Kokemuksellisuus kasvatus- ja matkailuympäristöjä yhdistävänä tekijänä

Ellonen Lo a Kokemuksellisuus kas a us- ja ma kailuympä is öjä yhdis ä änä ekijänä Kandidaa in u kielma KASVATUSTIETEIDEN JA PSYKOLOGIAN TIEDEKUNTA Kas a us iede 2024 Oulun yliopis o Kas a us ie eiden ja psykologian iedekun a Kokemuksellisuus kas a us- ja ma kailuympä is öjä yhdis ä änä ekijänä (Lo a Ellonen) Kandidaa in u kielma, 34 si ua Maaliskuu 2024 Tämä kas a us ie een kandidaa in u kielma a kas elee kokemuksellisuuden kau a kas a us- ja ma kailuympä is öjen samankal aisuuksia. Kokemukse oimi a u kielmassa yhdis ä änä e- kijänä kahden käsi een, kas a uksen ja ma kailun, älillä py kien luomaan sillan kas a us ie- een ja ma kailu u kimuksen ie eenalojen älille. Tämä u kielma py kii haas amaan pe in eisiä ie eenala ajoja sekä ukemaan aken eellises i oisiaan lähellä ole ia ie eenaloja niiden kehi - ämisessä ja uusien ekons uk ioiden synny ämisessä u ki a is a ilmiöis ä. Aluksi u kielmassa a kas ellaan sen aus alla aiku a ia eminis isen enomenologian läh ö- koh ia sekä ki jallisuuska saus a u kielman mene elmänä. Tu kielman aus aa äyden ää koke- muksen mää i ely, joka ässä u kielmassa ymmä e ään ajua an subjek in luomana me ki yk- senä hänen iedos amalleen ympä is ös ä nouse alle ä sykkeelle. Kokemukse yhdis ä ä kas- a us a ja ma kailua, sillä molemmissa py i ään ak ii ises i luomaan koh eille – kas a alle ja ma kailijalle, mahdollisimman hy in kokemuksien syn ymis ä uke a ympä is ö. Tu kielman käsi elylu uissa 3 ja 4 sy enny ään kas a uksen ja ma kailun allalla ole iin mää- i elmiin, keskeisiin eo ioihin, ympä is ösuh eisiin sekä käsi eiden suh eeseen kokemuksen kanssa. Ki jallisuuska sauksen pe us eella ämä u kielma esi ää kas a uksen ja ma kailun yh- dis y än kokemuksen, uo o aiku uksen sekä huomion suun aamisen kau a. On huoma a a, e ä ma kailuympä is ö pys y ä suunni elun kau a olemaan myös kas a uksellisia ympä is- öjä, siinä, missä kas a uksessa ja ope uksessakin oidaan hyödyn ää ma kailua, esime kiksi luokka e kien kau a. Kas a us ie een ja ma kailu u kimuksen ajapin oja olisi syy ä a kas ella myös ule issa u ki- muksissa, sillä ämän u kielman pe us eella ie eenala oi a kehi yä as aa an kal aisen is- iin a kas elun pohjal a. Mone nykypäi än haas ee , ku en kes ä ä kehi ys, aa i a moninä- kökulmais a u kimus a ullakseen a kais uksi, ja ällaisia näkökulmia oidaan saa u aa a - kas elemalla u uja ilmiöi ä ie eenala ajojen yli se. A ainsana : kas a us, kas a usympä is ö, koe u ympä is ö, kokemus, ma kailuympä is ö Uni e si y o Oulu Facul y o Educa ion and Psychology Expe ien ialism as a link be ween educa ional and ou is en i onmen s (Lo a Ellonen) Bachelo hesis, 34 pages Ma ch 2024 This bachelo ’s hesis in educa ion explo es he simila i ies be ween educa ional and ou ism en i onmen s h ough expe ien ial lea ning. Expe iences ac as a link be ween he wo concep s o educa ion and ou ism, in an a emp o b idge he disciplines o educa ion and ou ism s ud- ies. In his way, he hesis aims o challenge adi ional disciplina y bounda ies and o suppo s uc u ally ela ed disciplines in hei de elopmen and in gene a ing new econs uc ions o he phenomena unde s udy. Fi s , he hesis examines he unde lying assump ions o eminis phenomenology and he li e - a u e e iew as a me hod o he hesis. The backg ound o he hesis is complemen ed by he de ini ion o expe ience, which in his hesis is unde s ood as he meaning c ea ed by a con- scious subjec o a s imulus a ising om he conscious en i onmen . Expe iences link educa- ion and ou ism, bo h o which ac i ely seek o c ea e an en i onmen o hei subjec s - he g owing and he ou is - ha is as suppo i e as possible o he c ea ion o expe iences. Chap e s 3 and 4 o he hesis del e in o he p e ailing de ini ions o educa ion and ou ism, key heo ies, en i onmen al ela ionships, and he ela ionship o concep s o expe ience. Based on he li e a u e e iew, his hesis a gues ha educa ion and ou ism a e linked h ough expe- ience, in e ac ion, and a en ion o ien a ion. I should be no ed ha ou ism en i onmen s can also be educa ional en i onmen s h ough design, in he same way ha ou ism can be used in educa ion and eaching, o example h ough ield ips. The in e aces be ween educa ional science and ou ism esea ch should also be explo ed in u u e s udies, as his hesis sugges s ha he disciplines may de elop on he basis o a simila c oss-analysis. Many o oday's challenges, such as sus ainable de elopmen , equi e mul i- pe spec i e esea ch o be add essed, and such pe spec i es can be achie ed by looking a a- milia phenomena ac oss disciplina y bounda ies. Keywo ds: educa ion, educa ional en i onmen , expe ien ialism, expe imen , ou is en i on- men Sisäl ö Sisäl ö ..................................................................................................................................................................... 4 1 Johdan o ....................................................................................................................................................... 5 2 Tu kielman eo ee inen ii ekehys ............................................................................................................ 6 2.1 Tu kielman pe us aksi .......................................................................................................................... 7 2.1.1 Feminis inen enomenologia ........................................................................................................... 7 2.1.2 Ku aile a ki jallisuuska saus .......................................................................................................... 9 2.2 Kokemuksellisuus u kimuskoh eena ................................................................................................. 10 2.2.1 Kokemus käsi eenä ässä u kielmassa ......................................................................................... 12 2.2.2 Kokemuksen suhde ympä is öön ................................................................................................... 13 3 Kas a uksen käsi e aiemmassa u kimuksessa ....................................................................................... 14 3.1 Yleises i kas a uksen luon ees a ........................................................................................................ 15 3.2 Kas a uksen ympä is ö ..................................................................................................................... 17 3.3 Kokemus kas a uksessa – elämyspedagogiikka ................................................................................ 19 4 Ma kailun ympä is ö ja kokemukse aiemmassa u kimuksessa ......................................................... 21 4.1 Ma kailukokemus käsi eenä .............................................................................................................. 