Estää, ilmiantaa, heruttaa vai petkuttaa? : Nuorten toimijuus verkon seksuaalisessa häirinnässä

Saaga Härkönen, Johanna Lätti, Anna Rytivaara & Anna Wallin (toim.) Kasvatuksen muuttuvat työja toimintaympäristöt: 10 eläytymismenetelmätutkimusta. Tampere: Tampere University Press, 145–176 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-034-2 5 Estää, ilmiantaa, heruttaa vai petkuttaa? Nuorten toimijuus verkon seksuaalisessa häirinnässä Anna Nieminen & Armi Kurkikangas & Jari Eskola Johdanto Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu ovat viime vuosina olleet esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Erityisen pinnalle on noussut sosiaalinen media nuorten seksuaalisen häirinnän ympäristönä. Yleisesti on oletettu, että verkkoympäristön riskit ja vaarat ovat laajentuneet, kun nuorten arki on 2010-luvulta alkaen muuttunut yhä digitaalisemmaksi (esim. boyd 2014) – suomalaisnuorista yli 95 prosenttia käyttää sosiaalisen median palveluita päivittäin omilla älypuhelimillaan (SoMe ja nuoret 2016). Tästä huolimatta tutkimukset viittaavat siihen suuntaan, etteivät verkossa tapahtuva seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö ole mitenkään tuore ilmiö (esim. Fagerlund, Peltola, Kääriäinen, Ellonen & Sariola 2014; Pelastakaa Lapset 2011a). Näyttää siltä, että 146 Anna Nieminen, Armi Kurkikangas & Jari Eskola nuorten maailmassa ilmiö on ollut läsnä yli kymmenen vuotta. Nuorista ja nuoruudesta ikävaiheena on lukuisia erilaisia määritelmiä (esim. Nuorisolaki 2016), mutta tässä tutkimuksessa huomio kiinnitetään yläkouluikäisten nuorten näkökulmaan verkon seksuaalisesta häirinnästä. Huolet seksuaalisesta häirinnästä verkossa ovat sikäli aiheellisia, että viimeisimpien kouluterveyskyselyjen mukaan suurin osa kaikesta tyttöjen kokemasta seksuaalisesta häirinnästä tapahtuu nimenomaan internetissä tai puhelimen välityksellä. Pojilla häirintäkokemuksia on verkossa ja verkon ulkopuolella suunnilleen yhtä paljon. (Ikonen & Halme 2018, 3; THL Kouluterveyskysely 2019.) Pelot eivät liity yksinomaan siihen, että nuori passiivisesti ajautuisi verkossa vaanivien houkuttelijoiden ansoihin. Myös aktiivista esille pyrkimistä, esimerkiksi vihjailevien valokuvien julkaisemista tai ikätovereiden keskinäistä intiimiä sexting-viestittelyä on pidetty huolestuttavana. Viime vuosina uhkakuvat tuntemattomien aikuisten tekemästä houkuttelusta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovatkin yhä enenevissä määrin korvautuneet huolilla siitä, että nuoret seksualisoivat itseään verkossa (Berriman & Thomson 2014, 585). On väitetty, että sosiaalinen media nuorten ympäristönä normalisoi hyperseksuaalisuutta ja pornoistuneita diskursseja (Ringrose 2011, 101). Tässä tutkimuksessa ratkaistavaksi tutkimuseettiseksi kysymykseksi muodostui ilmiötä parhaiten kuvaavan kattotermin valinta. Seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalinen ahdistelu on määritelty Suomen rikoslaissa (39/1889). Seksuaalinen häirintä on niin ikään selkeästi kokijalleen kielteiseksi mielletty ilmaus. Arkikielessä näitä ilmaisuja käytetään usein rinnakkain, ja käsitteellisesti seksuaalinen häirintä on täsmentymätön (Vilkka 2011, 35). Yleisesti ja tasa-arvolain mukaan sillä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986). Vaihtoehtoisina ilmauksina ”seksuaalinen vihjailu” tai ”seksuaalinen viestintä” ottavat kantaa yhteydenoton sävyyn, mutta eivät sijoitu yhtä selvästi kielteisiksi tai myönteisiksi vastaanottajan kannalta. Artikkelissa on pyritty tasapainoiluun sen välillä, ettei sanavalinnoin tule vähätelleeksi vahingollisia ja vakavia ilmiöitä tai toisaalta demonisoineeksi ilmiöitä, jotka ovat myönteiseksi koettu osa normaalia nuorten elämää. Pi- Estää, ilmiantaa, heruttaa vai petkuttaa? 147 täen mielessä eri termivaihtoehtojen merkityssisällöt tutkimuksessa valittiin yhteen kokoavaksi termiksi seksuaalinen häirintä. Sitä käytetään löyhästi tarkoittaen monenlaista häiritsevältä tuntuvaa seksuaalista viestintää. Lopulliseen termin valintaan vaikutti myös tutkimusaineistosta esiin tullut nuorten suhtautuminen kehyskertomuksessa kuvattuun tilanteeseen. Verkko pitää sisällään sosiaalisen median, ja juuri sosiaalisen median eri palveluissa nuoret häirintää kohtaavat. Osa tutkimuksista tarkastelee verkossa tapahtuvaa häirintää, mutta käytännössä näissäkin häirintä tapahtuu sosiaalisessa mediassa, joten tässä tutkimuksessa häirintäympäristöstä käytetään molempia termejä, eikä niitä ole tarpeen erotella. Seksuaalinen häirintä, ahdistelu ja hyväksikäyttö verkossa ovat varsin monimuotoinen ilmiö. Pelastakaa lapset ry:n (2018) selvityksen mukaan nuorista yli kolmannes on viimeisen vuoden aikana nähnyt pelkästään toisten lasten ja nuorten tekemää seksuaalista häirintää verkossa. Sen sijaan aikuisen nuoreen verkossa kohdistaman seksuaalisen hyväksikäytön esiintyvyydestä ei ole luotettavaa tietoa (Käypä Hoito -suositus 2013), mutta selvitysten mukaan sitäkin on kohdannut yhdestä viidesosasta kolmasosaan suomalaisnuoria (Pelastakaa Lapset 2011a; Pelastakaa Lapset 2011b). Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on myös internetissä rikos, ja se voi pitää sisällään esimerkiksi sanallista kuvailua seksuaalisesta kanssakäymisestä. Rikollista on myös aikuisen tekemä grooming eli alle 16-vuotiaan lapsen tai nuoren houkuttelu tapaamiseen tavoitteena seksuaalinen kanssakäyminen. (Ojala 2012, 95–151.) Grooming-prosessiin voi liittyä joko pitkään kestävää jutustelua luottamuksen synnyttämiseksi ja keskustelun viemistä pikkuhiljaa seksuaalisiin teemoihin, tai aikuinen houkuttelija voi hyvinkin nopeasti siirtyä suoriin seksuaalisiin ehdotuksiin (Kloess, Hamilton-Giachritsis & Beech 2017; Winters, Kaylor & Jeglic 2017). Seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän muotojen myös verkon kautta on havaittu olevan monin tavoin haitallisia nuoren psyykkiselle hyvinvoinnille ja kehitykselle (esim. Leonard 2010; Say, Babadağı, Karabekiroğlub, Yüce & Akbaş 2015). Erilaisen verkossa tapahtuvan seksuaalisen häirinnän lisäksi puhutaan edellä mainitusta sexting-ilmiöstä. Vakiintunutta suomennosta ei ole, mutta sextingillä tarkoitetaan yleisesti nuorten toisilleen älypuhelimilla lähettämiä seksuaalissävytteisiä ja vihjailevia kuvia, videoita ja viestejä (esim. Englander 148 Anna Nieminen, Armi Kurkikangas & Jari Eskola & McCoy 2018, 317). Sexting-viestittely voi olla esimerkiksi alastonkuvien tai alusvaatekuvien lähettelyä sekä ehdottelevia viestejä ja emojeita. Nuoret sexting-viestittelevät yleisimmin seurustelukumppaninsa kanssa ja pitävät vapaaehtoista viestittelyä pääsääntöisesti hyväksyttävänä, myönteisenä ja seurustelusuhdetta vahvistavana (Delevi & Weisskirch 2013; Pelastakaa Lapset ry 2018). On kuitenkin tärkeää erottaa vapaaehtoinen ja myönteisenä koettu sexting-viestittely vastentahtoisesta seksuaalisten viestien vastaanottamisesta (Krieger 2017). Tässä tutkimuksessa verkko nähdään yhtenä nuorten kasvuympäristönä muiden informaalien kasvatusympäristöjen, kuten kodin, kaveripiirin ja harrastusten rinnalla. Kun verkkoa tarkastellaan kasvutai toimintaympäristönä ja tilana, voidaan verkon käyttö ymmärtää kulttuurisena ilmiönä ja toimintana, jolla on tärkeä rooli nuorten arjessa tekemisen ja ilmaisun väylänä. (Lehtikangas 2015, 23.) Nuorille verkko ei ole pelkästään väline, vaan se voidaan nähdä keskeisenä kasvuympäristönä, jossa vietetään monipuolisesti aikaa, harrastetaan sekä luodaan ja ylläpidetään sosiaalisia suhteita (Lehtikangas 2014, 25). Kun nuoria ja verkkoa on tutkittu, usein on käytetty riskejä ja mahdollisuuksia tarkastelevaa näkökulmaa (esim. Bond 2013; Livingstone & Helsper 2010; Livingstone ym. 2011). Myös tässä tutkimuksessa pyritään huomioimaan molemmat puolet. Erityisesti verkon seksuaalisuuteen liittyviin riskeihin kytkeytyvä tutkimus on laajaa (Way & Redden 2017, 124). Muina riskeinä on pidetty esimerkiksi nettikiusaamista, internetriippuvuutta ja altistumista harhaanjohtavalle, rasistiselle tai väkivaltaiselle sisällölle (Hasebrink, Livingstone, Haddon & Ólafsson 2009; Livingstone, Haddon, Görzig & Ólafsson 2011; Way & Redden 2017). Verkon antamina mahdollisuuksina taas on pidetty esimerkiksi sen tuomaa väylää opiskeluun ja oppimiseen (esim. Paus-Hasebrink, Wijnen & Jadin 2010), itseilmaisuun ja sosiaalisuuteen (esim. Keipi 2014), terveeseen seksuaalisuuden ilmaisuun ja itsetutkiskeluun sekä siten identiteetin ja itsetunnon kehittymiseen (esim. Gray 2009; Ringrose & Barajas 2011; Valkenburg & Peter 2011). Tulkinnasta riippuen jokin toiminta verkossa voidaan nähdä nuoren kannalta joko riskinä tai mahdollisuutena: esimerkiksi uusi nettituttavuus voi samaan aikaan olla mahdollisuus uuteen Estää, ilmiantaa, heruttaa vai petkuttaa? 149 ystävyyssuhteeseen ja toisaalta potentiaalinen hyväksikäyttäjä (Livingstone, Mascheroni & Staksrud 2018, 1116). Tämän tutkimuksen kontekstina on verkko kasvuympäristönä, jossa kiinnitetään huomiota nuorten kohtaamiin jännitteisiin. Nuorten on havaittu kohtaavan verkossa monenlaisia jännitteitä, myös seksuaaliseen vihjailuun liittyviä. Jännitteisiin verkossa sisältyy sekä mahdollisuuksien että riskien havaitseminen samaan aikaan – nuorten on todettu suhtautuvan jännitteisiin pikemminkin vivahteikkaasti kuin mustavalkoisesti. (Redden & Way 2017.) Yksi jännitteistä on tasapainoilu sen välillä, osallistuako erilaisiin online-käytäntöihin, kuten sextingiin, vai vastustaako niitä ja muuta kenties ikäväksikin koettua käytöstä verkossa (Redden & Way 2017, 31–33). Jännitteitä liittyy myös verkossa jakamiseen ja siitä pidättäytymiseen: nuoret haluavat säilyttää yksityisyytensä, mutta silti samaan aikaan jakavat monenlaista sisältöä sosiaalisessa mediassa (Agosto & Abbas 2017, 355–356). Verkon riskien ja mahdollisuuksien välillä tasapainoiluun luokin oman jännitteensä juuri se, että verkossa nuoret haluavat sekä näkyä että pysyä turvassa eli pyrkivät samaan aikaan tavoittelemaan kehuja ja tunnustusta, mutta välttämään kritiikkiä ja pilkkaa (Berriman & Thomson 2014, 594–595). Niin riskeistä seuraavat haitat kuin mahdollisuuksista seuraavat edut vaikuttavat nuorten hyvinvointiin monin tavoin vuorovaikutuksessa nuoren identiteetin ja ympäristön kanssa (Livingstone ym. 2018, 1115–1116). Riskeissä ja mahdollisuuksissa pitäytyvän tarkastelun lisäksi tässä tutkimuksessa pyritään huomioimaan, miten verkko on läsnä kaikkialla nuorten elämässä. Verkossa navigointi on heidän elämäänsä, ei erillinen osa-alue, johon ”offline-elämä” mukautetaan (Way & Redden 2017, 129). Tutkimuksen ei tulisikaan enää tarkastella vain nuorten suhdetta internetiin mediana, vaan nuorten suhdetta maailmaan, joka välittyy verkon kautta erilaisin ja muuttuvin tavoin (Livingstone ym. 2018, 1117). Nuorilla on todettu olevan monenlaisia keinoja hallita verkon riskejä ja haittoja. Tällaisia hallintakeinoja ovat esimerkiksi anonyyminä pysyttely (Keipi 2014), tiettyjen