Tilintarkastuspalkkioita selittävät tekijät suomalaisissa pörssiyhtiöissä

Lili-Anne Kihn, Lasse Oulasvirta, Janne Ruohonen, Jaakko Rönkkö & Jani Wacker (toim.) Talous, sääntely, ohjaus – tarkastuksen ja valvonnan ajankohtaiskysymyksiä. Tampere: Tampere University Press 2019, 95–121. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-004-5 Tilintarkastuspalkkioita selittävät tekijät suomalaisissa pörssiyhtiöissä Olli Hiltunen 2000-luvun alussa Euroopassa ja Yhdysvalloissa tapahtuneet kirjanpitoskandaalit sekä vuosien 2007–2009 finanssikriisi ovat aiheuttaneet lisääntyvää poliittista sääntelyä tilintarkastusalalle. Sääntelyn kasvaessa tilintarkastajat ovat joutuneet vastaamaan haasteeseen ja tämä on heijastunut tilintarkastuksesta perittäviin palkkioihin. Tämän artikkelin tarkoituksena on antaa kokonaisvaltainen kuva tekijöistä, jotka vaikuttavat lakisääteisestä tilintarkastuksesta maksettaviin palkkioihin Suomessa. Artikkelin aineisto koostuu Helsingin pörssissä vuosina 2014–2016 noteeratuista pörssiyhtiöistä. Aiempien tutkimuksien pohjalta tarkasteluun on valittu tekijöiksi kohdeyhteisön koon, kompleksisuuden ja tilintarkastusriskin, johdon omistusosuuden sekä tilintarkastajan sukupuolen ja päävastuullisen tilintarkastajan ja/tai ti- Olli Hiltunen 96 lintarkastusyhteisön rotaation vaikutukset. Lisäksi vuoden 2015 kirjanpitolain uudistuksen vaikutusta tarkastellaan, koska tämän oletetaan vaikuttavan tilintarkastuspalkkioihin. Tutkittavista tekijöistä muodostetaan teoreettisen osion yhteydessä hypoteeseja, joiden totuusarvoa testataan empiirisessä osiossa ols-regressioanalyysia hyödyntäen. Regressioanalyysin perusteella kohdeyhteisön koko, kompleksisuus ja tilintarkastusriski vaikuttavat tilintarkastuksesta maksettaviin palkkioihin suomalaisissa pörssiyhtiöissä. Muiden tekijöiden osalta alkuperäiset tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Aiempien tutkimuksien mukaisesti erityisesti kohdeyhteisön koko on hyvin keskeinen selittävä tekijä. Herkkyysanalyysi paljastaa kuitenkin, että alkuperäisiin tuloksiin liittyy tietynlaista epävarmuutta. Tilintarkastuspalkkioita selittävät tekijät suomalaisissa pörssiyhtiöissä 97 Johdanto Tilintarkastusala on noussut kansainvälisesti keskeiseksi tutkimuskentäksi. Tutkijoiden kiinnostusta tilintarkastusalaa kohtaan ovat herättäneet 2000-luvulla tapahtuneet maailmanlaajuiset kirjanpitoskandaalit sekä vuosien 2007–2009 finanssikriisi. Näiden tapahtumien johdosta tilintarkastusalaa on kohdannut tiukentunut lainsäädäntö. Aiemmissa tutkimuksissa (Hoitash, Hoitash & Bedard 2008; Vieru & Schadewitz 2010) on havaittu muuttuvan lainsäädännön vaikuttavan tilintarkastuspalkkioihin. Tilintarkastuspalkkioita on tutkittu kansainvälisesti varsin paljon. Simunicin (1980) pioneeritutkimuksessa tilintarkastuspalkkioita selitettiin kohdeyhteisön koolla, kompleksisuudella ja tilintarkastusriskillä. Simunicin (1980) tutkimus herätti kiinnostusta tutkia tilintarkastuspalkkioihin kytköksissä olevia tekijöitä tarkemmin. Myöhemmin onkin havaittu, että esimerkiksi johdon omistusosuus (Jensen 1986; Mitra, Hossain & Deis 2007), tilintarkastajan sukupuoli (Ittonen & Peni 2012; Hardies, Breesch & Branson 2015) sekä tilintarkastajan ja/tai tilintarkastusyhteisön rotaatio (Daugherty, Dickins, Hatfield & Higgs 2012; Sharma, Tanyi & Litt 2017) vaikuttavat myös palkkioihin. Suomessa vastaavia tutkimuksia ei ole kuitenkaan tehty yhtä laajalti, jolloin tutkimukselle on selkeä tieteellinen kontribuutioarvo. Tämän artikkelin tavoitteena on analysoida, mitkä tekijät ovat kytköksissä tilintarkastuksesta maksettuihin palkkioihin1. Tarkasteluun on valittu tekijöitä, joiden on aiemmissa tutkimuksissa (Simunic 1980; Hay, Knechel & Wong 2006; Daugherty ym. 2012; Ittonen & Peni 2012; Naser & Hassan 2016) havaittu olevan yhteyksissä tilintarkastuspalkkioihin. Tarkasteluun on lisäksi sisällytetty vuoden 2015 kirjanpitolain (1336/1997) uudistuksen vaikutus, koska muuttuvan lainsäädännön on havaittu vai1 Tilintarkastuksesta maksetuilla palkkioilla viitataan tässä artikkelissa tilintarkastuslain (1141/2015) 3 luvun 1 §:n 1 momenttiin, jossa todetaan tilintarkastuksen käsittävän yhteisön tilikauden kirjanpidon, tilinpäätöksen, toimintakertomuksen sekä hallinnon tarkastuksen. Täten tilintarkastuspalkkiot käsittävät lakisääteisestä tilintarkastuksesta aiheutuvat kulut, eivätkä sisällä oheispalveluista, kuten veroneuvonnasta, maksettuja palkkioita. Olli Hiltunen 98 kuttavan palkkioihin. Artikkelin tavoitteet on johdettu kahdeksi tutkimuskysymykseksi, jotka ovat: 1) Mitkä tekijät selittävät tilintarkastuksesta maksettujen palkkioiden määrää? 