. Seu apii is ä läh emisen lisäksi aih oeh ona on pysyä saman elinpii in sisällä, mu a
e siä muu os a omaan käy ökseensä ja mieleensä. Jokaisen on i se pää e ä ä, mis ä ekijöis ä hy ä elämä
koos uu.
”’Onko kaikki kunnossa, si ?’ yksi a joilijois a kysyi e eh yen luulemaan Pa ickin mu inaa y i ykseksi ila a
jo akin.
’On, on’, Pa ick sanoi. Tai no, ei ai an kaikki, ei kai kenenkään oi ku i ella as aa an myön ä äs i sellaiseen
kysymykseen. I se asiassa pelkkä aja us, e ä kaikki olisi kunnossa, oli aa allisen ä sy ä ä. Myön ä ä as aus
oli liian a okas uhla a aksi niin olku omaan kysymykseen. Hän oli ähällä ku sua a joilijan akaisin
oikais akseen mahdollisen i hepää elmän, e ä ämä oli onnis unu ekemään häne yy y äiseksi. Mu a siinä
uli jo oinen a joilija – ei ä kö ne oinee jä ää hän ä auhaan? Kes äisikö hän si ä jos jä äisi ä ? – joka oi
hänen ilaamansa a a pih in.” (187.)
Ensimmäisessä osassa Mi äs pienis ä iisi uo ias Pa ick on anhempiensa Da id ja Eleano Mel osen kanssa
ie ämässä kesää Ranskassa. Lacos en alossa käy ie aisilla sekalainen kokoonpano anhempien u a ia,
aikka osa heis ä ie äisi mieluimmin aikaa jossain muualla. Ennen kaikkea Pa ickin loppuelämän kannal a
uo syyskuun päi ä on ä keä. Se mää i elee hänen ja isänsä älisen suh een sekä luo umman pil en kaiken
myöhemmän ylle. Joi akin ekoja on mahdo on a an aa an eeksi.
Toisessa osassa Ikä ä ju u Pa ick on 22- uo ias. Hän saapuu New Yo kiin hakemaan isänsä uhkia.
Toukokuinen kä äisy kaupungissa kes ää kaksi päi ää, joi a ä i ää ennen kaikkea huumeiden aiheu ama
ongelma . Pa ickin suu impana huolena on, mis ä hankkia uusia annoksia e i ainei a. Samanaikaises i hänen
pi ää ielä sel i ä e inäisis ä koh aamisis a kunnialla, a sinkin silloin, kun kyseessä o a henkilö , jo ka
kuulu a pa empiin pii eihin.
Kolmannen osan nimi on Toi on mukaan. Tapah uma sijoi u a ällä ke aa Englan iin. Uusien u a uuksien
lisäksi usea jo aiemmissa osissa esillä ollee henkilö o a saanee ku sun osallis ua yläluokkaan kuulu an
Sonny G a esendin suu eelliseen syn ymäpäi äjuhlaan, jossa ei äl y ä skandaaleil a. Myös kolmekymppinen
Pa ick kuuluu a kas i alikoi uihin juhla ie aisiin ku en esime kiksi p insessa Ma ga e kin. Tämän
helmikuisen päi än aikana Pa ick apaa u uja sekä käsi elee menneisyy ään ja e i yises i suhde aan isäänsä.
Val a i ses ä ja muis a
”Huonekaluis a yhjenne yn salin akka oli äynnä ä is en pala aa puu a. Punaposkisen baa imikon kaa ama
samppanja kuohah eli lasin eunojen yli ja asaan ui. Kun Pa ick as eli juhla el aan joh a aan
kangasseinäiseen unneliin, hän kuuli keskus elun kohoile an maininkeina, ja älillä salin poikki lennäh i
nau un y skähdys kuin uulen len oon piiskaama aallonha ja. Paikka oli äynnä ype iä a kailijoi a, hän mie i,
ja kaikki odo i a pa isuhde älikoh aus a ai käy ännön pilaa, joka ekisi he keksi lopun päämää ä ömäs ä
ha hailus a.” ( 405.)