22 4.2 Ma kailu osana e ilaisia ympä is öjä .................................................................................................. 24 5 Kas a us a ja ma kailua yhdis ä ä ekijä ............................................................................................. 26 5.1 Kokemukse yh eisenä ekijänä .......................................................................................................... 26 5.2 Vuo o aiku us keskeisessä oolissa ................................................................................................... 27 5.3 Suun aaminen kokemuksien muodos amisessa .................................................................................. 28 6 Joh opää ökse ........................................................................................................................................... 29 Läh ee ................................................................................................................................................................. 31 1 Johdan o Kas a us iede ä ku a aan joissain yh eyksissä sa een a jo ie eenä, joka yhdis ää muiden ie- eenalojen, ku en psykologian, sosiologian, alous ie een ja iloso ian ie een eo ioi a sekä me- odologioi a u kiakseen kas a us a ilmiönä. Siljande (2016) ku aa oimin a apaa e ilaisien e- kons uk ioiden muodos amiseksi, jo ka e ilaisine läh ökoh ineen uo a a ilmiös ä ja sen luon- ees a oisis aan poikkea ia näkemyksiä. Tämä kas a us ie een kandidaa in u kielma py kii uo amaan uudenlaisen ekons uk ion kas a ukses a ma kailu u kimuksen eo ioiden a ulla. Ma kailu u kimus on luon eel aan hy in samanlainen ja moni ie einen kuin kas a us iede (ks. Edelheim & Ilola, 2017a). Kas a uksen a oin ma kailu ilmiönä on monille aloille le i äy yny monimu kainen kons uk io oiminnas a, jo a pääasiassa ohjaa inhimillinen subjek i. Molem- missa kokemuksilla on keskeinen ooli oiminnan iedos amisessa ja molemmissa uo o aiku- us ase uu epäsymme ises i oimijoiden älillä – ope aja ja oppilas, paikallinen ja ma kailija. Tu kielmaa ohjaa ämän uoksi keskeinen ole us sii ä, e ä kas a uksellise ympä is ö o a pe- us a il a elemen eil ään saman kal aisia ma kailuympä is öjen kanssa. Tu kielman näkökulma kas a uksen käsi eeseen on uo e sen pe us eella, e ä u kimus a, joka yhdis äisi näi ä moni ie eisiä aloja on ain ähän (esim. Ta ssanen & Kylänen, 2007) ja keski - yy kokemus en uo amisen lisäksi lähinnä ma kailukoulu uksen kehi ämiseen (esim. Pownall, ym. 2008). Tu kielma py kii siksi a aamaan ie eenalojen älis ä keskus elua me a eo ia asolla ule ia so elluksia a en. Raken eellises i lähellä oisiaan ole a ie eenala oi a ukea oisi- aan ie een kehi ymisessä ja synny ää uusia ekons uk ioi a ie een luon ees a, a koi ukses a sekä u ki a as a ilmiös ä. Tie eenalojen älisen yh eyden muodos amiseksi hyödynnän u - kielmani aken eena kokemuksen käsi e ä ja eo iaa, koska kas a us ja ma kailu ilmiöinä o a molemma luon eel aan kokemuspohjaisia. Ku en Ta ssanen ja Kylänen (2007) a ikkelissaan ku aa a , molempien ie eenalojen pii issä on py i y löy ämän apoja uo aa kokemuksia ja elämyksiä. Tu kielman mene elmänä on ku aile a ki jallisuuska saus, jonka a koi uksena on koo a e ilai- se näkökulma ja u kimusase elma yh een sekä uoda esille yh eyksiä aiempien u kimus en älillä (Hi sjä i ym. 1997). Tu kielman a oi eena on luoda ku a sii ä, mi en ja millaiseksi kas a uksen käsi e muodos uu ma kailu u kimuksen ma kailuympä is öjä käsi ele ien eo ioi- den a ulla. 6 2 Tu kielman eo ee inen ii ekehys Osana u kielmaa käydään läpi kokemuksen u kimisen keskeisiä eo ee isia läh ökoh ia, koska kokemukse oimi a u kielmassa yh eisenä ekijänä niin kas a us- kuin ma kailuympä is- öissä. Teo ee isen ii ekehyksen a aaminen on u kimukselle me ki yksellis ä, koska iede syn yy aiemmin hy äksy yn iedon pohjal a ja sen a oi eena on iedä ie ämys ä ja ymmä - ys ä e eenpäin joko yh ymällä aiempaan ie oon ai kumoamalla se osoi aen aiempi ie o ää- äksi (Edelheim & Ilola, 2017a). Tu kielmaani ohjaa ie een eo ioiden asolla eminis inen e- nomenologia ja se on o eu e u ki jallisuuska sauksena kas a ukseen ja ma kailuun sekä niihin lii y iin ympä is öihin keski y äs ä ki jallisuudes a. Tu kielman aus aa ja suhde a kokemuk- siin käsi ellään a kemmin ämän lu un alalu uissa 2.1 ja 2.2. Keskeisiä käsi ei ä ässä u kielmassa o a kas a us, kokemus sekä koe u ympä is ö. Ymmä - ämällä näi ä käsi ei ä oimme löy ää yh eyksiä u ki a ien ie eenalojen älillä. Koe u ym- pä is ö on e i o en ma kailu u kimuksessa keskeisessä oolissa, sillä ma kailukokemukse a- ken u a ma kailuympä is öjen kau a. Keskeisiä näkökulmia ma kailun paikkojen u kimuk- sissa o a pai si ma kus ajien syy ja mo i aa io ma kus aa ie yihin ma kakoh eisiin, myös se, kuinka ma kakoh ee sosiaalis en aken eiden kau a o a uo o aiku uksessa oisiinsa sekä luo a ja ois a a ie ynlaisia me ki yksiä (U y & La sen, 2011). Edelheimin (2017) mukaan ma kailunäh ä yyde , ku en e ilaise apah uma , paika sekä kul uu ise ilmen ymä , o a ma - kailijalle keskeinen syy a oi ella kokemuksia ja elämyksiä ma kailun a ulla. Täs ä seu aa se, e ä ma kailun u kimisen kannal a edelly yksenä on myös kokemuksen käsi een mää i ely. Pe ulan (2008) mukaan enomenologises i a kas el una kokemus aken uu suh eis a iedos a- an subjek in, hänen ajunnallisen oimin ansa sekä oimin ansa koh een älillä. Kokemuksen- u kimus kulkee siksi u kielmassa halkileikkaa ana eo iana, johon keskeisiä käsi ei ä kas a- us a ja koe ua ympä is öä e a aan. Kokemuksen käsi een kal ais a sanaki jamää i elmää ei kas a uksen käsi eelle ole. Kui enkin ässä yh eydessä on olennais a ode a kas a uksen käsi een yh eys kokemukseen sekä ympä- is öllisyy een, jo a ässä lu ussa käsi el ä ä eema luon e ammin ni ou u a jo lukiessa kas- a ukselliseen kon eks iin. Siljande in (2016) mukaan kas a us ulee käsi eellis ää oimin ana, joka aken uu a koi uksellisuudes a, uo o aiku ukses a ja sen epäsymme ias a sekä aa i- mukses a kas a us oiminnan koh een i senäiseen oimin aan. Näin ollen on luon e aa uskoa 7 myös kas a us oiminnan sisäl ä än kokemuksen muodos umiselle olennaisia suh ei a kas a e - a an, kas a usympä is össä oimimisen ja oiminnan iedos amisen älillä. Kas a uksen ja ma kailun eo ioihin sy enny ään a kemmin seu aa issa käsi elyissä (ks. Lu u 3 ja 4). 