2) Miten uudistunut kirjanpitolaki vaikuttaa tilintarkastuksesta maksettujen palkkioiden määrään? Tarkastelukohteeksi on valittu Helsingin pörssissä (eli Nasdaq Helsingissä) noteeratut pörssiyhtiöt, jotka ovat olleet pörssissä vuodesta 2014 lähtien2. Pörssiyhtiöistä tutkitaan niitä yhtiöitä, jotka eivät ole poistuneet pörssistä, liittyneet muiden maiden pörsseihin tai toimineet rahoitusja vakuusaloilla3 vuosien 2014–2016 aikana. Lisäksi yhtiöt, joista tarvittavat tiedot eivät ole saatavilla, rajataan pois. Suomalaisten pörssiyhtiöiden valinta perustuu erityisesti aineiston saatavuuteen sekä suomalaisia pörssiyhtiöitä koskevien tutkimusten puutteeseen. Tarkasteluväliksi on valittu vuodet 2014–2016, jolloin vuoden 2015 kirjanpitolain uudistus on keskeisesti tarkasteluvälillä. Kolmen vuoden tarkastelujakso tarjoaa laajan aineiston, jota voidaan analysoida tilastollisia menetelmiä hyväksikäyttäen. Artikkelin loppuosa on rakennettu seuraavasti: teoreettisen viitekehyksen yhteydessä tarkastellaan tilintarkastuksen taustalla olevaa agenttiteoriaa ja aiempia tutkimuksia tilintarkastuspalkkioista sekä näiden yhteyttä tilintarkastuksessa maksettujen palkkioiden määrään. Teoreettisen viitekehyksen yhteydessä johdetaan systemaattisesti empiirisessä osiossa testattavia hypoteeseja. Empiirisessä osiossa puolestaan esitetään artikkelissa käytettyä aineistoa ja määritetään tutkimiseen käytettävät regressiomallit ja muuttujat. Tämän jälkeen esitetään ja analysoidaan tuloksia ja tehdään tuloksien pysyvyyttä tarkasteleva herkkyysanalyysi. Artikkeli päättyy yhteenvetoon ja johtopäätöksiin saaduista tuloksista. 2 Rajaus johtuu aiemmista tutkimusta koskien tilintarkastuspalkkioiden nousua pörssiin listautumisen yhteydessä (Beatty 1989; Venkataraman, Weber & Willenborg 2008). 3 Rahoitusja vakuusaloilla toimiviin yhtiöihin kohdistuu enemmän laillista sääntelyä, joka puolestaan vaikuttaa lakisääteisestä tilintarkastuksesta maksettujen palkkioiden rakenteeseen (Simunic 1980; Cameran 2005). Tilintarkastuspalkkioita selittävät tekijät suomalaisissa pörssiyhtiöissä 99 Agenttiteoria tilintarkastuksen taustalla Tilintarkastuksen tarvetta on perustelu agenttiteorian näkökulmasta. Teorian mukaisesti päämies ei voi olla varma agentin toimien asianmukaisuudesta johtuen informaation asymmetriasta, joten hän palkkaa tilintarkastajan varmentamaan agentin tilittämän informaation oikeellisuuden.4 Tässä mielessä tilintarkastus nähdään eräänlaisena varmennuspalvelu, jossa tilintarkastajan tehtävänä on todeta agentin toimineen sovittujen sääntöjen ja normien mukaisesti (Meklin 2009, 57). Agenttiteorian mukaisesti päämiehen ja agentin välisestä agenttisopimuksesta koituu agenttikustannuksia. Tillintarkastuksen näkökulmasta agenttikustannuksilla tarkoitetaan tilintarkastuspalkkioita. Chow (1982) on tutkimuksessaan käyttänyt agenttiteoreettista viitekehystä selittämään yhteisöjen kannusteita palkata ulkopuolinen tilintarkastaja. Tutkimuksen mukaisesti agenttisuhteeseen liittyviä ongelmia lisäävät muun muassa yhteisön koon suurentuminen, velkarahoituksen osuus suhteessa yhteisön muihin varoihin sekä yhteisön tunnuslukuihin sidotut kovenantit. Lisäksi johdon omistusosuuden on myös havaittu vaikuttavan agenttikustannuksiin (Jensen 1986). Agenttiteorian näkökulmasta yhteisön koon suurentuminen kasvattaa agenttikustannuksia, koska potentiaaliset ristiriidat johdon ja sidosryhmien välillä lisääntyvät (Inchausti 1997). Velkarahoituksen kasvaessa yhteisöllä on suurempi kannuste palkata ulkoinen tilintarkastaja, jotta omistajat eivät poikkeaisi varojenjakosäännöksistä velkojien haitaksi (Chow 1982, 274–276). Jensen (1986, 326) on puolestaan esittänyt, että johdon omistusosuuden kasvaessa agenttikustannusten tulisi pienentyä, koska johdon ja osakkeenomistajien intressit kohtaavat. Tarkastellaan seuraavaksi tarkemmin aiempia tutkimuksia tilintarkastuspalkkioihin vaikuttavista tekijöistä. 