Osallistavaa ja ohjaavaa osallisuutta : diskurssianalyysi nuorten aikuisten sosiaalityön palvelukuvauksista

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY-NC-ND 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/ Osallistavaa ja ohjaavaa osallisuutta : diskurssianalyysi nuorten aikuisten sosiaalityön palvelukuvauksista © 2024 Janus : sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti Published version Välimäki, Vesa; Tuikkanen, Ariela; Vainikka, Paula; Tammelin, Mia; Ylistö, Sami Välimäki, V., Tuikkanen, A., Vainikka, P., Tammelin, M., & Ylistö, S. (2024). Osallistavaa ja ohjaavaa osallisuutta : diskurssianalyysi nuorten aikuisten sosiaalityön palvelukuvauksista. Janus : sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, 32(4), 358-374. https://doi.org/10.30668/janus.138564 2024 Tiivistelmä Osallistavaa ja Ohjaavaa Osallisuutta: diskurssianalyysi nuOrten aikuisten sOsiaalityön palvelukuvauksista Vesa Välimäki: YTM, tutkija, Tampereen yliopisto Ariela Tuikkanen: YTM, tutkimusavustaja, Tampereen yliopisto Paula Vainikka: YTM, tutkija, Lapin yliopisto Mia Tammelin: YTT, apulaisprofessori, tutkimusjohtaja, Tampereen yliopisto Sami Ylistö: YTT, yliopistonopettaja, Jyväskylän yliopisto Janus vol. 32 (4) 2024, 358–374 [email protected]; [email protected]; [email protected]; [email protected]; [email protected] Artikkelin taustalla on ajankohtainen keskustelu osallisuudesta ja sen edistämisestä sosiaalityössä. Artikkelissa tarkastellaan, minkälaisia osallisuuden edistämiseen liittyviä diskursseja on tunnistettavissa nuorten aikuisten sosiaalityön palvelukuvauksista. Aineistona hyödynnetään Suomi.fi -palvelutietovarannon palvelukuvauksia nuorten aikuisten sosiaalityön palveluista. Palvelukuvausten analyysissä tunnistettiin kaksi osittain risteävää ja päällekkäistä diskurssia: osallistava ja ohjaava. Asiakasta osallistavassa diskurssissa korostuu asiakkaan mukaan ottaminen asiakasprosessiin: asiakas nähdään toimijana, jonka mielipiteitä halutaan kuunnella ja jonka toimijuudelle halutaan antaa tilaa palveluiden kehysten sisällä. Asiakasta ohjaavassa diskurssissa korostuu asiakkaan rooli palvelun kohteena, jolloin asiakkaan omalle roolille ei juurikaan jää tilaa. Nuorten aikuisten sosiaalityön palvelukuvauksista havaitut diskurssit tuovat esiin nuorten aikuisten sosiaalityön palveluissa esiintyvää jännitettä nuorille aikuisille annetun tuen ja kontrollin välillä. jOhdantO Osallisuuden edistämisen keskustelut ovat ajankohtaisia ja aktiivisia sosiaalityön palveluiden kentällä (Béland 2007; Kokkonen ym. 2013; Matthies 2014; Närhi ym. 2014; Siisiäinen 2010). Ilmiön juuret löytyvät niin EU:n kuin kansallisen tason keskusteluista ja huolesta liittyen kansalaisten syrjäytymiseen ja yhteenkuuluvuuteen (Matthies 2014). Haasteena on nähty haavoittuvissa asemissa olevien kansalaisten poikkeaminen aktiivista kansalaisuutta korostavasta ideaalista. Tämän vuoksi osallisuudesta on keskusteltu erityisesti tästä ideaalista poikkeavien ryhmien kohdalla, kuten ”syrjäytyneiden”, ”pitkäaikaistyöttömien” tai muiden sosiaalityön asiakkaiden, joiden nähdään tarvitsevan osallisuuden edistämistä (Siisiäinen 2010). Osallisuuden edistämisellä on pyritty puuttumaan tähän huolta herättäneeseen ilmiöön, jossa osa ihmisistä jää yhteiskunnan tavanomaisten osallisuuden lähteiden ulkopuolelle (Närhi ym. 2014). Tässä keskustelussa osallisuuden edistäminen on yhdistetty uusliberalistisiin yksilön vastuuta ja työmarkkinoille aktivointia korostaviin poliittis-hallinnollisiin painotuksiin (Béland 2007, 132–134; Närhi ym. 2014). Tästä osallisuuden edistämisen poliittishallinnollisesta tavoitteesta huolimatta, osallisuuden edistämisellä on viitattu moniin eri asioihin ja sitä on pyritty edistämään erilaisista intresseistä käsin. Osallisuutta voidaan hahmottaa eri- artikkelit 359 näisten ulottuvuuksien kautta, kuten sosiaalisten suhteiden, palveluiden tai yhteiskunnan jäsenyyden näkökulmasta (Salminen ym. 2021), ja samoin osallisuuden edistämistä voidaan tyypitellä erilaisista intresseistä käsin (Siisiäinen 2010; 2014). Tässä artikkelissa lähestymme osallisuutta asiakasosallisuuden näkökulmasta, jolla viittaamme siihen, millainen rooli asiakkaille mahdollistetaan palveluissa ja niissä tapahtuvissa palvelukohtaamisissa (Laitinen & Pohjola 2010). Keskeinen kysymys on siinä, annetaanko asiakkaan olla aktiivinen toimija ja mukana tekemässä hänen