Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa

Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.), Uudistuva sosiaalija terveysala (2020). Tampere: Tampere University Press, 179–212. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-022-9 Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaalija terveydenhuollossa Kaija Saranto, Ulla-Mari Kinnunen, Virpi Jylhä & Eija Kivekäs Johdanto Kansallinen ohjaus, toimintakulttuurien muutos ja kansalaisten valmius sähköisten palveluiden käyttöön yhdessä tietotekniikan nopean kehittymisen kanssa luovat edellytyksiä digitalisaatiolle. Digitalisaatio on sekä toimintatapojen uudistamista että sisäisten prosessien ja palveluiden sähköistämistä. Kansallinen Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategia painotti sekä kansalaisten että ammattilaisten osallistumisen tärkeyttä digitalisaation edistämisessä (STM 2014). Toisaalta strategia toi myös vaateita sähköisten palvelujen käytön osaamiseen, oikea-aikaisen ja laadukkaan tiedon tuottamiseen ja sen hyödyntämiseen. Sähköisten palveluiden perustana on turvallinen tiedonhallinta. Nämä kaikki yhdessä vahvistavat digitalisaation 180 Kaija Saranto, Ulla-Mari Kinnunen, Virpi Jylhä & Eija Kivekäs Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) mahdollisuuksia, joiden toteutumista ohjataan kansallisesti. Tämä artikkeli paneutuu digitalisaation ja sähköisten palvelujen kasvavaan rooliin sosiaalija terveydenhuollossa (ks. kuvio 1). Tavoitteena on antaa kuva digitalisaation kansallisen ohjauksen kehityksestä ja roolista palvelujärjestelmässä. Esimerkeillä havainnollistetaan tiedon tuottamista ja hallintaa turvallisesti sekä sähköisten sosiaalija terveyspalvelujen kehittämistä kansalaisille. Muutos on merkittävä sekä kansalaisten että palveluntuottajien kannalta, sillä siihen sisältyy niin työvälineiden, työtapojen kuin toimintaympäristöjen muutos. Kuvio 1. Digitalisaation rooli sosiaalija terveydenhuollossa Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaalija terveydenhuollossa 181Uudistuva sosiaalija terveysala Digitalisaation kansallinen ohjaus ja organisointi Suomessa on pitkä perinne asiakirjojen sähköistämisen (digitointi) ja sähköisten palvelujen eri menetelmin ja välinein tapahtuvan käyttöönoton (digitalisaatio) ohjauksessa ja toimeenpanossa (STM 2016; Vehko, Ruotsalainen & Hyppönen 2019). Ensimmäinen kansallinen strategia tietotekniikan hyödyntämiseen sosiaalija terveydenhuollossa julkaistiin jo vuonna 1996, ensimmäisten joukossa Euroopassa (STM 1995). Keskeisinä linjauksina strategiassa nähtiin palvelujen porrastaminen, verkostoituminen, kansalaisten, asiakkaiden ja henkilöstön toimintamahdollisuuksien ja osaamisen vahvistaminen, tietosuojan ja tietoturvan kehittäminen sekä tietojärjestelmien integraation ja yhteensopivuuden parantaminen. Strategiassa luotiin perustaa myös koulutuksen ja tutkimuksen edistämiseen. Strategian toimeenpanoon liittyi Satakunnan Makropilotti -hanke vuosina 1999–2001, jonka tavoitteena oli kehittää tietoteknisiin ratkaisuihin perustuvia asiakaslähtöisiä, saumattomia palveluketjuja ja itsenäistä suoriutumista tukevia ratkaisuja. Lisäksi hankkeessa kehitettiin ja käyttöönotettiin henkilön sähköinen tunnistus sosiaalikortin avulla, mikä edisti tietosuojan ja tietoturvan toteutusta. Hankkeen haasteiksi muodostuivat toiminnallinen sitoutuminen, keskusjohdon tuki, tavoitteiden operationalisointi, asiakirjojen tietosisältöjen määrittelyt, eri osapuolten (sosiaalija terveydenhuolto, teknologiayritykset) osaaminen ja osallisuus sekä monialainen yhteistyö. (Ohtonen 2002.) Vuonna 2002 alkaneen kansallisen terveyshankkeen keskeisenä tavoitteena oli sähköisen potilaskertomuksen käyttöönotto ja kehittäminen (STM 2005). Hankkeessa hyödynnettiin Makropilotin tuloksia ja paneuduttiin erityisesti potilaskertomuksen rakenteiden ja tietosisältöjen määrittelyyn. Tätä kehitystyötä viivästytti lainsäädännön puute. Lainsäädäntö täydentyi vuonna 2007, kun Laki sosiaalija terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä astui 182 Kaija Saranto, Ulla-Mari Kinnunen, Virpi Jylhä & Eija Kivekäs Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) voimaan (L159/2007). Kansallisen terveyshankkeen rinnalla valmisteltiin sosiaalialan Tikesos-hanketta (2004–2011), jonka tavoitteena oli erityisesti sosiaalialan toimintaprosessien kuvaus, palvelukohtainen tietosisältöjen määrittely ja -mallinnukset sekä dokumentoinnin kehittäminen (Kuusisto-Niemi, Ryhänen & Hyppönen 2018). Sekä terveydenhuollon että sosiaalialan asiakirjojen rakenteiden määrittelyyn ja standardointiin perustettiin vuonna 2012 Terveydenja hyvinvoinnin laitoksen Operatiivisen toiminnan ohjauksen yksikkö. Yksikköä aikaisemmin oli jo käynnistynyt kansallinen Koodisto-palvelu, jonka kautta sosiaalija terveydenhuollon sähköisten asiakastietojärjestelmien tarvitsemat yhtenäiset tietorakenteet sekä tilastoja rekisteritiedonkeruun keskeiset luokitukset ovat saatavissa. (THL 2019a.) Tilanne kaksi vuosikymmentä ensimmäisen sosiaalija terveydenhuollon tietoteknologian hyödyntämisstrategian jälkeen on monelta osin hyvin samankaltainen. Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategian linjaukset painottavat teknisen infostruktuurin ja ekosysteemin, erityisesti arkkitehtuurin, standardien, tietoturvan ja tietoliikenteen kehittämistä yhteistyössä (STM 2014). Edelleen korostuu kansalaisten ja ammattilaisten osallistumisen tärkeys digitalisaation kehityksen jalkauttamisessa. Palvelujärjestelmän tulee tarjota integroituja sosiaalija terveydenhuollon palveluja, jotka lähtevät asiakkaan tarpeista ja ovat saatavilla yhdenvertaisesti ja esteettömästi. Lisäksi palveluiden saatavuutta, laatua ja kustannusvaikuttavuutta arvioidaan systemaattisesti. Johtaminen sekä siihen liittyvät yhteiskunnalliset päätökset pohjautuvat ajantasaiseen ja vertailukelpoiseen, alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti saatavilla olevaan tietoon. Nimensä mukaan Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena -strategiassa korostuu sähköisen tiedonhallinnan merkitys ajantasaisen tiedon ja nykyaikaisten työvälineiden hyödyntämiseen palvelujen tuottamiseen, toiminnan arviointiin ja päätöksentekoon. (STM 2014.) Strategian arvioinnin tueksi ja osittain palvelujärjestelmän uudistamisen ja teknologisen kehityksen haasteiden tueksi Sosiaa- Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaalija terveydenhuollossa 183Uudistuva sosiaalija terveysala lija terveysministeriö on julkaissut digitalisaatiolinjaukset vuoteen 2025. Näissä linjauksissa kuvataan digitalisaation kehittämiskohteita ja mahdollisuuksia (STM 2016). Digitalisaation edellyttämien toimenpiteiden kokonaisuutta kuvataan usein ekosysteemimallin ja -ajattelun avulla. Sosiaalija terveydenhuollon palvelujärjestelmä voidaan nähdä yhtenä toiminnallisena kokonaisuutena, josta tunnistetaan ekosysteemin ominaisuuksia, kuten kompleksisuus ja systeemisyys, keskinäisriippuvuus sekä elinkaari ja sopeutumiskyky (Kaihovaara, Haila, Noro, Salminen, Härmälä, Halme, Mikkelä, Saarnivaara & Pekkala 2017). Palveluprosessit ovat tavoitteellisia, mutta usein myös monimutkaisia ja niiden ohjaus ja kontrollointi ovat vaativia. Ekosysteemin olennainen piirre on yhteistyö, jossa menestymisen etu on kaikkien yhteinen etu. Sosiaalija terveydenhuollossa jokaisella toimijalla on vahvat omat intressit ja motiivit toimia ekosysteemin osana, silti he ovat riippuvaisia myös muista toimijoista. Ekosysteemien elinkaaren ja kiertokulun kannalta tärkeää on saada hyödynnettyä olemassa olevat resurssit ja rakentaa niiden pohjalta uutta toimintaa. Kyky sopeutua toimintaympäristön muutokseen on ekosysteemien toiminnan elinehto pidemmällä STM:n hallinnonalan yhteinen digitalisaation visio vuoteen 2025 Asiakas on tärkein – Parempaa tietoa – parempia valintoja, toimintaa ja palveluita Hallinnonalan yhteiset linjaukset: Tarjoamme palvelut yhdenvertaisesti Pyydämme tiedon vain kerran Tarjoamme hallinnonalan ammattilaisille käyttöön kyvykkäät sähköiset järjestelmät Huomioimme myös yritysten tarpeet Uudistamme lupaja valvontatoiminnan Ohjaamme luotettavalla suunnitteluja seurantatiedolla Uudistamme lainsäädäntöä ja termistöä mahdollistamaan digitalisaatiota Huomioimme tietoturvallisuuden ja yksilön suojan. (STM 2016) 184 Kaija Saranto, Ulla-Mari Kinnunen, Virpi Jylhä & Eija Kivekäs Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) aikavälillä. (Kaihovaara ym. 2017.) Tiedonhallinnan näkökulmasta ekosysteemin rakentumisessa on tärkeää huomioida sen tarkoitus, toimijaverkosto, toimintatavat ja -muodot sekä ekosysteemin edellytykset toimia. Yhteistä eri toimialoille ja toimijoille sosiaalija terveydenhuollossa on ymmärtää digitalisaatio työtapojen, roolien ja liiketoiminnan muuttamisena digitaalista tekniikkaa hyödyntäen. Muutokset liittyvät prosesseihin, organisaatioon ja sen uusiin palveluihin tai uudella tavalla tarjottaviin palveluihin sekä liiketoimintaan. Kehityksen seurauksena toimijoiden roolit ja ekosysteemin arvoketjut muuttuvat. Vaikutukset näkyvät myös yhteiskunnassa, jossa sosiaaliset rakenteet, kuten työskentelytavat tai päätöksentekotavat, muuttuvat. (Brennen & Kreiss 2016; Parviainen, Tihinen, Kääriäinen & Teppola 2017.) Digitalisoida; digitoida muuttaa digitaalitekniikkaan pohjautuvaksi. Digitaalitekniikkaan pohjautuvilla laitteilla voidaan käsitellä numeerisessa muodossa ilmaistua tietoa, kun analogiset laitteet taas käsittelevät jatkuvana suureena esitettyä tietoa. Digitoida-verbiä voidaan käyttää silloin, kun on kyse esimerkiksi äänen tai kuvan muuntamisesta digitaaliseen muotoon (sähköinen tallennusmuoto voi olla digitaalinen tai analoginen). (Sanastokeskus TSK ry. 2001, Brennen & Kreiss 2016) Digitalisaatio on sekä toimintatapojen uudistamista, sisäisten prosessien digitalisointia että palveluiden sähköistämistä. Kyse on isosta oivalluksesta, miten omaa toimintaa voidaan muuttaa – jopa radikaalisti – toisenlaiseksi tietotekniikan avulla. Käyttäjälähtöisyys on olennainen osa digitalisaatiota. Hallintoa on kehitettävä asiakkaan näkökulmasta, oli sitten kyse ulkoisesta tai sisäisestä asiakkaasta. Käyttäjälähtöiset digitaaliset julkiset palvelut ovat myös Suomen kilpailukyvyn edellytys. (STM 2016 ja VM 2016) Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaalija terveydenhuollossa 185Uudistuva sosiaalija terveysala Digitalisaation edellytykset Euroopan tasolla yhteinen tavoite on palveluiden saattaminen digitaalisiksi aina silloin, kun se on mahdollista. EUja EFTA-maiden yhteinen julkilausuma (European Union 2017) painottaa digitalisaatio oletusarvona (digital by default) -periaatetta. Digitalisaatio-teema on ollut Suomessa hallituskausien yhtenä kärkihankkeena, jonka tavoitteena on ollut saada julkiset palvelut käyttäjälähtöisiksi ja digitaalisiksi. Hallitusohjelmien visioiden mukaan Suomi on vuonna 2025 uudistuva, välittävä ja turvallinen maa (VN 2015) ja oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava maa (VN 2019). Tavoitteena on myös muun muassa kehittää julkisia palveluita koskevat digitoinnin periaatteet ja sosiaalija terveyspalveluiden uudistaminen. Valtionvarainministeriön digitalisoinnin periaatteiden mukaan palveluja kehitetään asiakaslähtöisesti poistamalla tarpeetonta asiointia ja kehittämällä helppoja ja turvallisia palveluja, joista koituu hyötyä asiakkaille (VM 2016; 2017). Asiat ovat siis edenneet vuodesta 1995, sillä verkkoasioinnin ja vahvan tunnistamisen avulla palveluja voidaan käyttää yhä monipuolisemmin niin julkisissa kuin yksityisissä sosiaalija terveyspalveluissa palveluissa. Digitalisaation yksi tärkeimmistä edellytyksistä on tiedon ja palvelujen käytön osaaminen ja oikeanlainen hyödyntäminen (STM 2016). Sosiaalija terveydenhuollon digitalisoitumista on seurattu ja arvioitu STM:n ja THL:n koordinoimana vuodesta 2013 alkaen. Ensimmäinen sosiaalija terveydenhuollon tietojärjestelmäpalveluiden arviointi toteutettiin vuosina 2012–2015 Sosiaalija terveydenhuollon tietojärjestelmäpalveluiden seuranta ja arviointi (STePS) -hankkeessa, joka koostui neljästä osatutkimuksesta: 1. Terveydenhuollon eKartta kuvasi terveydenhuollon tietojärjestelmien saatavuutta ja käyttöä (Reponen, Kangas, Hämäläinen & Keränen 2015) 186 Kaija Saranto, Ulla-Mari Kinnunen, Virpi Jylhä & Eija Kivekäs Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) 2. Sosiaalihuollon eKartta vastaavia tietoja sosiaalihuollon tietojärjestelmistä (Kärki & Ryhänen 2015) 3. Tietojärjestelmät lääkärin työvälineinä (Lääveri, Vainionmäki, Kaipio, Reponen, Vänskä, Lehtovirta & Hyppönen 2015) kuvasi lääkäreiden kokemuksia potilaskertomusjärjestelmien käytettävyydestä 4. Kansalaisten kokemukset ja tarpeet -osatutkimus kuvasi palvelujen saatavuutta kansalaisten näkökulmasta (Hyppönen, Hyry, Valta & Ahlgren 2014). STePS 2.0 -hankkeessa vuosina 2016–2019 toistettiin neljä aiempaa osatutkimusta sekä sairaanhoitajille suunnattu tietojärjestelmäkysely (Hyppönen, Pentala-Nikulainen & Aalto 2018; Kuusisto-Niemi ym. 2018; Kinnunen, Heponiemi, Rajalahti, Ahonen, Korhonen & Hyppönen 2019). Digitaalisten palvelujen ohjaamisosaaminen koettiin sairaanhoitajien keskuudessa haasteena. Sen sijaan yleinen tietoja viestintätekniikan osaaminen, kuten tietotekniset perustaidot, tietoturvan ja tietosuojan sekä tiedonhallinnan eettisten periaatteiden noudattaminen, arvioitiin hallittavan hyvin (Kinnunen ym. 2019.) Meneillään olevassa Steps 3.0 -hankkeessa (2019–2023) valtakunnalliset tietojärjestelmäpalveluiden seurantaja arviointikyselyt kohdistuvat sosiaalihuollon johdolle, terveydenhuollon johdolle, lääkäreille, sairaanhoitajille, sosiaalialan korkeakoulutetuille ja väestölle. Useiden tieteellisten julkaisujen lisäksi THL julkaisee tulokset tietokantaraportteina. (THL 2020.) Sosiaalija terveydenhuollon saumaton tiedonkulku on yhteistyön edellytys, jottei potilasturvallisuutta vaaranneta. Käytössä olevien potilasja asiakastietojärjestelmien integraatiot ovat edelleen puutteelliset ja samoja asioita joudutaan kirjaamaan useaan paikkaan (Hyppönen, Lääveri, Hahtela, Suutarla, Sillanpää, Kinnunen, Ahonen, Rajalahti, Kaipio, Heponiemi & Saranto 2017). Puutteellinen, puuttuva tai epäselvä asiakasja potilastieto on vaaratapahtumaraporttienkin (HaiPro-ohjelma) mukaan selkeä potilasturvallisuutta Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaalija terveydenhuollossa 187Uudistuva sosiaalija terveysala vaarantava tekijä. Virheellinen ja puuttuva kirjaaminen vaikuttaa myös suullisen viestinnän epäselvyyteen aiheuttaen vakavia vaaratilanteita potilaan hoidossa (Saranto, Kivekäs, Kuosmanen & Kinnunen 2018). Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategian väliarvioinnin (STM 2019) mukaan asiakaslähtöisyyden tulisi näkyä enemmän sosiaalija terveydenhuollon tiedonhallinnan kehittämisessä. Asiakaslähtöisyys edellyttää yhteistyötä ja palveluekosysteemin muodostamista, jossa potilas ja asiakas ja häntä koskeva tieto liikkuvat palvelutuottajien välillä. Tietojärjestelmien uudistaminen vaatii johdonmukaisuutta, kokeiluja, mahdollisuuksien havainnointikykyä ja kokonaisvaltaista ymmärrystä asiakasja potilaskohtaisen tiedon käyttömahdollisuuksista (Virtanen, Smedberg, Nykänen & Stenvall 2017). Erikoissairaanhoidon potilaille ja heidän läheisilleen suunnattu tutkimus osoitti, että sähköiset palvelut ovat osa potilaiden arkea. Kanta-palvelut olivat tuttuja ja käyttökokemuksen lisääntyessä palvelut koettiin mielekkäiksi. Nuoret asiakkaat (alle 26 vuotta) hallitsevat välineiden käytön (tietokone, mobiililaitteet) ja vastaavasti iäkkäämmät (yli 63 vuotta) vastaajat epäilivät omia käyttötaitojaan, mutta kokivat olemassa olevat sähköiset terveyspalvelut mielekkäiksi (Saranto ym. 2018). Kanta-palvelut tunnettiin vastaajien joukossa hyvin, sähköinen lääkemääräys eli e-resepti oli yleisesti käytössä (96 % vastaajista) ja moni vastaajista (68 %) oli hakenut terveystietoja