4 Agentti–päämies-suhteena käsitetään esimerkiksi osakkeenomistajien ja organisaation toimivan johdon välinen suhde (Meklin 2009, 57). Olli Hiltunen 100 Tilintarkastuspalkkioiden määräytyminen ja artikkelin hypoteesit Kohdeyhteisön koko, kompleksisuus ja tilintarkastusriski Merkittävässä osassa tutkimuksia on systemaattisesti saatu osoitettua, että kohdeyhteisön koon ja sen tilintarkastuksesta maksettujen palkkioiden välillä on positiivinen yhteys (Simunic 1980; 1984; Hay ym. 2006; Naser & Hassan 2016). Tätä positiivista yhteyttä on perusteltu tarkastukseen käytettävällä työmäärällä: tarkastajien tulee suorittaa enemmän asianmukaisia testauksia, jotta he saavat tarvittavan varmuuden tilinpäätöksen oikeellisuudesta. Yhteisön koon kasvu lisää myös siihen kohdistuvaa lainsäädännöllistä sääntelyä. Lisäksi julkisen edun kannalta merkittäviin yhteisöihin kohdistuu erityisiä oikeusnormeja ja lisääntynyttä lainsäädännöllistä sääntelyä, mitkä kasvattavat tilintarkastuspalkkioita (Othman, Thani & Ghani 2009). Kohdeyhteisön koolla viitataan yleisesti joko taseen loppusummaan tai liikevaihtoon. Simunic (1980, 172) on havainnut, että tilintarkastajat suosivat taseen loppusummaa yhteisön koon määrittelyssä, koska tarkastuksen keskeiset osa-alueet ovat taseella. Aiempien tutkimuksien positiivisiin yhteyksiin perustuen johdetaan ensimmäiseksi hypoteesiksi: H1: Kohdeyhteisön koon ja tilintarkastuksesta maksettavien palkkioiden välillä vallitsee positiivinen yhteys. Kohdeyhteisön koon mukaisesti myös kompleksisuuden ja tilintarkastuksesta maksettujen palkkioiden välillä on havaittu olevan positiivinen yhteys (Simunic 1980; Hay 2013). Kompleksisuudella käsitetään yhteisön toiminnan monimutkaisuutta, kuten sen toiminnan maantieteellistä sijoittumista eri maihin tai toimimista eri toimialoilla. Tilintarkastajan näkökulmasta kohdeyhteisön kompleksisuuden kasvaessa tarkastuksen työmäärä lisääntyy, koska tarkastus muuttuu vaikeammaksi ja riski tilin- Tilintarkastuspalkkioita selittävät tekijät suomalaisissa pörssiyhtiöissä 101 päätökseen sisältyvistä olennaisista virheistä tai puutteista kasvaa (Bamber, Bamber & Schoderbek 1991, 5; Hay ym. 2006, 169). Kompleksisuutta on mitattu useissa aiemmissa tutkimuksissa tilinpäätökseen yhdisteltyjen tytäryhtiöiden lukumäärällä (Simunic 1980; Hay 2013; Naser & Hassan 2016). Tämän muuttujan valinta perustuu työmäärään: tytäryhtiöiden lukumäärän kasvaessa tarkastuksessa joudutaan tekemään enemmän tarkastustoimenpiteitä. Johdetaan toiseksi hypoteesiksi: H2: Kohdeyhteisön kompleksisuuden ja tilintarkastuksesta maksettavien palkkioiden välillä vallitsee positiivinen yhteys. Tilintarkastukseen liittyy aina tilintarkastusriski. kht-yhdistys (2008, 146) on määritellyt tilintarkastusriskin riskiksi siitä, että tilintarkastaja epäonnistuu antamaan asianmukaisen lausunnon tarkastettavan yhteisön tilinpäätöksestä. Tällöin tarkastaja saattaa joutua itse vastuuseen virheestään, jos hän on menetellyt huolimattomasti tai varomattomasti. Simunicin (1980, 173–174) mukaan tarkastajat sisällyttävät riskipreemion toimeksiantoihin, jolloin tilintarkastuspalkkiot muodostuvat sekä varsinaisesta tarkastuksesta että riskipreemiosta. Simunic (1980) ja Al-Harshani (2008, 688) toteavat lisäksi, että tilintarkastajat vastaavat kasvavaan riskiin joko suurentamalla riskipreemiotaan tai lisäämällä tarkastustoimenpiteitä. Nämä molemmat vaihtoehdot puolestaan lisäävät tarkastajan työmäärää ja kasvattavat tarkastuksesta maksettavia palkkioita. Tilintarkastusriskin mittaamiseen on käytetty useita muuttujia, kuten vaihto-omaisuusja myyntisaamiset-tase-eriä (Simunic 1980), velkaantuneisuuden