Varkautelaiset töissä : Työn piirteet ja tulevaisuudennäkymät pikkukaupungissa

Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) (2020) Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa. Varkautelaisten arki ja hyvinvointi Tampere: Tampere University Press, 53–84. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-024-3 3 Varkautelaiset töissä Työn piirteet ja tulevaisuudennäkymät pikkukaupungissa Antero Puhakka Kuten tämän kirjan aiemmissa luvuissa on todettu, Varkauden väkimäärä on merkittävästi laskenut viime vuosien saatossa. Varkautta voidaan luonnehtia merkittävän teollisen historian omaavaksi kutistuvaksi kaupungiksi. Kaupunkien kutistumiselle on kirjallisuudessa esitetty erilaisia selityksiä. Wieschmannin ja Bontjen (2015) mukaan viisi keskeistä selittävää tekijää ovat taloudellinen taantuma (esim. tehtaan sulkeminen), demografset muutokset (syntyvyysasteen muutokset, poismuutot), esikaupungistuminen (jossa ihmiset ja työpaikat muuttavat pois kaupunkien keskustoista), rakenteelliset mullistukset (esim. poliittisen järjestelmien muutokset) sekä ympäristön saastuminen. Nämä tekijät vaikuttavat usein keskenään samanaikaisesti. Gros-Balthazardin ja Talandierin (2020) mukaan entisiä teollisuuspaikkakuntia ovat usein heikentäneet yhtä aikaa vaikuttaneet talou- 54 Antero Puhakka Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) delliset ja poliittiset prosessit, kuten globalisaatio, deindustrialisatio, metropolisaatio sekä julkisten palveluiden vetäytyminen alueelta. Samaan aikaan useissa maissa on talouspolitiikassa keskitytty entistä enemmän metropolialueisiin, joiden on nähty olevan kansakuntien talouden kasvun keskuksia. Näitä tekijöitä on helppo tunnistaa myös Varkauden kohdalla. Työelämän osalta Varkautta luonnehtii sen pitkä teollinen historia, joka ulottuu 1800-luvun alkupuolelle asti (ks. luku 2). Jääskeläinen ja Lovio (2003) analysoivat Varkauden selviytymistä 1990-luvun alun globalisoitumisja lamashokista ja kiteyttivät tuolloin Varkauden menestymiseen vaikuttaneiksi tekijöiksi mukanaolon Suomen vahvoissa klustereissa ja teknologisen osaamisen avaintuotealueilla. Lisäksi alueen liiketoimintayksiköiden voimakas yritteliäisyys, kaupungin elinkeinopolitiikan uudistaminen sekä yritysjohdon, työntekijöiden ja kaupungin toimijoiden yhdensuuntaiset toimintalinjaukset vaikuttivat heidän mukaansa Varkauden menestymiseen. Muutamaa vuotta myöhemmin tilanne oli jo kuitenkin toinen, ja Lovio ym. (2006) nostivat Varkauden kehityksen edustavaksi esimerkiksi vanhan teollisuuspaikkakunnan kehityksestä globalisaation paineissa. He totesivat globalisaation ensimmäisen vaiheen tilanteen näyttäneen Varkaudessa hyvältä, mutta muuttuneen toisenlaiseksi jo muutamaa vuotta myöhemmin. Keskeinen haaste liittyi etenkin Varkaudessa toimivien yksiköiden, paikkakunnan sekä koko Suomen kilpailuasemissa tapahtuneisiin muutoksiin. Varkauden osalta esiin tuotiin nuorten osaajien pysyvyyteen vaikuttavina tekijöinä muun muassa puolisoiden työpaikkojen puuttuminen. Myös kansainvälisessä kirjallisuudessa on pieniin kaupunkeihin liitetty samankaltaisia haasteita. Näitä ovat vanhanaikaiset infrastruktuurit, riippuvuus perinteisestä teollisuudesta, puutteet inhimillisen pääoman varannossa, alueellisen kilpailukyvyn heikkeneminen, yhteisöllisyyden heikkeneminen sekä rajoitettu resurssien saatavuus (Siegel & Waxman 2001). Varkautelaiset töissä: Työn piirteet ja tulevaisuuden näkymät pikkukaupungissa 55 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Kirjallisuuteen nojaten Hospers (2014) tuo esiin sen, kuinka kutistuvista kaupungeista pois muuttavat ovat usein nuorempia ja paremmin koulutettuja. Nämä tekijät asettavat suuria haasteita kutistuville kaupungeille. Kuitenkin pikkukaupungeissa edelleen asuu ihmisiä, eivätkä ne ole kokonaan tyhjenemässä asukkaista. Guimarães ym. (2016) ovat tutkineet mitkä tekijät saavat kutistuvien kaupunkien asukkaat pysymään kaupungeissaan samoin kuin sitä, mitkä tekijät vaikuttavat heidän muuttoaikomuksiinsa. Tutkijat huomasivat työolosuhteiden olevan tärkein tekijä asukkaiden harkitessa poismuuttoa kutistuvista kaupungeista. Vastaavasti kaupungissa pitävä tekijä olivat työpaikan sijaitseminen samassa kaupungissa ja lähellä asuinpaikkaa. Työllä ja työolosuhteilla on siten merkityksensä. Tämän vuoksi onkin tärkeää tutkia pikkukaupungissa asuvien ihmisten työpaikkoja ja työssä olevien asukkaiden näkemyksiä omasta työelämästään ja omista tulevaisuuden näkökulmistaan. Riippumatta siitä, missä varkautelaisten työpaikat sijaitsevat, he ovat päättäneet asua Varkaudessa ja maksavat siten myös omat kunnallisveronsa kaupunkiin. Työlliset asukkaat ovat myös Varkaudessa merkittävin