Etäinen, autoritaarinen, tasavertainen ja epäröivä : Isyyden neljä tarinatyyppiä

93 Etäinen, autoritaarinen, tasavertainen ja epäröivä Isyyden neljä tarinatyyppiä Sanna Kaukinen & Petteri Eerola & Jari Eskola Johdanto Pitkää päivää tekevä elättäjä, harrastuksiin kuskaava äidin apulainen, lastenhoidosta vastaava perhe-elämän pyörittäjä, vai kenties jotain muuta? Nykypäivän isien on esitetty tasapainottelevan ja hakevan paikkaansa moninaisten roolien välillä niin Suomessa kuin laajemminkin länsimaissa (esim. Doucet 2006; Renshaw 2005, 7; Mykkänen 2010). Samaan aikaan, kun käsitykset isästä lapsen tasavertaisena hoivaajana äidin kanssa ovat laajentuneet, odotukset isästä perheen viimekäden elättäjänä ovat pysyneet vahvoina. Tämän lisäksi esimerkiksi työelämä asettaa omat vaatimuksensa ja reunaehtonsa, joiden puitteessa isyyttä ja isän roolia neuvotellaan. Onkin esitetty, että erilaisissa isänä olon tavoissa on edelleen pitkälti kyse miesten omista henkilökohtaisista valinnoista, joihin ei liity yhtä vahvaa moraalista ja yhteiskunnallista velvoitetta kuin äitiyteen (Kolehmainen & Aalto 2004, 17). Tämä neuvoteltavuus mahdollistaa isyydestä kertomisen usein eri tavoin. Sekä suomalainen että kansainvälinen isyyttä ja vanhemmuutta käsittelevät tutkimus on jo pidempään korostanut kehityskulkua, jonka mukaan isän ja äidin roolit perhearjen käytännöissä ovat lähentyneet toisiaan useamman 94 Sanna Kaukinen & Petteri Eerola & Jari Eskola Jari Eskola & Ilona Nikanto & Satu Virtanen (toim.) vuosikymmenen ajan (Huttunen 2014; Miller 2011). Esimerkiksi Suomessa ajankäyttötutkimuksen kuvaavat, kuinka isien lastenhoitoon käyttämä aika on lisääntynyt huomattavasti enemmän kuin äideillä, ja perhevapaatilastot puolestaan osoittavat, kuinka isien pitämien perhevapaiden osuus on kasvanut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana (Miettinen & Rotkirch 2012; Lammi-Taskula 2017). Toisaalta samaiset ajankäyttötutkimukset ja perhevapaatilastot kuvaavat, kuinka kehityskulku sekä isien ajankäytön että perhevapaiden pitämisen suhteen on kuitenkin ollut hidasta ja ajoittain jopa matelevaa. Näin ollen isien lisääntyneestä panostuksesta huolimatta äidit pitävät edelleen huomattavasti enemmän perhevapaita, ja hoitavat enemmän lapsia sekä pikkulapsivaiheessa että sen jälkeen. Äitien asemaa ensisijaisena vanhempana voi siis edelleen kuvata hyvin vankkana. Jos isien rooli perheiden arjen pyörittäjinä on muuttunut vain vähän tai jossain määrin, niin isyyttä koskevat ihanteet näyttävät muuttuneen sitäkin enemmän. Kun vielä 1990-luvulla lapsen hoidosta ja perhearjen pyörittämisestä keskeistä roolia kantanut isä näyttäytyi kulttuuriseen kuvaan täysin kuulumattomalta (Korhonen 1999), niin tämän päivän isyysihannetta on kuvattu nimenomaan vanhemmuutta jakavaksi, perhekeskeiseksi ja emotionaalisesti läheiseksi (Kekäle & Eerola 2014). Erityisen vahvana tämä ideaali näyttää elävän korkeakoulutettujen, heterosuhteessa ja ydinperheessä elävien kaupunkilaisten miesten keskuudessa (Eerola & Huttunen 2011). Isyyden ihanteiden muutoksen on nähty olevan yhteydessä muuttuviin käsityksiin maskuliinisuuksista ja miehenä olosta. Yhteiskuntatieteellisessä miesja sukupuolentutkimuksessa maskuliinisuudella käsitetään useimmiten tietyssä ajassa ja paikassa miehiseksi luokiteltuja piirteitä ja ominaisuuksia, jotka ovat kulttuurisidonnaisia ja rakentuvat vuorovaikutuksessa (Connell 2005). Käsite ei siis