Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekko- mutta ei jalkapallomaa?

This is a self-archived version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. Author(s): Title: Year: Version: Copyright: Rights: Rights url: Please cite the original version: CC BY 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/ Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? © 2020 Arto Nevala, Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen Published version Nevala Arto; Isotalo Kimmo; Itkonen Hannu Nevala Arto, Isotalo Kimmo, Itkonen Hannu. (2020). Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa?. Ennen ja nyt, 20(3), 2-23. https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.94378 2020 ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 2 Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen, Arto Nevala Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? ABSTRAKTI / ABSTRACT Suomi on jääkiekkomaa. Kansainvälinen menestys lajissa on ollut omaa luokkaansa. Lisäksi arviota voi perustella jääkiekon näkyvyydellä, taloudellisilla resursseilla ja pääsarjojen katsojamäärillä. Harrastajien määrässä jalkapallo on selvästi jääkiekkoa suurempi. Silti jääkiekon johtoasema on Suomessa kiistaton.Suomen asetelma on maailmanlaajuisesti erikoinen. Lähes kaikkialla muualla jalkapallon on ehdoton valtalaji. 1960-luvulla tilanne Suomessakin oli toisenlainen; jääkiekko ja jalkapallo olivat samankokoisia lajeja esimerkiksi näkyvyyden tai katsojamäärien osalta. Artikkelissa analysoimme, miten ja miksi lajit ovat muuttuneet ja miten muutos kytkeytyy urheilun, yhteiskunnan ja kansainvälisen toimintaympäristön muutoksiin. Jääkiekkoilun ensimmäinen irtiotto ajoittui 1960–1980-luvuille, samoille vuosikymmenille kuin suomalaisen yhteiskunnan modernisoituminen. Muutos loi tilaa uudenlaiselle urheilukulttuurille. Jääkiekko kehitti vaikuttajaverkostoja ja harrastusoloja sekä ammattimaisti toimintaansa. Suomi vakiinnutti kansainvälisen asemansa ja pääsi järjestämään tärkeitä MM-kisoja. Jalkapallossa ammattimaistuminen ja siirtyminen liigamalliin tapahtuivat myöhemmin ja ohuemmin. Lisäksi Suomi pysyi kansainvälisesti ”jalkapallokääpiönä”.Suomi vakiintui jääkiekkomaaksi 1990-luvun kansainvälisen menestyksen myötä. Taustalla olivat pitkäjänteinen kehitystyö, ammattilaistuminen sekä kansanvälisen toimintaympäristön muutos. Viimeksi mainittu vahvisti suomalaisen jääkiekon asemaa. Jalkapallossa kävi päinvastoin. Uusien valtioiden syntyminen, globalisoituminen sekä huippujalkapallon eriytyminen jättivät pienet maat takamatkalle. Myös Suomen 1990-luvun yhteiskunnalliset ja liikuntakulttuuriset muutokset hyödyttivät jääkiekkoa ja se selvitti lamavuodet kolhuitta vahvan taloutensa turvin. Jalkapallo sen sijaan, muiden urheilulajien tapaan, koetti selviytyä yli pahimman ja sai toimintaansa nostetta vasta uudella vuosituhannella. _____________________________________________________________ jääkiekko, jalkapallo, Suomi, muutos, urheilu, yhteiskunta Kimmo Isotalo, Itä-Suomen yliopisto, [email protected]; Hannu Itkonen, Jyväskylän yliopisto, [email protected]; Arto Nevala, Itä-Suomen yliopisto, [email protected] ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 3 Johdanto Suomen miesten ja naisten jääkiekkomaajoukkueet ovat pelanneet lajin arvoturnauksissa jo vuosikymmenten ajan. Jalkapallossa miehet selviytyivät ensimmäisen kerran arvokisojen lopputurnaukseen vasta syksyllä 2019. Naiset onnistuivat tässä kahdesti 2000-luvun alussa, mutta se ei muuta kokonaiskuvaa; Suomi on jääkiekkomaa. Kansainvälisen menestyksen lisäksi tulkintaa voi perustella lajien näkyvyydellä, taloudellisilla resursseilla ja pääsarjojen katsojamäärillä. Rekisteröityjen harrastajien määrässä jalkapallo on kuitenkin edelleen selvästi jääkiekkoa suurempi. Suomi eroaa urheilukulttuurisesti muista Pohjoismaista. Niissä kaikissa jalkapallo on ollut näkyvämmässä roolissa ja ne kaikki ovat myös osallistuneet menestyksekkäästi jalkapalloilun MM- tai EM- lopputurnaukseen. Vain Ruotsissa jääkiekkoilulla on ylipäätänsä ollut Suomen kaltainen vahva asema. 1 Tilanne oli toinen 1960-luvun puolivälissä, jolloin Suomi oli siinä jalkapallokuin jääkiekkomaa. Kummassakaan palloilumuodossa ei ollut saavutettu mainittavaa kansainvälistä menestystä. Jalkapalloilussa paras sijoitus (4) tuli Tukholman vuoden 1912 olympialaisten turnauksessa. Jääkiekossa Suomi saavutti vasta vuoden 1959 MM-kisoissa ensimmäisen kerran tasapelipisteen yhdeltä lajin suurmaalta eli Ruotsilta. Kotimaisten pääsarjojen katsojamäärätkin olivat samansuuruisia eli runsaat pari tuhatta ottelua kohden. Artikkelissa lähestymme Suomen jalkapallo-jääkiekko -asetelmaa historiallisen muutoksen näkökulmasta. Peruskysymyksemme on, miksi Suomesta tuli jääkiekkomaa, eikä jalkapallomaa. Analysoimme sitä, mitkä ovat olleet lajien kehityksien keskeisiä muutos- ja murroskohtia. Tavoitteenamme on ajoittaa yhtäläisyyksiä, mutta ennen kaikkea erojen syntymistä. Siksi jaksotamme nykytilanteeseen johtaneen kehityksen kolmeen aikakauteen, jotka kiinnitämme suomalaisen yhteiskunnan modernisoitumiseen, liikuntakulttuurin muutokseen sekä kansainvälisen toimintaympäristön murrokseen. Tutkimus perustuu yhtäältä julkaistuun jalkapallon ja jääkiekon historiaa koskevaan tutkimukseen. Molemmista lajeista on Suomessa kirjoitettu suhteellisen kattavat lajihistoriat 2 sekä tasokkaita erillistutkielmia 3 . Kansainvälistä tutkimusta on jalkapalloilusta tarjolla yllin kyllin ja myös jääkiekkoa on tutkittu erityisesti Kanadassa ja Ruotsissa. 4 Toisaalta hyödynnämme lajijärjestöjen asiakirjoja, lehdistöä ja internetlähteitä sekä erityyppistä tilastomateriaalia. Erittelemme aineistoja kvalitatiivisesti sisällönanalyysillä tiivistämällä havainnot tutkimusasetelman kannalta olennaisiin kokonaisuuksiin. Lisäksi laskemme kokoamastamme tilastoaineistosta kvantitatiivisia tunnuslukuja. Tarkastelutapamme yhdistää sosiologisen ja sosiaalihistoriallisen lähestymistavan, jonka myötä artikkelimme sijoittuu liikuntakulttuurinsekä yhteiskuntahistoriantutkimuksen leikkauspisteeseen. Takamatkalla olympiamenestyneessä ja maaseutumaisessa Suomessa Ensimmäinen ajanjakso kattaa lajien alkuvaiheet 1960-luvulle saakka. Lajien historia kulki eri tahtiin; jalkapalloilu kehittyi ja kansainvälistyi jääkiekkoa varhaisemmin. Jalkapallon iso muutos oli sivilisoituminen yhtenäisin säännöin käydyksi peliksi 1800–luvun puolivälin tienoilla. Toinen tärkeä tekijä oli lajin yleistyminen Englannin yksityisissä poikakouluissa ja kolmas leviäminen työntekijöiden ja alemman keskikuokan harrastamaksi. Samalla jalkapallon pelaamisen ja katsomisen edellytykset paranivat ja toiminta ammattilaistui. 