kunnallisverokertymän lähde. Asukkaiden elämässä mahdollisesti tapahtuvilla työelämään liittyvillä muutoksilla on siten merkityksensä myös kaupungin taloudelle ja sitä kautta myös tulevaisuuden näkymille. Asukasluvun säilyminen riittävän suurena on toki tärkeää myös kaupungin sosiaalisen elinvoimaisuuden kannalta. Koska tämän artikkelikokoelman tavoitteena on luoda yleiskatsaus varkautelaisten elämään ja hyvinvointiin, on tärkeää tietää heidän työtään koskevista kokemuksistaan riippumatta siitä, missä he käyvät työssä. Työelämätutk imuksesta Työelämä on yksi keskeisistä EU:n toiminta-alueista, ja suomalaista työelämää säätelevät ja ohjeistavat monet ylikansalliset säädökset. Työelämän kehittämisen monet muutosvirtaukset ovat kansainvä- 56 Antero Puhakka Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) listä alkuperää. Mustosmäki (2017) on osoittanut, kuinka työelämän laatukysymykset olivat merkittävä tekijä Euroopan unionin ja muiden kansainvälisten organisaatioiden, kuten OECD:n ja ILO:n, diskursseissa 1990-luvulla. Mustosmäen mukaan tämä työelämän laatua painottava näkökohta muuttui kuitenkin määrää korostavaksi jo ennen vuoden 2008 fnanssikriisiä. Suomessakin huomio on kiinnitetty selvästi enemmän työvoiman määrän lisäämiseen kuin työelämän laadun parantamiseen. Sippola (2011) osoittaa työelämän laatu -käsitteen muuttuneen liiketaloustutkimusten diskurssissa: työn organisoiminen, työn ominaisuudet (autonomia, kontrolli ja monimuotoisuus) sekä työelämäsuhteet ovat jääneet pois työelämän laadun tarkastelusta, ja ne ovat korvautuneet yritykseen muovautuvan työntekijän tarkastelulla. Tässä katsantokannassa kaikki ovat oman onnensa seppiä ja vastuussa oman työelämänsä laadusta. Samalla käsitys työelämästä yksilön omana projektina on korostunut. Tarkastellessaan työhyvinvointia Pyöriä (2012) tuo kuitenkin esiin sen, kuinka tasapaino työn vaatimusten ja sen hallinnan välillä on työhyvinvoinnin tärkein edellytys. Työn vaatimustaso ei siis itsessään tuota automaattisesti työpahoinvointia, vaan työn vaatimukset ja ponnistelu niiden saavuttamiseksi voivat olla työhyvinvoinnin kannalta myönteisiä tekijöitä, kunhan vaatimuksiin yhdistyy hallinnan tunne, sosiaalinen tuki ja riittäväksi koettu palkitsevuus. Alasoini (2012) on osoittanut, kuinka työhön liittyvä psykologinen sopimus on Suomessa muuttunut. Psykologinen sopimus perustui aiemmin siihen, että kun teki työnsä kelvollisesti, uskollisesti ja oli lojaali työnantajaansa kohtaan, palkitsi työnantaja tämän turvallisuudella ja luottamuksella. Toinen uskomus liittyi siihen, että työnantajan taloudellinen menestys palkitsi työntekijöitä automaattisesti muun muassa lisäämällä varmuutta työsuhteen pysyvyydestä. Tämä konsensus on rikkoutunut, ja työnantajan aiempi työllisyyslupaus on korvautumassa työnantajan työllistyvyyslupauksella, jossa työn sisältämiä oppimisja kehittämismahdollisuuksia pidetään houkut- Varkautelaiset töissä: Työn piirteet ja tulevaisuuden näkymät pikkukaupungissa 57 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa timina työntekijöille. Työ tarjoaisi siten mahdollisuuden itsensä kehittämiseen ja oman työmarkkinakelpoisuuden ylläpitämiseen. Suomalainen työelämätutkimus voidaan jakaa karkeasti kahteen eri tutkimusperinteeseen, joita määrittävät ennen kaikkea käytetyt aineistot ja tutkimusmenetelmät. Toisessa tutkimusperinteessä suomalaista työelämää ja sen olemusta selvitetään erilaisten kyselyja rekisteriaineistojen avulla. Tilastokeskus on vuodesta 1977 lähtien tehnyt muutaman vuoden välein Työolotutkimusta, ja viimeiseksi tietoa on kerätty vuonna 2013. Samoina pidettävät kysymykset mahdollistavat työelämässä ajan mittaan tapahtuvien muutosten havaitsemisen. Toinen tutkimusperinne perustuu enemmän laadullisten aineistojen käyttöön. Tällöin pyritään valottamaan tutkittavaa teemaa pienemmän ryhmän kautta ja avaamaan ja monipuolistamaan kuvaa suomalaisesta työelämästä. Erilaisten tutkimusperinteiden vaikutuksesta meillä on samanaikaisesti käsitys, että suomalainen työelämä on huonontunut (Siltala 2004), että suomalaisessa työelämässä on prekarisaatiota tuottavia piirteitä (esim. Åkerblad 2014) ja toisaalta, että työelämän huonontumista ei olekaan tapahtunut, vaan kyse olisi vain tilastollisista myyteistä (Pyöriä 2017). Yksittäiseen paikkakuntaan liittyviä työoloja analysoivia tutkimuksia ei juurikaan ole tehty, ja tätä puutetta tämä tutkimusartikkeli osaltaan paikkaa. Tässä artikkelissa selvitetään, millaisia Varkaudessa asuvien työpaikat ovat riippumatta siitä sijaitsevatko työpaikat Varkaudessa vai jossain muualla. Varkautelaisten osalta selvitetään, millaisia käsityksiä heillä on omasta työstään sekä työhönsä liittyvistä tulevaisuuden