Muistitietotutkimus Pikku-Ullavan paluumuuttajien kokemuksista ja elämästä

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY-NC-ND 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/ Muistitietotutkimus Pikku-Ullavan paluumuuttajien kokemuksista ja elämästä © 2023 the Authors Published version Hästbacka, Veli-Martin; Fingerroos, Outi; Häkkinen, Anne; Lappi, Tiina-Riitta Hästbacka, V.-M., Fingerroos, O., Häkkinen, A., & Lappi, T.-R. (2023). Muistitietotutkimus Pikku- Ullavan paluumuuttajien kokemuksista ja elämästä. In N. Hämäläinen, H. Karhu, & T. Martikainen (Eds.), Kansallisesta ylirajaiseen : kulttuuri, perinne ja kirjallisuus (pp. 118-133). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Kalevalaseuran vuosikirja, 102. https://oa.finlit.fi/site/books/e/10.21435/ksvk.102/ 2023 118 veli-martin hästbacka, outi fingerroos, anne häkkinen ja tiina-riitta lappi Muistitietotutkimus Pikku-Ullavan paluumuuttajien kokemuksista ja elämästä Tässä artikkelissa tarkastellaan 1960- ja 1970-luvuilla tapahtunutta siirtolaisuutta Suomesta Ruotsiin haastattelututkimuksen näkökulmasta. Suurimmat muuttoaallot ajoittuivat vuosille 1964–1965 ja 1969–1970. Pelkästään vuosina 1969 ja 1970 reilut 80 000 suomalaista muutti länsinaapuriin. Muuton taustalla olivat sotien 1939–1945 jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien aikuistuminen ja Suomen korkea työttömyysaste. Osa ikäluokista muutti maalta kaupunkeihin, ja osa suuntasi Ruotsiin työtä ja onnea etsimään. Ruotsissa oli pulaa työvoimasta etenkin vähän koulutusta vaativiin, suorittavan tason tehtäviin, kuten tehdastyöhön, mutta myös Suomea parempi palkkataso. Pohjoismaiden välistä muuttoliikettä tuki ja helpotti vuonna 1954 solmittu yhteispohjoismainen työmarkkinasopimus, joka mahdollisti vapaan liikkuvuuden Pohjoismaiden välillä ilman passia. Noin puolet ruotsinsuomalaisista palasi joko jo 1960- ja 1970-luvuilla tai myöhemmin takaisin Suomeen. 1980-luvun loppupuolelle asti Suomeen muuttaneista 85 prosenttia oli suomalaistaustaisia paluumuuttajia lähinnä Ruotsista. (Asetus 17/1954; Nieminen 1999, 36; Korkiasaari & Söderling 2003, 4–5; Tilastokeskus 2004, 66; Korkiasaari 2001, 14.) Suuren muuton kokeneiden suomalaisten elämästä Ruotsissa tiedetään tutkimusten pohjalta kohtuullisen paljon.1 Sen sijaan ruotsinsuomalaisten paluumuuttoa on tutkittu laadullisin menetelmin vähän, ja olemassa oleva tutkimustieto paluumuuttajista perustuu lähinnä Tilastokeskuksen niukkoihin väestötietoihin ja muutamaan yksittäiseen kyselyyn ja tutkimukseen.2 Paluumuuttajien ja heidän perheidensä kokemuksia ja arkielämää pidemmällä aikaperspektiivillä ei ole tutkittu käytännössä ollenkaan. Artikkelissa tarkastellaan Ruotsin ja Suo men välistä muuttoa muistitiedon ja muuttoliikkeiden historian muodostamassa viitekehyksessä. Tapausesimerkkinä on Keski- Pohjanmaalla sijaitsevasta Ullavan kunnasta Ruotsin Hallstavikiin eli Halstaan 1970-lu- vulla suuntautunut muuttoliike kahden pariskunnan kokemana. Merkittävä osa Ruotsiin muuttaneista ullavalaisista palasi myöhemmin takaisin Suomeen perheensä kanssa, joten haastateltavien voi katsoa edustava tyypillistä ullavalaista paluumuuttajaperhettä. https://doi.org/10.21435/ksvk.102 119 muistitietotutkimus pikku-ullavan paluumuuttajien kokemuksista ja elämästä Selvitämme, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet muuttoihin ja miten nämä henkilöt muistelevat ja jäsentävät sekä muuttopäätöksiään että elämäänsä Suomessa ja Ruotsissa. Metodologian keskiössä on translokaalin ymmärtäminen inhimillisenä kokemuksena. Analysoimme translokaalin käsitteen avulla ihmisten rinnakkaisia ja samanaikaisia suhteita, joissa paikka ja siirtymä ovat kiinnekohdat inhimillisen kokemuksen ymmärrykseen. (Häkkinen & Tawah 2016; Anthias 2012.) Artikkelin