sivustojen välttely, vain tuttujen lisääminen kavereiksi tai seuraajiksi (Dunkels 2008), häiritsevän viestin huomiotta jättäminen tai poistaminen, pyrkimys estää häiritsevien viestien lähettäjä ja kertoa tapah- 150 Anna Nieminen, Armi Kurkikangas & Jari Eskola tumista kaverille tai jollekin aikuiselle (Priebe, Mitchell & Finkelhor 2013; Staksrud & Livingstone 2009). Myös aikuislähtöinen turvataitokasvatus on pyrkinyt edistämään nuorten selviytymistä verkon vaaroissa. Suomessa turvataitokasvatus sisältyy esija perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteisiin (2014 & 2018). Sen päämääränä on nuorten kehityksen ja kasvun tukeminen, voimavarojen vahvistaminen ja tiedon lisääminen esimerkiksi seksuaalioikeuksista (Aaltonen 2012, 11–12). Turvataidot ovat konkreettisia ja hyvin käytännönläheisiä taitoja, joiden avulla lapsi ja nuori oppii toimimaan vaaratilanteissa, myös verkossa. Ne vahvistavat kykyä sekä tunnistaa vaaratilanteita että toimia niissä. (Kalland ym. 2019, 140.) Usein turvataitokasvatuksen ydinviesti on seuraava: sano ei, poistu ja kerro luotettavalle aikuiselle (esim. Lajunen, Andell, Jalava, Kemppainen, Pakkanen & Ylenius-Lehtonen 2012). Turvataitokasvatuksen voi katsoa kuuluvan osaksi kokonaisvaltaisempaa seksuaalikasvatusta. Seksuaalikasvatuksen laajempana tavoitteena on tukea ja suojella seksuaalista kehitystä laaja-alaisesti ja ikätasoisesti varhaislapsuudesta aikuisuuteen. Sillä tarkoitetaan seksuaalisuuden tiedollisten, tunnepitoisten, sosiaalisten, vuorovaikutteisten ja fyysisten näkökohtien oppimista (WHO 2010, 19). Turvataitokasvatuksella on yhteisiä rajapintoja mediakasvatuksen kanssa (Aaltonen 2012, 11) ja tämän yhteyden voi katsoa korostuvan ajassa, jossa verkko seksuaalisen häirinnän ympäristönä on merkittävä. Verkossa toimimiseen liittyvän turvataitokasvatuksen päämäärien saavuttamiseen vaikuttaa se, että jotkin aikuisten silmissä vaaralliset asiat kuten pornolle altistuminen tai nettitutun tapaaminen saattavat nuorten mielestä olla pääasiassa harmitonta ja hauskaa (Staksrud & Livingstone 2009, 382). Aikuisten ja nuorten näkemykset verkkoympäristön vaarojen ja mahdollisuuksien tasapainosta poikkeavat usein toisistaan, kun aikuiset tulkitsevat vaaroiksi nuorten silmissä harmittomia tai myönteisiä ilmiöitä. Tähän saattavat toisaalta olla yhteydessä myös nuorten mahdollisesti puutteelliset tiedot seksuaalioikeuksista ja esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön laittomuudesta myös verkossa. Teoreettisesti tässä tutkimuksessa lähestytään nuorten verkossa kohtaamia jännitteitä ja niihin liittyviä neuvotteluja toimijuuden käsitteen avulla. Toimijuuden käsitteellä viitataan yleensä yksilöiden kykyyn tehdä päätöksiä ja toteuttaa niitä, samalla tasapainotellen erilaisten mahdollisuuksien ja ra- Estää, ilmiantaa, heruttaa vai petkuttaa? 151 joitusten verkostossa (Gordon 2005, 115–118). Koska ihminen ei toimi ja tee valintojaan tyhjiössä, määrittävät usein tiedostamattomat sosiaaliset, kulttuuriset, taloudelliset ja aineelliset edellytykset yksilön valintoja sekä rajoittavat mahdollisuuksia. Toimijuus myös liitetään aina jollakin tavalla valtaan. (Eteläpelto, Heiskanen & Collin 2011, 14.) Voi sanoa, että toimijuus tarkoittaa ihmisen käyttäytymistä ja toimintaa sekä niiden suhdetta yhteiskunnallisiin rakenteisiin (Jyrkämä 2008, 191). Nuorisotutkimuksessa toimijuuden käsitettä on käytetty monin eri tavoin (Coffey & Farrugia 2014, 462–464), mutta yleisesti nuorten toimijuutta tutkittaessa on huomioitu, miten ikävaiheeseen liitetyt oikeudet ja velvollisuudet rajoittavat nuorten toimijuutta (Juvonen 2015, 43–46). Tässä tutkimuksessa valittiin tarkemmaksi kehikoksi toimijuuden modaliteettiteoria. Se on peräisin semioottisesta sosiologiasta, jota muun muassa A. J. Greimas on kehittänyt. Modaliteetit ilmenevät teoissa ja puheessa ja ne liittyvät toimijuuden mahdollisuuteen ja vaihtoehtoisuuteen tai velvoitteeseen. (Greimas 1982.) Modaliteettiteoria mahdollistaa toimijuuden näkemisen moniulotteisena ilmiönä samalla kun se ottaa huomioon ihmisen ja ympäristön vuorovaikutussuhteen (Romakkaniemi 2010, 138). Modaalisuuden perusulottuvuuksiksi on katsottu osaaminen, kykeneminen, haluaminen ja täytyminen (Greimas 1982, 15). Näiden lisäksi jotkut tutkijat ovat muodostaneet modaliteettien alatyyppejä tai lisäulottuvuuksia, kuten tunteminen ja voiminen (Jyrkämä 2007; Rommakkaniemi 2010). Nuorten seksuaalista häirintää ilmiönä tarkasteltaessa myös nämä kaksi alatyyppiä näyttäytyvät tarpeellisina. Seksuaalisuuteen ja häirintään liittyvät ilmiöt ovat herkästi tunteita nostattavia. Voida-ulottuvuus eli tilanteen avaamat mahdollisuudet (Jyrkämä 2008, 195) taas voi tuoda esiin juuri verkkoympäristölle tyypillisiä piirteitä seksuaalisen häirinnän ympäristönä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan verkon seksuaaliselle häirinnälle annettuja merkityksiä sekä sitä, miten kyetä-, täytyä-, voida-, tuntea-, halutaja osata-ulottuvuudet näkyvät nuorten tarinoissa seksuaalisesta häirinnästä. Näitä ulottuvuuksia tarkastelemalla pyritään tekemään näkyväksi toimijuuden käsitteellistymistä sekä seksuaaliseen häirintään liittyviä selviytymiskeinoja nuorten tarinoissa. Modaliteettimallin lähtökohta on, että mainitut kuusi ulottuvuutta ovat toisistaan erillään mutta toisiinsa kytkeytyneitä – 152 Anna Nieminen, Armi Kurkikangas & Jari Eskola toimijuus rakentuu kuuden ulottuvuuden kokonaisdynamiikasta vuorovaikutuksessa yhteiskunnallisten rakenteiden kanssa (Jyrkämä 2008, 195–196). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella seksuaalista häirintää verkossa ja siihen kytkeytyvää toimijuutta 13–15-vuotiaiden nuorten näkökulmasta, koska ilmiön syvällisempi ymmärtäminen on edellytys toimivien selviytymiskeinojen tukemiselle. Tutkimuksen rajaus pitää sisällään kaikenlaisen nuorten verkossa kohtaaman seksuaalisen häirinnän. Kokonaiskuvan lisäksi tarkennetaan nuorten toimijuuden ulottuvuuksiin verkon jännitteisissä tilanteissa. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia merkityksiä nuoret antavat seksuaaliselle häirinnälle verkossa? 2. Miten toimijuus rakentuu nuorten tarinoissa verkon seksuaalisen häirinnän tilanteessa? Tutkimusmenetelmät ja aineisto Tutkimusaineisto (N = 53) kerättiin joulukuussa 2018 ja tammikuussa 2019 eläytymismenetelmällä isossa yläkoulussa Pirkanmaalla. Vastaajina olivat 13–15-vuotiaat kahdeksasluokkalaiset nuoret kolmelta eri luokalta. Taustatietoina selvitettiin vastaajien ikää ja sukupuolta avoimilla kysymyksillä. Vastaajajoukosta 49 prosenttia (n = 26) ilmoitti sukupuolekseen tyttö, 47 prosenttia (n = 25) poika ja 4 prosenttia (n = 2) muu. Juuri kahdeksasluokkalaiset nuoret ovat mielekäs kohdejoukko verkon seksuaalista häirintää tutkittaessa, sillä sekä seksuaalisen häirinnän kokemukset (Ikonen & Halme 2018) että nuorten keskinäinen sexting-viestittely (Madigan, Ly, Rash, Van Ouytsel & Temple 2018) lisääntyvät huomattavasti tässä ikävaiheessa. Aineiston keruuseen oli saatu lupa oppilaiden vanhemmilta sekä koulun rehtorilta. Aineiston keruu toteutettiin kahdella terveystiedon ja yhdellä maantiedon oppitunnilla. Oppilaille kerrottiin, että tutkimus liittyy nuoriin ja sosiaaliseen mediaan. Heille kerrottiin osallistumisen vapaaehtoisuudesta ja anonymiteetin säilymisestä. Tilanteessa myös tarkennettiin, etteivät esimerkiksi koulun opettajat saa vastauksia luettavakseen eikä vastauksia arvos- Estää, ilmiantaa, heruttaa vai petkuttaa? 153 tella. Ohjeistukseen, kirjoittamiseen ja lyhyeen loppukeskusteluun käytettiin aikaa kokonainen 45 minuutin oppitunti, jolla luokan opettaja oli läsnä. Vastausten kirjoittamiseen nuorilta meni aikaa noin viidestä minuutista puoleen tuntiin. Oppilaat kirjoittivat vastauksensa A4-kokoiselle paperille, jonka toisen puolen yläosaan oli tulostettu jompikumpi kehyskertomusversio. Aineistonkeruu juuri koulussa on tavallista nuoria tutkittaessa sen käytännöllisyyden ja nuorten helpon tavoitettavuuden vuoksi. Paikkana se ei kuitenkaan ole metodologis-eettisesti neutraali tai viaton valinta. Tutkimuspaikan, koulun, valtasuhteet ja rakenteet ovat läsnä tutkimustilanteessakin. (Strandell 2010, 99–100.) On mahdollista, että koulukonteksti ohjasi vastaajien ajatuksia esimerkiksi koulun terveystiedon oppituntien tai turvataitokeskustelujen suuntaiseen vastaamiseen. Nuorten kirjoittamat fiktiiviset kertomukset eivät myöskään välttämättä anna kuvaa siitä, millaisia kokemuksia nuorilla aiheesta tosiasiassa on. Eläytymismenetelmälle tyypillisesti vastaajia pyydettiin toinen kahdesta kehyskertomuksesta luettuaan kirjoittamaan tarinalle jatkoa. Aiempien tutkimusten perusteella (esim. Ollila 2008; Särkelä & Suoranta 2016) eläytymismenetelmän on havaittu sopivan myös yläkouluikäisten käsitysten tarkasteluun. Kehyskertomusten muotoilussa käytettiin tietoa siitä, miten aikuisten tekemä nuorten seksuaalinen houkuttelu tavallisesti etenee verkossa: kehuista tutustumiseen ja seksuaalisiin vihjailuihin ja pyyntöihin usein melko lyhyen ajan sisällä (esim. Kloess ym. 2017; Winters ym. 2017). Kehyskertomukset muotoiltiin kuitenkin siten, että niiden perusteella vihjailevasti viestivä nimimerkki voi aivan yhtä hyvin olla nuoren ikätoveri. Kehyskertomuksia varioitiin päähenkilön kokeman tilanteen lopputuloksen mukaan: kaikki päättyy lopulta joko hyvin tai epämiellyttävästi. Tällä varioinnilla tavoiteltiin erilaisten toimijuuden ulottuvuuksien esiin saamista vastauksissa. Kehyskertomukset olivat: A) 15-vuotias Puro saa älypuhelimeensa ilmoituksen uudesta kommentista. Nimimerkki ”Xxx” on jättänyt mukavan kehun Puron postaamaan selfieen. He alkavat jutella yksityisviesteillä. Pian ”Xxx” alkaa kysellä Puron henkilökohtaisia asioita vihjailevaan sävyyn. Muutaman päivän viestittelyn jälkeen ”Xxx” pyytää Purolta alusvaatekuvan. Paljon myö- 160 Anna Nieminen, Armi Kurkikangas & Jari Eskola Aineistossa Puron turvataidot jakautuivat 1) teknologiseen strategiaan eli sovellusten tarjoamiin keinoihin, 2) sosiaaliseen strategiaan eli tuen ja avun pyytämiseen, 3) jämäkkyyteen strategiana eli kieltäytymiseen sekä 4) luovaan strategiaan eli häiritsijän petkuttamiseen. Kaikkiaan aineiston turvataidot olivat monin tavoin samoja kuin aiemman tutkimuksen perusteella nuorilla on havaittu olevan (esim. Priebe ym. 2013; Staksrud & Livingstone 2009, 379) ja painottuivat sovellusten tarjoamiin keinoihin kuten häiritsijän estämiseen ja ilmiantamiseen. Perinteisestä turvataitokasvatuksesta poiketen aineistosta tuli esiin suojautumiskeinona häiritsijän petkuttaminen tai hänen kustannuksellaan pilailu esimerkiksi lähettämällä pyydetyn alusvaatekuvan sijaan kuva omasta keskisormesta tai alusvaatemainoksesta. Tällaisia luovia suojautumiskeinoja, kuten huumorin käyttöä, on kuvattu myös aiemmassa tutkimuksessa (Vitis & Gilmour 2017). Muutoinkin on havaittu, että nuoret ovat oppineet monet verkossa käyttämistään turvataidoista