Riskienhallinta tänään : hyvän ja pahan päivän varalta

29 Riskienhallinta tänään – hyvän ja pahan päivän varalta Raimo Voutilainen Tässä artikkelissa tarkastellaan riskienhallintaa laajennettuna perinteisestä kontekstista turvallisuuden hallinnan suuntaan. Aluksi esitetään asiakkaan turvan tarpeiden määrittämiseen tarvittavat kysymykset ja niihin liittyvät konkreettiset lupaukset. Yritysten ja yksityishenkilöiden vahinkoriskeihin varautumisen lisäksi käsitellään henkilöja rahoitusriskien hallintaa ja finanssivarallisuuden turvaamista. Tarkastelu kattaa eräitä yritysten riskienhallinnan erikoisalueita ja menetelmiä. Lisäksi tehdään huomioita riskienhallinnan käsitteen laajentamisesta toimialoihin, valtioihin ja koko ihmiskuntaan, koska näitä koskevista riskeistä on paljon tietoa käytettävissä. Lopuksi palataan tarkastelemaan otsikon merkitystä – riskienhallinnalla on todella merkitystä sekä hyvään että pahaan päivään varautumisessa. Johdanto Riskienhallinnan kirjallisuudessa sen katsotaan yleensä kohdistuvan yritykseen (enterprise risk management, corporate risk management). Kokonaisvaltainen tarkastelu kvantitatiivisesta riskienhallinnasta on mm. teoksessa McNeil ym. (2015). Finanssiyritysten riskienhallintaa ja pääomarakenteen optimointia käsittelevät Froot ja Stein (1998). Laajennamme riskienhallinnan koskemaan myös yksityishenkilöä tai perhettä. Tässä kirjoituksessa käytetään termiä ”turva” riskienhallinnan synonyyminä. Turvan on yhdistänyt riskienhallintaan ainakin Turvallisuus & Riskienhallinta -lehti. Useimmat turvan ja näin ollen myös riskienhallinnan ulottuvuudet koskettavat niin yritystä kuin yksityishenkilöäkin, ja turvan tarjoajina eri finanssiyritykset ovat laajasti edustettuina, joskin muillakin toi- 30 Raimo Voutilainen Aarno Ahteensivu, Lasse Koskinen, Jarna Kulmala & Pauliina Havakka (toim.) mialoilla on turvatarjontaa. Tarkastelemme seuraavaksi turvan rakentamisen peruskysymyksiä. Finanssiyritykset mainostavat usein tarjoavansa turvaa, mielenrauhaa ja vakautta, mutta tiedossamme ei ole tutkimuksia siitä, kuinka turvan eri osatekijät ovat tasapainossa tai onko niiden välillä minkäänlaista sovittelua tai koordinointia. Asiakasarvon kannalta tällä on paljon merkitystä, mutta asian tekee vaikeasti arvioitavaksi mm. se, että eri turvakomponenttien tarjoajat ovat eri yrityksiä ja usein kilpailevista yritysryhmistä. Turva on sitä paitsi niin moniulotteinen asia, ettei sen eri osatekijöitä usein edes osata liittää toisiinsa. Tuloksena on tällä asiakkaan kannalta merkittävällä sektorilla sirpaleinen ja epätyydyttävä asiakaskokemus. Asiakkaan keskeiset turvaa koskevat kysymykset ovat seuraavat. Turvan hankkiminen ja päivittäminen muodostuvat jatkuvaksi prosessiksi. 1. Minkälaista turvaa tarvitsen? 2. Mistä saan neuvoja tarpeellisen turvan hankkimiseksi? 3. Mikä on kokonaisvaltainen turvaratkaisuni (eri osatekijät yhteen sovitettuina)? 4. Kuinka päivitän turvani säännöllisesti? Turvaratkaisun hakeminen ei siis ole kertaluonteinen ponnistus, vaan säännöllisesti toistuvaa toimintaa. Kattava turva, jota pyrimme tulevissa luvuissa kartoittamaan, on niin laaja käsite ja sen tarjonta hajoaa niin monille palveluntarjoajille, että kysymyksen 2 vastaukseksi ei voida saada yhtä toimijaa. Toinen ja varsin laaja aihe on turvaelementtien suuren kokonaisuuden yhteensitominen ja optimointi kysymyksen 3 hengessä. Asiakasarvo kytkeytyy tähän tarkasteluun. Turvan ja riskienhallintapalvelun tarjoamiseen