lopussa annamme translokaalille muutolle muistitiedon ja kokemuksellisuuden avulla sisältöjä ja pyrimme samalla täsmentämään sen määritelmää. Artikkelin taustalla on oral history -liikkeel- le keskeinen ajatus, että oral historyn käytäntönä (engl. practice, process) ovat haastattelut, ja tulos (engl. product, result, output) on itse oral history eli muistitietohistoria eri muodoissaan (Abrams 2010, 2; Peltonen ym. 2022, 500). Muistitieto on oral history -liikkeelle tyypillistä suullista haastattelupuhetta (ks. esim. Fingerroos 2021; Fingerroos & Haanpää 2006, 27–28; Rossi 2013, 50–55; Ukkonen 2000, 13–16.). Keskeisenä lähteenä ovat Veli-Martin Hästbackan vuonna 2022 toteuttamat muistitietohaastattelut, joista tämän artikkelin lähteenä käytetään kahden ullavalaisen pariskunnan muistelukerrontaa.3 Haastattelujen teemoina olivat ullavalaisten paluumuuttajien kokemukset siirtolaisuudesta ja paluumuuttajuudesta elämänsä eri vaiheissa (päätös muutosta, muuttaminen, Ruotsissa oleminen, päätös paluumuutosta, paluumuutto ja elämä paluumuuton jälkeen). Muistelukerronnassa korostuu perheen merkitys. Haastateltavista käytämme artikkelissa pseudonyymejä, ja paikoin olemme häivyttäneet henkilöihin viittaavia tunnistetietoja. Veli-Martin Hästbacka viimeisteli artikkelin kirjoittamisen aikana omaa maisterintutkielmaansa. Tutkielma valmistui alkuvuodesta 2023, ja sitä käytetään lähteenä myös tämän artikkelin kontekstiluvuissa (Hästbacka 2023). Teemahaastattelut ovat Hästbackan toteuttamia, ja haastattelupuheesta on ollut käytössämme pseudonymisoituja näytteitä edustavina anekdootteina (esim. Burke 1962). Maisterintutkielma ja tämä artikkeli ovat syntyneet erillisissä prosesseissa, mistä myös johtuu, että emme viittaa Hästbackan maisterintutkielmaan tämän artikkelin analyysiluvuissa. Transnationaali vai translokaali Transnationaalin / ylirajaisen käsitettä ja viite kehystä käytetään muuttoliikkeiden tutkimuksessa tyypillisesti silloin, kun tutkitaan kansallisvaltioiden rajat ylittäviä ja luonteeltaan suhteellisen kestäviä sosiokulttuurisia, poliittisia ja taloudellisia suhteita, siteitä, tapahtumia ja käytäntöjä (esim. Vertovec 2009; Faist ym. 2013). Erityisesti etnisten suhteiden ja maahanmuuton tutkimuksessa transnationaa lin käsitteellä ja teoretisoinneilla on ollut 1990- luvulta alkaen keskeinen asema. Niiden avul - la on laajennettu muun muassa maahanmuuttajien integroitumiseen liittyvää keskustelua tarkastelemalla nykyiseen asuinmaahan suun - tautumisen lisäksi maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä moninaisia ylirajaisia siteitä ja yhteyksiä aiempaan kotimaahan tai diaspo raan. https://doi.org/10.21435/ksvk.102 120 veli-martin hästbacka, outi fingerroos, anne häkkinen ja tiina-riitta lappi Transnationaalin tavoin translokaalin käsitteellä on pyritty irrottautumaan binaarisesta joko–tai-asetelmasta (yksilön suuntautuminen ja kiinnittyminen vain yhteen paikkaan) ja tavoittamaan maahan muuttaneiden elettyä arkea aiempaa moniulotteisemmin. Translokaalin käsite kiinnittää transnationaalin käsitettä enemmän huomiota siihen, miten ihmiset liikkuvuudesta huolimatta kiinnittyvät useisiin eri paikkoihin, myös kansallisvaltion rajojen sisällä. (Greiner & Sakdapolrak 2013; Häkkinen & Tawah 2016, 6–7, 8.) Artikkelissa lähestymme Ruotsin ja Suomen välillä tapahtunutta muuttoliikettä ja liikkuvuutta translokaalin käsitteen avulla. Monipaikkaisuuden käsitteellä on myös yhtymäkohtia translokaalin käsitteeseen. Sitä on hyödynnetty esimerkiksi silloin, kun on tarkasteltu ihmisten arkielämän paikkaverkosto- ja ja -suhteita, merkitykselliseksi muodostuvia paikkoja ja niiden välillä tapahtuvaa liikkumista (ks. esim. Ruotsala 2011; 2017). Translokaali on kuitenkin käsitteenä laajempi, sillä se lähtökohtaisesti mahdollistaa