ota kantaa siihen, mitä mieheys tai miehenä oleminen on ”oikeasti”, vaan kuvaa niitä odotuksia, joita miehenä oloon liitetään (Ojala & Pietilä 2013). Tutkijat ovat esittäneet, että kulttuuriset käsitykset maskuliinisuudesta ovat viimeisten vuosikymmenten aikana moninaistuneet, ja tämän myötä esimerkiksi hoivaa on alettu tulkita maskuliinisena piirteenä (Johansson & Klinth 2008). Johansson ja Klith (2008) hahmottelevat, kuinka hoivaavassa maskuliinisuudessa luovutaan miehiseksi tulkitusta kovuudesta, ja korvataan 95 Etäinen, autoritaarinen, tasavertainen ja epäröivä Aikamme kasvatus: vain muutos on pysyvää? – 14 eläytymismenetelmätutkimusta se pehmeämmillä ja hoivaavammilla arvoilla, kuten emotionaalisuudella, läheisyydellä ja keskinäisellä kiintymyksellä. Tällaisen maskuliinisuuden onkin nähty tarjoavan kasvualustaa myös hoivaaville isänä olon muodoille ja isän ja äidien tasavertaiselle vanhemmuudelle (Elliot 2016; Farstad & Stefansen 2015). Toisaalta hoivaavampien käsitysten rinnalla elää vahvasti myös perinteisempiä tulkintoja maskuliinisuudesta. Miller (2011) onkin esittänyt, tämän päivän isyyden malleja ohjaavissa maskuliinisuuskäsityksissä yhdistyy vahvasti sekä perinteiseksi tulkittuja että hoivaavia maskuliinisuuden piirteitä. Isyyden muutosta on kuvattu muun muassa isyyden mallitarinoiden kautta (Kekäle 2007; Kekäle & Eerola 2014). Isyyden esimoderni, moderni ja postmoderni mallitarina kuvaavat miten isyyteen suhtaudutaan ja miten isyyden merkitystä ymmärretään tiettynä aikakautena. Mallitarinat määrittyvät vanhempien roolija perhemalleista, isän ja lapsen suhteesta ja isyyden ja työn suhteesta. Esimodernia ja modernia isyyttä kuvaavat perinteiset sukupuoliroolit, joissa isän ja äidin roolit luokitellaan erilaisiksi ja isän rooli nähdään perheen elättäjänä. Postmodernissa tarinassa taas sukupuolierot ovat pienet ja tasavertainen vanhemmuus koetaan keskeiseksi osaksi isän roolia (Kekäle & Eerola 2014, 27). Tarinan kuvaamaa miesvanhemmuutta on tutkimuskirjallisuudessa kutsuttu usein “uudeksi isyydeksi” (ks. Eerola & Huttunen 2011). Miesten uusia tai ainakin jossain määrin muuttuneita isänä olon tapoja on tarkasteltu myös erilaisten vastuualueiden kautta. Tutkijat ovat ottaneet omakseen erityisesti kanadalaisen sosiologin Andrea Doucetin (2006) kolmijaon, joka tarkastelee isyyttä emotionaalisen, yhteisöllisen ja moraalisen vastuualueen kautta. Emotionaaliseen vastuualueeseen kuuluu isän hoidollinen ja emotionaalinen suhde lapseen. Yhteisöllinen vastuualue tarkoittaa vastuuta lapsen kasvuun liittyvistä yhteisöllisistä tekijöistä, kuten esimerkiksi osallistumista kodin ja koulun vuorovaikutukseen. Moraalista vastuualuetta määrittävät puolestaan käsitykset siitä, mitä isyyteen ja isän vastuuseen kuuluu yhteiskunnassa vallitsevien näkemysten mukaan. (Doucet 2006.) Kun isyyden mallitarinoita tarkastellaan Doucetin esittämän jaottelun kautta, muutoksia on havaittavissa kaikkien vastuualueiden kohdalla. Tämä tutkimus sijoittuu perhettä ja sukupuolta tarkastelevalle kasvatustieteen ja sosiologian kentälle. Kentällä on tutkittu aiemmin muun muassa pien- 96 Sanna Kaukinen & Petteri Eerola & Jari Eskola Jari Eskola & Ilona Nikanto & Satu Virtanen (toim.) ten lasten isyyttä, kulttuurisia isyyden malleja ja miesten perhevapaita sekä Suomessa (Huttunen 2001; Lammi-Taskula 2007; Mykkänen 2010; Aalto 2012; Eerola 2015) että kansainvälisesti (Doucet 2006; Dermott 2008; Miller 2011; Ranson 2015; O’Brien & Wall 2017). Tutkimuskysymyksemme on, millaisia isyyttä kuvaavia tarinatyyppejä miesten isyyskertomuksista on löydettävissä. Tarkastelemme miesten isyyskertomuksia erityisesti sukupuolittuneen vanhemmuuden näkökulman kautta. