Helvetistä Pöllölään : mielisairaalapotilaana 1930-luvulla

This is a sel -a chi ed e sion o an o iginal a icle. This e sion may di e om he o iginal in pagina ion and ypog aphic de ails. Au ho (s): Ti le: Yea : Ve sion: Copy igh : Righ s: Righ s u l: Please ci e he o iginal e sion: CC BY-NC-ND 4.0 h ps://c ea i ecommons.o g/licenses/by-nc-nd/4.0/ Hel e is ä Pöllölään : mielisai aalapo ilaana 1930-lu ulla © 2022 ki joi aja Published e sion Rissanen, Anu Rissanen, A. (2022). Hel e is ä Pöllölään : mielisai aalapo ilaana 1930-lu ulla. In S. Jän i, K. Heimonen, S. Kuu a, K. Maanmieli, & A. Rissanen (Eds.), Kokemuksia mielisai aalas a : muis oihin kai e unee ila (pp. 191-240). Suomalaisen Ki jallisuuden Seu a. Suomalaisen Ki jallisuuden Seu an oimi uksia, 1483. h ps://oa. inli . i/si e/books/e/10.21435/sks .1483/ 2022 190 anu issanen Hel e is ä Pöllölään – Mielisai aalapo ilaana 1930-lu ulla Anu Rissanen h ps://o cid.o g/0000-0003-4849-8752 Joulukuussa 1934 Pekan ko iin uli mies, joka ilmeises i sukulais en a us uksella alkoi kii ees i hopu aa aa ei a Pekan päälle, ei miehen au oonsa ja alkoi ”muilu amaan” Pekkaa: ”Koko peli un ui minus a sil ä kuin – – olisi pannu k iimun päähäni ja läh eny alu amaan kuin sonnimullia ma kkinoille.” (MKM 019.) Ma kan aikana Pekka a eli jou u ansa Tampe eelle Pi käniemen mielisai aalaan. A elu sai aalaan pää ymises ä pi i paikkansa, mu a Tampe eel a ma ka ja kui il aan as i, jolloin au okun a saapui Seinäjoella sijai se aan pii imielisai aalaan. (MKM 019–021.) Tässä lu ussa käsi elen his o ian u kimuksen keinoin yh ä Muis oja ja kokemuksia mielisai aalas a -muis oke uuaineis on 123-si uis a muis- elma eks iä, jonka oimi i a ke äykseen edesmenneen ki joi ajan sukulaise . Tu kin, mi en muis on ki joi aja koki mielisai aalan ele ynä ilana sekä millais a elämä hänen ke omansa mukaan mielisai aaloissa oli. Suojellakseni hänen yksi yisyy ään olen pseudonymisoinu häne ”Pekaksi” enkä maini se hänen a kkaa sai aala-aikaansa. Vaikka Pekan kuolemas a on kulunu mil ei 70 uo a, on ä keää suoja a myös hänen elossa ole ien sukulais ensa yksi yisyy ä. Hollan ilainen his o ioi sija An oon De Bae s (2009, 117–126) on odennu , e ä his o ian u kijoilla h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 191 on el ollisuus huoleh ia sii ä, e ä kuolleiden ihmisyy ä kunnioi e aan. Ja i Eilola (2017, 224) ki ey ää saman aja uksen ode essaan kuolleiden henkilöiden olleen iloineen ja su uineen olemassa ollei a ihmisiä, joilla on oikeus samaan yksi yisyy een kuin elä illäkin. Pekka oli po ilaana kahdessa pii imielisai aalassa uosina 1934–1937. Hän aiku aa ki joi uksensa pe us eella olleen pai si u elias usein myös suo asanainen, mikä käy ilmi hänen a as aan ha ainnoida ja ulki a sai- aalaympä is öä sekä po ilaiden ja henkilökunnan käy äy ymis ä. Pekan ki joi ukseen lii e yn, sukulaisen ki joi aman saa eki jeen mukaan hän ”ki joi i aina me kin öjä ihkoihin ja myös ki jei ä” (MKM 017). Ei ole iedossa, millaisia me kin öjä Pekka ihkoihinsa ki jasi, mu a on luon- e aa ulki a Pekan ki jaukse osaksi Suomessa 1800-lu un lopul a yleis- yny ä apaa ki ja a muis iin sään ja a kipäi äis en apah umien lisäksi myös yksi yisiä un oja sekä me ki yksellisiä apah umia. Nämä sekä sai aalassa ki ja u me kinnä lii ä ä Pekan päi äki jojen ki joi ami- sen ja kansanomaisen muis eluki joi amisen his o ian u kimukseen. His o ian u kimuksen lähdeaineis ona Pekan ki joi us on myös ego - dokumen i. Ki si Ke a uo en mukaan (2007, 15) his o ian u kija Rudol Dekke on mää i elly egodokumen in eks iksi, jossa ki joi aja ke oo omis a eois aan, aja uksis aan ja un eis aan. Egodokumen ien u ki- mus kohdis uu usein laajojen kansanke os en ki joi uksiin ja a jes a ke o iin eks eihin, joiden analysoinnin myö ä syn yy uusia näkökulmia aiemman his o ian u kimuksen innalle. (Kansanomaisen muis elu - ki joi uksen u kimukses a ks. esim. S a k 2006; päi äki jojen his o- ias a ks. esim. Ma kkola 2008; Kau anen 2009; Sjö & Leskelä-Kä ki 2020). Sai aalan seinien sisäpuolella Pekka ki joi i muu amia pos iko eja, kymmeniä ki jei ä sekä jopa ” iisi pi känpuoleis a aine a” Ha elmalan ylilääkä in lue a aksi. Koulu uksel aan Pekka oli maa alousopis on käyny ag ologi. Hän oli myös yh eiskunnallises i al eu unu ja oimi muun muassa kunnan al uus on jäsenenä sekä muissa kunnallisissa luo amus oimissa. (MKM 017–147.) Saa eki jeen aus oi ukses a sel iää, e ä syy Pekan jou umiseen sai aalaan lii yi hänen ja hänen sukulaisensa älille puhjenneeseen ii aan. Pekka myi sukulaiselleen omis amansa ilan ja sen pihapii in h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 192 anu issanen ilmeises i a koi uksenaan e siä i selleen ja aimolleen uusi ila. Tila- kaupa alkoi a kui enkin kadu aa niin anka as i, e ä miehen e eys ho jui. Oi eilun myö ä hän jou ui muun muassa jä ämään luo amus- oimensa. Myöhemmin ilakauppa pu e iin, mu a se lienee apah u- nu liian myöhään, sillä sukulais en äli jäi ä ihamielisiksi. Ilmeises i Pekan käy äy yminen muu ui niin hankalaksi, e ä häne oimi e iin mielisai aalaan. Pekan eks in pe us eella aiku aa sil ä, e ei Pekka un enu i seään sai aaksi, aan sai aalaan jou uminen oli hänes ä ää- yys, mikä heijas uu ki joi ukses a ka ke uu ena nii ä ahoja koh aan, jo ka oimi i a häne sai aalaan. (MKM 017; 019; 035.) Ensimmäisen sai aalajaksonsa Pekka oli Seinäjoen pii imielisai aa- lassa, jo a hän ki joi uksessaan ku suu Hel e iksi. Hän ie i sai aalassa noin kolme kuukau a 1930-lu un puoli älissä. Kaksi iikkoa sen jäl- keen, kun Pekka oli päässy Seinäjoel a, jou ui hän uudes aan sai aa- laan. Tällä ke aa häne kyydi iin Hämeenlinnaan Hämeen pii imieli- sai aalaan, joka unne aan myös Ha elmalan sai aalana. Pekka osin ku suu sai aalaa ”Pöllöläksi” – nimi ys, jo a hän o eaa myös sai aalan ympä is ön asukkaiden käy äneen. Ha elmalassa Pekka oli yli kaksi uo a. Kaikkiaan Pekka ke oo ie äneensä sai aaloissa 911 päi ää. (MKM 017–147.) Kunnallis en mielisai aaloiden, joihin Pekkakin jou ui, aken aminen 1900-lu un alku uosikymmeninä oli osa p osessia, joka käynnis yi Suo- messa kaupungeissa ensimmäisen eollis umisen aallon myö ä, ja joka maan i senäis ymisen myö ä sii yi maaseudulle 1920- ja 1930-lu uil la. Teollis umisen myö ä yleis yny palkka yö sekä ki kon aiemmin huoleh- iman sosiaalia un sii yminen kunnille muu i a aikaisemmin yh eisöl- lisyyden a aan aken unei a maalaisyh eisöjä ja niiden oimin a apoja. (Salo 1996, 56–60; Ahlbeck ja muu 2013; Pie ikäinen 2019.) Yh eis- kun a mode nisoi ui nopeas i, ja osana ä ä p osessia käy iin kii as- akin keskus elua kansalais en e eydes ä sekä sen me ki ykses ä al- iolle. Mielisai auksien ja mielisai aidenkoh elun his o iaa u kinu Pe e i Pie ikäinen ku aa kehi ys ä yh eiskun asuunni eluna, jossa kan- salaisia sopeu e iin eollis u an yh eiskunnan a peisiin. Tämä hallin a- ja suunni elupoli iikka heijas ui myös suomalaiseen mielisai aanhoi- oon ja psykia ian kehi ykseen. (Pie ikäinen 2020, 42–51.) Ku en Minna h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 193 Ha jula (2015, 116–127) o eaa, e eys ja puhdas pe imä näh iin yh enä i senäis yneen al ion koh alonkysymyksenä, jolloin yh eiskunnan e u mää i i yksilöiden eli kansalais en oikeuksia. Vuonna 1938 Suomeen oli akenne u kaikkiaan 14 pii imielisai aalaa, joissa oli lähes 5 000 sai- aansijaa (Hy önen 2008, 97). His o ian u kija muis in ja kokemuksen ää essä Tu kimus aus ani on his o ian u kimuksessa. Vali sin ke uuseen saa- punees a aineis os a u kimuskoh eekseni Pekan ki joi uksen, koska 1930-lukuun lii y ä, po ilaan i sensä uo ama suomalainen lähdema e- iaali on ha inais a. Sai aalois a ilmes yneissä lai oshis o iikeissa po i- laa jäi ä yypillises i ma ginaaliin (ks. esim. K aa a i & Vähä 1975; Vah- aselkä 1976.) Vas a 1990-lu ul a läh ien lai os en his o ias a ke o issa eoksissa po ilaa o a ullee esille sai aalan a kipäi ässä mukana ole i- na ak ii isina oimijoina esime kiksi ekemänsä yön kau a (ks. esim. Tuo inen 1999; 2009; Vi a 2021.) Myös ki jojen ku i uksessa ale iin käy ää enemmän po ilai a sisäl ä iä aloku ia en is en s aa is en ja elo omien osas ojen päi äsaleja, sai aala akennuksia ja yhjiä sai aala- käy ä iä ja po ilashuonei a ku aa ien aloku ien sijaan (Kuu a 2018). Ki si Tuohela a kas elee a ikkelissaan Sielun ja mielen sai aus (2015a) kolmea a hais a suomalais a psyykkises i sai as uneen ki joi amaa elä- mäke aa. Myös Tuohelan a ikkelissa sai as aminen kiinni yy sai au- den kokemiseen, mielisai aaloihin sekä niiden käy än öihin po ilaiden hoi amisessa. Tuohelan a ikkelin po ilas a ina ulo u a 1870-lu ul a 1930-lu ulle. Yksi Tuohelan u kimis a elämäke ois a on Aino Manne- in eos Vies i yös ä (1935), joka on ie ä äs i ensimmäinen julkais u suomenkielinen mielisai aalapo ilaan ke omus sai as amises a ja mieli- sai aalois a. 1 Myös Pekka ii aa ki joi uksessaan Manne in eokseen. 