identiteettien, sosiaalisten suhteiden ja rajanvetojen tarkastelun kansallisvaltioiden sisällä ja ylirajaisesti. Lisäksi translokaalilla on yhteys kokemuksiin osallisuudesta, kuulumisesta ja ulossulkemisesta. Floya Anthiaksen mukaan esimerkiksi maahanmuuttajat kiinnittyvät ja asemoituvat kokemuksissaan vähintään kahteen translokaaliin sosiaaliseen ja kulttuuriseen kenttään, joihin voi liittyä hyvinkin erilaisia, keskenään kilpailevia ja usein myös risteäviä tulkintoja vaikkapa normeista, hierarkioista, käytännöistä ja odotuksista. (Anthias 2012, 104; 2013, 130– 131; Häkkinen 2020, 32–34, 128–129.) Näistä syistä käytämme artikkelissamme ensisijaisesti translokaalin käsitettä.4 Tässä artikkelissa translokaali liittyy myös muistoihin muutoista ja elämästä Ruotsin Halstavikissa ja Suomen Ullavassa. Käsittelyssä kiinnitämme huomiota siirtolaisten ja paluumuuttajien sosiaalisiin suhteisiin ja paikkoihin sekä perheen ja kodin rakentamiseen liittyviin kokemuksiin (Greiner & Sakdapolrak 2013; Hage 2010). Kiinnostava translokaalin ulottuvuus on paikkojen ja paikkojen välisten yhteyksien kuvitteleminen, jota Katherine Brickell ja Ayone Datta (2011, 18) kutsuvat translokaaliksi mielikuvitukseksi. Visuaaliset narratiivit ja mielikuvat liittyvät usein esimerkiksi tulevaisuuden kuvitteluun paluusta kotimaahan ja paluun jälkeisestä elämästä ”kotona” (mt., 18). Yhtä lailla translokaaliin kuvittelemiseen liittyy Ghassan Hagen kuvaamaa ”kodin tunnun” rakentamista arjen toiminnoissa, kuten ruoanlaitossa ja kotiin liittyvässä muistelussa (Hage 2010, 417–418). Käytännössä transnationaalin ja translokaalin käsitteet liittyvät läheisesti toisiinsa, eikä niiden välille välttämättä ole tarpeen piirtää selvää eroa. Molempia käsitteitä on esimerkiksi käytetty tarkasteltaessa ilmiöitä, jotka liittyvät kansallisvaltioiden rajat ylittävään liikkuvuuteen ja muuttoliikkeeseen. Käsitteiden määrittelyissä on korostettu myös samanaikaisesti olemassa olevia ja ylläpidettyjä rinnakkaisia suhteita (esim. ihmisiin, paikkoihin ja koteihin), joita ihmisillä on useampiin eri valtioihin. (Greiner & Sakdapolrak 2013; Hage 2010.) Molemmat käsitteet huomioivatkin sen, että yksilöt ja yhteisöt voivat olla sekä paikallisesti että ylirajaisesti suuntautuneita https://doi.org/10.21435/ksvk.102 121 muistitietotutkimus pikku-ullavan paluumuuttajien kokemuksista ja elämästä yhteydenpidossaan ja toiminnoissaan (Brettell 2008, 120; Vertovec 2009, 78). Siirtolaisina Pikku-Ullavassa Ullava on Keski-Pohjanmaalla sijaitseva pie- ni maatalousvaltainen paikkakunta, joka erotettiin emäpitäjästään Kälviästä itsenäiseksi kunnaksi vuonna 1909. Vuonna 2009 Ullava liitettiin Kokkolan kaupunkiin yhdessä Kälviän ja Lohtajan kanssa. Vuonna 1950, vain vähän ennen suuren muuton vuosikymmeniä, Ullavan väkiluku oli 1 524 henkilöä. Nykyään Ullava on haja-asutusalue, ja siellä asuu alle 1 000 ihmistä. (Aaltonen, Kangasharju & Moisio 2009, 3; Alamäki 1993, 106; Hästbacka 2023, 9–10; Stolt 1993, 308.) Tilastojen mukaan Ruotsiin muutti kaiken kaikkiaan yli 300 ullavalaista vuosina 1950–1980, osa lyhyemmäksi ja osa pidemmäksi aikaa. Ullavan siirtolaisista noin puolet muutti Norrtäljen kunnan pohjoispuolella sijaitsevaan Hallstavikiin, joka on Nortälljen kunnan alueen taajama, noin 100 kilometriä Tukholmasta pohjoiseen. Yliopistokaupunki Uppsalaan matkaa on 60 kilometriä. Hallstavikin väkiluku on tällä hetkellä noin 5 000 henkilöä. (Norrtälje kommun 2020; Viiperi 1998, 12.) Ullavan Ruotsin siirtolaisuuden tiedetään alkaneen jo 1950-luvun alussa, mutta suurin muuttoaalto osui juuri 1960- ja 1970-luvuille. Vetovoimatekijänä Hallstavikissa toimi Pohjoismaiden suurin paperitehdas Hallsta Papper sbruk, jonka ympärille syntynyttä suomalaisten siirtolaisten yhteisöä nimitettiin yleisesti Pikku-Ullavaksi. (Olavi