2.1 Tu kielman pe us aksi Jokainen u kijakin on lopul a ihminen, eikä si en kykene yksilönä olemaan äysin objek ii i- nen. Tu kijan oimin a läpi u kimusp osessin aken uu alinnoille, jois a pe us a imma eh- dään ie een iloso isella asolla (Hi sjä i ym., 1997). Opinnoissani olen pe eh yny sekä kas- a us ie een e ä ma kailu u kimuksen keskeisiin pe iaa eisiin ja u ki a ien ilmiöiden p oses- seihin, mikä alun pe in he ä i kiinnos ukseni ämän u kielman aiheeseen. Henkilökoh aisella asolla py kimykseni onkin ällä u kielmalla ki kas aa ma kailu u kimuksen si uaineen me ki- ys ä asian un ijuudessani. Tämä keskeinen aus aole us on ohjannu alin ojani ämän u kiel- man aiheen ajaamises a aina aineis on ke uuseen, esime kiksi paino amalla läh eissä opin o- jeni aikana kummallakin alalla me ki ä iksi nos e uja u kijoi a, ku en Pauli Siljande oululai- sen kas a us ie een u kimuspe in een pi käaikaisena p o esso ina sekä Dean MacCannell ja Neil Leipe ma kailu u kimuksen nykyis en eo ioiden aken ajina. Pe ulan (2008) a oin aja elen ymmä ämisen kie ou u an yksilön elämänhis o iaan eli sii- hen, mi en ja millaisissa aiku eissa hän on eläny . Yksi u kijan ekemis ä ie oisis a ai ie- dos ama omis a alinnois a on u kimukseen aiku a an ie een eo ian alin a. Tie een eo i- oi a on usei a, koska se, mi ä osaa ihmisen oiminnas a ensisijaises i a kas ellaan ja millä ie- eenalalla eo ian keskeisimpiä ideoi a on muo oil u, aiku aa ie een eo ian luon eeseen (Sil- jande , 2016) – eli siihen, mi ä u ki a as a ilmiös ä oidaan ie ää. Tämä u kielma on saanu aiku ei a enomenologias a sekä eminis ises ä ie o eo ias a, joi a käsi elen seu aa aksi. 2.1.1 Feminis inen enomenologia Fenomenologia yleises i on oppi ilmiöis ä ja niiden ilmenemises ä ie oisuudessa, iedon ja ie- eiden iimekäden pe us eis a sekä iloso inen aa e i a, jonka py kimyksenä on apau ua il- miömaailman moninaisuudes a ja monike oksellisuudes a ka soen asioi a si en i senään (Salo- nen, 2008). Koska enomenologia läh ee liikkeelle sii ä, e ä myös u kija käsi eellis ää maail- maa kokemus ensa kau a, maailman odellinen olemassaolo ase e aan si uun enomenologisen a kas elun ajaksi, koska u kijalla ei ole älinei ä a oi aa oman kokemuksensa ulkopuolis a odellisuu a (Ma ikainen, 2022). Toisin sanoin odellisuu a oidaan ha ainnoida as a, kun 8 kokemuksia iedos a a subjek i ase uu suh eeseen odellisuuden kanssa eli odellisuus sisäl yy subjek in elämän ilan eeseen kokemuksena (Pe ula, 2008). Pe ula (2008) ja kaa, e ä eno- menologia so el uu kokoa ana ie een iloso iana hy in moni ie eis en ilmiöiden u kimiseen, koska sen keskiössä o a kokemukse e ilaisissa elämän ilan eissa. Tu kielman näkökulmas a enomenologinen lähes ymis apa keskeisiin ilmiöihin, kas a ukseen ja ma kailuun, a joaa yö- kalun moni asois en ilmiöiden pu kamiseksi kokemuksen kon eks issa. Toisaal a ämä lähes ymis apa ase aa u kielmalle myös omia ajoi ei aan. Pe ulan (2008) mukaan odellisuuden ymmä ämisen ollessa sidos eis a ajunnallisen oiminnan kanssa, yksi- lön on mahdo on a ymmä ää mi ään sellaises a odellisuudes a, joka ei sisälly hänen elämän i- lan eeseensa. Siksi ässäkin u kielmassa odellisuu a kye ään ku aamaan ainoas aan aiempien ki joi us en ja u kijan oman elämänhis o iansa älille syn yneiden me ki yssidos en kau a. Nykypäi än pa adigmojen ki jo oisaal a pe us uu siihen, e ä on ale u mää i ellä a kemmin yksi äisiin yh eiskunnallisiin ai globaaleihin ilmiöihin lii y ää aus a eo iaa. Tässä u kimuk- sessa enomenologiaan yhdis yy aus aole uksena eminis isen u kimuksen eo ioi a. Pe in ei- ses i eminis isen u kijan oisi ole aa kysy än u kiessaan, mi en hänen sukupuolensa ai ihon- ä insä aiku a a siihen näkökulmaan, jos a hän u kimuksensa kohde a a kas elee (Rolin, 2005). Salosen (2008) mukaan eminis isessä iloso iassa keskeis ä on naisnäkökulman esille uominen kul uu i-, kieli- ja yh eiskun akysymyksissä. Liljes öm (2004a) laajen aa ä ä näkö- kulmaa uoden esille, e ä eminis isessä u kimuksessa a alla ai oisella pohdi aan u kimuk- sen suhde a allalla ole iin no meihin ja polii isiin eemoihin sekä myö ä aiku e aan uusien disku sii is en ilojen syn ymiseen jä jes elemällä ie oa uudenlaisella a alla haas aen ie een- ala ajojen oolia iedon uo amisessa. Feminis inen iloso ia oidaankin Ti kkosen ja Vienolan (2019) mukaan ymmä ää yh eiskun ak i iikkinä, jonka eh ä änä on analysoida, paljas aa sekä muu aa a kisen odellisuu emme epä asa-a ois a ia al a aken ei a. Rolin (2005) mukaan eminis isessä eo iassa pa adigmalle yypillis ä opin ai mää ä yjen me- ne elmien seu aamis a a kaise ammaksi ekijäksi ase uu se, millaisia kysymyksiä ” odelli- ses a” iedos a keskus ele a u kija ase a a u kimus aus aansa ja sen aiku uksia koh aan. Tä ä kau a eminis inen iloso ia au aa ymmä ämään nykyis en käsi ys emme ja jao e- luidemme muodos umis a, niiden no meja sekä ajoi a uu a (Ti kkonen & Vienola, 2019). Tässä u kielmassa eminis inen o e ki jallisuu een kulkee sen lukemisen aus alla ja näkyy sekä siinä, kuinka u kielma py kii ikkomaan kas a us ie eessä no miksi muodos unu a ie eenalan 9 ajaus a, e ä siinä, kuinka u kija py kii paikan amaan u kielmassa esiin noussu a ie oa suh- eessa i seensä sekä allalla ole iin eo ioihin kas a uksen ja ma kailun käsi eis ä. 2.1.2 Ku aile a ki jallisuuska saus Ki jallisuuska sauksen keskeinen a koi us on osoi aa, e ä u ki a a aihe, kysymys ai on- gelma on odella u kimisen a oinen (Mason, 2014). Sen pääasiallinen a koi us on uo aa lukijalle helpos i lue a aan muo oon u kimusaiheeseen lii y ä keskeise näkökulma , me o- dise a kaisu ja e i mene elmin saa u e u ä keimmä u kimus ulokse (Hi sjä i ym., 1997). Olennais a on ehdä sel äksi, mi en u kimus lii yy olemassa ole aan ki jallisuu een – py i- äänkö sillä lisäämään ie ämys ä ilmiös ä ainu laa uisella a alla, äy ämään ie ämyksessä ole a puu e, päi i ämään ai ko jaamaan näkökoh ia olemassa ole assa iedossa ai käy e- äänkö ki jallisuudessa esi e yjä aja uksia ideoiden läh eenä (Veal, 2011). Mansonin (2014) mukaan johdonmukainen ki jallisuuska saus sisäl ää asiaan käy än keskus elun, joka pe us uu e ilaisiin, enimmäkseen aka eemisiin läh eisiin ja joka joh aa joh opää ökseen. Näis ä syis ä ki jallisuuska saus on luon e a apa koos aa ymmä ys ä ie een alojen älisis ä yh eyksis ä. Toisaal a se on myös me odina yleises i käy össä niin kas a us ie eissä kuin ma kailu u kimuk- sessa, minkä akia on me ki yksellis ä käsi ellä me odin luonne a sillan aken ajana ie eiden älillä myös ässä u kielmassa. Ta kemmin keski yn u kielmassani ku aile aan ki jallisuuska saukseen. Si ä oidaan luonneh- ia yleiska saukseksi, joka ei sisällä iukkoja ja a kkoja sään öjä ai me odologis a kaa aa (Sal- minen, 2011). Se ei esime kiksi Hi sjä en ja muiden (1997) yleises i ki jallisuuska saus a ku- ailemalla a alla ehdoi a py i läh eiden k ii iseen a kas eluun. Sen a koi uksena on au aa yhdis ämään olemassa ole aa u kimus ie oa ja mahdollises i a jo a uusia u ki a ia ilmiöi ä sys emaa is a ki jallisuuska saus a a en (Salminen, 2011). Täs ä syys ä ku aile a ki jalli- suuska saus so el uu u kielmani ase elmaan pa haalla a alla a jo en ielä mahdollisuuden myöhemmin käsi ellä u kielman esiin nos amia ilmiöi ä ja yh eyksiä ie eenalojen älillä sys- emaa isemmin. Tässä u kielmassa käsi elyyn alikoi