Ruokaoikeudenmukaisuus ja ympäristökysymys

3 ALUE JA YMPÄRISTÖ Teea Ko e mäkia Ruokaoikeudenmukaisuus ja ympä is ökysymys Johdan o Ruokaoikeudenmukaisuus a koi aa uokajä jes elmän oimin ojen ja niiden aiku us en jakau umisen oikeudenmukaisuu a e i ihmis yhmiä koh aan. Te mi ii aa sekä e enkin Pohjois-Ame ikassa aiku a aan kansalaisliikehdin ään ( ood jus ice mo emen ) e ä ie eellisen u kimusaiheeseen, jo a e i yises i an opologi , iloso i ja poli iikan u kija o a lähes ynee niin eo ee ises i kuin empii ises ikin. Tu kimuskäsi eenä uokaoikeudenmukaisuus koskee laajas i o aen uokajä jes elmän oimin oihin lii y ien hyö yjen ja hai ojen jakau umis a. Toisin sanoen se a kas elee mi en, missä ja kenen oimes a uokaa uo e aan, käsi ellään ja myydään, näiden käy än öjen ja niiden seu aus en oikeudenmukaisuu a sekä si ä, onko ihmisillä yh äläinen mahdollisuus hankkia uokaa (Go lieb & Joshi 2013, 6). Aiheen u kimus sijoi uu pääosin kolmen lähes ymis a an ympä ille: kansalaisliikehdinnän u kimukseen, aih oeh ois en käy än öjen ja kes ä ämmän uokajä jes elmän kehi ämiseen sekä e ia oisuuksien analysoin iin alli se issa ja aih oeh oisissa uokajä jes elmissä (Glennie & Alkon 2018). Keskeisiä asiakysymyksiä o a muun muassa iljelijöiden ja uoka yön ekijöiden asema, uoan saa a uus ja niin sano u uoka-aa iko (aluee joilla puu uu mahdollisuus os aa e eellis ä uokaa), uo annon ympä is ö aiku us en (esime kiksi o jun a-aineille al is uminen) jakau uminen, sekä uokajä jes elmään lii y ä poli iikka ja uokajä jes elmän globalisoi uminen (Glennie & Alkon 2018). Ruokaoikeudenmukaisuu a on ku su u myös uokajä jes elmän oikeudenmukaisen kes ä yyden u kimusalaksi, joka yhdis ää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ekologisen kes ä yyden kysymykse (Agyeman 2013; Glennie & Alkon 2018). Ruokaoikeudenmukaisuus ky key yy ja limi yy muihin uokajä jes elmän sosiaalisia aspek eja koske iin käsi eisiin, e i yises i oikeuksiin, uoka u aan ja uokasu e eni ee iin. Oikeusnäkökulma on läsnä ( aikkei aina e ikseen a ikuloi una) oikeudenmukaisuuden disku sseissa kahdessa mielessä: oikeu ena a i se aan, u alliseen ja so eliaaseen uokaan sekä polii isena oikeu ena aiku aa uokajä jes elmän oimin aan (Hol -Giménez 2011). Ruoka u a ( ood secu i y) ii aa ilan eeseen, jossa kaikilla ihmisillä on kaikkina aikoina mahdollisuus hankkia u allis a, a i se aa ja so elias a uokaa ak ii isen ihmiselämän mahdollis amiseksi (FAO ym. 2018, 159). Ruoka u an o eu uminen on uokaoikeudenmukaisuuden äl ämä ön, mu a ei ii ä ä eh o.1 Ruokasu e eni ee i ( ood so e eign y) puoles aan on uokaoikeudenmukaisuuden a. Tampe een yliopis o, [email p o ec ed] 1. Ruoka u aan aiku a a uoan a jon a, a jonnan ja ku uus ja akaus, uoan hin a ja ihmis en käy e ä issä ole a ulo sekä sosiaali u a, sekä uoan hyödynne ä yys eli mi en suu i osa hanki us a uoas a ja a in eis a pää yy elimis ön käy öön (FAO ym. 2018). Ruokaoikeudenmukaisuuden keskus eluissa on suh audu u uo- ka u adisku ssiin k ii ises i. Sen on k i isoi u si uu a an kysymykse oikeudenmukaisuudes a ja ekologises a kes ä yydes ä ja suh au u an uoka u aan ain uo annon ehos amisen ja lisäämisen kysymyksenä (esim. Schanbache 2010; Lang & Ba ling 2012; oisaal a ks. Mooney & Hun 2009 uoka u an e i kehyksis ä). 4 ALUE JA YMPÄRISTÖ 47: 2 (2018) ss. 3–16 samansuun ainen lähikäsi e ja jo ku u kija o a jopa käy änee käsi ei ä synonyymises i, aikka niiden älille oidaan osoi aa paino use oja ja niillä on e ilainen his o iallinen ja maan ie eellinen aus a (Cadieux & Slocum 2015). Ruokasu e eni ee i on globaalis a e eläs ä läh eny ä kansalaisliikehdin ää, joka aa ii uokajä jes elmän äydellis ä uudis amis a ja i semää äämisoikeuden eli su e eni ee in palau amises a paikallisille paikallisyh eisöille ja iljelijöille (Schanbache 2010; Hol -Giménez 2011; Cadieux & Slocum 2015). Su e eni ee i on siis aa imuksil aan adikaalimpaa kuin uokaoikeudenmukaisuus, johon laske aan mukaan myös mal illisemma e o mi nykyisiä ins i uu ioi a uudis amalla. Tässä a ikkelissa a kas elen uokaoikeudenmukaisuuden yh eyksiä uokajä jes elmän ekologiseen kes ä yy een ja niiden me ki ys ä uokapoli iikan kannal a. Ta kas eluni aso on yleinen ja eo ee is-käsi eellinen: a ioideni koh eena ei ole mikään ie y uokaan lii y ä kansalaisliikehdin ä aan osallis un u kimuski jallisuuden sekä uokapoli iikan keskus eluihin. A gumen oin, e ä uokaoikeudenmukaisuuden ja ekologisen kes ä yyden kysymykse oi a olla oisiinsa nähden jänni eisiä ja e ä uokajä jes elmän ja ympä is ön monimu kainen uo o aiku ussuhde aa ii uekseen ak ii is a uokapoli iikkaa. Tämä ase aa haas een: mi en ehdä uokapoli iikkaa, joka as aa sekä oikeudenmukaisuuden e ä ekologisen kes ä yyden aa imuksiin?2 En ä mi en oikeudenmukaisuusnäkökulman keskeinen aa imus uokademok a ian lisäämises ä suh eu uu ähän haas eeseen? Käsi elen lopuksi esi ämääni jänni eisyy ä ja sen uokademok a ialle ase amaa haas e a e i yises i suh eessa lähi uokaan sekä iime aikaisiin aa imuksiin ansi ios a koh i kas ipe äisempää uokajä