Lähteisen lista; Pohjantähden alla: Kaksi Ullavaa 1999; Hästbacka 2023, 14.) Ullavalaiset haastateltavat kertovat Ruotsiin muuton taustalla olleen taloudelliset syyt, erityisesti Suomea parempi palkkataso ja halu säästää tulevaa varten Suomessa. Muuttoa helpotti yhteispohjoismainen työmarkkinasopimus ja vapaa passiton liikkuvuus. Haastateltavista Timo muutti Ruotsiin työskentelemään metsätyömaalle. Ullavan kaltaiselta pieneltä paikkakunnalta oli helppo siirtyä toiselle pienelle paikkakunnalle etenkin, koska siellä oli valmiiksi paljon tuttuja. Timon puoliso Marja muutti Hagforsiin vähän myöhemmin, ja pariskunnan ensimmäinen lapsi syntyi pian sen jälkeen. Tavaraa perheellä ei ollut heidän muuttaessaan paljonkaan mukana, sillä ajatuksena ei ollut asettua Ruotsiin pysyvästi. Timon ja Marjan perhe muutti Hagforsista Hallstavikiin, kun esikoinen oli vielä vauva. Muuttoa motivoi Brickellin ja Dattan (2011a, 18) kuvaama translokaali mielikuvitus, sillä pariskunnan yhteisenä tavoitteena ja haaveena oli säästää rahaa Ullavaan joskus tulevaisuudessa rakennettavaa taloa varten. He olivat kuulleet puskaradiosta, että Hallstavikissa ”Holmesin tehtaalla” on hyvät palkat ja myös paljon ullavalaisia töissä: ”Iliman muuta se [palkka] houkutti kato, mekki sitte säästettiin koko ajan että saatiin sitte rakentaa talo [Suomeen]” (Marja, 2022). Timon ja Marjan toinen lapsi syntyi Halstavikissa. Sen jälkeen elämä pyöri tehtaan ja tehtaan työsuhdeasunnon – ei niinkään ruotsalaisen kodin – ympärillä. Suomessa käytiin tiuhaan lomailemassa Ullavassa ja https://doi.org/10.21435/ksvk.102 122 veli-martin hästbacka, outi fingerroos, anne häkkinen ja tiina-riitta lappi Siirtolaiseksi Ruotsiin aikova perhe. Museovirasto, Journalistinen kuva-arkisto, kuva UA Saarinen. CC BY 4.0. https://doi.org/10.21435/ksvk.102 123 muistitietotutkimus pikku-ullavan paluumuuttajien kokemuksista ja elämästä Keski-Pohjanmaalla, ja silloin tavattiin Suomeen jääneitä sukulaisia ja ystäviä. Hallstavikissa kyläiltiin pitkälti toisten suomalaisten ja ullavalaisten luona. Paikkakunnalla toimi myös Suomi-seura, joka järjesti vapaa-ajan ohjelmaa, kuten tansseja. Paikallisiin ruotsalaisiin Timo ja Marja eivät juurikaan luoneet ystävyyssuhteita. Ystävystymistä ruotsalaisten kanssa hankaloitti muun muassa yhteisen kielen puute sekä molempien kolmivuorotyö paperitehtaalla. Tehtaan puolesta olisi ollut mahdollista opiskella ruotsia, mutta tarjoukseen ei lapsiperheen arjessa pystytty tarttumaan. Timon ja Marjan elämä keskittyi töihin ja lapseen. Marja myös kertoi haastattelussa, että he eivät olleet hankkineet lastenhoitoa erikseen, vaan olivat järjestäneet työvuoronsa siten, että toinen oli kotona lapsen kanssa toisen ollessa töissä. Suomeen paluunsa taustalla Timolla ja Marjalla ei ollut Ruotsista ikäviä muisto- ja, kuten syrjintäkokemuksia. Pikemminkin 1970-luvun ruotsalaista yhteiskuntaa muisteltiin modernina terveydenhuoltojärjestelmiä myöten. Kyllähän niinkö sillon aikana minusta Ruotsi oli eellä Suomesta – – niinkö täsä terveyjenhuollosaki. Niin tuota siellä oli jotenkin niinkö uuemman aikasta tai semmosta ja tosi hyvää. Ei oo moittimista. Ei sen takia tultu pois että ois huono ollu olla. (Marja, 2022.) Kanerva ja Pyry ovat toinen tätä artikkelia varten haastateltu pariskunta. He tutustuivat toisiinsa vuonna 1974, kun Kanerva aloitti työnsä Halstavikissa paperitehtaalla. Pyry oli muuttanut Ruotsiin pari vuotta aikaisemmin, koska oli kuullut, että Ruotsissa sai parempaa palkkaa kuin Suomessa. Pyry työskenteli ensin Tukholmassa puutarha-alan yrityksessä sesonkityöläisenä ja palasi vähäksi aikaa takaisin ”kotiin” Suomeen. Hän kuitenkin muutti pian takaisin Ruotsiin ja aloitti työt Hallstan paperitehtaalla loppuvuonna 1973. Kanervan tarkoituksena oli kerätä rahat