Työssä oppiminen teollisuusaloilla : erikoisammattitutkintojen vaikutus tuloihin, työllisyyteen ja työttömyyteen

Satu Ojala & Pasi Pyöriä, Pirstoutuvatko työurat? Teollisuusalat talouden ja teknologian murroksissa Tampere: Tampere University Press, 271–309. © 2020 tekijät ja Tampere University Press http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-028-1 7 Työssä oppiminen teollisuusaloilla Erikoisammattitutkintojen vaikutus tuloihin, työllisyyteen ja työttömyyteen Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen Tutkimme tässä luvussa ensin yleisesti, missä määrin teollisuustoimialoilla työskennelleet osallistuvat aikuiskoulutukseen. Toiseksi tutkimme erityisesti työssä olevien ammattikoulutettujen suorittamien erikoisammattitutkintojen työuravaikutuksia. Erikoisammattitutkinnot ovat tyypillisesti työn ohessa suoritettavia näyttötutkintoja, joita tehdään yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Kysymme, miten erikoisammattitutkinto vaikuttaa työstä saataviin tuloihin, työllisyyteen ja työttömyyteen. Kokoamme kaikki vuosina 2008–2012 teollisuudessa työssä olleet henkilöt, jotka suorittivat erikoisammattitutkinnon, ja vertaamme kaltaistamismenettelyllä heidän työuriaan viitenä seuraavana vuonna henkilöihin, jotka ovat muutoin havaittavilta ominaisuuksiltaan samankaltaisia, mutta eivät suorita erikoisammattitutkintoa. Tulosten mukaan erikoisammattitutkinnon vaikutukset tuloja työllisyyskehitykseen olivat myönteiset, mutta vain joiltain osin tilastollisesti merkitsevät. Myönteiset tulovaikutukset havaitsimme tekniikan perustutkinnon tehneillä sekä niillä, joiden uusi erikoisammattitutkinto sijoittui kaupan, hallinnon, oikeustieteen tai tekniikan aloille. 272 Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä Johdanto ”On varauduttava kouluttamaan miljoona suomalaista uudestaan”, todetaan työja elinkeinoministeriön Tekoälyajan työ -raportissa (Koski & Husso 2018, 10). Väite perustuu konsulttitoimisto McKinseyn laskelmiin suomalaisen työvoiman lähivuosikymmenten uudelleenkoulutustarpeesta. Arviosta tuli julkisuudessa toistuva oletus, vaikka alkuperäinen arvio koulutustarpeesta ei perustu tutkimukseen ja on ylimitoitettu (HS 23.9.2018). Helsingin Sanomien uutisessa (emt.) Marjukka Liiten kirjoittaa, että ”[t]ekniset muutokset ovat aiemminkin virittäneet suuria suunnitelmia uudelleenkoulutuksesta. Esimerkiksi 1970-luvulla oli määrä kouluttaa puoli miljoonaa reikäkorttilävistäjää.” Uutisen mukaan McKinsey laskeskeli sellaisten ammattien osuutta (vrt. luku 1 tässä teoksessa), jotka olisivat automatisoitavissa. Vaikka miljoonan työikäisen uudelleenkoulutustarve olisikin ylimitoitettu arvio, pohjustettiin Juha Sipilän hallituksen aikana mittavaa työikäisten koulutusuudistusta. Antti Rinteen ja Sanna Marinin hallitukset ottivat sen parlamentaariseen valmisteluun opetusja kulttuuriministeriön Jatkuvan oppimisen hankkeessa. Uudis tus vie eteenpäin ja soveltaa viime vuosikymmeniltä tuttua elinikäisen oppimisen terminologiaa painokkain odotuksin ja toimin. Miljoonan sijaan arvioidaan realistisemmin, että uudelleenkoulutustai laajan täydennyskoulutuksen tarve koskisi vajaata puolta miljoonaa työikäistä. Hankkeen tavoitteena on tukea osaamisen kehittämistä ja sitä kautta ”mielekkäitä työuria, hyvää työllisyyskehitystä, julkisen talouden tasapainoa sekä yritysten kilpailukykyä ja tuottavuutta”. (OKM 2019.) Koulutettu ja osaava työvoima on luonnollisesti yksi tärkeimmistä toimivien työmarkkinoiden perusedellytyksistä (Pyöriä 2006). Vaikka koulutuksen taloudellisten hyötyjen arviointi on vaikeaa, se yleensä nähdään kannattavaksi investoinniksi, jonka hyödyt kanavoituvat niin yksilön, yritysten kuin koko yhteiskunnankin eduksi (Asplund & Maliranta 2005; 2006). Koulutuksen etuna on joustavuus. Toisin kuin esimerkiksi yritystuet tai alueelliset tukitoimet, jotka ovat lyhytkestoisia ja paikallisia, koulutuksen hyöty ei ole sidottu tiettyyn aikaan tai paikkaan. Oikein kohdennettu ja laadukas koulutus paitsi parantaa yksilön työllistymismahdollisuuksia avoimilla työmarkkinoilla myös hyödyttää työnantajia, kun tarjolla on aikaisempaa osaavampaa työvoimaa. Työssä oppiminen teollisuusaloilla 273 Pirstoutuvatko työurat? Teollisuustyöhön koulutetaan Suomessa systemaattisesti uusia sukupolvia laajan ja kattavan tutkintojärjestelmän pohjalta. Ammatillisia tutkintoja voi tehdä niin metsä-, kemiankuin teknologiateollisuudenkin lukuisilla eri ammattialoilla, samoin kuin ammattikorkeakouluja yliopistotutkintoja. Luonnontieteissä ei järjestetä ammatillisia perustutkintoja, vaan ainoastaan korkeakoulututkintoja. Teollisuudessa tarvittavaa ammatillista koulutusta ja tutkintorakenteita on kehitetty yhteistyössä yritysten ja niitä edustavien työmarkkinajärjestöjen kanssa. Työskentelyyn sisältyy myös tulevaisuuden työvoimatarpeiden ennakointia yhdessä vastuuministeriöiden ja oppilaitosten kanssa. Lisäksi teollisuusalan yritykset kouluttavat työntekijöitä paljon itse. Tämä koskee sekä työssäoppimista koulutussopimuksilla osana ammattitutkintoja, oppisopimuskoulutusta että yritysten itse räätälöimää spesifiä koulutusta. Osaamistarpeet ovat suuret ja yrityksissä tarjottava koulutus laajaa, kuten kemianteollisuuden esimerkki osoittaa: Meidän alojen yritykset kouluttavat itse todella paljon. (…) Spesifejä tekniikoita ja osaamisia, mutta kaikki yritykset sanovat, että hyvä lähtökohta on ammatillinen koulutus. Tietysti, entistä vähemmän rekrytoidaan henkilöitä, joilla ei ole mitään koulutusta. (…) Koulutus on aika vaativaa eli osaamisvaatimukset ovat isot. Pitäisi olla matematiikkaa, luonnontieteitä (…) peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta aika vähän tulee suoraan henkilöstöä. Enemmänkin (…) kouluttaudutaan siellä työpaikoilla. Näyttötutkintoja suoritetaan paljon. (Kemianteollisuus, työnantajat.) Tässä luvussa tutkimme, missä määrin teollisuuden työntekijät osallistuvat tutkintoon johtavaan, muuhun ammatilliseen sekä työpaikkakoulutukseen, sekä millaisia työuravaikutuksia on työn ohessa suoritettavilla erikoisammattitutkinnoilla. Sovellamme taustoittavassa analyysissa Tilastokeskuksen työvoimaja työolotutkimuksia. Erikoisammattitutkinnon työuravaikutuksia arvioivassa osassa teemme FOLK-rekisteriseuranta-asetelmaan perustuvan vaikuttavuusanalyysin. 274 Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä Teollisuustyöntekijöiden kouluttautuminen työuralla Oppimisen jana muodollisesta, tutkintoon johtavasta koulutuksesta informaaliin työssä oppimiseen on pitkä. Jo ”mantraksi” on ehtinyt muodostua oletus, jonka mukaan jopa 90 prosenttia kaikesta oppimisesta tapahtuisi informaalisti. Vain kymmenen prosenttia oppimisesta kehkeytyisi formaalien tutkintoja koulutusrakenteiden ansiosta. 