Varkautelaisten sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin osatekijöinä

Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) (2020) Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa. Varkautelaisten arki ja hyvinvointi Tampere: Tampere University Press, 107–134. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-024-3 5 Varkautelaisten sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin osatekijöinä Vilma Hänninen & Katja Lötjönen Ihmisten väliset sosiaaliset suhteet – perhesiteet, ystävyyssuhteet, kaveruudet, tuttavuudet ja muodollisemmat yhteenliittymiset – ovat tärkeitä niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin hyvinvoinnin kannalta. Yhdysvaltalaiset kuolleisuuden tutkijat Lisa Berkman ja Leonard Syme (1979) havaitsivat jo 40 vuotta sitten, että sosiaalisia kontakteja omaavat ihmiset elävät pitempään kuin toisista eristyneinä elävät. Tuon havainnon jälkeen on tehty paljon tutkimusta siitä, miten sosiaalinen tuki suojaa ihmisten terveyttä toimien puskurina, joka lieventää vaikeuksien ja stressin vaikutusta. Tutkimukset ovatkin osoittaneet, että merkitykselliset sosiaaliset suhteet ovat terveyden kannalta jopa tärkeämpiä kuin terveelliset elintavat (Holt-Lundstad & Smith 2012). Sosiaaliset suhteet eivät pelkästään suojaa ongelmien edessä, vaan tekevät ihmisen elämästä onnellisempaa ja merkityksellisempää (ks. Feeney & Collins 2015). Yksinäisyys on sosiaalisten suhteiden vähäisyyden äärimuoto, jolla on myös osoitettu olevan 108 Vilma Hänninen & Katja Lötjönen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) vaikutusta yksilöiden terveyteen ja elinikään (Luo ym. 2012; HoltLundstad ym. 2015). Myös yhteisöjen näkökulmasta sen jäsenten välisillä sosiaalisilla siteillä on suuri merkitys. Yhteiskuntatieteiden yksi keskeinen pohdinnan aihe on ollut jo niiden syntyajoilta asti se, onko ihmisiä yhteen liittävä ”kitti” rapautumassa. On esitetty, että yksilöt ovat ajautumassa irralleen heitä ennen toisiin ihmisiin sitoneista ryhmistä (individualisoituminen, ks. Beck 1992) tai käpertymässä vain pieniin yksityisiin sosiaalisiin piireihinsä (privatisoituminen, ks. Starr 1988; Bellah ym. 1985). Viime vuosikymmeninä sosiaalisten siteiden muodostamaa kokonaisuutta yhteisössä on alettu kutsua termillä sosiaalinen pääoma (Coleman 1988; Putnam 2000). Sosiaalisen pääoman on todettu tuottavan keskinäistä luottamusta ja vastavuoroisuutta sekä vahvistavan yhteisöjen taloudellista ja poliittista toimivuutta. Sosiaalisen pääoman tutkijoista Robert Putnam (2000) on kirjassaan Bowling alone esittänyt huolen siitä, että amerikkalaiset yhä useammin ”keilaavat yksinään”, eli että ihmisten väliset suhteet ovat höltyneet 1970-luvulta lähtien. Mark Granovetter (1973) on tuonut keskusteluun oman vivahteensa erottelemalla toisistaan vahvat ja heikot sosiaaliset siteet. Hän viittaa vahvoilla siteillä (strong ties) sellaisiin suhteisiin, joihin liittyy kiintymystä ja vastavuoroisuutta ja joihin yksilö käyttää paljon aikaansa. Heikoilla siteillä (weak ties) Granovetter taas viittaa näitä pinnallisempiin suhteisiin ja sellaisiin suhdeverkostoihin, joihin yksilö linkittyy vain välillisesti esimerkiksi ystävän kautta. Putnam (2000, 22–23) on täydentänyt Granovetterin jaottelua esittämällä, että vahvat ja heikot siteet tuottavat erilaista sosiaalista pääomaa. Läheisen ja emotionaalisen latauksen sisältävät vahvat siteet tuottavat sitovaa (bonding) sosiaalista pääomaa. Sitova sosiaalinen pääoma tukee yksilön toimeentulemista, mutta sen kautta syntyvät verkostot voivat usein olla muita poissulkevia. Siten sitova sosiaalinen pääoma voi olla yksilölle myös haitallista. Heikot siteet puolestaan tuottavat silloittavaa (bridging) sosiaalista pääomaa. Se auttaa yksilöä etenemään Varkautelaisten sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin osatekijöinä 109Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa elämässään esimerkiksi tarjoamalla uutta informaatiota. Silloittavaa sosiaalista pääomaa muodostuu keskenään erilaisen sosiaalisen taustan omaavien yksilöiden välille, kuten työyhteisön jäsenien välille. Tällaiset verkostot ovat yleensä joustavampia kuin sitovan sosiaalisen pääoman kautta syntyneet verkostot. Siinä missä sitova sosiaalinen pääoma tukee yksilön selviytymistä, auttaa silloittava sosiaalinen pääoma häntä pääsemään eteenpäin. Yhteiskuntatieteissä jo varhain esiin tuotuja huolenaiheita on ollut se, miten kaupungistuminen muovaa ihmisten välisiä suhteita. Juuri kaupungistumisen on