tunnuslukuja (Simunic 1980; Hay ym. 2006) ja toiminnan tuloksellisuutta (Simunic 1980; Othman ym. 2009). Edellisiin tutkimuksiin nojaten johdetaan artikkelin kolmanneksi hypoteesiksi: H3: Kohdeyhteisöön liittyvän tilintarkastusriskin ja tilintarkastuksesta maksettavien palkkioiden välillä vallitsee positiivinen yhteys. Olli Hiltunen 102 Johdon omistusosuus Agenttiteorian näkökulmasta johdon omistusosuuden suurentuessa agenttikustannusten (tässä: tilintarkastuspalkkioiden) tulisi laskea. Jensen (1986) perusteli tätä johdon ja osakkeenomistajien intressien yhdentymisellä: johdolla on suurempi kannuste toimia osakkeenomistajien hyväksi, mikäli heillä on osakeomistusta kohdeyhteisössä. Mitran ym. (2007, 258–259) mukaan johdolla on olemassa kannustin toimia opportunistisesti5 osakkeenomistajien kustannuksella, jos heidän omistusosuutensa yhteisössä on vähäinen. Mikäli johdon omistusosuus kasvaa, yhteisön raportoinnin voidaan olettaa olevan objektiivisempaa, jolloin tilintarkastusriski laskee ja tarkastajan työmäärä vähenee. Tämä puolestaan laskee tilintarkastuksesta maksettavia palkkioita. Johdetaan neljänneksi hypoteesiksi edellä esitettyjen tutkimusten pohjalta: H4: Kohdeyhteisön johdon omistusosuuden ja tilintarkastuksesta maksettavien palkkioiden välillä vallitsee negatiivinen yhteys. Tilintarkastajan sukupuoli Aiemmissa tutkimuksissa on saatu osoitettua, että naispuoliset tilintarkastajat perivät korkeampia tilintarkastuspalkkioita kuin miespuoliset tarkastajat (Ittonen & Peni 2012; Hardies ym. 2015). Tähän ei kuitenkaan ole mitään selkeää teoreettista selitystä. Johnsonin ja Powellin (1994) mukaan miehet suhtautuvat riskiin neutraalimmin kuin naiset. Ittonen ja Peni (2012, 15–16) ovat tähän pohjautuen esittäneet, että naispuoliset tarkastajat arvioivat tarkastustoimeksiantoihin liittyvän riskin huolellisemmin. Tästä johtuen riskin kasvaessa työmäärä lisääntyy ja tilintarkastuksesta maksettavat palkkiot kasvavat. Hardies ym. (2015) ovat esittäneet edellisen lisäksi, että mahdolliset eroavaisuudet sukupuolten välisissä tiedoissa, taidoissa, kyvyissä ja mielty5 Opportunistisella käyttäytymisellä tarkoitetaan esimerkiksi tietoista tuloksenohjausta niin, että johto saavuttaa tulospalkkionsa. Tilintarkastuspalkkioita selittävät tekijät suomalaisissa pörssiyhtiöissä 103 myksissä voisivat selittää naispuolisten tarkastajien korkeampia palkkioita. Tähän perustuen tiedoiltaan ja taidoiltaan kykenevämmät tilintarkastajat voivat veloittaa suurempia palkkioita, koska he suorittavat työnsä laadukkaammin. Johdetaan artikkelin viidenneksi hypoteesiksi: H5: Naispuolisten tilintarkastajien ja tilintarkastuksesta maksettavien palkkioiden välillä vallitsee positiivinen yhteys. Tilintarkastajan rotaatio Tilintarkastajan rotaatiolla tarkoitetaan joko päävastuullisen tilintarkastajan ja/tai tilintarkastusyhteisön vaihtumista. Kohdeyhteisöllä on itsellään mahdollisuus päättää, haluavatko he käyttää samaa tarkastajaa tai tarkastusyhteisöä lain salliman enimmäismääräajan, vai haluavatko he vaihtaa esimerkiksi tarkastusyhteisöä säännöllisesti. Stewartin, Kentin ja Routledgen (2016) ja Sharman ym. (2017) tutkimukset osoittivat, että sekä pakollista että vapaaehtoista rotaatiota seuraavan vuoden tilintarkastuksesta perityt palkkiot ovat korkeammat verrattuna aiempaan vuoteen. Tätä Daugherty ym. (2012) ovat perustelleet asiakaskohtaisen tiedon häviämisellä rotaation yhteydessä. Erityisesti isommilla ja monimutkaisemmilla yhteisöillä tämä tiedon häviäminen lisää tarkastustyötä ja täten kasvattaa tilintarkastuksesta maksettavia palkkioita. Patel ja Prasad (2013) ovat puolestaan esittäneet yhteisöjen mahdollisuuden kilpailuttaa tilintarkastusyhteisöjä. Tähän perustuen edelliset esittävät, että tilintarkastusyhteisö antaa alennusta lakisääteisestä tilintarkastuksesta ja kompensoi tätä alennusta tarjoamalla enemmän oheispalveluita. Patelin ja Prasadin (2013) johtopäätöksenä oli, että yhteisöt ostivat enemmän oheispalveluita, kun tilintarkastusyhteisö oli tarjonnut toimeksiantoa koskevan alennuksen. Suomalaisissa