Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla : pirstoutuneet vai vakautuneet?

Satu Ojala & Pasi Pyöriä, Pirstoutuvatko työurat? Teollisuusalat talouden ja teknologian murroksissa Tampere: Tampere University Press, 185–223. © 2020 tekijät ja Tampere University Press http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-028-1 5 Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla Pirstoutuneet vai vakautuneet?1 Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä Tässä luvussa tarkastelemme työuria teollisuudessa 14 kohorttia verraten. Vertaamme 30-vuotiaina teollisuustoimialoilla työskennelleiden, 1958–1971 syntyneiden kohorttien työurien kehitystä ikävuosien 30–45 välillä. Työuria arvioimme seuraamalla henkilöiden työmarkkina-asemaa eri vuosina (työllinen, työtön, opiskelija, työkyvytön, eläkkeellä, työvoiman ulkopuolella) sekä työpaikan ja toimialan vaihdoksia. Tutkimuksen kohteena ovat metsä-, metallija kemianteollisuuden eri koulutustasoryhmiä edustavat työntekijät. Menetelmänä on sekvenssianalyysi, jolla voi ryhmitellä erilaisia työurapolkuja. Arvioimme myös oletusta työurien pirstoutumisesta ikäkohorttien välillä: tarkastelemme työurien de/stabilisoitumista ja de/standardisoitumista koskevia hypoteeseja. Tulosten mukaan teollisuuden työurat ovat säilyneet kohorttien välillä ennallaan – ne sisältävät yhtä paljon liikkuvuutta kuin aiemminkin. Poikkeuksen muodostaa 1990-luvun lama, jolloin aineistoon tulleilla kohorteilla oli eniten erilaisia työmarkkinasiirtymiä. Ennallaan ovat myös työurien sukupuolittuneet ja koulutustason mukaiset jaot. 1 Luku perustuu alkuperäisartikkeliin Ojala, S., Pyöriä, P., & Riekhoff, A.-J. (2020). Career Stability in 14 Finnish Industrial Employee Cohorts in 1988–2015. Nordic Journal of Working Life Studies. https://doi.org/10.18291/njwls.123167. Tätä lukua varten artikkeli on suomennettu väljästi. Versiot eroavat toisistaan myös, koska niitä on työstetty eri vertaisarviointipalautteiden perusteella. 186 Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä Johdanto Työmarkkinat ovat jatkuvassa muutoksessa globaalin kilpailun, teknologisen kehityksen ja suhdannevaihteluiden seurauksena (Kauhanen 2017). Työn polarisoitumisesta käytävässä keskustelussa on esitetty, että työmarkkinoiden jatkuva segmentoituminen on etenkin automaation ja digitalisoitumisen myötä johtamassa etenkin rutiineja sisältävän toimihenkilötyön vähenemiseen (Asplund ym. 2011; Autor 2014; Goos ym. 2014; Kalleberg 2011; 2018). Polarisaatioteorioiden mukaan tämä kehitys merkitsee yhtäältä sekä korkeaa että matalaa ammattitaitoa vaativien työtehtävien lisääntymistä ja toisaalta keskivaativien töiden vähenemistä. Samansuuntaisesti on esitetty, että vakituiset ja kokopäiväiset työsuhteet yhden työnantajan palveluksessa ovat väistymässä epätyypillisten työsuhteiden tieltä. Tämän on arveltu johtavan työmarkkinoiden lisääntyvään prekarisaatioon, mikä tarkoittaa palkkatyöntekijöille lisääntyvää epävarmuutta, enemmän osaja määräaikaisia työsuhteita, pidempiä työttömyysjaksoja, heikompia työehtoja ja työoloja, huonompia palkkoja ja kasvavaa näköalattomuutta (Kalleberg 2018; Lambert & Herod 2016; Procyk ym. 2017). Erityistä huolta on kannettu nuorempien ikäluokkien kiinnittymisestä työmarkkinoille ja heidän mahdollisuuksistaan ansaita riittävä toimeentulo (France 2016; Helve & Evans 2013; Pyöriä ym. 2017). Edelleen on arveltu, että perinteisten työsuhteiden vähenemiseen on liittynyt myös työurien epävakauden kasvua (Potter 2015). Käytännön työelämässä tämä tarkoittaa katkonaisempaa ja huonommin ennakoitavaa työurakehitystä. Aiempi tutkimus ei kuitenkaan yksiselitteisesti tue näitä oletuksia (myös luvut 1 ja 3 tässä teoksessa), vaan havainnot vaihtelevat muun muassa ajanjaksosta ja tutkimuksen kohteena olevista maista riippuen (Eurofound 2017; Horemans 2016; Kalleberg 2012; 2018). Yleisestä käsityksestä poiketen kansainvälisissä pitkittäistutkimuksissa ei ole löydetty johdonmukaista työurien epävakaistumisen trendiä sen paremmin Suomessa, Euroopassa kuin Yhdysvalloissakaan. Kaikkiaan empiiriset tutkimustulokset ovat edelleen ristiriitaisia ja osin pirstoutumista koskevan hypoteesin vastaisia (Bárány & Siegel 2018; Biemann ym. 2011; Cirillo 2018; Hollister 2011; Rokkanen & Uusitalo 2013; Salvatori 2018; Van Winkle & Fasang 2017). Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla 187 Pirstoutuvatko työurat? Tässä luvussa jatkamme työurien kehityksen tarkastelua Suomen perinteisillä vientialoilla eli metsä-, metallija kemianteollisuudessa.2 Viime vuosikymmeninä vientiteollisuutta ovat ravistelleet paitsi globaali kilpailu myös erilaiset ulkoiset taloudelliset kriisit sekä teknologiset ja rakenteelliset uudistukset. Uudistusten ja muutosten myötä näiden alojen työntekijöiltä vaaditaan yhä pidemmälle erikoistunutta osaamista ja jatkuvaa muutosvalmiutta. Samaan aikaan vientialoilla on työskennellyt sekä vähemmän koulutettuja henkilöitä erilaisissa avustavissa tehtävissä että korkeasti koulutettuja asiantuntijoita suunnittelu-, tutkimusja kehitystehtävissä; joskin palvelutyötä kuten kiinteistönhuoltoa on tutkimuksemme aikajanalla alettu teettää enenevästi ostopalveluna, jolloin henkilöstö ei enää kirjaudu teollisuustoimialalle rekistereissä. Vientiteollisuuden työntekijät muodostavat siis paitsi hyvin segmentoituneen myös heterogeenisen ryhmän. Yleisesti ottaen voidaan olettaa, että alhaisen koulutustason teollisuustyöntekijöiden osuus on 1980-luvulta lähtien laskenut, mikä johtuisi yhtäältä koko väestön koulutustason kohoamisesta ja toisaalta palvelutyön teettämisen muutoksesta toimialojen sisällä. Luvun tarkoituksena on tutkia työurien erilaistumista ja epävakaistumista koskevia hypoteeseja käyttämällä Tilastokeskuksen FOLK-rekisteriä. Kansainvälisessä keskustelussa näitä hypoteeseja tarkastellaan työurien de/stabilisaation ja de/standardisaation käsitteillä ja empiirisillä sovelluksilla. Käymme ensin läpi näitä käsitteitä koskevaa teoreettista keskustelua. Sitten esittelemme tutkimusaineiston muodostamisen ja tutkimusmenetelmät, minkä jälkeen erittelemme tuloksia. Lopuksi pohdimme tulosten merkitystä. Pitkä ja vakaa vai epävarma ja pirstoutuva työura? Työuria koskevassa keskustelussa usein oletetaan, että aiemmin historiassa työsuhteet olisivat olleet nykyistä vakaampia ja turvatumpia. On kuitenkin kiistanalaista, onko pitkien ja vakaiden työsuhteiden kultaista aikakautta koskaan ollut (Kretsos 2010; Neilson & Rossiter 2008; Pyöriä & Ojala 2016; Quinlan 2012; Rasmussen ym. 2019). Toisin kuin usein esitetään, epävarmuus ja työntekijöiden liikkuvuus ovat 2 Luvun toimialavalinta poikkeaa muista tämän teoksen luvuista. Alkuperäisartikkeli ei sisällä teknologiasektorin toimialoja yhtä laajasti kuin muissa teoksen analyyseissa. 