jes elmää. Oikeudenmukaisuus uokajä jes elmässä Ruokajä jes elmällä a koi e aan uoan uo amiseen, jalos amiseen, pakkaamiseen, kulje ukseen, myyn iin sekä a joiluun ja almis ukseen lii y ää laajaa oimin ojen ja oimijoiden e kos oa (E icksen 2008, 234). Va sinais en uokake jun oimin ojen lisäksi uokajä jes elmään kuulu a myös sellaise sosioekonomise ja ympä is ö ekijä , jo ka osal aan mää i ä ä millainen uokajä jes elmän oimin a on kanna a aa ai edes mahdollis a (esim. iljelyolosuh ee ). Oikeudenmukaisuuden näkökulmas a a ainkysymys on, mi en polii inen ohjaus ja yh eiskunnallise aken ee ku en ma kkina ja ins i uu io aiku a a uokajä jes elmän hyö yjen ja hai ojen jakau umiseen sekä ihmis en mahdollisuu een u a a a i semuksensa. Globaalis i uokaoikeudenmukaisuuden ydinongelma on uoka u an puu e. Yksilöiden ja ko i alouksien mahdollisuude hankkia ii ä äs i a i se aa ja so elias a uokaa sekä uoan hankin amahdollisuuksien akaus aih ele a suu es i. YK:n a ion mukaan noin 820 miljoonaa ihmis ä on ali a i uja (FAO ym. 2018). FAO käsi elee uusissa apo eissaan a i semusongelmia myös laajemmas a näkökulmas a ( uoka u a omuuden kokemus), mu a i allinen luku pe us uu edelleen kalo i ajeen käsi eeseen. Luku ähä elee ongelmaa myös kalo i ajeen osal a: se mää i elee ali a i semukseksi ain pi kään ja ku an minimaalisen ak ii isuus ason mukaisen ene gian a peen ali umisen, jolla ähänkään yysis ä yö ä eke ä ei ä sel iä, eikä huomioi elin ä keiden a in oaineiden saan ia. Keskinke aisen ak ii isuus ason aa imuksilla mi a una nälkää näkee noin 1,5 milja dia ja ajaa a i semukses a (jonkin äl ämä ömän a in oaineen puu ees a) kä sii yli 2 milja dia ihmis ä (Hickel 2016). Nämäkään lu u ei ä ka a uoka u an puu een mui a muo oja. Huoma a as i suu empi joukko ihmisiä pysyy jo enku en a i uina mu a elää ja ku assa epä a muudessa uoan saa a uudes a ai koh aa huoma a ia aikeuksia hankkia e eellis ä ja uo e a uokaa joh uen esime kiksi sosioekonomisis a seikois a ai kauppojen sijainnis a. Ruoka on ihmiselle äl ämä ön ä ja pe usoikeus (Yhdis ynee Kansakunna 1948), jo en uoka u an puu e on e i yisen aka a epäoikeudenmukaisuuden muo o. Toinen 2. Oikeudenmukaisuus ii aa ässä sosiaaliseen oikeudenmukaisuu een, jonka osa ekijä uokaoikeudenmukaisuus on. Ekologinen kes ä yys puoles aan on eh o ihmis oiminnan ja kumiselle ule aisuudessa, joskin ihmis oimin a oi ja kua ekologisen kes ä yyden o eu uessa myös sosiaalises i epäoikeudenmukaisissa muodoissa. Mää i - elen ekologises i kes ä än ihmis oiminnan oiminnaksi, joka säily ää ekosys eemien oimi uuden, biologisen monimuo oisuuden sekä ajoi aa esu ssien käy ön luonnon kan oky yn ja uusiu u ien esu ssien uusiu umis- ky yn ajoihin. Kes ä yyden ulee o eu ua sekä globaalilla e ä paikallisella asolla. Täsmällisempi mää i elmä ai kes ä yyden aja-a on mää i ely ei ole a ikkelin kon eks issa äl ämä ön ä. 5 47: 2 (2018) ss. 3–16 ALUE JA YMPÄRISTÖ globaalis i paina a ongelma on iljelijöiden ja alku uo annon yön ekijöiden heikko asema. Monissa maissa alku uo annon ja uoka eollisuuden yöolo ikko a pe usoikeuksia: al is us esime kiksi o jun a-aineille on hai allisen ko kea, palkka ei ii ä minimi oimeen uloon, yöehdo ei ä akaa u aa esime kiksi onne omuus ilan eissa, ja äikeimmissä apauksissa ihmise yösken ele ä o juu a as aa issa olosuh eissa ailla mahdollisuuksia läh eä pois ai jä jes äy yä ilan een muu amiseksi (Go lieb & Joshi 2013, 13–38). Oikeudenmukaisuuden ongelma ulo u a maan ie eellises i kaikkialle, myös Suomeen, aikka ongelmien mi akaa a ja luonne aih ele a . Suomessa esime kiksi uokake jun ulonjako on epäoikeudenmukainen alku uo ajille, joille jää suh eessa huoma a an pieni osa uo een loppuhinnas a ja jo ka kamppaile a usein oiminnan kanna a uuden ajamailla. Lisäksi iljelijä o a usein oimasuh eiden näkökulmas a al a as aajia uokake jun oimijoiden älisissä sopimusneu o eluissa ja haa oi u ia sekä aloudellisille e ä ympä is öllisille muu oksille (Puupponen ym. 2017). Ruokajä jes elmän yöoloissa on esiin yny epäkoh ia muun muassa ma ja-alalla sekä a in oloissa. Lisäksi Suomessakin leipäjono ja uoka u an puu e heikompiosaisilla o a akiin unee no maaleiksi ilmiöiksi (Sil as i 2015). Kysyn änäkökulman ja yksilö as uu a ko os a an ajan hengen myö ä julkisessa keskus elussa on oisinaan ko os unu ”äänes ä lompakollasi” –malli, jossa yksilön ensisijainen el ollisuus ähen ää epäoikeudenmukaisuu a ja hai allisia ympä is ö aiku uksia lii yy kulu us alin oihin. E i yises i Pohjois-Ame ikan keskus eluissa unne u auk o i ee i ku en Michael Pollan (2009) ja Ma ion Nes le (2000) o a esi änee yksilö ason uoka alin ojen ole an polii isia ekoja. Toisaal a myöhemmin Nes le (2013, 358–372) on ko os anu alin oihimme aiku a aa ympä is öä ja a e a muu aa myös i se poli iikkaa sekä alin aympä is öä kulu us alin ojen ohella. Oikeudenmukaisuu een lii y ien el ollisuuksien mää i ämis ä ensisijaises i kulu amisen kysymykseksi oidaankin k i isoida ongelmien aken eellisuuden ja sys eemisyyden uoksi. Sosioekonomise ja ma kkina ekijä