elämäänsä käsittelevää sosiaalityötä vai onko hän näissä palvelukohtaamisissa enemmänkin sosiaalityön kohteena. Tarkastelemme palvelukuvauksia siten asiakasosallisuuden näkökulmasta, jolloin huomiomme kohdistuu asiakkaan mahdollisuuksiin olla mukana vaikuttamassa hänen palvelunsa kulkuun; sen suunnitteluun, kehittämiseen, toteuttamiseen ja arviointiin (Aaltonen & Kivijärvi 2017, 12; Laitinen & Pohjola 2010; Leemann & Hämäläinen 2016). Lähestymme sosiaalityön palvelukuvauksia nuorten aikuisten kanssa tehtävän sosiaalityön näkökulmasta. Viittamme nuorilla aikuisilla 18–29-vuotiaisiin. Nykyisessä sosiaalityön palvelujärjestelmässä ei ole erikseen institutionalisoitu nuorille aikuisille suunnattua sosiaalityötä (Karjalainen 2015; Saikkonen ym. 2015). Nuorten aikuisten sosiaalityötä tehdään eri hyvinvointialueilla pääasiassa aikuissosiaalityössä, joskin osassa hyvinvointialueita sitä tehdään aikuissosiaalityön nuorten aikuisten tiimeissä. Nuoria aikuisia nähdään harvoin sosiaalityössä omana kohderyhmänään (Raitakari & Virokannas 2009, 10–11), vaikka se olisi erityisesti osallisuuden edistämisen näkökulmasta tärkeää. Sosiaalityön asiakkaana olevien nuorten aikuisten on nähty tarvitsevan erityistä tukea itsenäisen elämän rakentamiseen (Raitakari & Virokannas 2009, 6), ja tähän osallisuuden edistämisellä on mahdollista tarttua. Nuorten aikuisten kohdalla tämä tarkoittaa monipuolisia mahdollisuuksia olla osallinen yhteiskunnassa, sillä esimerkiksi pelkän taloudellisen tuen tarjoaminen voi vain pitkittää nuorten aikuisten sosiaalityön asiakkuutta (Saikkonen ym. 2015). Samoin kansainvälisessä kirjallisuudessa on huomattu nuorten asiakasosallisuuden edistämisen myönteiset seuraukset palveluiden vaikutusten ja niissä pysymisen kannalta (Robards ym. 2018; Zuchowski ym. 2022). Esimerkiksi Zuchowskin ja kollegoiden (2022) tutkimuskatsauksessa saatiin selville, että nuorille tarjotut vaikutusmahdollisuudet ja mahdollisuudet osallistua palveluissa koettiin positiivisena, mutta se myös tuki palvelujen vaikuttavuutta. Käänteisesti, mikäli nuori koki palveluissa osattomuutta sekä palveluissa vaikuttamisen ja niihin osallistumisen puutteita, hänen oli vaikea sitoutua palveluihin. Tämä artikkeli on osa laajempaa STMrahoitteista NuoriSO-tutkimushanketta (Kohti tutkimusperustaista osallisuuden edistämistä nuorten aikuisten sosiaalityössä VN/14999/2022), jossa lähestymme osallisuuden edistämistä sosiaalityössä eri toimijoiden näkökulmista (palvelujärjestelmä, sosiaalityöntekijät ja nuoret aikuiset). Tässä artikkelissa olemme kiinnostuneet sosiaalityön palvelujärjestelmän näkökulmasta osallisuuden edistämiseen. Tutkimuksen kohteena ja empiirisenä aineistona on nuorten aikuisten sosiaalityön palvelu- artikkelit 360 kuvaukset. Tavat, joilla palvelukuvauksissa kuvataan asiakkuutta, ovat tärkeitä kahdesta eri perspektiivistä. Ensinnäkin ne kertovat sosiaalityön muuttuvasta itseymmärryksestä eli siitä, miten sosiaalityö ymmärtää itsensä ja suhteen asiakkaaseen. Kiinnittämällä huomiota palvelukuvauksiin, saadaan tärkeää tietoa sosiaalityön vakiintuneista ja jaetuista merkityksellistämisen tavoista, diskursseista, jotka kertovat tavasta lähestyä erityisesti nuoria aikuisia sosiaalityön palveluissa. (Juhila 2008.) Samoin se, miten näissä palvelukuvauksissa kuvataan asiakasta ja hänen rooliaan palvelussa, luo odotuksia sekä työntekijällä että asiakkaalle siitä, minkälaista kohtaamista sosiaalityön palvelussa on syytä odottaa. Palvelukuvaukset voivat asiakkaiden osallistamisen sijaan myös etäännyttää asiakkaita palvelusta. Toiseksi palvelukuvaukset ovat tärkeä solmukohta palvelua tarvitsevan nuoren aikuisen ja palvelua tarjoavan välille. Erityisesti nuorille aikuisille ne voivat toimia ensikosketuksena palveluihin (Grymonprez ym. 2017). Tämä on tärkeää, sillä yhdeksi aikuissosiaalityön solmukohdaksi on nähty asiakkaaksi pääsemisen haasteet (Svenlin ym. 2021). Onnistuneet palvelukuvaukset voivat auttaa nuoria aikuisia löytämään ja ottamaan matalalla kynnyksellä yhteyttä palveluun (Robards ym. 2018). Artikkelimme etenee siten, että ennen varsinaista palvelukuvausten analyysiä tarkastelemme lyhyesti osallisuutta ja sen edistämisen intressejä nuorten aikuisten parissa tehtävässä sosiaalityössä. Käsittelemme osallisuuden edistämisen paradigman yleistymistä sosiaalityössä ja sen suhdetta sosiaalityön palvelujärjestelmään. Tämän jälkeen tarkastelemme