liittyy jokin lupaus, esim. jokin seuraavista. Lupaukset on koottu turvapalveluja tarjoavien yritysten esitteistä. • lupaus yrityksen tai henkilöasiakkaan kielteisen tapahtuman ennaltaehkäisystä • lupaus vahingonkorvauksesta • lupaus yrityksen henkilöresurssien turvaamisesta 31 Riskienhallinta tänään Riskienhallinnan ajankohtaisia teemoja • lupaus yrityksen tai henkilöasiakkaan luoton takaisinmaksukyvyn turvaamisesta • lupaus yrityksen tai henkilöasiakkaan luoton hinnan hallitsemisesta • lupaus yrityksen tai henkilöasiakkaan luoton saatavuudesta • lupaus yrityksen luoton ehtojen kohtuullisuudesta suhteessa yrityksen tunnuslukuihin • lupaus yrityksen tai henkilöasiakkaan likviditeetin riittävyydestä • lupaus yrityksen tai henkilöasiakkaan laadukkaasta varainhoidosta • takuulupaus yrityksen tai henkilöasiakkaan säästetyille/sijoitetuille varoille • lupaus suojauksesta yrityksen sijoitustai valuuttapositioille • lupaus verotehokkaasta perinnön jättämisestä (henkilöasiakkaat, myös yrityksen avainhenkilöt) • lupaus eläkeajan toimeentulon optimoinnista (henkilöasiakkaat, myös yrityksen avainhenkilöt) • lupaus yrityksen tehokkaasta toipumisja valmiussuunnittelusta • lupaus yrityksen järkevästä sukupolvenvaihdoksiin varautumisesta • lupaus laadukkaasta yritysjärjestelyjen suunnittelusta ja hallinnasta Seuraavassa turvan osatekijät on jaettu seuraavasti: vahinkoja henkilöriskeihin varautuminen ja niiden hallinta, rahoitusriskien hallinta ja finanssivarallisuuden turvaaminen, yritysten riskienhallinnan erikoisaloja, finanssiyritysten riskienhallinta, riskienhallinta laajemmasta näkökulmasta ja eräitä riskienhallinnan menetelmiä. Vahinkoja henkilöriskeihin varautuminen ja niiden hallinta Tarkastelemme eri vaihtoehtoja vahinkoriskien hallitsemiseksi. Yritys tai yksityishenkilö tarvitsee neuvontapalveluja vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi. Näitä täydentämään tarvitaan turvaohjeita. Koska vahinkojen syntymistä ei koskaan voida täysin estää, tarvitaan vakuutuksia niiden seurauksista selviämiseksi. Asiakas tarvitsee myös omavastuustrategian optimaalisen omavastuun määrittämiseksi ottaen huomioon asiakkaan oma vahinkokustannusten kantokyky. Vahinkoriskien hallitsemisessa oma merkityksensä on myös erilaisilla takuilla. 32 Raimo Voutilainen Aarno Ahteensivu, Lasse Koskinen, Jarna Kulmala & Pauliina Havakka (toim.) Kunhan riskit on ensin pätevästi tunnistettu, voidaan kukin riski hallita jollakin seuraavista menetelmistä, vrt. Kuuselan ja Ollikaisen oppikirja (2005): • Välttäminen (esim. avainhenkilöitä koskevat matkustussäännöt) • Pienentäminen (esim. tuotannon hajauttaminen) • Siirtäminen (esim. alihankintatai toimitussopimukset) • Vakuuttaminen • Ottaminen (esim. captive-yhtiö tai suuri omavastuu) Pk-yrittäjän kannalta on mielenkiintoista, voidaanko vahinkoriskien hallinnassa yltää kokonaisvaltaiseen tarkasteluun yrityksen/yrittäjän/työntekijöiden/yrittäjän perheen turvatarpeiden näkökulmasta. Yrityksen menestyksen kannalta henkilökunnan hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolehtiminen on avainasemassa. Aihetta on erityisesti vakuutusten näkökulmasta tarkasteltu artikkelissa Mäenpää ja Voutilainen (2012). Siinä todetaan, että sopivalla vakuutuspaketilla, joka sisältää esimerkiksi eläkevakuutuksen ja terveydenhoitovakuutuksen, voidaan hallita yrityksen inhimillisen pääoman riskejä. Kyseinen paketti auttaa uusien avainhenkilöiden rekrytoinnissa sekä olemassa olevien