näkymistä. Artikkelin tietopohja perustuu pääasiassa Arki Varkaudessa -hankkeen kyselylomakeaineistoon (ks. aineiston kuvaus, kirjan liite 1 sekä kyselylomake, kirjan liite 2.). Tarkasteluun on valittu ne vastaajat, jotka ilmoittivat olevansa vastaushetkellään työelämässä (N=794 eli 43 % vastaajista). Heidän työskentelyään tarkastellaan pääasiassa sosioekonomisen aseman muodostaman linssin kautta. Kun siis tässä artikkelissa puhutaan ”vastaajista”, tarkoitetaan juuri tätä joukkoa. Aineistoa analysoidaan tilastollisia menetelmiä (mm. 58 Antero Puhakka Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) ristiintaulukointeja ja keskiarvovertailuja) hyödyntäen. Artikkelissa käytetyt analyysija luokittelumenetelmät esitetään artikkelin liitteessä 1. Ennen kyselyaineistoon siirtymistä tarkastellaan lyhyesti muun tilastoaineiston tuottamaa kuvaa Varkaudesta. Eri paikkakunnalla työskentely ja asuminen Varkaudessa asuvien työssäkäyntiä tarkasteltaessa huomataan samankaltainen kehityssuunta kuin kaupungin asukasluvussa (ks. luku 1). Vuodesta 2007 lähtien Varkaudessa asuvien työssäkäyvien määrä on laskenut tasaisesti. Vuonna 2007 työssäkäyviä oli 9 073 ja vuonna 2016 enää 7 428 (Suomen virallinen tilasto (SVT): väestörakenne, Suomen virallinen tilasto (SVT): työssäkäynti). Asukasluvun vähenemisen vuoksi työssäkäyvien suhteellinen osuus pieneni kuitenkin vain prosenttiyksikön verran. Samankaltainen laskeva trendi huomataan tarkasteltaessa Varkauden alueella toimivien työpaikkojen työntekijöiden lukumäärien kehitystä. Kun vuonna 2007 alueella oli työssä 10 281 henkilöä, vuonna 2016 määrä oli supistunut 8 333 henkilöön. (Suomen virallinen tilasto (SVT): työssäkäynti.) Tilastokeskuksen tietojen mukaan Varkaudessa asuvien, mutta toisella paikkakunnalla työssä käyvien (eli pendelöivien) suhteellinen osuus on noussut tasaisesti vuodesta 2000 lähtien. Kun vuonna 2000 toisessa kunnassa kävi töissä 11,8 % varkautelaisista, oli pendelöijien osuus lähes kaksinkertaistunut tultaessa vuoteen 2016 ollen 21,3 %. Näin tapahtui kaikissa ikäryhmissä. Toisaalta Varkauteen tullaan usein toiselta paikkakunnalta etenkin korkeamman koulutustason tehtäviin: peräti 41 % Varkaudessa sijaitsevissa työpaikoissa työskentelevistä ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista asuu jossakin muualla. Virta vie myös toisin päin, sillä joka neljäs Varkaudessa asuva ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut käy töissä jossain muualla. (Suomen virallinen tilasto (SVT): työssäkäynti.) Tämä tarkoittaa, että monet ovat jääneet Varkauteen asumaan, vaikka heidän Varkautelaiset töissä: Työn piirteet ja tulevaisuuden näkymät pikkukaupungissa 59 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa työpaikkansa sijaitseekin muualla, mutta samalla on myös paljon niitä, jotka käyvät Varkaudessa töissä ja asuvat muualla. Asuinpaikan valintaan vaikuttavat erilaiset tekijät, kuten taloudelliset voimavarat sekä asuntoon ja asuinympäristöön liittyvät odotukset (ks. tämän kirjan luku 9). Fertner ym. (2015) ovat huomanneet asuinpaikan valinnan olevan erkaantumassa työpaikan läheisyydestä, mikä on johtamassa pendelöinnin lisääntymisen. Pendelöinti voi olla pakotettua, mutta toisaalta se voi olla myös valinta, jos asuinpaikan tarjoamat mahdollisuudet saavat ihmiset kulkemaan pitkiäkin matkoja työnsä perässä. Guimarães ym. (2016) tuovat kuitenkin esiin työpaikan merkityksen ihmisten pysymiselle alueella samoin kuin myös muuttoaikeille. Työn olemassaolo lähellä lisää asukkaiden halua pysyä alueella. Jos työtä ei ole, tai työolosuhteet ovat paremmat muualla, lisää se halukuutta muuttaa pois alueelta. Hospersin (2014) mukaan jälkiteollistuneiden kaupunkien hyvinkoulutetut nuoret ihmiset muuttavat usein pois alueilta, joilta puuttuu työllistymismahdollisuuksia. Tämä vaikuttaa siihen, että kutistuvan kaupungin sosioekonominen rakenne muuttuu. Varkautelainen työvoima kansallisessa vertailussa Arki Varkaudessa -kyselyn perusteella varkautelaiset eroavat koko Suomen työvoimasta5 tietyiltä osin (taulukko 1). Kokonaisuudessaan tiedot osoittavat suomalaisten työmarkkinoiden segregoitunutta luonnetta eli tehtävien jakautumista naisten ja miesten ammatteihin (Naiset ja miehet Suomessa 2016). Varkaudessa asuvien osalta huoVerrattaessa varkautelaisten ammattiluokitusta valtakunnallisiin tietoihin yrittäjät eivät ole mukana tarkastelussa, sillä Tilastokeskuksen ammattiluokitus perustuu työntekijöiden nimikkeisiin. Yrittäjät ovat kuitenkin merkittävä osa työelämää, minkä vuoksi työssäolon tarkastelu ilman heitä tekisi asian selvittämisen puutteelliseksi. Yrittäjäksi luokiteltiin ne henkilöt, jotka vastasivat nykyistä työnantajaa koskevaan kysymykseen olevansa omassa yrityksessä, vastaanotolla toiminimellä tmv. Yrittäjiä ja ammatinharjoittajia oli kyselyaineistossa 49 henkilöä, mikä vastasi 6,2 % kaikista työelämässä vastaushetkellä olleista varkautelaisista (n=794). 