Joukkoistaminen kyberrikostutkinnassa

Olli Turunen JOUKKOISTAMINEN KYBERRIKOSTUTKINNASSA JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO INFORMAATIOTEKNOLOGIAN TIEDEKUNTA 2024 TIIVISTELMÄ Turunen, Olli Joukkoistaminen kyberrikostutkinnassa Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2024, 60 s. Kyberturvallisuus, pro gradu -tutkielma Ohjaaja: Siponen, Mikko Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, olisiko joukkoistaminen mahdollinen tai varteenotettava toimintatapa kyberrikosten esitutkinnassa Suomessa. Kyberrikostutkinta on riippuvaista asiantuntijaosaamisesta, jonka saatavuus on esitutkintaviranomaiselle haaste. Joukkoistaminen taas on suosioltaan kasvanut tapa toteuttaa muun muassa erityistä asiantuntemusta edellyttäviä toimeksiantoja joukkojen avulla. Tutkielmassa ei oteta kantaa joukkoistamisen mahdolliseen käytännölliseen toteutustapaan, vaan siinä keskitytään tutkimaan sen yleistä soveltuvuutta tarkasti säädeltyyn, julkista vallankäyttöä sisältävään toimintaan. Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta, haastattelututkimuksesta ja suppeasta lainsäädäntöanalyysistä. Kirjallisuuskatsauksessa täsmennettiin joukkoistamisen ontologiaa ja typologioita sekä tutustuttiin aiempiin tutkimuksiin aihepiiristä ja sen ympäriltä. Haastattelut toteutettiin asiantuntijahaastatteluina (n=4) keskusrikospoliisin kyberrikostorjuntakeskuksessa, ja niiden tavoitteena oli löytää suoria vastauksia tutkimuskysymykseen. Haastattelujen sisältöanalyysillä tutkittuja tuloksia täsmennettiin ja laajennettiin alakohtaiseen lainsäädäntöön perehtymällä. Tutkielmassa ei löydetty periaatteellisia esteitä joukkoistamisen hyödynnettävyydelle kyberrikosten tutkinnassa. Lisäksi selvisi, että joukkoistamiselle olisi sekä operatiivista että kehitystehtäviin liittyvää käyttöä. Toisaalta löydettiin joukko eettisiä ongelmia, lainsäädännöllisiä rajoitteita ja tutkinnallisia riskejä, joiden huomioiminen edellyttäisi harkintaa, kattavaa etukäteissuunnittelua sekä riskija vaikutusarviointia. Soveltuvia käyttötapoja verrattiin kirjallisuudessa esitettyyn julkishallinnollisen joukkoistamisen typologiaan. Arvion perusteella kaksi otollisinta päähaaraa olisivat avoin, suurelle yleisölle joukkoistaminen ja rajatulle asiantuntijajoukolle joukkoistaminen. Tutkielman kontribuutio on lisätä tietoutta joukkoistamisen mahdollisuuksista, antaa suoria vastaus sen varteenotettavuuteen liittyen sekä avata tietä jatkotutkimukselle yksityiskohtaisempien tutkimuskysymysten osalta. Asiasanat: avoin innovaatio, joukkoistaminen, joukkouttaminen, kansalaisosallistuminen, kyberrikos, kyberrikostutkinta ABSTRACT Turunen, Olli Crowdsourcing in Cybercrime Investigation Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2024, 60 pp. Cybersecurity, master’s thesis Supervisor: Siponen, Mikko Research question in this master´s thesis is that whether crowdsourcing would be possible or viable as a mode of operation in cybercrime pre-trial investigation in Finland. Cybercrime investigation is known to depend on expert knowledge, acquisition of which has proven difficult for investigation authorities. Crowdsourcing, on the other hand, has increased in popularity as a means of carrying out tasks that require expert knowledge among other uses. This thesis does not aim to explore practical solutions for crowdsourcing, but to study its general feasibility in a setting that is strictly regulated and includes an executive authority. It consists of a literature review, interview study and a summary jurisdiction analysis. The literature review focuses on the ontology and typologies of crowdsourcing and summarizes related studies. The interview analysis was carried out in Finnish National Bureau of Investigation´s Cybercrime Center as an expert interview analysis (n=4), where the goal was finding direct answers to the research question. A content analysis of interview results was then cross-examined and supplemented by studying relevant legislation. No fundamental impediment preventing usability of crowdsourcing in cybercrime investigation was found. Furthermore, it was found that there would be operational and developmental uses for crowdsourcing. On the other hand, several ethical problems, legal restrictions and investigative risks were identified. It was found that consideration of these would require rigorous planning as well as risk and impact analyses. Suitable uses for crowdsourcing in cybercrime investigation were compared with a governmental crowdsourcing typology suggested in literature. It was evaluated, that two of the most viable branches of crowdsourcing would be open public crowdsourcing and restricted expert-only crowdsourcing. The thesis adds to the general understanding of possibilities of crowdsourcing, answers directly to the question of its feasibility and opens the way for new, more specific research questions on the subject matter. Keywords: open innovation, crowdsourcing, citizen-sourcing, cybercrime, online sleuthing, cyber vigilantism KUVIOT KUVIO 1 Brabhamin hallinnollisen joukkoistamisen typologia mukautettuna 24 TAULUKOT TAULUKKO 1 Joukkoistamisen päätyypit Brabhamin mukaan.......................... 24 TAULUKKO 2 Tehtävätyyppien jaottelu Brabhamin mukaan............................. 52 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT KUVIOT JA TAULUKOT 1 JOHDANTO ........................................................................................................... 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT ................................................................................ 9 2.1 Keskeiset käsitteet ........................................................................................ 9 2.2 Motivaatiotekijät tutkielman taustalla .................................................... 12 2.3 Teemat, tutkimuskysymys, näkökulma ja rajaus .................................. 13 2.4 Tutkimuksen toteutustapa ja menetelmät.............................................. 14 2.4.1 Hypoteeseista teoriaan .................................................................... 15 2.4.2 Kirjallisuuskatsauksen toteutustapa.............................................. 16 2.4.3 Haastattelutavan valinta ja toteutus .............................................. 16 2.4.4 Haastateltavien valinta .................................................................... 18 2.4.5 Lainsäädäntöanalyysin toteutustapa ............................................. 18 2.4.6 Analyysimenetelmän valinta ja toteutus ...................................... 18 2.4.7 Triangulaatio ..................................................................................... 19 3 KIRJALLISUUSKATSAUS ................................................................................. 21 3.1 Kyberrikokset ja niiden tutkinta .............................................................. 21 3.1.1 Kyberrikoksen tutkinta .................................................................... 21 3.1.2 Kyberrikosten tilannekuva.............................................................. 22 3.1.3 Haasteet kyberrikosten tutkinnassa .............................................. 22 3.2 Joukkoistamisen teoreettinen kehys ....................................................... 23 3.2.1 Joukkoistamisen hallinnolliset typologiat .................................... 23 3.2.2 Joukkoistaminen käytännössä ........................................................ 25 3.2.3 Joukkoistamiselle analogiset toimintatavat .................................. 26 3.2.4 Osallistujien motivaatio ja palkitseminen ..................................... 27 3.2.5 Joukkoistamiseen kohdistuva kritiikki ......................................... 27 3.3 Aiempi tutkimus kyberrikosten tutkinnan joukkoistamisesta ........... 28 3.4 Riskit rikostutkinnan joukkoistamisessa ................................................ 30 3.4.1 Tietosuojan murtuminen ................................................................. 30 3.4.2 Disinformaatio ja epäsymmetrinen tilannekuva ......................... 31 3.4.3 Osallistujiin liittyvät riskit............................................................... 32 3.4.4 Tutkinnan vaarantumiseen liittyvät riskit .................................... 33 3.4.5 Riskit kolmansille osapuolille ......................................................... 33 4 TUTKIMUSTULOKSET ..................................................................................... 34 4.1 Kyberrikostorjunnan yleinen tila Suomessa .......................................... 34 4.1.1 Kyberrikostutkinnan resursointi .................................................... 34 4.1.2 Kyberrikostutkinnan pullonkaulat ................................................ 35 4.2 Osaamisen kehittäminen ja ulkoistaminen ............................................ 35 4.2.1 Asiantuntijuuden merkitys kyberrikosten tutkinnassa .............. 35 4.2.2 Asiantuntijoiden rekrytointi ........................................................... 36 4.2.3 Yleisön osaaminen, alihankinta ja viranomaisen osaaminen .... 36 4.3 Kokemukset joukkoistamisesta ja yleisön osallistamisesta ................. 37 4.3.1 Kokemukset joukkoistamista sivuavista toiminnoista ............... 37 4.3.2 Kokemukset joukkoistamisesta ...................................................... 38 4.4 Esteet, uhkat ja ongelmat joukkoistamisen hyödyntämisessä ............ 38 4.4.1 Periaatteelliset esteet ........................................................................ 38 4.4.2 Eettiset ongelmat .............................................................................. 39 4.4.3 Lainsäädännölliset rajoitteet ........................................................... 39 4.4.4 Tutkinnalliset riskit .......................................................................... 40 4.4.5 Muut ongelmat ................................................................................. 40 4.5 Joukkoistamisen mahdollisuudet, edellytykset ja reunaehdot ........... 41 4.5.1 Operatiivisten tehtävien joukkoistamisen mahdollisuudet ....... 41 4.5.2 Kehitystehtävien joukkoistamisen mahdollisuudet .................... 42 4.5.3 Edellytykset ja reunaehdot.............................................................. 43 4.6 Joukkoistamisen motivaatiotekijät ja vastikkeellisuus ......................... 44 5 LAINSÄÄDÄNTÖ .............................................................................................. 45 5.1 Varteenotettavat oikeusperiaatteet ......................................................... 45 5.2 Henkilötietojen käsittely ........................................................................... 46 5.3 Esitutkintaan liittyvä salassapito ............................................................. 47 5.4 Esitutkinta-aineiston antaminen .............................................................. 48 5.5 Pakkokeinoihin liittyvä tiedon antaminen ............................................. 49 6 TULOSTEN TULKINTA JA POHDINTA........................................................ 50 6.1 Löydökset ja johtopäätökset ..................................................................... 