Omakannasta. (Kivekäs, Kuosmanen, Kinnunen, Kansanen & Saranto 2019.) Turvallinen tiedon hallinta sähköisissä palveluissa Sähköiset asiointipalvelut ovat vakiintuneet osaksi sosiaalija terveydenhuollon palvelukokonaisuutta; tästä hyvänä esimerkkinä ovat kansalliset Kanta-palvelut. Sähköiset palvelut voivat olla tiedottavia, vuorovaikutteisia tai asioinnin mahdollistavia palveluja. Soveltuvissa 194 Kaija Saranto, Ulla-Mari Kinnunen, Virpi Jylhä & Eija Kivekäs Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) joita ovat hoidon tarve, hoitotoimet, hoidon tulokset, hoitoisuus ja hoitotyön yhteenveto. Tietojen kirjaamisessa voidaan käyttää Suomalaista hoitotyön luokituskokonaisuutta, FinCC:n (Finnish Care Classification) termejä. FinCC perustuu yhdysvaltalaiseen CCC ( Clinical Care Classification) luokitukseen (Ensio 2001; Kinnunen 2013; Kinnunen, Junttila, Liljamo, Sonninen, Härkönen & Ensio 2014; Liljamo 2018; Mykkänen 2019), jonka kanssa yhteistyö on kiinteää. Hoitotyön yhteenvedon näkyminen Kanta-arkistossa parantaa myös hoidon jatkuvuutta (Kuusisto 2018). Vaiheistusasetuksen (A1257/2015) mukaanhan hoitotyön yhteenveto on pitänyt tallentaa arkistointipalveluun siihen liittymisestä lukien. Sosiaalialan kirjaamista on kehitetty Kansa-koulu II -hankkeessa (Socom 2018). Tavoitteena hankkeissa on, että sosiaalihuollon asiakastieto kirjataan Suomessa yhtenäisen menettelytavan mukaisesti. Näin sosiaalihuollon asiakasasiakirjalain vaatimukset siirtyvät osaksi sosiaalipalvelujen arkea. Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista (L254/2015) määrittää että, “sosiaalihuollon ammatillinen henkilöstö sekä avustava henkilöstö, joka osallistuu asiakastyöhön, ovat velvollisia kirjaamaan sosiaalihuollon järjestämisen, suunnittelun, toteuttaHoitotyön keskeiset rakenteiset tiedot ovat: hoidon tarve, hoitotoimet, hoidon tulokset, hoitoisuus ja hoitotyön yhteenveto, joka koostetaan hoitotyön päivittäismerkinnöistä ed. otsikoita käyttäen. Hoitotyön rakenteisessa kirjaamisessa tarkoitetaan hoitotyön potilasja asiakastiedon tuottamista käyttäen kirjaamisessa jotain luokitusta, koodistoa, nimikkeistöä tai termistöä. Rakenteista tietoa on mahdollista täydentää vapaamuotoisella tekstillä. Tiedon rakenteisuus mahdollistaa tiedon automaattisen käsittelyn. Jokaisesta osastohoitojaksosta ja sellaisesta polikliinisesta avohoitojaksosta, jonka loputtua hoito päättyy tai hoitovastuu siirtyy toiseen terveydenhuollon toimintayksikköön, tulee tehdä loppuyhteenveto. Loppuyhteenvedossa kuvataan hoidon aikana potilaan voinnissa ja hoidossa tapahtunut kehitys. (Jokinen & Virkkunen 2018.) Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaalija terveydenhuollossa 195Uudistuva sosiaalija terveysala misen, seurannan ja valvonnan kannalta tarpeelliset ja riittävät tiedot määrämuotoisina asiakirjoina”. Määrämuotoisella kirjaamisella tarkoitetaan asiakastietojen kirjaamista valtakunnallisesti yhtenäisesti sovitulla tavalla. Tämä tarkoittaa, että kaikilla sosiaalihuollon organisaatioilla on yhtenäinen käytäntö asiakasasiakirjojen nimeämiseen sekä asiakirjojen väliotsikoiden käyttöön. Määrämuotoisuus näkyy myös asiakirjan rakenteessa, että tiedon tallennusmuodossa. Sosiaalihuollon asiakastietomalli muodostaa perustan määrämuotoiselle kirjaamiselle. Malli sisältää kuvaukset tietosisältöja tietorakennemääritykset, jotka kuvaavat asiakastietojen, asiakirjarakenteiden ja luokitusten väliset suhteet. (THL 2019b.) Asiakastietojärjestelmissä sosiaalipalveluiden kuvaamisen tulee perustua sosiaalipalveluiden luokituskokonaisuuteen, joka mahdollistaa vertailukelpoisen sosiaalipalveluiden tietoperustan. Luokituskokonaisuus kuvaa sosiaalihuollon palvelutehtäviä, niissä toteutettavia sosiaalipalveluja ja edelleen palveluprosesseja, joissa asiakirjatietoa syntyy. Palvelutehtävä on pakollinen tieto, joka valitaan asian vireille tulon yhteydessä ja se tallennetaan asiakastietojärjestelmään. Kaikki asiakasasiakirjat liittyvät yhteen tai useampaan palvelutehtävään. Sosiaalipalvelu-luokitusta käytetään kuvaamaan sitä palvelutehtävään kuuluvaa sosiaalipalvelua, jonka yhteydessä asiakirja on muodostunut. Sosiaalipalveluiden toteuttaminen kuvataan sosiaalihuollon palveluprosesseina, jolloin yhteen sosiaalipalveluun voi kuulua yksi tai useampia palveluprosesseja. Palveluprosessi-luokitus sisältää sosiaalipalvelun toiminnot prosessin vaiheina, joissa asiakasasiakirjoja laaditaan. (Socom 2019.) Sosiaalityössä asiakaskohtaisen sosiaalityön luokitukset kuvaavat ammatillista sosiaalityötä, jota tehdään vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa. • Asiakaskohtaisen sosiaalityön kohdeluokitus kuvaa sosiaalityön kohteena olevia ilmiöitä ja asioita 196 Kaija Saranto, Ulla-Mari Kinnunen, Virpi Jylhä & Eija Kivekäs Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) • Sosiaalityöntekijän asiakaskohtainen toimintoluokitus ryhmittelee sosiaalityöntekijän toimintaa Edellä mainitut luokitukset soveltuvat asiakaskohtaisen sosiaalityön erittelyyn Suomessa. Niitä voidaan käyttää erilaisten sosiaalityön toimintayksiköiden ja ammattilaisten työn seurantaan, suunnitteluun ja arviointiin. Sosiaalityöntekijä käyttää luokituksia asiakaskirjaamisessa osana sosiaalihuollon sähköistä asiakastietojärjestelmää. Luokituksia on hyödyllistä käyttää yhdessä, jolloin