avainhenkilöiden sitouttamisessa ja palkitsemisessa. Eläkevakuutus voi myös auttaa sopeuttamistilanteessa, jossa ikääntyneelle avainhenkilölle halutaan tarjota arvostava ja inhimillinen lähtö yhtiöstä. Oma merkityksensä on myös erilaisilla riskivakuutuksilla, joilla varaudutaan avainhenkilöille sattuviin odottamattomiin tapahtumiin. Mäenpää ja Voutilainen (2012) käsittelee vakuutusten käyttöä inhimillisen pääoman suojaamisessa, mutta luonnollisesti myös muut hyvän henkilöstöhallinnon ja -politiikan elementit ovat tärkeässä roolissa tällä alueella. Muun muassa työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen edistäminen ovat esimerkkejä tällaisista toimista. Rahoitusriskien hallinta ja finanssivarallisuuden turvaaminen Lainoitus ja rahoitus sisältävät riskejä sekä pankkien henkilöettä yritysasiakkaalle. Vakuutusyhtiöiden tarjoamat lainaturvavakuutukset turvaavat lainan takaisinmaksukykyä mm. lainansaajan kuoleman, vakavan sairauden, tapaturman, pysyvän työkyvyttömyyden tai lyhytaikaisen työttömyyden tai työky- 33 Riskienhallinta tänään Riskienhallinnan ajankohtaisia teemoja vyttömyyden varalta. Lainaturvasta on myös olemassa yritysversioita. Pankit tarjoavat laina-asiakkaidensa turvaksi myös korkokattoja ja lyhennysvapaita odottamattomien maksuvaikeuksien varalta. Äkillisen luotontarpeen varalta pankit tarjoavat luottolimiittejä. Yritysten luotot sidotaan usein kovenantteihin, jolloin luoton ehdot määräytyvät yrityksen tunnuslukujen kehityksen perusteella. Tällöin hyvin menestyvä yritys varmistaa edullisen luotonsaantinsa. Pankit tarjoavat yrityksille myös likviditeettisuunnittelun ja kassanhallinnan välineitä, joiden avulla yritys voi varmistaa lyhyen aikaväin maksuvalmiutensa. Jokainen yksityishenkilö, joka säästää pitkäaikaisesti, tarvitsee säästöilleen jonkin turvamekanismin. Sama pätee varojaan pitkäaikaisesti hallinnoivalle instituutiolle ja yritykselle. Finanssivarallisuuden turvaamisen tärkeimpiä elementtejä on yksilöllinen varainhoito, jossa asiakkaan varat annetaan varainhoitajan hoidettavaksi joko ns. konsultoivalla sopimuksella tai täyden valtakirjan varainhoitosopimuksella. Tällöin asiakas vapautuu markkinoiden jatkuvasta seuraamisesta, kun joku muu tekee sen hänen puolestaan. Suuret varallisuuserät voidaan jakaa useammille varainhoitajille. Yksilöllinen varainhoito on tavallisesti varattu ns. Private Banking -asiakkaille. Finanssiyritykset tarjoavat muillekin asiakkailleen suorien sijoitusten ja sijoitusrahastojen lisäksi sijoituskoreja ja rahastojen rahastoja, joilla on jokin tarkoin määritelty sijoitusprofiili asiakkaan kokonaisvarallisuuden hallinnan helpottamiseksi. Pankit tarjoavat Private Banking -segmentin jälkeen seuraaville asiakassegmenteilleen määräaikaiskeskusteluja tyypillisesti kerran vuodessa, jossa asiakkaan finanssivarallisuus ja sen päivitystarpeet käydään läpi. Tällöin tavoitteena on mm. päivittää omaisuusluokkien välinen allokaatio ja optimoida varojen hajautus tappioiden välttämiseksi. Erittäin keskeinen tavoite finanssivarallisuuden turvaamisessa on varallisuuden turvaaminen arvonlaskun varalta. Tunnettu esimerkki tästä on takuusäästöinen vakuutus, joka aina palauttaa säästöpääoman vähintään laskuperustekorolla korotettuna. Vaikka korko olisi vain nolla, tämä takaa säästöpääoman säilymisen. Luonnollisesti myös talletukset palauttavat alkuperäisen pääoman korolla hyvitettynä (talletussuojan rajoissa – vakuutussäästöillä vastaavaa turvamekanismia ei ole). 