Teknologia, metsä ja kemia : Suomen teollisuus viime vuosikymmenillä

Satu Ojala & Pasi Pyöriä, Pirstoutuvatko työurat? Teollisuusalat talouden ja teknologian murroksissa Tampere: Tampere University Press, 43–92. © 2020 tekijät ja Tampere University Press http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-028-1 2 Teknologia, metsä ja kemia Suomen teollisuus viime vuosikymmenillä Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Tässä luvussa taustoitamme Suomen teollisuuden kehitystä keskeisten vientialojen näkökulmasta keskittyen viimeiseen kolmeen vuosikymmeneen. Tämä on ajanjakso, jonka tässä teoksessa hyödyntämämme FOLK-rekisteriaineisto kattaa ja jolle empiiriset analyysimme ajallisesti sijoittuvat. Yksityiskohtaisemmin käsittelemme teknologia-aloja sekä metsäja kemianteollisuutta. Tarkastelemme näitä toimialoja kansantaloutta ja työmarkkinoita kuvaavien tilastojen valossa, minkä lisäksi kuvailemme alojen henkilöstörakennetta FOLK-aineistolla. Lopuksi suuntaamme katseen nykyhetkeen ja pohdimme teollisuuden tilannetta 2020-luvun taitteessa. 44 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä Johdanto Historioitsija Markku Kuisma (1990, 7) on kutsunut 1900-lukua teollisuuden vuosisadaksi. Teollisen tuotannon merkitys oli suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin kehittymiselle tuolloin erityisen suuri. Vaikka teollisuuden vuosisata päättyi ja olemme siirtyneet jälkiteolliseen tietotai palveluyhteiskuntaan (Pyöriä 2006), teollinen tuotanto on edelleen tärkeä kansantalouden osa. Teollisuuden merkitys ja luonne on kuitenkin muuttunut: siitä on tullut osa tietointensiivistä palvelutaloutta. Tätä taustaa vasten tulkitsemme erityisesti teknologia-alojen sekä metsäja kemianteollisuuden kehitystä. Tekniikan ja teollisuuden historiaa voidaan kuvata erilaisten näkökulmien, toimijoiden ja aineksien kautta painottaen sekä muutoksia että jatkuvuuksia (Männistö-Funk 2017, 12–13). Teollisuuden historia ei esimerkiksi ole pelkästään toimialojen tai teollisuuslaitosten historiaa, vaan yhtä lailla esimerkiksi vakuutuslaitosten ja työmarkkinajärjestöjen historiaa (Kuisma 1990, 7). Kuvan teollisuuden historiasta voikin muodostaa monista erilaisista lähteistä, ja käytetyt lähteet puolestaan raamittavat niistä avautuvaa teollisuudesta kerrottua tarinaa. Kari Teräksen mukaan esimerkiksi järjestöhistoriat ovat pohjautuneet organisaatiohistorialliseen perinteeseen. Niissä on kuvattu ”ammattiyhdistysliikkeen tulemisen ja tekemisen historiaa”, mikä on rajannut historiankirjoituksen näkökulmaa, ja ulkopuolelle on voinut jäädä vaihtoehtoisten kehityskulkujen käsittely. (Teräs 2001, 16–17.) Suomen teollisuutta, teollistumista ja sen yhteiskunnallisia ilmentymiä on tarkasteltu vuosikymmenten saatossa eri näkökulmista useissa sosiaalihistoriallisissa (esim. Haapala 1986; Markkola 1994; Peltola 2008; Waris 1932; 1934), taloushistoriallisissa (esim. Hjerppe 1988; Kuisma 2013; Laine ym. 2019; Lamberg ym. 2012), sosiologisissa (esim. Anttila 2005; Valkonen ym. 1980) ja yhteiskuntapolitiikan alan (esim. Julkunen 1987; Koistinen 2014) tutkimuksissa. Myös tekniikan historiaa ja teollisuutta on tarkasteltu omana kokonaisuutenaan (esim. Männistö-Funk toim. 2017). Talouskasvun, tuottavuuden, suhdanteiden ja teollisuustoimialojen näkökulmista ovat kirjoittaneet taloustieteilijät (esim. Böckerman & Kiander 2006; Maliranta 2003; Pohjola 2017). Lisäksi Suomen teollisuuden ja erityisesti teollisuuslaitosten historiaa on koottu lukuisiin yksittäisistä teollisuuden yrityksistä kirjoitettuihin teoksiin, kuten myös alueja paikkakuntakohtaisiin historioihin. Teknologia, metsä ja kemia 45 Pirstoutuvatko työurat? Jos ei teollisuuden historia niin ei myöskään teollisuuden käsite itsessään ole yksiselitteinen, vaikka se usein otetaan annettuna. Samalla käsitteellä voidaan viitata niin 1800-luvun sahateollisuuteen, 1900-luvun alun puuvillatehtaisiin kuin 2000-luvun peliteollisuuteenkin (Koivumäki 2018). Tiettyjen toimialojen rooli myös korostuu tiettyinä ajanjaksoina. Esimerkiksi teknologiateollisuuden päätoimialalle kuuluvan sähköja elektroniikkateollisuuden merkitys Suomen kansantaloudelle korostui 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa erityisesti Nokian menestyksen myötä. Vuonna 2000 Nokian markkina-arvo oli runsaat 220 miljardia euroa ja yhtiön osuus Suomen kansantuotteen kasvusta lähes kolmannes. Vuosituhannen taitteessa Nokian osuus maamme tutkimusja kehityspanostuksesta (t&k) oli sekin noin kolmannes ja yrityssektorin t&k-panostuksesta miltei puolet. Sen sijaan Nokian vaikutus työllisyyteen oli merkittävästi pienempi: 2000-luvun alussa yhtiöllä oli vajaat 25000 työntekijää Suomessa, mikä vastasi noin 1,1 prosenttia työllisistä. (Ali-Yrkkö & Hermans 2002.) Myös Tilastokeskuksen aineistot, kuten kansantalouden tilinpito ja teollisuustilasto, kertovat oman lukunsa teollisuuden tapahtumista erityisesti teollisuustuotannon, toimialojen ja työvoiman näkökulmasta. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan teollisuus on mekaanisten ja kemiallisten aineiden muuttamista tuotteiksi, mutta myös kokoonpanotyö lukeutuu teollisuuteen: Teollisuudella ymmärretään mekaanista tai kemiallista epäorgaanisten tai orgaanisten aineiden muuttamista uusiksi tuotteiksi riippumatta siitä suoritetaanko työ koneellisesti vai käsin, tehtaassa vai työntekijän kotona. Määritelmän mukaan myös tuotteiden kokoaminen (kokoonpano) luetaan teollisuustoimintaan. Tilastoja laadittaessa yhdistetään teollisuuteen perinteisesti varsinaisen teollisuustoiminnan lisäksi mineraalien kaivu sekä sähkö-, kaasuja vesihuolto. (Tilastokeskus 2019d.) Tilastokeskuksen käyttämä määritelmä on tärkeä, koska nojaudumme teoksemme rekisteriaineistoihin perustuvissa analyyseissä Tilastokeskuksen tuottamaan materiaaliin. Empiiristen tarkastelujemme kohteena ei kuitenkaan ole koko teollisuuden kenttä, vaan Tilastokeskuksen toimialaluokituksen (TOL 2008) mukaiset toimialat teknologia-, metsäja kemianteollisuus. Nämä vientiteollisuuden alat ovat tärkeitä Suomen kansantaloudelle, jonka perusta on isolta osin viennissä (Nykänen 2017, 46 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä 165). Tarkastelumme ulkopuolelle jäävät esimerkiksi tekstiiliteollisuus ja elintarviketeollisuus. Myös Tilastokeskuksen määritelmässä mainitut mineraalien kaivu sekä sähkö-, kaasuja vesihuolto rajataan tarkastelun ulkopuolelle. Tutkimuksen näkökulmasta toimialat, sellaisina kuin ne tässä kirjassa ymmärretään, muodostuvat käyttämämme rekisteriaineiston vuoksi toimialaluokituksesta ja sitä ylläpitävistä tilastoinnin käytännöistä (vrt. Bowker & Star 1999; Kinnunen 2001). Tilastojen avulla pystymme kuvaamaan, tulkitsemaan ja ymmärtämään (vrt. Haapala & Lloyd 2018, 8) teollisuustoimialojen työntekijöiden työuria. Luvun aluksi tarkastelemme Suomen kansantalouden ja teollisuuden kehitystä 1900-luvun alusta nykyaikaan keskittyen teknologia-, metsäja kemianteollisuuteen. Teknologiateollisuuden ohella käytämme paikoin nimitystä metalliteollisuus. Metalliteollisuus kuvaa toimialaa paremmin etenkin 1900-luvun alun vuosikymmenillä, jolloin sähköja elektroniikkateollisuus teki vielä tuloaan. Luvun loppuosassa kuvaamme FOLK-rekisteriaineiston avulla teknologia-, metsäja kemianteollisuuden henkilöstörakenteiden muutoksia vuosina 1988–2015. Tämän ohella hyödynnämme teollisuusaloja edustavilta asiantuntijoilta keräämäämme haastatteluaineistoa (ks. aineistoliite tässä teoksessa). Teoksen luvussa 4 nämä haastattelut ovat yksityiskohtaisemman analyysin kohteena. Suomen kansantalous ja teollisuustoimialat rakennemuutoksen kehyksessä 1900-luvun alusta nykypäivään Suomi on käynyt läpi jatkuvaa rakennemuutosta vaiheinaan itsenäistyminen, sotavuodet, sodanjälkeinen jälleenrakentaminen ja sitä seurannut nopea elinkeinorakenteen ja työnjaon modernisoituminen. Nämä murrokset ovat kytkeytyneet tiiviisti globaaleihin tapahtumiin kuten maailmansotiin, muuttoliikkeeseen ja talouden kansainvälistymiseen. 1900-luvun alusta Suomi on monilla talouden ja hyvinvoinnin mittareilla muuttunut köyhästä maatalousyhteiskunnasta vauraaksi ja kansainväliseksi taloudeksi (Kuisma 2008, 19; Ojala ym. 2019, 9). Teknologia, metsä ja kemia 47 Pirstoutuvatko työurat? Maamme oli pitkään osa eurooppalaista periferiaa, jolle oli tyypillistä maatalouden keskeinen asema työllistäjänä sekä väestön alhainen koulutusja elintaso. 