Perheen perustamisen odotukset nuorten lapsettomien naisten elämänkulussa

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY-NC-ND 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/ Perheen perustamisen odotukset nuorten lapsettomien naisten elämänkulussa © Kirjoittajat & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2020. Published version Alakärppä, Outi; Sevón, Eija; Rönkä, Anna Alakärppä, O., Sevón, E., & Rönkä, A. (2020). Perheen perustamisen odotukset nuorten lapsettomien naisten elämänkulussa. Yhteiskuntapolitiikka, 85(1), 5-16. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002115173 2020 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 85 (2020):1 5 ARTIKKELIT Perheen perustamisen odotukset nuorten lapsettomien naisten elämänkulussa OUTI ALAKÄRPPÄ & EIJA SEVÓN & ANNA RÖNKÄ Perheellistyminen on viivästynyt, ja aleneva syntyvyys koettelee yhteiskuntaamme. Nuorten suomalaisten naisten tulevaisuuden odotuksia koskeva haastatteluaineisto kertoo, että vanhemmaksi tulo nähdään osana elämänkulkua, mutta lapsen hankintaa myös epäröidään ja siitä luovutaan. Elämänkulun haasteet heijastuvat erityisesti työttömien, vähemmän koulutettujen naisten perheellistymisodotuksissa. English summary at the end of the article Johdanto Viime vuosina syntyvyyden laskun on havaittu koettelevan erityisesti kehittyneitä maita, myös Suomea (Adema & Ali 2015; Ellingsæter & Peder - sen 2013; Sobotka 2017). Huoli alenevasta syntyvyydestä on herättänyt puhetta niin synnytystalkoista (HS 23.8.2017) kuin perhepoliittisten tukien merkityksestä syntyvyydelle. Syntyvyyden kasvun on toivottu hillitsevän väestön ikääntymistä ja tukevan siten julkisen talouden kestävyyttä (Valtioneuvosto 2009, 201). Väestön ikääntyessä nuoriin aikuisiin suuntautuukin hyvin ristiriitaisia odotuksia: yhtäältä yhteiskunnan tavoitteena on saada heidät nopeasti työelämään, toisaalta perustamaan perhe (Jokinen 2014; Schleutker 2013). Suomi ja muut Pohjoismaat on pitkään totuttu näkemään Euroopan mallimaina, joissa korkea syntyvyys ja korkea naisten työssäkäyntiaste on onnistuttu säilyttämään kattavan sosiaaliturvan ja perhepoliittisten tukien ansiosta (Miettinen 2015, 88). Aikaisemmin eurooppalaisittain korkea syntyvyys taittui Suomessa kuitenkin laskuun vuonna 2011, ja se on jatkanut samansuuntaista kehitystä näihin päiviin asti. Syntyvyyttä mittaava kokonaishedelmällisyysluku putosi kaikkien aikojen matalimmalle tasolle vuonna 2018, jolloin se oli keskimäärin 1,40 lasta naista kohden. (Tilastokeskus 2018.) Verrattaessa Pohjoismaita vuoden 2016 tietojen valossa Suomessa syntyi 1,6 lasta naista kohden eli saman verran kuin Euroopan unionissa keskimäärin. Ruotsissa vastaava luku oli 1,9, Tanskassa 1,8 ja Norjassa ja Islannissa 1,7. (OECD 2019.) Alenevan syntyvyyden syyt on liitetty niin globaaleihin suhdannevaihteluihin (Adema & Ali 2015; Goldstein ym. 2013; Hofmann & Hohmeyer 2013; Sobotka ym. 2011) kuin yksilön talousja työllisyystason heikkenemiseen (Adsera 2011b; Huttunen & Kellokumpu 2016; Jalovaara & Miettinen 2013; Sutela 2013, 104; Vikat 2004). Merkittävänä syynä alenevalle syntyvyydelle on nähty erityisesti nuorten aikuisten perheen perustamisen siirtyminen (Miettinen 2015, 9; Pekkola & Lehtonen 2016; Rotkirch ym. 2017, 110). Perheellistymiseen liittyvien odotusten ja ihanteiden yhteyttä syntyvyyteen on tutkittu Suomessa erityisesti rekisterija kyselyaineistojen avulla (Huttunen & Kellokumpu 2016; Jalovaara & Miettinen 2013; Miettinen 2015; Pekkola & Lehtonen 2016; Rotkirch 2007; Rotkirch ym. 2017; Sutela 2013; Vikat 2004). Haastatteluaineistoilla on selvitetty niin äitien (Kelhä 2008) kuin työläisnaisten (Käyhkö 2008) odotuksia perheen perustamisesta sekä määräaikaisen työn vaikutuksia perheellistymiselle (Närvi 2014). Nuorten odotuk- 6 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 85 (2020):1 sia vanhemmaksi tulosta on tutkittu fokusryhmien (Rotkirch ym. 2017) ja lapsen kaipuulle annettuja merkityksiä kirjoitelma-aineiston avulla (Rotkirch 2007). Sen sijaan eri koulutustaustaisten ja elämäntilanteissa olevien nuorten naisten perheen perustamisen1 odotukset elämänkulun jäsentäjinä ovat jääneet vähälle huomiolle. Naisten on katsottu olevan merkittävässä roolissa vanhemmaksi tuloon liittyvissä neuvotteluissa: tutkimusten mukaan kaipuu lapsesta on naisilla voimakkaampaa, mikä voi