5 Peli levisi maailmalle 1800-luvun viimeisten vuosikymmenten aikana. Merimiesten tuomana jalkapalloilu rantautui myös Suomeen 1880-luvulla. Laji saavutti asemaa rannikkokaupungeissa ja levisi koululaitoksen laajenemisen myötä. Alkuinnostuksessa Suomen Palloliitto liitto (SPL) perustettiin vuonna ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 4 1907 vain kolme vuotta kansainvälisen keskusjärjestö FIFA:n syntymisen jälkeen. Silti pelin juurtuminen sujui vaihtelevasti. Esimerkiksi sarjamuotoiseen mestaruuden ratkaisemiseen siirryttiin vasta vuonna 1930. 6 Iso-Britanniassa keksityllä, Kanadassa muovautuneella ja Eurooppaan 1800-luvun lopulla rantautuneella jääkiekolla on lyhyempi historia. Suomeen jääkiekko saapui viiveellä, sillä lajitoiminta alkoi täällä vasta 1920-luvun puolivälissä. Ajankohta oli myöhäinen verrattuna siihen, että kansainvälinen keskusliitto LIGH/IIHF 7 perustettiin jo vuonna 1908. Tätä selittää se, että jääpallo levisi meille ennen jääkiekkoa 1900-luvun alussa ja pysyi kiekkoa suositumpana aina 1960-luvulle saakka. 8 Jääkiekkoilu ja jalkapalloilu innostivat ihmisiä Tampereen, Helsingin, Turun ja Viipurin kaltaisissa teollisuus- ja kauppakaupungeissa. Lajeja yhdisti myös se, että Suomen Palloliitto hamusi jääkiekkoa alaisuuteensa jääpallon rinnalle 1920-luvun puolivälissä. SPL teki asiasta jopa päätöksen ja järjesti ensimmäiset maaottelut. Jääkiekon järjestöllinen asema oli silti epäselvä, koska sen halusi myös Suomen Luistinliitto. Littojen kisailu päättyi ratkaisemattomana, kun jääkiekkoilun oma kansallinen liitto perustettiin 1929. Jääkiekkoliiton myötä harrastamiseen tuli ryhtiä ja laji vakiintui. Tätä osoittaa se, että kilpailutoiminta muuttui sarjamuotoiseksi jalkapalloon verrattuna nopeasti jo 1930-luvun puolivälissä. Sarjatoiminnan aloittamista helpotti vielä lajin keskittyminen muutamalle paikkakunnalle. 9 Jääkiekkoilu pysyi toiseen maailmansotaa asti silti pienenä, sillä liiton jäsenseuroja oli 20–30. SPL:n seuramäärä oli monikertainen, noin 170. Luvussa ovat mukana jalka-, jääpallosekä molempia lajeja harrastaneet seurat, mutta ero jääkiekkoseuroihin oli selvä. 10 Jalkapalloilu ja jääkiekkoilu kytkeytyivät kansainväliseen toimintaan eriaikaisesti. Jalkapallomaajoukkue sai ensikosketuksen jo Tukholman olympialaisissa 1912. Ennen ensimmäistä maailmansotaa maaotteluja pelattiin olympiapelit mukaan luettuna vain seitsemän. 11 Kansainvälinen toiminta laajentui sotien välillä ja maaotteluiden määrä oli vuositasolla kuusi tai seitsemän. Näkyvintä oli osallistuminen Pohjoismaiden turnaukseen sekä Berliinin olympialaisiin 1936. Menestys jäi vaatimattomaksi ja esimerkiksi vuoden 1938 MM-karsintaotteluissa tuli pelkkiä tappioita. 12 Jääkiekkoilussa tilanne oli 1930-luvulla samanlainen kuin jalkapallossa aikaisemmin, sillä kansainvälisiä otteluita pelattiin vain muutama. Jääkiekkoliitto lähetti ensimmäisen kerran joukkueen MM-kisoihin Sveitsiin vuonna 1939, ”opintomatkalle” ja kaikissa otteluissa lopputuloksena olikin tappio. 13 Ensimmäiselle, 1960-luvun alkuun ulottuvalle, kaudelle oli tyypillistä molempien lajien hapuileva toiminta. Niiden näkyvyys tai merkitys oli varsin pieni. Keskeisin syy tähän oli takamatka olympiamenestyksen siivittämiin yksilölajeihin. Tässä asetelmassa jääkiekko ja jalkapallo jäivät sivustakatsojiksi; jääkiekkojoukkue ylipäätänsä pääsi ensimmäisen kerran olympialaisiin vasta vuonna 1952. Toinen syy oli, että kummallakin oli vahva kilpailija, jääkiekolla jääpallo ja jalkapallolla pesäpallo. Kilpailu harrastajista vaikeutti lajien leviämistä. Tilanne oli tässä suhteessa toisenlainen kuin Keski-Euroopan maissa tai Ruotsissa, joissa jalkapallo nousi pysyvästi tärkeimmäksi joukkueurheiluksi 1920- ja 1930-lukujen aikana voimistuneen nationalismin kannattelemana. 14 Suomessa kansallinen näkökulma ja maanpuolustus korostuivat suojeluskuntajärjestön levittäessä pesäpalloa. 15 Suomalainen liikuntakulttuuri ei toisen maailmansodan jälkeisiin aikoihin asti ollut otollinen kaupunkilaisille joukkuelajeille, sillä valtaosa väestöstä asui ja työskenteli maalla. 1920-luvun alussa maaseutuväestön osuus oli yli 80 prosenttia ja vielä talvisodan allakin lähes kolme neljännestä. Vuoden 1930 alussa Suomessa oli vain neljä yli 50 000 asukkaan kaupunkia; Helsinki, Turku, Tampere ja Viipuri. 16 Suomen yhteiskuntarakenne vaikutti siten urheilulajien leviämiseen ja niiden asemaan. Kesäolympialaisten menestyslajit yleisurheilu, paini ja talvilaji hiihto ankkuroituvat vahvasti maaseudulle, vaikka huippuja tuli myös kaupungeista. 17 ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 5 Liikuntapaikkojen rakentaminen oli 1900-luvun alussa vähäistä ja paljolti seurojen vastuulla. Muutos tapahtui sotien välisenä aikana, kun suojeluskunnat ryhtyivät myös rakentamaan kenttiä. Valtiolta 1930-luvun alussa saadun tuen turvin myös kunnista tuli vähitellen tärkeitä urheilupaikkarakentajia. 18 Paikat olivat kuitenkin vaatimattomia. Suomen Palloliitolle vuonna 1933 ilmoitetuista runsaasta 30 kentästä puolet oli hiekkapäällysteisiä eli jalkapalloa pelattiin usein sananmukaisesti ”pölyssä”. Lisäksi kentät sijaitsivat kaupungeissa tai maaseutumaisissa teollisuuskeskuksissa. 19 Jääkiekkoilussa tilanne oli samanlainen. 1930-luvun lopulla kaikki Jääkiekkoliiton hyväksymät hieman toistakymmentä kiekkorataa olivat kaupungeissa tai niiden läheisyydessä. 20 Jääkiekko ja jalkapallo profiloituivat kyllä kaupunkien ja asutuskeskusten urheiluksi, mutta niiden erityistarpeet harrastusolojen osalta tulivat vain vähän huomioiduksi. Jääkiekon irtiotto alkaa harrastusoloista Toisen ajanjakson sijoitamme 1960–1980-luvuille, ja sitä voi luonnehtia jääkiekkoilun irtiotoksi. Tämä tarkoitti lajiolojen kohentumista, harrastajamäärien kasvua, toiminnan ammattimaistumista sekä Suomen aseman vahvistumista kansainvälisessä jääkiekkoyhteisössä. 21 Muutokset kytkeytyivät Suomen väestö- ja elinkeinorakenteen murrokseen, kaupungistumiseen, muuttoliikkeeseen sekä kulutusyhteiskuntaan siirtymiseen. Jääkiekkoilu oli toisen maailmansodan jälkeen jääpallon varjossa. Jääpelien ykkösaseman saavuttamisen edellytyksenä oli irtautuminen sää- ja luonnonjääriippuvuudesta. Keski-Euroopassa ja Pohjois- Amerikassa tekojääratojen ja jäähallien rakentaminen alkoi 1800-luvun loppupuolella ja kiihtyi 1920- ja 1930-luvuilla. 22 Tekojääradan tarpeellisuus tiedostettiin jo varhaisessa vaiheessa, mutta sen rakentaminen mahdollistui vasta 1950-luvulla. Sotakorvauksien maksamisen ja Helsingin olympialaisten jälkeen aika oli ylipäätään suotuisampi urheilupaikkarakentamiselle. 23 Lisäksi rakentamista edistivät jääkiekkoilun vakiintunut asema ja monipuolistuneet yhteiskunnalliset verkostot. 24 Peliolojen kohentuminen vaikutti jääkiekon asemaan. Tampereen Koulukadulle vuonna 1956 valmistunut tekojäärata vapautti jääkiekkoilijat osin sään vaihteluista, vähensi SM-sarjan otteluongelmia ja toimi esimerkkinä muille paikkakunnille. Tampereen jälkeen ratoja valmistui maahamme muutaman kappaleen vuosivauhtia ja SM-sarjan pelaaminen luonnonjäillä loppui kauteen 1965–1966. 