50 6.1.1 Hahmotelma kyberrikostutkinnan joukkoistamisen muodoista ............................................................................................................. 51 6.1.2 Hahmotelma kyberrikostutkinnan joukkoistamisen reunaehdoista .................................................................................... 52 6.1.3 Johtopäätökset................................................................................... 53 6.2 Yhteenveto .................................................................................................. 54 LÄHTEET....................................................................................................................... 56 LIITE 1 HAASTATTELUKYSYMYKSET .................................................................. 61 Suuren yleisön hyödyntäminen ongelmanratkaisussa on toimintatapa, jonka suosio ulottuu kokeellisista harrastajalähtöisistä yhteisöistä julkisiin organisaatioihin. Vaikka toimintatapaa on hyödynnetty kautta aikojen eri muodoissa, vasta ilmiön nimittäminen joukkoistamiseksi on ohjannut sen tutkimusta ja kehitystä johdonmukaisempaan suuntaan (Brabham, 2013a). Joukkoistamista koskeva tutkimus on löytänyt sille erilaisia syy-seuraussuhteita sekä luonut määreitä ja luokituksia, jotka auttavat arvioimaan joukkoistamisen hyödynnettävyyttä käsillä olevaan ongelmaan. Pohjimmiltaan joukkoistaminen on ongelmanratkaisua, jonka suoritus on tarkoituksenmukaista hajauttaa joukolle. Ilmiön tunnistaminen on johtanut myös siihen, että joukkoistamista on tietoisesti ryhdytty hyödyntämään jopa julkisyhteisöissä vakavasti otettavaan ongelmanratkaisuun sen asteittaiseen vakiintumiseen saakka (Liu, 2021). Joukkoistamisen lisääntynyt suosio on kohdistunut toisaalta ongelmiin, jotka ovat kuin räätälöity joukkoistamista varten, mutta toisaalta myös ongelmiin, joita on perinteisesti yritetty ratkaista eri keinoin (Brabham, 2013a). On kuitenkin toimialoja, joissa joukkoistamista ei toistaiseksi ole nähty soveltuvana tai kokeilemisen arvoisena ratkaisuna. Syyt voivat vaihdella kiistattomista ristiriidoista soveltuvuudessa kustannustehokkuuteen, mutta koska joukkoistaminen on edelleen verrattain tuntematon toimintatapa, sitä koskevan tietämyksen puute voi myös olla yksi merkittävä tekijä. Yksi näistä toimialoista on rikosprosessiin kuuluva rikostutkinta. Eräät rikostutkinnan tehtävät edellyttävät erityistä asiantuntemusta tai ulkoistettuja tilaustutkimuksia (Leppänen, Linderborg & Saarimäki, 2016, kappale 6.4; Sisäministeriö, 2017, kappale 12.2; Leppänen & Kankaanranta, 2017). Näistä tehtävistä osa on luonteeltaan samanlaisia kuin yritysmaailmassa joukkoistetut tehtävät. Joukkoistamista sanan varsinaisessa merkityksessä on rikostutkinnassa käytetty kuitenkin varsin vähän ja menetelmän soveltuvuutta kyberrikostutkintaan ei ole juuri tutkittu (Logan, 2020). Joukkoistamisen soveltuvuus tällaiseen julkisen vallan käyttöön liittyvään tehtävään ei ole 1 JOHDANTO 8 lainsäädännönkään näkökulmasta itsestään selvää. Joukkoistamisen soveltuvuudesta rikostutkintaan ei toisin sanoen ole riittävästi tietoa, mikä itsessään vaikeuttaa sen hyödynnettävyyttä. Joukkoistamisessa oleellista on osallistujien eli joukon tavoittaminen internetin välityksellä. Toisaalta kyberrikostutkinnassa tietoteknisen alan osaamisella on erityistä merkitystä, jolloin muutenkin internetissä verkottuneiden osaajien tavoittaminen on luontevaa juuri internetissä. Tämä tekee kyberrikostutkinnan joukkoistettavuuden edellytysten tutkimisesta otollisen kandidaatin joukkoistamisen varteenotettavuutta koskevalle pro gradu –tutkielmalle. Kyberrikostutkinnan joukkoistamisen varteenotettavuus on myös laajuudeltaan sopiva tutkimuskohde pro gradu -tutkielmalle. Toisaalta uuden, hyödyntämiskelpoisen tiedon tuottaminen olisi merkityksellistä itsessään. Tämän tutkielman päämäärä on selvittää, onko joukkoistaminen varteenotettava lisä kyberrikosten tutkintakeinoihin suomalaisessa yhteiskunnassa. Tätä varten siinä perehdytään joukkoistamiseen ilmiönä, kyberrikosten esitutkintaan vaikuttaviin erityispiirteisiin, olosuhdetekijöihin ja lainsäädäntöön siltä osin, kuin ne ovat yhteydessä joukkoistamisen hyödynnettävyyteen. Tutkielma koostuu kolmesta pääosasta, jotka ovat kirjallisuuskatsaus, haastattelututkimus ja lainsäädäntöä koskeva dokumenttianalyysi. Näiden lisäksi pro gradu -tutkielmalle on tarkoituksenmukaista kiinnittää erityistä huomiota tutkimusmenetelmien teoriaan, valintaan ja käsittelyyn, joita käsitellään omassa luvussaan. Tutkielman seuraava luku koskee tutkimusmenetelmiä, kolmas luku kirjallisuuskatsausta, neljäs luku haastattelututkimuksen tuloksia ja viides lainsäädäntöanalyysin tuloksia. Viimeisessä luvussa koostetaan tuloksia yhteen, arvioidaan tutkielman merkitystä ja esitetään otollisia jatkotutkimusaiheita. 9 Tässä luvussa perustellaan tutkimusmenetelmien valintaa sekä esitellään tutkielman keskeisimmät käsitteet, tutkielman taustalla vaikuttavat motivaatiotekijät, näkökulma, rajaus sekä tutkimuskysymykset. Lisäksi valitut tutkimusmenetelmät esitellään perehtymällä niiden taustalla oleviin teorioihin lähdekirjallisuuden avulla. 2.1 Keskeiset käsitteet Käsitemäärittelyillä on keskeinen merkitys sen kannalta, mitä asioita ja ilmiöitä tutkimuksessa tarkalleen ottaen käsitellään. Käsitteiden tarkkuus voi kuitenkin vaihdella, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä vakiintumattomiin käsitteisiin väärinkäsitysten välttämiseksi. Tässä tutkielmassa keskeisimmät käsitteet on en esitelty alla. Kyber: Kyber on yhdyssanan määriteosa, jonka merkitys liittyy yleensä digitaalisessa muodossa olevan informaation käsittelyyn (Turvallisuuskomitea, 2018). Kyber-alkuisilla käsitteillä on korvattu tietoja tietoverkko-alkuisia käsitteitä samalla laajentaen käsitteen merkitystä koko sähköisen toimintaympäristön kattavaksi (Sisäministeriö, 2017, kappale 2.2). Esimerkiksi käsitteellä kybertoimintaympäristö (synonyymeinä kybermaailma, kyberulottuvuus ja kyberavaruus) viitataan usein tietoja viestintäteknisiin verkkoihin, järjestelmiin, toimijoihin ja tapahtumiin. Kyberturvallisuudella taas tarkoitetaan tavoitetilaa, jossa kybertoimintaympäristöön voidaan luottaa ja jossa sen toiminta turvataan (Turvallisuuskomitea, 2018). Huomionarvoista on, että kyberturvallisuuden käsitteen sisällölle on olemassa laaja kirjo muitakin erilaisia mutta osittain yhteneviä määritelmiä, typologioita, taksonomioita ja ontologioita (Loiseau, Ventre & Aden, 2020). 2 TUTKIMUSMENETELMÄT 16 2.4.2 Kirjallisuuskatsauksen toteutustapa Aikaisemman tutkimuksen tunnistaminen, tutkimus, arviointi ja hyödyntäminen on tärkeä osa tieteellistä tutkimusta. Se on tärkeää jo sen selvittämiseksi, mitä tutkittavasta aiheesta tiedetään entuudestaan, mutta laadullisessa tutkimuksessa sitä tarvitaan myös ideointiin (Anttila, 2014, kappale 4.1.1 ja 8.2.3.5). Tässä tutkielmassa tätä tarkoitusta palvelee kirjallisuuskatsaus. Substanssiaineiston keräämiseksi tehtiin hakukonehakuja palveluissa kuten Wikipedia, Google, Finna ja Google Scholar sellaisilla hakusanoilla kuin ”crowdsourcing”, ”forensics”, ”crime”, ”open innovation”, ”amateur knowledge” sekä näiden käännöksillä ja yhdistelmillä. Edelleen löydettyjen artikkelien lähdeviitteitä seuraamalla etsittiin lisää artikkeleita. Lisäksi perehdyttiin aihepiirin kannalta oleellisten instituutioiden julkaisuihin ja seuraamalla niissä käytettyjä viittauksia. Aineiston laatua ja soveltuvuutta on arvioitu tarvittaessa julkaisukanavalle annettua Julkaisufoorumin 3 tasoa, viittausten lukumäärää sekä tutkimusmenetelmiä tarkastelemalla. Kirjallisuuskatsauksessa aineistosta pyrittiin taustateorioiden ymmärtämisen lisäksi löytämään seikkoja, jotka liittyvät joko suoraan joukkoistamisen sovellettavuuteen kyberrikosten tutkinnassa tai joissa on samoja tai analogisia merkityksiä. Esimerkiksi viranomaisten välistä tiedonvaihtoa koskevassa aineistossa on usein viittauksia lainsäädäntöön, joka ohjaa viranomaiskentän toimintaa. Tällaisessa aineistossa tehdyt havainnot lainkäyttötavasta ovat yhtymäkohtiensa kautta hyödyllisiä myös tälle tutkielmalle. Yhtymäkohtia etsittiin sisällönanalyysin keinoin, avainsanoja etsimällä sekä kontekstia tulkiten. 2.4.3 Haastattelutavan valinta ja toteutus Haastattelutavaksi valittiin puolistrukturoitu asiantuntijahaastattelu, jossa ennalta laadittuja kysymyksiä käytetään ohjaamaan haastatteluteemoja, muttei rajoittamaan niitä. Tätä haastattelutapaa kutsutaan myös teemahaastatteluksi, ja se on avoimen haastattelun ja tarkkarajaisen lomakehaastattelun välimuoto (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 2009). Asiantuntijahaastattelussa haastateltavat on valittu tutkittavaa ilmiötä silmällä pitäen. (Anttila, 2014, kappale 9.1.4.6). Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ensisijaisesti käytännön syistä, mutta koska tarkoitus oli saada haastateltavat pohtimaan teemoja itsenäisesti, yksilöhaastattelutapa sopi myös tutkimuksen tarkoituksiin parhaiten. Asiantuntijahaastattelun luonteeseen kuuluu, että haastateltava edustaa harvalukuista joukkoa tai on jopa korvaamattomassa asemassa aihepiirin osaajana. Tällöin yksilöllisten virheiden mahdollisuus on suurempi kuin esimerkiksi suuren joukon haastattelussa (Alastalo & Åkerman, 2010). Yksityiskohtainen tieto on kuitenkin myös asiantuntijahaastattelun vahvuus, joten väärien tulkintojen ja virheiden välttämiseksi valittiin haastattelutapa, jossa 3 Julkaisufoorumi arvioi tieteellisen julkaisutoiminnan laatua (www.julkaisufoorumi.fi). 