Työelämän ristiriitainen kuva ja työelämän tutkimus

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY-NC-ND 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/ Työelämän ristiriitainen kuva ja työelämän tutkimus © Työelämän tutkimus 2003 Published version Ilmonen, Kaj Ilmonen, K. (2003). Työelämän ristiriitainen kuva ja työelämän tutkimus. Työelämän tutkimus, 1(1), 1-2. https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/87746 2003 ' Ty män tutkimus -lehden päämääränä o ,, ; 'tyoelamaan ja työyhteiskuntaan' kohdistuvaa tutki ; musta; keskustelua ja kehittämispyrintöj'a Le , ' 'artikkeliosaston käsikirjoitukset käyvät läpi nermaa-" ' ' lin tieteellisten artikkeleiden refereeprosessin. , ' Muiden osastojen materiaalin julkaisemisesta päättää * toimituskunta. Työelämän tutkimus julkaisee kirjoii tuksia molemmilla kotimaisilla kielillä. YksityiskohtaiSet kirjoitusohjeet löytyvät osoitteesta . .. io s ela ttl Antti Saloniemi. Tampe eri yliopisto, Tyoelaman tutki-. ' muskeskus, 330 T" antti. .saloniemiQuta. 'fi Toimituskunta Kaj Ilmonen, puheenjohtaja, ' ilmonenQdodojy . Pertti jokivuori, Ol 4 -260 2939, pjokivqcyu. fi *, , " jari Leskinen,0975I I 7530, jariJeskinenktfi Pertti Linkola. 09-l6006, pertti linkolaol fi , jukka Niemelä,02-3335l, niemelaQutufi ' t . Anneli Pulkkis.09-45l 366], anneli.pulkkitut.fi ; i'Graaf' nen suunnittelu' ja taitto * ' Timo Lehtinen, 03-375l9l6, tifnoJehtinenQL - Pääkirjoitus —? Kaj Ilmonen: Työelämän ristiriitainen kuva ja työeläaakko Virkkunen ja juha Pihlaja :”Organisaation ' Tuula Heiskanen: lnformaatioammateista tietoin- : Simo Salminen ja Seth Ayim Gyekye: Työtapatur— ;, Katsauksia ' Päivi Korvajärvi: Työpaikkojen uusi tulevaisuus - Tšijukka Niemelä: joustot ja tehokkuus ihmisyyden ; Antti Saloniemi: Tilat ja työttömät män tutkimus Artikkelit oppimisen" kulttuurinen ja historiallinen luonne tensiiviseen työhön mat, attribuutiot ja uskonto ghanassa Heikki Mäki-Kulmala: Urheilusta, bisneksestä ja sodasta ouko Nätti: Tilasto, sukupuoli ja työ sosiologien näkemyksiä Pekka Virtanen: Tutkimuspamfletti työhyvinvoinnista Hullun työn tauti) Antti Eskola: Hefaistos ja Shemeikka (Heikki Mäki-Kulmala: Näin puhui Sarasvuo) uhkana? (Richard SennetTyön uusi järjestys) Liisa Rantalaiho: Rekrytointi, ikä ja ageismi (Eero Riikonen, Mikko Makkonen, Ilpo Vilkkumaa: Harri Melin: Mitä on sitoutuminen? ja ammattijärjestöön - Kilpailevia vai täydentä viä?) (laniVuolteenaho:Työn lopun kaupunkiArjen maantiede, työttömyys ja kulttuurinen muutos) (Eeva—Leena Vaahtio: Rekrytointi, ikä ja ageismi) (Pertti jokivuori: Sitoutuminen työorganisaatioon ; TYOELAMAN; : RlSTlRllTAlNEN KUVA JA, TYO E.LAMAN TUTKIMUSj—p lämme mielenkiintoisia aikoja. l980-luvulta alkanut työelämän muutos ei ole missään vaiheessa pysähtynyt sellaiseen pisteeseen, josta voisi kehittää selkeän kuvan. Mikään muu ei tunnu enää olevan pysyvää kuin muutos. Sekään ei osoita johonkin erityiseen suuntaan kuten siinä vaiheessa, kun maamme modernisoitui ja teollistui. Niinpä työelämän tutkimuskaan ei voi antaa muutoksesta siinä määrin yksiselitteistä-kuvaa, että se tyydyttäisi sen paremmin julkisuutta kuin politiikan tekijöitäkään. Muutama yleinen huomio on kuitenkin mahdollista tehdä. Suomalaisen työelämän kehitystrendien kuva on monilta osin risti— riitainen. Se johtuu varmaan osaksi käytetyistä tutkimusaineistoista ja mm. niissä ilmenevästä kadosta. Lisäksi'on ilmeistä, ettei muutos etene