ohjata myös puolison lapsen hankintaan liittyviä valintoja (Jensen 2013; Rotkirch 2007). Nuorten, vielä lapsettomien naisten haastatteluaineistolla osallistumme syntyvyyteen ja perheen perustamiseen liittyvään keskusteluun erityisesti yksilön antamien merkitysten, muotoutuvan aikuisuuden (Arnett 2000; 2004) ja elämänkulun näkökulmista. Elämänkulkuteoria korostaa siirtymien kuten vanhemmaksi tulon tärkeyttä ja ajoitusta suhteessa sosiaaliseen kontekstiin, jossa yksilöt tekevät valintoja. Yksilö nähdään aktiivisena toimijana, joka on vuorovaikutuksessa yhteiskunnan rakenteisiin ja sosiaaliseen kontekstiin. Elämänkulkuteoria ja muotoutuvan aikuisuuden käsite avaavat näkökulman nuorten naisten perheen perustamisen odotuksiin osana tulevaisuuden elämänkulkua sekä niiden taustalla oleviin yhteiskunnallisiin tekijöihin. (Bengtson & Allen 1993.) Nuoruus pidentyy ja vanhemmuus viivästyy Tutkimusten mukaan nuoruus on pidentynyt ja siirtymä aikuisuuteen tapahtuu myöhemmin ja yksilöllisemmin (Arnett 2000; 2004; Jokinen 2014; Ketokivi 2004). Muotoutuva aikuisuus (emerging adulthood) on käsite, jota Jeffrey Jensen Arnett (2000; 2004) käyttää elämänvaiheesta myöhäisnuoruudesta kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti, keskittyen erityisesti ikävuosiin 18– 25. Tälle iälle on ominaista itsen tutkiskelu, epävarmuus ja tunne siitä, että on erilaisten elämänvaiheiden ja mahdollisuuksien välillä. Muotoutuvassa aikuisuudessa yksilö kokee olevansa osittain nuori, osittain aikuinen. Valintoihin liittyvät päätökset tehdään vasta tulevaisuudessa, lähempänä 30 ikävuotta. Aikuisuuden tärkeimpinä kri1 Perhe-elämän moninaistuessa käsitteiden käyttöön liittyy monitulkintaisuuden ongelma (ks. Castrén & Högbacka 2014). Tässä artikkelissa viittaamme käsitteillä ”perheen perustaminen” ja ”perheellistyminen” nimenomaan vanhemmaksi tuloon. teereinä pidetään vastuuta itsestä, itsenäistä päätöksentekoa ja taloudellista riippumattomuutta. Aikuisuus velvollisuuksineen tarjoaa turvallisuutta ja vakautta, mutta se näyttäytyy samalla itsenäisyyden, spontaanisuuden ja monien mahdollisuuksien rajoitteena. (Arnett 2004, 3–8.) Kaisa Ketokiven (2004) mukaan vapaudesta on tullut nuoruuden pidentymiseen liittyvä normi: pidentyneessä nuoruudessa toteutetaan individualistista elämänorientaatiota. Mahdollisuutta matkustaa ja nähdä maailmaa tavoittelee yhä useampi suomalainen nuori aikuinen. Kuitenkin perhe on edelleen kärkipäässä nuorten aikuisten tulevaisuuden tavoitteissa. (Myllyniemi 2016, 28–30.) Pidentyneen nuoruuden myötä vanhemmuus alkaa Suomessa ja muualla Euroopassa yhä myöhemmin (Nilsen ym. 2012; Sobotka 2017). Vuonna 2016 Suomessa tultiin ensimmäistä kertaa äidiksi 29-vuotiaana eli aivan kuten Euroopan unionissa keskimäärin (Eurostat 2016). Vanhemmaksi tulemisen ikä vaihtelee Suomessa myös koulutustason mukaan: vähiten koulutetut naiset tulevat äidiksi keskimäärin 23-vuotiaina, eniten koulutetut naiset yli 32-vuotiaina (Rotkirch ym. 2017, 52). Lapsia toivotaan kuitenkin nuorempana kuin mitä todellisuudessa saadaan (Miettinen 2015, 31; Miettinen & Rotkirch 2008, 36). Toisaalta aikaisempaa suurempi osa nuorista aikuisista pitää 30 ikävuotta tai sen jälkeen ihanteellisena ajankohtana vanhemmaksi tulolle (Miettinen 2015, 34). Vanhemmuuden viivästyminen voi johtaa siihen, että lapsia saadaan vähemmän kuin olisi toivottu (Adsera 2011b; Miettinen 2015, 40; Pekkola & Lehtonen 2016, 342). Lapsettomiksi jäävien naisten osuus on meillä kansainvälisesti korkea (OECD 2015). Myös vapaaehtoinen lapsettomuus lisääntyy: vuoden 2015 perhebarometrin mukaan lapsettomuutta suunnitteli lähes 16 prosenttia kaikista 20–45-vuotiaista vastaajista, kun taas 2000-luvun alussa lapsettomaksi aikoi jäädä noin joka kymmenes 20–45-vuotias vastaaja (Miettinen 2015, 45). Pohjoismaisen kohorttitutkimuksen mukaan lapsettomuus on lisääntynyt erityisesti vähemmän koulutettujen naisten keskuudessa (Jalovaara ym. 2018). Perheen perustamisen haasteet nuorten naisten elämänkulussa Syntyvyyden laskun on arveltu olevan seurausta taloudellisesta taantumasta, joka on huonontanut merkittävästi eurooppalaisten toimeentuloa (Adema & Ali 2015; Goldstein ym. 2013; Hofmann & YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 85 (2020):1 7 Hohmeyer 2013; Sobotka ym. 2011). Taantuman vaikutukset ovat kohdistuneet voimakkaimmin alle 