This is a sel -a chi ed e sion o an o iginal a icle. This e sion
may di e om he o iginal in pagina ion and ypog aphic de ails.
Au ho (s):
Ti le:
Yea :
Ve sion:
Copy igh :
Righ s:
Righ s u l:
Please ci e he o iginal e sion:
CC BY 4.0
h ps://c ea i ecommons.o g/licenses/by/4.0/
Maggie Nelson: Vapaudes a
© Ki joi aja, 2022
Published e sion
Niemi-Pyn ä i, Ris o
Niemi-Pyn ä i, R. (2022). Maggie Nelson: Vapaudes a. Maailmanki ja : käännöski jallisuuden
e kkoleh i, 1.8.2022. h ps://www.maailmanki ja .ma-pe.ne /maggie-nelson- apaudes a/
2022
Maggie Nelson: Vapaudes a
AM/31 ADMIN
RISTO NIEMI-PYNTTÄRI (1.8.2022)
Vapaus -esseiden kokoelmassa Maggie Nelsonilla on in ellek uellin ääni. Teos on ai an e ilainen kuin
omakoh ainen A gonau i , ai lyy inen Sinelmiä ai dokumen aa inen Punaise osa . Ny Nelson
ki joi aa keskus ele as i, äl ää poleemisuu a – ja sil i hän on kaikkea muu a kuin hilli y.
Vaikka Vapaudes a -essee aken u a kiis ois a, Nelson py kii aka issaan e oon as akoh a-
ase elmia uo a as a mieles ä. Nelson hyödyn ää si ä, e ä essee ei ole julis us aan epä a ma y i ys.
Essee on eks iappa aa i, joka ku suu hakeu umaan pois mielipi eis ä, koh i epä a moja aluei a.
Nelson yösken elee esseissään as akoh a-ase elmiin lii y ää pa anoiaa ja ihollisen ku i elua
as aan.
”Toisin sanoen pa anoidissa aja elu a assa ole e aan, e ä iede ään – e ukä een, aanneh i as i,
nopeas i ja äydellises i – mi ä jokin me ki see ny , mi ä se me ki see ule aisuudessa ja mi ä sen
suh een pi ää ehdä.” (43)
Samalla Nelson ali see selkeäs i guee - eminis isen puolen, ä illisen puolen, ai een a an ga den
ja seksuaalisen emansipaa ion. Huolenpidon, hoi an ja äli ämisen eema kulke a Nelsonin
esseissä apauden eeman innalla.
Keskeiseen osaan nousee apaus, mu a oisaal a huoleh iminen, oisia ihmisiä koske a
el ollisuude . Tai eessa puhu aan ”hoi an es e iikas a”. Yleisöä ei shokee a a, koska elämä onkin jo
pahoinpidelly hei ä. Sama hoi an eema nousee esiin myös seksuaalisuus esseessä, jossa apauden
hakemisen innalle nousee – ”me oo” –liikken myö ä – apaus ahdis elus a ja kal oinkoh elus a.
Sama eema nousee esille myös Nelsonin huumee -esseessä: jossa aineisiin addik oi umisen
odellisena aih oeh ona ei olekaan ai ius, aan oise ihmise .
Laulu ai een apaudes a
Taide a käsi ele ässä esseessä Nelson keski yy e iikan ja apauden ö mäyksiin. Ta kemmin
o aen siihen, kuinka helpos i kiis a pola isoi u a niin, e ä jäljelle jää ain mo alismi ja
indi iduialismi. Tässä ku a-ja pe o mans ai eeseen lii y ässä esseessä Nelson uo esille sen, millä
a alla aja elu oi au aa äl ämään pa anoiaa. Huolellinen a kkailija oi kysyä, millaisin
ole uksiin oisilleen as akkaise – usein naii in kuuloise – näkemykse pe us u a .
Voin hy in ku i ella, kuinka ai eilijan silmä sumene a loukkaukses a, kun hän saa kuulla, e ä
hänen yönsä pois e aan näy elys ä. Nii ä pide ään liian äki al aisia. Ja oin hy in ku i ella, kuinka
k i iikkiä esi äny pöy is yy, kun ai eilija as aa, e ä hän ei pii aa aikka muu näkeisi ä hänen
öissään äki al aisuu a. Hän ”ei halua olla koko ajan a paillaan”, hänelle ai eilijuus a koi aa si ä
”e ä on saanu lahjan ehdä mi ä hu i aa”.