ajateltu johtavan sosiaalisten suhteiden höltymiseen. Usein on ajateltu, että siinä missä maaseudulla eletään yhteisöissä, kaupungeissa ihmiset elävät irrallaan toisistaan. Tämä koskee erityisesti suuria metropoleja, mutta ihmisten elämänpiirien eriytyminen työn, asumisen ja vapaa-ajan suhteen tekee jo pienestä kaupungista erilaisen kuin perinteinen maaseutu. Toisaalta on esitetty, että kaupunkielämä tuottaa toisistaan eriytyneitä sosiaalisia maailmoja, nykytermein ”kuplia”, joiden sisällä suhteet voivat olla hyvinkin kiinteitä (Fisher 1982). On selvää, että Varkaus ei ole sellainen kasvoton suurkaupunki, johon ajatus ihmisten erillisyydestä usein liitetään. Toisaalta se ei myöskään kokonaisuutena muodosta sellaista perinteistä kiinteää yhteisöä, jossa kaikki tuntisivat toisensa. Luvussa 4 kuvattiin varkautelaisten perheitä. Tässä luvussa tarkastellaan laajemmin varkautelaisten sosiaalisia suhteita ja niiden merkitystä heidän hyvinvointinsa kannalta. Aineistonamme on Arki Varkaudessa -hankkeen kyselylomakeaineisto (N=1970), ja täydennämme sen antamaa tietoa haastatteluissa (N=76) esiin nousseilla nuorten aikuisten kokemuksilla ja ajatuksilla. Aloitamme kuvaamalla vastaajajoukon henkilökohtaisia sosiaalisia suhteita, etenemme siitä vastaajien kokemuksiin erillisyydestä tai kuulumisesta erilaisiin sosiaalisiin muodostumiin ja lopuksi erittelemme sitä, miten nämä sosiaalisten suhteiden ulottuvuudet ovat yhteydessä vastaajien onnellisuuden kokemuksiin. 110 Vilma Hänninen & Katja Lötjönen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Ihmissuhteiden määrä ja yksinäisyys Kyselyyn vastaajien sosiaalisten suhteiden laajuutta kartoitettiin kysymyksellä ”Kuinka monta sellaista henkilöä elämässäsi on, jonka kanssa Sinun on helppo olla ja jonka kanssa voit puhua erilaisista Sinulle tärkeistä henkilökohtaisista asioista?”. Tässä on siis kyse nimenomaan henkilökohtaisesti läheisistä ihmissuhteista. Vastaukseen voivat sisältyä niin perheenjäsenet kuin muutakin kautta omaan elämänpiiriin kuuluvat ihmiset. Vastausten jakaumat eri vastaajaryhmissä on esitetty taulukossa 1. Kaikkien vastausten jakauma kertoo, että täysin vailla hyviä ihmissuhteita oli vain hyvin pieni osa (1,7 %) vastaajista. Suurimman osuuden (43,8 %) vastaajista muodostivat ne, jotka kertoivat, että heillä on 1–3 läheistä ihmissuhdetta. Reilu kolmannes mainitsi tällaisia olevan 4–6. Kymmenen tai enemmän merkityksellistä ihmissuhdetta ilmoittaneita taas oli vajaa kymmenen prosenttia. Kaiken kaikkiaan vastausten kokonaiskuva on, että myönteisiä ihmissuhteita oli lähes kaikilla vastaajilla, mutta sosiaalinen lähipiiri on tyypillisesti pieni. Vertailun vuoksi voi todeta, että esimerkiksi Claude Fischerin 1980-luvulla julkaisemassa amerikkalaisten kaupunkilaisten ihmissuhteita koskevassa tutkimuksessa vastaajat luettelivat keskimäärin 16 henkilöä, jolta he voivat tarvittaessa saada sosiaalista tukea (Fisher 1982, 57). Naisilla oli myönteisiä sosiaalisia suhteita selvästi enemmän kuin miehillä ja vanhimpaan ikäryhmään kuuluvilla vähemmän kuin muilla. Varkautelaisten sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin osatekijöinä 111Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Taulukko 1. Läheisten ihmissuhteiden määrä sukupuolen ja iän sekä työelämäja parisuhdetilanteen mukaan (%) Läheisten ihmissuhteiden määrä Ei yhtään 1–3 4–6 7–9 10≥ Yht. Khi2 (df) Sig.a Kaikki (N= 1751) 1,7 43,8 37,8 6,8 9,9 100 Sukupuoli 42.529 (4) *** Nainen (n=1001) 0,5 39,6 41,4 8,1 10,5 100 Mies (n=743) 3,2 49,4 33,1 5,1 9,2 100 Ikä 59.369 (12) *** 18–35 (n=177) 1,7 33,2 36,7 13,6 15,8 100 36–50 (n=245) 0,8 35,9 45,7 5,7 11,8 100 51–65 (n=641) 1,4 42,4 38,8 7,5 9,8 100 66– (n=605) 2,1 52,4 34,2 4,1 7,1 100 Onko työelämässä? 25.384 (4) *** On (n=743) 1,1 38,0 40,4 8,6 12,0 100 Ei (n=921) 2,3 47,4 36,6 5,4 8,3 100 Onko puolisoa tai vakituista parisuhdekumppania? 15.552 (4) ** On (n=1321) 1,4 42,1 38,9 6,7 10,9 100 Ei (n=416) 2,9 49,0 34,6 7,0 6,5 100 a Ryhmien välisten erojen tilastollisen testauksen tulos: * = p<.05, **= p<.01, *** = p<.001 Haastatteluaineisto konkretisoi edellä numeroina esitettyjä tietoja. Haastatelluilla nuorilla aikuisilla oli tyypillisimmin lähellään tiivis ihmissuhdepiiri eli lähikehä, jonka muodostavat oma perhe, omat ja appivanhemmat sekä omat ja puolison sisarukset. Tätä lähikehää täydensi usein rajoiltaan epämääräisempi ystävien tai kavereiden joukko. No, oma perhe ilman muuta. Myöski sitte omat, vanhemmat ja sisarukset ja vaimon vanhemmat kyllä niin... tulee siinä aika, aika lähellä. Sit on joitaki ystäviä, jotka kans, kans pitää läheisenä. (…) Oman perheen lisäks ehkä noin kymmentunta. 