pörssiyhtiöissä Big 4 -tilintarkastusyhteisöjen prosentuaalinen osuus on kuitenkin lähes 100 prosenttia. Tähän nojautuen hintakilpailutus näiden välillä saattaa olla lähinnä näen- Olli Hiltunen 110 Korrelaatioanalyysin tulokset Selittävien muuttujien välistä riippuvuutta toisistaan analysoidaan korrelaatioanalyysilla. Korrelaatioanalyysin tarkoituksena on varmistaa, että selittävien muuttujien välillä ei ole liian voimakasta riippuvuussuhdetta, joka voisi aiheuttaa multikollineaarisuutta. Taulukossa 4 on esitetty artikkelin korrelaatioanalyysin tulokset käyttäen Pearsonin korrelaatiokertoimia. Kuten taulukosta 4 havaitaan, suurin korrelaatiokerroin on muuttujien lnassets ja subs välillä. Näiden välinen korrelaatiokerroin on 0,681. Gujarati ja Porter (2009, 338) esittävät haitallisen korrelaatiokertoimen rajan olevan 0,8. Täten multikollineaarisuus ei ole ongelma, eikä se näin ollen aiheuta vääristymiä ols-regressioanalyysin tuloksiin. Tilintarkastuspalkkioita selittävät tekijät suomalaisissa pörssiyhtiöissä 111 Taulukko 4. Korrelaatiomatriisi LNAF LNASSETS SUBS INVREC PROFIT LEVERAGE QUICK OWNER GENDER ROTATE FASC FNAF 1,000 LNASSETS 0,878** 1,000 SUBS 0,721** 0,681** 1,000 INVREC -0,068 -0,197** -0,038 1,000 PROFIT 0,000 0,105 0,029 -0,054 1,000 LEVERAGE -0,015 -0,010 -0,044 -0,028 -0,378** 1,000 QUICK -0,100 -0,070 -0,052 -0,188 0,345** -0,399** 1,000 OWNER -0,413** -0,399** -0,251** 0,059 -0,027 0,065 0,028 1,000 GENDER 0,021 -0,020 0,102 -0,031 0,027 -0,047 -0,120 0,158* 1,000 ROTATE -0,035 -0,035 -0,051 0,020 -0,038 0,035 -0,014 0,104 -0,072 1,000 FASC 0,013 0,008 -0,011 -0,004 -0,055 -0,010 0,009 -0,016 0,043 -0,082 1,000 Taulukossa on esitetty Pearsonin korrelaatiokertoimet. Tilastollinen merkitsevyys on merkitty seuraavasti: ** Korrelaatio on merkitsevä tasolla 0,01 (2-suuntainen), * korrelaatio on merkitsevä tasolla 0,05 (2-suuntainen). Olli Hiltunen 112 Regressioanalyysin tulokset Taulukossa 5 on esitetty ols-regressioanalyysin tulokset regressiomallille, jolla pyrittiin tutkimaan hypoteesien totuusarvoa. Hypoteesissa 1 oletettiin, että kohdeyhteisön koon ja tilintarkastuksesta maksettavien palkkioiden välillä on positiivinen yhteys. ols-regressioanalyysi vahvistaa tämän olettamuksen ja yhteys on tilastollisesti merkitsevä 1 prosentin tasolla. Tähän perustuen hypoteesi 1 voidaan hyväksyä. Taulukko 5. ols-regressioanalyysin tulokset (N=261) Regressiomalli: lnaf = α + β1lnassets +β2subs+ β3invrec + β4profit + β5leverage + β6quick + β7owner + β8gender + β9rotate + β10fasc + ε Selitettävä muuttuja LNAF Odotettu merkki Kerroin p-arvo osa R2 Vakio -1,113 0,186 0,007 Selittävät muuttujat LNASSETS +0,500 0,000** 0,159 SUBS +0,008 0,010* 0,026 INVREC +0,698 0,016* 0,023 PROFIT --0,419 0,001** 0,041 LEVERAGE --0,166 0,683 0,001 QUICK -0,011 0,848 0,000 OWNER - -0,594 0,062 0,014 GENDER +0,101 0,393 0,003 ROTATE +0,027 0,721 0,001 FASC +0,007 0,888 0,000 R20,819 Korjattu R20,811 F-arvo 112,8** ** Tilastollisesti merkitsevä tasolla 0,01, * tilastollisesti merkitsevä tasolla 0,05 Tilintarkastuspalkkioita selittävät tekijät suomalaisissa pörssiyhtiöissä 113 Artikkelin toisessa hypoteesissa käsiteltiin kohdeyhteisön kompleksisuuden ja tilintarkastuksesta maksettavien palkkioiden välistä positiivista yhteyttä. ols-regressioanalyysissa käytetty muuttuja subs sai odotetusti positiivisen merkin. Tulos on lisäksi tilastollisesti merkitsevä 5 prosentin tasolla, joskin muuttujan subs kerroin on hyvin pieni (0,008). Tuloksiin pohjautuen hypoteesi 2 hyväksytään. Kolmas hypoteesi käsitteli tilintarkastusriskin vaikutusta tilintarkastuspalkkioihin. Oletuksena oli, että kohdeyhteisön tilintarkastusriskin kasvaessa sen tilintarkastuspalkkiot nousevat. Mittaamiseen hyödynnettiin neljää eri muuttujaa, jotka olivat invrec, profit, leverage ja quick. Muuttuja invrec sai odotusten mukaisesti positiivisen merkin ja tulos on tilastollisesti merkitsevä 5 prosentin tasolla. Lisäksi muuttuja profit sai tilastollisesti merkitsevän negatiivisen yhteyden 5 prosentin tasolla. Muuttujien leverage ja quick