TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Opinnäytetyö (YAMK) Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen 2019 Taru Sysinoro TARINOITA JOHTAJUUDESTA VARHAISKASVATUKSESSA Päiväkodin johtajien kokemuksia eri-ikäisten työntekijöiden johtamisesta Kaarinan päiväkodeissa
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro OPINNÄYTETYÖ (YAMK) TIIVISTELMÄ TURUN AMMATTIKORKEAKOULU Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen 2019 | 52 sivua, 4 liitettä (7 liitesivua) Ohjaajat Anssi Lähde ja Helena Malmivirta Taru Sysinoro TARINOITA JOHTAJUUDESTA VARHAISKASVATUKSESSA Päiväkodin johtajien kokemuksia eri-ikäisten työntekijöiden johtamisesta Kaarinan päiväkodeissa Kuntasektorilla on tapahtumassa laaja eläköityminen lähivuosina. Erityisesti yli 64-vuotiaiden osuus väestöstä on Kaarinassa ollut kasvussa jo pidempään. Kunta-alalla on panostettavaa ikäjohtamisen kehittämiseen Lisäksi kunnista pitää pystyä rakentamaan kilpailukykyinen työympäristö, joka houkuttelee osaavaa ja pätevää henkilöstöä. Tutkimus ”Tarinoita johtajuudesta varhaiskasvatuksessa” on päiväkodin johtajuutta ja eriikäisten työntekijöiden johtamista käsittelevä tapaustutkimus. Tutkimuksen lähestymistapa on narratiivinen. Tutkimusympäristönä on Kaarinan kaupungin varhaiskasvatus. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia kokemuksia päiväkodin johtajilla on johtamisesta. Tutkimuksen tehtävänä oli tuottaa tietoa Kaarinan kaupungin päiväkotien eriikäisten työntekijöiden johtamisesta ja työyhteisöjen toimivuudesta esimiesten kokemana. Aineisto kerättiin haastattelemalla päiväkodin johtajia käyttämällä avointa haastattelua. Tuloksissa kävi ilmi, että johtajuuskulttuuri ja johtaminen ovat muutoksessa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen pedagogiset vaatimukset kasvavat uuden varhaiskasvatuslain myötä. Tarinoissa tuli esille johtajien oma jaksaminen sekä työntekijöiden jaksamisen tukeminen. Vajaatyökykyiset ovat haaste esimiestyössä sekä työtiimien rakentamiselle päiväkodissa. On panostettava nuorten työntekijöiden työhön perehdytykseen ja ikääntyvien työntekijöiden osaamisen johtamiseen. Työntekijöiden osallisuuden ja vuorovaikutuksen lisääminen ovat keinoja edistää myönteistä ilmapiiriä. Ne auttavat työhön sitoutumista sekä edesauttavat työssäjaksamista. Tutkimustulosten pohjalta olisi tärkeää kehittää ikäjohtamista, muun muassa luomalla omat johtamiskäytännöt työuran eri vaiheisiin. ASIASANAT: varhaiskasvatus, johtajuus, ikäjohtaminen, narratiivinen, tapaustutkimus
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro MASTER’S THESIS | ABSTRACT TURKU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Management and Leadership in Health Care 2019 | | 52 pages, 4 appendices (7 pages) Instructors Anssi Lähde and Helena Malmivirta Taru Sysinoro NARRATIVES OF LEADERSHIP IN EARLY CHILDHOOD EDUCATION Kindergarten managers' experiences of managing diverse-aged employees in kindergartens in Kaarina Municipal sector is facing a large-scale retirement from the workforce under the upcoming years. Particularly, the percentage of people over 64 years has been growing for quite some time. Serious effort is needed for development of age management within the municipal sector. Additionally, municipalities should transform into more competitive working environment in order to attract educated and competent work force. “Narratives of Leadership in Early Childhood Education” is a case study on leadership of a day care unit and employees of diverse ages. The study is based on narrative approach. The research was performed within early childhood education units in the town of Kaarina. The aim of the study was to examine kindergarten managers’ experiences of management. The purpose was to provide information about the management of employees of diverse ages, and the functionality of the day care units as perceived by the managers. The research material was collected using open interviews of the managers. The results indicate that leadership and management culture within early childhood education is under change. Due to the new Act on Early Childhood Education and Care the pedagogical requirements have increased. The stories bring out the issues about managers’ own ability to cope and their ways for supporting employees’ capacity to work. Employees with limited capacity present a challenge for managerial work and when building up working teams. Effort needs to be put both in new employee orientation for young and skills management for elderly employees. Better employee participation and interaction are tools for favoring positive atmosphere. They encourage commitment to work and ability to cope at the workplace. The results support the importance of the development of age management, by e.g. creating different management policies for different job career stages. KEYWORDS: early childhood education, leadership, age management, narrative, case study
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 6 2 TUTKIMUKSEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ 8 2.1 Kuntien henkilöstörakenteen muutos 8 2.2 Varhaiskasvatus toimintaympäristönä 9 3 MUUTTUVA JOHTAJUUS VARHAISKASVATUKSESSA 10 3.1 Johtamisen lähtökohdat ja osa-alueet 10 3.2 Varhaiskasvatuksen johtajuudesta 13 3.2.1 Päiväkodin johtaminen 14 4 IKÄJOHTAMISTA TUKEVAT KÄYTÄNNÖT 16 4.1 Ikäjohtamisen määrittelyä 16 4.2 Johtamiskäytännöt ikäjohtamisen tukena 17 4.3 Työyhteisön merkitys ikäjohtamiselle 20 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 21 5.1 Metodologiset valinnat 21 5.1.1 Tapaustutkimus 22 5.1.2 Narratiivinen lähestymistapa 23 5.2 Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset 24 5.3 Aineistonkeruumenetelmät ja analyysi 24 5.4 Tutkimuksen luotettavuus ja eettiset kysymykset 27 6 JOHTAJUUS JA IKÄJOHTAMISEN TOTEUTUMINEN 29 6.1 Johtajan työnkuvasta 29 6.1.1 Henkilöstöjohtaminen 30 6.1.2 Pedagoginen johtaminen 31 6.1.3 Hallinnollinen johtaminen 33 6.2 Ikäjohtamisen keinoja 35 6.2.1 Arvojen pohtiminen 36 6.2.2 Työilmapiiri 37 6.2.3 Työssäjaksamisen tukeminen 38 6.2.4 Osaamisen johtaminen 39 6.3 Tulosten yhteenveto 40
TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA ARVIOINTI 42 8 POHDINTAA 45 LÄHTEET 47 LIITTEET Liite 1. Tutkimuksen saatekirje Liite 2. Haastattelurunko Liite 3. Tutkimuslupa Liite 4. Tietoa ja työkaluja ikäjohtamiseen KUVIOT Kuvio 1. Ikäohjelman osana käsiteltäviä työhyvinvoinnin osa-alueita 19
6 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro 1 JOHDANTO Tässä tutkimuksessa johtamista tarkastellaan osana kunnallisen varhaiskasvatuksen hallinnollispainotteista kontekstia ja johtamisen mahdollisuuksia vaatimuksiltaan muuttuvassa toimintaympäristössä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää esimiesten kokemuksia eri-ikäisten johtamisesta. Tämän tutkimuksen tutkimusympäristönä on Kaarinan kaupungin varhaiskasvatus, joka on osa sivistyspalveluita. Kaarinan kaupungissa toimii tällä hetkellä 13 kunnallista päiväkotia. Tavoitteena on selvittää johtajan käytännön toimintaedellytyksiä ikäjohtamisen soveltamiseen. Minkälaisia keinoja esimiehillä on johtaa eri-ikäisiä sekä kehittää ikäjohtamisen tilaa tutkimuskohteessa. Tutkimuksessa nousee esille narratiivisuus eli tarinallisuus. Kuuden päiväkodin johtajan äänen avulla tuodaan esille kokemuksia koskien johtajuutta ja eri-ikäisten työntekijöiden johtamista. Tutkimus on tapaustutkimus, jossa sovelletaan laadullisia menetelmiä. Laadullisena lähestymistapana sovelletaan narratiivista eli tarinallista tapaa. Tulokulma on esimiesten kokemuksissa. Tutkimus on ajankohtainen ja tärkeä, sillä työntekijöiden osaamisvaatimukset muuttuvat ja esimiehet ovat haasteiden edessä eri-ikäisten johtamisessa. Varhaiskasvatuksen laatua pyritään parantamaan henkilökunnan koulutusvaatimuksia nostamalla. Täällä hetkellä nuoren koulutetun henkilökunnan saaminen avoimin työtehtäviin on haasteellista. Väestön kehitystä leimaa myös ikärakenteen vanheneminen (Kaarinan kaupungin strategia 2018-2025). Erityisesti yli 64-vuotiaiden osuus väestöstä on Kaarinassa ollut kasvussa jo pidempään (Kaarinan kaupunki 2019). Kunnan hoito- ja kasvatusalan työtehtävistä on työntekijöitä jäämässä vanhuuseläkkeelle lähivuosina. Työntekijöiden jaksamisen tukeminen eläkeikään asti onkin esimiesten työn haasteena. Tämän tutkimuksen tekemiseen kiinnostus onkin lähtenyt omasta käytännön työstä varhaiskasvatuksessa. Toisessa luvussa käsitellään tutkimuksen toimintaympäristöä ja sen vaatimuksia. Kuntien henkilöstörakenne on muuttumassa. Kuntasektorilla on tapahtumassa laaja eläköityminen lähivuosina. Kunnista on pystyttävä rakentamaan kilpailukykyinen työympäristö, joka houkuttelee osaavaa, pätevää ja koulutettua henkilöstöä. Luvussa kerrotaan varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin muutosvaatimuksista uuden varhaiskasvatuslain voimaantulon jälkeen.
7 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Kolmannessa luvussa keskitytään johtajuuden lähtökohtiin ja osa-alueisiin. Päiväkodin muuttuvaa johtajuutta tarkastellaan johtajuuteen liittyvin käsittein, jossa keskeinen on pedagoginen johtajuus. Kerrotaan päiväkodin johtajan työn vaatimuksista ja rakennetaan kuvaa johtajan koulutusvaatimuksista. Neljännessä luvussa tarkastellaan ikäjohtamiseen liittyviä käytäntöjä työyhteisössä. Avataan ikäjohtamiseen liittyvää kokonaisvaltaista ihmiskuvaa. Kerrotaan minkälaisia johtamiskäytäntöjä eri eri-ikäiset tarvitsevat, jotta työntekijöillä on voimavaroja selviytyä työnsä haasteista ja vaatimuksista. Lisäksi kerrotaan työilmapiirin merkityksestä ikäjohtamiselle. Viidennessä luvussa kerrotaan tutkimuksen toteutuksesta ja metodologisista valinnoista. Käsitellään tapaustutkimusta tutkimusstrategiana ja narratiivista lähestymistapaa. Avataan tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset sekä kerrotaan tutkimuksen analyysitavasta. Pohditaan tutkimuksen luotettavuutta ja eettisiä kysymyksiä. Kuudes luku on tarinan rakentamista päiväkodin johtajien kokemuksista. Lisäksi tehdään tutkimuksen analyysiä kertomuksista. Tehdään yhteenvetoa tarinoissa keskeisiksi nousseista asioista. Seitsemännessä luvussa tehdään tutkimuksen johtopäätökset ja arviointia. Lopuksi esitellään jatkokehittämisideat sekä tulosten käyttöönotto. Lopussa on myös omaa pohdintaa tutkimusprosessista ja sen annista tutkijalle.