112 Vilma Hänninen & Katja Lötjönen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Lomakkeessa kysyttiin myös, kokeeko vastaaja itsensä koskaan yksinäiseksi ja onko yksinäisyys hänelle ongelma (taulukko 2). Pysyvän yksinäisyyden kokemus oli vastaajien keskuudessa harvinaista – vain vajaa seitsemän prosenttia vastaajista kertoi kokevansa itsensä yksinäiseksi usein tai jatkuvasti. Kuitenkin itsensä silloin tällöin yksinäiseksi kokevia oli vajaa kolmannes vastaajista, mitä voi pitää jo melko suurena osuutena. Naisista yksinäiseksi itsensä tunsi hiukan suurempi osa kuin miehistä ja nuorimpaan ikäryhmään kuuluvissa oli jonkin verran enemmän itsensä yksinäiseksi tuntevia. Parisuhteessa elävillä yksinäisyyden kokemus oli hieman vähäisempää kuin muilla. Vastaukset kysymykseen ”Koetko yksinäisyyden sinulle ongelmaksi?” tuovat kuitenkin esiin sen, että vailla ihmissuhteita olemista tai joskus itsensä yksinäiseksi kokemista ei välttämättä pidetä ongelmana – vain vajaa 15 prosenttia koki yksinäisyyden ongelmaksi vähintään silloin tällöin. Kiinnostavaa on, että vanhemmissa ikäryhmissä yksinäisyyden kokeminen tai sen ongelmana pitäminen ei ollut yleisempää kuin nuoremmilla, vaikka yksinäisyydestä puhutaan usein juuri vanhempien ihmisten ongelmana. Tämä voi johtua siitä, että huonokuntoisimmat ja ehkä samalla yksinäisimmät vanhukset ovat saattaneet jäädä vastaajakunnan ulkopuolelle. Nuorimmassa ikäryhmässä oli eniten yksinäisyyden ongelmaksi kokevia. Yksinäisyyden kokivat tavallisemmin ongelmaksi ne vastaajat, joilla ei ollut parisuhdetta, kuin ne, jotka elävät parisuhteessa. Työelämän ulkopuolella olevat vastaajat kokivat yksinäisyyden ongelmaksi aavistuksen verran muita useammin. Varkautelaisten sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin osatekijöinä 113Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Taulukko 2. Yksinäisyyden kokeminen ja sen ongelmana pitäminen sukupuolen, iän, työelämäja parisuhdeaseman mukaan (%) En koskaan Harvoin Silloin tällöin Usein tai jatkuvasti Yht. Khi2 (df) Sig.a Tunnetko itsesi koskaan yksinäiseksi? Kaikki (N=1938) 18,7 44,0 30,7 6,6 100 Sukupuoli 19.413 (3) *** Nainen (n=1118) 16,7 42,0 33,9 7,3 100 Mies (n=813) 21,4 46,9 26,2 5,5 100 Ikäryhmä 34.941 (9) *** 18–35 v. (n=179) 6,7 44,7 38,5 10,1 100 36–50 v. (n=266) 16,9 47,4 27,1 8,6 100 51–65 v. (n=698) 17,6 46,1 31,2 5,0 100 66– v.(n=688) 22,4 41,4 29,5 6,7 100 Onko työelämässä? 12.104 (3) ** On (n=793) 17,7 48,3 29,3 4,8 100 Ei (n=1042) 19,6 41,7 30,8 7,9 100 Onko puolisoa tai vakituista parisuhdekumppania? 169.334 (3) ** On (n=1456) 22,0 48,0 26,4 3,6 100 Ei (n=465) 8,6 31,8 43,7 15,9 100 Koetko yksinäisyyden sinulle ongelmaksi? Kaikki (N=1918) 48,5 34,6 14,1 2,8 100 Sukupuoli 13.771 (3) *** Nainen (n=1108) 47,2 33,3 16,6 2,9 100 Mies (n=803) 50,3 36,4 10,7 2,6 100 Ikäryhmä 18.980 (9) *** 18–35 v. (n=179) 39,7 35,8 19,6 5,0 100 36–50 v. (n=266) 46,2 38,7 12,0 3,0 100 51–65 v. (n=698) 51,0 34,0 13,4 1,6 100 66– v. (n=688) 49,5 33,1 13,8 3,6 100 Onko työelämässä? 19.857 (3) *** On (n=792) 52,4 34,8 11,5 1,3 100 Ei (n=1092) 46,9 33,6 15,5 4,0 100 Onko puolisoa tai vakituista parisuhdekumppania? 138.491 (3) *** On (n=1444) 54,0 34,1 10,6 1,2 100 Ei (n=458) 31,4 36,0 24,9 7,6 100 a Ryhmien välisten erojen tilastollisen testauksen tulos: * = p<.05, **= p<.01, *** = p<.001 114 Vilma Hänninen & Katja Lötjönen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Yksinäisyyden kokemuksen monisyinen luonne näkyy esimerkiksi siinä, että eräs haastatelluista kuvasi itseään yksinäiseksi siitä huolimatta, että hänellä oli jopa melko laaja kontaktiverkosto. Hänen ystävänsä olivat muuttaneet pois Varkaudesta, joten yhteydenpito tapahtui enimmäkseen puhelimitse ja sosiaalisen median kautta. Hän olisi kuitenkin kaivannut enemmän konkreettista seuraa. Välimatkat vaikeuttavat fyysisiä tapaamisia. Välillä niinku varsinkin talvisin niin on, on välillä sellanen olo että ois kiva, et ois enemmänki seuraa. Että ei nyt välttämät, en mä nyt puhu välttämättä mistään niinku, seurustelusta tai sellasesta että oon aina pärjänny hyvin yksin mutta, tavallaan se, yksi ainoa ystävä siinä naapurissa ni, ja [naurahtaa] omat vanhemmat ni, välillä on vähä sellanen olo että kaipais niinku, muutakin seuraa, tänne. Et ku se ei oo ihan niin yksinkertasta et soittaa vaan ja pyytää käymään, ku on kilometrejä välillä. Sen