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tutkimusaineisto (N=44) kerättiin isiltä eläytymismenetelmällä helmi-maaliskuussa 2018. Aineistoa kerättiin sähköisellä lomakkeella (N=23) ja henkilökohtaisesti (N=21). Kriteerinä tutkimukseen osallistumiseen oli, että vastaaja on mies, jolla on lapsia. Sähköisesti kerätyssä aineistossa käytettiin apuna isäaiheisia Facebook-sivustoja, joilla julkaistiin pyyntö ja ohjeet tutkimukseen osallistumiseen. Henkilökohtaisesti kerätty aineisto kerättiin pirkanmaalaisesta sisäaktiviteettipuistosta ja isäkerhoista. Vastaajilta kysyttiin taustatietoina ainoastaan korkein koulutus. Korkeakoulun suorittaneita isiä oli aineistossa eniten 24, ammattikoulun käyneitä oli 12, lukion 1 ja peruskoulun 3. Neljä isää ilmoitti koulutukseksi jonkin muun. Kriteerinä tutkimukseen osallistumiseen oli siis isänä oleminen. Lasten määrällä tai iällä ei ollut merkitystä, sillä eläytymismenetelmässä on oleellista annettuun tarinaan eläytyminen ja siitä kirjoittaminen. Vastaajia pyrittiin johdattelemaan mahdollisimman vähän ja painotettiin, että tutkimukseen osallistujan henkilöllisyys ei ole tunnistettavissa. Vastaajille kerrottiin tutkimuksen käsittelevän isien käsityksiä vanhemmuudesta ja heitä opastettiin kirjoittamaan tarina annetun kehyskertomuksen perusteella. Vastausajaksi arvioitiin noin 10-15 minuuttia. Isien tavoittaminen osoittautui haastavaksi, sillä useimpiin lapsille ja vanhemmille järjestettyihin tapahtumiin osallistuu äiti. Apuna käytettiin sähköistä lomaketta, sillä tämän oletettiin olevan isille mielekkäämpi tapa osallistua tutkimukseen. Sähköisellä lomakkeella saadut vastaukset olivatkin tässä aineistossa monipuolisempia kuin henkilökohtaisesti kerätyt kertomukset (vrt. Wallin, Helenius, Saaranen-Kauppinen & Eskola 2015, 156). 97 Etäinen, autoritaarinen, tasavertainen ja epäröivä Aikamme kasvatus: vain muutos on pysyvää? – 14 eläytymismenetelmätutkimusta Tähän tutkimukseen eläytymismenetelmä sopi hyvin, sillä se antaa mahdollisuuden uusien näkökulmien tuottamiseen (Wallin ym. 2015). Kehyskertomuksessa varioitiin vanhemman sukupuolta, sillä tämän oletettiin tuovan tarinoissa esiin erilaisia käsityksiä vanhemmuuden rooleista ja niiden sukupuolittuneista käsityksistä. Vanhempien välinen keskustelu vanhempainiltaan osallistumisesta valittiin kehyskertomuksen aiheeksi, sillä tutkimuksessa haluttiin kiinnittää huomio isien käsityksiin vanhemmuudesta eikä näkemyksiin lapsesta. Vanhempainiltaan osallistumiseen voidaan liittää joitain stereotyyppisiä käsityksiä, joiden mukaan äitien oletetaan olevan itsestään selviä vanhempainiltaan menijöitä. Kehyskertomuksissa käytettiin myös verbiä kehottaa, joka ei ole täysin neutraali. Tämä antoi miehille tietynlaisen lähtöasetelman kirjoittamiseen. Kehyskertomuksen ensimmäisessä versiossa oli vanhempainillan aiheeksi määritelty lapsen yläkouluun siirtyminen, joka määritteli lapsen iän. Näissä vastauksissa keskityttiin kuitenkin enemmän kuvaamaan vanhempainillan sisältöä. Kehyskertomusta muokattiin ja lapsen iäksi määriteltiin teini-ikä: A) Teini-ikäisen lapsen vanhempainilta on tulossa ja vanhemmat keskustelevat siitä, kumpi