1900-luvun alun Suomi oli syrjäinen maaja metsätalouden hallitsema maa, joka tuotti maailmanmarkkinoille lähinnä jalostusarvoltaan alhaisia metsäteollisuustuotteita, ja ulkomailta tuotiin niin teknologiaa kuin kulutustavaraakin. (Blom ym. 2001, 52.) Suomi kuitenkin kehittyi sotien jälkeisenä aikana nopeasti, ja bruttokansantuote kasvoi moniin muihin teollisuusmaihin verraten ripeästi aina 2000-luvulle saakka. Myös väestön ikärakenne on muuttunut viimeisen vuosisadan aikana rajusti. Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan 1920-luvulla yli 45-vuotiaiden väestöosuus oli 21 prosenttia, kun vuonna 2015 vastaava osuus oli jo 47 prosenttia. Käsitteellä rakennemuutos on monta ulottuvuutta, kuten termin taustaa eritellyt historiantutkija Pertti Haapala (2006) on tuonut esille. Samanaikaisesti kun rakennemuutoksesta puhuvat sujuvasti julkisessa keskustelussa niin kansalaiset kuin viranomaiset, on käsite ollut myös tutkijoille keskeinen tapa hahmottaa yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia (Kortteinen 1987). Tässä luvussa rakennemuutoksella viitataan ennen kaikkea Suomen elinkeinorakenteen muutokseen ja toimialoilla tapahtuneisiin muutoksiin viime vuosikymmenillä Suomen kansantalouden ja globaalin talouden suhdanteiden kehyksessä (vrt. Haapala 2006, 95, 106). Sellainen työelämä, jota Suomessa nykyisin tutkitaan ja jonka muutoksia seurataan, syntyi noin 50 vuotta sitten. Suomalaisen yhteiskunnan suuri modernisoitumisen ja urbanisoitumisen rakennemuutos ajoittui 1960–1970-luvuille, jolloin Suomi muuttui nopeasti palkkatyövaltaiseksi. (Melin & Saari 2019, 23, 25.) Vielä sata vuotta sitten lähes 70 prosenttia työvoimasta toimi maataloudessa ja vain runsas kymmenesosa teollisuudessa (Vartia & Ylä-Anttila 1996, 68). Palveluiden osuus on kasvanut reilusti 1950-luvulta eteenpäin, ja vuonna 2015 palveluissa toimi jo kolme neljäsosaa työllisestä työvoimasta, kuten kuviossa 2.1. on esitetty. Kuviosta nähdään myös, että teollisuuden työllisten osuus on säilynyt pitkään melko vakaana. Samalla teollisuustyön tuottavuus on noussut kovaa tahtia vuoden 1990 jälkeen. Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa vallitsi devalvaatioin vauhditetun vahvan taloudellisen kasvun kausi aina 1970-luvun alkuun asti, mikä heijastui myönteisesti teollisuuden kehittymiseen (Hjerppe 2004, 97–99). Varsinkin 1960-luvun jälkeisen kehityksen nopeus tekee Suomesta kansainvälisestikin poikkeuksellisen 48 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä tapauksen. 1960-luvulla Suomi teollistui ja kaupungistui nopeasti, eurooppalaisittain katsoen hyvin myöhään, ja muuttui seuraavien 15 vuoden aikana työväestön ja alemman keskiluokan palkkatyöyhteiskunnaksi. Teollisuustyöväestön määrä kasvoi kuitenkin vain vähän. Maalta muutettiin kaupunkeihin ennen kaikkea palvelualojen ammatteihin. (Blom ym. 2001, 13–14.) 1970-luvulla maailmantalous järkkyi öljykriisien myötä. Tuolloin OPEC-maat leikkasivat öljyntuotantoa, mikä johti taantumaan, inflaation kiihtymiseen ja työttömyyden kasvuun. Suomi ei kuitenkaan kärsinyt 1970-luvun öljykriisien seuraamasta taantumasta yhtä syvästi kuin muut länsimaat (Fellman 2019, 298), joskaan kriisitunnelmilta ei meilläkään vältytty. 1970-luvun puolivälissä ensimmäisen öljykriisin laukaiseman laman seurauksena Suomen työttömyysaste kasvoi parista prosentista runsaaseen seitsemään prosenttiin, minkä seurauksena presidentti Urho Kekkosen aloitteesta perustettiin Martti Miettusen vuosien 1975–1976 hätätilahallitus. Tilanne oli poikkeuksellinen, koska edellisen kerran suurtyöttömyydestä oli kärsitty 1930-luvun pula-aikana. (Nätti & Pyöriä 2017, 33–34.) Teollisuuden tuottavuus kasvoi toisen maailmansodan jälkeen sotakorvausten siivittämänä, minkä seurauksena talouskasvu oli ripeää (Haapala & Peltola 2018). Kun ulkomaankauppa alkoi vapautua 1950-luvun lopulla, enteiltiin sen aiheuttavan *Työllisyyden yksikkö vuosina 1870, 1913 ja 1950 työvuosi, 1990 ja 2015 työtunti. Kuvio 2.1. Työllisyyden* jakauma päätoimialoittain 1870–2015. Ks. Heikkinen 2017, 300; Aineisto: Kansantalouden tilinpito, historiasarjat 1860–2015, Tilastokeskus (2018). Teknologia, metsä ja kemia 49 Pirstoutuvatko työurat? ongelmia kotimarkkinateollisuudelle. Kuitenkaan mikään teollisuuden toimiala ei merkittävästi supistunut 1960-luvulla, joskin esimerkiksi sahateollisuudessa alan suhteellinen asema hetkellisesti supistui. Teollisen tuotannon osuus maan kansantuotteesta oli 1940-luvun lopulla lähes kolmanneksen ja sen osuus kääntyi laskusuuntaan vasta 1980-luvulla. (Hoffman 2019, 150, 154.) Tilastokeskuksen teollisuustilastoon ja tilastollisiin vuosikirjoihin perustuvien lukujen mukaan teollisuudessa työskentelevien työntekijöiden1 määrä kasvoi 1900-luvulla aina 1970-luvulle asti, jolloin työntekijämäärä ylitti parhaimmillaan 400 000, kunnes 1970-luvun loppupuolella määrä kääntyi laskuun (Koivuniemi 2018, 225). Tämän taustalla vaikutti se, että suuret sodanjälkeiset ikäluokat tulivat 1960ja 1970-lukujen taitteessa työmarkkinoille (Karisto 2005). Tunnusomaista Suomelle on ollut se, että nopein teollisen rakennemuutoksen vaihe ajoittui vasta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Talouden kasvaessa suomalainen yhteiskunta seurasi muiden Pohjoismaiden viitoittamaa tietä ja sotien jälkeisinä vuosikymmeninä rakennettiin muun muassa hyvinvointivaltion keskeiset instituutiot. (Hannikainen & Eloranta 2019, 19.) Hyvinvointivaltio rakentui aluksi sosiaalipoliittisena varojen uudelleenjakona, joka tapahtui talouspolitiikasta erillään, kunnes käsitys näiden politiikka-alueiden kytkeytyneisyydestä vakiintui suurin piirtein 1970-luvulta alkaen. Myös kansalaiset kokivat epäilemättä ”elämän, kuoleman ja itsenäisyyden” kysymykset ensisijaisina valtioiden talouskysymyksiin nähden, ja ”1960-luvulla sosiaalinen otti hetkeksi peräti yliotteen taloudellisesta”. (Sipilä 2011, 359.) 1980-luvun alkupuolella teollisuustuotannon kasvu oli vaimeaa (Hoffman 2019, 151). Tilastokeskuksen julkaisemaan Teollisuuden vuosikirjaan 1990 on koottu vuoden 1988 teollisuustuotannon tunnuslukuja. Koosteesta käy ilmi, että lähestyttäessä tämän teoksen empiiristen analyysien tarkasteluajanjaksoa (1988–2015) teollisuustuotanto oli jälleen voimakkaassa kasvussa useimmilla teollisuuden päätoimialoilla. Metsäteollisuuden tuotannonaloilla tuotannon volyymi kasvoi vuodessa seitsemän prosenttia ja metalliteollisuudessa 4,3 prosenttia. Nopeimman kasvun toimiala oli kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus, jossa kasvu oli 7,6 prosenttia. 1 Toimihenkilöt mukaan lukien ylitettiin 550 000 henkilön lukumäärä vuonna 1974 (Koivumäki 2018, 223). 50 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä (Teollisuuden vuosikirja 1990, 8.) Kasvu kuitenkin taittui seuraavalla vuosikymmenellä Suomen ajautuessa itsenäisyyden ajan pahimpaan talouskriisiin. 1990-luvun lama sai aikaan syvän taloudellisen ja yhteiskunnallisen kriisin. Suomea kohdannut lama ja voimakas teollisuustuotannon supistuminen ajoittui epäonnekkaasti Neuvostoliiton hajoamisen aikaan. Lamaa ei voi syyttää idänkaupan romahduksesta, joka oli alkanut asteittain heiketä jo 1980-luvun puolivälistä, mutta Neuvostoliiton romahdus yhdistettynä talouden ylikuumenemisen ja pankkikriisin vaikutuksiin syöksivät Suomen talouden ja teollisuuden ennen kokemattomiin ongelmiin. Teollisuudesta katosi 1990-luvun alkuvuosina 130 000 työpaikkaa, mikä vastasi neljäsosaa kaikista teollisuuden työpaikoista, ja noin 30 000 yritystä ajautui konkurssiin. Laman seurauksena työttömyysaste nousi huippuunsa vuonna 1994 saavuttaen yli 16 prosentin tason. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuonna 1990 työttömyysaste oli vain 3,1 prosenttia eli tuolloin elettiin käytännössä täystyöllisyyden aikaa. Laman aikana tehtiin virheitä esimerkiksi revalvoimalla markka. Teollisuuden elpyminen kuitenkin alkoi jo vuonna 1993 seuraten edeltävän vuoden devalvaatiota, jonka siivittämänä vienti kehittyi Euroopan mittakaavassa kärkivauhtia. (Kiander 2001, 30–32, 36.) 1990-luvun alun kriisivuosina talouskasvun rajoista tultiin entistäkin tietoisemmaksi, jos kohta talous ja työmarkkinat eivät ole koskaan aiemminkaan olleet lepotilassa (Böckerman 2000). Vaikka lama ei johtunut sosiaaliturvasta tai julkisen talouden alijäämäisyydestä, hyvinvointivaltioon kohdistuva kritiikki lisääntyi (Sipilä 2011, 359). Kansalaisten oli myös totuttava julkisten menojen säästöihin. 