palvelukuvauksia empiirisen analyysin kohteena, esittelemme aineiston ja diskurssianalyyttisen lähestymistavan sekä aineistosta havaitut diskurssit. Osallisuuden edistämisen intressit Sosiaalityössä on viime vuosikymmeninä niin lainsäädännön kuin palveluiden käytännönkin tasolla korostettu asiakkaiden omaa toimijuutta ja oikeutta osallistua palveluissa (Närhi ym. 2014). Sosiaalityön aikaisemmasta tavasta lähestyä asiakasta, jossa työntekijän roolina on ollut asiakkaan puolesta päättäminen ja ohjaaminen, on siirrytty asiakkaan oman näkökulman korostamiseen (Juhila 2008; Svenlin ym. 2021). Asiakkaan osallisuuden edistämisen keskiössä on ollut intressi nähdä asiakas palvelussa toimivana subjektina, ei niinkään sosiaalityön ammattilaisten toimenpiteiden kohteena (Laitinen & Pohjola 2010). Asiakasta halutaan osallistaa palveluiden toteutumiseen, arvioimiseen ja kehittämiseen. Tämän osallisuuden edistämisen intressin taustalla on nähty se, että tukemalla palveluihin osallistumista voidaan edistää asiakkaiden omaa toimijuutta heidän elämäänsä liittyvissä päätöksissä sekä auttaa asiakasta olemaan entistä enemmän osallinen omassa elämässään kuin myös laajemmin yhteiskunnassa. Asiakas halutaan nähdä oman elämänsä asiantuntijana, ja tässä sosiaalityön roolina on olla asiakkaan osallisuutta mahdollistava toimija. (Saikkonen ym. 2015; Palola ym. 2012.) Asiakkaiden osallisuuden edistämiseen on sosiaalityön tutkimuksessa otettu myös kriittisiä näkökulmia, ja yksi näistä liittyy edellä mainittuihin osallisuuden edistämisen taustalla vaikut- artikkelit 361 taviin poliittis-hallinnollisiin tavoitteisiin (Matthies 2017; Kokkonen 2021; Perttula 2021). Tämän kritiikin ydin on ollut siinä, että asiakkaiden osallisuuden edistämisen taustalla näkyvät julkisen sektorin taloudelliset paineet, aktiivisen kansalaisuuden ideologinen ihanne ja tarve oikeuttaa julkisen vastuunkannon vetäytymistä kansalaisten asioista (Matthies 2017; Kokkonen 2021). Tällainen uusliberalistinen eetos korostaa yksilön vastuuta, joka on erityisesti aikuissosiaalityön kontekstissa johtanut lisääntyneeseen puheeseen asiakkaan vastuullistamisesta (esim. Jokinen 2016, 138–139). Se, että aktiivisesti korostetaan sosiaalityön asiakkaiden omaa toimijuutta, voidaan osaltaan nähdä pyrkimyksenä pienentää sosiaalityön taloudellisia resursseja, kontrolloida asiakasta ja hallita sitä, minkälaisia etuuksia ja palveluita asiakas saa (Perttula 2021; Kokkonen 2021). Uusliberalistinen eetos painottaa yksilön omaa vastuuta elämästään, jolloin se on taipuvainen siirtämään huomion pois sosiaalisten ongelmien taustalla olevista rakenteellisista ja yhteiskunnallisista tekijöistä (Ojanen 2023). Erityisen voimakkaasti asiakkaiden vastuullistamiseen liittyvät piirteet ovat tulleet osaksi aikuissosiaalityön työnkuvaa aktiivisen sosiaalipolitiikan myötä. Aktiivisella sosiaalipolitiikalla tarkoitetaan vastikkeellisten aktivointitoimenpiteiden kohdentamista sosiaalihuollon asiakkaisiin (Karjalainen 2011, 232). Sen seurauksena sosiaalija työttömyysturvan piirissä oleviin tulonsiirtoihin on lisätty erilaisia työllistymiseen tai opiskeluun liittyviä ehtoja (Raivio & Nykänen 2014, 118). Tässä kehityksessä piilee vaara siinä, että sosiaalityön omat asiakastyön tavoitteet jäävät kasvavien aktivointipaineiden seurauksena työvoimahallinnolle alisteisiksi. Silloin asiakkaiden osallisuus otetaan huomioon ja sen vaikuttavuutta määritellään lähinnä asiakkaiden työmarkkinaosallisuutta edistävien toimenpiteiden näkökulmasta. Hyvästä tarkoituksestaan huolimatta sosiaalityö voi siten tuottaa nuorille aikuisille myös osattomuuden kokemuksia (Aaltonen ym. 2016; Palola ym. 2012; Perttula 2021; Saikkonen ym. 2015; Svenlin ym. 2021). Nuorille aikuisille yhteiskunta voi heidän toimijuuttaan aktivoimaan pyrkivän puheen ja tekojen kautta tuntua siltä, että se on kiinnostunut vain heidän taloudellisesta panoksestaan työmarkkinoilla, ei heistä itsestään tai heidän hyvinvoinnistaan (Aaltonen ym. 2016; Ågren 2024). Jos nuoria aikuisia pyritään aktivoimaan yksinomaan koulutukseen tai työhön, voi toiminnan intressinä korostua nuorten aikuisten hyvinvoinnin edistämisen sijaan heidän hallintansa (Perttula 2021). Myös nuorten aikuisten kanssa toimivat sosiaalityön ammattilaiset voivat kokea, etteivät he kykene edistämään osallisuutta ammatillisesti ja eettisesti kestävällä tavalla, koska palvelujärjestelmän näkemys ylhäältä