5 60 Antero Puhakka Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) mio kiinnittyy siihen, että lähes kolmannes varkautelaisista miehistä sijoittuu erityisasiantuntijoiden luokkaan. Ero on suuri koko Suomen tietoihinkin verrattuna, mutta erittäin suuri varkautelaisiin naisiin verrattuna. Kyselyaineiston perusteella ei tiedetä, mistä havaitut erot johtuvat. Varkauden pitkä teollinen historia saattaisi selittää taulukosta havaittavia eroja, mutta on muistettava, että kyselyn perusteella ei tiedetä sijaitsevatko Varkaudessa asuvien työpaikat Varkaudessa vai jossain muualla. Bright Futures -projektissa on analysoitu Kajaania yhtenä esimerkkikaupunkina, ja huomattu Kajaanin teollisuushistorian olevan hyvin mieskeskeistä. Tutkijat havaitsivat myös alueen kehittämistä koskevan diskurssin olevan hyvin mieskeskeistä koskiessaan kaivosteollisuutta, high tech -teollisuutta sekä pelialaa. Tutkijat toteavat samankaltaisen mieshegemonian olevan olemassa myös muissa pienissä kaupungeissa ja perifeerisillä alueilla (Avdoulous ym. 2019). Selittääkö tämä osaltaan myös Varkaudessa asuvien ammattiluokitusjakaumaa? Taulukko 1. Varkautelaisten ja koko Suomen työvoiman ammattiluokitusjakauma sukupuolittain (%) Varkaus, kaikki (n = 724) Varkaus, naiset (n = 435) Varkaus, miehet (n = 286) Suomi, naiset (n = 1 191 000) Suomi, miehet (n = 1 282 000) 1 Johtajat 2,5 1,8 3,5 2,3 4,6 2 Erityisasiantuntijat 22,8 17,5 30,4 24,8 25,2 3 Asiantuntijat 19,5 25,1 11,2 22,8 15,4 4 Toimistoja asiakaspalvelutyöntekijät 6,6 9,9 1,7 9,1 2,7 5 Palveluja myyntityöntekijät 22,1 30,3 9,8 28,0 10,6 6 Maanviljelijät, metsätyöntekijät ym. 0,3 0,5 0,0 2,2 4,2 7 Rakennus-, korjausja valmistustyöntekijät 8,7 1,6 19,6 1,4 19,1 8 Prosessija kuljetustyöntekijät 4,7 0,7 10,8 2,1 12,2 9 Muut työntekijät 11,3 11,7 10,8 7,3 5,1 0 Sotilaat 0 0,6 X Tuntematon 1,5 0,9 2,1 Yhteensä 100 100 100 100 100 Varkautelaiset töissä: Työn piirteet ja tulevaisuuden näkymät pikkukaupungissa 61 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Ammattiryhmien väliset erot naisten ja miesten välillä tulevat näkyviin myös sosioekonomisessa luokittelussa (taulukko 2). (Luokittelut selvitetään tämän luvun liitteessä 1.) Koska kyse on poikkileikkaustutkimuksesta, ei mahdollisesta ajallisesta muutoksesta ole tietoa. Työolotutkimusten perusteella on kuitenkin huomattu, että 30 vuodessa työntekijäasemista on siirrytty entistä enemmän toimihenkilöasemiin. Työntekijöiden osuus on laskenut lähes puolesta (48 %) alle kolmasosaan (29 %). Muutos on ollut suuri etenkin ylempien toimihenkilöiden osalta, joiden lukumäärä kaksinkertaistui vuosien 1984–2013 välisenä aikana. (Sutela & Lehto 2014.) Kyselyn perusteella toimihenkilöistyminen näkyy myös Varkaudessa asuvilla. Taulukko 2. Varkauden, Pohjois-Savon ja Suomen työvoiman sosioekonominen asema sukupuolittain (%) Varkaus, naiset Varkaus, miehet PohjoisSavo, naiset PohjoisSavo, miehet Koko Suomi, naiset Koko Suomi, miehet Yrittäjät 5,1 14,4 8,1 16,6 7,1 14,4 Ylemmät toimihenkilöt 19,4 30,7 19,5 18,2 22,5 23 Alemmat toimihenkilöt 50,7 18,7 54,3 22 52,2 21,9 Työntekijät 24,9 36,2 18,1 43,2 18,3 40,7 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 Yrittäjiä on miesten keskuudessa yleisesti enemmän kuin naisvastaajien ryhmässä. Alempien toimihenkilöiden osuus on naisten keskuudessa suurempi kuin miesten niin Varkaudessa, muualla Pohjois-Savossa kuin koko Suomessakin. Työntekijä-asemassa olevista suurempi osuus on miehiä; Varkaudessa ero on kuitenkin muuta maata pienempi. Vastaavasti miesten osuus ylemmistä toimihenkilöistä on Varkaudessa selvästi suurempi kuin muualla maassa. Toisaalta voidaan myös kysyä nimikepohjaisen ammattiluokituksen yhteyttä sosioekonomiseen asemaan ja sen vaikutusta sukupuolieroihin. Saman tasoisen koulutuksen suorittanut insinööri määrittyy ylempiin toimihenkilöihin, mutta sairaanhoitaja puolestaan alempiin toimihenkilöihin. Luokittelut ovat siten myös aina poliittisia Kinnunen (2001). 