Englannin kielen vaikutuksia 6-vuotiaiden suomea ja englantia omaksuvien lasten sammakkotarinoissa

Puhe ja kieli, 37:1, 23–42 (2017) 23 Kirjoittajien yhteystiedot: Sonja Alantie Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka Leena Rantala Yhteiskuntatieteiden tiedekunta/Logopedia Kalevantie 4, 33014 Tampereen yliopisto [email protected] [email protected] [email protected] ENGLANNIN KIELEN VAIKUTUKSIA KUUSIVUOTIAIDEN SUOMEA JA ENGLANTIA OMAKSUVIEN LASTEN SAMMAKKOTARINOISSA Sonja Alantie, Tampereen yliopisto Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka, Tampereen yliopisto Leena Rantala, Tampereen yliopisto Tutkimuksessa tarkasteltiin 11:n varhaisesti kaksikielisen 6-vuotiaan lapsen kielenkäyttöä suomeksi tuotetussa kuvakirjakerronnassa. Kaikkien lasten kotikieli oli suomi, minkä lisäksi he olivat omaksuneet englantia 0–4 vuoden iästä lähtien. Kertomuksista poimittujen epätyypillisten ilmaisujen avulla selvitettiin, miten englannin kielen omaksuminen mahdollisesti heijastui lasten kielellisiin valintoihin ja millaisia lasten ilmaisut olivat verrattuina yksikielisten ikäverrokeiden (n = 10) ja vuotta nuorempien lasten (n = 12) ilmaisuihin. Lähes kaikki kaksikieliset lapset tuottivat jonkunlaisia epätyypillisiä ilmaisuja. Laatunsa perusteella ne pystyttiin jakamaan pääasiassa 1) englannin kielen vaikutuksesta johtuviin ja 2) suomen kielen omaksumiseen liittyviin. Kielten väliseen vaikutukseen liittyvien havaintojen perusteella kaksikieliset lapset tuottivat osittain hyvin erilaisia ilmaisuja kuin yksikieliset lapset, ja suomen kielen normista poikkeavia ilmaisuja esiintyi kaikkiaan hieman useammalla kaksikielisellä kuin yksikielisellä lapsella. Jotkin kaksikielisten lasten suomen kielen omaksumiseen liittyvät epätyypilliset ilmaisut sen sijaan muistuttivat heitä vuotta nuorempien verrokkilasten valintoja. Tulosten pohdinta nosti esille, että tutkimusympäristö ja tutkimuskäytänteet saattavat vaikuttaa kielen siirtymisherkkyyteen, mikä kannattaa ottaa kliinisessä työssä huomioon. Avainsanat: kaksikielinen lapsi, kertova kieli, kielellinen valinta, kieltenvälinen vaikutus, systeemis-funktionaalinen kieliteoria 1 JOHDANTO Lasten kaksikielisyys on maailmanlaajuisesti varsin yleistä (Kohnert, 2010), ja kaksikielisten lasten määrä tulee kasvamaan myös Suomessa entisestään nykyisen maailmantilanteen aiheuttaman maahanmuuton myötä. Kaksikieliseen kielen kehitykseen liittyy useita erityispiirteitä. Ensinnäkin verrattuna yksikieliseen ikätoveriinsa kahden kielen vaikutuspiirissä kehittyvä lapsi omaksuu kahden eri kielen fonologian, leksikon ja rakenteellisten piirteiden lisäksi sen, miten kieliä käytetään kulttuurisesti asianmukaisilla tavoilla (Genesee, Paradis & Crago, 2004, s. 27; Verhoeven, 2010, s. 436). Toiseksi kielten omaksumista määrittää myös se, että kaksikielinen lapsi saattaa altistua kullekin omaksumalleen 24 Sonja Alantie, Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka, Leena Rantala kielelle suhteellisesti vähemmän kuin yksikielinen lapsi ainoalle kielelleen (Paradis, 2010). Lisäksi vuorovaikutustilanteiden laatu ja määrä vaihtelevat lapsen eri kielten kohdalla sen mukaan, kenen kanssa ja millaisiin diskurssitilanteisin lapsi pääsee osallistumaan (ks. Halliday, 1975, s. 5–6, 33; Leiwo, 1986, s. 70–72; Paradis, 2010). Koska kaksikielisyys on monimuotoista, siihen liittyvä termistö on kirjallisuudessa laajaa ja osaltaan vakiintumatonta (esim. Wei, 2004). Tässä artikkelissa käytetään sanaa kaksikielinen kuvaamaan lapsia, jotka tarvitsevat ja käyttävät arjessaan kahta kieltä. Kielten täydellistä hallintaa tai samantasoisia taitoja molemmissa kielissä kaksikielisyys ei edellytä (ks. myös SkutnabbKangas, 1981, s. 89–90). Tarkemmin tutkimukseen osallistuneet kaksikieliset lapset on määritelty varhaisesti kaksikielisiksi1 (engl. dual language learner), sillä heidän altistumisensa kummallekin kielelle on alkanut ennen leikki-iän päättymistä, tässä tapauksessa ennen neljän vuoden ikää (Genesee ym., 2004, s. 218; Korpilahti, 2007). Puheterapeuttien näkökulmasta kaksikielisyys ja sen monimuotoisuus luovat erityisiä vaatimuksia asiakkaan taustojen ja muiden hänen kielenkehitykseensä ja -käyttöönsä vaikuttavien tekijöiden tunnistamiseen ja tarkkaan selvittämiseen (Smolander, Kunnari & Laasonen, 2016). Kaksikielisten lasten tyypillisestä kielenkehityksestä saati sitten poikkeavan kielenkehityksen piirteistä on kirjallisuudessa saatavilla niukasti tietoa asiantuntijatyön tueksi (ks. Bedore & Peña, 2008; Kohnert, 2010). Tiedon puute johtaa toisinaan siihen, että kaksikielisillä lapsilla ylitai alidiagnosoidaan kielellisiä häiriöitä, 1 Varhainen kaksikielisyys kattaa sekä samanaikaisen (simultaani) että peräkkäisen (suksessiivinen) kaksikielisyyden leikki-ikäisillä. Rajanveto näiden kahden tyypin välillä ei ole kirjallisuudessa täysin kiistaton (ks. esim. Arkkila, Smolander & Laasonen, 2013; Costa & Sebastián-Gallés, 2014; De Houwer, 2004). koska tyypillisen kehityksen piirteitä ei tunnisteta ja luotettavat testauskeinot puuttuvat (Smolander ym., 2016; Bedore & Peña, 2008; Kohnert, 2010). Kielellisen erityisvaikeuden riskiä kaksikielisyys ei nykytiedon mukaan lisää, mutta siihen liittyy tyypillisesti kielellisten taitojen epätasaisuus ja suuri yksilöllinen vaihtelu (Arkkila, Smolander & Laasonen, 2013; Kohnert, 2010). Useimmiten kaksikielisillä lapsilla toinen kielistä on dominantti eli paremmin hallittu (Dixon, Wu & Daraghmeh 2012). Kielenkehitys tai omaksuminen voi olla myös hitaampaa joillain kielen osa-alueilla verrattaessa yksikielisiin ikätovereihin; esimerkiksi kaksikielisen lapsen yksittäisen kielen sanasto saattaa olla suppeampi kuin yksikielisillä lapsilla. Sen sijaan yhteenlaskettu kahden kielen sanasto on usein yhtä kattava tai kattavampi kuin yksikielisellä (Nicoladis, Rose & Foursha-Stevenson, 2010). Kielenkehitykseen kuuluvat niin yksikuin kaksikielisilläkin lapsilla kielen kehittymiselle tavanomaiset aikuiskielestä poikkeavat piirteet (ks. Kunnari & Savinainen-Makkonen, 2012; Laalo, 2011). Tämän lisäksi kaksikielisen lapsen omaksuttavat kielet vaikuttavat toisiinsa, mikä saattaa johtaa erikoisiin ilmaisuihin (Nicoladis ym., 2010). 