Kirja-arvio : Miikka Tamminen: Keskiajan hirviöt. Helsinki: Gaudeamus, 2021

This is a sel -a chi ed e sion o an o iginal a icle. This e sion may di e om he o iginal in pagina ion and ypog aphic de ails. Au ho (s): Ti le: Yea : Ve sion: Copy igh : Righ s: Righ s u l: Please ci e he o iginal e sion: CC BY-NC-ND 4.0 h ps://c ea i ecommons.o g/licenses/by-nc-nd/4.0/ Ki ja-a io : Miikka Tamminen: Keskiajan hi iö . Helsinki: Gaudeamus, 2021 © Keskiajan u kimuksen seu a Glossa y, 2022 Published e sion Ockens öm, Lau i Ockens öm, L. (2022). Ki ja-a io : Miikka Tamminen: Keskiajan hi iö . Helsinki: Gaudeamus, 2021. Mi a o , 22(1), 72-75. h ps://doi.o g/10.54334/mi a o . 22i1.122720 2022 Mi a o 1/22 (2022) eISSN 1457-2362 Glossa y - Keskiajan u kimuksen seu a / Sällskape ö medel ids o skning / Socie y o Medie al s udies in Finland h ps://jou nal. i/mi a o CC BY-NC-ND 4.0 Ki ja-a io / A book e iew Miikka Tamminen Keskiajan hi iö Helsinki: Gaudeamus, 2021. (Lau i Ockens öm) Lau i Ockens öm Jy äskylän yliopis o / Jy äskylä Uni e si y [email p o ec ed] ORCID: 0000-0002-5012-3100 To ci e his book- e iew: Lau i Ockens öm, “Ki ja-a io: Keskiajan hi iö , Miikka Tamminen”, Mi a o 1/22 (2022), 72–75. Mi a o 22:1 (2022) 72 Miikka Tamminen Keskiajan hi iö Helsinki: Gaudeamus, 2021. 262 s. Keskiajalla käsi ys luomakunnas a oli laaja, ja monia hi iöhahmoja, an iikin a uhahmoja ja epä a allisia ihmis o uja ku en koi ankuonolaisia pide iin odellisina ai ähin ään mahdollisina. Aka eeminen his o ian u kimus suh au ui pi kään a sin ähä ele äs i mieliku i uksellisia hi i- öi ä esi ele ään ki jallisuu een, joka leima iin osoi ukseksi keskiajalle yypillises ä aikaus- kos a ja oppima omuudes a. Aihepii in u kimus kehi yi aluksi aidehis o ian alalla, missä Rudol Wi kowe in u kimukse 1930–50-lu uilla1 sekä John Block F iedmanin The Mons ous Races in Medie al A and Though (1981) oli a u aa- uu a ia eoksia. 1900-lu un lopulla keskiajan hi iöiden u kimus ilkas ui myös muilla aloilla. Kiinnos uksen koh eena o a ollee e enkin bes i- aa i , joiden äli ämän eläinkäsi yksen u ki- muksessa on hyödynne y uusia lähes ymis a- poja esime kiksi sukupuolen u kimuksen alal a. Fokukseen o a noussee myös 1200-lu ul a alkaen yleis ynee , seu akun ien alis ukseen a koi e u didak isluon oise exemplum- eks i , joissa eläimille, a uolennoille ja ihmis yypeille anne iin symbolisia me ki yksiä (useimmi en nega ii isia, olihan a inoiden a koi us oimia a oi a ina esime kkeinä). Va sinkin eläin- ja a uolen oku as ojen u kimus on säilyny ilk- kaana myös aidehis o iassa. Miikka Tammisen Keskiajan hi iö on ensimmäinen suomenkielinen aiheeseen keski y ä ie oki ja. Kyseessä on ii is mu a suh eellisen ka a a suu elle yleisölle suunna u iede ä popula- isoi a eos, joka uu uusa onsa uoksi ansai see ulla a ioiduksi myös iedelehdessä. Teos jakau- uu ii een emaa iseen päälukuun. Ensimmäinen luku käsi elee hi iöiden alkupe ää