1 Manne ia aikaisemmin kokemuksis aan 1800-lu un mielisai aalassa oli a lehdis össä uo siksi ki - joi anee oimi aja P. O. Husbe g ja ki jailija Waldema Chu be g (Ach é 1991) sekä Heinä eden ki kkohe a Ka l Johan Lind, jonka ki ja kui enkin julkais iin as a uonna 1911 (Tuohela 2015b). Myös unissasaa naaja ja he ä ysliikkeenjoh aja Ma ia Åke blom käsi elee uonna 1920 ilmes yneessä omaelämäke assaan yksi yisessä Kammion mielisai aalassa ie ämäänsä aikaa (Pie ikäinen 2020.) h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 194 anu issanen Hän näki kokemuksessaan paljon samaa, mu a halusi sel äs i ko os aa omien kokemus ensa ole an kiel eisempiä (MKM 142). Tuohelan analy- soimia eks ejä yhdis ää sai auden a kas elu ja seli äminen uskonnolli- sen ii ekehyksen a ulla. Pekan eks issä uskon oa ei maini a, jo en se uo oisenlaisen näkökulman uskon oihin ky key y ien seli ysmallien innalle. Tuohelan käsi elemiä po ilas a inoi a ja Pekan ki joi us a sen sijaan yhdis ää halu ki joi aa omas a sai aala-ajas a ja niis ä kokemuk- sis a, jo ka nousi a me ki ä iksi. Mielisai aalapo ilaa siis ki joi i a kokemuksis aan jo a hain. Osa näis ä ki joi uksis a on säilyny mielisai aaloiden po ilaske omusa kis- oon allenne uissa ki jeissä, jo ka ei ä koskaan a oi anee koh ei aan. (Esim. HSA po ilaske omukse 1926–1989.) Osa po ilais a myös kä ki ki jei ään ja ki joi uksiaan sai aala-alueelle. Toimi aja Susan Heikkinen (2020) ke oo ja osin ku i elee eoksessaan Pullopos ia Seilin saa el a Lapinlahdessa, Pi käniemessä ja Seilissä po ilaana olleen Saima Rahko- sen a inan. Saima kuuluu molempiin edellä maini uihin yhmiin: hä- nen ki jei ään aka a ikoi iin koskaan nii ä pos i ama a, minkä lisäksi Seilin saa el a löy yi lasipulloihin kä ke yinä lappuja, joille Saima oli al- len anu muis ojaan elämäs ään, pe hees ään ja mielisai aala-ajas aan. Tässä lu ussa a kas elemani aineis o koos uu yli 120:s ä Pekan ki - joi amas a liuskas a sekä yhdes ä aineis on luo u aneen sukulaisen saa eki jees ä, joka aus oi aa Pekan a inaa. Pekan eks i pohjau uu sai aala-aikaan lii y iin muis oihin sekä sai aalassa ki joi e uihin muis iinpanoihin ja ki jeisiin. Lisäksi Pekka hyödyn ää ki joi uksessaan sai aaloiden uo amia i allisia asiaki joja eli uosike omuksia sekä ohjesään öjä, jo ka hän hankki sai aala-ajan pää y yä. Näin aus oi e u ki joi us on ke uuaineis ossa poikkeuksellinen. Pekan eks i e oaa suu- immas a osas a ke uuaineis oon saapuneis a eks eis ä siinä, e ä se on syn yny hänen omis a a peis aan ilman ohjaa ia kysymyksiä ( . Kansanedus ajana ja ope ajana oiminu Hilma Räsänen (1877–1955) julkaisi uonna 1932 eoksen He momme ja koh alomme, jossa hän ku asi omakoh aises i he mosai au aan. Teoksessaan Räsänen paino aa mieli- ja he mosai auksien e oa ja hän pe äänkuulu aa omia sai aaloi a neu ooseis a kä si- ille: ”He mosai aa pois mielisai aalois a, pois koko mielisai aala-alueen askau a as a ilmapii is ä! Sielullis i sai aa e eeseen ympä is öön”. (Räsänen 1932, 236–260. He mosai auksis a ja neu ooseis- a yleensä ja Suomessa ks. Pie ikäinen 2007; Pie ikäinen 2020.) h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 195 Po elli 2006, 59–62). Käy än Pekan uo amas a aineis os a nimi ys ä muis elma, muis eluki joi us ai käsiki joi us (ks. Pöysä 2015, 13–18). Seinäjoen sai aala-aikana Pekka ei pys yny ekemään muis iinpano- ja, sillä hänellä ei ollu paikkaa, missä hän olisi nii ä säily äny . Täl ä ajal a ki joi ukse o a muis in a aisia. (MKM 003; 021; 112.) Hämeen pii imielisai aalassa Pekka sen sijaan eki muis iinpanoja muun muassa wc-pape ille ja a allisille ki jeliuskoille. Lisäksi hän ki joi i paljon ki - jei ä, jois a osan hän lähe i i allis a ie ä henkilökunnan kau a. Osan ki jeis ä ja muis iinpanois a Pekan y ä e salakulje i a ulos sai aalas- a. (MKM 021; 047; 048; 144.) Pekka i sekin yllä yi, kuinka paljon eks- iä ke yi: ”Si en o in muis iinpanoni esille ja silloin minä hämmäs yin. Vaikka suu imman osan muis iinpanois ani ein ohuille WC liuskoille, oli nii ä ka unu kokonainen sylyksillinen. Paljon ki jei ä oli a aama - a. Jos kaikis a muis iinpanois ani olisi ähän o anu , olisi ämä puol a pi empi ikos omaani kuin ny .” (MKM 144.) Käsiki joi us kui enkin ka osi ajan saa ossa Pekan kuol ua 1950-lu un loppupuolella, kunnes se sa umal a löy yi ja sukulainen oimi i aineis on Muis oja ja kokemuk- sia mielisai aalas a -muis i ie oke äykseen. Moni asia ki joi uksessa ii aa siihen, e ä Pekka olisi halunnu jul- kais a ainakin osan eks is ään. Se aiku aa käsiki joi uksel a, ja a sin- kin alkupuolella ki joi us on niin jäsennel yä ja hio ua, e ä si ä lukiessa syn yy aiku elma, e ä Pekka elä eli mielessään sen julkaisemis a. Teks- iä hän edi oi aneen useaan ke aan pi kän ajanjakson kuluessa. Pekka ki joi i ai luul a ammin ki joi u i muis onsa puh aaksi ki joi us - koneella näh ä äs i 1940-lu ulla. Viimeisin uosiluku, joka osoi aa hä- nen palanneen muis eluki joi uksena pa iin on 1948. (MKM 039; 056.) Se, palasiko hän eks in pa iin ämän jälkeen, jää epäsel äksi. Ainakin iiden uoden ajan hän kui enkin muokkasi, oimi i ja jäsensi eks iä sekä ka u i ie oa sai aalan asiaki jois a. Myös koneki joi usliuskoja on paikoin ko ja u käsin ki joi e uilla lisäyksillä (esime kiksi MKM 022; 138). Ta kas ellessani Pekan muis eluki joi us a keski yn niihin osiin eks- is ä, joissa hän ki joi aa sai aalas a paikkana sekä sai aalan a jes a niin kuin hän sen koki. A ki, myös mielisai aalassa, on useimmi en ennus- e a aa ja jopa i ses ään sel ää. A kinen mielle ään ähempia oiseksi h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 196 anu issanen ja se pysyi esime kiksi his o ianki joi uksessa pi kään huomaama o- mana. His o ian u kimuksen ken ä laajeni a jen ja a kisen u kimiseen 1970-lu ul a alkaen niin ku su un uuden his o ian ja mik ohis o ian myö ä (esim. Ma kkola 1996; Finge oos & Pel onen 2006). A ki ei ole sama kaikille, aan si ä mää i ä ä ja ajaa a mone eunaehdo . Yksi ä keimmis ä mää i ä is ä ekijöis ä on a jen kokijan yysinen ympä is- ö eli se paikka, missä a kea ie e ään. A jen kokemiseen aiku a a myös ikä, amma i ja sosiaalinen aus a. (Enges, Mahlamäki & Vi anen 2015, 61–64.) Osas ojen po ilaille muodos ui myös jae ua piiloa kea2, joka sai aalassa usein y mi yi yön mukaan. Mielisai aalan sisällä on ele y hy in monenlaisia a kikokemuksia: lääkä eiden a ki e osi muun henkilökunnan a jes a, mu a myös saman osas on sisällä po ilaiden kokemukse a jes a aih eli a suu es i. Sai aalan a ki aken ui a o- as eikoille, sillä luonnollises i sekä henkilökunnan e ä po ilaiden älillä mu a myös henkilökunnan ja po ilaiden keskuudessa oli oma hie a - kiansa. Ta kas elen ässä lu ussa si ä, millaiseksi Pekka ku asi mielisai aalan a kisen elämän. Analysoin, millaisia ha ain oja hän eki sai aalas a paikkana ja ympä is önä sekä mi en hän ku aa sai aalan a kea ja päi ä- y miä. Käsi elen myös si ä, millaisiksi Pekka ku aa po ilaiden ja hen- kilökunnan älisiä suh ei a ja mi en nämä suh ee aiku i a sai aalan a keen. Lisäksi a kas elen Pekan ku auksia sai aaloissa käy e yis ä hoi- omuodois a ja niiden aiku uksis a. Analyysikeinonani on kon eks ualisoi a lähiluku sekä mik ohis o- iallinen e aile a u kimus. Tulki sen Pekan ki joi us a his o iassa ja e nologiassa paljon käy e yn an opologi Cli o d Gee zin iheän ku aa- misen ( hick desc ip ion) a ulla, joka myös py kii ymmä ä ään he me- neu iseen ku aukseen (Gee z 1973, 9–10). Lukiessani aineis oa kiin- ni in huomio a siihen, mi en apa, jolla luin Pekan ki joi us a, muu ui ke a ke an jälkeen yksi yiskoh aisemmaksi ja analyy isemmaksi (ks. Pöysä 2010 ja 2015). Esime kiksi Pekan ki joi aessa sai aaloissa 2 Piiloa ki mää i ellään a kielämäksi, joka on huomaama on a ja usein py i ään pi ämään henkilökoh- aisena ai ain muu amien henkilöiden ie ona. Sai aalassa po ilaa usein jakaan u a yhmiin, joihin kuulu ien ihmis en seu assa he yleensä py ki ä ie ämään yöl ä ja muil a aska eil a jääny ä a- paa-aikaa. (Ks. Enges, Mahlamäki & Vi anen 2015, 63.) h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 197 anne uis a hoidois a hänen esi ämänsä k i iikki a ken ui e i hoi omuo- dois a niiden o eu amiskäy än eisiin sekä henkilökunnan ai ama o- muu een ai julmuu een. Ki joi aessaan hoi o ilan eissa näkemis ään ja kuulemis aan julmuuksis a Pekka si oi hoi okäy än ee po ilaiden ja henkilökunnan sosiaalisiin suh eisiin. Lai oshis o iikeis a ja po ilaske - omuksis a3 aiemmin omaksumani ie o ni ou ui ähi ellen e aile an u kimuksen myö ä yh een Pekan muis eluke onnan kanssa (Rissanen 2018; Rissanen 2019a; Rissanen 2019b). Lähes ymis apani lii yy muis i ie o u kimukseen sekä iime aikoina lisään yneeseen kokemuksen his o ian u kimukseen. His o ioi sija Reinha Koselleckin ulkinnan mukaan kokemukse o a nykyhe kessä läsnä ole aa menneisyy ä, jonka apah umis a muodos uu uusi muis el- u kokemus (Koselleck 2004, 259–263). Aiemma kokemukse muodos- a a sekä yksilöllisiä e ä yh eisöllisiä ie o- ja me ki ys a an oja, joiden kau a nykyhe keä a kas ellaan. Kokemukse o a äli ynei ä p osesseja, jo ka muo aa a elämysmaailmaa esime kiksi kielen, kul uu ijä jes- elmien ja sosiaalis en suh eiden myö ä. Yksi äinen kokemus on sekä yksilölle e ä yh eisölle osa ja kumoa, ja kun se lii e ään aikaisempiin kokemuksiin, se mää i yy uudelleen. Vaikka Pekan kokemukse o a henkilökoh aisia, o a ne samalla sosiaalises i ja kul uu ises i aken u- nei a kiinni yen Pekan aus aan ja allinneeseen his o ialliseen he keen (Esim. Seesme i 2018, 13–14; Ki imäki 2019. Ks. myös Ko ka i a 2002.) Esime kiksi Pekan ke omuksessa aiemma posi ii ise kokemukse Sane an pa an olas a, jossa hän koki saaneensa asianmukais a hoi oa, aiku a a hänen myöhempiin kiel eisiin luonnehdin oihinsa mieli- sai aalois a.4 Ki si Tuohelan (2008, 30) a oin miellän kokemuksen p osessiksi, jonka kau a ihminen kiinni yy sosiaalisena subjek ina ympä öi ään maailmaan, kul uu iin ja kieleen. Kokemus a oi u kia esime kiksi 3 Tekeillä ole a äi ös u kimukseni keski yy suomalaisessa lai ospsykia iassa 1900-lu ulla käy e yihin hoi omuo oihin. Yh enä a kis oaineis onani o a aiemmin Siilinjä en pii imielisai aalan, myöhemmin Ha jamäen sai aalan po ilaske omukse , jois a hoi ojen käy ännön o eu us a on mahdollisuus u kia. 4 He mo- ja mieli au ien e ikoislääkä i Akseli Nikula pe us i 1920-lu un lopussa Helsinkiin Sane a- nimisen yksi yisen sai aalan, joka oli a koi e u lähinnä he mosai auksis a eli neu ooseis a kä si ille po ilaille. (Nikula-Baumann & Mäkelä 1983; Pie ikäinen 2020, 54.) h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 204 anu issanen mukaisuus, hän ei ollu sel illä ympä is ös ään ja e eh yi henkilöis ä. Mieliala aih eli a nopeas i ja jy käs i kiih ymykses ä hy än uulisuu- een. (Kaila 1935.) Myös Hämeenlinnan pii imielisai aalaan Pekka ki ja - iin demen ia senilis -diagnoosilla. Jossain aiheessa diagnoosi kui enkin muu e iin,9 sillä sinä uonna, jolloin Pekka ko iu e iin sai aalas a, on kyseisellä diagnoosilla pois e u ain yksi miespo ilas kuolleena. Ei ole iedossa, mikä Pekan diagnoosiksi jäi. (KA Lääkin öhalli us Ebg:13.) Pekan ki joi ama eks i on is i iidassa hänen saamansa diagnoosin k i ee ien kanssa. Pekan ki joi ukses a ei heijas u esime kiksi se, e ä hänen aja elukykynsä olisi aan unu . Myös muis in oimin a aiku aa e inomaisel a, sillä hän esi ää hy in a kkoja ja yksi