Kielitietoisuutta kielentämällä : kieliopin tehtävätyyppien kehittäminen

Ainedidak iikka 2(1) (2018), 59–74. A oimes i lue a issa osoi eessa h p://jou nal. i/ainedidak iikka ISSN: xxxxxx-xxxxxx 59 DOI: xxxx- xxxxx-xxxxx Suomen ainedidak inen u kimusseu a y, Helsinki. Kieli ie oisuu a kielen ämällä – kieliopin eh ä ä yyppien kehi äminen Kaisu Rä yä & Pi jo Kulju Tampe een yliopis o Pe usope uksen ope ussuunni elman pe us eissa (POPS2014) maini- aan a oi eeksi, e ä oppilaan kieli ie oisuus ah is uu, oppilas innos- uu u kimaan kiel ä ja sen a ian eja ja e ä oppilas ha jaan uu käy - ämään käsi ei ä, joilla kieles ä oidaan puhua. Kieli iedon ope ukses a on kui- enkin esi e y a sin ähän konk ee isia pedagogisia mene elmiä. Tämän ope- uksenkehi ämis u kimuksen a oi eena on luoki ella ja kehi ää kieli iedon eh- ä iä so el aen Ande sonin ja K a hwohlin (2001) a oi e aksonomia-aja elua si en, e ä ensimmäisen ason a oi eena on käsi eiden muis aminen, oisen a- son käsi eiden ymmä äminen ja käy äminen suppeissa eh ä issä, kolmannen käsi eiden älis en suh einen ymmä äminen ja neljännen ason a oi eena on käsi eiden so el aminen eks in analyysissä. Lisäksi mallissa so elle aan kielen- ämis ä pedagogisena mene elmänä. Esi elemämme eh ä ä yypi oidaan luoki- ella unnis amis-, uo amis-, suh eu amis- ja analyysi eh ä iin sekä ilmiöön kohdis u iin u ki an oppimisen eh ä iin. kieli ie oisuus, kielioppi, ope usmene elmä , eh ä ä yypi Lähe e y: 18.12. 2017 Hy äksy y 3. 5. 2018 Vas uuki joi aja: pi jo.kulju@u a. i DOI: 10.23988/ad.68750 Ainedidak iikka 2(1) (2018) 60 Johdan o Pe usope uksen ope ussuunni elman pe us ee (POPS2014) ohjaa siihen, e ä oppilaan kieli ie oisuu a ah is e aan pe usope uksen aikana ja e ä oppilas innos uu u kimaan ja a kkailemaan kiel ä sekä sen e i a ian eja. Ta oi eisiin on myös ki ja u, e ä oppilas ha jaan uu käy ämään käsi - ei ä, joiden a ulla kieles ä ja sen aken eis a puhu aan. Se, mi en ämä a- oi e saa u e aan, aa ii pedagogis en mene elmien kehi ämis ä – onhan äidinkielen kieliopin ope uksen puu eis a puhu u jo uosikymmene (esim. Hakulinen, 1997; Va is, 2012). Pedagogises i koulun kiel enope uksessa py i ään unk ioläh öisyy- een. Sillä a koi e aan kielen a kas elua sen elä ässä käy öyh eydessä e i a iaa ioineen (Luukka 2002). Käy ännössä ällä oidaan a koi aa esi- me kiksi kielenkäy ön a kas elua au en isissa eks eissä. Käy ö- ja a e- pohjainen kielikäsi ys näkee muodon, me ki yksen ja kon eks in oisiinsa ky key yneenä eli oisin kuin s uk u alis inen akenneläh öinen kielikäsi- ys. Tällaisen unk ionaalisen kielikäsi yksen oidaan nähdä la en aneen äidinkielen ja ki jallisuuden oppiaineen sisäl öjä ( . Kauppinen 2010). Voidaan aja ella, e ä kieliopillinen käsi ejä jes elmä on ikään kuin yökalu kielen ja eks ien ha ainnoin ia ja u kimis a a en (Kulju & Jou - senlah i 2017). Ope ussuunni elma (POPS 2014) ko os aa ha ain ojen e- kemis ä kieles ä, mu a ei kui enkaan näy ä ohjaa an käsi ejä jes elmän a kas eluun, esime kiksi käsi eiden hie a kkisuuden ja käsi eiden älis- en suh eiden opiskeluun. Ongelmaksi saa aa ällöin muodos ua yökalun puu eellisuus. (Kulju & Jou senlah i 2016; . Rä yä 2017, 107.) Haas e onkin kielen ha ainnoinnin ja