alaspäin tuotetusta osallistamisesta ei vastaa heidän näkemystään nuorten aikuisten osallisuuden toteutumisesta (Närhi ym. 2014, 236). Osallisuuden edistämiseen liittyy siten erilaisia intressejä riippuen siitä, mistä näkökulmasta ja toimijasta käsin sitä tarkastellaan. Tässä artikkelissa keskitymme palvelujärjestelmän palvelukuvausten tarkastelemiseen, jolloin huomiomme kiinnittyy palvelujärjestelmän intresseihin osallisuuden edistämisessä. Tarkastelussa hyödynnämme Siisiäisen artikkelit 362 (2010; 2014) osallisuuden edistämisen intresseihin liittyvää tyypittelyä. Siisiäinen (2010) on tyypitellyt osallisuuden edistämiseen liittyviä intressejä neljään eri tyyppiin, joita hyödynnämme palvelukuvausten diskursiivisessa analyysissa (ks. taulukko 1). Ensinnäkin Siisiäinen (2010, 13) tunnistaa aktiivisen toimijan pohjalta kaksi osallisuuden ideaalityppiä. Nämä ovat: omaehtoisen osallistumisen ja aktivoivan osallistamisen tyyppi. Omaehtoisen osallistumisen osallisuuden tyyppi on toimijan ”itsensä generoimaa toimintaa, oma-aloitteellista ja sitä kautta – ideaalityyppisesti – vapaaehtoista” (emt., 13). Aktivoivan osallistamisen tyyppi pohjautuu taas ’muun toimijan’, kuten palvelujärjestelmän, intressiin osallistaa. Toiseksi Siisiäisen mukaan voidaan erottaa passiivisen toimijan ideaalityypit. Nämä ovat mukautuva (tai suostuva) ja holhoava (tai pakottava) osallisuus. Keskeinen ero aktiivisen toimijan ideaalityyppiin on asiakkaan passiivinen rooli. Mukautuva ja holhoava ideaalityyppi eroavat siinä, että mukautuvassa osallisuudessa asiakas antaa passiivisen suostumuksensa tai ikään kuin ajautuu palvelujärjestelmän näkökulmaan osallisuudesta. Häntä ei kuitenkaan pakoteta siihen, kuten holhoavassa tyypissä. On syytä huomioida, kuten Siisiäinen toteaa (2010, 13), että käytännössä osallisuuden eri tyypit esiintyvät päällekkäin. Tämän teoreettisen näkökulman avulla tulee kuitenkin mahdolliseksi luoda kokonaiskuvaa siitä, minkälaisia diskursseja nuorten aikuisten sosiaalityön palvelukuvauksissa on löydettävissä. Intressi / Toimija Aktiivinen toimija Passiivinen toimija Toimija itse Osallistuminen Omaehtoisuus, pohdinta, kyseenalaistaminen Toimijasta lähtevää osallistumista Mukautuva / suostuva osallisuus Osallisuuteen ajautuminen Suostumus ja piittaamattomuus Konformismi Muu taho Aktivoiva osallistaminen Osallistaminen ”kohteen” myötävaikutuksella Toimijan aktiivisuuden edistämisen pyrkimys Pakottaminen / holhoaminen Manipulointi Repressiivinen toleranssi Pakotetut rutiinit, aikataulut Symbolinen väkivalta Taulukko 1. Osallisuuden ideaalityypit, muokattu Siisiäisen (2010, 11) pohjalta artikkelit 363 diskurssianalyysi palvelukuvauksista Tässä artikkelissa analysoimme Suomi.fi -palvelutietovarannosta kerättyjä nuorille aikuisille tarkoitettuja sosiaalityön palvelukuvauksia. Tarkastelemme diskurssianalyyttisesti sitä, miten nuorten aikuisten käyttämissä sosiaalityön palveluiden kuvauksissa kuvataan suhdetta asiakkaaseen. Kysymme, minkälaisia osallisuuden edistämiseen liittyviä diskursseja ja näihin diskursseihin kietoutuvia intressejä on mahdollista tulkita niistä. Tarkoitamme diskurssilla vakiintuneita ja jaettuja merkityksellistämisen tapoja, jotka muodostuvat sosiaalisissa käytännöissä muokaten samalla sosiaalista todellisuutta (Pietikäinen & Mäntynen 2009, 50–51; Jokinen ym. 2016). Diskurssit eivät ainoastaan kuvaa todellisuutta, vaan ne myös osaltaan ohjaavat sosiaalityön käytäntöä ja siellä tapahtuvaa päätöksentekoa (Fairclough 2013; Karjalainen ym. 2021). Hyödynnämme analyysissä Siisiäisen (2010; 2014) tyypittelyä osallisuudesta, jossa huomio kiinnittyy siihen, minkälaisen position asiakas osallisuuden suhteen saa palvelukuvauksissa. Tarkastelemme diskurssianalyyttisesti, miten sosiaalityön asiakkaat tulevat asemoiduksi palvelukuvauksissa. Tässä diskurssianalyyttinen subjektiposition käsite auttaa hahmottamaan, minkälaisiin positioihin sosiaalityön asiakkaita sijoitetaan palvelukuvauksissa (Jokinen ym. 2016, 45–46). Subjektipositiossa kyse on vallankäytöstä, jossa määritellään, minkälaiseen asemaan sosiaalityön asiakkaat sijoitetaan sosiaalityön asiakasprosessissa. Ne sisältävät yksilöitä koskevia oikeuksia ja velvoitteita ja ne rajoittavat, mitä henkilö voi sanoa tai tehdä (Burr 1995, 152). Esimerkiksi yksilön vastuuta ja aktiivisuutta korostavat diskurssit voivat nivoutua osaksi palvelukuvauksia niissä asiakkaille