Teknologian työllisyys- ja työuravaikutukset : Paljon populaareja oletuksia, vähemmän empiiristä tietoa

Satu Ojala & Pasi Pyöriä, Pirstoutuvatko työurat? Teollisuusalat talouden ja teknologian murroksissa Tampere: Tampere University Press, 15–40. © 2020 tekijät ja Tampere University Press http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-028-1 1 Teknologian työllisyysja työuravaikutukset Paljon populaareja oletuksia, vähemmän empiiristä tietoa Satu Ojala & Pasi Pyöriä Tutkimme tässä teoksessa työuria teknologisen murroksen teollisuustoimialoilla. Vaikka työuria on aiemmin tarkasteltu monista näkökulmista, on vain vähän tietoa siitä, millaisiksi työntekijöiden työurat muotoutuvat keskeisillä vientialoilla Suomessa. Etenkin globalisaatio ja teknologian kehitys ovat tekijöitä, joiden vaikutuksesta työurien vakauden ja ennustettavuuden on arveltu heikentyneen. Keskitymme teoksessamme teknologia-, metsäja kemianteollisuuteen, koska nämä alat ovat viime vuosikymmeninä kohdanneet ja toteuttaneet merkittäviä muutoksia automaation ja tietotekniikan kehityksen seurauksena sekä globalisoituvan tuotannon myötä. Tässä johdantoluvussa määrittelemme tutkimustehtävämme ja perkaamme aiempaa yhteiskunnallista keskustelua ja tutkimustietoa teknologiamurrosten vaikutuksista työllisyyteen ja työuriin. Samalla esittelemme kirjamme teemat ja empiiriset aineistomme. 16 Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä Työelämä ja työurat: pysyvää ja suhdanteista muutosta, myönteisiä ja kielteisiä trendejä Työurat kiinnostavat niin tutkijoita, työelämän kehittäjiä kuin poliittisia päättäjiäkin. Työuria ovat tutkineet esimerkiksi Eläketurvakeskuksen asiantuntijat työurien pituuden (Järnefelt ym. 2013), sosioekonomisten erojen (Järnefelt ym. 2014), työolojen työurayhteyksien (Järnefelt 2016) ja perhevapaaikäisten työurien sukupuolittumisen (Kuitto ym. 2019) näkökulmista. Aiemmin on myös tarkasteltu nuorten työhön kiinnittymistä (Aho & Koponen 2001; Järvinen & Vanttaja 2013; Korppi-Tommola ym. 2010; Nyyssölä & Pajala 1999), työuria eri ikävaiheissa (Peutere 2019; Riekhoff 2018b; Rönkä ym. 1996), korkeasti koulutettujen työurapolkuja (Asplund & Vanhala 2016; Rouhelo 2008; Saloniemi ym. 2013) sekä maahanmuuttajien työuran alkua (Aho & Mäkiaho 2017; Eronen ym. 2014; Kyhä 2011). Poliittisen kiinnostuksen kohteena on ollut erityisesti työurien pidentäminen (Valtioneuvoston kanslia 2017). Kun työurien pidentämisestä on tullut yksi tämän vuosituhannen keskeisimmistä yhteiskuntapoliittisista kysymyksistä (Kautto 2013, 17), on myös syntynyt tarve koota tutkimustietoa ja käytännön kokemuksia työurien pidentämisen tueksi. Esimerkki jälkimmäisestä on Teknologiateollisuus ry:n koordinoima Työkaari kantaa -hanke, jonka tavoitteena on parantaa työhyvinvointia, auttaa jaksamaan työssä pidempään sekä edistää tuottavuutta työnantajien ja henkilöstön yhteistyönä. Lukuisien eri tahojen tutkimusja kehittämishankkeiden ohella myös Työterveyslaitos, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Väestöliitto ovat tuottaneet tutkimustietoa ja koonneet yhteen työpaikkatason suosituksia työkyvyn, työn ja perheen yhteensovittamisen sekä työurien tukemiseksi. Työurien pituus on merkittävä yhteiskunnallinen ja talouspoliittinen kysymys, sillä pohjoismaisen hyvinvointivaltion rahoitus perustuu työikäisten työssäkäyntiin ja työstä, tuotannosta ja kulutuksesta kerättävään verotuloon. Väestön keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä on noussut ja sen arvioidaan nousevan myös tulevina vuosikymmeninä (Kautto 2013, 16), minkä vuoksi myös työurien soisi pidentyvän. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä työurien keskimääräinen pituus kasvoikin (Järnefelt ym. 2013), mutta viime vuosina myönteinen kehitys on pysähtynyt (ETK 2019). Teknologian työllisyysja työuravaikutukset 17 Pirstoutuvatko työurat? Vuonna 2019 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi työeläkejärjestelmästä (käytännössä työikäisestä, työssä olleesta työvoimasta) 20 300 henkilöä; määrä kääntyi kasvuun 2017–2018 koko 2000-luvun jatkuneen vähenemisen jälkeen. Iän myötä heikkenevä työkyky, etenkin mielenterveyden sekä tukija liikuntaelimistön sairaudet, lyhentävät työuraa. Vuonna 2019 yleisin syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle oli ensi kertaa mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt. Vuoden 2019 lopussa 195 000 henkilöä eli kuusi prosenttia 16–64-vuotiaasta väestöstä oli työkyvyttömyyseläkkeellä; työeläkejärjestelmästä tulleita oli 134 000 (ETK 2020a; 2020b). Työn laadun myönteiset ja kielteiset trendit Työkyvyttömyyseläkkeiden lisääntyminen on ikävin seuraus ja osoitus työelämämme ongelmista. Mikä näiden siirtymien yleistymistä aiheuttaa? Syitä on ollut hyvin vaikea osoittaa. Tiedämme kuitenkin, mitkä työolojen muutokset ovat olleet kielteisiä. Kahden viimeisen Tilastokeskuksen työolotutkimuksen (2013 ja 2018) välissä haittaavaksi koettu kiire työssä on lisääntynyt ”hälyttävässä määrin erityisesti naisten työssä ja kuntasektorilla”, mikä heijastuu työn kuormittavuuden kasvuun ja psyykkiseen hyvinvointiin. Keskittymisvaikeudet ovat lisääntyneet. Yli puolet palkansaajista joko kokee vakavan työuupumuksen vaaraa tai ajattelee näin silloin tällöin. Vapaa-ajalla koetaan jaksamisongelmia, unihäiriöitä ja aiempaa useammalla on tuntemuksia perheen laiminlyönnistä. (Sutela ym. 2019, 343–345.) Työolotutkimuksen kanssa samansuuntaisia havaintoja on saatu myös muissa viimeaikaisissa kyselyissä. Esimerkiksi SAK:n Hyvän työn mittarit -kyselyiden mukaan työntekijöiden henkisessä työhyvinvoinnissa ja jaksamisessa on paljon huolen aihetta, vaikkakin työelämän laatu on kokonaisuutena kehittynyt suotuisasti viime vuosina (SAK 2020). Työja elinkeinoministeriön työolobarometrit puolestaan kertovat, että työn henkinen rasittavuus on noussut trendinomaisesti vuodesta 2016. Niin ikään työuupumuksen oireet ja stressi ovat yleisiä palkansaajien keskuudessa. Erityisesti alle 35-vuotiaat työuransa alussa olevat palkansaajat kokevat työn henkisen rasittavuuden lisääntyneen viime vuosina. Toisaalta työn imun kokeminen on sekin yleistä. (Keyriläinen 2020.) 