20 prosenttia syntyisi sosiaalisissa kohtaamisissa eli verkostoitumalla ja yhteistyötä tekemällä. Jopa 70 prosenttia kaikesta oppimisesta nojaisi työssä oppimiseen. Tällaisen jaon todentaminen empiirisesti on kuitenkin mahdotonta ja ”70/20/10”-puhetta on arvosteltu yksinkertaistamisesta. (Hoyle 2015, 2.) Ei voitane kuvitella eri taloudellisilla ja sosiaalisilla mittareilla menestyvää yhteiskuntaa, jonka yksi kivijalka ei olisi laaja perus-, ammattija korkeakoulutusjärjestelmä. Koululaisilla ja nuorilla opiskelijoilla formaalin tutkinnon painoarvo koko elämää ja työuraa varten on enemmän kuin kymmenen prosenttia, väheksymättä yhteisessä kouluja opiskeluympäristössä tapahtuvaa ryhmäja informaalia oppimista. Tutkinnon painoarvo todentuu mitä tahansa työtä ja hyvinvointia aikuisena koskevaa tutkimusta lukemalla, sillä peruskouluopintojen varassa oleville kasautuu erilaisia taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä vajeita (esim. Paananen ym. 2012). Suomessa on myös täydet mahdollisuudet uuden tutkinnon suorittamiseen ja sitä kautta ammatin vaihtamiseen aikuisena. Merkittävä osa ammattikoulutuksen aloittavista onkin aikuisopiskelijoita. Ammattikoulutuksen aloittaa vuosittain yli 120 000 ja suorittaa lähes 80 000 henkeä (SVT 2018a); vuonna 2018 kolmannes (26604) kaikista uusista eri ammatillisista tutkinnoista (79 588) oli vähintään 35-vuotiaiden aikuisten suorittamia (laskettu Tilastokeskuksen ammatillisen koulutuksen tilastotietokannasta, SVT 2018a). Aikuisilla, jo tutkinnon suorittaneilla itse työssä ja verkostoissa oppimisen rooli on huomattava; lisäksi tarjolla on monipuolista aikuiskoulutusta esimerkiksi kansanopistoissa, avoimessa yliopistossa, työvoimakoulutuksina ja itse työpaikoilla. Aikuiskoulutusta tuetaan julkisesti täydennysja työvoimakoulutusjärjestelmällä, aikuiskoulutustuella ja työttömyysturvalla opiskelulla. Lisäksi itse työorganisaatioilla on merkittävä rooli työntekijöiden ja sitä kautta koko aikuisväestön osaamisen ja taitojen vahvistajina ja tämän koulutuksen rahoittajina. Kaikkiaan aikuiskoulutukseen laskettiin osallistuneen vuonna 2017 jopa 1,6 miljoonaa 18–64-vuotiasta Työssä oppiminen teollisuusaloilla 275 Pirstoutuvatko työurat? henkilöä, ja heistä suurimmalla osalla eli 1,2 miljoonalla tämä kouluttautuminen liittyi työhön tai ammattiin – toisin sanoen puolet työvoimaan kuuluvasta väestöstä osallistuu jo vuosittain aikuiskoulutukseen tavalla tai toisella. Aikuiskoulutustilasto huomioi myös henkilöstökoulutuksen palkansaajilla. (SVT 2017.) Tässä tarkastelemme ensin aikuiskoulutukseen osallistumista karkealla toimialatasolla – vertaamme teollisuustoimialojen työllisiä muihin yksityisen sektorin ja julkisen sektorin toimialoihin1 – kahdella aineistolla: Tilastokeskuksen työikäistä työvoimaa vuosina 2011–2016 edustavalla työvoimatutkimuksella, sekä palkansaajia vuonna 2018 edustavalla työolotutkimuksella (ks. Sutela ym. 2019). Työvoimatutkimuksessa, jota Tilastokeskus kokoaa neljännesvuosittain osana virallista työllisyyskehityksen tilastointia, tiedustellaan 15–74-vuotiaalta väestöltä yhtäältä osallistumista tai kirjoilla olemista tutkintoon tai päättötodistukseen johtavaan koulutukseen, mukaan lukien oppisopimuskoulutus, neljän viime viikon aikana. Toisaalta tiedustellaan osallistumista johonkin muuhun kuin tutkintoon johtavaan koulutukseen neljän viikon aikana, luetellen niin vapaa-ajan omaehtoiset harrastuskurssit kuin työhön liittyvinä koulutuksina henkilöstökoulutukset, työllisyysja ay-kurssit. Myönteisesti vastanneilta henkilöiltä on tiedusteltu jatkoksi, liittyykö kursseille osallistuminen työhön tai ammattiin vai johonkin muuhun aktiviteettiin. Rajaudumme vain niihin, joilla osallistuminen liittyy työhön tai ammattiin. Tarkastelemme vain yli 35-vuotiaita aikuisia, jotta ensimmäistä tutkintoaan tekeviä nuoria ei haarukoituisi mukaan. Erottelemme seuraavat kuvailevat analyysit toimialan ohella sukupuolen ja koulutustason mukaan. Työvoimatutkimuksen suurempi vastaajamäärä (noin 60 000 työllistä vuosittain, vs. noin 4 100 työolotutkimuksen palkansaajaa vuonna 2018) mahdollistaa perusasteen koulutuksen varassa olevien tarkastelun erikseen, kun muutoin erittelemme koulutusastekategorioista keskiasteen (toinen asteen ammatilliset ja erikoisammattitutkinnot), alimman ja alemman korkeakouluasteen sekä ylemmän korkeakouluasteen ja tutkijakoulutuksen. 1 Toimialat luokiteltu seuraavasti (TOL 2008 mukaan): 1 Teollisuus, 2 Muut pääosin yksityiset toimialat: Maa-, metsäja kalatalous, kaivostoiminta, Rakentaminen, sähkö-, kaasuja lämpöhuolto, jäähdytystoiminta, Tukkuja vähittäiskauppa, Kuljetus ja varastointi, Majoitus ja ravitsemustoiminta, Informaatio ja viestintä, Rahoitus, vakuutusja kiinteistöalan toiminta, Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta, Hallinto ja tukipalvelutoiminta, Taiteet, viihde ja virkistys, Muu palvelutoiminta + kotitaloudet; 3 Pääosin julkiset alat: Julkinen hallinto, maanpuolustus, kv-organisaatiot, Koulutus, Terveysja sosiaalipalvelut. 276 Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä Kuviossa 7.1. esitämme niiden työllisten osuudet, jotka ovat osallistuneet tai olleet kirjoilla tutkintoon johtavassa koulutuksessa jossakin oppilaitoksessa edeltävän neljän viikon aikana. Teollisuuden miestyöntekijät osallistuivat vuonna 2016 tutkintoon johtavaan koulutukseen kaikkein vähiten: vain 1–4 prosenttia heistä oli työnsä ohella kirjoilla jossakin oppilaitoksessa. Julkisten alojen miestyöntekijöistä samaan aikaan 6–10 prosenttia osallistui tutkintoon johtavaan koulutukseen, mikä on jopa enemmän kuin minkään toimialojen naisista. Teollisuustoimialojen naisista samat tai hieman pienemmät osuudet olivat tutkintoon johtavassa koulutuksessa kuin muiden toimialojen naistyöntekijöistä. Pääsääntöisesti korkeammin koulutetut myös kouluttautuvat lisää eniten; ilmiö on aikuiskoulutustutkimuksesta tuttu. Teollisuusaloilla uuteen tutkintoon johtavaan koulutukseen osallistuivat kaikkein useimmin korkeimmin koulutetut naiset, mikä ei ole teollisuuden kannalta myönteinen asia. Amerikkalaisessa tutkimuksessa (Cech & Blair-Loy 2019) tieteen ja teknologian korkeakoulutetut naiset siirtyivät tutkintoalaltaan pois miehiä useammin perheellistymisen jälkeen. Teollisuuden etu ei voi olla, että osaavat naiset siirtyvät toimialalta pois useammin kuin muut henkilöstöryhmät. Kuvio 7.1. Edeltävän neljän viikon aikana tutkintoon johtavassa koulutuksessa tai kirjoilla oppilaitoksessa, % työvoimatutkimuksen työllisistä vuonna 2016, 35+-vuotiaat, toimialan, sukupuolen ja koulutustason mukaan. Aineisto: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus. Työssä oppiminen teollisuusaloilla 277 Pirstoutuvatko työurat? Seuraavaksi tarkastelemme ammattiin tai työhön liittyvää muuta aikuiskoulutusta työvoimatutkimuksen työllisillä (kuvio 7.2.). Kyseessä ovat työhön liittyvät koulutukset, joista haastatteluissa mainitaan henkilöstökoulutus, työllisyyskoulutus ja ay-kurssit. Tällä mittarilla arvioiden matalimmin koulutetut teollisuustyöntekijät näyttävät kouluttautuvan hieman harvemmin kuin muiden toimialojen perusja keskiasteen koulutetut korkeasti koulutettuja teollisuusalojen miehiä lukuun ottamatta. Teollisuuden korkeimmin koulutetuista miehistä seitsemän, mutta naisista vain neljä prosenttia on osallistunut työhön tai ammattiin liittyvään koulutukseen edeltävän neljän viikon aikana. Julkisten alojen työntekijöillä matalammin koulutettujen työhön liittyvä lisäkouluttautuminen on yksityisiä aloja yleisempää. Osallistujia on kaikkiaan 1–8 prosenttia kaikista työllisistä. Matalimmin koulutetut osallistuvat lisäkoulutukseen vähiten. Kuvioissa 7.3.