25 Tekojäiden yleistymistä isompi muutos oli jääkiekon siirtyminen sisäurheiluksi. Ensimmäisen jäähallin valmistuminen Tampereelle MM-kisoja varten 1965 oli tärkeä merkkipaalu. Helsingin jäähalli valmistui seuraavana vuonna ja jäähallikanta lähti tihentymään. Niinpä 1980-luvulle tultaessa 21 jäähallin muodostama verkosto kattoi jo ison osan maata, ja jääkiekko huipputasolla oli siirtynyt säistä riippumattomaksi sisäurheiluksi. 26 Jalkapalloilun harrastusolojen kehitys oli aivan erilaista. Pelikausi ajoittui Suomessa eurooppalaisesta käytännöstä poiketen kesäksi. Jalkapalloilijat tuskailivatkin 1950- ja 1960-luvuilla heikkojen harjoittelumahdollisuuksien ja kenttäolon kanssa. Olympiavuosi 1952 toi tilanteeseen kohennusta, kun Helsingin lisäksi Tampereella, Turussa, Lahdessa ja Kotkassa rakennettiin puitteet huippuotteluille. Useilla isoilla jalkapallopaikkakunnilla kenttäolot olivat silti enintään välttävät: pelattiin osin hiekkakentillä, katsomot olivat pieniä ja harvoin katettuja, eikä oheispalveluillekaan ollut kummoisia tiloja. 27 Talviharjoittelu tapahtui yleisissä sisäliikuntatiloissa tai ulkosalla. Uutta olivat maapohjahallit, joista ensimmäinen rakennettiin vuonna 1952 Espooseen. Seuraavalla vuosikymmenellä halleja tuli muutama lisää ja 1970-luvun alussa valmistuivat ensimmäiset kuplaeli ylipainehallit. Vasta 1980-luvun alussa valmistui ensimmäinen keinonurmella varustettu täysmittainen jalkapallohalli Lahteen. Harrastusolojen kohenemisesta huolimatta välimatka jääkiekkoon kasvoi: jalkapallo oli 1970-luvulle tultaessa jääkiekkoa enemmän säiden armoilla harjoittelun ja pelien osalta. ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 6 Jääkiekkoilu sai harrastusoloissa etumatkaa kahdesta syystä. Jääkiekkoliitto edisti keinojäiden ja jäähallien rakentamista ”lobbaamalla” kunnallisia päättäjiä. Toiminta laajeni ensimmäisen jäähallin rakentamisen jälkeen, sillä se linjasi kunnat hallien rakennuttajaksi ja ylläpitäjäksi. ”Lobbaaminen” tarkoitti, että liitto kutsui kuntapäättäjiä jäähallipäiville, joilla esiteltiin rakentamista. Samalla päättäjät tapasivat muita rakentamisen toimijoita. Taktiikka osoittautui toimivaksi ja uudenlaiseksi yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi. 28 Toinen tapa oli saada laji-ihmisiä päättämään rakentamisesta. Kunnalliseen päätöksentekoon verkottumisessa jääkiekko onnistui muita lajeja paremmin 1950-luvulta lähtien. Tuolloin kunnallispolitiikassa oli mukana muutama jääkiekkotoimija, mutta 1980-luvulle tultaessa jo kymmeniä. Ilmiö oli osa verkostoitumista julkisen vallan päätöksentekoelimiin sekä yksityisen sektorin ja yhteisöjen toimintaan. Jalkapalloon verrattuna jääkiekko verkostoitui selvästi tehokkaammin. SPL:n puheenjohtajat olivat näkyviä yrityselämän tai politiikan toimijoita, mutta muuten lajitoimijoiden verkottuminen oli vaatimatonta. 29 Toimivien yhteiskuntasuhteiden solmiminen oli tärkeä osa jääkiekkoilun ensimmäistä irtiottoa 1960-luvulta lähtien. 30 Jääkiekon harrastusolojen kehitys näkyi suosion kasvussa. Liitteestä 1 ilmenee, että lajitoimijoiden määrä kasvoi 1950-luvulla yli nelinkertaiseksi ja kasvu jatkui seuraavalla vuosikymmenellä. Luvuissa ovat kuitenkin mukana kaikki lajin parissa olleet, eivät pelkästään pelaajat. Lisäksi lähtötaso oli matala, kun 1950-luvun alussa toimijoita oli noin 6 000, mutta 1970-luvun alussa jo lähes 50 000. Kasvu näkyi myös seurojen määrässä, joka kaksinkertaistui lähes 200:een 1960-luvun alkuun tultaessa. 31 Lisäys oli nopeampaa kuin jalkapalloilussa, jossa mittarina tosin ovat vain rekisteröidyt pelaajat. Molemmissa lajeissa oli tärkeää, että poliittiset ristiriidat pysyivät suhteellisen pienessä roolissa ja yhteistyötä tehtiin yli järjestörajojen, mikä mahdollisti yhteisen sarjatoiminnan. 32 Ammattimaistuminen ja medianäkyvyys Jääkiekkoilu erottui muista lajeista ammattimaistumisessa. Sen kolme tasoa ovat yksilön, organisaation ja systeemin ammattimaistuminen. 33 Amatöörisääntöjen vallitessa ”pinnarahojen” maksaminen yleistyi 1960-luvulla vailla hyväksyttyjä sääntöjä tai valvontaa. 34 Maksamiseen saattoi liittyä myös pelaajien värväämistä, jolloin korvausta tärkeämpää oli yleensä työ- tai opiskelupaikka. 35 Ammattimaistuminen alkoi pelaajien siirtymisellä puoliammattilaisuuteen. Ratkaiseva sysäys oli Montreal Oy:n ja Tampereen Tapparan välinen sopimus, jolla yhtiö vuokrasi 1970 jääkiekon SM-sarjapaikan ja palkkasi pelaajat jääkiekkomailojensa tuotekehittelijöiksi. Palkkaa ei maksettu pelaamisesta ja palkasta pidätettiin verot, joten käytäntö ei rikkonut amatöörisääntöjä. Monet seurat ottivat nopeasti mallia Tapparasta ja palkan maksu jääkiekkoilussa yleistyi. Samalla kasvoivat vaatimukset pelaajien toiminnalle. 36 Näin oltiin toisessa vaiheessa, organisaatioiden eli seurojen toiminnan ammattimaistumisessa. Huippujääkiekkoseuroihin tulikin 1970-luvulta lähtien enemmän palkattua henkilökuntaa. Pelaajapalkkiot olivat silti nykyiseen verrattuna vaatimattomia. Useimmilla huippujääkiekkoilijoilla oli 1980-luvulle saakka työ- tai opiskelupaikka. 37 He olivat puoliammattilaisia, mutta silti erilaisessa asemassa kuin jalkapallon pääsarjapelaajat, joiden tilanne oli hyvin vaihteleva. Puoliammattilaisuutta oli 1970-luvulta lähtien joissain seuroissa, mutta niiden talous ei järjestelyä kestänyt, joten puoliammattilaisuuden vakiintuminen jalkapalloilussa siirtyi. 38 Myös jalkapalloilun ja jääkiekkoilun 1970-luvulla sarjauudistukset veivät lajeja eri suuntiin, vaikka niillä tavoiteltiin samoja asioita, kuten pelillisen tason nostamista ja kansainvälistä menestystä. Jalkapalloilussa vuonna 1973 perustettu I-divisioona oli kilpailullisesti ja seurojen talouden kannalta onnistunut. 39 ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 7 Ammattimaistumista reformi ei kuitenkaan edistänyt, sillä se ei muuttanut päätöksentekojärjestelmää, lisännyt palkattua henkilöstöä organisaatiossa tai tuonut taloutta vahvemmin toimintaa ohjaaviksi. 40 Jääkiekkoliigan perustaminen 1975 oli merkittävä ammattilaistumisaskel. Jääkiekkoilu jaettiin kahteen lohkoon, ”massojen” toimintaa pyörittäneeseen liittoon ja huippukiekkoiluun keskittyneeseen SM- liigaan. Huippukiekkoilun päätäntävalta maajoukkueita lukuun ottamatta siirtyi Jääkiekkoliiton liittokokoukselta SM-liigalle, jolloin ”pikkuseurojen” vaikutusvalta loppui. Organisaation luominen merkitsi myös palkatun henkilökunnan määrän kasvua, ja SM-liiga sai toimitusjohtajan. Ammattimaistumisen myötä SM-liigaseurat perustivat edustusjoukkueelleen yhdistyksen, jotka olivat myöhemmin pohjana muuttumiselle osakeyhtiöiksi. 