koskenei a keskiaikaisia käsi yksiä. Toinen luku esi elee hi iöiden ulkoasua ja elin apoja. Kolme iimeis ä päälukua käsi ele ä hi iö eemaa uskonnon, poli iikan ja ie een yh eydessä. Teoksen hi iönäkemys on inklusii inen: mukaan on o e u suu i joukko enemmän ai ähem- män epä a allisia ihmis- ja eläinlajeja, ja hieman yllä äen myös kas eja ja ki iä. Eni en paino u a luonnon as aise ja poikkeuksellise yypi : e i lajien sekasikiö , ihmisen ja eläimen hyb idi sekä e ikoise ihmislaji , joil a esime kiksi puu ui jäseniä, joilla oli liikaa jäseniä, ai joiden jäsene oli a 1  Wi kowe in keskeise “hi iö u kimukse ” on koo u eokseen Rudol Wi kowe , Allego y and he Mig a ion o Symbols, London: Thames and Hudson 1977. Mi a o 22:1 (2022) 73 epä a allisessa jä jes yksessä. Mukaan on osin mah unu myös ähemmän hi iömäisiä apauksia. Tulkinnallises i eoksessa paino e aan hi iökäsi yksiin lii y ää epämää äisyy ä: epäsuh aise ja is isii oise olenno ei ä sopinee a anomaisiin ka ego ioihin, ne oli a anomalioi a ja i a io- naalisia uhkaku ia muu oin ha monisessa luomakunnassa. Hi iöhahmojen pe inne ä oikin pi ää apana käsi eellis ää un ema on a ja käsi ellä sen aiheu amia uhkia. Täl ä osin Tamminen seu aa Aby Wa bu giin palau u aa ulkin ape inne ä, jossa hi iöhahmojen syn y lii e ään p imi ii iseen apaan an aa aa allisille ilmiöille näky ä hahmo.2 Teoksen alkupuolella Tamminen a kas elee hi iöiksi nime yjä olio- ja eliö yyppejä keskiajan k is illisen maailmanseli yksen kon eks issa, jossa hi iö o ujen syn y yhdis e iin Raama uun pohjau u aan maailmanhis o iaan. Ki kkoisä Augus inus näki kaikki ki jallisuudessa esiin ynee mieliku i uksellise ihmis odu Aa amin jälkeläisinä ja osana Jumalan suunni elmallis a luomis- yö ä. Hi iö ulki iin luomis yön kie oon kas aneeksi si uhaa aksi. K is illisessä deba issa e i eläin- ja ihmis odu yypillises i mo alisoi iin: hi iömäisyys oi iin nähdä Jumalan angais uksena ai muuna osoi uksena synnis ä. E enkin pää ömyys ai monipäisyys oli a sel iä me kkejä seka- so os a ja epäjä jes ykses ä. Myös ihmisen ja eläimen hyb idi (jo ka oli a useimmi en an iikis a laina uja a uhahmoja) lii e iin yypillises i paheisiin. Samoin sukupuoli unees i ku a u naispuo- lise hi iöhahmo (joiden kohdalla keskiajan kul uu in misogyyninen segmen i lii i paheen ja synnin nimenomaan sukupuoleen) ja ihme odu ku a iin usein seksualisoidus i ja näh iin aa an me kkeinä. Keskiajan hi iöiden kolmas pääluku (Hi iö ja uskon o) käsi elee esime kiksi sekasikiöihin lii e yjä ennus uksia ja e i lajien asemaa k is illisessä maailmanjä jes yksessä. Keskiajalla käy iin aka ia eologisia keskus eluja maapallon as akkaisella puolella elä ien an ipodien olemassa- olos a ja pohdi iin, oliko koi ankuonolaisilla a ionaalinen sielu ja ulisiko niiden näin ollen kuulua lähe ys yön pii iin. Tämän suh een myös ki kon pii issä esiin yi a sin a a aka seisia ja suh eel- lisuuden ajua osoi anei a kan