1990-luvun laman jälkeen konkreettisesti kansalaisiin vaikuttaneita taloudellisia käännekohtia olivat 2000-luvun alun teknologiamarkkinoiden ylikuumenemisesta johtunut taantuma ja vuonna 2007 Yhdysvalloista alkunsa saanut globaali finanssikriisi, joka rantautui Suomeen noin vuotta myöhemmin. Kunkin niistä yhteydessä hyvinvointivaltion perusteisiin ja toimintatapoihin kohdistuva kritiikki yltyi uudelleen. 1990-luvun lamassa, samalla kun työttömyys nousi huippuunsa, sosiaaliturvaa alettiin voimakkaasti kiristää. Lisäksi paineita kohdistui työelämän sisäisiin uudistuksiin ja kehittämiseen. Siinä missä Suomen työllisyyttä aiemmin suojasivat bilateraalinen idänkauppa (esim. öljykriisien aikaan), valuutan devalvoinnit, palveluiden ja julkisen sektorin työllisyyden kasvattaminen sekä mittava työperäinen maasta- Teknologia, metsä ja kemia 51 Pirstoutuvatko työurat? muutto (etenkin Ruotsiin 1960ja 1970-lukujen taitteessa), oli sittemmin EU-jäsenyyden ja yhteisvaluuttaan siirtymisen jälkeen ainoa jäljelle jäänyt keskeinen keino talouden ja hyvinvoinnin kasvun aikaansaamiseksi yritysten sisällä tapahtuva tuottavuuskehitys. Paradoksaalisesti toimipaikkakohtainen tuotekehitystyö ja radikaalit innovaatiot aikaansaavat parhaimmillaan nimenomaan luovaa tuhoa eli toimialarakenteiden tasoisia muutoksia ja nopeampia työpaikkojen syntymisiä ja kuolemisia. (Maliranta 2015.) 1990-luvun laman jälkeen talous lähti kasvuun osin Suomen silloisen hallituksen vientivetoisen strategian ansiosta. Tuolloin tehdyt panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen tukivat tätä strategiaa ja auttoivat Suomea nousemaan kansainvälisten kilpailukykyvertailujen kärkeen vuosituhannen vaihteeseen mennessä (Blom ym. 2002; Pyöriä 2006). Viennin osuus Suomen kokonaistuotannosta nousi 1990-luvun alun 20 prosentista 40 prosenttiin 2000-luvun alkuun mennessä (Kiander 2001, 61, 67). Lama aiheutti teollisuudelle rakennemuutoksen, josta parhaiten selvisivät kansainvälisesti kilpailukykyiset vientialat, kuten elektroniikkateollisuus Nokian vetämänä (Haapala & Peltola 2018). Paperiteollisuus toipui lamasta hitaasti verrattuna teollisuuden toimialojen tilanteeseen keskimäärin (Hoffman 2019, 156). Paperiteollisuuden rationalisointi vaikutti dramaattisesti erityisesti paikalliseen työllisyystilanteeseen ja jopa ihmisten identiteettiin (Melin & Mamia 2010). Teollisuuden vuosisadan (Kuisma 1990) katsotaan päättyneen 2000-luvun taitteessa. Muuttuneeseen tilanteeseen sopeutuminen oli vaikeaa, kun aiemmin turvattuina pidetyt hyväpalkkaiset työpaikat esimerkiksi paperiteollisuudessa eivät enää olleetkaan yhtä varmalla perustalla kuin ennen. Erityisesti UPM:n Voikkaan paperitehtaan lakkauttaminen vuonna 2006 oli historiallinen tapahtuma, sillä paperi teollisuutta oli totuttu pitämään maamme taloudellisen kehityksen kivijalkana. Tämä havahdutti koko Kymenlaakson pohtimaan alueen riippuvuutta yhdestä teollisuuden alasta. (Melin & Mamia 2010.) Tapaus Voikkaa nousi esiin myös tekemissämme asiantuntijahaastatteluissa: Kun kaikki oli vielä ikään kuin hyvin (…) oli tää iso revohka, jossa Voikkaan tehdas ajettiin alas. Kokonainen tehdas, jota monille ihmisille oli vaikea ymmärtää, että kokonainen paperitehdas voi pysähtyä. (Metsäteollisuus, työntekijät.) 58 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä maisten teollisuusmaiden kaupunkikuvasta, mutta teollisen alihankinnan ja palveluviennin merkitys on kasvanut. Teollisuustoimialat ja henkilöstö FOLKaineiston valossa 1980–2010-luvuilla Seuraavassa erittelemme kolmen keskeisen vientiteollisuuden alan, teknologiateollisuuden, metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden henkilöstörakennetta FOLK-rekisteriaineistolla. Toimialakuvauksissa hyödynnämme myös asiantuntijahaastatteluja (ks. aineistoliite). Teknologia-, metsäja kemianteollisuus on seuraavassa määritelty Tilastokeskuksen toimialaluokituksen (TOL 2008) luokkien perusteella (ks. Tilastokeskus 2008). Toimialaluokituksen vuotta 2008 aikaisempien versioiden mahdollisesti erilaiset toimialaluokat on huomioitu, kun luokitusta on muodostettu tutkimusaineistoa varten (ks. aineistoliite). Kuviossa 2.3. esitämme teknologia-, metsäja kemianteollisuuden toimialoilla kunkin tilastointivuoden lopussa työskennelleiden henkilöiden määrät2. Työntekijämäärällä mitattuna teknologiateollisuus on aloista suurin koko tarkasteluajanjakson (1988–2015), vaikka sen työntekijöiden määrät vaihtelevatkin jaksolla eniten. Teknologiateollisuuden henkilöstön määrässä on ollut notkahdus 1990-luvun alkuvuosina, ja työntekijämäärä on kääntynyt laskuun vuosien 2007 ja 2008 aikana. Vuoden 1988 lopussa toimialalla työskenteli 183 009 henkilöä ja vuoden 2015 lopussa 137 750 henkilöä. Metsäteollisuus on toimialoista toiseksi suurin henkilöstömäärällä mitattuna, ja toimialalla työskentelevien määrä on laskenut huomattavasti vuodesta 1988 vuoteen 2015. Vuoden 1988 lopussa metsäteollisuudessa työskenteli 80 681 henkilöä ja vuoden 2015 lopussa 34 161 henkilöä. Kemianteollisuudessa työskentelevien määrä on puolestaan laskenut muutamilla tuhansilla henkilöillä vuodesta 1988 vuoteen 2015. Kemianteollisuuden toimialalla työskenteli vuoden 1988 lopussa 37 398 henkilöä ja vuoden 2015 lopussa 29 373 henkilöä. 2 FOLK-aineistossa työsuhteen olemassaolo on päätelty vuoden viimeisenä päivänä voimassa olleen työsuhteen mukaan. Teknologia, metsä ja kemia 59 Pirstoutuvatko työurat? Toimialat työllistävät myös epäsuorasti. Metsäteollisuuden toimialakatsauksen (2017, 6) mukaan vuonna 2014 metsäteollisuudessa3 työskenteli 42 200 henkilöä, mutta kun huomioidaan myös epäsuorat työllisyysvaikutukset, nousee luku 107 200 henkilöön. Kemianteollisuus ry:n kesällä 2019 julkaisemassa talouskatsauksessa alan arvioidaan työllistävän 100 000 henkilöä, kun huomioidaan sekä suora että välillinen vaikutus (Kemianteollisuuden toimialaraportti 2019, 3). Teknologiateollisuudessa esimerkiksi koneiden ja laitteiden valmistuksen alalla yritykset työllistävät välillisesti merkittävissä määrin. Suuret alan yritykset työllistävät muun muassa alihankintaverkostojensa kautta. (Teollisuusliitto 2018, 18.) Toimialojen vaihtelevat henkilöstöluvut heijastelevat myös työvoiman käyttötapojen muutoksia kuten palvelu-ulkoistuksia. Kemianteollisuuden asiantuntija tuo haastattelussa esille kunnossapitotöiden ulkoistukset, joiden henkilöstöt eivät enää 3 Metsäteollisuuden toimialakatsauksen tiedot ja tässä esitetyt FOLK-luvut eivät ole toimialojen luokituserojen vuoksi täysin vertailukelpoisia. Kuvio 2.3. Vuoden lopussa toimialalla työsuhteessa olleen henkilöstön määrä teknologia-, metsäja kemianteollisuudessa 1988–2015. Aineisto: FOLK, Tilastokeskus. 60 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä näy kemian toimialan yritystasolla tilastoiduissa henkilöstömäärissä. Työvoiman käyttötavat ovat muuttuneet myös muilla toimialoilla. Samalla työpaikalla voi työskennellä yrityksen omalla palkkalistalla olevien työntekijöiden lisäksi vuokratyöntekijöitä, alihankkijayritysten työntekijöitä ja itsensätyöllistäjiä, kuten teknologiateollisuuden tilanteesta kirjoittava Anu-Hanna Anttila (2018) toimialan tilannetta kuvailee. Alihankintana teetettävän työn onkin arvioitu näkyvän 2000-luvulla itsensätyöllistäjien kasvaneena määränä (Pärnänen & Sutela 2014, 123). Myös toimihenkilötehtäviä kuten taloushallintoa ostettaneen ulkoa joissakin yrityksissä. Teknologiateollisuus Seuraavassa tarkastelemme erityisesti teknologia-alaa. Teknologiateollisuus sisältää perinteisten metallialojen – kuten metallien jalostuksen sekä koneiden ja laitteiden valmistuksen – lisäksi sähköja elektroniikkateollisuuden. Teknologiateollisuus on tarkastelemistamme toimialoista ehkäpä laajin sillä se kattaa yhtäältä perinteistä konepajateollisuutta ja toisaalta digitalisaatiota ja tekoälyä suunnittelevaa uutta palvelutaloutta. Haastattelemistamme asiantuntujoista Teollisuusliiton edustaja korosti, että metallialaa kutsutaan nykyään teknologia-alaksi. Teknologiateollisuuden asiantuntija kuvasi puolestaan sitä, kuinka ajan myötä toimialojen yhteistyö on lisääntynyt ja se näkyy myös työmarkkinajärjestökentällä. Useita keskeisiä vientialoja edustaa