yiskoh aisia ku- auksia esime kiksi po ilaiden ja henkilökunnan älisis ä apah umis a. Tämä a kkuus nos aa esiin lähdek ii isen kysymyksen, apah ui a ko ilan ee ja Pekan ak oina esi ämä asia odella sellaisina kuin hän ne muis aa ja esi ää. Muis i iedon käy ämiseen lii y ä ema iikka nousee eks in analysoinnissa keskiöön. Samalla on pohdi a a, minkä e an Pekka oimi i ki jeidensä ja muis iinpanojensa pohjal a syn yny ä muis eluki joi us a. Pekka jou ui, mielisai aaloiden käy än eiden mukaises i, ensin Seinä- joen sai aalan as aano o-osas olle. Vas aano o-osas o oli a yleensä hy in le o omia ja äänekkäi ä, ja Pekka sii e iinkin jo seu aa ana päi- änä auhallisemmalle osas olle, koska sekä lääkä i e ä osas onhoi aja a ioi a osas on olleen liian auha on ” anhalle miehelle”. Muu aman päi än jälkeen häne sii e iin jälleen uudelle osas olle, joka oli ielä edellis äkin auhallisempi. Molemmilla osas oilla oli suu ia kymmenen, jopa kahden ois a hengen huonei a ja ain pa i yhden hengen huone a. Myöhemmin Pekka sii e iin osas olle, jossa hän asui kolmen hengen huoneessa. (MKM 019–021, 030.) Pekka ko iu e iin kolmen kuukauden kulu ua Seinäjoen sai aalas a maaliskuun alkupuolella 1935. Häne sai aalaan oimi anu sukulainen oli nou amassa Pekkaa, mu a kyydi si häne oiseen pi äjään ilmeises i pe heen hallussa olleelle ilalle. Pekka lähe i ki jei ä ja soi i ko iin, 9 Po ilaiden diagnoosien muu aminen oli ha inais a, mu a si ä apah ui esime kiksi oi eiden ai po i- laan käy öksen muu uessa. h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 205 mu a kauna sukulais en älillä ja kui. Lopul a sukulainen sai e ään kauppiaan maaliskuun 1935 lopussa kulje amaan Pekkaa. Hänelle ei älläkään ke aa ke o u mää änpää ä, mu a luul a ammin hän a asi sen ma kan ede essä. Pekan ma ka ja kui Hämeen pii imielisai aalaan. (MKM 034–035.) Hämeen pii imielisai aalan aken aminen Hämeenlinnaan Vanajan kylään a mis ui uonna 1929. Sai aalan akennukse almis ui a uonna 1931, mu a ensimmäise po ilaa o e iin sisälle as a seu aa an uoden helmikuussa. Kaikkiaan sai aalassa oli Pekan siellä ollessa 234 pe ipaikkaa. (KA Lääkin öhalli us Ebg:13; Tö önen 1982, 22–48.) Hämeen pii imielisai aalassa Pekka oli noin kaksi ja puoli uo a. Suu in osa pii imielisai aaloiden po ilaspaikois a oli a koi e u kun- ien holhouksessa ole ille helppohoi oisille k oonikkopo ilaille, mu a sai aaloilla oli yleensä ainakin muu ama omassa hallinnassaan ole a sai aansija. Niille oi iin sijoi aa akuu is i sai as unei a po ilai a, joiden hoi okulu maksoi joko po ilas ai hänen sukulaisensa. Näin oli myös Seinäjoella sekä Hämeen pii imielisai aalassa (KA Lääkin öhalli us Ebg:13; Ran oja 1948.) Pekka sijoi e iin ällaiselle po ilaspaikalle, koska hän ke oo päi ämaksunsa olleen 27 ma kkaa. Kun ien lähe ämien po i laiden päi ämaksu oli 10 ma kkaa.10 (MKM 136–138.) Sai aanhoi ajille ja mielisai aanhoi ajille suunna uissa oppiki joissa (Neuman-Rahn & The man 1927; Kaila 1935; Kinnunen 1939) paino e - iin, e ä po ilas on o e a a as aan ys ä ällises i ja saapumiseen lii y ä oimenpi ee , esime kiksi aa eiden aih aminen sai aalan aa eisiin ja mahdollinen esineiden aka a ikoin i, oli suo i e a a hieno un eises i. E i yises i ko os e iin po ilaan puhdis uskylpyä, ensimmäis ä a e iaa sekä oman uo een me ki ys ä. Vielä 1930-lu ulla oli a anomais a, e ä po ilas a pide iin sai aalaan ulon jälkeen uo eessa jopa pa isen iik- koa. Ta oi eena oli po ilaan o u aminen sai aalan y miin ja apoihin sekä mahdollises i he ä ää po ilaan sai auden un oa. Hoi oideologian kulmaki iä oli, e ei kun ou uminen oi alkaa, jollei po ilas unnus anu sai as umis aan. Aino Manne ku aa eoksessaan puhdis uskylpyä am- meessa, jonne hän sai jopa uuankin (Manne 1935). Pekan ki joi uksen 10 Vuoden 2021 ahan a ossa summa o a 10,56 eu oa ja 3,91 eu oa. h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 206 anu issanen mukaan mikään näis ä ei hänen kohdallaan o eu unu . Hänellä ei ollu omaa pe iä eikä uokaa anne u – puhdis uskyl ys ä puhuma akaan. Lähe ä än lääkä in lähe ees ä, joka uli lii ää po ilaan sai auske o- mukseen, Pekka ei maini se sanaakaan. (MKM 020.) Sai aalaympä is ön a kkailija Pekan sai aalaympä is ön a kkailua oidaan ulki a olklo is i ja us- kon o ie eilijä Lau i Hongon elämis ilan ulkinnan a ulla. Hän jakaa ihmisen ympä is ön kokemisen o aaliseen, aiku a aan ja ha ai uun ympä is öön. To aalinen ympä is ö a koi aa Hongon ulkinnassa yy- sis ä kokonaisuu a, jossa ihmise elä ä , mu a jos a ain jollakin osalla on suo aa aiku us a heidän olemassaoloonsa. Toden ajakseen ämä ympä is ö aa ii ulkopuolisen u kijan. Vaiku a a ympä is ö koos uu niis ä ympä is ö ekijöis ä, jo ka joko ie oises i ai iedos ama a aiku - a a ihmiseen. Ha ai ussa ympä is össä ihminen on ak ii inen ja o aa ympä is ön hal uun esime kiksi luoki elemalla ja sanoi amalla si ä. (Honko 2013, 173–177; ks. myös Enges ja muu 2015, e i . 135–137.) Pekan ki joi uksessa ko os u a a sinkin kaksi jälkimmäis ä apaa. Vaiku a a ympä is ö koos ui kahdes a mielisai aalas a ja ha ai u ympä is ö niis ä osas ois a, joilla hän kulloinkin oli. Kä elyjensä yh eydessä Pekka eki ha ain oja ympä is ös ään ja sii- hen kuulu is a ihmisis ä. Muis eluki joi uksessaan Pekka ku aa Seinä- joen sai aala-alue a ja akennuksia useaan o eeseen. I se sai aala-alue sijai si män yme sän keskellä Seinäjoen annalla: ”Pää akennuksen edi - se, ai an sen lähellä, e eläisellä puolella i aa Seinäjoki soukkana, ko - kea- ja jy kkä an aisena. Pää akennuksen kohdalla on loi a koski ja esi i aa sy ällä uomassaan.” (MKM 023.) Sai aala akennuksia oli usei a: Seinäjoen hel e issä on mon a kaksike oksis a akennus a, on aina- kin yksi kolmeke oksinenkin. Yhdennellä ois a osas olla olles sani kuulin siellä pi emmän aikaa ollei en po ilai en, ylhäällä kahden- nessa ois a osas ossa ollei a po ilai a nimi e ä än ai aan asukeiksi. – –. Si ä ko as i ihme elin, kun ai aankin eli kahdennen ois a osas- h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 207 on ahakankainen pöy äliina oli yh äpaljon paika u ja pöy ään naula u kuin yhdennenkin ois a osas on. (MKM 024–025.) Seinäjoella Pekka kä i myös kä elemässä hoi ajan kanssa muiden ulkoil- lessa suu ena, jopa kahden osas on suu uisena joukkona. Pekka kä eli kahdes i suosikkihoi ajansa – Pekan silloisen osas on osas onhoi aja a- en – kanssa. Molempina ke oina he meni ä läheisiin kauppoihin. Nämä kä ely oli a Pekalle sel äs i mieluisia. Niis ä jäi sil i ka ke a muis o, koska Pekan mieles ä sai aalan lääkä i ei an anu hänelle a - peeksi ahaa os oksia a en. Tämän asian suh een olo oli a Ha elma- las sa pa emmin, koskapa ”Pöllölässä ollessani sain ahaa os oihini oman ha kin ani mukaan, joskus uli miinus akin, mu a sain luo oakin” (MKM 030). Aikaisemmassa elämässään a os e ulle ja luo e ulle ilan- omis ajalle ämä oli ä keää: läpi Pekan ki joi us en e äs mielisai aala- po ilaan elämän aakois a oli henkilökunnan osoi ama epäluo amus. Ha elmalassa Pekka sijoi e iin he i auhalliselle osas olle ja hän sai apaakä elyoikeuden. Vapaa-aikanaan11 mies sai ulla ja mennä sai aa- lassa mi en ah oi, kunhan löysi i selleen o en a aajan. Hän e asikin i seään kissaan: Minulla oli siis kissamainen asema. Eihän kissakaan i se o ea a aa, aan ky ää lähellä koska a aaja ulee ja sanoo: ’Miaau’. Si en äkkiä no keana li ah aa ulos, ai sisälle, aikka jalkain älis ä. Näin ollen oli minulla hy ä ilaisuus a kas ella niin po ilaiden kuin hoi- ajienkin elämää. (MKM 051.) Pekalla oli lopul a myös oma huone, jonka sisus us koos ui sängys ä, kahdes a uolis a, lipas os a, yöpöydäs ä ja jakka as a. Pekka kui enkin kulje i askaan ja kömpelös i ehdyn yöpöydän sekä jakka an salaa mui- hin huoneisiin, koska koki niiden ole an pienessä huoneessa ain iellä, sillä la iaa kiillo aessa nii ä äy yi sii ellä paikas a oiseen. (MKM 047.) Pekan saa u ama e ikoisasema näkyi myös siinä, e ä hänellä oli usein 11 Po ilaiden apaa-aika a koi aa aikaa, jolloin he ei ä yöskennellee yöhoidossa ai saanee mui a hoi omuo oja. h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 208 anu issanen kesäisin osas onhoi aja a en lu alla oikeus kä ellä sai aalan lähiym- pä is össä. Kä ely e kil ään hän usein oi kukkia osas on maljakoihin ympä öi il ä pelloil a. (MKM 048; 106.) Vapaakä elynsä aikana Pekka yleensä kie si Ha elmalan sai aalan pää akennus a. Kä ely e killään hän löysi sai aalan hoi ajien asuinhuo- neis a ja osas ojen ikkunois a ulos hei e yjä esinei ä. Yksi löydöis ä oli iinal a haise a pullo. Talon ie us al a löy yi myös ompelukoneiden neuloja ja sukkapuikkoja – esinei ä, jo ka sai aalassa olisi ullu säily ää luki ussa kaapissa. Pekka palau i osan esineis ä osas olle ai ulkoilu- pihassa olleille hoi ajille. Pekka ie i ulkona aikaa myös penkillä is uen ja kuunnellen osas oil a kan au u ia ääniä. Ku en muissakin sai aalois- sa, alimmassa ke oksessa sijai si a auha oma osas o eli ykköse . Sii- linjä ellä Ha jamäen sai aalan osas olääkä inä oiminu Lau a La ala ki joi i eokseensa Tuulien alo. Sai aalapäi äki ja (1964, 12–13) mie- lisai aalas a e a en si ä Dan en In e noon: ”Ja ääne si en. Tulee mie- leen Dan en In e no – – Olen jakanu nais en anhan sai aala akennuk- sen e i ke okse Dan en mukaan: In e no, Kii as uli, Tai as.” Mies en auha omal a osas ol a Pekka kuuli ”nau ua, laulua, ihellys ä, alla us- a, i kua ja ki ouksia. Siellä anssi iin, juos iin, hypi iin ja appeluakin y i e iin.” (MKM 030; 051–055; 102; 130.) Naispo ilai a Pekka un uu jopa hal eksineen. Hän ke oo nais en auha oman osas on kä ely - pihalla po ilaiden laulaneen i oja lauluja sekä elämöineen, hyppineen, anssineen ja nos elleen helmojaan. Pihalla oli myös ”noloja”, jo ka ain seisoi a ka sellen aidan aos a sai aalan ulkopuolis a maailmaa. Sai- aalan lääkä i ka soi apah umia ja Pekan mukaan o esi: ”Ei uollaisille oi yh ään mi ään.” Pekka i se ki joi aa he i pe ään: ”Olisi pa empi, jos sellaisille anna e aisiin sinihappoa, kun ke a pa an amaan ei pys y ä” (MKM 057.) Pekan kä ely e ke ulo ui a kesällä myös sai aalan maa ilalle, joka sijai si noin puolen kilome in päässä sai aala akennukses a. Ison