mä koen, et se on tämä Varkaudessa asumisen suurin haittapuoli, että aika itekseen [naurahtaa] saa olla. Sosiaalinen tuki Kyselylomakkeessa esitettiin 11 kysymystä siitä, kuinka usein vastaaja kokee voivansa saada erilaisia sosiaaliseksi tueksi katsottavia asioita, kuten mahdollisuuden jutella toisen ihmisen kanssa, mahdollisuuden kertoa huoliaan, tuntea itsensä rakastetuksi tai saada apua ollessaan sairaana13. Asteikolla 1–5 vastausten keskiarvo vaihteli arvosta 3,9 (muuttujilla ”joku, joka antaa sinulle hyödyllisiä neuvoja kriisitilanteissa” ja ”joku, joka osoittaa sinulle hellyyttä”) keskiarvoon 4,25 (muuttujalla ”joku, jota rakastat ja joka saa sinut tuntemaan itsesi tarpeelliseksi”). Vastaajat siis kokivat varsin vahvasti saavansa sosiaalista tukea. 13 Kyselylomakkeen kysymyssarja 39, ks. myös kirjan liite 2. Varkautelaisten sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin osatekijöinä 115Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Vastaukset sosiaalista tukea koskeviin kysymyksiin korreloivat voimakkaasti keskenään (r=.419–.757), eli erilaiset tuen muodot olivat yhteydessä toisiinsa. Vastaukset olivat yhteydessä myös aiemmin esitettyihin sosiaalisten suhteiden määrää kuvaaviin muuttujiin. Mitä useampia merkityksellisiä ihmisiä vastaajan elämään kuului, sitä enemmän sosiaalista tukea hän sai (r=.261). Kaikista sosiaalisen tuen muodoista muodostettiin yhteenlaskemalla sosiaalisen tuen kokonaismäärää kuvaava mittari. Sen jakauma osoittaa, että vastaajista noin kaksi kolmasosaa (65,5 %) kertoi saavansa sosiaalista tukea sen eri muodoissa keskimäärin vähintään ”usein”, ja vain joka kymmenes (9,6 %) kertoi saavansa sosiaalista tukea keskimäärin ”harvoin” tai ”erittäin harvoin”. Sosiaalisen tuen muuttujille tehtiin pääkomponenttianalyysi kuvaamaan tuen erilaisia ulottuvuuksia (ks. tämän luvun liitetaulukko 1.). Tuloksena nousi esiin kolme sosiaalisen tuen muotoa: emotionaalinen tuki, tietoja keskustelutuki sekä kaveruustuki (jota voisi myös kutsua nimellä ”hauskan pitämisen tuki”). Kun sosiaalisen tuen ulottuvuuksista muodostettujen muuttujien keskiarvoja verrataan sukupuolten ja ikäryhmien mukaan, käy ilmi, että naiset saavat emotionaalista tukea jonkin verran miehiä enemmän. Erityisen selvästi sukupuolten välinen ero näkyy parisuhteen ulkopuolella elävien keskuudessa. Tietoja keskustelutuen suhteen sukupuolet eroavat vielä selvemmin: naiset, ja etenkin nuoret naiset, kertovat saavansa tietoja keskustelutukea miehiä enemmän. Kaveruustuen suhteen sukupuolten välinen ero on samansuuntainen ja vähän suurempikin kuin muillakin ulottuvuuksilla. Sosiaalisen tuen eri muodot vähenevät tasaisesti iän myötä. Naisilla sosiaalinen tuki vähenee jyrkemmin ja sukupuolten väliset erot häviävätkin vanhimmassa ikäryhmässä (taulukko 3). Työelämässä oleminen ei miesten kohdalla vaikuttanut voimakkaasti minkään sosiaalisen tuen lajin määrään. Sen sijaan naisista työelämässä olevat kokivat saavansa enemmän kaikkia sosiaalisen tuen muotoja kuin työelämän ulkopuolella olevat. Parisuhteessa elä- 122 Vilma Hänninen & Katja Lötjönen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) taan kuuluvuutta kokivat vahvimmin työelämässä mukana olevat keski-ikäiset (36–50-vuotiaat), niin naiset kuin miehetkin. Ikäryhmien välillä ei ollut systemaattisia eroja kuulumisen tunteissa; poikkeus tähän olivat vakaumusryhmät, joihin kuulumisen tunne oli vahvinta vanhimmassa ikäryhmässä. Seurakunta ja muut vakaumuksen mukaiset ryhmät näyttävät siis olevan eläkeläisille ominainen kuulumisen kenttä. Taulukko 6. Kuulumisen eri ulottuvuuksiena keskiarvot ja -hajonnat sukupuolen sekä iän, työsuhdeaseman ja parisuhdetilanteen mukaan Ikä Onko työelämässä? Onko puolisoa tai vakituista parisuhdekumppania? 18–35 36–50 51– 65 66≥ Sig.bOn Ei Sig. On Ei Sig. Kuuluminen yhteiskuntaan Naiset kac3,36 3,59 3,53 3,35 *3,62 3,34 *** 3,55 3,24 *** (n=942) khd0,98 1,01 0,99 1,00 0,95 1,01 0,97 1,09 Miehet ka 3,25 3,57 3,47 3,30 *** 3,54 3,25 3,45 3,06 *** (n=684) kh 0,11 0,98 0,92 0,96 0,96 0,99 1,01 0,98 Kuuluminen lähi-ihmissuhderyhmiin Naiset ka 3,79 3,78 3,73 3,59 ** 3,81 3,61 *** 3,80 3,40 *** (n=941) kh 0,66 0,74 0,67 0,81 0,63 0,78 0,66 0,87 Miehet ka 3,67 3,55 3,61 3,57 n.s. 3,54 3,54 3,72 2,95 *** (n=678) kh 0,90 0,82 0,79 0,77 0,76 0,83 0,68 1,02 Kuuluminen sosiaalisiin ryhmiin Naiset ka 3,01 3,17 2,96 3,10 n.s. 3,07 3,02 n.s. 3,07 2,94 * (n=950) kh 0,77 0,7 0,87 1,01 0,85 1,02 0,85 102 Miehet ka 2,86 3,13 3,04 3,01 n.s. 3,11 2,91 3,01 2,67 *** (n=687) kh 0,97 0,89 0,93 0,96 0,88 0,98 0,94 0,91 Kuuluminen vakaumus ryhmiin Naiset ka 1,47 1,57 1,73 1,96 *** 1,66 1,88 ** 1,78 1,70 n.s. (n=964) kh 0,69 0,72 0,86 0.97 0,77 0,93 0,87 0,88 Miehet ka 1,43 1,44 1,57 1,78 ** 1,52 1,67 *1,64 1,51 * (n=690) kh 0,71 0,59 0,72 0,87 0,69 0,83 0,79 0,71 a Ulottuvuuksien eli faktoreiden muodostaminen on esitetty tämän luvun liitetaulukossa 2. Faktoreiden kärkimuuttujista on muodostettu keskiarvomuuttujat, joiden vaihteluväli on 1–5. Mitä korkeampi keskiarvo, sen enemmän kokee kuuluvansa. b Ryhmien välisten erojen tilastollisen testauksen tulos (yksisuuntainen ANOVA): n.s.