voidaan tuottaa yhdistettyä tietoa sekä toiminnasta että työn kohdeilmiöistä. (THL 2019b.) Rakenteisella kirjaamisella on todettu koituva hyötyjä niin sosiaalija terveydenhuollon ammattihenkilöille ja organisaatiolle kuin myös asiakkaalle ja potilaalle. Potilasja asiakastiedon laatu on yhdenmukaista sovittuja, yhteisiä kirjaamisen rakenteita käyttäen. Tietorakenteiden käyttö helpottaa tiedon hakemista ja löytämistä suurista tietomääristä. Siten kertaalleen tuotettua tietoa voidaan entistä helpommin hyödyntää esimerkiksi hoidon ja palvelujen sekä hoitoprosessien kehittämisessä, laadun arvioinnissa, tutkimisessa ja johtamisessa. Vapaalla tekstillä tuotetun tiedon uudelleen käyttö on vaikeampaa. Päätöksenteon tuen liittäminen sähköiseen potilas/ asiakaskertomukseen mahdollistuu myös rakenteisen tiedon käytön myötä. (Saranto, Kinnunen, Kivekäs, Lappalainen, Liljamo, Rajalahti & Hyppönen 2014; Saranto & Kinnunen 2014; Jokinen & Virkkunen 2018; Mykkänen 2019.) Rakenteisesti kirjatut tiedot mahdollistavat yhteenvetotietojen tuottamisen hallinnolliseen ja poliittiseen päätöksentekoon (Goossen 2003). Asiakasja potilastyössä syntyvät päätökset perustuvat tietoihin, joita rakenteisesti kirjaamalla voidaan hyödyntää toissijaiseen käyttötarkoitukseen (kuvio 2) Laki sosiaalija terveystietojen toissijaisesta käytöstä (L552/2019) antaa mahdollisuuden jatkossa käyttää sosiaalija terveydenhuollossa tallennettuja asiakastietoja joustavasti ja turvallisesti erilaisissa laissa sallituissa käyttötarkoituksissa. Asia- Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaalija terveydenhuollossa 197Uudistuva sosiaalija terveysala kastietojen ensisijaisella käytöllä viitataan siihen käyttötarkoitukseen, jonka vuoksi tiedot tallennetaan asiakasrekisteriin. Ensisijainen käyttötarkoitus voi olla esimerkiksi potilaan tutkiminen, hoitaminen ja kuntoutus tai vastaavasti sosiaalihuollon asiakkaan saama palvelu taikka Kansaneläkelaitoksen etuuskäsittely. (STM 2014.) Asiakastietojen toissijaisella käytöllä tarkoitetaan tietojen käyttöä muissa kuin ensisijaisissa käyttötarkoituksissa. Sallittuja käyttötarkoituksia ovat tieteellinen tutkimus, tilastointi, kehittämisja innovaatiotoiminta, opetus, tietojohtaminen, viranomaisohjaus ja -valvonta sekä viranomaisten suunnitteluja selvitystehtävät. (STM 2017a.) Tarkoituksena on mahdollistaa sosiaalija terveydenhuollossa syntyvien tietoaineistojen käyttö myös opetuksessa, tietojohtamisessa sekä kehittämisja innovaatiotoiminnassa. Tietoja voidaan käyttää laissa säädetyin edellytyksin tieteellisessä tutkimuksessa, tilastoinnissa, viranomaisohjauksessa ja -valvonnassa sekä viranomaisten suunnitteluja selvitystehtävissä. Lisäksi lain tarkoituksena on yksinkertaistaa lupaprosessia ja turvata entistä paremmin arkaluontoisten tietojen tietoturva sekä kansalaisen henkilötietojen ja luottamuksen suoja. Lain keskeinen toteuttaja on Sosiaalija terveysKansalliset tiedot Integroidut tiedot: yhteenveto Rakenteisesti kirjatut tiedot Poliittinen päätöksenteko Hallinnollinen päätöksenteko (Kliininen) päätöksenteko Asiakas-/potilastieto Havainnot, tulokset, oireet, tarve... Kuvio 2. Rakenteisen tiedon käytön malli (mukaillen Goossen 2003) Yhtenäiset luokitukset ja rakenteet 198 Kaija Saranto, Ulla-Mari Kinnunen, Virpi Jylhä & Eija Kivekäs Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) alan tietolupaviranomainen (Findata), jonka tehtävänä on myöntää lupia tietojen toissijaiseen käyttöön, parantaa aineistojen tietoturvaa ja edistää kansalaisten tietosuojaa. (L552/2019.) Kansalaiset sähköisten sosiaalija terveyspalveluiden käyttäjinä Sähköiset palvelut Sähköisellä terveydenhuollolla tarkoitetaan tietoja viestintätekniikkaa hyödyntäviä terveydenhuollon tuotteita, palveluja ja prosesseja. Verkkopalvelujen tavoitteena on parantaa kansalaisten terveyttä, terveyspalvelujen tehokkuutta ja tuottavuutta sekä lisätä terveyden taloudellista ja sosiaalista arvoa. Sähköinen terveydenhuolto kattaa potilaiden ja terveydenhuollon organisaatioiden välisen vuorovaikutuksen ja tiedottamisen sekä organisaatioiden välisen tiedonsiirron. Parhaimmillaan se parantaa myös kansalaisten elämänlaatua ja käynnistää terveydenhuoltoalan innovaatioita. (European Commission 2012.) Sosiaalija terveydenhuollon palveluintegraatio edellyttää niin systeemi-, työntekijäkuin asiakaslähtöistä muutosta. Muutokselle suopean ilmapiirin luomisessa ja muutoksen etenemisessä korostetaan keskijohdon ja lähiesimiesten merkitystä. Asiakaslähtöisyyden kannalta asiakkaiden vastuuttaminen valintojen tekijäksi edellyttää ammattilaisen apua ja tukea erilaisissa tilanteissa (ks. Kivinen, Vanjusov & Vornanen 2020 tässä julkaisussa). On tärkeä rakentaa sosiaalija terveyspalveluissa yhteistyöhön perustuvaa rajapinta-ajattelua julkisesti ja yksityisesti tuotettujen sekä maakuntien ja kuntien palvelujen käyttäjien välille (Virtanen ym. 2017). Tiedonhallintalaissa (L906/2019) keskeistä on tietojärjestelmien yhteentoimivuuden edistäminen. Yhteentoimivuudella tarkoitetaan tietojen hyödyntämistä ja vaihtoa eri tietojärjestelmien välillä siten, että tietojen merkitys ja käytettävyys säilyvät. Tämä edellyttää Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaalija terveydenhuollossa 199Uudistuva sosiaalija terveysala yhteisesti sovittuja