i- lan omis ajana ja ag ologikoulu uksen saaneena miehenä hän a kkaili pai si pel oja ja iljelyksiä myös sai aalan yön ekijöi ä. Ki joi uksessaan Pekka selkeäs i an aa ymmä ää ie ä änsä ilan hoi amises a ja öiden ekemises ä enemmän kuin esime kiksi sai aalan ulko yönjoh aja. Hänen en inen iden i ee insä ilanomis ajana säilyi myös sai aalassa. h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 209 (MKM 055–057; 081; 102; 130.) Pekan kä ely ulo ui a myös kauem- mas sai aalas a Ha elmalan ha jua pi kin läheiselle ilalle, jonka aloa ja ka jaa hän ka seli (MKM 052). Koulu uksensa uoksi hän myös koki e oa ansa muis a osas on po ilais a, joi a hän pi i alempia oisena. Pekka iedos i e ikoisasemansa ja -koh elunsa, mu a hänelle ne ei ä ollee e uoikeuksia, aan jo ain, mikä kuuluikin hänelle. Pekan kokemus sai aalas a ja sen a jes a sekä hänen asemas aan yh eisössä peilau ui hänen aiempaan elämäänsä. Pekan aus a ison maa alon isän änä oli sai aalan hoi ohenkilökunnan iedossa. Pekka epäili, e ä hänen sukulaisensa oli soi anu sai aalan yli- lääkä ille ja ke onu Pekan henkilöhis o iaan lii y iä ie oja. Lääkä i oli nimi äin udellu Pekal a, eikö ämä ollu kin ko ipi äjässään oikein haka- mies12. (MKM 035.) Myös osas onhoi aja a oli ke an kysyny Pekal a, haluaisiko hän en isenä isän änä mennä asumaan ja yösken elemään sai aalan maa ilalle. Tä ä hän ei kui enkaan halunnu . Maa ilalla ei ollu yhden hengen huonei a, ie ailla olisi ollu sinne hieman pi empi ma - ka, ki jeiden saaminen oli hankalampaa ja sai aalan lääkä i kä i siellä ha oin. Lisäksi Pekka ki joi aa: ”Enhän siellä olisi paljonkaan oinu Pöllölän elämää u kia. Ainoas aan maa ilan elämää.” (MKM 111.) Tämä kommen i osoi aa, millaisena Pekka koki oolinsa mielisai aalassa: hän aiku aa olleen muiden po ilaiden ja al aosin henkilökunnankin yläpuolella; ulkopuolinen a kkailija, jonka eh ä änä oli huomioida, kommen oida ja ki ja a apah uma ja ää yyde muis iin. ”Mielisai aalassa ollaan kuin ain mielisai aalassa”13 Pekka ku aa ki joi uksessaan sai aalan a kea hy in a kas i. Päi ä koos ui a u iineis a, joi a i se asiassa ko os e iin mielisai aanhoidon ideologiassa ja koulu uksessa. Päi ä y min me ki ys ä paino e iin sekä mielisai aaloiden sai aanhoi ajille (Neuman-Rahn 1927) e ä mieli- sai aanhoi ajille (Kinnunen 1939) ki joi e uissa oppiki joissa. Myöhem- 12 Haka lienee ässä me ki yksessä ’kyky [ ehdä jo akin], olla mes a i jollakin alalla’ (Kieli oimis on sana- ki ja, s. . haka). 13 MKM 032. h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 210 anu issanen min pi kään Kellokosken pii imielisai aalan ylihoi ajana oiminu Lyyli Kinnunen ki joi aa: ”Tä kein ä on joka apauksessa, e ä päi äjä jes ys on säännöllis ä, on py i ä ä nouda amaan mää ä yjä ylösnousu-, uo- kailu- ja yöaikoja, jolloin po ilaa o u a äsmällisyy een” (Kinnunen 1939, 31). Päi ä y mi mielisai aaloissa oli hy in muu uma on ja s aa inen. Va sinaisia sään öjä sai aaloiden uo okausi y mis ä ei laadi u, mu a käy än ee muodos ui a sai aaloissa hy in samankal aisiksi. 14 Lyyli Kin- nusen eoksessa (1939, 31, 34) ode aan päi äjä jes ys en e i sai aaloissa ole an e ilaisia. Tämä joh ui niiden luon ees a eli sii ä, millaisia po ilai a sai aala pääsään öises i as aano i. Pii imielisai aaloissa, joissa po ilai- den hoi o pe us ui yö e apiaan, oli py i ä ä jä jes ämään yh enäinen yöpäi ä. Ha elmalassa kaikkien po ilaiden pi i iimeis ään puoli kuu- del a aamulla olla ylhäällä sängys ä ja aa ee pue una (MKM 064). Aamu ja kui po ilaiden suo i amalla aamusii ouksella ja pesulla. Kah des- i iikossa miespo ilaiden pa a ajel iin. Aamun a e ian jälkeen sii ouk- seen osallis unee po ilaa sai a aamu upakan. (MKM 028; 050; 099.) ”Toh o i K. uli S.W:n kanssa a alliselle kie okselleen. Suu in osa po ilais a oli poissa osas ol a, mi kä oli a ulkona pelloilla, mi kä käsi yö- huoneissa. Sisällä ole is a suu in osa oli päi äsalissa, 4–5 oli sängyssä”, ki joi aa Pekka osas onsa ke äises ä päi ä y mis ä. (MKM 065.) Po i - laiden päi ä kului a joko ulko öissä, sisä öissä osas olla ai käsi öissä. Päi äsaleihin jäi ä yleensä po ilaa , jo ka ei ä osallis unee öihin. Sängyssä oli a po ilaa , joiden kun o oli huono esime kiksi somaa - isen sai auden seu auksena. Joskus po ilas jou ui uo eeseen myös angais uksena huonos a käy ökses ä ai niskoi elus a. Näin kä i myös Ha elma lassa, jossa Pekan kanssa iidelly mies jou ui uo okaudeksi makuu ukseen. Pekka osin epäili, e ei se ollu miehelle mikään an- gais us, kun ämä sai lukea ja pii ää uo eessa ollessaan. (MKM 079– 080; osas ojen y mis ä ja po ilaiden päi än jakso ukses a yleises i ks. Kinnunen 1939, 31–40.) 14 Mielisai aaloiden ja ube kuloosipa an oloiden käy än ee o a hy in e a a issa oisiinsa. Molemma oli a sulje uja ja hy in hie a kkisia lai oksia, joissa alli si anka a ku i ja po ilaiden elämää ajoi e iin. Päi ä y mi ois ui samanlaisena päi äs ä oiseen. Molemmissa kä ely e ke muodos i a po ilaille ä keän kanssakäymisen muodon. (Hakosalo 2021; ks. myös Läh eenmäki 2000.) h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 211 Ha elmalassa ulkona aikaa ie änee po ilaa sekä yössä ollee po i- laa uli a akaisin sai aalaan kello 16, minkä jälkeen nau i iin illalli- nen. Po ilaiden uli olla uo eessa sekä kesäisin e ä al isin jo kello 17. Tämä oli Pekas a kauheaa. Va sinkin al ella se oli aikeaa, sillä alo himmenne iin eikä uo eissa nähny edes lukea. Lisäksi oli aikeaa ie- ää, paljonko kello oli. Pekan huoneeseen ei al isin pais anu au inko, mu a kesällä hän pys yi ekemään huoneeseensa au inkokellon. Pekka leikkasi ikkunapape is a pieniä liuskoja, jo ka hän ase i huoneensa sei- nälle sille kohdalle, mihin au inko kunakin kellonlyömänä pais oi. Lius- ka hän ä jäsi ih eiksi, jo a ne ei ä e o uisi saman ä ises ä seinäs ä. Tä ä kelloa Pekka pys yi kesäil aisin seu aamaan ja pysymään omien sanojensa mukaan suunnilleen sel illä ajois a. (MKM 075; 106.) Pekka uo esille myös sen, e ei Seinäjoella osas oilla ollu almanak- kaa, jos a po ilaa olisi a oinee seu a a päi ien kulumis a. Vaikka po i- laiden ajanseu an a oli näin eh y äysin mahdo omaksi, saa oi lääkä i sil i kysyä po ilail a, mikä iikonpäi ä oli. Ajan kulumisen ja iikon- päi ien seu aaminen oli aikeaa myös siksi, e ä osas oille ei myöskään ullu yhden yh ä sanomaleh eä. Ruuas akaan ei oinu iikonpäi iä e o aa, sillä se Pekan mieles ä oli samaa sekä a kena e ä pyhänä. Pekka ihme elikin, pysyisi ä kö lääkä i päi ien asalla, jos heillä ei olisi ka- len e ia, ja o eaa kyynises i, ei ä kö mielisai aalan lääkä i ymmä ä almanakkojen me ki ys ä: ”Jos oh o i – – ai mikä oh o i ahansa olisi kuukaudenkin niin, e ei hänellä olisi minkäänlais a almanakkaa eikä ulisi mi ään leh iä, niin kyllä päi ä menisi ä sekaisin, niin oh o i kuin onkin. Eikö mielisai aalain lääkä i ä ä ymmä ä?” Pekka käy ää äs ä ki joi ukses a o sikkoa ”Tylsis y ämisopis a”. (MKM 031.) Puh aus oli puoli uokaa Pekan ki joi uksessa maini aan usein osas ojen aamuinen sii oaminen, johon suu in osa po ilais a osallis ui. Myös upakoin i oli yh eis ä jae ua aikaa, joka osin oli sido u yön ekemiseen (MKM 099). Usein sai aa- lan hoi aja pol i a yöaikana: h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 212 anu issanen Se kii eellinen aamusii ouksen aika oli hoi ajille kaikkein apaam- paa aikaa, ei ollu pelkoa oh o is a, eikä osas onhoi aja a kaan ol- lu läsnä. Il ayös ä aas pol a a mieshoi aja pol eli a ko as i, mu a lakkasi a ajoissa ennenkuin kie ä ä yöylihoi aja a , se pi kä ja anha an a uli osas olle. Ihme elin mones i, e ei hän un e- nu upakan hajua, ai eikö pi äny äliä. (MKM 028.) Myös ennen lääkä inkie oa osas olla sii o iin kii eellä: ”Oli kie osaika ulossa. Osas oa sii o iin hikipäässä ja kainalonalus a mä kinä” (MKM 062). Osansa sii oamises a sai a myös mielisai aalassa yöskennellee ha joi elija . Pekka ke oo e ään naispuolisen ha joi elijan sanoneen Pöllölässä: ”Kyllä minä sii oamaan muuallakin olisin oppinu , ei minun si ä a en olisi a innu mielisai aalaan ulla, mu a en ienny mi ä äällä ope e aan.” Pekka pi i kyseis ä ha joi elijaa luon eensa puoles a ”sai aanhoi ajaksi sopi ana”. (MKM 143.) Kesällä 1935 Tampe een piispa Aleksi Leh onen oli ulossa ie ailulle Pöllölään. A o al aisen ie aan saapuminen mullis i he keksi sai aalan a jen ja oi esille ie asko euden. Pekan mukaan iikolla siis i iin, kiil- lo e iin ja puhdis e iin sai aalan osas oja. Niillä osas oilla, jolla pa ja ja yyny oli a äy e y ukiilla, lai e iin ohuiden pa jojen päälle kaksi pei ehuopaa, ja kun yyny ielä kohennel iin hy in, näy i uode ”ko- meal a”. Pekan mieles ä uo eis a ja paikkojen kiil ämises ä pide iin suu empaa huol a kuin i se po ilais a, jo a sai aalas a olisi ulkopuolisel- le jääny hy ä ku a. Piispa ei kui enkaan päässy ulemaan so i una päi änä, jo en kaikki sai a olla jänni yksessä koko iikon. Po ilaiden aa ee aihde iin a anomaisen ke an sijas a kahdes i iikossa ja ”piispan ul ua aje iin po ilaa käsi yöhuoneisiin ja pihalle, mikäli suin- kin mahdollis a, muka öihin, ja piispalle näy e iin komei a uo ei a ja kiillo e uja la ioi a”. (MKM 042–043.) Pekan ha ainno osas ojen puunaamises a ja puh auden me ki yk - ses ä aiku a a olleen suomalaisen mielisai aala- ja muun lai oselä- män pe usläh ökoh a. Ymmä e ä äs i puh auden aa imus ko os ui sai aaloissa, a sinkin, jos niissä oli hoide a ana ube kuloosipo ilai a. Toisaal a puh aus ja siis eys akiinnu i a mielisai aalan hie a kkis a a - kea, jolloin ne oidaan nähdä osana mielisai aaloissa aali ua hallinnan h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 213 kul uu ia. Sosiaalian opologi Ma y Douglasin (1966/2002) ulkinnan mukaan epäsiis eys oli no maalis a poikkea a anomalia, joka oi iin pois aa ja jä jes ys palau aa sii oamalla (Rissanen 2019b). Hygieenisyys uli 1900-lu un alku uosikymmeninä osaksi suomalais a asumisihan- ne a. (Saa ikangas 2002, 39–124.) Mielisai aala uokaa Pekka moi ii a sinkin Seinäjoella ihme el ä än huonoksi, aikka sekä Neuman-Rahn (1927, 201–203) e ä Kinnunen (1939, 34–36) paino a a oppiki joissaan sekä a innon e ä i se uokailu- he ken me ki ys ä mielisai aalassa. Ruuan