vanhempainiltaan osallistuu. Äiti kehottaa puolisoaan osallistumaan. Eläydy isän rooliin ja kirjoita vapaasti keskustelusta. B) Teini-ikäisen lapsen vanhempainilta on tulossa ja vanhemmat keskustelevat siitä, kumpi vanhempainiltaan osallistuu. Isä kehottaa puolisoaan osallistumaan. Eläydy isän rooliin ja kirjoita vapaasti keskustelusta. Henkilökohtaisesti kerätty aineisto litteroitiin sanatarkasti. Eri tavoin kerättyä aineistoa oli yhteensä 8 sivua (fontti Calibri, fonttikoko 12, riviväli 1). Yhteenlaskettu sanamäärä oli 3285 ja kertomusten keskipituus 75 sanaa. Analyysissä kerronnallisuutta käytettiin analyyttisenä viitekehyksenä. Kertomukset voidaan käsittää totuudenmukaisiksi näkemyksiksi tai laajemmiksi käsityksiksi ilmiöstä. (Ks. Hänninen 2010.) Kertomuksien nähtiin ammentavan kulttuurisista malleista ja tuovan esille isien stereotyyppisiä näkemyksiä kuin myös isien omia toimintatapoja. Tutkimukseen kerronnallisuus sopii hyvin, sillä eläytymismenetelmä tuottaa tietoa sekä kulttuurisesti mahdollisista tapahtumasarjoista että tutkittavien omista näkemyksistä (Wallin ym. 2015). Kertomuksista voidaan tarkastella miesten isyyteen liittämiä kult- 98 Sanna Kaukinen & Petteri Eerola & Jari Eskola Jari Eskola & Ilona Nikanto & Satu Virtanen (toim.) tuurisia merkityksiä. Kerronnallinen analyysi antaa hyvän pohjan tarkastella miesten rakentamia, välittämiä ja uusintavia näkemyksiä sekä henkilökohtaisia merkityksiä, että kulttuurisia käsityksiä todellisuudesta (Hänninen 2010). Aluksi aineistoa tarkasteltiin kokonaisuutena erottelematta kehyskertomuksia. Ensimmäisillä lukukerroilla hahmotettiin aineistosta toistuvat teemat lajittelemalla kertomuksissa toistuvia piirteitä. Neljän aineistosta pelkistetyn teeman avulla (ensisijainen kasvatusvastuu, käsitykset sukupuolirooleista, suhde lapseen ja isän osallisuus) luotiin neljä erilaista tarinatyyppiä, jotka konstruoitiin useammasta samantyyppisestä kertomuksesta (ks. Hänninen 2010). Nämä tarinatyypit luokiteltiin niissä esiintyvien sukupuoliroolikäsitysten mukaan kahteen eri kategoriaan (perinteiset sukupuoliroolit ja kyseenalaistetut sukupuoliroolit). Kertomuksia vertailtiin lopuksi eläytymismenetelmän mukaisesti kehyskertomusten eri variaatioiden pohjalta. Tarinatyypit vastaavat siihen, millaisia tarinatyyppejä miesten kertomuksista on havaittavissa ja millaisia sukupuolittuneita käsityksiä niissä esiintyy. Tulokset Taulukossa 1 kuvaamme neljä isyyden tarinatyyppiä, jotka on konstruoitu isien tuottamien kertomusten pohjalta. Tarinatyypit (I) etäinen isä, (II) autoritaarinen isä, (III) tasavertainen isä ja (IV) epäröivä isä tuovat esille toisistaan poikkeavia tulkintoja isänä olon tavoista ja vanhemmuuden sukupuolirooleista. Tarinatyyppejä kuvataan aineistossa esiintyvien neljän isyyttä kuvaavan teeman kautta: ensisijainen kasvatusvastuu, käsitykset sukupuolirooleista, suhde lapseen ja isän osallisuus. Vanhempien vastuulla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa vastuuta lapsen kasvatuksesta. Käsitykset sukupuolirooleista tarkoittavat sitä, mitä miehet kuvasit isän ja mitä äidin tehtäväksi. Ne kuvaavat, kuinka eriytyneitä miehen ja naisen roolit ovat vanhemmuudessa ja mitkä tehtävät määrittelevät äidin ja isän roolia. Isän ja lapsen välistä vuorovaikutusta ja läheisyyttä kuvataan isän suhteessa lapseen. Isän osallisuudella kuvataan sitä, kuinka paljon ja miten isä osallistuu lapsen kasvatukseen ja jakaa vanhemmuutta (Huttunen 2014). 