haaveilemaansa ulkomaanmatkaa varten: ”Mun sisko asu sitten Ruotsisa niin se sano et tuu tienaan rahat matkalippuihin. Ja sitten eka päivänä töisä mä kohtasin Pyryn.” (Kanerva, 2022.) Pyryn haastattelupuheessa toistuu kuvaus kolmivuorotyöstä, joka oli raskasta ja jossa useat työkaverit olivat suomalaisia. Yhtäältä Pyryn ja Kanervan haastattelusta tuli vaikutelma kotoutumisesta, vaikka esimerkiksi kodin käsitettä ei haastatteluissa käytetty. Syynä lienee se, että Kanerva perusti oman yrityksen, ja hän loi sitä kautta kontakteja myös ruotsalaisiin. Kanerva kertookin, että osasta paikallisista asiakkaista tuli hänelle läheisiä, ja he rohkaisivat häntä opiskelemaan lisää ruotsia. Kuuden työntäyteisen vuoden jälkeen Kanerva kuitenkin lopetti yrityksensä ja toteutti unelmiensa ulkomaanmatkan. Mulla sitten oli paljon ruotsalaisia kavereita ja me pärjättihin englannilla. Ja sitten me käytihin paljon vesihiihtämäsä ja muuta ja sitte ne sano että nyt ei enää puhuta englantia et sun on opeteltava ruotsia – – opetti asiakkaatkin mulle ruotsia, ne oli tosi ystävällisiä ja mukavia. (Kanerva, 2022.) Pyry puolestaan teki koko Ruotsissa olonsa ajan tehdastyötä. Palkkataso oli hyvä, ja Pyry muistelee miesten ja naisten ansainneen työstä saman verran: ”Sehän siellä oli hyvä, naisilhttps://doi.org/10.21435/ksvk.102 124 veli-martin hästbacka, outi fingerroos, anne häkkinen ja tiina-riitta lappi la oli samasta hommasta sama palakka. Joo, että siellä ei ollu mitään erua.” (Pyry, 2022.) Pyry vietti aikaansa tehtaan suomalaisyhteisössä, minkä takia kontaktit paikallisiin jäivät vähäisiksi. Hän myös kertoo osallistuneensa silloin tällöin Suomi-seuran tapahtumiin, joihin yrittäjäpuolisolla ei ollut niin paljon aikaa. Yhteydet Suomeen olivat tiiviit, ja Pyry lomaili kotiseudullaan usein. Joskus mukaan lähti myös Kanerva. Paras vuosi varmaan oli, kun oli kymmenen päivän vapaa niin mää kävin kymmenen kertaa – – siihen aikaan ni muistaakseni auto oli ilimanen ja lipusta olikohan kympin makso viistoista jotain sellasta.” (Pyry, 2022.) Kanerva palasi ulkomaanmatkansa jälkeen Ruotsiin ja teki 1980-luvulla lyhyen työrupeaman myös paperitehtaalla. Pariskunta sai 1980-luvun puolivälin tietämillä lapsen, ja he palasivat sen jälkeen Suomeen. Ullavalaisten Ruotsiin muuttajien haastattelut asettuvat selkeästi linjaan aikaisemman Ruotsin siirtolaisuudesta tehdyn tutkimuksen kanssa, vaikka henkilöiden kokemukset ovat erilaisia. Varsinkin Siirtolaisinstituutin tutkijat ovat useaan otteeseen taustoittaneet, miten Ruotsin teollisuus, erityisesti autoteollisuus, telakat ja kutomateollisuus, kasvoivat 1960–1970-luvuilla vauhdilla ja tarvitsivat ulkomailta lisää työvoimaa. Rakennemuutoksen kourissa painiva Suomi oli otollinen työvoiman rekrytoinnille, sillä maa- ja metsätalous eivät pystyneet tarjoamaan toimeentuloa sotien 1939–1945 jälkeen syntyneille suurille ikäluokille. Kun Suomi vielä devalvoi markan vuonna 1967, vahvistui Ruotsin houkuttelevuus entisestään, sillä kruunun ostovoima kasvoi melkein 30 prosenttia Suomen markkaan suhteutettuna. Työperäistä siirtolaisuutta edesauttoi myös se, etteivät suomalaiset tarvinneet passia tai työlupaa, mihin Pyry viittasi koettuaan Ruotsiin muuton olleen byrokraattisesti helppoa. (Nieminen 1999, 36; Korkiasaari ja Tarkiainen 2000, 152; Korkiasaari 2001, 14; Hartonen, Söderling & Korkiasaari 2013, 14–15.) Hanna Snellmanin (2003, 93–99, 104) etnologisessa klassikkotutkimuksessa Sallan suurin kylä – Göteborg esitetään yllä luetellut Ruotsiin muuton syyt. Tutkimuksessa esiin nousevat myös Ruotsissa asuneet sukulaiset ja tuttavat, joiden perässä ja kannustuksesta muutettiin tai joiden kokemuksista kuultiin etenkin heidän lomaillessaan kesäisin Suomessa. Perheiden merkitys muuton yhteydessä oli suuri, ja usein muuttopäätös