oja, jo ka paino i a ymmä ä äis ä suh au umis a mui a o uja koh aan. Teos oimiikin hy änä muis u uksena keskiajalla allinneiden näkemys en moninaisuu- des a ja sii ä, e ä myös keskiajalla esiin yi humaania su ai se aisuu a. Neljäs luku käsi elee pappiskuningas Johanneksen legendaa ja e kanee ki jan pää eemas a mui a lukuja e äämmälle. Pää ösluku (Hi iö ja iede) sijoi aa hi iökäsi ykse keskiajan oppineen keskus elun kon eks iin. Tammisen mukaan hi iö odu oi iin nähdä hypo eesina sii ä, mikä saa - oi olla mahdollis a Jumalan luomassa moneudessa. Esime kiksi ka og a iassa hi iö odu sijoi - ui a ka ojen ää ilaidoille, e äälle unne us a maailmas a. Hi iöhahmo oli a osa kaukomaihin lii e yjä, mieliku i us a ku ku a ia legendoja, joissa a u ja odellisuus ie oises ikin yh yi ä . Samalla ne oli a maailman mahdollisuuksien ku i us a. Kaukoma kailun lisään yessä an iikin ki jallisuuden äli ämiä ie oja e a iin äis ämä ä ha ain oihin, ja oisaal a ha ai ua py i iin ulki semaan hi iökäsi ys en alossa, ku en jo Wi kowe aikanaan esi i. Keskiajan hi iö uokin ansiokkaas i esiin myös uudelle ajalle ulo uneen ja kumon: ”hi iöpe inne” ei pää yny enes- sanssiin, aan ja kui elin oimaisena ielä 1500–1600-lu uilla. Uu een maailmaan ja Kaukoi ään suunnannee löy ö e keilijä ulki si a näkemiään eläinlajeja ja ihmisheimoja an iikis a pe iy y- 2  Pe i Vuojala, Pa hos o mel: Aby Wa bu g ja a ain un eiden aidehis o iaan, Jy äskylä: Jy äskylän yliopis o 1997, 77–79. Mi a o 22:1 (2022) 74 än, hi iöi ä ja ihmeo uksia sisäl ä ä maailmanku an pohjal a, minkä seu auksena Kolumbuskin koh asi Uudessa maailmassa ”sei eenejä”. Keskiajan hi iö on monimuo oinen ja ikas kaleidoskooppi keskiajan käsi yksiin luonnos a, ihmises ä ja yh eiskunnas a. Mukaan on ali u suu i mää ä eemoja, ja he ki äin eos hukkuu aineis onsa unsau een: kaikkia aihei a ei ehdi ä käsi ellä a kemmin, ja mone mielenkiin oise ja keskeise hi iöhahmo ai kokonaise kul uu ihis o iallise pe in ee si uu e aan muu amalla i kkeellä. Siksi onkin hieman ihme el ä ää, e ä eokseen on ali u unsaas i sisäl öä, joka ei a sinaises i lii y hi iöihin. Voisi hy in kyseenalais aa, onko iisaudes aan kuuluisia b ahmaa- neja ja gymnoso is eja (jo ka oli a yysises i no maaleja ihmisiä) jä ke ää käsi ellä ”hi iöinä”. Pappiskuningas Johanneksen legenda, jonka yh eys hi iö eemaan on hei e öinen, saa koh uu o- mas i ilaa. Myös ki e ja kas i aiku a a hieman keino ekoisel a lisäyksel ä – on a sin pi källe ole e ua puhua a allises a ki es ä ”hi iönä”, aikka ällä usko iinkin ole an epä a allisia ominai- suuksia. Keskiajan ki i- ja kas ioppais a olisi sen sijaan a peellis a ki joi aa i senäise ie oki ja . Valin ojen aus alla on odennäköises i ollu py kimys uoda eokseen suu a yleisöä kiinnos a ia näkökulmia, mu a oisaal a i se hi iöhahmois a olisi ii äny paljon mielenkiin ois a ke o a aa, joka on ny jääny eokses a pois. Kaiken kaikkiaan eos olisi hyö yny a