ilman aikuisia, oman kokemuksen ja kokeilun kautta (Dunkels 2008). Nuorten tarinoissa apua ja tukea häirintätilanteeseen pyydettiin vanhemmilta (n = 11/53) ja poliisilta (n = 11/53). Vain kahdessa tarinassa käännyttiin koulun henkilökunnan puoleen. Yhdessä tarinassa Puro pyysi apua kavereiltaan. Tarinoissa kavereiden kanssa kyllä keskusteltiin asiasta ja heitä esimerkiksi varoitettiin Xxx-nimimerkistä. Eri tutkimusten mukaan kaikenlainen nuorten kohtaama seksuaalinen häirintä tai hyväksikäyttö ei läheskään aina tule aikuisten tietoon ja useimmiten syynä on se, ettei nuori itse pidä tapahtunutta vakavana (Lahtinen, Laitila, Korkman & Ellonen 2018) – tämä korostuu nimenomaan silloin, kun seksuaalinen häirintä tapahtuu verkon välityksellä eikä kasvokkain (Fagerlund ym. 2014, 186). Muita syitä kertomatta jättämiseen ovat esimerkiksi nuoren kokema pelko, häpeä tai tunne siitä, ettei kukaan ole kiinnostunut tai, ettei kertomisesta olisi apua (Aaltonen 2006, 374–379; Fagerlund ym. 2014, 187). Nimenomaan verkon kautta seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön uhriksi joutuneen nuoren häpeän tunteet kytkeytyvät usein siihen, että on itse ollut aktiivinen (Pelastakaa Lapset 2012, 23). Lisäksi nuoren pelko siitä, että vanhemmat alkavat rajoittaa netin käyttöä, saattaa estää kertomasta häirinnästä (Dunkels, Frånberg & Hällgren 2011). Estää, ilmiantaa, heruttaa vai petkuttaa? 161 Useissa tarinoissa esiintyi monia eri turvataitoja: Puro päätti tehdä ilmiannon kyseisen sovelluksen ylläpitäjille. Hän varoitti kavereitaan Xxx:stä ja Puron lähipiiri & Puro estivät Xxx:n. Hän kertoi vanhemmilleen miten toimi ja asia oli ok, mutta vanhemmat käskivät nyt Puroa tekemään tilistään yksityisen ja estämään tuntemattomien ihmisten pääsyn katsomaan kuvia. Vain muutamissa tarinoissa Purolla ei tilanteessa ollut mitään osaamisia, jolloin seuraukset olivat tuhoisia: Hän pisti, mies halusi lisää, Puro pisti, sitten mies raiskasi Puron. Turvataidot eli edellä kuvattu toimijuuden osata-ulottuvuus korostui nuorten tarinoissa, sillä vain seitsemässä tarinassa 53:sta ei ollut lainkaan mainintoja Puron käyttämistä turvataidoista. Seuraavassa kuvataan muiden toimijuuden ulottuvuuksien näkymistä aineistossa. Niistä tuntea-ulottuvuuteen liittyviä mainintoja oli 27 tarinassa (yhteensä 62 mainintaa), haluta-ulottuvuuteen 21 tarinassa (21 mainintaa), voida-ulottuvuuteen 31 tarinassa (33 mainintaa) ja kyetäsekä täytyä-ulottuvuuksin kuhunkin alle 20 tarinassa. Tuntea-ulottuvuus liittyy ihmisen arvioihin, arvostuksiin ja tunteisiin (Jyrkämä 2008, 195). Tämän modaliteetin kuvaukset aineistossa olivat rikkaita ja painottuivat negatiivisina koettuihin tunteisiin. Aineistossa kuvattiin Puron tunteita suhteessa hänen vastaanottamaansa pyyntöön lähettää alusvaatekuva ja tilanteen seurauksiin. Nuorten tarinoissa alusvaatekuvan pyytäminen herätti Purossa lähinnä hämmennystä, ihmetystä ja ahdistusta. Puron vastaanottamat kehut taas lämmittivät mieltä, tuntuivat hyvälle ja Puro oli otettu saamastaan huomiosta. Voimakkaimpia tunnereaktioita kuvattiin liittyvän valokuvien leviämiseen hallitsemattomasti verkossa sekä muihin tilanteen seurauksiin, kuten kiristykseen ja uhkailuun. Aineistossa kuvattiin, että tällaisissa tilanteissa Puro panikoi, hätääntyi, järkyttyi, oli kauhuissaan ja häntä nolotti, pelotti ja karmi sekä hänellä oli paha mieli ja huono olo. Aineiston tarinoissa kuvatut tunteet mukailevat verkon seksuaalisen häirinnän uhrien tosiasiassakin kokemia (esim. Whittle ym. 2014): kehuihin liittyvää mielihyvää ja kiinnostusta kehujaa kohtaan, seksuaalisiin pyyntöihin liittyvää hämmennystä ja ahdistusta sekä seurauksiin liittyvää paniikkia ja pelkoa. Haluta-ulottuvuus liittyy ihmisen motivaatioon, tahtomiseen, päämääriin ja tavoitteisiin (Jyrkämä 2008, 195). Tarinoissa kuvattiin Puron päämääriä suhteessa omaan turvallisuuteensa, häntä verkossa häiritsevään nimimerk- 162 Anna Nieminen, Armi Kurkikangas & Jari Eskola kiin ja suhteessa ikätovereihin. Puron tavoitteiden kuvaukset olivat aktiivisen toimijuuden kuvauksia. Valtaosassa tarinoita Puro ei halunnut lähettää kuvaansa tuntemattomalle nimimerkille, mutta syitä ei avattu tarkemmin. Tarinoissa tuli kuitenkin esiin Puron päämääriä kieltäytymiselleen: halu pysyä turvassa ja olla joutumatta ongelmiin. Myös se, että nimimerkki ”Xxx” oli Purolle tuntematon, vaikutti Puron haluun kieltäytyä kuvan lähettämisestä. Puron tavoite hänen alusvaatekuvaa lähettäessään, jos tavoite kuvattiin, oli hänen halunsa ja toiveensa saada kehuja tai tuntemattoman nimimerkin kuva vastineeksi: Hän lähetti kuvan Xxx:lle ja odotti vastaukseksi sydämiä tai Xxx:n kuvaa. Nuoren maineen suojelu päämääränä näkyi tarinoissa, joissa Puro oli jo lähettänyt ensimmäisen kuvan ja taipui tuntemattoman nimimerkin uhkailuun tai kiristykseen lähettää lisää. Tuntemattoman nimimerkin kiristysstrategia nuoren maineen häpäisemisellä valokuvien, juorujen tai arkaluontoisten tietojen levittämisellä verkkoon toimi useassa tarinassa: —Tämä ei ollut hyvä idea sillä Xxx alkoi kiristää Puroa, että hänen pitäisi antaa lisää kuvia tai hän julkaisisi alusvaatekuvan yhteydessä myös Puron selfien. Puro ei keksinyt muuta kuin lähettää lisää. Maineen suojelu näyttäytyi tarinoissa jopa pakottavana päämääränä. Poikien maineeseen ei yleensä liitetä moraalisia sivumerkityksiä, kun tytöille seksuaalista mainetta käytetään laajemminkin heidän arvioimiseensa (Aaltonen 2011, 