Lois a a menneisyys sisäl ää monella a oin sä kynei ä ihmisiä. Molemma Pa ickin anhemma paini a
ongelmiensa kanssa ja käsi ele ä nii ä omin a oin. Alkoholi, al apeli , ikkauden uoma edu ja lääkkee
o a ain osa käy össä ole is a keinois a. Omien haamujen keskellä muu ihmise jää ä helpos i jalkoihin.
Silloin esime kiksi henkilö, joka on kohdellu omaa las aan ää e ömän julmas i, oi e siä syi ä, joilla
pe us ella ekojaan i selleen.
”’Minus a kas a uksen ulee olla luon eel aan sellais a’, Da id sanoi ’e ä aikanaan lapsi oi ode a: jos minä
sel isin sii ä, sel iän mis ä ahansa’” ( 128).
Joidenkin henkilöiden, ku en Pa ickin isän, käsi ykse kas a ukses a o a jy kkiä ja ää is ynei ä.
Henkilöhahmojen aus ojen paljas uessa näy ää sil ä, e ä huono lapsuudenkokemukse o a hy inkin yleisiä
ja lähes pe iy y iä. Onneksi las en lähe y il ä löy yy joskus myös aikuisia, jo ka o a a huomioon heidän
hy in oin insa ja py ki ä au amaan. Menneisyydessä apah unee kauheude ei ä jä ä helpos i auhaan,
mu a myös hy ä eo o a osa lapsuusmuis oja, joihin oi pala a myöhemmin. Teoksessa pohdi aankin useaan
o eeseen minuu a ja kokemus en aiku us a ule aan. E i yises i Pa ick e sii i seään ja poh ii, mi en menneen
he ä ämien un eiden ja aja us en kanssa oisi elää e eenpäin.
”Mi en oppia elämään jala uke as i maassa, jos minuus pe us uu omahdukseen, joka ja kuu ja ja kuu? Ellei
si en koko minuuden käsi e ollu ha haa. Ehkä minuus ei ollu kaan ankkaa pe us us a kaipaa a akennus,
aan pikemminkin e ilais en eeskennel yjen hahmojen ja kumo ja koossapi ä änä oimana jonkinlainen
keskusäly, joka unsi hahmojen aus an ja pyyhki pois oiminnan ja näy elemisen älisen e on.” ( 372–373.)
Syn ype ällä ja oikeiden ihmis en un emisella on me ki ys ä henkilöille. Sisäpii iin kuulu a un e a
seu aelämän säännö pa hai en. Ringin ulkopuolella ole ien käy ös ä a os ellaan e i a oin kuin nii ä, jo ka
o a osa si ä. Näkymä ömis ä aja-aidois a pide ään kiinni ja seu apii iin py kimisellä on hin ansa.
Yläluokkaan syn yminen ei myöskään a koi a au omaa ises i ikkau a samoin kuin ikkaus ei me ki se
suo aan pääsemis ä oman a onsa un e ien henkilöiden joukkoon.
”Tie oisuu a kukkulan kuninkuudes a pönki i ä milloin e uoikeu e ujen ylenpal ise juhla , milloin ois en
kiemu elu ja ka eus. Toisinaan ä kein odis e oli jonkun nä in y ön ie eleminen ja oisinaan a kaise a ooli
lankesi ko eille kal osinnapeille.” ( 111.)
Toisaal a syn ype ä ei ole kaikki kaikessa jokaiselle. Esime kiksi Pa ick ja hänen ys ä änsä, samoihin
pii eihin kuulu a Johnny a kas ele a asioi a hieman e i näkökulmas a kuin he, joille asema me ki see eni en.
Ka e ukse osaa a o aa hieman e äisyy ä elinpii iinsä ja näke ä siellä piile ä ongelma .
”’Johnny Hall’, Johnny sanoi ja ojensi kä ensä. Tasa al alaishenkinen apa olla puhu elema a
p insessaa hy äksi ou aksi sekä äysin sopima on kädenojennus ke oi a p insessalle, e ä Johnny oli
me ki ykse ön mies.