ajoi a a yksilön mahdollisuuksia ehdä kulu us alin oja ( as uullisemma aih oehdo oi a olla liian kallii a ai nii ä ei ole lähikaupoissa saa a illa), ja silloinkin kun yksilöllä on a peeksi esu sseja ehdä alin oja, alinna ehdään joka apauksessa alli se ien aken eiden pui eissa ei ä kä ne si en edis ä aken eiden muu amis a (Gilson 2014). Reilun kaupan kah in ilanne ha ainnollis aa ongelmaa: aikka sen uo aja saa a keskimää in absoluu ises i ko keamman hinnan kah is a, heidän suh eellinen osuu ensa uo een loppuhinnas a on usein alhaisempi kuin a anomaisen kah in kohdalla, eli ma kkina aken eiden uoksi uokake jun muu oimija hyö y ä se i ioinnis a suh eessa ielä enemmän kuin iljelijä (Valkila & Nyg en 2009). Tie yjen oimijoiden ahallisen hai an (esime kiksi ihmisoikeuksia ikko a yöolo ) lisäksi uokajä jes elmässä onkin paljon aken eellis a e ia oisuu a (Gilson 2014). Tämä a koi aa, e ä alli se a aken ee , no mi ja saa u e u ominaisuude , ku en oiminnan kokoluokka, mää i ä ä oiminnan pui ei a ja ajoi a a mahdollisuuksia oimia oisin sekä mää i ä ä oimijoiden älisiä al a- ja aiku ussuh ei a. Raken eellinen epäoikeudenmukaisuus syn yy e ilais en aken eellis en asiain ilojen kompleksissa e kos ossa ja si ä ylläpide ään myös a kis en, hy äksy yinä pide yjen oimin ojen kau a: a sinaisia ää in ekijöi ä on aikea osoi aa (Young 2011). Esime kiksi y i ys en on säily e ä ä aloudellinen oimin akykynsä kii aas i kilpailluilla ma kkinoilla, ja al io oi mene ää sille ä keän eollisuudenalan oiseen maahan, jos se yksin ki is ää al on aansa ei ä kä muu al io niin ee. Raken eellisen e ia oisuuden ko jaaminen ei ole yksi äisen oimijan ai oimija yhmän käsissä aan aa ii polii is a ja laaja-alais a a kaisua (Young 2011; Gilson 2014). Ruokaoikeudenmukaisuu a aja a kansalaisliikkee o a kin lähes ynee uokaan lii y ää e ia oisuu a usein aken eellisella ulokulmalla ja esi änee jopa, e ä as uullinen os osko i on lähinnä hy äosais en kulu ajien e uoikeus eikä pa anna huono-osais en asemaa (Alkon & Agyeman 2011, 6; Raijas 2017). Liikkeiden mukaan alli se a globaali, y i ys e oinen uoka egiimi on epäoikeudenmukaisuu a aiheu a a ja uokademok a iaa es ä ä mak o akenne, jonka muu aminen aa ii yksilöiden ja yh eisöjen al ais amis a ja uokaan lii y än paikallis ason pää ös allan palau amis a (Bailey 2011). Pää ös allan palau amisen myö ä yh eisöjen nähdään oi an aken aa oikeudenmukaisia ja kes ä iä paikallisia uokajä jes elmiä (Alkon & Agyeman 6 ALUE JA YMPÄRISTÖ 47: 2 (2018) ss. 3–16 2011). Paikallisuus ja uokademok a ia o a kin uokaoikeudenmukaisuuden keskeisimpiä aa imuksia. Ruoka- ja ympä is ökysymyksen ky kös Ruokajä jes elmä on sekä haa oi u ainen ympä is ön ilan muu oksille (E icksen 2008; Po e ym. 2014) e ä me ki ä ä ympä is öhai ojen aiheu aja (Cla k & Tilman 2017; Poo e & Nemecek 2018; Sp ingmann e al. 2018). Ruokajä jes elmän haa oi u uuden kannal a me ki ä in ympä is öongelma on ilmas onmuu os laaja-alaisuu ensa uoksi ja koska se pahen aa muiden me ki ä ien ympä is öhaas eiden ku en makean eden niukkuuden (esim. Iglesias & Ga o e 2015) ja pöly äjäkadon aiheu amia ongelmia. Ilmas onmuu os aiku aa ja ulee aiku amaan ule aisuudessa yhä enemmän uokajä jes elmään muun muassa lämpö ilan nousun, sadannan muu os en, kas i- ja eläin au ien, lisään y ien pa ogeenien ja ene giankäy öön lii y ien muu os en kau a (Ve meulen, Campbell & Ing am 2012, Po e ym. 2014). Vaikka ilmas onmuu os ullee pidemmällä aika älillä aiheu amaan haas ei a uoan uo annolle kaikkialla, e i yisen oimakkaa hai a aiku ukse osu a kehi y iin maihin, joilla on alhaisin sopeu umiskapasi ee i ja joissa ilmas ohai a kohdis u a muu enkin e ia oises i nimenomaan köyhimpiin äes ö yhmiin (esim. Po e ym. 2014; FAO ym. 2018). Vähä a aise ihmise o a oisaal a haa oi u impia samankal aisille aiku uksille kaikkialla, sillä uoan ja ene gian hinnan nousu aiku aa heihin suh eessa eni en ja heidän sopeu umis esu ssinsa o a heikomma kuin muulla äes öllä (Ve meulen, Campbell & Ing am 2012). Ruokajä jes elmän oimijois a maan iljelijä o a e i yisen haa oi u aisia ympä is öllisille muu oksille, sillä alku uo an o on e i äin iippu ais a ilmas o ekijöis ä (Ve meulen, Campbell & Ing am 2012; Puupponen ym. 2017), eikä pel oja oi sii ää suo uisampaan ympä is öön oisin kuin muunlais a y i ys oimin aa. Monissa kehi y issä maissa alku uo annolla on keskimää äis ä suu empi me ki ys kansan aloudelle, jo en maa alouden k iisien heijas us aiku ukse oi a olla laajoja. Toisaal a nykyise ukijä jes elmä ja aken ee jä ä ä iljelijä haa oi u iksi ympä is öllisiä uhkia as aan jopa Suomen kal aisessa au aassa al iossa (Puupponen ym. 2017). Tämä joh uu esime kiksi aloudellis en suojamekanismien puu umises a sääolojen aiheu amia sa o appioi a as aan. Tule aisuuden iskeis ä saa iin esimakua, kun uoden 2017 sa ee ja kylmyys aiheu i a joillain alueilla pahimman kadon 30 uo een, ja uoden 2018 iljasadon on puoles aan a ioi u jää än kuumuuden ja kui uuden akia pienimmäksi si en 1987 ka o uoden (Luonnon a akeskus 2018). Ympä is