Nelson py kii ymmä ämään, mi ä ai eilijan nai il a kuulos a an as auksen akana on:
”Vas us aja ole a a e ä äki allan ku aaminen ai eessa ahingoi aa mui a. Kun sii ä ulee
ee inen impe a ii i, ai eilija pyy ää an eeksi, pois aa eoksen, aikka olisi e i miel ä. Toisaal a, jos
ai eilija ei eagoi k i iikkiin, ai ei puhu k ii ikoiden ah omalla a alla, hän osoi aaa ee is ä
älinpi ämä ömyy ä. Se, e ä aalii apau a ehdä sellais a aide a, jonka kokee ah emmin
omakseen, innas uu yleis ä ään äi eeseen e ä ” ekee mi ä hu i aa”, mikä nykykielessä a koi aa
e ä ampuisi jonkun 5 a enuella” (41)
Täy yy muis aa ai een ja osielämän älinen e o. Taide ei ole osi apah uma, se oi o aa apauksia.
”Sillä nykyis en häi ikön ja lumihiu aleen, ollin ja koh een, puolus ajan ja ukijan, ikollisen ja
uh in ohuiden s e eo yyppien akaa löy yy ulo u uuksia ja laaja ki jo ai eellisia apauksia, jo ka
o a a kaise an ä kei ä kaikille ekijöille ja ka sojille.” (39) Vali e a as i si aa issa on hieman
seka a käännös.
A os e u kään äjä Kaijama i Si ill on ehny hy ää jälkeä aiemmissa Maggie Nelson
suomennoksissa. Vapaudes a – eos on kui enkin e i yisen haas a a ja käännöksessä on
epä asaisuu a. Kaikilla e meillä ei ole suomalais a as ine a, kään äjä jou uu ekemään alin aa
ymmä e ä yyden ja äsmällisyyden älillä. Joskus epäonnis uen jopa molemmissa. E i yisen hy in
Si ill un uu kui enkin onnis uneen ”Balladissa seksuaalises a op imismis a”. Nelsonin aja elu on
siinä ikkaimmillaan, ja Si ill pysyy mukana, lausee pol eile a hienos i, kun asia ie mukanaan.
Seksuaalinen apau uminen on Nelsonille aaginen ja un eellinen balladi, ja suomennos äli ää
sen hy in.
Balladi seksuaalises a op imismis a
Nelsonin oinen essee siis käsi elee seksuaalis a apau a. Se ammen aa eminismi- ja quee -
e oisis a deba eis a, sekä HIV-kauden jälkeisis ä muu oksis a. Aiemmin apaaseen seksiin lii yny
as uu omuus on ny p oblema isoi unu ja muu unu ”seksuaaliseksi op imismiksi”, joka äh ää
apauden ha joi amiseen aja unnus amalla. Keskus elujen ydin on suun au unu emansipaa ion
sijaan eminismin oiseen puoleen: me oo-liikkeeseen, ahdis elun ja seksuaalisen äki allan
näky äksi ekemiseen.
Siinä missä seksuaalinen op imismi oli hakenu apau a johonkin, siinä me oo-liike edis ää
apau a jos akin: apau a ahdis elus a. Pe us ana on yksinke ainen ja selkeä ihmisen
i semää äämisoikeus. Nelson käsi elee myös si ä, kuinka seksuaalinen op imismikin
p oblema isoi ui. Täs ä kään ees ä hän löy ää pe ymyksen me kkejä:
”Seksuaalis a apau a as aan ase uminen me ki see ässä si ä, e ä kiel ää kaiken yh eyden seksin
ja apau umisen, hoi amisen, hy yyden, oimaan umisen ja poli iikan älil ä. Asenne si uu aa
kokonaan sen, onko op imismi pe äisin eminis ien, quee ien, he e oiden/ al a i an pii is ä.” (100)
Nelson hakee seksuaalis a op imismia aikka ei uskokaan, e ä seksi ai nau in o olisi äl ämä ä
hy ä asia. Seksi ei aina ole asa e ois a, mu a siikhen kuuluu mui a mahdollisuuksia. ”Se a aa
ken än uusille al asuh eille, joi a on kon olloi a a apauden ha joi uksella”, ämä Foucaul in
hieman aikea aja usku io nousee e äänlaiseksi joh opää ökseksi Nelsonille.
Huume uuga
Kukin Maggie Nelsonin essee jakau uu alalukuihin, ne on myös lis a u pääo sikon alle.