–7.6. sovellamme vuoden 2018 työoloaineistoa palkansaajille (N=4104). Tutkimuksessa on kaksi työorganisaatioiden järjestämään henkilöstökoulutukseen osallistumista kuvaavaa mittaria. Ensinnäkin on tiedusteltu osallistumista palkalliseen koulutukseen tai kursseille edeltävän vuoden aikana (kuvio 7.3.). Koulutustason mukaiset erot ovat kaikilla toimialoilla huomattavat. Kun alle Kuvio 7.2. Osallistunut ammattiin tai työhön liittyvään muuhun koulutukseen edeltävän neljän viikon aikana, % työvoimatutkimuksen työllisistä vuonna 2016, 35+-vuotiaat, toimialan, sukupuolen ja koulutustason mukaan. Aineisto: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus. 278 Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä puolet perusja keskiasteen koulutetuista on osallistunut tällaiseen koulutukseen, ylivoimainen enemmistö (61–84 %) korkeasti koulutetuista on ollut palkallisessa henkilöstökoulutuksessa. Teollisuustoimialan perusja keskiasteen sekä alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita naisia on koulutettu tai kurssitettu teollisuuden miestyöntekijöitä kuuden prosenttiyksikön verran harvemmin. Myös tällä mittarilla julkisten alojen henkilöstöt osallistuvat koulutuksiin useammin kuin yksityisten, mikä koskee sekä naisia että miehiä. Kuviossa 7.4. tarkastelussa ovat henkilöstökoulutuspäivät vuoden aikana. Myös tämä tarkastelu vahvistaa naisteollisuustyöntekijöiden heikomman pääsyn henkilöstökoulutukseen. Heidän osallistumispäivänsä jäävät kahteen–kolmeen siinä missä miesteollisuustyöntekijöitä on koulutettu kahdesta viiteen päivään vuodessa. Samalla tavalla on sukupuolittunut julkisten alojen työntekijöiden kouluttaminen: miehillä vuotuisia koulutuspäiviä on 4–6 ja naisilla 2–4. Voiko tällainen sukupuoliero työntekijäryhmien kouluttamisessa johtua eroista sosioekonomisissa asemissa työorganisaatioissa, vai onko kyse syrjinnästä koulutukseen pääsyssä (vrt. Koivunen ym. 2017)? Kuvio 7.3. Onko viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana ollut koulutuksessa tai kursseilla siten, että koulutusajalta on maksettu palkkaa, % 16–68-vuotiaista palkansaajista toimialan, sukupuolen ja koulutustason mukaan. Aineisto: Työolotutkimus 2018, Tilastokeskus. Työssä oppiminen teollisuusaloilla 279 Pirstoutuvatko työurat? Edelleen samaa sukupuolittuneisuutta on havaittavissa mittarilla, jolla palkansaajilta on tiedusteltu mahdollisuuksia saada nykyisessä työssä ammattitaitoa kehittävää koulutusta (kuvio 7.5.) sekä mittarilla siitä, kokeeko työntekijä voivansa kehittää itKuvio 7.5. Hyvät mahdollisuudet saada nykyisessä työpaikassa ammattitaitoa kehittävää koulutusta, % 16–68-vuotiaista palkansaajista toimialan, sukupuolen ja koulutustason mukaan. Aineisto: Työolotutkimus 2018, Tilastokeskus. Kuvio 7.4. Palkallisten koulutuspäivien lukumäärä kuluneiden 12 kuukauden aikana, keskiarvo (mikäli ei osallistunut, nolla päivää) 16–68-vuotiailla palkansaajilla toimialan, sukupuolen ja koulutustason mukaan. Aineisto: Työolotutkimus 2018, Tilastokeskus. 286 Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä perusteella vertailtavien ryhmien voi olettaa yhtä todennäköisesti voivan suorittaa erikoisammattitutkinnon (vrt. Asplund ym. 2018, 4). Kyseessä on siis keinotekoinen, ei-kokeellinen koe–kontrolli-asetelma. Kaltaistamisessa oletetaan, että (tässä luvussa) erikoisammattitutkinnon suorittajiksi valikoidutaan tiettyjen aineistossa havaittavien ominaisuuksien perusteella. Menetelmä olettaa, että tutkinnon suorittaminen on havaittavilta ominaisuuksiltaan samankaltaisten henkilöiden ryhmissä ikään kuin satunnaista. (Emt., 4–6.) Muodostimme myös vertailuryhmän vastaaville vuosille 2008–2012, jotta aikavälin taloussuhdanteiden vaihtelu tulisi huomioitua. Mukana on vuosittain 14915– 17 614 alemman ammatillisen tutkinnon suorittanutta teollisuuden työntekijää ilman uutta seuranta-aikaista tutkintoa. Aineiston ulkopuolelle jäävät henkilöt, jotka ovat suorittaneet erikoisammattitutkintoja olematta työssä. Näin ollen tarkastelumme koskee nimenomaan työssä ollessa tehtäviä erikoisammattitutkintoja. Erikoisammattitutkintoja tehneitä naisia on 117, kun vertailuryhmässä on 12486 naista. Tutkinnon tehneitä miehiä on 901, ja vertailuryhmässä heitä on 67565 (N yhteensä eri perusvuosina 81 069). Näin ollen koko aineiston naisista ja miehistä erikoisammattitutkinnon suorittaneita on noin yksi prosentti, mikä vastaa luvun kaksi yleisyystietoja. Perusvuonna aineistossa olevien keski-ikä oli 40 vuotta (naisten 42, kun taas miesten 40). Henkilöt on jätetty pois seurannasta, mikäli he ovat muuttaneet pois maasta tai kuolleet seurannan aikana. Otimme kuvailevassa analyysissa huomioon kolme tutkintoa edeltävää vuotta (ve3…ve1) sekä viisi tutkinnon suorittamista seuraavaa (v1…v5) vuotta. Varsinaisessa vaikuttavuusanalyysissa arvioimme työja työttömyyskuukausien ja tulojen viiden seurantavuoden summia. Erittelemme kaltaistamismuuttujia tarkemmin myöhemmin, ja tässä aloitamme havainnollistamalla muodostettujen ryhmien tulo-, työllisyysja työttömyyskehitystä kuvailevin analyysein. Kuvion 7.7. mukaisesti teollisuudessa työssä olleilla, erikoisammattitutkinnon suorittaneilla henkilöillä mediaanityötulot työkuukautta kohti kehittyivät myönteisesti niin naisilla kuin miehilläkin vertailuryhmään nähden. Tutkinnon suorituseli perusvuonna erikoisammattitutkinnon suorittaneen miehen mediaanikuukausitulo, joka sisälsi työja yrittäjätulot, oli 3393 euroa ja naisen 2939 euroa. Tavallisen toisen asteen tutkinnoilla miehet ansaitsivat perusvuonna 2925 euroa, ja naiset 2457 euroa. Viidentenä seurantavuonna vastaavat työtulot miehillä olivat Työssä oppiminen teollisuusaloilla 287 Pirstoutuvatko työurat? 