uneen ki jallisuuden pohja aken uu Oulun yliopis on kas a us ie een ope uksessa (2017–2023) ja Lapin yliopis on ma kailu u kimuksen ope uksessa (2019–2022) käy e ys ä ku ssiki jallisuudes a. Tällä a alla aineis o mahdollis aa sy ällisem- män a umapinnan siihen kokemushis o iaan, johon u kielman ki joi aja äis ämä ä opin o- jensa myö ä kiinni yy ja joka äli yy u kielmaan hänen kokemusmaailmansa kau a. Tämän 16 sen iedos aminen, e ä osal aan ä ä kau a u kielma si ou uu mode niin ja manne maisen kas- a us ie een näkökulmaan. Si ou umis a ukee oimakkaas i se, e ä ki jallisuuska sauksessa edus e u u kija ase u a myös saman näkökulman pii iin (ks. Bies a, 2013: Dewey, 1999: Ki elä, 2004: Rinne, 2015: Siljande , 2016). Kas a us on uo o aiku uspaino eisuu ensa uoksi aina jossain mää in kul uu isidonnais a, minkä akia auko on a kas a uksen eo iaa on liki mahdo on a ase aa. Täs ä ke oo jo se, e ä mode neissa länsimaisissa yh eiskunnissa pe- dagoginen pa adoksi on keskeinen osa kas a uksen eo iaa luoden aameja sille, mi ä oidaan ku sua kas a ukseksi. Mikäli Ki elän (2004) a oin lii e ään pedagoginen pa adoksi iippu- aiseksi lapsella ole as a apaudes a, implikoi se yh eiskunnan halua an lapsis a äysi-ikäisenä i senäises i aja ele ia ja i seohjau u ia yh eiskunnan pa emmaksi muu ajia. Ei kui enkaan oida auko omas i äi ää, e ä sama aus alla ole a ihmiskäsi ykse olisi a allalla kaikissa kul uu eissa. Vaikka a a mää i ellä kas a us a ja sen luonne a poikkea a , ki jallisuudessa on sel ä kon- sensus sii ä, e ä kas a us oimin ana on e i yisellä a alla sille ase e un laajemman eh ä än a oi elua. Tällaisia kas a ukselle anne uja eh ä iä on noussu esiin jo aiemmin ässä u kiel- massa: kas a us a oidaan käy ää esime kiksi inhimillisen elämän u aamisena, jolloin kes- keisessä oolissa on sel iy ymisen edelly ämien ai ojen ope elu, ai yh eiskunnan pa emmaksi kehi ämiseen, jolloin keskeisessä oolissa on i senäises i aja ele ien subjek ien uo aminen, jo ka kui enkin saman aikaises i o a ii ä än si ou unei a yh eiskunnan oimin aan kye äkseen kehi ämään si ä pa emmaksi. Siljande (2016) unnis aa kas a ukselle kolme pe us eh ä ää: si is ys eh ä ä, sosialisaa io eh ä ä sekä iden i ee i eh ä ä. Yh eiskunnan pa emmaksi kehi - äminen edelly ää kaikkien kolmen o eu umis a, jo a kas a e a as a ulee edellä ku a un kal- ainen henkises i kokonainen ja i senäinen oimija yh eiskunnan sosiaalis en aken eiden mah- dollis amissa pui eissa. Tämän u kielman kannal a keskeinen ha ain o kas a uksen luon ees a lii yy sen iippu uu een uo o aiku ukses a. Vuo o aiku us nimi äin on äis ämä ä sidoksissa allan käy öön, mikä ko os uu kas a uksellisessa uo o aiku uksessa sen epäsymme ian uoksi. Tasapainoisessa uo o aiku uksessa al a on hieno a ais a ois en oiminnan ohjaamis a ai ois en ohjauksen ulkopuolella apah u aa apaa a ja i senäis ä oimin aa (Rou a inne, 2007). Vuo o aiku uksen painokkuuden ja sen mää ää yyden uoksi kas a us oimin a ei kykene olemaan kul uu ises i apaa a al asuh eiden yläpuolella apah u aa oimin aa (Rinne ym., 2015). Bies a (2013) sa- noi aa kas a uksellis a uo o aiku us a ensi sijassa iedon sii ämisen p osessina, jossa kas a - ajan eh ä ä on sii ää hänellä ole a ie o mahdollisimman onnis unees i kas a e a alle. Siksi, 17 hai allis a aiku amis a a ioidessa kas a us oiminnas a on e i yises i kiinni e ä ä huomio a kas a e a alle uo e uun apau een ymmä ää, millais a ie oa kas a uksen aihees a on ole- massa sekä hänen kykyynsä a ioida sen luo e a uu a. Jo a kas a us oidaan ymmä ää sen laajassa me ki yksessä, on olennais a ehdä e o kas a uk- sen ja oppimisen käsi eiden älille. Kas a ukseen oi sisäl yä oppimis a ja ope aminen on ki jallisuudessa yksi yleisimpiä ins i u ionaalisen kas a uksen muo oja. Käsi ee ei ä kui en- kaan ole keskenään synonyymeja, ku en a kikielessä mones i ymmä e ään. Siljande in (2016) mukaan yksi keskeinen e o kas a uksen ja oppimisen älillä on oppimisen p osessiluon eisuus e a aessa si ä kas a ukseen oimin ana. Oppimisella on p osessin pää eeksi aina selkeä ha- ai a issa ole a muu os (Siljande , 2016). Näky änkin muu oksen a ioiminen kui enkin edel- ly ää oppilaan kokemus en huomioimis a, mikäli sen pe us eella halu aan a o aa kas a uksen onnis umis a (Anundi, 1996). Samaa oppimises a seu aa aa muu os a paino aa myös Bies a (2013) esi äessään, e ä oppiminen on halu ulle muu okselle akenne u me ki yssisäl ö. Näin ollen oppiminen on olennainen osa kas a us a, joka äh ää ennal a mää ä yyn halu uun muu- okseen yksilön iedoissa ai ominaisuuksissa. Seu aa assa alalu ussa käydään läpi kas a uksen ympä is öjä, joissa myös oppimisympä is öillä on selkeä asemansa. 3.2 Kas a uksen ympä is ö Puhu aessa kas a uksen ympä is öis ä selkeimpänä mieleen pii yy ku a koulu akennuksis a sekä siellä ole is a luokkahuoneis a. Se ei ole ää in, sillä koulujen eh ä änä on ennen kaikkea kas a aa oppilai a (Lämsä, 1996). On kui enkin olennais a huoma a, e ä useissa u kimuksissa koulu käsi eellis e ään ennemmin o ganisaa io aken eena, jolloin puhu aan esime kiksi “pal- eluo ganisaa ios a" (Lämsä, 1996) ai ”by ok aa ises a o ganisaa ios a” (S en o s, 1996). O - ganisa o isena aken eena hahmo el una koululai os on pikemminkin oimijoiden ja ie ynlais- en oimin a apojen luoma e kos o, jossa me ki yksiä on muuallakin kuin yysisissä seinissä. Kas a us eh ä ien näkökulmas a useimmissa yh eyksissä koulu mielle ään yksilöllisen koko- naispe soonallisuuden kehi ys ä uke ana paikkana (Ka ppinen, 1996), mu a osalle kas a e - a is a koulu oimii säily yspaikkana ai alikoin imekanismina (Lämsä, 1996). S en o sin (1996) mukaan koulun keskeinen a koi us on olla paikka, jossa apah uu e ilais a oppimis a, jonka a oi ee , sisällö ja muodo mää ä ään ennal a yh eiskunnas a käsin ensi si- jassa sen a peisiin as a en. Hän käsi eellis ää koulua sen sisäl öjä ku aile in e ilaisin me a- o in, jois a useampi oi ku ailla samaa koulua yh ä aikaa. Tällaisia me a o ia o a esime kiksi 18 ehdas, sai aala, u heilu- ai ais eluken ä, kilpa a a, a as o, näy ämö, si kus, koh auspaikka, kadunkulmaus, ki kko, o i, labo a o io ja paja (S en o s, 1996). Koulua kas a usympä is önä oidaan ku a a myös sen keskeiseksi ka so us a oiminnas a käsin, mikä ei näkökulmas a iip- puen ole äl ämä ä oppimis a. Oppimisympä is öis ä puhu aessa ko os e aan oppimisp oses- sin uloksia ja kas a e a an kogni iossa apah unei a muu oksia, opiskeluympä is ö ko os a a kas a e a an oimin aa ympä is össä ja ope usympä is ö puoles aan kas a ajan a oi eellis a oimin aa ympä is össä (Ope ushalli us [OPH], 2007). Kas a uksen suhde sen ympä is öihin siis muu uu näkökulmasidos eises i, minkä uoksi odellis a kas a usympä is öä on aikea a- oi aa kokonaisuu ena. Tässä u kielmassa kas a uksen ympä is öjen käsi elyn näkökulmas a kiin oisaksi ase uu myös koulun olemus (e hos), jo a S en