34 Raimo Voutilainen Aarno Ahteensivu, Lasse Koskinen, Jarna Kulmala & Pauliina Havakka (toim.) Myös sijoitussidonnaisille vakuutuksille on mahdollista konstruoida takuuelementtejä, jotka varmistavat säästöpääoman, kuolintapaussumman, eläkkeen tms. haluttuna ajankohtana. Myös pääomaturvatut rahastot ja indeksilainat toimivat sillä perusteella, että sijoitettu pääoma tai määrätty osa siitä on säästöajan loputtua tallella markkinakehityksestä riippumatta. Varallisuuden turvaamisen näkökulmasta on aina syytä muistaa, että turvallisuutta ja tuottoa ei ole saatavissa samassa paketissa – saadakseen säästölleen tai sijoitukselleen korkean tuoton asiakkaan on pakko altistua tuoton heilahteluille. Niitä voidaan vaimentaa hajautuksella, joka voi olla ajallista (jatkuva säästäminen), maantieteellistä, omaisuusluokkakohtaista yms. Teoreettinen perusteos systemaattisesta varainhoidosta ja sijoitussalkun optimoinnista on Michaud ja Michaud (2008). Varainhoito sisältää runsaasti riskienhallinnallisia elementtejä. Sen voidaan katsoa olevan varautumista hyvään päivään eli ajankohtaan, jolloin tavoitteet saavutetaan ja on aika ryhtyä nauttimaan säästämisen tuloksista. Säästämisen ajaksi on syytä hankkia turvaa pahan päivän varalle, jota toivottavasti ei lainkaan tule. Johdannaisia voidaan käyttää paitsi rohkeaan näkemyksen ottamiseen myös yrityksen taseen suojaamiseen. Osake-, korkoja valuuttapositio voidaan suojata johdannaisilla tarpeen mukaan. Kaksi tärkeää henkilöasiakkaan turvapalvelua, jotka ovat myös yrityksen avainhenkilöiden käytettävissä: Vuoden 2017 loppuun saakka perintösuunnittelussa on voitu minimoida perintöveroa säästöhenkivakuutusten avulla. Eläkesuunnittelu on pitkäaikainen prosessi, jossa jo ennen eläkeikää pyritään kumuloimaan asiakkaalle riittävä eläkepääoma, joka koostuu erilaisista varallisuuseristä. Eläkeaikana tämä pääoma sitten puretaan asiakkaan preferenssien mukaisesti. Yrityksen riskienhallinnan erikoisaloja Yrityksen tulee jatkuvasti panostaa oman olemassaolonsa jatkuvuuden varmistamiseen: sillä tulee olla ajan tasalla oleva (katastrofeista) toipumissuunnitelma (disaster recovery plan) sekä poikkeusoloja varten laadittu valmiussuunnitel- 35 Riskienhallinta tänään Riskienhallinnan ajankohtaisia teemoja ma. Varsin epätodennäköisiltäkin tuntuviin katastrofeihin on varauduttava. Pelkkä suunnitelma ei riitä, vaan sitä on harjoiteltava määräajoin. Katastrofeihin varautumista koko yhteiskunnan tasolla koskevaa riskienhallintaa käsittelevät muun muassa Meckler (2004) luonnonkatastrofien näkökulmasta ja Niruyama (2016) niin ikään luonnononnettomuuksia painottaen. Yrityksen sukupolvenvaihdos on epäjatkuvuustilanne, joka on suunniteltava huolellisesti. Samoin yritysjärjestelyn osapuolena oleminen vaatii tarkkaa hallintasuunnitelmaa. Myös henkilöasiakkaan kannattaa harjoittaa jatkuvuussuunnitteluajattelua esim. perheen huoltajan kuoleman, vakavan sairauden tai työttömyyden varalle. Näitä tilanteita varten on saatavilla standardeja vakuutusratkaisuja. Tässä luvussa tarkastellaan tärkeimpiä yritysten riskienhallinnan erikoisaloja. Edellä on käsitelty riskienhallintaa toisaalta yrityksen, toisaalta yksityishenkilön näkökulmasta. Yrityksen riskienhallinnan muita erikoisaloja ovat mm. valuuttakurssien riskienhallinta, maineriskien hallinta, toimitusketjun riskienhallinta ja projektiriskien hallinta. Edelleen tärkeitä riskienhallinnan kohteita mille tahansa yritykselle ovat operatiiviset