tehtiin vasta, kun perheenisä oli ensin käynyt Ruotsissa järjestämässä asunnon ja työn. Seikkailunhalu, pako, uhma ja tarve itsenäistyä sen sijaan olivat vain satunnaisia lähdön syitä. Kuvaus muuttopäätöksistä on hyvin samankaltainen, kun sitä vertaa tämän artikkelin ullavalaisten muistelijoiden haastattelupuheeseen. Toisaalta Snellmanin tutkimien Sallan siirtolaisten muuttopäätöksiä leimaa vahvemmin synkkyys: Sallassa nuorilla ei ollut tulevaisuutta, sillä maanviljelys ei kannattanut eikä metsätöitä riittänyt kaikille. Ullavalaiset muuttajat lähtivät liikkeelle toiveikkaina, ja heidän muuttopäätöstään kuvaa siksi hyvin translokaali mielikuvitus ja horisontissa siintävän paluun rakentaminen. Snellman (2003, 95) nostaa tutkimuksessaan kiinnostavasti esille myös yksittäiset suurilla https://doi.org/10.21435/ksvk.102 125 muistitietotutkimus pikku-ullavan paluumuuttajien kokemuksista ja elämästä tunteilla ladatut esineet, jotka kertoivat tarinaa taakse jääneestä elämästä ja elinkeinoista Sallassa, kuten Akselin lapion ja Aunon moottorisahan. Ullavalaisten haastattelupuheessa menneeseen kotiin tai paikkaan jääneistä esineistä ei puhuttu. Sen sijaan esille nousivat uuden elämän ja toimeentulon mukanaan tuomat mahdollisuudet. Kanerva esimerkiksi nosti haastattelussa esille sen, että hän hankki Ruotsissa hienot stereot, joita suomalaiset ystävät sitten ihmettelivät ja ihastelivat. Marja puolestaan kertoi ostaneensa kalliit verhot, hintaa sen kummemmin miettimättä. Hän myös mainitsee Ruotsista ostetut autot. Esineet ja materiaalisuus ovatkin ullavalaisten haastattelupuheessa yhteydessä translokaaliin mielikuvitukseen, jossa mentaalinen, emotionaalinen ja fyysinenkin liikkuvuus sekä muutos – eletty, koettu ja muisteltu – kietoutuvat sulavasti toisiinsa. (Glick-Schiller & Salazar 2013; Povrzanović Frykman 2016.) Samansuuntaisia huomioita ovat tehneet lukuisat muistitietotutkijat ylirajaista muistia tutkiessaan. Etenkin materian ja fyysisten paikkojen merkitys on tunnistettu muistitiedosta, sillä erilaiset menneisyyden jäljet (engl. traces) ovat sekä historiallisia että fyysisiä. (Connerton 1989, 13; Fingerroos 2010, 183; Lowenthal 1985, 240–250; Ricoeur 1990, 119; Siikala & Siikala 2005, 119–120.) Konkreettisten menneisyyden jälkien merkitys kuitenkin perustuu paradoksiin, kuten Outi Fingerroos ja Ulla Savolainen kirjoittavat. Ne ovat olemassa tässä ja nyt, mutta yhtä lailla merkityksellisiä menneiden tapahtumien ja niihin liittyvien tunteiden vuoksi. (Fingerroos & Savolainen 2018, 152; myös Meriläinen- Hyvärinen 2010; Kajander & Koskinen-Koivisto 2021.) Paikkoihin muodostuvia suhteita ohjaavatkin menneen muistot, nykyisen havainnot ja kokemukset sekä tulevaisuuteen suuntautuvat odotukset ja mahdollisuudet (Karjalainen 2006, 38–39; Meriläinen-Hyvärinen 2010, 66–68). Vieraalla maalla elävien siirtolaisten kuvitelmat ja muistot menneistä ajoista ja paikoista ovat siis keino tuottaa nykyisyyttä ja rakentaa tulevaa. Siirtolaisten muisti on pysyvä lisä kaikille nykyhetken kokemuksille. Translokaali mielikuvitus ikään kuin kummittelee kaiken koetun taustalla. (Hage 2010, 426–427.) Paluumuuttajana Ullavassa Ruotsista takaisin Ullavaan suuntautunut paluumuutto oli aktiivisinta vuosina 1980–1995, ja vilkkain jakso sijoittui 1980-lukuun, jolloin Ullavan väkiluku nousi yli sadalla henkilöllä (Hästbacka 2023). Osa paluumuuttajista asettui lähiseuduille, kuten Kaustiselle, Kannukseen ja Toholammille, joten todellisuudessa ullavalaisten paluumuuttajien määrä oli huomattavasti suurempi. Mielenkiintoista Ullavankin kontekstissa on se, että paluumuutto oli demografisesti merkittävä paikallinen ilmiö, mutta siitä on kiinnostuttu vasta viime vuosikymmeninä. Tämän artikkelin haastateltavat ovat kaikki olleet sodan jälkeistä ikäluokkaa ja