2 KIELTENVÄLINEN VAIKUTUS Kaksikielisten lasten kielellisen tuoton yksi erityispiirre on juuri se, että heidän osaamansa kielet vaikuttavat toinen toisiinsa (Marian & Kaushanskaya, 2007; ks. myös Kohnert, 2010; Weinreich, 1963). Kielten kontaktin aiheuttamia seurauksia ei ole kuitenkaan pystytty vielä määrittelemään tai luokittelemaan yksiselitteisesti (esim. Hoffmann, 1991, s. 94–96; Sajavaara, 2006). Kuvaamme tässä artikkelissa kielten vuorovaikutuksen ilmentymiä kattotermillä kieltenvälinen vaikutus (engl. cross-linguistic influences/interaction) Kieltenvälisiä vaikutuksia 25 (ks. Kaivapalu, 2005, s. 27–28, 30). Termillä tarkoitamme yksinkertaistetusti sitä, että yhden kielen elementtejä tuotetaan toisessa kielessä. Elementit voivat olla fonologisia, leksikaalisia, morfologisia, morfosyntaktisia, syntaktisia ja semanttisia (Genesee ym., 2004, s. 216; Hoffmann, 1991, s. 95–101). Termi kieltenvälinen vaikutus kattaa tässä artikkelissa kirjallisuudessa nykyään usein toisistaan eritellyt käsitteet lainaaminen (engl. borrowing), yhdistäminen (engl. mixing/codemixing), kielenvaihto (engl. code-switching) sekä siirtovaikutus tai transfer ja interferenssi (engl. transfer ja interference) sekä mahdolliset muut kahden kielen kontaktista johtuvat kielelliset piirteet (ks. Hoffmann, 1991, s. 94–117; Marian & Kaushanskaya, 2007). Kieltenvälinen vaikutus on yleistä kaikenikäisillä useita kieliä käyttävillä puhujilla, ja siihen vaikuttavat kielten säännönmukaisuudet sekä yksilölliset ja tilannekohtaiset tekijät (Genesee ym., 2004: 216; Weinreich, 1963, s. 1–6). Yhtäältä puhujan kielenkehityksen vaihe ja toisaalta saavutetun kielellisen kompetenssin taso vaikuttavat kieltenvälisen vaikutuksen esiintymiseen. Kielten yhdistäminen ja kielenvaihto ovat myös erityisesti sosiopragmaattisesti ja yhteisöllisen viestinnän näkökulmasta tärkeitä (Richie & Bhatia, 2013). Kielten yhdistämistä ja vaihtoa nimittäin säätelevät paljolti sosiaaliset ja ilmaisulliset motivaattorit kuten keskustelukumppaneiden roolit, puheenaiheet, turvallisuuden tunne ja yhteisön asenteet tai kielen status. Kieltenväliset vaikutukset voivat olla sekä tietoisia että tiedostamattomia valintoja. Nykyisen neurokognitiivisen käsityksen mukaan kaksikielisten henkilöiden kaikki kielet ovat aina aktivoituneina (Linck, Hoshino & Kroll, 2008). Useimmiten kaksikielinen henkilö pystyy kontrolloimaan, miten hän taitojensa puitteissa kieliään käyttää (Costa & Sebastián-Gallés, 2014; ks. myös Ijalba, Obler & Chengappa, 2013). Kaksikieliseksi kehittyvien lasten kielellisiin valintoihin vaikuttavat sekä lapsen oma kielikompetenssi että vanhempien antama malli. Yipin ja Matthewsin (2006) tutkimuksessa syntymästään asti kahta kieltä omaksuneilla lapsilla (kielet: kantoninkiina ja englanti, N = 6, iän vaihteluväli 1;03–4;06) syntaktisten rakenteiden todettiin siirtyvän (engl. syntactic transfer) lähes yksinomaan lasten paremmin hallitsemasta kiinan kielestä heikommin hallittuun englannin kieleen (Yip & Matthews, 2006). Kielten yhdistäminen (code-mixing) oli sen sijaan epäsymmetrisempää, ja tutkijat katsoivat sen johtuvan aikuisten mallista käyttää englannin kielen sanoja kiinan seassa (ks. myös suomienglanti-kaksikielisten perheiden vanhempien kielikasvatuksen periaatteista Morris & Korpijaakko-Huuhka, 2009). Myös omaksuttavien kielten typologia eli perusrakenne ja käytön ominaisuudet sekä se, miten kielet lapsella tyypillisesti kehittyvät, vaikuttavat siihen, minkälaisia seurauksia niiden keskinäinen kontakti aiheuttaa. Tietynlaisten rakenteiden siirtyminen on kiinaa ja englantia tutkineiden Yippin ja Mathewsin (2000) mukaan ylipäätään mahdollista kielten keskinäisen erilaisuuden vuoksi, sillä samanlaisia piirteitä ei havaita kaksikielisillä, joiden kielipareina ovat sukulaiskielet. Toisaalta kontaktoivien kielten typologisen läheisyyden ja rakenteellisen samankaltaisuuden on havaittu johtavan runsaaseen kieltenväliseen vaikutukseen (Riionheimo, 2010). Englannin kielen vaikutusta suomea puhuvien kaksikielisten lasten valintoihin on tutkittu melko vähän (esim. Halmari, 1997; Halmari, 1997, s. 35–36; Poplack, Wheeler & Westwood, 1989). Suomalais-amerikkalaisten nuoriksi varttuvien lasten kielen vaihtoa ja yhdistämistä (code-switching) tarkastelevassa seurantatutkimuksessa (kielet: ensikieli = suomi ja toinen kieli = englanti, N = 2) havaittiin, että kielenvaihto johtui jonkin kielenkäyttötilanteen sanastopuutteiden paikkaamisesta tai 26 Sonja Alantie, Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka, Leena Rantala ilmaisullisista tavoitteista (Halmari, 2005). Myös toisessa tutkimuksessa (kielet: ensikieli = suomi ja toinen kieli = englanti, N = 2) kaksikieliset lapset vaihtoivat leikeissään kieltä sen mukaan, puhuivatko he leikin hahmoina vai neuvottelivatko he leikkimisestä (Halmari & Smith, 1994). Usean kielen vaikutuspiirissä kasvamisella ja kahden kielen omaksumisella on siis havaittu olevan vaikutuksia lapsen kielenkäyttötapoihin ja -taitoihin. Kaksikielisten lasten kielenkäytön piirteitä ei kuitenkaan välttämättä osata aina tulkita asianmukaisesti tarvittavan tutkimustiedon puuttuessa. 