99 Etäinen, autoritaarinen, tasavertainen ja epäröivä Aikamme kasvatus: vain muutos on pysyvää? – 14 eläytymismenetelmätutkimusta Taulukko 1. Isyyden tarinatyypit Etäinen isä Autoritaarinen isä Tasavertainen isä Epäröivä isä Käsitykset sukupuolirooleista Perinteiset Perinteiset Kyseenalaistetut Kyseenalaistavat Ensisijainen kasvatusvastuu Äiti Isä Molemmat Äiti Suhde lapseen Etäinen, passiivinen Läheinen Tasa-arvoiset sukupuoliroolit Kyseenalaiset sukupuoliroolit Osallisuus Vähäinen Läheinen, kiinnostunut Läheinen, rakastava Läheinen Seuraavaksi esittelemme tarinatyypit sukupuoliroolien mukaan luokiteltuna. Ensimmäiseksi esitellään etäisen ja autoritäärisen isän tarinatyypit, joissa sukupuoliroolit vastaavat perinteisiä käsityksiä. Tämän jälkeen esitellään perinteiseksi tulkittavat sukupuoliroolit kyseenalaistavat tasavertaisen ja epäröivän isän tarinatyypit. Jokaisen tarinatyypin edellä on esimerkkinä kuvattuna yksi tyypillinen tarina, joka on konstruoitu useammasta yksittäisestä kertomuksesta. Perinteiset sukupuoliroolit (I) Etäinen isä ”Nainen. Eiköhän se ole sinun paikkasi mennä sinne koulunäytelmään.” Ilmoitin yliolkaisesti. Koen äidin olevan tärkeämpi lapsen elämässä, koska on äiti ja sitä paitsi minulla on päällekkäin jokin harrastus. Sanon vaimolle, että sä tiedät asiat paremmin kyllä sinä voisit osallistua. Sinne tulee kuitenkin vaan äitejä, joita minä en edes tunne. Sitä paitsi telkkarista tulee kiekko-ottelu ja turha on sohvaperunaksi haukkua, kävin eilenkin lenkillä ja ruokakaupassa myös. Rouva on hyvä ja menee puolustelemaan poikansa tekosia. Etäisen isän tarinatyypissä käsitykset sukupuolirooleista kuvaillaan perinteisiksi, ja isän ja äidin vastuu esitetään erilaisina. Äidin rooliin kuuluu kokonaisvaltainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja hyvinvoinnista, sillä isät kuvailevat äidin olevan merkittävämpi lapsen elämässä. Isä taas kuvataan perheen elättäjänä: Juu mee vaan kun mä oon pitkän kikyillan just sillon töissä ja kyllä 100 Sanna Kaukinen & Petteri Eerola & Jari Eskola Jari Eskola & Ilona Nikanto & Satu Virtanen (toim.) sä niistä asioista muutenkin paremmin. Isän roolia voidaan kuvailla esimodernin mallitarinan kaltaiseksi, jossa korostuu taloudellisen panoksen antaminen perheelle (ks. Kekäle & Eerola 2014, 27). Tarinatyypissä kuvastuu myös lähtökohta, jonka mukaan naisen paikka äitinä on ottaa vastuu lapsesta. Kasvatuksen ei olevan miehen tehtävä vaan “epäluonnollinen asetelma”. Minä voin mennä. Se ei oo mikään ongelma MUTTA, musta se olis nyt epäluonnollinen asetelma. Tarinatyypissä kuvataan myös miehen haluttomuutta astua naisen alueelle, sillä vanhempainillassa ajatellaan olevan vain naisia. Etäisen isän tarinatyypissä kuvautuu äidin paikka läheisempänä vanhempana lapsen elämässä. Isän suhde lapseen kuvattiin sen sijaan etäiseksi. Isät kuvailivat äidin tietävän paremmin lapsen elämästä: Mee nyt ihan rohkeasti sinne. Teillä on kuitenkin M:n (perheen teini-ikäinen, jota vanhempainilta koskee) ollut paljon enemmän kommunikaatiota kuin minulla ja hänellä. Isän suhdetta lapseen kuvaillaan toissijaiseksi verrattuna äitiin. Vähäinen osallisuus lapsen elämää kohtaan määrittää etäisen isän tarinatyypissä miehen osallisuutta lapsen elämässä. Etäisen isän tarinatyyppissä voidaan havaita Huttusen (2014, 182–183) ”ohenevan isyyden” piirteitä, jossa korostuu isän ja lapsen henkisellä tasolla etäinen