kemmas a ajaamises a, jolloin monille ny lyhyes i si u uille hahmoille ja näiden kul uu ihis o ialliselle kehi ykselle olisi jääny enemmän pals a ilaa. Tu kijan näkökulmas a on myös hieman häi i se ää, e ä hi iöhahmojen keskeinen kon eks i – keskiajan ki jallinen kul uu i ja ki jallisuuden laji yypi – ei juu i ole eoksessa näky illä. Kansanpe in een pe o- ja hi iöhahmoja ei Keskiajan hi iöissä juu i ku a a, ellei ke aalleen maini ua G endeliä sellaiseksi laske a; ku a u hi iö o a pe äisin oppineis on ki jallisuudes a, joka sai innoi uksensa pääosin an iikis a. Pe in een ki jallise juu e uodaan eoksen alussa lyhyes i esiin, mu a eemaan pala aan ain ohimennen eoksen loppuosassa. He kin aiku aa sil ä kuin läh ee olisi ie oises i häi y e y: a kan läh een sijaan saa e aan puhua esime kiksi ”e ääs ä ans- kalaises a unos a”. Teos a ki joi e aessa ai oimi e aessa on ehkä ka so u, e ä aus ojen esille uominen puudu aisi niin ku su ua suu a yleisöä, mu a haluaisin uskoa, e ei ki jallisuus yyppien esi ely olisi lainkaan ähen äny ki jan e o oimaa. Vaikka a kaisu on ymmä e ä issä populaa i- ki joi amisen nyky aa imus en alossa, on joka apauksessa ha millis a, e ä koko ilmiön ehkä olennaisin pii e jää aillinaises i esi ellyksi. Toi on mukaan ja ko-osissa lukija pääsee pe eh y- mään myös bes iaa ien, ma kaki jallisuuden ai saa nojen maailmanku iin ja siihen, mi en näiden laji yyppien lainalaisuude , läh ee ja unk io sää eli ä hi iöku auksia. Teokses a löy yy pieniä eknisiä kehi yskoh ei a, jois a useimma o a helpos i ko ja a issa oiseen painokseen. Ku sii in käy ö aiku aa aih ele al a, ja nimi yskäy ännöissä on lie iä epäjohdonmukaisuuksia. Lukijalle oisi a a a, mi ä sijamuo oja käy e y la inankielise e mi o a , mis ä läh eis ä nimi ykse o a pe äisin, mikä on la inankielis en e mien suhde k eikkalaisiin läh eisiin ja mis ä kieles ä käännökse on iime kädessä eh y. Mukana on pieniä epä a kkuuk- sia ydinalueen ulkopuolella liiku aessa: esime kiksi an iikin ilmas o yöhyke eo iassa lauhkeiden yöhykkeiden älissä ei sijainnu al ame i, aan asuinkel o oman kuuma yöhyke. Toisinaan eemas a oiseen sii y ään hieman yllä äen, ja muu amin kohdin eos olisi oinu hyö yä oisenlaisis a aken eellisis a a kaisuis a. Tämä koskee myös kokonaisuu a: kaksi ensim- Mi a o 22:1 (2022) 75 mäis ä päälukua e ene ä jän e äs i, mu a kolme iimeis ä kä si ä lie äs ä koheesion puu ees a. Esime kiksi luku neljä (Hi iö ja poli iikka) ei käsi ele e i yisen a koin hi iöi ä eikä poli iikkaa aan keski yy Johanneksen legendaan, joka kuuluu enemmän legendaki jallisuuden kuin polii - isen disku ssin pii iin. On ymmä e ä ää, e ä popula isoinnissa ei ole halu u asi aa lukijaa keskiajan a sinaisilla polii isilla eo ioilla, jo ka ekijä is i e kien u kijana un ee a mas i hy in, mu a saman ilan olisi oinu käy ää myös i se hi iöiden laajempaan esi elyyn. Aja usleikkinä oi jäädä poh imaan, olisiko ki jan oinu jakaa emaa isiin