8 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro 2 TUTKIMUKSEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ Kunta-alan organisaatioiden tulee pyrkiä ennakoimaan muutoksia, koska ainoastaan sitä kautta on mahdollista varautua erilaisiin kehityskulkuihin. Varhaiskasvatuksen kuntatyöntekijät ikääntyvät, kuntien menot kasvavat, kilpailu työvoimasta kiristyy ja työelämään tulee uudella tavalla ajatteleva sukupolvi. (Keva 2019.) 2.1 Kuntien henkilöstörakenteen muutos Väestön, ja työvoiman ikääntymisellä on Suomessa vakavia taloudellisia ja sosiaalisia seuraamuksia. Ikääntymisen aiheuttamat julkiset kustannukset Suomessa nousevat vuonna 2050 OECD:n arvion mukaan 27,9 %:iin BKT:stä, kun se vuonna 2000 oli 19,4 %. (Ilmarinen, 2006, 19.) Kuntasektorilla on tapahtumassa laaja eläköityminen lähivuosina. Kunnista pitää pystyä rakentamaan kilpailukykyinen työympäristö, joka houkuttelee osaavaa ja pätevää henkilöstöä (Sydänmaanlakka 2015, 129). Kunta-alalla on panostettavaa ikäjohtamisen kehittämiseen. Halmeenmäen tutkimuksessa (2010, 70) tehdyn havainnon mukaan kunnissa ei ole riittävästi varauduttu eläkepoistumaan. Tutkimuksessa kävi esille, että kuntien suunnittelu- ja strategiaprosesseihin sisältyy eläkepoistuman huomioiminen. Eläkepoistumaan voidaan varautua, kun johdonmukainen kokonaisuus on nähtävissä. Kunta-alalta siirtyy eläkkeelle 302 537 henkeä vuosien 2019–2038 aikana. Se on 58,8 prosenttia nykyisistä kunta-alan työntekijöistä. Varsinais-Suomessa vuosien 2019- 2038 aikana jää 18 898 henkeä, joka on 41,6 prosenttia työntekijöistä. (Keva 2019). Kaarinan kaupungilta vuosina 2010- 2030 eläkkeelle siirtyy 1122 henkilöä, joka on 62,5 prosenttia työntekijöistä. (Kuntien eläkevakuutus 2009). Ne kunnat, joissa ei ole laadittu henkilöstöstrategiaa tai sitä vastaavaa suunnitelmaa, eivät pysty varautumaan muutokseen. Samoin on niiden kuntien tilanne, jotka ovat arvioineet eläkepoistuman liian pieneksi, eivätkä ne näe uhkana eläkepoistuman tuomia muutoksia ja haasteita. (Halmeenmäki 2010, 70.) Kunnalliselta sektorilta siirtyy vanhuuseläkkeelle lähivuosina määrällisesti eniten työntekijöitä hoito- ja opetusalalta. Varhaiskasvatuksessa työskentelevät lähihoitajat ja lastentarhanopettajat kuuluvat kuntasektorilla työskentelevien kuuden suurimman ammattiryhmän piiriin. (Keva 2019.) Kevan toimitusjohtajan Timo Kietäväisen mukaan osaa-
9 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro van henkilökunnan saaminen eläkkeelle jäävien tilalle on koko ajan haastavampaa. Henkilöstöpulaa helpottamaan tarvitaan kaikki keinot, joilla työssä jaksamista eläkeikään saakka lisätään ja poissaoloja vähennetään. Toimialan vetovoimaisuutta on myös lisättävä. (Kuntalehti 9.1.2019.) 2.2 Varhaiskasvatus toimintaympäristönä Kunnallinen varhaiskasvatus on osa kaupungin organisaatiota, jonka toimintaa ohjaa lainsäädäntö ja toisaalta poliittinen päätöksenteko. Kaarinan kaupungin strategisiin päämääriin kuuluvat muun muassa hyvinvoinnin edistäminen ennakoivasti sekä vastuullinen johtaminen. (Kaarinan kaupungin strategia 2018- 2025.) Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen strategia muodostuu neljästä eri osa-alueesta: taloudellisuus, prosessien laatu, uudistuminen ja työkyky sekä vaikuttavuus. Lähtökohtana on, että kaikkien neljän näkökulman tasapuolinen kehittäminen on koko varhaiskasvatuksen kehittämisen ja arvioinnin perusta. (Kaarinan kaupunki 2017.) Varhaiskasvatus on muutoksessa uusien varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden soveltamisessa. (Opetushallitus 2016). Toimintakulttuurin muutos työhön vaatii sekä työntekijöiltä että esimiehiltä uutta näkökulmaa ja osaamista työhön. Toimintakulttuurin käsitteen ymmärtäminen varhaiskasvatuksessa vaihtelee suuresti. Laajasti ajateltuna ymmärretään, että suomalaisessa varhaiskasvatuksessa on jossain määrin samanlainen toimintakulttuuri. Toimintakulttuurin yhtenäistämiseen tähtäävät myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Ne velvoittavat jokaisen suomalaisen varhaiskasvatusyksikön toimimaan yhteisten arvojen ja pedagogisten linjausten mukaisesti. Tämä koskee kunnallisia sekä yksityisiä päiväkoteja, perhepäivähoitoryhmiä tai muita varhaiskasvatuspalveluita tarjoavia yksiköitä. (Ahonen 2017, 60.) Viime vuodet ovat olleet vauhdikkaita varhaiskasvatuksen kehittämisen kannalta. Muutokset sosiaali- tai perusturvalautakuntien alaisuudesta sivistys- tai opetuslautakuntien alaisuuteen eivät ole ainoita muutoksia varhaiskasvatuksen organisaatiorakenteessa (Soukainen 2015, 19.) Varhaiskasvatuslainsäädännön ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden uudistusten jälkeen alkoi paikallisten suunnitelmien päivitystyö. Muutokset ovat oikealla tavalla kirkastaneet varhaiskasvatusta osana kasvatus- ja koulutusjärjestelmää ja vahvistaneet varhaiskasvatuksen opettajan, erityisopettajan ja päiväkodin johtajan työtä ja vastuita. Samalla opettajien ja johtajien työ on muuttunut entistäkin vaativammaksi. (OAJ 2019.)
16 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro 4 IKÄJOHTAMISTA TUKEVAT KÄYTÄNNÖT Työelämän ja uran vaiheessa ihmisillä on erilaisia vahvuuksia ja myös erilaista tuen tarvetta. Nämä vaiheet eivät liity suoraan ikään, usein kuitenkin ikääntymiseen. Hyvät toimintamallit ja johtamiskäytännöt tukevat työntekijöiden jaksamista ja työmotivaatiota työuran eri vaiheessa. (Työterveyslaitos 2019a.) 4.1 Ikäjohtamisen määrittelyä Ikäjohtaminen perustuu kokonaisvaltaiseen ihmiskuvaan (Ilmarinen 2006, 398; Manka 2006, 12; Lundell ym. 2011, 290). Rauhalan mukaan (2005, 31) siinä huomioidaan yksilön fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet ja näiden väliset suhteet sekä ympäristö. Tutkimuksissa on myös kehitetty erilaisia ikäjohtamisen malleja (Feissel ym. 2018, 5). Simströmin (2009, 48) mukaan ikäjohtaminen tarkoittaa iän ja ikäsidonnaisten tekijöiden, mutta myös erilaisuuden ja yksilöllisyyden huomioon ottamisesta johtamisessa, töiden suunnittelussa ja organisoinnissa. Ikäjohtaminen merkitsee sitä, että eri-ikäiset ihmiset otetaan huomioon työyhteisössä. Eri-ikäisillä ihmisillä on erilaisia tarpeita, vahvuuksia ja valmiuksia. Töitten järjestelyt pitää sovittaa siten, että otetaan huomioon eri-ikäisten ihmisten vahvuudet ja tuen tarpeet. (Ilmarinen ym. 2003, 7-10; Manka 2006, 12.) Lundell ym. (2011, 290) tarkoittaa ikäjohtamisella ikäsidonnaisten tekijöiden huomioon ottamista ja ikätietouden hyödyntämistä henkilöstövoimavarojen johtamisessa. Lähtökohtana on ikäsidonnaisten tekijöiden tunnistaminen sekä tämän tiedon hyödyntäminen organisaation johtamisessa. Eri-ikäisten johtaminen ei tarkoita vain tietyn ikäisiä työntekijöitä, vaan se ulottuu myös ikäpolviin, jotka ovat työuransa eri vaiheessa (Ahonen ym. 2015, 116). Varhaiskasvatus on tyypillisesti naisvaltainen ala, jossa naisten osuus työvoimasta on yli 90 % (Tilastokeskus 2019). Naisammateille on ominaista kasvatus-, hoito- ja palvelutehtävät (Ruohonlinna, 2009, 29). Kunnallisen varhaiskasvatuksen naisvaltaisen henkilöstön ikäjakauma painottuu ikääntyviin (Sydänmaanlakka 2015, 129). Käytännön työ on sekä fyysisesti että henkisesti varsin kuormittavaa. Työntekijöiden ikääntyminen ja iän tuomat fyysiset rajoitteet ovat haasteena työssä. Lisäksi suurin osa työntekijöistä eläköityy seuraavan kymmenen vuoden aikana ja varhaiskasvatusta uhkaa työvoimapula (Keva 2019). Nuorten työntekijöiden sitoutuminen työhön ja alan vetovoimaisuuden lisäämi-
17 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro nen nuorten saamiseksi avoimiin työtehtäviin tuottavat myös haasteita johtamiselle. Julkisella sektorilla tarvitaan hyvää suorituksen johtamista ja lisää henkilöstöjohtamista (Sydänmaanlakka 2015, 49, 129). Esimiestyössä ikäjohtaminen konkretisoituu käytännön tasolle, jonka seuraukset näkyvät koko työyhteisössä. Esimiestyössä tulisi korostaa työyhteisön yhteisiä tavoitteita ja toteuttaa ikäystävällistä esimiestyötä niin, että kaikkien työntekijöiden vahvuuksia hyödynnetään yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. (Wallin 2014, 45- 46.) Ikäjohtamisella on työpaikan varhaiskasvatuksen kontekstissa monta ulottuvuutta. Tärkeän lähtökohdan ikäjohtamiselle antavat ylimmän johdon sitoutuminen eri-ikäisten tasapuoliseen kohteluun yhdessä monimuotoisuutta tukevan henkilöstöstrategian ja olemassa olevien ikäystävällisten toimintatapojen kanssa. (Kunze ym. 2013, 413.) Kivirannan (2010, 13) mukaan eri-ikäisten johtamisella tai lyhyemmin ikäjohtamisella tarkoitetaan iästä ja kertyneestä kokemuksesta johtuvan erilaisuuden huomioimista sekä johtamistyyleissä että esimiestyössä käytettävissä keinoissa. 4.2 Johtamiskäytännöt ikäjohtamisen tukena Ikäjohtaminen on osa hyvää johtamista. Ikäohjelmat ja ikäjohtaminen ovat nousseet voimakkaasti esille. Tähän on syynä toisaalta työikäisen väestön keski-iän nousu työelämään tulevien ikäluokkien pienentyessä, työvoiman saatavuus ja toisaalta se, että tietoisesti tavoittelemme nykyistä pidempiä työuria. Ikäohjelman tavoitteena on myös auttaa työyhteisöjä näkemään eri-ikäisyys työpaikan voimavarana ja hyödyntämään monimuotoisen työyhteisön vahvuudet. Tämä tarkoittaa käytännössä työyhteisötaitojen edistämistä, erilaisuuden hyväksymistä ja eri ikävaiheisiin liittyvien kuormitustekijöiden hallitsemista tarvittavin tukitoimin ja joustoin. (Työturvallisuuskeskus 2019.) Eri-ikäisillä ihmisillä on erilaisia tarpeita, vahvuuksia ja valmiuksia, ja nämä tulisi ottaa johtamisessa huomioon (Halme 2011, 27). He tarvitsevat erilaisia johtamiskäytäntöjä, jotta työntekijöillä on voimavaroja selviytyä työnsä haasteista ja vaatimuksista. Nuorilla alle 30-vuotiailla korostuu tukea antavan esimiestyön merkitys: tällöin työn tekemiseen tarvitaan resursseja, koska oma asiantuntemus on usein vähäisempää. Keski-ikäiset korostavat lähiesimiestyössä keskustelun ja työhön liittyvien vaikutusmahdollisuuksien merkitystä. (Nuutinen ym. 2013, 4.)
