Tilintarkastuksen laatu: Johdon omistusosuuden ja hallituksen rakenteen rooli yksityisesti omistetuissa yrityksissä

Kihn, Lili-Anne, Oulasvirta, Lasse, Ruohonen, Janne, Rönkkö, Jaakko, Urpilainen, Matti & Wacker, Jani (toim.), Tarkastus, arviointi ja valvonta murroksessa. Tampere: Tampere University Press, 39–54. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-032-8 3 Tilintarkastuksen laatu: Johdon omistusosuuden ja hallituksen rakenteen rooli yksityisesti omistetuissa yrityksissä Hannu Ojala, Markus Mättö ja Mervi Niskanen Tässä tutkimuksessa tarkastellaan johdon omistusosuuden ja hallituksen rakenteen yhteyttä tilintarkastuksen laadun kysyntään suomalaisissa pk-yrityksissä. Tilintarkastuksen tavanomaista korkeampaa laatua arvioidaan yhtäältä tilintarkastusyhteisön koolla (Big 4) ja toisaalta säädettyä korkeammalla tilintarkastajan pätevyydellä. Tutkimus perustuu näkemykseen, jonka mukaan tilintarkastuksen laatu on mitattavissa ja tilintarkastajat luokiteltavissa laadun mukaan. Tutkimuksen aineisto koostuu 618 itäsuomalaisesta yksityisesti omistetusta pk-yrityksestä. Tuloksemme osoittavat, että ulkopuolisten jäsenten läsnäolo hallituksessa lisää tilintarkastuksen laadun kysyntää suomalaisissa pk-yrityksissä. Kun tarkastelemme toimitusjohtajan omistusosuuden yhteyttä tilintarkastuksen laadun kysyntään, havaitsemme, että tavallista laadukkaamman tilintarkastuksen kysyntä heikkenee, kun toimitusjohtaja omistaa yli puolet yrityksen osakkeista. Tulokset viittaavat myös siihen, että tilintarkastusten laatu ja ulkopuolisten jäsenten mukanaolo hallituksessa voisivat olla toisiaan täydentäviä hallintomekanismeja suomalaisissa pk-yrityksissä. Avainsanat: tilintarkastuksen laatu, hallituksen rakenne, johdon omistusosuus 40 Hannu Ojala, Markus Mättö ja Mervi Niskanen Johdanto Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida johdon omistusosuuden ja hallituksen rakenteen yhteyttä tilintarkastuksen laadun kysyntään suomalaisissa pk-yrityksissä. Tilintarkastuksen laadun tutkimus on edelleen suosittu tutkimusaihe, ja laatua voidaan mitata eri tavoin (Kihn 2017). Tilintarkastuksen laatu on yhdistetty muun muassa rahoituksen hintaan. Big 4 -yritysten tilintarkastajien tarkastamien yhtiöiden rahoituskustannukset ovat edullisempia kuin muiden (Karjalainen 2011). Tässä tutkimuksessa lähdetään liikkeelle siitä oletuksesta, että tilintarkastuksen laadussa on eroja ja että niitä voidaan DeAngelon (1981) tutkimuksen mukaisesti arvioida tilintarkastusyhteisön koon perusteella. DeAngelon mukaan suurella tilintarkastusyhteisöllä on kannustin pitää yllä korkeaa laatua tilintarkastuksessa, koska sillä on enemmän menetettävää ja sille on suurempi mainehaitta, jos se jää kiinni virheestä tai muutoin huonosta laadusta. Tässä tutkimuksessa tilintarkastuksen laadun kysyntää on lähestytty analysoimalla, mitkä tekijät johtavat tavanomaista laadukkaamman tilintarkastajan valintaan. Kirjallisuudessa on kiinnitetty jonkin verran huomiota siihen, millainen yhteys yrityksen osakeomistuksen jakaumalla on yritysten tilintarkastuksen laadun kysyntään. Johdon omistusosuus kytkeytyy tilintarkastuksen laadun kysyntään erityisesti yksityisissä yrityksissä (Lennox 2005). Listayhtiöissä samanlaista ilmiötä ei havaita. Carey, Simnett