suoraviivaisesti johonkin erityiseen suuntaan, ei edes työelämässä,vaikka jotkin trendit kuten tietotyön yleistyminen ovatkin ilmeisiä. Sanottu ilmenee lähinnä yleisellä tilastollisella tasolla.Yksittäisissä työorganisaatioissa tilanne vaihtelee sen sijaan jo yksistään niiden koon ja talouden sektorin mukaan. Esimerkiksi tiedotus ja luottamus toimivat paremmin pienissä työyksiköissä kuin suurissa, mutta myös niiden vastakohdat ovat edellisissä tuttuja. Työntekijöiden tilanne saattaa olla joissakin pienyrityksissä suorastaan patologinen mm. työpaikkakiusaamisen vuoksi. Toinen huomiota ansaitseva asia on työttömyys ja työsuhteiden epä-. varmuus. Työttömyys on edelleenkin aivan liian korkealla tasolla, eikä määräaikaiset työsuhteet ovat edelleen turhankin yleisiä. Niin työttömyys kuin määräaikaisuus kaventavat ihmisten tulevaisuuden perspektiiviä.Yhtenä ilmentymänä siitä on pettymyksen tunne.Y|<si osoitus siitä on, että juuri työttömät ja huonosti työllistyvät luottavat maassamme vähiten muihin ihmisiin ja maamme keskeisiin instituutioihin. Sikäli kuin epäluottamusta voidaan pitää keskeisenä syrjäytymisen ja tavallista alhaisemman eliniän ennustajana, näiden ihmisten luottamuksen romahtaminen on vakava asia. Se alentaa heidän elämänlaatuaan, heikentää » ! l l l l ; l l l f 39 c. :. ”9. E m heidän terveydentilaansa ja pudottaa heidät pahimmassa tapauksessa sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle. Kolmas asia on työvoiman ennenaikainen kuluminen.Vaikka työkykyä ylläpitävä toiminta onkin ilmeisesti yleistynyt suomalaisessa työelämässä, kiire ja emotionaalinen rasitus ovat vastaavasti lisääntyneetYhdessä ne saavat aikaan sen, että työntekijät eivät usko jaksavansa nykyisissä tehtävissään eläkeikään saakka. Mikäli näin käy, tämä on aina tragedia yksilötasolla Myös työvoiman käytön kokonaistasolla tämä on suuri pulma, erityisesti kun työikäisen väestön keski-ikä on vinhaa vauhtia kohoamassaTämän vuoksi myös yritysten tulisi kantaa huolta työvoiman jaksamisesta ja kiinnittää huomionsa työntekijöiden vanhenemiseen. Sen sijaan että heitä vieroksutaan tai jopa syrjitään työelämässä, heidän ikänsä tulisi ottaa huomioon työnteossa ja koulutuksessa. Jotkin aikaansa edellä olevat yritykset ovatkin jo ehättäneet tehdä näin. Neljäs ja samalla viimeinen huomiota ansaitseva asia on se, että yrityksissä eletään monenlaisissa todellisuuksissa.Yritysjohto ja työntekijät voivat kokea työorganisaationsa toiminnan täysin toisistaan poikkeavasti. Kysymys ei ole yksinomaan kahdesta erilaisesta maailmantulkinnasta, vaan myös siitä, että tieto ei valu sellaisenaan yritysjohdosta suorituspor— taalle. Kun lisäksi on mitä ilmeisintä, että eri työntekijäryhmätsaavat erilaista tietoa ja eriasteisesti samaakin tietoa, on todennäköistä, että ainakin suurissa työorganisaatioissa on enemmänkin kuin kaksi todellisuutta. Nyt olisikin toivottavaa, että näiden todellisuuksien välisiä kuiluja alettaisiin toden teolla kuroa umpeen työelämässä. Se ei vaatisi sen kummempaa kuin avoimen tiedon lisäämistä yrityksissä. jo yksistään sen on todettu kohentavan työorganisaation ilmapiiriä ja parantavan eri työntekijäryhmien halukkuutta lisätä yhteistyötään. ' Ristiriitainen kuva työelämästämme sisältää siis monia uhkatekijöitä, mutta tutkimuksen kannalta tilanne on kutkuttava. Työelämän nopea muutos ja muutoksen eritahtisuus eri aloilla saavat aikaan sen, että tutkimus vanhenee nopeasti. Siksi ei ole paikallaan vain