41 SM-liigasta ei heti tullut ammattilaissarjaa, mutta sen vetovoima ja näkyvyys kasvoivat, kuten liitteestä 1 ilmenee. Jääkiekkoilun pääsarjan ottelukohtainen katsojakeskiarvo kipusi yli 3 000:n 1960-luvun puolivälissä ja oli yhtä suuri kuin jalkapalloilun mestaruussarjassa. Sen jälkeen lajit eriytyivät, sillä jalkapallossa yleisökeskiarvo oli pitkään 1960-luvun huippuvuosia pienempi. Sen sijaan jääkiekon katsojakeskiarvo nousi yli 4 000:n 1970-luvun alussa ja vakiintui tälle tasolle SM-liigan käynnistymisen jälkeen. Jääkiekon pääsarjan ottelumäärien lisääminen kasvatti kokonaiskatsojamäärää ja eroa jalkapalloon. Jääkiekkoliigan ensimmäistä kautta seurasi hieman yli 700 000 katsojaa, kun jalkapallon pääsarjan määrä oli 330 000 katsojaa. 42 Sähköisen medianäkyvyydessä jääkiekon ja jalkapalloilun ero kasvoi tällä kaudella. Kenttä oli toki 1970-luvulla kapea: televisiossa oli kolme kanavaa ja radiotaajuuksia oli kaksi. Lisäksi urheilun osuus ohjelmatarjonnassa oli myöhempään verrattuna pieni. Kansainvälisen jalkapallon kannalta Englannin MM- lopputurnaus 1966 oli käännekohta, sillä otteluita televisioitiin yli 70 maahan, myös Suomeen. Kotimaisen jalkapalloilun televisionäkyvyys oli kuitenkin vähäistä. SPL:n ja YLE:n yhteistyö sujui nihkeästi ja televisiossa nähtiin enimmillään pari A-maaottelua vuodessa. Jalkapalloilun kansainvälisten huippuotteluiden televisiointi arvelutti Palloliitoa, joka valitti niiden vievän yleisöä kotimaisilta sarjaotteluilta. Lajin televisionäkyvyyttä lisäsivätkin 1960-luvun jälkipuoliskolta lauantaisin televisioidut Englannin liigan ottelut, ei kotimainen jalkapallo. 43 Jääkiekon MM-kisoja saattoi kuunnella radiosta 1950-luvun lopulla. Ratkaisevaksi nousi MM-ki- sojen televisiointi 1960-luvun alusta lähtien. Suomen vaatimattomasta menestyksestä huolimatta MM- kisalähetykset keräsivät hyvin yleisöä ja tekivät eroa lajien näkyvyyden välille. Ero kasvoi 1980-luvulla, kun jääkiekon SM-liigan otteluita televisioitiin aikaisempaa enemmän. Lisäksi uusi media, paikallisradiot, aloitti SM-liigan otteluiden selostukset. Tämän seurauksena myös YLE:n kasvatti jääkiekkotarjonta. 44 Jääkiekko ja jalkapallo olivat siten erilaisessa asemassa medianäkyvyyden osalta: jääkiekon jokakeväiset MM- kisat ja säännölliset osallistumiset olympialaisiin näkyivät sekä kuuluivat mediassa, kun taas suomalaisen jalkapalloilun näkyvyys oli vaatimatonta. ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 8 ”Jalkapallokääpiö” ja MM-kisaisäntä Jalkapallossa arvoturnauksiin pääseminen oli 1960- ja 1970-luvulla vaikeaa muille kuin lajin mahtimaille. Esimerkiksi vuoden 1974 Länsi-Saksan MM-lopputurnaukseen yli sadasta karsijasta mukaan pääsi 14. EM-lopputurnaukseen karsinta oli yhtä tiukkaa, sillä osallistujia oli aluksi neljä ja myöhemmin kahdeksan maata. Suomalaisen jalkapallon näkökulmasta kisoihin pääsy oli liki mahdotonta: ”Kun liittohallitus vuosi sitten asetti toimikunnan tekemään esityksiä niiksi toimenpiteiksi, joiden avulla Suomen maajoukkue pelaa vuoden 1982 MM-lopputurnauksessa, pidettiin tätä eräillä tahoilla mahdottomana saavuttaa. Kuluneen kauden vaatimaton kansainvälinen menestys, muutamaa hyvää ottelua lukuun ottamatta, näyttäisi tukevan tällaista käsitystä.” 45 Jääkiekkoilun kohdalla asetelma oli toisenlainen. Suomi osallistui arvoturnauksiin, joita hallitsi ensin Kanada ja 1950-luvun jälkipuolelta lähtien Neuvostoliitto valtioammattilaisineen. Kanada vetäytyminen ammattilaisuuskiistan takia MM-kisoista vuosien 1970–1976 ajaksi oli edullista eurooppalaisille joukkueille. 46 Leijonat sijoittui arvokisoissa yleensä Neuvostoliiton, Kanadan, Ruotsin ja Tšekkoslovakian taakse, huonoimmillaan seitsemänneksi. Suomi oli kuitenkin lähellä jääkiekkoilun kansainvälistä huippua ja mukana lajin arvokisoissa. 47 Merkittävää oli, että jääkiekon arvoturnauksia oli joka vuosi, olympiavuosina 1970-luvulla jopa kahdet arvokisat. Vuosittainen rytmi mahdollisti Suomen pääsyn kisajärjestäjäksi, mikä toi kansainvälisesti arvostusta ja kotimaassa näkyvyyttä. Tampereen vuoden 1965 MM-kisat kasvattivatkin jääkiekon suosiota, vaikka Suomen menestys jäi vaisuksi. Kisat paransivat myös Jääkiekkoliiton taloutta. Olennaista oli, että Suomi nousi vakituisten kisajärjestäjien joukkoon. MM-kiekkoa nähtiin kotimaassa seuraavan kerran 1974 ja sen jälkeen säännöllisesti 5–8 vuoden välein. Miesten kisojen ohella Suomessa on järjestetty myös naisten ja nuorten turnauksia. Arvokisojen järjestämisestä muodostuikin yksi ratkaiseva jääkiekkoa ja jalkapalloa erottanut tekijä. 48 Rakennemuutos ja palkkatyöläis-Suomi Jääkiekkoilun ensimmäinen irtiotto muista lajeista ajoittui 1960–1980-luvuille, siis samoille vuosikymmenille kuin suomalaisen yhteiskunnan nopea rakennemuutos ja modernisoituminen. Maa- ja metsätaloudesta elantonsa saaneen väestön korkea osuus laski nopeasti 1960-luvulla, kun ihmiset siirtyivät teollisuuteen, rakentamiseen ja palveluelinkeinoihin. Omaleimaista oli, että teollisuus oli suurin työllistäjä vain hetken ennen kuin palvelut kasvoivat ohi hyvinvointivaltion rakentamisen myötä. 1960-luvun lopussa palveluiden osuus työvoimasta oli lähes 40 prosenttia, kun teollisuuden, rakentamisen ja muun jalostuksen luku oli kolmanneksen luokkaa ja maatalouden noin neljännes. Suomi oli yhteiskunnallisessa muutoksessa Länsi-Euroopan ”kiinniottaja”. 49 Muutoksen seurauksena Suomi urbanisoitui. 1950-luvun alusta 1970- luvun puoliväliin maaseudulta muutti yli miljoona ihmistä. Iso osa muuttaneista oli nuoria ja perheettömiä suurten ikäluokkien jäseniä. Muuttoliikkeen väestölliset vaikutuksen kertautuivat perheellistymisen seurauksena kaupungeissa ja asutuskeskuksissa. 50 Nuorten ikäluokkien (15–24-vuotiaat) osuus väestöstä olikin suurimmillaan 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa kaupungeissa. 51 ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 9 Kaupungistuminen paransi joukkuelajien asemaa. Peliporukka löytyi aiempaa helpommin astutuskeskittymistä, joissa oli suotuisat kenttäolot jalkapallolle ja jääkiekolle. Ilmiö kasvatti myös lajien virallisia harrastajamääriä, jotka kasvoivat 1960-luvun loppuun mennessä moninkertaisiksi edelliseen vuosikymmeneen verrattuna. 52 Samaan aikaan joukkuelajien merkitys kasvoi oppikoulujen poikien liikunnanopetuksessa. Palloilun asema puolestaan korostui viimeistään 1970-luvulta lähtien kattaen tuolloin puolet peruskoulun liikuntaopetuksesta. 53 Siirtyminen pois maataloudesta lisäsi ihmisten vapaa-aikaa, kuten myös siirtyminen viisipäiväiseen työviikkoon 1960-luvun puolivälistä. Toisaalta naisten työssäkäynti yleistyi ja tulotaso muutenkin nousi. 