Perhe ja perhesuhteet naisten ja miesten hyvinvoinnin perustana Varkaudessa

Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) (2020) Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa. Varkautelaisten arki ja hyvinvointi Tampere: Tampere University Press, 85–106. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-024-3 4 Perhe ja perhesuhteet naisten ja miesten hyvinvoinnin perustana Varkaudessa Anna-Maija Castrén & Antti Kouvo Virallisen tilastoinnin mukaan Varkaudessa eli 2389 lapsiperhettä vuonna 2016, jolloin Arki Varkaudessa -aineisto kerättiin. Kaikista Tilastokeskuksen perheiksi määrittelemistä kokoonpanoista 59 prosenttia oli kuitenkin kahden aikuisen avotai aviopareja. Myös yhden hengen kotitalouksia oli Varkaudessa paljon. (Tilastokeskus 2019b.) Tässä luvussa katsomme virallisten tilastotietojen taakse varkautelaisten henkilökohtaisiin käsityksiin perheestä ja heidän perheisiinsä kuuluvista ihmisistä. Tutkimme noita käsityksiä sukupuolen, parisuhdetilanteen ja koetun hyvinvoinnin näkökulmista kyselylomakeaineiston avulla. Selvitämme lisäksi, onko perheenjäsenten määrällä yhteys koettuun hyvinvointiin, onko tämä yhteys erilainen miehillä ja naisilla, ja miten parisuhteessa tai ilman parisuhdetta eläminen tähän vaikuttaa. 86 Anna-Maija Castrén & Antti Kouvo Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Perheiden virallisessa tilastoinnissa käytetään osoitetietoja, ja samassa asunnossa asuvat henkilöt määritellään perheiksi tietyin kriteerein. Lapsiperheiksi määritellään esimerkiksi asuntokunnat, joissa elää yksi tai kaksi aikuista ja vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. (Tilastokeskus 2019a.) Suomalaisessa yhteiskunnassa perhemuodot ovat kuitenkin moninaistuneet, ja yhä useammat ihmiset elävät eri kotitaloudessa kuin yksi tai useampi heidän perheenjäsenistään. Syinä tähän ovat muun muassa korkea eronneisuus ja uusien liittojen solmiminen; eroperheissä ja uusperheissä perhesuhteet ulottuvat toisiin kotitalouksiin, ja lapsilla voi olla kaksi kotia, joiden väliä he säännöllisesti liikkuvat. Virallisten tilastojen taakse katsominen kannattaa, sillä yleisestikin käsitykset siitä, keitä pidetään perheenä, ovat muuttuneet (Bengtson 2001; Lück & Castrén 2018). Esimerkiksi vuodesta 1997 vuoteen 2007 kasvoi niiden Väestöliiton Perhebarometrin vastaajien osuus, jotka pitivät vanhempien, lasten ja toisaalla asuvien isovanhempien kokoonpanoa perheenä (Paajanen 2007, 27). Myös toisaalla asuvia sisaruksiaan perheenjäseninä pitävien osuus kasvoi, ja noin 90 prosenttia vanhemmista katsoi kotoa pois muuttaneiden lasten kuuluvan perheeseensä, mikä on lähes 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin 10 vuotta aiemmin (mt., 31). Ihmisten henkilökohtaisten perhekäsitysten tutkiminen täydentää väestötilastoista saatavaa tietoa. Huomio kohdistuu ihmisiin, joita tutkimukseen osallistuva pitää perheeseensä kuuluvina ja joilla on hänelle merkitystä. Tällainen henkilökohtaisia perhekäsityksiä kartoittava näkökulma on vahvistunut suomalaisessa ja kansainvälisessä tutkimuksessa (esim. Smart 2007; Lück & Castrén 2018), ja siinä korostuu yksilön henkilökohtainen kokemus sellaisten ulkopuolelta asetettujen kriteerien sijaan, kuten yhdessä asuminen, virallinen liittomuoto tai biologinen sukulaisuus. Läheissuhteiden merkitys onnellisuudelle, tyytyväisyydelle elämään ja koetulle hyvinvoinnille on todettu monissa tutkimuksissa. Myös perheen ja parisuhteen yhteys koettuun hyvinvointiin on Perhe ja perhesuhteet naisten ja miesten hyvinvoinnin perustana Varkaudessa 87 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa käynyt ilmi. (Esim. Diener & Seligman 2002; 2004; Kontula & Saari 2016, 133; Kainulainen 2016.) Tilastollisissa analyyseissa