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS Suomalaisten puheterapeuttien tarve tunnistaa tavanomaisella tavalla monikieliseksi kehittyvät ja erityistukea ja kielellistä kuntoutusta tarvitsevat lapset on korostunut erityisesti sitä mukaa, kun maahanmuutto noin 20 vuotta sitten alkoi kiihtyä (Arkkila ym., 2013; Kohnert, 2010; Rapo, 2012). Pätevien arviointimenetelmien kehittämiseksi tarvitaan tietoa kaksikielisten suomen puhujien kielenkehityksen ja -käytön piirteistä. Suomessa logopedinen kaksikielisyystutkimus on vielä niukkaa, ja kaksikielisten lasten kielenkehityksen arviointiin on kehitetty vasta muutamia menetelmiä (Korpilahti, 2010; ks. myös Chakraborty, 2015). Kansainvälisestikin on tutkittu lähinnä romaanisia ja germaanisia kieliä (Chakraborty, 2015; Silvén, 2010, s. 142), mutta näiden tutkimusten tuloksia ei voida suoraan yleistää suomea puhuviin kaksikielisiin ihmisiin. Siksi kielikohtaiselle tutkimustyölle on selvä tarve. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida, miten kaksikielisten suomea ja englantia puhuvien lasten suomenkielisessä kerronnassa näkyi mahdollinen englannin kielen vaikutus. Tutkimus nojautuu teoreettisesti systeemisfunktionaaliseen kieliteoriaan (Halliday, 1985) ja sosiaalisen konstruktivismin mukaiseen ajatteluun kielen oppimisesta (Vygotsky, 1982). Systeemis-funktionaalisen kieliteorian mukaan kukin kieli on kulttuurisidonnainen merkkijärjestelmänsä, joka tarjoaa puhujalle puitteet merkitysten tuottamiseen (Halliday & Matthiessen, 2004, s. 19–31; Shore, 1992, s. 22–23). Kokonaisuudessaan kaksikielisen lapsen kielellinen resurssi koostuu siis kahteen järjestelmään liittyvistä taidoista. Järjestelmät kehittyvät alati sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lapsen havaitsemien ja järkeilemien säännönmukaisuuksien kautta (ks. Laalo, 2011, s. 269–273; Vygotski, 1982, 104, 185). Lasten ilmauksia kutsumme Hallidayn tapaan kielellisiksi valinnoiksi (Halliday, 1985, s. xxvii). Termillä viitataan siihen, että puhuja valitsee joko tietoisesti tai tiedostamattaan tavan ilmaista asioita aina sekä kielellisten taitojensa että kielen käyttötilanteen mukaisesti (Halliday, 1973, s. 48–58). Tutkimuksessa oletimme, että kaksikielisten lasten valinnoissa näkyisi kerrontadiskurssissa juuri heille ominaisia tapoja toteuttaa omaksumiensa kielisysteemien merkityspotentiaaleja (ks. Halliday, 1985, s. xxix–xxx; Shore, 1992, s. 21–24). Tarkastelemme tutkimuksessa vain kaksikielisten lasten niin sanotusti epätyypillisiä ilmaisuja, mutta emme käsittele niitä vuorovaikutuksen tai kielen hallinnan kannalta huonoina valintoina tai virheinä. Tutkimme kielen vaikutusta toiseen epätyypillisten ilmausten kautta yksinkertaisesti siksi, että se oli tällä tavalla verrattain helpompi havaita ja perustella. Kieltenvälinen vuorovaikutushan tuottaa myös tavanomaisia tai niin sanotusti oikeellisia ilmaisuja ja eri kielet voivat tukea toistensa kehittymistä monin tavoin (Cummins, 2001; Kaivapalu, 2005; Nicoladis ym., 2010)2. 2 Kielten välinen vaikutus jaetaan usein kirjallisuudessa positiiviseen ja negatiiviseen vaikutukseen (ks. esim. Kaivapalu, 2005: 24–38). Kieltenvälisiä vaikutuksia 27 4 AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkittavat Tutkimuksessa oli mukana 11 lasta Tampereen seudun englanninkielisistä esikouluista.3 Opettajat valitsivat tutkimuksiin lapsia, jotka käyttivät arjessaan sekä suomea että englantia ja jotka pystyivät opettajan arvion mukaan tuottamaan kertovaa kieltä. Lapsilla ei ollut todettu kielellisiä häiriöitä, eivätkä he olleet puheterapeuttisten palveluiden piirissä.4 Lasten vanhemmilta pyydettiin kirjallinen suostumus tutkimukseen osallistumisesta, ja he täyttivät lomakkeen lapsen kielenkehityksestä ja -käytöstä. 5 Lasten äidin tai molempien vanhempien äidinkieli oli suomi. Yhdenkään lapsen vanhemman äidinkieli ei ollut englanti, eivätkä lapset olleet omaksuneet toisen vanhemman kieltä sen ollessa muu kuin suomi. Suurin osa lapsista oli alkanut altistua englannille mennessään englanninkieliseen päiväkotiin Suomessa tai muuttaessaan ulkomaille. Mukana oli yksi lapsi, joka oli alkanut omaksua englantia kotonaan syntymästään asti. Hän kuitenkin muistutti muita tutkimukseen otettuja kaksikielisiä lapsia siksi, että äidin puhumalla kielellä eli tässä suomella voidaan joidenkin tutkimusten mukaan katsoa olevan varsinkin varhaislapsuudessa isän kieltä vahvempi vaikutus kielenkehitykseen (Place & Hoff, 2011). Lapsista seitsemän oli poikia ja neljä tyttöjä (iän vaihteluväli 6;0–6;9) (taulukko 1). Tutkimushetkellä kaikki lapset käyttivät koto3 Kaksikieliset lapset kuuluivat kaksikielisten lasten verbien käyttöä kuvanneen pro gradu –tutkimuksen tutkittavien joukkoon (Alantie, 2014) 4 Kaksikielisiä lapsia tai verrokkeja ei ole tutkimusta varten testattu standardoiduin logopedisin testein. 5 Alkuperäinen kyselylomake on Anne Suvannon (2012) laatima. Sitä ovat soveltaneet tutkimuksessaan Eriksson ja Rajala (2014), ja sitä on muokattu edelleen muutamin kaksikielisyyttä käsittelevin kysymyksin. naan ainakin suomea ja esikoulussa englantia. Usein lasten kerrottiin käyttävän englantia joissakin tilanteissa myös kotona. Taulukossa 1 vahvimmaksi merkitty kieli oli vanhemman arvio siitä, mikä on lapsen parhaiten osaama kieli. Tutkittavista käytetään tunnistetta, jossa CG viittaa tyttöön ja CB poikaan (C = child, G/B = girl/boy). Kaksikielisten lasten verrokkeina toimi 22 suomenkielistä lasta, jotka olivat osallistuneet Tampereen yliopiston logopedian oppiaineessa tehtyihin lasten kerrontaa koskeviin tutkimuksiin. Verrokeiksi valittiin kaksikielisten lasten kanssa samanikäisten lasten lisäksi vuotta nuorempia, sillä on esitetty, että kahden kielen omaksuminen saattaa hidastaa kielenkehitystä joillakin kielen osaalueilla (Arkkila ym., 2013). Verrokkilapsista kuusi tyttöä ja neljä poikaa oli kuusivuotiaita (iän vaihteluväli 6;4–6;11) (ks. lapsista tietoja tarkemmin Eriksson & Rajala, 2014; Roininen, 2014). Viisivuotiaita valittiin 12 ja heistä puolet oli tyttöjä ja puolet poikia (iän vaihteluväli 5;1–5;9) (ks. lapsista tietoja tarkemmin Mertanen & Vaarma, 2015). Verrokeille annettiin tunnisteet seuraavasti: L = yksikielinen lapsi, T/P = tyttö/poika, K/V = kuusi-/viisivuotias ja numero. 