työnantajapuolella Teknologiateollisuus ry, joka kokoaa niin perinteisiä metalliteollisuuden aloja kuin sähköja elektroniikkateollisuuden, tietotekniikan ja konsultoinnin aloja. Useissa tilastoissa ja tutkimuskirjallisuudessa käytetään kuitenkin nimitystä metalliteollisuus. Siihen joko sisällytetään myös 1900-luvun jälkipuoliskolla tärkeään rooliin noussut sähköja elektroniikkateollisuuden ala tai sitten sähköja elektroniikkateollisuutta käsitellään metalliteollisuuden rinnalla omana toimialanaan. Tässä määrittelemme teknologiateollisuuden toimialan seitsemän Tilastokeskuksen toimialaluokituksen luokan perusteella, jotka olemme yhdistäneet seuraavassa viideksi luokaksi: Teknologia, metsä ja kemia 61 Pirstoutuvatko työurat? • metallien jalostus • metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet) • muiden koneiden ja laitteiden valmistus • elektroniikkaja sähkötuotteiden valmistus • kulkuneuvojen valmistus. Kuviossa 2.4 kuvaamme teknologiateollisuuden toimialalla työskentelevän henkilöstön määriä vuosina 1988–2015 yhteensä sekä alaryhmittäin. Työntekijämäärät vastaavat kunkin tarkasteluvuoden lopun tietoa. Vuodesta 1988 vuoteen 2015 teknologiateollisuuden työntekijämäärä on vaihdellut ajankohdasta riippuen. Koko ajanjaksolla suurin työntekijämäärä ajoittuu aikaan juuri ennen vuoden 2008 lopulla Suomeen rantautunutta finanssikriisiä. 2010-luvulla työntekijämäärä on ollut laskusuunnassa. Vuonna 2015 toimialalla työskenteli noin 137 750 työntekijää. Työn tekijämäärällä mitattuna toimialaryhmät ovat suuruusjärjestyksessä elektroniikkaja sähkötuotteiden valmistus, muiden koneiden ja laitteiden valmistus, metallituotteiden valmistus, kulkuneuvojen valmistus ja metallien jalostus. Taulukkoon 2.1. olemme koonneet teknologiateollisuuden henkilöstörakenteen iän, sukupuolen ja koulutuksen mukaan vuosilta 1988, 1995, 2000, 2005, 2010 ja 2015. Ajanjaksolla 1988–2015 henkilöstön keski-ikä on noussut yli viidellä vuodella 42,5 vuoteen, koko väestön ikärakenteen muutosta heijastaen. Teknologiateollisuuden toimiala on miesenemmistöinen, ja naisten osuus on laskenut vuodesta 1988 (22 %) vuoteen 2000 (19 %). Teollisuuden alalla miehiä on aina ollut naisia enemmän, joskin joillakin toimialoilla, kuten kulutustavarateollisuudessa, naisia on ollut 2000-luvulla noin puolet (Keinänen 2009, 49). Kun tarkastelemme eriasteisten tutkintojen suorittaneiden osuuksia, havaitsemme, että ajan myötä henkilöstön koulutustaso on noussut, kuten työikäisen väestön koulutustaso yleensäkin viime vuosikymmeninä (Kalenius 2014). Korkeintaan perus asteen suorittaneita oli vuonna 1988 noin kolmannes toimialan henkilöstöstä, mutta vuoteen 2015 mennessä vain 11 prosenttia. Kaikkina vuosina keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli noin puolet henkilöstöstä. Erikoisammattitutkinnon4 suo4 Erikoisammattitutkinto on näyttötutkintona suoritettava tutkinto, jolla ”osoitetaan alan vaativimpien työtehtävien hallinta” (Tilastokeskus 2019e). Tietoa erikoisammattitutkintojen suorittamisesta ei ole saatavilla vuosilta 1988 ja 1995, koska näyttötutkintojärjestelmä tuli osaksi ammatillista 62 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä rittaneita oli vuonna 2000 0,04 prosenttia ja vuonna 2015 noin prosentti henkilöstöstä5. Kyseessä on ajanjaksolla luotu uusi tutkinto, jota erittelemme tämän teoksen luvussa 7. Korkeakoulutettujen osuudet ovat kasvaneet selkeimmin. Alimman tai alemman korkeakoulututkinnon oli vuonna 2015 suorittanut 26 prosenttia henkilöstöstä ja ylemmän korkeakoulututkinnon 13 prosenttia henkilöstöstä, kun vielä vuonna 1988 vastaavat osuudet olivat 17 prosenttia ja 3 prosenttia. Tutkijakoulutettuja oli vuonna 2015 alle prosentti henkilöstöstä. Asiantuntijahaastatteluissa kuvailtiin myös henkilöstön koulutusalojen monimuotoistuneen seuraavasti: Meillä on kuitenkin pikkuhiljaa koko aika kasvanut myös tämä muulla koulutustaustalla rekrytoitavien osuus. Silloin puhutaan kaupallisesta osaamisesta, käyttäytymistieteilijöistä, designereistä. Se kertoo tämän biskoulutusta vasta vuoden 1994 ammattitutkintolain (306/1994) myötä (ks. Opetusministeriö 2002, 6–7). 5 Opetushallinnon koulutusasteluokituksessa ammattija erikoisammattitutkinnot ovat toisen asteen tutkintoja. Tilastokeskuksen luokituksessa ne ovat keskiasteen tutkintoja. Kansainvälisessä luokituksessa (International Standard Classification of Education, ISCED) ammattitutkinnot sijoittuvat tasolle 3 Upper secondary education ja erikoisammattitutkinnot tasolle 4 Post-secondary nontertiary education.” (Opetusministeriö 2005, 14.) Kuvio 2.4. Teknologiateollisuuden henkilöstömäärä 1988–2015. Aineisto: FOLK, Tilastokeskus. Teknologia, metsä ja kemia 63 Pirstoutuvatko työurat? neksen luonteen muuttumisesta ja tietyllä tavalla juuri tästä asiakasnäkökulmasta ja siitä, mitä lopulta se ihminen, kuluttaja, joka siellä kuitenkin kaikkien näitten vaiheitten jälkeen lopulta on niin mikä se lisäarvo on. (Teknologiateollisuus, työnantajat.) Teknologiateollisuus ry:n jäsenyritysten tuotanto kattaa teknologiaviennistä valtaosan. Yritysrakenteessa korostuvat pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) kansainvälisestikin poikkeuksellisesti. Tämä on lisännyt toimialan ketteryyttä myös voimakkaissa suhdannevaihteluissa. Lähivuosina odotetaan hienoista henkilöstömäärän kasvua: Itse asiassa kaikki näistä meidän viidestä päätoimialasta arvioi myös, että se rekrytointitarve ei ole pelkästään eläköitymisestä johtuvaa, vaan myös heidän henkilöstömääränsä Suomessa kasvaisi. Se painottuu erityisesti pk-yrityksiin, mikä viestii siitä, että meidän pk-yritykset on kuitenkin optimistisia. (Teknologiateollisuus, työnantajat.) Alan luonteeseen kuuluu, että osaamisella on yhä suurempi merkitys ja se näkyy tilastollisestikin. Tulevaisuuden osaajista yhä suuremmalta osalta edellytetään vähintään korkeakoulututkintoa, jolloin liiketoimintamallien muutos ja osaamisen nousu kulkevat käsi kädessä. Edessä on varsin suuri muutos niin henkilöstörakenteessa kuin liiketoiminnan logiikassakin, kun siirrytään massatuotannosta asiakaslähtöisyyteen: Näistä (tulevaisuudessa tarvittavista) 53 000:stä (työntekijästä) se yritysten arvio oli, että 60 prosenttia rekrytointitarpeesta olisi korkeakoulututkinnon suorittaneita. 40 prosenttia ammattiosaajia. Tähän saakkahan olemme aina sanoneet et suurin piirtein 50–50. (…) ja sitten se toinen pitkäaikainen trendi joka näkyy, jos katsoo koko teknologiateollisuutta, on että jos katsoo näiden osuutta, jolla ei ole peruskoulun tai lukion yleissivistävän koulutuksen jälkeistä tutkintoa niin sen osuushan on koko aika pienentynyt. (Teknologiateollisuus, työnantajat.) Metalliteollisuustyön sisällöllinen ja toiminnallinen muutos on ollut huomattava viime vuosikymmeninä. Suurten tuotantolaitosten ohella tuotantoprosessi on siirtynyt alihankkijoille ja muille arvoketjun toimijoille: 64 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä Taulukko 2.1. Teknologiateollisuuden henkilöstörakenne iän, sukupuolen ja korkeimman suoritetun tutkinnon mukaan vuosina 1988, 1995, 2000, 2005, 2010 ja 2015. Aineisto: FOLK, Tilastokeskus. 1988 1995 2000 2005 2010 2015 Metallien jalostus Ikä, ka. Naisten osuus (%) Perusasteen tutkinto (%) Keskiasteen tutkinto (%) Erikoisammattitutkinto (%) Alin tai alempi kk (%) Ylempi kk (%) Tutkijakoulutus (%) Henkilöstön N 38,9 18,6 42,3 40,1 13,8 3,5 0,3 17015 41,2 16,2 33,5 46,7 15,9 3,6 0,3 15602 41,5 15,9 26,6 51,8 0,0 16,7 4,4 0,5 15828 42,5 15,9 20,8 55,5 0,4 16,9 5,8 0,6 15755 43,0 16,1 15,2 56,6 1,3 18,7 7,7 0,6 14477 43,2 15,8 10,1 59,9 1,8 19,3 8,3 0,6 11872 Metallituotteiden valmistus (pl. koneet ja laitteet) Ikä, ka. Naisten osuus (%) Perusasteen tutkinto (%) Keskiasteen tutkinto (%) Erikoisammattitutkinto (%) Alin tai alempi kk (%) Ylempi kk (%) Tutkijakoulutus (%) Henkilöstön N 36,4 18,2 36,4 50,4 12,3 0,9 0,0 36813 39,0 14,9 28,3 53,4 0,0 16,3 1,9 0,1 32191 39,1 15,4 25,6 57,1 0,1 15,5 1,8 0,0 42797 40,8 14,7 21,3 59,7 0,2 16,3 2,4 0,1 43005 41,7 14,9 18,5 60,2 0,6 17,3 3,3 0,1 39324 42,2 13,8 15,9 61,0 1,0 17,8 4,2 0,1 35430 Muiden koneiden ja laitteiden valmistus Ikä, ka. Naisten osuus (%) Perusasteen tutkinto (%) Keskiasteen tutkinto (%) Erikoisammattitutkinto (%) Alin tai alempi kk (%) Ylempi kk (%) Tutkijakoulutus (%) Henkilöstön N 36,9 16,2 26,7 49,1 20,1 4,1 0,1 50182 39,6 14,2 19,8 52,2 23,2 4,6 0,2 52192 40,3 13,9 16,9 53,1 0,1 24,4 5,4 0,2 56543 41,9 14,2 13,4 52,6 0,4 26,4 7,0 0,2 57707 41,9 17,4 10,2 46,0 0,7 30,4 12,2 0,5 43131 42,5 17,6 7,8 43,8 1,0 31,3 15,5 0,6 40388 Teknologia, metsä ja kemia 65 Pirstoutuvatko työurat? Taulukko 2.1. Teknologiateollisuuden henkilöstörakenne iän, sukupuolen ja korkeimman suoritetun tutkinnon mukaan vuosina 1988, 1995, 2000, 2005, 2010 ja 2015. Aineisto: FOLK, Tilastokeskus. 