käsi eellisen osaamisen yhdis ämisessä koulun kieli iedon ope uksessa. Alho ja Ko honen (2006) ko os a a kie- liopin kaksisuun aisuu a, oisin sanoen kielen jä jes elmää oidaan käsi- ellä oisaal a aken eis a ja oisaal a me ki yksis ä ja kielenkäy ös ä käsin. Vieläkin aa i ampaa pedagogis a osaamis a edelly änee sys emaa inen, ilmiöpohjainen kielen a kas elu ope uksessa, koska sii ä on Suomessa ole- massa melko ähän konk ee isia malleja ei ä kä oppiki ja ohjaa siihen sys emaa ises i. Tässä yh eydessä ilmiöillä a koi e aan esime kiksi suo- men kielen ja ki jallisuuden ukima e iaalissa maini uja me ki yskokonai- suuksia: ajan ilmaiseminen, käskeminen, saman- ja e imielisyyden ilmai- seminen (Ope ushalli us 2016). Huolima a ope ussuunni elman linjauksis a kieli iedon ope uksen mielekkään o eu uksen mie iminen jää pi käl i ope ajalle (esim. Tainio & Ta nanen 2014). Kaikkiaan kielen a oi eellinen u kiminen kouluope- uksessa aa ii ope ajal a sisällöllis ä ja kieli iedollis a osaamis a sekä ie- oa ope usmene elmis ä, jo a hän pys yy ukemaan ja ohjaamaan oppilaan kieli iedollis a osaamis a ( . Rä yä, 2017). Ope ajalle äidinkielen ja ki jallisuuden oppiki ja oimi a ope uk- sen suunnannäy äjänä e enkin, jos hän on epä a ma osaamises aan ( . Myhill & Wa son, 2014; Tainio, Ka onen & Rou a inne, 2015). Oppiki - ja näy ä ä kui enkin ois a an samankal aisia eh ä ä yyppejä, mikä op- pilaan näkökulmas a saa aa näy äy yä u iininomaisena ja pe usasioi a uodes a oiseen ois a ana ope uksena, aikka poikkeuksiakin on uosi- kymmen en saa ossa näh y (Sa olainen, 1998; Va is, 2012). Ongelmana Ainedidak iikka 2(1) (2018) 61 on, e ei kielioppi eh ä iä ole kehi e y nykyoppiki joihin eo iapohjaises i si en, e ä ne ase aisi a e i asoisia haas ei a e i-ikäisille oppijoille. Kie- lioppi eh ä iä on aiemmin u ki u lähinnä ope ajaopiskelijoiden opinnäy- e öissä. Tämän ope uksenkehi ämis u kimuksen a oi eena on luoki ella ja kehi ää kieli iedon eh ä iä eo iapohjaises i ja e i yises i käsi eellisen osaamisen kannal a. Pohjaamme kehi ämis yön kielen ämiseen pedagogi- sena mene elmänä ja yhdis ämme sen a oi eiden aksonomiseen luoki - eluun ja ase eluun. Kielen ämisellä ( ai sanallis amisella) a koi e aan yleiskielessä asian suullis a seli ämis ä ai ku aamis a eli aja us en saa a- mis a kielelliseen muo oon. E i ie eenaloilla kielen ämisen käsi e (ja e i- yises i englanninkielinen e mi languaging) on käsi e y e i a oin. Ai- nedidak isessa u kimuksessa kielen ämisellä a koi e aan pedagogis a me- ne elmää, jossa oppilas jäsen ää ja e lek oi omaa aja eluaan (Jou senlah i, 2003; Swain, Lapkin, Knouzi, Suzuki & B ooks, 2009; Rä yä, 2015). Kieli iedon kielen ämis eh ä ien analysoinnissa ja kehi ämisessä so ellamme a oi e aksonomia-aja elua (Ande son & K a hwohl, 2001; K a hwohl, 2002; Pin ich 2002; Rä yä 2015; Rä yä 2017), jossa huomio kohdis e aan iedon lajeihin ( ak a ie o, käsi e ie o, mene elmä ie o ja me- akogni ii inen ie o) sekä iedon p osessoin iin (muis aminen, ymmä ä- minen, so el aminen, a ioiminen). Mallia on hyödynne y mielekkääs i muun muassa kemian ja ma ema iikan ope uksen kehi ämisessä (Hassi- nen, 2006; Tikkanen 2010; Pe naa, 2011). K a hwohlin (2002) malli on ollu