This is a sel -a chi ed e sion o an o iginal a icle. This e sion
may di e om he o iginal in pagina ion and ypog aphic de ails.
Au ho (s):
Ti le:
Yea :
Ve sion:
Copy igh :
Righ s:
Righ s u l:
Please ci e he o iginal e sion:
CC BY 4.0
h ps://c ea i ecommons.o g/licenses/by/4.0/
Cla ice Lispec o : Tähden he ki
© Ki joi aja, 2020
Published e sion
Niemi-Pyn ä i, Ris o
Niemi-Pyn ä i, R. (2020). Cla ice Lispec o : Tähden he ki. Maailmanki ja :
käännöski jallisuuden e kkoleh i, 18.12.2020. h ps://www.maailmanki ja .ma-pe.ne /cla ice-
lispec o - ahden-he ki/
2020
Cla ice Lispec o : Tähden he ki
AM/31 ADMIN
Köyhyys ja yhjyyden medi oin i – RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (18.12.2020)
Cla ice Lispec o in syn ymäs ä uli 100- uo a juu i joulukuun 10 päi ä, samaan aikaan yöllä luin Tähden
he keä, hänen iimeis ä eos aan, sen uu a suomennos a.
Se on omaani köyhäs ä y ös ä. Mu a mis ä köyhyydes ä Lispec o ki joi aa, mis ä puu ees a ? Romaani
ke oo syy ökses ä, joka nousee köyhyydes ä: ”Hän syy ää minua ja ainoa keinoni puolus au ua on
ki joi aa hänes ä” (15).
Macabéa on a a on sekä huomaama on, lähes olemassaoloaan an eeksi pyy ele ä. Hän on pieni ja laiha,
hieman uma, hän ei halua olla näky issä eikä kenenkään iellä. Hän on nii ä B asilian sy jäseuduil a
suu kaupunkiin ullei a köyhiä y öjä, jo a kukaan ei näe ei no ee aa. Hänellä ei ole ahaa mihinkään.
Hänellä on sen ään a aa hymyyn, kukaan ei huomaa si äkään.
Ta ina köyhäs ä y ös ä on i sekin köyhä, niin ke oja o eaa. Macabéa elää ku juudessa, hänen
olemassaolonsa on ha maa a. Macabéa on niin a o ainen ja passii inen, e ä hänelle ei apahdu
paljoakaan. Hänen mieliku ansa hy äs ä elämäs ä lii y ä Coca-colaan niin hennoin säikein, e ä siinä ei ole
mi ään i onis a. Vaikka ke oja ei iedä syn yykö y ös ä edes a inaa, sil i hän ie ää ole ansa jonkun
ää e ömän ä keän ää ellä.
Huonos a uuas a ja ali a i semukses a joh uen Macabéan ie i kin elä ä hiljaiseloa. Halukin on ain pieni
mahdollisuus. Öisin hän näkee ikkai a, monipuolisia unia. Kukaan ei iedä mi en ais illinen Macabea on, he
ei ä huomaa, oisaal a edes hän i se ei iedä si ä.
”Älkää siis odo ako äh iä sil ä, mikä koh a alkaa: mikään siinä ei uiki, se on ma aa ma e iaalia ja
luon eensa uoksi kaikkien hal eksimaa.”(14)
Tähden he ki, ii aa omaanin nimenä pai si ilmi äh een, myös jollain a oi uksellisella a alla
köyhyy een, ihmisa oon, Macabéan he keen. Se on kui enkin ain yksi omaanin nimis ä, eoksen
iisi ois a lisänimeä mää i ä ä eos a myös. Ja e äs nimi omaanille on Lispec o in signee aus – käsiala ja
sen akana ole a käsi joka ki joi aa. Lispec o 100 - uo a.
Suomennoksessa on myös Ta ja Hä kösen käsialaa: hän on palannu 1996 kään ämänsä eoksen pa iin, ja
kään äny sen uudes aan sii ä huolima a, e ä edellinen käännös oli kii e y ja akiin unu . Hän halusi,
jälkisanojen mukaan, ”yhdis ää anhan käännöksen aikkauden kokeneen suomen ajan a kkuu een”.
Jälkisanoissa Hä könen käsi elee kiinnos a as i mm. omape äis ä pilkun käy öä, jonka a ka Lispec o in
lukija o a huomannee . On kään äjiä, jo ka o a pois anee pilkkuja – ja nyppinee piiki kak ukses a.
Lispec o puu uu asiaan e äässä ki jeessään:
”Pilku us, jo a käy än ki jassa ei ole siinä sa umal a eikä ulos a ie ämä ömyydes ä kielioppisäännöis ä…
Olen äysin ie oinen syis ä, jo ka joh i a minu ali semaan ämän a an pilkkua ja aadin, e ä si ä
kunnioi e aan”.