o s (1996) ku aa koulun kul uu ina ja henkenä ja pai- no aakin sen olemassaolon me ki se yy ä jae ulle iedolle. Oppimis a ja kas amis a uke a koulun olemus edelly ää sosiaalises i ah aa oppimisympä is öä ja uke aa oimin akul uu ia, jonka luomiseen osallis u a kaikki koulun ympä is össä uo o aiku ukseen osallis u a . Sosi- aalises i ah an oimin akul uu in unnuspii ei ä o a apaa yysis en ilojen käy ö, iloissa yhdessä oleminen ja ekeminen myös ydin oiminnan ulkopuolella, kokemukse iih ymises ä ja halus a pala a ympä is öön sekä u allise ja me ki yksellise uo o aiku ussuh ee oisiin ilojen käy äjiin (OPH, 2007). Tämän myö ä ki jallisuus ukeekin ah as i si ä a gumen ia, e ä kas a uksellise ympä is ö aken u a sosiaalises i. Tähän mennessä lu ussa on käsi el y e i yises i kouluun ja oppimiseen lii y iä ympä is öjä sekä näi ä sanoi a ia u kimuksia. Kas a uksen ympä is öihin olennaisella a alla lii yy kui- enkin myös kas a us odellisuus, joka on hy in paljon laajempi kuin oisi ku i ella. Esime - kiksi kas a usjoukossa, jolle anne aan yh äläiseksi eh ä äksi poh ia kas a us ilanne a, as- aukse oi a aihdella oisis aan hy inkin paljon – yhdelle se oi olla luokkahuoneessa koe u onnis uminen, oiselle ulkomailla paikallisil a ei iohjeiden kysyminen. Siljande in (2016) mu- kaan kas a us odellisuus on kas a us ie een ensisijainen u kimuskohde, sillä ällöin py imme ymmä ämään si ä, mi ä kas a us odellisuudessa on. Kas a uksen paikallisuu a koske an ki - jallisuuden paino uminen koulu ukseen ja oppimiseen peilaa ah as i si ä käsi ys ä, jollaisena kas a us ensi sijassa mielle ään – mode nin länsimaalaisen yh eiskunnan a peis a kumpua ana kas a uksen ins i u ionaalis umisena. Tämä seli ää si ä, e ä koulu o a mode neissa yh eis- kunnissa pe us a alla a alla kie ou unei a yh eiskunnan aken eellis en sekä aloudellis en a - peiden ja osallisuuden sekä sosiaalisen uudelleen mää i elyn kanssa (Kon io ym., 2017). 19 Vaikka u kielmassa pääpaino on ins i u ionaalisessa kas a uksessa, ei ule unoh aa, e ä kas a- us odellisuus on ä ä laajempi. Esime kiksi Ka ppinen ja La omaa (2015) o a koulu uksen ja muiden yh eiskunnallis en säädös en alais en e kos ojen, ku en al iollisen nuo iso yön, ulko- puolel a unnis anee pedagogisiksi oimijoiksi e ilaisia jä jes öjä ja apaa-ajan oimijoi a, seu- akunna sekä e ilaisia y i yksiä. Mikäli ajaisimme kas a uksen käsi ämään ain ins i u ionaa- lis a oimin aa, emme oisi esime kiksi ole aa ma kailun kon eks ien lähen y än kas a uksen kanssa, koska ma kailua hy in ajallisin mahdollisuuksin apah uu kouluins i uu ion sisällä. Kokoa as i kas a uksen ympä is ö aiku aisi a aken u an e i yises i uo o aiku ussuh een sekä kokemuksen kau a. Käsi elimmepä koulua kas a uksen eh ä ien, koulus a esi e yjen me a o ien ai koulun olemuksen ja kas a us odellisuuden kau a loppu uloksena päädy ään sii- hen, e ei kas a uksen ympä is ö akennu yysises ä odellisuudes a – luokkahuoneis a, aan pikemmin uo o aiku ussuh eis a ja kas a uksellisis a kokemuksis a. 3.3 Kokemus kas a uksessa – elämyspedagogiikka Kokemuksia on kas a uksessa pide y oppimisen läh eenä ja niiden uo amisen a oi elu siksi on yleis yny pedagogiikassa. Kokemus en ympä ille muodos unu elämyspedagogiikan suun- aus ko os aa kas a e a an kokonaispe soonallisuuden kehi ämis ä konk ee is en kokemus- en ja elämys en kau a eli oisin sanoin elämyspedagogiikassa ympä is öön lii y ien kokemus- en ja elämys en a ulla kas a uksen psyykkise p osessi ja oimin a muodos u a pedagogii- kaksi (Ka ppinen, 1996). Elämyspedagogiikan a kas elu ässä u kielmassa sy en ää ymmä - ys ä sii ä, mi en kokemukse osallis u a kas a us oimin aan iippuma a sii ä, millais en pe- dagogiikkojen a ulla kas a e a aa py i ään kas a amaan. Kokemus en a ulla py i ään kas a uksellisessa uo o aiku uksessa aiku amaan suo as i kas- a e a aan kehi ämällä ämän iden i ee iä, kes ä yy ä, aloi eellisuu a ja oma oimisuu a, helpo amaan kas up osessia lapsuudes a aikuisuu een, sekä au amaan kypsymiseen ja elä- mään lii y ien kehi ysp osessien koh aamisessa ja lii ämisessä kokemukse osaksi odellis a elämää (Ka ppinen, 1996). Ka ppinen ja La omaa (2015) mää i ele ä elämyspedagogisen oi- minnan aken u an pedagogises a in en ios a, joka o eu uu elämyksellisen ai seikkailullisen oiminnan kau a ja joka koo aan lopuksi oiminnas a he änneiden ha ain ojen ja un emus en käsi eelliseksi e lek ioksi. Kokemus en a ulla oidaan uo aa kas a e a alle oimaan umis a uo o aiku ussuh eessa. Tällöin yksilö saa as uu a sekä al aa ehdä pää öksiä, joka äli yy 20 ilan an amisena, a os amisena, ohkaisemisena sekä kunnioi uksena (Rou a inne, 2007). Ko- kemus en syn ymiseksi on kas a uksellisessa uo o aiku uksessa sii e ä ä al aa kas a a- jal a kas a e a alle ämän halli semissa ajoissa. Elämyspedagogisen lähes ymis a an mukaan oppiminen alkaa äli ömäs ä ja konk ee ises a kokemukses a, joka oimii pe us ana ha ainnoimiselle ja e lek oinnille, näiden assimilaa ioon osaksi yksilön pe soonallis a eo iaa kyseises ä asias a sekä i ses ään oimijana ja si en koke a subjek i kykenee so el amaan uu a pe soonallis a eo iaansa uusissa ilan eissa (Ka ppinen, 1996). Olennais a on huoma a, e ä elämyspedagogiikan lähes ymis apa ei juu i poikkea koke- muksia ja kokemusskeemoja käsi ele ien u kimus en läh ökohdis a. Kogni ii is en ja sosio- kons uk i is is en kas a usnäkemys en yleis yessä on paino e u oppimisen apah umis a oi- keaa maailmaa ja yh eiskun aa muis u a issa ympä is öissä ja yh eisöissä, jo a yh eisöllisen iedon aken umisen kau a opi u kye ään sii ämään laadukkaas i koulun ja luokkahuoneen ulkopuolelle (OPH, 2007). Kokemuksilla on kiis a on ooli osana kas a e a an kas amis a. Kokemus en kau a oidaan ukea kas a e a an i se unnon ja i seluo amuksen kas ua uo amalla kas a e a alle konk- ee isia onnis umisia sekä koho aa mo i aa io a oppimiseen ja i sensä kehi ämiseen (Ka ppi- nen, 1996). Samoin S en o s (1996) paino aa oppilaiden oi o an sellais a koulua, jossa oi kokea onnis u ansa. Tämä suun aa huomion siihen, e ä e enkin jo pidemmällä opinnoissaan ole a oppilaa , jo ka jo suun aa a i senäisemmin oppimisen edelly ämää ha ain ojen iedos- amis a, ole e a as i ma kailijoiden a oin hake a oppimisp osessiensa kimmokkeiksi posi ii- isia kokemuksia. Ta kemmin ma kailijoiden suhde a kokemuksiin a kas ellaan seu aa assa lu ussa, joka keski yy ma kailu u kimuksen keskeis en eo ioiden käsi elyyn. 