188 Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä olennainen ja välttämätön osa toimivia työmarkkinoita. Suuri liikkuvuus työmarkkinoilla ja myös erilaisten työsuhteiden välillä on tyypillinen piirre nimenomaan pohjoismaisilla ja muilla dynaamisilla työmarkkinoilla (Möhring 2016). Työurien kehitystä ei siis kuvaa jatkuva taantuminen tai heikkeneminen, vaan kyse on työmarkkinoiden ja sitä myötä työurien alituisesta muutoksesta. Työurien operationalisointiin ja mittaamiseen ei ole yhtä ratkaisua, kuten tämän teoksen luvussa 3 keskustelimme. Aiemmissa tutkimuksissa on usein tarkasteltu siirtymiä työmarkkinastatusten, kuten työttömyyden ja työllisyyden, tai erilaisten työsuhdetyyppien, kuten itsensä työllistämisen, määräaikaisten ja vakituisten työsuhteiden välillä. (Fenton & Dermott 2006; Kalleberg & Mouw 2018.) Viime aikoina on tutkittu elämänkulkuanalyysilla urapolkujen varrella karttuvien erilaisten siirtymien kokonaisuutta ja niiden moninaistumista yksilöillä ja kohorttien välillä (esim. Aisenbrey & Fasang 2017; Möhring 2016; Riekhoff 2018; Saloniemi ym. 2020; Salonen 2020). Elämänkulkuanalyysi huomioi lähtökohtaisesti työuran mahdollisen ”pirstoutumisen”. Tällä käsitteellä viitataan laajaan erilaisten elämänkulun siirtymien jatkuvaan tai syvenevään prosessiin. Pirstoutumista tulee tarkastella pidemmällä aikavälillä: on tutkittava eri ajanjaksojen ja eri ikäkohorttien välillä tapahtuvia muutoksia. Vastakohtana on työurien vakaus, joka viittaa erilaisten siirtymien puutteeseen ja kiinnittymiseen yhteen työhön pitkäksi ajaksi. Tällainen työllisyyden, työttömyyden ja eri töiden välisten siirtymien – tai niiden puuttumisen – tarkastelu edellyttää pitkittäistä seurantatietoa työntekijöiden työurilla tapahtuvista muutoksista (Barone & Schizzerotto 2011; Bukodi & Goldthorpe 2011). Työurat voivat joko vakautua, säilyä ennallaan tai pirstoutua. Tähän liittyy vähintään kaksi eri ulottuvuutta (Brückner & Mayer 2005). Pirstoutumista voi ensinnäkin tapahtua ajan kuluessa yksilöiden työurien sisällä, kun työntekijä esimerkiksi luopuu työtehtävistään ja siirtyy aina uusiin. Puhutaan työurien sisäisestä eriytymisestä tai destabilisoitumisesta. Toisaalta pirstoutumista voidaan lähestyä myös poikkileikkaavasta näkökulmasta ja tarkastella työurien erilaistumista yksilöiden ja eri kohorttien välillä. Tätä erilaistumista on kutsuttu destandardisoitumiseksi. Se viittaa tilanteeseen, jossa yksilöt ovat toisiinsa nähden yhä useammin eri työmarkkina-asemissa samassa uransa vaiheessa. (Riekhoff 2018.) Aiemmat kansainväliset pitkittäistutkimukset eivät ole voineet osoittaa merkittäviä muutoksia työurien kulussa eri maiden työllisillä väestöillä Yhdysvalloissa tai Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla 189 Pirstoutuvatko työurat? Euroopassa, vaan pikemminkin työurien asteittaista muuntumista työvoiman segmenttien ja kohorttien välillä (Biemann ym. 2011; Hollister 2011; Van Winkle & Fasang 2017). Esimerkiksi Nico Stawarzin (2018) analyysissa työllisen väestön liikkuvuus muuttuu vain kohtalaisesti. Stawarz vertasi saksalaisia 1930–1980-luvuilla syntyneitä työllisten kohortteja ja löysi jonkin verran urien eriytymistä miehillä ammatillisessa ja työpaikkaliikkuvuudessa (kansainvälisellä ISCO-ammattiluokituksella mitattuna). Vakaimmat urat olivat 1930–1950-luvuilla syntyneillä kohorteilla, mutta nuorempien työurilla epävakautuminen ja erilaiset muutokset jäivät kohtuullisen vähäisiksi. Toisaalta Tiina Soininen (2015) on Suomen kontekstissa havainnut, että työuramuutokset keskittyvät kapeille työvoimasegmenteille, mikä viittaa työvoiman mahdolliseen syvenevään segmentoitumiseen, sekä siihen, etteivät väestöjen keskiarvotasoiset tarkastelut onnistu spesifioimaan muutosta riittävän tarkasti. Ronald Bachmann ja Rahel Felder (2018) osoittivatkin, että työvoimatutkimusten eri maiden aineistoilla on osoitettavissa eurooppalaisen työvoiman työsuhteiden lyhentyminen vuosien 2002 ja 2012 välillä, kun huomioidaan työvoiman ikääntymisen vaikutukset. Edelleen Marlis Buchmannin ryhmä (2010) osoitti monia eritasoisia työmarkkinoiden dualismin lähteitä. Ammatillisen segregaation ja perhevapaankäytön sukupuolittuneiden vaikutusten ohella yritysten rekrytointija palkitsemiskäytännöt, yritysten koko ja työmarkkinoiden alueelliset jaot aiheuttavat eritasoisia työuraseurauksia eri työntekijäryhmille. Keskeinen kansainvälisiä tutkimuksia läpileikkaava havainto teollistuneista maista on, että etenkin naisten työurat ovat – kuten aiemminkin – pirstoutuneempia kuin miesten. Naiset ovat useissa maissa kyllä osallistuneet työmarkkinoille aiempaa enemmän, mutta jopa nuorten, koulutettujen naisten työurat jäävät miehiä heikommiksi. Naiset ansaitsevat miehiä vähemmän ja ovat yhä miehiä selvästi useammin perhevapailla. (Aisenbrey & Fasang 2017; Kuitto ym. 2019; Stawarz 2018.) Työttömyyden ohella nimenomaan vanhempainvapaat ovat edelleen keskeisin syy työurien katkoille työurien keskivaiheilla (Aisenbrey & Fasang 2017). Perhevapaiden jälkeen naiset työllistyvät heikommin palkattuihin työsuhteisiin kuten osa-aikatöihin, he joutuvat vaihtamaan toimialoja ja työnantajia miehiä useammin, ja kaikkiaan heidän uransa kehittyvät ammatillisesti heikommin ja myös heikentyvät (Buchmann ym. 2010; Brückner & Mayer 2005; Cech & Blair-Loy 2019; Stawarz 190 Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä 2018). Irtisanotuista työntekijöistä tiedetään lisäksi, että naiset saavuttavat uudelleen työllistyessään miehiä harvemmin saman tulotason kuin edeltävässä työsuhteessa (Jolkkonen ym. 2012). Kaikkiaan miesten työurat ovat vakaampia kuin naisten (Schellenberg ym. 2016; Peutere 2019). Toinen työvoiman segmentoitumisen aihe liittyy siihen, millaisesta koulutuksesta ja taidoista on kysyntää. Esimerkiksi Petri Böckermanin ryhmä (2012) havaitsi, että yritysten teknologisten uudistusten työpaikkavaikutukset kohdistuvat useammin rutiinitehtävissä olevien työntekijöiden tehtäviin, ja heillä työttömyysriskit lisääntyvät. Kuitenkin suurin osa löytää uuden työn, eikä pitkäaikaistyöttömyys muotoudu yleiseksi ongelmaksi. Arja Jolkkosen ryhmä (2012) vahvistaa, että ylemmät toimihenkilöt löytävät irtisanomistilanteissa uuden työn todennäköisemmin kuin alempien sosioekonomisten asemien työntekijäryhmät. Stawarz (2018) puolestaan havaitsi, että julkisen sektorin työntekijöiden työurat ovat vakaampia ja että työntekijäasemissa olevien työurilla on enemmän siirtymiä eri yritysten ja työnantajien välillä. Katja Möhring (2016) vertasi työja elämänpolkujen erilaistumista