perhettä on kuitenkin yleensä tarkasteltu lähinnä vastaajan kanssa samassa kotitaloudessa asuvien henkilöiden muodostamana kokoonpanona. Tässä luvussa näkökulma on siis toinen: pureudumme siihen, miten vastaajien henkilökohtainen käsitys perheeseen kuuluvista henkilöistä, asuivat nämä sitten missä tahansa, on yhteydessä koettuun hyvinvointiin, ja miten sukupuoli ja vakituinen parisuhdekumppani kytkeytyvät tähän yhteyteen. Ensin taustoitamme analyysiämme lyhyesti perhekäsityksiä ja läheissuhteiden merkitystä hyvinvoinnille käsittelevän tutkimuskirjallisuuden avulla. Sitten paneudumme varkautelaisten perhekokoonpanoihin ja siihen, miten henkilökohtainen käsitys niistä suhteutuu kotitalouden kokoonpanoon ja koettuun hyvinvointiin. Analyysi syvenee perhekäsityksen, sukupuolen, parisuhdestatuksen ja hyvinvoinnin keskinäisiin yhteyksiin. Lopuksi pohdimme lyhyesti tuloksia ja niiden herättämiä jatkokysymyksiä. Henkilökohtainen käsitys perheestä ja läheissuhteiden merkitys hyvinvoinnille Kulttuurisesti vahvin mielikuva perheestä on stereotyyppi, joka sisältää heterosuhteessa elävän naisen ja miehen sekä heidän lapsensa (esim. Gillis 1996; Lück & Ruckdeschel 2018; Yesilova 2009). Kuitenkin ihmiset itse määrittelevät kysyttäessä oman perheensä monin eri tavoin eikä ole itsestään selvää, että edes työntäyteistä pikkulapsiperhevaihetta elävän pariskunnan molemmat puolisot määrittelevät perheensä samalla tavalla (Luotonen & Castrén 2018). Omaan perheeseen kuuluvaksi voidaan lukea laajasti erilaisia henkilöitä ja esimerkiksi lemmikkieläin. Tavanomaisimmin perheen nähdään kuitenkin muodostuvan parisuhteen ja lasten kautta. (Paajanen 2007, 29–36.) 88 Anna-Maija Castrén & Antti Kouvo Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Esimerkin perheen määrittelyn kirjosta tarjoaa eron jälkeisiä perheitä käsittelevä suomalaistutkimus, jossa kysyttiin eronneilta naisilta ja miehiltä (N=34) heidän käsityksiään perheestä (Castrén 2009). Haastatteluissa esiintyi neljän tyyppisiä määritelmiä. Ensimmäisessä ryhmässä perhettä jäsennettiin suhteiden emotionaalisen läheisyyden avulla. Omaa perhettä hahmoteltiin esimerkiksi sisäkkäisten renkaiden muodostamana kuviona, jonka ytimessä olivat haastateltava itse ja hänen läheisimmät ihmissuhteensa ja sitten asteittain etäämmälle sijoittuvat henkilöt. Toisaalta perhe nähtiin selkeärajaisena kokonaisuutena, jonka määrittämiseen käytettiin jotain yksittäistä kriteeriä, kuten asumisjärjestelyjä tai arkipäiväistä huolenpitoa. ”Ne ketkä asuu, kuuluu perheeseen”, määritteli eräs haastateltu. Kolmas tapa ymmärtää perhe oli nähdä se epäselvänä ja vaikeasti hahmotettavana muodostelmana, jonka rajat ovat huokoiset. Puheessa oli paljon ilmaisuja, kuten ”jollain tavalla”, ”ehkä”, ”tavallaan”, ”sillä tavalla että”, ”jotenkin” ja ”varmaan”. Neljänneksi olivat käsitykset, joissa perhe näyttäytyi jatkuvasti muutoksessa olevana muodostelmana, tai kuten eräs haastateltu muotoili asian: ”Tällä hetkellä ajattelen näin. Se on kanssa muuttunut moneen otteeseen, mutta tämä on nyt se.” Noin puolet haastatelluista kertoi perheeseensä kuuluvan myös toisaalla asuvia ihmisiä, ja vain kaksi eläkeikäistä ja lapsensa jo aikuisiksi kasvattanutta miestä katsoi, ettei heidän perheeseensä oikeastaan kuulunut muita kuin he itse. (Castrén 2009.) Perheenjäsenillä ja muilla läheisillä ihmissuhteilla on merkitystä onnellisuuden ja hyvinvoinnin kannalta (katsaus kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen, ks. Saphire-Bernstein & Taylor 2013). Useiden tutkimusten mukaan perheeltä, ystäviltä ja erityisesti parisuhdekumppanilta saatu tuki on yhteydessä koettuun hyvinvointiin (mt.). Myös samassa asunnossa asuvien henkilöiden määrä näyttää olevan yhteydessä