uli olla so elias a, hy in almis e ua ja sopi an lämpöis ä, minkä lisäksi annoskokojen uli olla ii ä än suu ia. Akuu is i sai as uneiden uli saada a i se aa mu a helpos i sula aa uokaa, joka ei saanu olla liian maus e ua, jo ei se kiiho aisi po ilaiden elimis öä ja si en po ilas a i seään. Kaikkien uli saada unsaas i oi a, mai oa, ihanneksia ja hedelmiä. Näin ei ainakaan Pekan muis eluki joi uksen mukaan kummassa - kaan sai aalassa ollu . Leipä haisi unkkaan uneel a. Ruoka oli yksipuo- lis a, ja Ha elmalassa se oli lisäksi e i äin suolais a ja as ais a. Seinä- joella mai oa kulje e iin uos uneilla as ioilla, jois a mai oon a ui audan maku. Kun Pekka huomau i maus a, as asi e äs hoi aja uu- miin a i se an au aa. Myöhemmin Pekka kuuli myös hoi ajien uuan olleen huonoa. Po ilaa haki a uuan osas oille ja kulje i a as ia uo- kailun pää y yä kei iölle. Ruokaillessa käy e iin ain lusikkaa ja so - mia. (MKM 032–033; 106.) Tämä oli yleinen apa mielisai aaloissa ielä 1950-lu ulle saakka, sillä a sinkin le o omilla osas oilla haa ukkaa ja eis ä pide iin u allisuus iskinä. Ha elmalassa uoka oli kui enkin hieman pa empaa ja monipuoli- sempaa kuin Seinäjoella. Aamiaiseksi oli aina kau a yynilien ä, jossa osin ei Pekan ke oman mukaan ollu paljonkaan yynejä. Pe una puoles aan oli a laadul aan hy iä jopa en isen maan iljelijän mieles ä. Silloin ällöin uokana oli kalaa, mu a se oli aina hy in suolais a. Kala- uua koos ui a suolasilakois a, jo ka älillä oli a joko kei e yjä ai hii- lellä paahde uja, ai lahnas a, joka ko an suolauksenkin jälkeen oli ”na- han alla siin yny ä”. Myös ”hampuusimakka a” oli ah as i suola ua. Syksyisin a e ialla saa oi olla omaa ia ja ku kkua. Jälki uuis a Pekka maini see oman puu a han hedelmä ai apa pe eis a kei e yn löysän h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 220 anu issanen i, a ui ha joi elija kiinni po ilaaseen ja painoi häne alleen la iaan. Hän myös löi po ilas a sydämen kohdalle. Väki al a pää yi ha joi elijan o eamukseen: ”Ohhoh – oikein hiki uli.” Minkäänlais a an eeksipyyn- öä po ilaalle ei esi e y, mu a ilmeises i ylilääkä i an oi ha joi elijalle muis u uksen Pekan ki joi e ua hänelle ki jeen asias a. (MKM 026–027.) Pekan mieleen jäi e i äin oimakkaas i se, kun hänen saapuessaan sai aalaan hänen ihkiso muksensa o e iin sai aalan hal uun: Sekin on hy in mielisai aalan apoja ja eklemen ejä ku aa aa, kun po ilaan so mes a ihkiso muskin yös e ään. Eihän kuolleen kaan so mes a aina so mus a o e a, aan anne aan iedä mennes sään hau aan. Seinäjoellahan minunkin so mes ani ihkiso muk seni pois o e iin, jonka aimoni sanoi akkau ensa me kiksi an a - neensa. Kaikki uollainen o aminen, ku en kaikki muukin niissä, on a a on a luon okappaleen asemaan painamis a ja mielenmasen a- mis a. Ei sellaisella kenenkään mielisai aan miel ä pa anne a ja apaa mies pi äisi sellais a lie emmin sanoen kunniansa, ihmis- a onsa ja oikeuksiensa suu ena loukkauksena. (MKM 059.) Ma i Kailan sai aanhoi aja a ille suunna ussa oppiki jassa maini aan, e ei seka a po ilas saa pi ää ko uja, koskapa hän i se ai oise po ilaa oi a ne hä i ää, mis ä Kailan mukaan aina koi uu ikä yyksiä (Kai- la 1935, 109). On luul a aa, e ä Seinäjoella so mukse , ko u ja muu henkilökoh aise esinee aka a ikoi iin kaikil a po ilail a yh enäisen käy ännön uoksi. Pekka koki so muksen aka a ikoinnin ää immäi- sen alis a ana. Edellä ku a u käy än ee o a 1960-lu ulla yhdys al alais a mielisai- aalaa e nog a ises i u kineen sosiologi E ing Go manin mukaan hy in a allisia hänen o aalisiksi nimi ämissään lai oksissa, ku en ankiloissa ja mielisai aaloissa. E uoikeusjä jes elmän kau a asukas ky ke ään sai aalan jä jes ykseen ja ku iin; jä jes elmä a joaa po ilaalle sekä keppiä angais us en muodossa e ä po kkanaa palkin ojen ja e ui - suuksien myö ä. Näin po ilaa saadaan houku el ua ekemään yh eis yö- ä henkilökunnan kanssa. (Go man 1997, e enkin 39–48 ja 122.) Pekka h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 221 on hy ä esime kki sii ä, e ä mielisai aaloissa luo opo ilas sai e uoikeuk- sia esime kiksi huoneiden ja yön jä jes elyjen suh een. Pekan apauk- sessa e uoikeude oisaal a myös mahdollis i a hänen oolinsa sai aalan oimin ojen a kkailijana. Moni Pekan ki jaama ilanne ke oo hänen po ilaiden koh elemiseen lii ynees ä ah as a oikeuden unnos aan. Hän nos i esille po ilaiden koh eluun lii y iä epäkoh ia ja näki suu imman osan hoi ohenkilökunnas a julmina ihmisinä, joiden sopima omuus yöhönsä joh ui osin heidän luon ees aan, osin koulu uksen puu ees a. Mah ui hoi ohenkilökun aan oki myös asiallisia ja yölleen omis au- unei a hoi ajia, joi a koh aan Pekan eks is ä on ais i a issa jopa jonkin- as eis a lämpöä sekä huumo ia. Pekan ollessa Seinäjoen pii imielisai aa- lan 11. osas olla oimi sen osas onhoi aja a ena nainen, jo a Pekka luonneh i yyneksi, he aiseksi, kauniiksi ja hy än ah oiseksi (MKM 030). Pekan sii y yä Pöllölään koki hän lopul a iimeisen pi käaikaisen osas onsa osas onhoi aja a en mielly ä äksi ja luo amuksensa a oi- seksi. Hieman ennen ko iu us aan Pekka sai jopa hala a osas onhoi aja- a aan: ”Siellä hississä sain osas onhoi aja a a hala akin eikä lainkaan as us anu . Aja elin, kes äisi ä ä hississä menoa kymmenenkin ke - oksen lä i se, mu a ke oksia olikin ain kolme.” Pekka ja koi ki joi- us aan o eamalla: ”Nei i – – muu en oli minulle pa as ihminen koko suu essa hoi okunnassa. Nau in hänen suosio aan ja luo amus aan enemmän kuin muu po ilaa osas olla, mu a olinhan minä niin kuin hänen oikea kä ensä.” (MKM 062.) ”Mi ä lie hoi o eo iassa — käy ännössä ainakin äysin sopima on a.”17 Pekan sai aala uosien aikana ä keimmä hoi okeino oli a kylpy- ja kää ehoi o sekä yö, jois a kaikis a hän ekee ha ain oja ki joi ukses- saan. Hän maini see myös lääkkee , jo ka uolloin koos ui a auhoi a- is a lääkkeis ä sekä unilääkkeis ä. Pöllöläs ä Pekka ke oo, e ä siellä anne u lääkkee oli a pääasiassa auhoi a ia. Lääkkee jakoi lääkin ö- 17 MKM 032. h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 222 anu issanen halli uksen ohjeen mukaises i osas onhoi aja a ai hänen poissaollees- saan koulu e u anhempi hoi aja a . Kaksi po ilas a sai luminaalia eli enoba bi aalia (MKM 097), jo a käy e iin uolloin sekä unilääkkeenä e ä epilep ikkopo ilailla kou is uskoh aus en lie en ämiseen. Luminaa- lin ja muiden ba bi u aa eis a johde ujen lääkkeiden ongelma oli se, e ä osalle po ilas a kehi yi nopeas i ole anssi lääkkei ä as aan. Osalle puoles aan ne kehi i ä yysisen ja psyykkisen iippu uuden. (Kaila 1935; Ha enko 1996.) Lisäksi Pekka maini see kaliumb omidin, jo a 1920-lu ul a alkaen käy e iin auha omuu een. Se osoi au ui huonoksi unilääkkeeksi, mu a si ä ale iin käy ää auha omien ski so eenikko- jen ja maanisdep essii is en po ilaiden päi älääki ykseen. (MKM 041; 097–098; Hi onen 2003.) Vuode- eli pe ihoi o ei enää 1930-lu un puoli älissä ollu ko in yleis ä suomalaisissa mielisai aaloissa. Pe iin saa oi sen sijaan jou ua angais- uksena, ku en Pekkakin ki joi aa e ään po ilaska e insa jou uneen. Mies oli seissy huoneensa ikkunalaudalla ja pol anu upakkaa puhal- lellen sa uja ulos au a is ikolla a us e us a ikkunas a. Täs ä angais- ukseksi po ilas sai uo okauden pe ikomennuksen. (MKM 081.) E ikoishoidos a Pekka maini see mala iahoidon. Ha elmalas a lähe- e iin yleis ä pa alysiaa eli hal aa aa ai okuppaa sai as anu po ilas mala iahoi oon Lapinlahden sai aalaan, koska Ha elmalan sai aalassa oli niin ähän pa alyy ikkoja, e ei omaa mala iakan aa kanna anu yllä- pi ää. Jonkin ajan kulu ua po ilas uli akaisin Ha elmalaan jälkihoi oa saamaan. Pekan suh au uminen ähän jälkihoi oon on kui enkin hy in epäile ää: [Po ilas a] mone ke a sii e iin osas ol a oiselle, niin kuin pa- an u aa ja aas huonon u aa po ilas a. Oli hän joskus sai aalan maa ilallakin. E äällä kuudennella osas olla olonsa aikana uli hä- nelle yöllä niin paha olo, e ei oinu nukkua. Kä eli ain käy ä äs- sä edes ja akaisin, ali i, oihki ja i ki. Hoi aja sanoi a , e ä kup- pa oli menny selkäy imeen ja siellä pol i. Kun hän kä elyllään ja i kullaan häi i si ois en po ilai en un a, niin yöhoi aja soi i iidennelle osas olle, siel ä uli mieshoi aja ja ei [po ilaan] ka hun koppiin [eli e is yshuoneeseen]. (MKM 109.) h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 223 Myös kylpyhoido kuului a ielä 1930-lu ulla suomalais en mielisai aa- loiden hoi o epe uaa eihin. Pi kis ä, lämpimässä edessä o eu e uis a auhoi uskyl yis ä uli Suomessakin hoi okeino epäsiis ien, le o omien ja ha hais en po ilaiden auhoi amiseksi. Kaikkiin mielisai aaloihin akenne iin ähin äänkin suu e kylpyhuonee , suu impiin oma kyl- pyosas o . Pahimmillaan pi kä kylpyhoido kes i ä uo okausia, jopa uosia. Osa po ilais a uokaili ja myös nukkui ammeissa. (Tuo inen 1990; Rosén 1991; Rai asuo 1996; Hi onen 2014.) Osassa po ilai a kylpy hoido he ä i ä suu umus a ja pelko iloja. Aino Manne ki joi aa eoksessaan ihme elleensä kylpyhuoneessa po ilaiden aiheu amaa pols- ke a ja me elöin iä. Myös ammeessa alas omana uokailu kainos u i hän ä. (Manne 1935, 35–36; Hi onen 2014, 234.) Myös Pekka ki jasi muis eluki joi ukseensa esime kin äs ä: ”Seinäjoella pide iin pahimpia kylpyammeessa. Siellä oli a kaike päi ä , niin kuin hylkee me essä. Sinne uokakin ie iin. E äskin kais apäinen pis i syö yään kupin pää - hänsä ha uksi.” (MKM 096.) Suomalaise mielisai aala alkoi a luopua pi kis ä kylpyhoidois a 1930-lu un puoli älin jälkeen. Syynä oli uusien sokkihoi ojen yleis ymi- nen. Tämän jälkeen kylpyjä anne iin lähinnä epäsiis eille po ilaille. Nii- ä käy e iin kui enkin angais uskeinona ielä 1950-lu ulla, esime kiksi Siilinjä en pii imielisai aalassa uonna 1954. (Vah aselkä 1976; Vuo io 2010; Rissanen 2019b.) Pekan ki joi uksessa po ilaiden puhdis au umiseen lii y ä kyl y ja a sinainen kylpyhoi o aiku a a osin mene än sekaisin. Pekka moi ii, e ei Seinäjoella a allisia kylpyjä anne aessa koskaan eden lämpö ilaa mi a u, aikka Lääkin öhalli uksen an ama kylpyohje nimenomaan kiel- si ain paljaalla kädellä mi aamisen. Rauhoi uskylpyjä (kylpyhoi o) an- ne aessa hoi aja a e sen ään