aiemmin mukana kieli iedon ope usmene elmien a ioinnissa (Rä - yä, 2015). Lisäksi si ä on hyödynne y äidinkielen ja ki jallisuuden oppi- mis ulos en a ioinnin aus a-aja elussa kieli iedon osuudessa (Ha junen & Rau opu o, 2015). Ha jusen ja Rau opu on mukaan kogni ii is en p o- sessien ulo u uus eli aja elun aso so el u a oppiaineen sisäl öjen ja a- oi eiden ku aamiseen. Taksonomia-aja elua kielioppikäsi eiden osaa- miseen o a so el anee äidinkielen ope uksen alueella esime kiksi Aho ja Isoaho (2015) p o g adu - u kielmassaan. Heidän mukaansa suu in osa kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisis a jäi osaamis asol aan aksonomian aso- jen ulkopuolelle, mu a muu ama oppilaa ylsi ä osaamisessaan ylim- mälle asolle. Osaaminen oli pa empaa, kun eh ä iä eh iin yhmissä. Käy ämme ässä a ikkelissa aksonomia aulukon kogni ii isen p o- sessin ulo u uuksia ja yhmi elemme e ilaisia kielennys ä aa i ia esi- me kki eh ä iä a oi eiden mukaan. Laadimme siis oman, me akielen ja kieliopin ope ukseen so el u an mallin aksonomian pohjal a. Tässä a ik- kelissa keski ymme eo ee isen ii ekehyksen esi elyyn ja ope ukseen so- el u ien eh ä ien jäsen ämiseen sekä niiden kehi ämiseen aksonomian näkökulmas a. Esime kkiaineis ona käy ämme e i yh eyksissä kehi ele- miämme eh ä iä ja as auksia ja hyödynnämme aiheeseen lii y iä opin- näy e öi ä. Seu aa aksi esi elemme kielen ämismene elmää ainedidak ii- kan kannal a, ja sen jälkeen käsi elemme a oi e aksonomioi a sekä esi - elemme mallin kieli iedon eh ä ien jäsen ämiseen ja kehi ämiseen. Ainedidak iikka 2(1) (2018) 62 Kielen äminen ja kielen ämismene elmä ope uksessa Kiel en ainedidak isessa u kimuksessa aja elun ilmaisemisen ja aja elu- p osessin selos amis a on lähes y y kogni ii isen psykologian in ospek- iomene elmäs ä käsin. In ospek ion sanallise apo i o a syn ynee ää- neenaja elumene elmällä eli hinking ai hink aloud -mene elmällä, kun on sel i e y in o man ien men aalis a p osessia esime kiksi ongelman a - kaisu eh ä issä. Mene elmää, samoin kuin sosiaali ie eissä käy e yjä sa- nallisia apo eja ( e bal p o ocols), on kehi e y ongelman a kaisullis en oppimisp osessien u kimiseen. E i yises i luku- ja ki joi us u kimuksissa on käy e y ääneenaja elumene elmää lähinnä u kimuksen aineis onke- uume odina ennemmin kuin ope ukseen so el u ana pedagogisena mene- elmänä. (E icsson & Simon 1980; B own, 1987; Cajkle & Hislam, 2002). Ääneenaja elua o a käy änee esime kiksi Pi jo Vai inen ja Ou i Oja (2013) u kiessaan oppilaiden lukemisp osesseja e kkolukupii issä. Heidän u kimuksessaan ääneenaja elu a koi i lue un kommen oin ia suullises i ai ie okoneella ki joi aen. Tu kija so elsi a ääneenaja elu- mene elmää lukemisen ope uksessa, jossa lukeminen pysäy e ään älillä ja si en sii ä keskus ellaan. Lukemisen jälkeen oppilaa keskus eli a no el- lis a pien yhmissä. Vai isen ja Ojan mukaan keskus elu oli helppoa siksi, e ä lue ua oli p osessoi u aiemmin ääneenaja elun a ulla. Vie aan kielen opiskeluun lii y ässä u kimuksessa käsi ee e ba- lizing ja languaging yhdis e ään myös oppimisp osessiin. Me il Swain on ie aiden kiel en oppimis a u kiessaan kiinni äny huomio a aja us en e balisoin iin ongelman a kaisun yh