ja Tanewski (2000) esittävät, että vapaaehtoisten tarkastusten kysyntä kasvaa, kun agenttikustannukset kasvavat syystä tai toisesta. Niskanen, Karjalainen ja Niskanen (2010) havaitsevat tutkimuksessaan, että johdon omistusosuuden kasvu vähentää tarkastuksen laadun kysyntää pk-yrityksissä, mutta eivät tarkastele hallituksen rakenteen ja tilintarkastuksen yhteyttä. Tämä tutkimus on tiettävästi ensimmäinen, jossa käsitellään hallituksen rakenteen yhteyttä tilintarkastuksen laadun kysyntään yksityisissä yrityksissä. Hallituksen rakenteella tarkoitetaan tässä hallituksen kokoonpanoa ja kokoa. Prevost, Rao ja Hossain (2002) ehdottavat, että hallituksen kokoonpano ja osakeomistus ovat vaihtoehtoisia mekanismeja agenttiongelmien hallitsemiseksi. Omistajien, hallituksen ja johdon väliset intressiristiriidat tunnetaan kirjallisuudessa agentti ongelmana ja näiden valvonnasta aiheutuvat kustannukset agenttikustannuksina (Jensen & Meckling 1976). Ulkopuolisten hallitusjäsenten rooli suhteessa tilintarkastuksen laadun kysyntään ei kuitenkaan ole aikaisemmassa kirjallisuudessa yksiselitteinen. Yksi lähestymistapa pohjautuu näkemykseen, että jos yrityksen hallituksessa on riippumattomia jäseniä, ne vaativat harvemmin tavanomaista laadukkaampaa tilintarkastusta. Näkemystä perustellaan sillä, että koska riippumattomat hallituksenjäsenet itsessään lisäävät valvontaa, ei sen lisääminen ole enää tarpeen. Vaihtoehtoisesti voidaan ajatella, että Tilintarkastuksen laatu 41 hallitus voi pyrkiä suojelemaan omaa mainettaan, välttämään juridista vastuuta (ks. esim. Gilson 1990) tai edistämään osakkeenomistajien etuja ostamalla laadukkaampaa tilintarkastusta. Tämän tutkimuksen normiympäristönä toimii suomalainen hyvän hallinnointitavan ohjeistus ja hallituksen kokoonpanoa koskeva lainsäädäntö. Suomalaiset pörssilistatut yhtiöt noudattavat Arvopaperimarkkinayhdistys ry:n hallinnointikoodia. Se suosittelee, että suurin osa hallituksen jäsenistä olisi riippumattomia yhtiöstä ja ainakin kaksi jäsenistä sellaisia, joilla ei ole huomattavaa yhtiön osakeomistusta (Arvo paperimarkkinayhdistys ry. 2020). Keskuskauppakamari on laatinut yksityisille yrityksille oman hallinnointikoodin, jossa se rohkaisee valitsemaan hallitukseen riippumattomia jäseniä (Keskuskauppakamari 2020, 10): Hallituksen tehtävänä on yhtiön ohjaus ja valvonta. Valitsemalla hallitukseen sellaisiakin henkilöitä, joilla ei ole aikaisempaa läheistä suhdetta yhtiöön, voidaan tukea sitä, että hallitus toimii yhtiön ja kaikkien osakkeenomistajien parhaaksi. Näiden hallinnointikoodien noudattaminen on vapaaehtoista yksityisille yrityksille. Suomen osakeyhtiölain mukaan (luku 6: 8§): ”Hallitukseen on valittava yhdestä viiteen varsinaista jäsentä, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Jos hallitukseen kuuluu vähemmän kuin kolme jäsentä, hallituksessa on oltava ainakin yksi varajäsen.” Niskanen ym. (2010) tutkivat omistusrakenteen yhteyttä tilintarkastajan valintaan suomalaisissa yhtiöissä, mutta eivät käsitelleet hallituksen rakennetta. Tämä tutkimus laajentaa tarkastelua kahdella oleellisella tavalla. Ensinnäkin tarkastelumme tilintarkastajan valinnasta yksityisissä yrityksissä ottaa huomioon yrityksen hallituksen rakenteen vaikutuksen. Tuloksemme osoittavat, että