ön ilan muu okse oimis a a uokajä jes elmässä muu enkin alli se ia e ia oisuuksia. Ilmas onmuu os ja makean eden niukkuus o a äs ä e i yisen ha ainnollis a ia esime kkejä laaja-alaisuu ensa uoksi. Mone niiden aiku ukse uokajä jes elmään o a aken eellisia: ilmas opääs öjä ai yleis ä esi a ojen niuken umis a ei oida palau aa ie yn oimija ahon ai oiminnan syyksi (no ma ii isessa mielessä) aan ne seu aa a monimu kaises a aiku usjoukos a. Raken eellis a e ia oisuu a aiheu a ien aiku us en lisäksi ympä is ön ilan heikkeneminen lisää yksilöiden ja yh eisöjen haa oi u uu a ahallisille (ei- aken eellisille) ää inkäy öksille ja allankäy ölle: niukkuuden oloissa e ia oisuuksilla on apana oimis ua monen mekanismin kau a, ei ä kä muu okse lii y ain ympä is ö ekijöihin. Esime kiksi uokaa ai mui a niukkoja esu sseja jae aessa naisia ja lapsia sy ji ään usein, mikä lisää heidän haa oi u uu aan e eys iskeille ja heiken ää heidän aiku usmahdollisuuksiaan yh eiskunnassa (FAO ym. 2018), mikä puoles aan al is aa allan ää inkäy ön koh eeksi jou umiselle. Sel ää siis on, e ä uokajä jes elmän ule aisuuden kannal a nykyis ä aiku a ampi ympä is öpoli iikka on äl ämä ön ä. Vaikka uoan uo annon u aaminen ja uokaoikeudenmukaisuus edelly ä ä aiku a ampaa ympä is öpoli iikkaa, esime kiksi ehokkaa kaan ympä is ö oime ei ä sinänsä akaa oikeudenmukaisuuden pa anemis a aan oi a myös heiken ää si ä. Näin käy, jos esime kiksi uude bioene gia a kaisu ie ä pel oalaa pois uoan uo annol a (Koizumi 2015), uo annon ehos aminen maan käy ön esu ssi ehokkuuden nimissä joh aa maan köyh ymiseen pi källä aika älillä ja häi iin yneeseen a innekie oon (Sp ingmann ym. 2018) ai jos ene gian hin a nousee uoan hin aan nähden niin, e ä uokaa kanna aa käy ää ennemmin lämmi ysene giaksi, 7 47: 2 (2018) ss. 3–16 ALUE JA YMPÄRISTÖ ku en kau an kohdalla aannoin kä i (YLE 2014). Myös huoma a a kulu us e ojen ko o ukse oi a heiken ää köyhimpien äes ö yhmien uoka u aa uoan, ene gian ja asumisen hinnan nous essa, aikka ilmas onmuu os a saa aisiin niillä hilli yä (sama pä ee esi a ojen käy ön sää elyyn e o uksellisin keinoin). Ruokajä jes elmä oi siis olla haa oi u ainen pai si ympä is ön muu okselle, myös ympä is öpoli iikalle. Poli iikan ”si u aiku ukse ” saa a a kohden ua globaalilla asolla hy in e i a oin, ja nii ä on a ioi a a e ikseen uokajä jes elmän kannal a. Ruokaoikeudenmukaisuudes a ulee ympä is öpolii inen kysymys moninaisin a oin. Ruoka- ja ympä is ökysymys en älinen yh eys on kui enkin olennaises i kaksisuun ainen. Ruoan uo amiseen lii y ä oiminno seli ä ä a ioiden mukaan 25–33 % ihmisen aiheu amis a kas ihuonepääs öis ä, 40 % maankäy ös ä, yli 70 % makean eden saa a uuden niuken umises a sekä ähen ä ä monimuo oisuu a ja aiheu a a me säka oa, esien ehe öi ymis ä ja me ien happamoi umis a (Cla k & Tilman 2017). Ruokajä jes elmän ympä is öhai oja ei oi ymmä ää a kas elema a aken eellisia ekijöi ä, aikka hai oihin lii yy myös ahallisia laiminlyön ejä (lai omas a ylikalas ukses a o jun a-ainesäädös en ikkomiseen). Esime kiksi ilmas opääs ö o a usein ei-aio u, näkymä ön si u aiku us ihmis en a i semus a peen yydy ämises ä a oilla, jo ka o a nykyma kkinoilla kanna a ia. Ylimi oi e u lannan le i ys pelloille saa aa puoles aan pe us ua uskomuksiin, joiden mukaan unsas lannoi us on pa as apa huoleh ia sados a ja ko kea sa o aso o a pa as apa äl ää a inne alumia (Hu unen & Oos e ee 2017). Viljelijöiden hai allise alinna oi a myös joh ua lukkiu umises a anhoihin käy än öihin, joiden muu aminen koe aan hy in aikeaksi oimin a esu ssien niukkuuden uoksi (esim. Wilson & Tisdell 2001); niuka oimin a esu ssi puoles aan lii y ä iljelijöiden heikkoon asemaan uokajä jes elmässä. Mi ään ie yä oimija ahoa ei oida pi ää ensisijaises i as uullisena ( el ollisuuksia uo a assa mielessä) edellä ku a un kal aisis a ympä is öhai ois a. Vaikka hai a syn yisi ä pääosin alku uo annossa, alku uo aja ei ä äl ämä ä koe oi ansa ehdä ongelman suh een me ki ä iä alin oja: he ain uo a a uokaa, jonka uo aminen on mahdollis a sekä edes jokseenkin kanna a aa ( a jo en oimeen ulon) – eli uo ei a, joille on os aja ja joiden uo an oa ue aan. Tuo annon apoja mää i ä ä puoles aan kul uu ises i äli y ä jä ke yyden pe iaa ee , ma e iaalise olosuh ee ja polii inen sää ely. Kun o e aan huomioon uokajä jes elmän moninaise ympä is ö aiku ukse ja ongelman aken eellisuus, uokajä jes elmän oimia ohjaa as a uokapoli iikas a ulee ympä is öpoli iikkaa. Nykyhe kessä olennaiseksi kysymykseksi nousee uoka oimin oihin lii y ien ympä is öhai ojen e ia oinen jakau uminen: samalla kun au aa maa (ja au aa ihmis yhmä köyhemmissä maissa) nau i a poikkeuksellisen edullises a ja yl äkylläises ä a jonnas a, uokajä jes elmän oimin ojen hai allise ympä is ö aiku ukse kohden u a me ki ä äs i sellaisiin yhmiin ja alueille, jo ka ei ä pääse osaksi yl äkylläisyydes ä. Nykyisen uoan uo annon hai a aiku ukse kohden u a me ki ä issä mää in myös ule iin sukupol iin muun muassa ilmas o-, esi- ja monimuo oisuus aiku us en kau