tyytyväisyyteen suomalaisen tutkimuksen mukaan (Kainulainen 2014). Erityisesti aikuisten ja vauvaikäisten määrällä on väliä (mt., 494), minkä on tulkittu tarkoittavan, että pienet lapset lisäävät vanhempien onnellisuutta (Erola & Härkönen 2014). Perhe ja perhesuhteet naisten ja miesten hyvinvoinnin perustana Varkaudessa 89 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Eläminen parisuhteessa ja avioliitto yhdistetään kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa usein onnellisuuteen riippumatta puolisosuhteen laadusta. On kuitenkin todettu, että suhteen laatu vaikuttaa onnellisuuteen enemmän kuin puolisosuhteen olemassaolo. (Dush & Amato 2005.) Erityisen tärkeää suhteen laatu vaikuttaa olevan naisille (Proulx ym. 2007). Naiset ja miehet näyttävät eroavan myös siinä, että sosiaalisilla suhteilla on ylipäänsä suurempi merkitys onnellisuuden kannalta naisille kuin miehille (Saphire-Bernstein & Taylor 2013; Taylor ym. 2000). Suomalaisen tutkimuksen mukaan parisuhteessa elävät miehet ja naiset ovat jokseenkin yhtä tyytyväisiä elämäänsä, mutta yksinelävät miehet kokevat elämänlaatunsa heikommaksi kuin yksinelävät naiset (Kainulainen 2016, 96). Näyttääkin siltä, että parisuhde suojaa yksinäisyydeltä erityisesti miehiä (Kontula & Saari 2016, 133). Naisille elämä ilman kumppania ei tuota samassa määrin erilaista psyykkistä oirehdintaa kuin miehille (mt., 137). Finsex-aineistoon perustuvassa analyysissa (Kinnunen & Kontula 2018) tarkasteltiin miesten parisuhdetilanteen yhteyttä erilaiseen oirehdintaan (esim. psykosomaattiset oireet ja yksinäisyyden kokemukset) ja havaittiin, että parisuhteessa olevat miehet voivat paremmin kuin ilman parisuhdetta elävät. Yksinäisiksi itsensä kokivat erityisesti ne ilman parisuhdetta olevat miehet, jotka olisivat toivoneet parisuhdetta (mt.). Arki Varkaudessa -aineisto mahdollistaa suomalaisittain poikkeuksellisen analyysin, jossa virallisiin kotitalouspohjaisiin tilastoihin nojautumisen sijaan voimme tarkastella ihmisten henkilökohtaisia käsityksiä perheeseensä kuuluvista ihmisistä. Voimme myös täydentää aiemman tutkimuksen antamaa kuvaa siitä, miten parisuhde ja sukupuoli ovat yhteydessä koettuun hyvinvointiin. On kiinnostavaa tietää, miten käsitys perheestä kytkeytyy hyvinvointiin ja onko perheenjäsenten määrä eri tavoin yhteydessä hyvinvointiin ilman parisuhdetta elävien miesten ja naisten kohdalla. 90 Anna-Maija Castrén & Antti Kouvo Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Perhekokoonpanot ja hyvinvointi Varkaudessa Vastaajien käsitystä heidän perheensä kokoonpanosta kysyttiin kyselylomakkeessa pyytämällä heitä listaamaan henkilöt, joiden he katsoivat kuuluvan perheeseensä sekä näiden ikä, sukupuoli ja oma suhde kyseiseen henkilöön.8 Varattuun tilaan mahtui kuuden henkilön tiedot ja tarvittaessa vastausta saattoi täydentää seuraavassa avovastaustilassa. Taulukosta 1 näemme, että varkautelaisten perheeseen kuului yleisimmin seitsemän henkilöä tai enemmän. Lähes 40 prosenttia vastaajista koki perheeseensä kuuluvan kuusi henkilöä tai enemmän. Sukupuolten käsitysten mukaan perhekoko jakautui siten, että naiset listasivat perheenjäseniä keskimäärin miehiä enemmän (taulukko 2).9 Taulukko 1. Perhekoko Arki Varkaudessa -aineistossa. N % 1 (vain vastaaja) 271 13,8 2 311 15,8 3 163 8,3 4 242 12,3 5 208 10,6 6 209 10,6 7 tai enemmän 566 28,7 Yhteensä 1970 100 Lähes 14 prosenttia vastaajista ilmoitti, että heillä ei ole yhtään perheenjäsentä. Miehillä tämä oli huomattavasti yleisempää verrattuna naisiin. Tähän tulokseen on kuitenkin syytä suhtautua hienoisella varauksella, sillä myös osa parisuhteessa elävistä vastaajista ei listannut yhtään perheenjäsentä. Tämä voi kertoa siitä, että samassa asunnossa 8 Kysymyksessä korostettiin nimenomaan vastaajan henkilökohtaista käsitystä perheestä. Ks. kyselylomakkeen kysymys 37. 