= ei merkitsevä, * = p<.05, **= p<.01, *** = p<.001 c Keskiarvo d Keskihajonta Varkautelaisten sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin osatekijöinä 123Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Osallistuminen järjestöjen toimintaan Kaiken kaikkiaan vastaajista vajaa 40 prosenttia osallistui vähintään yhden, ja useimmiten juuri yhden, järjestön toimintaan15. Tavallisinta oli osallistuminen liikuntatai urheilujärjestön toimintaan (19 %). Seuraavina tulivat seurakunta (9 %), asukasyhdistys (7 %), kulttuurijärjestöt (6 %) ja ammattijärjestöt (6 %) – erilaiset muut järjestöt saivat houkuteltua mukaan vain viisi prosenttia vastaajista kutakin järjestöluokkaa kohden. Merkille pantavaa on esimerkiksi, että poliittiseen toimintaan kertoi osallistuneensa vain kolmisen prosenttia vastaajista – saman verran kuin vammaisjärjestöjen toimintaan. Ilmeistä siis on, että järjestötoiminta yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja osallistumisen muotona ei nykyisin houkuttele varkautelaisia. Vastaajaryhmien väliset erot järjestötoimintaan osallistumisessa olivat pieniä mutta arvattavia: osallistuminen väheni iän myötä, ja työelämän ja parisuhteen ulkopuolella olevat, etenkin miehet, osallistuivat järjestöjen toimintaan muita vähemmän. Kun varkautelaisten aktiivisuutta järjestöosallistumiseen verrataan suomalaisten aktiivisuuteen yleisesti, ovat prosenttiosuudet pitkälti samaa luokkaa. Tilastokeskuksen tilastossa (Osallistunut jonkin yhdistyksen toimintaan 12 kuukauden aikana, 15 vuotta täyttäneet) vuodelta 2017 urheiluja liikuntatoimintaan oli osallistunut 22 prosenttia suomalaisista. Seuraavina tulivat seurakunta ja ammattiyhdistykset molemmat kuusi prosenttia ja sitten kotiseutuja asuinyhdistykset (5 %), kulttuurija taidejärjestöt (3 %) ja poliittiset puolueet tai aikuisjärjestöt (2 %). (Suomen virallinen tilasto.) Varkaus yhteisönä Kyselylomakkeessa tai haastattelurungossa ei ollut kysymyksiä siitä, kuinka yhteisölliseksi vastaaja kokee Varkauden. Teema nousi kui15 Kyselylomakkeen kysymyssarja 48, ks. kirjan liite 2. 124 Vilma Hänninen & Katja Lötjönen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) tenkin voimakkaasti esiin haastatteluissa – erityisesti kysyttäessä, millaisena asuinpaikkana vastaaja kokee kotikaupunkinsa tai millaisena hän pitää asuinaluettaan. Useat arvioivat omaa asuinaluettaan yhteisöllisyyden näkökulmasta, ja tyypillisesti yhteisöllisyys oli arvostettu piirre, joka loi myönteistä suhdetta asuinalueeseen. ... se on perheelleki semmonen henkireikä ja löytyy ne kaverit siinä. Sit tietää jos ne on siinä puistossa ni ne asuu jossain lähellä. Et ihan niinku satunnaisesti tupsahtelee sitte niitä että tos tajusin just et päiväkotiryhmääkin tunnistin sen äitin että ku se on aina koiran kans samaan aikaan lenkillä, ni emmä nyt, tiesin että tossa lähellä asuu mutta se että se sattuki olee samassa päiväkotiryhmässä, ja heil oli ihan sama tilanne, ne itse asias asu kolme taloo tossa seuraavalla kadulla. Oli kuitenkin myös niitä, jotka kokivat asuinalueensa jopa liian yhteisölliseksi: ... niinku sä pystysit ja se on, paperitehtaan vissiin työntekijöitä sieltä valmistuu niinku että, pystysit elämään täällä näin, jos haluaisit täällä kuplassa et tää toimii. Sun ei, sä et tarvii täältä niinku mitään muualta. Mutta sit täs on vähän sellane et, mä koen et täällä asuu vanhuksia ja lapsiperheitä (…) Että, et jotenkin niinku, tää on kuitenki pieni kaupunki, ni täällä on kaikki tuntee kaikki -olo. Varkaus – tai nykyajan elämä yleisemminkin – koettiin joskus myös ei-yhteisölliseksi, mitä pidettiin kielteisenä asiana. Yhteisöllisyyden puute liitettiin joskus siihen, että työelämä vie liian paljon aikaa ja energiaa, joskus taas yleiseen yksilökeskeisyyden vahvistumiseen. Et se ei oo se työ [naurahtaa], työn puolesta sanottuna että hirveen monella, muullakin on se että sä oot