18 Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä Myös sukupuolen mukainen segregaatio sekä naisten kokema kiireen aiheuttama kuormitus ja autonomian puute himmentävät kokonaiskuvaa suomalaisen palkkatyön laadusta (Sutela 2020a; 2020b). Segregaatio näkyy useissa edellä luetelluissa työolojen piirteissä. Kun esimerkiksi Tilastokeskuksen työoloaineiston avulla on kartoitettu työn laadun profiileja, on havaittu, että miehet ovat selvästi naisia useammin ”hyvissä töissä”. Miesten työtehtävissä ollaan useammin tyytyväisiä kehittymismahdollisuuksiin, ammattitaidon arvostukseen ja töiden organisointiin sekä työyhteisön sosiaalisiin suhteisiin (Immonen & Sutela 2020). Kuten teoksen luvuissa 5 ja 6 näemme, segregaatio on syvä myös työurilla ja tässä teoksessa käsitellyillä teollisuusaloilla. Naisten ja miesten asema teollisuusaloilla samoin kuin muilla aloilla eriytyy voimakkaasti ansioja urakehitysmahdollisuuksien mukaan miesten eduksi. Työelämän ongelmista saadaan aikaan kärkeviä otsikoita julkisessa keskustelussa. On selvää, ettei kielteisiin kehityssuuntiin tulisi sopeutua. Edellä kuvatut havainnot jopa kyseenalaistavat sen, onko työelämän kehittämisessä onnistuttu, mikäli työ tuottaa suomalaisille enenevästi pahoinvointia. Työolotutkimuksen yhä kielteisemmät havainnot unesta, palautumisesta ja uupumisen kokemuksista saavat historioitsija Juha Siltalan (2018, 94–95) tavoin kysymään, aiheuttaako työelämä 2020-luvun kynnyksellä jo liiallisia ”kortisolikylpyjä” eli stressiä, joka heikentää koherenssintunteen ja palautumisen edellytyksiä? Samaan aikaan on huomautettava, että kielteisten trendien ohella ongelmallisena voi pitää myös yksiulotteista ja pessimististä työelämäpuhetta itsessään. Työikäinen väestö on vuosi vuodelta paremmin koulutettua (kuvio 1.1.) ja osaavampaa, mikä tosin aiheutuu osittain eläköityvien alhaisemmasta koulutusasteesta. Eri työolopiirteitä arvioimalla nähdään myönteistä kehitystä etenkin johtamisen paranemisessa, tasa-arvossa ja työpaikkojen suhtautumisessa perhevapaisiin (Sutela ym. 2019, 351). Viime vuosikymmenten menestystarinoita suomalaisesta työelämästä ovat myös olleet työn autonomian kehitys eri työprosessin vaiheissa ja työajan osa-alueilla, työympäristöjen siistiytyminen automaation korvattua fyysisesti raskasta teollisuustyötä, samoin kuin työsuojelun saavutukset ja etenkin työtapaturmien väheneminen. Kaikkiaan suomalaisen työelämän laatu on ollut hyvällä tolalla moniin muihin Euroopan maihin verrattuna (Eurofound 2017). Teknologian työllisyysja työuravaikutukset 19 Pirstoutuvatko työurat? Julkisen työelämäkeskustelun ongelmana on, että siinä rajaudutaan usein yhteen indikaattoritietoon kerrallaan; onko epävarmuus lisääntynyt vai ei, entä työuupumus? Työelämä sisältää kuitenkin yhtä aikaa useita eri ulottuvuuksia. Jo pelkästään muutoksen tason eksplikoiminen olisi usein tarpeen: puhutaanko työmarkkinoiden muutoksesta (työllisyys, työttömyys, työvoimaosuudet eri väestöryhmissä), työvoiman käytön muodoista (määräja osa-aikatyöt variaatioineen) vai työssä olevien työoloista? Puhutaanko ammattitai väestörakenteen muutoksesta? Puhutaanko työn sisältöjen muutoksesta kuten digivälineiden käytön ulottumisesta yhä uusiin ammatteihin? (Ks. Kauhanen 2017.) Työoloja kannattaa tarkastella hyödyntämällä kansainvälisesti kehitettyä työn laadun viitekehystä. Työn laadun moninäkökulmaista arviointia ovat kehittäneet kansainvälinen työjärjestö ILO, talouden ja kehityksen järjestö OECD ja Euroopan komissiokin (ks. Eurofound 2020). Tässä viitekehyksessä työtä arvioidaan niin palkkauksen, urakehityksen (mukaan lukien epävarmuuden), työn sisällön eri piirteiden, kuten autonomian, johtamisen, työyhteisön ilmapiirin sekä fyysisen ja henKuvio 1.1. 15 vuotta täyttänyt väestö koulutusasteen ja sukupuolen mukaan 1970–2018. Aineisto: Väestön koulutusrakenne (SVT 2020) / StatFin-tilastotietokanta, Tilastokeskus. 20 Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä kisen kuormittavuuden näkökulmista, kuin työajan piirteidenkin kannalta (esim. Mustosmäki 2017; Ojala ym. 2015; 2018; Pyöriä ym. 2019). Koska työtä voi ja tulee arvioida yhtä aikaa monista eri näkökulmista, on vaikeaa tai mahdotonta määrittää, onko työelämä yleisesti ottaen myönteisellä vai kielteisellä kehityslinjalla (vrt. Siltala 2018). Työelämä kehittyy yhtä aikaa myönteisesti ja kielteisesti, usein myös neutraalisti – toisin sanoen, monien eri indikaattorien trendit ovat vakaita. Kaikki ei muutu ja toisaalta muutosta on aina. Esimerkiksi työn epävarmuutta on ollut edeltävillä vuosikymmenilläkin, vaikka sitä kokevien piirteet ovat aikojen myötä muuttuneet eikä asiantuntijastatus suojaa enää epävarmuudelta (Pyöriä & Ojala 2016; Pyöriä 2017; Sutela ym. 2019, 351). Vastikään loppuarvioidun, laajan Työelämä 2020 -verkostohankkeen visiona oli tehdä suomalaisesta työelämästä Euroopan parasta vuonna 2020 (ks. TEM 2019). Jatkoa seuraa TYÖ2030 – Työn ja hyvinvoinnin kehittämisohjelman myötä. Sosiaalija terveysministeriön vetämän ja Työterveyslaitoksen koordinoiman uuden verkostohankkeen tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä Suomi on johtava työelämäinnovaatioiden kehittäjä ja että Suomessa on maailman paras