9 Perhekoko tarkoittaa vastaajan perheeseen kuuluvien ihmisten lukumäärää vastaaja mukaan lukien. Perheenjäsenten lukumäärä puolestaan tarkoittaa vastaajan perheenjäsenikseen nimeämien henkilöiden määrää. Perhe ja perhesuhteet naisten ja miesten hyvinvoinnin perustana Varkaudessa 91 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa elävän parisuhdekumppanin kuulumista perheeseen on pidetty niin itsestään selvänä, että kysymykseen on jätetty vastaamatta. Toisaalta kyse voi olla myös tilanteesta, jossa parisuhde on niin tuore, että se mielletään pikemmin seurustelukuin perhesuhteeksi. (Taulukko 2.) Tarkempi analyysi osoittaa, että kokemus perheenjäsenten täydellisestä puuttumisesta oli huomattavasti yleisempää vanhemmissa ikäryhmissä. Vastaavasti nuoremmat vastaajat kokivat perheensä yleisesti ottaen vanhempia vastaajia laajemmiksi. Perhekoon tarkastelua, joka nojautuu vastaajan käsitykseen perheenjäsenten lukumäärästä, voi pitää tilastollisen tutkimuksen traditiosta käsin pulmallisena. Kaiken kaikkiaan näyttää kuitenkin siltä, että pelkkä kotitalouden koko ilmaisee varsin epätarkasti sen, minkä kokoiseksi vastaajat mieltävät perheensä (liitetaulukko 1). Esimerkiksi kahden henkilön kotitalouksissa vain noin joka neljännessä tapauksessa perhekoko vastasi kotitalouden kokoa. Enemmän kuin kolme neljästä vastaajasta katsoi siis perheeseensä kuuluvan muitakin kuin samassa kotitaloudessa asuvia henkilöitä. Yleisenä huomiona voimme todeta, että se minkä vastaajat kokevat perheekseen on huomattavasti runsaslukuisempi joukko kuin se, mikä on mitattavissa kotitalouden jäsenten lukumäärällä. Tavallisuudesta poikkeavalle lähestymistavallemme näyttäisi olevan käyttöä silloin, kun halutaan tarkastella sitä, millaiseksi ihmiset perheensä oikeasti kokevat. Vaikka perheenjäsenten listauksen perusteella määritellyn perhekoon ja kotitalouden koon välinen suhde on jo itsessään mielenkiintoinen kysymys, tarkastelemme myös sitä, miten henkilökohtainen käsitys perheeseen kuuluvista henkilöistä on yhteydessä koettuun hyvinvointiin. Arki Varkaudessa -aineisto tarjoaa tätä varten monenlaisia mahdollisuuksia (ks. myös koettua hyvinvointia tarkastelevat kirjan luvut 6 ja 7). Käytämme koetun hyvinvoinnin mittarina useasta hyvinvoinnin ulottuvuutta mittaavasta väittämästä muodostettua summamuuttujaa. 10Suorien jakaumien ja ristiintaulukoinnin 10 Mittari koostuu kuudesta eri kysymyksestä (kyselylomakkeen kysymyssarja 49, joissa Likert-asteikollisten väittämien avulla tiedusteltiin, millaiseksi vastaaja kokee elämänsä (mittarista tarkemmin ks. kirjan liite 3). 92 Anna-Maija Castrén & Antti Kouvo Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) kaltaisten kuvailevien menetelmien lisäksi hyödynnämme analyysissa yleisiä lineaarisia malleja tarkastellessamme yhtä aikaa useiden erilaisten selittävien muuttujien yhteyksiä koettuun hyvinvointiin (Tabachnik & Fidell 2001).11 Naiset, miehet ja onnelliseksi koetun elämän rakennusaineet Tarkastelimme Arki Varkaudessa –aineiston avulla sukupuolen ja parisuhteen yhteyttä ilmoitettuun perheenjäsenten määrään (taulukko 2). Kummankin sukupuolen osalta näyttää siltä, että parisuhteessa olevat ajattelevat perheeseensä kuuluvan enemmän ihmisiä kuin ne, joilla ei ole puolisoa tai vakituista parisuhdekumppania. Tässä on kuitenkin huomattava ero naisten ja miesten välillä, sillä verrattuna naisiin parisuhteen ulkopuolella elävät miehet kokevat perheensä keskimäärin pienemmäksi. Lähes kaksi viidestä (37,8 %) ilman parisuhdetta elävästä naisesta ilmoittaa perheenjäsenikseen yli viisi henkilöä, kun taas ilman parisuhdetta elävistä miehistä näin tekee vain alle joka viides (17,3 %). Niin ikään kolmasosa (32,7 %) ilman kumppania elävistä miehistä kokee, ettei heillä ole lainkaan perheenjäseniä, kun vastaavasti naisista näin ilmoittaa vain joka viides (18,5 %). Sukupuolten välinen ero on tilastollisesti erittäin merkitsevä. 