68 Antero Puhakka Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) tyisen sektorin työpaikoissa, joissa 40,5 % naisista ja 31,9 % miehistä ei koskaan työskentele varsinaisen työaikansa ulkopuolella. Suurena yllätyksenä ei voida pitää tietoja siitä, että sosioekonominen asema vaikuttaa työajan ulkopuolella tapahtuvaan työskentelyyn, kuten seuraavasta taulukosta (taulukko 4) havaitaan. Yrittäjät sekä ylemmät toimihenkilöt ilmaisevat tekevänsä päätoimen tehtäviä useimmin myös varsinaisen työajan ulkopuolella.7 Taulukko 4. Varsinaisen työajan ulkopuolella työskentely sosioekonomisen aseman mukaan (%) En koskaan Satunnaisesti Muutamia kertoja kuussa Noin kerran viikossa Vähintään kaksi kertaa viikossa Yhteensä Yrittäjät (n = 67) 10,4 16,4 10,4 9,0 53,7 100 Ylemmät toimihenkilöt (n = 189) 13,2 31,7 10,6 13,8 30,7 100 Alemmat toimihenkilöt (n = 289) 44,3 35,6 9,3 5,9 4,8 100 Työntekijät (n = 225) 50,2 38,2 4,9 4,0 2,7 100 Kaikki (N = 770) 35,5 33,8 8,4 7,5 14,8 100 Arki Varkaudessa -kyselyssä tarkasteltiin työn vaatimuksia erilaisten väittämien kautta. Kaikkien työssä olijoiden vastaukset osoittavat, että tyypillisesti työ edellyttää erittäin paljon keskittymiskykyä, tarkkuutta ja kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa. Työssä tarvitaan vastaajien mielestä myös melko paljon valmiutta tehdä päätöksiä, ja työtehtävien koetaan sisältävän melko paljon älyllistä ponnistelua. Työssä on melko vähän tarvetta yksitoikkoisuuden siedolle ja erittäin vähän tarvetta ruumiilliselle voimalle ja kestävyydelle. Työolotutkimuksen tietojen valossa yksitoikkoisuuden kokemus on vähentynyt Toki on muistettava, että yrittäjien sekä joidenkin ylempien toimihenkilöiden työaikaa ei ole työehtosopimuksissa tai työaikalaissa määritelty. 7 Varkautelaiset töissä: Työn piirteet ja tulevaisuuden näkymät pikkukaupungissa 69 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa selvästi, sillä vuonna 1977 lähes neljännes (24 %) palkansaajista piti työtään yksitoikkoisena, ja vuonna 2013 määrä oli laskenut 17 %:iin. Erot ammattiryhmien välillä olivat suuria siten, että ylemmistä toimihenkilöistä 8 %:a piti työtään yksitoikkoisena. Työntekijöillä vastaava luku oli 29 %. (Sutela & Lehto 2014.) Vuoden 2012 Työ ja terveys -tutkimuksessa käy hyvin selvästi ilmi se, että työ rasittaa eri tavoin eri sosioekonomisia ryhmiä. Ylemmistä toimihenkilöistä yli puolet ilmoitti työkykynsä olevan erittäin hyvän työn ruumiillisiin vaatimuksiin nähden, kun työntekijöistä vain joka neljäs oli samaa mieltä. Työn henkisten vaatimusten ja työkyvyn välillä ei ollut eroja ammattiryhmien välillä. Sosioekonomisella asemalla on merkitys siihen millaisia asioita työtehtävät varkautelaisilta edellyttävät, kuten taulukko 5 selvästi osoittaa. Kaikkien piirteiden osalta erot ovat tilastollisesti merkitseviä. Etenkin ylempien toimihenkilöiden työtehtävien vaatimukset eroavat muista. He kokevat työnsä vaativan enemmän älyllistä ponnistelua ja keskittymiskykyä sekä vähemmän ruumiillista voimaa ja yksitoikkoisuuden sietoa kuin muut. Yrittäjiltä edellytetään muita useammin valmiutta tehdä vaativia päätöksiä. Työntekijöiltä edellytetään ruumiillista voimaa ja yksitoikkoisuuden sietoa muita ryhmiä enemmän. Taulukko 5. Nykyisten työtehtävien vaatimukset sosioekonomisen aseman mukaan (keskiarvo, suluissa keskihajonta) Yrittäjät Ylemmät toimihenkilöt Alemmat toimihenkilöt Työntekijät Ruumiillista voimaa 3,23 (1,39) 1,74 (0,87) 2,4 (1,24) 3,58 (1,01) Keskittymiskykyä 4,38 (0,88) 4,54 (0,59) 4,43 (0,65) 4,16 (0,79) Älyllistä ponnistelua 3,84 (0,95) 4,29 (0,67) 3,82 (0,89) 3,44 (0,87) Kykyä tulla toimeen ihmisten kanssa 4,36 (1,04) 4,63 (0,53) 4,74 (0,61) 4,35 (0,84) Valmiutta tehdä vaativia päätöksiä 4,22 (0,91) 3,95 (0,92) 3,6 (1,09) 3,45 (1,13) Yksitoikkoisuuden sietoa 2,35 (1,24) 2,13 (0,95) 2,38 (1,12) 2,65 (1,14) 70 Antero Puhakka Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Nykyisen työn piirteitä kartoitettiin kyselyssä myös erilaisten väittämien avulla. Kuviossa 1 esitetään vastaajien näkemykset keskiarvotarkasteluna koko aineiston tasolla. Kuvio 1. Nykyisen työn piirteiden keskiarvot (1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä) Useissa työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin liitetyissä tekijöissä arvot ovat varkautelaisten osalta siten korkealla tasolla. Suojaavia tekijöitä voivat olla vaikutusmahdollisuudet työhön, omien kykyjen käyttö työssä, ristiriitojen vähyys, työn ja muun elämän yhteensovittamisen helppous sekä varmuus työsuhteen jatkumisesta. Kuten Saloniemi ja Väisänen (2012) toteavat, työelämässä koetun epävarmuuden tiedetään vaikuttavan työntekijöiden terveyteen ja hyvinvointiin. Vaikka keskiarvotarkastelussa varmuus työsuhteen jatkuvuudesta saakin kohtuullisen korkeat arvot, se peittää alleen ne, joilla epävarmuutta palvelussuhteen jatkoa kohtaan on. Määräaikaisessa palvelussuhteessa olevilla epävarmuus on selvästi suurempaa kuin vakinaisissa tehtävissä olevilla. Määräaikaisista lähes puolet (47,3 %) ilmaisi olevansa epävarma työsuhteensa jatkuvuudesta, vakinaisista samoin koki joka kahdeksas (12,8 %). Määräaikaisina työskentelevis- Varkautelaiset töissä: Työn piirteet ja tulevaisuuden näkymät pikkukaupungissa 