maanantaista perjantaihin töissä ja sit sulla on viikonloppu. Ja maa- Varkautelaisten sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin osatekijöinä 125Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa nantaista perjantaihin sä et ikinä kerkii kunnolla tehä niitä omia harrastuksia. Tai jos kerkiit tehä harrastuksia ni sä kerkiit käyvä siellä yhessä harrastuksessa tunnin ja.. sit se on sitä muuta elämää. TV:n katselua ja tämmöstä mitä oon monesti huomannu. Ja sitte ku se menee silleen, talvi menee sillee et sä et kerkii tehä (-) yhtään mitään muuta ku, yhtenä päivänä tai parina päivänä jotain tiettyjä harrastusta nii, se menee aika synkäksi ja... Sit ihmiset käy just vaan kaupassa ja menee kotiin. Haastatteluissa nousi toistuvasti esiin toive siitä, että Varkaudessa olisi enemmän ”meininkiä” eli asioita, jotka houkuttelisivat ihmisiä julkisiin tiloihin ja tapaamaan toisiaan. Samaan liittyy toive siitä, että Varkaudessa olisi enemmän ”omanikäistä porukkaa”. Juuri tällainen kaupunkisosiaalisuus on itsessään kevyttä sosiaalisuutta ja luo mahdollisuuksia tiiviimpienkin ihmissuhteiden muodostamiseen. No, ihan siis, yrityksiä enemmän ja rakennuksia enemmän ja, ihmisiä enemmän ja, ihmiset vois liikkua enemmän pihalla, ulkona. Jos mennee vaikka kattoo just perjantai-iltapäivänä tai illalla tuohon kaupungille niin, jos mä meen siihen ni mä oon yksinään siellä. Et just, niinku täntyyppistä vähän enemmän. Mutta mutta se ehkä johtuu enemmänki kulttuurista ku sitte siitä et tähän vaan yhtäkkii laitettas jotain rakennuksia pystyyn että, et pikemminki kulttuuria, kulttuurin muutosta ehkä sit siihen suuntaan. Mutta, täällä ollaan hyvin perhekeskeisiä mikä tietysti se on hyvä asia kyllä sekin, tai nimenomaan se on hyvä asia että, et sit ollaan kotona perheen kanssa. Joissakin haastatteluissa tuli esiin myös Varkauden yhteisöllisyyttä murentavia asukkaita jakavia asioita. Näistä eräs on kaukaa vuoden 1918 sisällissodasta juontuvat jännitteet punaisten ja valkoisten välillä. 126 Vilma Hänninen & Katja Lötjönen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) No siis tiettyjen ihmisten kohalla se näkyy niinku ihan suoraan että ne puhuu, puhuu tuota (…) Mut ei se, ei se aina tuu näin suoraan esille. Mut kyllä sitte esimerkiks tuolla Varkaudessa on vielä tälläsiä urheiluseuroja jotka on ollu työväen urheiluliikkeen piirissä ja näin että.. Ja sitte seurojen välinen yhteistyö on vähän nihkeää ja.. Voi olla että sieltä jotaki, kaikuja sieltä tulee. Viime keväänä, tai talvena oli jäänveistokilpailu tossa, jäänveisto SM-kisojen joku olikse osakilpailu vai, kilpailu Varkaudessa. Ja voittajatyö oli semmonen jossa oli viittaus Huruslahden jäällä ammuttuihin punaisiin. Että kyllä se historia on täällä läsnä. Toisena asukkaita jakavana seikkana mainittiin juopa ”alkuperäisten” varkautelaisten ja muualta muuttaneiden välillä: En oo varkautelainen syntyjään niin tuota, sitte täällä niinku työelämässä on huomannu että hirveän paljon on semmosta sisäsiittosuutta että karsastetaa niinku semmosta joka ei oo koko ikäänsä asunu täällä. Ja tavallaan että ei oo, ei oo, isä ei oo ollu täällä joku paikallinen yrittäjä tai jotain vastaavaa. Että sen näkee niinku asiakkaista, näkee että ne karsastaa sitä. Ja sitte yritykset karsastaa.. Sosiaaliset suhteet ja hyvinvointi Sosiaalisten suhteiden merkitystä hyvinvoinnille selvitettiin tarkastelemalla, miten voimakkaasti edellä käsitellyt sosiaalisten suhteiden ilmentäjät ovat yhteydessä siihen, kuinka onnellisena ja tarkoituksellisena vastaaja pitää omaa elämäänsä. Tällainen kokemus oman elämän onnellisuudesta ja tarkoituksellisuudesta saattaa olla kaikkein merkittävin osoitus hyvinvoinnista. Selvitystä varten onnellisuutta kuvaavista kysymyksistä16 muodostettiin koettua hyvinvointia – käy16 Kyselylomakkeen kysymyssarja 49, ks. kirjan liite 2; muuttujan muodostamisesta ks. liite 4. Varkautelaisten sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin osatekijöinä 127Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa tännössä elämän onnellisuutta ja tarkoituksellisuutta – kuvaava summamuuttuja ja laadittiin regressiomalli (ks. taulukko 7), joka kuvaa erilaisten selittävien tekijöiden yhteyttä onnellisuuden kokemiseen. Selittävinä tekijöinä malliin syötettiin edellä esiteltyjä muuttujia: parisuhdetilanne, työsuhdetilanne, yksinäisyys, erilaiset sosiaalisen tuen muodot, kuulumisen tahot, sosiaaliset harrastukset. Toteuttamamme askeltava regressioanalyysi nostaa suuresta muuttujajoukosta