25-vuotiaisiin, sillä syntyvyys on laskenut erityisesti tässä ikäryhmässä (Goldstein ym. 2013). Epävarmassa taloustilanteessa pitkälle koulutetut siirtävät vanhemmuutta (Sobotka ym. 2011), matalapalkkaisia, vähemmän koulutettuja ja työttömiä naisia äitiys puolestaan houkuttaa (Hofmann & Hohmeyer 2013; Inanc 2015; Schmitt 2012). Kansainvälisistä tutkimustuloksista poiketen ihanteellinen lapsiluku on kuitenkin alentunut Suomessa erityisesti vähemmän koulutettujen, työttömien ja pienituloisten keskuudessa (Miettinen 2015, 28). Yleinen epävarmuus elämänkulussa ja elämän eri osa-alueilla vaikeuttaa nuorten aikuisten päätöksiä parisuhteiden solmimisesta ja vanhemmaksi tulosta (Mills & Blossfeld 2013). Suomalaisten pariskuntien vanhemmaksi tuloa koskevassa tutkimuksessa kävi ilmi, että taloudellisten resurssien puute hidasti vanhemmaksi tuloa. Samalla sekä naisen että miehen työssäkäynti ja tulotason kohoaminen jouduttivat perheellistymistä. Sitä vastoin nuorempien naisten kohdalla (17–24-vuotiaat) työttömyydellä oli vähäinen perheellistymistä edistävä vaikutus. (Jalovaara & Miettinen 2013.) Eurooppalaisessa tutkimuksessa korkea ja jatkuva työttömyys oli kuitenkin yhteydessä lapsen hankinnan viivästymiseen (Adsera 2011b). Kristiina Huttunen ja Jenni Kellokumpu (2016) tarkastelivat puolestaan työttömyyden pitkäkestoisempia vaikutuksia pariskuntien lastenhankintapäätöksille ja havaitsivat, että erityisesti korkeasti koulutettujen naisten työpaikan menetys vähentää merkittävästi syntyvyyttä. Myös Andres Vikatin (2004) mukaan sekä naisten työllisyys että työttömyys ovat ennustaneet pikemminkin lastenhankintaa kuin siitä luopumista. Samoin työsuhteen tyypillä on havaittu olevan vaikutuksia perheellistymiseen: tutkimuksessa määräaikaisen työn yhteydestä perheellistymiseen kävi ilmi, että määräaikaisessa työsuhteessa olevat naiset saivat ensimmäisen lapsensa myöhemmin kuin pysyvässä työsuhteessa työskennelleet (Sutela 2013, 95). Erityisesti korkeasti koulutettujen määräaikaisten naisten lastenhankintapäätöstä mutkistavat vaativan työn ja intensiivisen äitiyden ristiriitaiset odotukset (Närvi 2014, 10). Syntyvyyden laskun syyt on liitetty erityisesti nuorten aikuisten vanhemmuuden siirtymiseen: opinnot, valmistautuminen työelämään, työmarkkinoiden epävarmuus, sopivan kumppanin puute, vapaudesta nauttiminen sekä asumiseen liittyvät haasteet selittävät lastenhankinnan lykkäämistä yhä pidemmälle Suomessa (Miettinen 2015, 55; Pekkola & Lehtonen 2016; Rotkirch ym. 2017, 110). Myöhäinen vanhemmaksi tulo selittyy osittain myös sillä, että vanhemmuuden vastuu koetaan pelottavana ja yksilöllinen elämä uhattuna (Ketokivi 2004). Niin ikään pyrkimys ja halu tarjota tulevalle lapselle mahdollisimman hyvät lähtökohdat selittävät viivästymistä (Mills ym. 2011; Rotkirch ym. 2017, 110). Opiskelujen pidentyminen, kouluttautuminen ja uralla etenemisen tärkeys siirtävät erityisesti nuorten naisten vanhemmaksi tuloa (Mills ym. 2011; Nilsen ym. 2012; Sobotka 2017). Lapsen hankintaa siirtämällä nainen voi varmistaa oman asemansa työmarkkinoilla tai osoittaa työnantajalle olevansa sitoutunut työuraansa (Adsera 2011a). Vanhemmuus nähdään yhä useammin valintana (Sevón 2011): lapsesta samoin kuin perheestä on tullut erään - lainen projekti, joka harkitaan ja suunnitellaan tarkoin ennalta (Nilsen ym. 2012; Rotkirch ym. 2017, 72). Tässä tutkimuksessa selvitämme, millaisia odotuksia lapsettomilla nuorilla naisilla on perheen perustamisesta ja miten odotukset eroavat toisistaan erilaisista koulutustaustoista ja elämäntilanteista tulevilla naisilla. Tutkimusaineisto ja menetelmät Tutkimuksen aineistona on suomalaisten 18–27-vuotiaiden nuorten naisten yksilöhaastattelut (N = 30). Toteutimme aineistonkeruun harkinnanvaraisena otantana, sillä halusimme tavoittaa haastateltaviksi koulutustaustaltaan eroavia ja eri elämäntilanteessa olevia lapsettomia nuoria naisia (Robinson 2014; ks. taulukko 1). Ensimmäinen kirjoittaja jakoi haastattelupyyntöä työttömyys-, vanhusja varhaiskasvatuspalveluiden sekä kuntouttavan työtoiminnan työpajojen jakelukanavien ja työntekijöiden kautta sekä Facebookissa. Kirjoittaja yhdessä Jyväskylän yliopiston maisteriopiskelijoiden kanssa rekrytoivat haastateltavia myös lumipallo-menetelmän avulla. Tutkimukseen osallistuneet olivat 1) toisen asteen opiskelijoita tai koulutuksen saaneita (N = 