ulkopuolisten läsnäolo hallituksessa lisää tavanomaista laadukkaamman tilintarkastuksen kysyntää. Toiseksi tarkastelussamme aiemmin saadut johdon omistusta koskevat tulokset pysyvät voimassa, vaikka otamme samalla huomioon yrityksen hallituksen rakenteen. Tutkimuksen ensimmäisessä osiossa rakennetaan hypoteesit aiemman tutkimuksen pohjalta. Seuraava osio esittelee empiirisen aineiston ja perustelee analyyseissä käytettävien muuttujien valintaa. Kuvailevat tilastot esitellään sen jälkeisessä osiossa. Sitä seuraava osio esittää hypoteesien testaamisen tulokset. Artikkelin lopussa on tutkimuksen yhteenveto ja pohdinta. Kirjallisuus ja hypoteesit Agenttiteorian mukaan agenttikustannuksia syntyy yhtäältä yksittäisen toimijan (agentin) oman edun tavoittelusta aiheutuvasta taloudellisesta vahingosta ja toisaalta 42 Hannu Ojala, Markus Mättö ja Mervi Niskanen valvontakustannuksista (Jensen & Meckling 1976). Tilintarkastus on yksi tärkeimmistä valvontamekanismeista, joiden tarkoituksena on estää ja kontrolloida yrityksissä syntyviä agenttikustannuksia (Piot 2010). Piot (2005) sekä Burgstahler, Hail ja Leuz (2006) esittävät, että yritys, jolla on merkittäviä agenttiongelmia, nimittää muita todennäköisemmin laadukkaan tilintarkastajan, kun laadun mittarina käytetään BIG4-dikotomiaa. Laadukkaan tilintarkastajan nimittämisen tavoitteena on parantaa tilinpäätösten uskottavuutta ja samalla parantaa yrityksen toiminnan ja sen johtamisen luotettavuutta sekä vähentää agenttikustannuksia (Piot 2005). Aihepiiriin liittyvän laajan kirjallisuuden nojalla voidaan todeta, että suurilla tilintarkastusyhteisöillä oletetaan olevan enemmän kannustimia laadukkaiden tarkastusten suorittamiseen (mm. Francis 2004; Francis & Yu 2009; Choi, Kim, Kim & Zang 2010). Tämä korkea laatu on välttämätöntä, jotta tilintarkastuksella saataisiin aikaan positiivisia vaikutuksia. Mahdollinen päätös laadun heikentämisestä yksittäisen asiakkaan säilyttämiseksi johtaisi koko portfoliossa menetyksiin, joita kyseisen asiakkaan säilyttämisestä koituneet edut eivät riitä korvaamaan (DeAngelo 1981). Craswellin, Francisin ja Taylorin (1995) mukaan suuret tilintarkastusyhteisöt laskuttavat huomattavasti korkeampia tilintarkastuspalkkioita kuin pienet yhteisöt, ja osa näistä palkkioista investoidaan edelleen asiantuntemuksen kasvattamiseen. Monissa empiirisissä tutkimuksissa on tarkasteltu tilintarkastuksen merkitystä ja tilintarkastuksen laatua yleensä. Tulokset eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Suurimmassa osassa agenttikustannusten ja tilintarkastajien valinnan vuorovaikutukseen keskittyviä tutkimuksia tarkastellaan suuria pörssiyhtiöitä. Ball ja Shivakumar (2005) sekä Beatty, Ke ja Petroni (2002) huomauttavat, että näitä tuloksia ei voida sellaisenaan yleistää koskemaan yksityisiä yrityksiä. Lennox (2005) ehdottaa, että tilintarkastuksen merkitys valvontamekanismina voi olla yksityisissä yrityksissä korkeampi kuin pörssiyhtiöissä, koska ne ovat vähemmän alttiita muille valvontamekanismeille ja koska niiden on julkistettava omistajilleen pörssiyhtiöitä huomattavasti vähemmän tietoja tilinpäätöksen yhteydessä. Piot (2005) ja Burgstahler ym. (2006) väittävät, että yritys nimittää muita yrityksiä todennäköisemmin korkealaatuisen