eydessä. Swain (2006) aus oi aa näkökulmaansa a ikkeleissaan käsi eiden hink-aloud ja alking-i - h ough a ulla. Swainin joh opää ös on sosiokul uu isen oppimis eo ian näkökulmas a oi allus sii ä, e ä uo e u sanallise apo i ( e bal p o o- cols) aineis onke uun lisäksi sel i ä ä oppimisp osessia ja kokemuksen uudelleenmuo oilemis a. Nii ä ulisi u kia äs ä näkökulmas a aiempaa enemmän, sillä sanallise apo i näy ä ä paljas a an odellise ongelma ei ä kä ain ää iä as auksia. (Swain, 2006.) Myöhemmissä a ikkeleis- saan Swain käy ää käsi e ä languaging e balisoinnin sijaan. Swain (2006, s. 98) mää i elee käsi een seu aa as i: Languaging [– –], e e s o he p ocess o making meaning and shaping knowledge and expe ience h ough language. I is pa o wha cons i u es lea ning. Kielen ämiskäsi een aus alla on Ma u anan näkemys sii ä, e ä lan- guaging ii aa kielenkäy ö ilan eisiin, ja silloin language ymmä e ään sanallisen ilmaisun lisäksi muunakin uo o aiku uksena. Toisin sanoen Ma u anan näkemys kielellises ä in e ak ios a kielen ämisenä on äljä. Hän a kas elee kielen ämis ä uo o aiku ukseen osallis u ien älisenä kommunikaa iona ja me ki yksenan ona ( . Ma u ana, 1995; Du a, A o ym., 2011, ss. 30-31; Du a, 2013). Languaging-käsi e ä on käy e y myös suppeammassa me ki yksessä aja en se ain kielenkäy öön uo o- aiku uksessa. Muun muassa Linnell (2009), Ga cia (2009) ja Cowley Ainedidak iikka 2(1) (2018) 63 (2013) käy ä ä si ua ed languaging -mää i elmää, jo a on so elle u ie- askielisissä ympä is öissä apah u aan oman kielen käy öön ja kiel en aih eluun ( ans-languaging). Kielenope uksen näkökulma on kielen ämiseen lii y issä u kimuk- sissa hahmo unu e i yises i Swainin joh aman yhmän u kimuksissa, joissa a kas ellaan suullisen ja ki jallisen kielen ämisen me ki ys ä ie- aan kielen sekä kieli ie eellis en käsi eiden oppimisessa. Samaan apaan Gynne ja Bagga-Gup a (2015) o a a kas ellee monikielisyy ä sosiokul - uu ises a ja e nog a ises a näkökulmas a. Ope us ilan eessa kielen äminen paljas aa oppilaan aja elup osessi ope ajalle ja muille oppilaille, mu a myös oppilaalle i selleen. Kun oppi- laa yösken ele ä yhdessä, he oi a pa haassa apauksessa oppia kuun- elemalla ois en kielen ämis ä. Samalla ope aja saa ie oa sii ä, mi en op- pilas on asian käsi äny . Kielen äminen oi si en oimia a ioinnin ukena ja helpo aa ja ku aa a ioin ia. A ioin i aa ii ope ajal a ah aa oppiai- nekoh ais a ja ope uksellis a sisäl ö ie oa. Ope uksellisella sisäl ö iedolla a koi amme ie oa, joka ope ajalla ulee olla kieli iedon ope amises a suh eessa oppilaiden kieli ie o-osaamiseen, ope ussuunni elmiin ja oppi- ma e iaaleihin. Hänellä ulee olla myös ie oa kieli iedon ope usmene el- mis ä ja niiden oppimis eo ee isis a läh ökohdis a. (Shulman, 1987; G ossman, 1990; Rä yä, 2017.) Kielioppi eh ä ien kehi äminen iedollis en a oi - eiden näkökulmas a Oppiki jasa jojen kielioppi eh ä ien a oi ee oi a paino ua ah as i- kin unnis amiseen ja ai u amiseen. Kahden ki jasa jan kielioppi eh ä- is ä pe ä i 30 p osen ia eh ä is ä oli unnis amis a, 20 p osen ia ai u - amis a ja 15 p osen ia äyden ämis eh ä iä. Keksi ja ki joi a - yyppisiä eh ä iä oli 23 p osen ia 5. luokan oppiki joissa (Ki jakuja