1988 1995 2000 2005 2010 2015 Elektroniikkaja sähkötuotteiden valmistus Ikä, ka. Naisten osuus (%) Perusasteen tutkinto (%) Keskiasteen tutkinto (%) Erikoisammattitutkinto (%) Alin tai alempi kk (%) Ylempi kk (%) Tutkijakoulutus (%) Henkilöstön N 35,8 40,3 33,7 39,4 20,5 5,9 0,4 43655 35,5 38,7 22,2 42,2 26,1 9,0 0,5 50685 35,8 36,2 16,6 41,2 0,0 28,8 12,6 0,8 70170 38,5 33,1 13,0 36,1 0,2 31,5 17,9 1,3 65068 40,4 31,3 11,2 32,0 0,4 31,9 22,9 1,6 48755 42,6 27,2 8,7 33,7 0,7 31,9 23,1 1,8 36707 Kulkuneuvojen valmistus Ikä, ka. Naisten osuus (%) Perusasteen tutkinto (%) Keskiasteen tutkinto (%) Erikoisammattitutkinto (%) Alin tai alempi kk (%) Ylempi kk (%) Tutkijakoulutus (%) Henkilöstön N 37,7 15,6 34,2 51,0 12,7 2,0 0,0 35344 39,9 11,5 24,2 59,1 14,8 1,9 0,1 22190 40,9 11,4 21,8 61,2 0,0 14,8 2,1 0,1 22755 42,1 11,6 18,6 62,6 0,2 15,9 2,5 0,1 20361 42,7 14,1 15,1 58,1 0,8 21,0 5,0 0,2 13553 42,3 14,1 11,8 59,1 1,4 21,1 6,3 0,2 13353 Koko teknologiateollisuuden toimiala yhteensä Ikä, ka. Naisten osuus (%) Perusasteen tutkinto (%) Keskiasteen tutkinto (%) Erikoisammattitutkinto (%) Alin tai alempi kk (%) Ylempi kk (%) Tutkijakoulutus (%) Henkilöstön N 36,9 22,5 33,2 46,6 16,6 3,4 0,2 183009 38,5 21,3 23,9 49,9 0,0 21,0 5,0 0,3 172860 38,7 21,6 19,9 50,7 0,0 22,4 6,6 0,4 208093 40,6 20,2 16,1 50,1 0,3 24,1 9,0 0,6 201896 41,6 20,6 13,4 47,2 0,7 25,8 12,3 0,7 159240 42,5 18,7 10,7 48,4 1,0 26,0 13,1 0,8 137750 Taulukko 2.1. jatkuu 66 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä Jos puhutaan koneista ja laitteista ja erityisesti (…) metallien jalostuksesta, niin se on näillä tietyillä toimialoilla se valmistus sillä lailla tietysti muuttunut, että jos ennen vielä minunkin nuoruudessani kun menit tehtaaseen niin siellä tehtiin koko se härpäke, kone tai laite (…) kokonaisuudessaan siinä samassa tehtaassa, nythän se tapahtuu verkostossa. (Teknologiateollisuus, työnantajat.) Metalliteollisuuden merkitys Suomelle on ollut suuri muutenkin kuin henkilöstömäärällä mitattuna. 1900-luvun puolivälissä toimiala vastasi merkittävästä osasta sotakorvauksia. Myönteisenä seurauksena sotakorvauksista oli, että ala kehittyi nopeasti ja toimijoiden kokemus viennistä karttui, kun samaan aikaan metallituotteiden vientimarkkinat avautuivat sodanjälkeisessä Euroopassa. (Nykänen 2017, 165– 167, 174, 184.) Metalliteollisuutta onkin metsäteollisuuden ohella kutsuttu 1970ja 1980-luvuilla Suomen teollisuuden tukijalaksi ja toimialan merkitys on kasvanut vielä sen jälkeen. Suomen teollisuuden taloushistoriaa tutkineen Kai Hoffmanin mukaan ”metalliteollisuus on käytännössä teollisuuden ainoa päätoimiala, joka 1980-luvun puolivälin jälkeen on olennaisesti kasvanut, ja se on myös merkittävästi kasvattanut osuuttaan teollisuuden jalostusarvosta” (Hoffman 2019, 157). Erityisesti koneteollisuus on teollisen tuotannon ydinalana merkittävä vientiala. Koneteollisuudella on yhteyksiä eri teollisuuden alojen klustereihin, kuten metsä-, energiaja kaivosklustereihin, joista erityisesti metsäsektorin merkitys on suuri. (Eloranta ym. 2010, 40.) Teknologiateollisuuden toimiala kasvoi viimeisten vuosikymmenten aikana erityisesti elektroniikkateollisuuden ja Nokian menestyksen vetämänä. Kuitenkin myös perinteisemmät metalliteollisuuden alat, kuten metallituoteja koneteollisuus, ovat kasvaneet. Tilastokeskuksen tilastojen perusteella ala kasvoi teollisuuden jalostusarvolla mitattuna vuodesta 1988 vuoteen 2008 33 prosentista lähes 60 prosenttiin, joskin kasvu taittui ja vuonna 2010 osuus oli 47 prosenttia. (Hoffman 2019, 155, 166.) Tuotannolla mitaten metalliteollisuus on edelleen suurin tutkimuksemme kolmesta teollisuuden toimialasta. Vuonna 2017 metalliteollisuuden osuus Suomen teollisuustuotannosta oli 43 prosenttia (Tilastokeskus 2017). Matti Pohjolan (2017, 467) arvion mukaan ”yli puolet tehdasteollisuuden bruttoarvonlisäyksestä syntyy vielä metalliteollisuudessa”. Teknologia, metsä ja kemia 67 Pirstoutuvatko työurat? Metalliteollisuuden viimeaikaisiin kehityspiirteisiin kuuluu vientimarkkinoiden heilahtelu, teknologian ja automaation vauhdikas kehittyminen sekä asteittainen työnkuvien laaja-alaistuminen. Kaitilan ym. (2018, 13–15) mukaan 2000-luvun alussa Suomen viennin arvo kasvoi lähes Saksan tahdissa, kulki alamaissa 2011–2016 ja nousi jälleen vuonna 2017. Alan sisällä sähkökoneiden ja -laitteiden vienti elpyi nopeimmin jo vuonna 2013, ja se on jälleen kasvanut 2010-luvun loppua kohden kuten muukin metalliteollisuusvienti. (Kaitila ym. 2018, 13–15.) Automatisaatio ja robottien kehitys sisältää sekä mahdollisuuksia uuden työn luomiselle että vanhojen tehtävien muutokselle. Myös tehtävien vastuullisuus kasvaa, sillä kyse on uuden teknologian käyttöönotosta ja hyödyntämisestä osana perinteisempiä tuotantotapoja: Kaivosteollisuudessa tai metallinjalostusteollisuudessa (…) ihmiset ei enää juurikaan kaatele niitä sulia ja valvo niitä, vaan ne valvotaan automaattisesti ja se ihminen on siellä valvomossa ja kolme tai neljä ihmistä valvoo merkittävän määrän tuotantoa ja merkittävän määrän prosessia. Pitää tietenkin tuntea ne prosessit, pitää ymmärtää ne lainalaisuudet ja mitä siellä tehtaassa tapahtuu. Oli sitten kaivoksessa tai metallinjalostuksesta, niin iso osa sitä työtä on valvontatyötä ja sitten pitää ymmärtää siihen liittyvä ohjauslogiikka ja automatiikka, analytiikka. (Teknologiateollisuus, työnantajat.) Tulevaisuudennäkymä teknologiateollisuudessa onkin, että automaation avulla nostetaan jälleen suomalaisen osaamisen ja asiantuntemuksen arvoa: Se työ joka jossakin vaiheessa siirrettiin halvan työvoiman maihin niin sitä tuodaan nyt takasin kun pystytään robotisoimaan tehtaita. Se on ihan alussa, ja saa nähdä, tuleeko siitä isompi virta. (Teknologiateollisuus, työnantajat.) Näin teollisuuden automaatio ja robotisaatio luovat mahdollisuuksia palauttaa tuotantoa Suomeen, kun työn tuottavuus on mahdollista nostaa uudelle tasolle. 74 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä Vuonna 2006 alas ajettu UPM:n Voikkaan paperitehdas oli ensimmäinen suuri, muttei suinkaan viimeiseksi jäänyt uhri uuden vuosituhannen myllerryksessä. Esimerkiksi UPM:n Kajaanin paperitehdas lakkautettiin vuonna 2008. Kajaanin yksikkö oli tuolloin suurin Suomessa suljetuista paperitehtaista ja toimiessaan eräs Euroopan suurimmista sanomalehtipaperitehtaista. Niinpä puuja paperiteollisuuden osuus Suomen bruttokansantuotteesta laski 2000-luvulla alle viiteen prosenttiin aikana, jolloin elektroniikkateollisuus ja vientimarkkinat muilta osin kukoistivat. (Laine 2019, 131, 149.) Toimintoja rationalisoitiin myös muutoin: Ehkä just 2000-luvulla tultaessa alkaa näkymään, että työnantaja karsii vähiten tarpeellisimpia työtehtäviä. (…) Tehtaiden lakkauttaminen onneksi loppui, 2010–2011 oli viimeset, mutta tämmöinen toimialan rationalisointi on toki jatkunut kyllä voimakkaasti, ja siinä taas tekniikan kehitys, tietotekniikka ja ihmisten osaamistason nousu ja toimenkuvien laventuminen. (Metsäteollisuus, työntekijät.) Talousja sosiaalihistorian tutkija Jaana Laine (2019, 149) toteaa Suomen metsäsektorin (ml. metsäteollisuus ja -talous) historiaa tarkastelevassa kirjoituksessaan, että ”alle viiden prosentin osuus bruttokansantuotteen arvonlisäyksestä, alle kolmen prosentin osuus työllisistä ja viidennes vientituloista ei enää tue mielikuvaa puujaloilla seisovasta Suomesta”. Vuosien 1997 ja 2015 välillä tarkasteltuna toimialan kontribuutio Suomen kansantalouden kasvuun onkin ollut verrattain vähäinen (Pohjola 2017, 467). Vuonna 2017 metsäteollisuuden osuus teollisuustuotannosta oli 19 prosenttia (Tilastokeskus 2017). Lukuisista fuusioista huolimatta Suomen metsäteollisuus ei ole koko maailman mittakaavassa kansainvälistynyt yhtä nopeasti kuin monet muut toimialat. Yksi tekijä tähän on se, että metsäteollisuus on toimialana riippuvainen raaka-aineen paikallisesta saatavuudesta ja usein metsä-Suomen paikallisista työvoimakeskittymistä. Vielä 2000-luvun alussa toimialaa voitiin kutsua kansainväliseksi, joskaan ei globaaliksi, sillä esimerkiksi Suomessa metsäteollisuuden markkinat ovat olleet pitkälti Euroopassa eivätkä niinkään muilla mantereilla. (Ojala 2008, 223–224.) Suomen metsäteollisuuden viennin arvo on kansainvälisesti verrattuna vaihdellut 2000ja 2010-luvuilla: finanssikriisin tietämillä Suomi jäi muita maita jälkeen, mutta eurooppalainen taso saavutettiin jälleen vuoden 2015 jälkeen (Kaitila ym. 2018, Teknologia, metsä ja kemia 75 Pirstoutuvatko työurat? 