Merkillinen historiassa : perustuu virkaanastujaisluentoon 3.12.2014

This is an elec onic ep in o he o iginal a icle. This ep in may di e om he o iginal in pagina ion and ypog aphic de ail. Au ho (s): Ti le: Yea : Ve sion: Please ci e he o iginal e sion: All ma e ial supplied ia JYX is p o ec ed by copy igh and o he in ellec ual p ope y igh s, and duplica ion o sale o all o pa o any o he eposi o y collec ions is no pe mi ed, excep ha ma e ial may be duplica ed by you o you esea ch use o educa ional pu poses in elec onic o p in o m. You mus ob ain pe mission o any o he use. Elec onic o p in copies may no be o e ed, whe he o sale o o he wise o anyone who is no an au ho ised use . Me killinen his o iassa : pe us uu i kaanas ujaisluen oon 3.12.2014 Vilkuna, Kus aa Vilkuna, K. (2015). Me killinen his o iassa : pe us uu i kaanas ujaisluen oon 3.12.2014. J@ gonia, 13(26). h p:// esea ch.jyu. i/ja gonia/a ikkeli /ja gonia26_ ilkuna.pd 2015 54 J@RGONIA - ELEKTRONINEN JULKAISU ISSN 1459-305X © Helan u kija y 26/2015 h p://u n. i/URN:NBN: i:jyu-201512103965 Me killinen his o iassa Pe us uu i kaanas ujaisluen oon 3.12.2014 Kus aa H. J. Vilkuna Tul aessa 1710-lu ulle Ruo sin al akun a oli so inu lepäämä ä ja esu ssejaan sääs ämä ä kymmenen uoden ajan. Val ion kassa ammo i a yhjyy ään, jo en kaikki säädy pako e iin sodan kus an ajiksi. Tällä ke aa oli luo a a e o myös niille, jo ka a allises i eli ä k uunun kus annuksella. Niinpä keksi iin e äänlainen ikkaiden asa e o: ikkaa käy i ä pe uukkeja, jo en yhdy iin e o amaan pe uukin omis amis a. Vuonna 1712 ke ä yn e on ansios a iede ään, e ä oikeas aan jokaisella Tu un aka emian p o esso illa ja i kailijalla oli pe uukki, pai si eh o i Ande s P yssillä. Aka emian pal eluksessa ole is a ja sen äli ömässä pii issä elä is ä mies en pe uukkeja kan oi 15 henkilöä, mieslakeijoiden pe uukkeja yksi, nais en pe uukkeja 14 ja naispal elijoiden kaksi. (KA 7458: 6735.) Tämä me ki ykse ömäl ä aiku a a ie o a aa po in menneisyyden me killisyy een. A aime menneisyyden me ki yksellisyyden ymmä ämiseen o a siinä, e ä käsi ää, missä aikakauden maailma ja kul uu i milloinkin näky ä . Ymmä ämis ä seu aa ulkin a, oisin sanoen menneisyyden muu aminen ie eeksi eli his o iaksi. His o ia, e i yises i kul uu ihis o ia on pa haimmillaan, kun u ki aan me kkejä me ki ysyh eyksissään. Tämä edelly ää laaja-alais a his o ian un emus a ja kokonais al ais a analyysia pi källä aika älillä ja e aillen. (esim. Immonen oim. 1981; Vi anen 1987; Immonen & Leskelä-Kä ki oim. 2001; Vilkuna 2009, 306– 309.) Tiedepää äjä aa i a , e ä his o ioi sija on el ollinen u kimaan ainoas aan ä kei ä asioi a. He ke o a myös, mi ä ä keä asia o a . Heille pe uukki uskin on ä keä, mu a kul uu ihis o ioi sijalle si ä as oin on. Hänelle u kimuskoh eeksi kelpaa kaikki, ku en oudo eli me killise asia sinänsä ja e i yises i siksi, e ä ne poikkeuksina ja a anomaisuuksina ku aa a no maalia, epäno maalia, a kea, elämän apaa, sään öjä, his o ian kulkua jne. J@ gonia 26/2015 ISSN 1459-305X Kus aa H. J. Vilkuna: Me killinen his o iassa h p://u n. i/URN:NBN: i:jyu-201512103965 55 His o ioi sija kul uu i-ilmiön analysoijana ja ulki sijana