tietorakenteita ja standardeja, jotta alueellisten sosiaalija terveydenhuollon tietojärjestelmien sisältämä tieto on hyödynnettävissä valtakunnallisissa sosiaalija terveydenhuollon tietojärjestelmäpalvelukokonaisuudessa, Kanta-palveluissa (kuvio 3). Kanta-palvelut pitävät sisällään sähköisen reseptin (Reseptikeskus), lääketietokannan, potilastiedon arkiston ja tiedonhallintapalvelun sekä kansalaisille tarkoitetun Omakanta-palvelun. Sosiaalihuollon kansallinen arkistopalvelu liittyy osaksi Kanta-palvelua vaiheittain. Näin asiakastietojen osalta saadaan yhtenäinen palvelu, joka on myös kustannuksiltaan kohtuullinen. (Kanta-palvelut 2019.) Kanta-palvelun kaltainen sähköinen asiointiportaali on harvinainen kansainvälisestikin, sillä portaaliin pääsyssä on huomioitu niin ammattilaisten, viranomaisten kuin kansalaisten tietotarpeet. Sähköisten sosiaalija terveydenhuollon asiointipalveluiden käyttö Suomessa on vuonna 2017 tehdyn kansalaiskyselyn (Hyppönen ym. 2018) mukaan melko yleistä. Valtakunnallisista asiointipalveluista kansalaiset hyödyntävät etenkin Omakannan omien tietojen katselua ja lääkeKuvio 3. Kanta-palvelut (Kanta-palvelut 2019) 200 Kaija Saranto, Ulla-Mari Kinnunen, Virpi Jylhä & Eija Kivekäs Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) määräysten uusintapyyntömahdollisuutta. Melko laajaa on myös itsehoitoa ja palveluihin pääsyä tukevien palvelujen tarjonta ja käyttö. Sähköisten palvelujen käyttöön vaikuttavat erityisesti digipalveluiden käytön osaaminen, koulutus, asennoituminen ja palveluiden saatavuus. Sähköisiä sosiaalipalveluja ja hyvinvointitietoa tarjosivat pääasiassa julkiset toimijat. Yksityisistä toimijoista viidennes tarjosi sähköisiä sosiaalipalveluja vuoden 2017 kartoituksessa (Kuusisto-Niemi ym. 2018). Sosiaalihuollon ammattilaisten tietojärjestelmien käyttö oli vaihtelevaa. Julkisista organisaatioista kaksi kolmasosaa ja yksityisistä yksi kolmasosa tallensi vähintään 80 prosenttia asiakastiedosta asiakastietojärjestelmiin (Kuusisto-Niemi ym. 2018). Sähköisten palvelujen tarjonta, mukaan lukien asiakastiedon tuottaminen ja hallinta, olivat sosiaalihuollossa vielä pirstaleista. Yleisin sosiaalihuollon kohdennetuista palvelumuodoista on asiakaskohtainen palveluluokka, johon kuuluvat muun muassa omaan elämäntilanteeseen liittyvä tiedon tuottaminen (sähköinen kirjaaminen), ilmoitukset avuntarpeista tai huolenaiheista, suojatun sähköpostiyhteyden kautta tapahtuva asiakasviestintä sekä palveluun tai kohteluun liittyvät muistutukset. (Kauppila, Kiiski & Lehtonen 2018.) Kansainvälisen kirjallisuuskatsauksen (Virtanen ym. 2017) mukaan sosiaalija terveydenhuollon digitalisaatioja kehityshankkeiden eteneminen on ollut samantapaista. Sosiaalija terveyspalvelujen digitalisaatio ja teknologinen kehitys on mahdollisuus, joka johtaa uusiin palvelumalleihin ja parempaan toiminnan vaikuttavuuteen, mikä puolestaan edistää järjestelmän kokonaiskustannusten hallintaa. Suomessa ennakkoluulottomissa kokeiluissa sosiaalija terveydenhuollossa on luotu uusia toimintamalleja ja -käytäntöjä. Esimerkkeinä Omat digiajan hyvinvointipalvelut (ODA 2019) ja Virtuaalisairaala 2.0 -hanke ovat vauhdittaneet kehitystä ja käyttöönottoja. ODA-projektin kansallisissa piloteissa (n=38) vuosina 2016–2018 kehitettiin sosiaalija terveyspalvelujen yhteisiä prosesseja apua tar- Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaalija terveydenhuollossa 201Uudistuva sosiaalija terveysala vitsevien asiakkaiden ja potilaiden tunnistamiseksi ja auttamiseksi (ODA 2019). Piloteissa rakennettiin uusia digipalveluja ja kehitettiin jo olemassa olevia sähköisiä palveluja sekä uudistettiin sosiaalija terveydenhuollon toimintamalleja. Toimintamallien uudistamisessa näkyi selkeästi valmistautuminen maakuntaja sote-uudistukseen. Toimintamallimuutoksilla piloteissa pystyttiin nopeuttamaan läpimenoaikojan ja vähentämään ammattilaisten käyttämää aikaa esimerkiksi määräaikaistarkastuksissa. Toiminnan tehokkuuden paranemisesta saatiin viitteitä jo alkuvaiheessa, kun Omaolo-palvelujen käyttöönoton valmisteluvaiheessa toimintaprosesseja oli muokattu uudenlaisia toimintamalleja vastaaviksi. Kansallisissa kärkihankkeissa edistettiin asiakasnäkökulmaa, parannettiin palveluiden sujuvuutta ja lisättiin sosiaalija terveydenhuollon sekä työvoimapalveluiden yhteistyötä yli organisaatiorajojen. (Omaolo 2020.) Syksyllä 2020 Omaolo.fi-palvelu tavoittaa yli puolet Suomen asukkaista. Sähköisen Omaolo-palvelun toimiva esimerkki on koronavirustaudin oirearvio. Tekemällä oirearvion henkilö saa neuvoja hoidon tarpeen arvioinnista ja infektion leviämisen estämisestä. Henkilö voidaan ohjata Omaolo-palveluun myös Koronavilkku-mobiilisovelluksesta, kun hän on saanut tiedon altistumisestaan koronavirukselle. Omaolossa kansalainen voi täyttää koronavirustaudin oirearvion ja lähettää sen terveydenhuollon ammattilaiselle, tai jättää ammattilaiselle yhteydenottopyynnön. Esimerkiksi Turussa täytetyistä koronavirusoirearvioista 40 prosenttia oli lähetetty terveydenhuollon ammattilaisen arvioitavaksi (Turku 2020). Oirearvion lähettämiseksi terveydenhuollon ammattilaiselle henkilön tulee tunnistautua mobiilivarmenteella tai verkkopankkitunnuksilla. (Omaolo 2020.) Koronavirusoirearvio on voitu ottaa käyttöön niilläkin paikkakunnilla, joissa Omaolo-palvelut