työhyvinvointi. Visionääristen tavoitteiden ohella soisimme, että työelämän kehittämistavoitteet myös toteutuisivat ja että viimeaikaiset kielteiset havainnot kiireestä ja kuormituksesta saataisiin kuriin. Oletukset työurien pirstoutumisesta Samaan aikaan, kun edellä kuvatut kielteiset työn laadun kehityskulut kehkeytyivät, työllisyystrendit olivat myönteisiä ja työttömyyden trendi lähellä tasapainotyöttömyyttä (ks. Talouspolitiikan arviointineuvoston vuoden 2019 raportti). Ennen koronakevättä 2020 Suomessa oli työllisiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. (SVT 2020.) Tästä huolimatta aina välillä pelätään jopa työn loppumista ja etenkin palkkatyön katoa. Tällöin palkkatyön yhteiskunnallinen merkitys ja hyvinvointivaltion rahoituksen perusta murenisivat. Toistaiseksi taloussuhdanteet ovat olleet työllisyyden suurin koetinkivi, vaikka työllisyyteen vaikuttavatkin monet eri prosessit. Puhe työn kadosta ja työelämän epävarmuudesta on tuottanut oletuksia myös työurien pirstoutumisesta (esim. Blåfield 2017). Kuitenkin palkansaajien työurat Teknologian työllisyysja työuravaikutukset 21 Pirstoutuvatko työurat? näyttävät työlliseksi kiinnittymisellä mitattuina jopa yllättävän vakailta (Järvinen ym. 2020; Ojala & Pyöriä 2016; Pyöriä 2017; Pyöriä & Ojala 2016). Työmarkkinoilla on myös ollut toimipaikkojen lakkauttamisten jälkeen integroivaa kapasiteettia (Jolkkonen ym. 2014). Aiemmista työuratutkimuksista esimerkiksi tiedetään, että yksityisen sektorin työntekijöiden työurat ovat 1990-luvun laman jälkeen muuttuneet aiempaa vakaammiksi eli yhä useampi on ollut keskeytyksettä työssä (Järvinen ym. 2020; Peutere ym. 2017; Pyöriä ym. 2017). Joiltakin osin työurat ovat myös pidentyneet, kuten eläkeikää lähestyvien ikäryhmässä, jossa työllisyysaste on kohonnut. Työurien keskimääräinen mittaaminen ei kuitenkaan paljasta keskiarvojen taustalla olevaa hajontaa (Kautto 2013, 25). Oma kysymyksensä on, tulkitaanko työurien vakaus tai pitkät työsuhteet saman työnantajan palveluksessa pelkästään myönteiseksi asiaksi. Yksilön näkökulmasta työuran jatkuvuus ja vakaus on epäilemättä tärkeää, mutta ongelmallista on, jos samassa työpaikassa tai tehtävässä pysytään pelkästään sen takia, ettei parempiakaan vaihtoehtoja ole tarjolla. Tämä voi heijastella talouden dynamiikan heikkenemistä ja sitä että uusia aiempaa tuottavampia työpaikkoja ei ole syntynyt riittävästi, mikä kaventaa yksilöiden mahdollisuuksia pyrkiä eteenpäin työurallaan. Yritysten ja kansantalouden näkökulmasta työvoiman liikkuvuus on välttämätöntä. Työpaikan vaihtaminen voi myös edesauttaa niin yksilöiden kuin organisaatioidenkin osaamisen karttumista. Esimerkiksi yrityksissä tehtävän tutkimusja kehitystyön sekä muiden aineettomien investointien hyödyt usein leviävät yrityksestä toiseen, kun työvoima liikkuu. Pohdimme näitä kysymyksiä yksityiskohtaisemmin teoksemme myöhemmissä luvuissa. Työuratieto on toistaiseksi vähäisempää kuin työolotieto (ks. Sutela ym. 2019). Katsomme tutkimuksessamme työurakeskiarvojen taakse ja kohdennamme tarkastelumme keskeisten teollisuustoimialojen erityispiirteisiin. Tämä on mahdollista Tilastokeskuksen yhdistetyllä työntekijä–työnantaja-aineistolla (FOLK, aiemmin FLEED). FOLK-rekisteriaineistossa on vuodesta 1988 alkaen tiedot koko Suomessa asuvan väestön eli vuosittain noin 3,6 miljoonan 15–70-vuotiaan työmarkkina-asemasta ja työllisyydestä sekä yritysja toimipaikkatason tietoa. Aineiston henkilötiedot on yhdistetty yritysja toimipaikkatason tietoihin henkilön vuoden lopun työsuhteen perusteella (ks. aineistoliite tässä teoksessa). Työuria voi tällä aineistolla 22 Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä tarkastella eri kohorttien välillä ja eri mittareilla, kuten arvioimalla työlliseksi kiinnittymisen vakautta, työttömyyttä ja tulokehitystä. Miksi tutkia työuria juuri teollisuustoimialoilla? Tarkastelemme työssä olevia teknologia-aloilla sekä metsäja kemianteollisuudessa ajanjaksolla 1988–2015. Valitut vientivetoiset toimialat ovat teknologisen murroksen ja kiristyvän globaalin kilpailun aloja, joiden työntekijöiltä vaaditaan erikoistunutta osaamista ja muutosvalmiutta suhdanneja tuotantosyklien mukaan vaihtelevan kysynnän mukaan. Tutkimuksemme ajanjaksolla vientiteollisuuden suhdannenäkymiin ovat vaikuttaneet teknologian kehittymisen ja kehittämisen ohella etenkin 1990-luvun alun lama, niin sanotun teknokuplan puhkeaminen vuosituhannen vaihteessa sekä vuoden 2008 lopulla Suomeen rantautunut finanssikriisi ja sitä seurannut pitkittynyt taantuma. Teollisuus käy alituiseen ja eri toimialojen eturintamassa läpi alituista, peruuttamatonta periodista muutosta – tehtaat on automatisoitu ilman että vanhaan olisi paluuta, ja nyt meneillään on digitalisaation ja ensimmäisten tekoälysovellusten syventävä haltuunotto. Toiseksi teollisuutta ja sen työntekijöitä koettelevat suhdanteiset muutokset kuten kysynnän vaihtelut ja talouden kriisit. Näin muutos on aina kaksitasoista: yhtäältä pysyvää ja etenevää, toisaalta syklistä. Tätä kirjoittaessamme globaali koronapandemia horjuttaa työmarkkinoiden ja talouden vakautta. Uuden kriisin vaikutuksia emme vielä voi arvioida. Työurien tutkimisessa on tärkeää ottaa huomioon erilaisia aikajänteitä ja hyödyntää monipuolisesti erilaisia tutkimusasetelmia. Tässä teoksessa tutkimme työuria pääasiassa pitkittäisasetelmilla FOLK-rekisteriaineistolla. Kiinnostuksemme kohteena ovat teollisuustyöntekijöiden työurilla pitkällä aikavälillä tapahtuneet muutokset. Rekisteriaineistojen käytön ja rekisteriperusteisen työuratutkimuksen lähtökohtia avaamme myöhemmin tässä johdantoluvussa sekä luvussa 3. Keräsimme myös teollisuuden asiantuntijoiden haastatteluaineiston (ks. luvut 2 ja 4 tässä teoksessa), jotta voisimme ymmärtää tarkemmin, mitä FOLK-trendien takana tapahtuu. Teknologian työllisyysja työuravaikutukset 23 Pirstoutuvatko työurat? Teknologian murros on alituista Viime vuosina on käyty vilkasta kansainvälistä keskustelua työn murroksesta sekä teknologian vaikutuksesta työhön ja työpaikkojen määrään (Ford 2017; Susskind 2020). Pelot palkkatyön kadosta aiheutunevat pääosin oletuksista ja uskomuksista, joita liitetään automaatioon ja teknologioiden kehitykseen. Automaatio ja digitalisaatio todellakin läpäisevät työelämän – ja työllisten elämän – monin eri ulottuvuuksin työn organisoinnin tavoista aina viestintävälineiden tarkkailuun vapaa-ajalla (ks. Sutela ym. 2019). Teknologian työpaikkavaikutukset ovat kuitenkin epäsuorat, välilliset ja hitaat, ja toistaiseksi ne ovat kalvenneet talouden kriisien välittömille työpaikkavaikutuksille. Viimeaikaisessa työn murrosta koskevassa keskustelussa erityisesti tietotekniikan nopea kehitys on saanut painavan jalansijan. Tekoälyn, digitalisaation ja robottien arvellaan mullistavan työmarkkinat ja työn tekemisen tavat perinpohjaisesti (Brynjolfsson & McAfee 2014; Ford 2017). On esimerkiksi ennakoitu, että yhä useamman työpaikka on vaarassa kadota tietoteknisen automaation vaikutuksesta, joskin samanaikaisesti syntyy uutta työtä (Pajarinen & Rouvinen 2018). Keskustelussa on usein kuitenkin unohtunut, että työ on ollut murroksessa koko teollisen historian ajan – teknologinen kehitys on muuttanut työtä aina teollistumisen alkupäivistä 1700ja 1800-lukujen taitteesta alkaen (Autor 2015, 4; Frey & Osborne 2013, 5). Teknologia eli oppi tiettyjen tekniikoiden hyödyntämisestä (esim. metallienjalostusteknologia) on ollut keskeinen teollistumisen edellytys, ja kutakin teollisen historian ajanjaksoa kuvastaa sille ominainen uusi teknologia (Hjerppe 2004, 101–102). Ensin höyryvoiman, myöhemmin sähköenergian ja polttomoottorien ja nykyisin tietotekniikan kehitys ovat määrittäneet kokonaisia aikakausia. Sanan teknologia etymologia on klassisessa kreikan kielessä. Alun perin siinä yhdistyivät sanat tekhne, joka merkitsi työtä ja taitoja, sekä logos, joka merkitsi tietoa, oppia ja perustaa. Myöhemmin tämä käsite vakiintui viittaamaan tiettyä alaa yhdistäviin teknisiin ratkaisuihin, joiden avulla on opittu esimerkiksi jalostamaan ja työstämään raaka-aineita sekä valmistamaan erilaisia materiaalisia tuotteita. Nykyisin teknologialla viitataan myös abstraktiin tuotantoon, kuten esimerkiksi tietokoneohjelmien koodaamiseen tai tietoteknisten järjestelmien suunnitteluun. Teknologia voi toki olla ja usein onkin yhdistelmä materiaalista ja abstraktia tuo- 30 Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä Työpaikoilla on lopulta kyse myös yhteistoimintamenettelyllä sovittavista toimenpiteistä kuten siitä, koulutetaanko henkilöstöä uudelleen tehtävien muuttuessa, vai irtisanotaanko heitä. Yhtäältä yksilöiden kyvykkyys (vrt. Vainiomäki 2018) ja heidän kouluttamisensa uusiin tehtäviin vaikuttavat siihen, sijoittuvatko työntekijät jatkossa vaativampiin tehtäviin. Toisaalta yritysten itsensä erilaiset investoinnit laajentavat niille avautuvia markkinoita ja kysyntää (Autor 2015; Kencebay 2020). Työpaikkojen säilyttäminen tai lopettaminen edellyttää siis aktiivista toimintaa ja päätöksiä, eikä yksikään ohjelmisto tai uusi teknologia kadota yhtäkään työpaikkaa itsenäisesti. Tämä kaikki vaikuttaa siihen, miten ja minkälaisin ehdoin työtä tulevaisuudessa tehdään. Näihin kysymyksiin palaamme teoksemme myöhemmissä luvuissa. Rekisteriaineistot avaimena työurien tutkimiseen1 Tarkastelemme tässä teoksessa teollisuustoimialojen henkilöstön työuria pääasiassa rekisteriaineistoin, koska niiden avulla on mahdollista tutkia työuria ja niissä tapahtuneita muutoksia pitkällä aikavälillä. Lisäksi hyödynnämme asiantuntijahaastatteluita, joita teimme keskeisissä ammattikeskusja teollisuuden työmarkkinajärjestöissä. Erittelemme haastatteluaineistoon pohjautuvia tuloksiamme teollisuustoimialojen historiaa taustoittavassa luvussa 2 sekä työssäoppimiseen keskittyvässä luvussa 4. Suomessa on saatavilla kattavia rekisteriaineistoja tutkimuskäyttöön. Suomalaista tilastointijärjestelmää voidaan pitää kansainvälisesti erityisenä, koska se perustuu suurelta osin erilaisiin julkishallinnon ja yritysten ylläpitämiin rekistereihin (Alastalo 2009, 173). Tapani Valkonen, Seppo Koskinen ja Tuija Martelin (1998, 14) määrittelevät rekisteriaineistoja ja niiden tutkimuskäyttöä käsittelevässä kirjassaan rekisteritiedoiksi ”yleensä alkujaan hallinnollisia tarpeita varten kerättyjä tietoja, jotka koskevat yksilöitä tai muita havaintoyksiköitä” (ks. myös ReTki – Rekisteritutkimuksen tukikeskus). 1 Kiitos Katri-Maria Järviselle osallistumisesta tämän alaluvun työstämiseen sen ensimmäisessä vaiheessa. Teknologian työllisyysja työuravaikutukset 31 Pirstoutuvatko työurat? Rekisteriaineistot eroavat muista yhteiskuntatieteissä käytetyistä perinteisistä aineistotyypeistä, kuten haastatteluja kyselyaineistoista etenkin siinä, että rekisteridataa ei ole lähtökohtaisesti kerätty tutkimuksellisia vaan hallinnollisia tarpeita varten (Valkonen ym. 1998, 14). Toinen rekisteriaineistojen erityspiirre on se, että ne eivät tyypillisesti ole valmiita aineistoja vaan raakadataa, josta analyysimuuttujien muodostaminen vaatii jopa usean kuukauden työn ennen kuin varsinainen analyysi voidaan aloittaa (Aho 2019, 102; Valkonen ym. 1998, 17–18). Tämä koskee myös tässä tutkimuksessa käyttämiämme rekisteriaineistoja. Keskeinen osa rekistereitä käyttävän tutkijan työtä on tutustua aineistoonsa ja muokata se tutkimusaiheen kannalta analyysikelpoiseksi. Tutkimuksemme