”Huume uuga” essee alkaa hahmo amalla huumee apauden ja iippu uuden ”leikkauspis eenä”.
Tämä apauden ja iippu uus ilan eema kehi yy koko huumee -esseen ajan. Sen sijaan, e ä
aineissa olemisen apaus ode aisiin ha haksi ja iippu uus ak aksi, Nelson kiinni ää huomion
siihen, mi en aineiden käy äjä hake a niiden leikkauspis e ä. Tosin enemmän ai ähemmän
epäonnis uen, niin e ä apauden ha joi amises a uskin oi puhua.
Nelson puhuu huoma a an ähän apau umisen kokemuksis a, eu o iois a, kaikki oipaisuudes a.
Hän lähes kiis ää apauden a oi elun. Jokaisessa esseessä keskeiseksi nousee apauden p ak iikka,
ei sen a oi elu, aan sen ha joi aminen, aikka ehkä ähäisenä ja aja una apau ena a jessa.
Vaikka huumeiden kohdalla hän ei unnu usko an apauden ha joi amiseen, niin sel äs ikin se on
samaa sukua. Vaikka huumeiden apaus ei ole oikeaa, niin ”leikkauspis eessä” ai eileminen on. Se
on kysymys, jos a ai is unu Nelson keskus elee alan kaunoki jallisuuden kanssa.
”Kysymys kuuluu, mi en oi olla kiel ämä ä kä simys ä ja samalla u kia a oimin mielin
leikkauspis e ä apauden, huumeiden ja iippu uus ilan älillä”. (169)
Vaikka apauden ja iippu uuden pa adoksi on aja uksena ylsä ja aasimainen, elämän ilan eena
se on odellinen. Si ä Nelson lukee esiin kokemuspohjaises a ki jallisuudes a.
Aineiden aiku uksen alaisena oleminen on masokis inen asia, äi ää Nelson, se on alis umis a. Alan
ki jallisuu a hallinnu machoilu pei ää ämän. Tai ehkä juu i se ekee Bu oughsis a ja Bukowskis a
yylikkäi ä. Sil i alan naise koke a asian oisin: kun ”miehe käy ä pohjalla naise mene ä pohjan
läpi ”.
Nelson maini see Billie Holidayn, jo a asis ise poliisi piinasi a pi kään, ennen kuin sai a häne
sa imeen. Holidayn kamppailu he oiinin kanssa huipen ui ”haluan pa an ua”-puheeseen sekä
e oomukseen, e ä huume iippu uus ymmä e äisiin sai au ena. Nelson ka soo, e ä samalla kun
Holydayn hahmoa glo i ioidaan, on äl ämä ön ä unnus aa myös sai aus ja iippu aisuus. Myös
Holidayn kamppailu apah ui apauden ja iippu uuden leikkauspis eessä.
Kysymys aineiden aiku ukselle alis umises a sy enee en ises ään kun Nelson esi ää eesinsä:
”Huumeis a nau iakseen äy yy nau ia sii ä, e ä on alis unu subjek i” (170)
On ku aa aa, e ä ”subjek i” - e min unohde u me ki ys lii yy ähän. Kieliopissa subjek i a koi aa
alus a, si ä mikä alis uu asioille. Mu a aikka subjek i sisäl ää asioille alis umisen, ja samalla
addik oi umisen, siis apaan ahdon heikkenemisen, niin sil i oidaan puhua jollain a alla apaas a
subjek is a. Vaiku uksen alaisena oleminen on siis subjek ille u ua myös huumepii ien
ulkopuolella. Kukapa meis ä ei olisi iippu ainen jos akin. Huumee -esseen loppu aiheessa Nelson
käsi eleekin jo addik oi umis a mode nin subjek in aipumuksena.
”Huume uuga” esseen loppuosassa puhu aan aluksi seksis ä ja huumeis a, ja lopul a pelkäs ään
seksis ä. Mu a Nelon ei eksy aihees a, aan laajen aa alue a. Vi ikkeenä hänellä on P ecia don eos
”Tes onis i. Fa makopo nog a isia unnus uksia” . Tämän eoksen myö ä Nelson poh ii sii ä, mi en
me – e ilaise halusubjek i – alis umme a maseu isille aiku uksille. Fa masian sää elemä halu
lii yy lähes kaikkeen: iag a, s e oidi , masennuslääkkee , koepu kihedelmöi ykse , seksi yöläise , e-
pille i , pos imyyn imo siame ja in e ne po no. Nämä kaikki ei ä ole edes ainei a, niin sil i.