suhde ja pinnallinen yhdessäolo. Tarinatyypissä lapset kuvaillaan äidin haluamaksi ja toteuttamaksi hankkeeksi: Olen aina tukenut hölmöjä harrastuksiasi niin taloudellisesti kuin kannustaenkin. Lapsetkin ovat olleet aina enemmänkin sinun projektisi. Kun Pekka... Äiti: PETRI!!! Etäisen isän tarinoissa on nähtävissä piittaamattomuutta lasta ja äitiä kohtaan. Isän puheesta kuvastuu myös vahva patriarkaalinen sävy, jossa naisen roolia ja tekemisiä kuvaillaan toisarvoiseksi miehen toimintaan nähden. (II) Autoritaarinen isä No meillä menen minä eli isä aina kun mahdollista noihin vanhempainiltoihin ym. tapaamisiin. Vaimo evästää iltaa varten. En rekisteröi hänen argumenttejaan, koska tiedän missä mennään ja mitä aion kysyä. Iso kuva ja punaisena lankana se, että pojasta pitää kasvaa kunnollinen mies, perheenisä ja veronmaksaja. Tiivistäen: haluan tietää, olenko onnistunut isänä. Poikahan on minun vastuullani eikä koulun. Mikäli lapsen koulunkäynnissä olisi 101 Etäinen, autoritaarinen, tasavertainen ja epäröivä Aikamme kasvatus: vain muutos on pysyvää? – 14 eläytymismenetelmätutkimusta jokin ongelma, esimerkiksi kiusatuksi tulemista tai käyttäytymisvaikeuksia niin todennäköisesti ottaisin puolisoa vahvemman roolin asioiden selvittämiseen. Autoritaarisen isän tarinatyypissä isä kuvataan perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti perheen elättäjän roolissa ja perheenpäänä. Isän ja äidin vanhemmuuden roolien kuvaillaan olevan eriarvoisia ja erilaisia. Isät puhuvat äidin roolista vähättelevästi tai negatiivissävytteisesti, kuten esimodernin ja modernin isän mallitarinassa (ks. Kekäle & Eerola 2014, 27). Siksi vanhempainiltaan lähden minä enkä vaimo. Osaan suodattaa pois kaiken turhan. Tarinatyypissä näkyy myös isän kovuus ja rooli perheen asioiden päättäjänä. Aurtoritaarisen isän tarinatyypissä maskuliinisuutta voidaankin luonnehtia kulttuurisesti ymmärretyn perinteisen maskuliinisuuden ihanteilla (Connell 2005). Tarinatyypin mukaisissa kertomuksissa kuvastuu isän välittämä perinteiseksi oletettu maskuliinisuus myös kilpailun ja toiminnan kautta: Isä: Käytän häntä joka viikko painissa ja jääkiekossa monta kertaa. Ä: Ja sielläkö kasvaa mieheksi? I: Kyllä Ä: Voi luoja sinun kanssasi. I: Lisäksi puhutaan tytöistä kun ollaan kaksin ja katsotaan Rambo ja Rocky elokuvia. Autoritaarisen isän tarinatyypissä miehiseksi kuvattu kasvattajuus korostuu. Isät haluavat kasvattaa pojistaan “tosimiehiä”. Tämä näkyy tarinatyypissä myös siinä, miten miesten rooliin kuuluu kasvattaa pojat ja naisten rooliin kasvattaa tytöt: Sinä hoidat tytön murrosiän yli ja minä sitten pojan. Toisin kuin etäisen isän tarinatyypissä, autoritaarisen isän tarinatyypissä kuvastuu isän vastuu niin kasvattajana kuin myös elättäjänä. Tarinatyypissä kuvataan lapsen suoriutumisen ja oikeanlaisen käyttäytymisen määrittävän isyyttä: Mitä halvatun väliä sillä on, vaikka hän saisi joka kokeesta kympin ja muistaisi aina kaiken eikä koskaan olisi myöhässä mutta olisi ihmisenä täysi mulkku. Sitä en kestäisi. Isät kuvasivat myös isänä onnistumisen tärkeyttä: Tiivistäen: haluan tietää olenko onnistunut isänä. Jos en, tiedän missä parantaa ja mitä korjata. Isä on myös valmis ottamaan palautetta vastaan ja haluaa kehittyä isänä. Tarinatyyppi mukaileekin aikaisempien tutkimusten tuloksia, joiden mukaan nykypäivänä isien on kuvattu olevan valmiimpia pohtimaan isyyden tuomia haasteita ja iloja (Renshaw 2005). 