eri Euroopan maissa ja määritteli Ruotsiin perustuen pohjoismaiset työurat termillä ”joustavasti standardoituneet” (flexibly standardised). Tällä hän viittasi korkeisiin vakaan työhön kiinnittymisen osuuksiin samaan aikaan kun liikkuvuus eri statusten välillä oli myös korkeaa. Pohjoismaiset työurat erosivat esimerkiksi Tsekistä, jossa tyypillistä oli hyvin korkea vakaiden, muuntumattomien työurien osuus, samoin kuin Kreikasta ja Espanjasta, jossa työurat olivat hyvin epävakaita, sukupuolittuneita ja syvästi segmentoituneita. Nämä erot kertovat myös työlainsäädännön määrittämästä työvoiman suojasta eri maiden välillä (Bachmann & Felder 2018). Teollisuuden työuriin vaikuttavat tekijät Suomalainen teollisuus on osa globaalia maailmantaloutta, mutta samalla sillä on omaleimaisia piirteitä. Vientiteollisuudella on tietyt keskeiset vientituotteensa, kuten metsäteollisuuden tuotteet, öljyjalosteet, telakoilta valmistuvat laivat ja korkean teknologian laitteet ja palvelut. Teollisuus on aina muokkautunut ja sopeutunut nopeasti ja monin eri tavoin erilaisiin ja muuttuneisiin yhteiskunnallisiin ja maail- Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla 191 Pirstoutuvatko työurat? mantalouden tilanteisiin, ja vientimme rakenne on yhä ja aina altis ulkoisille sokeille ja kysynnän vaihteluille (Pyöriä 2006). 1990-luvun alussa Suomen lama oli syvempi kuin minkään muun Euroopan maan (Kalela ym. 2001); toisaalta talous elpyi ja uusi ICT-talous kehkeytyi äimistyttävän nopeasti 1990-luvun toisella puoliskolla ja 2000-luvulla (Pyöriä 2006). Tätä kirjoittaessamme elämme jälleen taloudellisen epävarmuuden aikaa, kun koronaviruksen aiheuttama pandemia on syössyt maailmantalouden lamaan. Yhteisvaluutta euro erottaa Suomea ja sen vientisektorin tuotteiden hinnanmääritystä suhteessa läntisiin naapurimaihin Ruotsiin ja Norjaan. Valuuttaunionin on tulkittu vaikuttaneen Suomeen vuonna 2008 iskeneen globaalin talouskriisin pitkittymiseen ja sitä kautta Suomen työttömyyslukemiin, sillä valuutan ja näin ollen vientituotteiden hinta on ollut Saksan vahvan talouden vetämänä suhteessa korkea. Viennin kilpailukykyä parannettiinkin pidentämällä työntekijöiden työaikoja työehtosopimuksissa niin sanotulla kilpailukykysopimuksella vuonna 2016, mikä paransi teollisuuden kannattavuutta kansainvälisesti huomattavasti (Kajanoja 2019). Puolestaan Suomea ja muita Pohjoismaita yhdistää korkeasti koulutettu, osaava työvoima. Kaikkien näiden seikkojen – talouden syklien, globaalin ja lokaalin kysynnän vaihtelun ja hintojen määräytymisen, työvoiman ja yritysten osaamisen, teknologian kehityksen – voi erikseen ja yhdessä olettaa vaikuttavan siihen, miten teollisuuden työntekijöiden työmarkkina-asema ja työurat kehittyvät. Oletettavasti teollisuustyöntekijöiden työurilla olisi vähintäänkin tapahtunut lukuisia nousuja ja laskuja tarkastelujaksollamme, joka sisältää niin 1990-luvun syvän laman kuin sen jälkeisen nousukauden 2000-luvun taitteen teknokuplan kautta aina vuoden 2008 jälkeiseen pitkittyneeseen talouskriisiin. Ajatellen 2010-luvun noususuhdannetta, jossa eri teollisuustoimialoilla alkoi olla painetta pikemminkin työvoiman puutteesta kuin sen liiallisuudesta, rohkaistuisimme kuitenkin olettamaan, etteivät työurat olisi viimeisimmillä kohorteilla voineet pirstoutua. Tässä luvussa tutkimuksen kohteena ovat metsä-, metallija kemianteollisuuden työntekijät eri koulutustasoilla; emme tarkastele ICT-sektorin työntekijöitä, joita on muissa yhteyksissä tutkittu paljonkin (esim. Nikulainen & Pajarinen 2013). Tutkimuksemme kohteeksi valitut vientiteollisuuden alat kattavat nykyisin noin kolmanneksen kaikista Suomen teollisista työpaikoista. Metalliteollisuus syntyi sotien jälkeen ja se työllistää tänä päivänä useamman kuin joka kolmannen teollisuuden 192 Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä työntekijän; metsäteollisuus työllistää useamman kuin joka kymmenennen kaikista teollisuustyöntekijöistä, ja kymmenesosa teollisuustyöntekijöistä työskentelee kemian teollisuuden aloilla (katso luku 2 tässä teoksessa). Tämän teoksen luvun 2 kuvioista näimme, että kemianteollisuudessa on jo 1980-luvulta lähtien ollut suhteellisen vakaa työllisyys metsäteollisuuteen verrattuna, jossa työllisten määrä on jatkuvasti laskenut. Metalliteollisuus on puolestaan kokenut suurimmat suhdannevaihtelut. Yksi näitä kaikkia aloja yhdistävä piirre on ollut koko tutkittavan ajanjakson (1988–2015) jatkunut pyrkimys palvelutyövoiman käytön uudistamiseen erilaisia palveluja ulkoistamalla. Kyseisten toimialojen työllistämän henkilöstön määrä saattaa siis olla pienentynyt ajanjakson loppua kohti myös siksi, että palvelutyötä on siirtynyt hiljakseen ostopalveluksi ja näin rekistereissä eri toimialoille. Palvelut voivat tarkoittaa niin kiinteistönhuoltoa, siivousta ja ruokahuoltoa kuin myös toimihenkilötyötä laskutuksessa, it-palveluissa. Työvoiman käyttömuotojen uudistamisessa teollisuus ei ole ollut yksin, vaan kyse on talouden ja työmarkkinapolitiikan globaalista muutoksesta ja työvoimakustannusten alennuspaineesta kansainvälisessä kilpailussa ja politiikassa (Hyman 2018; Lehndorff ym. 2018). Työvoiman käytön nopeammat muutokset saattavat yhdistyä talouskriiseihin (López-Andreu & Rubery 2018). Näin tarkastelumme alkupuolella mukana olevista kohorteista, jotka ovat syntyneet 1960-luvun taitteen ympärillä, suurempi osuus työllisistä saattaa olla palvelutyövoimaa, ja viimeisimmissä kohorteissa korkeammin koulutettujen ja toimihenkilöja asiantuntijatyövoiman osuus saattaa puolestaan olla kasvanut. Samaan aikaan kohorttien koulutustaso kohoaa ikäluokka ikäluokalta, mikä voi edelleen vaikuttaa jonkin verran teollisuusyritysten käyttämään työvoimaan. Tutkimusasetelma Työvoimaja työnvälitystilastojen vuotuisista poikkileikkaustiedoista on vielä helppo päätellä toimialarakenteiden ja niiden työvoiman määrän muutoksia. Työurien analyysi on sen sijaan mutkikkaampaa ja edellyttää pitkittäisiä seuranta-aineistoja. Pitkittäistutkimusasetelma mahdollistaa myös periodisten (=esimerkiksi työvoi- Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla 193 Pirstoutuvatko työurat? man pysyvästi kohoava koulutustaso) ja syklisten (=talouden vaihtelut) työmarkkinamuutosten vaikutusten arvioinnin henkilöillä yli ajan. Tässä tarkastelemme keskellä työuriaan olevien eri kohorttien työurien mahdollista muutosta 30–44-vuotiaina. Keski-ikäisten urat ovat jääneet työuratutkimuksessa jonkin verran nuorten työmarkkinoille kiinnittyvien sekä toisaalta eläkkeelle siirtyvien työuratarkastelujen varjoon (Brzinsky-Fay & Solga 2016; Buchmann ym. 2010; Kohli 2007). Toisin sanoen tarkastelussa on uravaihe, jolloin