15). Toisaalta metsäyrityksemme ovat tehneet isoja investointeja ulkomaisiin ja ulkomaista puuta käyttäviin tehtaisiin, mikä ei näy Suomen vientitilastoissa. Toisaalta toimialalla on pyritty eroon perinteisen teollisuuden leimasta ja suuntauduttu tuotannon modernisointiin. Suhdannevaihteluiden vaikutus ja suuret irtisanomiset ovat saaneet julkisuudessa usein enemmän huomiota kuin alan sisäinen kehitystyö ja muutos: Tämä ala on uudistunut ihan hurjasti. Nämä julkisuudessa olleet tehtaiden lakkauttamiset, ne monet tietää, mutta ei sitä miten paljon ne tuotteet on kehittyneet ja miten paljon tuotantoteknologia on kehittynyt ja nämä työtehtävät on muuttunut. Siitä, et minkälainen vaikka työskentely-ympäristö paperitehdas on ollut joskus 90-luvulla ja kun tullaan tähän päivään niin on ihan toisentyyppiset. (Metsäteollisuus, työntekijät.) Kuitenkin kehittämisen suotaisiin yhä jatkuvan: Semmosia investointeja on tehty, että on muutettu sitä paperikonetta tekemäänkin kartonkia, se on ilmeisesti kohtuullisella ähellyksellä tehtävissä. Mutta että oikeasti lähdettäisiin kehittämään ihan uusia tuotteita ja uusia käyttötapoja paperille tai selluloosalle, tai sitten hyödyntämään sitä osaamista mitä toki on (…) niin sitä on kyllä luvattoman vähän … (Metsäteollisuus, työntekijät.) Automaation lisääntyminen, digitaalisten työvälineiden kehittäminen ja osaamistason nousu ovat koskettaneet metsäteollisuutta tasaisesti, sillä ala toimii suurten konsernien ympärillä. Työntekijöiden saatavuus on koettu haasteelliseksi tietyille syrjäisemmille alueille sidottujen toimipaikkojen vuoksi, mutta myös siksi, että on vaikea markkinoida potentiaalisille työntekijöille tietämystä siitä, millaisen kehittyvän työympäristön juuri metsäteollisuus nykyään tarjoaa. Huolimatta työvoiman vähenemisestä metsäsektori on säilyttänyt suuren merkityksensä yhteiskunnassa ja sillä on edellytykset jatkaa teollisuustyön kokonaisvaltaista uudistamista. 76 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä Kemianteollisuus Nykyisen kaltainen kemianteollisuuden toimiala alkoi kehittyä 1900-luvun alussa metsäteollisuuden siipien suojassa. Kemianteollisuutta ei vielä 1940-luvun lähestyessä pidetty selkeästi itsenäisenä toimialana, sillä kemianteollisuus tuotti muun muassa kemikaaleja metsäteollisuuden ja rikkihappoa metalliteollisuuden tarpeisiin. (Comment ym. 2013, 14, 24.) Metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden kytkös on säilynyt vahvana. Metsäteollisuuden epäsuorasta arvonlisäyksestä kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistuksen toimialan osuus oli noin kolmannes (Metsäteollisuuden toimialakatsaus 2017, 28). Vielä 1950-luvulla kotimarkkinoiden tarpeisiin tuotteitaan valmistanut toimiala alkoi laajentua vientiin 1960ja 1970-lukujen aikana (Riistama ym. 2003, 12–13). Kemianteollisuuden suurtuotanto käynnistyi 1900-luvun puolivälissä öljynjalostuksena ja lannoitetuotantona, ja ala on menestynyt teollisuuden toimialoista metalliteollisuuden ohella 1960-luvun jälkeisenä aikana (Hoffman 2019, 154, 163). Tuotannon arvolla mitattuna kemianteollisuuden osuus teollisuustuotannosta oli noin 20 prosenttia vuonna 2017 (Tilastokeskus 2017). Kemianteollisuus on heterogeeninen toimiala pitäen sisällään sekä kuluttajamarkkinoille että teollisuudelle raaka-aineita tuottavia toimijoita. Kemianteollisuuden toimialan kokonaisuutta hahmottaa jaottelu raskaaseen ja kevyeen kemianteollisuuteen. Esimerkiksi öljynjalostus ja petrokemianteollisuus lukeutuvat raskaaseen, ja muovi-, kumija lääketeollisuus kevyeen kemianteollisuuteen. (Comment ym. 2013, 9–10.) Kemianteollisuuden toimiala pitää sisällään tämän kirjan luvuissa neljä Tilastokeskuksen toimialaluokituksen alaluokkaa6: • kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus) • koksin ja jalostettujen öljytuotteiden valmistus • kumija muovituotteiden valmistus • lääkekemikaalien ja lääkintätuotteiden valmistus. Kuviossa 2.6. kuvaamme kemianteollisuuden toimialalla työskentelevän henkilöstön määriä vuosina 1988–2015 jälleen yhteensä sekä alaryhmittäin. Vuodesta 1988 6 Jätteen keruun ala ei ole mukana, koska se on tilastoitu omaksi toimialaluokakseen Tilastokeskuksen toimialaluokituksessa vasta 2008 jälkeen. Teknologia, metsä ja kemia 77 Pirstoutuvatko työurat? vuoteen 2015 vuotuiset työntekijämäärät ovat vaihdelleet 30 000 ja 40 000 työntekijän välillä. Vuoden 2008 tietämiltä työntekijämäärä on laskenut hiljalleen alittaen 30 000 vuonna 2014. Vuonna 2015 kemianteollisuuden toimialalla työskenteli 29 373 työntekijää. FOLK-aineistoon pohjautuvat työntekijämäärät ovat pienempiä kuin Kemianteollisuus ry:n tilastoimat luvut. Ero johtuu pääasiassa siitä, että jätteen käsittelyn toimiala on rajattu FOLK-aineistoon perustuvien lukujen ulkopuolelle (ks. aineistoliite). Tämä toimialaluokka 19, koksin ja jalostettujen öljytuotteiden valmistus, on pitkälti Neste, joka on siinä tietysti ollut pitkään; sehän on isojen yritysten toimialaa. Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistuksessa on sitten monenlaisia yrityksiä. Siellä on perheyrityksiä, sanotaan vaikka Kiilto tai Berner, jotka toimivat kotimaisista lähtökohdista. (…) Kemikaalien valmistuksessa yksi tietty ryhmä on paperiteollisuuden kemikaalien valmistajat, meillä on ollut ihan huippuosaamista sillä alueella sen takia että meillä on ollut sitä metsäteollisuutta täällä. Tuossa 90-luvun, 2000-luvun aikaan puhuttiinkin siitä, että nimenomaan paperikemikaalien huippuosaaminen on Suomessa. Ja siinä on Kemira tietysti tällä hetkellä. (…) Kansainvälisiä yrityksiä ja muutamia muita. (…) Lääketeollisuus, Kuvio 2.6. Kemianteollisuuden henkilöstö 1988–2015. Aineisto: FOLK, Tilastokeskus. 78 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä lääkeaineiden valmistuksessa Orion (…) ja paljon näitä pieniä yrityksiä, siis startupeja jotka on lähteneet yliopiston tutkimuksen pohjalta (…) tuote kehitysyrityksiä. (…) Kumija muovituotteiden valmistuksessa on suurelta osin pieniä ja työvoimavaltaisempia ehkä perheyrityksiä ja toki muutamia isojakin yrityksiä. (…) Nokian Renkaat ja Teknikum on siellä kumipuolella ja toki muovipuolellakin on isompia. Eli kyllä ne eri toimialat poikkeaa toisistaan tässä mielessä. (Kemianteollisuus, työnantajat.) Kemianteollisuus ry edustaa noin 400 yritystä. Järjestön mukaan kemianteollisuuden henkilöstömäärä on säilynyt melko vakaana 2000-luvulla johtuen muun muassa alan ja asiakkaiden heterogeenisuudesta. Alalla toimii muutamia suuria ja lukuisia keskisuuria yrityksiä, joista osa valmistaa pitkälle vietyjä jalosteita ja osa perus kemian tuotantoa. Asiantuntijahaastatteluissa kemian alaa kuvailtiin vähemmän alttiiksi suhdannevaihteluille kuin teollisuutta keskimäärin: On ollut tietysti erilaisia taloudellisia vaiheita, mutta sanoisin että ei niin paljon kuin muilla toimialoilla. Kuitenkin pääosa kemianteollisuuden tuotannosta, ajatellaan tätä öljytuotantoa ja raskasta kemianteollisuutta, ei ole niin henkilöintensiivistä, jolloin tietysti ne vaikutukset on myöskin pienempiä. (…) Suhdanneheilahtelut ei tunnu samalla tavalla. (Kemianteollisuus, työnantajat.) Kemianteollisuuden henkilöstörakenteen olemme kuvanneet iän, sukupuolen ja koulutuksen mukaan taulukossa 2.3. Toimialalla työskentelevien keski-ikä on noussut noin viidellä vuodella ajanjaksolla 1988–2015. Koko toimialalla naisten osuus on pysynyt vuodesta 1988 vuoteen 2015 lähes samana. Naisia työskentelee kemianteollisuudessa suurempi osuus kuin selkeämmin miesenemmistöisillä teknologiaja metsäteollisuuden toimialoilla. Kemianteollisuudessa henkilöstön sukupuolijakauma kuitenkin eroaa suuresti toimialojen välillä. Naisten osuus henkilöstöstä on pienin koksin ja jalostettujen öljytuotteiden valmistuksen alalla. Vuonna 2015 alan henkilöstöstä neljännes (24 %) oli naisia ja vuodesta 1988 naisten osuus on pääosin kasvanut. Suhteellisesti eniten naisia on lääkeaineiden ja lääkkeiden valmistuksen alalla, jolla työskentelevistä naisia oli noin kaksi kolmasosaa (64 %) vuonna 2015. Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistuksen alalla naisia oli vuonna 2015 kolmannes henkilöstöstä. Kumija muovituotteiden valmistuksen alalla naisten Teknologia, metsä ja kemia 79 Pirstoutuvatko työurat? osuus on puolestaan laskenut selvästi vuodesta 1988. Vuonna 2015 naisia oli 27 prosenttia, 10 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 1988. Kuten muillakin toimialoilla, kemianteollisuuden toimialalla perusasteen tutkinnon suorittaneiden osuus on laskenut ja vastaavasti keskiasteen ja alimman tai alemman korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus kasvanut vuosina 1988– 2015. Vuonna 1988 korkeintaan perusasteen tutkinto oli noin 40 prosentilla henkilöstöstä, mutta vuonna 2000 enää neljänneksellä ja vuonna 2015 12 prosentilla henkilöstöstä. Keskiasteen tutkinnon suorittaneiden osuus on noussut noin 10 prosenttiyksikköä vuodesta 1988 vuoteen 2015, jolloin tutkinnon oli suorittanut 47 prosenttia henkilöstöstä. Myös erikoisammattitutkinnon suorittaneiden osuudet ovat kasvaneet 2000ja 2010-luvulla. Vuonna 2000 erikoisammattitutkinnon suorittaneita oli 0,03 prosenttia ja vuonna 2015 1,5 prosenttia henkilöstöstä. Lääkeaineiden ja lääkkeiden valmistuksen alalla erikoisammattitutkintoja on prosenttiosuudella mitattuna muita kemian aloja vähemmän, ja henkilöstön koulutusrakenne painottuu korkeasti koulutettuihin. Kemianteollisuuden toimiala eroaa myös kokonaisuudessaan teknologiaja metsäteollisuudesta korkeakoulutetun henkilöstön suuremmalla suhteellisella osuudella. Sekä ylemmän korkeakoulututkinnon että tutkijakoulutuksen suorittaneita on kemianteollisuuden henkilöstöstä suurempi osuus melkein jokaisena tarkasteluvuonna. Vuonna 1988 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita oli viisi prosenttia henkilöstöstä ja vuonna 2015 jo 14 prosenttia. Kemianteollisuuden alojen välillä on myös eroja suoritetun koulutuksen suhteen. Korkeimmin koulutettujen osuudet ovat suurimmat lääkeaineiden ja lääkkeiden valmistuksen alalla, jossa vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon tai sitä korkeamman tutkijakoulutuksen suorittaneita oli vuonna 2015 yhteensä hieman yli neljännes (27 %) henkilöstöstä. Matalin koulutus on kumija muovituotteiden valmistuksen alalla työskentelevillä, joiden joukossa on suhteellisesti enemmän perusasteen ja keskiasteen tutkintojen suorittaneita kuin muilla kemian aloilla. Alan henkilöstöstä vain noin seitsemällä prosentilla on ylempi korkeakoulututkinto tai tutkijakoulutus vuonna 2015. Kemian teollisuuden työnantajajärjestön edustaja kuvaili alan rekrytointitarvetta seuraavasti: Jos ajatellaan rekrytointitarvetta niin suunnilleen puolet on ammatillisen koulutuksen suorittaneita, ja ehkä 25 ja 25 ammattikorkeakoulu ja yliopis- 80 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä Taulukko 2.3. Kemianteollisuuden henkilöstörakenne iän, sukupuolen ja korkeimman suoritetun tutkinnon mukaan 1988, 1995, 2000, 2005, 2010 ja 2015. Aineisto: FOLK, Tilastokeskus. 1988 1995 2000 2005 2010 2015 Koksin ja jalostettujen öljytuotteiden valmistus Ikä, ka. Naisten osuus (%) Perusasteen tutkinto (%) Keskiasteen tutkinto (%) Erikoisammattitutkinto (%) Alin tai alempi kk (%) Ylempi kk (%) Tutkijakoulutus (%) Henkilöstön N 39,3 18,2 39,4 39,2 17,0 4,0 0,4 2726 42,6 21,4 27,8 36,7 24,9 9,9 0,7 2755 43,4 18,5 22,5 41,5 24,7 10,4 1,0 2308 44,3 17,8 18,8 50,6 0,7 20,8 7,9 1,3 2052 43,6 24,1 11,0 46,0 1,9 26,5 13,1 1,6 2361 43,3 24,0 6,9 47,3 2,4 26,1 15,6 1,8 2470 Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus Ikä, ka. Naisten osuus (%) Perusasteen tutkinto (%) Keskiasteen tutkinto (%) Erikoisammattitutkinto (%) Alin tai alempi kk (%) Ylempi kk (%) Tutkijakoulutus (%) Henkilöstön N 38,6 31,6 38,6 35,4 18,6 6,8 0,6 16469 40,7 29,9 28,8 40,6 22,1 7,8 0,7 13709 41,4 29,6 23,7 43,5 0,1 23,6 8,4 0,7 13324 42,6 31,3 18,6 44,8 0,5 23,8 11,1 1,2 12439 42,9 33,8 13,1 44,6 1,0 24,8 14,5 2,0 12452 43,4 33,5 9,8 43,9 1,7 25,8 16,5 2,4 11668 Lääkeaineiden ja lääkkeiden valmistus Ikä, ka. Naisten osuus (%) Perusasteen tutkinto (%) Keskiasteen tutkinto (%) Erikoisammattitutkinto (%) Alin tai alempi kk (%) Ylempi kk (%) Tutkijakoulutus (%) Henkilöstön N 36,9 67,4 28,1 35,6 22,3 12,4 1,6 3636 39,4 67,5 20,8 35,4 23,3 17,8 2,8 3861 40,1 68,4 16,1 37,1 0,0 23,8 19,4 3,5 4740 41,4 70,0 13,3 36,0 0,1 26,5 20,3 3,8 4279 42,0 68,1 10,8 37,2 0,3 26,2 21,2 4,4 3874 42,9 64,4 8,6 37,7 0,3 26,1 22,6 4,8 4191 Teknologia, metsä ja kemia 81 Pirstoutuvatko työurat? Taulukko 2.3. Kemianteollisuuden henkilöstörakenne iän, sukupuolen ja korkeimman suoritetun tutkinnon mukaan 1988, 1995, 2000, 2005, 2010 ja 2015. Aineisto: FOLK, Tilastokeskus. Kumija muovituotteiden valmistus Ikä, ka. Naisten osuus (%) Perusasteen tutkinto (%) Keskiasteen tutkinto (%) Erikoisammattitutkinto (%) Alin tai alempi kk (%) Ylempi kk (%) Tutkijakoulutus (%) Henkilöstön N 36,6 36,6 48,2 37,2 13,0 1,5 0,1 14567 38,7 33,5 37,4 42,9 17,2 2,4 0,1 13279 38,5 34,0 30,4 49,0 -0,0 17,3 3,2 0,1 18773 40,5 31,6 26,2 50,8 0,3 18,2 4,4 0,1 15871 42,0 28,9 21,8 52,0 1,1 19,8 5,2 0,1 13159 43,2 26,9 17,2 53,7 1,7 20,9 6,3 0,2 11044 Koko kemianteollisuuden toimiala yhteensä Ikä, ka. Naisten osuus (%) Perusasteen tutkinto (%) Keskiasteen tutkinto (%) Erikoisammattitutkinto (%) Alin tai alempi kk (%) Ylempi kk (%) Tutkijakoulutus (%) Henkilöstön N 37,7 36,0 41,4 36,4 16,7 5,1 0,5 37398 39,9 35,0 31,2 40,6 20,5 7,0 0,7 33604 40,0 35,7 25,9 45,3 0,0 20,7 7,3 0,8 39145 41,6 35,4 21,4 46,8 0,4 21,4 9,0 1,0 34641 42,5 35,2 16,3 46,8 1,0 23,1 11,4 1,5 31846 43,2 34,6 12,2 47,0 1,5 24,0 13,5 1,9 29373 Taulukko 2.3. jatkuu 82 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä to. (…) Yritykset, jotka on tutkimusintensiivisiä, lääketeollisuus, ja tietysti isot yritykset öljyja kemikaalipuolella, siellä on enemmän painoa yliopistoja tutkijakoulutuksissa myöskin. (Kemianteollisuus, työnantajat.) Kemianteollisuudessa kansainvälistyminen, globaalit suhdanteet ja toimijat ovat vaikuttaneet suoraan Suomeen. Ulkomainen omistus on lisääntynyt kemianteollisuudessa vuosituhannen taitteen molemmin puolin, ja 2010-luvun alussa kolmasosa Kemianteollisuus ry:n jäsenyrityksistä oli ulkomaalaisomistuksessa. Toimiala on saavuttanut paikkansa kolmen suurimman vientialan, metallija metsäteollisuuden, joukossa 2000-luvun kuluessa, kun toimialan osuus viennistä on kasvanut. (Comment ym. 2013, 223, 227.) Tekemissämme asiantuntijahaastatteluissa alan kansainvälistymistä luonnehdittiin kaksisuuntaiseksi ilmiöksi: yhtäältä 1980ja 1990-lukujen taitteessa suomalaiset yritykset kansainvälistyivät ulkomaisten yritysostojen myötä ja noin vuosikymmen myöhemmin ulkomaiset yritykset ovat hankkineet omistuksia Suomesta. Kansainväliset sijoittajat ovat 2000-luvulla osaltaan ylläpitäneet alaa Suomessa ja kehittäneetkin sitä. Vankka koulutuspohja on suuri osatekijä suomalaisen teollisuuden arvonmuodostuksessa, ja kansainvälistyminen on jopa kehittänyt työolosuhteita entisestään. Kilpailu on kuitenkin kovaa, ja samalla mekaanisempia alan töitä on myös viety halvempien tuotantokustannuksien maihin: Muoviteollisuuden puolella (…) yrityksiä siirtyi pois Suomesta, halvempien työvoimakustannusten perässä, ja tietyllä tavalla se sitten muutti sitä, myöskin työvoiman määrää varmaan jonkun verran. (Kemianteollisuus, työnantajat.) Henkilöstön näkökulmasta, kun tulee ulkomainen uusi omistaja, niin kyllähän siinä aina pelko on että mitäs tämä meille tarkoittaa. Mutta kyllä se pääsääntöisesti on ollut kai kuitenkin positiivista. Yksi mielenkiintoinen asia on se, että kun meillä on ehkä ollut käsitys, että esimerkiksi turvallisuusasiat on meillä hyvällä tolalla, ja ihan kohtuullisesti on ollutkin. Mutta kun on tullut vaikkapa amerikkalainen omistaja, niin turvallisuuden taso ja siihen panostaminen on noussut ihan uusille tasoille. (Kemianteollisuus, työnantajat.) Teknologia, metsä ja kemia 83 Pirstoutuvatko työurat? Kemianteollisuuden näkemys teknologian vaikutuksista oli hyvin samantapainen kuin muillakin tutkimillamme