merkit olivat odotusten mukaisia, mutta nämä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Hypoteesi 3 voidaan täten hyväksyä eli tilintarkastuksesta maksettavien palkkioiden ja kohdeyhteisön identifioidun tilintarkastusriskin välillä vallitsee positiivinen yhteys, kun muuttujina käytetään vaihto-omaisuuden ja myyntisaamisten prosentuaalista osuutta taseen loppusummasta sekä nettotuloksen prosentuaalista osuutta taseen loppusummasta. Hypoteesit 4–6 käsittelivät johdon omistusosuuden, tilintarkastajan sukupuolen ja rotaation vaikutusta tilintarkastuksesta maksettaviin palkkioihin. Näiden jokaisen muuttujan osalta merkit ovat odotusten mukaisia. Kunkin muuttujan osalta tulos ei ole kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä, joten tulosten pohjalta ei voida tehdä johtopäätöksiä näiden ja tilintarkastuspalkkioiden välisestä yhteydestä. Tuloksiin perustuen hypoteesit 4–6 hylätään. Viimeisenä ja artikkelin kannalta keskeisenä selittävänä muuttujana oli vuoden 2015 kirjanpitolain uudistuksen vaikutus. Dummy-muuttuja fasc sai odotusten mukaisesti positiivisen merkin, jolloin kirjanpitolain uudistuksen vaikutus palkkioihin olisi kohottava. Tulos ei ole kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä, jolloin kirjanpitolain uudistus ei selitä palkkiois- Olli Hiltunen 114 sa tapahtuvaa vaihtelua. Hylätään hypoteesi 7. Tarkastellaan seuraavaksi vielä tulosten pysyvyyttä herkkyysanalyysin avulla. Herkkyysanalyysi Herkkyysanalyysin tarkoituksena on analysoida, miten herkkiä tulokset ovat muutoksille, kun lähtöasetelmia muutetaan. Tässä artikkelissa lähtöasetelmien muutoksilla käsitetään yksittäisten äärihavaintojen poistamista. Gujarati ja Porter (2009, 367) käyttävät termiä outlier-tapaukset, joilla tarkoitetaan yksittäisiä poikkeavia havaintoja, joiden voidaan olettaa vääristävän regressioanalyysin tuloksia. Taulukossa 6 on esitetty ols-regressioanalyysin tulokset, kun aineistosta on poistettu Bittium Oyj:tä, Componenta Oyj:tä ja Nokia Oyj:tä koskevat havainnot. Bittiumin ja Componentan poistamiset perustuivat siihen, että näiden nettotulosten osuus taseen loppusummasta oli 345 prosenttia vuonna 2015 (Bittium) ja -245 prosenttia vuonna 2016 ( Componenta). Nokia puolestaan poistettiin siksi, että sen maksamat tilintarkastuspalkkiot olivat vuonna 2016 noin 31,3 miljoonaa euroa. Kuten taulukon 6 perusteella havaitaan, muuttuja owner sai negatiivisen merkin, kuten alkuperäisissä tuloksissa, mutta tällä kertaa tulos on tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan muuttuja profit ei ole enää tilastollisesti merkitsevä, kun aineistosta poistettiin äärihavaintoja. Herkkyysanalyysin perusteella voidaan todeta, että alkuperäiset tulokset ovat osaltaan herkkiä lähtöasetelmien muutoksille. Tilintarkastuspalkkioita selittävät tekijät suomalaisissa pörssiyhtiöissä 115 Taulukko 6. ols-regressioanalyysin tulokset, kun aineistosta poistettu Bittium Oyj, Componenta Oyj ja Nokia Oyj (N=252) Regressiomalli: lnaf = α + β1lnassets +β2subs+ β3invrec + β4profit + β5leverage + β6quick + β7owner + β8gender + β9rotate + β10fasc + ε Selitettävä muuttuja LNAF Odotettu merkki Kerroin p-arvo osa R2 Vakio -0,295 0,642 0,001 Selittävät muuttujat LNASSETS +0,425 0,000** 0,217 SUBS +0,011 0,000** 0,095 INVREC +0,609 0,025* 0,021 PROFIT --0,468 0,153 0,009 LEVERAGE --0,061 0,890 0,001 QUICK -0,001 0,987 0,000 OWNER - -0,685 0,031* 0,019 GENDER +0,117 0,309 0,004 ROTATE +0,073 0,267 0,005 FASC +0,027 0,565 0,001 R20,837 Korjattu R20,830 F-arvo 123,8** ** Tilastollisesti merkitsevä tasolla 0,01, * tilastollisesti merkitsevä tasolla 0,05 Yhteenveto ja johtopäätökset Tämän artikkelin tavoitteena oli analysoida, mitkä tekijät ovat yhteyksissä tilintarkastuksesta maksettuihin palkkioihin. Artikkelin aineisto koostui vuosina 2014–2016 Helsingin pörssissä noteeratuista yhtiöistä. Havaintoja Olli Hiltunen 116 oli yhteensä 261 kappaletta. Artikkelissa tutkittiin lakisääteisestä tilintarkastuksesta maksettuja palkkioita, jolloin oheispalveluista maksetut palkkiot eivät sisältyneet aineistoon. Lisäksi