272). Seksuaalisuuteen liittyvän kaksinaismoraalin vuoksi erityisesti tyttöjen maineen on havaittu olevan vakavasti uhattuna, jos seksuaalissävytteinen viestittely paljastuu muille (Ringrose ym. 2013). Puro oli joissain tarinoissa valmis itseään ahdistaviin, pelottaviin ja vaarallisiksi kokemiinsa ratkaisuihin pyrkiessään säilyttämään maineensa ikätoverien silmissä. Voida-ulottuvuus eli tilanteen ja tilanteessa ilmenevien tekijöiden avaamat mahdollisuudet (Jyrkämä 2008, 195) näyttäytyivät tarinoissa pitkälti seksuaalisen häirinnän tapahtumapaikan eli verkkoympäristön tuottamina vaihtoehtoina. Aineistossa kuvattiin, miten verkko salli aikaa ja tilaa harkinnalle. Ehdottelevan viestin jälkeen Purolla kuvattiin olevan mahdollisuus harkita toimintavaihtoehtoja sekä neuvotella sopivista toimintatavoista kavereidensa tai vanhempiensa kanssa ennen viestiin reagoimista: Puro ei tiennyt mitä tehdä, joten kysyi sitä kaveriltaan, joka vain kielsi lähettämästä mitään Estää, ilmiantaa, heruttaa vai petkuttaa? 163 kuvia ja käski Puron mennä puhumaan asiasta vanhemmille. Toisaalta seksuaalisen häirinnän tapahtuminen juuri verkkoympäristössä antoi mahdollisuuden käyttää aiemmin kuvattuja sosiaalisen median sovellusten tarjoamia keinoja itsensä suojaamiseen. Verkkoympäristö tapahtumapaikkana tarjosi jopa helpon ja nopean oloisen ratkaisun häirinnästä eroon pääsemiseksi: Estin Xxx:n ja heitin kännykän pois kädestäni. Häirinnän tapahtumapaikkana verkko siis lavensi Puron toimijuuden mahdollisuuksia. Kyetä-ulottuvuudessa on kyse psyykkisistä ja fyysisistä kyvyistä ja kykenemisistä, ”ruumis-mielellisestä” toimintakyvystä (Jyrkämä 2008, 195). Aineistossa fyysistä toimintakykyä ei kuvattu käytännössä lainkaan; mahdollisesti siksi, että seksuaalisen häirinnän tapahtumapaikka oli verkko. Tarinoissa Puron psyykkisen toimintakyvyn piirteet joko vahvistivat tai vaikeuttivat hänen toimijuuttaan. Psyykkisen toimintakyvyn kuvaukset liittyivät uskallukseen ja sen puutteeseen: kun Puro oli jo lähettänyt itsestään kuvan tuntemattomalle nimimerkille hän ei enää uskaltanut tai kehdannut kertoa asiasta vanhemmilleen. Toisaalta Puron psyykkisestä toimintakyvystä kertoi joissain tarinoissa hänen kykynsä pelosta ja häpeästä huolimatta lopulta kertoa tapahtuneesta aikuisille: Tämän jälkeen Xxx vaati tapaamista. Jos he eivät tapaisi, hän lähettäisi kuvat ystävilleen ja myös muualle nettiin. Puro ei enää kestänyt, joten hän kertoi asiasta koulukuraattorille joka alkoi hoitaa asiaa eteenpäin. Lisäksi Puron psyykkisestä toimintakyvystä kertoi tarinoissa se, että päähenkilö kykeni ahdistuksestaan tai säikähdyksestään huolimatta käyttämään osaamistaan suojautuakseen häirinnältä. Täytyä-ulottuvuuden alueelle kuuluvat fyysiset, sosiaaliset, normatiiviset ja moraaliset esteet, pakot ja rajoitukset (Jyrkämä 2008, 195). Aineistossa nuoren ikä kuvautui tällaisena rajoitteena eli toimijuuden hidasteena. Puron vanhemmilla kuvattiin olevan sellaista päätösvaltaa ja tietoa, joka nuorelta itseltään vielä puuttui: yhteydenotto poliisin tapahtui lähes aina vanhemman kautta tai avustuksella, minkä lisäksi vanhemmat antoivat Purolle ohjeita itsensä suojaamiseen sosiaalisessa mediassa. Normatiiviseksi ja moraaliseksi pakoksi voidaan lukea myös se, että maineensa suojelemisen takia Puro antautui tuntemattoman nimimerkin kiristykselle. Kuten edellä on kuvattu, Purolle maineen suojelu näyttäytyi useissa tarinoissa pakkona: Puron oli pakko jatkaa, eikä enää uskaltanut kertoa vanhemmilleen. 164 Anna Nieminen, Armi Kurkikangas & Jari Eskola Pohdinta ja johtopäätökset Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten antamia merkityksiä seksuaaliselle häirinnälle verkossa sen perusteella, miten he kuvaavat tarinoissaan häirintätilannetta ja siihen kytkeytyvää toimijuutta. Tutkimuksessa verkko mielletään nuorten kasvuympäristönä ja samalla mahdollisena seksuaalisen häirinnän ympäristönä. Tässä kasvuympäristössä kiinnitettiin huomio nuorten kohtaamiin jännitteisiin ja heidän tilanteessa kuvaamiinsa taitoihin, tunteisiin, tavoitteisiin, mahdollisuuksiin, kykenemisiin ja pakkoihin. Tutkimuksen aihepiiri sivuaa kontekstinsa vuoksi mediakasvatuksen kenttää ja on otteeltaan nuorisolähtöinen ja nuorten näkökulmaa tarkasteleva. Nuorten kulttuuriin, elämäntaitoihin ja mediaympäristöissä kasvamiseen liittyvien tutkimusaiheiden onkin toivottu olevan tulevaisuudessa nuorisolähtöisen mediakasvatuksen tutkimuksen ytimessä (Vilmilä 2015, 31–33). Nuoret kirjoittivat verkossa tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä pitkälti samalla tavalla, kuin aiheeseen liittyvissä tutkimuksissa on aiemmin tullut esiin. He kuvasivat häirinnän erilaisia muotoja. Kehyskertomukset saivat heidät kirjoittamaan seksuaalisesta houkuttelusta eli groomingista, seksuaalissävytteisillä kuvilla kiristämisestä eli sextortionista sekä muusta suorasukaisesta ehdottelusta. Sextingistä eli vapaaehtoisesta seksuaalissävytteisestä viestittelystä eivät nuoret tässä tutkimuksessa kirjoittaneet. Tarinoiden perusteella nuoret pitivät useimmiten häiritsijää miehenä ja häirinnän kohteeksi joutuvaa nuorta tyttönä, mikä vastaa tutkimustietoon pohjautuvaa kuvaa tyypillisimmästä asetelmasta (esim. Babchishin ym. 2011). Nuorten teksteissä verkossa seksuaalisen häirinnän tekijä oli joko ikätoveri tai aikuinen, ja usein häiritsijän tarkempi ikä ja muut ominaisuudet jäivät arvoitukseksi. Toimijuuden ulottuvuuksia verkon seksuaalisen häirinnän tilanteessa tarkasteltiin toimijuuden modaliteettimallia (Jyrkämä 2008) käyttäen. Verkkoturvataidot korostuivat nuorten toimijuuden kuvauksissa. Nuorilla näyttää olevan paljon ja monipuolisesti verkossa tapahtuvalta seksuaaliselta häirinnältä suojautumiseen tarvittavia turvataitoja ja -tietoja, mikä on tullut esiin myös aiemmassa tutkimuksessa (esim. Priebe ym. 2013; Staksrud & Livingstone 2009). Myös aineistonkeruutilanteiden purkukeskusteluissa nuoret toivat pääasiassa esiin samantyyppisiä turvataitoja kuin kirjoitetuissa tarinoissa. Estää, ilmiantaa, heruttaa vai petkuttaa? 