71 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa tä naisista yli puolet (51,6 %) ja miehistä useampi kuin joka kolmas (35,7 %) koki oman työsuhteensa jatkon olevan epävarmaa. Sosioekonomisella asemalla tai työnantajasektorilla ei ollut vaikutusta määräaikaisten työntekijöiden vastauksiin. Keskimäärin työn piirteet ovat varkautelaisilla vastaajilla varsin hyvät. Kuten kuviosta 1 huomataan, vastaajien suhteet työtovereihin ovat hyvät: ainoastaan 1,5 % vastaajista oli täysin tai jokseenkin eri mieltä väitteen kanssa. Hieman useampi, mutta silti vain 3,9 % vastaajista, näki oman suhteensa esimiehiin olevan huonon. Hieman yli puolet (54,6 %) vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että työ on henkisesti raskasta. Työolotutkimuksissa asiaa on kysytty hieman eri sanamuodoin. Tällöin havaittiin, että 48 % palkansaajista pitää työtään henkisesti erittäin tai melko raskaana (Sutela & Lehto 2014). Yksittäisten väittämien tarkastelua voitaisiin jatkaa lähtemällä eriyttämään tarkastelua siten, että otettaisiin mukaan esimerkiksi työnantajasektori, työaikatyyppi, ammattiluokitus, sosioekonominen asema ja sukupuoli. Tämä johtaisi kuitenkin väistämättä hyvin pirstaleiseen kuvaan varkautelaisten työpaikkojen nykyisistä piirteistä. Tämän vuoksi tietomäärää pyrittiin tiivistämään pääkomponenttianalyysin avulla, joka on kuvattu tarkemmin tämän luvun liitetaulukossa 1. Pääkomponenttianalyysin avulla saadut ulottuvuudet (faktorit) ovat varsin selkeästi tulkittavissa. Ensimmäinen ulottuvuus liittyy työn sisällön positiivisiin puoliin, ja ulottuvuutta voidaan kuvata Mahdollistavaksi työksi. Toiselle ulottuvuudelle latautuvat Hallittavissa olevaan työhön liittyvät tekijät. Kolmannen ulottuvuuden muodostaville muuttujille yhteistä ovat Työilmapiiriin ja työolosuhteisiin liittyvät tekijät. Analyysin perusteella muodostettiin kutakin ulottuvuutta koskevat, tietoa tiivistävät summamuuttujat. Summamuuttujia on analysoitu keskiarvotarkasteluina käyttäen t-testiä sekä yksisuuntaista varianssianalyysia. Sukupuolten välinen vertailu osoittaa, että miehet arvioivat hieman naisia useammin oman työnsä olevan hallittavissa kuin nai- 72 Antero Puhakka Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) set (keskiarvo 3,38 vs. 3,27), ja myös työilmapiirin ja olosuhteiden osalta miesten arviot olivat positiivisemmat kuin naisilla (4,35 vs. 4,21). Työnantajasektoreiden välillä on tilastollisesti merkitseviä eroja. Omassa yrityksessä (4,55) työskentelevät näkevät selvästi muita useammin työtehtäviensä olevan mahdollistavia. Julkisen sektorin työntekijät (4,02) arvioivat yksityistä sektoria (3,82) useammin työn olevan mahdollistavaa. Näkemys kuitenkin muuttuu selvästi eri työnantajasektoreiden työn organisointia tarkasteltaessa. Hallittavissa olevan työn suhteen yksityinen sektori (3,44), joka oli sisällöllisesti muita jäljessä, nousee ja julkinen sektori (3,17) puolestaan laskee keskiarvotarkastelussa. Julkisen sektorin työ on siten sisällöllisesti mahdollistavaa ja kenties palkitsevaakin, mutta sen organisointi kuormittaa selvästi enemmän. Vaikka sukupuolten välillä onkin eroja työnantajasektoreiden sisällä, sosioekonominen asema on sukupuolta ja myös työnantajasektoria merkittävämpi tekijä työn piirreulottuvuuksien osalta (taulukko 6). Työntekijöillä sekä alemmissa toimihenkilöammateissa toimivilla nykyisen työn piirteet ovat varsin samankaltaisia. Suhteessa ylempiin toimihenkilöihin ja yrittäjiin työn mahdollistavuus sekä työilmapiiri ja olosuhteet ovat heillä selvästi matalammat. Sen sijaan alemmat toimihenkilöt kokevat oman työnsä olevan paremmin hallittavissa olevaa kuin työntekijät. Sukupuolten välillä ei ollut eroja sosioekonomisen aseman sisällä. Myöskään työnantajasektoreiden välillä ei ole eroja, kun sosioekonominen asema otetaan huomioon. Taulukko 6. Nykyisen työn piirteiden ulottuvuudet sosioekonomisen aseman mukaan (keskiarvo, suluissa keskihajonta) Mahdollistava työ Hallittavissa oleva työ Työn ilmapiiri ja olosuhteet Yrittäjät 4,54 (0,49) 3,27 (0,83) 4,34 (0,61) Ylemmät toimihenkilöt 4,11 (0,69) 3,41 (0,67) 4,37 (0,53) Alemmat toimihenkilöt 3,87 (0,82) 3,39 (0,75) 4,23 (0,64) Työntekijät 3,80 (0,79) 3,16 (0,83) 4,21 (0,69) Varkautelaiset töissä: Työn piirteet ja tulevaisuuden näkymät pikkukaupungissa 73 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Työelämän huonontumisen näkymät Kun tarkastellaan Varkaudessa asuvien ja vastaushetkellä töissä olleiden näkemyksiä tulevaisuuden suhteen, ovat näkemykset voittopuolisesti positiivisia. Seuraavassa kuviossa (kuvio 2) esitetään kaikkien vastaushetkellä töissä olleiden näkemykset siitä, kuinka todennäköisesti tietty asia tapahtuu seuraavan vuoden