17 tarkentavia kysymyksiä ja keskusteluja on mahdollista käydä vapaasti poikkeamatta liikaa aiheesta. Myers ja Newman (2007) tunnistavat laadullisessa asiantuntijahaastattelussa myös mahdollisen sudenkuopan, jossa pelkkiä alan huippuasiantuntijoita haastatellessa todellinen kokonaiskuva jää vajavaiseksi. Ehkä vielä huomattavampi riski on virhepäätelmä asiantuntijan luotettavuudesta asiantuntijan aseman perusteella. Tätä harhaluulo tunnetaan käsitteellä ad verecundiam, johon liittyen Walton ja Koszowy (2017) ovat osoitaneet tärkeän eron asiantuntijan aseman perusteeseen liittyen: deonttista asiantuntijaa sitoo virka tai velvollisuus, kun taas episteemistä asiantuntijaa pidetään asiantuntijana alakohtaiseen kokemustai osaamistaustaan liittyen. Heidän mukaansa asiantuntijan tausta vaikuttaa siihen, miten argumentaatiota tulisi käsitellä, minkä lisäksi varsinainen argumentaatio tulee erottaa asiantuntijan mielipiteestä johdonmukaisen kriittisen tarkastelun avulla. Nämä näkökulmat pyrittiin huomioimaan, kuten Myers ja Newman ehdottavat, valitsemalla eri viiteryhmiä edustavia haastateltavia ja suhtautumalla kriittisesti saatuihin vastauksiin kuten Waltonin ja Koszowyn mukaan on suotavaa. Valitsemalla erilaisia viiteryhmiä edustavia haastateltavia pyrittiin luomaan otolliset olosuhteet joukkoistamisen soveltuvuuden ontologian ymmärtämiselle monesta näkökulmasta ristiin vertaillen. Tutkimusaineiston kokoamisessa yleinen pyrkimys on saturaatioon, jolloin lisäaineistoa hankkimalla ei saavuteta enää merkittävästi lisää merkityksellisyyttä (Tuomi & Sarajärvi, 2018, kappale 3.4.1). Tässä tutkielmassa haastateltavien määrässä ei pyritty täydelliseen saturaatioon, vaan lähinnä edustavaan otokseen, koska opinnäytetyön läpivietävyys on sen tieteellistä merkittävyyttä suuremmassa roolissa. Toisaalta tutkimusaihe on luonteeltaan uusi, jolloin pienikin edustava tutkimusaineisto voi olla antaa riittävästi uutta tietoa ja toimia pohjana uusille, täsmällisemmille tutkimuskysymyksille. Sekä ennalta laaditut haastattelukysymykset että haastattelun aikana esitetyt jatkokysymykset pohjautuivat eräänlaiseen piilohavainnointiin. Piilohavainnoinnilla tarkoitetaan aineistonkeruumenetelmää, jossa havainnoija toimii osana tutkittavaa ympäristöä muiden näkökulmasta sen luonnollisena jäsenenä (Tuomi & Sarajärvi, 2018, kappale 3.2). Tässä tutkielmassa piilohavainnointia on käytetty kybertoimintaympäristön havainnointiin tutkielman aihepiirin näkökulmasta. Havainnot ovat taas ohjanneet tutkimusongelmien asettelua ja haastatteluteemojen valintaa. Analyysin alustus alkoi jo haastattelun aikana siten, että haastattelujen kulkua ohjattiin analyysin kannalta otollisimpaan suuntaan vaikuttamatta kuitenkaan liikaa vapaaseen kerrontaan. Vapaan kerronnan merkitys on siinä, että esimerkiksi haastateltavan nostaessa esiin näkökulman, joka tutkielman suunnitteluvaiheessa ei ollut tiedossa, on luontevaa ottaa se mukaan haastattelun teemoihin. Tällainen epälineaarinen lähestymistapa on omiaan laadulliselle analyysille (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 2009, kappale 9). Haastatteluvastaukset kirjattiin suoraan ylös mahdollisimman sanatarkasti ilman varsinaista litterointia, tarvittaessa tarkennuksia pyytäen. Näin kertynyttä 18 aineistoa voitiin hyödyntää suoriin lainauksiin. Varsinainen haastattelurunko, johon haastateltavat saivat tutustua etukäteen, on tutkielman liitteessä 1. Haastatteluaineistoa ei ollut tarpeen säilyttää analyysivaiheen jälkeen, koska laadullisessa tutkimuksessa haastatteluaineisto on joka tapauksessa ainutkertaista ja tapauskohtaista. Näin ollen tutkimuksen toistettavuuden vaade koskee lähinnä haastattelun teemoja ja tulkintaa. 2.4.4 Haastateltavien valinta Tässä tutkielmassa haastattelututkimuksen relevanteiksi viiteryhmiksi katsottiin kyberrikostorjunnan hallinnolliset asiantuntijat, kyberrikostutkinnan tekniset ja taktiset asiantuntijat sekä siihen liittyvän lainsäädännön asiantuntijat, koska nämä ryhmät muodostavat tutkimuskysymyksen kannalta otollisimmiksi katsotut havaintoyksiköt. Haastateltavia valittiin yksi kustakin viiteryhmästä (n=4). Haastattelut toteutettiin syksyllä 2023 keskusrikospoliisin kyberrikostorjuntakeskuksessa, joka on suomalaisessa kontekstissa kyberrikostutkinnan osaamisen kannalta otollisin tutkimuskohde. Tutkimuslupaehtojen mukaisesti haastattelut tehtiin anonyymeinä käsittelemättä salassa pidettäviä tietoja, minkä ei katsottu oleellisesti haittaavan tutkimuksen validiteettia. Lisäksi alkuperäinen haastatteluaineisto hävitettiin tutkimuksen valmistuttua, ja julkaistava tutkimus toimitettiin kyberrikostorjuntakeskuksen tarkastettavaksi ennen julkaisua. 2.4.5 Lainsäädäntöanalyysin toteutustapa Lainsäädäntöanalyysi katsottiin välttämättömäksi osaksi tutkielmaa, koska joukkoistaminen on uusi prosessi, jonka on tarkoitus toimia olemassa olevan lainsäädännön rajoissa. Lainsäädäntöanalyysissä on kyse lähinnä dokumenttianalyysistä, jossa pääpaino on olennaisimman aineiston tunnistamisessa ja epäsuorien havaintojen tekemisessä (Anttila, 2014). Siihen käytettiin kahta lähestymistapaa: Aikaisemman tutkimuksen tunnistamien esteiden, rajoitteiden tai mahdollistavien tekijöiden tarkastelu suomalaisen lainsäädännön kontekstissa sekä alkuperäinen suomalaisen sääntelyn tarkastelu ongelmien tai mahdollistajien tunnistamiseksi. Analyysin tarkoitus oli vahvistaa, kumota tai laajentaa haastatteluissa esiintyneitä väittämiä. Lainsäädännön kokoamiseen käytettiin hakukonehakujen ja haastatteluviittausten lisäksi kirjallisuuskatsauksen aineistoa sekä aineistojen sisäisiä ristiviittauksia. 2.4.6 Analyysimenetelmän valinta ja toteutus Haastattelututkimuksessa haastattelun on kyettävä mittaamaan niitä muuttujia, joilla tutkimushypoteeseja voidaan käsitellä. Haastatteluja suunnitellessa analyysi suunniteltiin tehtäväksi menetelmällä, jota kutsutaan tutkimushypoteesien operationaalistamiseksi. Selkokielellä se tarkoittaa niiden muuttujien määrittelemistä, joilla ilmiötä tutkitaan (Anttila, 2014, kappale 6.2.1). 19 Toisaalta, kuten Ruusuvuori, Nikander ja Hyvärinen (2010) katsovat, hypoteesien varsinainen testaaminen ei ole parhaimmillaan laadullisessa tutkimuksessa. Heidän mukaansa siinä on pikemminkin pyrkimys löytää uusia oivalluksia ja merkityksiä. Toisin sanoen pienelle haastattelujoukolle tehdyt kyllä–ei-tyyppiset kysymykset joukkoistamisen soveltuvuudesta eivät antaisi luotettavaa pohjaa hypoteesien vahvistamiselle tai poissulkemiselle. Nämä lähtökohdat huomioiden haastattelutulosten lopulliseksi analyysimenetelmäksi valittiin operationaalistamisen sijaan yksinkertainen sisällönanalyysi, jossa aineistosta erotetaan tutkimuksen tarkoituksen ja tutkimustehtävän kannalta olennaiset asiat, jotka teemoitetaan, tyypitellään tai luokitellaan lopullista yhteenvetoa varten (Tuomi & Sarajärvi, 2018, luku 4). Käytännössä kaikki haastatteluvastaukset koottiin yhteen dokumenttiin samojen haastattelukysymysten yhteyteen, jonka jälkeen niistä korostettiin värikoodauksella myönteisiä, neutraaleja ja kielteisiä seikkoja kysymyksiin. Erikseen korostettiin rajoittavia seikkoja, laadullista analyysiä varten otollisia seikkoja sekä sitaatteihin soveltuvia, ontologisesti kuvaavia katkelmia. Värikoodilla merkittiin myös kohdat, jotka todettiin hyödyntämiskelvottomiksi esimerkiksi deonttisen vääristymisen riskin vuoksi, tai siksi että vastaus sisälsi liikaa perustelematonta otaksuntaa tai suoranaisia asiavirheitä. Näitä kohtia oli aineiston laajuuteen nähden hyvin vähän. Teemoituksessa käytettiin haastattelurungon mukaista teemoittelua. Teemat koottiin aliotsikoiksi, joiden alle koottiin kuhunkin teemaan liittyviä seikkoja haastatteluvastauksista. Kaikkien haastateltavien vastauksia kohdeltiin samanarvoisesti siksi, että haastateltavan asemaa tai henkilöä tärkeämpänä pidettiin vastausten sisältöä ja perusteluja. 2.4.7 Triangulaatio Viimeinen tutkimuksen vaihe oli eri tutkimusmenetelmien yhteiskäyttö, jota kutsutaan triangulaatioksi (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 2009, kappale 10). Siinä pyrkimys oli löytää kirjallisuusja lainsäädäntöanalyysin sekä haastattelujen analyysin välisiä korrelaatioita tai ristiriitoja varsinaisten johtopäätösten synnyttämiseksi. Triangulaatiossa on samoja piirteitä kuin aihetodistelussa, jossa mikään yksittäinen tutkimuslöydös ei ole lopputuloksen kannalta tyhjentävä, mutta useat samaan suuntaan osoittavat tutkimuslöydökset vahvistavat käsitystä tapahtumista (Anttila, 2014, kappale 8.1.2). Näin pyritään vakuuttumaan tutkimustuloksen luotettavuudesta erityisesti laadullisessa tutkimuksessa, jossa tutkimuksen reliabiliteetin (toistettavuus) ja validiteetin (pätevyys) arviointi ei ole yhtä suoraviivaista kuin määrällisessä tutkimuksessa. Koska triangulaatio ei lisää haastatteluvastaustausten arvoa, se ei itsessään ole tae tutkimuksen validiteetista, vaan sitä voi ajatella pikemminkin tutkimustuloksen kiinnostavuutta lisäävänä tekijänä (Tuomi & Sarajärvi, 2018, kappale 6.5). Triangulaation tuomaa arvoa täytyy siis voida arvioida ja mitata samalla tavalla kuin muidenkin menetelmien käyttöä. Tässä tutkielmassa kirjallisuuskatsauksen luoman teoriapohjan pohjalta tehdyssä 20 haastattelututkimuksessa löydettyjen orastavien tulosten varteenotettavuuden eräänlaisena mittarina toimi lainsäädännön dokumenttianalyysi. 21 Tässä luvussa käydään läpi kirjallisuuskatsauksessa tehtyjä löydöksiä liittyen kyberrikosten tutkintaan, joukkoistamiseen ilmiönä sekä aikaisempaan aihepiiriä lähestyvään tutkimukseen. 3.1 Kyberrikokset ja niiden tutkinta Kyberrikosten tutkinnan erityispiirteitä ja haasteita sekä tilannekuvaa on hyödyllistä tuntea tutkielman kontekstina, jota varten tähän kappaleeseen on koottu tutkimuskirjallisuutta kyberrikostutkintaan liittyen. 3.1.1 Kyberrikoksen tutkinta Kyberrikoksia voivat tutkia kaikki esitutkintaviranomaiset, joita esitutkintalain mukaan ovat poliisi-, raja-, tullija sotilasviranomaiset suojelupoliisia lukuun ottamatta (Esitutkintalaki 805/2011). Esitutkintalain nojalla myös syyttäjä osallistuu esitutkintaan tai joissakin tapauksissa johtaa sitä. Suurin kyberrikosten tutkintaan erikoistunut yksikkö Suomessa on keskusrikospoliisin kyberrikostorjuntakeskus (Leppänen & Kankaanranta, 2017, s. 166). Vuoden 2014 tilanteessa Suomessa poliisin kyberrikostutkinnassa jakoa taktiseen ja tekniseen tutkintaan noudatettiin melko suoraviivaisesti, ja kyberrikostutkintaan erikoistuneita tutkijoita oli vain keskusrikospoliisissa. Teknisistä tutkijoista suurimmalla osalla oli poliisitutkinto ja vähemmistöllä jokin siviilitutkinto. (Leppänen & Kankaanranta, 2017, s. 167). Tietotekniikkaan kohdistuneiden rikosten tutkinnassa erityisen suuri painoarvo on teknisellä näytöllä, jota voidaan saada kohteena olevista laitteista, tietoverkoista, palveluntarjoajilta, lohkoketjuista tai tekijän käyttämistä laitteista. Teknisen tutkinnan prosessiin kuuluu näytteiden jäljentäminen, jäljennetyn datan prosessointi ja analysointi, tutkimusvaihe ja raportointi. (Casino ym., 2022). 3 KIRJALLISUUSKATSAUS 22 3.1.2 Kyberrikosten tilannekuva Kyberrikosten tilastointi on tunnistettu ongelmalliseksi luokitteluja määrittelyongelmien vuoksi ja siksi, että kyberrikoksista ilmoitetaan poliisille hyvin vaihtelevasti (Sisäministeriö, 2017, kappale 9.3). Näin ollen luotettavan kokonaiskuvan luominen kyberrikosten määrästä on altis virhetulkinnoille. Tilannekuvatutkimukseen on kaksi päämenetelmää: Rikostilastojen tutkimus sekä kokonaisrikollisuustutkimus, jossa hyödynnetään mm. kyselytutkimusta. (Näsi, 2022) Tulkinnan vaikeutta lisää entisestään se, että osa rikosnimikkeistä ovat relevantteja sekä kybertoimintaympäristön näkökulmasta että muusta näkökulmasta. Näin ollen lähinnä suoraan tietotekniikkaan kohdistuneita rikoksia, kuten rikoslain 38. luvun tarkoittamia tietotekniikkarikoksia, voidaan tilastoida luotettavasti. Kyselytutkimusten haasteena taas on validiteettiin liittyvät haasteet. Jos esimerkiksi kysytään, onko vastaaja joutunut häirinnän kohteeksi internetissä, jää vastaajan tulkinnan varaan, mitä häirinnällä tarkoitetaan, ja onko se relevanttia juuri kyberrikollisuutena. Nämä rajoitteet huomioiden poliisitilastojen ja kokonaisrikollisuustutkimusten valossa kyberrikosten määrä on ollut tasaisessa kasvussa noin kymmenen vuoden tarkastelujaksolla (Näsi & Tanskanen, 2017; Näsi, 2023). Erityisesti tietomurtojen määrä oli vuoden 2022 tarkastelussa miltei tuplaantunut kolmessa vuodessa (Näsi, 2023). Lisäksi on viitteitä siitä, että vain murto-osa poliisille ilmoitetuista tietomurroista pystytään selvittämään (Mäntysalo, 2022). 