11 Yleiset lineaariset mallit (general linear models, GLM) on menetelmänä tulkinnallisesti lähellä lineaarista regressioanalyysia, mutta mahdollistaa varianssianalyysin tapaan useampiluokkaisten muuttujien (tässä analyysissa esimerkiksi perhekoko ja ikäluokat) käytön selittävinä muuttujina. Mittari on hieman oikealle vino ja poikkeaa normaalisuusoletuksesta, mikä on toki selkeä puute. Toisaalta aineiston ollessa näinkin suuri käytettäviä menetelmiä voidaan kuitenkin pitää tarkoituksenmukaisina ja näistä luopumisesta olisi todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä (ks. esim. Lumley ym. 2002). Lukijan urakkaa helpottaaksemme esitämme analyysiemme tulokset graafsessa muodossa GLMmallien perusteella laskettuina ennustettuina todennäköisyyksinä. Perhe ja perhesuhteet naisten ja miesten hyvinvoinnin perustana Varkaudessa 93 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Taulukko 2. Perheenjäsenten määrä sukupuolittain ja parisuhdesuhdestatuksen (”Onko Sinulla tällä hetkellä puoliso tai vakituinen parisuhdekumppani?”) mukaan (%)a Perheenjäsenten lukumäärä Sukupuoli 0 1–2 3–4 5+ Yhteensä Nainen Parisuhteessa 5,1 20,7 22,4 51,8 100 Ei parisuhteessa 18,5 19,3 24,3 37,8 100 Kaikki naiset 8,9 20,3 22,9 47,9 100 Mies Parisuhteessa 8,4 28,0 30,3 33,3 100 Ei parisuhteessa 32,7 17,3 32,7 17,3 100 Kaikki miehet 13,6 25,7 30,8 29,9 100 Kaikki Parisuhteessa 6,8 24,5 26,5 42,1 100 Ei parisuhteessa 24,6 18,5 27,9 29,0 100 Kaikki 23,0 26,9 38,9 100 a) Luvut ovat hieman erilaisia kuin suorissa jakaumissa, koska parisuhdekysymyksessä on puuttuvia tapauksia ja taulukko on laadittu niiden mukaan. Taulukosta 3 näemme, että naiset ja miehet eivät yleisesti ottaen eroa toisistaan koetun hyvinvoinnin osalta. Sen sijaan sekä perhekoko että parisuhteessa eläminen olivat vahvassa yhteydessä koettuun hyvinvointiin. Vähän tai ei lainkaan perheenjäseniä listanneiden hyvinvointi oli matalammalla tasolla kuin niiden, jotka ajattelivat perheeseensä kuuluvan monia ihmisiä. Myös parisuhteen ulkopuolella elävien hyvinvointi oli matalammalla tasolla kuin niiden, jotka elivät parisuhteessa. Sekä perhekoon että parisuhdestatuksen yhteys koettuun hyvinvointiin on tilastollisesti merkitsevä. Näyttää siltä, että perheja parisuhteet ovat tärkeitä koettuun hyvinvointiin yhteydessä olevia tekijöitä. Ikäryhmien väliset erot sen sijaan ovat sukupuolimuuttujan tapaan verrattain vaatimattomia eikä näitä voida yleistää vallitsevaksi tutkimuksemme varkautelaisessa perusjoukossa. 100 Anna-Maija Castrén & Antti Kouvo Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Pohdinta Moninaisuus ihmisten vastauksissa omaan perheeseen kuuluvista henkilöistä kertoo vapaudesta ymmärtää perhe oman elämän tilanteista käsin. Analyysimme perusteella kotitalouden koko ei itsestään selvästi kerro perheen koosta, kun se määritellään kysymällä varkautelaisten henkilökohtaista käsitystä perheeseen kuuluvista ihmisistä. Yksin elävällä voi olla laaja perhe, joka muodostuu toisaalla asuvista henkilöistä. Tämä tulos on erityisen kiinnostava ja Suomen oloissa myös tärkeä, sillä ihmisten henkilökohtaista käsitystä omaan perheeseen kuuluvista ihmisistä on useimmiten tutkittu laadullisen tutkimuksen keinoin pienillä aineistoilla. Arki Varkaudessa -aineisto on laaja eivätkä vastaajat ole valikoituneet sen mukaan, kuinka kiinnostuneita he ovat osallistumaan juuri perhettä käsittelevään tutkimukseen kuten usein on laita laadullisissa tutkimuksissa. Näin ollen