osoitettujen subjektipositioiden kautta. Palvelukuvausten analyysissä olennaista on tunnistaa niiden konteksti. Palvelukuvausten kirjoittamisen taustalla vaikuttavat tietyt palvelujärjestelmään sidotut intressit. Ensinnäkin niiden varsinaisena intressinä on ohjata asiakkaita heille sopivien palveluiden piiriin. Tämä tapahtuu joko asiakkaiden itsensä tai muiden ammattilaisten kautta. (Juhila 2008.) Toiseksi palvelukuvaukset voivat toimia palveluiden ’portinvartijoina’, eli niiden avulla voidaan vähentää palveluihin kuulumattomia yhteydenottoja rajoittaen näin palveluiden kysyntää (Grymonprez ym. 2017). Kolmanneksi palvelukuvaukset eivät kerro suoraan siitä, mitä palvelussa konkreettisesti tapahtuu, vaan ne ovat hyvin valikoituneita tekstejä (Juhila 2008). Palvelukuvaukset kuuluvat sosiaalityön dokumentteihin, joiden kautta vakiinnutetaan, selkeytetään ja tehdään näkyväksi palveluita, niiden käytänteitä sekä pyritään luomaan mahdollisimman uskottavaa julkikuvaa (Raitakari 2006, 47; 98). Lähtökohtamme niiden analyysiin on se, etteivät ne kerro suoraan käytännön työstä, vaan näemme palvelukuvaukset osana laajempaa sosiaalityön kenttää, jossa on tietyt muuttuvat institutionalisoituneet tavat hahmottaa sitä, mikä sosiaalityössä on tärkeää. Aineisto on tästä näkökulmasta oma erityinen tilannekuvansa laajemmasta sosiaalityön kontekstista. Emme lue palvelukuvauksia siitä näkökulmasta, miten sosiaalityön ammattilaiset käytännössä työtä tekevät, vaan näemme niiden kertovan sosiaalityössä laajemmin jaetusta ymmärryksestä osalli- artikkelit 364 suuden edistämisen suhteen (ks. myös Raitakari 2006). Tällainen palvelukuvausten diskurssianalyyttinen luentatapa on käytännön näkökulmasta tärkeää, koska palvelukuvauksilla sosiaalityön palvelut tuottavat tiettyjä mielikuvia itsestään. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten palvelukuvaukset on kirjoitettu, kenelle ne on kohdennettu ja miten niissä kuvataan sosiaalityön suhdetta asiakkaaseen. Palvelukuvauksissa tehdään tulkintoja siitä, minkälainen mahdollinen asiakas on, minkälaisia hänen haasteensa voivat olla ja miten palvelussa voidaan vastata näihin haasteisiin. Aineistomme koostuu 150 palvelukuvauksesta, joiden näemme tarjoavan tilannekuvan nuorten aikuisten käyttämistä sosiaalityön palveluista. Kyseessä on valikoitunut otos, joten se ei edusta kokonaiskuvaa nuorten aikuisten palvelukuvauksista, vaan pikemminkin tilannekuvaa nuorten aikuisten sosiaalityön diskursseista. Keräsimme kyseisen aineiston Suomi.fi-sivulta keväällä 2023 käyttäen hakutoimintoa ja hakusanayhdistelmiä ´nuorten aikuisten sosiaalityö´ ja ´nuoret aikuiset sosiaalityö´. Rajasimme hakutulokset Suomi.fi -palvelutietovarannon ´palvelut´ ja ´kansalaiselle´ rajauksilla. Saimme yhteensä 999 palvelukuvausta, joita luokittelimme eri palvelumuotoihin työikäisten palvelulistauksen avulla (Lehmuskoski ym. 2023). Tästä laajasta aineistosta rajasimme ulkopuolelle ne palvelut, joiden katsoimme kuuluvan nuorten aikuisten sosiaalityön kategorian ulkopuolelle perustuen sosiaalihuoltolain työikäisten palvelulistaukseen. Tällaisia ulkopuolelle jääviä kuvauksia olivat terveyspalvelut, kulttuuri-, liikuntaja vapaa-ajan palvelut, nuorisotyö, työllisyyspalvelut, ikäihmisten sosiaalityö ja vammaislain mukaiset palvelut. Aineiston ulkopuolelle rajasimme edelleen kaikki alle 18-vuotiaille tarkoitetut palvelukuvaukset, kuten lastensuojelu, nuorten palveluohjaus tai mielenterveysja päihdepalvelut lapsille ja nuorille. Nuorten aikuisten sosiaalityön palveluiden kenttä on hyvin hajanainen eikä palveluiden sisällöstä ole tarkkaa määritelmää (Karjalainen 2015; Saikkonen ym. 2015). Aineiston käsittelemisen helpottamiseksi järjestimme rajatut palvelukuvaukset (n=150) edellä mainittujen kriteerien pohjalta seitsemään luokkaan: sosiaalityö, sosiaaliohjaus ja neuvonta (n=41), mielenterveys ja päihteet (n=14), kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus (n=70), opiskeluhuollon kuraattoripalvelut (n=10), tuettu asuminen ja yhteisöllinen asuminen (n=8), kotoutumisen edistäminen (n=4), kriisityö ja sosiaalinen päivystys (n=3). Yksi palvelukuvaus rakentui palvelun nimestä, palvelupaikasta, kuvailutekstistä sekä asiointikanavasta. Esimerkiksi: ”Aikuissosiaalityö nuorille aikuisille, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, 10 KUNTAA, Nuorten aikuissosiaalityöstä saat tukea, ohjausta ja neuvontaa erilaisissa