p o osoi uu lukiessaan ja kuulleessaan mahdo omuuksia, ku en e ä a ki on yksinke ais a, aka eeminen maailma sisäänpäin lämpiä ä ja ylsä sekä humanis i lehmien nimien u kijoina äysin jou a ia. Lehdis össä on uo u julki kaikki edellä maini u näkökanna . Julkisuus elää keskus elus a ai oikeas aan sy ällisen keskus elun puu ees a. His o ioi sija ei ennä ä mukaan. Kul uu ihis o ioi sija on a allis akin hi aampi as aaja. Hän osallis uu keskus eluun as a yönsä eh yään ja keskus elun aikaa si en laka ua. Kosmologin ki joi amana suo as aan absoluu iseksi o uudeksi muu u a eesi a jen hämmäs y ä äs ä yksinke aisuudes a p o osoi, a ki kun edus aa kul uu in u kijalle osapuilleen kaikkea ja on kaikkea muu a kuin yksinke ais a. Päin as oin! A kis en ilmiöiden kul uu ise me ki ykse laajene a mi aama oman suu iksi. Pe uukin omis aminen on äs ä oi allisena esime kkinä. 1710-lu ulla pe uukkipää ö mäili ä oisiinsa a kisin ja pyhisin Tu un uomioki kon lähiympä is össä muu aman on in, kadun ja aukion alueella. Tu ussa oli kaikkiaan 146 pe uukkia, joiden omis ajis a al aosa asui samalla alueella (KA 7458: 6784; Ran a 1975, 446– 447). Se oli maailman keskipis e ja pa as paikka, mikäli uskomme, mi ä pe uukkipäinen yliopis on sih ee i Daniel Juslenius (1700) ke oi äi öski jassaan Aboa e us e no a – Vanha ja uusi Tu ku. Miksipä emme uskoisi. Ainakin se oli Suomen muodin keskus – yli kolmannes al akunnan i äisen osan pe uukkipäis ä asui äällä. Tu un uomioki kon lähiympä is ö i as oineen ja aka emian iloineen oli me killinen paikka, elegan ien eu ooppalais en kul uu i i aus en ää immäinen lai a-alue. Viehä ä ä muodi , ku en pe uukki, saa u i a Tu un, mu a ongelmiakin esiin yi: Tu ku ei e äny puoleensa muo ialan ihmisiä, ku en pe uukin ekijöi ä. 1700-lu un alussa suo as aan huude iin maailmalle, e ä Tu ussa kai a aan pe uukin ekijöi ä, pe uukki kun oli äl ämä ön s a ussymboli. Ha a sinne eksyny amma imies iih yi siellä uo a—kah a pi empään. Siksipä naise kin kelpasi a pe uukinpunojiksi. (KA KäO Tu ku 1706: 280–281; 1711: 11– 12, 41–45; 1712: 1–13; Ran a 1975, 445–447.) Ande s P yssin pe uuki omuus oli me killisin asia, joka hänes ä his o iaan jäi. Sii äkin huolima a e ä P yss pal eli aka emiaa 50 uoden ajan ollen kaunopuheisuuden p o esso ina 40 ja eh o ina sei semän uo a. Yh ään me killis ä ki jallis a uo e a hän ei saanu aikaiseksi, eipä hänellä ollu oppilai akaan. Tässä P yss ei e onnu joukos a, aan oli pe ä i no maali laji yyppinsä edus aja. P o esso in ei a innu ahke oida: ii i, kun oli paikalla ja hoi i luen onsa. Ande s P yss ei myöskään kiinnos unu p o esso eille a jo uis a palkanlisis ä, ku en p ebendaseu akunnis a, jois a ki kkohe ap o esso eille oli ie ys i ai aa. Vaikka sijaise hoi i a seu akun ia, ainakin ulo oli ke ä ä ä. Sellaises a i seään ikäloppuna jo 50- uo iaana pi äny P yss ei innos unu . Sen sijaan hän sai lisä uloja ki jas onhoidos a, joka eikin hänen aikansa. Tässä yössä hän näy i kyn ensä: kun kuningas Aadol F ed ik pis äy yi 1752 Tu ussa, sen yliopis ossa ja yliopis onki jas ossa, hän okaisi uo sia ja äidinkiel ään sekoi aen: ”Li e Büche !” Yhdessä suh eessa P yss e o ui joukos a ja oli suo as aan ou o. Hän