valikoitumisella ei ole vaikutusta tuloksiin. Toisaalta aineistosta selviää myös, että yhden hengen kotitaloudessa elävistä vastaajista joka viides ei mainitse yhtäkään perheenjäsentä. Tämän voi tulkita ilmaisevan perheettömyyden kokemusta. Jatkossa olisi tärkeää selvittää, minkälaiset seikat ovat yhteydessä kokemukseen perheettömyydestä eli perheenjäsenten täydellisestä puuttumisesta, ja miten tämä on yhteydessä koettuun hyvinvointiin. Kuten aiempi tutkimus on osoittanut, yksineläminen ei suoraan tarkoita yksinäisyyttä, mutta altistaa sille (esim. Swader 2018). Koska yksineläjien määrä kasvaa suomalaisessa yhteiskunnassa (Terämä ym. 2018), olisi tärkeää tutkia syvällisesti perheellisyyden ja perheettömyyden kokemuksia. Tältä osin erityisesti miesten tutkiminen voisi olla tärkeää, sillä lähes kolmasosa ilman parisuhdekumppania elävistä aineiston miesvastaajista koki, ettei heillä ole lainkaan perheenjäseniä, kun naisista näin ilmoitti vain joka viides. Saamamme tulokset vahvistavat aiemman tutkimuskirjallisuuden tuloksia parisuhdetilanteen ja perheenjäsenten yhteydestä koet- Perhe ja perhesuhteet naisten ja miesten hyvinvoinnin perustana Varkaudessa 101 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa tuun hyvinvointiin. Koskaan aiemmin tällaista analyysia ei kuitenkaan ole Suomessa toteutettu nojautuen vastaajien käsitykseen heidän perheeseensä kuuluvista ihmisistä. Parisuhteessa eläminen on yhteydessä korkeampaan koettuun hyvinvointiin sekä naisilla että miehillä, mutta miehillä ero on suurempi kuin naisilla: parisuhteessa elävien miesten koettu hyvinvointi on selvästi korkeampi kuin ilman parisuhdetta elävien miesten. Perheenjäsenten olemassaolo ja määrän lisääntyminen lisää koettua hyvinvointia kaikilla vastaajilla, mutta erityisesti naisilla. Siinä missä perheenjäsenten määrä lisää kaikkien naisten koettua hyvinvointia, siis sekä parisuhteessa että sen ulkopuolella elävillä, parisuhteessa elävien miesten hyvinvointi ei juurikaan lisäänny perheenjäsenten määrän kasvaessa. Keskeinen tuloksemme siis on, että miesten hyvinvointierot näyttävätkin kiinnittyvän erityisesti parisuhdetilanteeseen, kun taas naisilla perheenjäsenten määrällä on merkitystä parisuhdetilanteesta riippumatta. Vaikka ilman parisuhdetta elävien naisten perheenjäsenten määrän lisääntyminen on kokonaisuudessaan yhteydessä paremmaksi koettuun hyvinvointiin, yhden tai kaksi perheenjäsentä listanneilla naisilla koettu hyvinvointi on matalammalla tasolla kuin ei lainkaan perheenjäseniä listanneilla. Samaan aikaan yhden tai kaksi perheenjäsentä listanneiden ja ilman parisuhdetta elävien miesten tilanne on päinvastainen, eli koettu hyvinvointi on korkeammalla tasolla kuin ei ketään listanneiden kohdalla. Yksi mahdollinen tulkinta kytkeytyy siihen, miten sukupuoli vaikuttaa perhesuhteiden merkitykseen ja suhteiden hyvinvointivaikutuksiin. Naisiin ja miehiin kohdistuu erilaisia odotuksia vaihtelevissa elämäntilanteissa ja esimerkiksi parisuhteen päätyttyä. Eron jälkeisissä perheissä vanhemmuus on yhä voimakkaasti sukupuolittunutta siten, että äidit toimivat isiä useammin lasten lähivanhempina ja pääasiallisina huoltajina huolimatta vuoroasumisen lisääntymisestä (Lapsen elatus ja huolto sekä isyyden selvittäminen 2017). Epätasaisesti jakautunut erovanhemmuus voi kuormittaa äidin mutta tukea isän hyvinvointia. Tällaisen tulkinnan 102 Anna-Maija Castrén & Antti Kouvo Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) oikeutusta tulisi tarkastella jatkossa tarkemmin täsmällisempien empiiristen analyysien avulla. Sukupuoli vaikuttaa perhesuhteisiin ja niihin kohdistettuihin odotuksiin myös yleisemmin (esim. Finch & Mason 1992). Naiseuteen liitetty alttius hoivaan ja huolenpitoon (esim. Gilligan & Attanucci 1988) voi realisoitua esimerkiksi iäkkäiden vanhempien odotuksissa, jotka kohdistuvat ilman parisuhdetta elävään aikuiseen tyttäreen vastaavassa tilanteessa olevan pojan sijaan. Analyysimme tuloksiin liittyy myös joitakin varauksia, jotka on tärkeä nostaa esiin. Ilman parisuhdetta elävien heikommaksi koettuun hyvinvointiin liittyen on esimerkiksi tutkimuskirjallisuudessa esitetty, että erilainen oireilu ja matala koettu hyvinvointi on saattanut olla syy erota parisuhteesta. Huonosta suhteesta irtaantuneet ja hyvinvointihaittoja kokeneet ovat siis siirtyneet ilman parisuhdetta elävien ryhmään, mikä saa parisuhteen ulkopuolella olevien ryhmän vaikuttamaan kokonaisuudessaan huonommin voivilta. (DePaulo 2014.) Yhteiskunnassa, jota leimaa korkea eronneisuus, tällaisiin siirtymiin nykyisen parisuhdetilanteen taustalla olisikin tärkeää kiinnittää huomiota yksinomaan poikkileikkausaineistosta tehtyjen analyysien sijaan. Perhe voidaan nykyään ymmärtää monin eri tavoin, ja tänä päivänä on paljon vaihtelua siinä, keiden katsotaan kuuluvan omaan perheeseen. Perheenä voidaan myös elää, vaikka kaikki perheenjäsenet eivät asuisikaan samassa osoitteessa. Hyvinvointipoliittisten tukijärjestelmien kannalta jotkin ulkopuolelta perheelle asetetut kriteerit, kuten yhdessä asuminen, jälkeläisyys tai virallistettu parisuhde, voivat olla välttämättömiä. Tässä analyysissa olemme kuitenkin osoittaneet, että koetun hyvinvoinnin kannalta ihmisten henkilökohtaisilla käsityksillä perheeseen kuuluvista henkilöistä on myös merkitystä. Perhe ja perhesuhteet naisten ja miesten hyvinvoinnin perustana Varkaudessa 103 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Kirjallisuus Baranowska-Rataj, A., Matysiak, A. & Mynarska, M. 2014. Does lone motherhood decrease women’s happiness? Evidence from qualitative and quantitative research. Journal of Happiness Studies 15, 1457–1477. Bengtson, V. 2001. Beyond the nuclear family: Te increasing importance of multigenerational bonds. Journal of Marriage and Family 63, 1–16. Castrén, A.-M. 2009. Onko perhettä eron jälkeen? Eroperhe, etäperhe, uusperhe. Helsinki: Gaudeamus. DePaulo, B. 2014. A single studies perspective on mount marriage. Psychological Inquiry 25, 64–68. Diener, E. & Seligman, M. E. P. 2002. Very happy people. Psychological Science 13, 80–83. Diener, E. & Seligman, M. E. P. 2004. Beyond money: Toward an economy of well-being. Psychological Science in the Public Interest 5, 1–31. Dush, C. M. & Amato, P. R. 2005. Consequences of relationship status and quality for subjective well-being. Journal of Social and Personal Relationships 22, 607–627. Erola, J. & Härkönen, J. 2014. Lastensaannin vaikutus hyvinvointiin Euroopassa. Teoksessa M. Niemelä (toim.) Eurooppalaiset elinolot. Kelan tutkimusosasto, Teemakirja 14. Helsinki: Kela, 78–99. Finch, J. & Mason, J. 1992. Negotiating family responsibilities. London: Routledge. Gilligan, C. & Attanucci, J. 1988. Two moral orientations: Gender diferences and similarities. Merrill Palmer Quarterly 34, 223–237. Gillis, J. 1996. A word of their own making: Myths, ritual, and the quest for family values. Cambridge (MA): Harvard University Press. Hakovirta, M. 2006. Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkinavalinnat. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 45. Helsinki: Väestöntutkimuslaitos. Kainulainen, S. 2014. Raha ja rakkaus hyvinvoinnin lähteinä. Yhteiskuntapolitiikka 79, 485–497. Kainulainen, S. 2016. Yksinäisen elämänlaatu. Teoksessa J. Saari (toim.) Yksinäisten Suomi. Helsinki: Gaudeamus, 90–99. Kinnunen, A. & Kontula, O. 2018. Miesten parisuhteettomuuden yhteys hyvinvointiin. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 55, 22–34. 