henkilöt ovat pääosin valmistuneet koulutuksesta ja heidän työuriensa tulisi nuoruuteen nähden vakautua ja myös kehittyä myönteisesti. Kuitenkin sukupuoli jakaa työuria tässä iässä: naiset käyttävät enemmän perhevapaita, ja miehet puolestaan saattavat pyrkiä voimakkaasti eteenpäin urallaan (Kuitto ym. 2019; Schellenberg ym. 2016; Peutere 2019). Perustana on FOLK-kokonaisaineisto 15–70-vuotiaasta väestöstä sen mahdollistamalta aikajaksolta eli vuodesta 1988 vuoteen 2015. Rekisteriaineistolla voi välttää uratutkimukselle ongelmallista ”muisteluharhaa” (Manzoni ym. 2010), sillä rekisteritieto ei riipu ihmisen osallistumisesta kyselyihin tai muistista, eikä rekisterereistä putoa henkilöitä niin kauan kuin he ovat elossa ja asuvat Suomessa. Tarkastelemme vuosittaisia pääasiallisen toiminnan statuksia eli kunkin seurantavuoden lopun tietoa siitä, onko henkilö ollut pääasiallisesti työllinen, työtön, opiskelija, työkyvytön, eläkkeellä tai työvoiman ulkopuolella. Tieto perustuu FOLK-rekisteriin tuotuun väestörakenneja työssäkäyntitilaston tietoon. Yhdistämme yhteen kategoriaan näistä työkyvyttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat, joita on kaikkiaan vähän. Mittari ei tavoita vuoden aikana tapahtunutta vaihtelua, kuten lyhytaikaista työttömyyttä, mikä on väistämättä sen heikkous. Useiden vuosien seuranta kuitenkin kertoo tällä karkeallakin mittarilla paljon henkilön työmarkkina-aseman kehityksestä. Vuotuisen työmarkkina-aseman ohella tarkastelemme työpaikkojen ja toimialojen vaihtamista jokaisena seurantavuonna edelliseen verrattuna. Muodostamme vuonna 1958–1971 syntyneille, 30-vuotiaina metalli-, metsätai kemianteollisuudessa työskennelleille henkilöille eri vuosistatuksiin perustuvat sekvenssit 44-vuotiaiksi asti. Näin kunkin henkilön työura muodostuu 15 peräkkäisestä statuksesta. Taulukossa 5.1. havainnollistamme, miten ikä, kohortit, seuranta ja vuodet asettuvat tässä tutkimusasetelmassa toisiinsa nähden. Ensimmäisen vuonna 1958 syntyneen kohortin työuraa seuraamme vuodesta 1988 vuoteen 2002, ja 200 Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä on puolestaan tehnyt 7 325 henkilöä, ja 1 447–2 112 henkilöä ryhmittäin sijoittuu harvinaisemmille urapoluille. Niistä yhdessä henkilöt poikkeavat toisella toimialalla, mutta valtaosin palaavat teollisuuden työntekijöiksi, ja toisessa tyypillistä on etenkin päätoiminen opiskelu ja jossain määrin työvoiman ulkopuolella oleminen (esim. perhesyistä). Kolme jäljellä olevaa uraryhmää sisältävät muita merkittävämmin työttömyyttä, mikä viittaisi yritysten ja/tai työpaikkojen katoamiseen. Yhdessä näistä uraryhmistä kiinnitytään uudelleen työllisiksi toiselle toimialle jokusen vuoden odotuksen jälkeen, mutta kahdessa uraryhmässä työttömyys jää yleisimmäksi statukseksi 44-vuotiaana, kun seuranta päättyy. Yhteensä näissä työttömyyteen päättyvissä ryhmissä on 3 402 henkilöä, mikä on vajaat viitisen prosenttia kaikista aineistomme henkilöistä. Kuvio 5.5. puolestaan ikään kuin ”ristiintaulukoi” edelliset uraryhmät kohorttien mukaan. Kuvio osoittaa – yllättäen – että 1960-luvun alkupuolella syntyneistä Kuvio 5.4. Teollisuustyöntekijöiden uraryhmät sisältäen toimialan vaihdot. Kahdeksan klusterin jakaumat 30–44-vuotiaina. Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla 201 Pirstoutuvatko työurat? suurimmat osuudet eli yli 60 prosenttia ovat kiinnittyneet uraryhmään, jossa ollaan käytännössä koko seurannan ajan työssä samalla toimialalla. Juuri nämä ryhmät tulevat seurantaan mukaan 1990-luvun syvimpinä lamavuosina, kun he täyttävät 30. Onkin arvioitava, että he ovat yhtäältä niitä onnekkaita valikoituneita, jotka ovat tuolloin työllisiä eivätkä työttömiä, ja toisaalta heidän seurantansa osuu vuosiin, jolloin uralla liikkuminen on ollut vaikeaa, kun uusien työpaikkojen synty matoi alamaissa useita vuosia. Toinen ero kohorttien jakautumisessa uraryhmiin on se, että kaikkein vanhimmat kohortit sijoittuvat noin kaksi kertaa myöhempiä useammin pitkää työttömyyttä ilmentävään urapolkuryhmään. He ovat todennäköisesti tulleet irtisanotuiksi 1990-luvun lamassa. Tämä muistuttaisi laman arpeuttavista vaikutuksista myös suhteellisen nuorilla aikuisilla, jotka ovat kuitenkin olleet työssä ennen lamaa (ainakin 30-vuotiaina). Kolmantena erona kohorttien välillä on, että muita suuremmat osuudet viimeisimpiin kohortteihin kuuluvista työntekijöistä sijoittuu ryhmään, jossa toimialaa vaihdetaan suhteellisen myöhään, vasta lähempänä 40. Ikävuotta. Seuraavassa ryhmittelemme työurasekvenssit huomioiden työpaikkojen vaihdot. Kuvion 5.6. mukaan analyysissa muodostuu tällä kertaa viisi mielekästä uraryhKuvio 5.5. Teollisuustyöntekijöiden uraryhmät sisältäen toimialan vaihdot, kohorteittain 1958–1971 syntyneillä. 202 Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä mää, joista ensimmäinen sisältää jälleen vakaimmin yhteen työhön eli toimipaikkaan kiinnittyneen uraryhmän. Siihen lukeutuu 26 573 eli yli kolmannes kaikista henkilöistä. Kolme seuraava ryhmää liikkuu eri määrin työpaikoista toiseen (n=10 199–18 042), ja viidenteen ryhmään sijoittuvat kaikki pitkittyvästä työttömyydestä kärsivät (n=1 935). Kohorteittain eriteltynä (kuvio 5.7.) näihin viiteen ryhmään sijoittuu kaikista paitsi vanhimmista kohorteista jokseenkin yhtä suuret osuudet. Vuosina 1958–1961 syntyneistä, siis jälleen 1990-luvun lamasta eniten kärsineistä, muita suuremmat osuudet sijoittuvat yhtäältä työttömyydestä kärsineiden ryhmään ja toisaalta myös eniten työpaikkasiirtymiä sisältävään uraryhmään. Kuvio 5.6. Teollisuustyöntekijöiden uraryhmät sisältäen työpaikan vaihdot. Viiden klusterin jakaumat 30–44-vuotiaina. Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla 203 Pirstoutuvatko työurat? Tulokset: liikkuvuuden määrä sekä koulutusja sukupuolijaot työurilla ennallaan Seuraavat kuviot kuvaavat urasekvenssien turbulenssia syntymäkohorteittain toimialan, sukupuolen ja koulutustason mukaan. Kuvioissa 5.8.–5.10. esitämme seurattavien henkilöiden työurasekvenssien vakautta tai pirstoutuneisuutta eli de/stabilisaatiota havainnollistavan turbulenssi-indikaattorin tulokset toimialan mukaan. Indikaattorin taso viittaa eri työmarkkinastatuksissa vietettyyn aikaan ja eri statusten lukumäärään, painottaen samassa statuksessa vietetyn ajan kestoa eli urastatusten vakautta. Mikäli henkilö olisi eri statuksessa jokaisena 15 seurantavuonna, myös indikaattorin arvo olisi henkilöllä 15. Toisin sanoen mitä korkeampi indikaattorin arvo on, sitä useampia siirtymiä henkilöillä on ollut 30–44-vuotiaina. Indikaattorin arvoon vaikuttaa myös aika, jonka henkilö on kerrallaan viettänyt yhdessä statuksessa. Kun tarkastelemme pelkästään pääasiallista työmarkkina-asemaa, vuosien 1958–1960 syntymäkohorteilla on ollut 30–44-vuotiaina eniten eri statuksia, käyKuvio 5.7. Teollisuustyöntekijöiden uraryhmät sisältäen työpaikan vaihdot, kohorteittain 1958–1971 syntyneillä. 