This is a sel -a chi ed e sion o an o iginal a icle. This e sion
may di e om he o iginal in pagina ion and ypog aphic de ails.
Au ho (s):
Ti le:
Yea :
Ve sion:
Copy igh :
Righ s:
Righ s u l:
Please ci e he o iginal e sion:
CC BY 4.0
h ps://c ea i ecommons.o g/licenses/by/4.0/
Ki ja-a os elu : Ilma Taska (suom Jouko Vanhanen) : Tule aisuuden ku su
© Ki joi aja 2023
Published e sion
Si iö, Tomi
Si iö, T. (2023). Ki ja-a os elu : Ilma Taska (suom Jouko Vanhanen) : Tule aisuuden ku su.
Maailmanki ja : käännöski jallisuuden e kkoleh i. h ps://www.maailmanki ja .ma-
pe.ne /ilma - aska- ule aisuuden-ku su/
2023
Ilma Taska (suom Jouko Vanhanen):
Tule aisuuden ku su
PM/31 ADMIN
TOMI SIRVIÖ
Tule aisuuden ku su ke oo yh eiskunnas a, joka on monen epidemian ja lockdownin
jälkeen kään ymässä koh i ai opese ää i uaalimaailmaa. Yksi henkilö oisensa pe ään
saadaan iippu aiseksi Elysium-ne isi us os a, jossa julkkikse , ku en Ma ilyn Mon oe,
J.F. Kennedy ja Ma lene Die ich ju ele a muka ia i uaalilaseja pi ä än käy äjän
kanssa. Mis ään S a T ek he Nex Gene a ion - -sa jan holokannen asoises a
eknologias a ei siis ole kyse. Romaanin suomenkielinen nimi on oi al a a ja i oninen:
kehi y ä i uaali eknologia implikoi ule aisuu a, mu a sen a joama, kouku a a
sisäl ö edus aa suu immal a osin menneisyy ä. I onia ulo uu myös lukukokemukseen:
lukija ku su aan ule aisuu een, mu a hän saakin a kas ella oman aikansa ilmiöi ä
ain ai oin ie aannu e uina.
Vi olaisen Ilma Taskan omaani edus aa si ä ie eis ik ion linjaa, jossa aiemmin ns.
al a i an kaunoki jallisuu a ki joi anu alkaa ki joi aa sci iä. Suomessa ällaises a
gen een hyppäämises ä oi pi ää esime kkinä A o Paasilinnan omaania Koikkalainen
kaukaa (1987). Uudemmas a ki jallisuudes a oisi e okkina maini a Miki Lukkosen
omaanin Elämä: Esipuhe (2021), jossa käsi ellään saman apaisia digi aalisuu een
lii y iä aihei a. Taskan eoksen sä ys ä ulee mieleen myös Kulle o
Kukkasjä en Au inko uuli (1975), jossa uonna 1970 sy äjäädy e y mies he ä e ään
paheksumaan uoden 1999 yh eiskun aa. Tule aisuuden ku su on kuin odis e sii ä
mi en ealis isen ja ihmeellisen ik ion aja on hämä yny : kun eknologinen kehi ys
kiih yy, kuuluu keksinnöillä spekuloiminen mil ei jokaisen mielenmaisemaan. Samoin
maapallon huoles u a a ila saa nykyihmisen ennakoimaan ka as o eja. Kui enkin
Taskan pi äy yminen iukas i kiinni omassa ajassaan mahdollis aa sen, e ä hän ei ule
keksineeksi pyö ää uudes aan. Taska ei siis kie ä ä iki anhoja sci i-ideoi a uusina.
Romaanin päähenkilöi ä o a näy elijäjulkkis Robe , joka saa ainoana nykyihmisenä
i uaali e sion Elysiumis a, hänen poikansa Tom, joka e sii yh ey ä isäänsä, ja
his o ianope aja Es e , joka puoles aan ihas uu Robe iin. Mui a näkökulmahenkilöi ä
o a huumausainei a käy ä ä koulun u allisuuspäällikkö Ada ja Daniel, joka on sekä
Robe in eloku a-alan e ä yh eiskun aa koh i allankumous a ja dik a uu ia
manipuloi an allan agen i. Jokaisen näkökulmahenkilön maailmanku a ulee sel äs i
esille. Esime kiksi Es e peilaa apah umia his o iaa as en. Kun Es e ennakoi ule ia
le o omuuksia, hän e aa nii ä mielessään Venäjän ja Ranskan allankumouksiin.
His o ia ja nykyisyys ase u a is i ii aan puoles aan kun Es e an aa anha kenkänsä
skanne in a kis e a aksi u a a kas uksessa: ”Hän oli os anu kenkänsä
anhain a a ainkaupas a. Ne oli a muka a kengä ai oa nahkaa, mu a ainakin
kolmekymmen ä uo a anha . Hän ä ei häi inny se, e ä kengä oli a kulunee
jonkun muunkin jaloissa. His o ianope ajana hän kulki mielihy in jonkun muun
jäljissä. Oli ain ollu hiukan kiusallis a jou ua ka selemaan u ahenkilön kanssa niiden
ummunu a sisäpuol a, kun kengä his o iallisine uo eineen liikkui a skanne in
liukuhihnalla.” (s. 81.) Lainaukses a on helppo ha ai a, e ä omaanin henkilö o a
s e eo yyppejä mu a iedos a a sen.