näe onnis ui a ioi umaan kahdes i aa elisneidon kanssa, ensin Tu un ho ioikeuden asesso i J@ gonia 26/2015 ISSN 1459-305X Kus aa H. J. Vilkuna: Me killinen his o iassa h p://u n. i/URN:NBN: i:jyu-201512103965 56 Wallens ie nan y ä en Ca ha ina Cha lo an ja oisen ke an a ap esiden i Muns e hjelmin y ä en Bea an kanssa. (Elgens ie na 1931, 66; Nikula 1970, 326; Klinge 1987, 109, 132, 161–162, 183–184, 225–226, 232; Ko i uo i 2005a.) Tämä lähensi hän ä ja i kamieselii iä; elämän a a oli a yh ä laiska , yl äkylläise ja hienos unee . Ande s P yssin poja Samuel ja Olo ei ä isäs ään e onnee . Kahden yliopis ou alle eksyneen pojan ie eellise me ii i jäi ä ähäisiksi, aikka i ka uosia ke yi kummallekin kymmeniä. (Klinge 1987, 132–141, 183–187, 193–194, 225–237; Ko i uo i 2005c; Ko i uo i 2005d; Kajan o 2006, 803–804; U pilainen 2006, 804– 805.) Siksi he o a kin allan kiinnos a ia. Jumalan geome ias a äi elly ( äi ös osoi i, e ä maailma oli geome isen iisas i luo u) Samuel muu ui anhemmi en sai aalloiseksi, kuu oksi ja likipi äen sokeu ui. His o ianki joihin hän jäi lähinnä siksi, e ä hänelle eh iin onnis unu silmäleikkaus. Hän pe i isänsä i an – isänsä ansioilla; i an äy öä eh äessä ko os e iin, e ä Samuel oli ko onaan kas anu kiinni kaunopuheisuu een. Häne iede iin myös aa ima omaksi mieheksi. Vaa ima omuus ja polii isiin illanis ujaisiin osallis uminen epäilemä ä edis i ä u aa. Häne p omo oi iin Uppsalassa eologian oh o iksi ilman äi öski jaa ja nimi e iin Tu ussa eologian p o esso iksi. Yh ään eologian äi öski jaa hän ei ohjannu , mu a oli – ken ies juu i aa ima omuu ensa sekä laiskuu ensa ansios a – ehdolla Tu un hiippakunnan piispaksi. Häne nimi äin ase e iin sai aaksi anhukseksi ja juopah aneeksi eologian p o esso iksi unne una ki kkohe ana oiselle ehdokassijalle, jo a ensimmäiselle sijalle ase e u uli a mas i ali uksi. (Tengs öm 1836, 12, 17, 228, 277; Nikula 1971, 723; Klinge 1987, 132– 134, 141, 187, 193–194, 614, 680; Kajan o 2006, 803–804.) Olo puoles aan äi eli planee ojen adois a ja pää yi – ku en äi öski jan aihees a oi pää ellä – ju idiikan p o esso iksi. Molempien oikeuksien oh o iksi Uppsalassa ihi y Olo P yss ei p o esso ina ehny eikä ohjannu u kimus a, aikka samaan aikaan kollega ak i oi ui a u kijoina ja ohjaajina. Me ki ä impänä saa u uksena oi pi ää kuninkaan ie ailun yh eydessä uonna 1752 pide yä juhlapuhe a. Ope uksessa, joka lienee ieny suu en osan hänen yöajas aan, oli ilmeisiä puu ei a. Tämän akia P yssin luennolla jopa osoi e iin miel ä. E ään luennon aikana joukko ylioppilai a häi iköi, määki, öhki, kiekui ja kukkui aka emia alon e eissalissa. Luen osalissa muu ama alkoi lyödä ko ia, yksi pol aa öyhy ää piippuaan ja pa i kapusi leh e ille seisoen siellä päällään. Luen o oli keskey e ä ä. Aikanaan mielenosoi ajia angais iin, ja äi elysuma pu kau ui, kun seu aaja, ahke ampi ja e e ämpi Ma hias Calonius as ui i kaan 1780-lu ulla. (Tengs öm 1836, 12, 277; Elgens ie na 1931, 67; Nikula 1970, 333–334; Nikula 1971, 723; Klinge 1987, 133, 226, 475, 598, 680, 709; Ko i uo i 2005c; U pilainen 2006, 803–804.) Me killisen mi ä ömä Olo ja Samuel P yss oli a miel ynee yl äkylläiseen elämän apaan. Tähän