204 Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä tännössä työttömyyttä. Vuosina 1962–1966 syntyneillä turbulenssia on ollut vähiten, ja vuosina 1961 ja 1967–1971 syntyneillä tältä väliltä (kuvio 5.8.). Muutokset ovat vähäisiä eli turbulenssi-indikaattorin vaihteluväli jää kahden ja kolmen väliin. Toimialatiedon lisäys (kuvio 5.9.) nostaa indikaattoriarvojen tasot kolmen ja neljän välille, mutta ikäkohortteja koskevat havainnot säilyvät samoina. Työpaikanvaihtojen lisäys (kuvio 5.10.) nostaa myös turbulenssi-indikaattorin arvoja eniten ja paljastaa samalla hienoisia eroja eri toimialoilla työskennelleiden välillä. Kemianteollisuuden työntekijöillä urat ovat olleet hyvin vakaita ja turbulenssin taso jokseenkin sama kaikilla syntymäkohorteilla. Metsäja metalliteollisuudessa 30-vuotiaina työskennelleiden työurilla on ollut hieman enemmän vaihtelua. Metsäteollisuudessa uraliikkuvuutta on ollut kohorttien välillä eniten, mutta alkaen kohortista 1962 turbulenssi on kemianja metallin työntekijöitä alhaisempaa eli työpaikkojen vaihtoja on kertynyt vähiten. Edellä havaitut kohorttierot (vuosina 1958–1960 syntyneillä eniten turbulenssia) koskevat kuvion perusteella metsäja metalliteollisuudessa 30-vuotiaina työssä olleita henkilöitä eivätkä niinkään kemianteollisuuden työntekijöitä. Koska toimialaeroa ei ollut havaittavissa kuvioissa 5.8. eikä 5.9., aiheutuu metsäja metalliteollisuustyöntekijöiden korkeampi uraturbulenssi siis lukuisammista työpaikan vaihdoista vanhimmilla kohorteilla, eikä esiKuvio 5.8. Teollisuustyöntekijöiden työmarkkina-asemasekvenssien ”turbulenssi” (asteikolla 0–15 siirtymää) keskimäärin 30–44-vuotiaina, kohorteittain ja toimialan mukaan. Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla 205 Pirstoutuvatko työurat? Kuvio 5.9. Teollisuustyöntekijöiden työmarkkina-asemaja toimialanvaihtosekvenssien ”turbulenssi” keskimäärin 30–44-vuotiaina, kohorteittain ja toimialan mukaan. Kuvio 5.10. Teollisuustyöntekijöiden työmarkkina-asemaja työpaikanvaihtosekvenssien ”turbulenssi” keskimäärin 30–44-vuotiaina, kohorteittain ja toimialan mukaan. 206 Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä merkiksi korkeammasta työttömyydestä. Työttömyys, joka on vuosien 1958–1960 kohorttien korkeamman turbulenssin todennäköisin aihe kuviossa 5.8., kohteli eri toimialojen työntekijöitä yhtäläisesti. Kuvioissa 5.11.–5.13. tarkastelemme syntymäkohorttien uraturbulenssia naisilla ja miehillä. Naisten työurat ovat olleet miehiä mutkikkaampia. Erot säilyvät kuvioiden välillä jokseenkin samoina, mikä viittaisi siihen, että sukupuoliero paikantuu pääasiallisen työmarkkinastatuksen vaihteluun eli naisten alhaisempaan kiinnittymiseen työllisiksi 30–44-vuotiaina. Kuviosta ei voi päätellä, mistä statuksesta ero aiheutuu, mutta todennäköisesti kyse ei ole työttömyydestä, sillä ero ei muutu tarkasteltavalla aikavälillä (siis suhdanteittain). Näin ollen arvelemme, että naisten korkeampi työmarkkina-aseman turbulenssi aiheutuu työvoiman ulkopuolella olemisesta, toisin sanoen miehiä enemmistä ja pitemmistä perhevapaista sekä opiskelusta. Kuvioiden 5.14.–5.16. perusteella koulutustaso vaikuttaa tuloksiin siten, että kohorttien välille syntyy nyt merkittävämpiä eroja. Kuviossa 5.13. korkeasti koulutettujen työuraturbulenssi on alhaisin, eli pääasiallinen työmarkkina-asema ollut seurantavuosina kaikilla kohorteilla vakain. Edes kohorteilla 1958–1960 urien epäKuvio 5.11. Teollisuustyöntekijöiden työmarkkina-asemasekvenssien ”turbulenssi” keskimäärin 30–44-vuotiaina, kohorteittain ja sukupuolen mukaan. Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla 207 Pirstoutuvatko työurat? Kuvio 5.12. Teollisuustyöntekijöiden työmarkkina-asemaja toimialanvaihtosekvenssien ”turbulenssi” keskimäärin 30–44-vuotiaina, kohorteittain ja sukupuolen mukaan. Kuvio 5.13. Teollisuustyöntekijöiden työmarkkina-asemaja työpaikanvaihtosekvenssien ”turbulenssi” keskimäärin 30–44-vuotiaina, kohorteittain ja sukupuolen mukaan. 208 Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä vakaus ei ollut 30–44-vuotiailla kuin hieman myöhempiä kohortteja korkeampaa. Sen sijaan ikäkohorttivaikutus paikantuu nyt perusja keskiasteen koulutuksen saaneille henkilöille. Matalimmin koulutetuilla työmarkkina-aseman turbulenssi on ollut kauttaaltaan hieman, mutta ei kovin paljon korkeampaa kuin enemmän koulutetuilla. (Kuvio 5.14.) Kuvioissa 5.15. ja 5.16. korkeimmin koulutettujen urien vakaus säilyy, mutta toimialanja työpaikanvaihtojen tarkastelusta paljastuu, että korkeakoulutetut vaihtavat työtehtäviään kaikkein useimmin. Heillä urat ovat etenkin työpaikan vaihdot (kuvio 5.16.) huomioiden kaikkein turbulenteimmat, mutta tämä aiheutuukin korkeasta työpaikkaliikkuvuudesta. Korkeasti koulutetut siis vaihtavat työpaikkaa, mutta pysyvät muita ryhmiä useammin koko ajan työllisinä. Näin ollen kyseessä täyty olla vapaaehtoinen uraliikkuvuus. Voidaanko tällöin puhua lisääntyneestä työurien epävakaudesta? Osa korkeasti koulutettujen liikkuvuudesta voi toki johtua pakotetuista siirtymistä, mikäli etenkin määräaikaiset työsuhteet päättyvät. Kuitenkaan siirtymä työttömyyden kautta ei kuvaa heidän uriaan. Näin työpaikkaliikkuvuuden korkeampi taso indikoi heillä todennäköisemmin itse haluttuja ja valittuja siirtymiä. Kuvio 5.16. osoittaa myös, että tämä työpaikkaliikkuvuus on ollut korkeasti koulutetuilla suhdanteisKuvio 5.14. Teollisuustyöntekijöiden työmarkkina-asemasekvenssien ”turbulenssi” keskimäärin 30–44-vuotiaina, kohorteittain ja koulutustason mukaan. Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla 209 Pirstoutuvatko työurat? Kuvio 5.15. Teollisuustyöntekijöiden työmarkkina-asemaja toimialanvaihtosekvenssien ”turbulenssi” keskimäärin 30–44-vuotiaina, kohorteittain ja koulutustason mukaan. Kuvio 5.16. Teollisuustyöntekijöiden työmarkkina-asemaja työpaikanvaihtosekvenssien ”turbulenssi” keskimäärin 30–44-vuotiaina, kohorteittain ja koulutustason mukaan. 