3.1.3 Haasteet kyberrikosten tutkinnassa Kyberrikostutkinnassa kohdataan tiettyjä vain sille ominaisia ongelmia. Sund (2019, kappale 1.3) on hahmotellut näitä kahteen kategoriaan sen mukaisesti, miten ne suhtautuvat sääntelyn muutoksiin: Staattiset ja dynaamiset ongelmat. Staattisia ongelmia ovat esimerkiksi kyberrikoksissa esiintyvä asymmetria, jossa pienelläkin panostuksella kyberrikollinen voi saada aikaan suhteettoman suurta vahinkoa. Staattinen ongelma on myös identiteetin helppoon peittämiseen liittyvät haasteet rikostutkinnalle, kun dynaamisiin kuuluu esimerkiksi yhteisen kansallisen sääntelypohjan puuttuminen. (Sund, 2019, kappale 1.3) Ulkuniemi, Piiroinen ja Toiviainen (2018, s. 106) mainitsevat ongelmana myös asiantuntijaosaamisen haasteet: Kyberrikostutkinnassa tarvittavaa osaamiskenttää pidetään varsin monitieteellisenä. Kansainvälisestikin tunnustettu kyberturvallisuusosaajien pula koskettaa myös kyberrikostutkintaa, mikä näkyy osaamisvajeena. Vielä vakavampana he pitävät kansalaisten puutteellista kyberosaamista. Edelleen he mainitsevat, että rikollisten lisäksi valtiolliset toimijat saattavat toimia samoilla alueilla viitaten kehittyneisiin valtiollisiin kyberuhkiin, kuten vakoiluun (engl. advanced persistent threat). Esitutkintaviranomaisten kyberrikostilannekuvaa ja -tilastointia merkittävästi heikentävä seikka on se, että kyberrikoksista ei tehdä 23 rikosilmoitusta läheskään aina (Autio, 2023). Toisaalta teknisen kyberrikostutkinnan haasteista suurimpia ovat datan suojaukseen liittyvät tekijät kuten salaaminen sekä tutkittavien kohteiden valtavan laaja ja jatkuvasti uudistuva kirjo (Casino ym., 2022). 3.2 Joukkoistamisen teoreettinen kehys Avoin innovaatio on ajattelutapa, jonka katsotaan saaneen alkunsa yhdysvaltalaisen professorin Henry Chesbrough´n työn ansiosta. Ajattelutavan keskiössä on siirtyminen organisaation sisäisestä tutkimusja kehitystyöstä ulkopuolisen osaamisen hyödyntämiseen tunnistaen, että kaikki osaaminen ei ole organisaation hallittavissa (Chesbrough, 2003). Joukkoistaminen toteuttaa avoimen innovaation ideaalia korvaamalla organisaation sisällä tapahtuvaa suorittamista antamalla tehtäviä joukkojen suoritettavaksi. Daren C. Brabhamin mukaan (2013a, s. 23) joukkoistamisen voima on monimuotoisessa osallistujajoukossa, jota ei kuormita liiallinen koordinaatio, keskinäinen kommunikaatio tai keskustelu. Joukkoistamisen ydin on siinä, että luovan työn hallinta on organisaation ja osallistujien välissä (Brabham, 2013a). Joukkoistamisen voi katsoa myös liittyvän niin sanotun hiljaisen tiedon hyödyntämiseen. Michael Polanyin (1966) tunnetuksi tekemän teorian mukaan ihmisillä voi olla joskus hyödyllistä tietoa tai osaamista, jota eivät osaa itsekään tuoda esiin, mutta josta voi olla suurta hyötyä esimerkiksi tieteelle. 3.2.1 Joukkoistamisen hallinnolliset typologiat Joukkoistamisella voi olla useita erilaisia muotoja eli toteutustapoja tai tyyppejä riippuen siitä, mikä on tavoiteltava lopputulos ja mikä on tarkoituksenmukaisin toteutustapa sen saavuttamiseksi. Joukkoistamisen perustyyppien hahmottamiseksi on esitetty useita erilaisia ratkaisuita, eikä kirjallisuuskatsauksen perusteella yhtä yhtenäistä typologiaa ole olemassa. Brabham (2013b) on kiinnittänyt huomiota julkishallinnon joukkoistamista koskevan kiinnostuksen nopeaan kasvuun, ja eräänä joukkoistamisen tunnetuimpana tutkijana hän on kehittänyt siksi myös hallinnollisen joukkoistamisen kontekstiin sopivan typologian. Toisen varteenotettavan hallinnollisen joukkoistamisen typologian 4 on esitellyt Helen Liu (2021), mutta se suuntautuu lähinnä hallinnon palvelutuotantoon ja kansalaisvaikuttamiseen. Brabhamin typologiassa valittava joukkoistamistyyppi hahmotellaan käsillä olevan ongelman avulla. Brabhamin typologian voi piirtää vuokaavioksi, jossa päätellään, onko ongelma luonteeltaan tiedonhallinnallinen (engl. information management problem) vai luovaa ajattelua edellyttävä (engl. ideation 4 Hallinnollisten typologioiden lisäksi joukkoistamisen typologioita on hahmoteltu muistakin näkökulmista, esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen osalta. Kts. Lenart-Gansiniec (2022). 24 problem) (Kuvio 1). Tiedonhallinnalliset ongelmat voidaan vielä jakaa sen mukaan, onko tarkoituksena löytää tai hallita tietoutta (osaamista) vai analysoida tietoa. Luovaa ajattelua edellyttävät ongelmat voidaan jakaa niihin, joissa tarkoituksena on löytää empiirinen totuus ja niihin, joissa halutaan selvittää yleinen mielipide. KUVIO 1 Brabhamin hallinnollisen joukkoistamisen typologia mukautettuna (Brabham, 2013b) Ongelman tyyppi määritellään yhteen neljästä kategoriasta, jotka ovat tietojen kerääminen ja hallinta, hajautettu ihmisälyn työllistäminen, hajautettu etsintä ja vertaisarvioitu luova tuotanto. Kullekin tyypille tyypillisiä piirteitä on avattu taulukossa 1. TAULUKKO 1 Joukkoistamisen päätyypit Brabhamin mukaan (Brabham, 2013b) Tyyppi Periaate Soveltuvuus Sovellusesimerkki 1: Tietojen kerääminen ja hallinta Joukko koostaa tietoa yhteiseen muotoon Tiedon keräämiseen, jäsentelyyn ja ongelmien havainnointiin kuten yhteisten resurssien luomisessa Vikailmoitussovellukset verkossa 2: Hajautettu ihmisälyn työllistäminen Joukko analysoi suuria määriä tietoa Laajamittaiseen data-analyysiin, jossa ihmisäly on Skannattujen käsikirjoitusten transkriptio 25 tietokonetta tehokkaampaa 3: Osaajan löytäminen Joukko tuottaa ratkaisuja empiirisiin ongelmiin Luovaa ajattelua vaativaan ongelmanratkaisuun Koneoppimisalgoritmin kehitys 4: Vertaisarvioitu luova tuotanto Joukko luo uusia ideoita ja valikoi niistä parhaita Luovuutta vaativaan ideointiin ja julkisen mielipiteen selvittämiseen Rakennetun ympäristön estetiikan suunnittelu ja parhaan ehdotuksen valinta 3.2.2 Joukkoistaminen käytännössä Kirjallisuuskatsauksessa löydettiin suuri kirjo erilaisia viittauksia joukkoistamisen käytännöllisiin sovelluksiin ja niihin liittyviin kokemuksiin. Julkishallintoon ja kyberturvallisuuteen liittyviä esimerkkejä joukkoistamisesta löytyi suhteellisesti vähemmän. Tähän kappaleeseen on koottu joitakin julkishallinnolliseen joukkoistamiseen tai kyberturvallisuutta sivuavaan joukkoistamiseen liittyviä esimerkkejä, joista välittyy mielikuva siitä, millaisia muotoja tutkielman aihepiiriä sivuavalle joukkoistamiselle tunnetaan entuudestaan: • Challenge.gov 5 : Yhdysvaltojen hallinnon verkkosivusto, joka kokoaa yhteen virastojen yhteiskunnallisesti merkittäviä haasteita joukkoistettavaksi. • Yhdysvaltain standardoimisinstituutin (NIST) vuonna 1997 esittämä pyyntö ehdotuksista uuden kehittyneen salausalgoritmin luomisesta, joka johti nykyisinkin käytössä olevan AES-salauksen syntymiseen (NIST, 1997) • Stop Child Abuse – Trace an Object (SCATO) 6 : Europolin verkkosivusto, jossa pyritään tunnistamaan lasten hyväksikäyttörikoksissa merkityksellisiä esineitä joukkoistamalla. • Lausuntopalvelu.fi 7 : Oikeusministeriön julkishallinnollisia lausuntopyyntöjä kokoava verkkopalvelu. • Keskusrikospoliisin nettivinkki 8 : Poliisin vihjetiedon verkkopalvelu. Tunnettuihin rikostapauksiin liittyen löydettiin kaksi viittausta, jotka eivät välttämättä täytä tässä tutkielmassa käytettyä määritelmää joukkoistamisesta kaikilta osin, mutta ovat silti maininnan arvoisia kontekstinsa perusteella: 5 https://challenge.gov 6 https://www.europol.europa.eu/stopchildabuse 7 https://lausuntopalvelu.fi 8 https://poliisi.fi/nettivinkki 32 vähentäisi myös riskiä, joka syntyy tietojen yhdistelemisestä niin, että niistä yhdessä syntyy kokonaisuus, josta on haittaa yksityisyydelle tai esitutkinnalle. Väärintulkintoihin voi johtaa myös yksinkertaisesti se, että osallistujilla ei ole samaa kokonaiskuvaa kuin toimeksi antavalla viranomaisella (Logan, 2020, s. 149). Epäsymmetrinen tilannekuva on vaikeasti sivuutettava ongelma, koska kaikki esitutkinta-aineisto on lähtökohtaisesti salassa pidettävää, mutta toisaalta liian vähäinen tiedon jakaminen johtaa tulkintavirheisiin. 3.4.3 Osallistujiin liittyvät riskit Huey’n, Nhanin ja Brollin tutkimuksessaan (2013) haastattelemat poliisihenkilöt kiinnittivät haastatteluissaan huomiota muutamiin siviilien rikostutkinnassa avustamiseen liittyviin ongelmiin: Osallistujan itsensä syyllistyminen rikoksiin, osallistujan joutuminen vaaraan ja tutkinnan vaikeuttamiseen hyvää tarkoittavilla, mutta taitamattomilla toimilla, jota voi olla esimerkiksi suoranainen todisteluketjun vääristely. Myös Açar (2018, ss. 215–216) mainitsee eräitä ennalta nähtäviä riskejä ja haavoittuvuuksia esittämäänsä joukkoistamismalliin liittyen. Nämä riskit voidaan yleistää seuraaviksi: • Osallistujat, joiden tavoitteena on järjestelmän väärinkäyttö esimerkiksi johtamalla tutkintaa tahallaan harhaan tai käyttämällä saatuja tietoja rikosten tekemiseen tai kiristämiseen. • Riski siitä, että osallistuja kohtaa tehtävää suorittaessaan ylimääräistä tai vahingollista tietoa. Myös tahallinen joukkoistamista vastaan tarkoitettu toiminta on varteenotettava riski. Tämä tunnetaan englannin kielessä käsitteellä crowdslapping, jolle ei ole vakiintunutta suomennosta. Siinä on kyse kirjosta erilaisia toimintoja, jotka pyrkivät haittaamaan tai vaarantamaan joukkoistamista joko rationaalisilla tai irrationaalisilla tavoilla (Brabham, 2013a, ss. 75–76). Joidenkin rikostapausten tiedetään kiinnostaneen yleisöä jopa siinä määrin, että niiden tutkinnan ympärille on alkanut kehittyä verkossa eräänlaisia amatööri–asiantuntijahybrideiksi luonnehdittavista ihmisistä koostuvia koulukuntia, joiden moottorina toimii tapauksen keskiönä oleva mysteeri (Gies & Bortoluzzi, 2014). Joukkoistaminen ei saisi johtaa sellaiseen fanatismiin, joka ruokkii lopulta itseään. Toisaalta osallistujiin liittyvä riski on myös se, että kriittinen massa kiinnostuneita osallistujia ei ylity eikä toimeksianto tuota tulosta. Tämän riskin toteutumisesta tunnetaan lukuisia esimerkkejä (Brabham, 2013a, s. 77). Toisaalta matala onnistumisaste ja matala vuorovaikutus osallistujien kanssa on nähty myös tekijänä, joka lannistaa osallistujia ja vähentää alustan suosiota (Ilbiz & Kaunert, 2023, s. 9). Rikostutkinnan kannalta erityisen huolestuttavaa on, jos joukkoistamisessa luovutaan jonkin tiedon hallinnasta, mutta siitä ei saavuteta mitään puolusteltavaa hyötyä. 33 3.4.4 Tutkinnan vaarantumiseen liittyvät riskit Luonnollisesti joukkoistamisen yhteydessä mahdollisesti liikkeelle laskettavasta tiedosta voi olla myös haittaa. Kirjallisuuskatsauksessa tiukasti aihepiiriin liittyen ei kuitenkaan löydetty merkittäviä esimerkkejä, vaikka tutkinnan turvaamiseen liittyvän riskiarvion täytyisi olla joukkoistamista edeltävän arvioinnin perusedellytys. Jotkin riskit ovat kuitenkin analogisia esimerkiksi tietoturvatutkimusta koskevan joukkoistamisen kanssa. Esimerkiksi, mikäli toimeksiantoon liittyisi haavoittuvuuksien etsimistä, osallistujalle voisi tulla houkutus myydä löydetty tietoturvahaavoittuvuus myös pimeille markkinoille (Liu, 2021, s. 317). Eräs ratkaisuehdotus on maksaa riittävän korkea palkkio löydetystä haavoittuvuudesta. 3.4.5 Riskit kolmansille osapuolille Joukkoistaminen voi vaikuttaa paitsi rikostutkinnan osapuoliin, myös kolmansiin osapuoliin. Brabhamin (2013a, s. 74) mukaan joukkoistamiseen osallistuu amatöörien sijaan huomattavan paljon ammattilaisia eri aloilta, jolloin riskinä voi olla tekijänoikeuksilla suojatun teknologian käyttö toimeksiannossa. Siitä voisi seurata monenlaisia lainsäädännöllisiä ongelmia esimerkiksi tilanteessa, jossa todisteluketjua olisi tarkoitus ottaa osaksi rikostutkinnan näyttöä. 