104 Anna-Maija Castrén & Antti Kouvo Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Kontula, O. & Saari, J. 2016. Yksinäisyys parisuhteessa. Teoksessa J. Saari (toim.) Yksinäisten Suomi. Helsinki: Gaudeamus, 129–141. Lapsen elatus ja huolto sekä isyyden selvittäminen 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastoraportti 18/2018. http://www.julkari.f/ handle/10024/136402 Luettu 22.5.2019. Lumley T., Diehr P., Emerson S. & Chen L . 2002. Te importance of the normality assumption in large public health data sets. Annual Review of Public Health 23, 151–169. Luotonen, A. & Castrén, A.-M. 2018. Understandings of family among wives and husbands: Reconciling emotional closeness and cultural expectations. European Societies 20, 743–763. Lück, D. & Castrén, A.-M. 2018. Personal understandings and cultural conceptions of family in European societies. European Societies 20, 699–714. Lück, D. & Ruckdeschel, K. 2018. Clear in its core, blurred in the outer contours: culturally normative conceptions of the family in Germany. European Societies 20, 715–742. Paajanen, P. 2007. Mikä on minun perheeni? Suomalaisten käsityksiä perheestä vuosilta 2007 ja 1997. Perhebarometri 2007. Katsauksia E 30. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. Proulx, C., Helms, H. & Buehler, C. 2007. Marital quality and personal wellbeing: A meta-analysis. Journal of Marriage and Family 69, 576–593. Saphire-Bernstein, S. & Taylor, S. 2013. Close relationships and happiness. Teoksessa I. Boniwell, S. David & A. Conley Ayers (toim.) Oxford Handbooks Online: Oxford Handbook of Happiness. Smart, C. 2007. Personal life. Cambridge: Polity. Spitze, G. & Ward, R. 2000. Gender, marriage, and expectations of personal care. Research on Aging 22, 451–469. Swader, C. 2018. Loneliness in Europe: Personal and societal individualism-collectivism and their connection to social isolation. Social Forces 79, 1307–1336. Tabachnick, B. G. & Fidell, L. S. 2001. Using multivariate statistics. Boston, MA: Allyn & Bacon. Taylor, S., Klein, L. C., Lewis, B., Gruenewald, T., Gurung, R. & Updegraf, J. 2000. Biobehavioral responses to stress in females: Tend-and-befriend, not fght-or-fight. Psychological Review 107, 411–429. Perhe ja perhesuhteet naisten ja miesten hyvinvoinnin perustana Varkaudessa 105 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Terämä, E., Tiitu, M., Paavola, J.-M., Vainio, A., Määttänen, N., Miettinen, A., Kontula, O. & Hiilamo, H. 2018. Yksin osana elinkaarta. Selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 66. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. https://tietokayttoon.f/julkaisut/raportti?pubid=URN:ISBN:20978-952-287-617-1 Luettu 22.5.2019. Tilastokeskus 2019a. Perheet https://www.stat.f/meta/til/perh.html Haettu 21.5.2019. Tilastokeskus 2019b. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. StatFin. http:// pxnet2.stat.f/PXWeb/pxweb/f/StatFin/ Haettu 13.5.2019. Veenhoven, R. 2010. Capability and happiness: Conceptual diferences and reality links. Journal of Socio Economics 39, 344–350. Yesilova, K. 2009. Ydinperheen politiikka. Helsinki: Gaudeamus. 106 Anna-Maija Castrén & Antti Kouvo Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Liitetaulukko 1. Perhekoko kotitalouden koon mukaan (%) (N=1702) Perhekoko Kotitalouden koko (hlöä) 1 (vain vastaaja) 2 3 4 5 6 7 tai enemmän YHT. 1 20,1 11,8 8,1 11,8 15,0 9,6 23,8 100 2 7,6 24,2 7,1 9,7 7,8 11,5 32,2 100 3 1,7 0,6 33,1 18,8 11,6 12,2 22,1 100 4 1,0 0,0 3,0 47,7 10,2 12,2 25,9 100 5 2,4 0,0 0,0 1,2 52,4 15,9 28,0 100 6 9,5 0,0 0,0 9,5 4,8 19,0 57,1 100 7 0,0 12,5 0,0 0,0 0,0 0,0 87,5 100 8 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 25,0 75,0 100 KAIKKI 8,9 14,3 9,1 15,0 12,2 11,4 29,1 100