ii aa ie o Olo in e eyden ilas a. Hän kä si elin asosai auksis a, uusus a ja kihdis ä. Ylellisyyden ja uhlaile an elämän a an sui siminen ulo e iin 1700-lu un alussa yh eiskunnan elii iin, ja sama kehi ys ja kui koko uosisadan. Ensimmäisiin ylellisyys e oihin kuulu as a pe uukin omis amises a ei enää 1700-lu un puolimaissa makse u e oa. Sen sijaan pe uukin käy ös ä J@ gonia 26/2015 ISSN 1459-305X Kus aa H. J. Vilkuna: Me killinen his o iassa h p://u n. i/URN:NBN: i:jyu-201512103965 57 makse iin puu e i e oa: pe uukki oli pi kään s a ussymboli. Olo in apauksessa pe uukin käy öön kiiho i myös ylenpal isen elämän a an seu aus: hänellä oli niskassaan ulehdus, jonka akia hänen oli ajel a a hiuksensa ja pei el ä ä häpeällinen uleh unu kalju pe uukilla. (Jahnsson 1906.) P yssi maksoi a ylellisyys e oja, minkä akia iede ään, e ä he islasi a iinaa, kulki a kä yin ja kiesein sekä nau i a kah ia, ee ä ja iiniä. (KA 7587: 285, 2858; 7630: 2223–2224; Ju a 1965, 129; Nikula 1971, 583–585.) Pe uukki, kah i ja iini oli a 1700-lu un yh eiskunnan s a ussymbolei a. Kah is a ki joi e iin, e ä se oli lääke, my kky ja yh eiskunnallisen appion pahin ilmen ymä. P yssien kal aise sää yläise puu e oi a päänsä ja kas onsa sekä kulki a kah iku suis a oisiin keimaillen sen sijaan, e ä olisi a ollee hyödyksi al akunnalle. Samalla a alla ki joi e iin alkoholis a, pai si e ä sii ä kynäil iin koko ajan. Si ä oli liikaa ai liian ähän, se lääki si ja u meli sekä suis i kansan u mioon. (Ju a 1965, 129; Vilkuna 2015, 11–13, 26–27, 46–48.) Olo ja Samuel P yss kas oi a ja kas a i a jälkikas unsa aa eliseen sekä aka eemis- eli is iseen elämän apaan. Sää yläise imi ä iiniä kuin siene läpi 1700-lu un hienoissa kalaaseissaan ja ka onkoissaan ja me elöi ä samalla, e ä iinasieppo ah as syöksee maan pe ika oon. Puna iini, alko iini, kuohu iini, booli, liköö i ja punssi eki ä juomises a hienos unu a niin, e ä suu is akaan mää is ä kukaan ei humal unu ku en ah as iinas aan. Huipulle alkoholin hienos uneessa käy össä ja a oissa nousi a upsee i , jo ka uskin sel ää päi ää näki ä , mu a halli si a kyllä juomalaulu ja juomapuhee sekä luki a ihaillen Ca l Michael Bellmanin bakkanaalisia unoja. (Mäkeläinen 1972, 117, 121–122; Vilkuna 2015, 90–95, 112– 113, 405, 445–449.) Samuelin pojis a jokunen uju au ui aka eemiseen maailmaan. Sen sijaan Olo in pojis a yksikään ei an au unu yliopis ou alle. Pa hai en näis ä menes yi Ande s Johan, joka e elehdi yään yliopis ossa kahdeksan uo iaas a 17- uo iaaksi pää yi upsee in u alle so imaan, juomaan ja laulamaan. (Tengs öm 1836, 238; Elgens ie na 1931, 67; Ko i uo i 2005b.) Ansiois aan häne aa eloi iin P y zinä, ja si emmin hän is ui lois a as i Tu un seu apii ielämän y imeen. P y zien elinpii issä Tu ussa aiku i 1800-lu un alussa eu ooppalais u a ja p öys äilemiseen kannus a a elämän apa. Ki enhei on päässä P y zien alos a oli P inkkala. Se oli 1800-lu un alussa Suomen hienoin ho elli a in ola, jossa Ruo sin ja Venäjän halli sija ie aili a . E i ei ä se ajau ui salaneu os-maahe a Knu on T oilille, jonka aikana se oli sää ysosie ee in keskus. (Nikula 1972, 86, 165–167, 471, 497, 509–512.) Siellä jä jes e iin maan pa