Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo

Ka in Smi no : Lähdin eljen luo AM/28 ADMIN Ma ian a oi us – RIITTA VAISMAA (28.2.2021) Ruo salaisen Ka in Smi no in (s. 1964) esikois omaani Lähdin eljen luo ampaisi he i ilmes y yään 2018 suu menes ykseen. Ny hu ja eos on lue a issa Ou i Mennan e inomaisena suomennoksena. Hu ja on ki jailijan auh ikin. Ruo sissa on ilmes yny jo kokonainen ilogia. Vi o upp med mo ilmes yi 2019 ja Sen o jag hem 2020. Keskimmäinen osa ulee suomeksi ensi uonna. T ilogias a on Ruo sissa ekeillä ele isiosa ja. Vauh ia seli änee se, e ä Smi no in esikoinen oli jo lähes almis, kun hän py ki Lundin yliopis on ki jailijakouluun. Hän luuli käsiki joi uksensa ole an ain oikeaa ki joi amis a edel ä ä ha joi elma, jolla saa oi py kiä opin oihin. On hienoa, e ä ma ginaalisemmille, ha aan asu uille seuduille sijoi u a ja niihin sy ä juu e kas a anee eokse kiinnos a a . Smi no in eos sijoi uu Väs e bo enin ja No bo enin ajaseudulle. Viime uonna ilmes yi niin ikään uo salaisen, osin suommalaissyn yisen Nina Wähän Suomen To nionlaaaksossa apah u a eos Pe in ö. Näillä eoksilla on mui akin yh ymäkoh ia: sisa us en suh ee , ko i äki al a, alkoholismi, pe heen isän kuolema, joka on lapsille ja muullekin pe heelle helpo us. Lähdin eljen luo on odellakin hu ja eos. Se on kauhea, jänni ä ä ja samalla sa kas isella a alla iheäs i humo is inen. Sil i se ei ole kauhea eikä jänni ä äkään si en, e ä kenenkään puoles a pi äisi pelä ä. Vähäeleisyys ko os aa ka mei a ja kaunii a asioi a. Lakonisen ilmaisun ki jailija ka soo saaneen muo onsa ja y minsä hänen ko iseudul aan Väs e bo enis a, jonne omaanin ku i eellinen smalånge in kylä sijoi uu. Nykyään ki jailija asuu Pi eåssa, pii imessä sano aisiin ki jan suomennoksessa. Siellä hän ha joi aa ois a amma iaan, joh aa puu a a aliike ä. Ki jailija ke oo unnis aneensa mu een ja in onaa ion kuullessaan äs e bo enilaisen P. O. Enq is in luke an omia muis elmiaan. Hän myös pi ää i selleen läheisinä To gny Lindg enin eoksia, jo ka uli a myös minun mieleeni omaania lukiessani. Kyläyh eisö, jossa kaikki un e a kaikki ja ie ä ä ois ensa ekemise , muis u aa paljon Lindg enin eos en paikkoja ja ihmisiä. Kyläyh eisöön lii yy sekä u elias a kkailu e ä sopuisa ohi ka sominen ja myös omalaa uinen oisis a huoleh iminen. Smi no in ilmaisu on hy in lyhy ä, a allaan ylyä. Pis e on ainoa älime kki. Iso ki jain on ain lauseen alussa, ei esim. ihmis en ai paikkojen nimissä ai muissakaan e isnimissä. Päähenkilön nimi Jana Kippo, kuuluu janakippo, näin kaikken muidenkin nime . Lisämaus een an aa janan eljen nimi b o . Ki jailija ke oo ällä ku as a ansa si ä, mil ä alueella puhu u kieli kuulos aa. Janakippo on läh eny kyläl ä nuo ena, ensin aidekouluun. Hänen elämäs ään ennen paluu a eljen luo ei juu ikaan ke o a. Janakippo ja b o kippo o a kaksose ja omaanin apah uma-aikaan ähän alle 40- uo iai a. Jana hakeu uu anhus en luona kie ä äksi ko ihoi ajaksi. Työhön o e aan kuka ahansa saadaan, koulu us a ei kysellä. Jana suh au uu ilahdu a an luo as i ko ia us ajan yöhönsä, mi ä oi pi ää ki jailijan kommen ina anhus en hoidon asoon. Jana ikkoo ie en sään öjä, aikka aikaa kuluu enemmän kuin olisi salli ua. Hän mm. kah i elee u ujen anhus en kanssa ja hoi aa kunnioi a as i kaksi kuoleman apaus a. Kun jana ke an ulee kie oksel aan, kollega kysyy, e ä e hän aan ehny mi ään ylimää äis ä. Jana ko aa yössä muu ama kuukausi si en meneh yneen ma ian. Kaikkeen lii yy ma ia. Ma ian ongelmaa janakin a koo kaiken muun ohella. Ma ia ja e enkin hänen kuolemansa on omaanin jänni ysmomen i. Ma ia oli kaikkien mies en, e enkin a a ujen mies en kanssa, hän jäi kaikkien mieleen, kie oi kaikki pikkuso mensa ympä ille. Ma ia oli naimisissa johnin kanssa, johon jana leimau uu ja ehkä ah oma aan akas