a. Ruokaoikeudenmukaisuuden ki jallisuudessa uokajä jes elmän ympä is ö aiku ukse o a ollee alus a alkaen ah as i esillä, ja ne on lii e y e enkin globalisoi uneeseen ja eollis uneeseen uokajä jes elmään (esim. Alkon & Agyeman 2011; Go lieb & Joshi 2013, 226; Cadieux & Slocum 2015). Globaalin uokajä jes elmän yypillise oimin a a a eli suu en mi akaa an uo an o, eollis uminen ja jalos usas een lisään yminen, monokul uu i ja geenimuun elu nähdään ekologises i kes ämä öminä (esim. Bailey 2011; Hol -Giménez 2011), samoin eho uo annon aa ima uo an opanokse , uoan p osessoin i ja kulje us (Go lieb & Joshi 2013, 226). E i yishuomio a o a saanee ihmisiin suo aan kohdis u a ympä is öhai a ku en yön ekijöiden al is uminen o jun a-aineille ai muille hai allisille kemikaaleille (Go lieb & Joshi 2013, 22–26; Glennie & Alkon 2018, 5). (Edellä esi e y siis ku as aa oikeudenmukaisuusliikkeiden kan oja: u kijoiden äs ä osi ain e iä iin näkemyksiin palaan myöhemmin.) Vaikka ympä is ökysymys on saanu paljon huomio a oikeudenmukaisuuden ki jallisuudessa, e äs keskus elussa lähes huomio a jääny eema on lihan uo an o (Glennie & Alkon 2018, 5), joka on noussu iime uosina uokajä jes elmän ekologis a kes ä yy ä koske an keskus elun keskiöön. Seu aa aksi a kas elen lihan uo an oa lyhyes i ympä is ö aiku us en ja globaalin uokaoikeudenmukaisuuden näkökulmas a, sillä se on nähdäkseni ämän he ken ä kein ilmiö pohdi aessa uokajä jes elmän ekologis a kes ä yy ä sekä ämän a oi een suhde a uokaoikeudenmukaisuu een, ja käy än 8 ALUE JA YMPÄRISTÖ 47: 2 (2018) ss. 3–16 si ä a ikkelin myöhemmissä osissa ha ainnollis a ana esime kkinä e i a oi eiden älisis ä jänni eis ä.3 Lihan uo annon ympä is ö aiku ukse o a saanee paljon huomio a iime uosina. E enkin ka jankas a uksen ympä is ö aiku ukse o a ( uo an o apojen e o huomioidenkin) huoma a a . Laidunmaa ie ä suu en osan maapallon maa-alas a ja ehun uo an o noin kolmanneksen iljelysmais a, ka ja alous aiheu aa noin 50 % uokajä jes elmän ilmas opääs öis ä, ja sen aiku us ehe öi ymiseen, maankäy öön, monimuo oisuuden ähenemiseen ja makean eden kulu ukseen on huoma a a (S ein eld ym. 2006; Ga ne 2009; Cla k & Tilman 2017; Poo e & Nemecek 2018). Vaa imukse kes ä yys ansi ios a eli sii ymäs ä kas is oi oisempaan uoka alioon länsimaissa o a kin yleis ynee u kijoiden pa issa (esim. Ga ne 2009; Saba é & So e 2014; Cla k & Tilman 2017; Ripple ym. 2017; Poo e & Nemecek 2018; Sp ingmann e al. 2018). Muu os a e on näh y myös mahdollisuu ena syne giaan e ey ä ja ilmas o oimia uke an uokapoli iikan älillä ( an Doo en ym. 2014); ja esime kiksi Suomessa Val ion a i semusneu o elukun a (2014) suosi elee lihankulu uksen ähen ämis ä sekä a i semus- e ä ympä is ösyis ä. On huomioi a aa, e ä ämä keskus elu koskee eollis a länsimais a lihajä jes elmää: e äillä köyhillä alueilla paikallinen lihan uo an o oi pa an aa uoka u aa ähen äen haa oi u uu a ympä is ö ekijöille (He e o ym. 2010) ja lisä en oma a aisuu a, joskin oisaal a oiminnas a aiheu u a paikallise ympä is öhai a (esim. e oosio ja esiniukkuus) oi a puoles aan lisä ä haa oi u uu a ule aisuudessa. Tuo an o apa- ja mi akaa ae ois a joh uen en käsi ele köyhien alueiden oma a ais uo an oa ässä keskus elussa. E enkin au aiden maiden ko kea lihankulu us ja si ä ylläpi ä ä ekijä aiku a a uokaoikeudenmukaisuu een monien mekanismien kau a. Ko kea lihankulu us lisää globaalia e ia oisuu a uoan saa a uuden ja si ä kau a uoka u an suh een: ehun uo an o aa ii paljon pel oalaa, jos a osa sopisi lihaa edullisemman ihmis a innon uo amiseen (ja osa ehus a olisi suo aan käypää ihmis a in oa). Nykyjä jes elmässä lihan uo annon hyödy ja hai a jakau u a epä asaises i. Suu i osa ehusoijas a uo e aan ma alan ulo ason alueilla ku en E elä-Ame ikassa (The Obse a o y o Economic Complexi y 2018), jolloin au aamma maa oi a edullisen uon i ehun ansios a uo aa eläinp o eiinia edullisemmin kuin i se ehunsa iljelemällä. Rehun uo annon paikallise ympä is öhai a ku en me säka o, e oosio ja o jun a-ainehai a jää ä kui enkin ehun uo an omaihin, joissa aloudellinen hyö y sekä al asuh ee puoles aan jakau u a e ia oises i paikallis en kesken (Ga e & Rausch 2016). Ma kkina aken ee , al asuh ee ja uo an okus annuksia piilo a a poli iikka ylläpi ä ä jä jes elmän e ia oisuuksia. Rehun uo annon ulkois amisen lisäksi lihan hin aa alas paina a eho uo an o, uo an oyksiköiden koon kas u sekä jä jes elmä, jossa pää öksen ekijä o a usein e äällä pää ös ensä hai a aiku uksis a (Gilson 2014). Nykymuo ois a oimin aa myös pide ään yhä a sin laajal i hy äksy ä änä, koska se edis ää edullisen ja a i se ana pide yn uoan saa a uu a. Globaali lihajä jes elmä ha ainnollis aa konk ee ises i apoja, joilla uokajä jes elmän e ia oisuus aiku ukse ja ympä is öongelma kie ou u a yh een. Kie ou uneisuus ei kui enkaan a koi a, e ä oi o a ien asiain ilojen eli uokaoikeudenmukaisuuden ja ekologisen kes ä yyden edis äminen kulkisi a au omaa ises i “käsi kädessä”. Niiden älille oi syn yä jänni ei ä, joiden a kaiseminen sekä sosiaalises i