3838 ja 3266 euroa, ja naisilla 3354 ja 2744 euroa. Näin ollen erikoisammattitutkintoja suorittaneen ryhmän työtulot olivat huomattavasti paremmat perusvuonna ennen kaltaistamista. Etenkin erikoisammattitutkinnon suorittaneilla miehillä oli kauttaaltaan korkeimmat tulot ja ne myös kehittyivät hieman muita ryhmiä edullisemmin. Heikoimmat tulot olivat toisen asteen perustai ammattitutkinnon tehneillä naisilla. Sukupuolten väliset erot olivat kauttaaltaan huomattavat. Esimerkiksi viidentenä seurantavuonna naisten työtulot olivat 87 prosenttia miesten tuloista erikoisammattitutkinnon suorittaneilla, ja ammatillisen (perus)tutkinnon suorittaneilla 84 prosenttia. Erikoisammattitutkinnon suorittaneista osa oli FOLK-rekisterin ammattiluokituksen perusteella johtajina, erityisasiantuntijoina ja asiantuntijoina jo ennen tutkinnon suorittamista. Viidentenä seurantavuonna puolet tutkinnon suorittaneista miehistä ja 45 prosenttia naisista oli vähintään asiantuntija-asemassa, kun taas alemman toisen asteen tutkinnon tehneistä miehistä 12 prosenttia ja naisista 19 prosenttia oli näissä ammattiasemissa. Kyseisen tutkinnon suorittava henkilöstö Kuvio 7.7. Teollisuusaloilla perusvuonna (v0) työssä olleiden henkilöiden mediaanikuukausityötulot (palkkaja yrittäjätulot) kolmena edeltävänä ja viitenä seurantavuonna, tutkinnon suorittaneilla ja vertailuryhmällä sukupuolen mukaan. Tarkastelussa vuosityötulot tehtyä työkuukautta kohden. N v0 = 80 972, joista erikoisammattitutkinnon suorittaneita 899 miestä ja 117 naista. Aineisto: FOLK, Tilastokeskus, perusvuodet 2008–2012, seurantavuodet 2009–2017. 288 Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä on siis edennyt uuden tutkinnon turvin urallaan. He ovat todennäköisesti myös itse koulutusja urahakuisia. Tutkintoa vailla olevat ja matalasti koulutetut ovat Suomen työmarkkinoilla aina altteimpia suhdanteiselle vaihtelulle ja heillä on eniten työttömyyttä. Myös tässä tarkastelussa (kuvio 7.8.) työttömyyskuukausien keskiarvo alkoi viiden vuoden seurannan loppua kohden kohota ammatillisen perustutkinnon tehneillä voimakkaammin kuin erikoisammattitutkinnon suorittaneilla. Erikoisammattitutkinnon suorittaneiden naisten työttömyys on tässä tarkastelussa vaihdellut, kun taas tutkinnon suorittaneilla miehillä ei niinkään. Tarkastelussa ovat perusvuonna työlliset henkilöt, joilla oli työttömyyttä ennen perusvuotta ja sen jälkeen vain vähän. Vertailuryhmän naisille kertyi työttömyyskuukausia seurannan viidentenä vuonnakin keskimäärin vain alle yksi. Seuraavana kuvailevan analyysin kohteena tarkastelemme työkuukausia (kuvio 7.9.). Samoin kuin työttömyyskuukausilla, myös työkuukausilla mitattuna näiden perusvuonna työllisten henkilöiden työhön kiinnittyminen on vahvaa. Vuotuiset Kuvio 7.8. Teollisuusaloilla perusvuonna (v0) työssä olleiden henkilöiden työttömyyskuukaudet kolmena edeltävänä ja viitenä seurantavuonna, tutkinnon suorittaneilla ja vertailuryhmällä sukupuolen mukaan. Perusvuonna kaikki työssä teollisuustoimialalla. N v0 = 81 069, joista erikoisammattitutkinnon suorittaneita 901 miestä ja 117 naista. Aineisto: FOLK, Tilastokeskus. Työssä oppiminen teollisuusaloilla 289 Pirstoutuvatko työurat? työkuukaudet ovat viidentenä seurantavuonna keskimäärin 11,5. Myös tässä tarkastelussa erikoisammattitutkinnon tehneiden, etenkin miesten, työkuukausien keskiarvo on hieman korkeampi kuin vertailuryhmäläisillä. Samansuuntaisesti kuin edellä, alemman tutkinnon tehneiden naisten keskimääräiset työkuukaudet ovat hieman heikommat kuin muilla ryhmillä. Tarkastelimme lisäksi henkilöiden seurantavuosien pääasiallisen toiminnan statuksia (ei kuviota). Työttömiä oli viidentenä seurantavuonna kuusi prosenttia erikoisammattitutkinnon suorittaneista miehistä ja neljä prosenttia naisista, kun taas ammatillisen perustutkinnon suorittaneista miehistä työttöminä oli yhdeksän prosenttia ja naisista kuusi prosenttia. Lisäksi työvoiman ulkopuolella oli enemmän tavallisen ammatillisen tutkinnon tehneitä ja heidän työllisyysasteensa oli kaikkiaan matalampi (88 % vs. 93 % miehillä ja 84 % vs. 93 % naisilla, 5. seurantavuonna). Erikoisammattitutkinnon tehneet teollisuuden työntekijät kiinnittyivät siis työllisiksi kaikkiaan hieman vahvemmin kuin ammatillisen perustai ammattitutkinnon suorittaneet työntekijät. Kuvio 7.9. Teollisuusaloilla perusvuonna (v0) työssä olleiden henkilöiden työkuukaudet kolmena edeltävänä ja viitenä seurantavuonna, tutkinnon suorittaneilla ja vertailuryhmällä sukupuolen mukaan. Perusvuonna kaikki työssä teollisuustoimialalla. N v0 = 81 060, joista erikoisammattitutkinnon suorittaneita 901 miestä ja 117 naista. Aineisto: FOLK, Tilastokeskus. 290 Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä Vertasimme vielä sitä, miten tutkintoja vertailuryhmäläiset kiinnittyivät perusvuoden toimipaikkoihinsa toisena seurantavuonna perusvuoteen nähden. Havaitsimme kiinnostavan sukupuolieron. Erikoisammattitutkinnon suorittaneista miehistä eri toimipaikkaan oli siirtynyt 17 prosenttia, kun taas vertailuryhmäläisistä 12 prosenttia. Naisista puolestaan toisaalle oli siirtynyt selvästi pienempi osuus tutkinnon suorittaneista, vain yhdeksän prosenttia, kun vertailuryhmässä toimipaikkaa vaihtaneita naisia oli saman verran kuin miesten vertailuryhmässä (12 %). Kyseessä voi olla vastentahtoinen liikkuvuus, so. toimipaikkojen lakkautus, mutta yhtä hyvin myös vapaaehtoinen uraliikkuvuus. Varovaisesti voisi arvioida, että uusi tutkinto realisoituu miehillä nopeammin uusina avautuvina urakehitysmahdollisuuksina, kun taas naiset sitoutuvat vahvemmin toimipaikkaan, jossa heille on räätälöity mahdollisuus lisäosaamisen eli erikoisammattitutkinnon suorittamiseen. Kaikkiaan erikoisammattitutkinnon suorittavat ovat valikoitunut ryhmä, minkä vuoksi edellä eritellyillä kuvailevilla tuloksilla ei voida vielä arvioida uuden tutkinnon vaikuttavuutta. Vaikuttavuusanalyysilla tavoitellaan tämän valikoitumisen ottamista huomioon. Siinä tarkastellaan kaltaistamismenettelyllä tietyn toimenpiteen tai tapahtuman eli tässä kontekstissa erikoisammattitutkinnon suorittamisen aiheut tamaa muutosta vastemuuttujassa niihin nähden, joita kyseinen toimenpide ei koske. Esimerkiksi ekonomistisissa työllisyyspoliittisissa vaikuttavuusarvioinneissa tarkastellaan, miten jokin tietty toimenpide, kuten palkkatuki, vaikuttaa tukea saaneiden henkilöiden työuratulemiin verraten henkilöihin, jotka eivät tukea saaneet (ks. Asplund ym. 2018, 3). Kaltaistamisessa valitaan vertailuryhmäksi havaittavilta ominaisuuksiltaan samankaltaisia henkilöitä iän, sukupuolen, koulutustason ja lukuisien keskeisten työmarkkina-asemaa kuvaavien tekijöiden perusteella (emt., 41–42). Analyysissa voidaan kaltaistamisen jälkeen argumentoida vaikuttavuudella, ja tavoitteena on välttyä valikoitumisharhalta. Analyysissa vertailtavien henkilöiden tulisi olla ikään kuin riittävän ”päällekkäisiä” eli vertailuja osallistujaryhmistä muodostettavien parien olisi oltava riittävän samanlaisia (emt., 4–6). Analyysi aloitetaan arvioimalla propensity score -indeksejä eli toimenpideja vertailuryhmien henkilöiden todennäköisyyksiä suorittaa sama tutkinto (vrt. Rosenbaum & Rubin 1983) esimerkiksi logistista regressiota käyttäen. Tämän jälkeen ryhmät kaltaistetaan käyttäen esimerkiksi lähimmän naapurin menetelmää (engl. nearest neighbour matching): tällöin Työssä oppiminen teollisuusaloilla 291 Pirstoutuvatko työurat? etsitään vertailuryhmästä paras mahdollinen pari, jolla on pienin