ja Kulku i), joi a B usila ja Fage lund (2010) a kas eli a ohjaamassamme kandidaa- in u kielmassa. Tu kielma oli osa Sanan lasku -hanke a, jossa kielen ä- mismene elmää on kehi e y (esim. Kulju & Jou senlah i 2010; Jou sen- lah i & Rä yä 2011). Tällaisilla eh ä illä saa u e aan ain alimpia iedon p osessoinnin asoja, sillä unnis amis- ja nimeämis eh ä ä (esim. Alle ii- aa subs an ii i ) ohjaa a oppilai a ak a iedon ai käsi e iedon ulkoaop- pimiseen eli muis amiseen ja ymmä ämiseen, mu a ne ei ä ohjaa oppi- las a so el amaan käsi e ie oa ai poh imaan käsi eellisen iedon me ki- ys ä. Jo a oppilaa pys yisi ä a kas elemaan eks ejä analyy ises i ja äsmällises i sekä ha jaan umaan ässä a oi eessa (ope ussuunni elman mukaises i), heidän äy yy osa a so el aa käsi ei ä yökaluina. Sen uoksi eh ä ä alikoimaa ulisikin kehi ää ja laajen aa e i yises i ongelman a - kaisujen suun aan. Uudenlais en ai ainakin e ilais en eh ä ä yyppien ideoimisessa, jä- sen ämisessä ja kehi ämisessä käy ämme ope uksen a oi eiden laa imi- seen eh yä aksonomia aulukkoa, joka pohjau uu kogni ii isen iedon la- jien ja iedon p osessoinnin ulo u uuksiin. Taksonomia aulukko ka aa yhden alueen Bloomin aksonomian osa-alueis a. Taksonomia aulukossa (K a hwohl, 2002) kogni ii isina p osesseina on esi e y muis aminen, ymmä äminen, so el aminen, analysoiminen, a ioiminen sekä uuden Ainedidak iikka 2(1) (2018) 64 luominen ai uo aminen. Tiedon ulo u uuksis a siinä suunna aan huomio ak a-, käsi e-, mene elmä- ja me akogni ii iseen ie oon (Pin ich, 2002). Koska eh ä ä yyppimallimme keski yy pääasiassa kieliopillisiin käsi ei- siin lii y ään ie oon, emme so ella e i iedonlajien hie a kkis a jäsen- nys ä. Kielen ämisp osessissa ah is uu kui enkin myös mene elmä- ja me akogni ii inen ie o, sillä oppilaa o a kielen ämisaineis on pe us- eella osoi anee ule ansa ie oisiksi omas a ie ämises ään ai ie ämä ö- myydes ään sekä mahdollises a epä a muudes aan. Tu kimuss a egiana ope uksenkehi ämis u kimus Ope uksenkehi ämis u kimuksen (educa ional design esea ch; McKen- ney & Ree es, 2012) a oi eena on kehi ää u kijoiden ja alan oimijoi- den, ku en ope ajien ja ope ajaopiskelijoiden kanssa eo ee isia oi alluk- sia, käy ännön a kaisuja ai mene elmiä. Nämä oi a olla ope uksessa käy e ä iä ma e iaaleja, oppimisympä is öjä ai käy än öjä. Tu kimuss a- egiassamme näky ä sekä p agmaa inen o e e ä kons uk i is inen näkö- kulma. Ope uksenkehi ämis u kimuksessa u kimusp osessi koos uu nel- jäs ä jaksos a, jo ka uo o ele a u kimuksen aikana mahdollises i useas- sakin syklissä. A ikkelimme keski yy suunni elu- ja kehi ysjaksoon, jonka aikana luomme kieliopin ope ukseen so el u ien eh ä ien mallia p o o yypiksi. Tälle aiheelle on oleellis a luo uus, iimi yö ja e ilais en a kaisujen ka oi aminen sekä u kiskelu. (McKenney & Ree es, 2012.) Ope uksenkehi ämis u kimuksemme kohdis uu kielen ämismene elmän kehi ämiseen kieli iedon ope uksessa e i koulu usas eilla. Ensimmäisissä sykleissä kielen ämismene elmää kehi e iin ja kokeil iin alakoulun ope- uksessa e i uosiluokilla (4.