21 4 Ma kailun ympä is ö ja kokemukse aiemmassa u kimuksessa Tässä lu ussa käydään aluksi läpi yleisellä asolla ma kailujä jes elmän pe iaa ee sekä ma - kailus a uo e ua u kimus a, jo a lukija saa ah emmin o een seu aa assa lu ussa ki jallisuu- den pohjal a eh ä än analyysin kanssa. Tämän lu un alalu uissa sy enny ään a kemmin u - kielman kannal a olennaisiin ma kailukokemuksen ja ma kailuympä is öjen käsi eisiin ja niis ä uo e uun u kimukseen. Lu un a koi uksena on koo a ii iis i esiin ajankoh ais a ma kailu u - kimuksen ki jallisuu a uo aen pe usymmä yksen ma kailus a u kimuskoh eena. Edelheim ja Ilola (2017a) ku aa a ma kailu u kimuksen suh eellisen nuo ena ie eenalana, jonka u kija läh ökoh aises i sii y ä aiheen pa iin muil a ie eenaloil a, mikä uo ie eenalalle oisaal a kai a ua moninäkökulmaisuu a mu a yh ääl ä haas a aa pi s aloi umis a muiden ie- eenalojen on ologioiden ja me odien suh een. Tämäkin u kielma läh ökoh aises i on kas a us- ie eellinen, mu a sisäl äessään huoma a an mää än myös ma kailu u kimuksen keskeisiä u - kimuksen läh ökoh ia, ei ole mi enkään poissulje ua, e ä ässä u kielmassa kehi el yjä ki jal- lisuusha ain oja ja kojalos e aisiin ma kailu u kimuksen pii issä. Tie een pi s aleisuus äli yy myös ma kailus a ilmiönä anne uihin ulkin oihin. Muiden ie eenalojen aiku ukses a ma kai- lua ilmiönä on ma kailu u kimuksen pii issä ku a u muun muassa e kos oksi, alaksi ai aloiksi, klus e iksi, oimin aympä is öksi, elinkeinoksi ja eollisuudeksi (Edelheim & Ilola, 2017a). Tässä u kielmassa ma kailua käsi ellään edellä maini uis a pääasiassa e kos on ja oi- min aympä is ön näkökulmis a, koska niiden kau a ma kailu yhdis yy ma kailijoiden koke- musmaailmaan sekä sosiaaliseen ja yysiseen ympä is öön. Ra kais akseen ma kailu u kimuksen pi s aleisuu a on u kimuksissa py i y esi ämään ka a- aa ma kailujä jes elmää, joka kokoaisi yh een ilmiös ä esi e y e ilaise näkökulma . Edelheim ja Bohn (2017) nojaa a näkemyksensä ma kailun kokonaisjä jes elmäs ä Neil Leipe in 1979 kehi elemään malliin ”ma kailun ii ekehykses ä”. Ma kailun kokonaisjä jes elmä muodos uu kolmen käy ännössä i senäisen alueen: 1) läh öalueen, 2) läpikulkualueen ja 3) kohdealueen uo o aiku ukses a keskenään ma kailijoiden kau a sekä alueiden suh eis a ympä öi ään yk- silöllisiin, polii isiin, aloudellisiin, ekologisiin, kul uu isiin ja yh eiskunnallisiin ympä is öi- hin ja ma kailu oimialan elinkeinoon (Leipe , 2004). Edelheimin (2017) ku aama näh ä yyde oimi a ma kailun kokonaisjä jes elmässä kohdealueelle syn yneinä ma kailijoiden a oi ele- mina kokemuksina, jo ka saa a ma kailijan uo o aiku ukseen läh öalueen, läpikulkualueen ja kohdealueen kanssa. Kulkiessaan ä ä polkua ma kailija Leipe in (2004) mukaan luo sidoksia alueiden älille. Ma kailijalle ämä ilmenee muun muassa suju ina sii yminä alueel a oiselle. 22 E ilaise näh ä yyde oimi a kohdealueen me ki sijöinä, mu a aken eel aan näh ä yyde edelly ä ä ma kailijan, joka suun aa huomionsa kohdealueella ole aan koh eeseen ja uo aa sille me ki yksen kokemuksensa kau a (MacCannell, 1999). Siksi on ä keää a kas ella lyhy- es i myös ma kailijaa ja hänen ooliaan, jo a ma kailus a ilmiönä oidaan saada pe usymmä - ys. Ma kailija oidaan mää i ellä monin e ilaisin a oin iippuen sii ä, millais a ma kailua u ki aan ja millaisis a ie een läh ökohdis a u kimus a ehdään. Leipe (2004) jakaa e i yyppise ma kai- lijan mää i elmä kolmeen ka ego iaan, jo ka Edelheim ja Ilola (2017b) o a suomen anee kan- sanomaisiksi, eknisiksi ja heu is isiksi. Nimensä mukaises i mää i elmä poikkea a eni en käy öyh eyksissään. Kansanomaisia mää i elmiä suosi aan a kikielessä, eknisillä uo e aan e ilaisia ma kailuun lii y iä mää ällisiä ilas oja ja heu is ise mää i elmä muo au u a u ki- un ma kailun luon een sekä ie een läh ökoh ien kau a u kimuskoh aises i (Leipe , 2004; Edelheim & Ilola, 2017b). Konk ee ises i mää i elmän ilanne sidonnaisuus näkyy esime kiksi siinä, e ä hy in mone ma ka akuu ukse as u a oimaan akuu uksen hal ijan pois uessa 50 kilome in päähän asuinpaikaksi me ki ys ään kiin eis ös ä, mu a ylikansallisissa ilas oissa huomioidaan usein ain Maailman ma kailujä jes ön UNWTOn (en . WTO) mää i elmän mu- kaises i maassa ähin ään yhden yön ie aile a ma kailija (ks. mää i elmä: Uni ed Na ions, 2010: 2A). Tu kielman kannal a kiinnos a aksi ase u a e i yises i heu is ise mää i elmä , koska ne Edelheimin ja Ilolan (2017b) mukaan a oi a a pa hai en ma kailijoiden oimijuu- een ja ympä is ösuh eeseen lii y iä elemen ejä. Onkin pe us el ua niin ma kailun kokonais- jä jes elmän kuin edellä ku a ujen ma kailijan mää i elmien pe us eella äi ää, e ä ma kaili- jalla on keskeinen ooli ma kailukokemuksien syn ymisessä ja si ä kau a myös ma kailun mää- i elyssä. Tämän uoksi seu aa assa alalu ussa sy enny ään ma kailukokemuksiin ielä pe- us eellisemmin. 4.1 Ma kailukokemus käsi eenä Ma kailukokemuksen ie eellisessä mää i elyssä pä e ä sama lainalaisuude kuin kokemus en mää i ämisessä yleises i, mu a ki jallisuuden pe us eella ma kailukokemukse nähdään laa- jempina kokonaisuuksina kuin a anomaise kokemuksen u kimuksessa käsi elly kokemukse . Räikkönen (2017) ku aa kokemuksen a koi a an ma kailu u kimuksen pii issä kaikenlaisia kokemuksia siinä, missä elämys ajaa kokemukse e i yislaa uisiksi ja emo ionaalisiksi ja si en aikaan ja paikkaan sido ummiksi. Ma kailukokemuksella puoles aan ii a aan ma kailijan hen- kilökoh aiseen a ioon kaikis a ma kaan lii y is ä apah umis a ja oiminnois a niin ma kan 23 a aamises a ja suunni elemises a aina sen jälkeisiin apah umiin saakka (Räikkönen, 2017). Näin ollen ma kailukokemus ku aa koko ma kan elinkaa en ajal a syn yny ä ie oiseksi ule- mis a, siinä missä elämykse ja kokemukse ain aken a a kokonaisa io a. Ma kailukoke- mukse muis u a a kokemuksen u kimuksen pii issä yleis yny ä elä än kokemuksen käsi- e ä. Elä ä kokemus ilmen ää ajunnallisuuden apaa suun au ua oman oimin ansa ulkopuo- lelle ja me ki yksellis ää suun au umisen koh eena ole aa aihe a, jolloin se on aina sidoksissa koke an subjek in elämän ilan eeseen (Pe ula, 2008). Esime kiksi ma koilla aloku aaminen on nykypäi änä hy in yleis ä, mu a ma ka aloku ien kau a jälkikä een ma kan muis eleminen ja äs ä oiminnas a kohoa a kokemukse ei ä enää akenna ma kailukokemus a a alla, jolla ma kan elinkaa en aikana koe u kokemukse aken a a . Ma kailijoiden näkökulma kokemuksiin ma kailussa ei kui enkaan ole ainoa mahdollinen. Kan- sain älise u kimukse esime kiksi osoi a a , kuinka ho ellien aulapal elun yön ekijöiden ko- kemukse yön aa imis a aidois a, yössä iih ymisessä ja yön pi o oimas a aih ele a paljon ma kakoh eiden älillä (Baum ym., 2012). Pea cen (2012) mukaan elämys eollisuus onkin osal- aan uonu ma kailu u kimuksen keskiöön myös ma kailun pa issa yösken ele ä koulu uk- siensa, ai ojensa ja päi i äisen yönlaa unsa kanssa. Kokemuksia oidaan a kas ella kaikkien ma kailun ympä is össä uo o aiku a ien subjek ien näkökulmis a. Kokemus en kau a a au- unu aka eeminen keskus elu oimii ä keänä kimmokkeena keskeis en käsi eiden, ku en benchma kingin, lown ja esi yksen, uudelleen mää i elemiselle (Pea ce, 2012). Siksi ei ole sa umaa, e ä myös ässä u kielmassa ie eenaloja lähes y ään kokemuksellisuuden näkökul- mas a. Ma