216 Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä tustason työntekijöillä (vrt. Kauhanen & Napari 2011; Stawarz 2018). Miltään osin havainto ei kuitenkaan tarkoita, työpaikan vaihto tai uuden työn löytäminen olisi näille ryhmille mahdotonta vaan työlliseksi kiinnittyminen oli kaikilla teollisuustyöntekijöillä kauttaaltaan hyvin korkeaa, vaikka se sisälsikin erilaisia toimialaja työpaikkasiirtymiä. Aiemmassa Böckermanin ryhmän (2012) tutkimuksessa samoin kuin Jolkkosen ryhmän (2012) havainnoissa rutiinitehtävistä pois jääneiden ja irtisanottujen työttömyys jäi lyhytaikaiseksi ja uudelleentyöllistyminen oli todennäköistä myös matalasti koulutetuille. Liikkuvuus työpaikkojen välillä on samalla suurinta korkeimmin koulutetuilla. Heillä työurien heterogeenisyys on todennäköisesti vapaaehtoista, koska työmarkkina-aseman mukainen vaihtelu on pienintä eli kiinnittyminen työllisiksi suurinta (vrt. Bachmann & Felder 2018). Korkeasti koulutetuilla työntekijöillä on paremmat mahdollisuudet neuvotella asemastaan ja vaihtaa työpaikkaa, kun sen sijaan alemman koulutustason työtekijät ovat alttiimpia taloudellisten kriisien vaikutuksille; naiset puolestaan käyttävät perhevapaista suuremman osan ja ovat useammin työmarkkinoilta sivussa 30–44-vuotiaina (vrt. Kauhanen & Napari 2011; Kuitto ym. 2019). Tutkimuksemme kattama historiallisten vuosien ajanjakso on suhteellisen pitkä (vuodet 1988–2015, vrt. taulukko 5.1.), mutta silti se vaikuttaa olleen lyhyt väestömuutosten kaikkien vaikutusten arvioimiseksi. Emme voineet huomioida asetelmassa työuria eri ikävaiheissa, emmekä sitä, miten koulutustason nousu kohorttien välillä mahdollisesti vaikuttaa havaintoihimme. Myös valikoituminen otokseen on vaikuttanut analyysiin: koska tutkimukseen on eri lähtövuosina poimittu nimenomaan työllisiä teollisuustyöntekijöitä, tutkittaviin kuulumattomien osuus riippuu kokonaistyöttömyysasteesta. Etenkin 1990-luvun talouslaman oloissa tutkimukseen mukaan 30-vuotiaina tulleet ikäkohortit edustavat valikoitunutta joukkoa, kun työllisyysaste oli vain noin 60 prosentin luokkaa (SVT 2017a). Aiemmissa tutkimuksissa ei kuitenkaan ole havaittu yleistä kehitystä työurien pirstoutumisen suuntaan (Biemann ym. 2011; Hollister 2011; Järnefelt 2016; Järvinen ym. 2020; Peutere ym. 2017; Van Winkle & Fasang 2017). Koulutustason nousu syntymäkohortista toiseen (1958–1971; SVT 2017b) antaisi kuitenkin olettaa periodivaikutuksen ilmenevän nuorempien, paremmin koulutettujen ikäryhmien työmarkkina-aseman paranemisena. Työllistävien yritysten osaa- Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla 217 Pirstoutuvatko työurat? misvaatimukset ja henkilöiden taidot ovat kohonneet, mikä saattaa selittää rekrytoitujen henkilöiden työurien vakaata kehitystä, varsinkin kun palvelutyötä on samaan aikaan ulkoistettu. 14 kohortin välillä muutos ei vielä liene suunnatonta, mutta etenkin teknologian kehittämisen ja kehityksen myötä 2000-luvulla teollisuustyössäkin on oletettavasti edellytetty uudelta rekrytoitavalta työvoimalta aiempaa analyyttisempaa ja vuorovaikutteisempaa otetta työtehtäviin (Spitz-Oener 2006, 236). Saattaa kuitenkin olla, että muutos ei näy työhön kiinnittyneillä työuraindikaattoreissa, vaan koskee enemmän työn sisältöjä. Tietoteknologioiden yhteyksiä työpaikkojen tulevaisuuteen eritellyt Arntzin ryhmä (2016, 23–24) onkin arvioinut, että työpaikkojen massiivisen kadon sijaan työpaikat, työntekijät ja ammatit sopeutuvat uusiin tehtäviin. Koulutustason kohoamisen ja tehtäväsisältöjen, pikemminkin kuin työmarkkina-asemien, muutoksen ohella työuria mahdollisesti näennäisesti vakauttava seikka ovat työvoiman käytön muutokset teollisuusaloilla. Mikäli tarkastelemiemme teollisuustoimialojen kohdalla pitää paikkansa, että työvoiman määrän muutos (hienoinen väheneminen, luku 2) on liittynyt palvelutoimintojen ulkoistamiseen, on rekrytoitava työvoima tällöin ollut vuosi vuodelta enemmän ammattija korkeammin koulutettua teknisten ja luonnontieteiden alojen ammattityövoimaa. Näin viimeisimpien kohorttien työlliseksi kiinnittymisen vakaudesta osa selittyisi sillä, että korkeammat osuudet 30-vuotiaina aloilla työskentelevistä olisivat eräänlaista ydintyövoimaa. Tutkimuksessa arvioimme lyhyesti tilastollisia eroja sukupuolen, ikäkohorttien, koulutustasojen ja toimialojen mukaan. Kaikki ne eriyttivät työuria omilta osiltaan. Myös muut taustatekijät, etenkin yritysja aluetekijät, vaikuttanevat eri kohorttien työurien suhteelliseen kehitykseen. Havaintojemme perusteella suomalaisen teollisuustyöntekijän työura sisältää paljon liikkuvuutta, mutta on samalla työlliseksi kiinnittymisen osalta kohtuullisen vakaa. Suhdanteille altteimpia ovat olleet metallialojen työntekijät ja vaatimattomimmin koulutetut, mutta vain hyvin pieni osa työntekijöistä on ajautunut työttömäksi pysyvämmin. Samalla alituinen työn ja sen välineiden evoluutio väistämättä tarkoittaa myös sitä, että jotkin työtehtävät jäävät historiaan. David H. Autor (2014) on arvioinut, että teknologisen kehityksen vaikutusta työpaikkojen katoon on liioiteltu, koska sen myötä korkeasti koulutetun työvoiman kysyntä lisääntyy, ansiot kehittyvät 218 Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä myönteisesti ja tuottavuuskehitys vahvistuu. Tämä kehitys sisältää kuitenkin myös välittömiä työpaikkamenetyksiä, ja lisäykset kansantalouteen voivat toteutua välillisesti, kun yritykset vaikkapa teknologiainvestointiensa myötä saavuttavat jalansijaa uusilla markkinoilla. Tällaisen teknologian mahdollistaman periodimuutoksen kohdalla työorganisaatioiden ja työntekijöiden on mahdollista toimia työpaikkojen jatkuvuuden turvaamiseksi. Työvoima-, aikuisja henkilöstökoulutus turvaavat henkilöiden osaamisen sovittamista uusien työtehtävien vaatimuksiin joko samassa tai seuraavassa työpaikassa. Kirjan seuraavissa luvuissa tarkastelemme yksityiskohtaisemmin teollisuustyöntekijöiden työurien kehitystä suhteessa heidän koulutukseensa, sukupuoleensa ja palkkatasoonsa (luvut 6 ja 7). Luvussa 8 käsittelemme yritystason tekijöitä, muun muassa työllistävien yritysten taloudellista asemaa sekä tutkimusja kehitysinvestointeja. On syytä olettaa, että nämä investoinnit vaikuttavat yritysten selviytymiseen ja kasvuun; niiden työuravaikutukset ovat kuitenkin epävarmempia. Voinemme kuitenkin olettaa, että uusien teknologiainvestointien aikaansaama tuottavuuden kasvu tuo uusia kilpailuetuja, parantaa kannattavuutta ja tuottaa orgaanista kasvua, mikä puolestaan vahvistaa yksittäisten työntekijöiden osaamista. Kun siis yritys investoi uuteen teknologiaan ja erityisesti tutkimukseen ja tuotekehitykseen, investoinnit parantavat työntekijöiden ammattitaitoa ja osaamista ja sitä kautta heidän mahdollisuuksiaan työllistyä ja edetä urallaan – mikä taas parantaa työurien vakautta (ks. Böckerman ym. 2012; Green 2013; Pekkala Kerr ym. 2016). Työntekijöillä puolestaan mahdollisuudet oppia työssä ja osallistua henkilöstökoulutukseen vahvistavat työuria (Boockmann & Steffes 2010). Käsityksemme mukaan tämän tutkimuksen tulosten piirtämä kuva teollisuustyöntekijöiden vakaasta kiinnittymisestä erilaisille työurille selittyy ensisijaisesti suomalaisten teollisuusyritysten ja ammattitaitoisen työvoiman pitkään jatkuneella korkealaatuisten tuotteiden kehitystyöllä. Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla 219 Pirstoutuvatko työurat? Kirjallisuus Aisenbrey, Sile & Fasang, Anette (2017) The interplay of work and family trajectories over the life course: Germany and the United States in comparison. American Journal of Sociology 122(5): 1448–1484. Arntz, Melanie, Gregory, Terry & Zierahn, Ulrich (2016) The Risk of Automation for Jobs in OECD Countries: A Comparative Analysis. Paris: OECD Publishing, Social, Employment and Migration Working Papers No. 189. Asplund, Rita, Barth, Erling, Lundborg, Per & Misje Nilsen, Kjersti (2011) Polarization of the Nordic labour markets. Finnish Economic Papers 24(2): 87–110. Autor, David H. (2014) Polanyi’s Paradox and the Shape of Employment Growth. Cambridge, Mass.: National Bureau of Economic Research, Working Paper 20485. https://www. nber.org/papers/w20485.pdf (viitattu 4.4.2020). Bachmann, Ronald & Felder, Rahel (2019) Job stability in Europe over the cycle. International Labour Review 157(3): 481–518. Bárány, Zsófia L. & Siegel, Christian (2018) Job polarization and structural change. American Economic Journal: Macroeconomics 10(1): 57–89. Barone, Carlo & Schizzerotto, Antonio (2011) Career mobility, education, and intergenerational reproduction in five European societies. European Societies 13(3): 331–345. Biemann, Torsten, Fasang, Anette E. & Grunow, Daniela (2011) Do economic globalization and industry growth destabilize careers? An analysis of career complexity and career patterns over time. Organization Studies 32(12): 1639–1663. Boockmann, Bernhard & Steffes, Susanne (2010) Workers, firms, or institutions: What determines job duration for male employees in Germany? ILR Review 64(1): 109–127. Brzinsky-Fay, Christian & Solga, Heike (2016) Compressed, postponed, or disadvantaged? School-to-work-transition patterns and early occupational attainment in West Germany. Research in Social Stratification and Mobility 46(A): 21–36. Brückner, Hannah & Mayer, Karl U. (2005) De-standardization of the life course: What it might mean? And if it means anything, whether it actually took place? Advances in Life Course Research 9(1): 27–53. Buchmann, Marlis C., Kriesi, Irene & Sacchi, Stefan (2010) Labour market structures and women’s employment levels. Work, Employment and Society 24(2): 279–299. Bukodi, Erzsébet & Goldthorpe, John H. (2011) Class origins, education and occupational attainment in Britain. European Societies 13(3): 347–375. Böckerman, Petri, Kauhanen, Antti & Maliranta, Mika (2012) ICT and Occupation-based Measures of Organisational Change: Firm and Employee Outcomes. Helsinki: ETLA, Working Papers No 2. 220 Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä Böckerman, Petri, Laaksonen, Seppo & Vainiomäki, Jari (2013) Is There Job Polarization at the Firm Level? Tampere: University of Tampere, School of Management, Tampere economic working papers, net series. Cech, Erin A. & Blair-Loy, Mary (2019) The changing career trajectories of new parents in STEM. PNAS 116(10): 4182–4187. Cirillo, Valeria (2018) Job polarization in European industries. International Labour Review 157(1): 39–63. Elzinga, Cees H. & Liefbroer, Aart C. (2007) De-standardization of family-life trajectories of young adults: A cross-national comparison using sequence analysis. European Journal of Population / Revue européenne de Démographie 23(3–4): 225–250. Eurofound (2017) Occupational Change and Wage Inequality: European Jobs Monitor 2017. Luxembourg: Publications Office of the European Union. Fenton, Steve & Dermott, Esther (2006) Fragmented careers? Winners and losers in young adult labour markets. Work, Employment and Society 20(2): 205–221. France, Alan (2016) Understanding Youth in the Global Economic Crisis. Bristol: Policy Press. Gabadinho, Alexis, Ritschard, Gilbert, Studer, Mathias & Müller, Nicolas S. (2009) Mining Sequence Data in R with the TraMineR Package: A User’s Guide. Geneva: University of Geneva, Department of Econometrics and Laboratory of Demography. http:// mephisto.unige.ch/pub/TraMineR/doc/TraMineR-Users-Guide.pdf (viitattu 4.4.2020). Green, Francis (2013) Skills and Skilled Work: An Economic and Social Analysis. Oxford: Oxford University Press. Goos, Maarten, Manning, Alan & Salomons, Aanna (2014) Explaining job polarization: Routine-biased technological change and offshoring. American Economic Review 104(8): 2509–2526. Haltiwanger, John, Scarpetta, Stefano & Schweiger, Helena (2014) Cross country differences in job reallocation: The role of industry, firm size and regulations. Labour Economics 26(1): 11–25. Helve, Helena & Evans, Karen (Eds) (2013) Youth and Work Transitions in Changing Social Landscapes. London: The Tufnell Press. Hollister, Matissa (2011) Employment stability in the U.S. labor market: Rhetoric versus reality. Annual Review of Sociology 37(1): 305–324. Horemans, Jeroen (2016) Polarisation of non-standard employment in Europe: Exploring a missing piece of the inequality puzzle. Social Indicators Research 125(1): 171–189. Hyman, Richard (2018) What future for industrial relations in Europe? Employee Relations 40(4): 569–579. Jolkkonen, Arja, Koistinen, Pertti & Kurvinen, Arja (2012) Reemployment of displaced workers – The case of a plant closing on a remote region in Finland. Nordic Journal of Working Life Studies 2(1): 81–100. Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla 221 Pirstoutuvatko työurat? Kajanoja, Lauri (2019) Kustannuskilpailukyky säilynyt aiempaa paremmalla tasolla. Euro & Talous 3/2019. Helsinki: Suomen Pankki. https://www.eurojatalous.fi/fi/2019/3/ kustannuskilpailukyky-sailynyt-aiempaa-paremmalla-tasolla/ (viitattu 4.4.2020). Kalela, Jorma, Kiander, Jaakko, Kivikuru, Ullamaija, Loikkanen, Heikki A. & Simpura, Jussi (Eds) (2001) Down from the Heavens, Up from the Ashes: The Finnish Economic Crisis of the 1990s in the Light of Economic and Social Research. Helsinki: VATT – Government Institute for Economic Research. Kalleberg, Arne L. (2011) Good Jobs, Bad Jobs: The Rise of Polarized and Precarious Employment Systems in the United States, 1970s–2000s. New York: Russell Sage Foundation. Kalleberg, Arne L. (2012) Job quality and precarious work: Clarifications, controversies, and challenges. Work and Occupations 39(4): 427–448. Kalleberg, Arne L. (2018) Precarious Lives: Job Insecurity and Well-Being in Rich Democracies. Cambridge: Polity Press. Kalleberg, Arne L. & Mouw, Ted (2018) Occupations, organizations, and intergenerational career mobility. Annual Review