esiin tekijät, jotka ovat voimakkaimmin yhteydessä selitettävään muuttujaan, kun muiden tekijöiden vaikutus on otettu huomioon. Koettua hyvinvointia vahvimmin selittäviksi tekijöiksi nousivat emotionaalisen tuen saaminen, yksinäisyyden kokemus (negatiivinen yhteys), kuuluminen sosiaalisiin ryhmiin, kuuluminen yhteiskuntaan, kaveruustuki, tulotaso ja sukupuoli. Vaikka tilastollisen analyysin antamiin lukuihin liittyy aina erilaisia epävarmuustekijöitä, voi tuloksista tehdä ainakin varovaisia päätelmiä. Ensinnäkin näyttää siltä, että sosiaaliset tekijät ovat onnellisuuden selittäjinä erittäin merkittäviä. Yksinäisyyden onnellisuutta vähentävä merkitys ei ole yllättävää viimeaikaisen yksinäisyyden kielteisiä seurauksia koskevan tutkimustiedon valossa (Saari 2010). Kiinnostava havainto on, että positiivisesta yhdessäolosta kertova kaveruustuki nousi merkittäväksi onnellisuuden selittäjäksi, mutta lähi-ihmissuhteet tai keskustelutuki eivät. Tässä lienee osittain kysymys tilastollisten mallien oikullisuudesta. Kolmas tärkeä analyysin esiin nostama seikka on julkisen tason sosiaalisten suhteiden merkitys, joka tulee esiin sosiaalisiin ryhmiin ja yhteiskuntaan kuulumisen tunteen vahvana asemana selitysmallissa. 128 Vilma Hänninen & Katja Lötjönen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Taulukko 7. Lineaarinen askeltava regressiomalli: selitettävänä muuttujana koettu hyvinvointia, selittäjinä sosiaalisten suhteiden muuttujiab Standardoitu Beta-kerroin t-arvo Sig.c Emotionaalinen tuki ,205 6,38 *** Yksinäisyys -,210 -8,37 *** Kuuluminen sosiaalisiin ryhmiin ,148 6,12 *** Kuuluminen yhteiskuntaan ,138 5,72 *** Kaveruustuki ,133 4,17 *** Tulot ,115 4,80 *** Sukupuoli (nainen=1, mies=2) -,057 -2,44 * R2,339 Korjattu R2,336 F-testi 97,784, p<.001 Estimaatin keskivirhe 3,362 a Summamuuttuja kyselylomakkeen kysymyssarjasta 49. b Analyysi mallista pois pudottamat muuttujat: koulutustaso, ikä, työelämästatus, parisuhdestatus, kuuluminen lähi-ihmissuhteisiin, kuuluminen vakaumusryhmiin, erilaisuuden kokemus, järjestöosallistuminen, ihmissuhteiden määrä c * = p<.05, **= p<.01, *** = p<.001 Ihmissuhteiden merkitys haastateltaville tuli voimakkaasti esiin, kun heiltä kysyttiin heidän käsitystään siitä, mitä on hyvä elämä. Osalle hyvä elämä oli yhtä kuin hyvät ihmissuhteet, ja monet mainitsivat ihmissuhteet vähintäänkin yhtenä keskeisenä hyvän elämän osana. Esimerkiksi eräs haastateltava kuvasi seuraavaan tapaan hyvän elämän muodostumista ihmissuhteiden perustalta: Hyvistä ihmissuhteista. Oli se sitten perhe tai ystävät tai, ketä ne sitten onkaan, että on luotettava. Ikään kun kuvittelee et sulla on autonrengas tässä ympärillä. Et se on niinku, se kestää paljon, mut se joustaa kuitenkin, ja se on niinkun sua ympäröivä, siinä ei oo aukkoja. Ja sä oot osa ite jotain semmosta rengasta, jollekin. Et se ois vastavuorosta se semmonen. Varkautelaisten sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin osatekijöinä 129Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Pohdinta Yleisesti ottaen näyttää siltä, että varkautelaisten sosiaaliset suhteet ovat suhteellisen hyvällä tolalla: miltei kaikilla on vähintään joitakin myönteisiä ihmissuhteita, harva tuntee itsensä jatkuvasti yksinäiseksi, eikä erilaisuudesta johtuvaa syrjintää juuri koeta. Sosiaalista tukea sen eri muodoissa on lähes kaikkien ulottuvilla ainakin melko usein. Merkille pantavaa kuitenkin on, että ihmisryhmien välillä on lievää eriarvoisuutta sosiaalisen tuen saatavuuden suhteen. Työelämän ja parisuhteen ulkopuolella elävien mahdollisuudet saada sosiaalista tukea ovat selvästi vähäisemmät kuin muiden, ja erityisesti miehillä tilanne näyttäisi olevan haasteellisempi kuin naisilla. Tavalla tai toisella erilaisiksi itsensä kokevat olivat yksinäisempiä kuin muut. Sosiaalisten suhteiden ja hyvinvoinnin välisen yhteyden tarkastelu osoittaa, että erityisesti yksinäisyys vähentää onnellisuutta, kun taas sosiaalinen tuki eri muodoissaan vahvistaa sitä hyvin selvästi. Kiinnostavaa oli huomata, että paitsi yksityisen myös julkisen sosiaalisuuden piiriin laskettavat asiat nousivat vahvoiksi onnellisuuden selittäjiksi. Tällaisia olivat esimerkiksi yhteisöön kuulumisen tunne ja järjestötoimintaan osallistuminen. Sellaiset tavallisesti voimakkaat hyvinvoinnin selittäjät kuin koulutus ja tulot jäivät selitysvoimassa näiden sosiaalisia suhteita kuvaavien muuttujien taakse. On kuitenkin painotettava, että kyselylomaketutkimuksessa huomio kiinnittyy helposti vain suuriin