18 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Erityisesti yli 40-vuotiaillla sekä työn lopettamisettä ennenaikaisiin eläkeaikomuksiin ovat yhteydessä työn voimavaroihin liittyvät tekijät ja kehittymismahdollisuudet työssä. Mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua työtä koskeviin asioihin tarjoaa keinon kehittää omaa työtään. Yli 50-vuotiailla korostuu arvostava esimiestyö, jossa tehty työ huomioidaan. Eri -ikäisten johtamisessa on olennaista eri-ikäisten tarpeiden ja toiveiden kuuntelu sekä työntekijöiden kokemusten huomioon ottaminen. (Nuutinen ym. 2013, 5.) Tämä edellyttää myös lähiesimiehen läsnäoloa ja työyhteisön arjen tuntemusta. Yksilöllisyyttä tuetaan esimiehen taholta, mutta oppiva työyhteisö on kokonaisuus, jossa tarvitaan huomaavaisuutta ja kunnioitusta. Mitä paremmin työyhteisössä on sovittu yhteisistä toimintaperiaatteista, sitä paremmin arki sujuu ja on sijaa yksilöllisyydelle. (Helenius & Lummelahti 2018, 22.) Tällainen työyhteisö ei synny itsestään, vaan avoimen keskustelun ja ennen kaikkea esimerkillä johtamisen kautta. Sen toteutumista voidaan edistää työpaikan tarpeisiin perustuvalla ikäohjelmalla. Yksi sen keskeisistä tavoitteista on, että työpaikoilla muodostuu käytännöksi keskustella säännöllisesti kaikkien työntekijöiden kanssa ikään, elämänvaiheisiin, työntekoon ja työuraan liittyvistä kysymyksistä. (Työturvallisuuskeskus 2019.) Johtamisen näkökulmasta haasteena on pitää yllä organisaation osaamista ja työyhteisön toimivuutta (Halme 2011, 29). Johtamisessa ja esimiestyössä on tärkeää tunnistaa omassa työyhteisössä esiintyvät työuran vaiheet ja tiedostaa yksilöllisten elämäntilanteiden merkitys. Työtä koskevat odotukset ja suhde työhön muuttuvat. Kokemus kasvaa ja ammatti-identiteetti kehittyy. Terveys ja työkyky vaihtelevat vuosien kuluessa. Elämäntilanne vaikuttaa siihen, kuinka paljon ihminen pystyy panostamaan työhön. Esimiehet voivat tarjota työntekijöille tukeaan ja avuksi käytännön ratkaisuja, joita työpaikalla on mahdollista toteuttaa. (Työterveyslaitos 2019b.) Vaikuttavan ikäohjelman aikaansaamiseksi tulee kehittämistoimenpiteiden lähteä työpaikan omista tarpeista. Ohjelma tulee koota työpaikan eri osapuolien yhteistyönä. Ikäohjelma on hyvä kytkeä osaksi työpaikan muita henkilöstön kehittämiseen ja työhyvinvointiin liittyviä ohjelmia. Kuvio 1. tarjoaa yhden tavan hahmottaa ikäohjelman osana käsiteltävät työhyvinvoinnin osa-alueet. (Työterveyslaitos 2019b.)
19 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Kuvio 1. Ikäohjelman osana käsiteltäviä työhyvinvoinnin osa-alueita (mukaillen Työturvallisuuskeskus 2011) Esimiestyössä ikäjohtaminen konkretisoituu ja tapahtuu viime kädessä kahden eri asemassa olevan henkilön kohtaamisessa, jonka seuraukset näkyvät kuitenkin koko työyhteisössä. Niinpä esimies joutuu tasapainottelemaan eri-ikäisten ja työuran eri vaiheissa olevien alaistensa vahvuuksien hyödyntämisen ja tarpeiden huomioimisen kanssa. Erilaisuuden korostaminen, yksilöiden johtaminen ja yksilön suoriutumisesta palkitseminen hyödyttävät yksilötasolla, mutta vähentävät työyhteisötasolla sitoutumista ja alentavat työyhteisötaitoja, jotka johtavat organisaatiotasolla alhaisempaan tehokkuuteen. Ikäystävällisessä esimiestyössä tulisikin korostaa työyhteisön yhteisiä tavoitteita ja hyödyntää kaikkien työntekijöiden vahvuuksia näiden yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. (Wallin, 2014, 46.) Ikäjohtaminen onnistuu, kun myös työyhteisön jäsenet ymmärtävät ja hyväksyvät erilaisuuden merkityksen. Siksi ikäjohtamisen perusteet on välitettävä soveltuvin osin myös työyhteisöjen jäsenille. (Ilmarinen 2006, 197.)
20 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro 4.3 Työyhteisön merkitys ikäjohtamiselle Tutkimusten mukaan suuriin ikäluokkiin kuuluvien kiinnostus jatkaa työelämässä riippuu enemmän työpaikan ilmapiiristä (Ilmarinen 2006, 12). Mankan (2006, 62) mukaan toimiva työyhteisö ilmenee työyhteisötaitoina ja avoimena vuorovaikutuksena, jolloin työssä ollaan valmiita auttamaan työkavereita. Hyvän työyhteisön ilmapiirin merkitys tulee esille myös Utriaisen (2009, 120) tutkimuksessa ikääntyvien hoitotyöntekijöiden työhyvinvoinnista. Hyvä työilmapiiri edistää terveyttä. Keskeistä ilmapiirin mittaamisessa on työyhteisön vuorovaikutuksen laatu, jota voidaan arvioida esimiehiltä ja työkavereilta saadun tuen määränä sekä yhteisenä keskusteluna työn tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. (Manka 2006, 61- 62.) Hyvä ilmapiiri mahdollistaa luovuuden ja houkuttelee osaavia työntekijöitä. Se kestää myös tilapäiset vastoinkäymiset ja epävarmuuden. Hyvän työilmapiirin kannalta on olennaista myös johtajuuden läpinäkyvyys. (Manka ym. 2013, 16.) Malkamäen (2017, 9) mukaan johtamisen läpinäkyvyys muodostuu viestintä- ja vuorovaikutusjärjestelmän toimivuudesta, valvontamenettelyn toimivuudesta, odotusten yhdenmukaisuudesta ja ennen kaikkea johtamisen yhdenmukaisuudesta. Viitalan (2002, 189- 190) mukaan työurien pidentämisessä on kaksi avainkysymystä. Työntekijät jaksavat työssä pidempään, kun työpaikan ilmapiiri on kunnossa ja työntekijöiden osaamista kehitetään jatkuvasti. Palveleva johtaminen tukee hyvää työilmapiiriä, koska se vahvistaa yhteisyyden tunnetta ja innostusta. Vahvan yhteisön tunnusmerkkejä ovat yhteiset tavoitteet, tasaarvoisuus, ennakoitavuus, oikeudenmukaisuus ja kannustavuus. Palveleva johtamistyyli näkyy empatiakykynä aistia ryhmien tunteita ja niihin liittyviä inhimillisiä tarpeita ja odotuksia. (Aro 2018, 77- 78.) Lundell ym. kirjoittavat (2011,12) ikäjohtamisen työnkaarimallin mukaisesta johtamisen tavasta, jossa huomio kiinnitetään ikääntyvistä kaikkiin ikävaiheisiin ja koko työuraan sen alkumetreiltä lähtien. Halmeen mukaan (2011, 24) työpaikoilla johtaminen on haasteen edessä, kun ikääntymisilmiöön liittyvät tekijät, kuten ikärakenteen vääristymät, henkilöstön heterogeenisyys, eläköityminen ja muutokset ikääntyvien toimintakyvyssä, aiheuttavat painetta kehittää johtamistyötä. .
21 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tämä tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tapaustutkimus. Tapaustutkimuksessa on mahdollista, että aineisto yllättää tutkijan. Aineisto saattaa vihjata tutkijalle täysin erilaisia teemoja, kysymyksiä ja arvoituksia, kuin tutkija oli olettanut etukäteen. Näin syntyy uutta teoriaa kehittävä tapaustutkimus. (Eriksson & Koistinen 2005, 25- 26.) 5.1 Metodologiset valinnat Tutkimus on kerrontalähtöinen, jonka tutkimusaineistona ovat esimiesten kertomukset. Laadullista tutkimusta on mielekästä kutsua ymmärtäväksi tutkimukseksi, koska erottelu perustuu tietämisen tapaan; ilmiötä voidaan joko ymmärtää tai selittää. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 28.) Tutkimukseen liittyy myös laadulliseen tutkimukseen ominainen tietämisen subjektiivisuus. Se nostaa tarinat tarkastelun kohteeksi ja tuo tutkittavan äänen kuuluville. (Hänninen 2010, 157.) Lähtökohtana kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimuksessa on todellisen elämän kuvaaminen. Tähän liittyy ajatus, että todellisuus on moninainen. Tutkimuksessa on kuitenkin otettava huomioon, että todellisuutta ei voi pirstoa osiin. Tapahtumat muovaavat samanaikaisesti toisiaan, ja onkin mahdollista löytää monensuuntaisia suhteita. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa pyritään tutkimaan kohdetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa on pyrkimyksenä löytää tai paljastaa tosiasioita kuin todentaa jo olemassa olevia väittämiä. (Hirsjärvi ym. 2015,161.) Narratiivisella lähestymistavalla on tässä tutkimuksessa kaksi ulottuvuutta. Sen lisäksi, että narratiivista analyysia käytetään keskeisenä metodologisena valintana, narratiivisuus on tapa hahmottaa teoreettisesti johtamista ja ikäjohtamista. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa aineistonkeruu ja käsittely kietoutuvat yhteen. Usein jo aineistonkeruuvaiheessa tutkijalta vaaditaan analyysiin liittyvää osaamista, sillä alustavaa tulkintaa joudutaan tekemään jo aineistoa kerättäessä. (Hakala 2010, 18.) Laadullisessa tutkimuksessa aineistoa tarvitaan juuri niin paljon, kun se on aiheen ja asetetun tutkimustehtävän kannalta on välttämätöntä. Yksi tapa ratkaista kysymys aineiston riittävyydestä on sen kyllääntyminen eli saturaatio. On kaikin puolin järkevää ajatella aineistoa olevan tarpeeksi, kun uudet tapaukset eivät enää tuo tutkimusongelman kan-
22 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro nalta uutta tietoa eli aineisto alkaa niin sanotusti toistaa itseään. (Eskola & Suoranta 1998, 62-63.) 5.1.1 Tapaustutkimus Tutkimusstrategiana on tapaustutkimus, jonka tulokset ovat tietyin rajauksin siirrettävissä muiden vastaavien organisaatioiden hyödynnettäviksi. Tuotettuja teoreettisia käsitteitä tai malleja voidaan kokeilla muiden tapausten selittämiseen, ainakin samassa tai samantyyppisessä kontekstissa. (Eriksson & Koistinen 2005, 34.) Tapaustutkimuksessa keskeistä on juuri tutkittava tapaus tai tapaukset, joiden määrittelylle tutkimuskysymys, tutkimusasetelma ja aineistojen analyysit perustuvat (Eriksson & Koistinen 2005, 1). Tässä tapaustutkimuksen kiinnostuksen kohteena on tietyssä ympäristössä tapahtuva käytännön toiminta, johtaminen ja ikäjohtaminen. Oleellista on, että tutkittavan tapauksen pystyy rajaamaan kohtuullisen selkeästi muusta kontekstista. Pettigrew (1997) tuo esiin, että ”tapaus” voi olla myös ilmiö tai ajallinen prosessi, jonka rajoja suhteessa kontekstiin on vaikea määrittää. Tapaustutkimus on kokonaisvaltaista ja systemaattista kuvausta (Eriksson & Koistinen 2005, 5). Syrjälä (1996, 13-16) korostaa, että kvalitatiivinen tapaustutkimus kohdistuu nimenomaan ennemminkin prosessiin, koko tutkimuskohteena olevaan ympäristöön ja ilmiöön sekä uuden oivaltamiseen eikä niinkään tuotteisiin, yksittäisiin muuttujiin tai aikaisempiin tutkimuksiin pohjautuvien näkemisten todentamiseen. Aineiston hankinta on avointa ja strukturoimatonta, koska tutkija on kiinnostunut siitä, miten tutkittavat itse jäsentävät maailmaansa ja kokemuksiaan siitä. Kvalitatiivisessa tapaustutkimuksessa ei pyritä tarkkojen, ennalta asetettujen hypoteesien todentamiseen. Pikemminkin prosessi voi muodostua ilmiötä kuvaavien tuntemattomien yhteyksien löytämistä, uusien käsitteiden keksimistä ja entistä syvällisempää todellisuuden ymmärtämistä tutkimusaineistosta käsin. Tässä tapaustutkimuksessa tarkastellaan ”tapausta” (case), jonka määrittely, analysointi ja ratkaisu on tämän tutkimuksen keskeinen tavoite. (Eriksson & Koistinen 2005, 4.) Tässä tutkimuksessa tapaus rajataan Kaarinan päiväkotien kuuden johtajan kokemuksiin varhaiskasvatuksen kontekstissa. Uutta etsivässä ja kuvailevassa tapaustutkimuksessa aineiston tarkastelu erilaisista tai eri toimijoiden näkökulmista useimmiten parantaa tutkimuksen kiinnostavuutta. Ta-
23 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro paustutkimuksessa on myös esitettävä riittävä näyttö ehdotetuista tuloksista. Tämä merkitsee sitä, että aineisto on analysoitu riittävän hyvin, jotta tutkija pystyy rakentamaan raportissaan polun aineistosta analyysin kautta johtopäätöksiin. Lopulta hyvä tapaustutkimus on raportoitu vakuuttavasti, luotettavasti, uskottavasti ja mielenkiintoisesti. (Eriksson & Koistinen 2005, 42.) 5.1.2 Narratiivinen lähestymistapa Kielenkäyttöön pohjautuvat tutkimustavat ovat lisääntyneet. Nikkanen (2006, 27) kirjoittaakin, että on jopa alettu puhua narratiivisesta tai elämänkerrallisesta käänteestä. Narratiivinen eli tarinallinen lähestymistapa sopii hyvin ihmistutkimuksessa esiin tulleeseen haasteeseen tarkastella ihmistä aktiivisena ja merkityksiä antavana toimijana. Ihmiselämä nähdään myös prosessimaisena, kielellisesti tulkittavana aikaan ja paikkaan sidottuna. Tarinallisella lähestymistavalla tarkoitetaan sellaista kasvatustieteellistä tutkimusta, missä tarina koetaan tärkeänä ajattelun ja elämän jäsentämisen muotona. Tarinallinen kerronta sopii tähän tutkimukseen. Tässä tutkimuksessa se on avoimessa haastattelussa tuotettu tarina, jossa esimiehet kertovat kokemuksiaan johtajuudesta ja eri-ikäisen johtamisesta. Narratiivisuudella viitataan lähestymistapaan, jolla kertomusten avulla ymmärretään omaa elämää ja tehdään oman elämän tapahtumista merkityksellisiä (Hirsjärvi ym. 2015, 218). Käsitteelle narratiivisuus ei ole vakiintunutta yleispätevää suomenkielistä nimitystä. Narratiivisella tutkimuksella voidaan viitata tietämisen tapaan tai tiedon luonteeseen. Narratiivisessa tutkimuksessa pyritään tutkijan ja tutkittavien yhteisesti luomaan merkitykseen. (Heikkinen 2010, 143-145.) Narratiivi voidaan suomentaa kertomukseksi, tarinaksi tai tapahtuman kuluksi. Kertomukset toimivat tiedon välittäjinä ja tuottajina. (Hirsjärvi ym. 2015, 218.) Tässä tutkimuksessa käytetään väljästi synonyymeinä narratiivia, kertomusta ja tarinaa. Tämän tutkimuksen narratiivi on esimiehen tarina johtajuudesta. Tarinallisessa tutkimuksessa on mielenkiinnon kohteena itse kokemus ja siitä kerrottu tarina. Tarinan kautta kertomus rakennetaan uudelleen ja tehdään uudelleenarviointia ja reflektointia.