34 Tässä luvussa esitellään haastatteluaineistosta kerättyjä tuloksia teemoittain. Tutkimuslupaehtojen mukaisesti kaikista haastatteluviitteistä ja -lainauksista on jätetty pois kaikki viitetiedot. Näin ollen sellaiset väittämät, joiden alkuperää ei voida yhdistää haastateltavaan, jäävät anekdootilliseen rooliin. Tällaisia väittämiä ei kuitenkaan esiinny niin merkittävässä määrin, että se oleellisesti heikentäisi tutkimuksen arvoa. 4.1 Kyberrikostorjunnan yleinen tila Suomessa Tällä haastatteluteemalla pyrittiin selvittämään, millaisia haasteita kyberrikostorjunnassa on tunnistettu ja miten ne suhtautuvat joukkoistamiseen. Suomen valmius kyberrikosten tutkintaan nähtiin varsin hyväksi tai ainakin kehittyväksi. 4.1.1 Kyberrikostutkinnan resursointi Haasteita tunnistettiin erityisesti poliisilaitosten vaihtelevassa resursoinnissa ja kyvykkyydessä, minkä tulkittiin olevan puute valtakunnallisessa ohjauksessa. Resursointia ei sinänsä nähty erityisen erottuvana haasteena, koska sen ratkaisee viime kädessä hallitus. Eräs haastateltava totesi: Mitä tulee resursseihin, mehän painimme samojen niukkojen henkilöresurssien osalta kuin muutkin toiminnot, mutta emme ole jääneet seisomaan kädet suorana, vaan olemme kehittäneet parempia taktisia ja teknisiä menetelmiä siihen, miten olemassa olevilla resursseilla saadaan paras tulos. Resurssien kohdentamiseen liittyvät vaikeudet tuotiin kuitenkin esille useammassa haastattelussa. Erään haastateltavan mukaan yhteismitallisuuden puute on ongelma: ”Operatiivista resurssia varmasti valuu toimintaedellytysten luontiin ja ylläpitoon, sillä jos kyberrikostorjuntaa tehtäisiin yhteismitallisesti, nämä voitaisiin tehdä kootusti.” 4 TUTKIMUSTULOKSET 35 4.1.2 Kyberrikostutkinnan pullonkaulat Pullonkauloina tuotiin esiin varsin vaihtelevia teemoja laitevalmistajien eriävistä tiedon suojaukseen liittyvistä intresseistä aina kansallisen oikeusavun hitauteen ja osaamisvaatimuksiin sekä teknisen ja taktisen tutkinnan yhteensovittamisen haasteisiin. Myös valtaviksi kasvaneet tietomäärät ja analyysiresurssien tarve nähtiin haasteina, kuten myös teknologian kehittyminen lainsäädäntöä nopeammin. Edelleen mainittiin oikeusvaltion luontainen reagoinnin hitaus: Rikollisilla uuden teknologian omaksumiskyky on todella nopea, kun taas meillä työkalujen käyttöönotossa huomioitava esimerkiksi tietosuojaja tietoturva-asiat, puhumattakaan juridisesta puolesta. Demokraattisessa yhteiskunnassa asetelma on aina se, että juridiikka kehittyy viiveellä, mikä luo etulyöntiaseman rikolliselle. Yksi mainittava huomio liittyi siihen, että kaikki rikokset eivät tule esitutkintaviranomaisten tietoon. Kyberrikostutkinnan mahdolliseen osaamisvajeeseen liittyen kaikki haastateltavat totesivat, että sitä esiintyy ja useammallakin eri tasolla. Huomautettiin myös, että uusien teknologioiden tuloon ei voida koulutuksellakaan varautua ennakoivasti. Toisaalta tietyn asiantuntijuuden tason saavuttamisen jälkeen seuraavalle tasolle vaadittavaa koulutusta ei ole edes saatavilla, vaan osaaminen joudutaan rakentamaan itse. 4.2 Osaamisen kehittäminen ja ulkoistaminen Asiantuntijuuden hajauttaminen tai oikean asiantuntijan löytäminen joukkoistamalla on eräs tutkielman kantavista teemoista, mitä varten haastateltavilta kerättiin tietoja asiantuntijuuden merkityksestä kyberrikosten tutkinnassa. 4.2.1 Asiantuntijuuden merkitys kyberrikosten tutkinnassa Kysymykseen siitä, onko asiantuntijuudella kyberrikosten torjunnassa muita rikosasioita enemmän merkitystä, haastateltavat vastasivat pääosin myönteisesti. Esiin nostettiin näkökulmia siitä, että kyberrikosten torjuntaa varten on esimerkiksi perustettu oma erikoisopintokokonaisuus Poliisiammattikorkeakoululla, mitä ei kaikissa rikostutkinnan lajeissa ole tehty. Myös kyberrikostutkinnan juridisen osaamisen merkitystä korostettiin: Lainsäädäntömme perustuu fyysiseen maailmaan, mutta toimintaympäristömme on tietotekninen. Juridiset kysymykset tulevat ensimmäisenä ratkaistavaksi. Tämä edellyttää juridista asiantuntemusta, ja itse asiassa juridisessakin osaamisessa täytyy ymmärtää fyysiseen maailmaan rakennetun lainsäädännön edellytyksiä sekä myös teknisiä edellytyksiä. Toinenkin juridiseen osaamiseen liittyvä näkökulma nostettiin esiin: 36 Juridiikassa ongelma on se, että teknologia kehittyy nopeammin kuin oikeuskäytäntö, joten usein joudutaan odottamaan lainsäädännön valmistumista tai korkeimman oikeuden linjauksia. Toisaalta eräs haastateltava mainitsi, että hallinnollinen osaaminen on melko rikoslajineutraalia. Edelleen todettiin, että esimerkiksi talousrikostutkinnassa asiantuntijuudella on samanlainen rooli. Kaikki haastateltavat painottivat kuitenkin kyberrikostutkinnan teknisyyttä ja siitä seuraavaa asiantuntijuuden merkitystä. Mainittiin myös, että kyberrikostutkinnassa osaamisen ylläpitäminen edellyttää käytännössä myös omaa harrastuneisuutta, mikä on poikkeuksellista. 4.2.2 Asiantuntijoiden rekrytointi Asiantuntijoiden rekrytointi nähtiin kaikkien haastateltavien osalta ongelmallisena, koska tarve kyberasiantuntijoille on yhteiskunnassa suurempi kuin mitä se pystyy tuottamaan. Toisaalta näistäkään asiantuntijoista ei kaikkien katsottu soveltuvan kyberrikostutkinnan asiantuntijoiksi, minkä lisäksi soveltuvista kilpailevat kaikki esitutkintaviranomaiset yhdessä. Palkkaus nähtiin eräänä suurena asiantuntijarekrytoinnin vaikeuttajana, koska yksityinen sektori pystyy yleensä tarjoamaan parempia palkkoja. Houkuttelu mielenkiintoisilla työtehtävillä koettiin myös ongelmalliseksi, koska suuri osa työstä on salassa pidettävää. Myös kehittymismahdollisuudet ja käytännön sanelema palkkakatto alan huippuasiantuntijoille nostettiin esiin. Tämän katsottiin vaikuttavaan pysyvyyteen yhdessä sen kanssa, että pysyviä virkojakaan ei voida kaikille asiantuntijoille tarjota. Väitteeseen asiantuntijapulan vaikuttavuudesta kyberrikostutkinnan resursointiin haastateltavat suhtautuivat kaksijakoisesti. Toisaalta nostettiin esiin, että tyypillisesti puutteelliseen asiantuntijuuteen reagoidaan hankkimalla sitä, jolloin seurauksena on lähinnä viivettä. Toisaalta taas nähtiin, että vaikka yleinen resurssipula koskee myös asiantuntijoita, merkittävämpää on poliisipula: ”Tästä syytä asiantuntijoillekaan ei ohjaudu kyberrikoksia tutkittavaksi, koska alkutoimiin ei ole riittäviä resursseja – siis alkutoimiin ja esikäsittelyyn.”. 4.2.3 Yleisön osaaminen, alihankinta ja viranomaisen osaaminen Lähestyttäessä joukkoistamisen teemaa kysymällä haastateltavilta kannanottoa väitteeseen siitä, että voiko suurella yleisöllä olla sellaista tietoa, osaamista tai kapasiteettia, jota esitutkintaviranomaisella ei ole, vastattiin myönteisesti. Haastatteluissa todettiin kaksi aiheeseen liittyvää ongelmaa: Se, ettei tiedetä, mistä tarpeellista osaamista hankittaisiin ja se, ettei esitutkintaviranomaisella ole kykyä tunnistaa, mitä tietoa tai osaamista suurella yleisöllä on. Eräs haastateltava nosti esiin, että tähän liittyy myös kysymys alihankinnasta (asiantuntijapalvelun ostamisesta) ja oman osaamisen kasvattamisesta: 37 Alihankinnalla saadaan toteutettua joku tehtävä, mutta oma pääomamme ei siinä kasva. Vähän kuin veisi auton huoltoon: Auto tuli kyllä kuntoon, mutta osaaminen ei kasvanut. Kysymys kuuluu, halutaanko osaamisen kehittämiseen panostaa, vai haluammeko vain saada asian pois alta. Alihankinta ei sikäli ole pitkän aikajänteen ratkaisu, paitsi jos haluamme keskittää resurssimme muualle. Oman osaamisen kasvattamisen osalta tilanne nähtiin varsin hyväksi siksi, että kyberrikostutkinnan koulutusta Poliisiammattikorkeakoululla on kehitetty viime vuosina kasvattamalla sekä teknisten että taktisten kyberrikostutkijoiden koulutustarjontaa. 4.3 Kokemukset joukkoistamisesta ja yleisön osallistamisesta Joukkoistamiseen tai siihen läheisesti liittyviin kokemuksiin liittyvällä teemalla selvitettiin ensisijaisesti sitä, onko olemassa jotakin kirjallisuuskatsauksessa huomioimatta jääneitä aikaisempia kokemuksia joukkoistamisesta ja toissijaisesti sitä, kuinka hyvin joukkoistaminen tai sitä sivuavat toiminnot tunnetaan kyberrikostutkinnan asiantuntijoiden piirissä. 4.3.1 Kokemukset joukkoistamista sivuavista toiminnoista Eräs haastateltavista viittasi hiljattain vireellä olleeseen suureen esitutkintakokonaisuuteen, joka innoitti yleisöä avustamaan poliisia rikostutkinnassa ennennäkemättömäksi luonnehdittavalla tavalla: Meillä on ollut iso valtakunnallinen esitutkintakokonaisuus. Ensimmäistä kertaa otettiin kantaa tähän. Tietoturva-asiantuntijat ja –harrastajat ilmoittivat monenlaisista asioista heti alkuvaiheessa. Merkittävää oli se, miten tutkinta innoitti valtavia määriä yleisövihjeitä. Tähän vaikutti varmaankin eräänlainen yhteiskunnallinen empatia. Ammattilaiset kokivat, että rikos ylittää jotenkin kaiken kohtuuden. Toinen joukkoistamista sivuava esiin tuotu toiminto on rahanpesun torjunta, joka ei tässä tutkielmassa käytetyn määritelmän perusteella ole joukkoistamista, mutta joka sivuaa sitä. Eräs haastateltava kertoi rahanpesun torjunnasta seuraavasti: Laissa on 26 ammattialaa, joilla on velvollisuus ilmoittaa epäilyttävästä liiketoiminnasta. Sehän on juuri nimenomaan joukkoistamista, vaikkakin lakiin perustuvaa ja velvoittavaa. Esimerkiksi pankit tuottavat kymmeniä tuhansia ilmoituksia vuodessa ja muuta rahoituslaitokset ja alat samalla lailla. Poliisin rooli on käsitellä näitä ilmoituksia ja sitä, ryhdytäänkö niiden perusteella toimenpiteisiin. Kyse on siitä, että toimialat tuntevat, mikä on normaalia, ja kykenevät tunnistamaan, mikä on epänormaalia. Tässä on oleellista juuri se toimialaosaamisen oma viitekehys, jossa tunnetaan, mikä on normaalia toimintaa. Pankit voivat myös tehdä selvitystä omatoimisesti. Lisäksi epäilyttävät rahavirrat voidaan vaikka keskeyttää reaaliaikaisesti. Tässä voidaan puuttua asioihin ilmiötasolla, mikä on joukkoistamisen hyötykäyttöä parhaimmillaan. Toimijoille on myös annettu ohjeita, miten epäilyttävää toimintaa voidaan tunnistaa. 38 Rahanpesuun liittyen nostettiin esille myös, että jatkuva vuoropuhelu alan eri toimijoiden kanssa tuottaa myös ideoita siitä, miten työtä voitaisiin tehdä tehokkaammin ja paremmin. Mielenkiintoisena esimerkkinä joukkoistamista sivuamista toiminnosta mainittiin viimeaikainen tapaus, jossa julkiseksi tullutta esitutkintapöytäkirjaa kritisoitiin virheelliseksi julkisella keskustelufoorumilla, jonka jälkeen asiassa suoritettiin lisätutkintaa. Tähän liittyen todettiin, että esitutkintaviranomaisella ei ole esimerkiksi puolueetonta esitutkintapöytäkirjan vertaisarviointia esitutkintavaiheessa, vaan arvioinnin tekee lopulta syyttäjä. Kyberrikostutkinnan kehitystehtäviä joukkoistamista sivuavana toimintona mainittiin Euroopan sisäinen viranomaisyhteisö, jossa esimerkiksi kyberrikostorjunnan työkaluja kehitetään ja saatetaan muiden viranomaisten saataville. 