riskit, strategiset riskit, inflaatioriski, likviditeettiriski ja riskin leviämisriski. Valuuttakurssien vaihtelut aiheuttavat ongelmia ulkomaan kaupassa ja sijoitettaessa oman valuutta-alueen ulkopuolelle. Niitä voidaan hallita valuuttajohdannaisilla kuten termiineillä. Valuuttariskien hallinnasta ovat kirjoittaneet mm. Anderson (1989) ja Brown (2001). Molempien aihepiiri on ulkomaankauppa, jossa kauppoja suojataan johdannaisilla. Maineriskien hallinta ja brändiriskin hallinta tulevat aika ajoin valokiilaan varsinkin suuryritysten toiminnasta paljastuvien skandaalien kohdalla. Alueella toimii maineen hallintaan erikoistuneita konsulttiyrityksiä. Maineriskien hallintaa (digimaailmassa) on tarkastellut muun muassa Hiles (2011). Toimitusketjun riskienhallinta ja laadunhallinta ovat tärkeitä elementtejä muun muassa alihankintaketjujen ja -verkostojen johtamisessa. Aiheesta ovat kirjoittaneet opaskirjan muun muassa Khan ja Zsidisin (2012) ja Zsidisin ja Ritchie (2009). 36 Raimo Voutilainen Aarno Ahteensivu, Lasse Koskinen, Jarna Kulmala & Pauliina Havakka (toim.) Projektiriskien hallinnan merkitys on lisääntynyt erityisesti laajojen IT-projektien myötä. Projektijohdolla on oltava käytössä tehokkaita projektiriskien hallintamenetelmiä varsinkin useita sidosryhmiä käsittävissä projekteissa. Merkittävimmät projektiriskiluokat ovat kustannusten ylitys, aikataulun viivästyminen ja lopputuloksen huono laatu. Projektiriskien hallintaa ovat käsitelleet muun muassa van Well-Stam ym. (2004), jonka perusajatuksena on projektiriskien hallinnan suuri merkitys projektin hallinnoinnin ja valvonnan kannalta, ja Kendrick (2015), joka käsikirjassaan lupaa projektiriskien hallinnalla varmistaa projektien hallitun maaliin tulon. Projektiriskien hallinnan yleisesitys on Chapman ja Ward (1996). Operatiiviset riskit liittyvät yleensä prosesseihin ja menettelytapoihin, tietojärjestelmiin, väärinkäytösten mahdollisuuteen, omaisuuden vahingoittumiseen sekä henkilöstön osaamiseen. Operatiivisten riskien hallinnasta ovat kirjoittaneet muun muassa McNeil ym. (2015) osana kvantitatiivista riskienhallintaa, Moosa (2007) ja Chapman (2012) perusoppikirjoina sekä Gardner (2009) osana ERM-kehikkoa (Enterprise Risk Management). Strategiset riskit liittyvät yleensä epäonnistuneisiin päätöksiin yhtiön ylimmässä johdossa tai hallitustasolla. Kyseessä voi olla esim. väärän tuotteen lanseeraus väärään aikaan tai kannattamaton yritysjärjestely. Strateginen riski voi olla myös kilpailijayrityksen strategian muutos, johon ei pystytä vastaamaan. Strategisten riskien hallintaa ovat tutkineet muun muassa Gates (2006) osana ERM-kehikkoa ja Beasley ja Frigo (2007) yrityksen arvon turvaamisen ja säilyttämisen näkökulmasta. Huomattakoon, että erityyppisten riskien – ja erityisesti strategisten riskien – toteutumisen täydellinen välttäminen on mahdotonta. Voittajaksi voi päästä se, joka pystyy välttämään suurimmat riskit. Inflaatioriski tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että tulevaa inflaatiota on vaikea ennakoida. Tätä varten on kehitetty inflaatiolinkattuja finanssituotteita. Inflaatioriskin hallintaa yksityistalouden kannalta ovat tarkastelleet Campbell ja Cocco (2003), pankkien kannalta Bessis (2015) ja vakuutusyhtiöiden kannalta Santomero ja Babbel (1997). Likviditeettiriski voi uhata sekä yritystä että yksityistaloutta. Se tarkoittaa tilannetta, jossa yritys/yksityishenkilö ei pysty irrottamaan varojaan vält- 37 Riskienhallinta