10), 2) korkeakouluopiskelijoita ja korkeakoulusta valmistuneita (N = 11) sekä 3) työttömiä nuoria naisia (N = 9), joiden koulutusaste vaihteli peruskoulusta toisen asteen koulutukseen ja korkeakoulu- 8 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 85 (2020):1 tukseen. Naiset edustivat monipuolisesti eri koulutusaloja, ja heidän keski-ikänsä oli 22,3 vuotta. Myös naisten elämäntilanteet olivat moninaisia: useimmat heistä sekä opiskelivat että olivat töissä. Naisista 10 oli korkeakouluopiskelijoita ja kaksi toisen asteen opiskelijoita. Yksi naisista suoritti avoimen yliopiston opintoja. Naisista 18 oli työelämässä, joko osa-aikatai kokopäivätyössä; kolmella oli vakituinen työsuhde. Työttömistä naisista kolme oli osa-aikatyöttömiä ja loput viisi pitkäaikaistyöttömiä, joista yksi oli työkokeilussa ja neljä osallistui kuntouttavaan työtoimintaan. Aineiston naisista 21 oli parisuhteessa, jolloin he joko seurustelivat tai asuivat avotai avioliitossa. Yhdeksän naisista oli yksin asuvia eli ei-parisuhteessa olevia. Tulosten esittelyssä osallistujia koskevat tunnistetiedot on poistettu. Anonymiteetin varmistamiseksi emme myöskään tuo esille haastateltavien asuinpaikkoja, mutta toteamme, että tutkimukseen osallistuneet tulivat viideltä eri paikkakunnalta. Puolistrukturoidun teemahaastattelun aiheina olivat koulutusja työpolku, perheen perustaminen, sukupuolirooliasenteet sekä työn ja perheen yhteensovittaminen. Hyödynsimme haastattelussa aikajanaa, jota piirtämällä haastateltava kuvasi elämänkulkuaan lapsuudesta muotoutuvaan aikuisuuteen (Sugarman 1986). Tavoitteena oli rikas aineisto, jonka keskiössä oli aktiivinen kerronta omasta elämästä ja tulevaisuuden odotuksista (Holstein & Gubrium 2003, 74). Aikajana toimi haastattelussa kerronnan virittäjänä ja keskustelun ohjaajana. Menetelmän avulla oli mahdollista tavoittaa yksilön henkilökohtaisia merkityksiä, jotka vaikuttivat perheen perustamisen odotuksiin tulevaisuuden elämänkulussa. Ensimmäinen kirjoittaja pilotoi vuonna 2016 haastattelussa käytettävän aikajanan ja haastattelurungon ennen haastatteluiden toteutusta vuosina 2017–2018. Haastattelut toteutimme tutkittavan toivomassa tapaamispaikassa, yliopistolla, kahvilassa ja työpajoilla. Noudatimme tutkimuksessa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2012) antamia ohjeita. Haastatteluja edelsivät tutkimuslupamenettelyt sekä yhteystahojen ja osallistujien tiedottaminen tutkimuksen tavoitteista, toteutuksesta ja eettisistä näkökulmista. Tutkimukseen osallistuminen perustui vapaaehtoisuuteen. Ensimmäinen kirjoittaja ja maisteriopiskelijat litteroivat nauhoitetut haastattelut ennen aineiston analyysiä. Molemmat pilottihaastattelut sisällytettiin analyysiin. Tutkimuksessa tuotettuja aikajanapiirroksia ei analysoitu tässä tutkimuksessa, sillä kiinnostus oli ensi sijassa tutkittavien kerronnassa. Analyysissä lähestyimme aineistoa induktiivisesti. Valittujen menetelmien avulla pystyimme tarkastelemaan aineistoa systemaattisesti sitoutumatta tiettyihin teoreettisiin taustaoletuksiin. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa ensimmäinen kirjoittaja toteutti temaattisen analyysin Virginia Braunin ja Victoria Clarken (2006) esittämän mallin mukaan hyödyntäen ATLAS.ti-ohjelmaa. Analyysin aluksi kirjoittaja etsi aineistosta perheen perustamiseen sekä työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyviä odotuksia. Vaikka aineistossa viitattiin samaan ilmiöön, merkitys saatettiin koodata useamman koodin avulla, kuten ”vanhemmuuden siirtäminen” ja ”30 vuoden taitekohta”. Koodauksen jälkeen ensimmäinen kirjoittaja muodosti teemat yhdistämällä koodit toisiinsa liittyviksi teemakokonaisuuksiksi. Tässä analyysivaiheessa kirjoittajat yhdessä arvioivat, määrittelivät ja nimesivät teemat: äitiyden toissijaistuminen, vanhemmuuden ristiriidat, kaksijakoinen työelämä, työn ja perheen yhteensovittamisen keinot sekä oma toimijuus työ-ja perhe-elämään liittyvissä valinnoissa. Hahmotimme myös teemojen suhteita toisiinsa luokittelemalla ne yläja alateemoihin. Esimerkiksi teema äitiyden toissijaistuminen siTaulukko 1. Osallistujien taustatiedot N Ikä 18–22 v 16 23–27 v 14 Koulutus Peruskoulu 3 Toinen aste 22 Korkea aste 5 Elämäntilanne Opiskelee 13 Työelämässä 18 Työtön 9 Siviilisääty Naimaton, ei parisuhteessa 9 Naimaton, seurustelee 9 Naimaton, avoliitossa 11 