ryhmiin ja keskiarvoihin. Joukossa on myös ihmisiä, jotka kokevat yksinäisyyttä tai syrjintää, ja pienenkin ryhmän ongelmat ovat ongelmia siihen kuuluville. On myös mahdollista, että aineisto antaa hiukan todellisuutta positiivisemman kuvan, koska vastaajakunta on oletettavasti vinoutunut juuri sosiaalisuuden suhteen, ja tavallista on, että kyselyihin vastatessa tyytyväisyys painottuu. Lisäksi on muistettava, että sosiaalisten suhteiden ja onnellisuuden välinen yhteys voi kertoa paitsi siitä, että sosiaaliset suhteet lisäävät onnellisuutta, myös siitä, että vähemmän onnellinen ihminen, varsinkaan suoranaisesti masentunut, ei hakeudu toisten ihmisten seuraan eikä hae heidän tukeaan. 130 Vilma Hänninen & Katja Lötjönen Vilma Hänninen, Antti Kouvo ja Pekka Kuusela (toim.) Teorian kielellä havaintoja voisi vapaasti tulkiten kuvata seuraavasti. Varkautelaisten keskuudessa vaikuttaa olevan vahvoja siteitä (Granovetter 1973) ihmisten välillä siten, että kuulutaan pieneen, tukea ja lämpöä tarjoavaan ihmispiiriin. Vaikeuksien kohdatessa tällaisella tukipiirillä on hyvinvointia tukeva merkitys. Kuitenkin onnelliseen ja merkitykselliseen elämään tarvitaan muutakin: kuulumisen tunnetta laajempaan yhteisöön, julkisen toiminnan tuomaa mielekkyyden kokemusta, laajoja positiivisia tuttavapiirejä, Granovetterin termein heikkoja siteitä ja Georg Simmelin (1949, 2005) kuvaamaa kevyttä sosiaalisuutta. Myönteisten ihmissuhteiden pieni määrä tuntuu viittaavan siihen, että tällaisia suhteita ei varkautelaisten keskuudessa ole paljon. Ehkä siksi erityisesti parisuhteen ulkopuolella elävät miehet joutuvat muita helpommin sosiaaliseen ”paitsioon”. Miten Varkauden kaltainen pieni kaupunki voisi edistää ihmissuhteiden muodostumista, erityisesti niiden asukkaiden kohdalla, jotka eivät kuulu parisuhteen tai työpaikan määrittelemään sosiaaliseen yhteisöön? Julkisen tilan kehittäminen voisi olla yksi mahdollisuus. Tarjoamalla sellaista maksutonta julkista tilaa, johon erilaisista sosiaalisista taustoista tulevat eri ikäiset varkautelaiset voisivat helposti tulla ja toteuttaa itseään itselleen sopivalla tavalla itsekseen tai muiden kanssa, Varkauden kunta voisi sekä elävöittää kaupunkiaan että tuoda kuntalaisille mahdollisuuksia viettää vapaa-aikaa. Samalla kunta mahdollistaisi ja myös tukisi konkreettisesti erilaista, kuntalaisista itsestään lähtevää ja koko kuntaa tukevaa julkishyödyllistä toimintaa. Varkautelaisten sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin osatekijöinä 131Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa Kirjallisuus Beck, U. 1992. Risk society – Towards a new modernity. London: Sage Publications. Bellah, R. N., Madsen, M. Sullivan, W. M., Swidler, A., Tipton, S. M. 2007. Habits of the heart: Individualism and commitment in american life. Berkeley: University of California Press. Coleman, J. S. 1988. Social capital in the creation of human capital. The American Journal of Sociology 94, 95–120. Feeney, B. C. & Collins, N. L. 2015. A new look at social support: A theoretical perspective of thriving through relationships. Personality and Social Psychology Review 19, 113–147. Fisher, C. 1982. To dwell among friends. Personal networks in town and city. Chicago: University of Chicago Press. Granovetter, M. 1973. The strength of weak ties. The American Journal of Sociology 78, 1360–1380. Holt-Lundstad, J. & Smith, T. B. 2012. Social relationships and mortality. Social and Personality Psychology Compass 6, 41–53. Holt-Lunstad, J., Smith, T. B., Baker, M., Harris, T. & Stephenson, D. 2015. Loneliness and social isolation as risk factors for mortality: A meta-analytic review. Perspectives on Psychological Science 10, 227–237. Luo, Y., Hawkley, L. C., Waite, L. W. & Cacioppo, J. T. 2012. Loneliness, health, and mortality in old age: A national longitudinal study. Social Science & Medicine 74, 907–914. Putnam, R. D. 2000. Bowling alone: The collapse and revival of American community. New York: Simon & Schuster. Saari, J. 2010. Yksinäisten yhteiskunta. Helsinki: Sanoma Pro. Simmel, G. 1949. Sociology of sociability. American Journal of Sociology 55, 254–261. Simmel, G. 2005. Suurkaupunki ja moderni elämä. Kirjoituksia vuosilta 1895–1917. Helsinki: Gaudeamus. Starr, P. 1988. The meaning of privatization. Yale law and policy review 6, 6–41. Syme, L. & Berkman, L. 1979. Social networks, host resistance, and mortality: a nine-year follow-up study of Alameda County residents. American Journal of Epidemiology 109, 186–204.