kokonaisuuksiin keskeis en lähde- yhmien ku en bes iaa ien ja kaukomai a ku aa an mi abilia-ki jallisuuden mukaan, jolloin myös ki jallinen pe inne olisi pii yny esiin ähällä ai alla. Keskiajan hi iö a joaa mahdollisuuden sii yä si upolulle poh imaan kuinka keskiaikaa popula isoidaan ja popula isoin eja as aano e aan. Popula isoinni usein yliko os a a ja liioi ele- a seikkoja, joiden a ellaan esonoi an mediassa ja yleisössä. Tällöin ilmeisenä aa ana on, e ä ilmiö ä ei esi ellä omilla ehdoillaan, aan se assimiloidaan kulloisenkin odo usho ison in mukai- seksi. Lehdis ö a uu mielellään juu i näihin ko os uksiin ja muodos aa nii ä oman kä jis e yn ulkin ansa, joka oi olla äysin päin as ainen ki joi ajan alkupe äisen in en ion kanssa, ku en on näh y myös Tammisen ki jan apauksessa. Keskiajan popula isoin ien suh een ämä joh aa ha mil- lisen usein siihen, e ä ki joi ajien oikeansuun aisis a py kimyksis ä huolima a lehdis ö uo julkai- su esiin a alla, joka ain sy en ää pin ynei ä s e eo ypioi a pimeäs ä keskiajas a. Toisekseen niin museoken ällä kuin ie oki joissakin näy ää alli se an endi, e ei yleisöä asi e a liioilla ak oilla, aan ko os e aan sen sijaan a inallisuu a. Käy ännössä ” a inallisuus” a koi aa usein kiinnos a ien yksi yiskoh ien yliko os us a. Tällöin his o iallinen aus oi us ypis yy ku iosi ee ien lue eloksi, joka an aa ilmiös ä ja menneisyyden odellisuudes a inou uneen ku an. Kus an ajil a sopisikin oi oa en is ä enemmän ohkeu a ehdä myös suu emmalle yleisölle ak apohjais a, liioi elema on a ja kä jis ämä ön ä ie oki jallisuu a, jossa ilmiö ku a aan u kimuspohjaises i ja omilla ehdoillaan, ei nykyhe ken endejä mukaillen. Kun aihe on mielenkiin oinen ja ki joi aja asian un e a ku en Keskiajan hi iöiden apauksessa, saa aisi ämä jopa pa an aa myyn iä. Kokonaisuudessaan Keskiajan hi iö on onnis unu esikois ie oki ja, jonka lie ä puu ee ei ä himmennä eoksen ansioi a. Aiheensa puoles a eos on ä keä pääna aus, jonka oi hy in ku i ella houku ele an uusia lukijoi a his o ian ja keskiajan u kimuksen pa iin. Teos on py kiny uomaan keskiajan hi iökäsi ykse ähän päi ään ja ky keny ne pe us ellus i moniin ällä he kellä keskeisiin keskus eluihin so uma a kui enkaan liialliseen anak onismiin ai yleisön kosiskeluun. Keskiajan hi iöissä on laaja ja ka a a ki jallisuuslue elo, joka a joaa asias a kiinnos uneille mahdollisuuden pe eh yä a kemmin alan u kimukseen. E i yisen kunniamaininnan ansai se- a a ka loppu ii ee , jollaisia ie een popula isoinneissa ha emmin näkee. Tai o on kaunis ja selkeä, ja kau aal aan neli ä inen ku i us ha inaisen ikas ja iihdy ä ä. (Ku ien ajoi us ja alku- pe ä osin oisi a näkyä joko ku a eks eissä ai ku alue elossa.) Keskiajan hi iöiden jälkeen on hy ä jäädä odo amaan Tammisen lupaamaa ie oki jaa keskiajan yliluonnollisis a olennois a ja muiden ekijöiden eoksia keskiajan eläinuskomuksis a. Lau i Ockens öm, FT Jy äskylän yliopis o