Naimisissa 1 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 85 (2020):1 9 sälsi alateemat vanhemmuuden siirtäminen, epävarmuus lapsen hankinnasta ja valintana lapsettomuus sekä työelämän priorisointi. Analyysin toisessa vaiheessa valitsimme tarkempaan analyysiin perheen perustamisen odotuksiin liittyvät teemat, äitiyden toissijaistumisen ja vanhemmuuden ristiriidat. Huomattuaan eroja odotuksissa ensimmäinen kirjoittaja luki kohdennettua aineistoa uudestaan siten, että etsi aineistosta perheen perustamisen erilaisia odotustyyppejä. Tyyppien välisiä eroja tarkasteltiin siitä näkökulmasta, oliko vanhemmaksi tulo toivottua tai ei-toivottua tulevaisuuden elämänkulussa sekä, miten koulutus, elämäntilanne (opiskelu, työ, työttömyys) sekä parisuhde vaikuttivat odotuksiin. Tyypittely perustui mahdollisimman laajaan tyyppikuvaukseen, jolloin jotkut tyyppiin sisällytetyt asiat olivat esiintyneet vain yhdellä haastateltavalla (Eskola & Suoranta 1998, 182). Ensimmäinen kirjoittaja luokitteli aineistoa vielä elämänkulkuun ja äitiyteen liittyvien odotusten sekä perheen perustamisen odotuksiin vaikuttavien tekijöiden perusteella. Tällä tavoin selvitimme odotustyyppien ominaisuuksia ja niiden välisiä eroja (ks. taulukko 2). Nuorten naisten perheen perustamisen odotustyypit Nuorten naisten haastattelukerronta erosi sen mukaan, millaisia odotuksia perheen perustamiseen tulevaisuuden elämänkulussa liitettiin. Tunnistimme kolme erilaista tyyppiä, jotka nimesimme lapsia haluavien, lapsen hankintaa epäröivien ja lapsettomuutta suunnittelevien tyypeiksi. Enemmistö aineiston naisista halusi saada lapsia tulevaisuudessa (N = 21), ja he muodostivat näin ollen lapsia haluavien tyypin. Toisen tyypin aineistossa muodostivat naiset (N = 4), jotka olivat epävarmoja, haluavatko lapsia tulevaisuudessa. Kolmannen tyypin (N = 5) naiset eivät haaveilleet äitiydestä tai lapsiperhe-elämästä, vaan suunnittelivat lapsetonta elämää (ks. taulukko 2). Elämäntyyliin liittyvät syyt (esim. vapaudesta nauttiminen) yhdistivät kaikkia odotustyyppejä, ja ne ilmenivät muutamassa haastattelussa: vapaudesta nauttiminen siirsi ja esti vanhemmaksi tuloa. Muotoutuvan aikuisuuden elämänvaiheessa matkustelu ja ajan antaminen itselle ja parisuhteelle tuntuivat tärkeiltä, ja lasten nähtiin rajoittavan näitä mahdollisuuksia. Vaikka lapset on ihana asia, niin jollain tavalla kuitenkin rajoittaa elämää, et haluais vielä ennen kuin hankkii lapsia, niin enemmän matkustella ja tehä asioita, mitä ei silloin välttämättä pysty tekemään. (ID19) Taulukko 2. Perheen perustamisen odotustyyppien keskeiset erot Lapsia haluavat (N=21) Lapsen hankintaa epäröivät (N=4) Lapsettomuutta suunnittelevat (N=5) Odotukset elämänkulusta • äitiys • äitiys • lapsettomuus • lapsettomuus Odotukset äitiydestä • äitiyden tavoittelu • äitiyden ristiriitaisuus • äitiyden houkuttelemattomuus Perheen perustamisen odotuksiin vaikuttavat tekijät • vapaudesta nauttiminen • äitiyden/lapsiperheelämän merkityksellisyys • halu vakiintua • taloudelliset syyt • sopivan kumppanin puute • kumppani haluaa lapsia • vapaudesta nauttiminen • äitiyden/lapsiperheelämän vaativuus • vastuun pelko • sopivan kumppanin puute • kumppanin epävarmuus vanhemmaksi tulosta • taloudelliset syyt • huoli maailman tilasta • vapaudesta nauttiminen • äitiyden/ lapsiperheelämän vaativuus • kumppanin epävarmuus vanhemmaksi tulosta • kumppani ei halua lapsia • työn/uran priorisointi • huoli maailman tilasta • jaksamiseen liittyvät syyt • vastuun pelko • kasvuympäristöön liittyvät syyt 10 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 85 (2020):1 Perheellistymisen ajateltiin myös vaativan elämäntyylistä ja vapaudesta luopumista. Lapsia haluavat Kahdeksan korkeakouluopiskelijoista ja korkeakoulutetuista sekä kahdeksan toisen asteen opiskelijoista tai tutkinnon suorittaneista halusi lapsia tulevaisuudessa. Työttömistä lapsia tulevaisuudessa halusi viisi. Työttömien koulutusaste vaihteli peruskoulusta toisen asteen ja korkeakoulututkinnon suorittaneisiin. Kaikki vakituisessa työssä olevat kuuluivat lapsia haluavien ryhmään. Ryhmän naiset olivat iältään 18–26-vuotiaita. Lapsia haluavat pitivät äitiyttä itsestäänselvyytenä – oletuksena, johon liitettiin ihanne ydinperheestä. Vanhemmuuden ja lapsen ajateltiin tuovan sisältöä ja merkitystä elämään. Osa lapsia haluavista kuvaili itseään