eivät muuten ole käytössä. Terveyskylä.fi-palvelussa toimii virtuaalitaloja eri elämäntilanteisiin ja oireisiin. Esimerkiksi Aivotalo.fi tarjoaa tukea ja tietoa aivojen terveydestä ja aikuisten aivosairauksista. Painonhallintatalo.fi tarjoaa tutkittua tietoa lihavuudenhoidosta ja painonhallinnasta. Virtu- 202 Kaija Saranto, Ulla-Mari Kinnunen, Virpi Jylhä & Eija Kivekäs Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) aalitaloissa on saatavilla kolmenlaisia palveluja. Kansalaisille avoimet verkkosivut tarjoavat tutkittua tietoa aiheesta, sivuilla on mahdollista tehdä testejä ja laatia itselle painonhallintapolku. Digihoitopolut ovat potilastunnisteisia palveluja, joiden käyttöön terveydenhuollon ammattilaiset ohjaavat potilaita. Kolmas palvelumuoto on TerveysPRO, joka on tarkoitettu ammattilaisille (Arvonen & Lehto-Traprowski 2019). Terveyskylä.fi-palvelujen kehittäjät arvioivat palvelujen lisäävän potilaiden osallistumista omaan hoitoonsa, parantavan potilaan ja ammattilaisen välistä vuorovaikutusta sekä vahvistavan ammattilaisten välistä yhteistyötä (Saranto ym. 2018; Saranto, Kivekäs, Rosenlund, Jylhä, Liljamo, Arvonen & Kinnunen 2019; Kivekäs, Mikkonen, Saijonkari, Rosenlund, Lammintakanen, Jylhä, Liljamo, Arvonen & Saranto 2019; Rosenlund, Kivekäs, Mikkonen, Arvonen, Reponen & Saranto 2019). Hyvinvointiteknologia ja robotiikka Sosiaalija terveydenhuollossa hyvinvointiteknologiasta ja roboteista odotetaan apua ennakoituun työvoimapulaan ja mahdollisuuksiin organisoida työtehtäviä entistä tehokkaammin (STM 2017b). Robotiikan, automatiikan ja uudenlaisen tietotekniikan hyödyntämisen lähtökohtana ovat apua ja tukea tarvitsevan henkilön tai iäkkään henkilön itsemääräämisoikeuden ja omatoimisuuden tukeminen ja lisääminen, palvelun parantaminen ja henkilöstön työn kehittäminen ja vahvistaminen. Tietotekniikan käyttöön liitetään mielikuvia tehokkuudesta ja innovatiivisuudesta (van Aerschot, Turja & Särkikoski 2017). Hyvinvointiteknologian käyttöönotoissa tuleekin varmistaa riittävä tuki, ohjaus ja neuvonta niin asiakkaille kuin henkilöstölle. Käyttäjälähtöinen suunnittelu hoivarobotiikan ja yleensä tietotekniikan käyttöönotossa luo uudenlaista sukupolvija sukupuolijaon ylittävää hoitotyön kulttuuria (van Aerschot ym. 2017). Kansainvälisessä kirjallisuudessa hyvinvointiteknologiasta ei käytetä käännöstä ’well-being technology’, sen sijaan käytetään käsitteitä ’healthcare Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaalija terveydenhuollossa 203Uudistuva sosiaalija terveysala technology’, ’home care technology’ ja ’assistive device’ (apuvälineet) (Alakärppä 2014). Alakärppä (2014) määrittelee tutkimuksessa hyvinvointiteknologian ’tietoteknisiksi ja teknisiksi välineiksi sosiaalija terveydenhuollossa, joiden avulla ylläpidetään toimintakykyä ja terveyttä, ennaltaehkäistään sairauksia ja toteutetaan hoitoa sekä kuntoutusta’. Hyvinvointiteknologia tarkoittaa teknisiä ratkaisuja, joiden avulla voidaan ylläpitää tai parantaa ihmisten toimintakykyä, terveyttä ja hyvinvointia. Hyvinvointiteknologiaan kuuluvat apuvälinetekniikka, kommunikaatioteknologian, sosiaalinen teknologia sekä esteettömyyteen liittyviä tuotteita ja ratkaisuja. (Leikas 2017; Kaija-Kortelainen, Kekäläinen & Kinnunen 2018.) Esimerkiksi robotti on kone, joka voi avustaa ihmisiä ilman jatkuvaa valvontaa tai ohjausta arkisissa askareissa, hoiva-alalla, puhdistusrobottina tai ihmiselle vaarallisissa tehtävissä, kuten etsintäja pelastustöissä onnettomuuksien jälkeen (Eurobarometer 2013; ISO 8373 2012). Robotin määritelmä ei täsmennä sen autonomisuutta ja robotiksi luokitellaan myös etäläsnäolorobotti, jonka liikkumista ihminen ohjaa etänä. Hyvinvointiteknologian käsite laajimmillaan nähdään teknologian hyödyntämisenä arjessa itsenäisen selviytymisen tukena (THL 2012). Usein käsite rajataan ihmisen toimintakyvyn, terveyden ja elämänlaadun ylläpitämiseen tai niiden edistämiseen tekniikkaan tukeutuen (mm. Reijula 2010; Tepponen ym. 2017). Hyvinvointiteknologian käyttöönoton onnistumiseen liittyy teknisen potentiaalin lisäksi sosiaalinen ympäristö, joka voi joko hyväksyä muutokset tai vastustaa niitä. Robottien hyväksyntää on tutkittu ja vain osa hoivassa käytetyistä roboteista on saanut hyväksynnän (Savela, Turja & Oksanen 2019). Myönteisesti suhtauduttiin avustajarobotteihin ja sairaalaympäristöissä robotit nähtiin käyttökelpoisina laitteina. Hyödyllisiksi käyttökohteiksi nimettiin yhteydenpito, monitorointi, kuntoutus ja terveystiedon jakaminen. Robotit koettiin soveltuvan avustaviin tehtäviin paremmin kuin hoitoa tai seuraa antaviin. 210 Kaija Saranto, Ulla-Mari Kinnunen, Virpi Jylhä & Eija Kivekäs Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) Kansa-koulu_loppuraportti_Final.pdf/f9bf44bb-2895-4954-a08d96bfb8403fe9 Socom. 2019. Kohti yhtenäistä asiakastietoa. http://www.socom.fi/wpcontent/uploads/2019/12/04_Kohti-yhten%C3%A4ist%C3%A4asiakastietoa_20191203.pdf STM 1995. Sosiaalija terveydenhuollon tietoteknologian hyödyntämisstrategia. Sosiaalija terveysministeriön työryhmän muistio 1995:27. STM 2005. Kansallisen terveydenhuollon hankkeen seurantaryhmän raportti sosiaalija terveysministerille kevään 2005 toiminnasta. http://urn.fi/ URN:NBN:fi-fe201504225541 STM 2014. Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 strategia. https://julkaisut. valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70321/URN_ISBN_978952-00-3548-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaalija terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2016:5. http://julkaisut.valtioneuvosto. fi/bitstream/handle/10024/75526/JUL2016-5-hallinnonalanditalisaation-linjaukset-2025.pdf STM 2017a. Sosiaalija terveystietojen toissijainen käyttö. http://stm.fi/sotetiedon-hyodyntaminen STM 2017b. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2017:6. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3960-8 STM 2019. Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 strategian väliarviointi, loppuraportti. Sosiaali-ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:1, Helsinki. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/ handle/10024/161328/1_2019_Sote-tieto%20hyotykayttoon%20 strategian%20valiarvointi_netti.pdf Tepponen Merja, Viitikko Tarja, Lehmus Riikka, Heikkilä Helena, Nurmiainen Sanna, Nummela Tuija, Suhola Timo, Länsivuori Katri, Lehtonen Mari, Kaljunen Leena, Kapulainen Kristiina, Kanerva Jani, Immonen Mika, Koivuniemi Jouni, Mitikka Mika, Vidén Mira, Klemola Katja, Villikka Matti, Majoinen Vuokko, Vaittinen Pirjo, Helminen Kristiina, Laasonen Kaisu & Behm Minna-Maria 2017. Uudistuva palvelukokonaisuus – kuntouttava kotihoito ja asiakaslähtöinen kotona asumisen tuki. Kuntouttavat toimintamallit iäkkäiden palveluissa (TEAS) –hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 68/2017. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/ handle/10024/160245/68_Kuntouttavat%20toimintamallit%20 iakkaiden%20palveluissa_loppuraportti3010.pdf Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaalija terveydenhuollossa 211Uudistuva sosiaalija terveysala THL 2012. Terveyden ja hyvinvoinnin tulevaisuuksia 2012. THL:n vuosittainen ennakointiraportti. Toukokuu 2012. https://thl.fi/ documents/10531/110691/THL_ennakointiraportti_esite.pdf THL 2018. Sosiaalija terveydenhuollon tietojärjestelmäpalveluiden seuranta ja arviointi (STePS 2.0). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/ sosiaali-ja-terveydenhuollon-tietojarjestelmapalveluiden-seurantaja-arviointi-steps-2.0THL 2019a. Koodistopalvelu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://thl. fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/koodistopalvelu/ mika-koodistopalvelu-on-/sosiaali-ja-terveydenhuollon-luokitukset THL 2019b. Terveydenhuollon kirjaamisohjeet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/ kanta-palvelut/sosiaalihuollon-kanta-palvelut/asiakastietojenmaarittelyt/uudistuvat-kirjaamiskaytannot THL 2020. Sosiaalija terveydenhuollon tietojärjestelmäpalveluiden seuranta ja arviointi (STePS 3.0). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/ sosiaali-ja-terveydenhuollon-tietojarjestelmapalveluiden-seurantaja-arviointi-steps-3.0Tietosuojavaltuutettu 2019. Henkilötietojen käsittely. https://tietosuoja.fi/ henkilotietojen-kasittely Turku 2020. Omaolo-palvelun oirearvion teki elokuussa lähes 5000 turkulaista. https://www.turku.fi/uutinen/2020-09-07_omaolopalvelun-koronaoirearvion-teki-elokuussa-lahes-5000-turkulaista Valtakunnallinen sosiaalija terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE 2010. Teknologia ja etiikka sosiaalija terveysalan hoidossa ja hoivassa. ETENE-julkaisuja 30. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3081-0 VN 2015. Ratkaisujen Suomi. Neuvottelutulos strategisesta hallitusohjelmasta. Valtioneuvosto. https://vm.fi/documents/10623/1464506/ Hallitusohjelma_27052015_12998.pdf/ae088a77-b0ab-4964-846d1e7d14a9d064/Hallitusohjelma_27052015_12998.pdf.pdf VN 2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Valtioneuvosto. https:// valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma VM 2016. Digitalisoinnin periaatteet. Valtionvarainministeriö. https:// vm.fi/digitalisoinnin-periaatteet VM 2017. Digitalisoinnin periaatteet. Julkisen hallinnon ICTosasto. Valtionvarainministeriö, Muistio. https://vm.fi/ documents/10623/1464506/Digitalisoinnin+periaatteet/63c2a2fab7b5-45e4-8516-bd804490fecf/Digitalisoinnin+periaatteet.pdf Vehko Tuula, Ruotsalainen Salla & Hyppönen Hannele (toim.) 2019. E-health and e-welfare of Finland. Checkpoint 2018. National Institute for Health and Welfare (THL). Helsinki. http://www.julkari.fi/ 212 Kaija Saranto, Ulla-Mari Kinnunen, Virpi Jylhä & Eija Kivekäs Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) bitstream/handle/10024/138244/RAP2019_7_e-health_and_ewelfare_web_4.pdf?sequence=4&isAllowed=y Virtanen Petri, Smedberg Jari, Nykänen Pirkko & Stenvall Jari 2017. Palveluja asiakastietojärjestelmien integraation vaikutukset sosiaalija terveyspalveluissa. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2/2017. Valtioneuvoston kanslia. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-287-328-6 Virtuaalisairaala 2.0 -hanke. https://www.terveyskyla.fi/tietoa-terveyskyl %C3%A4st%C3%A4/terveyskyl%C3%A4n-alku-%E2%80%93virtuaalisairaala-2-0-hanke WelTech-hanke 2018–2020. Hyvinvointiteknologian koulutustuote: käyttöönoton ja käytön koulutus – WelTech-hanke 2018–2019. https://portal.savonia.fi/amk/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/projektija-hanketoiminta/projektit-ja-hankkeet?id=973