oikeudenmukaisella e ä ekologises i kes ä ällä a alla on haas eellis a. Seu aa assa ha ainnollis an ja a kas elen näi ä jänni ei ä lähi uoan kon eks issa. Lähi uoka, oikeudenmukaisuus ja ekologinen kes ä yys Ruokaoikeudenmukaisuudella ja lähi uoalla on läheinen suhde oisiinsa. Lähi uo an o nähdään pa empana aih oeh ona globaalille uokajä jes elmälle, jonka epäoikeudenmukaisuus lii e ään e enkin a jon ake jujen pi enemiseen, jälji e ä yyden heikkenemiseen, eollis umisen ja eknologian käy ön kas uun sekä kansain älis en suu y i ys en al a-asemaan (esim. Allen 2010; Alkon & Agyeman 2011; Cadieux & Slocum 2015). Suomalaisessa kon eks issa 3. Oikeudenmukaisuu een oidaan lii ää myös ns. eläinkysymys, joka lii yy muunlajis en eläin en hy in oin iin ja oikeuksiin sekä siihen, onko ihmisellä ylipäänsä oikeu a hyödyn ää eläimiä. Eläinoikeusdisku ssi käsi e ään eo iape in eessä usein omaksi disku ssikseen, minkä uoksi en käsi ele aihe a enempää aan keski yn oikeuden- mukaisuu een ihmis en älisenä asa-a oisuu ena. Rajaus on ässä eks issä käy ännöllinen ja nähdäkseni myös eläinkysymys ä olisi ä keää a kas ella oikeudenmukaisuuden näkökulmas a. 9 47: 2 (2018) ss. 3–16 ALUE JA YMPÄRISTÖ oikeudenmukaisuus nousee esiin lähi uoan kes ä yy ä käsi ele ässä ki jallisuudessa osana sosiaalis a kes ä yy ä, jo a lähi uoan nähdään edis ä än ehokkaas i. Oikeudenmukaisuus lii e ään uo ajien oimeen ulon u aamiseen, as uullisuu een ja asa-a o aiku uksiin (Kuhmonen ym. 2015, 44). Lisäksi lähi uoka yhdis e ään usein pieny i äjyy een ja alue alouden kehi ymiseen (esim. Si eni 2007; Mää ä ja Tö mä 2012; Kasslin ja Valkeapää 2014), eli lähi uokama kkina o a aih oeh o suu y i ys en halli semille ja al asuh eil aan e ia oisille globaaleille ma kkinoille. Lähi uoka siis mielle ään myös Suomessa oikeudenmukaiseksi as aukseksi uokajä jes elmän sosiaalisiin ja aloudellisiin ongelmiin. Lisäksi lähi uokaa pide ään ympä is öys ä ällisenä aih oeh ona muun muassa lyhyemmän jakeluke jun ansios a (esim. Kasslin ja Valkeapää 2014, 25–26; kansain älises i Bo n & Pu cell 2006; McWilliams 2009) sekä uo an op osessin ekologisen kes ä yyden uoksi (Kasslin ja Valkeapää 2014). Lähi uoka näy äy yykin usein keinona lisä ä sekä uokajä jes elmän sosiaalis a oikeudenmukaisuu a e ä ekologis a kes ä yy ä (ks. edellis en lisäksi myös Allen 2010). Kysymys lähi uoan ekologises a kes ä yydes ä on kui enkin monimu kainen. Ensiksikin uoan kulje uksen me ki ys kokonaispääs öille on usein hy in pieni, ja kulje uspääs öis ä uoan iimeinen sii ymä kaupas a ko iin muodos aa me ki ä än osuuden (Ve meulen, Campbell & Ing am 2012). Suomessa lähi uoka uo eiden ympä is ö aiku us en (ilmas opääs ö , ehe öi ä ä aiku ukse ja eko oksisuus) on ode u aih ele an suu es i ja uo een eläin-/ kas ipe äisyyden ole an ympä is ö aiku us en me ki ä in mää i äjä lukuun o ama a hi en iis alihaa (Räsänen ym. 2014); ilmas on kannal a onkin usein ä keämpää mi ä uokaa uo e aan kuin missä se uo e aan (Webe & Ma hews 2008). Kulje uskilome i o a yleises i o aen huono indikaa o i uoan ekologiselle kes ä yydelle (Oos e ee & Sonnen eld 2012), ja joissain apauksissa lähi uokama kkina oi a jopa lisä ä oimi uske jun kulje uspääs öjä, kun logis iikka on suu ia oimi uske juja eho omampaa (Coley ym. 2009; Räsänen ym. 2014). Ruoka-alan oimija näy ä ä unnis a an lähi uoan käy ön lisäämiseen lii y ä pidemmä hakuma ka kus annus- mu a ei ä ympä is ökysymykseksi (Si eni 2007, 44–45). Pienimuo oisempi lähi uoan edis äminen eli yh eisö iljely ei myöskään akaa uoan ekologis a kes ä yy ä, joka iippuu ennen kaikkea sii ä, mi en ihmise kulke a hoi amaan iljelmiä – au oillen, julkisella liiken eellä, ai ke y liiken eellä. Toisaal a oikeudenmukaisuuden näkökulmas a ä keä huomio on, e ä lähi uoka sii ää uo annon paikallise ympä is ö aiku ukse , ku en me säkadon, ehe öi ä ä aiku ukse ja niukkojen esi a ojen ylikäy ön, lähelle sen kulu uspaikkaa. ”Kauko uoan” kohdalla hai a on ulkois e u muihin maihin, joissa ne heiken ä ä uo ajamaan omia pi kän aika älin uo an oedelly yksiä ja o a kulu ajalle näkymä ömämpiä. Näin ollen uoan uo aminen ii ä än lähellä saa aa lisä ä sekä kiinnos us a e ä mahdollisuu a puu ua uo annon ympä is ö aiku uksiin. Kaikkein eni en lähi uoan ekologinen kes ä yys iippuu kui enkin sii ä, mi ä uoka-ainei a lähi uokana uo e aan. Lähi uoan kau a edis e ä än uokaoikeudenmukaisuuden ja uokajä jes elmän ekologisen kes ä yyden älillä oi siis alli a jänni einen suhde, sillä lähi uoka ei ole synonyymi ekologises i kes ä älle uoalle ja ” esu ssi iisas kauko uoka” oi olla ympä is ö aiku us en kannal a pa empi alin a. Ympä is ö aiku us en a kas elu on osin keski yny usein ilmas o- ja ene gianäkökulmaan, aikka ka a a e ailu aa isi laajempaa me iikkaa (jos a esime kkeinä Räsänen ym. 2014; Poo e & Nemecek 2018; ja Sp ingmann ym. 2018.) Lähi uokaideologian k i iikki onkin lisään yny iime uosina kansain älisessä ki jallisuudessa, mu a se on keski yny a kas elemaan esu ssikysymyksiä, ja si uu anu oikeudenmukaisuuskysymykse (Scha be & Dancs 2016) sekä edellä ku a un jänni eisyyden aiheu ama haas ee . E i yisen oimakas jänni e on alueilla, joissa maa alous ja elin a ike eollisuus o a nykyisellään paino unee ympä is ön kannal a hai allisimpiin uo annon muo oihin ku en eläin uo an oon. Ruokaoikeudenmukaisuuden näkökulma kohdis aa huomion alku uo ajien heikkoon oimeen uloon, jonka suh een me ki ä in apa pa an aa ilanne a on pa an aa uo ajien ma kkina-asemaa ja heidän ha joi amansa uo annon kanna a uu a. Tällaise oimenpi ee pa an a a iljelijöiden aloudellis a u aa ja oikeudenmukais a a uokake jun ulonjakoa, mu a ne ei ä i sessään edis ä ympä is ön kannal a aadi a an kes ä yys ansi ion (eläinpe äisen maa alouden äheneminen) o eu umis a aan saa a a osal aan ennemmin ukea alli se ien, ekologises i kes ämä ömien uo an osuun ien säilymis ä, kun niiden kanna a uus 10 ALUE JA YMPÄRISTÖ 47: 2 (2018) ss. 3–16 pa anee. Lähi uokaa ja oikeudenmukaisuu a ko os a a a oi eenase elu saa aa ällöin joh aa is i ii aisiin poli iikkasuosi uksiin ekologisen kes ä yyden näkökulmaan nähden. Jänni eellä on myös oinen puoli: aa imus kes ä yys ansi ios a oi näy äy yä epäoikeudenmukaisena osalle alku uo ajis a, sisäl äähän ansi io aa imus implisii ises i kannan, jonka mukaan osaa nykyisis ä alku uo annon muodois a (ja si en alku uo ajis a) ei ulisi ukea. Julkisessa keskus elussa on äläy el y oi ei a myös win-win- a kaisuis a, joissa lihan uo an oa oi aisiin ukea ja ja kaa nykymi assaan aikka ko imainen lihankulu us ähenisi. Helmikuussa 2018 maa- ja me sä alousminis e i Ja i Leppä isioi Suomen mahdollisuuksia as a a lihankysyn ään maailmalla ode en, e ä ”Suomella on hy ä , luon aise edelly ykse lihan uo an oon. Meillä ei esime kiksi ole pulaa puh aas a edes ä.” (MT 2.2.2018) Näkökulman ekologinen kes ä yys edelly äisi, e ä Suomessa apah u a lihan uo an o ja – ien i joh aisi a lihan uo annon ähen ämiseen alueilla, joissa uo annon ympä is öhai a o a suu emma . Tällais a muu os a ei oida uo aa pelkän iennin eikä ko imais en poli iikka oimien oimin: a i aisiin kansain älis ä poli iikkaa, joka joh aisi globaalin lihan uo annon ähen ämiseen ja uo annon kohdis amiseen op imaalisille alueille. Vien ima kkinoille äh ää än kas un ukeminen on myös ongelmallis a ja epäkohe en ia suh eessa EU:n ilmas o- ja kehi ys a oi eisiin (IPES 2018, 10). Ehdo us ei siis a kaise jänni ei ä uokaoikeudenmukaisuuden ja ympä- is ökysymyksen älillä. Mikä uudis aa uokajä jes elmää? Ekologisen kes ä yyden nimissä aadi u sii ymä kas ipe äisempään uokajä jes elmään saa aa apah ua ilman ko imais a julkisen sek o in poli iikkaohjaus a, jos ympä is ö oimia aja a muu muu os oima ja niiden yh eis aiku ukse . Muu okse oi a olla ma kkina e oisia ja seu a a uo einno aa iois a, eknologia a kaisuis a ja kysynnän me ki ä is ä muu oksis a ( ah a uoka endi ), ai ne oi a joh ua EU:ssa ai globaali asolla eh ä is ä poli iikka oimis a. Sii ymä koh i kas ipe äisempää uokajä jes elmää pa an aa jä jes elmän ekologis a kes ä yy ä ja odennäköises i myös kansan e ey ä ( an Doo en ym. 2014) muu ospolus a iippuma a. Muu os en aiku us uokaoikeudenmukaisuu een iippuu kui enkin olennaises i sii ä, mi en muu os apah uu. Ma kkinaläh öinen kes ä yys ansi io on haas e e enkin alku uo annolle. Ensinnäkin alku uo ajien ja jalos ajien on oi a a eagoida ma kkinoilla apah u iin muu oksiin, ja koska ma kkina e oisessa oiminnassa älle ei ole a jolla e illisiä ukia, aan kysyn äinsen ii i, muu ospaineen alla sel iä ä pa hai en ne, jo ka kykene ä muu amaan oimin aansa ke e immin eli oimija , joilla on jo läh ökoh aises i hy ä (ma e iaalise ja imma e iaalise ) esu ssi . Esime kiksi alku uo annossa suu immissa ongelmissa o a aikeuksia kohdannee ila , joiden muu oskyky on heikko esime kiksi alousongelmien ai ähäis en sosiaalis en esu ssien (puu u a ie o uusis a mahdollisuuksis a ai huono sosiaalis a ukea muu okselle a joa a e kos o ) uoksi. Riskinä siis on, e ä e enkin alku uo annossa jo ennes ään hy in pä jää ä ule a pä jäämään en is ä pa emmin ja huonos i pä jää illä menee ielä huonommin. Vas aa a ongelma lii y ä kas ip o eiinien lisäksi myös moniin muihin ympä is ön kannal a sinänsä hy iin muu oksiin, jos ne apah u a ain ma kkina- ai eknologia e oises i: esime kiksi biokaasun osal a uusis a a kaisuis a hyö y ä ensimmäisenä pa hai en esu soidu oimija , joilla on a aa in es oida kalliisiin jä jes elmiin ja jo ka näin saa u a a ielä lisää kilpailue ua suh eessa muihin oimijoihin. Suu uuden ekonomia oimis uu. Myöskään kulu ajien näkökulmas a ma kkina e oinen muu os ei akaa uokaan lii y än e ia oisuuden ähenemis ä, mikä näkyy ämänhe kisessä ma kkina e oisessa ” egebuumissa”. Suomen ma kkinoille ullee uude kas ip o eiini- ja almis uokainno aa io mahdollis a a ekologises i kes ä ämmän uokailun ilman uoka ai ojen ka u amis a. Kulu aja oi a saada muu okses a myös e eyshyö yjä lihankulu uksen ähe essä (edelly äen e ä aihdos ei apahdu e eyden kannal a hai allisempiin, ku en unsaas i suolaa ja yydy yny ä as aa sisäl ä iin jalos eisiin). Uusien uo eiden ongelma on kui enkin niiden moninke ainen hin a e a una a anomaisiin liha uo eisiin4, joiden hinna o a painunee hy in alas pääosin aken eellis en 4. Esime kiksi ki joi ushe kellä (5/2018) S-ke jun e kkokaupassa jauheliha maksoi 4,5–7,5 €/kg ja jauhelihan apaan käy e ä ä kylmiökas ip o eiini noin 15,5–16,5 €/kg. Jälkimmäis en hin a oki laskenee uo annon skaalau uessa, aikka hin aan aiku a aa polii is a ohjaus a ei apah uisi. Kaupoissa on a jolla myös edullisia kas ip o eiineja (ku en papuja), mu a käynnissä ole a ” egebuumi” on lii yny nimenomaan uusien, pi källe jalos e ujen uo eiden ilmes ymiseen ma kkinoille. 