lapsirakkaana. Äitiys oli yksi tavoite tulevaisuuden elämänkulussa. Tämä piirre erottautui suhteessa muihin odotustyyppeihin. Mulla on kuitenkin niin sellanen vahva halu siitä, et mä haluan lapsia ja mä nään, et se äitiys on kuitenki sellasta, tuntuu kummalliselta puhua vielä tai jotenki, se tuntuu niin kaukaiselta, mutta se tuntuu kuitenki omalta, vaikkei se täs vaihees vielä ookkaan sellanen. (ID 30) Äitiys nähtiin osana elämänkulkua, mutta siihen haluttiin sitoutua vasta myöhemmin tulevaisuudessa, lähempänä 30 ikävuotta. Nuoret naiset olivat opintojen ja työhön kiinnittymisen vaiheessa, jolloin äitiys ei ollut vielä ajankohtaista. Ensisijainen tavoite oli päästä opiskelemaan tai saada opinnot valmiiksi ennen vanhemmaksi tuloa. Niin ikään työelämään haluttiin kiinnittyä ja siltä odotettiin sisältöä ja vakautta. Työelämän imu ja uralla eteneminen korostuivat korkeakouluopiskelijoiden antamissa merkityksissä siirtää vanhemmaksi tuloa. Toisaalta esille nousi myös lapsen etu ja ajan antaminen lapselle, mikä tarkoitti, että lapselle haluttiin taata mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Eka haluais luoda sitä uraa ja semmosen varman tilanteen, niin sitten vasta suunnitella sitä, että mun mielestä se on sille lapsellekkin ihan oikein, että se ei tuu semmoseen paikkaan, missä vanhemmat ei pysty siihen kokonaan keskittymään. (ID18) Vanhemmaksi tulolle asetettiin myös vaatimuksia: elämän toivottiin vakiintuvan ennen lapsen hankintaa. Vakaaseen elämään sisältyi ajatus vakituisesta työstä ja tuloista, asunnosta sekä riittävästä kypsyydestä ja vastuullisuudesta. Erityisesti korkeakouluopiskelijat korostivat taloudellisen turvallisuuden takaamista lapselle. Lapsiperhe-elämän menoihin haluttiin varautua ennalta. Ehkä sen takia on lykännykki sitä, että ei oo halunnu niitä lapsia vielä, et haluu sen, että on se oma elämä tasanen, niin rahallisesti kuin sitte muutenkin. (ID12) Toisaalta taloudelliset tekijät myös estivät lapsen hankintaa. Korkeakouluopintojaan viimeistelevä nainen koki, että oma ja puolison heikko työja rahatilanne olivat vanhemmaksi tulon esteenä: jos tilanne olisi ollut taloudellisesti parempi, olisi lapsi ollut jo tervetullut. Taloudellisesti haastavan elämäntilanteen vuoksi lapsen hankinta siirtyi tulevaisuuteen. Jos ois rahaa nytten, niin vois jo nyttenkin, mutta nyt tuntuu, että ois liian tiukkaa. (ID5) Vanhemmaksi tulo oli niin ikään riippuvainen parisuhteesta. Useampi naisista toivoi löytävänsä kumppanin ja tulevansa vanhemmaksi myöhemmin. Myös yksinhuoltajuus nähtiin vaihtoehtona: jos sopivaa puolisoehdokasta ei löytyisi tulevaisuudessa ja lapsi olisi edelleen haaveissa, olisi lapsen hankkiminen yksin myös mahdollista. Jos ei tuu kukaan semmonen kohdalle, ja jos mulla on semmonen olotila, et mä haluan lapsen, niin sittenhän minä sen hommaan vaikka itsekseni, että ilman sitä miestä. Ei se olis mikään mahdoton ajatus, mutta toivottavasti niin ei käy. (ID10) Parisuhteissa myös neuvoteltiin vanhemmaksi tulosta ja sen ajankohdasta. Ajatukset kumppaneiden välillä olivat samansuuntaisia. Lapsen hankintaa epäröivät Lapsen hankintaa epäröiviin kuuluivat korkeakouluopiskelija, kaksi toisen asteen tutkinnon suorittanutta sekä korkeakoulutettu pitkäaikaistyötön. Naiset olivat iältään 18–27-vuotiaita. Epävarmuutta tunteville yhteistä oli se, että ajatus vanhemmaksi tulosta mietitytti ja lapsen hankkiminen tuntui epävarmalta. Ku en oikein osaa sanoa. Se on iso mysteeri, riippuu, en tiedä. Tällä hetkellä se lähinnä pelottaa koko ajatus. (ID9) Perheen perustamisen odotukset toivat esille valintojen ristiriitaa: toisaalta äitiys houkutti, sillä se nähtiin luonnollisena osana omaa elämänkulkua; toisaalta äitiys tuntui kaukaiselta ja lapsiperhe-elämä näyttäytyi kielteisessä valossa. Vanhemmaksi tulolle nähtiin myös esteitä, jotka tuntuivat rat- YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 85 (2020):1 11 kaisemattomilta. Osa naisista toi esille sen, etteivät he koe olevansa niin ”lapsi-ihmisiä” tai perhekeskeisiä. Tästä näkökulmasta katsoen muut naiset näyttäytyivät parempina ja sopivampina äidin rooliin. Lapsen hankintaa epäröiville niin lapsettomuus kuin äidiksi tuleminen olivat vaihtoehtoisia valintoja elämänkulussa. Tämä oli erotteleva piirre suhteessa muihin tyyppeihin. Suurimpana syynä vanhemmaksi tulon epävarmuudelle näyttäytyi äitiyden ja