tehostaa työelämän, vaan myös työelämän tutkimuksen tiedottamista. Samalla sitä tulisi viedä aikaisempaa kunnianhimoisempaan suuntaan. Nyt käsillä oleva lehti pyrkii palvelemaan näitä tarpeita. Se jatkaa vuodesta [990 ilmestyneen Työelämän tutkimuslehden perintöä, mutta nyt kuitenkin täysin uudistuneena ja astetta akateemisempana. Omalta osaltaan lehti pyrkii sekä lukijakunnan että tutkijoiden näkökulmasta täyttämään suomalaisessa julkisuudessa olevan ilmeisen aukon. Tavoitteena on olla alusta lähtien monipuolinen ja —tieteinen foorumi työelämän tutkimukselle. Tervetuloa osallistumaan lehdentekoon niin tutkijoina-kuin lukijoinakin. Kaj Ilmonen, toimituskunnan puheenjohtaja Miimi; 1 jaakko Virkkunen ' jajiiiiaiiiäihiaja gtppm kuittuurinenpja . historiallinen luonne i constellation of major technical and organizational innovations through the economic and social system must cause profbund changes in the structure as well as in the occupation and skill profiles and management systems. Moreover, precisely because each constellation is unique they will have very different effécts in each technological revolution (Freeman & Loucä 200l, 338) lt seems fairly obvious that the diffusion of the Organisaation oppiminen - ongelmallinen käsite Nykyisen, innovaatioita korostavan "tietoteknisen verkostotalouden" ja kansainvälisen kilpailun oloissa oppimisesta on tullut uudella tavalla yritysten menestymisen edellytys (Zuboff l988; Peters l992; Reich l992;Leonard-Barton 1995; Nonaka &Takeuchi l99S;CasteIs 1996; Freeman & Lougä l999).Vaikka juuri käynnissä oleva syvä historiallinen murros on nostanut yritysten oppimisen huomion polttopisteeseen, organisaation oppimisen tutkimus on ollut varsin vähän kiinnostunut oppimisen historiallisista muutoksista. Esimerkiksi vuonna ZOOI ilmestyneen arvovaltaisen Handbook of Organizational Learning & Knowledge (Dierkes ym. ZOOI) lähes tuhannella sivulla asiaa ei käsitellä lainkaan. Organisaation oppimista koskevassa tutkimuksessa tarkastelun kohteena on yleensä hallinnollinen yksikkö (Argyris & Schön l996; Kieser ym. ZOOI). Samaan hallinnolliseen yksikköön voi kuitenkin kuulua monia, toiminnallisesti toisistaan riippumattomiakin toimintoja.Tältä kannalta "organisaatio" on oppimisen tarkasteluun usein liian laaja kokonaisuus.Ta|oudellinen toiminta perustuu seen yhteistoimintaan. Siinä tapahtuvan oppimisen ymmärtämiseksi "organisaatio" taas on liian suppea kokonaisuus (Powell ym. l996;Arino & de IaTorre l998; Holmquist l999). Kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria (Vygotsky l987; Leontjev l975; Lurija 1979; Engeström 1987) tarjoaa vaihtoehtoisen tavan tarkas— tella niitä kollektiivisen oppimisen ilmiöitä, joita on luonnehdittu organisaation oppimiseksi. Selostamme tässä artikkelissa ensin, miten toiminnan teorian käsitteiden avulla voidaan eritellä organisaation oppimisen ilmiöitä. Sen jälkeen esittelemme Cristopher Freemanin ja Francisco Lougan taloushistoriallisen teorian teknisten innovaatioiden ja taloudellisen toiminnan muo— tojen yhteyksistä. Sen avulla pyrimme osoittamaan "organisaation oppimisen" yleisen historiallisen muutoksen.Täsmennämme kuvausta erittelemällä eräitä tuotantotoimintaan kytkeytyvän oppimisen historiallisesti muodostuneita järjestelmiä. Lopuksi tarkastelemme sitä, millä tavalla tämänhetkinen historiallinen murros on näkynyt eräissä kehittämishankkeissa,joissa on tuettu uuden toimintatavan luomista. ina>i>iirdv