4.3.2 Kokemukset joukkoistamisesta Suoranaisesti joukkoistamiseen liittyvistä esimerkeistä tunnistettiin parhaiten Europolin Stop Child Abuse – Trace an Object –kampanja (SCATO). Lisäksi spontaanisti mainittiin muun muassa tekoälyn opettamiseen liittyvä kuvantunnistus, Malaysian Airlines –lennon alas ampumiseen liittyvä ohjuslavettien liikuttelun tutkiminen satelliittikuvasta ja erityisesti poliisin vakiintunut tapa pyytää yleisövihjeitä, minkä yhteyttä joukkoistamiseen pohdittiin useammassakin haastattelussa. Haastatelluille esiteltiin tapaus, jossa poliisi oli piirtänyt oletettavasti umpikujaan päätyneessä rikostutkinnassa kuvan paikasta, jossa rikos oli todistajan mukaan tapahtunut ja julkaissut sen yleisövihjeiden keräämiseksi paikan tunnistamista varten, mikä johti paikan löytymiseen hyvin nopeasti. Tätä pidettiin innovatiivisena ja silmiä avaavana esimerkkinä joukkoistamisesta. 4.4 Esteet, uhkat ja ongelmat joukkoistamisen hyödyntämisessä Yhtenä tärkeimmistä haastatteluteemoista selvitettiin haastateltavien näkemyksiä kyberrikosten tutkintaan liittyvän joukkoistamiseen mahdollisesti liittyvistä eettisistä, lainsäädännöllisistä, taktista tai muunlaisista riskeistä, rajoitteista ja ongelmista erityisesti ehdottomien esteiden tunnistamiseksi, mutta myös rajausten hahmottamiseksi ja jatkotutkimuskohteiden löytämiseksi. 4.4.1 Periaatteelliset esteet Kukaan haastateltavista ei nähnyt joukkoistamisen hyödyntämiselle kyberrikosten tutkinnassa mitään periaatteellisia esteitä. Joukkoistamista pidettiin jopa varteenotettavana keinona, kunhan tarkalleen määriteltävät reunaehdot toteutuvat. Erään haastateltavan mukaan: ”Juttu määrää sen, mitä työkaluja voidaan käyttää. Meillähän on laajat toimivaltuudet [muiden] 39 pohjoismaiden ja Euroopan valtioihin suhteutettuna. Ne sallivat erilaisten tutkintamenetelmien käytön.” 4.4.2 Eettiset ongelmat Kun haastateltavia pyydettiin arvioimaan joukkoistamisen hyödyntämiseen liittyviä mahdollisia eettisiä ongelmia, nostettiin suurimpana ongelmana niin sanottu teettämisongelma: Viranomainen ei voi joukkoistamalla kiertää sille annettuja toimivaltuuksia. Toisin sanoen ei voida esimerkiksi pyytää keräämään aineistoa, johon ei laillisesti saisi lupaa. Eettinen ongelma nähtiin siinä, että viranomaisen laittomasti hankkimaa näyttöä voidaan tuomioistuimessa asettaa hyödyntämiskieltoon, mutta yksityishenkilöitä se ei koske. Jos siis on ilmeistä, että toimeksianto tulee johtamaan yksityishenkilöiden tekemään toimintaan (esimerkiksi tietomurto tai peitetoiminta), johon viranomainen ei saisi lupaa, mutta josta saatu näyttö olisi tuomioistuimen vapaan todisteluharkinnan puitteissa hyödynnettävissä, on kyseessä vakava eettinen ongelma. Teettämisongelmaan liittyen nostettiin myös esimerkki Ukrainan sodasta: Julkisesti on myös varoitettu, että jos netissä pyydetään kehottamaan toimimaan ukrainan sodassa jommankumman osapuolen puolesta, se ei välttämättä kohdennu siihen osapuoleen, johon oli tarkoitus. Kyberin erityisongelma on se, että kotisohvalta voi tehdä paljon vakaviakin rikoksia, vaikkei tiedostaisi täysin mitä on tekemässä tai tekojensa seurauksia noudattaen ainoastaan ulkopuolisten ohjeita. Tähän ratkaisuksi nähtiin lähinnä se, että joukkoistamisen suunnitelmallisuuden ja rajoitteiden asettelun täytyy olla poikkeuksellisen hyvällä tasolla. Lisäksi laittomien keinojen käyttö toimeksiannon suorittamisessa pitäisi yksiselitteisesti kieltää, ja siitä huolimatta viranomaisen täytyisi olla erittäin hyvin selvillä siitä, mihin toimeksianto voi johtaa. Teettämisongelman lisäksi nostettiin esiin kaksi muutakin eettistä ongelmaa. Siinä tapauksessa, että esitutkintaviranomainen hankkisi tarvitsemaansa laskentakapasiteettia joukkoistamalla eli käyttämällä suuren yleisön tietokoneita SETI@home-projektin 9 tapaan, tulisi eteen kysymys siitä, miten pörssisähkön hinnanvaihtelut tulisi huomioita paljon sähköä kuluttavassa laskennassa. Kolmantena mainittiin tilanteet, joissa joukkoistaminen liittyisi jollain tapaa arkaluonteisiin tietoihin, häiritsevään materiaaliin tai tietosuojan murtamiseen joukkoistamisen avulla. 4.4.3 Lainsäädännölliset rajoitteet Lainsäädännöllisten rajoitteiden osalta todettiin, että joukkoistamisen synnyttämät materiaalit eivät saisi muodostaa henkilörekisteriä. Joukolle jaettavien esitutkintamateriaalien osalta näkemyksiä oli sekä puolesta että 9 SETI@home oli projekti, jossa kosmisista radioaalloista etsittiin signaaleja hajauttamalla laskentaa vapaaehtoisten tietokoneille (https://setiathome.berkeley.edu/). 40 vastaan, koska lähtökohtaisesti esitutkintamateriaali on salassa pidettävää, mutta toisaalta esimerkiksi pakkokeinolain 10. luvun 54 § salaisten pakkokeinojen käytössä syntyvien tallenteiden käyttöä koskien on jätetty mahdollisuus antaa niitä tutkittavaksi myös muulle rikoksen tutkinnassa käytettävälle henkilölle. Ilmaisukieltojen asettamisen ei katsottu suoranaisesti salassa pidettävän materiaaliin liittyviä ongelmia, koska materiaalia ei voida alun perinkään luovuttaa ilman lakisääteistä perustetta. Henkilötietojen jakaminen nähtiin haasteena, jossa oleellista on kysymys siitä, mitä pidetään henkilötietona, mitä siitä voitaisiin jakaa ja millä edellytyksin. Henkilötietosääntelyn rajausten lisäksi katsottiin, että kaikkia rikostutkinnan osapuolia tulee suojata, eikä ketään voi asettaa vaaraan tulla tunnistetuksi. Tähän liittyen nostettiin maininta, että myös Europolin SCATO-projektissa on olemassa riski esimerkiksi läheisen henkilön tunnistamisesta kuvista, mutta se on pyritty minimoimaan rajaamalla kuvia. 4.4.4 Tutkinnalliset riskit Tutkinnallisista riskeistä mainittiin tilanne, jossa joukkoistamalla paljastuneet tiedot paljastavat pahimmillaan tahattomasti jotain sellaista, josta on tutkinnalle tai esitutkintaviranomaiselle haittaa. Tällaisina tietoina mainittiin esimerkiksi se, että tutkinta ylipäänsä on vireillä, tutkinnan tila tai jokin suojattava tekninen kyvykkyys. Tutkinnallisten riskien osalta tunnistettiin myös tilanne, että väärinkäytöstapauksessa osallistuja tai joukko voisi johtaa myös tutkintaa harhateille, mikä korostuisi joukon ollessa pieni. Tutkinnallisiin riskeihin liitettiin myös maininta siitä, että täsmälleen samat uhkatekijät tulevat vastaan myös normaalissa esitutkinnassa tiedottamisessa, jossa haetaan aina tasapainoa tutkinnan suojaamisen ja julkisuusvelvoitteiden välillä. Eräs haastateltava tiivisti havainnon seuraavasti: ”Yleisö tekee päätelmiä joka kerta, kun poliisi pyytää vinkkejä.” Rikosprosessiin itseensä liittyvänä piirteenä mainittiin, että oikeuskäsittelyssä joudutaan usein arvioimaan, mitä havaintoja esitutkinnan aikana on tehty. Jos analyysi olisi joukkoistettu, havaintoja ei syntyisi, mikä puhuisi joukkoistamisen hyödynnettävyyttä vastaan eikä esitutkintaviranomaisella olisi paljon keinoja puhua sen puolesta. Todisteiden luotettavuusharkinta olisi siis pidettävä mielessä joukkoistamista suunnitellessa, eikä joukkoistaminen voisi olla ainoa keino todisteluun. 4.4.5 Muut ongelmat Asenteellisia ongelmia joukkoistamista vastaan ei juuri noussut esiin, mutta eräs haastateltava toi esiin, että esitutkintaviranomaisilla on vahva kulttuuri tiedon salaamisessa, siinä missä joukkoistaminen edistäisi avoimuutta: ”Organisaatiossa on paljon sitä ajattelutapaa, että tieto menettää merkityksensä, jos sitä jakaa monelle. Tässä ollaan taas aivan ääripäässä tästä need-to-know-basis-ajattelusta.” 41 Viimeisimpänä nostettiin esiin diplomaattiset ongelmat. Vaikka suomalaista EU-direktiiveihin perustuvaa lainsäädäntöä noudattamalla diplomaattisen loukkauksen mahdollisuus katsottiin varsin pieneksi, mutta olemassa olevaksi: ”Esimerkiksi, jos toinen valtio kokee, että toisen maan viranomainen on laittanut kansalaisia loukkaamaan kohdemaan verkkoinfrastruktuuria, tästä voi olla diplomaattinen seuraus.” 4.5 Joukkoistamisen mahdollisuudet, edellytykset ja reunaehdot Haastatteluissa haluttiin selvittää, onko joukkoistamiselle havaittu käytännöllisiä hyödyntämismahdollisuuksia ja millaisia ne voisivat haastateltujen näkökulmasta olla. Lisäksi pyrittiin ymmärtämään, millaisin edellytyksin joukkoistamiseen voitaisiin ryhtyä ja mitä rajoituksia siinä tulisi huomioida. 4.5.1 Operatiivisten tehtävien joukkoistamisen mahdollisuudet Haastattelussa tehtiin ero kyberrikosten operatiivisten ja kehitystehtävien joukkoistamisen välille. Operatiivisten tehtävien osalta eräs haastateltava esitti, että jo rikosten havaitsemisessa voitaisiin käyttää joukkovoimaa paljon laajemmin: Havaintojen tekemiseen pitäisi pystyä hyödyntämään jo aikaisemmassa vaiheessa kuin rikoksen tapahduttua, eli pitäisi siis olla joku tapa kerätä tietoa rikosilmiöistä nykyistä matalammalla kynnyksellä niin, että suuret rikosilmiöt voitaisiin todella tunnistaa suurista massoista. Rikosilmiöiden seurannan lisäksi verkon yleisvalvonta nostettiin esille tehtävänä, joka on viranomaiselle skaalautuvuutensa puolesta mahdoton, mutta joukkoistettuna jopa varteenotettava: Esimerkiksi sellainen tilanne, että "oletko nähnyt tällaista ilmiötä – ilmoita siitä", on sopiva kohde joukkoistettavaksi. Tällöin poliisin ei tarvitse itse käydä esimerkiksi kaikkia hakkerifoorumeita läpi. Verkon yleisvalvonta on esimerkki mahdottomasta tehtävästä, johon poliisi ei voi vastata omin voimin. Kyberrikostutkintaan liittyvissä operatiivisissa asioissa joukkoistamiselle erityisen soveltuvana tehtävänä nähtiin pieniin, yksinkertaisiin mikrotehtäviin pilkottavissa oleva data-analyysi: […] voitaisiinko yksittäisissäkin asioissa vaikka projektiluontoisestikin hyödyntää joukkoistamista keinona. Esimerkiksi jos meillä olisi suuri datamassa, josta saadusta datasta löydettäisiin valtavia määriä osumia, joiden analysointiin tarvittaisiinkin ihmistä. Tähän voitaisiin myös ihan palkata ihmisiä, joilta ei edellytetä poliisikoulutusta. Tarvittaisiin vain ihmisiä tekemään. Jonkinlainen yksinkertaistettu toimeksiantosuhde ilman raskaita salassapitovaatimuksia voisi tulla kyseeseen. 