’On a maan kummallis a olla saman niminen kuin moni muukin’, p insessa pohdiskeli. ’Tässä maassa on
luul a as i sa oja John Halleja.’
’Se ope aa keksimään i se keino e o ua joukos a sen sijaan, e ä luo aisi sa uman a aiseen syn ype ään’,
Johnny as asi yynes i.
’Tuo on yleinen ha haluulo’, p insessa sanoi suu supussa, ’syn ype ässä ei ole mi ään sa uman a ais a.’” (
439.)
Saa u e un aseman oi myös mene ää. Esime kiksi syn ymäpäi äjuhlaan osallis u a Ranskan suu lähe iläs
Jacques d’Alan ou jou uu huomaamaan ämän kohda essaan p insessan. Pieni ahinko ää ässä ilan eessa ja
seu assa oi pudo aa i se a mimmankin henkilön jalus al aan ja aiheu aa k iisin. Toisille aseman
mene äminen on aka a paikka, sillä he o a nau inee sen uomis a eduis a. Jo ku aas oi a jopa ha ki a
pakenemis a ah aaksi kokemis aan, alheellisis akin ympy öis ä, jo ka o a muu anee hei ä ken ies ei-
oi o uun suun aan.
Ys ä yys, seu us elusuh ee ja a iolii o näy äy y ä eoksessa seu apii in a oin usein allankäy ön a eenoina
ja iippu uussuh eina. Monia henkilöi ä pi ää yhdessä se hyö y, jonka he oisis aan saa a omaan elämäänsä.
E i yises i Pa ickin isä Da id nau ii läheis ensä a paillaan pi ämises ä omia sään öjään nouda aen. Se, mi en
hy in e i henkilö osaa a luo ia e ilais en käy äy ymiskoodien keskellä, aiku aa heidän sijain iinsa
ihmissuh eiden ka alla. Se oi a koi aa esime kiksi huomion kiinni ämis ä me ki ykse ömänoloisiin
yksi yiskoh iin.
”Nicholas, joka oli is ah anu kokeeksi dogen uolin eunalle, nousi he mos uneena pys yyn. ’Tämä ai aa olla
Da idin lempi uoli?’
’Tuskinpa hän is uu siihen, jos sinä ole siinä jo’, Eleano sanoi.
’En olisi niin a ma’, sanoi Nicholas. ’Sinä iedä , mi en ä keää hänelle on saada ah onsa läpi.’ ( 113.)
Ulkoapäin a kas el una seu apii in oimin ana näy äy yykin he ki äin absu dina. Näkemäänsä analysoi
esime kiksi ame ikkalainen oimi aja Anne Moo e, joka pääsee kumppaninsa, pii eihin py ki än iloso i
Vic o Eisenin myö ä u us umaan mi ä kummallisimpiin apoihin ja ihmisiin.
”’Paluuma kalla ulin aja elleeksi, e ä kaikki jo ka ule a illalla päi älliselle o a luul a as i puhunee pahaa
kaikis a muis a. Tiedän kyllä, e ä sinus a ämä on kehi ymä ön ja hy in ame ikkalainen aja us, mu a minkä
akia ihmise is u a il aa sellais en ihmis en kanssa, joi a he o a sol annee koko päi än?’
’Jo a saisi a uu a sol aamisen aihe a seu aa aksi päi äksi.’
’Niinpä ie ys i’, Anne pa ah i. ’Huomenna on uusi päi ä. Toisenlainen mu a sil i samanlainen’, hän ja koi.
Vic o näy i kiusaan uneel a. ’Sol asi eko e au ossa oisianne ai pelkäs ään Da idia ja minua?’
’Ei kumpaakaan, mu a kaikkia mui a sol a iin siinä mää in, e ä ajusin meidän jakau u an äis ämä ä yhä
pienempiin yhmiin kunnes kaikki olisi a käsi ellee oisensa.’