tarkastelussa huomioitiin vuoden 2015 kirjanpitolain uudistuksen vaikutus tilintarkastuspalkkioihin. Artikkelin tarkoituksena oli tuottaa ajankohtaista tietoa tilintarkastuspalkkioita selittävistä tekijöistä suomalaisissa pörssiyhtiöissä. Alustavan ols-regressioanalyysin perusteella artikkelin seitsemästä hypoteesista päädyttiin hyväksymään hypoteesit 1–3, jotka saivat tilastollisesti merkitsevän positiivisen yhteyden tilintarkastuksesta maksettavia palkkioita mittaavan muuttujan kanssa. Tämän perusteella tilintarkastuksesta maksettaviin palkkioihin suomalaisissa pörssiyhtiöissä vaikuttavat yhteisökohtaiset tekijät koko, kompleksisuus ja tilintarkastusriski. Sen sijaan hypoteesit 4–7 päädyttiin hylkäämään, koska nämä eivät saaneet tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Kohdeyhteisön koon ja tilintarkastuspalkkioiden välinen yhteys perustuu hyvin suuresti transaktioiden kasvuun ja julkiseen näkyvyyteen, jonka vuoksi pörssiyhtiöt tuottavat enemmän informaatiota. Kompleksisuus lisää myös transaktioita ja vaikeuttaa tarkastusta. Tilintarkastusriski puolestaan altistaa tilintarkastajan riskille joutua vastuuseen virheistä, jolloin hän joutuu tekemään enemmän asianmukaisia tarkastuksia tai veloittamaan preemion lisääntyvästä riskistä. Näiden jokaisen tekijän osalta yhteneväistä on se, että ne lisäävät tilintarkastajan työmäärää ja täten kohottavat tilintarkastuspalkkioita. Artikkelin tuloksia tarkasteltiin lisäksi herkkyysanalyysin avulla. Tämä analyysi paljasti tuloksiin liittyvän tiettyä epävarmuutta. Herkkyysanalyysin perusteella johdon ja näiden läheisten osakeomistuksen yhteys tilintarkastuksesta maksettavien palkkioiden kanssa osoittautui negatiivisesti tilastollisesti merkitseväksi, kun aineistosta poistettiin Bittium Oyj:tä, Componenta Oyj:tä ja Nokia Oyj:tä koskevat havainnot. Lisäksi tilintarkastusriskiä mittaava nettotuloksen osuus taseen loppusummasta -muuttuja menetti tilastollisesti merkitsevän yhteyden tilintarkastuspalkkioiden kanssa. Kuviossa 1 on esitetty artikkelin tulokset. Johdon ja Tilintarkastuspalkkioita selittävät tekijät suomalaisissa pörssiyhtiöissä 117 näiden läheisten osakeomistus on sulkeissa, koska alkuperäisten tulosten mukaisesti tämä tekijä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Artikkelin tulosten perusteella vaikuttaisi myös siltä, että agenttiteoria, ainakin osaltaan, selittää tilintarkastuksen kysyntää ja tilintarkastuspalkkioita suomalaisissa pörssiyhtiöissä. Agenttikustannuksia aiheuttavina tekijöinä tutkittiin kohdeyhteisön kokoa, velkaantuneisuutta ja johdon omistusosuutta. Agenttiteorian mukaisesti kohdeyhteisön koon kasvun oletetaan lisäävän agenttikustannuksia (tässä: tilintarkastuspalkkioita), koska potentiaaliset ristiriidat johdon ja osakkeenomistajien välillä kasvavat. Artikkelin tulokset tukivat tätä väitettä. Toinen agenttikustannuksia aiheuttava tekijä oli johdon omistusosuus. Oletuksena oli, että agenttikustannukset pienenisivät johdon omistusosuuden kasvaessa, koska tällöin johdon ja muiden osakkeenomistajien intressit kohtaavat. Herkkyysanalyysin perusteella tämä väite sai tukea. Yhteisön velkaantuneisuuden ja agenttikustannusten välillä ei havaittu olevan yhteyttä. Kokonaisuutena artikkelin tulokset osoittavat, että kansalliset piirteet ovat sidoksissa tilintarkastuspalkkioihin. Tämän artikkelin tulokset tukevat aiempia tutkimuksia, joissa kohdeyhteisön koon, kompleksisuuden ja tilintarkastusriskin on todettu olevan yhteyksissä tilintarkastuspalkkioiden määräytymiseen (Simunic 1980; Hay ym. 2006; Al-Harshani Kuvio 1. Tilintarkastuspalkkioita selittävät tekijät Tilintarkastuksesta maksettavat palkkiot Johdon ja näiden läheisten osakeomistus (-) Kohdeyhteisön koko (+) Kohdeyhteisön kompleksisuus (+) Kohdeyhteisön tilintarkastusriski (+) Olli Hiltunen 118 2008; Hay 2013; Naser & Hassan 2016). Osaltaan tukea saa myös johdon omistusosuuden vaikutusta analysoivat tutkimukset, joissa omistusosuuden on havaittu vaikuttavan tilintarkastuksesta maksettaviin palkkioihin (Jensen 1986; Mitra ym. 2007). Toisaalta