165 Tämän tutkimuksen perusteella nuoret tunnistavat seksuaaliseen häirintään verkossa liittyviä uhkia hyvin. Turvataidot jaettiin teknologisten, sosiaalisten, luovien ja jämäkkyyteen perustuviin strategioihin. Tässä tutkimuksessa nuorten esiintuomat suojautumiskeinot mukailivat pitkälti turvataitokasvatuksen ohjeistuksia ”sano ei, poistu, kerro luotettavalle aikuiselle” (esim. Lajunen ym. 2012), ja erityisen runsaasti kuvattiin juuri verkkoympäristöön soveltuvia teknologisia strategioita. Lisäksi nuoret kuvasivat uusia, luovia suojautumiskeinoja kuten häiritsijän petkuttamista. Turvataitojen lisäksi muunlainen toimijuus tuli tutkimuksessa selvästi esiin. Tunteiden kuvaukset vaihtelivat hämmennyksestä, ahdistuksesta, pelosta ja häpeästä kiinnostukseen ja mielihyvään. Päämäärien kuvaukset rajoittuivat pitkälti nuoren haluun pysyä turvassa ja lähes pakottavana tarpeena varjella mainettaan ikätovereiden silmissä. Teksteissään nuoret kuvasivat päähenkilön olevan valmis jopa riskialttiiksi arvelemiinsa tekoihin, jotta hänen maineensa säilyisi. Tämän lisäksi toisena rajoittavana tekijänä tuli esiin nuoren ikävaihe, mikä on aiemminkin havaittu nuorten toimijuutta mahdollisesti rajoittavana tekijänä (Juvonen 2015, 43–46). Teksteissä verkkoympäristön kuvattiin laajentavan nuoren toimijuuden mahdollisuuksia siten, että verkko salli mahdollisuuden harkintaan ja avun pyytämiseen ennen toimintaa sekä verkkosovellusten tarjoamiin suojautumiskeinoihin turvautumiseen. 2010-luvun nuorille internet on ollut läsnä koko elämän ajan, joten siksi ei liene yllättävää, että tässä tutkimuksessa teknologinen strategia nousi tarinoissa luontevimmaksi suojautumiskeinoksi häirinnältä. Verkossa kohdatulta seksuaaliselta häirinnältä suojauduttiin ennen kaikkea verkon mahdollistamilla keinoilla. Toimijuus rakentuu erillisten toimijuuden modaliteettien yhteen kietoutumisesta (Jyrkämä 2008). Tämä näkyi kuvauksina siitä, miten erilaiset tunteet ja päämäärät kytkeytyivät turvataitojen käyttöön sekä kykyyn suojata itseään. Lisäksi verkkoympäristön tarjoamat vaihtoehdot mahdollistivat laajemman turvataitovalikoiman, kun taas ikä ja sen myötä tietämyksen puute jossain määrin rajoitti toimijuuden laajuutta. Koska kokemusten tulkinnat kytkeytyvät toimijuuteen monin tavoin (Aaltonen 2006, 47) ja toimijuuden kokemuksellisuuden, merkityksellisyyden ja tulkinnallisuuden huomioimis- 166 Anna Nieminen, Armi Kurkikangas & Jari Eskola ta on korostettu (Jyrkämä 2008, 196), istui toimijuusteorian käyttö tarkastelukehyksenä tähän tutkimukseen luontevasti. Toimijuus ja uhrius kietoutuivat yhteen nuorten tarinoissa verkon seksuaalisesta häirinnästä. Nuoret kuvasivat, miten seksuaalisen häirinnän tilanteessa on mahdollista olla yhtä aikaa uhri ja toimija.Verkossa seksuaalista häirintää kohtaava nuori saattaa samaan aikaan olla neuvokas ja käyttää luoviakin suojautumisstrategioita ja kokea tilanteessa ahdistusta, pelkoa ja häpeää. Toimijuuden ja uhriuden yhteen kietoutumisen voi ajatella kytkeytyvän nuorten verkossa kohtaamiin jännitteisiin. Jännitteisiin liittyy mahdollisuuksien ja riskien huomioiminen samaan aikaan ja tasapainoilu niiden välillä (Redden & Way 2017), jollaista nuoret myös tässä tutkimuksessa kuvasivat. Aiempien havaintojen (esim. Agosto & Abbas 2017; Berriman & Thomson 2014) tapaan myös tässä tutkimuksessa nuorten tarinoissa tasapainoiltiin seksuaaliseen vihjailuun liittyvien jännitteiden kanssa. Eritoten tunteiden ja päämäärien kuvaukset toivat näkyväksi verkkotilanteen jännitteet. Nuorten tarinoissa enemmistössä olivat hämmennyksen ja ahdistuksen tunteet sekä turvassa pysymisen päämäärä, vaikka samaan aikaan kuvattiin kiinnostusta ja mielihyvää saaduista kehuista ja päämääränä ihailun saamista. Pääasiassa niin julkinen keskustelu kuin tutkimuskin on keskittynyt verkon ja sosiaalisen median vaaroihin (Way & Redden 2017, 123–124), vaikka esiin on tuotu hyviäkin puolia kuten sitä, että verkko nuorten kasvuympäristönä voi positiivisella tavalla myös tukea nuoren identiteetin ja seksuaalisuuden kehitystä (esim. Valkenburg & Peter 2011). On kuitenkin turhan yksinkertaistavaa nähdä verkkoympäristö joko vapauttavana tai rajoittavana tai nähdä nuorten virtuaalikokemukset yksinomaan joko voimauttavina tai haavoittuvaisina (Milford 2015, 61–62). Nuorten tarinat pahimmista mahdollisista seksuaalisen häirinnän seurauksista vahvistivat ajatusta verkosta yhtenä nuorten keskeisistä informaaleista kasvuympäristöistä. Alusvaatekuvien leviämistä netissä hallitsemattomasti kuvattiin pahimmaksi kuviteltavissa olevaksi seuraukseksi. Seurausten ei nuorten näkökulmasta siis tarvitse siirtyä selkeästi ”offline-maailmaan” tai saada fyysisiä muotoja ollakseen tuhoisia. Toisaalta verkko kasvuympäristönä on dynaaminen ja muiden informaalien ja formaalien kasvuympäristöjen Estää, ilmiantaa, heruttaa vai petkuttaa? 