48 5.4 Esitutkinta-aineiston antaminen Esitutkinta-aineiston antamisesta on säädetty erikseen eri tarkoituksia varten. Esitutkintalain tiedon antamiseen liittyvä 11. luvun 7. pykälä (esitutkinnasta tiedottaminen) kattaisi myös tilanteet, jossa tiedottaminen olisi tarpeen antaa rikoksesta epäillyn tavoittamisen tai muun vastaavan syyn takia saattamatta ketään aiheettomasti epäilyksenalaiseksi ja tarpeetonta vahinkoa tai haittaa aiheuttamatta, esitutkintalain 4. luvussa säädetyt periaatteet huomioiden: Jos esitutkinnasta on asian yhteiskunnallisen merkityksen, sen herättämän yleisen mielenkiinnon, rikoksen selvittämisen, rikoksesta epäillyn tavoittamisen, uuden rikoksen estämisen tai rikoksesta aiheutuvan vahingon estämisen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä tarpeen tiedottaa, tiedottaminen on tehtävä niin, että ketään ei aiheettomasti saateta epäilyksenalaiseksi ja että kenellekään ei tarpeettomasti aiheuteta vahinkoa tai haittaa. Henkilön nimen tai kuvan saa antaa julkisuuteen vain, jos se on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi, rikoksesta epäillyn tavoittamiseksi, uuden rikoksen estämiseksi tai rikoksesta aiheutuvan vahingon estämiseksi. Esitutkinnasta tiedottamisessa on lisäksi otettava huomioon 4 luvussa säädetyt esitutkintaperiaatteet. Velvollisuudesta pitää salassa esitutkinnassa ilmi tulleet seikat säädetään erikseen. Oikeus antaa tietoja esitutkinnasta julkisuuteen on tutkinnanjohtajalla ja hänen esimiehillään sekä heidän määräämällään muulla virkamiehellä. Oikeus tietojen antamiseen on myös syyttäjällä esitutkinnan päättymisen jälkeen. (Esitutkintalaki 805/2011) Esitutkintaviranomaisen tiedonanto-oikeutta selvittänyt Linderborg (2016) kiinnittää huomiota siihen, että esitutkintalaki antaa tutkinnanjohtajalle varsin paljon harkintavaltaa aineiston julkisuuden osalta, ja lain tulkinnassa oleelliset valmisteluasiakirjat ovat näiltä osin varin suppeat. Huomionarvoista on, että esimerkiksi yleisövihjeiden pyytämisestä ei esitutkintalaissa säädetä erikseen. Yleisövihjeiden pyytäminen esitutkinnassa on siten tiedottamista, vaikka se tehtäisiin ainoastaan rikoksesta epäillyn tavoittamiseksi. Sama tulkinta pätee myös joukkoistamiseen, joka tehdään rikoksesta epäillyn tavoittamiseksi tai muusta vastaavasta syystä edellytykset huomioiden. Esitutkintalain 11. luvun 4. pykälässä mainitaan myös asiantuntijalausunnon hankkimisen mahdollisuudesta esitutkinnassa selvitettävää asiaa koskevasta kysymyksestä. Asiantuntijalle annettavasta salassa pidettävästä tiedosta ei ole säädetty erikseen, joten oikeus antaa tieto tulee julkisuuslain 26. pykälän 3. momentista. Merkillepantavaa on, että asiantuntijakaan ei saa olla puolueettomuutta vaarantavassa suhteessa asiaan tai asianosaiseen. Esitutkintalain 9. luvun 7. pykälässä mainitaan erikoistapaus äänija kuvatallenteen antamiseen tapauksessa, jossa se voisi johtaa tallenteella esiintyvän yksityisyyden suojan loukkaamiseen. Pykälän mukaan tieto voidaan 49 antaa nähtäväksi vain esitutkintaviranomaisen luona. Tämäkin säädös voi tulla huomioitavaksi joukkoistamista suunnitellessa. Haastatteluissa nostettiin esiin kannanottoja myös ilmaisukiellon käytöstä joukkoistamiseen liittyen. Ilmaisukielto on keino, jossa esitutkinnassa läsnä olevalle, kuten todistajalle, annetaan rangaistuksen uhalla kielto paljastaa esitutkinnan aikana saamaansa tietoa. Ilmaisukiellosta säädetään esitutkintalain 11. luvun 5. pykälässä, ja se on määräaikainen. Ilmaisukielto on tarkoitettu suojaamaan esitutkintaa, eikä esimerkiksi esitutkintaviranomaisen taktisia ja teknisiä menetelmiä. 5.5 Pakkokeinoihin liittyvä tiedon antaminen Myös pakkokeinolaissa on säädetty pakkokeinoihin liittyvän aineiston antamisesta tai sitä edellyttävästä toiminnasta. 7. luvun 11. pykälän mukaan takavarikon kohteena olevan suljetun asiakirjan tai muun vastaavan yksityisen asiakirjan avaamisessa saa tutkinnanjohtajan päätöksellä avustaa kohteena olevan tietojärjestelmän tai tallennusalustan asiantuntija, mikäli kohteena oleva asiakirja on datan muodossa. Edelleen asiakirjaa saa tarkastella asiantuntija tai muu henkilö, jota käytetään apuna rikoksen selvittämisessä tai jota muuten kuullaan asiassa (Pakkokeinolaki 806/2011). Tämä pykälä antaa toisin sanoen tutkinnanjohtajalle varsin vapaan harkinnan käyttää ulkopuolista apua jopa pakkokeinon kohteena olevien yksityisten asiakirjojen avaamisessa ja käsittelyssä, mikäli ne ovat datan muodossa. Toisaalta 10. luvun 54. pykälässä säädetään salaisen pakkokeinon käytössä kertyneiden tallenteiden käytöstä, ja sen mukaan tallenteita saa tutkita myös asiantuntija tai muu rikoksen selvittämisessä apuna käytettävä henkilö pidättämiseen oikeutetun virkamiehen määräyksestä. Pakkokeinolain 10. luvun 49. pykälässä säädetään mahdollisuudesta antaa salaisten pakkokeinon käytössä avustaneelle sivulliselle rangaistuksen uhalla ilmaisukielto, joka voi olla voimassa enintään vuoden kerrallaan. Tämä ilmaisukielto annetaan vain tärkeistä tutkinnallisista syistä. 50 Tutkielmassa etsittiin vastausta kysymykseen siitä, olisiko joukkoistamista hyödyllistä tai mahdollista hyödyntää osana kyberrikostutkinnan keinovalikoimaa. Tässä luvussa vastataan tähän kysymykseen kirjallisuuskatsauksen, haastattelututkimuksen ja lainsäädäntöanalyysin tuloksia koostamalla. Lopuksi arvioidaan tutkimuksen merkitystä. 6.1 Löydökset ja johtopäätökset Sekä kirjallisuuskatsauksessa että haastatteluissa tuli selvästi esiin, että esitutkintaviranomaisilla on vaikeuksia sekä asiantuntijoiden rekrytoinnissa että sitouttamisessa, minkä lisäksi alihankintanakaan oikeaa asiantuntija-apua ei välttämättä ole saatavilla tai löydetä (Ulkuniemi, Piiroinen & Toiviainen, 2018). Toisaalta pidettiin selvänä, että suuressa yleisössä on useiden alojen asiantuntijoita, joista olisi hyötyä rikosten tutkinnassa. Haastatellut asiantuntijat pitivät joukkoistamista eräänä varteenotettavana mahdollisuutena asiantuntijaosaamisen hankkimiseen, mutta myös muunlaisiin tehtäviin tiedon keräämisestä analysointiin ja laskentatehon hankkimiseen. Näitä tehtävätyyppejä on käsitelty tarkemmin seuraavassa kappaleessa. Joukkoistamisen lainsäädännöllinen viitekehys voisi perustua lainsäädäntöanalyysin ja kirjallisuuskatsauksen perusteella suoraan olemassa olevaan esitutkinnasta tiedottamista koskevaan lainsäädäntöön ja osittain julkisuuslain ja pakkokeinolain tiedon antamista koskeviin säädöksiin (Linderborg, 2016; Esitutkintalaki 805/2011; Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999; Pakkokeinolaki 806/2011). Haastatteluissa tunnistettiin kuitenkin joukko mahdollisia eettisiä ongelmia, lainsäädännöllisiä rajoitteita ja tutkinnallisia riskejä, jotka edellyttäisivät huolellista etukäteissuunnittelua ja tarkasti määritettyjä reunaehtoja. Eettisiin ongelmiin kuuluu esimerkiksi teettämisongelma, jossa viranomainen kannustaa osallistujaa tekemään jotakin, johon sillä itselläänkään ei ole toimivaltaa. 6 TULOSTEN TULKINTA JA POHDINTA 51 Lainsäädännöllisiä rajoitteita seuraisi muun muassa salassa pidettävän tiedon käsittelystä. Tutkinnallisia riskejä voisi syntyä, mikäli puutteellisen etukäteissuunnittelun takia paljastettaisiin tietoja, jotka vaarantavat tutkinnan, syyteharkinnan tai oikeudenkäynnin tarkoitusta. Rajat ylittävällä toiminnalla voisi olla myös diplomaattisia seurauksia, mikäli lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia ei huomioitaisi kyllin tarkasti. Keskeinen löydös haastattelujen perusteella oli, että operatiivisiin tehtäviin ja kehitystehtäviin liittyvät tehtävät eriäisivät toisistaan rajoitteidensa osalta merkittävästi. Toisaalta niihin soveltuvat joukkoistamisen muodotkin olisivat todennäköisesti erilaisia. Yhteisinä piirteinä molemmille mainittiin kuitenkin se, että ne eivät saisi johtaa mihinkään ei-toivottuun lopputulokseen, niiden pitäisi vastata alkuperäistä tarkoitustaan sekä tuottaa lisäarvoa, jonka hankkiminen ei muuten olisi tarkoituksenmukaista. Haastatteluissa esiin tullut ajatus siitä, että osallistuja saattaisi tietoturvahaavoittuvuuden löytäessään käyttää sitä epäeettisesti, esiintyi myös kirjallisuuskatsauksessa (Liu, 2021, s. 317). Yhteistä oli myös näkemys siitä, että ratkaisevaa on toimeksiantosuhteen luonne. Haastatteluissa esitettiin, että tällaisessa sensitiivisessä työssä osallistujat voisivat olla vaikkapa rajattu joukko tietoturvatutkijoita. Tällöin mahdolliset turvallisuusselvitykset, ilmaisukiellot ja jopa toiminimellä virallistetut toimeksiantosuhteet voisivat helpottaa salassapitosäädösten asettamia rajoitteita. Osallistujiin liittyvänä seikkoina mainittiin, että oikeudenkäynnissä tarvittavan tutkintaprosessia koskevan tiedon kannalta joukkoistaminen voisi tuottaa haasteita. Toisaalta suoranainen viranomaisen harhaan johtaminen tai myös joukkoistamista vastaan tehtävä toiminta ovat varteenotettavia riskejä (Brabham, 2013a). Sekä kirjallisuuskatsauksesta että haastatteluista saatiin viitteitä siitä, että joukkojen motivointi ei todennäköisesti muodostuisi ongelmaksi, koska esitutkintaviranomaisen avustaminen itsessään on toimiva sisäsyntyinen motivaattori (Huey, Nhan & Broll, 2013). Toisaalta esimerkiksi poliisin antama julkinen tunnustus voisi hyvin toimia ulkosyntyisenä motivaattorina (Deci & Ryan, 2015). 6.1.1 Hahmotelma kyberrikostutkinnan joukkoistamisen muodoista Haastatteluissa esille nousseet kaksi mahdollista kyberrikostutkinnan joukkoistamisen tehtäväluokkaa, operatiiviset tehtävät ja kehitystehtävät, ovat merkittäviä siitä syystä, että niihin kohdistuu lainsäädännön näkökulmasta erilaiset rajoitteet. Operatiivisiin tehtäviin liittyy kysymys esitutkinta-aineiston julkisuudesta ja tiedottamisesta, kun taas kehitystehtävien osalta kyse voi olla lähinnä suojattavien taktisten ja teknisten menetelmien salassa pitämisestä. Näiden luokkien väliin mahtuu kuitenkin myös tehtävät, joissa kerätään tietoa esimerkiksi rikosilmiöistä antamatta tietoja julkisuuteen. On myös mahdollista, että kehitystehtävä liittyy suoraan vireillä olevaan esitutkintaan. Toisaalta tehtävätyyppejä voidaan jaotella myös ongelman mukaisesti Brabhamin (2013b) esittämän typologian avulla. Tyypin 1 ongelmia ovat sellaiset, 52 joissa odotetaan lukumäärällisesti suuria määriä, mutta laadullisesti matalatasoista kontribuutiota, esimerkiksi rikosilmiöihin liittyvien ilmenemien raportointi. Tyypin 2 ongelmissa tarvitaan suuria määriä pieniä ihmisälyä edellyttäviä mikrosuorituksia, joita voisivat olla esimerkiksi edellä mainittu rikosilmiöiden luokittelu. Tyypin 3 ongelmat taas ovat sellaisia, joihin odotetaan lopulta vähäistä määrää laadukkaita suorituksia, kuten rikostutkintaan liittyvässä asiantuntijatyössä. Esimerkki voisi olla teknistä rikostutkintaa koskevan koneoppimisalgoritmin esittäminen. Tyypin 4 ongelmat taas liittyvät esimerkiksi yhteisön laadullista arviota koskevaan työhön, josta esimerkkinä voisi käydä mainittujen koneoppimisalgoritmien testaaminen ja arvosteleminen Veran ja Salgen (2017) ehdottamalla tavalla parhaan löytämiseksi. Taulukossa 2 on jäsennelty tehtäviä tyypeittäin. TAULUKKO 2 Tehtävätyyppien jaottelu Brabhamin mukaan (Brabham, 2013b) Tyyppi Esimerkki Luokka Tavoite 1: Tietojen kerääminen ja hallinta Rikosilmiöseuranta Operatiivinen Suuri määrä, matala laatu 2: Hajautettu ihmisälyn työllistäminen Rikosilmiöluokittelu Operatiivinen Laadun parantaminen 3: Osaajan löytäminen Koneoppimisalgoritmin kehittäminen Kehitys Pieni määrä, korkea laatu 4: Vertaisarvioitu luova tuotanto Koneoppimisalgoritmien arvostelu Kehitys Laadun parantaminen 6.1.2 Hahmotelma kyberrikostutkinnan joukkoistamisen reunaehdoista Kyberrikostutkinnan joukkoistamisen keskeinen edellytys on tutkimustulosten perusteella huolellinen edellytysten arviointi, rajaus, etukäteissuunnittelu sekä riskija vaikutusarvio. Lähtökohta on se, että joukkoistamisen tulosten on vastattava aiottua tarkoitustaan, koska viranomaisen toiminta voi perustua vain toimivaltuussäädöksiin (Hallintolaki 434/2003). Toisaalta oikeusperiaatteiden noudattamisesta seuraa, että toimivallan käytön tulee olla tarpeellista ja suhteessa tavoiteltuun hyötyyn. Toisin sanoen joukkoistamisen olisi tuotava arvoa, jonka hankkiminen ei muuten olisi tarkoituksenmukaista. Esitutkinta-aineiston osalta tutkinnanjohtajalla on varsin vapaat kädet tiedon antamiseen, mutta salassa pidettävien tietojen antamisesta on säädetty, että tiedon antamisen on oltava välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Tästä seuraa, että joukkoistaminen voi tietyissä tilanteissa olla viimesijainen keino tehtävän suorittamiseksi (Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999). Sekä asiantuntijoita että suurta yleisöä koskevassa joukkoistamisessa on huomioitava osallistujiin liittyviä seikkoja ja riskejä, joihin kuuluu riski tutkinnan 53 tai oikeudenkäynnin vaarantumisesta esimerkiksi tahallisella harhaan johtamisella tai muulla luotettavuutta vaarantavalla tavalla. Haastattelujen perusteella tuli ilmi, että luotettavuutta voi vaarantaa esimerkiksi se seikka, että tutkinnan aikana tehtyjä havaintoja ei saada käyttöön oikeuskäsittelyssä. Tästä voi taas syntyä edellytys osallistujien tunnistamiseen mahdollista jatkokäsittelyä varten. Samoin mahdollisten ilmaisukieltojen käytön kannalta ehdoton edellytys on tunnistaa osallistuja, joten kaikkiin joukkoistamisen muotoihin anonyymiä osallistumista ei voitaisi soveltaa. Vaikutusja riskiarvioon tulisi edellä mainittujen seikkojen huomioimisen lisäksi kuulua mahdollisimman tyhjentävä arvio siitä, mihin kaikkiin lopputulemiin suunniteltava joukkoistaminen voisi johtaa. Tässä tulisi huomioida esimerkiksi yrityksiin, yhteisöihin, toisiin viranomaisiin ja diplomaattisuhteisiin kohdistuvat riskit. 