ero propensity score -indeksin suhteen. Seuraavassa analyysivaiheessa osallistumisen vaikutusta arvioidaan ”laskemalla keskiarvo koeryhmän henkilöiden toimenpiteen jälkeisten tulemien ja luotujen vaihtoehtoisten tulemien erotuksista. Näin estimoitua vaikutusta kutsutaan keskimääräiseksi vaikutukseksi toimenpiteeseen osallistujille (engl. average treatment effect for the treated, ATT)” (Imbens 2015, sit. Asplund ym. 2018, 6). Kaltaistamismenetelmä Sovellamme kyseistä propensity score matching -kaltaistamismenetelmää. Vertailuryhmään valitsimme henkilöt, jotka ovat suorittaneet toisen asteen ammatillisen tutkinnon ennen vuotta 2008, mutta eivät uutta korkeampaa tutkintoa vuoteen 2017 mennessä. Vertailuryhmäläiset on valittu satunnaisesti viitenä yhtä suurena ryhmänä vuosilta 2008–2012. Nämä vuodet ovat siis samat kuin erikoisammattitutkinnon suorittaneiden poimintavuodet. Näin verrokkiryhmässä huomioidaan vuosien vaihtelu ja valituilla on samat perusvuodet. Asplundin ryhmän mukaan (2018, 6–7) ”aineistosta tulisi havaita kaikki tekijät, jotka vaikuttavat sekä toimenpiteeseen osallistumiseen että tarkasteltaviin tulemiin. Tarvittavien tekijöiden huomioimisen jälkeen toimenpiteeseen osallistumisen pitäisi siis riippua vain tekijöistä, jotka ovat itsessään riippumattomia henkilöiden tulemista”. Tyypillisiä vaikeasti havaittavia tekijöitä ovat henkilön motivaation ja persoonallisuuden kaltaiset tekijät (emt.; Kauhanen ym. 2017). Työvoimapolitiikan osalta näitä havaitsemattomia tekijöitä arvioidaan voitavan riittävästi ja luotettavasti huomioida, kun kaltaistamisessa otetaan mukaan henkilöiden sosioekonomisia ja perhetietoja sekä edeltävää työmarkkinahistoriatietoa (Asplund ym. 2018, 6–7). Tässä luvussa tarkastelemme työllisiä henkilöitä, minkä vuoksi huomioimme edeltävän työmarkkinahistorian ja sen ohella opintohistorian. Seikat, joiden nojalla arvioimme erikoisammattitutkinnon suorittaneet ja suorittamattomat mahdollisimman samankaltaisiksi havaittavien tekijöiden osalta olivat ikä, sukupuoli, pari suhde, henkilön biologisten lasten lukumäärä, koulutustaso (kaikilla on toisen asteen perustai ammatillinen tutkinto), ammattiasema vuotta ennen perusvuotta 292 Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä pääluokkatasolla, toisen asteen tutkinnon suorittamisesta kulunut aika (yhtä monta vuotta tutkinnosta) edeltävien 20 vuoden aikana, katkeamattoman työhistorian pituus (yhtä monta vuotta pääasiallisen toiminnan mukaan työllisenä perusvuodesta taaksepäin) viimeisten 20 vuoden aikana sekä kiinnittyminen työhön samalle teollisuusalalle kahtena vuonna ennen perusvuotta. Lisäksi huomioimme työkuukaudet, työttömyyskuukaudet ja saman tulotason (ansiotulot työkuukautta kohti) vuoden ja kaksi vuotta ennen tutkinnon suorittamista. Tulojen olemme sallineet olevan eritasoiset miehillä ja naisilla. Propensity score -arvojen laskemiseen käytimme logistista regressiota, joka on yleisin tähän käytetty menetelmä. Kohderyhmän ja vertailuryhmän samankaltaistamiseen käytimme yhteensovittamista (matching), jolla jokaiselle erikoisammattitutkinnon suorittaneelle valitaan pari käyttäen lähimmän naapurin menetelmää. Taulukko 7.1. Propensity score -kaltaistamiseen valitut muuttujat ja indeksien arvot. Keskiarvo Keskiarvo T-testi Kohderyhmä Vertailuryhmä % bias t P>|t| Sukupuoli 0,1 0,1 -2,0 -0,48 0,631 Ikä 38,4 38,5 -0,7 -0,18 0,858 Ikä*ikä 1538,9 1544,2 -0,8 -0,19 0,850 On parisuhde v0 0,8 0,8 4,9 1,19 0,234 Biologisten lasten lkm v0 0 1 2 >2 - 0,2 0,4 0,2 0,1 0,4 0,2 2,4 -1,3 2,7 0,55 -0,27 0,61 0,580 0,784 0,542 Toimiala Sahaja levyteollisuus Paperiteollisuus Koksi ja öljy Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus Lääkintätuotteiden valmistus Kumija muovituotteiden valmistus Metallien jalostus Metallituotteiden valmistus Koneiden ja laitteiden valmistus Elektroniikka ja sähkötuotteet Kulkuneuvojen valmistus - 0,1 0,0 0,1 0,0 0,1 0,1 0,2 0,2 0,1 0,1 0,1 0,0 0,1 0,0 0,1 0,1 0,2 0,2 0,1 0,1 2,1 0,0 -3,7 -1,0 1,1 0,4 -2,3 1,3 -1,2 0,0 0,59 0,00 -0,75 -0,26 0,25 0,08 -0,54 0,30 -0,29 0,00 0,557 1,000 0,455 0,796 0,806 0,940 0,592 0,766 0,772 1,000 Ps R2 0.003, LR chi2 7.85, p>chi2 1.000, MeanBias 1.7, MedBias 1.3, B 12.4, R 1.02, %Var 58 Työssä oppiminen teollisuusaloilla 293 Pirstoutuvatko työurat? Taulukko 7.1. Propensity score -kaltaistamiseen valitut muuttujat ja indeksien arvot. Keskiarvo Keskiarvo T-testi Kohderyhmä Vertailuryhmä % bias t P>|t| Ammattikoodi vuosi ennen v0 Johtajat Erityisasiantuntijat Asiantuntijat Muut Opiskelijat ja varusmiehet Työttömät (sose mukaan) - 0,0 0,2 0,7 0,0 0,0 0,1 0,2 0,6 0,0 0,0 -2,6 -3,4 4,7 -2,0 1,4 -0,51 -0,62 0,93 -0,45 0,32 0,607 0,532 0,354 0,655 0,750 II asteen perustutkinnon suorittamisesta kulunut aika, vuosia 15,8 15,9 -1,1 -0,25 0,802 Katkeamattoman työhistorian pituus, vuosia 12,5 12,5 -0,1 -0,02 0,982 Työttömyyskuukausien lkm vuosi ennen v0 0,1 0,1 2,7 0,95 0,341 Työttömyyskuukausien lkm 2 vuotta ennen v0 0,1 0,1 -1,0 -0,34 0,733 Työkuukausien lkm vuosi ennen v0 12,0 12,0 -0,4 -0,14 0,891 Työkuukausien lkm 2 vuotta ennen v0 12,0 11,9 0,6 0,26 0,798 Kuukausiansiot vuosi ennen v0, euroa 3290,4 3263,1 2,8 0,58 0,559 Kuukausiansiot 2 vuotta ennen v0, euroa 3169,3 3144,6 2,6 0,55 0,583 Sukupuoli*kuukausiansiot vuosi ennen v0, euroa (naiset) 3633,6 3627,8 0,4 0,09 0,930 Sukupuoli*kuukausiansiot 2 v ennen v0, euroa (naiset) 3482,7 3478,6 0,3 0,06 0,950 Sama toimiala 2 vuotta ennen 0-vuotta kuin 0-vuonna 0,9 0,9 2,4 0,57 0,572 Ps R2 0.003, LR chi2 7.85, p>chi2 1.000, MeanBias 1.7, MedBias 1.3, B 12.4, R 1.02, %Var 58 Olemme koonneet kaltaistamismuuttujat taulukkoon 7.1. Kaltaistamismenetelmän tuloksen laadun tarkistuksen aikana paransimme mallia lisäämällä iän toisen asteen sekä sukupuolen ja kuukausitulojen yhdysvaikutuksen vuoden ja kaksi vuotta ennen perusvuotta. Logistinen regressio sekä Propensity Score -kaltaistaminen on toteutettu Stata 16.0 -ohjelmiston psmatch2-paketilla (Leuven & Sianesi 2003). Lopulliseen malliin jäävät muuttujat, kohderyhmän ja vertailuryhmän keskiarvot ja niiden erojen prosentuaaliset erot, T-testin arvot sekä merkitsevyydet esitämme taulukossa 7.1. Pääsimme mallia parantamalla pieneen keskimääräiseen prosentuaaliseen eroon itseisarvojen keskiarvoissa (1,7 prosenttia). Kaikkien muuttujien prosentuaaliset keskiarvojen erot kaltaistettavilla ryhmillä ovat pienempiä kuin viisi prosenttia. T-testin, jota käytämme muuttujien keskiarvojen yhtäsuuruuden testaamiseen kontrollija vertailuryhmien välillä, tulisi olla ei-merkitsevä kaltaistamisen Taulukko 7.1. jatkuu 294 Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä jälkeen (Rosenbaum & Rubin 1985). Viimeisessä mallissa t-testi oli ei-merkitsevä kaikkien muuttujien kohdalla. Tulokset: erikoisammattitutkinnolla myönteisen suuntaisia työuratulemia Taulukossa 7.2. esitämme erikoisammattitutkinnon suorittamisen vaikutukset