of Sociology 44(1): 283–303. Kauhanen, Merja (2017) Työllisyys ja työttömyys – miten suomalaiset työmarkkinat ovat muuttuneet? Teoksessa Heikki Taimio (toim.) Tuotannon tekijät – palkansaajien Suomi 100 vuotta. Helsinki: Palkansaajien tutkimuslaitos, 152–189. Kauhanen, Antti & Napari, Sami (2011) Gender Differences in Careers. Helsinki: ETLA, Discussion Papers No 1241. Kohli, Martin (2007) The institutionalization of the life course: Looking back to look ahead. Research in Human Development 3(3–4): 253–271. Kretsos, Lefteris (2010) The persistent pandemic of precariousness: Young people at work. Teoksessa Joerg C. Tremmel (Ed.) A Young Generation under Pressure? The Financial Situation and the ”Rush Hour” of the Cohorts 1970–1985 in a Generational Comparison. Heidelberg: Springer, 3–22. Kuitto, Kati, Salonen, Janne & Helmdag, Jan (2019) Gender inequalities in early career trajectories and parental leaves: Evidence from a Nordic welfare state. Social Sciences 8(9): 1–16. Lambert, Rod & Herod, Andrew (Eds) (2016) Neoliberal Capitalism and Precarious Work: Ethnographies of Accommodation and Resistance. Cheltenham: Edward Elgar. Lehndorff, Steffen, Dribbusch, Heiner & Schulten, Thorsten (2018) European trade unions in a time of crises – An overview. Teoksessa Steffen Lehndorff & Heiber Dribbusch & Thorsten Schulten (Eds) Rough Waters – European Trade Unions in a Time of Crises. Brussels: ETUI, 7–38. López-Andreu, Marti & Rubery, Jill (2018) Austerity and women’s employment trajectories in Spain and the UK: A comparison of two flexible labour markets. Economic and Industrial Democracy. Online First. 222 Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä Manzoni, Anna, Vermunt, Jeroen K., Luijkx, Ruud & Muffels, Ruud (2010) Memory bias in retrospectively collected employment careers: A model based approach to correct for measurement error. Sociological Methodology 40(1): 39–73. Maunu, Tallamaria & Räisänen, Heikki (2016) Uusien työpaikkojen synty vuonna 2015. Työpoliittinen aikakauskirja 59(2): 46–61. Möhring, Katja (2016) Life course regimes in Europe: Individual employment histories in comparative and historical perspective. Journal of European Social Policy 26(2): 124– 139. Neilson, Brett & Rossiter, Ned (2008) Precarity as a political concept, or, Fordism as exception. Theory, Culture & Society 25(7–8): 51–72. Nikulainen, Tuomo & Pajarinen, Mika (2013) Industry Restructuring in the ICT Sector. What does Labor Mobility Tell us about Skill Relatedness and Knowledge Spillovers? Helsinki: ETLA, Working Papers No 17. Pekkala Kerr, Sari & Maczulskij, Terhi & Maliranta, Mika (2016) Within and Between Firm Trends in Job Polarization: Role of Globalization and Technology. Helsinki: ETLA, Working Papers No 41. Peutere, Laura (2019) Trajectories of Labour Market Attachment after Family and Work Related Transitions. Tampere: Tampere University Press, Tampere University Dissertations 152. Peutere, Laura, Lipiäinen, Liudmila, Ojala, Satu, Järvinen, Katri-Maria, Pyöriä, Pasi, Saari, Tiina & Jokinen, Esa (2017) Talouskriisit, työhyvinvointi ja työurat. Työsuojelurahaston tutkimushanke 2015–2017. Loppuraportti. Tampere: Tampereen yliopisto, Työelämän tutkimuskeskuksen työraportteja 94/2017. Potter, Jesse (2015) Crisis at Work: Identity and the End of Career. Basingstoke: Palgrave Macmillan. Procyk, Stephanie, Lewchuk, Wayne & Shields, John (2017) Precarious Employment: Causes, Consequences and Remedies. Black Point: Fernwood Publishing. Pyöriä, Pasi (2006) Understanding Work in the Age of Information: Finland in Focus. Tampere: Tampere University Press, Acta Universitatis Tamperensis 1143. Pyöriä, Pasi & Ojala, Satu (2016) Precarious work and intrinsic job quality: Evidence from Finland, 1984–2013. The Economic and Labour Relations Review 27(3): 349–367. Pyöriä, Pasi, Ojala, Satu, Saari, Tiina & Järvinen, Katri-Maria (2017) The millennial generation: A new breed of labour? SAGE Open 7(1): 1–14. Quinlan, Michael (2012) The ‘pre-invention’ of precarious employment: The changing world of work in context. The Economic and Labour Relations Review 23(4): 3–24. Rasmussen, Stine, Nätti, Jouko, Larsen, Trine P., Ilsøe, Anna & Garde, Anne H. (2019) Nonstandard employment in the Nordics – Toward precarious work? Nordic Journal of Working Life Studies 9(S6): 7–32. Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla 223 Pirstoutuvatko työurat? Riekhoff, Aart-Jan (2018) Extended working lives and late-career destabilisation: A longitudinal study of Finnish register data. Advances in Life Course Research 35(1): 114–125. Rokkanen, Miikka & Uusitalo, Roope (2010) Changes in Job Stability – Evidence from Lifetime Job Histories. Working Papers 14. Helsinki: VATT – Government Institute for Economic Research. Saloniemi, Antti, Salonen, Janne, Nummi, Tapio & Virtanen, Pekka (2020) The diversity of transitions during early adulthood in the Finnish labour market. Journal of Youth Studies. Online First. Salonen, Janne (2020) New Methods in Pension Evaluation. Applications of Trajectory Analysis and Dynamic Microsimulation. Helsinki: Finnish Centre for Pensions, Studies 02/2020. Salvatori, Andrea (2018) The anatomy of job polarisation in the UK. Journal for Labour Market Research 52(8): 1–15. Schellenberg, Claudia, Krauss, Annette, Hättich, Achim & Häfeli, Kurt (2016) Occupational career patterns over 30 years: Predictors and outcomes. Empirical Research in Vocational Educational and Training 8(1): 1–22. Soininen, Tiina (2015) Changing Expectations and Realities of Employment Stability – Longitudinal Analysis on Tenures in Finland. Joensuu: University of Eastern Finland, Dissertations in Social Sciences and Business Studies 102. Spitz-Oener, Alexandra (2006) Technical change, job tasks, and rising educational demands: Looking outside the wage structure. Journal of Labor Economics 24(2): 235–270. Stawarz, Nico (2018) Patterns of intragenerational social mobility: An analysis of heterogeneity of occupational careers. Advances in Life Course Research 38(1): 1–11. SVT (2017a) Työvoimatutkimus. Työllisyys ja työttömyys 2017. Helsinki: Tilastokeskus. http://www.stat.fi/til/tyti/2017/13/tyti_2017_13_2018-04-12_kat_002_fi.html (viitattu 4.4.2020). SVT (2017b) Väestön koulutusrakenne. 40–44-vuotiaat korkeimmin koulutettuja 2017. Helsinki: Tilastokeskus. http://www.stat.fi/til/vkour/2017/vkour_2017_2018-11-02_ tie_001_fi.html (viitattu 4.4.2020). Van Winkle, Zachary & Fasang, Anette (2017) Complexity in employment life courses in Europe in the Twentieth Century – Large cross-national differences but little change across birth cohorts. Social Forces 96(1): 1–30.