uukin. Kaikkia aska u aa, kuka appoi ma ian ai ekikö ämä i semu han. John äi ää, e ä ma ia on janan ja b o in sisko. Ma ia on ollu myös b o in akas aja a , ikkonu ämän a iolii on ja kuolemallaan yö äissy eljen yö ömyy een ja alkoholismiin. Eni en ma ian kuolemassa kyläläisiä ja janaa aska u a a johnin ja b o in ooli . Jana e sii ma ias a yh äläisyyksiä i sensä ja eljen kanssa. Hän ei sinänsä ihme ele isänsä mahdollis a sy jähypppyä. Vaikka jokin ma iassa muis u aa kaksosia, kaikki ei kui enkaan unnu äsmää än. Ai an iime si uilla asia a keaa äysin yllä ä ään suun aan. Romaanin mi aan kaksos en lapsuus ja nuo uus kie y ä auki. Kumpikin on jo lapsena almis appamaan alkoholisoi uneen ja äki al aisen isän, aa on ku en ki jassa sano aan. Jana ei 13- uo iaana ihan onnis u, aikka alikko uppoaakin sy älle aa on mahaan. Tämä on janalle ha mi a a akaisku. Veli onnis uu 15- uo iaana lyömään lapiolla aa on kallon halki. Kuolema on kaikille suunna on helpo us. Lähden eljen luo ku aa ylisukupol is a äki al aa, alkoholismia, myös inses iä ja pedo iliaa sekä mies en al aa nais en ja las en yli. Val aa käy e ään usein uskonnon a jolla, ja uskonnolla e enkin kaksos en äi i kui aa las en pahoinpi elyn ja oma mus elmansa ja mus a silmänsä. Äidin älinpi ämä ömyys lapsis aan n uu pahal a. Toisaal a äi ikin oli aa on äki allan kohde. Äi i a i si aamulla kas oja pei ä ää hui ia ja au inkolaseja, aikka ei lapsiaan puolus anu kaan. Smi no ei sil i uomi se uskoa. Ki kko on le on paikka, missä käydään muulloinkin kuin suu ina pyhinä. Sinne myös jana jo lapsena osaa mennä su emaan aa on appamaa he os a. Jana saa johnil a ii ä än sel i yksen pai si ma ian kuolemas a myös yllä äen omas a aikeas a eini-iän kokemukses aan. A kimuis is a on pyyhki yny pois ii ä än pahoja asioi a. Jana on aiska u y önä kah een ke aan. Hän ole i molemmilla ke oilla olleen kyse aa os a. Hän on synny äny y ä en 15- uo iaana. Lapsi on anne u pois he i synny yksen jälkeen. Jana eh i an aa y ölle nimeksi diana, me säs yksen, kuun, synny yksen, nais en, illieläin en ja me sien jumala a . Ty ä en isä ei ehkä ollu kaan oma isä. Romaanin myö ä jana u us uu jo aikuiseen dianaan ja a sinkin ämän odennäköiseen isään. Jokaisella on kui enkin oma o uu ensa. Asia oi a olla oisinkin. Kaksose o a ollee pienes ä pi äen hy in läheise oisilleen, he äli ä ä oisis aan, o a ois ensa uki ja u a. Osi ain syy janan paluuseen kylälle on huoli eljes ä. Vaikka eli juo muis a äli ämä ä, jana y i ää au aa oimi amalla b o in ka kaisuhoi oon. Pian on joulu ja mui akin syi ä juhlia. Silloin kaikki juo a ; eihän b o ia oi sulkea ulkopuolelle. Suomennoksen on äy ynny olla Ou i Mennalle melkoinen ponni us. Upein a on, e ä loppu ulos on onnis unu . Smi no on sanonu : ”Jag ha u eckla e ege sp åk i mina omane som jag kalla ö kipposp åke .” Hän ke oo käy ä änsä seudun mu e a ke onnan maus eena. Mi en lukija oi suomeksi saada äs ä ku an? Kyse on kokonaisuudes a, ei yksi äisis ä sanois a. To nionlaaksos a ja Pe ä- Pohjolas a u u kläppi lapsen sijaan osin on sel äs i jälji e ä issä. Paikannime on suomennoksessa No bo enis a u us i suomeksi. Luulaja ja Uumaja ki joi e aan suomeksi yleensäkin näin, sen sijaan esim. Ylikainuu on useimmi en Ö e kalix, samoin kuin siis Pii ime on Pi eå. Paikannimien suomennos a hieman ihme elen, koska omaanin apah uma-alueella ei puhu a suomea eikä To nionlaaksen a oin meän kiel ä. Ai an lopussa käy ilmi, e ä kaksos en äidin äidinkieli on meän kieli. Vas a aikuisena jana huomaa, e ä äi i on aina ku sunu hän ä jaanaksi. U eliaana odo an jo Smi no in seu aa aa suomennos a. T ilogian kakkososassa oi nimen pe us eella, Vi o upp med mo , odo aa ma kaa meänmaalle. Ka in Smi no : Lähdin eljen luo (Jag o ne ill b o ). Suom. Ou i Menna. Tammi 2021. 294 Rii a Vaismaa on ki jallisuusk ii ikko