keskimääräisiin kuukausituloihin sekä työja työttömyyskuukausiin viiden vuoden seuranta-aikana vertailuryhmänä oleviin, toisen asteen tutkinnon suorittaneisiin teollisuuden työntekijöihin nähden. ATT-vaikutukset olivat suunnaltaan myönteiset suuntaiset ja systemaattiset niin naisilla kuin miehilläkin: tutkinnon tehneiden tulot olivat vertailuryhmää suuremmat, työkuukausia oli enemmän, ja työttömyyskuukausia vähemmän. Kuitenkaan erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Näin ollen erikoisammattitutkinnolla ei ole itsenäistä vaikutusta mihinkään näistä tutkimistamme työuraseurauksista, kun kaltaistamismenetelmällä valitaan tarkasteluun havaittavilta ominaisuuksiltaan samanlaiset henkilöparit. Jatkoimme erikoisammattitutkinnon mahdollisen vaikutuksen tutkimista eri erottelevien tekijöiden mukaan. Taulukossa 7.3. tarkastelemme samoja työuraindikaattoreita henkilön aiemman katkeamattoman työhistorian pituuden mukaan. Aiempi työhistoria on laskettu perusvuodesta taaksepäin vuosi kerrallaan siihen saakka, kunnes takana on ensimmäinen vuosi ei-työllisenä. Nyt havaitsemme, että alle 10 vuotta työllisinä olleilla erikoisammattitutkinto vaikutti myönteisesti tuloihin ja ero vertailuryhmään nähden on tilastollisesti merkitsevä ja melko huomattava, keskimäärin 344 euroa kuukaudessa seurannan aikana. Pidemmän katkeamattoman työkokemuksen ryhmissä erikoisammattitutkinnolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta kuukausituloihin. Uudella tutkinnolla ei ollut vaikutusta myöskään työkuukausiin ja työttömyyskuukausiin työhistorian pituuden mukaan. Työssä oppiminen teollisuusaloilla 295 Pirstoutuvatko työurat? Taulukko 7.2. Erikoisammattitutkinnon vaikutus työtuloihin sekä työja työttömyyskuukausiin. ATT= average treatment effect for the treated. Aineisto: FOLK, Tilastokeskus. Keskimääräinen kuukausitulo v1–v5, euroa / työkuukausi Työssäolokuukausien summa v1–v5 Työttömyyskuukausien summa v1–v5 Kaikki Kohderyhmä 3762 58,3 1,7 Vertailuryhmä 3602 57,9 2,4 ATT erotus (s.e.) 161 (56) 0,4 (0,3) -0,7 (0,3) N kohderyhmä 1 018 1 018 1 018 N vertailuryhmä 81 069 80 150 80 168 Miehet Kohderyhmä 3806 58,4 1,7 Vertailuryhmä 3653 57,9 2,5 ATT erotus (s.e.) 153 (59) 0,6 (0,3) -0,8 (0,3) N kohderyhmä 901 901 901 N vertailuryhmä 67 565 67 646 67 646 Naiset Kohderyhmä 3426 57 1,5 Vertailuryhmä 3145 56 2,8 ATT erotus (s.e.) 281 (172) 0,7 (1,1) -1,2 (0,8) N kohderyhmä 117 117 117 N vertailuryhmä 12 486 12 504 12 621 *** p≤0.05 302 Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä mät kulkevat koulutetumpia useammin työttömyyden kautta (ks. luku 5 tässä teoksessa), mihin liittyy aina työmarkkinoilta putoamisen riski. Uudet työssä hankitut taidot vahvistaisivat yksilön työmarkkina-asemaa (vrt. Ci ym. 2015), samoin kuin esimerkiksi aikuisena hankitut uudet tekniikan alan alemmat korkeakoulututkinnot (Böckerman ym. 2018). Myös työnantajien edellytyksiä ja kiinnostusta tarjota näitä kouluttautumisen mahdollisuuksia tulisi vahvistaa. Kehittymismahdollisuuksien parantaminen työssä voisi myös sitouttaa työvoimaa teollisuusaloille nykyistä paremmin. Erikoisammattitutkinnon työuravaikutukset ovat oikean suuntaisia Työuran kannalta tarkastelimme yhtä aikuiskoulutuksena suoritettavaa tutkintoa, erikoisammattitutkintoa. Oletimme, että työntekijän ammattiin ja työhön kiinnittyvä syventävä tutkinto ennakoisi myönteisiä työuratulemia. Taustoittavassa analyysissa osoittautui, että työllisyys oli näillä teollisuuden työllisillä kaikkiaan hyvin vahvaa sekä ennen että jälkeen perusvuoden, ja vastaavasti työttömyys oli vähäistä. Erikoisammattitutkinnon suorittaneiden työtulojen kehitys näytti tutkintoa tekemättömiin nähden hyvin myönteiseltä, etenkin miehillä. Havaitsimme myös, että erikoisammattitutkinnon suorittaneet miehet vaihtoivat toimipaikkaa toiseen seurantavuoteen mennessä useammin kuin ammatillisen perustutkinnon tehneet, kun taas tutkinnon tehneistä naisista harvempi siirtyi pois uuden tutkinnon aikaisesta toimipaikastaan. Miehet siis hyödynsivät tutkinnon tuomaa etua ja tekivät vapaaehtoisia urasiirtymiä tutkinnon suorittamisen jälkeen. Kuitenkin sekä tutkinnon tehneissä että vertailuryhmissä useampi kuin neljä viidestä työntekijästä oli toisena perusvuoden jälkeisenä vuonna työssä samassa teollisuuden toimipaikassa. Kaltaistamismallissa erikoisammattitutkinnon vaikutukset tuloja työllisyyskehitykseen jäivät vähäisiksi. Erikoisammattitutkinnon tehneillä tulotaso oli tutkintoa tekemättömiin nähden kaltaistamisanalyysissa korkeampi, työkuukausia oli hieman enemmän, ja työttömyyskuukausia hieman vähemmän. Vaikutukset eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Erot voivat jäädä tilastollisesti merkitsemättömiksi siksi, että uuden erikoisammattitutkinnon suorittaneiden ryhmä koko Työssä oppiminen teollisuusaloilla 303 Pirstoutuvatko työurat? oli pieni. Toisaalta ne osoittavat, että erikoisammattitutkinnon suorittavat ovat valikoitunut ryhmä, jonka työmarkkina-asema on jo ennen uutta tutkintoa vahvempi kuin ammatillisen perustai ammattitutkinnon tehneillä yleensä. Havaitsimme kuitenkin tilastollisesti merkitsevät myönteiset tulovaikutukset niillä uuden tutkinnon tekijöillä, jotka olivat tehneet ammatillisen perustutkinnon tekniikan aloilla, sekä niillä, joiden uusi tutkinto sijoittui kaupan, hallinnon ja oikeustieteiden tai tekniikan aloille. Myös ne erikoisammattitutkinnon tehneet, joiden edeltävä työhistoria oli korkeintaan yhdeksän vuoden mittainen, saivat uudesta tutkinnosta myönteistä tulovaikutusta. Samoin erikoisammattitutkinnon vaikutukset työja työttömyyskuukausiin olivat odotusten suuntaiset, mutta eivät tilastollisesti merkitsevät. Koska tarkastelimme vain perusvuosina työllisiä, työhön kiinnittyminen oli kaikilla korkeaa ja indikaattorin merkitys tässä tarkastelussa tuloja vähäisempi. Ainoa tilastollisesti merkitsevä vaikutus koski sitä, että tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon tehneillä uusi tutkinto hieman vähensi keskimääräisiä työttömyyskuukausia viiden vuoden seurannassa. Näin on pääteltävissä, että erikoisammattitutkinnon tehneiden myönteisemmät työuraindikaattorit kuvailevassa analyysissa kertovat jo lähtötilanteessa paremmassa työmarkkina-asemassa olevista henkilöistä. Todennäköisesti työnantajayritykset rohkaisevat niitä henkilöitä tekemään erikoisammattitutkintoja, joita ne haluavat sitouttaa. Tärkeää on tässä yhteydessä huomata, että koulutusinvestoinnit paitsi vahvistavat yksilöiden taitoja myös yritysten tuottavuutta, joskin vaikutusmekanismit ovat monimutkaisia. Francesco Daveri ja Mika Maliranta (2007) ovat havainneet, että eri teollisuuden aloilla henkilöstön koulutustason nousuun yhteydessä olevat tuottavuushyödyt realisoituvat eri tahtia. Esimerkiksi elektroniikkaja konepajateollisuudessa henkilöstön koulutustason nousu näkyy tuottavuuden kasvuna parin vuoden viiveellä, mutta metsäteollisuudessa