aloilla. Ainakaan pidemmällä aikajänteellä työ ei ole vähentymässä, vaikka joitakin tehtäviä katoaakin: Ainakaan ne yritykset, joiden kanssa nyt olen keskustellut, (…) kyllä ehkä se usko on kuitenkin siihen että, sitä tehtävää työtä kuitenkin riittää. (Kemianteollisuus, työnantajat.) Kemianteollisuuden ajankohtaisiin haasteisiin lukeutuukin teollisuustyön heikko julkikuva ja vetovoimaisuus yhdistettynä korkeisiin osaamisvaatimuksiin: Meillä on ammatillisen nuorten koulutuksen osalta semmoinen haaste, että ala on aika huonosti vetovoimainen eli ne nuoret ei hakeudu peruskoulun jälkeen meidän alojen koulutukseen. Ja koulutus on kuitenkin aika vaativaa eli osaamisvaatimukset on isot. (Kemianteollisuus, työnantajat.) Alalla koetaan myös haasteita uuden teknologian kehittämisessä ja hyödyntämisessä liiketoiminnassa. Kemianteollisuudessa työn tietoistumisen hallinta saattaa määrittää tulevaisuutta ratkaisevasti: Monet yritykset sanoo että heillä on kaikenlaisia järjestelmiä, jotka ei keskustele keskenään. Jos sinne saataisiin synergiaa lisättyä ja otettua täysi potentiaali käyttöön (…) siinä voisi olla se mahdollisuus. (…) Prosesseissa on jo paljon dataa mitä seurataan (…) miten sitä dataa voitaisiin paremmin vielä hyödyntää, ja prosessin toiminnan ennakointia niin, että (hyödynnetään) tietoa mitä prosessista on saatavissa. (Kemianteollisuus, työnantajat.) Olemassa olevaa testija käyttötietoa voi siis tulevaisuudessa hyödyntää paremmin samoin kuin tuotantoa kytkeä digitoitujen tietojärjestelmien käyttöön työn tuottavuuden parantamisessa. Kemianteollisuudessa myös visioidaan tapoja hyödyntää yksityiskohtaista tietoa tuotteen käytöstä tuotannon kehittämiseksi, mikä edellyttää ymmärrystä loppuasiakkaiden kulutuskäyttäytymisestä: Miten voidaan kerätä jotain muuta dataa, sanotaan vaikka (…) autoilija tankkaa autoansa jollakin Nesteen polttoaineilla niin mitä tietoa siitä 90 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä Maliranta, Mika, Mankinen, Reijo & Suni, Paavo (2011) Suhdanneja rakennekriisi yhtä aikaa? Toimialaja yritysrakenteen muutokset taantumassa. Helsinki: ETLA, Keskus teluaiheita 1239. Melin, Harri & Mamia, Tero (toim.) (2010) Tapaus Voikkaa. Teollisuusyhteisö murroksessa. Tampere: Tampereen yliopiston Porin yksikön julkaisuja 4. Melin, Harri & Saari, Tiina (2019) Työn ja työelämän tutkimuksen muuttuvat maailmat. Teoksessa Tuula Heiskanen & Sirpa Syvänen & Tapio Rissanen (toim.) Mihin työelämä on menossa? – Tutkimuksen näkökulmia. Tampere: Tampere University Press, 21–48. Metsäteollisuuden toimialakatsaus (2017) Metsäteollisuuden toimialakatsaus. Verokertymä, työllistävä vaikutus ja arvonmuodostus. Helsinki: Ernst & Young Oy. Mäki-Franti, Petri (2016) Teollisuuden kannattavuudessa voittajia ja häviäjiä. Euro & Talous 5/2016. https://www.eurojatalous.fi/fi/2016/5/teollisuuden-kannattavuudessavoittajia-ja-haviajia/?print_page=1 (viitattu 5.9.2019). Männistö-Funk, Tiina (toim.) (2017) Miten Suomesta tuli tekniikan maa. Helsinki: Tekniikan museo. Männistö-Funk, Tiina (2017) Noin sata vuotta teollisuutta & teknologiaa: läpileikkauksia Suomeen tekniikan maana. Teoksessa Tiina Männistö-Funk (toim.) Miten Suomesta tuli tekniikan maa. Helsinki: Tekniikan museo, 11–52. Nykänen, Panu (2017) Idän & lännen välistä. Suomalaisen metalliteollisuuden tarina. Teoksessa Tiina Männistö-Funk (toim.) Miten Suomesta tuli tekniikan maa. Helsinki: Tekniikan museo, 165–192. Nätti, Jouko & Pyöriä, Pasi (2017) Epätyypilliset työsuhteet, epävarmuus ja liikkuvuus. Teoksessa Pasi Pyöriä (toim.) Työelämän myytit ja todellisuus. Helsinki: Gaudeamus, 26–41. Ojala, Jari (2008) Pankkileireistä kansainvälisiin jättiyhtiöihin. Teoksessa Markku Kuisma (toim.) Metsäteollisuuden maa 5: Kriisi ja kumous – metsäteollisuus ja maail mantalouden murros 1973–2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 193–229. Ojala, Jari, Fellman, Susanna, Hannikainen, Matti & Laine, Jaana (2019) Vaurastuva Suomi. Teoksessa Jaana Laine, Susanna Fellman, Matti Hannikainen & Jari Ojala (toim.) Vaurastumisen vuodet. Suomen taloushistoria teollistumisen jälkeen. Helsinki: Gaudeamus, 9–16. Opetusministeriö (2002) Tutkintotoimikuntatyöryhmän muistio. Helsinki: opetusministeriön työryhmien muistioita 31: 2002. Opetusministeriö (2005) Ammatillisten tutkintojen asemointiryhmän muistio. Helsinki: opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005: 28. Pohjola, Matti (2017) Tuottavuus, rakennemuutos ja talouskasvu 1975–2015. Kansantaloudellinen aikakauskirja 113(4): 463–488. Pyöriä, Pasi (2006) Understanding Work in the Age of Information: Finland in Focus. Tampere: Tampere University Press, Acta Universitatis Tamperensis 1143. Teknologia, metsä ja kemia 91 Pirstoutuvatko työurat? Pärnänen, Anna & Sutela, Hanna (2014) Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013. Helsinki: Tilastokeskus. Sipilä, Jorma (2011) Hyvinvointivaltio sosiaalisena investointina: älä anna köyhälle kalaa vaan koulutus! Yhteiskuntapolitiikka 76(4): 359–372. Suomen Pankki (2015) Suomen ulkomaankaupan lyhyt historia. Euro & Talous 5/2015. https://www.eurojatalous.fi/fi/2015/5/suomen-ulkomaankaupan-lyhyt-historia/ (viitattu 16.8.2019). Sutela, Hanna, Pärnänen, Anna & Keyriläinen, Marianne (2019) Digiajan työelämä – Työolotutkimuksen tuloksia 1977–2018. Helsinki: Tilastokeskus. Teknologiateollisuus (2018) Teknologiateollisuuden tilastollinen vuosikirja 2018. Teknologiateollisuus ry. https://teknologiateollisuus.fi/sites/default/files/file_attachments/ vuosikirja_2018.pdf (viitattu 5.9.2019). Teollisuusliitto (2018) Toimialakatsaus, syksy 2018. Helsinki: Teollisuusliitto, tutki musyksikön julkaisuja 3/2018. Teräs, Kari (2001) Arjessa ja liikkeessä. Verkostonäkökulma modernisoituviin työelämän suhteisiin 1880–1920. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Tilastokeskus (2017) Teollisuustuotanto. http://www.stat.fi/til/tti/2017/tti_2017_2018-1101_tie_001_fi.html (viitattu 4.2.2019). Tilastokeskus (2007) Suomen teollisuustuotannon kasvun vuodet. https://www.stat.fi/tup/ suomi90/toukokuu.html (viitattu 23.8.2019). Tilastokeskus (2008) Toimialaluokitus (TOL), käsikirja. http://tilastokeskus.fi/meta/ luokitukset/toimiala/001-2008/kasikirja.pdf (viitattu 5.9.2019). Tilastokeskus (2018) Kansantalouden tilinpito, historiasarjat 1860–2015. http://pxnet2.stat. fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin_Passiivi/StatFin_Passiivi__kan__vtp/ (viitattu 16.11. 2020). Tilastokeskus (2019a) Kokonaistuottavuus. https://www.stat.fi/meta/kas/kokonaistuottav. html (viitattu 5.9.2019). Tilastokeskus (2019b) Toimialaluokitus 2008. https://www.stat.fi/meta/luokitukset/ toimiala/001-2008/index.html (viitattu 5.9.2019). Tilastokeskus (2019c) Toimialaluokituksen kuvaus. https://www.stat.fi/meta/luokitukset/ toimiala/001-2008/kuvaus.html (viitattu 5.9.2019). Tilastokeskus (2019d) Käsitteet: teollisuus. https://www.stat.fi/meta/kas/teollisuus.html (viitattu 31.7.2019). Tilastokeskus (2019e) Luokitukset: toimiala. https://www.stat.fi/fi/luokitukset/toimiala/ (viitattu 7.8.2019). Tilastokeskus (2019f) Suomi lukuina: kauppa. http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_ kotimaankauppa.html (viitattu 23.8.2019). 92 Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen Satu Ojala & Pasi Pyöriä Tulli (2016) Kuvioita ulkomaankaupasta, v. 2015. https://tulli.fi/documents/2912305/3439475/ Kuvioita%20ulkomaankaupasta%20v.%202015/4194d433-c6fc-4897-a0e3fd391632dec9/Kuvioita%20ulkomaankaupasta%20v.%202015.pdf?version=1.1 (viitattu 5.9.2019). Uusitalo, Roope (1999) Miten kävi hallitun rakennemuutoksen? Kansantaloudellinen aikakauskirja 95(4): 780–797. Valkonen, Tapani, Alapuro, Risto, Alestalo, Matti, Jallinoja, Riitta & Sandlund, Tom (1980) Suomalaiset – Yhteiskunnan rakenne teollistumisen aikana. Helsinki: WSOY. Ventä, Olli, Honkatukia, Juha, Häkkinen, Kai, Kettunen, Outi, Niemelä, Marketta, Airaksinen, Miimu & Vainio, Terttu (2018) Robotisaation ja automatisaation vaiku tukset Suomen kansantalouteen 2030. Helsinki: Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2018. Waris, Heikki (1932) Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle. Osa 1. Helsinki: Suomen historiallinen seura. Waris, Heikki (1934) Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle. Osa 2. Helsinki: Suomen historiallinen seura.