aiheena ovat teollisuustoimialojen työntekijöiden työurat, joiden tutkimiseen suomalaiset rekisteriaineistot soveltuvat erinomaisesti. Ne mahdollistavat työurien pitkittäisseurannan, kun käytössä on vuotuista tietoa esimerkiksi henkilöiden työkuukausien määrästä ja siirtymistä esimerkiksi työllisestä työttömäksi. Työurien tutkiminen ja erityisesti työurien mittaaminen ei ole kuitenkaan yksiselitteistä eikä helppoa (Kautto 2013, 25), vaikka käytössä olisi kattavasti rekisteripohjaista työuratietoa. Haastavaa mittaamisesta tekee ensinnäkin se, että työuran käsitteelle ei ole yksiselitteistä joka tilanteeseen sopivaa määritelmää. Erilaisia työuran teoreettisia ja empiirisiä tarkastelumahdollisuuksia käsittelemme yksityiskohtaisesti luvussa 3. Koska työura on monitahoinen ilmiö, analysoimme teoksemme luvuissa teollisuustoimialojen henkilöstön työuria useista näkökulmista. Tutkimme: • työllisyyden vakautta eli työja työttömyyskuukausia • henkilön vuotuisen pääasiallisen toiminnan muutoksia (onko henkilö ollut pääasiallisesti työllinen, työtön, opiskelija, työkyvytön, eläkkeellä tai työvoiman ulkopuolella) • työtulojen kehitystä • liikkuvuutta toimialalta, toimipaikasta toiseen • sekä uudelleenkouluttautumista. Työurien luonne ja kehitys ei ole kuitenkaan irrallaan esimerkiksi yrityksen taloudellisessa tilanteessa tapahtuvista muutoksista. Siksi tutkimme myös teollisuusyritysten toiminnan ja talouden yhteyttä työuriin. Tutkimme: 32 Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä • yritysten aineettomien investointien (t&k eli tutkimus ja kehitys, tietotekniikka, korkeasti koulutettu henkilöstö), • perinteisten materiaalisten investointien (koneet, laitteet ja rakennukset) sekä • yrityksen kannattavuuden yhteyksiä teollisuuden aloilla työssä olleiden työurien kehitykseen. Hyödynnämme teoksessamme Tilastokeskuksen yhdistettyä työntekijä–työnantaja-aineistoa (FOLK, aiemmin FLEED) sekä siihen linkitettyjä Tilastokeskuksen t&kja Tilinpäätöspaneelien tietoja. Aineistot olemme anoneet käyttöömme Tilastokeskukselta ja niitä on käytetty Tilastokeskuksen hallinnoiman etäkäyttöpalvelu FIONA:n kautta. Tutkimuksessamme hyödynnetyt aineistot ja käyttämämme mittarit esittelemme yksityiskohtaisemmin teoksen eri lukujen yhteydessä sekä aineistoliitteessä. FOLK on erityislaatuinen aineisto, koska siinä on yhdistetty työntekijäja työnantajatietoja siten, että työntekijää on mahdollista jäljittää yli siirtymien toiseen toimipaikkaan, yritykseen tai toiselle toimialalle. T&k-paneeli ja tilinpäätöspaneeli puolestaan tarjoavat tietoja yrityksen t&k-investoinneista ja taloudellisesta tilanteesta. Näiden käyttö on FOLK-tietoa rajatumpaa, koska yritystietoja on tilastoitu viime vuosikymmeninä eri tavoin ja tiedonkeruu ja -kattavuus ovat myös muuttuneet. Käytössämme on FOLK:n kokonaisaineisto, jotta pienet henkilöstöryhmät voidaan erotella ja jotta etenkin yhdistelmäaineistot säilyisivät mahdollisimman laajoina ja kattavina työurakysymysten tarkastelua varten. Teoksen teemat Tämä teos koostuu johdannon lisäksi seitsemästä analyysiluvusta sekä yhteenvedosta, joita yhdistää kysymys teollisuuden työntekijöiden työurien kehityksestä ja tämän kehityksen mahdollistajista ja hidasteista. Kysymme, miten teknologia-, metsäja kemian alojen työntekijöiden työurat ovat muuttuneet viimeisen kolmen vuosikymmenen kuluessa (1988–2015). Onko puhe työurien pirstoutumisesta perusteltua? Entä miten teollisuustyöntekijöiden työmarkkina-asema eriytyy toimialoittain sekä koulutuksen, sukupuolen ja tulojen mukaan? Teknologian työllisyysja työuravaikutukset 33 Pirstoutuvatko työurat? Aiemman työuratutkimuksen mukaan näyttää siltä, että yksityisellä sektorilla työntekijöiden työurilla kiinnittyminen työlliseksi on vakaata, joskin sukupuolenja koulutuksenmukaiset jaot ovat ennallaan (Järvinen ym. 2020; Peutere ym. 2017; Pyöriä ym. 2017). Kuitenkaan emme tunne vielä juurikaan työurien muodostumista toimialoittain ja kohorttien välillä, vaan aiempi tutkimus on keskittynyt työllisiin yleensä ja yksittäisiin seurantajaksoihin. Kaikkien työurat eivät ole yhtä vakaita, mikä tekee työurien tutkimisesta tärkeän yhteiskuntaja työpoliittisen tutkimusaiheen. Teoksen kirjoittajat ovat työelämän tutkijoita Tampereen yliopistosta ja Eläketurvakeskuksesta. Edustamme sosiaalipolitikan, sosiologian, sosiaalipsykologian ja tilastotieteen tieteenaloja. Lähestymistapamme on yhteiskuntatieteellinen, ja tuotamme uutta tietoa työurista hyödyntäen talousja sosiaalitieteellisiä tutkimuksia, kattavia rekisteriaineistoja sekä tilastoja täydentäviä asiantuntijahaastatteluja. Käytämme pitkittäisaineistojen analysointiin soveltuvia tilastomenetelmiä ja laadullista kehysanalyysia. Luvussa 2 Teknologia, metsä ja kemia: Suomen teollisuus viime vuosikymmenillä esitellään teoksen keskiössä olevat teollisuustoimialat tilastojen, aiempien tutkimusten ja asiantuntijahaastatteluiden valossa. Tilastollisen tarkastelun aikajänteenä ovat vuodet 1988–2015. Luvussa äänen saavat myös teollisuustoimialojen asiantuntijat, kun analysoimme haastattelemiemme työmarkkina-asiantuntijoiden näkemyksiä heidän toimialojensa lähivuosikymmenten kehityksestä ja tulevaisuuden näkymistä. Luvussa 3 Työurien tutkimus: käsitteelliset, teoreettiset ja empiiriset lähtökohdat keskitymme kirjan keskeiseen käsitteeseen eli työuraan. Käsite työura ei ole helppo määriteltäväksi. Käymme läpi eri lähestymistapoja, käsitteellistyksiä sekä aiempaa tutkimusta yhtäältä työuran mittaamisen ja toisaalta tutkimustulosten näkökulmista. Kysymme, mitä työurat ovat ja mitä niistä tutkimusten perusteella tiedetään. Luvussa 4 Kilpailuetua ja yhteistä oppimista: mitä teollisuusaloilla ajatellaan osaamisesta? paneudumme teollisuutta edustavien työnantajaja työntekijäjärjestöjen toimiala-asiantuntijoiden haastatteluihin. Koska asiantuntijahaastatteluissa eri osapuolia yhdistäväksi teemaksi nousi huoli ja samalla vaade koko työntekijäkunnan osaamisen jatkuvasta päivittämistarpeesta, ruodimme luvussa muuttuvia osaamistarpeita teollisuudessa. 