muuttaneet nuorina aikuisina Ruotsiin juuri ajanjaksolla, jolla muuttoliike Ruotsin ja Suomen välillä oli erityisen vilkasta ja jolla muuttoliike Suomesta yleisesti suuntautui etenkin Ruotsiin. Työpaikka löytyi helposti, elämä sujui ja https://doi.org/10.21435/ksvk.102 132 veli-martin hästbacka, outi fingerroos, anne häkkinen ja tiina-riitta lappi Koikkalainen (toim.), Finns Abroad. New Forms of Mobility and Migration. Turku, Institute of Migration, 10–28. Hästbacka, Veli-Martin 2023. ”Kaikkihan siellä oli tuttuja ja ullavalaisia”: muistitietotutkimus Ullavan Ruotsin siirtolaisten kokemuksista siirtolaisina ja paluumuuttajina. Pro gradu -tutkiel- ma. Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto. http://urn. fi/URN:NBN:fi:jyu-202304032360 Häkkinen, Anne ja Tawah, Sanna 2016. Introduction: Transnational Processes and Practices in the Everyday Lives of Migrants and Non-Migrants in Europe. Ethnologia Fennica 43/2016, 5–11. Häkkinen, Anne 2020. Ylirajainen avioliitto. Puolisovalinta ja avioituminen Suomessa asuvien kurdien keskuudessa. Julkaisuja 34. Turku, Siirtolaisuusinstituutti. Kajander, Anna ja Koskinen-Koivisto, Eerika 2021. Aistikokemukset ja affektiivisuus arjen materiaalisen kulttuurin tutkimuksessa. Teoksessa Niina Hämäläinen & Petja Kauppi (toim.), Paradigma: näkökulmia tieteen peri aat teisiin ja käsityksiin. Kalevalaseuran vuosikirja 100. Helsinki, SKS, 350–365. https://doi.org/10.21435/ksvk.100 Karjalainen, Pauli Tapani 2006. Ajassa ja tilassa: paikka kertomispositiona. Synteesi. Taiteidenvälisen tutkimuksen aikakauslehti 1/2006, 38–47. King, Russel ja Kuschminder, Katie 2022. Introduction: definitions, typologies and theories of return migration. Teoksessa Russell King ja Katie Kuschminder (toim.), The Handbook of Return Migration. Elgar Handbooks in Migration. University of Amsterdam, Edwar Elgar Publishing Limited, 1–23. Korkiasaari, Jouni 1985. Return migration from Sweden to Finland. Finnish Yearbook of Population Research, 23/1985, 137–146. https://doi. org/10.23979/fypr.44794 Korkiasaari, Jouni 2001. Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla. Turku, Siirtolaisuusinstituut ti. https://arkisto.org/wp-content/uploads/2017/08/005_Korkiasaari.pdf (Luettu joulukuussa 2022.) Korkiasaari, Jouni 2013. Suomen ja Ruotsin välinen siirtolaisuus ja ruotsinsuomalaiset 2000-luvulla. Teoksessa Outi Tuomi-Nikula, Riina Haanpää & Tarja Laine (toim.), Takaisin Suomeen? Euroopan ulkosuomalaisten ja heidän lastensa ajatuksia Suomesta maahanmuuton kohteena. Turku, Turun yliopisto, 161–182. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5439-1 Korkiasaari, Jouni ja Söderling, Ismo 2003. Finnish Emigration and Immigration after World War II. Turku, Siirtolaisuusinstituutti. Korkiasaari, Jouni ja Tarkiainen, Kari 2000. Suomalaiset Ruotsissa. Turku, Siirtolaisuusinstituutti. Kotoutumisen sanasto 2021, 1. laitos. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 54/2021. Helsinki, Työ- ja elinkeinoministeriö. Liimatainen, Tuire 2022. Finnishnesses in Sweden: The Discursive Construction of Ethnicity in the Landscape of Social Media. Helsinki, Helsingin yliopis- to. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8402-3 Lowenthal, David 1985. The Past is a Foreign Country. Cambridge, Cambridge University Press. Markkola, Pirjo ja Rasila, Viljo 2004. Suomen Maatalouden Historia, osa 3. Suurten muutosten aika: jälleenrakennuskaudesta EU-Suomeen. Helsinki, SKS. Meriläinen-Hyvärinen, Anneli 2010. ”Sanopa minulle, onko meijän hyvä olla täällä?” Paikkakokemukset kolmen talvivaaralaisen elämässä. Elore vol. 17, 1/2010, 60–85. https://doi. org/10.30666/elore.78850 Mikkola, Kimmo 1974. Return migration from Sweden to Finland in 1946–1970. Finnish Yearbook of Population Research 13, 115–124. Nieminen, Mauri 