108 Sanna Kaukinen & Petteri Eerola & Jari Eskola Jari Eskola & Ilona Nikanto & Satu Virtanen (toim.) Lähteet Aalto, I. 2012. Isyyden aika. Historia, sukupuoli ja valta 1990-luvun isyyskeskusteluissa. Nyky kulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 112. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Bach, A.S. & Aarseth, H. 2016. Adaptation, equality, and fairness. Towards a sociological understanding of ‘the supportive husband’. NORMA: International Journal for Masculinity Studies 11 (3), 174–189. Bjørnholt, M. 2014. Changing men, changing times – fathers and sons from an experimental gender equality study. The Sosiological Review 62 (2), 295–315. http://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1111/1467-954X.12156. Connell, R.W. 2005. Masculinities. Polity Press: Cambridge. Dermott, E. 2008. Intimate fatherhood. London: Routledge. Dermott, E. & Miller, T. 2015. More than the sum of its parts? Contemporary fatherhood policy, practice and discourse. Families, Relationships and Societies 4 (2), 183– 195. https://search.proquest.com/docview/1885953891?pq-origsite=summon. Doherty, W. & Kouneski, E. & Erickson, M. 1998. Responsible Fathering: An Overview and Conceptual Framework. Journal of Mariage and the Family 60 (2), 277–292. https://search.proquest.com/docview/1683920307?pq-origsite=summon. Doucet, A. 2006. Do men mother? Toronto: University of Toronto Press. Eerola, P. 2015. Responsible fatherhood: a narrative approach. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 520. Eerola, P. & Huttunen, J. 2011. Metanarrative of the “new father” and narratives of young Finnish first-time fathers. Fathering, 9 (3), 211–231. Eerola, P. & Mykkänen, J. 2013. Paternal masculinities in early fatherhood: dominant and counter narratives by Finnish first-time fathers. Journal of Family Issues 36 (12), 1674–1701. http://journals.sagepub.com.helios.uta.fi/doi/ full/10.1177/0192513X13505566. Eerola, P. & Mykkänen, J. 2014. Isyys kokemusten jäljillä. Teoksessa P. Eerola & J. Mykkänen (toim.) Isän kokemus. Tampere: Gaudeamus, 7–18. Elliott, K. 2016. Caring Masculinities: Theorizing an Emerging Concept. Men and Masculinities 19 (3), 240–259. http://journals.sagepub.com/doi/ full/10.1177/1097184X15576203. Farstad, G. R. & Stefansen, K. 2015. Involved fatherhood in the Nordic context: dominant narratives, divergent approaches. NORMA: International Journal for Masculinity Studies 10 (1), 55–70. http://dx.doi.org/10.1080/18902138.2015.101 3348. Forsberg, L. 2007. Homework as serious family business: power and subjectivity in negotiations about school assignments in Swedish families. British Journal of Sociology of Education 28 (2), 209–222. https://www.tandfonline.com/doi/ abs/10.1080/01425690701192695. 109 Etäinen, autoritaarinen, tasavertainen ja epäröivä Aikamme kasvatus: vain muutos on pysyvää? – 14 eläytymismenetelmätutkimusta Gíslason, I.V. 2011. Introduction. Teoksessa J. Lammi-Taskula, B. Brandth, A.Z. Duvander & I.V. Gíslason Parental leave, childcare and gender equality in the Nordic countries. Copenhagen: Nordic Council of Ministers, 13–30. http://ffdd. ru/activity/attach/information/182/parental_leave_childcare_and_gender_ equality_in_the_nordic_countries.pdf. Huttunen, J. 1999. Muuttunut ja muuttuva isyys. Teoksessa. A. Jokinen (toim.) Mies ja muutos. Tampere: Tampere University Press, 169–193. Huttunen, J. 2001. Isänä olemisen suunnat. Jyväskylä: PS-kustannus. Huttunen, J. 2014. Isyyden muutos ja tulevaisuus. Teoksessa P. Eerola & J. Mykkänen (toim.) Isän kokemus. Tampere: Gaudeamus, 178–196. Hänninen, V. 2014. Narratiivisen tutkimuksen käytäntöjä. Teoksessa R. Valli & J. Aaltola. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2: Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PSkustannus, 168–184. Johansson, T. & Klinth, R. 2008. Caring fathers: The ideology of gender equality and masculine positions. Men and Masculinities 11 (1), 42–62. http://journals. sagepub.com/doi/abs/10.1177/1097184X06291899. Kekäle, J. & Eerola, P. 2014. Isyyden tarinamarkkinoilla. Teoksessa P. Eerola & J. Mykkänen (toim.) Isän kokemus. Tampere: Gaudeamus, 19–31. Kolehmainen, J. & Aalto, I. 2004. Johdanto isyyksien tutkimiseen. Teoksessa I. Aalto & J. Kolehmainen (toim.) Isäkirja. Mies vanhemmuus ja sukupuoli. Keuruu: Vastapaino, 7–25. Korhonen, M. 1999. Isyyden muutos. Keski-ikäisten miesten lapsuudenkokemukset ja oma vanhemmuus. Joensuu: Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. Lammi-Taskula, J. 2007. Parental leave for fathers? Gendered conceptions and practices in families with young children in Finland. Tampere: Tampere University Press Stakes. Lammi-Taskula, J. 2017. Fathers on Leave Alone in Finland: Negotiations and Lived Experiences. Teoksessa M. O’Brien & K. Wall (toim.) Comparative Perspectives on Work-Life Balance and Gender Equality: Fathers on Leave Alone. Life Course Research and Social Policies 6. New York: Springer, 89–106. Miettinen, A. & Rotkirch, A. 2012. Yhteistä aikaa etsimässä. Lapsiperheiden ajankäyttö 2000-luvulla. Väestöntutkimuslaitos Katsauksia E42/2012. Helsinki: Väestöliitto. Miller, T. 2011. Making sense of fatherhood. Gender, caring and work. Cambridge: Cambridge University Press. Mykkänen, J. 2010. Isäksi tulon tarinat, tunteet ja toimijuus. Jyväskylä: Jyväskylä studies in education, psychology and social research 382. O’Brien, M & Wall,K. 2017. Comparative Perspectives on Work-Life Balance and Gender Equality: Fathers on Leave Alone. Fathers on leave alone in Finland: Negotiations and lived experiences. Comparative Perspectives on Work-Life Balance and Gender Equality. Life Course Research and Social Policies 6. New York: Springer. 110 Sanna Kaukinen & Petteri Eerola & Jari Eskola Jari Eskola & Ilona Nikanto & Satu Virtanen (toim.) Ojala, H. & Pietilä, I. 2013. Maskuliinisuuden hegemoniasta monenkirjaviin eroihin: Kriittisen miestutkimuksen avauksia vanhenemisen tutkimukseen. Teoksessa H. Ojala & I. Pietilä (toim.) Miehistä puhetta. Miehet, ikääntyminen ja vanhenemisen kulttuuriset mallit. Tampere: Tampere University Press, 17–37. Ranson, G. 2015. Fathering, masculinity and the embodiment of care. New York: Palgrave Macmillan. Renshaw, D. C. 2005. Fathering Today. The Family Journal 13 (1), 7–9. http://journals. sagepub.com/doi/abs/10.1177/1066480704269815. Vuori, J. 2004. Isyyden mallit ja isien valinnat. Teoksessa I. Aalto & J. Kolehmainen (toim.) Isäkirja. Mies vanhemmuus ja sukupuoli. Keuruu: Vastapaino, 29–64. Wallin, A., Helenius, J., Saaranen-Kauppinen, A. & Eskola, J. 2015. Eläytymismenetelmän kolme vuosikymmentä: menetelmällisestä erikoisuudesta vakiintuneeksi tutkimusmetodiksi. Kasvatus 46 (3), 247–259. World Economic Forum 2016. The Global Gender Gap Report 2016. http://www3. weforum.org/docs/GGGR16/WEF_Global_Gender_Gap_Report_2016.pdf.