lapsiperhe-elämän vaativuus. Arkeen liitettiin jaksamiseen liittyviä haasteita: naisia epäilytti, miten he jaksaisivat raskaalta vaikuttavaa lapsiperhearkea. Siinä arjessa on paljo sellasta, mikä pelottaa, et miten sen oppis ja jaksais (…) En sillee ees sitä raskautta tai synnytystä pelkää tai sitä, et jäisinkin yksin siihen, et ne mä kyllä kestäisin, mut se lapsiperheen arki on se. (ID9) Lapset ja lapsiin liittyvä maailma nähtiin myös vieraana, mikä itsessään herätti pelkoa ja epävarmuutta. Lapsen saaminen toisi eteen ison elämänmuutoksen, jossa yksilö joutuisi oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Vastuu lapsesta tuntui liian suurelta. Et ku en mä oikeen niitä lapsia ymmärrä, niin jos mulla ois semmonen, niin pelkäisin, et miten osaisin olla sen kans, et mitä mää tekisin sen kans. (ID9) Lapsen hankinnan epävarmuus liittyi niin ikään parisuhteen puuttumiseen ja sellaisen kumppanin löytämiseen, jonka kanssa voisi kuvitella tulevansa vanhemmaksi. Yksi naisista, jolla ei ollut kumppania, toivoi tulevaisuudelta ensisijaisesti parisuhdetta. Parisuhteessa olevilla epävarmuus vanhemmaksi tulosta ilmeni siten, että myös kumppani oli epävarma lapsen hankinnasta. Kielteiset havainnot lapsiperhe-elämästä vahvistivat ajatusta, ettei lapsi sopisi omaan elämään. Joskus musta tuntuu, että oispa kiva, jos ois se pieni vauva ja sitä ois mukava hoitaa, mutta oliks se viimeks eilen, kun mä X:lle sanoin kaupassa, että onneks meillä ei oo lapsia ja X sano, että meinas just sanoa samaa, kun ne vaan huus siellä kaupassa. (ID4) Perheellistymisen epävarmuuteen vaikuttivat myös työn ja riittävän toimeentulon puute: jos taloudelliset seikat olisivat olleet kunnossa, olisi vanhemmaksi tuloa voinut harkita. Ois vaikka just töitä ja suurin piirtein semmonen vakaa taloudellinen tilanne ja jotenki hyvä mies siinä perustamassa sitä perhettä, niin sit ehkä jotenki näkiski sen mahollisena. (ID22) Kuitenkin väestönkasvun ja ympäristötekijöiden näkökulmasta haastateltava olisi mieluummin päätynyt adoptoimaan lapsen kuin olisi hankkinut omia biologisia lapsia. Maailman tila, jossa väestön kasvu nähdään ongelmallisena, tuotti pohdintaa siitä, mitä biologinen äitiys merkitsee ja mikä on lopulta rationaalisin ja ympäristölle paras ratkaisu. Nykyään ihmisiä vaan on liikaa, niin sitte ehkä ennemmin adoptois lapsia kuin sitte tekis niitä ite, et sitte tietyllä tavalla tekis semmosen pelastavan teon siinä samalla ja semmosen ehkä järkevänki ratkasun. (ID22) Lapsettomuutta suunnittelevat Lapsettomuutta suunnittelevien tyyppi muodostui yhdestä korkeakouluopiskelijasta, yhdestä korkeakoulutetusta ja kolmesta toisen asteen koulutetusta pitkäaikaistyöttömästä. Naiset olivat iältään 22–24-vuotiaita. Lapsettomuutta suunnittelevia naisia äitiys ei houkutellut, sillä äitiyttä pidettiin vaativana tai sille asetettiin vaatimuksia. Äitiys myös ulkoistettiin muille tai muita pidettiin sopivampana äidin rooliin. Vieraus lapsiin ja lasten maailmaan aiheutti osassa naisista epävarmuutta ja hämmennystä. Kumppanin kanssa koettu ulkopuolisuus ja etääntyminen lapsiperhe-elämästä ilmeni lapsivastaisuutena. Se on vielä enemmän lapsivastanen ku minä, mut ku se ei oo ollu hirveesti pienten lasten kanssa tekemisissä, niin se ei oo tottunu siihen kiljumiseen. (ID27) Lapsettomuutta suunnittelevien ryhmässä lapsettomuus nähtiin osana omaa tulevaisuuden elämänkulkua. Haluttomuus tulla vanhemmaksi oli ensisijaisesti kumppanuuteen kulminoituva asia: myös kumppanit olivat epävarmoja vanhemmuudesta tai eivät halunneet lapsia parisuhteeseen. Vanhemmaksi tulosta neuvoteltiin parisuhteissa, ja valintaan vaikuttivat molempien osapuolten näkökulmat. Mun poikaystävällä on just kans, että hän ei mitään lapsia halua, niin se tietysti varmaan vaikuttaa myös. (ID16) Yksi naisista, jolla ei ollut kumppania, kohdisti tulevaisuuden odotuksensa parisuhteeseen, ei niinkään lasten saamiseen. Korkeasti koulutettujen naisten odotukset olla hankkimatta lapsia liittyivät ennen kaikkea uralla etenemiseen ja ilmastonmuutokseen. Uraa ja työpolkua rakennettiin pitkän kouluttautumisen kautta, eikä saavutettua pääomaa haluttu uhrata 12 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 85 (2020):1 äitiydelle. Työ ja perhe asettuivat valintojen kentässä vastakkain. Et kuitenki se oma työ on ollu tärkeempi, että sitten mä en ikään ku halua uhrata kaikkea