6.1.3 Johtopäätökset Tutkielman tutkimuskysymyksestä johdettujen hypoteesien (H1: Joukkoistaminen kyberrikostutkinnassa on mahdollista suomalaisen lainsäädännön näkökulmasta ja H2: Joukkoistamiselle ei ole käyttöä kyberrikosten tutkinnassa) paikkansapitävyyttä pystytään arvioimaan tutkimustulosten avulla. Hypoteesia H1 ei tutkimuksella pystytty kumoamaan, mikä merkitsee sitä, että lainsäädännöllisiä esteitä joukkoistamisen toteutettavuudelle ei löytynyt. Sen sijaan hypoteesi H2 pystyttiin kumoamaan, koska sekä kirjallisuuskatsauksessa että haastatteluissa tuli esille runsaasti käyttötapauksia, jotka puoltaisivat joukkoistamista ja joita olisi vaikeaa toteuttaa millään muulla tavalla. Näin ollen tutkimuskysymykseen saatiin vastaus, jonka perusteella joukkoistaminen on sekä varteenotettavaa että mahdollista kyberrikosten tutkinnassa. Tutkielman myötä syntyi alustava teoria siitä, mitä joukkoistaminen kyberrikosten tutkinnassa voisi tarkoittaa soveltuvien tehtävien ja reunaehtojen näkökulmasta. Teorian pääkohdat ovat seuraavat: 1. Joukkoistamisen hyödyntämiselle kyberrikosten tutkinnassa on lailliset edellytykset. 2. Joukkoistamiseen liittyy eettisiä ongelmia, lainsäädännöllisiä rajoitteita ja tutkinnallisia riskejä, joiden huomioon ottaminen edellyttää tarkkaa etukäteissuunnittelua. 3. Suurelle yleisölle joukkoistamisella ja pienelle asiantuntijajoukolle joukkoistamisella on eroa sekä soveltuvien tehtävien että reunaehtojen näkökulmasta. 4. Reunaehdoissa huomioitavia eroja on myös operatiivisten kyberrikostutkinnan tehtävien joukkoistamisella ja kehitystehtävien joukkoistamisella. 54 6.2 Yhteenveto Joukkoistamisen käsite on muodostunut parissa vuosikymmenessä tarkoittamaan verkkovälitteistä joukkovoiman hyödyntämistä. Tutkimus joukkoistamisen ympärillä on aktiivista, ja sitä pidetään yhtenä varteenotettavimmista tulevaisuuden prosesseista myös julkisen sektorin toimijoille (Brabham, 2013a). Kyberrikokset ovat sekä yhteiskunnalle että esitutkintaviranomaisille haastava ongelma sekä rajat ylittävän luonteensa että niin sanotun asymmetriansa takia: Kyberrikollisen on suhteellisen helppo aiheuttaa ulkomailta käsin suurta vahinkoa, eikä tutkivalla viranomaisella ole toimivaltaa oman maansa rajojen sisäpuolella. Kyberrikollisuuden tilastot myös Suomessa osoittavat, että rikoksista selviää vain pieni murto-osa. Tässä tutkielmassa selvitettiin kyberrikostutkinnan joukkoistamisen edellytyksiä. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että joukkoistamisen eri muotoja kyberrikosten tai muiden rikosten tutkinnassa on lähinnä teoretisoitu, mutta toistaiseksi toteutettu vain vähän jos ollenkaan. Kirjallisuuskatsauksen perusteella joukkoistamisen onnistumiselle on kuitenkin varsin kattavat teoreettiset edellytykset myös julkisella sektorilla. Tutkielman kontribuutio on suomalaisen kyberrikostutkinnan asiantuntijoiden (n=4) haastattelu joukkoistamisen edellytysten selvittämisen näkökulmasta. Haastattelututkimuksessa päälöydös oli, että joukkoistamiselle nähdään paljon hyödyntämistapoja aina havaintotiedon keräämisestä asiantuntijoiden löytämiseen. Mitään periaatteellista estettä joukkoistamisen hyödyntämiselle ei tullut esille huolimatta siitä, että lainsäädännölle prosessi on tuntematon. Suomalaisen lainsäädännön valossa kyberrikostutkinnan operatiivisten tehtävien joukkoistaminen, jossa annettaisiin tietoa esitutkintaaineistosta, rinnastuisi esitutkinnasta tiedottamiseen, jota voidaan tehdä myös tutkinnallisista syistä. Näin ollen valtuutussäädös joukkoistamiselle olisi tällöinkin olemassa. Esimerkiksi kehitystehtäviin liittyvää joukkoistamista rajoittaisi lähinnä salassa pidettävää aineistoa koskevan tiedon antamista koskeva edellytys sen välttämättömyydestä. Haastatteluissa tuli ilmi, että joukkoistamiseen liittyy kuitenkin myös eettisiä ongelmia, muita lainsäädännöllisiä rajoitteita ja tutkinnallisia riskejä, jotka käytännössä tarkoittavat, että joukkoistamisen käyttötapa ja riskiarvio olisi tehtävä poikkeuksellisen tarkasti ennen siihen ryhtymistä. Tutkielman suurin rajoite oli oikeudellisen analyysin pintapuolisuus, jolloin esimerkiksi rikosoikeudellisiin näkökulmiin ei ollut mahdollista paneutua siinä määrin, että kaikki joukkoistamiseen liittyvät näkökulmat olisi voitu tutkia aidon monitieteellisesti. Tutkielmassa ei myöskään otettu kantaa siihen, millaisia käytännöllisiä toteutustapoja joukkoistaminen kyberrikosten tutkinnassa voisi saada tai mitä vaikutuksia sillä voisi olla kyberrikostutkinnan tilanteeseen. Sen sijaan siinä havaittiin, että joukkoistamiselle olisi sekä koettua tarvetta että edellytyksiä. 55 Tutkielman rajoitteet huomioiden erityisesti lainsäädännölliseen teettämisongelmaan liittyvät variaatiot, uhat ja mahdolliset ratkaisut vaatisivat tarkempaa tarkastelua jatkotutkimuksen muodossa. Myös kaikkien joukkoistamiseen liittyvien reunaehtojen huomiointi käyttökelposeksi joukkoistamisen prosessimalliksi olisi otollinen tutkimuskohde, samoin kuin vastikkeellisen joukkoistamisen perusteiden ja mahdollisuuksien kartoittaminen viranomaistoiminnassa. Toisaalta mahdollinen käytännön toteutustavan löytäminen tai luominen erilaisille joukkoistamisen muodoille olisi tarpeen tehdä tutkimuslähtöisesti, koska joukkoistamiseen liittyy monitieteellisiä näkökulmia, joiden ymmärtäminen on edellytys sen onnistumiselle. 56 LÄHTEET Açar K. (2018). OSINT by Crowdsourcing: A Theoretical Model for Online Child Abuse Investigations. International Journal of Cyber Criminology 12: 206–229. Aitamurto T. (2015). Motivation Factors in Crowdsourced Journalism: Social Impact, Social Change, and Peer Learning. International Journal of Communication 9(2015): 3523–3543. Alastalo M. & Åkerman M. (2010). Asiantuntijahaastattelun analyysi: faktojen jäljillä. Teoksessa: Haastattelun analyysi, Vastapaino, ss. 372–392. Anttila P. (2014). Pirkko Anttila: Tutkimisen taito ja tiedon hankinta. Noudettu 29. maaliskuuta 2023 osoitteesta https://metodix.fi/2014/05/17/anttilapirkko-tutkimisen-taito-ja-tiedon-hankinta/ Autio S. (2023). Rikosilmoituskynnyksen madaltaminen kriittisiin organisaatioihin kohdistuneissa kyberrikoksissa. (Pro gradu –tutkielma). Jyväskylän yliopisto. Brabham D.C. (2012). The Myth of Amateur Crowds. Information, Communication & Society 15: 394–410. Brabham D.C. (2013a). Crowdsourcing. The MIT Press, Cambridge, Massachusetts; London, England. Brabham D.C. (2013b). Using Crowdsourcing In Government. IBM Center for The Business of Government. Calcara G. (2019). New challenges posed by cybercrime in international police cooperation. Teoksessa: Cybercrime, Law and Technology in Finland and Beyond, Poliisiammattikorkeakoulu, ss. 124–140. Calcara G., Forss M., Tolvanen M.J. & Sund P. (2015). The Finnish Internet Police (Nettipoliisi): towards the development of a real cyber police. European Journal of Law and Technology 6. Casey E., Nguyen L., Mates J. & Lalliss S. (2022). Crowdsourcing forensics: Creating a curated catalog of digital forensic artifacts. Journal of Forensic Sciences 67: 1846–1857. Casino F., Dasaklis T., Spathoulas G., Anagnostopoulos M., Ghosal A., Borocz I., Solanas A., Conti M. & Patsakis C. (2022). Research Trends, Challenges, and Emerging Topics in Digital Forensics: A Review of Reviews. IEEE Access 10: 1–1. Chesbrough H. (2003). The Era of Open Innovation. MIT Sloan Management Review 44: 35–41. Deci E.L. & Ryan R.M. (2015). Self-Determination Theory. Teoksessa: Wright J.D. (toim.), International Encyclopedia of the Social & Behavioral Sciences (Second Edition), Elsevier, Oxford, ss. 486–491. 57 Esitutkintalaki 805/2011. Noudettu 24. toukokuuta 2024 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110805 Estellés-Arolas E. & González-Ladrón-de-Guevara F. (2012). Towards an integrated crowdsourcing definition. Journal of Information Science 38: 189– 200. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679. (2016). Virallinen lehti L 119: 1–88. Europol. (2021). Global Europol taskforce identifies 18 child victims of sexual abuse. Noudettu 29. maaliskuuta 2023 osoitteesta https://www.europol.europa.eu/media-press/newsroom/news/globaleuropol-taskforce-identifies-18-child-victims-of-sexual-abuse Gardner M. (1970). Mathematical Games - The fantastic combinations of John Conway’s new solitaire game “life”. Scientific American 223: 120–123. Gies L. & Bortoluzzi M. (2014). Purity and contamination in online popular forensics: amateur-expert readings of the Meredith Kercher murder case. Continuum 28: 532–544. Hallintolaki 434/2003. Noudettu 24. toukokuuta 2024 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434 Hirsjärvi S., Remes P. & Sajavaara P. (2009). Tutki ja kirjoita. (15. uud. painos). Tammi, Helsinki. Huey L., Nhan J. & Broll R. (2013). ‘Uppity civilians’ and ‘cyber-vigilantes’: The role of the general public in policing cyber-crime. Criminology and Criminal Justice 13: 81–97. Ilbiz E. & Kaunert C. (2023). Crowdsourcing to Tackle Online Child Sexual Exploitation: Europol’s ”Stop Child Abuse-Trace an Object” Platform. Policing 17: 1–12. Kurvinen E., Ahokas K., Elmerot Å., Hassinen T., Havre M., Kuukasjärvi K., Laitinen K., Launiala M., Määttä K., Salumaa-Lepik K., Sariola M., TiuraVirta H. & Voutilainen T. (2023). Oma-aloitteinen tietojen antaminen rikosten torjumiseksi. Teoksessa: Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja, Valtioneuvoston kanslia. Laitinen K. & Kuukasjärvi K. (2023). Viranomaisten tietojenantaminen ja - vaihtaminen, tiedonkulku ja lainsäädäntö muuttuneessa turvallisuusja toimintaympäristössä. Poliisiammattikorkeakoulu. Laki henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä 1054/2018. Noudettu 24. toukokuuta 2024 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20181054 Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999. Noudettu 24. toukokuuta 2024 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621