1999. Väestötilastoja 250 vuotta. Katsaus väestötilaston historiaan vuosina 1749–1999. Väestö 1999:8, Helsinki, SVT, Tilastokeskus. https://doi.org/10.21435/ksvk.102 133 muistitietotutkimus pikku-ullavan paluumuuttajien kokemuksista ja elämästä Peltonen, Ulla-Maija, Fingerroos, Outi, Haanpää, Riina & Heimo, Anne 2022. Epilogi. Muistitietotutkimuksen muuttuvat kontekstit ja paradigmat. Teoksessa Ulla Savolainen ja Riikka Taavetti (toim.), Muistitietotutkimuksen paikka. Teoriat, käytännöt ja muutos. SKST 1478. Helsinki, SKS, 496–516. https://doi.org/10.21435/skst.1478 Pitkänen, Ville, Välimäki, Matti, Niemi, Mari K. & Veijola, Roosa 2022. Osaajia ulkomailta. Ulkosuomalaisten ja paluumuuttajien käsitykset suomalaisesta yhteiskunnasta, työmarkkinoista ja paluumuutosta. Kansainvälisten osaajien Suomi -tutkimushanke, E2 Tutkimus. https:// www.e2.fi/hankkeet-ja-julkaisut/julkaisut/tuore-kyselytutkimus-ulkosuomalaisista-ja-paluu- muuttajista-osoittaa-tyo-pitaa-suomalaisia-ul- komailla-suuri-osa-ulkosuomalaisista-olisi-kui- tenkin-valmis-tekemaan-etatoita-suomeen. html (Luettu joulukuussa 2022.) Pohjantähden alla: Kaksi Ullavaa. Dokumenttisarjan jakso. Yle 23.5.1999. Povrzanović Frykman, Maja 2016. Conceptualising Continuity: A Material Culture Perspective on Transnational Social Fields. Ethnologia Fennica 43/2016, 43–56. Ricoeur, Paul 1990. Time and Narrative III. Chicago and London, The University of Chicago Press. Rossi, Leena 2013. Muisti, muistot, muistitietohistoria. Teoksessa Asko Nivala ja Rami Mähkä (toim.), Tulkinnan polkuja. Kulttuurihistorian tutkimusmenetelmiä. Turun yliopisto, Turku. 49–81. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015121724782 Ruotsala, Helena 2011. Kaksi kukkaroa ja kaksi kelloa. Ylirajaisuutta ja monipaikkaisuutta Tornion-Haaparannan kaksoiskaupungissa. Sananjalka 53, no. 1, 196–217. https://doi.org/10.30673/ sja.86711 Ruotsala, Helena 2017. Monipaikkainen arki kansatieteellisen tutkimuksen kohteena. Teoksessa Niina Koskihaara ja Maija Mäki (toim.), Sukupolvien äänet. Lempiäisten sukuseuran jäsenten lapsuus- ja nuoruusmuistoja. Scripta Aboensia 5. Turku, Turun yliopisto ja Lempiäisten sukuseura, 23–31. Saarivuori, Marjukka 2006. Kahden kulttuurin välissä: paluumuuttotutkimus ruotsinsuomalaisista eläkeläisistä. Julkaisematon pro gradu -tutkielma. Turku, Turun yliopisto, kansatiede. Siim, Pihla 2016. Everyday Practices of Translocal Families: Estonian Children and a Sense of Being-in-Place. Ethnologia Fennica 43/2016, 12–27. Siikala, Anna-Leena ja Siikala, Jukka 2005. Return to Culture. Oral Tradition and Society in the Southern Cook Islands. FF Communications 287. Helsinki, Suomalainen Tiedeakatemia. Snellman, Hanna 2003. Sallan suurin kylä – Göteborg: tutkimus Ruotsin lappilaisista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 927. Helsinki, SKS, Ruotsinsuomalaisten arkisto. Stolt, Eeva 1993. Kunnalliselämää kuntakokouskaudella. Teoksessa Harri Turunen (toim.), Kälviän Ja Ullavan Kirja. JYY:n kotiseutusarja n:o 31. Kälviä, Ullava, Kälviän kunta ja seurakunta, Ullavan kunta ja seurakunta, 295–312. Tilastokeskus 2004. Ulkomaalaiset ja siirtolaisuus 2003. Suomen kansalaisten maastamuutto ja ulkomaan kansalaisten maahanmuutto 1981–2003. Liite VIII. Siirtolaisuus vuosina 1945–2003. Väestö 2004:6, Helsinki, Tilastokeskus. Ukkonen, Taina 2006. Yhteistyö, vuorovaikutus ja narratiivisuus muistitietotutkimuksessa. Teoksessa Outi Fingerroos, Riina Haanpää, Anne Heimo ja Ulla-Maija Peltonen (toim.), Muistitietotutkimus. Metodologisia kysymyksiä. Tietolipas 214. Helsinki, SKS, 175–198. Vertovec, Steven 2009. Transnationalism. London & New York, Routledge. Viiperi, Kari 1998. Pikku-Ullava Hallstavikin sydän on paperinen. Keskipohjanmaa. 29.8.1998. https://doi.org/10.21435/ksvk.102