mi asi a eden lämmön. Pekka ki joi - aa myös nähneensä Seinäjoella e ään po ilaan saaneen olla kyl e äjä ja e ään oisen po ilaan ajaneen kanssapo ilaidensa pa oja. Seinäjoella Pekka ei nähny lämpömi a ia käy e ä än ollenkaan ja maini see ainoan lämpömi a in, jonka hän sai aalalla näki, sijainneen ylilääkä in asunnon o enpielessä. (MKM 044.) Pekka oli ie oinen Pi käniemen sai aalassa 1900-lu un alussa a- pah uneis a onne omuuksis a, joissa po ilaa sai a palo ammoja, kun h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 224 anu issanen kylpy e ä lisä äessä lämmin esihana a a iin ensimmäisenä. Lääkin ö- halli us an oikin jo uonna 1911 ohjesäännö , joi a uli nouda aa kylpy- hoidon yh eydessä. Po ilas sai esime kiksi laskeu ua ain äysin sekoi- e uun e een, kylpy e ä lisä äessä kylmä esihana oli a a a a ensin eikä eden lämpö ila saanu koho a yli 36 as een. Veden lämpö ila oli aina mi a a a lämpömi a illa. (Kaa ninen & Kaa ninen 1990.) Nämä lääkin öhalli uksen ohjee oli a esillä molemmissa sai aaloissa. Pekka kui enkin kummas eli, miksi ohjee oli a Ha elmalassa paine u niin pienellä ja sijoi e u niin ko kealle, e ei kukaan nähny nii ä lukea. (MKM 044–045.) Myös kiede- eli kää ehoidolla py i iin saman yyppiseen auhoi a aan aiku ukseen. Kää ei ä käy e iin sai aaloissa jo 1800-lu ulla, mu a a - sinaises i ne yleis yi ä hoi omene elmänä pii imielisai aaloiden myö ä. Se, e ei Pekka nähny eikä edes kuullu kie ei en käy ös ä Seinäjoella (MKM 096), ke oo sii ä, e ä hän oli sai aalan auhallisimmilla osas oil- la. Seinäjoella nimi äin käy e iin kiedehoi oa jopa niin paljon, e ä esi- me kiksi Kellokosken sai aalassa kää ehoi oa ale iin ku sua Seinäjoen sai aalan ylilääkä in mukaan Pun ilan kie eiksi (Rai asuo 1996). Muis elmassaan Pekka sen sijaan ke oo kää eiden käy ös ä Ha el- malassa. Pekka ki joi aa kää ehoidos a hy in nega ii iseen sä yyn ja nos aa usei a hoidossa esiin ynei ä epäkoh ia. Pekan onnis ui laina a e ääl ä ha joi elijal a Ma i Kailan Mieli audi -oppiki jan (1935), jos a hän jäljensi kää ehoi oa koske ia ohjei a. On oki luul a aa, e ä hän myös hankki ki jan myöhemmin sai aalas a pääs yään, sillä hänen ki - jauksensa hoidon kulus a o a e i äin a ka .18 Pekka ke oo kiedehoi- dos a käy äen sanas a sanaan Kailan ku aus a: Kokokää ei ä käy e ään nykyään hy in ha oin. Kää eisiin ei ke ään po ilas a saa ase aa ilman lääkä in nimenomais a mää äys ä, kos- ka po ilaalla saa aa olla sydän au i, ai muu uumiillinen sai aus, mikä es ää kää eiden käy ön. Kää eisiin kie ominen apah uu seu aa alla a alla: Vuo eessa kää i ään pei e jalkopäähän, yyny 18 Pekka hankki i selleen myös Seinäjoen sekä Hämeen pii imielisai aalan uosike omuksia, joi a hän käy i muis insa ukena (MKM 135). h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 225 pois e aan, ase e aan huopa poiki ain uo een jalkopäähän, ämän päälle pääpuoleen poiki ain oinen ja pi ki äin kolmas huopa. Si - en kas e aan kolme lakanaa (mieluimmin ka keahkoja) kylmässä edessä ja kie e ään mahdollisimman kui iksi. Nämä ase e aan huopien päälle: ensimmäinen pi ki äin oinen jalkopäähän poiki - ain. – – po ilas iisu aan ja hän ä keho e aan ase e umaan seläl- leen uo eeseen mä än lakanan päälle. Ensin kää i ään molemma käde ja ylä uumis, si en molemma jala e ikseen ja ielä kolmas lakana ympä i koko uumiin. Ny ulee huopien uo o päin as ai- sessa jä jes yksessä. Lopuksi kiinni e ään huo a noin 15–20 cm pi uisilla nyö inpä killä, jo ka äimäneulan a ulla pis e ään huo an läpi. Nyö i o a aa a omimpia kuin suu e lukkoneula , joi a ei pi äisi käy ää le o omilla osas oilla. Kää eisiin lai aminen ulee käydä nopeas i ja siinä pi ää olla mukana ähin äänkin 2 hoi aja a - a. Kun kää e on almis, ede ään uodehuopa pei eeksi, yyny ase e aan po ilaan pään alle ja o salle pannaan kylmään e een kas- e u pyyheliina ja kehoi e aan po ilas a nukkumaan. Kää ei ä ei saa panna liian iukalle, a sinkaan innan ja kaulan kohdalle. Kää- eissä ole aa po ilas a on huolellises i al o a a. (Sai as saa a alli- ses i olla kää eissä ko kein aan 2 un ia.) Po ilas apau e aan niis- ä, pyyhi ään nopeas i pesusp ii ä käy äen ja pue aan päälle kui a, lämmin pai a ja häne ase e aan uo eeseen. Kää eissä ole a po ilas oi alkaa ko as i puno aa ja kas ois a koho a hikika paloi a, jol- loin häne apau e aan kää eis ä jo aikaisemmin. Kaula al imos a oi seu a a kää eissä ole an po ilaan sydämen oimin aa. (MKM 095–096; Kaila 1935, 110–111.) Pekan ki joi ukse kää ehoidos a o a e äänlaisia odis ajanlausun oja: Kailan eks i muodos aa Pekalle läh ökohdan, johon hän peilaa nii ä epäkoh ia, joi a kää ehoidossa eh iin. Kaikkiin hänen ki joi uksessaan esiin uomiin hoi o apauksiin lii yi kal oinkoh elua henkilökunnan a- hol a ja hän o eaakin niiden poikenneen paljon Kailan eks is ä. Pekka näki kie ei ä eli kapaloi a, ku en hoi oa Pöllölässä ku su iin, käy e ä än mon a ke aa. Välillä hän sai ka sella kapaloin ia, älillä häne käske iin pois. E ään po ilaan kohdalla hoi aja a nousi pol illeen po ilaan innan h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 226 anu issanen päälle ” y ky äen siinä uumis aan, jo a kää e saa iin aika iukalle”. E äs hal aa aa ylsis ymis ä sai as anu po ilas ke oi Pekalle, e ä hän ä kapa- loihin lai e aessa oli sai aalan ylihoi aja a seisonu uo een ie essä ja keho anu lai amaan kapaloi a ieläkin iukempaan. Pekka myös kyseli muil a po ilai a, oliko hei ä u ki u sai aalassa. Vas aus en ollessa kiel- eisiä, ko os i Pekka muis elmassaan si ä, e ei kää ei ä saanu käy ää esime kiksi sydän au ia sai as a alla po ilaalla. (MK 094–096.) Kailan keho us ja Pekan huoles uminen oli aiheellis a: Siilinjä en pii imieli- sai aalassa kuoli uonna 1953 po ilas kää eis ä aiheu uneeseen lämmön- nousuun. Po ilaan kuolinsyyksi ilmoi e iin keuhkokuume. (Rissanen 2019b.). Ongelmalliseksi Pekka koki myös sen, e ä Ha elmalassa käy- e iin neuloja eikä nyö ejä. E äs po ilas olikin ke onu Pekalle, e ä kää eisiin lai e aessa pis e iin a koi uksellises i kylkeen. Po ilai a ei aina al o u eikä hei ä joka ke a pyyhi y kää eis ä pääs yään. Pekka muis elee myös kuulleensa, e ä kää eiden käy ö olisi kielle y. Aluksi Pekka luuli sai aalan ylilääkä in kiel äneen kää eiden käy ön, mu a kun kää ei ä yhä käy e iin, aja eli Pekka sai aalan ylihoi aja a en an aneen lu an kää eiden käy öön. (MKM 096–097.) Kää ei ä käy e iin myös angais uksena. Sai aalas a ka annei a kie- do iin kapaloihin he i, kun heidä uo iin akaisin sai aalaan. Samoin niskoi ele ia po ilai a lai e iin kää eisiin. Pekka ke oo esime kkinä, kuinka aamusii oukses a poisjääny po ilas osallis ui yh eiseen upakka- he keen sii ouksen jälkeen, aikka sai aalan oimin a apojen mukaan hänellä ei olisi ollu ähän oikeu a. Samalla hän haukkui osas onhoi aja- a a, mikä iimeis ään joh i kää eiden käy öön. Pekkaa ei koskaan ka- paloi u. Hän kyllä ke an kysyi lääkkei ä jaka al a osas onhoi aja a el a, mi ä ämä sanoisi, jos Pekka yön äisi lääke a jo imen kaikki lääkelasi la ialle. ”Pääsisi e kapaloon”, kuului as aus. Tämä oli Pekalle sel ä osoi us sii ä, e ä kie ee oli a angais us- ja hallin akeinoja, ei ä hoi oa. (MKM 094; 098; 102.) Pekka ki joi aa myös e is ykses ä ja sen käy ös ä sai aaloissa. Pöllö- lässä eli Ha elmalassa e is yshuone oli le o omilla osas oilla ja sii ä käy e iin nimi ys ä ”ka hun koppi”. Koppiin jou ui esime kiksi oimak- kaas a ki oilus a. Koppiin jou uminen ei edelly äny henkilöihin kohdis- u aa ja kajoa aa äki al aa, aan aikkapa ikkuna uudun ai kukkamal- h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 227 jakon ikkominen ii i syyksi. Koppiin saa oi jou ua myös kapaloi una. (MKM 107–108.) Suomalais en mielisai aaloiden pääasiallinen hoi omuo o ennen Ca diazol- ja insuliinisokkihoi ojen alkamis a pääosin uodes a 1937 alkaen oli yöhoi o. Työn eolla on suomalaisen lai oshoidon his o iassa ankka asema ja kunnalliskodissa käy e y po ilaiden yön hyödyn ämi- nen omi iin myös mielisai aaloihin. Te apiaa yöhoidos a uli 1920- lu un puoli älissä, jolloin saksalaisen psykia in He mann Simonin ”ak ii inen ai Simonin ehokkaampi yö e apia” o e iin käy öön jokai- sessa sai aalassa. Sai aala sijai si a muu amaa poikkeus a lukuun o - ama a maa iloilla, joissa po ilaiden yön hyödyn äminen oli helpoin a. (Gisjwi -Ho s a 2005; Pie ikäinen 2013; E ns 2016; Rissanen 2019a.) Mies en ulko yö koos ui a maa- ja me sä alous öis ä. Po ilaa kyl- i ä ja ko jasi a heinä ja ilja sekä huoleh i a juu espellois a. Mie- he eki ä myös lumi öi ä sekä nii i ä heiniä sai aalan nu miken il ä. Myös naise osallis ui a pel o- ja juu espel o öihin. (Rissanen 2019a.) Pöllölässä yhden po ilaan eh ä änä oli umppien ke ääminen, oisen uohon nii äminen sai aalan pihamaal a ja kolmannen uohon leikkaa- minen puu a hasaksilla käy ä än eunoil a. Pekka pi i näi ä eh ä iä u - hina, sillä miehe jou ui a ekemään öi ä ylsillä iika eilla ja saksilla. ”Oli sekin hommaa”, kuuluu Pekan o eamus näis ä eh ä is ä. (MKM 055.) Sisä yö koos ui a osas ojen ja sai aala akennus en sii ous öis ä sekä e ilaisis a kei iöaska eis a. Käsi yö oli a ielä e ikseen ja ne koos ui a pien en alous- ja a ekalujen almis amises a, e ilais en puu- ja kangas - öiden ekemises ä sekä ku omises a ja neulomises a. (Rissanen 2019a.) Pekka eki sisä öi ä ja u us ui samalla laajaan po ilasjoukkoon. Osa po i- lais a eki e ikois öi ä, jo ka ylilääkä i oli luo anu heidän eh ä äkseen. Pekka ke oo miehes ä, joka eki sai aalan kaikki uude juu iha ja ja pa asudi sekä juu i i uudes aan äysin kulunee en ise . Pöllölässä oli ainoas aan yksi po ilas, joka sai käy ää mus e a. Hänen eh ä änään oli eks a a po ilaiden nime aa ehuoneen naulakoihin. Sai aalassa oli myös sepäksi opiskellu po ilas, joka eki sai aalan piene sepän yö . Sei- näjoel a löy yi myös saunanlämmi äjä sekä lääkä in pos in kulje aja. (MKM 031–032; 036; 058; 091.) Pekka oimi Pöllölässä oman osas on- h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 228 anu issanen hoi aja a ensa oikeana kä enä oimi ellen asioi a ja ehden pikkuaska- ei a. Pekka ki joi aa jopa oimineensa he ken osas on hoi ajana, kun ainoa osas olla ollu hoi aja jou ui käymään