24 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro 5.2 Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset Tutkimuksella on aina jokin tarkoitus tai tehtävä. Tarkoitus ohjaa tutkimusstrategisia valintoja. (Hirsjärvi ym. 2015, 137.) Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selittää minkälaisia kokemuksia esimiehillä on Kaarinan kunnallisen päiväkotien eriikäisten työntekijöiden johtamisesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia kokemuksia esimiehillä on johtamisesta. Tämän tutkimuksen tehtävänä on tuottaa tietoa Kaarinan kaupungin päiväkotien eriikäisten työntekijöiden johtamisesta ja työyhteisöjen toimivuudesta esimiesten kokemana. Esimiesten tarinoiden avulla tehdään näkyväksi ikäjohtamisen keinot ja haasteet työyhteisössä. Tutkimustehtävä on: Minkälaisia kokemuksia esimiehillä on eri-ikäisten työntekijöiden johtamisesta? Tutkimuskysymykset: 1. Miten johtajuus toteutuu työnkuvan puitteissa? 2. Mitä keinoja on ikäjohtamiselle? 3. Mitkä ovat esimiesten kokemat eri-ikäisten työntekijöiden johtamisen haasteet? Tutkimuskysymykset tarkentuivat ja muotoutuivat vähitellen aineiston keruun ja analysoinnin aikana. Tutkimuskysymysten täytyy sopia narratiiviseen tutkimusotteeseen. 5.3 Aineistonkeruumenetelmät ja analyysi Tässä tutkimuksessa lähestyttiin johtajien tuottamaa kerrontaa eri-ikäisten työntekijöiden johtamisesta narratiivisen tapaustutkimuksellisesta otteesta käsin. Aineiston keräämisessä käytettiin esimiesten kertomuksia, jolla pyrittiin saamaan esille mahdollisimman tarinallista aineistoa. Heikkisen (2002, 23) mukaan ihminen ymmärtää elä-
25 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro mänsä tapahtumat tarinan muodossa ja rakentaa identiteettinsä kertomusten välityksellä. Tutkija tuo oman kokemus- ja merkitysmaailmansa haastattelutilanteeseen ja aineiston analyysiin ja kertomus valmistuu lopulta tutkimuksen lukijassa (Ruusuvuori & Tiitula 2005,194). Haastattelijalla on pitkä kokemus varhaiskasvatuksen alalta. Haastateltavat toimivat Kaarinan päiväkodeissa johtajina, jossa yhdessä tutkija itse työskentelee lastentarhanopettajana. Haastattelutilanteessa pyrittiin objektiivisuutteen, jolloin haastateltavan omat mielipiteet eivät vaikuta haastattelutilanteeseen. Tutkimuksen haastatteluja varten anottiin tutkimuslupa (Liite 3.) Kaarinan kaupungin varhaiskasvatuksen johtajalta. Haastatteluihin osallistuvat vahvistivat suostumuksensa allekirjoittamalla kirjallisen suostumuksen, joka on osa haastattelun saatekirjettä (Liite 1.). Heille kerrottiin haastatteluun liittyvistä asioista. Haastatteluun osallistuminen oli vapaaehtoista ja luottamuksellista. Haastateltavalla oli mahdollisuus keskeyttää haastattelu ja oikeus kieltää käyttämästä häneen liittyvää aineistoa. Tietoja kerättiin tarinoista, joita saatiin haastattelemalla varhaiskasvatuksessa työskenteleviä päiväkodin johtajia. Haastattelun kuluessa tehtiin tarkentavia kysymyksiä johtajien esille ottamista asioista ja haastatteluissa oli avoin ilmapiiri. Haastattelutilanteessa tarinallisuutta edisti avoin haastattelu, jolloin tutkijalla oli mahdollisuus tarkentaviin kysymyksiin tarinan edetessä. Avoimessa haastattelussa haastelija selvittelee haastateltavan ajatuksia, mielipiteitä, tunteita ja käsityksiä sen mukaan, kun ne tulevat aidosti vastaan keskustelun kuluessa (Hirsjärvi ym. 2015, 209). Kaarinan päiväkotien kolmeentoista johtajaan otettiin yhteyttä sähköpostilla, jonka jälkeen kuusi johtajaa ilmoitti suostuvansa haastatteluun. Haastattelija sopi haastatteluajan sähköpostilla ja haastattelut toteutettiin esimiesten työpaikoilla. Kaikki haastatteluun osallistuneet kuusi päiväkodin johtajaa toimivat yksikössään hallinnollisina johtajina. Johtajilla oli tehtävään vaadittava korkeakoulututkinto tai lastentarhanopettajan koulutus. Lähes kaikilla oli myös johtamisen erikoisammattitutkinto. Anonymiteetin turvaamiseksi kyselyn taustamuuttujat mietittiin huolellisesti eikä tästä johtuen esimerkiksi sukupuolta tai tarkkaa työpaikkaa ole ilmoitettu. Haastattelutilanteet olivat rauhallisia ja luottamuksellisia. Haastattelut olivat kestoltaan 48 minuutista 66 minuuttia pitkiä. Haastatteluun osallistuneille kerrottiin, että aineisto käsitellään luottamuksellisesti. Haastattelut toteutettiin lokakuun 2018- tammikuun 2019 välisenä aikana.
32 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro H5.”On niin paljon kaikkea. Kaikki muuttuu ja uudistuu. Varhaiskasvatuslaki on tietysti iso juttu ollut.” H4.”Tänä päivänä, nyt kun siihen tullut vasun velvoittavuudet ja se mielletään, että se on tämän kasvatusjärjestelmän alku. Se on kaventanut sitä, että missä sä voit touhuta siellä lasten kanssa. Se on ollut ihmisille semmoinen iso juttu. On myös johtajille semmonen kasvun paikka. Nyt täytyy määrätyllä tavalla vaatia, määrättyjä asioita. Ei voi jäädä enää sen varaan, että tehdään jos halutaan.” Työtehtävät ovat monimutkaistuneet ja työn tulos aikaansaadaan yhä useammin yhdessä muiden kanssa, mikä haastaa myös oppimaan. Kun työssä korostuvat vuorovaikutustilanteet ja yhdessä tekemisen taidot, on niiden luontaisin oppimispaikka työyhteisö ja erilaiset arjen vuorovaikutustilanteet. (Osaamme-hanke. ESR, 43.) Johtajuutta halutaan toteuttaa yhdessä henkilökunnan kanssa. Näin sitoutetaan työntekijät ja omaa johtajuutta voidaan peilata muiden kautta. Työyhteisössä haluttiin löytää enemmän aikaa vuorovaikutukseen. H3. ”Olen todella jaetun johtajuuden kannalla. Mä kannatan jaettua johtajuutta. Mä tiedän sen, että mä olen viime kädessä täällä vastuussa. Haluan tehdä sitä yhdessä työntekijöiden kanssa.” H4 ”Ajattelen tällä hetkellä, että on hyvä delegoida ja antaa vastuuta ihmisille, kun ne varmasti haluavat sitä vastuuta. Kokevat mielekkäämpänä sen työn, jos saavat vastuuta.” Yhtenä tärkeänä pedagogisen johtamisen välineenä nähtiin kehityskeskustelut. Niitä pidetään Kaarinan kaupungin linjausten mukaisesti ainakin kerran vuodessa. Niiden avulla opitaan tuntemaan omaa henkilöstöä ja sopimaan yhteisesti työn tavoitteista. H1.”Mun mielestä se on semmonen pedagogisen ohjauksen väline tavallaan. Niissä pääsee keskustelemaan kuinkin kanssa vuorollaan. Kuulemaan kaikkien ajatuksia:” H3.”Lisäliite kehityskeskusteluun yli 56-vuotiaille. Ollaan otettu vähän uutta siihen kehityskeskusteluun. Vähän niin kuin vasupohjaista”. Pedagoginen johtajuus nousi suurimassa osassa haasteluja tärkeänä asiana esille. Yleensä pedagogiikasta haluttiin keskustella henkilökunnan kanssa yhteisissä palavereissa ja työilloissa, joita järjestettiin säännöllisesti. Toisaalta osin koettiin, että työtä tehdään yhdessä henkilökunnan kanssa, joten johtajan henkilökohtainen pedagoginen johtajuus ei nouse keskeiseksi asiaksi. Koettiin, että työntekijöillä on riittävästi sen suuntaista osaamista. Varhaiskasvatussuunnitelman velvoittavuudet ohjasivat työtä. Esimiesten kokemuksissa tuli esille, että työyhteisön kulttuurin muutos tapahtuu hitaasti. Osin työntekijät toteuttavat jo perusteiden suuntaista toimintaa. Kuitenkin arjen toi-
33 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro minnan suunnittelu vie esimiehiltä paljon aikaa ja pedagogiseen johtamiseen ei ole riittävästi aikaa. H6. ”Koitan viedä sitä henkilökunnalle työilloissa, palavereissa ja sitten minkä olen kokenut aivan mahtavaksi, on toi pedatiimi.” H3.”Paljon puhutaan pedagogisesta johtajuudesta, joka on hirveen tärkeää, mutta mä näen sen asian näin: että ensin pitää esimiehen saada se arki toimimaan.” H4.”Tämmöset, mitä ei ole suoranaisesti sitä pedagogista johtamista ja osaamista vaativaa. Ne pitäisi kaikki hoitua, niin sanottujen koulusihteerityyppisten henkilöiden toimesta, jotta saisi sitä niin sanottua pedagogista johtamista tehtyä enemmän.” Useimmat esimiehistä kokivat, että oman työajan puitteissa ei ole aikaa toteuttaa pedagogista johtajuutta riittävästi. Haluttiin myös luopua tietyistä rutiinitöistä, kuten työvuoren toteutumien kirjaamisesta. 6.1.3 Hallinnollinen johtaminen Hallinnolliseen johtamiseen kuuluvat erilaisten ohjelmien ja työvälineiden hallinta. Lisäksi erilaiset työaikajärjestelyyn sekä oman työn suunnitteluun käytettävä aika. Suuren osan työajasta vievät työvuorojen tekeminen ja siihen liittyvät asiat sekä useimmat rutiinityöt päivän aikana. Lisäksi haluttiin vähentää hallinnollista byrokratiaa. Päiväkodin johtajat toimivat lähiesimiehinä päiväkodin työntekijöille. He haluaisivat olla työyhteisössä enemmän läsnä henkilökunnan tavoitettavissa. Työyhteisen ulkopuoliset palaverit sekä koulutukset vievät päiväkodin johtajien päivittäistä työaikaa. Esimiehet kokivat ensisijaiseksi tehtäväksi sen, että tärkeää on saada työntekijät toimimaan perustehtävän suuntaisesti. H3.”Esimiestyössä pitää saada arki toimimaan. Työvuorot on tehty, lomat, pidät paletin kasassa ja toiminnassa. Silloin, kun esimies huolehtii siitä, silloin työntekijät pysyvät siinä perustehtävässä.” H2.”Tänään sä voit sen saada ja deadline olis melkein eilen. Välillä tuntuu, että tulee kuormituksia.” H1.”Tekninen toimistotyö, siltä osin. Tehdään eopäätöksiä perä jälkeen 60, niin sen pystyisi joku toimistotyöntekijä tekemään.” Rekrytoinnin haasteena on arjessa riittävän ja ammattitaitoisen ja koulutetun henkilökunnan saaminen lyhyt- ja pitkäaikaisiin sijaisuuksiin päiväkotiin. Arjessa johtaminen on riittävästä henkilömitoituksesta huolehtimista säädösten ja lakien mukaan. Osassa