tilintarkastajan, jos sen toimintaan liittyy laajoja agenttiongelmia. Fan ja Wong (2005) tutkivat itäaasialaisia yrityksiä ja toteavat, että yritykset, joilla on erittäin keskittynyt omistusrakenne, palkkaavat todennäköisemmin Big 5 -yhteisössä työskenteleviä tilintarkastajia kuin yritykset, joilla on pienemmät agenttiongelmat. Piot (2001) tutki samaa ilmiötä joukossa ranskalaisia pörssi yhtiöitä ja löysi vain vähän todisteita sille, että omistuksen keskittymisellä olisi vaikutusta tilintarkastajan valintaan. Toimitusjohtajan omistusosuutta voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä omistusrakenteen keskittyneisyyttä kuvaavista mittareista. Jos toimitusjohtajan omistusosuus on korkea, toimitusjohtaja vastaa monista toiminnastaan johtuvista kustannuksista ja Tilintarkastuksen laatu 43 saa melkein kaikki toimintansa perusteella syntyvät edut. Joissakin aiemmissa tutkimuksissa on selvitetty johdon omistusosuuden vaikutusta tilintarkastuksen laadun kysyntään. O’Sullivan (2000) tutki johdon omistuksen vaikutusta tilintarkastuspalkkioihin ja löysi todisteita negatiivisesta yhteydestä, kun tarkastelukohteena ovat brittiläiset listayhtiöt. Lennox (2005) puolestaan tutki johdon omistusosuuden ja tilintarkastusyhteisön koon välistä suhdetta joukossa listaamattomia yrityksiä. Lennoxin (2005) tulokset viittaavat siihen, että johdon omistuksen ja tilintarkastusyhteisön koon välinen suhde on epälineaarinen. Suhde on negatiivinen johdon omistusosuuden matalilla ja korkeilla alueilla. Niskanen ym. (2010) tutki tilintarkastusten laadun kysyntää suomalaisissa yksityisissä yrityksissä ja löysi lisätukea epälineaariselle suhteelle johdon omistusosuuden ja Big 4 -auditointien kysynnän välillä. Niskanen ym. (2010) keskeisimmät tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että toimitusjohtajan omistusosuuden lisääntyminen vähentää tarkastusten laatua koskevaa kysyntää. Edellisen keskustelun perusteella asetamme ensimmäisen tutkimushypoteesin: Hypoteesi 1: Toimitusjohtajan omistusosuuden kasvaminen pienentää tavanomaista laadukkaamman tilintarkastuksen kysyntää Vaikka sekä tilintarkastusten laatua että hallituksen riippumattomia jäseniä voidaan molempia pitää monitoroinnin välineinä, ne voivat olla myös toisiaan täydentäviä. Fama (1980), Fama ja Jensen (1983) ja Gilson (1990) ehdottavat, että hallitus voi pyrkiä suojelemaan omaa mainettaan tai välttämään oikeudellista vastuuta. Vaihtoehtoisesti hallituksella voi olla motivaatiota edistää osakkeenomistajien etuja ostamalla korkealaatuisempaa tilintarkastusta. Hallituksen riippumattomuuden ja tilintarkastuksen laadun kysynnän välisestä suhteesta on kuitenkin vain vähän empiiristä näyttöä. O’Sullivan (2000) ja Zaman, Hudaib ja Haniffa (2011) tutkivat molemmat listattuja brittiläisiä yrityksiä ja toteavat, että riippumattomien jäsenten osuudella on positiivinen vaikutus tilintarkastusmaksuihin, mikä viittaa siihen, että hallituksen riippumattomat jäsenet rohkaisevat laajempiin (ja laadukkaampiin) tilintarkastuksiin oman valvontatehtävänsä täydentämiseksi. Carcello, Hermanson ja Neal (2002) tutkivat hallituksen riippumattomuuden ja tilintarkastusmaksujen välistä yhteyttä suurissa listayhtiöissä. Tulokset osoittavat, että hallituksen riippumattomuuden ja