28 Sonja Alantie, Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka, Leena Rantala Taulukko 1. Kaksikielisten kuusivuotiaiden lasten taustatiedot. Lapsi Ikä L1 (0) L2 (omaksumisen alkamisikä) Vanhempien äidinkielet ja yhteinen kieli Missä käyttää suomea? Missä käyttää englantia? Vahvin kieli Asunut ulkomailla CG2 6;8 suomi (isä puhunut myös arabiaa) englanti (3); varsinaisesti vasta päiväkodissa äiti: suomi isä: arabia yhteinen kieli: englanti kotona äidin ja sisarusten kanssa päiväkodissa ja kotona isän ja sisarusten kanssa suomi ehkä hieman ei CB3 6;7 suomi englanti (3) suomi kotona päiväkodissa ja kotona suomi kyllä CB4 6;4 suomi englanti (3) suomi kotona päiväkodissa suomi kyllä CB6 6;3 suomi englanti (3) suomi kotona päiväkodissa ja kotona suomi kyllä CG8 6;1 suomi englanti (4) suomi kotona päiväkodissa ja kotona suomi kyllä CB9 6;7 suomi englanti (3) suomi kotona päiväkodissa ja kotona suomi kyllä CG10 6;7 suomi englanti (3) suomi kotona päiväkodissa ja kotona suomi kyllä CG12 6;7 suomi englanti (2) suomi kotona päiväkodissa suomi ei CB16 6;0 suomi englanti (2) suomi kotona päiväkodissa ja kotona suomi tällä hetkellä kyllä CB18 6;9 suomi ruotsi (1;1–2;6); englanti (3) suomi kotona päiväkodissa suomi ja englanti ehkä yhtä vahvat kyllä CB20 6;4 suomi ja englanti - äiti: suomi isä: amhara, yhteiset kielet englanti ja suomi kotona päiväkodissa ja kotona suomi ehkä hieman ei C = kaksikielinen lapsi (child), G = tyttö (girl), B = poika (boy), L1 = syntymästä asti omaksuttu eli ensikieli, L2 = toisena omaksuttu kieli Kieltenvälisiä vaikutuksia 29 Aineistonkeruu ja analyysi Tutkimuksen kerrontamateriaalina käytettiin sammakkotarinaa (Frog, where are you? Mayer, 1969), joka on kerronnantutkimuksissa usein hyödynnetty tekstitön kuvasarja (esim. Berman & Slobin, 1994; Suvanto, 2012). Verrokkilasten sammakkotarinat saatiin valmiina litteraatteina. Kaksikieliset lapset ohjeistettiin kertomaan kirjasta tarkasti ja omin sanoin tarina ensin englanniksi ja heti sen perään suomeksi6. Kerrontatilanteet nauhoitettiin ja litteroitiin.7 , 8 Lopullisena tutkittavana kieliaineistona oli lasten käyttämät ilmaisut kertomuksessa sekä lasten kysymykset ja kommentit tutkijalle tehtävän aikana, sillä esimerkiksi kielenvaihtoa voi tapahtua puheen tyylin tai tavoitteen vaihtumisen yhteydessä (Halmari, 2005; Halmari & Smith, 1994). Tutkimuksen analyysi oli pääasiassa laadullista. Aluksi kaksikielisten lasten suomenkielisistä kertomuksista poimittiin ilmaukset, jotka arvioitiin jollakin tavalla epätyypillisiksi tai virheellisiksi. Epätyypillisyyden määrittelemiseksi lasten valintoja verrattiin nykysuomessa kuvattuihin säännönmukaisuuksiin, kuten tehdään usein myös vieraan kielen oppimisen ja välikielen (engl. second language learning ja interlanguage) tutkimuksissa virheanalyysin periaatteiden mukaisesti (ks. virheanalyysi Aalto ym., 1997; Corder, 1981, s. 37). Epätyypillisyydellä viitataan tässä siihen, että ilmaisu ei ole suomalaisessa kielikulttuurissa tavanomainen eikä vastaa ai6 Kielijärjestys on ollut alkuperäiseen tutkimukseen liittyvä (Alantie, 2014) metodologinen valinta, jolla on pyritty varmistamaan englanninkielen aineiston saaminen. Kielijärjestys ja ohjeistus ovat olleet kaikille lapsille samat. 7 Aineistonkeruu ja litterointi on kuvattu tarkemmin pro gradu –tutkielmissa Alantie (2014) ja (2015) 8 Kaksikielisten lasten tarinalitteraatit ovat pyydettävissä kirjoittajalta. Verrokkilasten litteraateista kyselyt osoitetaan Tampereen yliopiston logopedian oppiaineeseen. kuiskielessä kuvattuja ilmaisutapoja. Pyrimme tunnistamaan suomen kielen puhekielisyydet, murreilmaisut sekä itsekorjaukset, jotta niitä ei tulkittaisi epätyypillisiksi ilmaisuiksi. Selvästi keskenjääneitä ja epäselviä puhunnoksia ei analysoitu lainkaan. Jos epätyypillinen suomenkielinen ilmaisu vastasi lapsen itsensä tuottamaa englanninkielistä ilmaisua, se luokiteltiin kieltenvälisestä vaikutuksesta johtuvaksi. Kaikkia oletetusti englannin kielen vaikutusta sisältäviä ilmauksia verrattiin myös verrokkilasten tapaan ilmaista sama tarinan tapahtuma (ks. myös Yip ja Matthews, 2000). Kaksikielisten lasten ilmaukset, joissa englannin kielen vaikutus voitiin havaita, luokiteltiin kielellisen osaalueensa mukaan (taulukko 2). Ne kaksikielisten lasten poikkeavat ilmaisut, jotka eivät vaikuttaneet sopivan englannin kielen vaikutuksesta johtuviksi, luokiteltiin erikseen (taulukko 3). Nämä ilmaisut määriteltiin tässä tutkimuksessa suomen kielen omaksumiseen liittyviksi eli sellaisiksi, joita lapset voivat tuottaa kehittyessään kohti aikuismaisia vakiintuneita muotoja, olivatpa he sitten yksitai kaksikielisiä (ks. esim. Laalo, 2011; 121–142). Poikkeamia tarkasteltiin sekä kaksikielisten että yksikielisten lasten aineistossa. Tässä luokituksessa ei tarkasteltu lainkaan lasten äänteistöä. Analyysin reliabiliteettia varmistettiin mahdollisimman ajantasaisten deskriptiivisten sanakirjaja kielioppilähteiden avulla (Kielitoimiston sanakirja, 2015; Oxford Language Dictionaries Online [tästedes OLDO, 2015] ja MOT-suursanakirja, 2015 ja VISKverkkokielioppi, 2015). Useissa yksittäistapauksissa konsultoitiin myös logopedian sekä suomen kielen ja englannin kielen asiantuntijoita. 