-6. luoka ; Jou senlah i & Kulju 2010; Kulju 2010, 2012, 2014; Jou senlah i & Kulju 2015). Osa mene elmän kehi ä- miseksi koo us a aineis os a käsi i luokanope ajaopiskelijoil a koo ua kielen ämisma e iaalia (Rä yä 2011, 2013a, 2013b). Mene elmää on ko- keil u myös 8. luokkalais en oppi unneilla (Rä yä & Vai inen 2015). Kie- len ämismene elmän kehi ämiseen osallis unee ope ajaopiskelija o a myös koonnee e i luokka-as eil a e isuu uisia aineis oja. Aineis on moni- naisuus on ymmä e ä ää juu i ope uksenkehi ämis u kimuksen jaksojen ja syklien ansios a sekä kehi ämis u kimuksen pi käs ä kes os a e i u ki- joiden osahankkeissa. Olemme ope uksessamme py kinee uo oin kehi ämään kielen ä- mis eh ä iä, uo oin a kas elemaan kielen ämisen ja siihen lii y ien e i- lais en eh ä ien eo ee is a näkökulmaa (esim. Kulju, 2010; Kulju, 2012; Kulju, 2014; Rä yä, 2015a; Rä yä, 2015). Tu kijoina olemme siis es an- nee e ilaisia kielen ämis eh ä iä ja koonnee e i yyppisiä aineis oja aina alakoulus a lukioon ja ope ajankoulu ukseen. Olemme myös ohjannee ope ajaopiskelijoiden opinnäy e öi ä yh eisissä seminaa eissa sekä aken- anee yh eis ä eo ee is a ii ekehys ä ja kehi änee käsi ei ä. Opiskeli- joiden kokoama aineis o sekä ki jallisis a e ä suullisis a kielen ämis i- lan eis a luokkahuoneessa o a ah is anee käsi ys ämme oimi is a ha - joi uksis a. Ainedidak iikka 2(1) (2018) 65 Tässä a ikkelissa esi elemme eh ä ä yyppien akana ole an eo- ee isen ii ekehyksen ope uksen a oi eiden näkökulmas a sekä i se eh- ä ä yypi ja joi akin esime kkejä as auksis a. Osan eh ä is ä ja esime - keis ä olemme keksinee ja ke ännee i se, osa on ohjaamiemme opiskeli- joiden kehi elemiä ja näy ei ä heidän opinnäy e öis ään. Tu kimuksen seu aa issa aiheissa a koi uksemme on ke ä ä aineis oa sys emaa ises i analyysia a en. Teh ä ä yyppien mallinnus aksonomiaa so el aen Olemme jakanee käsi e iedon ope uksen a oi ee Ande sonin ja K a h- wohlin (2001; K a hwohl, 2002) a oi e aksonomiaa so el aen niin, e ä ensimmäisen ason a oi eena on (1) käsi eiden muis aminen, oisen a- son a oi eena (2) käsi eiden ymmä äminen ja käy äminen sup- peissa eh ä issä ja kolmannen ason a oi eena (3) käsi eiden älis en suh eiden ymmä äminen. Mallissamme neljännen ja ylimmän ason a- oi eena on (4) käsi eiden so el aminen eks in ja puheen analyysissä. Eli lähdemme käsi eis ä koh i unk ionaalis a näkökulmaa ( . johdan o). Tällä ii aamme siihen, e ä oppilas ei ainoas aan käy ä yksi äisiä käsi - ei ä yksi äisiä lausei a a kas ellessaan, aan pys yy myös hahmo amaan käsi eiden a ulla eks in ja puheen ilmiöi ä sekä eks ien e i yislaa ua, ku- en yyliä. Nämä iedon p osessoinnin aso ku aa a osaamisen sy en y- mis ä ja ylempi aso aa ii alemman osaamis a. Tässä u kimuksessa olemme py kinee kehi ämään monipuolisia, kielen- ämis ä sisäl ä iä eh ä iä ja sijoi anee nii ä näille maini uille neljälle a- solle. Olemme nimennee eh ä ä seu aa as i: • unnis amis eh ä ä • uo amis eh ä ä •suh eu amis eh ä ä •analyysi eh ä ä •ilmiöön kohdis u a u ki an oppimisen eh ä ä . Ha ainnollis amme seu aa aksi näi ä eh ä ä yyppejä esime kkien a ulla kullakin aksonomian asolla. Tässä ope uksenkehi ämis u kimuk- sessa keksi y oma eh ä äesime ki olemme me kinnee *-me killä sekä eh ä änume olla (T1 jne.). Käsi eiden muis aminen Taksonomian ensimmäisellä asolla oppilas muis aa käsi een nimen