tilintarkastuspalkkioiden välillä on positiivinen yhteys, mikä viittaa heidän mukaansa siihen, että riippumattomat hallituksen jäsenet pyrkivät suojelemaan mainettaan ja välttämään oikeudellista vastuuta vaatimalla korkeampaa tilintarkastuksen laatua. Beasley ja Petroni (2001) tutkivat ulkopuolisten hallituksen jäsenten roolia nimekkään tilintarkastajan valinnassa joukossa vakuutusyhtiöitä. He toteavat todennäköisyyden sille, että yritys työllistää nimekkään tilintarkastajan, kasvavan, kun riippumattomien hallitusjäsenten osuus kasvaa. Edellisen perusteella asetamme toisen hypoteesin: 44 Hannu Ojala, Markus Mättö ja Mervi Niskanen Hypoteesi 2: Hallituksen riippumattomien jäsenten mukanaolo lisää tavanomaista korkeamman tilintarkastuksen laadun kysyntää Aineisto Tutkimuksen aineisto koostuu yksityisomistuksessa olevista suomalaisista yrityksistä Itä-Suomen alueelta. Seuranta-aineisto kerättiin Itä-Suomen yliopistossa kahteen kertaan toteutetulla kyselytutkimuksella. Kyselyn ensimmäinen vaihe käsittää vuodet 2000–2005 ja toinen vaihe vuodet 2006–2011. Kysely kohdistettiin osakeyhtiöihin, joilla on vähintään kaksi työntekijää. Toimialoista rajattiin pois alkutuotanto. Yritysten osoitteet saatiin Asiakastieto Oy:ltä. Kysely lähetettiin yritysten toimitusjohtajille. Otoksen 3262 yrityksestä 681 vastasi omistusta ja hallituksen rakennetta koskeviin kysymyksiin. Vastausprosentit olivat 19,6 ensimmäisessä ja 19 toisessa kyselyssä. Tilinpäätösja tilintarkastustiedot on kerätty Suomen Asiakastiedon VOITTO-tietokannasta vuosilta 2000–2011. Lopullinen aineisto sisältää 618 yritystä ja 2904 yritysvuosihavaintoa. Tilintarkastusvelvollisuus Vuoden 2007 lakiuudistukseen saakka lähes kaikki suomalaiset yhtiöt olivat tilintarkastusvelvollisia. Vuodesta 2008 voimassa olleiden säädösten mukaan tilintarkastusvelvollisia olivat yhtiöt, joiden kahden perättäisen tilinpäätöksen perusteella kaksi kolmesta seuraavista ehdoista täyttyy: 1) taseen loppusumma ylittää 100000 euroa; 2) liikevaihto ylittää 200000 euroa; tai 3) keskimääräinen henkilöstön lukumäärä on enemmän kuin kolme. Aineiston vuoteen 2008 saakka ulottuvalla ajanjaksolla Suomessa on ollut kolme tilintarkastajatasoa: 1) KHT (keskuskauppakamarin hyväksymä tarkastaja); 2)HTM (kauppakamarin hyväksymä tarkastaja); sekä 3) maallikkotarkastaja, jolta ei edellytetä tilintarkastajatutkintoa. Yrityksen oli valittava KHT-tarkastaja, mikäli sen osakkeet ovat julkisen kaupankäynnin kohteena tai kaksi kolmesta ehdosta täyttyy: 1) taseen loppusumma ylittää 25000000 euroa; 2) liikevaihto ylittää 50000000 euroa; tai 3) henkilöstön keskimääräinen lukumäärä ylittää 300. Yhtiön oli valittava HTM-tarkastaja, mikäli kaksi seuraavista rajoista ylittyy: 1) taseen loppusumma 340000 euroa; 2) liikevaihto 680000 euroa; tai 3) keskimäärin 10 työntekijää. Elleivät yrityksen HTM-tarkastajarajat ylittyneet, oli sillä mahdollisuus valita maallikkotarkastaja. Vaikka maallikkotarkastajalta ei edellytetty tilintarkastajatutkintoa, tältä odotettiin riittävää asiantuntemusta ja osaamista tilintarkastuksesta. (Tilintarkastuslaki 459/2007.) Tilintarkastuksen laatu 45 Tutkimusmenetelmät Tutkimusasetelmassamme vastemuuttujana on dikotominen muuttuja, jolloin käytetään yleisesti logistista regressiomallia (Hill, Griffits & Lim 2008, 595). Hypoteesien 1 ja 2 testaamisessa käytetään seuraavaa mallia: (1) missä muuttuja (Z) saadaan seuraavasti: Taulukko 3.1. Muuttujakuvaukset BIG4 Luokkamuuttuja, joka saa arvon 1, kun yrityksen tilintarkastaja edustaa Big 4 -tilintarkastusyhteisöä, ja muutoin 0. KOROTETTULAATU Luokkamuuttuja, joka saa arvon 1, kun i) yritykselle riittäisi maallikkotarkastaja, mutta se on valinnut tutkinnon suorittaneen tarkastajan, ii) yrityksellä on velvoite valita HTM-tarkastaja, mutta se on valinnut KHT-tarkastajan, 0 = muutoin. CEO20 Luokkamuuttuja, joka saa arvon 1, mikäli toimitusjohtajan omistusosuus on yhtä suuri tai vähemmän kuin 20 %, ja muutoin 0. CEO49 Luokkamuuttuja, joka saa arvon 1, kun toimitusjohtajan omistusosuus on enemmän kuin 20 %, mutta vähemmän kuin 50 %, ja muutoin 0. CEO50 Luokkamuuttuja, joka saa arvon 1, kun toimitusjohtajan omistusosuus on vähintään 50 %, ja muutoin 0. ULK_HALLJÄSEN Luokkamuuttuja, joka saa arvon 1, kun hallituksessa on vähintään yksi ulkopuolinen jäsen, ja muutoin 0. LNHALLITUKSENKOKO Luonnollinen logaritmi hallituksen jäsenten lukumäärästä lisättynä yhdellä. LNOMISTAJAT Luonnollinen logaritmi omistajien lukumäärästä lisättynä yhdellä. LNKOKO Luonnollinen logaritmi yrityksen taseen loppusummasta. KONSERNI Luokkamuuttuja, joka saa arvon 1, kun yritys kuuluu yritysryhmään, muutoin 0. POKIERTO Liikevaihto jaettuna taseen loppusummalla. VIENTI Luokkamuuttuja, joka saa arvon 1, kun yrityksellä on vientimyyntiä, muutoin 0. VARSSAM Vaihto-omaisuus + saatavat jaettuna taseen loppusummalla. VELKAANTUNEISUUS Velat jaettuna taseen loppusummalla. LNIKÄ Luonnollinen logaritmi yrityksen iästä lisättynä yhdellä. ROA Nettotulos jaettuna taseen loppusummalla. TAPPIO Luokkamuuttuja, joka saa arvon 1, kun yrityksen nettotulos on negatiivinen, ja muutoin 0. QUICKR Lyhtytaikaiset varat ilman vaihto-omaisuutta jaettuna lyhytaikaisilla veloilla. NEGOPO Luokkamuuttuja, joka saa arvon 1, kun yrityksen oma pääoma on negatiivinen ja muutoin 0. 46 Hannu Ojala, Markus Mättö ja Mervi Niskanen Taulukossa 3.1 on esitetty tutkimuksen muuttujakuvaukset. Yrityksen tilintarkastuksen laadun kysyntää mitataan kahdella vaihtoehtoisella selitettävällä dikotomisella muuttujalla (kaava 1). Näistä ensimmäinen, BIG4 saa arvon 1, jos yrityksen valitsema tilintarkastaja edustaa jotakin neljästä suuresta tilintarkastusyhteisöstä (Deloitte, EY, KPMG tai PWC). Big 4 -tilintarkastusyhteisöjen saavuttaman laatumaineen menettämisen pelon vuoksi näiden tilintarkastuksen laadun odotetaan olevan korkeampi kuin muilla tilintarkastusyhteisöillä (DeAngelo 1981; Cano-Rodríquez 2010). Aikaisemmat tutkimukset kansainvälisillä aineistoilla osoittavat Big 4 -yhteisöjen suorittaman tilintarkastuksen laadun olevan muita korkeampi (esim. Becker, DeFond, Jiambalvo & Subramanyam 1998; Francis, Maydew & Sparks 1999; Van Tendeloo & Vanstraelen 2008; Cano-Rodríquez 2010). Toinen tilintarkastuksen laadun kysyntää mittaava muuttuja, KOROTETTU_ LAATU, saa arvon yksi, mikäli yritys on valinnut korkeamman vaatimustason tarkastajan kuin laissa määrätty. Tästä esimerkkinä yritys, jolle lain mukaan riittäisi maallikkotarkastaja, on valinnut tilintarkastajakseen joko HTMtai KHT-tarkastajan, tai yritys, jolle lain