34 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro haasteluista tuli esille vakituisten ja samojen sijaisten saamisen tärkeys. Sijaisina käytettiin muun muassa jo eläköityneitä lastenhoitajia. H6.”Se sijaisten määrä ja se paine, että saako sijaista. Minkälainen sijainen on tulossa. Miten henkilökunta jaksaa, miten lapset kestävät sen jatkuvan uuden sijaisen tulemisen.” H4.”Hän on eläkepäivillään keikkaillut meillä jonkin verran.” H5.”Lastentarhaopettajan saaminen on todella hankalaa. Niitä vaan ei yksinkertaisesti ole. Nyt alkaa olla myös lastenhoitajien paikkoihin saaminen hankalaa.” Toimivat palaverirakenteet keskustelun ylläpitämiseksi ja tiedon siirtämiseksi esimiehiltä työntekijöille koettiin tärkeiksi. Niitä oltiin myös valmiita kehittämään työtekijöiden toiveiden pohjalta. Haasteeksi nähtiin kuitenkin osittain niiden sisällyttäminen työvuoroihin. H3.”On pedakahvilaa, päiväkodissa on pedatiimi, tiimipalavereja ja eilen oli työilta.” Hallinnollisen johtamisen keskeinen tehtävä on päivähoidon tarpeeseen vastaaminen. Päivittäin esimiehet vastaavat asiakkaiden puheluihin ja sähköposteihin. Haasteena koettiin hoitopaikkojen ajoittainen riittämättömyys ja vapaiden hoitopaikkojen etsintään käytettävä aika. Työaikaa veivät myös haasteelliset perheet, joiden asioiden selvittelyyn ja vanhempien palveluohjaukseen esimiehet käyttivät paljon aikaa. H6.”Minkälainen työmäärä mulla on, kun mä soittelen vanhemmille ja otan vastaan sitä.” H3.”Se mikä myös mua työllistää, olisin vähemmän perhetyöntekijä. Meillä on paljon perheitä, joilla on ongelmia.” Lisäksi esimiesten kokemuksissa tuli esille talousvastuu ja sen tärkeys johtamisessa. Koettiin myös, että varhaiskasvatuslain noudattamiseen tarvitaan lisää taloudellisia resursseja. H4.”Talousjohtamisen puolella tullut iso muutos. Vaikka meillä ei ole suoranaista budjettivastuuta virallisesti, käytännössä se on niin, että mun täytyy sitä omaa tasettani tuijottaa.” H6.”Onhan tämä SAK-aika hieno, mutta se tekee tuon työvuorosuunnitteluun sen, että me joudutaan varmaan täälläkin käyttämään koko ajan sijaista, että saadaan se pyörimään. Ei ole resursoitu palkkoja siihen.”
35 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Uusi varhaiskasvatuslaki velvoittaa, että lastentarhanopettajien, erityislastentarhanopettajien ja päiväkodinjohtajien viikkotyöajasta 13 prosenttia on varattava suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen (SAK-aika). Sopimusmääräys tuli voimaan toukokuussa 2018. (OAJ. 2019.) Osittain sen sisällyttäminen työvuoroihin on haasteellista, sillä se tarkoittaa, että viisi tuntia opettajien viikkotyöajasta on varattava lapsiryhmän ulkopuoliseen opetus- ja kasvatustyön pedagogiseen suunnitteluun. Sen ajan toteutumiseen on osittain palkattava lisätyövoimaa. 6.2 Ikäjohtamisen keinoja Ikäjohtaminen on hyvää henkilöstöjohtamista, joka tukee organisaation visioiden saavuttamista (Ilmarinen 2006,197). Ikäjohtaminen ei tarkoita, että tuijotetaan pelkästään biologista ikää. Kyse on siitä, että eri elämäntilanteisiin ja työuran vaiheisiin liittyy asioita, joista esimiehen on hyvä olla tietoinen. (Työterveyslaitos 2019a.) Tarinoissa tuli esille, että osittain ikäjohtamisen käsite oli epäselvä. Se nähtiin lähinnä ikääntyvien työntekijöiden huomioonottamisena työyhteisössä, jolloin työkykyyn tulee fyysisiä rajoitteita. Osassa sen nähtiin koskevan kaikkia työntekijöitä ja heitä tulisi johtaa yksilöllisesti. Valitettavasti esimiesten työaika ei riitä ikäjohtamisen toteuttamiseen halutulla tavalla työyhteisössä. Vastauksissa eri-ikäisiä työntekijöitä nimettiin nuoriksi, vanhemmiksi tai ikääntyviksi. H6.”Mä määrittelisin sitä, että mä näen sen jotenkin viidenkympin jälkeen. Se on niin henkilökohtainenkin tapahtuma ihmiselle. ” H3.”Kun ihminen ikääntyy, sille tulee tai voi tulla enemmän haasteita suoriutua siitä työstä ja työtehtävistä. Mutta, kun ihmisten elämä voi olla nuorempanakin haasteellista. Mun mielestä se tarvitsee semmosta yksilöllisyyttä.” H4.”Mun pitäisi osata tulkita ja johtaa niitä ihmisiä eri tavalla. Niiden eri kehitysvaiheissa. Se on mulle teoriassa tuttu, mutta käytännössä sen toteuttaminen täällä kiireen keskellä jää valitettavan vajavaiseksi.” Kuntien henkilöstörakenne tulee muuttumaan lähivuosina ja kunnan työntekijöistä suuri osa tulee eläköitymään. Tarinoissa nousivat esille työntekijöiden pitkät työsuhteet ja ikääntyvät työntekijät. H2.”Mulla rupee olemaan aika paljon iäkkäämpää ihmistä.” H1.”Täällä on semmosia, jotka on pikkuhiljaa jäämässä eläkkeelle ja tänne on saatu uusia työntekijöitä.”
36 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Ikääntyviin työntekijöihin suhtauduttiin myönteisesti ja koettiin, että heillä on paljon hiljaista tietoa, jota voidaan tuoda työyhteisöön. Heidän työhön sitoutuminen koettiin hyväksi. H5.”Pitkän työuran kokeneita, heillä on se, että he ovat tottuneet uhrautumaan ja tekemään asioita sitten. Kyllä me tästä mennään vaan eteenpäin ja pusketaan läpi harmaan kiven ja anneta periksi.” H1.”Vanhemmilla työntekijöillä on paljon sitä sisäistä hiljaista tietoa ja osaamista. Ja he pystyvät tavallaan peilaamaan siihen omaan pitkään työkokemukseensa sitä kaikkee, myös sitä muutosta mitä tässä tapahtuu koko ajan.”. Nuoret nähtiin raikkaana tuulahduksena työyhteisössä. Koettiin myös, että heillä on uudet tiedot. Toisaalta nähtiin, että nuorten työhön sitoutumien on erilaista. Ei haeta enää pitkiä työuria saman työnantajan palveluksessa. Mikäli työssä ei viihdytä, ollaan valmiita vaihtamaan työpaikkaa ja hakemaan muita haasteita. H6.”Ne ovat tottuneet sellaseen erilaiseen yhteiskuntaan. Semmoseen, että teen ehkä tätä vähän aikaa. Kouluttaudun ehkä toiseen työhön. Niillä ei ole enää semmoista ajatusta, että mä tulen tähän ja teen tätä koko elämäni. Jos mä en jaksa tätä tehdä, niin mähän lähen tästä ja teen jotain muuta.” H4.”Tällä sukupolvella on semmonen erilainen, se ei ole huonompi, eikä se ole parempikaan. Sanotaan, että se on erilainen se asenne siihen työhön. Nyt esimerkiksi sen suhteen, miten ne hakevat esimiehen tukea. He vaativat vähän enemmän, että esimiehen pitää olla aktiivisempi sinne suuntaan.” H5.”Kyllä palkkaus on yksi iso asia. Tämä ala ei houkuttele tätä nuorta väkeä varsinkaan, joka on tottunut tavallaan pääsemään helpolla.” Johtamisen merkitys nuorten sitoutumiseen työelämässä onkin haaste. Sitoutuminen kuvaa sitä, miten henkilö kokee työyhteisön osana omaa elämäänsä ja itsensä osana työyhteisöä. Sitoutunut henkilö osaa työskennellä itsenäisesti eikä häntä tarvitse olla koko ajan motivoimassa eteenpäin. Vahvasti sitoutuneet työntekijät ovat työyhteisölle tuottavia työntekijöitä ja heidän lojaaliutensa työhön tuo organisaatiolle pitkän aikavälin jatkuvuutta. (Jokivuori 2002, 10.) Lisäksi matala palkka työn vaativuuteen nähden nähtiin työhön sitoutumiseen haitallisesti liittyvänä asiana. 6.2.1 Arvojen pohtiminen Esimiesten tarinoissa tuli esille, että eri-ikäisiin suhtauduttiin myönteisesti. Työntekijät nähtiin pikemminkin yksilöinä. Esimiehet näkivät eri-ikäisyyden rikkautena työyhteisössä. Yksilöllinen tapa johtaa eri-ikäisiä nähtiin merkitykselliseksi. Johtajien vastauksissa