11 47: 2 (2018) ss. 3–16 ALUE JA YMPÄRISTÖ syiden uoksi. Kas ip o eiini-inno aa io ei ä siis ole ainakaan ielä asa-a oises i kaikkien saa a illa, aan niis ä hyö y ä ennen kaikkea keski- ja hy ä uloise . Kun huomioidaan, e ä sosioekonomise e eyse o o a Suomessa me ki ä ä (Vaa ama ym. 2014), ko kean hin a ason lihanko aaja ei ä ähennä a i semuksellis a e ia oisuu a. Ma kkina e oinen ansi io saa aa jopa lisä ä sosiaalis a seg egaa io a, jos äes ö jakau uu lihaa en iseen apaan kulu a iin kansalaisiin ja hy äosais en, muu oshaluis en ja iedos a ien muodos amaan leksaajien ja ege a is ien joukkoon. Uusiin inno aa ioihin lii y än elin a ike eollisuuden oiminnan a kas elu oikeudenmukaisuuden näkökulmas a on puoles aan ollu pika uokaan kohdis e ua k i iikkiä lukuun o ama a ois aiseksi ähäis ä (Glennie & Alkon 2018) ja aa isi lisähuomio a, johon ässä eks issä ei ali e a as i ole mahdollisuu a. Kes ä yys ansi io saa aa ohjau ua myös ulkopuolel a ule in polii isin muu os oimin. Näin oi esime kiksi käydä, jos EU:n maa alouspoli iikassa o e aan käy öön oimakas ilmas o-ohjaus, ku en kes ä ien uokajä jes elmien kansain älinen asian un ijapaneeli on lausun oluonnoksessaan esi äny (IPES 2018). Jos Suomi ei ue EU- ason ilmas opoli iikas a seu aa aa maa alouden akennemuu os a ja uo an osuunnan aih oon (eläinpe äisen uo annon ähen äminen) lii y ien iskien asaamis a, EU:n aiheu ama muu ospaine oi joh aa alku uo ajien alousongelmiin ja sosiaalisen e ia oisuuden kas uun. Kanna a uuden ajoilla ponnis ele a alku uo aja ei ä sel iä muu os en aa imis a oimenpi eis ä ku en in es oinneis a, ja esime kiksi ikään y ä ilallise (joille uo an osuunnan aihdos on haas a in a) o a aa assa jäädä muu oksen keskellä yksin. Täs ä oi seu a a alueellisen e ia oisuuden kas ua: maa alous-Suomi jakaan uu muu ospaineis a helpommin sel iä iin oi ajiin ja lopun alkua odo ele iin hä iäjiin. E i yisessä iskissä o a eläinpe äisen maa alouden a assa oimi a sy jäseudu . Vaikka yksi yisen ja julkisen sek o in älinen suhde on uokapoli iikassa monimu kainen eikä muu os ole useinkaan ain jommankumman aikaansaannos a, edellä ole a muu ospolkujen a kas elu oikeudenmukaisuuden näkökulmas a sel en ää, miksi kes ä yys ansi ion ulisi olla joko poli iikka e ois a ai ainakin ak ii isella ko imaisella uokapoli iikalla ue ua. Ko imais a uokapoli iikkaa a i aan a mis amaan, e ä uokajä jes elmään kohdis u a muu ospainee oidaan aljas aa edis ämään uokaoikeudenmukaisuu a myös Suomessa ja e ä muu os ei aiheu a koh uu oman e isuu uisia hai oja e i oimijoille ai lisää kulu ajien älis ä e ia oisuu a. Tämä a gumen i uokapoli iikan ä keydes ä oikeudenmukaisuuden u aajana johda aa akaisin uokaoikeudenmukaisuuden keskeiseen aa imukseen uokapoli iikan ja nimenomaises i kansan al aisen pää öksen eon eli uokademok a ian lisäämises ä. Tässä aa imuksessa on kui enkin oma olennaise pii eensä, joiden uoksi uokademok a ian lisäämisen ja oikeudenmukaisuuden e i asojen sekä ekologisen kes ä yyden älillä on mu kikas suhde. A ikkelin loppuosassa a kas elen ä ä kysymys ä ja ehdo an joi ain suun a ii oja uokapoli iikan kehi ämiseksi niin, e ä se ukisi sekä uokademok a ian e ä oikeudenmukaisuuden ideaalien a oi elua ekologises i kes ä ällä a alla. Ruokademok a ia ja oikeudenmukaisuus Ruokaoikeudenmukaisuuden keskeisimpiä aa imuksia on pää öksen eko allan palau aminen yh eisöille ja kansalaisille eli uokademok a ian lisääminen (esim. Le koe 2006; Allen 2010; Bailey 2011; Hol -Giménez 2011; Cadieux & Slocum 2015). Kansalais oiminnassa on aadi u uokapolii isen ” yhjiön” äy ämis ä demok a iaa lisää in keinoin ku en uokaneu os ojen ( ood policy councils) a ulla (esim. Weke le 2004; Schi 2008), joi a In e na ional Con e ence on Nu i ion ehdo i i se asiassa jo 1990-lu ulla neu on a- ja iedon äli yskana iksi pää äjien suun aan (Lang & Heasman 2015). Neu os ojen ongelmana on oisaal a niiden yypillises i neu oa-an a aksi ajoi e u s a us, mikä heiken ää niiden aiku us al aa (Weke le 2004, 382), sekä usein e ia ois a a ja ie yjä yhmiä (mm. ä illise , naise ja pieni uloise ) ulossulke a kokoonpano (Cadieux & Slocum 2015, 11–12). Ruokapolii ise neu os o ei ä ole siis ihmelääke uokapoli iikan ai uokademok a ian ajeeseen. Ruokademok a ian kehi ämis ä pohdi aessa ulee a kas ella sekä pää öksen eon oikeudenmukaisuu a e ä ässä a ikkelissa ku a uja jänni ei ä oikeudenmukaisuuden ja ekologisen kes ä yyden älillä.