30 Sonja Alantie, Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka, Leena Rantala Taulukko 2. Kieltenvälisestä vaikutuksesta johtuvien epätyypillisten ilmauksien luokat ja niiden ilmeneminen lapsen kielellisessä valinnassa. KIELTENVÄLINEN VAIKUTUS ILMENEMINEN VALINNASSA Äänteistö Lapsi tuottaa englannille tyypillisiä äänteitä suomeksi kertoessaan Sanasto Lapsi tuottaa yksittäisen englanninkielisen sanan muutoin suomenkielisessä ilmauksessa Pidemmät ilmaukset Lapsi tuottaa pidemmän ilmaisun englanniksi suomeksi suoritettavan tehtävän aikana lausumansisäisesti tai lausumienvälisesti eli lapsi vaihtaa välillä kieltä Morfologia, syntaksi tai morfosyntaksi Lapsi tuottaa englannin kielessä olevaa rakennetta muistuttavan rakenteen tai englannin kielestä johdetun rakenteen, mutta käyttää suomenkielistä sanastoa. Idiomaattinen ilmaus* Lapsen ilmaus muistuttaa jotakin englanninkielistä idiomaattista eli konventionaalista ilmaisutapaa. Ilmaus ei välttämättä ole suomeksi rakenteeltaan huono tai asiayhteydessään käsittämätön. Tästä huolimatta ilmaus on kulttuurikontekstissaan epätyypillinen, eli suomen kielestä löytyisi jokin vakiintuneempi tapa ilmaista asia. Sanasto on suomenkielistä. Muu Englannin kielen vaikutus on jotenkin havaittavissa kielellisessä valinnassa, mutta tapaus ei sovi yllä oleviin luokkiin tai ilmaisutavasta löytyy vain yksittäinen esimerkki * Idiomaattisilla ilmauksilla (idiom) tarkoitamme luokittelussamme kaikenlaisia kielellisiä kiteytymiä eli ilmaisutapoja, jotka ovat ominaisia jollekin tietylle kielelle, kansalle tai ryhmälle (Nenonen, 2002; OLDO, 2015). Taulukko 3. Kieltenvälisestä vaikutuksesta johtumattomien epätyypillisten ilmausten luokat ja niiden ilmeneminen lapsen kielellisessä valinnassa. EPÄTYYPILLINEN ILMAUS TAI VIRHE ILMENEMINEN VALINNASSA Äänteistö Ei tarkastelussa Sanasto Lapsi tuottaa vääriä sanoja tai muodostaa ”omia sanoja” eli uudissanoja Morfologia, syntaksi tai morfosyntaksi Lapsen sanatasoinen morfologia tai lausetasoinen syntaksi tai morfosyntaksi on poikkeavaa Idiomaattinen ilmaus Lapsen ilmaisutapa saattaa olla kontekstissaan ymmärrettävä, mutta suomen kielestä löytyisi jokin vakiintuneempi tapa ilmaista asia Muu Ilmaus ei sovi yllä esitettyihin luokkiin tai on erityisen tulkinnanvarainen Kieltenvälisiä vaikutuksia 31 5 TULOKSET Kaikkien tarkastelemiemme ryhmien lapset tuottivat kertomuksissaan jonkinlaisia epätyypillisiä ilmauksia. Epätyypillisten ilmausten määrä vaihteli lapsesta toiseen suuresti, joten niiden laskeminen ryhmätasolla ei ollut mielekästä. Sen sijaan on laskettu, kuinka monella lapsella ilmauksia esiintyi ylipäätään. Epätyypilliset ilmaukset olivat jonkin verran yleisempiä kaksikielisillä (10:llä 11:sta) kuin yksikielisillä ikäverrokeilla (6/10) tai vuotta nuoremmilla lapsilla (9/12). Kaksikielisten lasten tuottamat suomenkieliset epätyypilliset ilmaisut olivat kahdentyyppisiä: 1) kielellisissä valinnoissa näkyi kieltenvälinen vaikutus ja 2) kielellisissä valinnoissa ei näkynyt kieltenvälistä vaikutusta, vaan epätyypillisyyksien katsottiin liittyvän suomen kielen omaksumiseen. Aineistosta löytyi myös ilmauksia, jotka mahdollisesti 3) edustivat sekä kieltenvälistä vaikutusta että suomen kielen omaksumisprosessiin liittyviä muotoja, tai niitä oli vaikea erottaa toisistaan. Kieltenvälisen vaikutuksen aiheuttamiksi tulkittuja ilmaisuja oli suurimmalla osalla kaksikielisistä lapsista (7/11) samoin kuin englannin kielen vaikutuksesta johtumattomia (8/11). Englanninkielisten äänteiden, sanojen ja pidempien ilmausten siirtyminen suomeen Kaksikieliset lapset olivat omaksuneet ensikielenään suomea, eikä englannin kieli ollut kuulonvaraisen tarkastelun perusteella vaikuttanut lasten äänteisiin tai aksenttiin. Yhdellä lapsella englanti vaikutti havaittavasti kuitenkin suomen kielen epäröintiäänteisiin (esimerkki 1). Esimerkki 1: Aamm CG8: olipakerranpoikajakoiraja  sitte(.)myösa:m:(.)toi:  sammakko Tyttö käytti samaa englannin kielelle tyypillistä epäröintiäännettä (OLDO, 2015) johdonmukaisesti sekä suomenkielisessä että englanninkielisessä kerronnassaan: and then (.) um the cup broke.9 Yksikieliset lapset puolestaan saattoivat ilmaista epäröintiään suomalaiskulttuurille hyvin ominaisella tavalla, kuten kuusivuotias tyttö LTK3 tässä: öö oolipa kerran poika jolla oli öö sammakko (VISK, 2015, § 1004). Englantia yhdistyi suomeen myös sanatasolla, kun lapsi haki toisesta kielestä tukea kuvailutarkoitukseen. Kaksi poikaa tuotti englannin kielelle tyypillisen onomatopoeettisen ilmauksen elävöittääkseen tarinan äänimaailmaa (esimerkki 2). Esimerkki 2: Splash! CB4: jasittensittensepoikatippu  (.)jasplash CB20:putosi(.)put-pudottimeidätja  (.)sieläoliisosplash Pojat käyttivät samaa ilmausta myös englanniksi kertoessaaan: an’ den he (.) go+in+de water an’ plash (CB4); boy and do:g fell down (.) in with a big splash (CB20). Vaikka veteen putoamisesta syntyvää ääntä kuvaava sana oli myös suomalaisessa kontekstissa ilmaisuvoimainen, se ei ole kielellemme tyypillinen. Yksikieliset lapset tuottivatkin saman asiasisällön toisin: sitten tuli kkuulu loiskiks (LPK2); hirvi tiputti pojan ja koiran sinne [...] veteen ja sitten sinne loiskahti (LTV7); sitten he molskahtivat veteen (LTK1). 9 Huom. kielten erilaisen ortografian vuoksi epäröintiäänteen kirjoitusasu vaihtelee, vaikka ääntämys on sama 38 Sonja Alantie, Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka, Leena Rantala ristöön yleisemminkin (Lauranto, suullinen tiedonanto 21.8.2015). Lisäksi lähipiirin aikuisten ja muiden lasten mallit voivat vaikuttaa lapsen kieleen (ks. Korpilahti, 2010; Yip & Mathews, 2006). Koska kaksikieliselle kehitykselle on tavallista, että taidot jakautuvat epätasaisesti ensinnäkin eri kielten kesken mutta myös käyttötarkoituksen ja -kontekstin mukaan (Arkkila ym., 2013), olisi kielellistä tuottoa perusteltua tutkia erilaisissa diskursseissa. Olennainen tarkkailun kohde olisi arkinen keskustelutilanne, sillä myös kulttuuristen piirteiden tiedetään näkyvän kerronnan lisäksi erityisesti keskustelussa (Menyuk & Brisk, 2005, s. 49–51). Puheterapeuttisessa arvioinnissa asiakkaan taitoja tulee lisäksi peilata tämän ikätason ja elämäntilanteen mukaisiin viestintätarpeisiin (esim. Suvanto, 2011). Valintoja olisikin syytä tutkia kielen eri tehtävien täyttymisen näkökulmasta (Halliday 1975; ks. myös Korpijaakko-Huuhka, 2011). Lisäksi havaintojen tekeminen lasten molemmista kielistä olisi tärkeää siksi, että puheterapeuttien tulisi kliinisessä työssään pyrkiä arvioimaan lapsen kummankin kielen käyttämistä ja tasoa (Arkkila ym., 2013). Puheterapeutin arvioon ohjautuvat Suomessa tällä hetkellä erityisesti sellaiset vieraskieliset lapset, jotka altistuvat kielellemme mennessään päivähoitoon 1–3-vuotiaina tai vanhempina. Kliinisen työn taustaksi tutkimusta kaivattaisiin näiden lasten osalta kiireellisesti (Arkkila ym., 2013). 