ja osaa unnis aa sen helpoissa, p o o yyppisissä apauksissa. Tämän ason eh ä ä yyppi on unnis amis eh ä ä , joka on oppiki jois a u u ha joi us- yyppi. Tyypillises i siinä unnis e aan eh ä änannossa nime yjä käsi - ei ä. Seu aa a esime ki o a Ki jakuja 4 -oppiki jas a: E si ke omuksen ih eis ä sanois a konjunk io . Ki joi a ne ih- koosi. E si ke omuksen ih eis ä sanois a ad e bi, jossa on -s i-pää e. Ki - joi a se ihkoosi. Ainedidak iikka 2(1) (2018) 66 Samaa eh ä ä yyppiä edus a a eh ä ä , joissa pyyde ään alle ii- aamaan ai aikkapa ympy öimään jonkin kielioppika ego ian edus aja. Tä ä pe us eh ä ä yyppiä oi helpos i laajen aa pyy ämällä oppilaal a pe- us eluja as aukselleen. Tyypillises i oppiki ja eh ä ä ei ä nimi äin oh- jaa pe us elemaan as auksia. Pe us eleminen lisäisi unnis amis eh ä än aa i uus asoa, esime kiksi: *T1. Mi kä ke omuksen sanois a o a konjunk ioi a? Pe us ele as- auksesi. Teh ä änan o aiku aa oppilaan as auksen yyliin ja si ä oi edel- leen a ioida pe us elemises a koh i kielen ämisulo u uu a, mikä eisi oppilaan as auksen ielä lähemmäksi hänen aja elup osessejaan ja an- aisi si en ope ajalle enemmän ie oa hänen osaamises aan. Esime kiksi seu aa a eh ä ä ohjaa pe us elua niin, e ä oppilaan oma aja elu ulee pa- emmin esille (Ko elin & La i uo, 2011): *T2 Mikä on lauseen p edikaa i? Mi ä keinoja käy äen aloi i p e- dikaa in e simisen ja mi en päädyi loppu ulokseen? Ki joi a as- auksesi. Lausees a Au ingonpimennys ä ei saa ka soa paljain silmin iides- luokkalaise unnis i a p edikaa in esime kiksi näin: a) Aloi in sen ka somalla löy yykö ekemis ä löy yi ja si en se olikin kiel einen. b) Löysin p edikaa in e simällä e bin. Pi i myös muis aa o aa e - bike juun kuulu a sana mukaan. Kielenne y as aukse an a a ope ajalle ie oa oppilaan aja elu- s a egiois a, esime kiksi opi uis a s a egiois a ku en “muis a o aa e bi- ke juun kuulu a sana mukaan”. Jälkimmäinen as aus (b) paljas aa myös sen, e ä oppilas ymmä ää käsi eiden älisiä suh ei a, eli ässä apauk- sessa sanaluokkakäsi e e bin ja lauseenjäsenkäsi e p edikaa in suh een. Toisin sanoen kyseessä on siis myös a oi eiden kolmannen ason eli kä- si eiden älis en suh eiden ymmä ämisen saa u aminen. Kielen äminen paljas aa pai si osaamisen myös osaama omuuden. Esime kiksi 5.-luokkalais en unnis aessa sanaluokkia saa iin seu aa an- laisia ki jallisia as auksia p onominis a niis ä. Esime kkilauseena oli Pe- usasia o a kunnossa, eikä niis ä a i se ja ku as i huoleh ia: NIISTÄ on pa ikkeli, koska se ei ai u. NIISTÄ= pa ikkeli, koska se aipuu aikamuodoissa kai. NIISTÄ on subs an ii eja, koska Niis ä aipuu sijamuo oon ne. Vas aukse osoi a a , e ä oppilaa ei ä äl ämä ä ole ielä akso- nomian alimmalla asolla, aikka ne-p onomini on oki aikeampi unnis- aa ai u e ussa muodossa kuin pe usmuodossa. Pelkkä sanaluokan nimeä- minen ei kui enkaan uo a ope ajalle yh ä paljon ie oa oppilaan osaami- ses a kuin kielenne y as aukse . Ainedidak iikka 2(1) (2018) 67 Käsi eiden ymmä äminen ja käy äminen Seu aa alla iedon asolla oppilas ymmä ää ja osaa käy ää käsi ei ä. Osaaminen on siis edis yneempää kuin käsi eiden muis amisen ja unnis- amisen asolla. Käsi een ymmä äminen ja käy äminen on iedon asol- aan