haa kalaasi . Miksipä ei olisi jä jes e y, kun oli mi ä a jo a ja millä a joilla. Salaneu oksen kuollessa 1825 P inkkalan liina aa e a as ossa oli 160 pöy ä- ja 1560 lau asliinaa, kuusi äydellis ä posliinis a as ias oa, iisi ee- ja kah ias ias oa, sa oja i allisia posliinikuppeja, hopeisia ja kupa isia kah in-, kaakaon- ja eenkei imiä sekä pannuja ja kannuja. Viinikella is a löy yi enemmän iini- ja liköö ipulloja kuin ki jas os a ki joja. Viiniä ja liköö ei ä nau i iin upeis a laseis a, joi a oli yli 400 kappale a. Il aisin juopunee he a e äy yi ä bilja dihuoneeseen ai pelipöy ien ää elle pelaamaan ko ia. Ko eja salaneu oksen pesäs ä löy yi kaikkiaan 12 usinaa, J@ gonia 26/2015 ISSN 1459-305X Kus aa H. J. Vilkuna: Me killinen his o iassa h p://u n. i/URN:NBN: i:jyu-201512103965 58 ja niis ä eh y me kin ä ke oo oleellisen: ”o a enemmän ja ähemmän nes eiden ä elemiä!” (KA THO, aa elis en pe uki ja ; Vilkuna 2015, 80.) 1800-lu ulla yl äkylläisyyden näy ämises ä, p öys äilys ä, eh iin hy e. Kansal a si ä as oin odo e iin sääs ä äisyy ä. Kansan ja elii in äliin mah ui paljon: ko ia löi ä kaikki, bilja dia pelasi hy in ha a. Kansanomaisessa käy össä kah i yleis yi 1830- lu ul a läh ien, jolloin myös elii in punssi sai kansanomaisen muo onsa. Kah iin kaade u ki kas iina oli kah ipunssia. (Vilkuna 2015, 91–92, 445–449.) Elii iä ja kansaa yhdis i ä halu ilonpi oon ja suhde eläimiin. Siksipä on sano a a, e ä eläin en, he os en, hä kien ja lehmien nime o a his o iallises i kiinnos a a u kimuskohde. Ne ku aa a alueellisia kieli- ja kul uu isuh ei a, ke o a pakanallis en ajan ihmisnimis ä, seli ä ä nimeäjän ja nime yn älis ä kiin eää suhde a. Mielessään oi ha joi ella alussa maini ua me ki ys en ulkin aa. Se, e ä salaneu os on T oilin omis amis a yöhe osis a yksi oli nimel ään Bacchus, uskin aa ii suu empaa ulkinnallis a oi allus a. Vaan se onkin jänni ä ää, mis ä hä kien uo sin- ja suomenkielise nime K ei i (G e ), Pa ooni (Ba on), Ken aali (Gene al) ja Maju i (Majo ) sekä lehmien nime K ei i ä (G e inna), Ruh ina a (Fu s inna), Mamselli ja Ruus inna missäkin yh eydessä ies i ä . Nime e o i a ne sää yläiska jaksi, mu a ne oimi a samalla ka ne alismin älineinä. Tulkinnassa pääsee pi källe, kun ku i elee ilan een, jossa enki ai piika komen aa ja ku suu elukkaa palkanmaksajansa, pa ooni ja ken aalimaju i T oilin läsnä ollessa: ”Vedä Ken aali, edä!” ai ”P ui Pa ooni a , p ui!” A ki ei ole yksinke ais a, aka eeminen maailma ylsä eikä liioin eläimen nimi me ki ykse ön u kimusaihe. Ki joi aja on Suomen his o ian p o esso i Jy äskylän yliopis ossa. Läh ee Kansallisa kis o (KA). Tu un kämne inoikeuden pöy äki ja (KäO). Tu un ja Po in läänin läänin ilien osi eki ja . Tu un ho ioikeuden a kis on aa elis en pe uki ja (THO). Ki jallisuus Elgens ie na, Gus a u g. 1931. Den in oduce ade S enska adelns ä a a lo med illägg och ä else VI. S ockholm: P.A. No s ed & söne . J@ gonia 26/2015 ISSN 1459-305X Kus aa H. J. Vilkuna: Me killinen his o iassa h p://u n. i/URN:NBN: i:jyu-201512103965 59 Elgens ie na, Gus a u g. 1934. Den in oduce ade S enska adelns ä a a lo med illägg och ä else VIII. S ockholm: P.A. No s ed & söne . Immonen, Ka i oim. 1981. Mi ä kul uu ihis o ia on? Tu un yliopis o, his o ian lai os, julkaisuja 8. Tu ku: Tu un yliopis on his o ian lai os. Immonen, Ka i ja Maa i Leskelä-Kä ki oim. 2001. Kul uu ihis o ia – johda us u kimukseen. Tie olipas 175. Helsinki: Suomalaisen Ki jallisuuden Seu a. Jahnsson, Y jö. 1906. Ylellisyysase ukse Ruo sissa apauden ajalla. Helsinki. Juslenius, Daniel. 