7 JOHTOPÄÄTÖKSET Tämän tutkimuksen tulosten mukaan kahden kielen vaikutuspiirissä kasvaminen näkyy kuusivuotiaiden lasten kielellisessä tuotossa. Suomenkielisessä kerronnassa esiintyvien epätyypillisten valintojen taustalla on mahdollisesti ainakin kaksi tekijää: kielispesifi englannin vaikutus suomeen ja suomen kielen omaksumisprosessin piirteet. Taustavaikuttajien erottaminen toisistaan ei ole yksinkertaista, ja ne luultavasti nivoutuvatkin toinen toisiinsa. Myöskään muiden taustatekijöiden tai lipsahdusten mahdollisuutta ei voida täysin sivuuttaa. Yleistettävien tulosten saamiseksi kaksikielisten lasten kielenkäyttöä tulisi tutkia suuremmilla otoksilla, laajemmilla aineistoilla ja vaihtelevissa diskursseissa sekä toisella tavalla toteutetuissa tutkimusasetelmissa. Havaintojen perusteella voitaneen olettaa, että kaksikieliset lapset tuottavat osittain erilaisia ja ehkä jopa enemmän epätyypillisiä ilmaisuja kuin yksikieliset lapset. Jotkin kaksikielisten lasten suomen kielen omaksumiseen liittyvät epätyypilliset ilmaisut sen sijaan näyttivät muistuttavan heitä nuorempien verrokkilasten valintoja. Näihin seikkoihin olisi hyvä kiinnittää huomiota kaksikielisten lasten kielellisiä taitoja arvioitaessa. Puheterapeutin kliinistä työtä ajatellen tämän tutkimuksen yhteydessä esille nousseita muita tärkeitä pohdinnan kohteita ovat tutkimusympäristön sekä tutkimuskäytänteiden mahdollinen yhteys kieltenvälisen vaikutuksen esiintymisherkkyyteen. KIITOKSET Tahdomme esittää kiitoksemme tutkimukseen osallistuneille lapsille ja heidän perheilleen sekä päiväkotien henkilökunnalle. Kiitokset analyysikonsultaatioista Yrjö Laurannolle (HY), suomen kieltä opiskelleelle asiantuntijaryhmälle, englannin kielen opettajalle Veera Peterille sekä Tampereen logopedian henkilökunnalle ja lukuvuonna 2014–15 graduseminaariin osallistuneille opiskelijoille - heistä muutamille erityisesti. Lisäksi kiitämme artikkelin arvioitsijoita arvokkaasta palautteesta ja asiantuntevista neuvoista. Kieltenvälisiä vaikutuksia 39 LÄHTEET Aalto, E, Latomaa, S. & Suni, M. (1997). Suomi toisena ja vieraana kielenä – tutkittua ja keskusteltua. Virittäjä, 101, 530–562. Alantie, S. (2014). Verb Usage in the Narratives of Six-Year-Old Bilingual Children. Englantilaisen filologian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Alantie, S. (2015). “Yhden kerran oli poika”: siirtovaikutuksia kertovan kielen valintoihin kuusivuotiailla suomea ja englantia omaksuvilla lapsilla. Logopedian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Arkkila, E., Smolander, S. & Laasonen, M. (2013). Monikielisyys ja kielellinen erityisvaikeus. Duodecim, 129, 200–207. Bedore, L. M. & Peña, E. D. (2008). Assessment of Bilingual Children for Identification of Language Impairment: Current Findings and Implications for Practice. The International Journal of Bilingual Education and Bilingualism, 11, 1–29. Bialystok, E. (2001). Bilingualism in development: Language Literacy and cognition. New York: Cambridge University Press. Chakraborty, R. (2015). An Overview of Research in Bilingualism: Publication Records and Global Needs. Perspectives on Global Issues in Communication Sciences and Related Disorders, 5, 67–74. Costa, A. & Sebastián-Gallés, N. (2014). How Does the Bilingual Experience Sculp the Brain? Nature Reviews Neuroscience, 15, 336–345. Cummins, J. (2001). Bilingual Children’s Mother Tongue: Why is it important for education? Sprogforum, 7(19), 15–20. De Houwer, A. (2004) [1995]. Bilingual language acquisition. Teoksessa P. Flectcher & B. MacWhinney (toim.), The Handbook of Child Language, (s. 219–250). Oxford: Blackwell Dixon, L. Q., Wu, S. & Daraghmeh, A. (2012). Profiles in Bilingualism: Factors Influencing Kindergartners’ Language Proficiency. Early Childhood Education Journal, 40, 25–34. Eriksson, P. & Rajala, E. (2014). Miten kielellisesti tyypillisesti kehittyneet 6–7-vuotiaat lapset tuottavat ja ymmärtävät sammakkotarinan? Alustavat ikänormit. Logopedian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Gawlitzek-Maiwald, I., & Tracy, R. (1996). Bilingual Bootstrapping. Linguistics, 34, 901–926. Genesee, F., Paradis, J. & Crago, M. (2004). Dual Language Development and disorders: A Handbook on Bilingualism & Second Language Learning. Baltimore: Paul H. Brookes Publishing Co. Gollan, T. & Acenas, L.(2004). What is a TOT? Cognate and translation effects on tip-of-thetongue states in Spanish-English and TagalogEnglish bilinguals. Journal of Experimental Psychology: Learning, Memory and Cognition, 30, 246–269. Hakulinen, A., Kauppinen, A., Leiwo, M., Paunonen, H., Räikkälä, A., Saukkonen, P., … Alho, I. (2004). Kieli ja sen kieliopit (5. painos). Helsinki: Edita Prima Oy. Halliday, M. A. K. (1973). Explorations in the Functions of Language. Lontoo: Arnold. Halliday, M. A. K. (1975). Learning How to Mean: Explorations in the Development of Language. Lontoo: Arnold. Halliday, M.A.K. (1978) Language as Social Semiotic: The Social Interpretation of Language and Meaning. Edward Arnold: London. Halliday, M. A. K. & Matthiessen, C. M. I. M. (2004). An Introduction to Functional Grammar. 