arkielämän tilanteissa. - - Asiointikanavat: Palvelupaikka (10 kpl)”. Lisäksi osa kuvauksista sisälsi viitauksen palvelua ohjaavaan lakiin. Palvelukuvauksiin liittyvien diskurssien tunnistamiseksi hyödynsimme Derek Layderin (1998) adaptiivista metodia. Adaptiivisen menetelmän keskeinen periaate on induktiivisen ja deduktiivisen päättelyn yhdistäminen toisiinsa, jolloin teorian ja empirian välinen suhde nähdään vuorovaikutteisena pro- artikkelit 365 sessina (emt., 134–136). Tämän periaatteen mukaisesti empiirisen aineiston ja teorian välinen suhde on vuorovaikutteinen. Keskityimme aluksi palvelukuvausten lähiluvussa ja koodaamisessa palvelukuvausten kuvailuteksteihin sekä siihen, kenelle palvelukuvaus on tarkoitettu ja kirjoitettu, millä tavoin palvelun asiakasta ja hänen haasteitaan kuvataan sekä minkälaisena asiakkaan rooli näyttäytyy palvelussa. Tämän jälkeen kirjoitimme jokaisesta palvelukuvauksesta kuvailevan tapauskuvauksen, jonka jälkeen kävimme tutkijaryhmässä keskustelua tapauskuvauksissa ilmenevistä diskursseista. Aineiston analyysin aikana havaitsimme, että analyysiä on tarkoituksenmukaista täydentää Siisiäisen (2010; 2014) osallisuuden tyypeillä, koska se auttaa jäsentämään aineistossa esiintyviä erilaisia diskursseja, toimijoita ja intressejä osallisuuden edistämisen taustalla. Hyödynsimme Siisiäisen teoriasta erityisesti näkökulmaa toimijan aktiivisuudesta ja passiivisuudesta sekä sitä, mikä on eri toimijoiden rooli osallisuuden edistämisessä. Tämän jälkeen muodostimme kaksi diskurssia, osallistava ja ohjaava, jolla kuvaamme sitä, minkälaisiin positioihin asiakkaita sijoitetaan palvelukuvauksissa heidän asiakasosallisuutensa suhteen. asiakkaisiin kOhdistuvat diskurssit Tunnistimme aineistosta kaksi erilaista diskurssia asiakkaisiin suhtautumisessa: osallistava ja ohjaava. Ensimmäisessä eli asiakasta osallistavassa diskurssissa asiakas näyttäytyy palvelussa tapahtuvaan päätöksentekoon osallistettavana toimijana. Tässä diskurssissa asiakasta halutaan kuunnella, hänet kutsutaan mukaan prosessiin ja siihen vaikuttamiseen. Asiakas näyttäytyy oman elämänsä asiantuntijana. Osallistavan diskurssin intressinä näyttää olevan asiakkaan valtaistaminen ja osallistumisen tilan luominen asiakasprosessissa. Tällä näkökulmalla voi kuitenkin olla kääntöpuolensa. Toisessa eli ohjaavassa diskurssissa palveluiden roolina on ohjata asiakasta kohti palvelussa asetettuja tavoitteita. Asiakkaalle ei oleteta samanlaista positiota, jossa hänelle luotaisiin tilaa vaikuttaa palvelun luonteeseen, vaan asiakas ohjataan palvelujärjestelmästä johdettuja tavoitteita kohti. Silloin palvelujärjestelmä valjastaa osallisuuden hallinnan välineeksi (Matthies 2017) ja asiakkaan kuuluu sopeutua siihen, mikä palvelussa nähdään hänen parhaaksi. Tämä diskurssi on olennainen, kun puhutaan nuoresta aikuisuudesta ja yhteiskunnan siihen kohdistamasta kontrollista (Aaltonen & Kivijärvi 2017, 10). Nämä kaksi diskurssia esiintyvät aineistossa päällekkäin: yhdessä palvelukuvauksessa voi olla läsnä erilaisia, kilpailevia tapoja merkityksellistää suhdetta asiakkaaseen (Jokinen ym. 2016, 36). Yleisesti aineistossa näkyy se, että osallistavaa diskurssia oli havaittavissa laajemmin kaikille aikuisille suunnatuissa kategorioissa: sosiaalityö, sosiaaliohjaus ja neuvonta, mielenterveys ja päihteet, tuettu asuminen ja yhteisöllinen asuminen ja kotoutumisen edistäminen. Ohjaavaa diskurssia taas oli havaittavissa enemmän erityisesti nuorille aikuisille kohdennetuissa kategorioissa, kuten kuntouttava työtoiminta, sosiaalinen kuntoutus ja opiskeluhuollon kuraattoripalvelut. Vaikka kaikkien kategorioiden sisällä ilmenee molempia diskursseja, niin tämä havainto viittaa artikkelit 372 sista osallisuuden edistämisen diskursseista tarjoavat näkökulmia jatkotutkimukselle, jossa syvennytään nuorten aikuisten sekä työntekijöiden näkökulmiin siitä, minkälaisista intresseistä osallisuutta palveluissa edistetään. kirjallisuus Aaltonen, Sanna & Berg, Päivi & Ikäheimo, Salla (2016) Relationship between young people and welfare services. Tukholma: Nordic Center for Welfare and Social Issues. Aaltonen, Sanna & Kivijärvi, Antti (2017) Hyvinvointipalvelut ja nuoret aikuiset – Ohjausta monimutkaistuneissa siirtymissä. Teoksessa Sanna Aaltonen & Antti Kivijärvi (toim.) Nuoret aikuiset hyvinvointipalvelujen käyttäjinä ja kohteina. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, 7–23. https://doi.org/10.57049/ nts.272 Béland, Daniel (2007) The social exclusion discourse: Ideas and policy change. Policy & Politics 35 (1), 123–139. https://doi. org/10.1332/030557307779657757 Burr, Vivien (1995) An introduction to social constructivism. London: Routledge. Fairclough, Norman (2013) Critical discourse analysis: The critical study of language. London: Routledge. https://doi. org/10.4324/9781315834368 Grymonprez, Hans & Roose, Rudi & Roets, Griet (2017) Outreach social work: From managing access to practices of accessibility. European Journal of Social Work 20 (4), 461–471. https://doi.org/10.1080/13691 457.2016.1255589 Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (2016) Diskurssianalyysi: Teoriat, peruskäsitteet ja käyttö. Tampere: Vastapaino. Jokinen, Arja (2016) Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välinen suhde. Teoksessa Maritta Törrönen, Kaija Hänninen, Päivi Jouttimäki, Tiina Lehto-Lundén, Petra Salovaara & Minna Veistilä (toim.) Vastavuoroinen sosiaalityö. Helsinki: Gaudeamus, 138–147. Juhila, Kirsi (2008) Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön areenat. Teoksessa Arja Jokinen & Kirsi Juhila (toim.) Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere: Vastapaino, 14–47. Karjalainen, Anne-Maria & Ukkonen-Mikkola, Tuulikki & Luodonpää-Manni, Milla & Pietilä, Ilkka (2021) Lasten ja vanhusten toimijuus: Diskurssianalyysi neljän puolueen eduskuntavaaliohjelmista. Janus 29 (1), 4–20. https://doi.org/10.30668/janus.80298 Karjalainen, Sirpa (2015) Ovesta sisään vai ulos? Kuvaileva tutkimus nuorista aikuisasiakkaista ja sosiaalityöstä. Lisensiaatintutkimus. Lapin yliopisto. Karjalainen, Vappu (2011) Aktiivisen sosiaalipolitiikan ristiriitainen tehtävä. Teoksessa Elina Palola & Vappu Karjalainen (toim.) Sosiaalipolitiikka. Hukassa vai uuden jäljillä? Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 227–248. Kokkonen, Tuomo & Närhi, Kati & Matthies, Aila-Leena (2013) Osallisuuden reunaehdot palvelujärjestelmässä. Teoksessa Osallisuus – oikeutta vai pakkoa? Taina Era (toim.) Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja -sarja, Jyväskylä: Suomen Yliopistopaino Oy, 35–51. Kokkonen, Tuomo (2021) Osallisuuspolitiikka aikuissosiaalityön asiakkuuden ja työtapojen määrittäjänä. Teoksessa Aila-Leena Matthies, Anu-Riina Svenlin, Kati Turtiainen & Sirkka Alho (toim.) Aikuissosiaalityö: tieto, käytäntö ja vaikuttavuus. Helsinki: Gaudeamus, 42–54. Laitinen, Merja & Pohjola, Anneli (2010) Asiakkuus sosiaalityössä. Helsinki: Gaudeamus. Layder, Derek (1998) Sociological Practice. Linking theory and social research. Lontoo: Sage Publications. https://doi. org/10.4135/9781849209946 Leemann, Lars & Hämäläinen, Riitta-Maija (2016) Asiakasosallisuus, sosiaalinen osallisuus ja matalan kynnyksen palvelut: Pohdintaa käsitteiden sisällöstä. Yhteiskuntapolitiikka 81 (5), 586–594. Lehmuskoski, Antero & Palm, Niina & Suhonen, Marko (2023) Kanta-palvelujen käsikirja sosiaalihuollon toimijoille: versio 3.6. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Matthies, Aila-Leena (2014) How participation, marginalization and welfare services are connected. Teoksessa Lars Uggerhøj & Aila-Leena Matthies (toim.) Participation, marginalization and welfare services: concepts, politics and practices across European countries. Lontoo & New York: Routled- artikkelit 373 ge, 3–18. Matthies, Aila-Leena (2017) Osallistumisen lupaus ja petos hyvinvointipalveluissa. Sosiologia 54 (2), 149–165. Mäkelä, Kalle & Brunila, Kristiina (2021) Nuoret aikuiset ja tukijärjestelmien terapeuttinen valta. Teoksessa Kristiina Brunila, Esko Harni, Antti Saari & Hanna Ylöstalo (toim.) Terapeuttinen valta. Onnellisuuden ja hyvinvoinnin jännitteitä 2000-luvun Suomessa. Tampere: Vastapaino, 151–169. Närhi, Kati & Kokkonen, Tuomo & Matthies, Aila-Leena (2014) Asiakkaiden osallisuus ja työntekijöiden harkintavalta palvelujärjestelmässä. Janus 22 (3), 227–244. Ojanen, Karoliina (2023) ”Kyllähän siitä omasta vastuusta puhutaan aika paljonkin aikuisten kanssa.” Asiakkaiden vastuullistaminen sosiaalityöntekijöiden haastattelupuheessa. Janus 31 (4), 356–375. https:// doi.org/10.30668/janus.119800 Palola, Elina & Hannikainen-Ingman, Katri & Karjalainen, Vappu (2012) Nuoret koulutuspudokkaat sosiaalityön asiakkaina: tapaustutkimus Helsingistä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Perttula, Rauno (2021) Nuorten aikuisten parissa tehtävä sosiaalityö. Teoksessa AilaLeena Matthies, Anu-Riina Svenlin, Kati Turtiainen & Sirkka, Alho (toim.) Aikuissosiaalityö: tieto, käytäntö ja vaikuttavuus. Helsinki: Gaudeamus, 86–100. Pietikäinen, Sari & Mäntynen, Anne (2009) Uusi kurssi kohti diskurssia. Tampere: Vastapaino. Raitakari, Suvi (2006) Neuvottelut ja merkinnät minuuksista - vuorovaikutuksellisuus ja retorisuus nuorten tukiasumisyksikön palavereissa ja tukisuunnitelmissa. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 563. Tampere: Tampere University Press. Raitakari, Suvi & Virokannas, Elina (2009) Yhteisiä teemoja etsimässä. Teoksessa Suvi Raitakari & Elina Virokannas (toim.) Nuorisotyön ja sosiaalityön jaetut kentät: puheenvuoroja asiantuntijuudesta, käytännöistä ja kohtaamisista. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 5–18. Raivio, Helka & Nykänen, Nina (2014) Osallistavan työllisyyspolitiikan elementtejä – yhdenvertaisuutta vai aktivointia? Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Robards, Fiona & Kang, Melissa & Usherwood, Tim & Sanci, Lena (2018) How marginalized young people access, engage with, and navigate health-care systems in the digital age: Systematic Review. Journal of Adolescent Health 62 (4), 365–381. https://doi.org/10.1016/j.jadohealth.2017.10.018 Saikkonen, Paula & Blomgren, Sanna & Karjalainen, Pekka & Kivipelto, Minna (2015) Poistaako sosiaalityö huono-osaisuutta? Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö. Salminen, Jarkko & Lehtonen, Pauliina & Rikala, Sanna & Kuusisto, Anna-Kaisa & Luoma-Halkola, Henna & Puumala, Eeva & Sointu, Liina & Wallin, Antti & Häikiö, Liisa (2021) Osallisuuden kehät: Näkökulmia hyvinvoinnin muotoutumiseen. Focus Localis 49 (3), 80–98. Siisiäinen, Martti (2010) Osallistumisen ongelma. Kansalaisyhteiskunta 1 (1), 8–40. Siisiäinen, Martti (2014) Four Faces of Participation. Teoksessa Lars Uggerhøj & Aila-Leena Matthies (toim.) Participation, marginalization and welfare services: concepts, politics and practices across European countries. Lontoo & New York: Routledge, 29–45. Svenlin, Anu-Riina & Matthies, Aila-Leena & Turtiainen, Kati (2021) Johdanto: Aikuissosiaalityö ja Kaimer-teoria sen tietopohjan jäsentäjänä. Teoksessa Aila-Leena Matthies, Anu-Riina Svenlin, Kati Turtiainen & Sirkka Alho (toim.) Aikuissosiaalityö: tieto, käytäntö ja vaikuttavuus. Helsinki: Gaudeamus, 7–26. Ylistö, Sami (2023) Työttömyys, nuoret ja aktivointi. Tutkimus pitkäaikaistyöttömien nuorten elämänhallinnallisista valinnoista työmarkkinoilla. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Zuchowski, Ines & Braidwood, Lilly & d’Emden, Cindy & Gair, Susan & Heyeres, Marion & Nicholls, Leah & Savuro, Nikkola & O’Reilly, Sara (2022) The voices of “at risk” Young people about services they received: A Systematic literature review. Australian Social Work 75 (1), 76–95. https://doi.org/10.1080/031240 7X.2020.1776742 Ågren, Susanna (2024) Epistemological dissonance of worker-citizenship: Young vocational students’ and graduates’ negotiations of societal belonging within the changing labour market. Tampere: Tampereen yliopisto. artikkelit 374 english summary Vesa Välimäki & Ariela Tuikkanen & Paula Vainikka & Mia Tammelin & Sami Ylistö: Engaging and guiding inclusion: A discourse analysis of service descriptions in young adult social work The article is based on the current debate on inclusion and its promotion in social work. The article examines what discourses of the promotion of inclusion can be identified in the service descriptions of social work for young adults. The data used are service descriptions of social work services for young adults from the Suomi.fi service repository. The analysis of the service descriptions identified two partly intersecting and overlapping discourses: engaging and guiding. The clientengaging discourse emphasises the involvement of the client in the client process: The client is seen as an actor whose opinions are listened to and whose agency is given space within the service framework. The client-guiding discourse emphasises the role of the client as an object of the service, leaving little room for the client’s own role. The discourses found in the service descriptions of social work for young adults highlight the tension in social work services for young adults between support and control for young adults.