37 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro nousivat esiin oma pitkä työkokemus työuralta ja siinä kehittyminen. Asenteet vaikuttavat ikäjohtamiseen ja tasa-arvon toteutumiseen. Asenteita voidaan tietoisesti tarkastella ja erilaisten ihmisten kohtaamisia mahdollistamalla ennakkokäsityksiä voidaan muokata erilaisuutta tukeviksi. (Furunes ym. 2011.) H1.”Mun mielestä eri-ikäiset työntekijät ovat aina ollut se rikkaus. Mulla on ollut aikanaan ittelläni, vastavalmistuneena onni saada semmosia ihania kollegoita ympärillä, että ehkä sen kauttakin itse ymmärtää miten tärkee merkitys sillä on siinä ketjussa. H3.”Kun ihminen ikääntyy, sille tulee tai voi tulla enemmän haasteita suoriutua siitä työstä ja työtehtävistä. Mutta, kun ihmisten elämä voi olla nuorempanakin haasteellista. Mun mielestä se tarvitsee semmosta yksilöllisyyttä.” H6.”Ikäjohtamisessa on varmaan hirveen tärkeää oma asenne. Miten se asennoituu eri-ikäisiin.” Johtajien tarinoissa näkyi oikeudenmukaisuuteen ja pitkän kokemuksen tuoma arvomaailma ja tapa suhtautua työntekijöihin. Puohiniemen (2006, 25) mukaan arvot ovat elämää ohjaavia päämääriä, jotka ovat opittuja ja kulttuurisesti hyväksyttyjä. Niihin nojaudutaan hankalissa valintatilanteissa, joissa rutiineista ei saada apua. Arvot sisältävät kaksi käsitettä: tiedon ja tunteen. 6.2.2 Työilmapiiri Esimiesten tärkein tehtävä on luoda ilmapiiri, joka edistää oppimista. Tällaiseen oppimista edistävään ilmapiiriin kuuluu kokeileminen, avoin kommunikointi, rakentava vuorovaikutus ja kokemuksen jakaminen. (Hyrkäs 2009, 79- 80.) Esimiesten tarinoissa tuli esille myönteisen ja eri-ikäisiä arvostavan työilmapiirin tärkeys. Siihen oltiin myös valmiita panostamaan. Työyhteisössä harjoiteltiin rakentavan palautteen antamista positiivisen palautteen rinnalla. Nähtiin tärkeänä, että erimielisyydet otetaan heti käsittelyyn ja keskustellaan niistä asiallisesti. H6.”Semmonen hyvä, ystävällinen ja asiallinen kohtaaminen. Että se pedagogiikka toimii ja tässä talossa olisi sellainen kulttuuri, että tänne olisi lasten, henkilökunnan ja perheiden hyvä tulla.” H4.”Just ristiriitatilanteisiin tarttuminen. Siihen olisi pitänyt jo kauan sitten löytää oma uusi vaihde. Olla vahvempi ja päättäväisempi niissä.” Varsinkin nuoret, työelämään tulevat työntekijät ilmoittavat hyvän työilmapiirin yhdeksi tärkeimmäksi työpaikan valintaan ja siinä pysymiseen vaikuttavaksi tekijäksi (Aro 2018,
38 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro 10). Esimiesten ja johtamisen tärkeys työilmapiirille onkin ratkaiseva. Onnistunut johtaminen tuottaa suotuisissa olosuhteissa hyvän lopputuloksen. Toisaalta vastuu työilmapiiristä on myös työntekijöillä. Työyhteisön ilmapiirin ja tuloksellisuuden välissä on tutkimuksissa osoitettu, sillä olevan vaikutusta työyhteisön tulokseen. (Juuti & Vuorela 2015, 52). 6.2.3 Työssäjaksamisen tukeminen Esimiesten tarinoissa työssäjaksamisen tukeminen nähtiin keskeiseksi johtamisessa. Henkinen hyvinvointi syntyy laajasta kokonaisuudesta, joka koostuu sopivasti kuormittavasta ja mielekkäästä työstä, toimivasta työympäristöstä, tarkoituksenmukaisista työjärjestelyistä ja laadukkaasta esimiestyöstä. Ihminen tarvitsee terveenä pysyäkseen sopivasti kuormitusta ja lepoa. Kun kuorma kasaantuu, puhutaan kuormittuneisuudesta. Jatkuva henkinen kuormittuminen saattaa johtaa uupumiseen. (Mertanen 2015, 74- 76.) H6.”Miettiä tarkkaan mihin, mikä on se tiimi mihin laittaa. Missä jaksaa olla, ettei tule niitä sairauspoissaoloja” H4.”Koen kuitenkin, että mulla on aika, ehkä se on väärin sanoa minimalistiset, mutta rajoitetut mahdollisuudet tehdä konkreettista ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi, kun se työ on tällä tehtävä ja kauhean paljon ne voi sanoa, että tee se kevyemmin. Tämä on niin konkreettista tämä työ.” Työn fyysiset rajoitteet tulevat ikääntyvillä vastaan ja työn laatu aiheuttaa sen, että ei ole kovin paljon mahdollisuuksia työn fyysiseen kevennykseen. H6.”Se, kun ikää tulee mikä on kaikkein haasteellisinta on se, että on lääkärintodistuksia, jotka rajoittavat sitä mihin ryhmään saa laittaa.” H4.”Käydään näitä keskusteluja, otetaan yhteyttä työterveyshuoltoon ja pyydetään sieltä apua. Nyt meillä on esimerkiksi monta semmoista, jotka tekevät osaaikaista työtä. Se on yksi semmonen, millä mä olen koittanut tukea sitä työkuormaa. He ovat sitten vaan lyhyempää päivää tai osa viikosta. Esimiesten tarinoissa tulee esille kuitenkin mahdollisuudet työelämän joustoihin. Mahdollisuudet osa-aikatyöhön ja työterveyshuollon palveluihin. Erittäin tärkeiksi nähtiin myös keskustelut työntekijöiden kanssa.
39 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro 6.2.4 Osaamisen johtaminen Esimiesten tarinoissa tuli esille Kaarinan kaupungin koulutusmyönteisyys. Esimiehiä ja henkilökuntaa koulutetaan. Lisäksi on mahdollisuus hakeutua koulutuksiin omien toiveiden ja mielenkiinnon mukaan. Kuitenkin nähtiin, että ikääntyneet työntekijät eivät ole enää niin kiinnostuneita koulutuksista. Ilmarinen ym. mukaan (2003, 39- 40.) ikääntymisellä tarkoitetaan kronologista ikääntymistä eli jokaiselle ihmiselle tulee kalenterin mukaan ikää samalla tavalla päivien ja vuosien mukaan. Ikääntyvä työntekijä on asiantuntijoiden mukaan yli 45-vuotias henkilö, mikä käsitys on tullut tutkimuksien ja käytännön tuloksista. Yksittäisen työntekijän työhyvinvoinnin perustekijä on, että ihminen kokee osaavansa työnsä. Puutteellinen osaaminen voi johtaa jatkuvia virheitä korjaillessa työn hallinnan tunteen menettämiseen, ylikuormitukseen ja jatkuessaan työuupumukseen ja jopa masennukseen. Työpaikan kilpailukyvyn kannalta osaamisesta ei ole hyötyä, ellei sitä pidetä ajan tasalla suhteessa kilpailutilanteeseen tai jos omaa osaamista ei haluta jakaa. Osaamisen johtamiseen ja kehittämisen pitäisikin tukea työpaikan toiminnan tavoitteita ja olla mukana strategiassa. (Osaamme - hanke. ESR, 27.) H1.”Se oli ikäkysymyskään vaan kuinka paljon on seurannut aikaansa. Kuinka paljon on ollut kiinnostunut kirjallisuudesta, koulutuksesta ja kaikesta tän tyyppisestä.” H6.”Rupee tulemaan niitä, niin semmonen kannustaminen, että et sä oikeasti ole vanha. Semmosta siinä tulee herkästi, että ei mua kiinnosta kauheesti kouluttautua, kun mulla on ikää. En mä opi enää mitään. Semmosten ajatusten kitkeminen.” Tarinoissa tuli esille myös vakituisen ja pitkäaikaisen henkilöstön pysyvyys. Koettiin myös, että henkilökunta on ammattitaitoista. H3.”Jos mulla ei olisi näin ammattitaitoista henkilöstöä, niin ei me oltaisi ikimaailmassa selvitty.” H6.”Koen sen, että tämä talo on niin täynnä niin ammattitaitoista henkilökuntaa.” Esimiesten tarinoissa tuli myös esille ikääntyvien ja nuorten työntekijöiden osaamisen ja työn vaatimusten ristiriita. Nuorilla työntekijöillä on erilaisia koulutuksia ja he tulevat työhön moninaisilla teoriatiedoilla. Tarinoissa tuli esille esimerkiksi lähihoitajakoulutuksen laaja-alaisuus, jossa varhaiskasvatuksen teoria- ja käytännön harjoittelun osuus on
40 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro hyvin lyhyt päivähoitotyön vaatimuksiin. Lisäksi koettiin, ettei osalla ikääntyvistä työntekijöistä ole työn vaatimaa osaamista tietoteknisiin välineisiin. H3.”Täällä on työntekijöitä jotka eivät käytä konetta. Se on yksi semmonen asia, jonka olen antanut olla.” H4.”Nykymuotoiset koulutukset, ne ovat niin laaja-alaisia. Lähihoitajat saavat kauhean määrän erilaisia osaamisalueita, johon yhteen he sitten erikoistuvat. Siitä ne osaavat ihan siedettävästi.” Esimiesten tarinoita tuli esille, että suhtautuminen muutoksiin oli myös haasteellisempaa ikääntyvillä. Varhaiskasvatuslain ja perusteiden uudet vaatimukset ovat haasteellisempaa sisäistää ikääntyvillä työntekijöillä. Osaamisen johtaminen onkin nähtävä yhtenä ikäjohtamisen keinona. Suunnitelmallista työntekijöiden osaamisen kartoitusta ei esimiesten tarinoissa tullut esiin. Toisaalta oli mahdollisuus työn kiertoon, joka osaltaan tukee osaamista. H6.”Joskus se saattaa olla sellaista, että muutosten sisäistäminen on haasteellista. Olen tehnyt kauan näin ja varsinkin, kun eläkeikä rupeaa lähestymään, niin semmonen ajattelu.” H3.”Vaikka ne olisi lukenut useamman kerran, niin mun mielestä se sisäistämisprosessi on hirveen pitkä meille jokaiselle. Just sinne käytäntöön. Se prosessi ottaa aikaa ja kun jostakin vanhasta on luovuttava.” Johtajuus nähdään entistä vähemmän yksilölajina ja entistä enemmän yhteisöllisenä ja kontekstiinsa sidottuna ilmiönä. Siksi sitä on tarkasteltava olennaisena osana asiantuntijayhteisön organisaatiokulttuuria. (Mäki 2017, 15.) Päiväkodin johtajat toimivat hallinnollisina johtajina Kaarinan päiväkodeissa ja lähiesimiehinä päiväkodin työntekijöille. Uuden varhaiskasvatuslain voimaantulon jälkeen päiväkodin johtajan työhön on tullut uusia haasteita. Päiväkodin johtajan työ on muuttunut pedagogisen johtajuuden suuntaan. Johtajien kaikissa tarinoissa tuli esille, että hallinnolliset työtehtävät vievät arjessa paljon aikaa, joten henkilöstö- ja pedagogiseen johtamiseen käytettävä aika jää vähäiseksi. Lisäksi työnkuvat kaipaavat selkiyttämistä. 6.3 Tulosten yhteenveto Esimiesten tarinat johtamisesta olivat erilaisia. Siihen vaikuttaa oma kokemus johtamisesta sekä johtamiskäsitys. Johtajuuskulttuuri ja johtaminen ovat muutoksessa varhaiskasvatuksessa. Se vaatii myös esimiehiltä uudenlaista johtamiskulttuurin sisäistämistä.