Ta ja Hä könen o eaa, e ä ”Tähden he kessä pilkku kui enkin muu uu kielellises ä me kis ä ei-
kielelliseksi”. Sen on a koi us aiku aa lukijan hengi yksen y miin, ja siihen omaanin ke oja py kii:
” een emppuja in onaa iolla ja pako an oisen ihmisen hengi ämään omassa y missäni” (98).
Ke oja äi ää, e ä ä ä a inaa myös ki joi e aan si ä mukaa kuin si ä lue aan. Tämä ilmeinen
mahdo omuus on jollain a alla o a: a inaa ei ole ki joi e u ennal a. Ja a inas a on pois e u
nimenomaan köyhyy en lii e y ääjäämä ön elämän a ina ja de e minaa io. Tässä Lispec o paino aa
jo ain sellais a, mi ä köyhyys a ina usein ain ah is a a : heikois a läh ökohdis a joh u aa ky y ömyy ä
sel i ä. Si ä, minkä sosiaalialan asian un ija näke ä oikopää ä: se on samanaikaises i sekä o a, e ä
i seään o eu a a ennus us. Romaanin ei a i se läh eä ähän, koska se pys yy pa empaan: ee isel ä
kannal a köyhän a ina ei saa olla läh ökoh a, joka si en ä i e ään almiiksi.
Ke oja ilmaisee usein, e ä hän ei iedä mi ä ulee apah umaan, hänen eh ä änsä on sel i ää asiaa.
Macabéan a ina on a oin, ke oja paino aa ä ä loppuun as i.
Koska Macabéa on kömpelö koneki joi aja, hänelle a maankin anne aan po ku . Niin pomo ensin
ekeekin, mu a si en asia jää auki. Samalla a alla ke oja un uu as us a an muu akin a inallis a
ennakoin ia. Ki joi aessaan hän ei iedä, uleeko Macabéa akas umaan, kokeeko onnen sekä e on.
Kun Macabéa si en apaa nuo ukaisen, suhde on laimea ja halu on. Edes y ö i se ei iedä mi en hän haluaa
ja odo aa. Keskeinen puoleensa e ä ä oima on se, e ä heillä on hieman sama nuo i puheessa, saman
sy jäseudun yh eenkuulu uus. Heillä on apana kä ellä yhdessä, ei muu a. He ki jolloin poika ie Macabéan
baa iin ja a joaa kah in, on y ölle suu i he ki – kukaan ei ole koskaan a jonnu hänelle mi ään.
Toinen ku a köyhyydes ä: uo poika, äki al ainen, minä- ielä-näy än kaikille - auma isoi unu ka e i,
jos a ekisi mieli sanoa, e ä hänelle ei ule käymään hy in. Se on as a a ina hiljaiselle ja alis u alle
Macabéalle. Se loppuu, kun poika aih aa Macabéan Glo iaan, ämän yöka e iin, jossa on enemmän
seksuaalis a lupaus a. Sil i ke oja jä ää uhoa an nuo ukaisenkin a inan auki.
Tähän e oon as i Macabéa on eläny niin a o aises i, e ei ole uskal anu edes aja ella ule aisuu a. Ny
hän hakeu uu sel ännäkijän luo saadakseen ie ää, onko hänelle lu assa ku juu a ai lois oa. Täs ä alkaa
omaanin suu i inaali, jossa ke ojakaan ei iedä kuinka Macabéan ulee käymään.
Koska kyseessä on omaani köyhyydes ä, ja siihen kohdis u as a halus a ku a a si ä, lukija oi o aa
uekseen Helen Cixous’n eoksen Reading wi h Lispec o . Ja siel ä lu un ”How Does One Desi e Weal h o
Po e y?”, koska se käsi elee Tähden he keä.
Lispec o käsi elee omaanissa köyhyyden pa adoksia. Si ä, kuinka köyhyyden ku a muu u a aina
joksikin muuksi. Kyseessä on köyhyyden echnicolo , laadul aan b iljan i ku aus slummis a, ai ealis inen
yysy an a, koske a a ke omus. Ne kaikki es e isoi a ja a inallis a a asiansa, kun aas köyhänä
oleminen pakenee ku auksia.
Ku en omaanin ke oja poh ii: jos hän ku aa leipää, jo a köyhä y ö syö, niin uo leipä muu uu kullaksi,
eikä ämä saisi si äkään ähää. Kuinka siis ki joi aa niin, e ä ei ie leipää köyhän suus a ?