aikana. Oma-aloitteista työpaikan vaihtoa seuraavan vuoden aikana pitää todennäköisenä lähes joka seitsemäs (14,4 %) vastaaja. Kuvio 2. Työtilanteen huonontumisen näkymät seuraavan vuoden aikana Sosioekonomisen aseman mukaisessa tarkastelussa ainoa tilastollisesti merkitsevä ero on oma-aloitteista työpaikan vaihtoa koskevissa pohdinnoissa siten, että alemmista toimihenkilöistä 18,5 %, työntekijöistä 12,6 % ja ylemmistä toimihenkilöistä 12,3 % arvioi vaihtavansa työpaikkaansa omasta aloitteestaan seuraavan vuoden aikana. Miehet pitivät yli kaksi kertaa naisia todennäköisempänä, että heidät irtisanotaan seuraavan vuoden aikana (11,6 % vs. 5,7 %). Työnantajasektorilla ei ollut merkitystä seuraavaa vuotta koskeviin arvioihin. 74 Antero Puhakka Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Sen sijaan palvelussuhteen lajilla on erittäin suuri merkitys arvioihin. Määräaikaisista peräti joka neljäs (25 %) piti todennäköisenä, että hänet irtisanotaan seuraavan vuoden aikana, kun toistaiseksi voimassa olevissa palvelussuhteissa työskentelevistä vain 5,8 % koki samoin. Myös toisiin tehtäviin siirto koettiin selvästi todennäköisemmäksi määräaikaisten kuin vakinaisten keskuudessa (12,5 % vs. 8,7 %). Määräaikaiset katsoivat myös selvästi todennäköisemmin joutuvansa muuttamaan toiselle paikkakunnalle työn perässä kuin vakinaiset (18,8 % vs. 5,2 %). Myös työmatkan vastentahtoisen pitenemisen todennäköisyys oli suurempi määräaikaisilla (14,8 % vs. 5,7 %) kuin vakinaisilla. Määräaikaisessa työssä työskentelevät pitävät selvästi vakinaisia todennäköisempänä työpaikan oma-aloitteista vaihtoa (30,3 % vs. 12,1 %). %). Vakinaisessa työsuhteessa olevilla työolosuhteet puolestaan vaikuttavat oma-aloitteisen työpaikan vaihdon todennäköisyyteen. Vaihtamista todennäköisenä pitävät havaitsevat oman työnsä työilmapiirin ja olosuhteiden olevan heikompia (3,89 vs. 4,35) ja työn olevan vähemmän mahdollistavaa (3,42 vs. 4,02) kuin ne vakinaiset, jotka eivät pidä työpaikan vaihtamista todennäköisenä. Määräaikaisessa palvelussuhteessa olevilla työn mahdollistavuudessa ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja, mutta sen sijaan vaihtamista todennäköisenä pitävät kokevat työn ilmapiirin ja olosuhteet (4,08 vs. 4,60) sekä työn hallittavissa olon (3,19 vs. 3,89) selvästi huonommiksi, kuin määräaikaiset työntekijät, jotka eivät suunnittele oma-aloitteista työpaikan vaihtoa. Työn merkitystä oma-aloitteiseen työpaikan vaihdon todennäköisyyteen vahvistavat myös tiedot siitä, että osa-aikaisista joka neljäs (25,6 %) ja kokoaikaisista joka seitsemäs (13,6 %) piti todennäköisenä, että vaihtaa seuraavan vuoden aikana työpaikkaa omasta aloitteestaan. Jos vastaaja ilmoitti seuraavan vuoden aikana jokseenkin tai erittäin todennäköiseksi, että hänet irtisanotaan, työmatka pitenee vastentahtoisesti, työtunteja vähennetään vastentahtoisesti tai hän joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle työn perässä, luokiteltiin Varkautelaiset töissä: Työn piirteet ja tulevaisuuden näkymät pikkukaupungissa 75 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa hänen työelämänsä huononevan. Varkaudessa asuvista ja vastaushetkellä töissä olleista lähes joka kuudes (16,4 %) arvioi seuraavan vuoden työnäkymän huononevan omalla kohdallaan. Tämän työelämän huonontumista koskevan mittarin osalta määräaikaisten asema näyttää selvästi tukalimmalta. Yli puolet määräaikaisista työntekijöistä (54,2 %) katsoi oman työtilanteensa heikkenemisen olevan todennäköistä seuraavan vuoden aikana. Myös ikä näyttäytyy merkityksellisenä tekijänä. Varkauden kannalta on huolestuttavaa, että nuorimmat ikäryhmät näkevät oman työtilanteensa negatiivisimmassa valossa. Yli 50-vuotiaista vain 14 % arvioi oman työtilanteensa huononevan seuraavan vuoden aikana, kun taas 40–49-vuotiaista 28 % ja alle 40-vuotiaista 30 % arveli tilanteensa huononevan. Kutistuvien kaupunkien osaltahan on kirjallisuudessa huomattu nuorempien ikäryhmien olevan herkimpiä muuttamaan (mm. Hospers 2014, Avdoulus ym. 2019) samoin kuin sitä, että nuoremmille sukupolville taloudellisilla asioilla, ja etenkin työolosuhteilla on suurempi merkitys poismuuttoaikomuksiin (Guimarães ym. 2016). Työnantajasektorilla, sosioekonomisella asemalla tai sukupuolella ei yksittäisinä tekijöinä ollut merkitystä huononemista koskeviin näkemyksiin. Kun tarkasteluun otetaan työnantajasektori ja sosioekonominen asema, muutamia eroja ilmaantuu. Yksityisellä sektorilla alemmat toimihenkilöt kokivat huononemisen uhkan todennäköisimpänä (28,2 %). Julkisella sektorilla työskentelevistä ylemmistä toimihenkilöistä useampi kuin joka neljäs (25,8 %) piti todennäköisenä oman tilanteensa huonontumista seuraavan vuoden