54 Suomen muuttuminen moderniksi, kaupunkimaiseksi kulutusyhteiskunnaksi 1960-luvulta lähtien loikin tilaa uudenlaiselle, rakennettuun liikuntaympäristöön sijoittuneelle sekä kaupunkilaisuuteen ja kansainvälisyyteen kiinnittyneelle urheilumuodolle. Tämän ”tyhjiön” täyttämisessä jääkiekko onnistui muita lajeja, myös jalkapalloa, paremmin ja nopeammin. Erot kansanvälisessä asemassa terävöityvät Jääkiekkoilun ja jalkapalloilun toinen eriytymisen vaihe ja kolmas tarkastelujaksomme ulottuu 1980- ja 1990-lukujen vaihteesta uuden vuosituhannen ensimmäiselle kymmenluvulle. Calgaryn olympiakisoissa 1988 saavutettu ensimmäinen mitali avasi jääkiekon kymmeniin yltävän mitaliputkeen, kuten liitteestä 1 näkyy. 55 Menestys vahvisti Suomen asemaa jääkiekkoyhteisössä, joten arvoturnauksien järjestämisoikeuksista tarvinnut huolehtia. 56 Jalkapalloilussa ainoa arvokisamitali on poikien maajoukkueen EM-hopea vuodelta 1975. Arvokisamenestyksen tuoma näkyvyys onkin erottanut lajeja entistä selvemmin 1990-luvulta lähtien, sillä Suomi on ollut mitalijoukkue miesten jääkiekon arvoturnauksissa keskimäärin lähes joka toinen vuosi ja naisten puolella vielä useammin. 57 Jalkapalloilussa Suomen kansainvälinen rooli on ollut jääkiekkoa vähäisempi. Isännöitäväksi on tullut nuorten arvoturnauksia, muun muassa alle 17-vuotiaiden poikien MM-kisat 2003 sekä naisten EM- lopputurnaus vuonna 2009. Viimeksi mainitussa Suomi selviytyi alkulohkostaan jatkoon ja Suomen kahdessa alkulohkon pelissä yleisöä oli yli 15 000. Nais- ja tyttöpelaajien määräkin nousi 2010-luvulla, mutta jääkiekon kaltaista menestyshuumaa ei nähty. 58 Suomen menestykseen ja asemaan vaikutti lajiympäristöjen muutos. Se oli osin seurausta 1980- ja 1990-lukujen vaihteen kansainvälipoliittisista murroksista. Sosialistisen itäblokin hajoamisen seurauksena Eurooppaan syntyi 17 uutta tai uudelleen itsenäistynyttä valtiota. 59 Jääkiekossa tämä tarkoitti Suomen aseman ja menestysmahdollisuuksien paranemista. Erityisesti Neuvostoliiton ja Tšekkoslovakian poistuminen olivat merkittäviä muutoksia. Poliittisten myllerrysten seurauksena maiden kiekko-organisaatiot joutuivat käymistilaan ja pelaajaliikenne ulkomaille lisääntyi. 60 Jääkiekkoilun MM-turnauksessa pelasi vuosituhannen vaihteesta lähtien 16 maata aikaisemman 12 sijasta. Laji on edelleen hyvin Eurooppa-painotteinen, vaikka Pohjois-Amerikka hallitsee jääkiekon viihdepuolta. Kansainväliseen kilpailutoimintaan osallistuneita maajoukkueita oli 2010-luvun lopussa viitisen kymmentä, 61 ja lajin 1,8 miljoonasta rekisteröidystä pelaajasta 88 prosenttia on kuudessa maassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Venäjällä, Tšekin tasavallassa, Ruotsissa ja Suomessa. 62 Jalkapalloilussa muutokset 1990-luvulta lähtien olivat jääkiekkoa suurempia ja Suomelle epäedullisempia. EM-lopputurnauksen karsintoihin osallistuu enemmän maajoukkueita kuin jääkiekossa koko kilpailutoimintaan ja uusien valtioiden syntyminen kiristi kilpailuasetelmaa. Suomen tilannetta kuvaa, että sen ranking vuoden 1988 EM-kisojen karsinnassa olivat sijat 22–28. Vuoden 2008 karsinnassa Suomen sijoitus oli 30 ja edellä oli kuusi 1990-luvulla itsenäistynyttä maata. 63 ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 16 Isotalo, K. ”Jääkiekkosäätiö on liiton oma eläkesäätiö tai pankki.” Teoksessa Koko kansan leijonat. Suomikiekon historia, toimittaneet M. Jokisipilä, J. Kokkonen, K. Rantala, & O. Viita, 127. Jyväskylä: Docendo, 2018. Isotalo, K., Itkonen, H. & Nevala, A. Kenraali, poliitikkoja ja liikemiehiä – suomalaisen jääkiekkoilun avaintoimijat ja kontaktit. Teoksessa Urheilun kriisejä, toimittaneet H. Roiko-Jokela & A. Holmila, 111– 134. Jyväskylä: Yliopistopaino, 2020. Itkonen, H. & Nevala, A. ”Suomalaisen jalkapalloilun kaudet ja urheilukulttuurin muutos”. Liikunta & Tiede 43, no 6 (2006), 69–75. Itkonen, H. & Nevala, A. “A popular game in Father Christmas Land? Football in Finland”. Soccer & Society 13, no 4 (2012), 570–583. https://doi.org/10.1080/14660970.2012.677229 Jokisipilä, M. Punakone ja vaahteranlehti. Helsinki: Otava, 2015. Jokisipilä, M. Kokkonen, J. Rantala, K. & Viita, O. Koko kansan leijonat. Suomi-kiekon historia. Jyväskylä: Docendo, 2018. Jokisipilä, M. ”Heittopussista punakoneen kaatajaksi, amatöörikerhosta ammattilaisorganisaatioksi, vuodet 1965–1988”. Teoksessa Koko kansan leijonat. Suomi-kiekon historia, toimittaneet M. Jokisipilä, J. Kokkonen, K. Rantala, & O. Viita, 115–205. Jyväskylä: Docendo, 2018. Jönsson, Å. Hur världens största sport växte fram? Historiska media 2006. Kanerva, J. ”Toreilta tekonurmille”. Teoksessa Rakas jalkapallo. Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, toimittaneet Y. Lautela & G. Wallen, 297–303. Helsinki; Teos 2007. Kanerva, J. Arponen, A. Heinonen, M. Tamminen, J. & Tikander,V., Jalkapallon pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY 2003. Kanerva, J. & Tikander, V. Urheilulajien synty. Viro: Kustannusosakeyhtiö Teos, 2012. Kanerva, J. & Wallen, G. ”Rahaakin tarvitaan”. Teoksessa Rakas jalkapallo. Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, toimittaneet Y. Lautela, Y. & G. Wallen, 279–287. Helsinki: Teos, 2007. Kivinen, O. Mesikämmen, J. & Metsä-Tokila, T. Kylmä kiekkosota – kaksi mannerta, kaksi kulttuuria. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 151. Helsinki: LTS, 2002. Kokkonen, J. Kansakunta kilpasilla: urheilu nationalismin kanavana ja lähteenä Suomessa 1900–1952. Bibliotheca historica 119. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2008 Kokkonen, J. Valtio liikuntarakentamisen linjaajana. Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja 165. Tampere: LTS, 2010. Kokkonen, J. Suomalainen liikuntakulttuuri – juuret, nykyisyys ja muutossuunnat. Keuruu: Otava 2015. Kokkonen, Jouko. ”Tie talviseksi kuningaspeliksi, vuodet 1945–1964”. Teoksessa Koko kansan leijonat. Suomi-kiekon historia, toimittaneet M. Jokisipilä, J. Kokkonen, K. Rantala, & O. Viita, 67–113. Jyväskylä: Docendo, 2018. Koponen, J. & Saaritsa, S. ”Tie Suomeen: toinen kertomus”. Teoksessa Nälkämaasta hyvinvointivaltioksi. Suomi kehityksen kiinniottajana, toimittaneet J. Koponen & S. Saaritsa, 347–383. Tallina: Gaudeamus, 2019. Lahti, J. Jumpan jalanjäljiltä akateemiseen maisteritutkintoon. Jyväskylän yliopiston liikunnanopettajakoulutus vuosina 1963–2013. Studies in Sport, Physical Education and Health 251. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2016. Laitinen, E. Pesäpallo. Kansallispeli 60 vuotta. Helsinki: Suomen pesäpalloliitto, 1983. ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 17 Lanfranchi, P. & Taylor, M. Moving with the ball. The migration of professional footballers. Berg: Oxford, New York, 2001. Lanfranchi, P. Eisenberg, C. Mason, T. & Wahl, A. 100 Years of Football. The FIFA Centennial Book. London: Weidenfeld & Nicholson, 2004. Lautela, Y. & Wallen, G. (toim.) Rakas jalkapallo. Sata vuotta suomalaista jalkapalloa. Helsinki: Teos, 2007. Lautela, Y. & Sjöblom K. ”Vallanpitäjät”. Teoksessa Rakas jalkapallo. Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, toimittaneet Y. Lautela Y. & G. Wallen, 329–343. Helsinki: Teos, 2007. Lämsä, J. Nevala, A. Aarresola, O. & Itkonen, H. ”Ammattilaisuus amatörismin kriisiyttäjänä suomalaisessa joukkueurheilussa 1975–2018”. Teoksessa Urheilun kriisejä. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2019–2020, toimittaneet H. Roiko-Jokela & A. Holmila, 57–85. Jyväskylä: Yliopistopaino, 2020. Majasaari, M. Pitkä laukaus. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. Melin, H. ”Suomen keskiluokka on kasvanut”. Talous & Yhteiskunta 48, no 1 (2020): 52–57. Mennander, A. ”Kummola”. Teoksessa Koko kansan leijonat. Suomi-kiekon historia, toimittaneet M. Jokisipilä, J. Kokkonen, K. Rantala, & O. Viita, 323–325. Jyväskylä: Docendo, 2018. Mennander, A. & Mennander, P. Liigatähdet. Jääkiekon SM-liiga 30 vuotta 1975–2005. Helsinki: Ajatuskirjat, 2004. Mesikammen, J. Luonnonjailta areenoille, intohimosta leipapuuksi – Ammattilaisuus suomalaisessa jaakiekkokulttuurissa ja kiekkovaen kertomuksissa. Pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto, 2002. Naakka, A. Foreign players in the Finnisf football league 1970–2010. Master’s thesis, University of Jyväskylä, 2013. Nevala, A. ”Kyläkisoista viihdetuotteeksi. Käännekohtia MM-jalkapallon historiassa”. Kasvatus ja Aika 4, no 2 (2010): 203–235. Nygrn, H. Jaakenttasaatio 1954–1979. Helsinki: Mainosrengas Oy, 1980. Rantala, K. ”Jääkiekon nousu ja uho, vuodet 1989–2018”. Teoksessa Koko kansan leijonat. Suomi-kiekon historia, toimittaneet M. Jokisipilä, J. Kokkonen, K. Rantala, & O. Viita, 243–333. Jyväskylä: Docendo, 2018. Russell, D. ”Englantilaisen yhteiskunnan “jalkapalloistuminen”. Teoksessa Kuningaspelin kentät. Jalkapalloilu paikallisena ja globaalina ilmiönä, toimittaneet H. Itkonen & A. Nevala, 27–34. Helsinki: Gaudeamus, 2007. Sandvoss, C. A Game of Two Halves: Football, Television and Globalization. London: Routledge, 2003. https://doi.org/10.4324/9780203561393 Schön, L. Maailman taloushistoria. Teollinen aika. Tampere: Vastapaino, 2013. Stark, J. Svensk Ishockey 75 ar: ett jubileumsverk i samband med Svenska Ishockeyforbundets 75-ars jubileum, Del I, Historien om svensk ishockey. Vallingby: Stromberg/Brunnhage, 1997. Stark, T. Folkhemmet på is. Ishockey, modernisering och nationella identitet i Sverige 1920–1972. Växjö: Linnéuniversitetet, 2010. Sund, B. Fotbollens maktfält: svensk fotbollshistoria i ett internationellt perspektiv. Solna 1997. Suomen Jääkiekkoliitto 1929-1954. Jääkiekkoliiton 25-vuotishistoriikki. Suomen Jääkiekkoliitto: Turku 1954. ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 18 Szerovay, M. Global and local interactions in football; Compering the development paths of Finland and Hungary. Studies in sport, physical and health 265. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2018. Tuomala, M. Valtio, markkinat ja eriarvoisuus. Tampere: Vastapaino, 2019. Valkonen, E. Kuka kontrolloi pelia? Kansainvälisen jaakiekkotoiminnan kehitys olympia-aatteesta suurvaltapolitiikan ja kaupallisuuden kautta ammattiviihteeksi. Lisensiaattitutkielma, Turun yliopisto, 1997. Vares, V. Pallon herruus. Kuningas lajin valta ja lumo. Helsinki: Otava, 2018. Vasara, E. Valtion liikuntahallinnon historia. Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja 157. Helsinki: LTS, 2004. Viita, O. ”Suomi-kiekon alkuvaiheet vuoteen 1944”. Teoksessa Koko kansan leijonat. Suomi-kiekon historia, toimittaneet M. Jokisipilä, J. Kokkonen, K. Rantala, & O. Viita, 11–65. Jyväskylä: Docendo, 2018. Vonnard, P. Quin, G. & Bancel, N. Building Europe with the Ball. Turning Points in the Europeanization of Football 1905–1995. Germany: Peter Lang, 2016. https://doi.org/10.3726/978-3-0353-0829-7 Väisänen, A. Vertaileva tutkimus naisten jalkapallon kehityksestä ja nykytilasta Suomessa ja Ruotsissa. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, 2019. Internet-lähteet Euroopan jalkapalloliitto UEFA: www.uefa.com. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA: www.fifa.com. Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF. www.iihf.com Jääkiekon ranking-tilasto 2003–2010: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_IIHF_World_Ran- kings#2003%E2%80%9310Z. Luettu 8.4.2020. Suomen Jääkiekkoliiton historia-sivusto: https://www.finhockey.fi/index.php/info/historia Luettu 9.10.2019. Väestö ikärakenteen mukaan 1865–2019. https://findikaattori.fi/fi/table/81. Luettu 7.4.2020. and references. ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 19 1 Ks. tarkemmin Backman, J. Ishockeyns amerikanisering: En studie av svensk of finsk elitishockey. Studies in Sport Science no. 27 (Malmö: Malmö University, 2019). 2 Lautela, Y. & Wallen, G. (toim.) Rakas jalkapallo. Sata vuotta suomalaista jalkapalloa (Helsinki: Teos, 2007); Jokisipilä, M. Kokkonen, J. Rantala, K. & Viita, O. Koko kansan leijonat. Suomi-kiekon historia (Jyväskylä: Docendo, 2018). 3 Jääkiekon osalta esim. Valkonen, E. Kuka kontrolloi pelia? Kansainvalisen jaakiekkotoiminnan kehitys olympiaaatteesta suurvaltapolitiikan ja kaupallisuuden kautta ammattiviihteeksi (Lisensiaattitutkielma, Turun yliopisto, 1997); Backman Ishockeyns amerikanisering; Isotalo, K. ”Luonnon armoilta hallin suojiin: Jääkiekon ensi askeleet kansallislajiksi.” Teoksessa Urheilun toinen puoli. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2015, toimittaneet H. Roiko-Jokela & E. Sironen (Porvoo: Bookwell Oy, 2015), 59–74. Jalkapallosta esim. Szerovay, M. Global and local interactions in football; Compering the development paths of Finland and Hungary. Studies in sport, physical and health 265 (Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2018); Itkonen, H. & Nevala, A. ”Suomalaisen jalkapalloilun kauden ja urheilukulttuurin muutos”. Liikunta & Tiede 43, no 6 (2006), 69– 75; Itkonen, H. & Nevala, A. “A popular game in Father Christmas Land? Football in Finland”. Soccer & Society 13, no 4 (2012), 570–583. 4 Jääkiekossa esim. Conlin, P. “Canadian Nationalism on Ice. Federal Government Involvement in International Hockey during the 1960s”. Canadian Journal of History of Sports 25, no 2 (1994): 50–68; Fahlén, J. Structures beond the frameworks of the rink. Akademiska avhandlingar vid Pedagogiska institutionen, no. 80 (Umeå: Umeå universitet, 2006); Stark, J. Svensk Ishockey 75 ar: ett jubileumsverk i samband med Svenska Ishockeyforbundets 75-ars jubileum, Del I, Historien om svensk ishockey (Vallingby: Stromberg/Brunnhage, 1997); Stark, T. Folkhemmet på is. Ishockey, mordenisering och nationella identitet i Sverige 1920–1972 (Växjö: Linnéuniversitetet, 2010). 