artikkelin tulokset eivät tue aiempia tutkimuksia, joissa tilintarkastajan sukupuolen (Ittonen & Peni 2012; Hardies ym. 2015) sekä rotaation (Stewart ym. 2016; Sharma ym. 2017) on havaittu olevan yhteydessä tilintarkastuspalkkioihin. Tilintarkastajan sukupuolen vaikutus tilintarkastuspalkkioihin saattaa olla vähäisempi suomalaisissa pörssiyhtiöissä, koska päävastuulliseksi tilintarkastajaksi valitaan usein hyvin kokenut tarkastaja. Tällöin usean vuoden kokemuksen voisi ajatella syrjäyttävän sukupuolen vaikutuksen. Rotaation osalta artikkelin tulokset indikoivat, että asiakaskohtaisen tiedon häviäminen kasvattaa tilintarkastuspalkkioita. Tulos ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä, jolloin rotaatio ei selitä palkkioissa tapahtuvaa vaihtelua. Suomalaisissa pörssiyhtiöissä rotaatio tapahtuu lisäksi suhteellisen usein, jolloin hintakilpailutus ei välttämättä olekaan näennäistä. Esimerkiksi Sharman ym. (2017) tutkimuksessa rotaatiota käsiteltiin yhdysvaltalaisten pörssiyhtiöiden näkökulmasta. Yhdysvalloissa tilintarkastustoimeksiannon enimmäispituus on viisi vuotta, jolloin pörssiyhtiöt eivät välttämättä kierrätä päävastuullista tarkastajaa tai tilintarkastusyhteisöä yhtä usein kuin Suomessa. Enimmäisajan jälkeen yhtiöt ovat pakotettuja vaihtamaan tarkastajaa, jolloin hintakilpailutus ei välttämättä ole mahdollista. Kirjanpitolain uudistuksen osalta tulokset osoittavat, että uudistus saattaisi kytkeytyä vähäisissä määrin maksettaviin tilintarkastuspalkkioihin, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tämän tuloksen voisi osaltaan ajatella johtuvan siitä, että kirjanpitolain uudistus vaikuttaa merkittävimmin niihin yhtiöihin, joissa on esimerkiksi hankittu rahoitusleasingilla omaisuutta. Tällöin palkkiot ovat saattaneet kasvaa toisilla yhtiöillä, mutta toisiin lain uudistuksilla ei ole ollut merkittäviä vaikutuksia. Tilintarkastuspalkkioita selittävät tekijät suomalaisissa pörssiyhtiöissä 119 Lähteet Al-Harshani, M. O. (2008) The Pricing of Audit Services: Evidence from Kuwait. Managerial Auditing Journal, 23:7, 685–696. Bamber, E. M., Bamber, L. & Schoderbek, M. P. (1993) Audit Structure and Other Determinants of Audit Report Lag: an Empirical Analysis. Auditing; A Journal of Practice & Theory, 12:1, 1–23. Beatty, R. P. (1989) Auditor Reputation and the Pricing of Initial Public Offerings. The Accounting Review, 64:4, 693–709. Cameran, M. (2005) Audit Fees and Large Auditor Premium in the Italian Market. International Journal of Auditing, 9:2, 129–146. Chow, C. W. (1982) The Demand for External Auditing: Size, Debt and Ownership Influences. The Accounting Review, 57:2, 272–291. Daugherty, B. E., Dickins, D., Hatfield, R. C. & Higgs, J. L. (2012) An Examination of Partner Perceptions of Partner Rotation: Direct and Indirect Consequences to Audit Quality. Auditing: A Journal of Practice & Theory, 31:1, 97–114. Gujarati, D. N. & Porter, D. C. (2009) Basic Econometrics. Singapore: McGrawHill. Haaramo, V., Honkamäki, T., Kampman, H., Kaskimies, K., Koila, T., Mäkikangas, L., Niemistö, A., Rekola, M., Rönkkö, J., Vierros, H. & YliRantala, E. (2016) Kirjanpitolaki: Normeista käytäntöön. Helsinki: stAkatemia. Hardies, K., Breesch, D. & Branson, J. (2015) The Female Audit Fee Premium. Auditing: A Journal of Practice & Theory, 34:4, 171–195. Hay, D., Knechel W. R. & Wong, N. (2006) Audit Fees: A Meta-analysis of the Effect of Supply and Demand Attributes. Contemporary Accounting Research, 23:1, 141–191. Hay, D. (2013) Further Evidence from Meta-Analysis of Audit Fee Research. International Journal of Auditing, 17, 162–176. Hoitash, R. & Hoitash, U. & Bedard, J. C. (2008) International Control Quality and Audit Pricing under the Sarbanes-Oxley Act. Auditing: A Journal of Practice & Theory, 27:1, 105–126. Honkamäki, T. (2016) Rahoitusleasing. Teoksessa V. Haaramo, T. Honkamäki, H. Kampman, K. Kaskimies, T. Koila, L. Mäkikangas, A. Niemistö, M. Rekola, J. Rönkkö, H. Vierros & E. Yli-Rantala (toim.) Kirjanpitolaki: Normeista käytäntöön. Helsinki: st-Akatemia, 39–50.