aikana. Julkisella sektorilla työelämän huonontumiskokemukset eivät liity pelkästään määräaikaisuuteen, sillä julkisen sektorin vakinaisista ylemmistä toimihenkilöistäkin useampi kuin joka viides (21,1 %) koki työtilanteensa huononemisen todennäköisenä seuraavan vuoden aikana. Gros-Balthazard ja Talandierhan (2020) ovat huomanneet julkisten palvelujen heikkenemisen tai niiden poistumisen olevan vaikuttamassa kaupunkien kutistumiseen. Myös Suomessa julkista 76 Antero Puhakka Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) sektoria on tietoisesti yritetty supistaa, mikä tarkoittaa vähäisempiä työmahdollisuuksia julkisen sektorin parissa. Työllä ja sen piirteillä on yhteys siihen, koetaanko oman työtilanteen olevan heikentymässä seuraavan vuoden aikana. Ne, jotka arvioivat oman työtilanteensa olevan heikentymässä, arvioivat työn mahdollistavat piirteet selvästi alhaisemmiksi kuin ne, jotka eivät arvioineet tilanteen olevan heikkenemässä (3,64 vs. 4,0). Samankaltainen tilanne havaitaan myös työilmapiirin ja olosuhteiden osalta, vaikkakin on huomattava, että oman työtilanteen huonontumistakin arvioivilla ulottuvuus saa erittäin korkeat arvot, mutta niillä, jotka eivät arvioi oman tilanteensa huonontumista, arvot ovat vieläkin korkeammat (4,15 vs. 4,34). Pohdinta Tässä luvussa on tarkasteltu Varkaudessa asuvien työssäkäyntiä sekä näkemyksiä omasta työstään ja sen tulevaisuudesta. Huomion kiinnittäminen vain itsensä työelämässä oleviksi luokitteleviin jätti suurimman osan kyselyn vastaajista (57 %) tarkastelun ulkopuolelle. Kunnallisverokertymääkin ajatellen kohtalonkysymys Varkauden näkökulmasta on se, miten hyvin työelämässä olevat varkautelaiset säilyvät varkautelaisina. Muun tilastotarkastelun perusteella tiedetään Varkauden olevan sekä työmatkapendelöinnin alkuettä loppukohteena. Varkaudessa asuminen ja muualla työssäkäynti kertoo siitä, että Varkaudessa halutaan asua, vaikka työpaikka sijaitsisikin muualla. Tilastokeskuksen tiedot osoittivat pendelöinnin selvästi lisääntyneen vuosien mittaan. Koulutusasteella oli suuri merkitys pendelöintiin ja etenkin ylemmän korkeakoulutusasteen suorittaneet pendelöivät selvästi muita useammin sekä Varkauteen että pois Varkaudesta. Yleiskuva Varkaudessa asuvien työssäkäynnistä on varsin positiivinen. Suurin osa (87,6 %) työskentelee vakituisessa palvelussuhtees- Varkautelaiset töissä: Työn piirteet ja tulevaisuuden näkymät pikkukaupungissa 77 Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa sa, ja etenkin Varkaudessa asuvilla naisilla on koko maan tasolla tarkasteltuna vakinainen palvelussuhde useammin (86,5 % vs. 81,2%). Miesten ja naisten välillä ei ollut eroja palvelussuhteen vakinaisuudessa. Osa-aikaisuudessa erot olivat varkautelaisilla erittäin suuret, sillä miehistä 4,3 % ja naisista 18,6 % työskenteli osa-aikaisina. Osaaikaisuuden erot paikantuvat Varkaudessa asuvilla yksityisen sektorin työpaikkoihin, joissa miehistä 3,3 % mutta naisista peräti 21,4% työskenteli osa-aikaisina. Eroon vaikuttanee se, että naiset työskentelevät yksityisellä sektorilla selvästi miehiä useammin alempina toimihenkilöinä (61,8 % vs. 22,4 %). Kyselyn perusteella emme tiedä, onko osa-aikaisuus pakotettua vai vapaaehtoista. Joka neljäs (24,5 %) osa-aikainen piti kuitenkin todennäköisenä, että vaihtaa työpaikkaa omasta aloitteestaan seuraavan vuoden aikana, mikä viittaa siihen, ettei osa-aikaisuus ole ollut ensisijaisesti oma valinta. Tähän viittaa myös se, että osa-aikaisista vastaajista useampi kuin joka neljäs (26,5  %) ilmoitti kotitaloutensa olevan vaikea tulla toimeen kotitalouden tuloilla, kun kokoaikaisista 11,7 % koki samoin. Kuten Saloniemi ja Virtanen (2008) toteavat, vakaa ja ennustettava ura oli tapa, jolla ihmiset sitoutuivat ja jolla heidät sitoutettiin työpaikkaan. Tähän sopimukseen nojautuminen toi lojaaliutta, turvaa ja myös samaistumisen mahdollisuuden olla osa meitä myös työelämässä. Valtaosalla varkautelaisista vastaajista työura näyttäytyy hyvin vakaalta sekä menneisyyden että tulevaisuuden osalta. Työn piirteet tukevat työssäjaksamista, ja kuva on suhteellisen positiivinen. Tarkemmassa tarkastelussa huomataan työn organisoinnilla olevan merkitystä etenkin tulevaisuuteen liittyviin käsityksiin. Joka kuudes vastaaja katsoi oman työtilanteensa huononevan seuraavan vuoden aikana. Tähän vaikuttivat työsuhteen laatuun liittyvät tekijät, kuten määräaikaiset ja osa-aikaiset palvelussuhteet samoin kuin työn sisällölliset piirteet kuten se koetaanko työ sisällöltään mahdollistavaksi. Nämä tiedot yhdistettynä tutkijoiden havaintoihin, joissa työolosuhteet ja työpaikan sijainti vaikuttavat etenkin nuorempien kutistuvien kaupunkien asukkaiden muuttoaikomukseen (Guimarães