41 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Mitä parempi on johtamiskäyttäytymisen taso, sitä parempi on työryhmän ilmapiiri ja tulokset. Johtajien kasvu ja parantunut vuorovaikutus johtamisympäristön kanssa muuttavat johtamiskulttuuria. (Pirnes 2004, 137.) Johtajan työtä tehdään yhdessä työntekijöiden kanssa ja vuorovaikutuksen määrään ja laatuun ollaan valmiita panostamaan, mutta siihen tarvitaan myös lisää työaikaa. Ikäjohtamisen keinoista ja haasteista tuli esimiesten tarinoissa esille oma jaksaminen sekä työntekijöiden jaksamisen tukeminen. Esimiehillä on erilaisia keinoja tukea työntekijöitä työssäjaksamisessa. Työntekijöillä on mahdollisuus muun muassa osaaikaiseen työhön, vuorottelu- ja opintovapaaseen ja työterveyshuollon palveluihin. Erittäin tärkeinä koettiin yhteiset keskustelut työntekijöiden kanssa. Kuitenkin vajaatyökykyiset ovat haaste työtiimien rakentamiselle ja esimiestyölle. Päiväkotityö on fyysistä pienten lasten hoitamista ja sitä on vaikea helpottaa. Lisäksi haasteellisten lasten ja perheiden lisääntyminen kuluttavat psyykkisiä voimavaroja. Esimiesten tarinoissa tuli myös esille, että työt pitäisi räätälöidä jaksamisen ja työkyvyn mukaan. Päiväkodissa pitäisi käyttää myös enemmän avustavaa henkilökuntaa. Se helpottaisi myös uuden lain mukaista työvuorojen suunnittelua. Tarinoissa tuli esille, että Kaarinan kaupungin työntekijöillä on hyvät mahdollisuudet koulutuksiin ja työnkiertoon varhaiskasvatuksessa. Suunnitelmallinen osaamisen kartoittaminen ja osaamisen johtaminen eri-ikäisten työntekijöiden koulutukseen ohjaamisesta ei tullut tarinoissa esille. Nuorten työntekijöiden työhön perehdytys ja ikääntyvien työntekijöiden osaamisen johtaminen ovat kuitenkin tärkeitä ikäjohtamisessa. Ne auttavat nuoren työntekijöiden työhön sitoutumista ja ikääntyvien työntekijöiden työssäjaksamista. Päiväkodin eri-ikäiset huomioonottavat johtamiskäytännöt tukevat eri-ikäisten johtamista työnkaaren eri vaiheissa. Käytännön esimiestyön näkökulmasta kyse on siitä, miten esimies tukee ja johtaa tiiminsä osaamisen kehittymistä siten, että se parhaiten tukee perustehtävän aikaansaamista ja luo tulevaisuuden toimintaedellytykset. Tässä keskeisenä välineenä on kehityskeskustelu. (Laine, P. 2017, 48). Päiväkotien työyhteisöiden johtamisen käytäntönä olisi hyvä keskustella säännöllisesti kaikkien työntekijöiden kanssa ikään, elämänvaiheisiin, työntekoon ja työuraan liittyvistä kysymyksistä. Osassa tämä onkin jo käytössä kehityskeskustelun sisällössä. Myös jokaisen työyhteisön olisi rakennettava ikäohjelma omista yksilöllisistä tarpeista käsin.
48 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Halme, P. 2011. Väitöskirja. Iästä johtamiseen. Ikäjohtaminen ja eri-ikäisyys johtamisen kohteena. Viitattu 20.2.2019. Saatavana: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/36737/9789513944230.pdf Halmeenmäki, T. 2010. Väitöskirja. Kunta-alan eläkepoistuman haasteet ja ratkaisumallit. Kuntien eläkevakuutus: Helsinki. Viitattu 2.2.2019. Saatavana: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66586/978-951-44-7999- 1.pdf?sequence=1&isAllowed=y Heikkinen, H. L. T. 2002. Whatever is narrative research? In R. Huttunen, H. L. T. Heikkinen & Syrjälä, L. (Eds.) Narrative Research. Voices of Teachers and Philosophers. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. 13-28. Viitattu 2.2.2019. Saatavana: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/44443 Heikkinen, H.L.T. V. 2010. Narratiivinen tutkimus – todellisuus kertomuksena. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. 2. korjattu ja täydennetty painos. Juva: Ws Bookwell Oy. 143-159. Helenius, A & Lummelahti, L. 2018. Varhaiskasvatus. Perusteita. Helsinki: Books on Demand. Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2008. Tutkimushaastattelu. Helsinki: Yliopistokustannus. Hirsjärvi, S., Remes, P., Sajavaara, P. 2015. Tutki ja kirjoita. Porvoo: Bookwell Oy. Holm, F., & Fairhurst, G.T. 2017. Configuring shared and hierarchical leadership through authoring. 692-721. Viitattu 27.8.2018. Saatavana: http://journals.sagepub.com/doi/10.1177/0018726717720803 Hujala, E., Korhonen, M., Marja-Liisa Akselin, M-L & Korhonen, A. 2008. Laadukas johtajuus. Päiväkodeista varhaiskasvatuskeskuksiin. Viitattu 22.1.2019. Saatavana: http://www.hameenlinna.fi/pages/67500/Laadukas_johtajuus.pdf Hujala, E., Heikka, J. & Fonsén, E. 2012. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta johtamisen työkaluna. Teoksessa: Anttonen, A., Haveri, A., Lehto, J. & Palukka, H. (toim.) Julkisen ja yksityisen rajalla. Julkisen palvelun muutos. Tampere: Tampereen yliopisto. 335-357. Hujala, E. & Eskelinen, M. 2013. Leadership task in early childhood education. Teoksessa Hujala, E., Waniganayake, M., Rodd, J.(toim.) Researching leadership in early childhood education. Tampere: Tampere University Press. 213-233. Viitattu. 25.2.2019. Saatavana: http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/103166/978-951-44-9173- 3.pdf?sequence=1&isAllowed=y Hyrkäs, E. 2009. Väitöskirja. Osaamisen johtaminen Suomen kunnissa. Vaasan yliopisto. Viitattu 2.2.2019. Saatavana: http://lutpub.lut.fi/bitstream/handle/10024/43678/isbn9789522147172.pdf?sequence=1&isAllowe d=y Hänninen, V. 2010. Narratiivisen tutkimuksen käytäntöjä. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin II. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. 2. korjattu ja täydennetty painos. Juva: Ws Bookwell Oy. 160-178. Ilmarinen, J. 2006. Pitkää työuraa! Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan unionissa. Valtioneuvoston julkaisuarkisto. Viitattu 20.2.2018. Saatavana: http://urn.fi/URN:NBN:fife201504226126 Ilmarinen, J., Lähteenmäki, S. & Huuhtanen, P. 2003. Kyvyistä kiinni. Ikäjohtaminen yritysstra- tegiana. Talentum Media Oy. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
49 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Isotalus, P. & Rajalahti, H.2017. Vuorovaikutus johtajan työssä. Helsinki: Alma Talent. Jokivuori, P. 2002. Väitöskirja. Sitoutuminen työorganisaatioon ja ammattijärjestöön. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 25.2.2019. Saatavana: Https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/13345/9513913503.pdf?sequence=1. Juholin, E. 2017. Communicare! Viestinnän tekijän käsikirja. Turenki: Hansaprint Oy. Juuti, P. 2016. Johtamisen kehittäminen. Juva. Bookwell Oy. Juuti, P. 2017. Jaetun johtajuuden taito. Juva. Bookwell Oy. Juuti, P. & Vuorela A. 2015. Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi. Juva. Bookwell Oy. Kaarinan kaupunki 2017. Kaarinan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma. ”Ilo kasvaa yhdessä toimien. ”Viitattu 6.5.2018. Saatavana: http://www.kaarina.fi/perhe_ja_sosiaalipalvelut/Varhaiskasvatus/fi_FI/varhaiskasvatus/_files/927 90507182754961/default/Vasu.pdf Kaarinan kaupunki 2019. Elinkeino-ohjelma. Viitattu 25.2.2019. Saatavana: https://www.kaarina.fi/kaarina-info/fi_FI/strategia/ Kaarinan kaupungin strategia 2018- 2025. Viitattu 27.1.2019. Saatavana: https://www.kaarina.fi/kaarinainfo/fi_FI/strategia/_files/100502533216407872/default/Strategia_2018_2025.pdf Keva. 2019. Kunta-alan ja valtion työntekijöiden eläköitymisennuste 2019-2038. Viitattu 18.1.2019. Saatavana: https://www.keva.fi/globalassets/2-tiedostot/tama-on-keva-- tiedostot/elakoitymisennuste-2019-2038-keva.pdf Kiiskinen, E. 2017. Väitöskirja. Johtajuuden rakentumien muutoksessa. Narratiivisen merkityksellistämisen näkökulma. Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto. Viitattu 2.2.2019. Saatavana: https://tutcris.tut.fi/portal/files/13437347/kiiskinen_1520.pdf Kiviranta, R. 2010 Onnistu eri-ikäisten johtamisessa. Helsinki: Alma Talent Oy. Kohonen, E. 2011. Narratiivisuus - vähän hyödynnetty lähestymistapa kauppatieteellisessä tutkimuksessa. Teoksessa A. Pusa & P. Juuti. (toim.) Menetelmäviidakon raivaajat. Perusteita laadullisen tutkimustavan valintaan, JTO: Hansaprint.196-205. Kuntalehti 9.1.2019. Viitattu 22.1.2019. Saatavana: https://kuntalehti.fi/uutiset/talous/kevanennuste-kunta-alalta-elakkeelle-lahes-170-000-henkiloa-kymmenen-vuoden-aikana/ Kuntien eläkevakuutus. 2009. Kunta-alan eläkepoistuma 2010–2030. Kunta-alan eläkepoistuma 2010–2030 Kuntien eläkevakuutuksen raportteja 2/2009. Viitattu 25.2.2019. Saatavana: https://docplayer.fi/297678-Kunta-alan-elakepoistuma-2010-2030.html Kunze F., Boehm S. and Bruch H. 2013. Organizational Performance Consequences of Age. Diversity: Inspecting the Role of Diversity-Friendly HR Policies and Top Managers’ Negative Age Stereotypes. Journal of Management Studies 50:3. 413-442. Laine, P. 2017. Osaaminen, hyvinvointi ja sosiaalinen vastuu työorganisaatioissa. Turun yliopiston kasvatustieteen laitos. Turku: Painosalama Oy. Lundell, S.,Tuominen, E., Hussi, T., Kleimola, S., Lehto, E., Mäkinen, E., Oldenbourg, R., Saarelma-Thiel, T. & Ilmarinen, J. 2011. Ikävoimaa työhön. Helsinki: Työterveyslaitos. Malkamäki, K. 2017. Väitöskirja. Luottamuksen kehittymien ja johtamisjärjestelmää koskeva uudistus. Tapaustutkimus kaupan alan organisaatiosta. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto. Viitattu
50 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro 20.1.2019. Saatavana: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2462- 9/urn_isbn_978-952-61-2462-9.pdf Manka, M.-L. 2006. Tiikerinloikka työniloon ja menestykseen. Helsinki: Talentum. Manka, M-L., Bordi, L., Heikkilä-Tammi, K. 2013. Perusasioita pieniin ihmeisiin. Kuntajohtamisen kuva. Kunnallisalan kehittämissäätiö. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy. Viitattu 31.7.2018. Saatavana: https://kaks.fi/sites/default/files/Polemia%2088.pdf Mertanen, V. 2015. Työturvallisuuden perusteet. Suomen Yliopistopaino Oy. Tampere. Mäki, A. 2017. Väitöskirja. Johtajuuskulttuuri – toiveiden tekojen ja tulkintojen tihentymä. Tutkimus johtajuuskulttuurin olemuksesta ja kehittämisestä asiantuntijaorganisaatioissa. Vaasan yliopisto. Viitattu 2.2.2019. Saatavana: https://www.univaasa.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476- 730-9.pdf Niemi, R. 2009. Väitöskirja. Onks tavallinen koe vai sellanen missä pitää miettii? Ympäristölähtöisen terveyskasvatuspedagogiikan kehittäminen narratiivisena toimintatutkimuksena. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 2.2.2019. Saatavana: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/41244/978-951-39-5174- 0_2009.pdf?sequence=1&isAllowed=y Nikkanen, P. 2006. Kelan tutkimusjulkaisu. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 70. Oon vahvempi kuin ennen. Pitkään työelämässä olleiden kuntoutumistarinat. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy. Viitattu 23.2.2019. Saatavana: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10250/7886/Katsauksia70netti.pdf?sequence=1&isAllo wed=y Nivala, V. 2006. Näkökulmia julkisen sektorin johtamiseen ja johtamisen kehittämiseen. Teoksessa P. Juuti (Toim.). Johtaminen eilen, tänään, huomenna. Helsinki: Otava. 129–140. Nuutinen, S., Heikkilä-Tammi, K., Manka, M-L. & Bordi, L. 2013. Vuorovaikutteinen johtajuus – työssä jaksamisen keinona. Toimintatutkimus eriikäisten johtamisesta kolmessa organisaatiossa. Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu. Tampere: Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos. Viitattu 20.11.2018. Saatavana: http://www.uta.fi/jkk/synergos/tyohyvinvointi/TSRloppuraportti.pdf OAJ 2019. OAJ ja varhaiskasvatus. Viitattu 7.2.2019. Saatavana: https://www.oaj.fi/ajankohtaista/julkaisut/2019/oaj-ja-varhaiskasvatus/ Opetushallitus. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2016. Määräykset ja ohjeet 2016:17. Saatavana: http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf Osaamme-hanke. ESR. Osaamisen johtaminen. Osaamisen ennakoinnista osaamisen kehittämiseen. Vipuvoimaa EU:lta 2007- 2013. Saatavana: https://www.redu.fi/loader.aspx?id=283831a3-dbf6-4ce2-82cd-7251322e8b03 Pettigrew, AM. 1997. What is a processual analysis? Scandinavian Journal of Management 1113 (4) 337–348. Pirnes, U. 2004. Kehittyvä johtajuus. Johtamisen dynamiikka. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy Puohiniemi, M. 2006. Täsmäelämän ja uusyhteisöllisyyden aika. Vantaa: Dark Oy. Pärnänen, A. 2011. Väitöskirja. Organisaatioiden ikäpolitiikat: strategiat, instituutiot ja moraali. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 4.2.2019. Saatavana: ttps://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/26582/255_A_Parnanen_Vaitoskirja_netti.pdf Rauhala, L. 1983/2005. Ihmiskäsitys ihmistyössä. Helsinki: Yliopistopaino.