siihen astisia omia saavutuksia sille, että no sitten on äiti. (ID16) Lapsettomuuden valinta liitettiin myös ympäristökysymyksiin: paljon julkisuudessa esillä ollut ilmastonmuutos sai äitiyden näyttämään kannattamattomalta ratkaisulta. Huoli maailman tilasta vaikutti perheen perustamisen odotuksiin. Se nyt ei oo ehkä se mun suurin unelma, ja kun mää mietin aina tätä, edelleenki sitä ilmastonmuutosta, että meillä ei kuitenkaa maapallo kanna niitä ihmisiä. (ID15) Biologisen vanhemmuuden sijaan vanhusten perhehoitajuus olisi nuoren naisen mielestä ollut ympäristön kannalta kestävin ratkaisu tyydyttämään hoivatarpeen. Työttömien naisten odotukset olla hankkimatta lapsia erosivat korkeasti koulutettujen naisten odotuksista. Elämänkulkuun, niin jaksamiseen kuin kasvuympäristöön liittyvät tekijät korostuivat työttömien perusteluissa luopua vanhemmuudesta. Kun voimavarat olivat vähissä, ei lapsihaaveita nähty edes mahdollisina. Keskeiseksi nousi arjessa selviytyminen ja elämän rakentaminen niissä puitteissa kuin se oli mahdollista. Oon aatellu, että ei lapset mahtuis minun elämään, että nyttenkin tuntuu hyvältä, et kuitenkin jaksan pitää huolta omasta kodista ja tehdä itselle mielekkäitä asioita ja pitää yllä niitä ihmissuhteita, mitä on. (ID26) Jaksamisen kanssa kamppailevalle pikkulapsiarki näyttäytyi liian vaativana elämänvaiheena. Kielteiset havainnot lapsiperhe-elämästä vahvistivat ajatusta siitä, ettei lapsiperhe-elämä olisi itselle sopiva vaihtoehto. Elämänpituinen sitoutuminen ja vastuu pienestä lapsesta pelotti. Myös kasvuympäristöön liittyvien haasteiden, kuten lapsuuden perheeseen ja koulunkäyntiin liittyvien riskitekijöiden, koettiin aiheuttaneen sen, ettei vanhemmaksi tulo tuntunut houkuttelevalta. Samanlaista kohtaloa ei haluttu omalle lapselle. Muut naiset nähtiin myös sopivampina ja osaavampina kantamaan äidillistä vastuuta. Kun oma elämä on ollu jo tarpeeks hankala, niin mä en halua, että se lapsi joutus kokeen sitä samaa, et jotenki liian kovat paineet yksikertasesti siitä, et ennemmin mä annan muitten tehä niitä lapsia ja antaa niille sen vastuun. (ID27) Lapsettomuutta suunnittelevien nuorten naisten kerrontaa yhdisti lapsuudessa tai nuoruudessa koettu koulukiusaaminen. Naiset itse eivät kuitenkaan yhdistäneet koulukiusaamista lapsettomuuteen liittyviin perusteluihin, vaikka kokemukset koulukiusaamisesta tulivat esiin heidän kerronnassaan. Johtopäätökset ja pohdinta Tässä artikkelissa olemme tarkastelleet muotoutu - vaa aikuisuutta elävien suomalaisten nuorten naisten odotuksia perheen perustamisesta. Havaitsimme aineistossa kolme odotustyyppiä, jotka kuvaavat eri tavalla naisten antamia merkityksiä perheen perustamiselle tulevaisuuden elämänkulussa (ks. taulukko 2). Lapsella ja perheellä oli tärkeä merkitys tutkimukseen osallistuneiden nuorten naisten elämässä. Enemmistö heistä halusi tulevaisuudessa perheen ja lapsia. Noin kolmasosa aineiston naisista kuitenkin epäröi lapsen hankintaa tai suunnitteli lapsetonta elämää. Lapsia elämänkulkunsa aikana haluavat ajoittivat lasten saamisen tulevaisuuteen: vaikka lapsia haluttiin, niiden aika ei ollut vielä (vrt. Jokinen 2014; Sevón 2011). Muotoutuvan aikuisuuden elämänvaiheessa keskityttiin ensisijaisesti oman elämän rakentamiseen, opintoihin, työhön ja parisuhteeseen. Vanhemmaksi tulolle asetettiin myös ehtoja: elämän tulisi olla vakiintunutta niin henkisen kypsyyden, parisuhteen, työn kuin talouden osalta. (vrt. Arnett 2000; 2004; Kelhä 2008; Ketokivi 2004.) Samalla lapselle haluttiin varmistaa mahdollisimman hyvä ja turvallinen lapsuus. Kouluttautumisen ja työelämään kiinnittymisen arvostus korostuivat aineistossa (myös Mills ym. 2011; Nilsen ym. 2012), mikä osaltaan kuvastaa yhteiskunnan tämänhetkisiä arvoja (vrt. Bengtson & Allen 1993; Sevón 2011). Suurimmalla osalla naisista oli jatko-koulutussuunnitelmia riippumatta koulutustaustasta tai elämäntilanteesta. Vanhemmaksi tulo tapahtuisi myöhemmin, lähempänä 30 ikävuotta. Näin ollen perheellistyminen ajoittuu samaan kohtaan nuorten naisten työelämään asettumisen kanssa (myös Rotkirch ym. 2017, 73; Salmela-Aro ym. 2007). Tutkimuksemme osoittaa, että vanhemmuus nähdään myös vaativana. Lapsiin ja lapsiperhe-elämään voi syntyä vierautta, mikä aiheutti pelkoa, hämmennystä ja epävarmuutta erityisesti lapsen hankintaa epäröivillä ja lapsettomuutta suunnitte-