34 Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä Luvussa 5 Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla: pirstoutuneet vai vakautuneet? erittelemme vuosina 1958–1971 syntyneiden, teollisuuden aloilla työskennelleiden urasiirtymiä niinä vuosina, kun he olivat 30–44-vuotiaita (aikavälillä 1988–2015). Luvun keskeiset käsitteet ovat de/stabilisoituminen ja de/standardisoituminen, jotka ilmentävät työurien mahdollista erilaistumista suhteessa toisiinsa eri kohorttien välillä ja sisällä. Luvussa 6 Teollisuusalojen naisten ja miesten työtulot koulutusaloittain ja toimialoittain neljällä kohortilla näkökulmana on teollisuustyön tasa-arvo sukupuolen sekä koulutusalan ja -tason kannalta. Teoreettisesti tarkastelu kiinnittyy työmarkkinoiden segmentoitumisen viitekehykseen, ja analyyseissa tarkastelemme ansiotulojen kehitystä naisilla ja miehillä ja neljällä eri kohortilla. Luvussa 7 Työssä oppiminen teollisuusaloilla: erikoisammattitutkintojen vaikutus tuloihin, työllisyyteen ja työttömyyteen tarkastelemme työuria koulutuksen näkökulmasta. Tutkimme eri aikuiskoulutuksen indikaattoreita sekä etenkin teollisuustyöntekijöiden tekemän uuden erikoisammattitutkinnon työuravaikutuksia. Erikoisammattitutkinto on mahdollisuus syventää ammatissa jo hankittua osaamista ja sen voivat tehdä ammatillisen (perus)tutkinnon aiemmin suorittaneet henkilöt. Tutkinnot tehdään näyttötutkintoina työpaikoilla yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Luvussa 8 Yrityksen kannattavuus ja investoinnit aineettomaan pääomaan henkilöstön työuran kannalta tutkimme yrityksen kannattavuuden ja aineettoman pääoman työurayhteyksiä. Tutkimus on toteutettu yhdistelemällä FOLK-rekisteriin tietoja Tilastokeskuksen tilinpäätösja T&k-paneeleista. Tarkastelemme työhön kiinnittymisen vakautta, työttömyyttä, työtuloja sekä ammatillisen aseman paranemista. Yrityksen kannattavuuden mittarina käytämme yrityksen käyttökatetta. Aineetonta pääomaa mittaamme yrityksissä tehdyillä tutkimustyövuosilla, korkeasti koulutetun henkilöstön osuudella ja t&ksekä tietoteknisillä investoinneilla. Huomioimme myös perinteiset materiaaliset investoinnit koneisiin ja rakennuksiin. Luvussa 9 Kehitettävänä työelämän tasa-arvo, kouluttautuminen työuralla ja yritysten kyky luoda uutta menestystä esitämme kokoavan yhteenvedon tutkimuksemme keskeisimmistä tuloksista. Keskitymme työelämän tasa-arvoon, työssäoppimisen ja yritysten investointien vahvistamiseen sekä muodostamme tutkimukseen perustuvia kehittämisehdotuksia. Aineistoliitteessä erittelemme hyödyntämämme aineistot. Teknologian työllisyysja työuravaikutukset 35 Pirstoutuvatko työurat? Kirjallisuus Aho, Simo (2019) Tutkimus ja työvoimapolitiikka. Teoksessa Tuula Heiskanen & Sirpa Syvänen & Tapio Rissanen (toim.) Mihin työelämä on menossa? – Tutkimuksen näkökulmia. Tampere: Tampere University Press, 83–138. Aho, Simo & Koponen, Hannu (2001) Nuorten opiskeluja työurat 1990-luvulla. Helsinki: Nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora, Julkaisuja 20. Aho, Simo & Mäkiaho, Ari (2017) Maahanmuuttajat ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuus. Helsinki: työja elinkeinoministeriön julkaisuja 26/2017. Alastalo, Marja (2009) Viranomaistiedosta tilastoksi. Rekisteriperusteisen tietojärjestelmän muodostaminen Suomessa. Sosiologia 46(3): 173–189. Arntz, Melanie, Gregory, Terry & Zierahn, Ulrich (2016) The Risk of Automation for Jobs in OECD Countries: A Comparative Analysis. Paris: OECD Publishing, Social, Employment and Migration Working Papers No. 189. Asplund, Rita & Kauhanen, Antti (2018) Teknologinen kehitys, ammattirakenteiden muutos ja osaaminen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 20(1): 91–98. Asplund, Rita & Vanhala, Pekka (2016) Korkeasti koulutettujen työmarkkinapolut – työllisyys, työttömyys ja syrjäytymisriski. Helsinki: työja elinkeinoministeriö, Työ ja yrittäjyys 22/2016. Autor, David H. (2015) Why are there still so many jobs? The history and future of workplace automation. Journal of Economic Perspectives 29(3): 3–30. Blom, Raimo, Melin, Harri & Pyöriä, Pasi (2002) Social contradictions in informational capitalism: The case of Finnish wage earners and their labor market situation. The Information Society 18(5): 333–343. Blåfield, Ville (2017) Uusi työ – uudet duunarit. Keskusteluja työn muutoksesta. Helsinki: Kalevi Sorsa Säätiö. Busk, Henna, Jauhiainen, Signe, Kekäläinen, Antti, Nivalainen, Satu & Tähtinen, Tuuli (2016) Maahanmuuttajat työmarkkinoilla – tutkimus eri vuosina Suomeen muuttaneiden työurista. Helsinki: Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 06/2016. Eläketurvakeskus (ETK 2019) Työeläkeindikaattorit 2019. Helsinki: Eläketurvakeskuksen raportteja 05/2019. Eläketurvakeskus (ETK 2020a) Tilasto suomen eläkkeensaajista. Helsinki: Eläketurvakeskus. https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ennusteet/tilastot/elakkeensaajat/kaikkielakkeensaajat/ (viitattu 16.6.2020). Eläketurvakeskus (ETK 2020b) Suomen työeläkkeensaajat. Mielenterveyden sairaudet yleisin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Helsinki: Eläketurvakeskus. https:// www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ennusteet/tilastot/elakkeensaajat/tyoelakkeensaajat/ (viitattu 16.6.2020). 