1700. Aboa e us e no a... [Aboae]: exc. Jo. Wallius. Ju a, Eina W. 1965: Tu ku 1700-lu ulla. Tu un sei semän uosisa aa. Tu un his o iallinen a kis o 18. Tu ku: Tu un his o iallinen yhdis ys, 116—146. Kajan o, Ii o. 2006. P yss, Samuel (1705 - 1779) eologian p o esso i, uomio o as i. Suomen kansallisbiog a ia 7. S udia biog aphica 3:7. Helsinki: Suomalaisen Ki jallisuuden seu a, 804—805. Klinge, Ma i. 1987. Helsingin yliopis o 1640—1990 I. Kuninkaallinen Tu un aka emia. Helsinki: Helsingin yliopis o ja O a a. Ko i uo i, Y jö. 2005a. Ylioppilasma ikkeli 1640–1852: Ande s P yss. h p://www.helsinki. i/ylioppilasma ikkeli/henkilo.php?id=3501 [Hae u 30.11.2015] Ko i uo i, Y jö. 2005b: Ylioppilasma ikkeli 1640–1852: Ande s Johan P y z. h p://www.helsinki. i/ylioppilasma ikkeli/henkilo.php?id=8176 [Hae u 30.11.2015] Ko i uo i, Y jö. 2005c. Ylioppilasma ikkeli 1640–1852: Olo P yss. h p://www.helsinki. i/ylioppilasma ikkeli/henkilo.php?id=5308 [Hae u 30.11.2015] Ko i uo i, Y jö. 2005d. Ylioppilasma ikkeli 1640–1852: Samuel P yss. h p://www.helsinki. i/ylioppilasma ikkeli/henkilo.php?id=5307 [Hae u 30.11.2015] Mäkeläinen, E a-Ch is ina. 1972. Sää yläis en seu aelämä ja apakul uu i 1700- lu un jälkipuoliskolla Tu ussa, Viapo issa ja Sa on ka anoalueella. His o iallisia Tu kimuksia 86. Helsinki: Suomen His o iallinen Seu a. Nikula, Osca . 1970. Tu un kaupungin his o ia 1721—1809. I. Tu ku. Nikula, Osca . 1971. Tu un kaupungin his o ia 1721—1809. II. Tu ku. Nikula, Osca . 1972. Tu un kaupungin his o ia 1809—1856. Tu ku. Ran a, Raimo. 1975. Tu un kaupungin his o ia 1600—1721. I. Tu ku. S ie nman, A. A. 1990 [1719]. Aboa li e a a. Tu un aka emian ki jallisuus. Suomennos Reijo Pi kä an a. Suomalaisen Ki jallisuuden Seu an Toimi uksia 518. Helsinki: Suomalaisen Ki jallisuuden Seu a. J@ gonia 26/2015 ISSN 1459-305X Kus aa H. J. Vilkuna: Me killinen his o iassa h p://u n. i/URN:NBN: i:jyu-201512103965 60 Tengs öm, Johan Jakob. 1836. Ch onologiska Fö eckninga och An eckninga ö e Finska uni e si e e s o dna p ocancelle e sam ö e acul e e nas medlemma och adjunc e , ån uni e si e e s s i else inemo dess and a sekula å . Helsing o s: G. O. Wasenius. U pilainen, E kki. 2006. P yss, Olo (1708—1785) lainopin p o esso i. Suomen kansallisbiog a ia 7. S udia biog aphica 3:7. Helsinki: Suomalaisen Ki jallisuuden seu a, 803—804. Vallinkoski, J. 1962–1966. Tu un aka emian äi öski ja I. Helsingin yliopis on ki jas on julkaisuja 30. Helsinki: Helsingin yliopis o. Vilkuna, Kus aa H. J. 2009. Neljä uumis a. Helsinki: Teos. Vilkuna, Kus aa H. J. 2015. Juoma eiden al akun a. Suomalais en känni ja kul uu i. Ki ka-sa ja 001. Helsinki: Teos. Vi anen, Keijo. 1987. Kul uu ihis o ia – ie kokonais al aiseen his o iaan. Annales uni e si a is Tu kuensis C60. Tu ku: Tu un yliopis o.