5 Jalkapalloilun historian perusteoksia ovat esimerkiksi Lanfranchi, P. Eisenberg, C. Mason, T. & Wahl, A. 100 Years of Football. The FIFA Centennial Book (London: Weidenfeld & Nicholson, 2004); Goldblatt, D. The Ball is Round. A Global History of Football (London: Penguin Books, 2006). 6 Suomalaisen jalkapalloilun historiasta esimerkiksi Lautela & Wallen (toim.), Rakas jalkapallo; Itkonen & Nevala, Suomalaisen jalkapalloilun kauden; Itkonen & Nevala A popular game in Father Christmas Land? 7 Kansainvälisen Jääkiekkoliiton alkuperäinen nimi oli Ligue International de Hockey sur Glace (LIGH). Englanninkielinen International Ice Hockey Federation (IIHF) otettiin käyttöön ranskankielisen nimen rinnalla vuonna 1946. 8 Valkonen 1997, Kuka kontrolloi peliä, 48–50, 53. 9 Viita, O. ”Suomi-kiekon alkuvaiheet vuoteen 1944”. Teoksessa Koko kansan leijonat. Suomi-kiekon historia, toimittaneet M. Jokisipilä, J. Kokkonen, K. Rantala, & O. Viita (Jyväskylä: Docendo, 2018), 23–25 10 Suomen Palloliiton toimintakertomus 1939. 11 Kanerva, J. Arponen, A. Heinonen, M. Tamminen, J. & Tikander, V. Jalkapallon pikkujättiläinen (Helsinki: WSOY 2003), 257, 442 12 Lautela & Wallen 2007 (toim.) Rakas jalkapallo, tilastot. 13 Suomen Jääkiekkoliitto 1929–1954, 35–36 14 Esim. Sund, B. Fotbollens maktfält: svensk fotbollshistoria i ett internationellt perspektiv (Solna, 1997); Jönsson, Å. Hur världens största sport växte fram? (Historiska media, 2006). 15 Laitinen, E. Pesäpallo. Kansallispeli 60 vuotta (Helsinki: Suomen pesäpalloliitto, 1983). 16 Suomen Tilastollinen Vuosikirja 1931. 17 Ks. Kokkonen, J. Suomalainen liikuntakulttuuri – juuret, nykyisyys ja muutossuunnat (Keuruu: Otava, 2015). 18 Vasara, E. Valtion liikuntahallinnon historia. Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja 157 (Helsinki: LTS, 2004); Kokkonen, J. Valtio liikuntarakentamisen linjaajana. Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja 165 (Tampere: LTS, 2010); Kokkonen, Suomalainen liikuntakulttuuri. 19 Kanerva, J. ”Toreilta tekonurmille”. Teoksessa Rakas jalkapallo. Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, toimittaneet Y. Lautela & G. Wallen (Helsinki; Teos, 2007), 297–303. ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 20 20 Kokkonen, Jouko. ”Tie talviseksi kuningaspeliksi, vuodet 1945–1964”. Teoksessa Koko kansan leijonat. Suomi-kiekon historia, toimittaneet M. Jokisipilä, J. Kokkonen, K. Rantala, & O. Viita (Jyväskylä: Docendo, 2018), 207–208 21 Lämsä, J. Nevala, A. Aarresola, O. & Itkonen, H. ”Ammattilaisuus amatörismin kriisiyttäjänä suomalaisessa joukkueurheilussa 1975–2018”. Teoksessa Urheilun kriisejä. Suomen urheiluhistoriallisen seuran vuosikirja 2019–2020, toimittaneet H. Roiko-Jokela & A. Holmila (Jyväskylä: Yliopistopaino, 2020), 57–85. 22 Nygrn, H. Jaakenttasaatio 1954–1979. Helsinki: Mainosrengas Oy, 1980, 7; Valkonen, Kuka kontrolloi peliä, 33 23 Kokkonen, Valtio liikuntarakentamisen linjaajana. 24 Isotalo, K., Itkonen, H. & Nevala, A. ”Kenraali, poliitikkoja ja liikemiehiä – suomalaisen jääkiekkoilun avaintoimijat ja kontaktit”. Teoksessa Urheilun kriisejä toimittaneet H. Roiko-Jokela & A. Holmila (Jyväskylä: Yliopistopaino, 2020), 111–134. 25 Suomen jääkiekkoliiton toiminta- ja kilpailukertomus 1956–66; Sua; Isotalo, K. 2016. ”Jääkiekon siirtyminen ulkokentiltä sisälajiksi vuodesta 1965 alkaen”, Liikunta & Tiede 53, no 6 (2016), 70–78. 26 Isotalo, Jääkiekon siirtyminen ulkokentiltä sisälajiksi, 73–76. 27 Kanerva, Toreilta tekonurmille; ks. myös esimerkiksi Suomen Palloliiton toimintakertomus 1965. 28 Isotalo, Itkonen, & Nevala, Kenraali, poliitikkoja ja liikemiehiä. 29 Analysoimme arvion pohjaksi SPL:n liittohallituksen jäsenten taustan vuosilta 1960–1975 (Suomen Palloliiton toimintakertomukset 1960–1975). 30 Isotalo, Itkonen & Nevala, Kenraali, poliitikkoja ja liikemiehiä. 31 SVUL:n toimintakertomukset 1937–1992, Sua 32 Itkonen & Nevala, Suomalaisen jalkapalloilun kaudet 33 Lämsä, Nevala, Aarresola, Itkonen, Ammattilaisuus amatörismin kriisiyttäjänä, 60–61. 34 Lämsä, Nevala, Aarresola & Itkonen, Ammattilaisuus amatörismin kriisiyttäjänä, 64; Kanerva, J. & Wallen, G. ”Rahaakin tarvitaan”. Teoksessa Rakas jalkapallo. Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, toimittaneet Y. Lautela, Y. & G. Wallen (Helsinki: Teos, 2007), 280. 35 Mesikammen, J. Luonnonjailta areenoille, intohimosta leipapuuksi – Ammattilaisuus suomalaisessa jaakiekkokulttuurissa ja kiekkovaen kertomuksissa. Pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto. 2002, 35–37. 36 Mennander, A. & Mennander, P. Liigatähdet. Jääkiekon SM-liiga 30 vuotta 1975–2005 (Helsinki: Ajatuskirjat, 2004), 125 37 Lämsä, Nevala, Aaresola, Itkonen, Ammattilaisuus amatörismin kriisiyttäjänä, 65. 38 Kanerva & Wallen, Toreilta tekonurmille, 281; Ks. liite 1. 39 Suomen Palloliiton toimintakertomus 1973; Ks. myös Itkonen & Nevala Suomalaisen jalkapalloilun kaudet, 72. 40 Ks. Lämsä, Nevala, Aaresola, Itkonen, Ammattilaisuus amatörismin kriisiyttäjänä ,60. 41 Mennander & Mennander Liigatähdet, 19–24. 42 Jääkiekkokirjat 1970–1975; Suomen Palloliiton toimintakertomus 1975. 43 Itkonen & Nevala Suomalaisen jalkapalloilun kaudet, 72; Kanerva & Wallen, Toreilta tekonurmille, 281. 44 Mennander & Mennander, Liigatähdet, 276. 45 Suomen Palloliiton toimintakertomus 1973. 46 Jokisipilä, M. Punakone ja vaahteranlehti. Helsinki: Otava, 2015. 47 Putki katkesi vuoden 2016 World Cupissa, jossa Suomen sijoitus oli kahdeksas eli turnauksen viimeinen. 48 Isotalo, K. ”Jääkiekkosäätiö on liiton oma eläkesäätiö tai pankki.” Teoksessa Koko kansan leijonat. Suomikiekon historia, toimittaneet M. Jokisipilä, J. Kokkonen, K. Rantala, & O. Viita (Jyväskylä: Docendo, 2018), 78; Jokisipilä, M. ”Heittopussista punakoneen kaatajaksi, amatöörikerhosta ammattilaisorganisaatioksi, vuodet 1965–1988”. Teoksessa Koko kansan leijonat. Suomi-kiekon historia, toimittaneet M. Jokisipilä, J. Kokkonen, K. Rantala, & O. Viita (Jyväskylä: Docendo, 2018),126. 49 Koponen, J. & Saaritsa, S. ”Tie Suomeen: toinen kertomus”. Teoksessa Nälkämaasta hyvinvointivaltioksi. Suomi kehityksen kiinniottajana, toimittaneet J. Koponen & S. Saaritsa (Tallina: Gaudeamus, 2019), 347– 383; Väestön elinkeino 1979. ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 21 50 Haapala, P. & Peltola, J. ”Elinkeinorakenne 1750–2000”. Teoksessa Suomen rakennehistoria. Näkökulmia muutokseen ja jatkuvuuteen (1400–2000), toimittanut P. Haapala (Tampere: Vastapaino 2018), 170–209; Ks. myös Väestön elinkeino 1979. 51 Ks. esimerkiksi Väestö ikärakenteen mukaan 1865–2019. https://findikaattori.fi/fi/table/81. 52 Kokkonen Suomalainen liikuntakulttuuri, 129–130, 143–145. 53 Liikunnanopetuksen sisällöistä tarkemmin Lahti, J. Jumpan jalanjäljiltä akateemiseen maisteritutkintoon. Jyväskylän yliopiston liikunnanopettajakoulutus vuosina 1963–2013. Studies in Sport, Physical Education and Health 251 (Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2016). 