tänään Riskienhallinnan ajankohtaisia teemoja tämättömien sitoumustensa hoitamiseen (riippumatta tällä mahdollisesti olevasta varallisuudesta). Tällainen sitoumus voi olla esimerkiksi velkojen, verojen tai lakisääteisten vakuutusten hoitaminen. Myös pankille likviditeetin hoito on äärimmäisen tärkeää rahoitusmarkkinoiden sitä kohtaan tunteman luottamuksen kannalta. Asiaa ovat selvittäneet muun muassa Goodhart (2008) rahoitusmarkkinoiden vakauden kannalta, Cornett ym. (2011) finanssikriisin oloissa ja Barfield ja Venkat (2009). Riskin leviämisriski (contagion risk) tarkoittaa sitä, että yhden yrityksen riskin toteutuminen aiheuttaa vahingon leviämisen yritysryhmässä, verkostossa tai koko toimialalla. Pankkien tai vakuutusyhtiöiden tapauksessa tätä kutsutaan tavallisesti systeemiriskiksi. Pankkien kannalta tämän riskin hallintaa ovat tutkineet Furfine (2003) ja Lehar (2005). Katso myös McNeil ym. (2015), joka käsittelee riskin leviämisriskiä osana kvantitatiivista riskienhallintaa. Finanssiyritysten riskienhallinnasta Kaikki edellisissä kappaleissa esitetyt riskit voivat uhata finanssiyrityksiä. Erityisesti inflaatioriski, likviditeettiriski ja riskin leviämisriski ovat finanssialalle tyypillisiä. Seuraavassa käydään läpi lähinnä finanssiyrityksille ominaiset markkinariski, vakuutusriski, vastapuoliriski, luottoriski ja sääntelyriski. Markkinariski tarkoittaa sijoitussalkun arvonmenetysten vaaraa sijoitusmarkkinoiden vaihtelujen johdosta. Tämä riski uhkaa mitä tahansa yritystä tai organisaatiota yhtä hyvin kuin yksityistä säästäjää ja sijoittajaa (vrt. luku Rahoitusriskien hallinta ja finanssivarallisuuden turvaaminen). Suuria instituutiosijoittajia ovat vakuutusyhtiöt, pankit, eläkevakuuttajat ja eläkesäätiöt. Vakuutusyhtiöiden solvenssitarkasteluissa markkinariskillä on suuri paino. Solvenssi II -säännöstö vaatii varaamaan vakavaraisuuspääomaa eri omaisuusluokkien, muun muassa osakkaiden ja korkoinstrumenttien, arvonheilahteluja varten. Solvenssi II -direktiivi määrää myös varaamaan pääomaa erilaisten vakuutusriskien varalta. Näitä ovat muun muassa kuolevuuden, pitkäikäisyyden, sairastuvuuden, työkyvyttömyyden ja vakuutussopimusten raukeamisen aiheuttamat muutokset vakuutusyhtiön riskiasemassa. 44 Raimo Voutilainen Aarno Ahteensivu, Lasse Koskinen, Jarna Kulmala & Pauliina Havakka (toim.) Rossi, C. 2014. A Risk Professional’s Survival Guide. Applied Best Practices in Risk Management. New Jersey: Wiley. Sandström, A. 2011. Handbook of Solvency for Actuaries and Risk Managers. Florida: Taylor & Francis. Santomero, A. & Babbel, D. 1997. Financial Risk Management by Insurers: An Analysis of the Process. The Journal of Risk and Insurance 64(2), 231–270. Theis, C. 2014. The Risks and Benefits of Credit Default Swaps and the Impact of a New Regulatory Environment. Bern, Sveitsi: Haupt Verlag. Turvallisuus & Riskienhallinta -lehti. Kustantaja Turvallisuuden ja Riskienhallinnan Tietopalvelu Oy, www.turvallisuus.com. Van Well-Stam, D., Lindenaar, F., van Kinderen, S. & van den Bunt, B. 2004. Project Risk Management. An essential tool for managing and controlling projects. IsoBritannia: Kogan Page. Voutilainen, R. & Ruuskanen, O.-P. 2015. On the effect of intensified regulation on the product strategy of Nordic life insurance companies. Scandinavian Insurance Quarterly, Issue 1. Zsidisin, G. & Ritchie, B. (toim.) 2009. Supply Chain Risk. A Handbook of Assessment, Management, and Performance. Springer, USA.