edis yneempää kuin muis aminen ja unnis aminen. Tämän ason eh- ä ä yyppi on uo amis eh ä ä . Niissä keksi ään käsi een pii iin kuulu ia sanoja ai ilmauksia, esime kiksi: *T3. Keksi ka hulle synonyymejä. *T4. Ki joi a ku as a mahdollisimman paljon e i adjek ii eja. *T5. Ta kas ele unon e bejä. Keksi samaa ilmaisua a oi ele ia e bejä. Oppilas siis uo aa käsi eeseen kuulu ia sanoja eikä ain unnis a nii ä anne us a lis as a. Tuo amis eh ä illä oidaankin ah is aa käsi een muis amisen lisäksi käsi een ymmä ämis ä ja käy öä. Esime kki lau- seenjäsen en ymmä ys ä aa i as a uo amis eh ä äs ä on eh ä ä, jossa oppilas a pyyde ään uo amaan lause kaa an mukaan: *T6. Keksi lause, jossa on OBJEKTI – SUBJEKTI – PREDIKAATTI Oppilas oi ki joi aa as auksen yksin, mu a ässäkin oidaan so- el aa kielen ämis ä si en, e ä oppilaa eke ä eh ä än yhdessä keskus- ellen. Be gg en ja Pynnönen (2013) esi ä ä seu aa an suullisen keskus- elun ilan ees a, jossa oppilaa poh i a as aus a ähän heidän muo oile- maansa eh ä ään. Jä ke iä lausei a uo aakseen oppilaiden uli ymmä - ää, mi ä esime kiksi objek illa a koi e aan: -Mi ä sanoja oi olla objek i? -No melkein kaikki. Pai si e bi ei oi. Ja konjunk io ei oi. -Okei. -Esim subs an ii i oi olla. Käy yään ämän keskus elun oppilaspa i onnis ui a kaisemaan eh- ä än. Taksonomian kannal a keskus elu osoi aa myös kolmannen ason osaamis a, johon lii yy käsi eiden älis en suh eiden ymmä äminen, sillä oppilaa puhu a suju as i lauseenjäsenis ä ja sanaluokis a. Käsi eiden älis en suh eiden ymmä äminen Koulun kieli iedon ope uksessa e i kielioppika ego ia ei ä äl ämä ä yhdis y oisiinsa, aan käsi ejä jes elmiä saa e aan a kas ella oisis aan i - allisina kokonaisuuksina. Esime kiksi sanaluokkien ja sijamuo ojen yh- dis äminen sys emaa ises i lauseenjäsen en käsi elyyn ukee kokonaisuu- den ymmä ämis ä. Tällä aksonomian asolla oppilas ymmä ää muun mu- assa näiden ka ego ioiden suh ei a. Kyseessä on käsi e iedon osa-alue, eli oppilas hahmo aa käsi eiden ka ego ia (K a hwohl, 2002; Pin ich, 2002). Kolmas eh ä ä yyppi onkin suh eu amis eh ä ä . Esime kkejä äl- laises a eh ä äs ä o a : *T7. Pii ä ku io sanojen jakau umises a sanaluokkiin. *T8. Pii ä ku io sanaluokkien ja lauseenjäsen en suh eis a. Ainedidak iikka 2(1) (2018) 74 Abs ac Language awa eness is emphasized in he new Finnish Na ional Co e Cu iculum o Basic Educa ion. One o he objec i es in L1 educa ion is o guide he s uden s o use concep s ela ed o language and i s s uc u e, howe e , explici eaching me hods o ins uc ions ha e a ely been p esen ed. Ou aim is o c ea e a model o g amma exe - cises. The model is based on cu icula aims, awa eness o di e en ypes o knowledge ( axonomy able by Ande son & K a hwohl 2001, K a hwohl 2002) and he idea o lan- guaging. In ou model, we p esen ou cogni i e p ocesses, which should be aken in o accoun in he exe cises: o emembe concep s, o unde s and and use concep s, o un- de s and concep ual knowledge and concep ual ela ions and o apply concep s in ex analysis. We will p esen examples o exe cises ela ed o ecognizing, p oducing, com- pa ing and connec ing, analyzing and esea ch o phenomena. language awa eness, g amma , eaching me hods, exe cise ypes