mukaan riittäisi HTM-tarkastaja, on valinnut KHT-tarkastajan. Hypoteesia H1 testataan yrityksen toimitusjohtajan omistusosuutta mittaavilla muuttujilla CEO20, CEO49 ja CEO50. CEO20 saa arvon yksi, mikäli toimitusjohtajan omistusosuus yhtiössä vähemmän tai on yhtä suuri kuin 20 prosenttia. CEO49 saa arvon yksi, mikäli toimitusjohtajan omistusosuus on enemmän kuin 20 prosenttia, mutta vähemmän kuin 50 prosenttia. CEO50 saa arvon yksi, mikäli toimitusjohtajan omistusosuus on yhtä suuri tai enemmän kuin 50 prosenttia. Muussa tapauksessa muuttujat CEO20, CEO49 ja CEO50 saavat arvon nolla. Vastaavan kaltaista luokittelua on käyttänyt muiden muassa Lennox (2005). Hypoteesin H2 testimuuttuja ULK_HALLJÄSEN on indikaattori sille, onko yritys nimittänyt hallitukseen yhden tai useamman ulkopuolisen jäsenen, kuten muun kuin perheenjäsenen, johdon edustajan tai yrityksen henkilökuntaan kuuluvan jäsenen. Se saa arvon yksi, jos hallituksessa on vähintään yksi ulkopuolinen jäsen. Muuten se saa arvon nolla. Vastaavaa mittaria ovat käyttäneet muun muassa Steijvers ja Niskanen (2014). Kontrolloidaksemme hallituksen kokoa ja omistuksen jakautumista sisällytämme malliin muuttujat LNHALLITUKSENKOKO [luonnollinen logaritmi (1 + hallituksen jäsenten lukumäärä)] ja LNOMISTAJAT [luonnollinen logaritmi (1 + omistajien lukumäärä). Aikaisempaan kirjallisuuteen perustuen kontrolloimme tilintarkastusta ja tilintarkastuksen laatuvaatimusta useilla muuttujilla. LNKOKO on taseen loppusumman luonnollinen logaritmi, ja sillä kontrolloidaan organisaation kompleksisuutta. KONSERNI kontrolloi yrityksen kuulumista yritysryhmään (emoyhtiönä, tytäryhtiönä tai osana yhteisyritystä) (Knechel, Niemi & Sundgren 2008). Transaktioiden kompleksisuutta kontrolloidaan pääoman kiertonopeudella (POKIERTO), joka on määritelty liikevaihto jaettuna taseen loppusummalla, sekä vientitoiminnalla ( VIENTI), joka Tilintarkastuksen laatu 47 on luokkamuuttuja ja saa arvon yksi, mikäli yrityksellä on vientimyyntiä (Chaney, Jeter & Shivakumar 2004). VARSAAM (vaihto-omaisuus + myyntisaamiset) kontrolloi tilintarkastukselta vaadittavaa panostusta yrityksen riskisten varojen arvioinnissa (Healy 1985). Lainasopimusten tarkastustoimintaa kontrolloidaan velkaantumisasteella (VELKAANTUNEISUUS), joka on määritelty vieraan pääoman osuudella kokonaisvaroista (Watts & Zimmerman 1986). Velan takaisinmaksun riskiä kontrolloidaan yrityksen iällä (LNIKÄ), joka on luonnollinen logaritmi yrityksen iästä lisättynä yhdellä; kannattavuudella (ROA), joka on yrityksen nettotulos jaettuna taseen loppusummalla; liiketoiminnan tappiolla (TAPPIO); maksuvalmiudella (QUICKR), joka on lyhytaikaiset varat ilman vaihto-omaisuutta jaettuna lyhytaikaisilla veloilla; sekä negatiivisella omalla pääomalla (NEGOPO) (Mansi, Maxwell & Miller 2004; Fortin & Pittman 2007). Lisäksi mallissa on kontrolloitu vuosi ja toimiala. Toimiala on luokiteltu toimialakoodin ensimmäisen numeron mukaan perustuen yhtiön kuulumiseen SIC-toimialaluokkaan. Kuvailevat tunnusluvut Taulukossa 3.2 on esitetty muuttujien jakaumia kuvaavat tunnusluvut. Lähes neljäsosaan aineistossa olevista tilinpäätöksistä on valittu Big 4 -yhteisöä edustava tilintarkastaja ja 62,5 prosentissa on valittu vaatimusta korkeamman tason tarkastaja. Hieman yli neljäsosassa havainnoista toimitusjohtajan omistusosuus on 20 prosenttia tai vähemmän ja noin viidesosassa välillä 20 prosenttia ja 50 prosenttia. Hieman yli puolessa havainnoista toimitusjohtajan omistusosuus on vähintään 50 prosenttia. Vastaajien antamien ilmoitusten mukaan yli viidesosalla on vähintään yksi ulkopuolinen jäsen hallituksessa. 