kailuelinkeinon pa issa liike oimin aa ha joi a ien kannal a ma kailukokemukse ajoi a- a oimin aympä is öä olennaisella a alla. Ollakseen kanna a aa liike oimin aa ma kailuelin- keinon keskeiseksi eh ä äksi muodos uu sellais en olosuh eiden luominen, jossa ma kailijoi- den on mahdollis a muodos aa myön eisiä ja muis e a ia kokemuksia, aikka a sinainen elä- mys en uo aminen ja kaupallis aminen on liki mahdo on a niiden ollessa iippu aisia ma kai- lijan aiemmas a kokemusskeemas a sekä a as a iedos aa un emuksia (Räikkönen, 2017). La- pin elämys eollisuuden osaamiskeskuksessa on kehi el y ähän liki mahdo omaan haas eeseen Elämyskolmio-mallia, joka au aa niin kas a ajia kuin ma kailu oimijoi a uo amaan mahdol- lisimman hy ä pui ee kokemus en muodos amiselle sekä oiminnan elemen ien e ä asiak- kaan kokemuksen asolla huomioiden sen, e ä elämys en syn yminen on iimekädessä kiinni oimin aan osallis u is a ak ii isis a koke is a subjek eis a, heidän sosiaalis-kul uu ises a kon- eks is aan ja oiminnalle ase amis aan odo uksis a (Ta ssanen & Kylänen, 2007). 24 Räikkönen (2017) on Edelheimin (2017) kanssa samaa miel ä sii ä, e ä pohjimmil aan ma kai- lija a oi ele a elämyksiä, emo ionaalisia kokemuksia ja un emuksia, minkä akia elämyksiä ja kokemuksia oidaan pi ää ää immäisen keskeisinä ma kailulle ylipää ään, aikka ma kai- lunäh ä yyde sekä muu alueellise e o oima ekijä osal aan houku ele a ma kailijoi a koh- eisiin. Täs ä syys ä seu aa assa alalu ussa 4.2 käsi ellään ma kailuun lii y iä ympä is öjä. 4.2 Ma kailu osana e ilaisia ympä is öjä E ilaise ympä is ö o a isossa oolissa ma kailussa, koska ma kus a illa yksilöillä on juu i a e kokea jo ain omas a a anomaises a elinpii is ään poikkea aa. Siksi ma kailun ympä is- öjen u kimisella niin sano ulla ma kailumaan ie eellä on myös iso ooli ma kailu u kimuk- sessa. Esime kiksi Ri alah i ja Holmbe g (2017) o a ehnee huomion Suomen ma kailupoli- iikan paino umises a jo pidemmän aikaa ma kailukeskus en kehi ämiseen. Saa inen (2017) o eaakin ma kailun ole an poikkeukse a alueellinen ja ilallinen ilmiö, joka apah uu ilassa ja kohdis uu useimmi en maan ie eelliseen koh eeseen ja joka ollessaan i uaalis a apah uu sil i jos akin paikas a sosiaalises i aken uneeseen ilaan uo aen mahdollisuuksia kokea kokemuk- sia kyseisessä ilassa. Ma kailun ila u kimuksen näkökulmiin ja haas eisiin sy en yäkseen on hahmo el a a pos mo- de nin ma kailun keskeisimmä endi . Kolmena suu ena pos mode nin ajan ma kailu endinä oidaan pi ää e o u aa yksilöma kailua, mieliku i usma kailua sekä ää immäis ä au en isuu a hake a ma kailu (Cohen, 2012). Suu e ma kailu endi ase a a ajoja sille, millaisia ma kai- luympä is öjä kehi e ään ja minne, koska ma kailu on huoma a as i enemmän kulu ajakäy - äy ymiseen sido ua kuin kas a us oimin a. Yh enä alueellisen kehi ämisen haas eena ma kai- lussa pide ään si ä, e ä kyseessä on "maailmalle uusi" uo e, jolloin käy össä ei ole aiempaa ie oa kulu ajakäy äy ymises ä, jo a oi aisiin käy ää kysynnän ennus amiseen ai kulu ajien käsi ys en ja eak ioiden ymmä ämiseen (C ouh ym., 2012). Coope ja Eades (2012) puoles- aan esi ä ä , e ä kauempana alueiden pääliikenne ei eis ä ole illa ma kakoh eilla on aike- amma olosuh ee sel iy yä ma kailun muu uessa alana yhä kilpaillummaksi. Ma kailuympä- is öjen kehi äminen on äl ämä ön ä, mu a ki jallisuuden pohjal a samalla hy in haas a aa e ilais en ma kailijaodo us en, ma kailukokemus en ja kokonaiskes ä yyden kannal a. Sen lisäksi, e ä ma kailuympä is ö o a me ki ä ä osa ma kailukokemuksia, niissä ii ää u - ki a aa myös ma kakoh eiden moninaisuuden puoles a. Kun aja ellaan aiemmin esi el yä ma - kailun kokonaisjä jes elmää, on ä keä ha ai a, e ä ma kailun ollessa poikkeukse a sidoksissa 25 e ilaisiin ympä is öihin äy yy näi ä ympä is öjä olla pai si koko ma kailukokemuksen elinkaa- essa myös kaikilla ma kailun kokonaisjä jes elmän alueilla. Rau a ieasemilla ma kailija o a kahden alueen ajalla – saapumassa läpikulkualueelle ai läh emässä sil ä, ja kahden elämis- maailman ajalla – luopumassa a jen u iineis a ja sii yäkseen liikkeeseen koh i jo ain muu a, mu a saman aikaises i heidän oimin ansa on ajoi unu a juna-aika aulujen ja ja koyh eyksien uoksi (Salmi, 2006). Ma kakoh eissa ho elli kuin muu kin majapaika puoles aan oimi a ma kailijalle u allisina ko ia muis u a ina ympä is öinä, joil a jopa odo e aan suojan, u an ja le ollisuuden un ei a onnis uneen ho ellikokemuksen syn ymiseksi (Sy jämaa, 2006). Ai- he a si u en onkin olennais a huoma a, e ä äs ä syys ä ho ellien a joama aamiaise o a koh- demais a iippuma a samankal aisia u uu a ja u allisuu a he ä ä iä. Ma kailuympä is ö aken u a ensisijaises i niille anne ujen me ki ys en kau a. Esime kiksi Te ho (2006) ku aa osu alla a alla a ikkelissaan si ä, kuinka ea e i yysisinä akennuksina ei ä akennuses e- iikal aan 1950-lu un Eu oopassa e onnee oisis aan, aan niihin ma kus e iin enemmän sisäl- lön luomien me ki ys en uoksi – oppimaan ea e i ai ees a sekä kokemaan hupia. Pelkkänä yysisenä akennuksena ea e i ei ole ma kailuympä is ö, aan siihen ulee lii ää ma kailua puoleensa e ä iä me ki yksiä. Söde holm (2006) ku a essaan ma kailuun lii e yjä maisemia paino aa, e ä maisema o a ma kailijan ma kailukokemuksessa yksi ä keimmis ä ja mieleenpainu immis a ilan ulo u- uuksis a, joiden ha ainnoin ia kui enkin mää i ää ja ohjaa ma kailijan ma kakoh eelleen ase - ama ennakkokäsi ykse , kokemusskeema ja mieliku a . U y ja La sen (2011) ku su a ä ä ha ainnoin ia ohjaa aa aus aa u is in ka seeksi. Heidän mää i elmässään u is in ka se on nä- köais in kau a apah u aa yksilön kokemuksis a, sosiaalisis a aus a ekijöis ä sekä kul uu i- sis a aiku eis a kumpua aa aiku amis a ma kailijan ha ainnoin iin suunna en sen kohdis u- maan ka sojan a jes a poikkea iin käy än öihin ja me ki sijöihin, mikä muo aa ympä is ön ka - somis a koh eiden alinnan ja ulkinnan kau a (U y & La sen, 2011). Ma kailu u kimuksessa jo laajemmin käy össä ollu sosiaalisen ep esen aa ion eo ia puoles aan äsmen ää ma kai- luympä is öjen muodos umis a paikallisen yh eisön, ma kailuma kkinoinnin ja ma kailijoiden luomien mieliku ien ja kokemus en uo o aiku ukses a (Mosca do, 2012). Edellä ku a u huo- mion suun aaminen osana kokemuksien syn ymiseen aiku amis a on yksi ämän u kielman esiin nos amis a yh eisis ä ekijöis ä kas a uksen ja ma kailun ilmiöiden älillä. Tu kielman nos amiin ha ain oihin sy enny ään ii iis i seu aa assa lu ussa. 32 Hi sjä i, S., Remes, P. & Saja aa a, P. (1997) Tu ki ja ki joi a (6.–7. painos). Tumma uo en ki japaino. Ka ppinen, S. (1996). Elämyspedagogiikka sopeu uma omien e i yisope uksessa. Teoksessa Siljande , P. & Ul inen, V.