oisella osas olla. Läh ies- sään hoi aja oli sanonu Pekalle, e ä ämän pi i huoleh ia osas os a. Pekka hoi i oman huoneensa sii ouksen sekä omien nappiensa om- pelun. Pekka osallis ui myös osas on pölyjen pyyhin ään, pöy äliinojen ase eluun uokapöydille sekä uokailussa käy e yjen lusikoiden ka a- miseen. Keski iikkoisin hän osallis ui pyykkien laji eluun. Ke an hän aukoi kiinni liimau unei a ki jansi uja puu ei sen a ulla. (MKM 062; 085; 105–106; 136–138.) Pöllölässä yöin oa pide iin yllä upakalla, jonka pol amises a sai aa- lan ylihoi aja a oli ki joi anu kaikille osas olle oman ”ase uksensa”. Sen mukaan ain yö ä eke ä sai a pol aa. Tupakka un i, joka osi- asiassa kes i Pekan mukaan ain noin iisi minuu ia, oli kaksi ke aa päi ässä aamusii ouksen pää y yä ja päi äsii ouksen jälkeen. Jos osas- olla oli la ioiden ahauspäi ä, sai a siihen osallis unee il apäi ällä ylimää äisen upakan. Pa hai en kunnos au uneille po ilaille anne iin kaksi upakkaa ja muille yksi. Vaikka po ilas olisi pol anu omia upa- koi aan, mää ä oli sama. Osas oilla ei ollu e i yisiä upakkahuonei a, jo en po ilaa pol i a käy ä ällä, jonka ikkunoi a pide iin auki ja sopi- alla uulella kaikki sa u pölläh i akaisin osas olle. (MKM 099; 105.) Tupakan ja upakoinnin me ki ys mielisai aanhoidossa on kiis a on. Tupakas a ke o iin monessa ke uuseen lähe e yssä ki joi uksessa (ks. esim. MKM 255; 327; Heimonen ässä eoksessa) ja usein nekin po ilaa , jo ka ei ä sai aalaan mennessään pol anee , un ui a oppineen uon aidon muil a po ilail a. Tupakoin i y mi i sai aaloiden päi äohjelmaa ja se a josi po ilaille äylän sosiaaliseen kanssakäymiseen ja ekemis ä sekä ajankulua oime omuuden innalle. (Eskelinen 2015, 168–171.) Pekan ulkinnan mukaan yöhoi o oli yksipuolis a ja ylsis y ä ää. Hän kommen oi asiaa si ee aamalla Pöllölän uosike omuksessa ois- u aa aasia: ”Työsken elyhoi o on edelleenkin ollu pääasiallisempana hoi omuo ona ja on si ä koe e u käy ää niin laajassa mi assa ja moni- puolises i kuin mahdollis a.” (KA Lääkin öhalli us Ebg:13.) Pe ään Pekka ja kaa: ”Minä oin lisä ä: Eikä juu i mikään muu.” (MKM 055.) Myö- hemmin hän myös o eaa: ”Siinä se ainoa mielenpa annuskeino, mu a h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 229 se ei ollu ollenkaan monipuolis a, aan mahdollisimman yksipuolis a, joka ain yhä ylsis y i.” (MKM 113.) Vaikka Pekka ei si ä suo aan maini se, ulee ki joi ukses a esille myös se, e ei hän saanu mieles ään mi ään hoi oa. Tosin, koska Pekka ei mieles ään ollu sai as, ei hän liene odo anu kaan si ä. Hän oi oi hoi- oa ainoas aan jalkojensa e isuon en ko e umiin. Pekka uo ki joi uk- sessaan esille sen, e ei hän ä Ha elmalassa edes kunnolla u ki u saa i si en hoide u. Lääkkeeksi hän sai lysiiniä, johon oli lisä y jodia, mu a si äkin mieles ään liian ähän ja ain lyhyinä kuu eina. (MKM 097; . Su isaa i ja muu 2019.) Demen ia senilis -diagnoosin saaneiden po ilaiden pääasiallise hoi o- muodo 1930-lu ulla oli a kylpy- ja kää ehoido , uodehoi o sekä yö, mikäli heidän yysinen kun onsa salli yön ekemisen. Kylpyjä käy e iin usein epäsiis eillä po ilailla ja kää eillä y i e iin auhoi aa sai au een lii e yis ä oimakkais a ha hois a kä si iä. Ha jamäen sai aalan po ilas- a kis ossa on säilyny kolme 1930-lu ulla po ilaana olleen demen ia senilis -po ilaan po ilaske omus a. Po ilais a kaksi oli naisia. Kaikki oli a ehnee sisä öi ä osas olla sekä ollee aska elussa. (HSA 26/1932; HSA 34/1935; HSA 46/1936.) Vanhimman, uonna 1932 sisälle ulleen po i- laan kun o huononi kahden sai aalassaolo uoden jälkeen ja mene e - yään liikun akykynsä hän jou ui älillä makuuhaa ojen uoksi amme- hoi oon. Naispo ilas kuoli uoden 1935 loppupuolella. (HSA 26/1932.) Toise kaksi sai a älillä päi isin auhoi a ia lääkkei ä ku en kal- siumb omidia sekä unilääkkeenä sul onaalia il aisin. Kylpyjä ai kiede - hoi oja ei näille po ilaille anne u. Ilmeises i po ilaiden kun o koheni sai aalassa a peeksi ja he auhoi ui a , koska molemma pääsi ä uo- den 1937 loppupuolella ko iin me kinnällä ”pa empia”. (HSA 34/1935; HSA 46/1936.) Edellä ku a u hoi omuodo ja niiden o eu aminen sai aaloissa sai- a Pekan poh imaan i onises i si ä, miksi sai aalaa ku su aan sai aa- laksi, aikka siellä a jo a a hoi o ei ollu asianmukais a aan pakko- keinojen käy ämis ä. Hän pun a oi useaan o eeseen mielisai aalan me ki ys ä ja hoi ohenkilökunnan käy ös ä: h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 236 anu issanen Gadame , Hans-Geo g 2004: He meneu iikka. Ymmä äminen ie eissä ja iloso iassa. Vali- koiden suomen anu Ismo Nikande . Vas apaino, Tampe e. Gee z, Cli o d 1973: The in e p e a ion o cul u es. Selec ed essays. Basic Books, New Yo k. Gijswij -Ho s a, Ma ijke 2005: Wi hin and ou side he walls o he asylum. Teoksessa: Gijswij -Ho s a, Ma ijke – Oos e huis, Ha y – Vijselaa , Joos – F eeman, Hugh ( oim.) Psychia ic cul u es compa ed. Psychia y and men al heal h ca e in he wen ie h cen u y. Ams e dam Uni e si y P ess, Ams e dam, 34–72. Go man, E ing 1997: Minuuden iis äjä . Tu kielma o aalisis a lai oksis a. Toinen painos. Suomen anee Auli Ta kka ja Rii a Suominen. Mielen e eyden keskuslii o, Riihimäki. Englanninkielinen alkupe äis eos 1961. Hakosalo, Heini 2021: The ill(s) o he na ion. The expe ience o ube culosis in Finland om he 1920s o he 1970s. Teoksessa: Ki imäki, Ville – Suodenjoki, Sami – Vah ika i, Tanja ( oim.) Li ed na ion as he his o y o expe iences and emo ions in Finland, 1800–2000. Palg a e Macmillan, Basings oke. h ps://doi.o g/10.1007/978-3-030-69882-9 Hall, S ua 1997: The wo k o ep esen a ion. Teoksessa: Hall, S ua ( oim.) Rep esen a- ion. Cul u al ep esen a ions and signi ying p ac ices. SAGE Publica ions, London, 13–64. Ha enko, Aa no 1996: Lääkkeiden käy ö psykia iassa ennen kloo ip oma siinia. Teoksessa: Elomaa, Ee o – Taipale, Ilkka ( oim.) Psykia ian hoi omuodo 1900-lu ulla. Mielen e ey- den keskuslii o, Helsinki, 23–27. Ha jula, Minna 2015: Hoi oonpääsyn hie a kia . Te eyskansalaisuus ja e eyspal elu Suomes- sa 1900-lu ulla. Tampe een yliopis o, Tampe e. Heikkinen, Susan 2020: Pullopos ia Seilin saa el a. Po ilas nume o 43. Suomalaisen Ki jalli- suuden Seu a, Helsinki. Heinonen, Visa 2007: Ko i alous mik oskoopin alla. Teoksessa Häggman, Kai – Kuisma, Ma kku – Ma kkola, Pi jo – Pulma, Panu – Kuosmanen, Rii a-Liisa – Fo slund, Ri a – Mäkinen, Anssi ( oim.) Suomalaisen a jen his o ia 3. Mode nin Suomen syn y. WSOY, Helsinki. Helsingin kaupunginki jas o 2017: Mikä on neliallashoi o? [ e kkoaineis o]. Saa a issa: h p://www.kysy. i/kysymys/mika-on-neliallashoi o. Vii a u 10.4.2019. Hi onen, Helena 2003: Hou ukuu i mielel änsä wiallisille. Suomalais a mielisai aanhoi oa 1800-lu un lopul a uo een 1930. Teoksessa: Hi onen, Helena ( oim.) Decu sus mo bi – audin kulku. Näkökulmia e ey een ja sai au een kesiajal a nykyaikaan. Pohjois-Ka jalan his o iallinen yhdis ys, Joensuu, 115–129. Hi onen, Helena 2014: Suomalaisen psykia ia ie een juu ia e simässä. Psykia ia ie eenä ja käy än önä 1800-lu ul a uo een 1930. I ä-Suomen yliopis o, Joensuu. Honkasalo, Ma ja-Liisa 2017: Ki joi uksia elämäs ä. Teoksessa: Honkasalo, Ma ja-Liisa – Koski, Kaa ina ( oim.) Mielen ajoilla. A jen kumma kokemukse . Suomalaisen Ki jalli- suuden Seu a, Helsinki, 11–84. Honko, Lau i 2013: Fou o ms o adap ion o adi ion. Teoksessa: Hakamies, Pekka – Honko, Anneli ( oim.) Theo e ical miles ones. Selec ed w i ings o Lau i Honko. Academia Scien ia um Fennica, Helsinki, 173–188. Hänninen, Saka i – Ka jalainen, Jouko – Lah i, Tuukka 2006: Johdan o. Teoksessa: Hänni- nen, Saka i – Ka jalainen, Jouko – Lah i, Tuukka ( oim.) Toinen ie o. S akes, Helsinki, 3–9. h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 237 Hy ä i, Susanna 2001: Valla omuudes a as uuseen. Kokemuksen poli iikan sanka i a inoi a. Vankeinhoidon koulu uskeskus, Helsinki. Hy ä i, Susanna 2011: Kamppailu s igmaa ja sy jäy ymis ä as aan. Kaksi po ilas a inaa. Teoksessa Helén, Ilpo ( oim.) Re o min pi s alee . Mielen e eyspoli iikka hy in oin i al ion jälkeen. Vas apaino, Tampe e, 253–258. Hy önen, Juha 2008: Suomen psykia inen hoi ojä jes elmä 1990-lu ulla his o ian ja kumon näkökulmas a. Kuopion yliopis o, Kuopio. Jän i, Saa a 2012: B inging madness home. The mul iple meanings o home in Jane F ame’s Faces in he wa e , Bessie Head’s A ques ion o powe and Lau en Sla e ’s P ozac dia y. Jy äskylän yliopis o, Jy äskylä. h p://u n. i/URN:ISBN:978-951-39-4738-5 Kaa ninen, Me i – Pekka Kaa ninen 1990: Pi käniemen sai aala 1900–1990. Pi käniemen sai aalan kun ainlii o, Pi käniemi. Kalela, Jo ma 2002: His o ian u kimus ja his o ia. Gaudeamus, Helsinki. Kalela, Jo ma 2012: Making his o y. The his o ian and uses o he pas . Palg a e Macmillan, Basings oke. Kau anen, Kaisa 2009: Menneisyyden muis amisen ki jo. Teoksessa: Kau anen, Kaisa ( oim.) Työ ä ja akkau a. Kansanmies en päi äki joja 1834–1937. Suomalaisen Ki jallisuu- den Seu a, Helsinki, 6–21. Ke a uo i, Ki si 2017: Saa is olaisia. Elämä, a ki ja anhemmuus lai u ipe heen ki jeen aihdos- sa. Suomalaisen Ki jallisuuden Seu a, Helsinki. Kinnunen, Anna 2018: (Epä)no maali anhuus. Poikkea an ikään ymisen ajankäyn i 1930-lu un mielisai aalapo ilaiden omais en ulkinnoissa. Kul uu in u kimus 35: 3–4, 19– 33. Saa a illa: h ps://jou nal. i/kul uu in u kimus/a icle/ iew/83626. Vii a u 3.12.2019. Ki imäki, Ville 2019: Rei ejä kokemushis o iaan. Menneisyyden kokemus yksilön ja yh ei- sön uo o aiku uksessa. Teoksessa: Annola, Johanna – Ki imäki, Ville – Malinen, An i ( oim.) Ele y his o ia. Kokemus näkökulmana menneisyy een. Vas apaino, Tampe e, 9–38. Ko kiakangas, Pi jo 2006: E nologisia näkökulmia muis iin ja muis eluun. Teoksessa: Fin- ge oos, Ou i – Haanpää, Riina – Heimo, Anne – Pel onen, Ulla-Maija ( oim.) Muis i ie o- u kimus. Me odologisia kysymyksiä. Suomalaisen Ki jallisuuden Seu a, Helsinki, 120–144. Koselleck, Reinha 2004: Fu u es pas . On he seman ics o his o ical ime. Kään äny Kei h T ibe. Columbia Uni e si y P ess, I ing on. Saksankielinen alku eos 1979. Ko ka i a, Jussi 2002: Kokemuksen ehdo ja hahmo . K i ik de einen Ve nun ja