Tähden he ki ase aa näin köyhänä olemisen as apuolelle sen ku aamisen. Tähän ku aamishaluun lii yy
ou oa in ohimoa. Köyhyys e ää puoleensa sekä ku o a aa sosiaalipo nona e ä iihde ä. Se e ää
puoleensa myös dokumen a is eja, ealis i löy ää köyhyydes ä paljon hy ää ku auksen ma iaalia.
Jokin siis ekee köyhyydes ä e i yisen halu a an äällä mieliku a uo annon puolella.
Koska köyhyys on eali ee i, si ä ei oi myöskään palau aa pelkäs ään polii ises i a kais a aksi
kysymykseksi. Si ä ei oi palau aa luokka-asemaan. Lispec o äl ää si ä, koska köyhyyden ak uaalisuus
on myös muu a, se ei ole missään nimessä oi o a aa, mu a sil i köyhyys e ää puoleensa ja on myös
polii is en in ohimojen koh eena.
Jos kauneus e ää puoleensa ja umuus on luo aan yön ä ää, ku en es ee ikko sanoo, niin miksi köyhyys
e ää puoleensa sen ku aajia ? Lispec o kiel ää ke ojal aan köyhyyden a inallis amisen, ja o eu aa
medi oijan a oin ähen ämisen mene elmää. Ku en Cixous ki joi aa:
”The mo emen o he s o y is going o be he a emp o he au ho , ”in u h Cla ice Lispec o ,” o ind by
way o medi a ing a poo being, a li le bi o los po e y.”(Cixous, 150)
Mu a miksi Lispec o , naiski joi uksen a hainen edus aja, ali see ällaiseksi mie iskele äksi ke ojaksi
miehen? Vas aus kä key yy koh aukseen, jossa Macabéa ka selee himmeää peiliä, mu a ei näe siellä i seään
aan miehen – ai oikeas aan pa akkaan naisen. Peilis ä ka selee köyhän y ön ku aamisen in ohimo, se
mikä ajaa dokumen a is eja ja ai eilijoi a ekemään köyhyyden peiliku ia.
Ke ojan nimi, Rod ico S.M. un uu ii aa an sado-masokis iseen ke ojan haluun. Hän haluaa ku a a
Macabéan köyhyy ä ilman sääliä ja myö ä un oa. Säälillä ei ole muu a me ki ys ä, kuin oimia
helpo uksena ku aajan i sensä sekä lukijan kohdalla. Samalla hän häpeää sekä lukijan e ä ke ojan
u eliaisuu a ja in ohimoa köyhyyden edessä. Hän akas aa Macabéan köyhyy ä ja häpeää i seään sen
edessä.
In ohimo köyhyy een muu uu haas a ammaksi, kun se kään yy laadukkaan ku auksen sijaan koskemaan
ekijää i seään. Hän ä, joka näkyy Macabéan peiliku assa. Lispec o ia i seään, jonka kohdalla kyse oisi olla
yhjyyden ja köyhyyden suh ees a.
Cixous ku aa py kimyksen näin: askee ikko, joka luopuu kaikes a, onnis uu oki jollain a alla lähes ymään
köyhyy ä. Mu a siinä missä edellinen luopuu kaikes a, ja saa luopumises aan oimaa; siihen e a una
köyhä, jolla ei ole mi ään, omaa ain sen ei-mi ään.
Tähden he ken läh ökoh a on he kessä: Lispec o kä eli Rio Janei on kadulla ja hämmäs yi mahdollisimman
huomaama on a y öä, jossa älähdyksen omaises i paljas ui köyhyys. Hän an oi älle nimen Macabéa niin,

e ä sii ä syn yisi omaani. Teoksen äy yisi olla pai si yksinke ainen, myös mi ä ön ja yly. Kui enkin sen
äy yisi an aa ilaa Macabéalla olen ona; se kes äisi aikansa ku en hammaskipu.
Köyhällä ei ole si ä halua yhjyy een, mikä on miel ään yhjen ä ällä medi oijalla. Ja aikka Lispec o , joka
omaaneissaan niin usein lähes yy yhjyy ä, ei ole köyhä, hän ehdo aa kui enkin ai an ois a ie ä
köyhyyden suh een, kuin mikä on ollu alli se a. Ja koska ke oja py kii yksinke ais amaan a inaa,
minimoimaan sen, hänen ei a i se ehdä sii ä ku aa. Tässäkin suh eessa Lispec o on klassikko ja edel äjä
juu i niissä ee isissä kysymyksissä, jo ka pako a a ai eilijaa ja ki joi ajaa e enemään si en, e ä
ku auksen kohde ka selee hän ä.
Cla ice Lispec o : Tähden he ki, suom. Ta ja Hä könen, Teos 2020.
Ris o Niemi-Pyn ä i on ki joi amisen dosen i Jy äskylän yliopis os a.