167 kanssa monin tavoin päällekkäinen. Kaveripiiri, perhe, harrastukset ja koulu eivät ole verkkoympäristöstä ja siellä tapahtuvista häirintäkokemuksista irrallisia, ja tämä näkyi nuorten tarinoissa. Seksuaalinen häirintä verkossa on nuorille, jos ei arkipäivää, kuitenkin tuttua. Aikuisten, opettajien ja muiden nuorten kasvattajien tulee opastaa nuoria navigoimaan sellaisissakin ympäristöissä ja sosiaalisissa rakenteissa, jotka ovat aikuisille usein vieraita (boyd 2008, 137–138). Tiukka netinkäytön kontrollointi ja valvonta vaikuttavat tutkimusten perusteella olevan toimimattomia keinoja nuorten suojaamiseen seksuaaliselta häirinnältä verkossa (boyd 2008). Siksi perustiedot seksuaalisesta häirinnästä verkossa ja esimerkiksi nuorten keskinäisestä sexting-viestittelystä kuuluvat jokaisen kasvattajan ammatilliseen ja eettiseen työkalupakkiin. Vaikka nuorten verkkoturvataitojen vahvistaminen on tärkeä osa seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisyä, ei suojautumisstrategioita pidä mieltää autuaaksitekevänä keinona ongelman hävittämiseen. Suojautumisstrategiat eivät ole reseptejä, joilla häirintä voidaan hoitaa pois päiväjärjestyksestä (Aaltonen 2006, 49–50). Keskittymällä yksinomaan selviytymiskeinoihin vastuutetaan häirinnän kohteeksi joutuvia nuoria ja samalla hyväksytään verkon seksuaalinen häirintä vääjäämättömänä ilmiönä. Tällainen diskurssi saattaa syyllistää nuoria siitä, että he vetävät riskejä puoleensa. Samalla häirintää kohtaavat nuoret nähdään muita paheksuttavampina riippuen siitä, miten hyvin he suojautuvat vaaroja vastaan (Milford 2015, 63). Jämäkkyyden ja taitojen korostaminen voi kääntyä itseään vastaan, jos niistä tulee vaatimuksia, jotka kaikkien seksuaalisen häirinnän uhrien on täytettävä (Aaltonen 2006, 50). Vaikuttaa siltä, ettei keskittyminen pelkästään turvataitojen vahvistamiseen tietoa jakamalla ja vaaroista valistamalla ole tehokkain keino pitää nuoret suojassa seksuaaliselta häirinnältä verkossa. Nuoret ovat kehityksellisesti kokeilunhaluisia, uteliaita, uusista asioista kiinnostuneita ja siksi laajasta tietämyksestään huolimatta päätöksenteossaan usein harkitsemattomia (esim. Reyna & Farley 2006). Myös seksuaalisuuteen liittyvät kokeilut ovat tyypillisiä nuoruusiässä, eikä niiden toteuttaminen verkossakaan esimerkiksi sexting-viestittelyin ole tavatonta (Englander & McCoy 2018). Siksi yksinomaan monipuolinen tietämys suojautumiskeinoista, joka nuorilla vaikuttaa jo olevan, ei välttämättä tositilanteessa riitä. 168 Anna Nieminen, Armi Kurkikangas & Jari Eskola Kaikenlaiselta nuorten seksuaaliselta kaltoinkohtelulta suojaavat ennen kaikkea turvallinen ja vakaa vanhemmuus (Scoglio, Kraus, Saczynski, Jooma & Molnar 2019) sekä esimerkiksi nuoren ystävyyssuhteet (Finkelhor, Ormrod & Turner 2007). Laiminlyödyt tai vaille riittävää huolenpitoa jääneet nuoret ovat alttiimpia vaaroille myös verkossa kuin vakaammassa ympäristössä kasvaneet nuoret (esim. Dunkels ym. 2011, 11). Siksi yksin turvataitoihin tai suojautumisstrategioihin keskittyminen ei riitä. Nuorten seksuaaliseen häirintään liittyvän yhteiskunnallisen keskustelun odottaisi kääntyvän kohti pohdintaa laaja-alaisemmasta ennaltaehkäisystä. Seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisyssä tarvitaan kokonaisvaltaista ja ikätasoon sopivaa seksuaalikasvatusta, joka ottaa huomioon verkon yhtenä nuorten kasvuympäristöistä. Estää, ilmiantaa, heruttaa vai petkuttaa? 169 Lähteet Aaltonen, J. 2012. Turvataitoja nuorille – Opas sukupuolisen häirinnän ja seksuaalisen väkivallan ehkäisyyn. Opas 21, THL. Tampere. Aaltonen, S. 2006. Tytöt, pojat ja sukupuolinen häirintä. Helsinki: Yliopistopaino Aaltonen, S. 2011. Tytöt ja maine. Teoksessa K. Ojanen, H. Mulari & S. Aaltonen (toim.) Entäs tytöt - johdatus tyttötutkimukseen. Tampere: Vastapaino, 269–304. Agosto, D. & Abbas, J. 2017. “Don’t be dumb—that’s the rule I try to live by”: A closer look at older teens’ online privacy and safety attitudes. New Media & Society 19 (3), 347–365. Babchishin, K., Karl Hanson, R., & Hermann, C. 2011. The characteristics of online sex offenders: A meta-analysis. Sexual Abuse A Journal of Research and Treatment 23 (1), 92–123. Berriman, L. & Thomson, R. 2015. Spectacles of intimacy? Mapping the moral landscape of teenage social media. Journal of Youth Studies 18 (5), 583– 597. Bond, E. 2013. Mobile phones, risk and responsibility: Understanding children’s perceptions. Cyberpsychology: Journal of Psychosocial Research on Cyberspace 7 (1) boyd, d. 2008. Why youth (heart) social network sites: The role of networked publics in teenage social life. Teoksessa D. Buckingham (toim.) Youth, identity, and digital Media. Cambridge, MA: MIT Press, 1–26. boyd, d. 2014. It’s complicated: The social lives of networked teens. New Haven: Yale University Press. Coffey, J. & Farrugia, D. 2014. Unpacking the black box: The problem of agency in the sociology of youth. Journal of Youth Studies 17 (4), 461–474. Delevi, R. & Weisskirch, R. S. 2013. Personality factors as predictors of sexting. Computers in Human Behavior 29 (6), 2589-2594. Dunkels, E. 2008. Children’s strategies on the internet. Critical Studies in Education 49 (2), 171–184. Dunkels, E., Frånberg, G. & Hällgren, C. 2011. Young people and online risk. Teoksessa E. Dunkels, G. Frånberg & C. Hällgren (toim.) Youth culture and net culture: Online social practices. Hershey, PA: Infomation Science Reference, 1–16.