36 Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä Eronen, Antti, Härmälä, Valtteri, Jauhiainen, Signe, Karikallio, Hanna, Karinen, Risto, Kosunen, Antti, Laamanen, Jani-Petteri & Lahtinen, Markus (2014) Maahanmuuttajien työllistyminen. Taustatekijät, työnhaku ja työvoimapalvelut. Helsinki: työja elinkeinoministeriö, Työ ja yrittäjyys 6/2014. Eurofound (2017) Sixth European Working Conditions Survey – Overview report (2017 update). Luxembourg: Publications Office of the European Union. Eurofound (2020) Job Quality. European Foundation for the improvement of living and working conditions. https://www.eurofound.europa.eu/topic/job-quality#s-05 (viitattu 19.11.2020). Ford, Martin (2017) Robottien kukoistus: Teknologia ja massatyöttömyyden uhka. Suom. Kirsi Laitila. Turku: Sammakko. Frey, Carl Benedikt & Osborne, Michael A. (2013) The Future of Employment: How Susceptible are Jobs to Computerisation? Oxford: Oxford Martin School. https:// www.oxfordmartin.ox.ac.uk/downloads/academic/future-of-employment.pdf (viitattu 22.2.2020). Hjerppe, Riitta (2004) Puutteesta hyvinvointiin: itsenäisen Suomen talous. Teoksessa Kirsi Saarikangas & Pasi Mäenpää & Minna Sarantola-Weiss (toim.) Suomen kulttuurihistoria 4: Koti, kylä, kaupunki. Helsinki: Tammi, 97–107. Immonen, Jere & Sutela, Hanna (2020) Työprofiilit paljastavat jakautumisen: miehet selvästi yleisemmin ”hyvissä töissä” kuin naiset. Tieto & trendit 9.9.2020. https://www. stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2020/tyooloprofiilit-paljastavat-jakautumisen-miehetselvasti-yleisemmin-hyvissa-toissa-kuin-naiset/ (viitattu 13.1.2020). Jolkkonen, Arja, Koistinen, Pertti, Kurvinen, Arja, Lipiäinen, Liudmila, Nummi, Tapio & Virtanen, Pekka (2014) Kohtalokkaat olosuhteet ja yksilölliset tekijät: Toimipaikan lakkauttamisen seurauksena työnsä menettäneiden kiinnittyminen työmarkkinoille. Kansantaloudellinen aikakauskirja 110(4): 492–515. Järnefelt, Noora, Kautto, Mikko, Nurminen, Markku & Salonen, Janne (2013) Työurien pituuden kehitys 2000-luvulla. Helsinki: Eläketurvakeskuksen raportteja 01/2013. Järnefelt, Noora, Nivalainen, Satu, Salokangas, Sampsa & Uusitalo, Hannu (2014) Sosioekonomiset erot – työurat, eläkkeelle siirtyminen ja eläkejärjestelmä. Helsinki: Eläketurvakeskuksen raportteja 01/2014. Järnefelt, Noora (toim.) (2016) Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä. Helsinki: Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 08/2016. Järvinen, Tero & Vanttaja, Markku (2013) Koulupudokkaiden työurat. Vuosina 1985 ja 1995 koulutuksen ja työn ulkopuolella olleiden nuorten urapolkujen vertailua. Yhteiskuntapolitiikka 78(5): 509–519. Järvinen, Katri-Maria, Pyöriä, Pasi, Ojala, Satu, Lipiäinen, Liudmila & Saari, Tiina (2020) Työurien vakaus ja taantuma: yksityisen sektorin työntekijöiden työurapolut 2007– 2015. Työelämän tutkimus 18(2): 81–99. Teknologian työllisyysja työuravaikutukset 37 Pirstoutuvatko työurat? Kauhanen, Merja (2017) Työllisyys ja työttömyys – miten suomalaiset työmarkkinat ovat muuttuneet? Teoksessa Heikki Taimio (toim.) Tuotannon tekijät – palkansaajien Suomi 100 vuotta. Helsinki: Palkansaajien tutkimuslaitos, 152–189. Kautto, Mikko (2013) Työurat politiikan ja tutkimuksen kohteena. Teoksessa Noora Järnefelt & Mikko Kautto & Markku Nurminen & Janne Salonen (2013) Työurien pituuden kehitys 2000-luvulla. Helsinki: Eläketurvakeskuksen raportteja 01/2013, 13–26. Kencebay, Belma (2020) Robotization and welfare trends in future. IntechOpen. Online First. https://www.intechopen.com/online-first/robotization-and-welfare-trends-infuture (viitattu 20.11.2020). Keyriläinen, Marianne (2020) Työolobarometri 2019. Helsinki: työja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:53. Koski, Olli & Husso, Kai (2018) Tekoälyajan työ. Neljä näkökulmaa talouteen, työllisyyteen, osaamiseen ja etiikkaan. Helsinki: työja elinkeinoministeriön julkaisuja 19/2018. Korppi-Tommola, Hanna, Hyvönen, Katriina & Feldt, Taru (2010) Nuorten esimiesten työuraan liittyvät katumukset, niiden arviointi ja yhteydet optimistisuuteen. Psykologia 45(1): 4–21. Kuitto, Kati, Salonen, Janne & Helmdag, Jan (2019) Gender inequalities in early career trajectories and parental leaves: Evidence from a Nordic welfare state. Social Sciences 8(9): 1–16. Kyhä, Henna (2011) Koulutetut maahanmuuttajat työmarkkinoilla. Tutkimus korkea koulututkin non suorittaneiden maahanmuuttajien työllistymisestä ja työurien alusta Suomessa. Turku: Turun yliopisto, Annales Universitatis Turkuensis C 321. Käyhkö, Arttu (2017) Suuri metsäkonekirja. Helsinki: Kustantaja Laaksonen. Kääriäinen, Reijo (2017) Metsäkoneenkuljettajan osaamistarpeet metsäkoneyrityksessä. Visamäki: Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK), ylemmän AMK-tutkinnon opin näytetyö. Maliranta, Mika & Nikulainen, Tuomo (2008) Labour Force Paths as Industry Linkages: A Perspective on Clusters and Industry Life Cycles. Helsinki: ETLA, Discussion Papers 1168. Mustosmäki, Armi (2017) How Bright are the Nordic Lights? Job Quality Trends in Nordic Countries in a Comparative Perspective. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 586. Männistö-Funk, Tiina (2017) Noin sata vuotta teollisuutta & teknologiaa: läpileikkauksia Suomeen tekniikan maana. Teoksessa Tiina Männistö-Funk (toim.) Miten Suomesta tuli tekniikan maa. Helsinki: Tekniikan museo, 11–52. Nikulainen, Tuomo & Mika Pajarinen (2013) Industry Restructuring in the ICT Sector. Helsinki: ETLA, Working Papers 17/2013. Nyyssölä, Kari & Pajala, Sasu (1999) Nuorten työura – koulutuksesta työelämään siirtyminen ja huono-osaisuus. Helsinki: Gaudeamus. OECD (2019) OECD Employment Outlook 2019. The Future of Work. Paris: OECD Publishing. 