viive on vieläkin pidempi. Palkkataso kuitenkin nousee toimialasta riippumatta välittömästi, kun henkilöstön koulutustaso paranee, mikä ainakin lyhyellä aikavälillä heijastuu negatiivisesti yrityksen kannattavuuteen ja tuottavuuteen. Seuranta-analyysin rajoitus on, että rekisteritieto mahdollistaa vain kapean näkymän kaikkeen siihen uuteen, jota työntekijät oppivat työssään, täydennyskoulutuksessa sekä oppilaitoksissa. Toisaalta rekistereihin perustuvat tilastotutkimukset 304 Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä osoittavat systemaattisesti ja kiistatta eritasoisten tutkintojen merkityksen työurien kannalta. Koulutuksen korkeampi taso on suoraviivaisesti yhteydessä vahvempaan työmarkkina-asemaan niin työllisyyden kuin ansiokehityksenkin kannalta, mikä on luettavissa tämänkin teoksen lukujen 5 ja 6 tuloksista. Keskeisenä mekanismina selkeiden työuravaikutusten taustalla ovat todennäköisesti henkilön valmiudet pitkäjänteiseen toimintaan tutkinnon hankkimisessa ja työuralle hakeutumisessa, mutta myös työnantajien investoinnit osaavaan ydintyövoimaan, ja viime kädessä yhteiskunnan investoinnit koulutukseen. Coelli ja Tabasso (2019) huomauttavat, että vaikka tulot tai työllisyys eivät välittömästi paranisi eri aikuiskoulutuksen muotojen yhteydessä, hyödyt välittyvät yhteiskunnalle ja organisaatioille työntekijöiden työtyytyväisyyden ja motivaation paranemisen myötä. Motivoitunut työntekijä on tuottavampi. Näin aikuiskoulutus voi välillisesti tukea työikäisen väestön työkykyä ja sitä myötä pidentää työuria. Väestön taitojen ja osaamisen vahvistaminen on samalla yhteiskunnille tärkeää, koska se lisää yksilöiden kiinnittymistä työhön ja toisin sanoen työmarkkinoiden inklusiivisuutta (OECD 2017). Aikuiskoulutuksen eri muodoista tarvittaisiin kuitenkin vielä lisää pitkittäistutkimusta. Tässä tarkastellut erikoisammattitutkinnot ovat vielä verrattain nuoria tutkintoja. Olisi kiinnostavaa tutkia työntekijöiden ja työnantajien kokemuksia näiden ja muiden näyttötutkintojen suorittamisesta osana työtä. Pohjustavassa analyysissamme havaitsimme, että erikoisammattitutkinnon suorittaneiden pääasiallinen työmarkkinastatus oli seurannassa vertailuryhmää selvästi korkeampi. Vertailuryhmästä useampi oli siirtynyt kokonaan työvoiman ulkopuolelle. Vaikka vaikutusanalyysin tulokset jäivät tässä vaatimattomiksi, osallistuminen tutkinnon korottamiseen johtavaan koulutukseen näyttäisi tukevan työikäisten kiinnittymistä työmarkkinoille. Tutkimisen arvoista olisi myös laajentaa tarkastelu kaikkien eri alojen erikoisammattitutkintojen työuravaikutuksiin. Työssä oppiminen teollisuusaloilla 305 Pirstoutuvatko työurat? Lopuksi: tarkkuutta politiikkauudistusten motivointiin Jatkuvan oppimisen taustalla olevassa aikuiskoulutusretoriikassa kaikki argumentit eivät ole aina kohdallaan. Tämän teoksen alussa olemme keskustelleet siitä, missä määrin työn murrosta koskevat oletukset pitävät paikkansa, mitä tulee arvioihin automaation etenemisen aiheuttamasta työpaikkojen kadosta. Tämän luvun alussa keskustelimme uudelleenkoulutustarpeen arviointiin liittyvistä epävarmoista laskelmista. Kolmaskin ongelma koulutustarpeen arvioinneissa saattaa olla. OECD nimittäin esittää, että moni ammateista, joissa on työvoimapula, edellyttää korkeaa osaamista. Samalla OECD kysyy, onko tutkintoon johtava koulutus riittävän nopea ratkaisu osaajapulaan. Kuitenkaan nyt työmarkkinoilla kaivattavien terveydenhuollon, koulutuksen, sosiaalityön, lääketieteen tai varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden (OECD 2020, 17; perustuu TEM 2019) työvoimapula ei ole ratkaistavissa epämuodollisella aikuiskoulutuksella. Kaikki nämä edellyttävät korkea-asteen tutkinnon suorittamista. Toisaalta Suomessa on myös syntynyt vertailumaihin nähden enemmän matalaa koulutusta vaativia työpaikkoja, ja tietyissä ammattiryhmissä hyvin koulutetusta työvoimasta on myös ylitarjontaa (OECD 2020, 17). Onkin kysyttävä, onko työmarkkinoilla tarve yleisesti, OECD:n esittämin tavoin, korkeasta osaamisesta (high-skilled) vai sittenkin siitä, että joistakin erityisistä, eri taitotasojen ammattilaisista on aina kerrallaan pulaa, kun taas toisista ei. Pulaa on nimittäin myös siivoojista ja palveluja myyntityöntekijöistä. Teknologisen kehityksen sanotaan siis yleisellä tasolla aiheuttavan osaajapulaa samalla, kun työvoimapulaa on erityisesti sosiaalija terveydenhuoltoalan vuorovaikutteista kasvatusja asiakastyötä tekevistä asiantuntijoista (OECD 2020, 18–19). Se, että neljänneksellä työvoimasta työ tulee muuttumaan teknologioiden vaikutuksesta, ei vielä tarkoita työpaikkojen katoa, kuten olemme tämän teoksen ensimmäisessä luvussa keskustelleet. Suomessa harvemman kuin joka kymmenennen työntekijän työ on arvioitu kokonaan alttiiksi teknologian muutokselle (OECD 2020, 19), ja tältäkin osin arviot siitä, onko tämä paljon vai vähän – enemmän vai vähemmän kuin aiemmin työmarkkinoiden alituisessa myllerryksessä – puuttuvat. On mahdollista, 306 Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä ettei käynnissä ole erityistä työn murrosta vaan aivan tavanomainen, alituinen työn ja sen kysynnän muutos ja vaihtelu. Työvoiman koulutustarpeita on Suomessa totuttu arvioimaan työn kysynnän mukaan. Neuvonpito kunkin ajanhetken tulevaisuuden työmarkkinoiden tarpeista on ollut institutionalisoitua, eri toimintaa. Kuten OECD listaa, väestön taitoja ja osaamista voi lisätä muodollisessa tutkintoon johtavassa koulutuksessa, epämuodollisessa koulutuksessa (lyhyet kurssit, seminaarit ja vastaavat) sekä informaalisti (missä tahansa, tekemällä oppimalla, verkostoissa; OECD 2020, 16). Näiden kaikkien onnistumista ja niitä tukevia politiikkatoimia työmarkkinatoimijat ovat todennäköisesti tottuneet työskentelyssään arvioimaan. Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen valmistelun motivointi saattoikin perustua hieman hataraan näyttöön. Sen tavoitteet ovat kuitenkin kannatettavat, ja valmistelu on perusteellista. Työskentely on ilmeisen avointa ja osallistavaa, mitä tulee sekä parlamentaarisiin toimijoihin, tutkijoihin että työmarkkinaosapuoliin. Työskentelyn myötä myös tilannekuva on tarkentunut, ja tätä kirjoittaessa on kiinnostavaa odottaa työskentelyssä syntyviä ehdotuksia uusista politiikkatoimista. Työssä oppiminen teollisuusaloilla 307 Pirstoutuvatko työurat? Kirjallisuus Ahokas, Jussi, Alaja, Antti & Eskelinen, Teppo (2018) Talousteoriat ja työllisyyspolitiikka. Teoksessa Jouko Kajanoja (toim.) Työllisyyskysymys. Helsinki: Into Kustannus, 25–48. Asplund, Rita, Kauhanen, Antti, Päällysaho, Miika & Vanhala, Pekka (2018) Palkkatuen vaikuttavuus – palkkatukijärjestelmän ja sen uudistuksien arviointi. Helsinki: Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 75/2018. Asplund, Rita & Maliranta, Mika (2005) Koulutus talouskasvun kiihdyttäjänä – myytti vai fakta? Teoksessa Ari Hyytinen & Petri Rouvinen (toim.) Mistä talouskasvu syntyy? Helsinki: ETLA B214, 89–110. Asplund, Rita & Maliranta, Mika (2006) Koulutuksen taloudelliset vaikutukset. Helsinki: Sitran raportteja 60. Bennett, Patrick, Blundell, Richard & Salvanes, Kjell G. (2020) A Second Chance? Labor Market Returns to Adult Education Using School Reforms. Trondheim: Institutt for samfunnsøkonomi / Department of Economics, Discussion Paper SAM 14/2020. Busk, Henna, Kauhanen, Antti, Karhunen, Hannu & Suhonen, Tuomo, (2019) Mitä tiedämme jatkuvan oppimisen rahoituksen vaikuttavuudesta? Esitys ja kirjallinen arvio Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen valmistelun tutkijatapaamisessa 26.11.2019, Helsinki. https://minedu.fi/tutkijatapaaminen (viitattu 13.8.2020). Böckerman, Petri, Haapanen, Mika & Jepsen, Christopher (2018) More skilled, better paid: Labour-market returns to postsecondary vocational education. Oxford Economic Papers 70(2): 485–508. Böckerman, Petri, Haapanen, Mika & Jepsen, Christopher (2019) Back to school: Labormarket returns to higher vocational schooling. Labour Economics 61. Online First. Cech, Erin & Blair-Loy, Mary (2019) The changing career trajectories of new parents in STEM. PNAS 116(10): 4182–4187. Ci, Wen, Galdo, Jose, Voia, Marcel & Worswick, Christopher (2015) Wage returns to midcareer investments in job training through employer supported course enrollment: Evidence for Canada. IZA Journal of Labor Policy 4(9): 1–25. Coelli, Michael & Tabasso, Domenico (2019) Where are the returns to lifelong learning? Empirical Economics 57(1): 205–237. Daveri, Francesco & Maliranta, Mika (2007) Age, seniority and labour costs: Lessons from the Finnish IT revolution. Economic Policy 22(1): 117–175. Helsingin Sanomat (HS 23.9.2019) ”Miljoona suomalaista pitää kouluttaa uudelleen” – Mutta kuka keksi hurjan luvun, joka vakiintui politiikan hokemaksi? HS-selvitys. Helsinki: Helsingin Sanomat. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005838222.html (viitattu 13.8.2020). 308 Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä Henseke, Golo, Felstead, Alan, Gallie, Duncan & Green, Francis (2017) Skills Trends at Work in Britain: First Findings from the Skills and Employment Survey 2017. https://www. cardiff.ac.uk/__data/assets/pdf_file/0011/1229834/2_Skills_at_Work_Minireport_ Final_edit.pdf (viitattu 13.8.2020). Hoyle, Robin (2015) Informal Learning in Organizations. How to Create a Continuous Learning Culture? Philadelphia: Kogan Page. Imbens, Guido (2015) Matching methods in practice: Three examples. Journal of Human Resources 50(2): 373–419. Kauhanen, Antti (2018) The Effects of an Education-Leave Program on Educational Attainment and Labor-Market Outcomes. Helsinki: ETLA Working Papers No 56. http://pub.etla.fi/ETLA-Working-Papers-56.pdf (viitattu 13.8.2020). Kauhanen, Antti & Riukula, Krista (2019) Työmarkkinoiden eriytyminen ja tasa-arvo Suomessa. Teoksessa Mia Teräsaho & Johanna Närvi (toim.) Näkökulmia sukupuol ten tasa-arvoon. Analyyseja tasa-arvobarometrista 2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 80–100. Koivunen, Tuija, Ojala, Satu, Saari, Tiina & Viitasalo, Niina (2017) Sukupuolten tasa-arvo työelämässä. Teoksessa Pasi Pyöriä (toim.) Työelämän myytit ja todellisuus. Helsinki: Gaudeamus, 130–144. Koski, Olli & Husso, Kai (2018) Tekoälyajan työ. Neljä näkökulmaa talouteen, työllisyyteen, osaamiseen ja etiikkaan. Helsinki: työja elinkeinoministeriön julkaisuja 19/2018. Laki ammatillisesta koulutuksesta 11.8.2017/531. https://www.finlex.fi/fi/laki/ smur/2017/20170531 (viitattu 13.8.2020). Leuven, Edwin & Sianesi, Barbara (2003) PSMATCH2: Stata module to perform full Mahalanobis and propensity score matching, common support graphing, and covariate imbalance testing. Version 4.0.11. https://ideas.repec.org/c/boc/bocode/ s432001.html (viitattu 13.8.2020). Nätti, Jouko, Kauhanen, Merja & Ojala, Satu (2016) Määräaikainen työ, henki löstö koulu tukseen osallistuminen ja työssä pysyminen. Teoksessa Noora Järnefelt (toim.) Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä. Helsinki: Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 08/2016, 53–78. OECD (2017) Getting Skills Right: Skills for Jobs Indicators. Paris: OECD Publishing. OECD (2020) Continuous Learning in Working Life in Finland: Getting Skills Right. Paris: OECD Publishing. Opetusja kulttuuriministeriö OKM (2018) Ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmä. Asetus ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteesta 680/2017, https://www.finlex. fi/fi/laki/alkup/2017/20170680, sekä Ammatillisen koulutuksen reformin muistio 2.10.2017, https://minedu.fi/tutkintojarjestelma (viitattu 13.8.2020). Opetusja kulttuuriministeriö OKM (2019) Jatkuva oppiminen. https://minedu.fi/jatkuvaoppiminen (viitattu 13.8.2020). Työssä oppiminen teollisuusaloilla 309 Pirstoutuvatko työurat? Paananen, Reija, Ristikari, Tiina, Merikukka, Marko, Rämö, Antti, Gissler, Mika (2012) Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa. Raportti 52/2012. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www. julkari.fi/bitstream/handle/10024/102984/THL_RAPO52_2012_web.pdf (viitattu 13.8.2020). Pyöriä, Pasi (2006) Understanding Work in the Age of Information: Finland in Focus. Tampere: Tampere University Press, Acta Universitatis Tamperensis 1143. Rosenbaum, Paul R. & Rubin, Donald B. (1983) The central role of the propensity score in observational studies for causal effects. Biometrika 70(1): 41–55. Rosenbaum, Paul R. & Rubin, Donald B. (1985) Constructing a control group using multivariate matched sampling methods that incorporate the propensity score. The American Statistician 39(1): 33–38. Suomen virallinen tilasto (SVT 2018a) Ammatillinen koulutus. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 26.3.2020]. http://www.stat.fi/til/aop/2018/aop_2018_2019-09-27_tie_001_ fi.html (viitattu 13.8.2020). Suomen virallinen tilasto (SVT 2018b) Väestön koulutusrakenne. Tutkinnon suorittanut väestö koulutusalan ja -asteen sekä sukupuolen mukaan 2018. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.11.2019]. http://www.stat.fi/til/vkour/2018/vkour_2018_2019-11-05_ tau_001_fi.html (viitattu 13.8.2020). Suomen virallinen tilasto (SVT 2017) Aikuiskoulutukseen osallistuminen. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 26.3.2020]. http://www.stat.fi/til/aku/2017/01/ aku_2017_01_2018-01-12_tie_001_fi.html (viitattu 13.8.2020). Sutela, Hanna, Pärnänen, Anna & Keyriläinen, Marianne (2019) Digiajan työelämä – Työolotutkimuksen tuloksia 1977–2018. Helsinki: Tilastokeskus. Työja elinkeinoministeriö (TEM 2019) Ammattibarometri: Työvoimapulasta kärsivien ammattien määrä kääntynyt laskuun. Tiedote 27.9.2019. https://valtioneuvosto.fi/ artikkeli/-/asset_publisher/1410877/ammattibarometri-tyovoimapulasta-karsivienammattien-maara-kaantynyt-laskuun (viitattu 13.8.2020).