-M. ( oim.) Sy jäy ymises ä sel iy ymiseen: aikeuksien kau a elämänhallin aan (s. 116–126). Oulun yliopis on kas a us ie eiden iedekunnan ope usmo- nis ei a ja selos ei a 66/1996. Ka ppinen, S. & La omaa, T. (2015) Seikkaillen elämyksiä III: Suomalainen seikkailupedago- giikka. Lapin yliopis okus annus. Ka ppinen, S. & La omaa, T. (2007) Elämykses ä ja kokemukses a eo iaa ja käy än öä. Teok- sessa Ka ppinen, S. & La omaa, T. ( oim.) Seikkaillen elämyksiä: Seikkailukas a uksen eo iaa ja so elluksia (s. 11–20). Lapin yliopis okus annus. Ki elä, A. (2004). Subjek i iloso ias a pedagogisen oiminnan eo iaan. Oulun yliopis o. Kon io, K., Pikka ainen, E. & Siljande , P. (2017) A Mode n Idea o he School. Teoksessa Siljande , P., Kon io, K. & Pikka ainen, E. ( oim.) Schools in T ansi ion (s. 1-15) Sense Publishe s. Kukkola, J. (2014). Millaisin ehdoin kokemus oi olla u kimuskoh eena mahdollinen? Teok- sessa Koi is o, K., Kukkola, J., La omaa, T., & Sandelin, P. ( oim.) Kokemuksen u kimus. IV, annan kokemukselle mahdollisuuden (s. 31–56). Lapin yliopis okus annus. Leipe , N. (2004). Tou ism managemen (3. painos). Pea son/Hospi ali y P ess. Liljes öm, M. (2004a). Feminis inen me odologia - mi ä se on? Teoksessa Liljes öm, M. ( oim.) Feminis inen ie äminen: Keskus elua me odologias a (s. 9–21). Vas apaino. Liljes öm, M. (2004b). Kokemukse ja kon eks i his o ianki joi uksessa. Teoksessa Lilje- s öm, M. ( oim.) Feminis inen ie äminen: Keskus elua me odologias a (s. 141–166). Vas- apaino. Lämsä, A.-L. (1996) Koulun kul uu i ja sy jäy yminen koulussa. Teoksessa Siljande , P. & Ul inen, V.-M. ( oim.) Sy jäy ymises ä sel iy ymiseen: aikeuksien kau a elämänhallin- aan (s. 78–93). Oulun yliopis on kas a us ie eiden iedekunnan ope usmonis ei a ja selos- ei a 66/1996. MacCannell, D. (1999). The ou is : A new heo y o he leisu e class ([Lippa d, L. R., Re . ed.].). Uni e si y o Cali o nia P ess. Mason, P. (2014). Resea ching ou ism, leisu e and hospi ali y o you disse a ion. Good el- low Publishe s. Ma ikainen, M. (2022). T ans o ma ii inen ope ajaksi oppiminen: Fenomenologis-he meneu - inen analyysi luokanope ajakoulu ukses a. Jy äskylän yliopis o. 33 Mosca do, G. (2012) Explo ing social ep esen a ions o ou ism: Analysing d awings o ou - ism. Teoksessa Hsu, C. H. C., & Ga ne , W. C. ( oim.) The Rou ledge handbook o ou ism esea ch (s. 231–248). Rou ledge. Oksala, J. (2005). Feminis inen iloso ia nykyisyyden on ologiana. Teoksessa Oksala, J. & We ne , L. ( oim.) Feminis inen iloso ia (s.156–173). Gaudeamus. Ope ushalli us (2007). Oppimis a uke a ympä is ö : Johda us oppimisympä is öaja eluun. Ope ushalli us: Manninen, J. Pea ce, P. L. (2012) En e ainmen science and new di ec ions o ou ism esea ch. Teoksessa Hsu, C. H. C., & Ga ne , W. C. ( oim.) The Rou ledge handbook o ou ism esea ch (s. 295–309). Rou ledge. Pe ula, J. (2008) Kokemus ja kokemuksen u kimus: enomenologisen e i yis ie een ie een- eo ia. Teoksessa Pe ula, J. ja La omaa, T. ( oim.) Kokemuksen u kimus: me ki ys – ul- kin a – ymmä äminen (s. 115–162). Lapin yliopis okus annus. Pownall, D., Jones, M. & Meadows, M. (2008) B idging he Gap Be ween Tou ism Teaching and Indus y: A Re iew o he Fi s Yea o he Tou ism and Leisu e Pos G adua e Teach- ing Ce i ica e a Li e pool John Moo es Uni e si y, UK, Jou nal o Teaching in T a el & Tou ism, 7:4, s. 85-101 Puolima ka, T. (1996). Kas a us ja iloso ia (2. uudis e u painos). Ki jayh ymä. Rinne, R., Ki i auma, J., & Leh inen, E. (2015). Johda us kas a us ie eisiin (8. uudis e u pai- nos.). PS-kus annus. Ri alah i, J. & Holmbe g, E. (2017) Ma kailukeskus. Teoksessa Edelheim, J. & Ilola, H. ( oim.) Ma kailu u kimuksen a ainkäsi ee (s. 48–52). Lapin yliopis okus annus. Rolin, K. (2005) Mi ä eminis inen ie o eo ia ja ie een iloso ia o a ? Teoksessa Oksala, J. & We ne , L. ( oim.) Feminis inen iloso ia (s. 143–155). Gaudeamus. Rou a inne, S. (2007). Val a ja uo o aiku us: S a usilmaisun pe us ee . Tammi. Räikkönen, J. (2017). Elämykse . Teoksessa Edelheim, J. & Ilola, H. ( oim.) Ma kailu u kimuk- sen a ainkäsi ee (s. 153–157). Lapin yliopis okus annus. Saa inen, J. (2017) Ma kailun maan iede. Teoksessa Edelheim, J. & Ilola, H. ( oim.) Ma kailu- u kimuksen a ainkäsi ee (s. 42–47). Lapin yliopis okus annus. Salmi, H. (2006) Rau a ieasemalla ja junassa. Teoksessa Koi unen, L., Sy jämaa, T. & Söde - holm, I.-M. ( oim.) Tu is in ila : Tilallisuus mode nin ma kus ajan kokemuksena (s. 105– 118). Tu un his o iallinen yhdis ys. Salminen, A. (2011). Mikä ki jallisuuska saus? Johda us ki jallisuuska sauksen yyppeihin ja hallin o ie eellisiin so elluksiin. Vaasan yliopis o. 34 Salonen, T. (2008). Filoso ian sana ja konsep i : Sanaki ja (4. uud. p.). Lapin yliopis okus an- nus. Siljande , P., (2016). Sys emaa inen johda us kas a us ie eeseen: Pe uskäsi ee ja pääsuun- aukse . Vas apaino. S en o s, R. (1996) Mikä koulu on? Oppilaan näkökulman ku aus me a o ien a ulla. Teoksessa Siljande , P. & Ul inen, V.-M. ( oim.) Sy jäy ymises ä sel iy ymiseen: aikeuksien kau a elämänhallin aan (s. 94–101). Oulun yliopis on kas a us ie eiden iedekunnan ope usmo- nis ei a ja selos ei a 66/1996. Sy jämaa, T. (2006) Ho ellissa. Teoksessa Koi unen, L., Sy jämaa, T. & Söde holm, I.-M. ( oim.) Tu is in ila : Tilallisuus mode nin ma kus ajan kokemuksena (s. 75–90). Tu un his o iallinen yhdis ys. Söde holm, I.-M. (2006) Maiseman ää ellä. Teoksessa Koi unen, L., Sy jämaa, T. & Söde - holm, I. ( oim.) Tu is in ila : Tilallisuus mode nin ma kus ajan kokemuksena (s. 149–160). Tu un his o iallinen yhdis ys. Ta ssanen, S. & Kylänen, M. (2007) En ä jos elämyksiä uo e aan? Elämyskolmio-malli elä- myksellisyyden unnis amisessa, a ioinnissa ja ah is amisessa. Teoksessa Ka ppinen, S. & La omaa, T. ( oim.) Seikkaillen elämyksiä: Seikkailukas a uksen eo iaa ja so elluksia (s. 99–126). Lapin yliopis okus annus. Te ho, H. (2006) Tea e issa – Ansa Ikonen Lon oossa. Teoksessa Koi unen, L., Sy jämaa, T. & Söde holm, I.-M. ( oim.) Tu is in ila : Tilallisuus mode nin ma kus ajan kokemuksena (s. 209–220). Tu un his o iallinen yhdis ys. Ti kkonen, S., & Vienola, M. (2019). Kokemuksen eminis inen iloso ia. Suomen Filoso inen Yhdis ys. Ul inen, V.-M. (2012) Ymmä ä ää sosiologiaa – enomenologisen sosiologian näkökulma ko- kemuksen u kimukseen. Teoksessa Ki iniemi, L., Koi is o, K., La omaa, T., Me ileh o, M., Sandelin, P., & Suo sa, T. ( oim.) Kokemuksen u kimus. III, eo ia, käy än ö ja u kija (s. 49–72). Lapin yliopis okus annus. U y, J. & La sen, J. (2011) The Tou is Gaze 3.0 (kolmas painos). SAGE Publica ions. Veal, A. J. (2011). Resea ch me hods o leisu e and ou ism: A p ac ical guide (neljäs painos). P en ice Hall. Williams, P.W., Gill, A. M., Ma coux, J. & Xu, N. (2012) Nu u ing “social license o ope a e” h ough co po a e-ci il socie y ela ionships in ou ism des ina ions. Teoksessa Hsu, C. H. C., & Ga ne , W. C. ( oim.) The Rou ledge handbook o ou ism esea ch (s. 196–214). Rou ledge.