51 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Rodd, J. 2006. Leadership in Early Childhood. Maidenhead: Open University Press. Ruusuvuori, J. & Nikander, P. 2016. Puheen litterointikäytännöistä eri tutkimustarkoituksiin. Teoksessa Tiittula, L. & Nuolijärvi, P. (toim.) Puheesta tekstiksi. Puheen kirjallisen esittämisen alueita, keijoja ja rajoja. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Helsinki: Hansaprint Oy. Ruohonlinna, T. 2009. Väitöskirja. Ikääntyvät työelämässä: päihittääkö nuoruus ja koulutus aikuisuuden ja kokemuksen. Turun yliopisto. Viitattu 12.1.2019. Saatavana: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/50502/AnnalesC288Ruoholinna.pdf?sequence=1 &isAllowed=y Ruusuvuori, J.& Tiitula, L. 2005. Haastattelu. Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Jyväskylä: Gummerus. Simström, H. 2009. Väitöskirja. Tunnetaidot ikäjohtamisessa. Esimiehen tunneälytaidot ja niiden tärkeys kuntahenkilöstön arvioimana. Tampereen yliopisto. Viitattu 20.11.2018. Saatavana: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66499/978-951-44-7742-3.pdf?sequence=1 Soukainen, U. 2015. Väitöskirja. Johtajan jäljillä. Johtaminen varhaiskasvatuksen hajautetuissa organisaatioissa laadun ja pedagogisen tuen näkökulmasta. Turun yliopisto. Viitattu 26.2.2019. Saatavana: http://www.utupub.fi/handle/10024/103427 Suonsivu, K. 2011. Työhyvinvointi osana henkilöstöjohtamista. Kuopio: Unipress. Sydänmaanlakka, P. 2015. Älykäs julkinen johtaminen. Helsinki: Talentum. Sydänmaanlakka, P. 2016. Älykäs johtaminen 7.0. Miten kasvaa viisaaksi johtajaksi. Helsinki: Alma Talent. Syrjälä, L. 1996. Tapaustutkimus opettajan ja tutkijan työvälineen. Teoksessa Syrjälä, L., Ahonen, S., Syrjäläinen, E. & saari, S. (toim.) Laadullisen tutkimuksen työtapoja. Rauma: Kirjapaino Oy West Point. 9-24. Taipale, M. E. 2004. Väitöskirja. Työnjohtajasta tiimivalmentajaksi. Tapaustutkimus esimiehistä tiimien ohjaajina ja pedagogisina johtajina prosessiorganisaatiossa. Tampereen yliopisto. Viitattu 2.2.2019. Saatavana: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/67421/951-44-6078- 2.pdf?sequence=1&isAllowed=y Tilastokeskus. 2019. 016 -- Työlliset ammattiryhmän (AML 2010, tasot 1-5), sukupuolen, iän ja vuoden mukaan 2010-2016. Tuomi, J. & Sarajärvi A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. Työterveyslaitos 2019a. Ikäjohtaminen. Viitattu 23.3.2019. Saatavana: https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/ikajohtaminen/ Työterveyslaitos 2019b. Työurajohtaminen. Viitattu 4.3.2019. Saatavana: https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/tilaa-opas/tyourajohtamisenmateriaalipaketti/?key=yYsuTDJp.yw_imBY0QXXv25RY2P.U_C2dNqjDSVWV1E- &submissionGuid=3fc117ea-fb24-4997-a412-2ef5ad51be0c Työturvallisuuskeskus 2019. Opas ikäohjelman laatimiseen – työnkaarinamalli. Viitattu 25.2.2019. Saatavana: https://ttk.fi/files/3769/Tyokaarimallilla_kohti_pidempia_tyouria_Opas_ikaohjelman_laatimiseen. pdf Utriainen, K. 2009. Väitöskirja. Arvostava vastavuoroisuus ikääntyvien sairaanhoitajien työhyvinvoinnin ytimenä hoitotyössä. Oulu: Oulun yliopisto. Viitattu 25.2.2019. Saatavana: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514291128.pdf
52 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Varhaiskasvatuslaki. 540/2018. Annettu Helsingissä 13.7.2018. Saatavana: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540 Viitala, R. 2002. Väitöskirja. Osaamisen johtaminen esimiestyössä. Vaasan yliopisto. Viitattu 10.2.2019. Saatavana: https://www.univaasa.fi/materiaali/pdf/isbn_951-683-987-8.pdf Vilkka, H. 2015. Tutki ja kehitä. 4., Uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus. Wallin, M. 2014. Ikäjohtaminen Euroopassa – Näkemyksiä parhaista ikäjohtamiskäytännöistä EU27 maissa. Työterveyslaitos. Viitattu 27.8.2018. Saatavana: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116721/Ikajohtaminen_Euroopassa.pdf?sequence =4
Liite 1 (1) TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Liite 1. Tutkimuksen saatekirje SAATEKIRJE HAASTATTELUUN OSALLISTUVILLE Opinnäytetyön nimi: Esimiesten kokemuksia eri-ikäisten työntekijöiden johtamisesta Kaarinan päiväkodeissa Hyvä päiväkodin johtaja, Olen Taru Sysinoro ja työskentelen lastentarhanopettajana Kaarinan kaupungilla. Opiskelen Turun ammattikorkeakoulussa ylempää sosionomi (AMK) tutkintoa. ja teen tutkimusta opintoihini liittyen. Tutkimuksen ohjaajana on kasvatustieteiden tohtori Helena Malmivirta. Tutkimus toteutetaan Kaarinan kaupungin päiväkodeissa ja sen toteuttamiseen olen saanut luvan varhaiskasvatuksen johtajalta Päivi Kemppaiselta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää minkälaisia keinoja ja menetelmiä esimiehillä on johtaa eri-ikäisiä työntekijöitä. Esimiesten tarinoiden avulla tehdään näkyväksi ikäjohtamisen mahdollisuudet työyhteisössä. Tämän tutkimuksen tehtävänä on saada tietoa Kaarinan kaupungin päiväkotien eriikäisten työntekijöiden johtamisesta esimiesten kokemana. Kohteliaimmin pyydän sinua osallistumaan haastatteluun. Osallistuminen haastatteluun on tärkeää. Päiväkodin johtajien tarinoiden kautta, tuotetaan tietoa esimiesten kokemuksista johtaa eri-ikäisiä työntekijöitä Kaarinan varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tutkimus tuottaa tietoa organisaatiolle ikäjohtamisen työmallien kehitysehdotuksista. Vastauksia käsitellään luottamuksellisesti. Haastattelun tulokset raportoidaan niin, ettei yksittäinen haastateltava ole tunnistettavissa tuloksista. Sinulla on täysi oikeus keskeyttää haastattelu ja kieltää käyttämästä sinuun liittyvää aineistoa. Suostumuksenne haastateltavaksi vahvistatte allekirjoittamalla alla olevan Tietoinen suostumus haastateltavaksi -osan ja antamalla sen haastattelijalle. Tämä aineiston keruu liittyy osana Turun ammattikorkeakoulussa suorittamaani ylempään ammattikorkeakoulututkintoon kuuluvaan opinnäytteeseen. Opinnäytetyön ohjaaja Helena Malmivirta, Turun AMK/ Terveys ja hyvinvointi.
Liite 1 (2) TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Osallistumisestanne kiittäen, Taru Sysinoro Sosionomi AMK /Sosiaali- ja terveydenalan kehittämisen sekä johtamisen YAMK- opiskelija Yhteystiedot
[email protected] Tietoinen suostumus haastateltavaksi Olen saanut riittävästi tietoa opinnäytetyöstä, ja siitä tietoisena suostun haastateltavak- si. Päiväys ____________________________ Allekirjoitus ______________________________________ Nimen selvennys _________________________________________
Liite 2 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Liite 2. Haastattelurunko 1. Työhistoria ja kokemus johtamisesta/ johtajuudesta 2. Peruskoulutus 3. Johtamiskoulutus 4. Kuinka iso organisaatio? Kuinka monta johdettavaa? 5. Mitä kokemuksia sinulla on johtajuudesta? 6. Mitä koet johtajuudessa tärkeäksi? 7. Mitä ajatuksia eri-ikäisen johtaminen herättää? 8. Mitä keinoja on eri-ikäisten johtamiseen? 9. Onko kehitysideoita työnkuvaan liittyen? 10. Oletko kaivannut jotain lisää? Koulutusta? 11. Vähentäisitkö jotain? Mitä? 12. Haluaisitko kertoa vielä jotain lisää johtajuuteen liittyen?
Liite 3 TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Liite 3. Tutkimuslupa
Liite 4 (1) TURUN AMK:N OPINNÄYTETYÖ I Taru Sysinoro Liite 4. Tietoa ja työkaluja ikäjohtamiseen Liina Paloheimo-Koskipää on laatinut seuraavan tiivistelmän eri-ikäisten odotuksista koskien johtamista: Arvostava ilmapiiri, työntekijöiden toiveiden kuunteleminen ja riittävän tuen antaminen ovat keskeisiä asioita kaikenikäisten johtamisessa. Tutkimuksissa on ikäryhmien välillä havaittu eroja siinä, mitä työltä ja johtamiselta odotetaan. Esimerkiksi nämä seikat on hyvä tiedostaa ja ottaa huomioon esimiehen työssä. Alle 30-vuotiaat odottavat esimieheltään tukea sekä mahdollisuutta tuoda esiin omia näkemyksiään ja keskustella niistä. Nuoret työntekijät arvostavat vapaa-aikaa ja kokevat työssä viihtymisen erityisen tärkeäksi. He arvostavat myös työssä kehittymistä ja oman uransa edistämistä. Keski-ikäisille on tärkeää saada vaikuttaa työhönsä. Yli 40-vuotiailla hyvät kehittymismahdollisuudet työssä ennakoivat halua jatkaa kyseisessä työpaikassa. Lisäksi he arvostavat luottamusta työyhteisössä. Taloudelliset arvot ovat tärkeimpiä uransa keskivaiheilla oleville. Seuraavaksi tärkeintä raha on kaikkein nuorimmille. Yli 50-vuotiaat korostavat arvostavan esimiestyön merkitystä. Se tarkoittaa esimerkiksi, että uran aikana jo tehty työ huomioidaan. He haluvavat myös vaikuttaa oman työnsä organisointiin niin, että työ vastaa heidän osaamistaan ja voimavarojaan. Yli 55-vuotiailla työntekijöillä on terveytensä kanssa hieman enemmän ongelmia kuin nuoremmilla, mutta ongelmat liittyvät lähinnä korkeaan verenpaineeseen ja kolesteroliin. Esimerkiksi masennus koskettaa kaikkia ikäryhmiä. Lähteet: Ikäjohtaminen Euroopassa, Tietoa työstä -raportti (Työterveyslaitos, 2014) ja Julkista johtamista jalostamassa -kirja (Työterveyslaitos, 2015)