3. painos. Lontoo: Arnold. Halmari, H. (1997). Government and codeswitching explaining American Finnish. Philadelphia: J. Benjamins. Halmari, H. (2005). ”I’m forgetting both”: L1 maintenance and codeswitching in FinnishEnglish language contact. International Journal of Bilingualism, 9, 397–433. Halmari, H. & Smith, W. (1994). Code-switching and register shift: Evidence from FinnishEnglish child bilingual conversation. Journal of Pragmatics, 21, 427–445. Hoffmann, C. (1991). An Introduction to Bilingualism. Lontoo: Longman. Ijalba, E., Obler, L. & Chengappa, S. (2013). Bilingual Aphasia: Theoretical and Clinical Considerations. Teoksessa T. K. Bhatia & W. C. Ritchie (toim.), The Handbook of Bilingualism and Multilingualism (2. painos), (s. 61–83). Chichester: Wiley-Blackwell. Ivanova, I. & Costa, A. (2008). Does bilingualism hamper lexical access in speech production? Acta Psychologica, 127, 277–288. 40 Sonja Alantie, Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka, Leena Rantala Kaivapalu, A. (2005). Lähdekieli kielenoppimisen apuna. Jyväskylä: Jyväskylä studies in Humanities 44. Kielitoimiston sanakirja. (2015). (Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy). Osoitteessa http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/. Luettu 31.5.2015. Koda, K. (2008) Impacts of prior literacy experience on second language learning to read. Teoksessa K. Koda & A.M. Zehler (toim.), Learning to read across languages; Cross-linguistic relationships in firstand second language literacy development, (s. 68–96). New York: Routledge. Kohnert, K. (2010). Bilingual children with primary language impairment: Issues, evidence and implications for clinical actions. Journal of Communication Disorders, 43, 456–473. Korpijaakko-Huuhka, A-M. (2011). Kielenkäyttötehtävien arvioinnin suuntaviivoja. Teoksessa S. Loukusa & L. Paavola (toim.), Lapset kieltä käyttämässä: pragmaattisten taitojen kehitys ja sen häiriöt, (s. 211–228). Jyväskylä: PS-kustannus. Korpilahti, P. (2007). Lapsen monet reitit kaksikieliseksi – haasteita ja mahdollisuuksia. Teoksessa S. Latomaa (toim.), Oma kieli kullan kallis. Opas oman äidinkielen opetukseen, (s. 26–35). Helsinki: Opetushallitus. Korpilahti, P. (2010). Kaksikielisyys ja kielihäiriöt. Teoksessa P. Korpilahti, O. Aaltonen & M. Laine (toim.), Kieli ja Aivot, (s. 146–151). Turku: Turun Yliopisto. Kunnari, S. & Savinainen-Makkonen, T. (2012). Äänteellinen kehitys ja sen kaudet. Teoksessa S. Kunnari & T. Savinainen Makkonen (toim.), Pienten sanat: lasten äänteellinen kehitys, (s. 65–68). Jyväskylä: PS-Kustannus. Lauranto, Y. (1997). Ensi askeleita paikallissijojen käyttöön: espanjankielisten suomenoppijoiden sisäja ulkopaikallissijat konseptuaalisen semantiikan näkökulmasta. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. Lauranto, Y. (2015). Suullinen tiedonanto. 21.8.2015. Leiwo, M. (1986). Lapsen kielen kehitys (2. painos). Helsinki: Gaudeamus. Leppänen, S., Pitkänen-Huhta, A., Nikula, T., Kytölä,S., Törmäkangas, T., Nissinen, K., … Jousmäki, H. (2009). Kansallinen kyselytutkimus englanninkielestä Suomessa: käyttö, merkitys ja asenteet. Jyväskylä: Jyväskylän Yliopisto. Linck, J. A., Hoshino, N. & Kroll, J.K. (2008). Cross-language lexical processes and inhibitory control. The Mental Lexicon, 3, 349 –374. Lindstromberg, S. (2010). English Prepositions Explained. Philadelphia: John Benjamins B. V. Long, S. (2014). A possible explanation for the emergence of quotative “like” in American English. Osoitteessa: https://technaverbascripta. wordpress.com/2014/04/28/a-possibleexplanation-for-the-emergence-of-quotativelike-in-american-english/. Luettu: 4.7.2015. Marian, V. & Kaushanskaya, M. (2007). Crosslinguistic transfer and borrowing in bilinguals. Applied Psycholinguistics, 28, 369–390. Mayer, M. (1969). Frog, Where Are You? New York: Dial Books for Young Readers. Meisel, J.M. (2004) [2000]. Early differentiation of languages in bilingual children. Teoksessa L. Wei (toim.), The Bilingualism Reader, (s. 344– 369). Lontoo: Routledge. Menyuk, P. & Brisk, M. E. (2005). Language Development and Education: Children with Varying Language Experience. Basingstoke: Palgrave Macmillan. Mertanen, H. & Vaarma, M. (2015). Ku oli semmonen poika, jolla oli sammakko – Kielellisesti tyypillisesti kehittyneiden 5-vuotiaiden lasten kerrontataidot. Logopedian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Meuter, R. F. I. & Allport, A. (1999). Bilingual Language Switching in Naming: Asymmetrical Costs of Language Selection. Journal of Memory and Language, 40(1), 25–40. Morris, M. & Korpijaakko-Huuhka, A-M. (2009). Kaksikielisten vanhempien kielen käyttö lapselle suunnatussa puheessa: neljä tapaustutkimusta. Puhe ja Kieli, 29, 15–25. MOT, suursanakirja. (2015). (Kielikone Oy). Saatavilla https://mot.kielikone.fi/mot/uta/ netmot.exe. Luettu 7.10.2015. Nenonen, M. (2002). Idiomit ja leksikko: Lausekeidiomien syntaktisia, semanttisia ja morfologisia piirteitä suomen kielessä. Joensuu: Joensuun yliopisto. Nicoladis, E. & Genesee, F. (1997). Language Development in Preschool Bilingual Children. Journal of Speech-Language Pathology and Audiology, 21, 258–270. Nicoladis,E., Rose, A. & Foursha-Stevenson, C. (2010). Thinking for speaking and cross-lin- Kieltenvälisiä vaikutuksia 41 Serratrice, L. (2007). Cross-linguistic influence in the interpretation of anaphoric and cataphoric pronouns in English-Italian bilingual children, Bilingualism: Language and Cognition, 10, 225–238. Shore, S. (1992). Aspects of a Systemic-Functional Grammar of Finnish. Sydney: Macquarie University. Silvén, M. (2010). Lapsen kaksikielinen varhaiskehitys. Teoksessa P. Korpilahti, O. Aaltonen & M. Laine (toim.), Kieli ja Aivot, (s. 139–145). Turku: University of Turku. Smolander, S., Kunnari, S. & Laasonen, M. (2016). Näkökulmia kielellisten taitojen arviointiin ja kielellisen vaikeuden tunnistamiseen monikielisellä lapsella. Puhe ja Kieli, 36, 57–75. Suvanto, A. (2011). Leikki-ikäisen lapsen