Phänomenologie des Geis es. Teoksessa: Haapa an a, Leila – Oesch, E na ( oim.) Koke- mus. Tampe een yliopis o, Tampe e, 15–36. K aa a i, Vappu – Vähä, Ee o 1975: Oulun keskusmielisai aala 1925–1975. Viisi uosikymmen ä jä jes elmällis ä mielisai aanhoi oa Oulun ja Lapin lääneissä. Oulun mielisai aanhuol opii in kun ainlii o, Oulu. Kuu a, Sa i 2018: Ruumiillinen ie o sai aalaympä is öissä. Valoku ia suomalaisis a mieli- sai aalahis o iikeis a. Ennen ja ny 18: 4. Saa a issa: h ps://jou nal. i/ennenjany /a icle/ iew/108898. Vii a u 12.8.2022. Launis, Ka i – Tikka, Ma ko 2009: Kokemuksen jäljillä. Teoksessa: Launis, Ka i – Tikka, Ma ko ( oim.) Työ äki ja kokemus. Työ äen his o ian ja pe in een u kimuksen seu a, Helsinki, 7–10. h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 238 anu issanen Lepola, Tapani 1976: Ha jamäen sai aala 1926–1976. Ha jamäen sai aalan kun ainlii o, Siilin jä i. Leppälah i, Me ja 2004: He meneu iikkaa suomeksi. Elo e 11: 2. h ps://doi.o g/10.30666/ elo e.78480 Läh eenmäki, Ma ia 2000: Taudin me ki semä pohjoinen pe he. Tube kuloosin ehkäisy ah- aan elin apojen muokkaajana. Teoksessa: Oi inen, Rii a – Rahikainen, Ma ja a ( oim.) Keulaku ia ja pe änpi äjiä. Vanhan ja uuden yh eiskunnan ajalla. Suomen His o iallinen Seu a, Helsinki, 147–162. Maanmieli, Ka oliina 2018: Suomalaise käenpesä . Väki allan me a o a ja aumakoke- muksen ku aus mielisai aalamuis oissa. Psyko e apia 37: 1, 37–48. Ma kkola, Pi jo 1996: Ma ginaali his o ian keskipis eessä. Teoksessa: Pel ola, Jo ma – Ma kkola, Pi jo ( oim.) Kuokka ie aiden pido . His o ian ma ginaalis a ma ginaalihis o- iaan. Vas apaino, Tampe e, 7–22. Ma kkola, Pi jo 2008: Lähdek i iikki. Niin hiljais a e ei si ä huomaa. Teoksessa: Lempiäi- nen, Ki si – Löy y, Olli – Kinnunen, Me ja ( oim.) Tu kijan ki ja. Vas apaino, Tampe e, 168–177. Nikula-Baumann, Leena – Mäkelä, Simo 1983: Yksi yissai aala . Teoksessa: Ach é, Kalle – Suominen, Jaakko – Tamminen, Tapani ( oim.) Sei semän uosikymmen ä suomalais a psykia iaa. Suomen psykia iyhdis ys, Helsinki, 353–356. Pa pola, An i 2013: Toi o, häpeä: Psykia ia mode nissa Suomessa. Suomen psykia iyhdis ys, Helsinki. Pel onen, Ma i 1999: Mik ohis o ias a. Gaudeamus, Helsinki. Pel onen, Ulla 2009: Raja on kokemus. Näkökulmia oiseen ie oon. Teoksessa: Launis, Ka i – Tikka, Ma ko ( oim.) Työ äki ja kokemus. Työ äen his o ian ja pe in een u kimuk- sen seu a, Helsinki, 10–26. Pie ikäinen, Pe e i 2007: Neu osis and mode ni y. The age o ne ousness in Sweden. B ill, Leiden. Pie ikäinen, Pe e i 2013: Hulluuden his o ia. Gaudeamus, Helsinki. Pie ikäinen, Pe e i 2019: Pi y he poo pa ien . The indigen men ally ill in la e 19 h- and ea ly 20 h-cen u y Finland. Teoksessa: Pie ikäinen, Pe e i – Vaczy K agh, Jespe ( oim.) Social class and men al illness in No he n Eu ope. Rou ledge, Abingdon, 19–37. Pie ikäinen, Pe e i 2020: Kipeä sielu . Hulluuden his o ia Suomessa. Gaudeamus, Helsinki. Polanyi, Michael 1983: The aci dimesion. Doubleday & Company, Ga den Ci y. Alkupe äis- eos 1966. Po elli, Allessand o 2006: Mikä ekee muis i ie o u kimukses a e i yisen? Teoksessa: Finge oos, Ou i – Haanpää, Riina – Heimo, Anne – Pel onen, Ulla-Maija ( oim.) Muis i- ie o u kimus. Me odologisia kysymyksiä. Suomalaisen Ki jallisuuden Seu a, Helsinki, 49–64. Pöysä, Jy ki 2010: Lähiluku ael a ana käsi eenä ja ie eiden älisenä me odina. Teoksessa: Pöysä, Jy ki – Jä iluoma, Helmi – Vakimo, Sinikka ( oim.) Vael a a me odi . Suomen Kansan ie ouden Tu kijain Seu a, Joensuu, 331–360. Pöysä, Jy ki 2015: Lähilu un ie o. Näkökulmia ki joi e un muis eluke onnan u kimukseen. Suomen Kansan ie ouden Tu kijain Seu a, Joensuu. h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 hel e is ä pöllölään 239 Rai asuo, Ilkka 1996: Kylpy- ja kiedehoido . Teoksessa: Elomaa, Ee o – Taipale, Ilkka ( oim.) Psykia ian hoi omuodo 1900-lu ulla. Mielen e eyden keskuslii o, Helsinki, 41–44. Rissanen, Anu 2018: Silmi ön ja äki al ainen. E ään mielisai aalapo ilaan u a 1900-lu ulla. J@ gonia, 16: 31, 41–66. h p://u n. i/URN:NBN: i:jyu-201805302902 Rissanen, Anu 2019a: T ea men and ehabili a ion: Pa ien s a wo k in Finnish men al ins i u ions. Teoksessa: Laine-F ig en, Tuomas – Eilola, Ja i – Hokkanen, Ma kku ( oim.) Encoun e ing c ises o he mind: madness, cul u e and socie y, 1200s-1900s. B ill, Leiden, 196–221. Rissanen, Anu 2019b: Veden me ki ys mielisai aaloiden muu u issa hoi okul uu eissa. Teoksessa: Jän i, Saa a – Heimonen, Ki si – Kuu a, Sa i – Mäkilä, Annas iina ( oim.) Hul- luus ja kul uu inen mielen e eys u kimus. Jy äskylän yliopis o, Jy äskylä, 83–106. h p:// u n. i/URN:ISBN:978-951-39-7706-1 Rosén, Helena 1991: Lapinlahden sai aalan akennushis o ias a. Teoksessa: Ach é, Kalle ( oim.) 150 uo a psykia iaa. Lapinlahden sai aalan his o ia 1841–1991. Recallmed, Nu mi- jä i, 29–33. Saa ikangas, Ki si 2002: Asunnon muodonmuu oksia. Puh auden es e iikka ja sukupuoli mo- de nissa a kki eh uu issa. Suomalaisen Ki jallisuuden Seu a, Helsinki. Salo, Ma kku 1996: Sie ämises ä solidaa isuu een. Mielisai aala e o mi I aliassa ja Suomessa. Vas apaino, Tampe e. Sa kio, Ma ia 2007: Sai aanhoi ajaksi kas a aminen. Sai aanhoi ajakoulu us ja siinä käy e y oppiki ja Suomessa uo een 1967 as i. Helsingin yliopis o, kas a us ie een lai os. Seesme i, Lau a 2018: Sauno i sellesi menneisyys. Kehollisuus osana muis el ua ja esi e yä kokemus a. Suomen kansan ie ouden u kijain seu a, Joensuu. Sjö, Ka oliina 2020: Päi äki jake omus (sai aas a i ses ä) ja elämäs ä. Ki s i Te äs uo en uosien 1916–1918 päi äki jojen ää ellä. Teoksessa: Leskelä-Kä ki, Maa i – Sjö, Ka oliina – Lalu, Liisa ( oim.) Päi äki jojen jäljillä. His o ian u kimus ja omas a elämäs ä ki joi ami- nen. Vas apaino, Tampe e, 137–152. Sjö, Ka oliina – Leskelä-Kä ki, Maa i 2020: Päi äki ja, minuus ja his o ia. Teoksessa: Leskelä- Kä ki, Maa i – Sjö, Ka oliina – Lalu, Liisa ( oim.) Päi äki jojen jäljillä. His o ian u - kimus ja omas a elämäs ä ki joi aminen. Vas apaino, Tampe e, 11–38. Smi h, Sidonie – Wa son, Julia 2001: Reading au obiog aphy. A guide o in e p e ing li e na - a i es. Uni e si y o Minneso a P ess, Minneapolis. S a k, Lau a 2006: Kansallinen he ääminen ja sosiaalinen nousu maaseudulla. Tuskaa ja oi oa a haisissa omaelämäke oissa. Teoksessa: Heis i, Hilkka – S a k, Lau a – Tuomaala, Saa a ( oim.) Mode nisaa io ja kansan kokemus Suomessa 1860–1960. Suoma- laisen Ki jallisuuden Seu a, Helsinki, 47–109. Su isaa i, Jaana – Eskelinen, Saana – Keinänen, Jaakko – Ahlg en-Rimpiläinen, Aulikki – Vie iö, Sa u 2019: Vaka iin mielen e eyshäi iöihin sai as uneiden yysis en e eys- ongelmien iski ekijä . [ e kkoaineis o.] Te eyden ja hy in oinnin lai os, Helsinki. Saa a- illa: h ps://www.julka i. i/bi s eam/handle/10024/138707/URN_ISBN_978-952-343-404- 2.pd . Vii a u 23.3.2021. Te äs, Ka i 2011: Epäilys ä uo opuheluun. Muis elma eokse his o ian u kimuksen aineis- ona. Teoksessa: Lakomäki, Sami – La ala, Pauliina – Lau én, Ki si ( oim.) Teks ien ajoil- h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483 240 anu issanen la. Moni ie eisiä näkökulmia ki joi e uihin aineis oihin. Suomalaisen Ki jallisuuden Seu a, Helsinki, 181–201. Ton i, Ja kko 2004: Olemisen haas e. 1900-lu un he meneu iikan päälinja . Teoksessa: Ton i, Ja kko ( oim.) Tulkinnas a oiseen. Essei ä he meneu iikas a. Vas apaino, Tampe e. Tuohela, Ki si 2008: Huh ikuun eks i . Kolmen naisen koe u ja ki joi e u melankolia 1870– 1900. Suomalaisen Ki jallisuuden Seu a, Helsinki. Tuohela, Ki si 2015a: Sielun ja mielen sai aus. Va haise psyykkisen sai as amisen omaelä- mäke a Suomessa. Teoksessa: Ahlbeck, Ju a – Lappalainen, Päi i – Launis, Ka i – Tuo- hela, Ki si – Wes e lund, Jasmine ( oim.) Kipupis eissä. Sai aus, kul uu i ja mode nisoi u a Suomi. Tu un yliopis o, Tu ku, 195–232. Tuohela, Ki si 2015b: The o deal o he Soul. O dina y People’s Au obiog aphies o Men- al Illness in Finland 1870—1936. Teoksessa Shands, Ke s in – G illo Mik u , Guilia – Pa naik, Dip i – Fe e a-Meye s, Ka en ( oim.) W i ing he sel . Essays on Au obiog aphy and Au o ic ion. Söde ö n Uni e si y P ess, Söde ö n 219—229. Tuohela, Ki si 2020: ”Elämän akapiha ” – mielisai aalapäi äki ja ja his o ia. Teoksessa: Leskelä-Kä ki, Maa i – Sjö, Ka oliina – Lalu, Liisa ( oim.) Päi äki jojen jäljillä. His o ian- u kimus ja omas a elämäs ä ki joi aminen. Vas apaino, Tampe e, 153–166. Tuo inen, Si kka-Liisa 1990: Kellokosken sai aala 1915–1990. Kellokosken sai aala, Kellokoski. Tuo inen, Si kka-Liisa 1999: Pälksaa i 1925–1945. Pii imielisai aala ajan un umassa – sai aa- la sodan jaloissa. S. Tuo inen, Helsinki. Tuo inen, Si kka-Liisa 2009: Inhimillinen Nikkilä. Helsingin suu i mielisai aala Sipoossa 1914– 1999. Helsingin kaupungin e eyskeskus, Helsinki. Tö önen, Si kka 1982: Ha elmalan sai aala 1932–1982. E elä-Hämeen mielisai aanhuol o- pii in kun ainlii o, Hämeenlinna. Vah aselkä, Veli-Pekka 1976: Rauhan sai aala 1926–1976. 50 uo a mielisai aanhoi oa Viipu in ja Kymen lääneissä. Kaakkois-Suomen mielisai aanhuol opii in kun ainlii o, Jou seno. Vainio-Ko honen, Ki si 2017: Vas uullinen his o ia. Teoksessa: Lindman, Sa u – Koski i a, Anu – Eilola, Ja i ( oim.) His o ian u kimuksen e iikka. Gaudeamus, Helsinki, 29–47. Vi kkunen Gia 2010:” Köyhyydes ä ei puhu u, si ä aan ele iin.” Köyhyyden kokemus ja sel iy- yminen 1930-lu un pulan oloissa Suomen maaseudulla. Suomalainen Ki jallisuuden Seu a, Helsinki. Vi a, To e 2021: Rös e ån Ekåsen. 100 å a be ä else ån e men alsjukhus. Väs - nyländska kul u sam unde , Ka is. Vuo io, Kaija 2010: Niu a. Niu anniemen sai aala 1885–1952. Niu anniemen sai aala, Kuopio. Wal on, John – B ooks, James F. – DeCo se, Ch is ophe R. N. 2007: In oduc ion. Teok- sessa: B ooks, James F. – DeCo se, C is ophe R. N. – Wal on, John ( oim.) Small wo lds. Me hod, meaning & na a i e in mic ohis o y. School o Ad anced Resea ch P ess, New Mexico, 3–12. muu läh ee Sähköpos i iedonan o Kan a-Hämeen sai aanhoi opii in kun ayh ymän a kis opäällikkö Hanna Toi osel a 1.9.2021. Ki joi ajan hallussa. Vii a u 2.9.2021. h ps://doi.o g/10.21435/sks .1483