Romaani aken aa lähi ule aisuuden odellisuu a yksi yiskohdilla, joi a ke on a
si uaa: Genee ises i muoka u puu kukki a samaan aikaan, lai oma lääkä i
pois a a mik osu uja koululais en ihon al a. Puis o yön ekijä pöly ää pensas a isolla
ha jalla, mikä ii aa mehiläis en sukupuu oon, alojen seinä ulos u a 3D-
p in e is ä, yö ömä saa a pian VR- öi ä ja niin edelleen. Romaani aken aa
maailmaa myös henkilöidensä aus a a inoiden a ulla: esime kiksi Tomin äi i on
kuollu ies monen eenko pandemia-aal oon. Sen sijaan Adalla ei ole menneisyy ä,
koska hän on sii onnu kaikki jälkensä in e ne is ä. Ada myös pakenee his o iaansa:
Kun Adan pi äisi mennä anhainko iin ka somaan äi iään, hän ki jau uukin
i uaali odellisuu een apaamaan pa an olassa i u aa Leniniä. Romaanin maailmaa
ku aa hy in mo oksikin sopi a mie e: ”Kaikki oli liian pehmeää, aikka elämä oli
käsi ämä ömän jähmeää” (s 11).
Ke on a uo nykyajan ai lähi ule aisuuden ongelmia pin aan ja osoi elee nii ä lähes
hengäs y ä äs i. Kun henkilö mene ä i uaali odellisuu een, osoi elu lakkaa ehkä
he keksi ja he koh aa a sen, mi ä o a un enee ajassaan mene ä änsä. Poikkeuksena
on Tom, joka ei uppoudu ainoas aan his o ialliseen hahmoon aan ie ää aikaa
julkkisisänsä kopion kanssa. Tom on poikkeus siinäkin suh eessa, e ä hänes ä i uaali-
isä ei ko aa oikeaa –ainakaan ensin. Myöhemmin myös Es e alkaa apailla i uaali-
Robe ia.
Tyyli ei muu u oikeas aan ollenkaan kun i uaali odellisuu een on sii y y, sen akia
lukija oi kokea ie aannu a an yllä yksen kun näkökulmahenkilö ei ju elekaan aidon
Robe in aan ämän i uaali e sion kanssa. Saman apainen aiku us syn yy niinä
pa ina ke ana, kun i uaali odellisuus paljas uu uneksi: Elysiumin asukkaa pääse ä
käy äjien mieleen kuin i ukse ie okoneisiin – käy ä ä hän ne hänen e kkoon
jä ämiään me a ie oja manipuloidakseen. Teoksen loppupuolella ihmisen kehyksen
kogni ii inen ie aannu aminen ja kuu, kun kysy ään onko Robe oikeas aan ko a u
kloonilla – ai jopa zombilla.
Romaanissa ei ke o a mihin uo een sen apah uma sijoi u a , mu a se äh ää
keksinnöillään lähi ule aisuu een, ehkä jopa muu aman uoden päähän. Osa
uu uuksis a on osin jo ä ä päi ää, ja sci i omaanina Tule aisuuden ku su onkin
anhen unu ennen aikojaan. Muun muassa kauko-ohja a ine hyön eisineen omaani
muis u aa Ne lixin Black Mi o ia (2011-) jossa niin ikään eknologian aiku us
yh eiskun aan ulee keskeises i esille, aikka Taskan eos ei yllä sa jan asolle,
sillä Tule aisuuden ku su ei ole lainkaan jä ky ä ä. Päin as oin yh äkään ällis y ä ää
käänne ä ei Taska onnis u luomaan. Tosin ke on a uo he ki äin mieleen -sa jojen
kame a-ajon kon en io : ”Ada seu asi, mi en ohi kii uh a a oppilaa ilkuili a
kysy äs i ope ajaa. Joku e eh i ai nyökkäsi. (…) Es e kai eli ny laukkuaan ja
kään yi uudes aan ilkuillen olkansa yli. Ny hän ä oli pa empi seu a a oises a
kame as a. Ada suu ensi sen ku aa omalla moni o illaan. Zoomaus paljas i ope ajan
huoles uneen ilmeen ja epä a man yhdin.” (s. 99.) Pinnal aan -sa jamainen koh aus
ei kui enkaan uo eks iin kai a ua jänni e ä.
Kon ak i oiseen ihmiseen on ä keää. Sen kummempia a kaisuja ongelmiin ei omaani
houku ele lukijaa mie imään, aan se saa häne ainoas aan päi i elemään: mihin ämä
maailma on oikein menossa. Tule aisuuden ku su olisi oi a oheislukeminen oppi unnille,
jossa luennoi aisiin ko ona-ajas a, sen suluis a, liikkumis ajoi uksis a ja sen a joamis a
ihmissuh eiden ko ikkeis a, jopa siihen lii y is ä salalii o eo iois a, joi a eos sekä
kommen oi lennokkaas i henkilöiden i selleen ke omissa i seissä e ä o aa osaksi
juoniku io a.
Ilma Taska: Tule aisuuden ku su (Elüüsiumi ku se). Suom. Jouko Vanhanen. WSOY
2023. 343 s.
Tomi Si iö on unoilija ja ki joi amisen äi ös u kija Jy äskylän yliopis os a