kielenkäyttötaitojen kehittäminen. Teoksessa S. Loukusa & L. Paavola (toim.), Lapset kieltä käyttämässä: pragmaattisten taitojen kehitys ja sen häiriöt. (s. 279–289). Jyväskylä: PS-Kustannus. Suvanto, A. (2012). Lapsi tarinaa rakentamassa: Kielihäiriöisten lasten kerrontataidot ja niiden kuntoutuminen. Oulu: Oulun yliopisto. Verhoeven, L. (2010) [2004]. Bilingualism and Narrative Construction. Teoksessa S. Strömqvist & L. Verhoeven (toim.), Relating Events in Narrative Vol. 2: Typological and Contextual Perspectives, (s. 435–454). Mahwah (N.J.): Lawrence Erlbaum. VISK = Ison suomen kieliopin verkkoversio. (2008). (päätoim. A. Hakulinen). Osoitteessa http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php. Luettu 7.10.2015 Vygotski, L. S. (1982) [1931]. Ajattelu ja kieli. K. Helkama ja A. Koski-Jännes (suom.). Espoo: Weilin+Göös. Wei, L. (2004) [2000]. Dimensions of bilingualism. Teoksessa L. Wei (toim.), The Bilingualism Reader, (s. 3–25). Lontoo: Routledge. Weinreich, U. (1963) [1953]. Languages in Contact: findings and problems. Hague: Mouton. Yip, V. & Matthews, S. (2000). Syntactic Transfer in a Cantonese-English Bilingual Child. Bilingualism: Language and Cognition, 3, 193–208. Yip, V. & Matthews, S. (2006). Assessing Language Dominance in Bilingual Acquisition: A Case for Mean Lenght Utterence. Language Assessment Quaterly, 3, 97–116. guistic transfer in preschool bilingual children. International Journal of Bilingual Education and Bilingualism, 13, 345–370. Oxford Language Dictionaries Online. (2015). (Oxford University Press). Osoitteessa http://www.oxforddictionaries.com/. Luettu 7.10.2015 Paradis, J. (2010). Bilingual Children’s Acquisition of English Verb Morphology: Effects of Language Exposure, Structure Complexity, and Task Type. Language Learning, 60, 651–680. Place, S. & Hoff, E. (2011). Properties of Dual Language Exposure that Influence the 2-YearOlds’ Bilingual Proficiency, Child Development, 82, 1834–1849. Poplack, S., Wheeler, S. & Westwood, A. (1989). Distinguishing Language contact phenomena. World Englishes, 8, 389–406. Rapo, M. (2012). Suomi ilman maahanmuuttajia. Osoitteessa http://www.stat.fi/artikkelit/ 2012/art_2012-03-12_008.html?s=1. Luettu 27.7.2014. Riionheimo, H. (2010). Kielten sulautuminen suomen ja viron kontaktissa. Teoksessa Kaivapalu, A., Muikku-Werner, P. & Sepper, M-M. (toim.), Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 20, (s. 218–239). Tallinna: Eesti rakennusduslingvistika ühid. Ritchie, W. C. & Bhatia, T. K. (2013). Social and Psychological Factors in Language Mixing. Teoksessa T. K. Bhatia & W. C. Ritchie (toim.), The Handbook of Bilingualism and Multilingualism (2. painos), (s. 745–769). Chichester: Wiley-Blackwell. Roininen, H. (2014). Verbien käyttö 6ja 7-vuotiaiden lasten kertomuksissa. Vertaileva ryhmätutkimus. Logopedian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Sajavaara, K. (2006). Kontrastiivinen analyysi, transfer ja toisen kielen oppiminen. Teoksessa A. Kaivapalu & K. Pruuli (toim.), Lähivertailuja 17, Jyväskylä Studies in Humanities 53, (s. 9–25). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Savinainen-Makkonen, T. & Kunnari, S. (2009). Puheen, kielen ja kommunikoinnin kehitys lapsuudessa. Teoksessa O. Aaltonen, R. Aulanko, A. Iivonen, A. Klippi, M. Vainio (toim.), Puhuva ihminen: puhetieteiden perusteet, (s. 114–121). Helsinki: Otava. Yorio, C. A. (1989). Idiomacity as an indicator of second language proficiency. Teoksessa K. Hyltenstam & L. K. Obler (toim.), Bilingualism Across the Lifespan, (s. 55–72). Cambridge: Cambridge University Press. CROSS-LINGUISTIC INFLUENCES IN THE FROG-STORY NARRATIONS OF SIX-YEAR-OLD CHILDREN ACQUIRING FINNISH AND ENGLISH Sonja Alantie, University of Tampere Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka, University of Tampere Leena Rantala, University of Tampere This study describes some of the linguistic features used by 11 six-year-old bilingual children in a narrative task. All the children spoke Finnish as their first language and had begun to acquire English at the latest at the age of four. The objective of the study was to discover whether and how the English language possibly influenced the children’s linguistic choices when telling a story in Finnish. This was performed by observing the atypical expressions the bilingual children produced in their narratives and further by comparing these expressions to the language usage of monolingual six-year old peers (n = 10) and monolingual five-year-olds (n = 12) in the same task. Nearly all bilingual children produced atypical expressions which represented mainly either 1) cross-linguistic interaction or 2) inaccuracies that cannot be traced to the influence of English but are here rather considered to be connected to Finnish language acquisition. Overall, the bilingual children produced atypical expressions slightly more often than the monolingual children. Based on the findings of cross-linguistic interaction the bilingual children used some expressions that were unique compared to the monolingual children’s expressions. However, some of the bilingual children’s choices, which were connected to Finnish language acquisition, were very similar to those of the five-year-old monolingual children. In relation to the clinical work of speech-language pathologists and future research, this study suggests that context and practises in collecting the data may influence the susceptibility of cross-linguistic features in narrative discourse.. Keywords: bilingual children, cross-linguistic interaction, linguistic choice, narrative language, systemic-functional linguistic theory Zurer Pearson, B. (2009). Children with two languages. Teoksessa E. L. Bavin (toim.), The Cambridge Handbook of Child Language, (s. 379–398). New York: Cambridge.