’Si ähän cha mi on: ilkeillään kaikille muille pai si puhekumppanille, joka saa näin ilaisuuden lois aa koska
on poikkeus apaus.’
’Jos uo on cha mia’, Anne sanoi, ’ ällä ke aa se so ui omaan mahdo omuu eensa, koska kenenkään kohdalla
ei eh y poikkeus a.’
’Haluaisi ko odis aa eo iasi oikeaksi puhumalla pahaa jos akus a oises a päi ällis ie aas a?’” ( 96.)
Kukaan ei ole u assa piiki elyl ä ja juo uil a, mikä ekee sisäpii iin kuulu ien äleis ä ähin äänkin
jänni ynei ä. Toisaal a ihmis en älise suh ee ei ä lii y eoksessa pelkäs ään oman asemansa pa an amiseen,
aan ys ä ällisyydenkin he kiä löy yy jopa siel ä, missä nii ä ei odo aisi ole an. Henkilö oi a olla
oiminnal aan joskus hy in is i ii aisia.
”Kylpyhuoneen o en luki seminen äy i mielen u ulla u allisuuden un eella. Kylpyhuoneessa hän saa oi
aipua yysis ä ja henkis ä ilaansa koske iin pakkomiel eisiin, jo ka jäi ä niin usein jalkoihin muiden
ihmis en läsnäolon ai hy in alais un peilin puu umisen akia. Hän oli ie äny al aosan elämänsä
’laa uajas a’ kylpyhuoneessa. Hän oli piiki äny suoneen, e äny kamaa nenään, nielly , a as anu , o anu
yliannoksia, u kinu pupillejaan, käsi a siaan, kiel ään, huumekä köjään.” ( 174.)
Henkilöiden elämässä silmiinpis ä änä osana o a ihmissuh eiden monimu kais en e kos ojen lisäksi niin
lääkkee , alkoholi kuin huumee . Nii ä ei paheksu a, kunhan kulissi pysy ä kunnossa. 22- uo iaan Pa ickin
ie ailu New Yo kissa kuluu pääasiassa ainei a e sien ja käy äen, aikka lope aminen kä äisee ajoi ain
aja uksissa. Sii ä huolima a, e ä Pa ickin olo aal oilee aina ko keuksis a lähes kuoleman pa aalle as i, hän ei
jää ko in pi kiksi ajoiksi paikalleen. Pa ick eh ii apaamaan sekä hei ä, joil a aineensa saa, e ä hei ä, joilla on
sama mahdollisuus ko keaan elin asoon kuin hänellä i sellään on. E ilais en ihmis en pa issa liikkuminen
paljas aa, mi en Pa ickin aus a mahdollis aa hänen aineiden käy önsä. Vähemmän au ailla ei ole
mahdollisuu a samankal aiseen elämän yyliin.
Nau ua pimeydenkin keskellä
”Hän oli lopen uupunu ainaiseen haluunsa olla kahdessa paikassa yh ä aikaa: omassa uumiissa ja sen
ulkopuolella, sängyssä ja e ho angolla, suonessa ja säiliössä, oinen silmä piilossa silmälapun alla ja oinen

silmälappua ka selemassa. Hän halusi oisaal a mene ää ajun ansa ja laka a a kkailemas a mu a pian hän jo
a kkaili pakonomaises i ajunnan ää iä ja y i i muu aa pimeyden näky äksi. Yh ääl ä hän mi ä öi jokaisen
ponnis uksensa ja oisaal a pilasi apa iansa le o omuudella. Hän unsi e oa sanaleikkeihin, mu a kammosi
monime ki yksisyyden i us a. Hän apasi jakaa lauseensa kah ia, kään ää ne päälaelleen jollakin a aumalla
joka alkoi sanalla ’mu a’, mu a oisaal a hän halusi laukais a i i e yn kielensä kuin gekko ja napa a ma kan
pääs ä hy ysen e eh ymä ömän a mas i. Hän ei osiaankaan halunnu enää kai aa maa a jalkojensa al a
i onisoimalla kaikkea aan sanoa sen sijaan, mi ä odella a koi i, mu a odellisuudessa ain i onia äli i sen
mi ä hän a koi i.” (315–316.)