54 Hannu Ojala, Markus Mättö ja Mervi Niskanen Hill, R. C., Griffiths, W. & Lim, G. C. 2008. Principles of Econometrics (4. painos). Hoboken: John Wiley & Sons. Jensen, M.C. & Meckling, W. 1976. Theory of the firm: Managerial behavior, agency costs, and capital structure. Journal of Financial Economics 3, 305–360. Karjalainen, J. 2011. Audit quality and cost of debt capital for private firms: evidence from Finland. International Journal of Auditing 15(1), 88–108. Kihn, L.A. 2017. Tilintarkastuksen laatu – ajankohtaiskatsaus tilintarkastuksen tieteelliseen tutkimukseen. Teoksessa Kihn, L.A., Leponiemi, U., Oulasvirta, L., Ruohonen, J. & Wacker, J. (toim.) Näkökulmia tilintarkastukseen ja arviointiin. Tampere: Tampere University Press, 81–100. Keskuskauppakamari 2020. Asialuettelo listaamattomien yhtiöiden hallinnoinnin kehittämiseksi. Corporate Governance. https://cgfinland.fi/wp-content/uploads/sites/39/2020/08/ asialuettelo-listaamattomien-yhtioiden-hallinnoinin-kehittamiseksifinal.pdf Knechel, R. W., Niemi, L. & Sundgren, S. 2008. Determinants of auditor choice: Evidence from a small client market. International Journal of Auditing 12(1), 65–88. Lennox, C. S. 2005. Management ownership and audit firm size. Contemporary Accounting Research 22(1), 205–227. Mansi, S. A., Maxwell, W. F. & Miller, D. P. 2004. Does auditor quality and tenure matter to investors? Evidence from the bond market. Journal of Accounting Research 42(4), 755–793. Niskanen, M., Karjalainen, J. & Niskanen, J. 2010. The Role of Auditing in Small, Private Family Firms: Is it about Quality and Credibility? Family Business Review 23(3), 230–245. O’Sullivan, N. 2000. The impact of board composition on audit quality: Evidence from large UK companies. British Accounting Review 32, 397–414. Piot, C. 2001. Agency costs and audit quality: Evidence from France. The European Accounting Review 10(3), 461–499. Piot, C. 2005. Auditor reputation and model of governance: a comparison of France, Germany and Canada. International Journal of Auditing 9, 21–44. Prevost, A. K., Rao, R. P. & Hossain, M. 2002. Board Composition in New Zealand: An Agency Perspective. Journal of Business Finance and Accounting 29, 731–760. Steijvers, T. & Niskanen, M. 2014. Tax aggressiveness in private family firms: An agency perspective. Journal of Family Business Strategy 5(4), 347–357. Van Tendeloo, B. & Vanstraelen, A. 2008. Earnings management and audit quality in Europe: Evidence from the private client segment market. European Accounting Review 17(3), 447– 469. Watts, R. L. & Zimmerman, J. L. 1986. Positive Accounting Theory. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall. Zaman, M., Hudaib, M. & Haniffa, R. 2011. Corporate governance quality, audit fees and non‐ audit services fees. Journal of Business Finance & Accounting 38(1–2), 165–197. Säädökset Osakeyhtiölaki 624/2006 Tilintarkastuslaki 1141/2015