Tässä aiheessa Nelson paljas aa, kuinka kylläs yny hän lopul akin on ” apaan ahdon
p opagandaan”. Hän luonneh ii e ä in ilmaisuin, mi en sääli ä ä on uo apaa ah o:
uo ”sanka illisen, ee isen, e een apaa ah o, joka on ala i he ä elyn, pelas amisen,
puhdis amisen ja apau amisen a peessa” (201).
Nelson pää yy puolus amaan apauden ha joi amis a ahdon ko os amisen sijaan ”an aumuksen
kau a”.
Sokkona ma kalla
Viimeinen essee käsi elee ilmas oka as o ia – ja apauden eema jou uu ko ille. On sel ää, e ä
elonkehän pui eissa apau a on aja el a a uudella a alla. Rajoja ikko a apaudenhalu, mode ni
indi idualismi on jä e ä ä, ällaises a apauden uusis a ajois a Nelson puhui jo seksuaalisuus-
esseen yh eydessä. Samalla a alla hän ii aa ekologiseen ilaan ja apau een:
”mihin kuuluu se, e ä o e aan huomioon sekä ajoi ukse , joi a yh einen ympä is ömme ase aa,
sekä mahdollisuude joi a se a joaa…” (242).
Vali e a as i hän ei a kas ele pi emmälle ä ä ” apauden ha joi amis a” ekologisissa ajoissa.
Vähin ään yh ä paljon esiin nousee ”Game o e ” -osa. Sen myös Nelson käsi elee pakonomaiseen
op imismiin lii y ää sokeu a sekä oisaal a pa anoidisen nega ii isuuden aa oja: psyykkises i
ämä dynamiikka oi olla yllä ä ää. Nelson ihme elee si ä, kuinka ihmise , jo ka eke ä si ä mi ä
akas a a , o a al ii a ajau umaan jokseenkin nega ii is en a ek ien ha hoihin:
”..dep ession ja nega ii isuuden oima näy ää suu el a osin keski y än elämänaloille, joilla ihmise
ilmeises i ” eke ä si ä mi ä akas a a ”, siis myös aidemaailmaan, ak i is ipii eihin ja
liopis omaailmaan”. (260)
Nelson ke oo, kuinka ä ä essee ä ki joi aessaan hän jou uu samalla ii is ämään o ia ja ikkunoi a,
e ei Kali o nian me säpalojen sa u pääse sisään. Hän maini see myös somaa isie
he mokoh auksensa, i keskelynsä ja ahdis uksensa, jo ka joh u a aiheeseen paneu umises a.
Ehkä siksi Nelson un uu ole an pa haimmillaan ilmas o un ei a käsi ele ässä jaksossa.”Ruma
un ee , uusin a” on emo ionaalises i suo a ja kaunis elema on pohdin a. Si ä lukiessa he ää
kysymys, mihin kaikkeen su un, pelon ja ahdis uksen mukanaan uoma sokeus oikaan meidä
eksy ää – ja kuinka pysyä olkuissaan.
Hän lukee Guy McPhe sonia, ilmas o u kijaa joka opiskeli su u e apeu iksi, koska huomasi e ä
ilmas o un eiden ää ä seu aukse oi a joh aa pähkähulluun poli iikkaan. Ahdis us ja epä oi o
uokki a pa anoiaa, ”ne ei ä au a mei ä pysy elemään piinassa” ai sy en ämään keskinäis ä
kumppanuu amme, niillä on aipumus ajoi aa mieliku i uksemme ain kaikkein hi i ä impään
”. (261)
Maggie Nelsonin neljän esseen aja elus a egiana on as akoh a-ase elmien pu kaminen. Se on
keskus elua ja ja ku aa yösken elyä liian ehdo omiksi kiih y iä näkemyksiä as aan, se on yö ä
julkis en mielipi eiden pa anoiaa ja ha hailua as aan. Toki jois ain asiois a oi olla a ma, mu a
kun Nelson ki joi aa niis ä essei ä, hän huomaa sil i ole ansa sokkona ma kalla.
Maggie Nelson: Vapaudes a, neljä laulua akkaudes a ja ajois a, suom Kaijama i Si ill, S&S, 2022
Ris o Niemi-Pyn ä i on ki joi amisen ja ki jallisuuden dosen i Jy äskylän yliopis os a