38 Satu Ojala & Pasi Pyöriä Satu Ojala & Pasi Pyöriä Ojala, Satu, Nätti, Jouko & Kauhanen, Merja (2015) Työn laatu ja myöhempi työura osaja määräaikaisessa työssä. Työsuojelurahaston tutkimushanke 2013–2014. Loppuraportti. Tampere: Tampereen yliopisto: Työelämän tutkimuskeskuksen työraportteja 90/2015. Ojala, Satu & Pyöriä, Pasi (2016) Vakautta vai epävarmuutta? Nuorten palkansaajien työuran alku 1980-luvulta 2010-luvulle. Teoksessa Noora Järnefelt (toim.) Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä. Helsinki: Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 08/2016, 27–49. Ojala, Satu, Pyöriä, Pasi & Nätti, Jouko (2018). Palkkatyön laatu 1980-luvulta 2010-luvulle. Teoksessa Torsten Michelsen & Kari Reijula & Leena Ala-Mursula & Kimmo Räsänen & Jukka Uitti (toim.) Työelämän perustietoa. Helsinki: Duodecim, 73–86. Pajarinen, Mika & Rouvinen, Petri (2018) Digitalisaatio muuttaa ammattijakaumia, työn sisältöä ja rakennetta, mutta ihmistyö ei häviä. Teoksessa Torsten Michelsen & Kari Reijula & Leena Ala-Mursula & Kimmo Räsänen & Jukka Uitti (toim.) Työelämän perustietoa. Helsinki: Duodecim, 47–52. Pentikäinen, Leena (toim.) (2014) Katsaus suomalaisen työn tulevaisuuteen. Helsinki: työja elinkeinoministeriö, Työ ja yrittäjyys 30/2014. Peutere, Laura (2019) Trajectories of Labour market Attachment after Family and Work Related Transitions. Tampere: Tampere University Press, Tampere University Dissertations 152. Peutere, Laura, Lipiäinen, Liudmila, Ojala, Satu, Järvinen, Katri-Maria, Pyöriä, Pasi, Saari, Tiina & Jokinen, Esa (2017) Talouskriisit, työhyvinvointi ja työurat. Työsuojelurahaston tutkimushanke 2015–2017. Loppuraportti. Tampere: Tampereen yliopisto, Työelämän tutkimuskeskuksen työraportteja 94/2017. Pohjola, Matti (2017) Suomen talouskasvu ja sen lähteet 1860–2015. Kansantaloudellinen aikakauskirja 113(3): 266–292. Pyöriä, Pasi (2006) Understanding Work in the Age of Information: Finland in Focus. Tampere: Tampere University Press, Acta Universitatis Tamperensis 1143. Pyöriä, Pasi (toim.) (2017) Työelämän myytit ja todellisuus. Helsinki: Gaudeamus. Pyöriä, Pasi & Ojala, Satu (2016) Prekaarin palkkatyön yleisyys: liioitellaanko työelämän epävarmuutta? Sosiologia 53(1): 45–63. Pyöriä, Pasi, Lipiäinen, Liudmila, Järvinen, Katri-Maria (2017) Yhä useampi palkansaaja on vakaalla työuralla. Tieto & trendit – Talousja hyvinvointikatsaus 3/2017, 48–53. Pyöriä, Pasi, Ojala, Satu & Nätti, Jouko (2019) Työelämän muutokset ajassamme. Teoksessa Tuula Heiskanen & Sirpa Syvänen & Tapio Rissanen (toim.) Mihin työelämä on menossa? – Tutkimuksen näkökulmia. Tampere: Tampere University Press, 139–169. Riekhoff, Aart-Jan (2016) De-standardisation and differentiation of retirement trajectories in the context of extended working lives in the Netherlands. Economic and Industrial Democracy 40(4): 890–912. Teknologian työllisyysja työuravaikutukset 39 Pirstoutuvatko työurat? Riekhoff, Aart-Jan (2018a) Extended working lives and late-career destabilisation: A longitudinal study of Finnish register data. Advances in Life Course Research 35(1): 114–125. Riekhoff, Aart-Jan (2018b) Retirement Trajectories in the Netherlands and Finland: Institutional Change, Inequalities, De-standardisation and Destabilisation. Helsinki: Finnish Centre for Pensions, Studies 05/2018. Rouhelo, Anne (2008) Akateemiset urapolut. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja kasvatustieteellisen alan generalistien urapolkujen alkuvaiheet 1980ja 1990-luvuilla. Turku: Turun yliopisto, Annales Universitatis Turkuensis C 277. Rönkä, Anna, Ohranen, Minna & Kokko, Katja (1996) Ketä lama kosketti? Aikuisten työurien seuranta v. 1986–1995. Kasvatus 27(5): 463–475. SAK (2020) Työelämän laatu parantunut – kiire edelleen ongelmana. SAK:n Hyvän työn mittari 2020. Helsinki: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö. Saloniemi, Antti, Salonen, Janne, Lipiäinen, Liudmila, Nummi, Tapio & Virtanen, Pekka (2013) Opinnot ja työt. Kehityspolkuanalyysi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten työurista. Yhteiskuntapolitiikka 78(4): 402–415. Savela, Nina, Turja, Tuuli & Oksanen, Atte (2019) Robotit työelämässä. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus asenteista eri aloilla työskenteleviä robotteja kohtaan. Yhteiskuntapolitiikka 84(1): 16–28. Sebastian, Raquel & Biagi, Federico (2018) The Routine Biased Technical Change Hypothesis: A Critical Review. Luxembourg: Publications Office of the European Union. Siltala, Juha (2018) Työelämän muutokset. Teoksessa Torsten Michelsen & Kari Reijula & Leena Ala-Mursula & Kimmo Räsänen & Jukka Uitti (toim.) Työelämän perustietoa. Helsinki: Duodecim, 87–98. Snellman, Hanna & Kaunisto, Katri (2017) Opitun ja aistien varassa. Työn arjen teknologinen muutos. Teoksessa Tiina Männistö-Funk (toim.) Miten Suomesta tuli tekniikan maa. Helsinki: Tekniikan museo, 91–124. Spitz-Oener, Alexandra (2006) Technical change, job tasks, and rising educational demands: Looking outside the wage structure. Journal of Labor Economics 24(2): 235–270. Suomen virallinen tilasto (SVT 2020) Väestön koulutusrakenne. StatFin-tietokantataulukko 12bq, 15 vuotta täyttänyt väestö koulutusasteen, kunnan, sukupuolen ja ikäryhmän mukaan, 1970–2018. Helsinki: Tilastokeskus. Susskind, Daniel (2020) A World without Work. Technology, Automation, and How We Should Respond. New York: Metropolitan Books. Sutela, Hanna (2020a) Palkansaajilla on Suomessa hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä – etenkin miehillä. Tieto & trendit 24.11.2020. https://www.stat. fi/tietotrendit/artikkelit/2020/palkansaajilla-on-suomessa-hyvat-mahdollisuudetvaikuttaa-omaan-tyohonsa-etenkin-miehilla/ (viitattu 25.11.2020).