54 Heinonen, V. Muutoksia suomalaisten vapaa-ajan vietossa – kotisohvalla, yhteisöissä ja matkailuelämyksissä. Kulutustutkimus Nyt 1. 2008. Verkossa: < http://www.kulutustutkimus.net/nyt/wp-con- tent/uploads/2008/11/kts2008heinonen.pdf>. Palkansaajien reaaliansio nousi 1940-luvun lopusta 1970-luvun loppuun noin kaksi ja puoli kertaiseksi. 55 Todellisuudessa ensimmäisen arvokisamitalin, EM-hopean, Suomi oli saavuttanut jo Colorado Springissä vuonna 1962. Mitalia ei kuitenkaan arvostettu kovinkaan korkealle ja siksi Calgaryn hopeaa pidetään ensimmäisenä ”varsinaisena” arvokisamitali; Lajien välisestä kuilusta ks. esim. Kanerva & Wallen, Rahaakin tarvitaan; Rantala, K. Jääkiekon nousu ja uho, vuodet 1989–2018”. Teoksessa Koko kansan leijonat. Suomi-kiekon historia, toimittaneet M. Jokisipilä, J. Kokkonen, K. Rantala, & O. Viita (Jyväskylä: Docendo, 2018), 243–333. 56 Mennander, A. ”Kummola”. Teoksessa Koko kansan leijonat. Suomi-kiekon historia, toimittaneet M. Jokisipilä, J. Kokkonen, K. Rantala, & O. Viita (Jyväskylä: Docendo, 2018), 323–325; Isotalo, Itkonen, Nevala, Kenraali, poliitikkoja ja liikemiehiä. 57 Ks. Jokisipilä, Kokkonen, Rantala, Viita, Koko kansan leijonat. 58 www.fifa.com; www.uefa.com; Väisänen, A. Vertaileva tutkimus naisten jalkapallon kehityksestä ja nykytilasta Suomessa ja Ruotsissa (Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, 2019), 43. 59 Tällöin Venäjä lasketaan entiseksi Neuvostoliitoksi. Sen lisäksi kartalta poistui Saksan Demokraattinen Tasavalta eli DDR. 60 Rantala, Jääkiekon nousu ja uho, 260. Maajoukkueiden määrästä ja menestyksestä katso tarkemmin IIHF:n sivut: https://www.iihf.com/en/tournaments ja https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_IIHF_World_Rankings#2003%E2%80%9310Z. 61 https://www.iihf.com/en/tournaments. 62 Isotalo, Itkonen, Nevala, Kenraali, poliitikkoja ja liikemiehiä, 111. 63 Ks. esimerkiksi EM-lopputurnauksen 2016 karsintojen tiedot: www.uefa.com: https://en.wikipedia.org/wiki/UEFA_Euro_2016_qualifying. 64 Ks. Jalkapallon MM-lopputurnausten karsintatiedot. < www. fifa.com; https://en.wikipedia.org/wiki/1994_FIFA_World_Cup_qualification https://en.wikipedia.org/wiki/2018_FIFA_World_Cup_qualification. 65 Ks. liite 1; Naakka, A. Foreign players in the Finnisf football league 1970–2010. Master’s thesis, (University of Jyväskylä, 2013); Liikkuvuuden lisääntymisestä esim. Vonnard, P. Quin, G. & Bancel, N. Building Europe with the Ball. Turning Points in the Europeanization of Football 1905–1995 (Germany: Peter Lang, 2016); Lanfranchi, P. & Taylor, M. Moving with the ball. The migration of professional footballers (Berg: Oxford, New York, 2001). 66 Backman, Ishockeyns amerikanisering, 235–236; Urheilulehti 3.9.2015. 67 Rantala, Jääkiekon nousu ja uho, 270. 68 Nevala, A, Itkonen, H. & Acheampong. E. From an individual case to “foreign legion”. African football players in Finland from the 1970s to the 2010s. Paper presented in the 28th Conference of Nordic Sociological Association, Helsinki 11.8.2015. 69 Rantala, Jääkiekon nousu ja uho, 266–267; Backman Ishockeyns amerikanisering, 266–276. 70 Kanerva & Wallen Rahaakin tarvitaan. 71 Wallen, G. ”Mutkikas tie mestaruuksiin” Teoksessa Rakas jalkapallo. Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, toimittaneet Y. Lautela Y. & G. Wallen (Helsinki: Teos, 2007), 55–66. (lainaus s. 66). ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 22 72 Russell, D. ”Englantilaisen yhteiskunnan “jalkapalloistuminen”. Teoksessa Kuningaspelin kentät. Jalkapalloilu paikallisena ja globaalina ilmiönä, toimittaneet H. Itkonen & A. Nevala (Helsinki: Gaudeamus, 2007), 27–34; Sandvoss, C. A Game of Two Halves: Football, Television and Globalization (London: Routledge, 2003). Ks. myös Vares, V. Pallon herruus. Kuningas lajin valta ja lumo (Helsinki: Otava, 2018). 73 Isotalo, Itkonen, Nevala Kenraali, poliitikkoja ja liikemiehiä. 74 Kokkonen, Tie talviseksi kuningaspeliksi; Rantala, Jääkiekon nousu ja uho; Isotalo, Luonnon armoilta hallin suojiin 75 Kanerva Toreilta tekonurmille; Suomen Palloliiton vuosikertomus 2014 ja 2016; Keskisuomalainen 25.2.2013; Savon Sanomat 6.5.2016. 76 Rantala Jääkiekon nousu ja uho, 263–282, 77 Kanerva, Toreilta tekonurmille. 78 Ks. Schön, L. Maailman taloushistoria. Teollinen aika (Tampere: Vastapaino, 2013), 445–490. 79 Ks. esim. Tuomala, M. Valtio, markkinat ja eriarvoisuus (Tampere: Vastapaino, 2019). 80 Hannikainen, M. ”Rakennemuutos ja hyvinvointivaltio 1900–2000”. Teoksessa Suomen rakennehistoria. Näkökulmia muutokseen ja jatkuvuuteen (1400–2000), toimittanut P. Haapala, Tampere: Vastapaino 2018, 244–267 (lainaus 263). 81 Rantala, Jääkiekon nousu ja uho, 248. 82 Rantala Jääkiekon nousu ja uho, 246–248, 263–265. 83 Hautamäki, T. Menestyksen ja romahduksen tie. Suomalainen urheilujohtaminen 1960-luvulta 2010-luvun lopulle. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies n:o 206. University of Eastern Finland 2019, 100–106 (lainaus s. 100); Ks. myös Kokkonen Suomalainen liikuntakulttuuri. 84 Kanerva & Wallen Rahaakin tarvitaan, 283–285. 85 Melin, H. ”Suomen keskiluokka on kasvanut”, Talous & Yhteiskunta 48, no 1 (2020): 52–57. ENNEN JA NYT: HISTORIAN TIETOSANOMAT • 3/2020 ARTIKKELI • Kimmo Isotalo, Hannu Itkonen ja Arto Nevala: Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekkomutta ei jalkapallomaa? 23 Liite 1. Jalkapallon ja jääkiekon keskeisiä kuvaajia. Jalkapalloilu Jääkiekkoilu rantautuminen Suomeen 1880-1890-luku- jen vaihde 1920-luku kansainvälisen lajiliiton perustaminen 1904 1908 Suomen lajiliiton perustaminen 1907 1929 sarjamuotoinen pääsarja Suomessa 1930 1934 miesten pääsarjasta liiga Suomessa 1990 1975 naisten sarjatoiminnan alkaminen Suomessa 1971 1982 pelaajamäärän kasvu indeksinä (1950=100) 1950 100 (16 843) 100 (5 877) 1960 141 463 1970 196 823 1990 418 1 477 2000 567 1 003 2015 778 (131 000) 1 395 (82 000) ulkomaalaisia pelaajia pääsarjassa yksittäisiä 1970-luku 1960-luku (1940- ja 50-luvulla 1 hlö) alle 30 1980-luku 1970-luku (21 hlö) 30 tai enemmän 1990-luku 1980-luku suomalaisia pelaajia ulkomailla yksittäisiä 1950-luku 1950-luku alle 30 1990-luku 1970-luku 30 tai enemmän 2000-luvun alku 1970-luku ottelukohtainen katsojakeskiarvo pääsarjassa alle 2 000 1940-luku 1950-luku 2 000 – 4 000 1960-luku 1960-luku yli 4 000 1970-luku ammattilaistuminen pääsarjatasolla puoliammattilaisuus 1990-luku 1960- ja 70-lukujen taite, pääosin 1970-luvulla täysammattilaisuus (2010-luku) 1990-luku miesten arvoturnauksissa ensimmäinen osallistuminen (1912) 2021 1939 ensimmäinen pistesija (1912) 1954 (6.sija) ensimmäinen mitali 1988 (EM-hopea 1962) ensimmäinen mestaruus 1995 mitaleja yhteensä MM-kisat: 14, olympialaiset: 6, EM-kisat: 5