Teoksen henkilöis ä ku en esime kiksi Da id, Eleano ja Pa ick Mel oses a maalau uu he i a kka mieliku a,
joka äyden yy a inan ede essä. Ensimmäinen osa Mi äs pienis ä aken aa pohjan kahdelle seu aa alle osalle.
Se muodos aa e i yises i kolmannen osan Toi on mukaan kanssa kokonaisuuden, jossa apah uma peilaa a
oisiaan. Mone asia o a ennallaan, mu a mone myös muu unee . Keskimmäinen osa Ikä ä ju u aas oimii
ä keänä osana a inaa, koska se aken aa Pa ickin hahmoa. Yhdessä julkais una nämä sa jan kolme
ensimmäis ä omaania muodos a a asapainoisen ja ha ki un kokonaisuuden.
Ensimmäisessä ja kolmannessa osassa näkökulma apah umiin aih ele a e i henkilöiden älillä. Toisessa
osassa aas pysy ään lähes kokonaan Pa ickin mukana. Vaikka Pa ick onkin selkeäs i päähenkilö, myös muu
henkilö nouse a esille ja o a ä keä osa eoksen maailman muodos umis a. He luo a ilmapii in, jossa
Pa ick on eläny koko elämänsä. Va sinkin kolmannen osan ke onnallinen liike keskus eluis a oiseen luo
un een juhlaan osallis umises a. Samalla se e au uu oisessa osassa ku a uun ilan eeseen, jossa Pa ickin
päänsisäise ääne o a a allan. Näiden ä ikkäiden kommen oijien a oin myös juhlien ie ailla on
hämmen ä iä näkemyksiä asiois a ja mielipi ee apah umis a aih u a lennos a sen mukaan kuka on
kuulemassa. Teos sisäl ääkin osu ia, e ä iä keskus eluja, joissa henkilö haas a a oisiaan. Esime kiksi
kolmannessa osassa käydään monia keskus eluja puhelimen äli yksellä, kun henkilö soi ele a oisilleen
almis au uessaan juhliin ja luo a si en ase elmia illan apah umille. Teoksen keskus elu paljas a a kin usein
paljon henkilöiden älisis ä suh eis a.
”Puhelimen soidessa hän mie i aas, mikä hän ä es i ekemäs ä i semu haa. Ken ies jokin niin hal eksi a a
kuin sen imen aalisuus, ai ehkä oi o ai na sismi? Ei. Todellisuudessa syynä oli halu ie ää, mi ä apah uisi
seu aa aksi, aikka hän olikin a ma, e ä se olisi jo akin kammo a aa: a ina pi i hän ä jänni yksessä yh ä
kaikki.” ( 205.)
Teos saa sekä pysäh ymään ihmisen pimeyden ää elle e ä nau amaan elomme äly ömyyksille. Lois a as a
menneisyydes ä löy yy huumo ia ja yllä ä iä ilan ei a sekä synkkiä, jä ky ä iä e ä koske a ia he kiä. Se,
e ä eoksen apah uma pohjau u a osaksi Edwa d S Aubyn omaan elämään, aiku aa myös
lukukokemukseen. Tämänkal ainen ie o oi joissain apauksissa häi i ä a inaan uppou umis a, mu a ny näin
ei käy. Teoksen sisäl ämien omaanien kieli, akenne ja henkilö houku ele a palaamaan si ujen pa iin
uudelleen. Onneksi Lois a a menneisyys kes ää mainios i uuden lukuke an.
Edwa d S Aubyn: Lois a a menneisyys. Pa ick Mel osen a ina I-III. (Ne e Mind, Bad News & Some
Hope.) O a a 2018. Suom. Ma kku Päkkilä. 463 s.
Pi jo Kan ojä i on To niossa asu a ki joi amisen mais e i Jy äskylän yliopis os a